Rahoitusriskit ja johdannaiset Matti Estola luento 2 ermiini- ja futuurihintojen määräytyminen
1. ermiinien hinnoittelusta Esimerkki 1 Olkoon kullan spot -hinta $ 300 unssilta, riskitön korko 5 % vuodessa ja kullan yhden vuoden termiinisopimuksen hinta $ 340 per unssi. trategia 1: Lainaa $ 300 korolla 5 % vuodessa, osta 1 unssi kultaa hintaan $ 300, ja tee termiinisopimus 1 unssin myymisestä (short) vuoden päästä. Korkokulut ovat 0,05 (1/v) 300 ($) = 15 ($/v), joten vuoden päästä on maksettava 315 ($) ja termiinistä saadaan 340 ($). Voittoa tulee siis 25 $. Esimerkki 2 Olkoon muut tiedot kuten esimerkissä 1 mutta vuoden pituisen termiinin hinta on $ 300. trategia 2: Henkilö, jolla on 1 unssi kultaa voi myydä kullan hintaan $ 300, tehdä termiinisopimuksen (long) kullan takaisinostosta vuoden päästä, ja sijoittaa $ 300 korolla 5 % vuodeksi. Vuoden päästä hän saa rahaa $ 315 ja menot ovat $ 300, joten voittoa tulee $ 15.
Em. esimerkit osoittavat, että kaikki termiinin hinnat > $ 315 tuottavat voittoa trategialla 1, ja kaikki hinnat < $ 315 tuottavat voittoa trategialla 2. Jotta em. riskittömät arbitraasimahdollisuudet eivät olisi voimassa, termiinin hinnan tulee olla $ 315. Esimerkin 1 tilanteessa sijoittajat havaitsevat arbitraasimahdollisuuden, jolloin sijoittajat alkavat tekemään short eli myyntipuolen termiinisopimuksia enemmän kuin long puolen sopimuksia => termiinin hinta laskee liikatarjonnan vuoksi kunnes tasapainohinta $ 315 saavutetaan. Esimerkin 2 tilanteessa sijoittajat alkavat tekemään enemmän long puolen sopimuksia kuin short puolen, joten hinta nousee kunnes tasapainohinta $ 315 saavutetaan. Näin markkinat saavuttavat tasapainohinnan kysynnän ja tarjonnan kautta, ja tasapainohinta ei salli riskittömiä arbitraasimahdollisuuksia. ermiinisopimuksia tehdään Over-the-counter periaatteella, eli myydään tiskin yli rahoitusalan yrityksissä.
2. Futuurisopimukset Futuurisopimus on sopimus ostaa tai myydä jokin kohdeetuus tulevaisuudessa ennalta sovittuun hintaan. Ero termiinisopimukseen on siinä, futuurit ovat standardoituja sopimuksia, jolloin niillä on olemassa jälkimarkkinat. Futuurisopimuksen osapuolet eivät yleensä tunne toisiaan, vaan sopimus sisältää tietyt vakuudet, jotka takaavat osapuolten vastuut. ämä on tärkeää osapuolen vaihtuessa. Futuureja myydään esim. Chicago Board of rade (CBO) ja Chicago Merchantile Exchange (CME) pörsseissä. Futuurin kohde-etuutena voi olla hyödyke (karja, maataloustuotteet, metallit) tai rahoitusinstrumentit, kuten osakkeet, valuutat ja obligaatiot. Futuureissa toteutusajanjakso on usein kuukausi toisin kuin termiinisopimuksissa, joissa se on tietty päivä.
Futuurin short puolen haltija saa yleensä päättää, minä toteutuskuukauden päivänä toimittaa kohde-etuuden ostajalle. Futuurisopimus määrää kohde-etuuden laadun ja määrän tiettyjen kriteerien mukaan sekä sen, miten maksu suoritetaan. Futuurien hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan kuten termiinienkin. Futuurisopimuksen tekeminen ei maksa mitään, mutta se velvoittaa molempia osapuolia. Futuurisopimus ei usein kestä molemmilla osapuolilla toteutuskuukauteen saakka, vaan kumpikin osapuoli voi lopettaa sopimuksen (sulkea positionsa) tekemällä vastakkaisen sopimuksen, eli myyjä tekee ostosopimuksen ja päinvastoin. ällöin toteutuskuukautena sijoittaja ostaa ja myy kohde-etuuden futuurin sopimusehtojen mukaisesti, jolloin hän ei saa eikä menetä rahaa paitsi ehkä sen osalta, että kohdeetuus toimitetaan eri päivinä.
3. Optiot Optioita (=mahdollisuus) alettiin myydä UA:ssa vuonna 1973. Optioiden kohde-etuutena voi olla osake, pörssi-indeksi, valuutta, hyödyke tai futuuri. Optioita on kahdenlaisia: osto (call) ja myynti (put) optioita. Osto-optio antaa ostajalle oikeuden (mutta ei pakkoa) ostaa kohde-etuus optiosopimuksessa sovittuun toteutushintaan tiettynä tulevana päivänä (eurooppalainen optio) tai option koko voimassaoloaikana (amerikkalainen optio). Myyntioptio antaa oikeuden (mutta ei pakkoa) myydä kohde-etuus optiosopimuksessa sovittuun toteutushintaan tiettynä tulevana päivänä (eurooppalainen optio) tai koko option voimassaoloaikana (amerikkalainen optio). Yksi optiosopimus kattaa yleensä 100 kpl kohde-etuutta, esim. 100 osaketta, 100 kpl hyödykettä jne.
Optiot eroavat termiini- ja futuurisopimuksista siinä, että optioita ei ole pakko toteuttaa. ästä oikeudesta käyttää optiota option haltija maksaa option asettajalle korvauksena option hinnan. Optiosopimus on sitova asettajan osalta, mutta ei haltijan osalta. ermiini- ja futuurisopimukset sen sijaan ovat sitovia molempien osapuolten osalta, jolloin ne eivät maksa mitään. Esimerkki: Eurooppalainen osto-optio IBM osakkeelle. oteutushinta $ 100 per osake, 100 kpl osakkeita. Option koko toteutushinta on siis $ 10 000. Vallitseva osakkeen spot kurssi $ 98 ja option hinta $ 5 per osake. Option koko hinta on siis $ 500 ja voimassaoloaika (maturiteetti) 2 kuukautta. Optiolle voidaan määritellä: 1) aulukko tuloista ja menoista, 2) uottofunktio sekä 3) Kuvio tuottokäyrästä. Optio kannattaa toteuttaa, jos kohde-etuuden spot -hinta toteutuspäivänä,, on suurempi kuin $ 100. Muulloin optio on arvoton. Optio kannattaa toteuttaa siinäkin tapauksessa, että < 105, sillä tällöin osa option koko hinnasta $ 500 saadaan takaisin. Oletus: Rahavirtoja ei diskontata, koska kyseessä on lyhyt ajanjakso.
aulukko osto-option tuotoista ja kustannuksista osaketta kohti - Ei diskonttausta koska lyhyt aikaväli trategia Maksu alkuhetkellä 100 >100 Osta osto-optio - 5 0-100 uottofunktio: -5 0, 100, 100 100 0 1. 105.
3.1. Osto-option tuottokäyrä voitto Osto-option tuottokäyrä -5.. 100 105 appio
Esimerkki myyntioptiosta: Exxon yhtiön osakkeen myyntioptio toteutushintaan $ 70 per osake, toteutusaika 3 kuukautta ja option hinta $ 7 per osake. on kohde-etuuden spot -hinta toteutuspäivänä. Ei diskonttausta yksinkertaisuuden vuoksi (lyhyt aika). aulukko myyntioption tuloista ja menoista osaketta kohti trategia Maksu alkuhetkellä 70 > 70 Osta myynti-optio -7 70-0
3.2. Myyntioption tuottokäyrä Voitto 63 7 0 0, 70 63., 70, 70. 1... -7 63 70 appio ämä myyntioptio kannattaa toteuttaa, kun < 70.
3.3. Optioiden osapuolet Perusoptioilla on 4 osapuolta: Osto-optio: asettaja ja haltija Myyntioptio: asettaja ja haltija Näitä perusoptioita kutsutaan plain tai vanilla - optioiksi (vaniljajäätelö vrt. jäätelösekoitukset) Ei-standardi optiostrategioita muodostetaan yhdistelemällä erilaisia optioita ja liittämällä optioihin kohde-etuuksien omistamista. Näitä jälkimmäisiä kutsutaan eksoottisiksi optioiksi.
3.4. Optiot suojautumisessa Esimerkki: ijoittaja omistaa 500 kpl IBM:n osakkeita ja vallitseva spot kurssi on $ 102 per osake. Henkilö pelkää, että kurssi voi romahtaa seuraavan 2 kk:n aikana. ijoittaja ostaa 2 kk:n maturiteetin myyntioption 500 osakkeelle toteutushintaan $ 100, eli 5 kpl 100 osakkeen myyntioptiota. Myyntioption hinta on $ 4 per osake, joten optiostrategian kokonaiskustannukset ovat: 500 $ 4 = $ 2000. ällä vakuutuksella taataan osakepotille arvo: 500 $ 100 = $ 50 000. Kustannukset poislukien potin arvo on: $ 48000. Optiosuojauksella on selvä ero termiinisuojaukseen verrattuna: ermiinit ja futuurit takaavat tietyn arvon kohde-etuudelle. Myyntioptio takaa tietyn arvon kohde-etuudelle, mutta jos kohdeetuuden päiväarvo on toteutushintaa suurempi, optio ei pakota myymään kohde-etuutta lainkaan eikä myöskään toteutushinnalla.