Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta Kunta- ja palvelurakenneuudistushanke 29.11.2005
1 PÄÄKAUPUNKISEUDUN KANNANOTTO KUNTIEN JA VALTION TEHTÄVIENJAOSTA Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta esittää sisäasiainministeriölle kuntien ja valtion tehtävienjaosta seuraavaa: Kunnan ja valtion suhde on kestävällä pohjalla ja säilyttämisen arvoinen. Nykyinen tehtävänjako on pitkän kehityksen tulos. Roolit palvelutuotannossa ovat pääsääntöisesti selkeät, ja ne poikkeavat luonteeltaan toisistaan. Kuntien tehtävissä on olennaista paikallinen asiantuntemus ja toiminnan alueellinen organisointi sekä toteutuksessa asiakaslähtöisyys. Palvelujen järjestäjä on demokraattisessa vastuussa suoraan asukkaille. Useat tehtävät edistävät myös kunnan elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä. Valtion tehtävissä korostuvat valtakunnan etu ja yhdenmukaisuuden vaatimukset ja valvontatarpeet. Valtio vastaa erityisesti tulonsiirto- ja sosiaaliturvaetuuksien turvaamisesta sekä osittain oikeusturva-, järjestys- ja turvallisuustehtävistä. Tehtävien siirto edellyttää aina pitkäjänteistä valmistelutyötä. Siirrot edestakaisin tai siirtoa koskevat selvitykset suhteellisen lyhyen ajan sisällä eivät palvele asukkaita eivätkä julkista hallintoa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aluevaiheessa listatut ehdotukset tehtävien siirrosta kunnilta valtiolle terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa, koulutuksessa ja muilla sektoreilla ovat tehtävinä pääosin sellaisia, että pääkaupunkiseudun kaupungit kykenevät järjestämään niiden hoidon tehokkaasti itse. Mikäli tehtäviä päätetään kuitenkin siirtää valtiolle, pitää kuntien saada täysi, käypä korvaus siirtyvästä kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta sekä kohtuullinen korko sijoitetulle pääomalle. Toimintamenojen osalta on valtion taholla lähdetty siitä, että muutos tehtävienjaossa toteutetaan kustannusneutraalisti. Pelkkä valtakunnantasoinen valtion ja kuntakentän välillä tapahtuva tarkastelu ei tällöin kuitenkaan riitä. On huolehdittava siitä, että kuntakohtainen kohdentuminen toteutuu oikeudenmukaisesti. Toimintamenojen osalta siirtyvästä toiminnasta ei myöskään saa syntyä kunnille kustannusrasitusta. Mahdollisten siirtojen yhteydessä on myös pidettävä huolta siitä, että kunnallisen eläkejärjestelmän toiminta turvataan. Hankkeen aluevaiheessa vastattavaksi pyydetyt kysymykset ja tehtävät muodostavat kokonaisuuden. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta palaa tarvittaessa kuntien ja valtion väliseen tehtävienjakoon myös seuraavan vaiheen esityksessä.
2 ELINVOIMAISET AMMATTIKORKEAKOULUT TARVITSEVAT YHTEYTTÄ ELINKEINOELÄMÄÄN JA KUNNALLISIIN VAIKUTTAJIIN Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on esitetty, että ammattikorkeakoulut siirrettäisiin valtion ylläpidettäviksi. Tätä on perusteltu mm. kuntien rahoitusongelmien helpottamisella, koko korkeakoululaitoksen ylläpidon samankaltaistamisella ja siten myös paremmalla mahdollisuudella ohjata yhtenäisesti koko korkeakoulujärjestelmää. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulut ovat koko maan mittakaavassa suuria ja vetovoimaisia. Pääkaupunkiseudulla nuorten ikäluokka kasvaa edelleen myös pitkällä aikavälillä. Ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävä toteutuu parhaiten nykyisessä paikalliseen omistajuuteen ja paikalliseen hallintoon pohjautuvassa ylläpitojärjestelmässä. Ammattikorkeakoulujen siirto valtiolle voisi vaarantaa ammattikorkeakoulujen toiminnan ja paikallisen elinkeinoelämän tarpeiden yhteensovittamista. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan mielestä ammattikorkeakoulujen ylläpitoa pohdittaessa on otettava huomioon seuraavaa: 1 Ammattikorkeakoulujen vahvuutena on ollut pääkaupunkiseudulla tiivis kytkentä oman alueen kuntiin ja elinkeinoelämään. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulut ovat verkottuneet aktiivisesti paikallisesti. Lisäksi niillä on tiivis yhteys toisen asteen koulutukseen. Muuttuva ympäristö ja työelämän tarpeet edellyttävät aktiivista, ennakoivaa ja muutosvalmista toimintatapaa. Ammattikorkeakoulujen valtiollistaminen vaikeuttaisi niiden aluekehittämistehtävän toteuttamista ja ammattikorkeakoulujen tiivistä yhteistyötä paikallisten vaikuttajien ja elinkeinoelämän kanssa. Ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävä toteutuu parhaiten nykyisessä paikallisessa omistajuudessa ja paikallishallintopainotteisessa ylläpitojärjestelmässä. 2 Ammattikorkeakoululain (351/2003) mukaisesti ylläpitäjän tehtävät liittyvät ammattikorkeakoulun strategiseen kehittämiseen. Sisäisissä opetus-, tutkimus- ja kehitysasioissa ammattikorkeakoululla on itsehallinto. Nykyisin ammattikorkeakoulun ylläpitäjä mm. nimittää rehtorin, valitsee ammattikorkeakoulun kehittämisstrategiat sekä päättää talousarviosta. Jos ammattikorkeakoulut valtiollistetaan, joudutaan ratkaisemaan uudelleen niiden hallinto, ohjaus ja rahoitus. Ammatti-
3 korkeakoulujen valtiollistamisessa menetettäisiin ainakin suhteessa osakeyhtiö- ja säätiömuotoisiin ammattikorkeakouluihin osa taloudellisesta autonomiasta ja saataisiin tilalle nykyistä keskitetympi ja etäämpänä paikallisesta tasosta oleva rahoitusmalli. Valtio luovutti omistuksessaan olevat ammatilliset oppilaitokset kunnille pääosin vain vähän yli kymmenen vuotta sitten. Ammattikorkeakoulut ovat rakentaneet organisaatioitaan kuntoon ja haluavat nyt keskittyä perustehtäväänsä ja vastaamaan työelämän muutoksiin ja kansainvälistymishaasteisiin. 3 Ammattikorkeakoulujen toimintaa rahoittavat kunnat ja valtio. Ammattikorkeakoulujen tulot (ilman investointirahoitusta) koostuvat yksikköhintarahoituksesta, maksullisesta palvelutoiminnasta ja ylläpitäjän maksettavaksi jäävästä osuudesta ja muista tuloläheistä. Kuntien rahoitusosuus määräytyy niiden asukasmäärän perustella. Nykyiset ylläpitäjät tukevat ammattikorkeakouluja mm. rakennusinvestoinneissa, perusparannuksin ja hankkimalla irtainta omaisuutta. Kunnat panostavat myös osakepääoman kautta. Korkeakoulujen rahoituspohja on pääkaupunkiseudulla laajenemassa siten, että valtion rahoituksen lisäksi yhä suurempi osa menoista katetaan yritys- ja yhteisöyhteistyöllä. Valtiollistamisesta seuraa omaisuusjärjestelyjä. Niiden oikeudenmukaisuus ja kustannusneutraalisuus on kuntien kannalta selvittämättä. Kunnat ovat merkittävästi panostaneet ammattikorkeakoulujensa kehittämiseen, mikä tulisi täysimääräisenä ottaa huomioon. Valtiollistamisen yhteydessä tulisi koulukohtaisesti arvioida oikea vuokrataso tai tilojen ostoehdot. Toimitilojen lisäksi samat ongelmat liittyisivät myös ammattikorkeakoulujen irtaimeen omaisuuteen. Ylläpitojärjestelmän muutos aiheuttaisi myös kustannuksia henkilöstön aseman turvaamisessa, esimerkiksi eläke-eduissa. 4 Seudun lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö edellyttää verkostomaista ja tiivistyvää yhteistyötä. Työ- ja elinkeinoelämän tarpeista lähtevä ammattikorkeakouluverkon uudistaminen ja kehittäminen voidaan tehdä parhaiten nykyisten ylläpitäjien yhteistyönä. Pääkaupunkiseudulla toimii eri ylläpitomuotoisia ammattikorkeakouluja. Arcada-Nylands svenska yrkeshögskola (stiftelse) Diakonia-ammattikorkeakoulu (osakeyhtiö) Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu (säätiö) Helsingin ammattikorkeakoulu (Helsingin kaupunki) Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu (säätiö) Humanistinen ammattikorkeakoulu (osakeyhtiö)
4 Evtek -ammattikorkeakoulu (kuntayhtymä) Laurea -ammattikorkeakoulu (osakeyhtiö) Yrkeshögskolan Sydväst (aktiebolag) 5 Pääkaupunkiseudun kunnilla on valmiutta rakenteellisiin ratkaisuihin sekä ammattikorkeakoulujen ylläpitomuotojen yhdenmukaistamiseksi että yhdistämiseksi. Myös ammattikorkeakoulujen ohjausta pystytään tiivistämään. Ensivaiheessa uudistusten selvitystyö voidaan aloittaa kuntien ylläpitämistä tai omistamista ammattikorkeakouluista. Myös yhdistäminen osakeyhtiöpohjalta on yksi kehittämisen vaihtoehdoista. Ammattikorkeakoulun toiminnalle asetettavat, kansallisen korkeakoulupolitiikan kannalta keskeiset tavoitteet ja niiden seuranta sekä keskeiset valtakunnalliset kehittämishankkeet tulee sopia niin, että myös pääkaupunkiseudun näkökanta tulee otetuksi huomioon. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen yhteistyön kehittämistä, yhdistämistä ja organisointia käsitellään tarkemmin, kun pääkaupunkiseudun neuvottelukunta vastaa kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen toisessa vaiheessa kysymyksiin palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta katsoo, ettei ammattikorkeakoulujen valtiollistamiseen ole tarvetta, koska se vaikeuttaisi ammattikorkeakoulujen työ- ja elinkeinoelämälähtöistä paikallista aluekehittämistyötä sekä vähentäisi seudullista autonomiaa ja demokraattista päätöksenteko-oikeutta aluekehittämistehtävissä. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta pitää tärkeänä, että seudulla turvataan monipuolinen ja riittävä ammatillinen korkeakoulutus seudun työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. On välttämätöntä, että ammattikorkeakouluille kehitetään sellainen rahoitus- ja ylläpitomalli, joka vahvistaa edelleen toimialan vaikutusta pääkaupunkiseudulla ja luo aidon yhteyden myös alueen toisen asteen koulutukseen. Paras tulos saavutetaan ammattikorkeakoulujen nykyisellä ylläpitomallilla sitä kehittäen sekä tiivistämällä alueen kuntien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä. PELASTUSTOIMELLA VASTUU ARKIPÄIVÄN TURVALLISUUDESTA Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on esitetty, että palo- ja pelastustoimi siirretään valtiolle.
5 Turvallisuus on laaja käsite, johon pelastustoimessa kuuluvat toisaalla yhteiset kansalliset turvallisuuskysymykset ja osallistuminen kansainväliseen toimintaan sekä vastuu ihmisten arkipäivän turvallisuudesta. Pelastuslaitos, poliisi ja puolustusvoimat muodostavat turvallisuuden takaavan pelastusorganisaation. Näistä pelastus- ja poliisitoimi kuuluvat Euroopan ja maailmanlaajuisesti useimmiten ainakin osittain paikallishallinnon tehtäviin. Pelastustoimen nykyinen järjestely on perusteiltaan toimiva. Ennen kaikkea se kykenee vastaamaan paikallisiin tarpeisiin ja reagoimaan nopeasti tapahtuviin muutoksiin ja tilanteisiin. Muiden kansallisten turvallisuusviranomaisten toiminta linkittyy pelastustoimen kautta luontevasti yhteistoimintaan paikallisviranomaisten oman verkoston kanssa. Hyvin toimivan kokonaisuuden muuttamiseen pitää olla painavat perusteet. Pääkaupunkiseudulla pelastustoimelta vaaditaan erityistoimia ja osaamista, koska täällä on satama ja vilkas matkustajaliikenne, maan päälentokenttä sekä satoja kansallisia ja kansainvälisiä suurtapahtumia. Nykyinen kuntapohjainen järjestelmä korostaa pelastustoimen paikallista luonnetta ja yhteistoimintaa kunnallisten viranomaisten kanssa. Nykyorganisaatio on ollut toiminnassa vasta vajaat kaksi vuotta. Muutos on merkittävä ja kaikkia kehittämistoimia ei ole vielä ehditty edes toteuttaa. Jo nyt on selvää, että perinteinen yhteistyö pääkaupunkiseudun kuntien ja muun seudun välillä on laajentunut ja syventynyt. Valtiollistamisen vaikutukset kuntien ja valtion talouteen on myös tiedettävä. Jos siirron tavoitteeksi otetaan kustannusneutraalisuus, kunnat joutuisivat todennäköisesti korvaamaan valtiolle kunnilta säästyvät vuotuiset kustannukset eli noin 300 miljoonaa euroa. Mikäli toimitilat siirtyisivät omistusoikeudella valtiolle, valtio joutuisi korvaamaan omaisuuden arvon kunnille. Valtio joutuisi myös lunastamaan kuntien kaluston ja korvaamaan eläkejärjestelmän muutoksen kustannukset Kuntien eläkevakuutukselle. Valtiolle kuuluu luontevasti vastuu kansallisen ja kansainvälisen turvallisuustyön koordinoinnista. Valtiollisen järjestelmän suurin ongelma olisi kuitenkin se, miten pystytään turvaamaan yhteistyö kunnan viranomaisten kanssa. Yhteistyö ensihoidossa ja sairaankuljetuksessa vaikeutuisi. Samoin yhteistyö maankäytöstä, rakennusvalvonnasta, ympäristöterveydenhuollosta ja väestönsuojelusta vastaavien viranomaisten kanssa olisi valtiollisessa järjestelmässä nykyistä vaikeampaa.
6 Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta korostaa pelastustoimen valtiolle siirron haittavaikutuksia: 1 Päätöksenteon etääntyminen, jolloin valtakunnallinen tasapuolistaminen vääjäämättä laskee pääkaupunkiseudun turvallisuustasoa. Myös kunnan vaikutusmahdollisuudet omaan turvallisuustasoon ja turvallisuuspalvelujen määrään katoaa. 2 Mikäli kustannusneutraalisuus toteutettaisiin, uudistus ei keventäisi kuntien taloutta. Riski kustannusten noususta siirtyisi ainakin teoriassa valtiolle. 3 Nykyisellään pelastustoimi antaa monia sellaisia palveluja, jotka ylittävät lakisääteiset minimit. Esimerkkinä on tehokas rakentamisen aikainen neuvonta ja yhteistyö suunnittelijoiden kanssa. Pelastuslaitokset toimivat yhteistyössä kaupunkien useiden virastojen kanssa. Rakennusvalvonta saa neuvontaa ja konsultaatiota lupakäsittelyissä rakennusten palo- ja henkilöturvallisuudessa sekä väestönsuojarakentamisessa. Lain mukaan rakennusvalvonta vastaa rakentamisen valvonnasta ja pelastusviranomainen tarkastaa valmiin rakennuksen. Käytännössä yhteistyön on kuitenkin oltava saumatonta jo suunnitteluvaiheessa, sillä valmiiden rakenteiden korjaaminen on kallista. Myös linjanvedot uusissa paloteknisissä ratkaisuissa saadaan ajoissa ja joustavasti omalta pelastuslaitokselta. Pelastustoimi antaa asiantuntijalausuntoja maankäytön suunnitteluun jo yleiskaavavaiheessa. Lisäksi riskienhallintayksikkö osallistuu lukuisten eri virastojen työryhmiin helpottaen heidän suunnitteluaan ja parantaen näin kaupunkien kokonaisturvallisuustasoa. Erityisen tärkeää on myös ennaltaehkäisevä työ kunnan sosiaali- ja terveystoimen sekä koulutoimen kanssa. 4 Väestösuojelun ja poikkeusoloihin varautumisen taso heikkenee. Epäselvää on siirtyisivätkö kaikki toiminnot valtiolle ja ottaisiko se hoitaakseen kaikki väestösuojat (velvoitekalliosuojat/yhteisväestösuojat). 5 Vapaaehtoistoiminnan järjestelyt vaarantuvat (VPK- järjestelmä). Sopimuspalokunnat ovat aina integroituneet tiiviisti kuntajärjestelmään. 6 Täysin epäselväksi jää, miten kiireellisen sairaankuljetuksen ja ensihoidon käy. Kyseessähän on ainutlaatuisen toimiva ja tehokas järjestelmä, mitä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirikin (HUS) lausunnossaan korostaa. Sisäasiainministeriön vastuulle eivät kuulu nämä toiminnot. Mikäli kiireellinen
7 sairaankuljetus ja ensihoito eriytetään pelastuslaitoksesta, joudutaan tilalle perustamaan korvaava organisaatio. Sen toimintaedellytykset pelastustoimesta erillisenä ovat nykyistä heikommat. Synergiaetu menetetään ja kustannukset kasvavat ja toiminnalliset tulokset heikkenevät. Pelastustoimi säilytettävä kuntien tehtävänä Pääkaupunkiseudun kuntien mahdollisuudet päättää omasta turvallisuustasostaan heikkenevät oleellisesti, jos pelastustoimi valtiollistetaan. On todennäköistä, että pitkällä aikavälillä voimavaroja tasataan muille alueille. Edelleen pääkaupunkiseudun erityisolosuhteet jäävät valtakunnallisessa järjestelmässä ottamatta huomioon. Lisäksi kaupungit joutuvat järjestämään osalle tehtäviä korvaavan järjestelmän. Pelastustoimi kunnallisena järjestelmänä tukee hyvin kuntien elinkeinopoliittisten tavoitteiden toteutumista ja kunnan asemaa kuntalaisten arjen turvaajana. Palvelutasopäätöstä tehtäessä voidaan sovittaa yhteen pelastustoimen kehittyminen ja kunnan kehittämisen tavoitteet. Alueen erityispiirteet voidaan ottaa huomioon. Yhteistyö eri kunnallisten toimintojen kuten sosiaali- ja terveystoimen, koulutoimen, kaavoituksen ja rakennusvalvonnan kanssa on tehokkaasti järjestettävissä erityisesti ennaltaehkäisevän turvallisuustyön kannalta. Myös vapaaehtoisen toiminnan turvaaminen on helpommin hoidettavissa kunnallisessa järjestelmässä. Seurauksena on tulosten heikkeneminen koko kaupungin turvallisuustasossa ja kokonaiskustannusten kasvu. Erityisen huolestuttavana on nähtävä ensihoidon ja kiireellisen sairaankuljetuksen eriytyminen pelastuslaitoksesta. Sairaankuljetus ja ensivastetoiminta ovat merkittävä osa pelastuslaitosten työtä. On arvioitavissa, että julkisia hankintoja koskeva kilpailuttamisvelvoite lisää yksityisten sairaankuljetusyritysten markkinaosuutta tulevaisuudessa. Sairaankuljetus tulee kilpailuttaa aina silloin, kun kunta itse ei ole palvelun tuottaja. Aluepelastuslaitos voi hoitaa sairaankuljetusta ilman tarjouskilpailua vain isäntäkuntansa alueella. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat tuoneet esille ongelmat hankintalainsäädännön nykytulkinnassa hankintalain uudistamistyön yhteydessä. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä pitää arvioida kiireellisen sairaankuljetuksen kehittämistä. Synergiaetujen vuoksi kiireellinen sairaankuljetus ja muu pelastustoimi kuuluvat yhteen. Viime kädessä on kysymys aina ihmisten pelastamisesta ja minuuteista. Tämä on tärkeää esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa, joissa loukkaantuneita joudutaan irrottamaan ajoneuvosta ja kuljettamaan hoitoon. Toiminnan sujuvuus tulee mahdollistaa riippumatta kuntarajoista ja kilpailutusmääräyksistä. Samassa yhteydessä tulee kansallisel-
8 la tasolla päättää pelastushelikopteritoiminnan pysyvistä järjestelyistä, joilla toiminta vakinaistetaan valtakunnallisesti. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta katsoo, ettei pelastustoimea tule siirtää valtion hoitoon, vaan tulee säilyttää nykyinen kunnalliseen järjestelmään perustuva pelastustoimi. Mikäli pelastustoimi siirretään valtiolle, tulee pääkaupunkiseudun kunnat eriyttää omaksi kunnalliseksi pelastustoimen järjestelmäksi. Kiireellinen sairaankuljetus toteutuu parhaiten, jos se on osa muuta pelastustoimintaa. SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMEN TYÖNJAOSSA ON TARKISTETTAVAA Ratkaisevaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuudelle ei ole organisointitapa, vaan rajapintojen hallinta ja toimintayksiköiden sisäisten prosessien sujuvuus sekä asiakkaan kokonaistilanteen hallinta. Pelkällä organisaatiomuutoksella ei voida ratkaista hoitoketjujen toimivuutta. Terveydenhuollon erityiskustannukset kohdennettava oikein Erikoissairaanhoidon valtiollistamisen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa on olennaista päättää, mitä toimintaa se koskee. Yliopistollisen keskussairaalan yhteydessä tapahtuvan opetusja tutkimustoiminnan kustannukset tulisi kattaa valtion varoista täysimääräisesti. Nykyiseen eritysvaltionosuuslakiin perustuva korvausjärjestelmä ei käytännössä kata kaikkia kustannuksia. Vaativan erityistason erikoissairaanhoidon, eräiden pienten erityispotilasryhmien sekä vaativan erityistason päivystystoiminnan siirtäminen valtion hoidettavaksi saattaisi tarjota runsaasti etuja. Siten valtion vastattavaksi voitaisiin pitää perusteltuna siirtää: harvempiin kuin viiteen yliopistopiiriin keskitetyt, erikoissairaanhoitoon kuuluvat hoidot, valtakunnallisen päivystysvalmiuden ylläpito, hengityshalvauspotilaiden hoito sairauden harvinaisuuden, potilaita koskevien, muista poikkeavien etuisuussäännösten ja satunnaisen esiintyvyyden perusteella. Näissä tehtäväryhmissä kysymys on laajempi ja liittyy olennaisella tavalla Paras-hankkeen toisessa aluevaiheessa arvioitavaan ns. piirimalliin. Pääkaupunkiseutu kuulee parhaillaan eri
9 osapuolia ja toimittaa tarkemman esityksen 15.2.2006 mennessä. Terveydenhuollon kustannuksiin vaikuttaa olennaisena hoitoketjujen toimivuus. Ellei vastuita ole selkeästi määritetty, on vaarana, että kannustimet tarkoituksenmukaiselle sairaanhoidon porrastamiselle häviävät. Siksi valtiollistamisen yhteydessä potilasohjaukselle pitää olla valmiiksi päätettynä selkeät linjaukset, joilla potilaat ohjataan valtion rahoittamaan erikoissairaanhoitoon. Muutoin merkittävä riski on, että valtiollistettuun erikoissairaanhoitoon päätyy kustannusten siirtämiseksi potilaita, joiden oikea hoitopaikka olisi alemmalla porrastuksessa. Valtion tulisi vastata ulkomaalaisten terveydenhuollon kustannuksista kokonaisuudessaan. Kustannukset ovat jo nyt osittain valtion kustannettavia. Rahoitus ei kuitenkaan tosiasiassa kohdistu todellisuudessa potilaita hoitaneille yksiköille. Muiden kuin Suomessa asuvien tai työskentelevien ulkomaalaisten hoidon kustannusten tulisi säilyä valtion kustannettavina katettuina valtioiden välisellä laskutuksella, mutta siten, että valtio maksaa hoidon nettokustannukset palvelut tuottaneelle yksikölle välittömästi hoidon toteuduttua. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta pitää tarpeellisena tuomitsematta jätettyjen rikoksentekijöitten hoitovastuun siirtämistä valtiolle. Sosiaalitoimen tehtäväjaossa täsmennettävää Holhoustoimi (edunvalvonta) on jo nyt valtion kustantamaa toimintaa, joten on luontevaa siirtää toiminta valtion hoidettavaksi. Kunnallisen toimeentulotuen normitetun osuuden ja elatustuen siirto kansaneläkelaitokselle ja valtion rahoitusvastuulle vapauttaisivat työvoimaa ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön. Toimeentulotukiuudistuksen etuja olisi, että se loisi mahdollisuuden yksinkertaistaa ja tehostaa toimeentulotukijärjestelmää. Kun asumistuki, työttömyyspäiväraha ja toimeentulotuki maksetaan samalta luukulta, niin samalla tulisi ajankohtaiseksi yksinkertaistaa perusturvan myöntämistä. Uudistuksen uhkia olisi, ettei siirto mahdollistaisi yhden luukun periaatetta, vaan asiakas joutuisi hakemaan harkinnanvaraisen ja ehkäisevän toimeentulotuen toisesta virastosta. Niin ikään asiakas joutuisi tulemaan Kelasta sosiaalivirastoon muun sosiaalisen syyn vuoksi sekä aktivointitoimenpiteisiin. Pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen muuttuminen vastikkeelliseksi jättäisi alle 500 päivää työttömänä olleet sosiaalityön väliinputoajiksi.
10 Epäselvää on, miten erotetaan normitettava osa ja harkinnanvarainen toimeentulotuki selkeästi toisistaan. Tätä jakoa pitää laissa ja asetuksessa selkiyttää. Elatustuen maksatusta ei voi erottaa elatusapujen perinnästä. Elatusturvassa 30 prosenttia työajasta menee elatustukiasioihin ja 70 prosenttia elatusapujen perintään. Siirron etuna olisi mm. että koko maassa olisi yhteinen atkjärjestelmä ja että kuntien välisistä tilityksistä voitaisiin luopua. Erityisesti ulkomaan perinnän keskittäminen koko maata kattavaksi olisi vaativan erityisosaamisen vuoksi perustelua. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta puoltaa holhoustoimen ja elatustukiasioiden siirtoa valtion hoidettavaksi. Normitetun toimeentulotuen siirto valtion hoidettavaksi edellyttää ennen ratkaisun tekemistä siirron kokonaisvaikutusten selvittämistä. Lisäksi sosiaaliasiamiehen ja potilasasiamiehen tehtävien sekä omaishoidon tuen mahdollinen siirtäminen valtion hoidettavaksi edellyttää lisäselvityksiä. MUUT TOIMIALAT Kuluttajaneuvonta kuuluu valtiolle Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan toimenpideohjelmaan mukaisesti on selvitetty seudun kuluttajaneuvonnan järjestämisen erilaisia vaihtoehtoja. Selvityksen käsittely on parhaillaan vireillä pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa. Selvityksessä esitetään yhdistettäväksi pääkaupunkiseudun kunnallinen kuluttajaneuvonta vuoden 2006 alusta. Viimeistään vuoden 2007 alusta kuluttajaneuvonnan tulisi toimia yhteisissä tiloissa. Yhteisen kuluttajaneuvonnan toiminta tapahtuisi omakustannuspohjalta ja kustannusten jakoperusteena on kuntien asukasmäärä. Pääkaupunkiseudun kuluttajanneuvonnat tulisi yhdistää selvityksessä esitetyn menettelyn mukaisesti. Paras ja luontevin vaihtoehto pääkaupunkiseudun näkemyksen mukaan olisi kuitenkin kuluttajaneuvonnan siirtyminen valtiolle. Ympäristöterveydenhuolto säilytettävä kuntien tehtävänä Elintarvikelain mukaisten valvonta- ja lupa-asioiden sekä eräiden muiden ympäristöterveydenhuollon lupa-asioiden erottaminen ympäristöterveydenhuollon kokonaisuudesta ei ole perusteltua. Ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirto ei ole tarkoituksenmukaista, kos-
11 ka tehtävät liittyvät läheisesti kuntien vastuulla oleviin muihin valvontatehtäviin kuten ympäristönsuojelu-, rakennusvalvonta- ja pelastustoimeen. Toiminnan tehokas järjestäminen edellyttää myös, että valvontaorganisaatio on lähellä valvontakohteita ja tuntee ne hyvin. Toimialalla on ollut vuodesta 2003 alkaen valtioneuvoston periaatepäätöksen mukainen seudullisten valvontayksiköiden kokeilu. Pääkaupunkiseudun kunnilla on jo yksinään periaatepäätöksen tarkoittamat riittävän vahvat ja asiantuntevat toimintayksiköt. MUUT EHDOTUKSET Valtion ja kuntien yhteispalvelut Valtion ja kuntien yhteistoimintaa sekä palvelurakennetta uudistettaessa pitää ottaa huomioon jo olemassa olevat tavat tarjota julkishallinnon palveluita kansalaisille vaivattomasti yhden luukun periaatteella. Tällaista palvelua on esimerkiksi yhteispalvelu. Yhteispalvelupisteitä on tällä hetkellä 213 ja yhteispalvelusopimuksia on tehty yhteensä 118. Kustannukset jaetaan vain 38 yhteispalvelupisteessä. Sisäministeriön yhteispalvelun yhteistyöryhmässä on sovittu, että yhteispalvelupisteiden toiminnan tueksi laaditaan malli kustannustenjaosta yhteispalvelussa (Yhteispalvelun kehittämisohjelma 2004 2005, kehittämistavoite nro 9). Tarve kustannusten jakomallista pohjautuu paikallistasolta saatuihin, kuntapuolen palautteisiin, joissa todetaan, että kustannuksia ei aina jaeta ja että jakoperusteet eivät ole yhteneväiset. Yhteistyöryhmässä on sovittu, että sisäasiainministeriö ja Kuntaliitto tekevät yhteistyössä ehdotuksen kustannustenjakomalliksi. Yhteispalvelupisteiden selkeimmät kustannustenjaot koskevat tilavuokria ja teleliikennettä lähinnä niissä yhteispalvelupisteissä, joissa on monta tahoa ja palveluista vastaavat kunkin omat virkailijat. Kustannustenjaot vaihtelevat erityisesti, jos kyseessä on toiminnasta tai palvelutehtävän suorittamisesta aiheutuva kustannusten jako eli kun toinen viranomainen valtuuttaa toisen viranomaisen hoitamaan yhteispalvelusopimuksessa määriteltyjä tehtäviä. Yhteispalvelun palveluvalikoima määrittyy tarkemmin sisäasiainministeriössä valmisteilla olevassa Yhteispalvelun tehostaminen -hankkeessa. Hanke asetettaneen loppuvuodesta 2005. Kuntaliitto esittää yhteispalvelun kehittämisen liittämistä osaksi kunta- ja palvelurakenneuudistusta.
12 Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta esittää porrastettuja toimia yhteispalvelujen kehittämiseksi ja tehostamiseksi: 1 Kuntien ja valtion kesken sovitaan kustannustenjaosta jo olemassa olevissa yhteispalvelupisteissä aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. 2 Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä tehdään periaatelinjaus yhteispalvelujen kehittämisestä ja tehostamisesta. 3 Asetettavassa yhteispalvelujen tehostaminen -hankkeessa selvitetään tarkemmin tarvittavat kehittämistoimet ja etenkin sähköisen asioinnin mahdollisuuksia. TIIVISTELMÄ PÄÄKAUPUNKISEUDUN KANNANOTOSTA Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan mielestä ei ole tarvetta siirtää merkittäviä palvelukokonaisuuksia pääkaupunkiseudun kunnilta valtiolle. Vastustamme erityisesti seuraavien tehtävien siirtoa: pelastustoimi ammattikorkeakoulutoiminta. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta puoltaa kuitenkin seuraavien tehtävien siirtoa valtiolle: tuomitsematta jätettyjen rikoksentekijöiden hoitovastuu elatustukiasiat holhoustoimi kuluttajaneuvonta Lisäksi neuvottelukunta katsoo, valtion varoista tulisi kattaa täysimääräisesti seuraavat kustannukset: yliopistollisen keskussairaalan yhteydessä tapahtuva opetus- ja tutkimustoiminta ulkomaalaisten terveydenhuoltokustannukset Jatkoselvityksiä vaativat neuvottelukunnan mielestä: normitettu toimeentulotuki terveydenhuollon vaativa erikoissairaanhoito ja siihen rinnastettavat tehtävät sosiaaliasiamiehen tehtävät potilasasiamiehen tehtävät omaishoidon tuki.
13 Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta toteaa lopuksi, että seudun yhteisen esityksen pohjana ovat seudun kaupunginhallitusten päätökset. Asia on ollut esillä seuraavasti: Espoon kaupunginhallitus 15.11.2005 Helsingin kaupunginhallitus 21.11.2005 Kauniaisten kaupunginhallitus 23.11.2005 Vantaan kaupunginhallitus 28.11.2005 Lisäksi asiaa on käsitelty Helsingin seudun 14 kunnan yhteistyökokouksessa 17.11.2005. Yhteistyökokouksen kannanotto on liitteenä. Jan Vapaavuori puheenjohtaja Anja Vallittu sihteeri LIITTEET Helsingin seudun yhteistyökokouksen kannanotto 17.11.2005 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lausunto 25.11.2005
14 Liite Helsingin seudun yhteistyökokous Helsingforsregionens samarbetsmöte KANNANOTTO 17.11.2005 KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUSHANKE Helsingin seudun yhteistyökokous päätti kokouksessaan 17.11.2005 todeta näkemyksenään kunta- ja palvelurakennusuudistushankkeen osalta seuraavaa: 1. Helsingin seudun yhteistyön kehittäminen perustuu vahvojen peruskuntien malliin 2. Helsingin seudun kunnat pitävät parhaana säilyttää pelastuslaitokset osana kunnallista palvelutuotantoa ja toteavat, että pelastustoimen seudullinen kehittäminen sisältyy Helsingin seudun vuoden 2006 työohjelmaan. 3. Helsingin seudun kunnat pitävät tärkeänä, että seudulla turvataan monipuolinen ja riittävä ammatillinen korkeakoulutus seudun työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Helsingin seudun kunnat pitävät parhaana vaihtoehtona ammattikorkeakoulujen nykyistä ylläpitomallia alueen kuntien yhteistyötä kehittäen.
15 HELSINGIN JA UUDENMAAN SAIRAANHOITOPIIRI 25.11.2005 Liite Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen PL 1 00099 Helsingin kaupunki PELASTUSTOIMEN VALTIOLLISTAMINEN ON UHKA PÄÄKAUPUNKISEUDUN ENSI- HOIDOLLE Korkeatasoinen sairaalan ulkopuolinen ensihoito on päivystysterveydenhuollon kriittinen menestystekijä. HUS alueella ja etenkin pääkaupunkiseudulla aluepelastuslaitokset ovat keskeisiä ja suurimpia kiireellisten sairaankuljetus- ja ensihoitopalveluiden tuottajia. Suuronnettomuus-valmiuden kannalta pelastustoimen ensihoitovalmius on korvaamaton. Terveydenhuollon ja pelastustoimen perinteinen yhteistyö on luonut hyvät toiminnan edellytykset ja luottamuksen. Palvelujen laatua kehitetään jatkuvasti. Yhteistyön perustana on terveydenhuollon ja pelastustoimen samankaltainen arvopohja. Pelastustoimen mahdollinen valtiollistaminen on merkittävä uhka HUS alueen päivystystoiminnoille ja lain edellyttämälle valmiudelle. Terveydenhuollon toimintaympäristön muutos luo uusia haasteita ensihoidolle Väestö keskittyy taajamiin ja kaupunkeihin maaseudun autioituessa. Keski-ikä nousee ja iäkkäiden kansalaisten osuus koko väestöstä lisääntyy. Pääkaupunkiseudulla kansainvälistyminen ja ihmisten liikkuvuus on suurta. Pitkäaikaissairaudet ja terveyspalveluiden tarve lisääntyvät iän myötä. Moni ikäihminen ja myös nuori asuu yksin. Perinteiset sosiaaliset tukiverkostot ovat kadonneet. Päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat yleistyvät. Vaurastuvien ja menestyjien rinnalla on yhä enemmän syrjäytyneitä, joille kasautuu monenlaisia ongelmia. Heille 112 ja ensihoitopalvelu ovat viimeinen mahdollisuus - turvaverkko, jonka palveluun pitää voida luottaa. HUS ja uusi HYKS sairaanhoitoalue keskittävät palvelujaan ja etenkin kallista päivystystoimintaansa. Hoitopolkuja mallinnetaan ja työnjaosta sovitaan; siitä huolimatta päivystysalueet ja sairaalat ruuhkautuvat. Lääketieteen mahdollisuudet ovat johtaneet erikoistumiseen; samalla osaaminen kuitenkin kaventuu ja terveydenhuollon palvelu pirstoutuu. Ammattihenkilökunnasta on pulaa. Hoitoajat
16 lyhentyvät ja avohoito lisääntyy. Tiedon siirrolle ja käytettävyydelle on uusia vaatimuksia. Sairaalan ulkopuolinen ensihoito on terveydenhuollon keskeinen toimija ja työkalu. Muuttuvat haasteet edellyttävät suuria kehityshakuisia palveluntuottajia, laajaalaista osaamista, verkottumista ja eheää viranomaisyhteistyötä. Päivittäistoiminta ja suuronnettomuusvalmius Lakisääteinen sairaalan ulkopuolisen ensihoidon ydin on päivittäistoiminta, jossa potilas on kotona, työpaikalla, kadulla tai muualla julkisella paikalla; tehtäväkirjo on laaja ja kattaa erilaiset onnettomuudet, tapaturmat ja sairaskohtaukset. Onnettomuuksien ja hätätilanteiden muuttuva luonne, huume- ja päihdetilanne ja sosiaalinen syrjäytyminen edellyttävät henkilöstöltä monialaista osaamista ja katu-uskottavuutta. Mahdollinen suuronnettomuus on haaste koko HUS alueen päivystysvalmiudelle. Pääkaupunkiseudulla perinteisten uhkakuvien rinnalle ovat nousseet kemiallisen, biologisen ja säteilyn aiheuttamat tilanteet, jotka voivat olla myös tahallisia. Uhrit tarvitsevat nopeaa apua sielläkin, minne terveydenhuollon ammattilaisen ei ole turvallista mennä. Pääkaupunkiseudulla pelastustoimi on joustava ja luotettava ensihoidon päivittäispalvelujen tuottaja. Osaaminen korostuu erityisesti vaativissa ja kiireellisissä tilanteissa. Suuronnettomuusvalmius puolestaan edellyttää hyvää johtamista ja kurinalaisuutta. Potilaiden pelastaminen, lajittelu, hoito ja kuljetus vaativat joustavuutta, hyvää tiedonkulkua ja viestintää, jouhevaa viranomaisyhteistoimintaa, logistiikkaa ja maastokelpoisuutta. HUS alueella pelastustoimeen integroitunut sairaalan ulkopuolinen ensihoito on keskeinen menestystekijä mahdollisessa suuronnettomuustilanteessa. Pelastajan koulutus antaa hyvät eväät sairaalan ulkopuolisen ensihoidon toimintaympäristöön. Erityistilanteet ja luonnononnettomuudet Yleisurheilun MM kisat osoittivat pelastustoimen ja erikoissairaanhoidon hyvän yhteistyön voiman. Järjestelmä oli varautunut tehokkaasti myös uusiin uhkakuviin. Lääkinnän valmius oli korkealaatuista ja kustannustehokasta. Korkeatasoinen lääkinnällinen pelastustoimi on tulevaisuudessakin edellytys suurten kansainvälisten tapahtumien onnistumiselle. Se perustuu päivittäisosaamiseen ja koeteltuun yhteistyöhön. HUS ja pääkaupunkiseudun pelastustoimi ovat myös keskeisiä toimijoita kansallisessa suuronnettomuudessa ja erilaisissa luonnononnettomuuksissa. Pelkkä harjoittelu ei anna riittäviä valmiuksia vaativiin tilanteisiin. Ensihoidon päivittäistoiminta sen sijaan antaa hyvät eväät soveltaa tietoa, taitoa ja osaamista hyvinkin erilaisiin tilanteisiin.
17 Korkeatasoisen sairaalan ulkopuolisen ensihoitopalvelun tunnusmerkit ja vaikuttavuus Ensihoitopalvelujen vaikuttavuutta arvioidaan hätätilapotilaiden selviytymisellä ja myöhemmällä elämänlaadulla. Luotettavuus, joustavuus ja laaja osaaminen ovat keskeiset menestystekijät. Ensihoidon järjestämismalleista ei ole tehty tieteellistä tutkimusta. On kuitenkin olemassa kansainvälistä tietoa parhaimpien ja tehokkaimpien ensihoitojärjestelmien tunnusmerkeistä - yksi yhteinen hätänumero - porrastettu ja alueellinen vaste - pelastustoimi kiireellisen sairaankuljetuksen ja ensihoidon palveluntuottajana - vankka lääketieteellinen toiminnan johto (medical direction) Helsingissä on seurattu pelastustoimen ensihoitopalvelujen laatua laadunhallinnan eurooppalaisena pilottina. Prosessien hallinta, potilastyytyväisyys ja sidosryhmäyhteistyö ovat korkeatasoisia. Kokemuksia sovelletaan koko pääkaupunkiseudulla. Mahdollinen valtiollistaminen voi aiheuttaa suuria lisäkuluja terveydenhuollolle Ensihoidon mahdollinen siirtyminen pelastustoimelta edellyttäisi, että terveydenhuolto rakentaisi uudelleen korvaavan infrastruktuurin alueelliset ambulanssiasemat ja kiinteistöt, hankkisi kaluston ja loisi ajoneuvojen, viestivälineiden ja tietotekniikan ympärivuorokautisen huollon ja tuen. Muutos lisäisi lääketieteellisen johdon ja esikuntatyön tarvetta, jonka kustannukset lankeaisivat terveydenhuollolle. Järjestelmän pirstaloituminen ja isäntien lisääntyminen vaikeuttaisivat lääketieteellistä toiminnan johtoa. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri esittää johtopäätöksenään, että pelastustoimen mahdollinen valtiollistaminen vaarantaisi merkittävästi sairaalan ulkopuolisen ensihoidon laatua ja suuronnettomuusvalmiutta pääkaupunkiseudulla ja koko HUS alueella. Nykyinen kunnallinen aluepelastuslaitosmalli antaa ensihoitopalvelulle ja sen kehittämiselle erinomaiset puitteet. Kunnioittavasti Lauri A. Laitinen Toimitusjohtaja
Helsingin kaupungin hankintakeskus, 2005