ASIANTUNTIJUUDEN ULOTTUVUUDET JA HAASTEET KORKEAKOULUTUKSELLE Tuire Palonen Opettajankoulutuslaitos ja Oppimistutkimuksen keskus
YHTEISKUNNAN MUUTOSAJURIT Haasteita, uhkia ja mahdollisuuksia: demografiset muutokset, talouden turbulenssi, yhä monimutkaisemmaksi käyvä politiikka uusine vaateineen, palveluineen, normeineen ja lainsäädäntöineen, teknologiatiheys, globaalit mediat, eri yhteiskunnissa eriaikaisesti tapahtuvat transitiot ja niiden vaikutus muualle, luonnonvarojen rajallisuus.
UUSIEN ALOJEN SYNTYSYYT: 1) Byrokratia ja lainsäädäntö: transnationaaliset mekanismit, standardit, harmonisointi EU:n sisälläkin on eroja. Usein erotellaan toisistaan valtio-ohjatut Manner-Euroopan maat ja ammattikuntia yksityissektoreilla hallinnoivat Anglo-Saksiset maat. 2) Monialaisuus, poikkitieteellisyys Koulutus rakentuu alojen sisään ja työelämä niiden väliin. 3) Teknologinen kehitys ja innovaatiot Kokonaan aikaisemmasta poikkeavia tapoja toimia.
Muutosajurit luovat uusia osaamisaloja ja muuntavat vanhoja toisiksi monimutkaisilla tavoilla. Työsukupolvia tulee lisää ihmisen eliniän pidentyessä. Ammatit eivät ole pysyviä eivätkä muuttumattomia.
DE-PROFESSIONALISAATIO? Noudattaako uusille aloille tarvittavien osaajien koulutus vanhoja muotoja? Edelleen tarvitaan yhteisiä standardeja, jaettuja käytäntöjä, normeja ja taito luoda ja ymmärtää alan koodistoa. Tukea ei saada pelkästään yksilön omasta inhimillisestä pääomasta, perinteisistä professioista (ammattikunnista) ja vahvoista instituutioista vaan osaamista pitää hakea asiantuntijaverkostoista ja muista poikittaissuuntaisista ryhmittymistä.
UUDET OSAAMISALAT SYNTYVÄT USEIN VANHOJEN RAJAPINNOILLE JA NIIDEN RISTEYSKOHTIIN Etenkin nopeasti uudistuvilla ja nousevilla aloilla (esim. bio- ja ympäristöalat, geeniteknologia, energiatehokkuus) rutiinit ja käytännöt nousevat lainsäätämisen, ohjekirjojen ja suosituksien kautta. Tuotantoprosessien syklit ovat nopeita; kehdostakehtoon pikemminkin kuin kehdosta hautaan
KUINKA ASIANTUNTIJUUTTA ARVIOIDAAN? Asiantuntijuuden tunnistamiselle ja tunnustamiselle on monia erilaisia mekanismeja, joiden kaikkien juuret ovat yhteisesti jaetuissa arvoissa, normeissa ja standardeissa. Joissakin tapauksissa standardeja hallinnoidaan rekisterien tai sertifikaattien kautta. Asiantuntijatyö edellyttää vääjäämättä osallistumista (muiden asiantuntijoiden kanssa tapahtuvaan) työskentelyyn. Asiantuntijuus uusintaa itse itseään. Siinä on sen vahvuus ja heikkous.
Onko koulutus hajonnut sirpaleiksi? Muodollisesta tulee epämuodollista Koulutuksessa korostetaan työssä tapahtuvaa oppimista, yksilöiden kokemuksia ja omia oppimispolkuja. Epämuodollisesta tulee muodollista Työelämää opinnoistetaan ; yrityksillä on omia koulutuskokonaisuuksia ja asiantuntijauria; RPL=AHOT, aikaisemmin hankittua osaamista dokumentoidaan ja hyväksytään tutkintoihin; Opintomerkeillä (Open badgets) kootaan pisteitä e-portfolioihin jne.
TIETÄMYSTÄ KARTUTETAAN: Yksittäisen ihmisen mielen sisällä: lukemalla, kirjoittamalla, havainnoimalla (engl. acquisition) Yhteiseen toimintaan osallistumalla: käytäntöjen, rutiinien ja normien kautta sosiaalistumalla (engl. participation) Luomalla yhdessä uutta tietoa (engl. knowledge creation)
TIETÄMYKSEN KAPSELOITUMINEN, SKRIPTIT, ENNAKKOTAPAUKSET, TIEDOSTAMATON OSAAMINEN Osaaminen perustuu valtaisaan määrään tapauksia, joiden ympärille kiteytyvä tietämys automatisoituu. Tätä varten tarvitaan (tiedolla ja caseilla) rikastettuja ympäristöjä. Tietämys ei saa olla kuollutta, liikkumatonta tai irrallista sen täytyy olla kiinni kontekstissa. Tietämyksen puoliintumisaika on erilaisissa ympäristöissä erilainen. Haasteita ja murroksia on erityisesti siellä missä tieto uusiutuu nopeimmin.
ASIANTUNTIJATOIMINNAN LUONNE: Asiantuntijoiden pitää pystyä nopeaan reagointiin, joka perustuu havainnointiin, kriittisiin huomioihin ja runsaaseen vaihteluun - ei (pelkkiin) ulkoapäin määräytyviin rutiineihin ja prosesseihin. Poikkeuksellisen ja uuden tilanteen myötä asiantuntija hidastaa päätöksenteko- ja ongelmanratkaisuprosessiaan ja siirtyy pois automatisoituneista toiminnoista ja monitoroi suoritustaan tarkemmin. Jos asiantuntija on jäykistynyt vanhoihin käytäntöihin, hän ei pysty tähän.
Vain pieni osa asiantuntijuudesta on näkyvissä ASIANTUNTIJAT ENNAKOIJINA Asiantuntijoita käytetään usein selittämään ja tulkitsemaan alansa ilmiöitä. Kyky ennakoida kehittyy (vaikka ei automaattisesti eikä kaikille) kokemusten myötä. Ennakointi ei pelkästään liity aikaisempien samantapaisten tilanteiden analyysiin, vaan monimutkaisten tapahtumaketjujen ja kokonaisuuden hahmottamiseen sekä kriittisten huomioiden tekemiseen. Asiantuntijoita tarvitaan erityisesti kriisien, uhkien, muutosten, ja mahdollisuuksien ennakointiin.
TIETÄMYS KOOSTUU ERILAISISTA ELEMENTEISTÄ Substanssiosaaminen, faktat (know what) Taito, prosessiosaaminen (know how) Diagnosointi, havainnointi (know why) Tietolähteet ja tiedon alkuperä (know where) Eettinen osaaminen, normistot (care where)
MITEN YHDISTÄÄ TEORIAA JA KÄYTÄNTÖÄ? Tarjota teoriaa ja käytäntöä vuorotellen, jaksoissa ja olettaa että opittu integroituu yksilön mielessä Upottaa teoria käytäntöön ja opettaa vain käytäntöjä Opettaa ongelmakohtaisesti siten että tiettyyn ongelmaan tai ilmiöön yhdistetään siihen nivoutuva sisältö eikä teoriaa opeteta järjestyksessä.
MIHIN KORKEAKOULUTUSTA (ENÄÄ) TARVITAAN? Tietämystä löytyy kaikkialta - siitä suuri osa sijaitsee korkeakoulutuksen ulkopuolella. Korkeakoulutus monine verkostoineen on kuitenkin systemaattinen ja perusteellinen tietämyksen dokumentoija ja tarjolle asettaja, jonka pääfokuksessa on yksittäisen ihmisen (opiskelijan) osaaminen. Kansainväliset korkeakouluverkostot ovat ylivertainen tietovaranto. Tapa ohjata opiskelijoita toimii hyvin (kun toimii). Korkeakoulutus tuottaa geneeristä ja elastista osaamista. Tieteellisen evidenssin hankkiminen ja sen edelleen välittäminen käytäntöihin on omistettu yliopistojen tehtäväksi.
NOUSEVIA JA KASVAVIA TRENDEJÄ? MOOCsit ja webinaarit levittävät tietoa laajalle mutta eivät korvaa hyvää ohjausta tai pienryhmien tukea Teknologiatiheät oppimisympäristöt ja simulaatiot valtaavat (lisä)alaa Aikaisemman osaamisen tunnustaminen Joustot korkeakoulutuksen rakenteissa Suoritusmerkit ( badgets ) pitävät sisällään ajatuksen siitä että kuka vaan voi antaa suorituksia ja kun ne voidaan jäljittää, muodostuu markkinat
TARVITAAN LISÄYHTEYKSIÄ TYÖELÄMÄN JA KORKEAKOULUTUKSEN VÄLILLE JOTTA SAADAAN SYNERGIAA
Aina ei työelämässäkään mene hyvin esimerkiksi vain osa työpaikoista sopii korkeakoulutettujen oppisopimustyyppiseen koulutukseen. Tapoja luoda synergiaa korkeakoulutuksen ja työelämän välille: Kahden ohjaajan mallit työpaikkamentori ja akateeminen mentori Alumnitoimintaa ei tule ymmärtää vain nostalgiseksi opiskeluaikojen muisteluksi Erikoistumiskoulutukset Uudet tavat organisoida ja jaksottaa (korkea)koulutusta
TARVITAAN NÄKEMYKSELLISYYTTÄ Korkeatasoisen osaamisen ja eettisyyden kohtaamista Näkemyksellisyyttä, siitä miten kokonaisuudet muodostuvat ja mitä mistäkin seuraa, aktiivista viisautta, toimintaa ihmiskunnan silminä ja sydäminä Tavoite on siis korkeammalla kuin vain erityistietämyksen tuottamisessa
TARVITAAN MONIMUOTOISIA TAPOJA OPPIA mallintaa, kokeilla, visualisoida kielellistää, kirjoittaa, lukea keskustella, pohtia, väitellä, kyseenalaistaa oppia erehtymällä ja riskejä kokeilemalla käytäntöihin osallistumista asiantuntijaverkostoihin pääsyä
MITÄ EI TARVITA? Koulutusaikojen pidentämistä - opiskelua voidaan sen sijaan jaksottaa Turhaa tehottomuutta, ylisuuria tutkintoja, liian pitkää kiitorataa koulutukseen Erilaista päällekkäisyyttä Joustamattomuutta, turhia tai liian yksityiskohtaisia sääntöjä, tulosvastuuta liian pienissä yksiköissä Adhocratiaa eli kaiken jäsentämistä projektimaisesti tai lyhytkestoisen rahoituksen ehdoilla
ENEMMÄN ON ENEMMÄN? EI LÄHESKÄÄN AINA Tutkimus tuo evidenssiä ajankäytön tehokkuuden merkityksestä, ei sen pituudesta ( tarkoituksellinen harjoittelu vs. työkokemuksen tai koulutuksen määrä vuosina). Pitkä koulutus tai työkokemuksen määrä ei sinällään ennusta asiantuntijuuden tasoa. Ympäristö selittää silti paljon asiantuntijuuden hyvyydestä: kuumissa tiimeissä tai valovoimaisten professorien ryhmissä syntyy huippuosaajia paljon enemmän kuin muualla. Huippuosaamisen juuret voi jäljittää; ne ovat usein pitkät, rönsyilevät ja tuottoisat!
Tunnetusti vaikutukset tulevat näkyviin vasta viivästetysti! Kiitos tarkkaavaisuudesta.
VIITTEITÄ EDELLÄ PUHUTTUUN LÖYTYY TARKEMMIN SEURAAVISTA JULKAISUISTA: Hakkarainen, K. Palonen, T, Paavola, S. & Lehtinen, E (2004). Communities of Networked expertise: Professional and educational perspectives. Amsterdam: Elsevier. Lehtinen, E., Hakkarainen, K., & Palonen, T. (2014). Understanding learning for the professions: How theories of learning explain coping with rapid change. In International Handbook of Research in Professional and Practice-based Learning (pp. 199-224). Springer Netherlands. Palonen, T, Boshuizen, HPA & Lehtinen, E. (2014) How Expertise Is Created in Emerging Professional Fields In T. Halttunen, M.Koivisto and S. Billett (Eds.) Promoting, Assessing, Recognizing and Certifying Lifelong Learning Springer Science+Business Media Dordrecht. Lifelong Learning Book Series.