jpelintarviketeollisuus

jpelintarviketeollisuus Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia www.toimialaraportit.fi Työ- ja elinkeinoministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Työvoima- ja elinkeinokeskus Finpro Matkailun edistämiskeskus

Elintarviketeollisuus Toimialaraportti 5/2008 Kari Välimäki

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin (09) 16001 00170 HELSINKI 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 5/2008 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Kari Välimäki Toimialapäällikkö Etelä-Pohjanmaan TE-keskus Julkaisuaika 25.11.2008 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Elintarviketeollisuus Tiivistelmä Elintarviketeollisuuden tuotannon bruttoarvo vuonna 2007 oli 9,5 mrd. euroa (+5,3 %) ja jalostusarvo 2,2 mrd. euroa. (+7,0 %) Henkilöstön lukumäärä oli vuonna 2007 noin 34 800 henkilöä (-1,4 %) ja toimipaikkoja oli 1921 kpl.(-7 kpl) Toimiala jakautuu yhteensä 33:een eri alatoimialaan, joista jalostusarvon mukaan luokiteltuina suurimmat ovat lihanjalostus, leipomo- ja keksiteollisuus, maidonjalostus sekä mallas- ja virvoitusjuomateollisuus. Suurin osa suomalaisista elintarvikealan yrityksistä on hyvin pieniä. Vain muutamat suurimmat yrityksemme ovat kansainvälistyneet merkittävästi. Pienten kotimarkkinoiden johdosta suurimmatkin suomalaiset yritykset ovat kansainvälisessä vertailussa pieniä. Elintarviketeollisuuden kannattavuus on muun teollisuuden kannattavuutta heikompi. Toimialojen väliset kannattavuuserot ovat suuria ja kannattavuuden vaihtelu on toimialojen sisällä merkittävää. Yritysten vakavaraisuus on parantunut 2000-luvulla ja tuottavuuden kehitys on ollut positiivista. Yritysten kasvuhalukkuus on elintarvikealalla vähäistä, pääosa yrityksistä pyrkii maltilliseen kasvuun tai säilyttämään asemansa markkinoilla. Alihankinnan käyttö on elintarvikeyrityksissä muuta teollisuutta selvästi vähäisempää. Kapasiteetin käyttöaste on muuta teollisuutta selvästi alhaisempi. Pk-elintarvikeyrityksistä 13 % harjoittaa vientiä ja viennin aloittamisesta on kiinnostunut 6 %. Elintarviketeollisuus on pääosin kotimarkkinateollisuutta. Kotimaan myynnin osuus on noin 83 % tuotannon bruttoarvosta. Elintarvikemarkkinoilla tapahtuu vuosittain hyvin vähän kulutusrakenteen muutoksia, sillä ruoan kulutus on vakaata. Kuluttajahintojen muutokset ovat olleet tähän saakka pieniä, mutta viime aikoina hinnat ovat kohonneet nopeasti. Vuoden 2008 heinäkuulla elintarvikkeiden kuluttajahinnat olivat nousseet 8,7 % vuodessa. Elintarviketeollisuuden ja maataloustuotteiden vienti oli v. 2007 yhteensä arvoltaan 1,35 mrd. euroa, mikä oli 17 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjä on tärkein vientimaa 21,7 %:n ja Ruotsi toiseksi tärkein 15,1 %:n osuudella koko viennistä. EU-maihin viedään lähes 60 % suomalaisista vientielintarvikkeista. Tärkeimmät vientituoteryhmät ovat juustot, voi, sokerikemian tuotteet ja sianliha. Vuonna 2007 Suomeen tuotiin elintarvikkeita 2,9 mrd. euron arvosta (+11 %). Tärkeimmät tuontimaat olivat Saksa, Ruotsi, ja Hollanti Tuonnissa merkittävimpiä tuotteita ovat hedelmät, raakakahvi. alkoholi ja tupakka. TEM:n yhdyshenkilö: Konserniohjausyksikkö/Esa Tikkanen, puh. 050 040 5459 Asiasanat Elintarviketeollisuus, elintarvikkeiden ja juomien valmistus ISSN 1796-0002 Kokonaissivumäärä 72 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN 978-952-227-103-7 Hinta Kustantaja

Sisällysluettelo 0 Saatteeksi... 7 1 Toimialan määrittely ja sisältö... 8 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus... 8 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin... 10 2 Toimialan rakenne... 11 2.1 Toimialan yritykset ja rakenne... 11 2.2 Elintarviketeollisuuden työvoimarakenne... 11 2.3 Toimialan alueellinen jakautuma... 14 2.4 Yrityskannan muutokset... 15 2.5 Tuotanto- ja kapasiteettitilanne... 15 2.5.1 Kapasiteetti... 16 2.6 Yhteistyö ja verkottuminen... 17 2.7 Laatu ja lainsäädäntö... 18 2.8 Alan suurimpia yrityksiä... 19 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys... 20 3.1 Kotimaan markkinat... 21 3.2 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta... 27 3.2.1 Elintarvikkeiden vienti... 27 3.2.2 Elintarvikkeiden tuonti... 29 3.2.3 EU:n vaikutus toimialaan Suomessa... 29 4 Teknologia... 31 4.1 Teknologisen kehittämisen strategiset valinnat... 31 4.2 Logistiikka ja jäljitettävyys... 34 4.2.1 Logistiikka... 34 4.2.2 Jäljitettävyys... 35 5 Taloudellinen tilanne... 36 5.1 Kustannusrakenne... 36 5.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema... 37 5.3 Investoinnit... 39 5.3.1 Tuotannolliset investoinnit... 39 5.3.2 Tuotekehitys... 41

6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet... 44 6.1 Menestystekijät... 44 6.2 Keskeiset ongelmat... 44 6.3 Keskeiset kehittämistarpeet.... 45 7 Tulevaisuuden näkymät toimialalla... 47 7.1 Visio... 47 7.2 Toimintaympäristön muutostekijät... 48 7.3 Kilpailukyvyn kehitysennuste... 48 7.4 Koulutus ja kehittämistoiminta... 49 7.5 Innovaatiot ja tuotteistaminen... 50 8 Yhteenvetoanalyysi (SWOT)... 51 9 Julkinen rahoitus ja tuki... 52 9.1 TE-keskusten rahoitus... 52 9.2 Tekesin rahoitus... 52 9.3 Finnveran rahoitus elintarviketeollisuudelle... 57 10 Lähteet... 58 Liite 1 TOL 15 Tilinpäätöksen ja taseen rakenne 2006 2007 /yritys... 59 Liite 2 Finpron kansainvälistymiskatsaus... 60

7 0 Saatteeksi Toimialaraportit- julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää seitsemän päätoimialaa: elintarviketeollisuus, elektroniikkateollisuus, metalliteollisuus, puutuoteteollisuus, bioenergia sekä matkailu- ja palvelualat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa TEM Toimialapalvelun internet-sivuilla ositteessa www.toimialaraportit.fi. Vuosina 2007 2008 julkaistujen toimialaraporttien keskeiset tilastotiedot päivittyvät nykyisin Toimiala Online -kuvatietokannan kautta, ja ne ovat saatavissa ao. raportin kohdalta. Toimialaraporttien lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi. Elintarviketeollisuus on eräs tärkeimmistä teollisuuden toimialoista, jossa ajankohtaisen toimialatiedon kokoaminen ja saaminen on tärkeätä alan toimijoille, rahoittajille ja sidosryhmille. Tämä toimialaraportti käsittelee toimialaluokkaa TOL 15 Elintarvikkeiden ja juomien valmistus. Raportissa käsitellään elintarviketeollisuuden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Esitetyt arviot ja kannanotot perustuvat uusimpiin käytettävissä oleviin lähdeaineistoihin ja tilastoihin sekä raporttia varten tehtyihin asiantuntija- ja yritysjohtajahaastatteluihin. Tämä raportti perustuu v. 2005 tehtyyn raporttiin, jonka kirjoitimme yhdessä Ari Grönroosin kanssa. Elintarviketeollisuuden toimialaraporttisarjan muodostavat tämän koko elintarviketeollisuutta käsittelevän raportin lisäksi neljää alatoimialaa käsittelevät täydennysosat Vuonna 2008 näistä raporteista päivitetään tämä elintarviketeollisuutta käsittelevä sekä lihanjalostusteollisuutta koskeva raportti. Raporttiin sisältyy kansainvälistymiskatsaus, joka käsittelee eräiden erikoisruokavaliotuotteiden eli ns. free from -tuotteiden markkinanäkymiä. Katsauksen ovat kirjoittanet seniorikonsultti Esa Wrang, Market Analyst Janna Mure ja Junior Market Analyst Jaana Hede Finprosta. Raportissa on myös esitelty Tekesin tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia elintarvikealan yrityksille. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia raportin valmisteluun ja toteutukseen osallistuneita yhteistyökumppaneita, haastatteluihin osallistuneita sekä yhteisöjä ja yrityksiä, joilta olen saanut arvokkaita kommentteja ja näkemyksiä. Raportin toivotaan palvelevan mahdollisimman hyvin elintarvikealalla toimivien, toimintaansa aloittavien yritysten sekä toimialan eri sidosryhmien tietotarpeita. Seinäjoella marraskuussa 2008 Kari Välimäki

8 1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Elintarviketeollisuus on metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen neljänneksi suurin teollisuudenala Suomessa mitattuna tuotannon brutto- ja jalostusarvolla. Tuotannon bruttoarvo (TOL 15 16, mukaan luettuna tupakkateollisuus) oli vuonna 2007 Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan 9,5 mrd. euroa (+ 5,3 %). Elintarviketeollisuuden jalostusarvo oli 2,2 mrd. euroa (+ 7,0 %). Henkilökunnan määrä oli v. 2007 noin 34800 henkilöä (-1,4 %) Tilastokeskuksen toimialaluokituksen (TOL 2002) mukaisesti toimiala TOL 15 elintarvikkeiden- ja juomien valmistus jakautuu seuraavasti: Taulukko 1. Elintarviketeollisuuden tuotannon brutto- ja jalostusarvo 2006 2007 Bruttoarvo 2007 Muutos-% Jalostusarvo 2007 Muutos- % 151 Teurastus, lihan ja lihatuott. jalostus, 2 654 145 8,7 573 052 9,2 säilyvyyskäsittely 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä 175 942 11 27 386-19,2 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten 459 040-1,7 137 174 14,3 jalostus ja säilöntä 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 208 373-6 53 877 27 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 2 054 703 4,3 274 084 30,5 156 Myllytuotteiden, tärkkelyksen, tärkkelystuotteiden 266 200 14,9 51 981 13 valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus 566 251 9,5 74 215-6,9 158 Muu elintarvikkeiden valmistus 2 087 780 4,2 665 222-2,7 159 Juomien valmistus 1 116 771 10,9 367 356 8,7 15-16 Elintarviketeollisuus 9 589 391 6,3 2 224 499 7 Lähde: Tilastokeskus, Teollisuuden rakennetilasto Elintarviketeollisuuden toimintaympäristössä on tapahtunut viime aikoina suuria muutoksia: toiminta on kansainvälistynyt ja Euroopan Unioni on laajentunut. Viimeisen kahden vuoden aikana elintarviketeollisuuden perinteisesti melko vakaa ja ennustettava raaka-aineiden hintakehitys on muuttunut erittäin nopeasti. Useista eri kysyntä- ja tarjontatekijöistä johtuen keskeisimpien teollisuuden raaka-aineiden hinta on kohonnut lyhyessä ajassa hetkellisesti jopa kaksinkertaiseksi vuosien 2007 2008 aikana. Tällä hetkellä hintojen kohoaminen on jo hieman hidastunut, tai kääntynyt laskuun, mutta elintarvikkeiden hintataso jäänee aikaisempaa korkeammalle tasolle. Tällä muutoksella on joka tapauksessa pysyviä vaikutuksia suomalaisen elintarviketeollisuuden toimintaympäristöön ja -edellytyksiin.

9 Vielä 1990-luvun alussa pääosin kotimarkkinoilla toiminut elintarviketeollisuus on kansainvälistynyt 2000-luvulta alkaen yhä kiihtyvällä tahdilla. Kansainvälistyminen ja markkinoiden muutokset jatkuvat kiihtyvällä nopeudella tulevaisuudessa. Kaupan vapautumisen seurauksena nyt myös pelkästään kotimarkkinoilla toimivilta yrityksiltä vaaditaan sopeutumista kansainvälisen tason kilpailuun. Kaupan ketjujen ostovoima edellyttää yrityksiltä lisääntyvää tehokkuutta ja toimitusvarmuutta. EU:n laajenemisen vaikutukset suomalaiseen elintarviketalouteen ovat tähän mennessä jääneet vähäisiksi. Kilpailu uusien jäsenmaiden markkinoilla kuitenkin kiristymässä, mikä vaikuttaa sekä tuotevientiin että markkinoille etabloituneiden suomalaisten yritysten asemaan. Tuonti Suomeen uusista jäsenmaista on ollut vähäistä ja sitä on tullut lähinnä Baltian maista. Kotimaisten elintarvikkeiden vienti ei ole kasvanut toivotulla nopeudella. Se, että suomalaiset suosivat kotimaisia tuotteita ostopäätöksissään, ei ole myöskään enää pysyvä itsestäänselvyys. Hinnan merkitys valinnan kriteerinä on nopean hintojen kohoamisen seurauksena lisääntynyt. Lähialueilla tuotettuja elintarvikkeita saattaa tulla Suomeen lähivuosina nykyistä enemmän mm. valmistuskustannustekijöistä johtuen. Kaupan rakenteiden muutokset, erityisesti ulkomaisten ruokaketjujen tulo Suomeen, ovat aiheuttaneet myös kotimaisille kaupoille tarvetta vastata kiristyneeseen kilpailutilanteeseen omilla ns. private label -tuotemerkeillä. Vaikka Suomi markkina-alueena on pieni, houkuttelee korkea ja kohoava hintataso tulevaisuudessakin ulkomaisia kauppaketjuja. Teollisuuden kannalta kaupan omat tuotemerkit ovat kaksijakoisia: tuotteista maksettava hinta on kilpailuttamalla saatu alhaiseksi, mikä kuluttajan kannalta on hyvä asia, mutta saattaa vaikeuttaa esimerkiksi valmistajan mahdollisuuksia panostaa tuotekehitykseen. Niille valmistajille, joiden omien tuotevalikoimien valmistusta private label -tuotteet täydentävät, on nähtävissä positiivisia vaikutuksia, koska näin lisätuotanto tulee jakamaan kiinteitä kustannuksia. Kuvio 1. Elintarviketeollisuuden liikevaihdon kehitys 2003 2008 150 140 130 120 110 100 90 151 Teurastus ja lihanjalostus 80 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten jalostus 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 70 1581 Pehmeän leivän valmistus 60 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: Tilastokeskus, Toimiala Online, Liikevaihdon kuukausikuvaajat

10 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Kuvio 2. Elintarviketeollisuuden kytkennät muihin toimialoihin Alkutuotanto Tuotantoteknologia Kuljetus- ja liike-elämänpalvelut Paperiteollisuus, pakkaukset 1. asteen jalostus Kemianteollisuus, mm. pakkaukset ja lisäaineet 2. asteen jalostus Muu elintarviketeollisuus Suurkeittiöt Kuluttajat Kauppa

11 2 Toimialan rakenne 2.1 Toimialan yritykset ja rakenne Vuonna 2007 Suomessa oli Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan 1 921 elintarviketeollisuuden toimipaikkaa. Toimipaikkojen lukumäärä on ollut viime vuosina lievässä laskussa. Elintarviketeollisuudessa 76 % toimipaikoista työllistää alle 10 henkilöä. Yli 250 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja on vain 23 kpl. Taulukko 2. Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen lukumäärä toimialoittain 2003 2007 2003 2004 2005 2006 2007 151 Teurastus, lihan ja lihatuott. jalostus, 243 245 247 252 251 säilyvyyskäsittely 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä 160 158 164 159 159 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten 194 204 197 188 187 jalostus ja säilöntä 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 19 17 19 23 23 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 82 79 74 69 70 156 Myllytuotteiden, tärkkelyksen, tärkkelystuotteiden 81 82 80 78 79 valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus 82 85 89 82 82 158 Muu elintarvikkeiden valmistus 1 043 1 013 993 979 971 159 Juomien valmistus 104 108 104 98 99 15-16 Elintarviketeollisuus 2 012 1 993 1 968 1 929 1 922 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus, Yritys- ja toimipaikkarekisteri 2.2 Elintarviketeollisuuden työvoimarakenne Elintarviketeollisuus työllistää suoraan noin 35 000 työntekijää. Elintarviketeollisuuden henkilöstö on vähentynyt yli 10 prosenttia 2000-luvun aikana. Alkutuotannossa, kaupassa, liikenteessä ja palveluissa elintarvikeketju työllistää välillisesti laskutavasta riippuen noin 240 300 000 henkilöä.

12 Taulukko 3. Elintarviketeollisuuden henkilöstö 2002 2006 2002 2003 2004 2005 2006 151 Teurastus, lihan ja lihatuott. jalostus, 10 750 10 600 10 036 9 756 9 778 säilyvyyskäsittely 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä 691 731 788 800 832 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten 2 208 2 293 2 181 2 193 2 164 jalostus ja säilöntä 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 418 685 516 366 530 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 4 928 4 896 4 926 4 644 4 554 156 Myllytuotteiden, tärkkelyksen, tärkkelystuotteiden 626 622 638 750 512 valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus 1 010 980 937 982 1 018 1581 Pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten 10 045 9 553 9 046 9 067 8 522 valmistus 159 Juomien valmistus 3 922 3 876 3 738 3 517 3 492 15-16 Elintarviketeollisuus 39 472 39 486 37 691 36 711 35 810 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus, Toimipaikkatilastot Kuvio 3. Työssäkäyvien ikärakenne elintarviketeollisuudessa v. 2005 1 200 1 000 800 600 400 200 0 15 18 21 24 27 30 33 36 39 42 45 48 51 54 57 60 63 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus, Työssäkäyntitilasto Elintarviketeollisuuden työllisten ikärakenne on pääosin samanlainen kuin koko teollisuudessa, mutta nuoria ikäluokkia (19 24 v) työskentelee elintarviketeollisuudessa muuta teollisuutta enemmän. Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2008 -tutkimukseen osallistuneista elintarviketeollisuuden yrityksistä 18 % ilmoitti henkilökunnan määrän olevan nyt suurempi kuin vuosi sitten. Yrityksistä 10 % ilmoitti henkilökunnan määrän olevan pienempi nyt verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Tutkimukseen osallistuneista elintarvikealan yrityksistä 24 % odottaa henkilöstön määrän kasvavan seuraavan vuoden aikana ja

13 7 % arvioi määrän laskevan. Kasvuodotukset ovat samansuuruiset edelliseen vuoteen nähden. Suurin osa vastaajista, 69 %, arvioi määrän pysyvän ennallaan. Elintarvikealalla toimivien yleisimpiä ammatteja ovat: myllytyöntekijät, leipurit, kondiittorit, makeistyöntekijät, juoma- ja tupakkatyöntekijät, säilyke- ja pakastetyöntekijät, teurastajat, lihavalmistetyöntekijät, meijerityöntekijät ja einestyöntekijät. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan alueellinen kohtaantotilanne elintarvikealan ammateissa seutukunnittain ilmenee ohessa olevasta kartasta. Tarkastelu on tehty työvoimatoimistoon ilmoitettujen avointen työpaikkojen ja työvoimatoimistoon työttömäksi rekisteröityjen pohjalta. Tarkastelun ulkopuolelle ovat jääneet siten ne avoimet työpaikat, jotka eivät ole tulleet työvoimatoimiston tietoon ja muut kuin työttömäksi rekisteröityneet työnhakijat. Kuvaan on lisäksi merkitty työvoimatoimistojen raportoimat elintarvikealan avoimet työpaikat, joita on ollut vaikea täyttää. Työvoiman kohtaantotilanne Elintarviketeollisuus tammi-kesä 2008 Vaikeuksia työvoiman saannissa (alle 2 työtöntä/paikka) Kysyntä ja tarjonta tasapainossa (2-4,9 työtöntä/paikka) Hieman ylitarjontaa (5-9,9 työtöntä/paikka) Suurta ylitarjontaa (väh. 10 työtöntä/paikka) Lihamestari Fileeraaja Kebabvartaiden valmistaja Leipomotyöntekijä Leipuri Varastotyöntekijä työvoimatoimiston raportoima vaikeasti täytettävä paikka (touko 08) Leipomotyöntekijä Yrittäjä Myllärin apulainen

14 2.3 Toimialan alueellinen jakautuma Toimipaikkojen alueellisessa jaossa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittävää muutosta. TE-keskusalueittain tapahtuneet muutokset heijastelevat pääsääntöisesti toimipaikkojen valtakunnallisen määrän muutoksia. Taulukko 4. 2002 2006 Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen jakautuma TE-keskuksittain 2002 2003 2004 2005 2006 Uusimaa 297 301 295 284 281 Varsinais-Suomi 302 276 274 273 274 Satakunta 107 98 99 95 103 Häme 159 162 161 152 145 Pirkanmaa 160 163 166 161 155 Kaakkois-Suomi 147 130 128 128 124 Etelä-Savo 90 86 87 84 87 Pohjois-Savo 110 115 111 107 106 Pohjois-Karjala 104 101 99 99 98 Keski-Suomi 93 93 95 97 93 Etelä-Pohjanmaa 143 140 144 138 140 Pohjanmaa 177 185 185 176 175 Pohjois-Pohjanmaa 144 137 137 134 139 Kainuu 59 53 53 47 42 Lappi 96 95 94 95 98 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus, Yritys- ja toimipaikkarekisteri Taulukko 5. Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen jakautuma TE-keskuksittain ja alatoimialoittain 2006 Uusimaa Varsi- nais- Suomi Häme Satakunta Pirkanmaa Kaak- kois- Suomi Etelä- Savo Pohjois- Savo 151 Teurastus, lihan ja lihatuotteiden 36 35 21 15 33 9 12 13 jalostus sekä säilyvyyskäsittely 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja 17 40 8 4 6 7 11 5 säilöntä 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten 14 33 11 13 8 5 5 16 jalostus ja säilöntä 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen 3 8 1 5 1...... valmistus 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 16 6 1 8 6 4 1 5 156 Myllytuotteiden, tärkkelyksen ja 9 10 5 10 6 11 3 5 tärkkelystuotteiden valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus 6 16 6 3 2 5 1 3 1581 Pehmeän leivän ja tuoreiden 103 76 39 57 76 67 45 50 leivonnaisten valmistus 159 Juomien valmistus 16 15 3 15 7 5 8 7

15 Pohjois- Karjala Keski- Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois- Pohjan maa Kainuu Lappi 151 Teurastus, lihan ja lihatuotteiden 9 7 19 18 22 2 28 jalostus sekä säilyvyyskäsittely 152 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja 6 7 5 23 9 6 11 säilöntä 153 Hedelmien, marjojen ja vihannesten 10 4 23 19 22 11 10 jalostus ja säilöntä 154 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen.... 2 2 2.... valmistus 155 Maitotaloustuotteiden valmistus 5 3 7 11 10 1 2 156 Myllytuotteiden, tärkkelyksen ja 2 1 10 2 5 1 1 tärkkelystuotteiden valmistus 157 Eläinten ruokien valmistus 2 2 8 23 8.... 1581 Pehmeän leivän ja tuoreiden 55 56 49 61 46 15 36 leivonnaisten valmistus 159 Juomien valmistus 5 4 8 6 8 5 5 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus, Yritys- ja toimipaikkarekisteri 2.4 Yrityskannan muutokset Elintarvikealan yrityskenttä on jatkuvassa muutoksessa eli osa yrityksistä lopettaa, mutta uusiakin aloittaa. Lopettaneita ja konkurssiin menneitä yrityksiä on 2000-luvulla ollut enemmän kuin aloittaneita. Vuonna 2007 aloitti 119 ja lopetti 143 elintarvikealan yritystä. Konkursseja oli marraskuussa 2008 25 kpl. Asiakastiedon tilastojen mukaan konkurssien osuus on ollut vuosina 2004 2008 elintarviketeollisuuden yrityskannasta 1,0 1,5 prosenttia. Taulukko 6. 2004 2008 Aloittaneet, lopettaneet ja konkurssiin haetut elintarvikealan yritykset 2004 2005 2006 2007 Aloittaneita yrityksiä 123 144 136 119 Lopettaneita yrityksiä 150 170 125 143 Konkursseja 22 26 24 17 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus, Yritys -ja toimipaikkatilastot 2.5 Tuotanto- ja kapasiteettitilanne Suuret elintarvikealan yritykset pääsevät tehokkaaseen valmistukseen brandituotteilla ja automaattisilla valmistuslinjoilla. Myös keskisuurissa ja pienissä yrityksissä automaatio on lisääntynyt, mutta alalla on edelleen paljon käsityötä pienissä yrityksissä. Tosin käsityövaltaisten tuotteiden valmistus on vähentymässä työvoimakustannusten jatkuvan kasvun takia. Toisaalta yksilölliset käsityötäkin vaativat tuotteet ovat yritykselle mahdollisuus erilaistua ja tuoda yksilöllisiä tuotteita markkinoille.

16 Tuotantolaitteita tarvitaan kaikissa pienissä yrityksissä. Niillä saavutetaan tehokkuutta, pystytään kasvattamaan tuotannon määrää ja automatisoinnilla vähentämään henkilöresurssien tarvetta. Tuotantolaitteiden osalta tulevaisuuden kehitysnäkyminä on automatisoinnin ja tuotannon älykkyyden kasvaminen, mikä tulee myös pienissä yrityksissä edellyttämään kasvavaa tietotekniikkaosaamisen tasoa. Esimerkiksi tuotannon suunnittelu- ja ohjausjärjestelmillä voidaan saada tuntuvia säästöjä aikaiseksi. Toisaalta on muistettava, että tuotannon tehostaminen edellyttää suhteellisen suuria tuotantomääriä. Korkean teknologian tuotantolaitteisiin tehtävät investoinnit eivät ole kannattavia pienille yrityksille. Pk-sektorilla on muistettava, että olemassa olevat prosessit tulee optimoida ennen kuin uusia teknologioita kannattaa etsiä ja hyödyntää. Perusosaamistasoa tulee nostaa ensimmäisenä. Suurelle mittakaavalle tarkoitetut markkinoilla olevat laitteet ovat usein kooltaan ja teknologisilta ominaisuuksiltaan ylimitoitettuja pienille yrityksille. Isot, pitkälle automatisoidut tuotantolinjat vaativat suuria investointeja. Pienten yritysten näkökulmasta pullonkaulana on siis sopivan kokoluokan ja riittävän edullisten laitteiden löytyminen. Pakkausteknologioiden monipuolinen hyödyntäminen mahdollistaa tuotannon merkittävän tehostamisen. Pienet yritykset useimmiten ostavat pakkausmateriaalit valmiina ja lähitulevaisuudessakin käytetään lähinnä perinteisiä pakkausmateriaaleja. Joillekin pienille yrityksille voi erikoistumisen myötä syntyä kilpailuetua uusista pakkausteknologioista, joita ovat mm. suojakaasu- tai aktiivipakkaukset. 2.5.1 Kapasiteetti Elintarviketeollisuuden pk-yrityksissä kapasiteetin käyttöaste on tyypillisesti alhainen muuhun teollisuuteen verrattuna. Koneita ja laitteita käytetään vain yhdessä vuorossa ja silloinkin useita laitteita vain muutamia tunteja. Keskimääräinen kapasiteetin käyttöaste (keskiarvo) pk-elintarviketeollisuudessa oli kesällä 2008 82 %. Käyttöaste on pysynyt lähes samana edelliseen vuoteen verrattuna, mutta se on noin 8 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin koko pk-teollisuudessa keskimäärin. Yrityksistä 62 % ilmoitti kapasiteetin olevan alikäytössä ja normaalikäytössä 29 %. Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannetiedusteluun vastanneista, lähinnä suuremmista yrityksistä 93 % ilmoitti kesällä 2008 tuotantokapasiteettia olevan sopivasti tai liian vähän käytettävissä sen hetkiseen kysyntätilanteeseen nähden. Työvoiman tai kapasiteetin puutetta ei pidetty myynnin kasvun esteenä näissä yrityksissä.

17 Kuvio 4. Elintarviketeollisuuden tuotantokapasiteetin käyttöaste pk-yrityksissä 2004 2008 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0% 2004 2005 2006 2007 2008 Alikäyttö Normaalikäyttö Ylikäyttö Lähde: TEM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2008 2.6 Yhteistyö ja verkottuminen Riskin pienentämiseksi, omien resurssien kasvattamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi erityisesti erilaisten yhteistyömallien kehittäminen on tärkeää. Yksi tällainen yhteistyömalli on toimintojen ulkoistaminen, missä yritys ostaa tarvitsemiaan toimintoja muilta yrityksiltä. Pienet yritykset tekevät keskenään yhteistyötä mm. seuraavilla alueilla: Tuotanto: alihankkijoiden käyttö, tuotantokapasiteetin tasaaminen muiden yritysten kanssa, yhteisiä koneita, yhteisiä toimitiloja Markkinointi: yhteismainonta, yhteiset alihankinnat markkinointiin Kuljetus ja jakelu: yhteiskuljetukset Tuotekehitys: tiedon jakoa ja yhteisiä kehitysprojekteja Pk-yritysten toimintaympäristö- ja kehitysnäkymät 2008 -tutkimuksen mukaan alihankkijana toimii 33 % elintarvikealan pk-yrityksistä. Osuus on viisi prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuotta aiemmin. Keskimäärin alihankinnat muodostavat 30 % yrityksen tuotannosta (keskiarvo). Elintarvikealan pk-yrityksistä 32 % käyttää alihankkijoita. Osuus on 12 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin v. 2007. Alihankinnan osus elintarvikealalla on vain noin puolet muun pk-teollisuuden keskiarvosta. Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2008 -tutkimuksen mukaan yhteistyötä on myös muiden sidosryhmien, kuten muiden yritysten sekä tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoimijoiden kanssa. Seuraavassa taulukossa yritykset kuvaavat yhteistoimintaansa

18 eri tahojen kanssa. Yrityksien yleisin yhteistoimintataho ovat saman alan yritykset. Oppilaitoksista ammattioppilaitoksien kanssa yhteistyö on yleisintä, vähäisintä yliopistojen ja tutkimuslaitoksien kanssa. Kuvio 5. Pk - elintarvikeyritysten yhteistoimintatahot 2008 Muut yhteistyökumppanit Tutkimuslaitokset Ammattioppilaitokset Ammattikorkeakoulut Yliopistot ja korkeakoulut Muiden toimialojen yritykset Oman toimialan yritykset 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % ei vähän jonkin verran paljon Lähde: TEM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2008 2.7 Laatu ja lainsäädäntö Pienten yritysten kilpailuedun kannalta on erityisen tärkeää tuotteiden korkea laatu ja turvallisuus. Tulevaisuudessa on nähtävissä myös ympäristöasioiden korostuminen. Myös pk-yritysten on osoitettava elintarvikkeiden tuotannon ympäristöystävällisyys ja puhtaus. Toimintaa tukevat standardit ja menetelmät ovat kuitenkin usein mitoitettu suurille tai keskisuurille yrityksille, mikä tekee niistä erittäin kalliita ja kankeita pienten yritysten käyttöön. Hygienian ylläpitoon liittyvät erilaiset menetelmät, joilla testataan elintarvikkeiden turvallisuutta ja toisaalta teknologiat, joilla varmistetaan tuotannon hygieenisyys. Turvallisuus tulee olemaan tulevaisuudessa erittäin tärkeää ja tällä alueella myös pienillä yrityksillä tulisi olla käytössään paras teknologia ja osaaminen. Monet ovat viime vuosina vapaaehtoisesti panostaneet entistä enemmän laadun, hygienian, siisteyden ja tuoteturvallisuuden kehittämiseen mm. työstämällä erilaisia laadunhallintajärjestelmiä. Laadun, hygienian ja tuoteturvallisuuden merkitys on viime vuosina korostunut. Hygieniaosaamisvaatimus tuli voimaan vuoden 2002 alusta. Sen mukaan kaikilla helposti pilaantuvia pakkaamattomia tuotteita käsittelevillä henkilöillä on oltava hygieniaosaamistodistus. Todistuksen saa automaattisesti vuoden 1995 jälkeen ammatillisen tutkinnon suorittanut henkilö. Muussa tapauksessa työntekijän on suoritettava hyväksytysti hygieniaosaamistesti. Osaamistodistusvaatimusta alettiin soveltaa 1.1.2003 alkaen. Kuiten-

19 kin henkilöiltä, jotka ovat työskennelleet hygieniaosaamistodistusta vaativissa tehtävissä jo 1.1.2002 (ns. vanhat työntekijät), todistusta on edellytetty 1.1.2005 alkaen. Monet pienet yritykset tarvitsevat edelleen apua ja resursseja omavalvontajärjestelmän toteuttamisessa ja ylläpidossa sekä laadunhallinnan kehittämisessä. Ympäristöasioiden hoito on vain vähän esillä pienissä yrityksissä. Ympäristöasiat olisi hyvä kytkeä laadunhallintaan. Vaikka hygieniaosaamisvaatimus on tullut voimaan, on vaarana, ettei sen oppien ulottamista käytännön toimintaan pystytä toteuttamaan. Monessa pienessäkin yrityksessä hygienia- ja laatuasiat ovat koulutus- ja kehitystyön ansiosta kuitenkin viime vuosina parantuneet. 2.8 Alan suurimpia yrityksiä Suomen suurimpia elintarvikealan yrityksiä ovat: Taulukko 7. Elintarviketeollisuuden suurimmat yritykset 2007 Liikevaihto 2007 Henkilöstö 2007 Altia 495 1 135 Arla-Ingman -konserni 220 443 Atria Suomi 750 2 394 Cloetta Fazer 234 995 Hartwall-konserni 3 181 980 HKScan Suomi 674 2 236 Lännen Tehtaat 310 725 Paulig 262 569 Sinebrychoff 353 1 013 Vaasan&Vaasan -konserni 373 3 265 Valio-konserni 1 620 4 166 Lähde: Kauppalehti Online www-sivut

20 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys Elintarviketeollisuus on Suomessa pääosin kotimarkkinateollisuutta. Koko elintarviketeollisuudessa kotimaan myynnin osuus oli vuonna 2006 yli 80 % tuotannon bruttoarvosta. Suomen elintarvikeomavaraisuus eli tuotannon määrä prosentteina kulutuksesta on vaihdellut tällä vuosikymmenellä eri tuoteryhmissä. Maidon ja maitovalmisteiden omavaraisuus oli v. 2007 nesteiden osalta 101 % ja rasvojen osalta 125 %. Lihaomavaraisuus oli naudanlihassa 90 % ja sianlihassa 116 %. Leipäviljan omavaraisuusaste oli kokonaisuudessaan 116 %, vehnällä 121 %, mutta rukiilla vain 81 %. Kananmunien tuotanto ylitti kulutuksen v. 2007 15 prosentilla. Muutamat suurimmat elintarvikeyritykset ovat kansainvälistyneet merkittävästi. Pienten kotimarkkinoiden johdosta suurimmatkin suomalaiset yritykset ovat kansainvälisessä vertailussa pieniä. Elintarviketeollisuuden eri alatoimialojen toimintaympäristö vaihtelee, mutta kaikkien osalta perusongelma on kotimaan markkinoiden suhteen sama. Markkinoiden kasvu on ruuan kulutuksen hitaan kasvun takia hidasta, lähes olematonta ja kasvua tapahtuu vain jalostusarvon kasvun kautta. Elintarvikekulutuksen arvo vuonna 2006 oli 10,2 mrd. euroa ja se kasvoi edellisestä vuodesta 0,5 mrd euroa. Osuus kaikista yksityisistä kulutusmenoista oli n. 12 %. Tuonnin merkitys elintarvikemarkkinoilla on kasvanut viime vuosina, mutta valtaosa eli 81 % kotimaassa kulutetusta ruoasta tuotetaan edelleen kotimaassa. Elintarviketeollisuuden yrityskanta ja markkinat jakautuvat selkeästi kahteen osaan. Toisen ryhmän muodostavat valtakunnalliset ja kansainvälistyneet yritykset, joista alkutuotantoon sidoksissa olevat ovat pääosin osuustoiminnallisia. Sidos alkutuotantoon ilmenee mm. sopimusviljelynä ja -tuotantona. Toisen ryhmän taas muodostavat yksityiset yritykset, joista valtaosa on pieniä. Yksityisen sektorin suurimmat yritykset ovat laajentaneet toimintaansa valtakunnalliseksi. Suurimmat yritykset pyrkivät menestymään volyymituotteilla ja harjoittavat myös kansainvälistä toimintaa. Keskisuuri elintarviketeollisuus on Suomessa melko vähäistä ja sen asema on kiristyneen kansainvälisen kilpailun ja rakennekehityksen myötä heikentynyt, kuten useilla muillakin teollisuuden aloilla. Keskisuurten yritysten ongelmana on tasapainottelu suuruuden etujen ja pienuuden tuomien mahdollisuuksien välillä, joita kumpiakaan keskisuuressa yritystoiminnassa ei voida saavuttaa. Kaupan rakennemuutos ja kiristynyt kilpailu on myös ohjannut teollisuuden rakennekehitystä kaksijakoisuuden suuntaan. Toimialojen välillä on eroja rakennekehityksessä. Meijeriteollisuus on käynyt läpi voimakkaan rakennemuutoksen, mutta joillakin aloilla muutos on ollut hitaampaa. Leipomoteollisuuden rakenne on ja todennäköisesti pysyy tulevaisuudessakin pienyritysvaltaisena yritysten lukumäärällä mitattuna. Tuotannon volyymin ja työvoiman määrän kannalta tarkasteltuna suuret yritykset hallitsevat kuitenkin markkinoita.

21 3.1 Kotimaan markkinat Elintarvikekulutuksen jakautuma eri tuoteryhmiin vuonna 2006 on esitetty seuraavassa kuvassa. Kuvio 6. Elintarvikekulutuksen jakautuma eri tuoteryhmiin 2006 Alkoholittomat juomat 9 % Muut 3 % Leipä ja viljatuotteet 17 % Sokeri, hillo, hunaja, makeiset ym. 9 % Hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset sekä peruna ja -valm. 18 % Rasvat ja öljyt 2 % Liha 20 % Kala4% Maito, juusto, munat 18 % Lähde: Elintarviketeollisuusliitto Taulukko 8. Eräiden elintarvikkeiden kulutus henkilöä kohti vuosina 2003 2007 Maito Voi Juusto Naudanliha Sianliha Siipikarjanliha 2007 183 2,5 19,9 18,7 34,9 17,6 2006 184,0 2,6 19,1 18,5 34,3 15,7 2005 184,0 2,8 18,6 18,6 33,5 16,1 2004 185,0 2,9 18,4 19,0 33,8 15,9 2003 184,0 3,1 18,0 18,4 33,0 15,8 Lähde. MMM, TIKE Elintarvikemarkkinoilla tapahtuu vuosittain vähän muutoksia, koska ruoan kulutus on vakaata. Suurimmat elintarvikekaupan tuoteryhmät ja niiden myynnin muutosprosentti euroina v. 2006 2007 on esitetty taulukossa 9. Tiedot perustuvat AC Nielsenin keräämään aineistoon.

22 Taulukko 9. Suurimmat elintarvikkeiden vähittäiskaupan tuoteryhmät v. 2007 Myynnin arvo 2007 Osuus myynnistä % milj. Hedelmät ja vihannekset 902 340 8,1 Leipomotuotteet 702 994 6,3 Lihhavalmisteet 673 250 6 Keskioluet 654 207 5,9 Juustot 563 170 5,1 Savukkeet 508 448 4,6 Valmisruoat 447 966 4 Makeiset 439 642 3,9 Maidot 438 706 3,9 Lihat 352 386 3,2 Virvoitusjuomat ja kiv.vedet 241 835 5,3 Viinit, siiderit ja juomasekoitukset 242 967 2,2 Jogurtit 227 968 2 Siiderit, linkerot ja miedot viiinit 224 554 2 Siipikarja 191 719 1,7 Kahvit 187 914 1,7 Voit ja margariinit 184 791 1,7 Mehut ja mehujuomat 178 262 1,6 Jäätelöt 151 182 1,4 Keksit 117 958 1,1 Kermat 94 662 1,1 Lähde: AC Nielsen, Markkinatrendit Eräissä elintarvikekaupan tuoteryhmissä on tapahtunut muita suurempaa kasvua. Esimerkiksi pullotetun veden kulutus on kasvanut viime vuosina hyvin nopeasti. Viime vuonna nopeimmin kasvoivat myynniltään pakastemarjat +19,7 %, kananmunat 18 % ja marjakeitot 17 %. Yli 10 % myynnin kasvun saavuttivat lisäksi siipikarjan liha, jälkiruokavanukkaat, kuivahedelmät, rahkat ja - jälkiruoat, hiutaleet, hillot, pastatuotteet ja jogurtit. Leipomoteollisuuden tuotteissa gluteenittomien tuotteiden myynti on viime vuosina kasvanut erittäin nopeasti. Määrältään gluteenittomat tuoretuotteet ovat kuitenkin vain pari prosenttia koko leipomoteollisuuden myynnistä. Pakastettujen gluteenittomien leipomotuotteiden myynnin kasvu on myös ollut nopeata.

23 Kuvio 7. Nopeimmin kasvaneet elintarviketuoteryhmät 2006 2007 Jogurtit Pastatuotteet Hillot Hiutaleet Rahkat ja -jälkiruoat Kuivahedelmät Jälkiruokavanukkaat Siipikarja Marjakeitot Kananmunat Pakastemarjat 10,5 10,7 12,1 12,2 12,3 12,9 13,1 16,4 16,8 18,2 19,7 0 5 10 15 20 25 Lähde. AC Nielsen, Markkinatrendit 2007 Elintarvikkeiden kuluttajahintojen muutos oli hyvin pitkään hidasta, mutta viime vuoden aikana nousu kiihtyi nopeasti mm. elintarvikealan kysyntä- ja tarjontatilanteen muutoksien seurauksena. Vuoden 2008 heinäkuulla elintarvikkeiden kuluttajahinnat olivat kohonneet vuodessa 8,7 %. Maidon, maitotuotteiden, juuston ja kananmunien hinta kohosi 20 %, leipä- ja viljatuotteiden 8,2 %, lihan ja lihajalosteiden 7,4 % ja hedelmien sekä marjojen 7,2 %. Kalan ja -jalosteiden hinta nousi tänä aikana 4,8 % ja virvoitusjuomien 4,1 %. Elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat kohonneet 13 % vuosina 1995 2006. samana ajanjaksona yleiset kuluttajahinnat ovat kohonneet n. 17 %. Elintarvikkeiden valmistajahinnat ovat vastaavana aikana kohonneet 1,6 %. Palkansaajien ansiotaso on kasvanut tänä aikana n. 46 %.

24 Kuvio 8. Elintarvikkeiden kuluttajahintojen ja elintarviketeollisuuden valmistajahintojen kehitys 2000 2006 160 150 140 130 120 110 100 90 80 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Palkansaajien ansiotaso Elintarvikkeiden kuluttajahinnat Yleiset kuluttajahinnat Elintarvikkeiden valmistajahinnat Lähde. MTT Taloustutkimus, J. Niemi EU-jäsenyyden aikana eri toimialojen osuus koko elintarviketeollisuuden myynnistä kotimaassa on muuttunut. Lihanjalostus on kehittynyt tasaisesti ja liikevaihto on hieman kasvanut. Kasvua ovat tukeneet kulutusrakenteen muutokset kalliimpiin tuotteisiin ja broilerin sekä kalkkunan kulutuksen pitkään jatkunut kasvu, joista viime mainitun kulutus on kuitenkin kääntynyt laskuun. Leipomoteollisuus sekä mallas- ja virvoitusjuomien valmistus ovat kehittyneet myös positiivisesti. Muista teollisuuden aloista makeisteollisuus on hiukan menettänyt markkinoita. Elintarvikealan pk-yritysten pääasialliset markkina-alueet kotimaassa olivat vuonna 2008 pk-yrityskyselyn mukaan 39 %:lla paikallisia, maakunnallisia 24 %:lla ja 31 %:lla valtakunnallisia. Markkina-alueiden merkitys on hieman muuttunut edelliseen vuoteen verrattuna. Paikallismarkkinoiden osuus on kasvanut ja maakunnallisten markkinoiden merkitys vähentynyt. Viennin osuus pk-elintarvikeyritysten liikevaihdosta oli kesällä 2008 keskimäärin 12 %. Vähittäiskaupan rakenteessa tapahtuneet muutokset ja kilpailun kiristyminen on muuttanut elintarviketeollisuuden toimintaedellytyksiä merkittävästi EU-jäsenyyden aikana. Kaupan ketjuohjauksen syventyminen, tavararyhmähallinnan tiukentuminen, kaupan omien merkkien roolin tietoinen, strateginen lisääminen ja ulkomaisen kauppaketjun tulo Suomeen ovat lisänneet kilpailun ja tehokkuuden merkitystä koko elintarviketeollisuuden toiminnoissa. Ketjutoiminnan tehostamisella on pyritty kaupassa päällekkäisyyksien poistamiseen ja logistiikan tehostamiseen. Kauppaketjut kilpailuttavat teollisuutta kotimaassa ja kasvavassa määrin ulkomaillakin muutamien kuukausien jaksoissa. Hankintayhteistyöverkostot ulottuvat yli rajojen kaikilla suurimmilla ketjuilla Tietotekniikan

25 rooli kaupankäynnin ohjauksessa sekä kaupan ja teollisuuden välisessä yhteistyössä on lisääntynyt todella nopeasti. Kanta-asiakasjärjestelmillä kauppa seuraa kuluttajien ostotottumuksia ja pyrkii asiakasuskollisuuden lisäämiseen. kaupan ketjutuksella pyritään profiilien kohottamiseen ja ketjuista pyritään tekemään yhä vahvempia brandeja tuotemerkkien rinnalle. Elintarvikekaupan nimikkeiden määrä tulee edelleen lisääntymään samalla kun yksittäisten tuotteiden elinkaari lyhenee. Kaupan ketjuissa suurten myymälöiden osuus koko myynnistä on lisääntynyt ja samalla pienten myymälöiden vähentyminen on nopeutunut. Kilpailun lisääntyminen on merkinnyt sitä, että elintarvikkeiden hinnat ovat Suomessa reaalisesti edelleen alemmalla tasolla kuin ennen EU-jäsenyyden alkua. Vuosien 1995 2006 välillä elintarvikkeiden kuluttajahinnat ovat kohonneet 13 %, mikä on 3,7 % vähemmän kuin yleinen kuluttajahintaindeksi. Kuluvana vuonna ruoan hintoja on korotettu ja nousua on odotettavissa myös lähitulevaisuudessakin. Kaupan osuus ruoan kuluttajahinnoista on kasvanut, teollisuuden pysynyt lähes ennallaan ja alkutuotannon osuus vähentynyt. Hintakilpailu on tapahtunut EU-jäsenyyden aikana kahdessa aallossa, ensimmäinen heti jäsenyyden alussa ja toinen EU:n laajenemisen ja euroon siirtymisen yhteydessä. Kolmas kilpailun kiristymisen aalto on arvioitu tapahtuvan tämän vuosikymmenen lopulla. Mahdolliset uudet ulkomaiset kaupan toimijat ja ketjujen rakennemuutokset vauhdittavat tätä kehitystä. Myös teollisuudessa on odotettavissa edelleen rakennejärjestelyitä, joilla kaupan kiristyvään kilpailuun voidaan vastata paremmin. Kahden suurimman ketjun neuvotteluvoima pientä ja keskisuurta teollisuutta kohtaan on kasvanut viime aikojen rakennejärjestelyiden seurauksena. Elintarvikeyritysten on käytännössä oltava jommankumman tai ainakin toisen suuren ketjun valikoimissa, mikäli aikovat toimia valtakunnallisesti. Elintarviketeollisuuden, elintarvikkeiden tukku- ja vähittäiskaupan myyntikate on kehittynyt 2000-luvulla kuvion 9. osoittamalla tavalla suhteessa toisiinsa. Kuvio osoittaa, että kaupan saavuttama myyntikate on kasvanut tänä aikana indeksinä mitattuna (2000=100) 24 %, tukkukaupan kate7%jateollisuuden myyntikate 2 %. Luvut ovat mediaaneja.

26 Kuvio 9. Elintarviketeollisuuden ja -kaupan myyntikatteen kehitys 2000-luvulla (2000 =100) 130 120 110 100 90 80 TOL 15 Elintarviketeollisuus TOL 513 Elintarviketukkukauppa TOL 5211 Elintarvikkeiden vähittäiskauppa 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus, Tilinpäätöstilastot Kuvio 10. Pk -elintarviketeollisuuden myynnin jakautuma eri asiakasryhmille vuosina 2004 2008 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0% 2004 2005 2006 2007 2008 Suoraan kotitalouksille Tukku- ja vähittäiskauppa Muut yritykset Julkinen sektori Lähde: TEM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2008 Elintarviketeollisuudessa yritysten välinen alihankinta- ja osavalmistustoiminta on muuta teollisuutta vähäisempää, mutta alihankinnan osuus on kasvanut viime vuosina. Elintarvikeyrityksistä 38 % toimii alihankkijana muille alan yrityksille, kun vastaava luku on koko pk-teollisuudessa 50 %. Elintarviketeollisuuden tuotteiden valmistuksen erityispiirteiden ja säilyvyyden takia alihankinnan yleistyminen on muuta teollisuutta vaikeampaa. Yleisintä alihankkijana toimiminen on lihanjalostuksessa, jossa osuus on 54 %. Vähäisintä osuus on leipomotuotteiden valmistuksessa 26 %. Tehokkuuden lisäämisen tarpeen ja erikoistumisen myötä sen osuus tulee kasvamaan tulevaisuudessa nykyisestään. Kaupan

27 omien tuotemerkkien eli private label -tuotteiden valmistus on voimakkaassa kasvussa kaikissa tuoteryhmissä kaupan ketjuissa ja tulee lisäämään alihankintatyyppistä tuotantoa. Osa tästä valmistuksesta on kuitenkin tiukan kilpailutuksen tuloksena siirtynyt ulkomaille. Myös alihankinnan käytössä pk-elintarvikeyritykset ovat muuta teollisuutta selvästi alemmalla tasolla. Elintarvikeyrityksistä 44 % käyttää itse alihankkijoita, kun koko pk-teollisuudessa vastaava luku on 70 %. Teurastamoteollisuudessa alihankinnan käyttö on yleisintä (53 %) ja vähäisintä leipomoteollisuudessa (38 %). 3.2 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta 3.2.1 Elintarvikkeiden vienti Elintarviketeollisuuden vienti on kasvanut EU-jäsenyyden aikana vuodesta 1995 yli kaksinkertaiseksi ja 2000-luvun aikana noin 1,5 -kertaiseksi. Vuonna 2007 elintarviketeollisuuden ja maataloustuotteiden vienti oli arvoltaan 1,35 miljardia euroa, mikä oli 17 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjä on edelleen tärkein vientimaa 21,7 %:n ja Ruotsi toiseksi tärkein 15,1 %:n osuudella koko viennistä. Viron osuus on 9,7 %. EU-maihin viedään lähes 60 % suomalaisista vientielintarvikkeista. Tärkeimmät vientituoteryhmät ovat juustot, voi, sokerikemian tuotteet ja sianliha. Vuoden 2008 alkupuoliskona aikana elintarvikevienti on edelleen kasvanut erityisesti Venäjälle. Viennin lisääntymiseen Venäjälle on tulevaisuudessa nykyistä parempia edellytyksiä, kun elintarvikealan pk-yritykset ovat käynnistämässä vientiyhteistyötä. Sitran rahoittaman Elintarvikkeet ja ravitsemus-ohjelman myötävaikutuksella on v. 2007 perustettu lähinnä Venäjälle suuntautuvaan elintarvikelogistiikkaan keskittyvä yhtiö Fintorus. Yrityksen ovat perustaneet Sitra, Luoteis-Venäjä Rahasto, Tradeka ja J. Jauhiainen Logistics. Siihen on lisäksi liittynyt 13 muuta suomalaista yritystä. Lisätietoja hankkeesta ja Sitran ERA-ohjelmasta www.sitra.fi. Finfood Suomen Ruokatieto ry on perustanut keväällä 2007 FoodFromFinland -sivuston tehostamaan suomalaisten elintarvikkeiden vientiä ja markkinointia. www.foodfromfinland.com Pienille ja keskisuurille elintarvikeyrityksille viennin merkitys on melko vähäinen. Pk-yritysten toimintaympäristökyselyyn vuonna 2008 vastanneista yrityksistä 13 % harjoittaa vientiä. Osuus on sama kuin v. 2007. Viennin aloittamisesta on kiinnostunut 6 % yrityksistä, joilla ei ole vientitoimintaa. Tämä osuus on vähentynyt edelliseen vuoteen nähden noin puoleen. Vientiä harjoittavilla yrityksillä sen osuus liikevaihdosta on keskimäärin 12 %, jossa on vähennystä kuusi prosenttiyksikköä. Osuus on suurin perunoiden jalostuksessa (19 %) ja vähäisin meijeriteollisuudessa (4,7 %). Suoran viennin osuus viennistä on pk-elintarvikeyrityksissä 79 %, kun vastaava luku koko pk-teollisuudessa on 54 %. Tärkeimpiä vientimaita pk-yrityksille ovat kyselyn mukaan Ruotsi 42 % ja Baltian

28 maat 12 %. Osuudet ovat erilaiset suurten yritysten vientiin verrattuna. Viennin kehitys on ollut viimeksi kuluneen vuoden aikana pk-yrityksissä hyvin vakaata, sillä 96 % yrityksistä ilmoittaa viennin pysyneen ennallaan. Viennin kasvuun seuraavan vuoden aikana uskoo 6 % yrityksistä. Pienet ja keskisuuret elintarvikeyritykset ovat kansainvälistymisaikomuksissaan hyvin varovaisia. Yrityksistä 86 % ilmoittaa edellä mainitun kyselyn mukaan, ettei niillä ole lainkaan tarvetta kansainvälistymiseen ja 11 % ilmaisee panostavansa siihen jonkin verran. Vain 3 % aikoo panostaa siihen voimakkaasti. Niillä, jotka haluavat panostaa kansainvälistymiseen, toimintaa halutaan eniten kehittää yksin ja suorana vientinä (46 %). Yrityksistä 41 % on kiinnostunut toimimaan yhteistyöverkostossa muiden pk-yritysten kanssa. Välillisen viennin kehittämisestä osana suurten yritysten verkostoa on kiinnostunut 13 %. Yrityksistä 66 % kokee tarvitsevansa asiantuntija-apua viennin aloittamiseen. Kuvio 11. Elintarviketeollisuuden vienti ja tuonti vuosina 2003 2007 t 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 2000 2003 2006 tuonti yht vienti yht Lähde: Elintarviketeollisuusliitto www-sivut Suomalaisen elintarviketeollisuuden kansainvälistyminen kiihtynyt 2000-luvulla. Tällä hetkellä jo noin neljännes elintarviketeollisuutemme liikevaihdosta tulee ulkomailta. Elintarviketeollisuusliiton jäsenyritysten ulkomaiden toimintojen liikevaihto oli v. 2006 noin 4,1 miljardia euroa, mikä on lähes puolet alan kotimaan liikevaihdosta. Kansainvälistyminen on kasvavassa määrin tapahtunut 1990-luvun lopulta alkaen yritysostojen kautta mm. Ruotsiin, Baltiaan, Venäjälle ja muualle Itämeren alueelle. Markkinoiden koko ja läheinen sijainti ovat suomalaisille yrityksille niiden kokoluokkaan nähden sopivia. Näille alueille on suuntautunut lähinnä alkutuotantoon sidoksissa oleva teollisuus, mutta myös panimo- ja virvoitusjuoma-ala. Muilla toimialoilla, kuten makeisteollisuudessa kansainvälistyminen on suuntautunut maantieteellisesti huomattavasti laajemmalle. Ulkomaille suuntautuneen sijoitustoiminnan arvo oli 2000-luvun alussa arviolta miljardi euroa ja on sen jälkeen kasvanut huomattavasti. Tulevaisuudessa yritysostojen ja sijoituksien kautta

29 etabloituminen on todennäköisempi kasvukeino elintarvikeyrityksille kuin suora tuotteiden vienti ulkomaille. Ulkomaisten yritysten ja sijoittajien kiinnostus suomalaisiin elintarvikeyrityksiin on myös lisääntynyt. Sijoitustoiminta on keskittynyt joihinkin yrityksiin. Vuonna 2002 Suomessa oli 22 ulkomaisessa omistuksessa olevaa elintarvikeyritystä, mikä oli noin 1 % kaikista yrityksistä. Niiden osuus alan liikevaihdosta ja henkilöstöstä oli vajaa viidennes. Kiinnostavimmat kohteet sijoittajille ovat olleet panimo-, sokeri-, makeis- ja keksiteollisuus sekä vihannesten ja hedelmien jalostus. 3.2.2 Elintarvikkeiden tuonti Vuonna 2007 Suomeen tuotiin elintarviketeollisuuden tuotteita ja maataloustuotteita 2,9 mrd. euron arvosta, jossa oli kasvua 11 % Tärkeimmät tuontimaat olivat Saksa 14,0 %, Ruotsi 11,7 % ja Alankomaat 9,7 %. Tuonti on lähes kaksinkertaistunut EU-jäsenyyden aikana. Tuonnissa merkittävimpiä tuotteita ovat hedelmät, raakakahvi, alkoholi ja tupakka. Teollisten elintarvikkeiden tuonti oli kaksi kolmasosaa tuonnin arvosta. Niiden tuonti on kasvanut EU-jäsenyyden aikana arvoltaan yli kaksinkertaiseksi. EU:n laajeneminen vuonna 2004 ei ole aiheuttanut merkittävää elintarviketuonnin kasvua näistä maista. Baltian alueen uusien EU-jäsenmaiden osuus Suomen elintarviketuonnista oli v. 2007 noin 5 %. Muiden uusien EU-jäsenmaiden tuonti on hyvin vähäistä. Tuonti on kasvanut nopeimmin Puolasta ja Virosta. Puolan osuus on 1,6 % ja Viron osuus 2,1 % elintarviketuonnista. Kauppa näihin jäsenmaihin on ylijäämäistä, koska vienti on kasvanut tuontia nopeammin. Niihin maihin kansainvälistyneet yrityksemme ovat kiinnostuneita alueen kasvavista markkinoista viennin muodossa ja sitä kautta myös kolmansiin maihin suuntautuvasta viennin kehittämisestä. On mahdollista, että näissä maissa ryhdytään jossakin vaiheessa valmistamaan kotimaahan tuotavia kaupan merkkejä tai muita halpatuotteita. Kyseeseen tulisivat lähinnä hyvin säilyvät tuotteet ja teolliset elintarvikkeet. 3.2.3 EU:n vaikutus toimialaan Suomessa EU-jäsenyyden aikana on selvästi havaittu, että Suomen kaltaisten pienten maiden elintarviketuottajat eivät menesty kansainvälistyneessä kilpailussa standardituotteilla, vaan hyvälaatuisilla ja pitkälle erilaistetuilla erikoistuotteilla. Merkittäviä tekijöitä kilpailussa ovat myös maku, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys. Kotimaisuuden arvostus on tähän saakka ollut eräs tekijä, joka on suojannut tuonnilta. Elintarvikemarkkinoiden avautuminen on lisännyt kansainvälisten markkinoiden vaikutusta Suomen elintarvikesektoriin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin elintarvikkeiden hintataso Suomessa määräytyy nykyisin pääosin EU-markkinahintojen pohjalta. Tämä koskee erityisesti ns. ensi asteen jalosteita, joita useimmiten käytetään raaka-aineina pidemmälle jalostetuissa elintarvik-

30 keissa. Vaikka tuonnin osuus kulutuksesta onkin pieni, tuonnin uhka määrittää periaatteessa kotimaistenkin tuotteiden hintatasoa. Esim. lihan, jauhojen, voin ja maitojauheen hinnat eivät voi Suomessa poiketa oleellisesti EU-maiden yleisestä hintatasosta. Viime aikoina mm. sianlihan tuottajahinta on ollut jopa monia EU-maita alhaisempi ja aiheuttanut runsaasti keskustelua tuottajien keskuudessa. Myös jalostettujen elintarvikkeiden osalta markkinat ovat nyt pääosin kansainväliset. Perinteisten vapaakauppatuotteiden kuten makeisten, keksien, mausteiden sekä erilaisten soseiden ja hillojen lisäksi myös jalostettujen hillojen, liha- ja maitotaloustuotteiden, vihannespakasteiden jne. liikkuminen yhteisön alueella on vapaata. Suomalaisyritysten menestyminen kotimarkkinoillakin edellyttää niiltä jatkuvaa sopeutumista eurooppalaiseen hinta- ja laatutasoon. Vain sellaiset tuoretuotteet, joissa säilyvyys- ja laatutekijät rajoittavat tuotteen kuljettelua maasta toiseen voidaan puhua todellisesta tuontisuojasta. Myös kotimainen kilpailu on elintarviketeollisuuden keskeisillä toimialoilla kiristynyt. Mm. leipomo-, liha- ja meijeriteollisuudessa on voimakkaasta rakennemuutoksesta huolimatta ylikapasiteettia ja pääoman käytön tehottomuutta, kuten kapasiteetin käyttöä kuvaat barometritiedot osoittavat. Kaupan tiukentunut kilpailu ja liikakapasiteetti ovat osaltaan johtaneet ajoittain epäterveeseen hintakilpailuun ja sitä kautta yritysten kannattavuuden alenemiseen.