LIITE 1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio 3.12.2015 Ympäristöneuvos Maria Laamanen VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS SUOMEN MERENHOITOSUUNNITELMAN TOIMENPIDEOHJELMAN 2016 2021 HYVÄKSYMISESTÄ 1 Päätöksen sisältö 1.1 Taustaa Toimenpideohjelma on osa Suomen merenhoitosuunnitelmaa, joka laaditaan vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004, muutos 272/2011) ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) nojalla. Edellä mainituilla lailla ja asetuksella on pantu Suomessa täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi). Direktiivi velvoittaa jäsenmaita laatimaan toimenpideohjelmat merialueillensa. Suomen merenhoitosuunnitelma koostuu kolmesta eri osasta. Valtioneuvosto teki vuonna 2012 päätöksen Suomen merenhoitosuunnitelman ensimmäisestä osasta (valtioneuvoston päätös 13.12.2012 meren nykytilan ja hyvän tilan arvioimisesta sekä ympäristötavoitteiden ja indikaattoreiden asettamisesta) ja vuonna 2014 Suomen merenhoitosuunnitelman toisesta osasta (valtioneuvoston päätös 21.8.2014 merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmasta vuosille 2014 2020). Toimenpideohjelma vuosille 2016 2021 muodostaa merenhoitosuunnitelman kolmannen ja viimeisen osan. Toimenpideohjelmaa laadittaessa ja toimenpiteitä valittaessa on otettu huomioon merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 11 ja 12 :ssä annetut toimenpideohjelmaa ja toimenpiteitä koskevat määräykset. Toimenpideohjelman laadintaan on vaikuttanut myös EU:n meristrategiakoordinaatioryhmän antama suositus toimenpideohjelmien laatimisesta ja raportoimisesta. 1.2 Toimenpideohjelman tarkoitus Meriympäristön hyvän tilan määritelmät on annettu Suomen merenhoitosuunnitelman ensimmäisessä osassa yhdessä yleisten ympäristötavoitteiden kanssa. Toimenpideohjelmassa esitetään toimenpiteitä yleisten ympäristötavoitteiden ja meriympäristön hyvän tilan ylläpitämiseksi tai sen saavuttamiseksi viimeistään vuonna 2020. 1.3 Toimenpideohjelman sisältö Toimenpideohjelman lähtökohdat Merenhoitosuunnitelman ensimmäisessä osassa asetettiin kuusi yleistä ympäristötavoitetta, jotka ohjaavat kohti meriympäristön hyvää tilaa. Yleiset ympäristötavoitteet ovat: 1. Rehevöityminen ei haittaa Itämeren ympäristöä, 2. Haitalliset aineet eivät haittaa meren ekosysteemin toimintaa tai kalan ja riistan käyttöä ihmisravintona, 3. Itämeren kaikkien luontaisten lajien suojelun taso on suotuisa ja niiden pitkäaikainen säilyminen on turvattu, 4. Merenkulku on turvallista ja sillä on mahdollisimman vähän haitallisia ympäristövaikutuksia, 1
5. Merellisten luonnonvarojen käyttö on kestävää ja 6. Merellisellä aluesuunnittelulla ehkäistään merialueiden käytön ristiriitoja. Hyvän tilan laadulliset kuvaajat on määritelty meristrategiapuitedirektiivissä ja täsmennetty merenhoitosuunnitelman ensimmäisessä osassa. Merenhoitosuunnitelman ensimmäisessä osassa esitettiin myös alustava meriympäristön tila-arvio Suomen merialueelle. Arvion mukaan hyvä tila oli saavutettu Suomen merialueella seuraavassa kolmessa meren hyvän tilan laadullisessa kuvaajassa: - haitalliset vieraslajit (kuvaaja 2), - merenpohjan koskemattomuus (kuvaaja 6) ja - hydrografiset muutokset (kuvaaja 7). Hyvää tilaa ei ollut saavutettu seuraavissa kuvaajissa: - luonnon monimuotoisuus (kuvaaja 1), - ravintoverkkojen kunto (kuvaaja 4), - rehevöityminen (kuvaaja 5), - epäpuhtauksien pitoisuudet ja vaikutukset (kuvaaja 8) sekä - ruokakalojen epäpuhtaudet (kuvaaja 9). Kolmen kuvaajan (kaupalliset kalat; kuvaaja 3, roskaantuminen; kuvaaja 10 ja energia ja vedenalainen melu; kuvaaja 11) osalta tiedot olivat vuonna 2012 puutteellisia eikä näihin liittyvää nykytilan arviota voitu kaikilta osin toteuttaa. Ihmisen toimista aiheutuvien paineiden ja vaikutusten vähentäminen sekä suojelu- ja kunnostustoimenpiteiden aihekokonaisuudet Meriympäristön tilaan on mahdollista vaikuttaa muuttamalla meriympäristölle haittavaikutuksia aiheuttavaa ihmisen toimintaa tai tekemällä suojelu- tai kunnostustoimia. Toimenpideohjelmassa paineita ja haittavaikutuksia aiheuttavia ihmistoimia sekä suojelu- ja kunnostustoimenpiteitä käsitellään kahtenatoista aihekokonaisuutena. Aihekokonaisuudet ovat: - ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen, - vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentäminen, - merellisten luonnonvarojen kestävä käyttö ja hoito, - haitallisten vieraslajien torjunta, - roskaantumisen vähentäminen, - vedenalaisen melun vähentäminen, - merenpohjan elinympäristöjen fyysisten vahinkojen ja menettämisen vähentäminen, - hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden vähentäminen, - merenkulun turvallisuus, alusten päästöt ja öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunta, - merialuesuunnittelun toimenpiteet, - merellisten suojelualueiden verkoston vahvistaminen ja muut luonnonsuojelutoimenpiteet sekä - merenhoidon toimenpideohjelman toimeenpanoon liittyvä viestintä ja neuvonta. 2
Toimenpiteet Toimenpideohjelma sisältää uusia merenhoidon toimenpiteitä. Sen lisäksi se käsittää myös olemassa olevat, jo aiemmin päätetyt kansalliset, unionin tai kansainväliset toimenpiteet (nykytoimenpiteet). täydentävät nykytoimenpiteitä ja niillä parannetaan mahdollisuuksia ylläpitää tai saavuttaa meriympäristön hyvä tila lainsäädännössä asetetussa aikataulussa. Nykytoimenpiteet käsittävät sellaiset kansainväliset meriympäristöön vaikuttavat sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, voimassaolevan kansallisen lainsäädännön, unionin politiikat sekä meriympäristön tilaan myönteisesti vaikuttavia ohjelmia ja strategioita. Monet nykyisistä toimenpiteistä ovat toimialakohtaisia ja niillä hallitaan meriympäristöön kohdistuvia ihmisen toiminnasta aiheutuvia paineita. Meriympäristön kannalta erittäin merkittäviä rehevöitymistä ja haitallisia aineita vähentäviä nykytoimenpiteitä sisältyy myös vuosien 2016 2021 vesienhoitosuunnitelmiin, joista päätetään samanaikaisesti tämän ohjelman kanssa. Tämän ohjelman myötä olemassa olevia toimenpiteitä pyritään myös kohdistamaan nykyistä enemmän merenhoidon tavoitteiden saavuttamisen tukemiseen. Merenhoidon uusia toimenpiteitä on 29 kappaletta. on ryhmitelty edellä mainittuihin aihekokonaisuuksiin ja ne on lueteltu alla olevassa listassa. Kunkin teeman osalta on myös luonnehdittu yleisesti aihekokonaisuuteen liittyviä tavoitteita ja keskeisimpiä olemassa olevia nykytoimenpiteitä. Kansainvälisistä sopimuksista on mainittu vain teemakohtaisia sopimuksia. Ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen Rehevöitymistä aiheuttaa typpi- ja fosforiravinteiden liiallinen määrä meriympäristössä. Avomerta koskevat ravinnekuormituksen vähennystavoitteet on määritelty HELCOMissa ja rannikkovesiin liittyvät vähennystarpeet juontuvat vesienhoitosuunnitelmista. Suomen rannikko- ja avomerialueiden hyvä tila rehevöitymisen osalta on arvioitu mahdolliseksi saavuttaa, jos Suomesta Itämereen päätyvää vuosittaista ravinnekuormitusta onnistutaan vähentämään yhteensä vähintään 440 tonnia fosforin ja 6600 tonnia typen osalta vuosien 2006 2011 keskimääräiseen tasoon nähden. Ravinnekuormituksen vähentämisen tärkeimmät nykytoimenpiteet sisältyvät vesienhoitosuunnitelmiin, jotka käsittävät ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtääviä perustoimenpiteitä, joita jo toteutetaan nykylainsäädännön nojalla sekä täydentäviä toimenpiteitä. Keskeisimpiä nykytoimenpiteitä tehdään yhdyskuntiin sekä haja- ja loma-asutukseen liittyen, maa- ja metsätaloudessa, teollisuudessa, turvetuotannossa ja kalankasvatuksessa. Ajoneuvojen typpipäästöjä säännellään EUasetuksin. 1 Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen (REHEV 1) 2 Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kehittäminen ja täysimääräinen hyödyntäminen (REHEV 2) 3 Itämeren alueella tuotetusta raaka-aineesta valmistetun kalanrehun käyttöönoton edistäminen ja särkikalojen käytön lisääminen ihmisravintona (REHEV 3) 4 Mereen laskevien virtavesien herkkien eliölajien elinympäristöjen parantaminen (REHEV 4) 5 Kipsin peltolevitys ravinnekuormituksen vähentämiseksi (REHEV 5) 6 Itämeren sisäisten ravinnevarastojen merkitys ja vähentämismahdollisuudet (REHEV 6) 7 Suomi osallistuu edelleen HELCOM-yhteistyössä neuvotteluihin Itämeren 3
nimeämiseksi alusten typenoksidipäästöjen valvonta-alueeksi (NECA) kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (REHEV 7) 8 Nesteytetyn maakaasun käytön edistäminen alusten polttoaineena ja tarvittavan infrastruktuurin rakentamisesta huolehtiminen (REHEV 8) Vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentäminen Tavoitteet vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksille meriympäristössä perustuvat vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) ympäristönlaatunormeihin ja EU:ssa asetettuihin elintarvikkeiden dioksiinien sallittuihin enimmäispitoisuusrajoihin (EY/2375/2001). Vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiselle ei ole ravinnekuormituksen tapaan asetettu määrällisiä tavoitteita. Tärkeimmät olemassa olevat toimenpiteet vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseksi sisältyvät kansainvälisiin sopimuksiin ja voimassaolevaan lainsäädäntöön sekä vesienhoitosuunnitelmiin. Näistä merkittävimpiä ovat ympäristönsuojelulaki, EU:n REACH-asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista, pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus sekä YK:n alaisen Euroopan talouskomission (ECE) kaukokulkeutuvien ilmansaasteiden rajoittamista koskeva sopimus. Teollisuuden vesiensuojelun keskeiset ohjauskeinot perustuvat ympäristölainsäädännön mukaisiin menettelyihin. 9 Lääkeaineet merialueella -selvitys (HAITALLISET 1) 10 Kymijoen kautta Itämereen päätyvän dioksiini- ja furaanikuormituksen määrän ja muutosten selvittäminen (HAITALLISET 2) Merellisten luonnonvarojen kestävä käyttö ja hoito EU:ssa kiintiöityjen kaupallisten kalalajien (turska, silakka, kilohaili ja lohi) kalastuksen keskeinen säätelyn väline on vuosittain päätettävä suurin sallittu saalis ja kalastuksen tekniset määräykset. Rannikkolajien, kuten ahvenen, hauen, siian ja kuhan kalastuksessa keskeisin sääntelyn väline on tekniset kalastusmääräykset. Hylkeiden metsästystä säädellään metsästysajan lisäksi kiintiöiden ja pyyntilupien avulla ja merilintujen metsästystä säädellään pääosin metsästysajoilla. Merellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon tärkeimmät olemassa olevat toimenpiteet käsittävät unionin yhteisen kalastuspolitiikan, voimassaolevan kalastuslainsäädännön, kansallisen kalatiestrategian sekä lohi- ja meritaimenstrategian. 11 Selvitys rannikkolajien kalastuksen säätelyn tehostamismahdollisuuksista ja tarpeesta (KALAT 1) 12 Meriharjuksen suojelu (KALAT 2) Haitallisten vieraslajien torjunta Vuonna 2012 hyväksytyn kansallisen vieraslajistrategian tavoitteena on, että Suomessa olevien ja Suomeen mahdollisesti saapuvien haitallisten vieraslajien aiheuttama uhka ja haitta on minimoitu. Merenhoitosuunnitelman perimmäisenä tavoitteena on haitallisten vieraslajien saapumisen ehkäiseminen ja välitavoitteena saapumisvauhdin hidastuminen. Lisäksi tavoitteena on, että haitallisten ja erittäin haitallisten nisäkäsvieraslajien haittavaikutukset on minimoitu saariston erityisen 4
tärkeillä linnustoalueilla. Tärkeimmät nykytoimenpiteet haitallisten vieraslajien torjumiseksi käsittävät EU:n vieraslajiasetuksen ja kansallisen vieraslajistrategian. Lain vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (HE 82/2015 vp) on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2016 alusta. - Ei uusia toimenpiteitä Roskaantumisen vähentäminen Tavoitteena on, että roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle. Meriympäristön ja rantojen roskaantumisen vähentämiselle ei kuitenkaan ole asetettu määrällisiä tavoitteita. Meren ja rantojen roskaantumisen ehkäisyyn vaikuttavat merkittävästi kansallisen jätelainsäädännön alaiset toimenpiteet sekä valistus. Roskaamiskielto sisältyy jätelain (646/2011) 72 :ään ja jätteiden käsittelystä ja kierrätyksestä säädetään tarkemmin muun muassa valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012). Tärkeässä asemassa ovat myös EU:n pakkausdirektiivin (94/62/EY) ja kansainvälisten sopimusten toimeenpano. HELCOMissa on hyväksytty Itämeren roskaantumisen vähentämiseksi suositus ja -toimintaohjelma. Sekä MARPOL -yleissopimuksen liite V että Itämeren merellisen ympäristön suojelusopimus kieltävät jätteen laskemisen aluksista mereen. Merenkulun ympäristönsuojelulaissa (1672/2009) säädetään alusten ja satamien jätehuollosta. 13 Laaja yleisselvitys, tavoitteen asettaminen ja toimenpiteet meren roskaantumisen vähentämiseksi (ROSKAT 1) Vedenalaisen melun vähentäminen Merenhoitosuunnitelman ensimmäisen osan mukaan meriympäristön tila on melun osalta hyvä, kun ihmisen aiheuttaman impulsiivisen ja jatkuvan melun määrä ei lisäänny ja on tasolla, joka ei ylitä luonnollista melutasoa liikaa eikä aiheuta haittaa eliöyhteisöille. Melun vähentämiseksi ei ole asetettu tarkempia tavoitteita. Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) hyväksyttiin keväällä 2014 ohjesäännöt, jossa annetaan ohjeita alusten vedenalaisen melun vähentämiseksi. Myös YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) alla on hyväksytty suosituksia vedenalaiseen meluun liittyen. Kansallisella tasolla vedenalaisen melun vähentämiseksi ei ole nykytoimenpiteitä. 14 Laivojen vedenalaisen melun vähentämiseen tähtäävien päätösten edistäminen Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (MELU 1) 15 Vedenalaisen rakentamisen aiheuttaman impulsiivisen melun vähentäminen (MELU 2) 16 Vedenalaisen melun tuottamisen vähentäminen (MELU 3) Merenpohjan elinympäristöjen fyysisten vahinkojen ja menettämisen vähentäminen Tavoitteena on, että meren pohjaan kohdistuvat ihmisen aiheuttamat paineet ovat paikallisia ja niiden kumulatiiviset vaikutukset eivät estä pohjaekosysteemien luonnollista toimintaa. Täsmällisempiä tavoitteita pohjan koskemattomuudelle ja merenpohjaan kohdistuville paineille ei ole asetettu kansainvälisesti tai kansallisesti. Rakentamista vesialueilla säädellään maankäyttö- ja rakennuslailla ja rakentaminen 5
edellyttää usein vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Rakennushankkeet edellyttävät ympäristövaikutusten arviointia, mikä edistää pohjien suojelua. Kaikki yli 500 m 3 ruoppaukset ovat luvanvaraisia. 17 Ruoppausten haitallisten vaikutusten vähentäminen (FYYSINEN 1) 18 Valtakunnallisen merihiekan ja kiviainesten ottosuunnitelman laatiminen (FYYSINEN 2) Hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estäminen Hydrografisia muutoksia valvotaan ja ehkäistään vesilailla ja valtioneuvoston asetuksella vesitalousasioista. Pääosa hydrografian muutoksiin kohdistuvista nykyisistä toimenpiteistä on paikallisella tasolla toteutettavia. 19 Rannikkoalueen paikalliset virtausolosuhteiden parannustoimet (HYDRO 1) Merenkulun turvallisuus ja riskien hallinta Tavoite on, että merenkulku on turvallista ja sillä on mahdollisimman vähän haitallisia ympäristövaikutuksia. Alusliikenteen turvallisuuden kannalta tärkeimpiä ohjaustoimia Suomen merialueilla ovat alusliikennepalvelu VTS (Vessel Traffic Service) ja GOFREP (Gulf of Finland Reporting System). Merikartoitus ylläpitää merikartoitustietojen aineistopalvelua ja julkaisee merikarttoihin liittyviä muita julkaisuja merenkulun väylien turvaamiseksi. Keskeinen alusten öljy- ja kemikaalionnettomuuksien torjuntavalmiuteen liittyvä lainsäädäntö käsittää öljyvahinkojen torjuntalain, valtioneuvoston asetuksen öljyvahinkojen torjunnasta sekä Suomen kahdenväliset sopimukset Venäjän ja Viron kanssa sekä Pohjoismaiden väliset sopimukset yhteistyöstä ympäristövahinkojen torjumiseksi. Rehevöittäviin päästöihin liittyvät toimenpiteet on käsitelty ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen alla. 20 Öljyonnettomuuksien riskin pienentäminen öljyalusten väliseen lastinsiirtoon liittyvien STS-toimien sääntelyn tarkentamisella Suomen vesialueella sekä jatkamalla STS-toimien harmonisoidun käytännön luomista HELCOMin puitteissa Itämeren alueella (MERENKULKU 1) 21 Alusliikenteen turvallisuuden parantaminen enavigation-strategiaa toteuttavan Älyväylä-konseptin avulla (MERENKULKU 2) 22 Meriympäristövahinkojen torjuntavalmiuden kehittämisohjelman laatiminen (MERENKULKU 3) 23 Kansallisen toimintasuunnitelman laatiminen koskien Itämerellä tapahtuvien aluskemikaalivahinkojen ekologisten seurausten arviointia (MERENKULKU 4) Merialuesuunnittelun toimenpiteet Merialuesuunnittelun tavoitteena on edistää merialueiden kestävää käyttöä ja tehokasta hallintaa luomalla puitteet johdonmukaiseen ja avoimeen päätöksentekoon. Maankäyttö- ja rakennuslakia sovelletaan Suomen aluevesillä. Kunnat ja maakuntien liitot vastaavat alueidenkäytön suunnittelusta ja voivat laatia muun muassa yleis- tai maakuntakaavoja merialueelleen. Suomen rannikkostrategia on laadittu vuonna 2006. HELCOM ja VASAB (Vision and Strategies around the Baltic Sea Itämeren valtioiden hallitusten välinen aluesuunnittelun yhteistyöjärjestelmä) perustivat 2010 6
yhteisen merialuesuunnittelutyöryhmän HELCOM-VASAB MSP WG:n tukemaan merialuesuunnittelun kehittämistä Itämeren alueella. EU hyväksyi vuonna 2014 merialuesuunnitteludirektiivin (89/2014/EU). 24 Merellisten suojelualueiden sisällyttäminen merialuesuunnitelmiin (MERIALUE 1) Merellisten suojelualueiden verkoston vahvistaminen ja muut luonnonsuojelun toimenpiteet Merellisten luonnonsuojelualueiden kattavuudelle on asetettu 10 %:n pinta-alatavoite YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) puitteissa. Itämerta koskien HELCOMin vuoden 2010 ministerikokous asetti lisäksi tavoitteen, että 10 % pinta-alatavoite tulee saavuttaa myös kullakin Itämeren merialtaalla erikseen. CBD:n Aichi 11 -tavoitteena on myös, että alueet ovat asianmukaisesti hoidettuja, ekologisesti ja alueellisesti edustavia sekä hyvin yhteen kytkeytyneitä ja laajempiin maisemakokonaisuuksiin yhdistyneitä. Kansainvälisistä sopimuksista YK:n luonnon monimuotoisuutta koskeva yleissopimus on merellisen luonnon suojelun kannalta tärkein sopimus. Kansallisesti luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) ovat keskeisiä. Näiden lisäksi myös vesilaki on tärkeä luonnonsuojelun väline ja sen nojalla on toteutettu myös Natura 2000 -alueita merialueilla. Näiden lisäksi oleellisia ovat mm. Suomen lajien uhanalaisuustarkastelut ja vuoden 2011 toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi sekä vastaava luontotyyppejä koskeva uhanalaistarkastelu. Lisäksi käytössä on Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma vuodelta 2007. 25 Suojelun tehostaminen merellisillä suojelualueilla (LUONTO 1) 26 Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmat (LUONTO 2) 27 Vedenalaisten avainelinympäristöjen suojelu (LUONTO 3) 28 Itämerennorpan suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus (LUONTO 4) Merenhoidon toimenpideohjelmaan liittyvä viestintä Tällä hetkellä ei ole erityisesti merenhoidon viestintään tähdättyjä järjestelmällisiä toimenpiteitä. 29 Merenhoidon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvä viestintä (VIESTI 1) 1.4 Toimenpideohjelman toteuttaminen Ohjelmaa toteutetaan Suomen merialueella rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajalle. Osa toimenpiteistä toteutetaan valuma-alueella. Toteutus alkaa 1 päivänä tammikuuta 2016 ja jatkuu 31 päivään joulukuuta 2021 asti. Eräiden toimenpiteiden toteutus on jo alkanut. Toimenpideohjelma käsittää toteutussuunnitelman. Suunnitelmassa kaikille toimenpiteille on osoitettu vastuutaho ja osallistujat, mahdollisia rahoituslähteitä ja toteutuksen aikataulu. Lisäksi kaikille toimenpiteille on osoitettu mittarit, joita hyödynnetään toteutuksen seurannassa. Kullekin toimenpiteelle on lisäksi määritelty miten toimenpiteeseen liittyvää rajat ylittävää Itämeren alueen yhteistyötä on suunniteltu tehtävän. 7
Toimenpideohjelman toteutuksen Itämeren laajuista yhteistyötä ja koordinointia tehdään Itämeren suojelukomissiossa (HELCOM). Lisäksi toteutusyhteistyötä voidaan tehdä suoraan toisten Itämeren maiden kanssa. Suomen ympäristökeskus toimittaa Euroopan unionin raportointiohjelman edellyttämät tiedot toimenpideohjelmasta Euroopan unionin komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2016. 2 Toimenpideohjelman valmistelu Toimenpideohjelma laadittiin ympäristöministeriön asettamassa laajassa valmistelutyöryhmässä. Työryhmässä oli jäseniä seuraavista viranomaisista: maa- ja metsätalousministeriö, puolustusministeriö, ympäristöministeriö, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (Etelä- Pohjanmaan ELY-keskus, Kaakkois-Suomen ELY-keskus, Pirkanmaan ELY-keskus, Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus, Uudenmaan ELY-keskus ja Varsinais-Suomen ELY-keskus), elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Ilmatieteen laitos, Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Metsähallitus, Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus ja Suomen ympäristökeskus. Lisäksi edustettuina olivat seuraavat järjestöt: Kalatalouden keskusliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi. Ohjelman laatimista ohjasi merenhoidon suunnittelun valtakunnallinen yhteistyöryhmä, jossa oli edustus ympäristöministeriöstä, liikenneja viestintäministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, Luonnonvarakeskuksesta, Metsähallituksesta, Uudenmaan ELY-keskuksesta ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Ahvenanmaan maakuntahallitus laatii Ahvenanmaan rannikkovesiä koskevan toimenpideohjelman. Ympäristöministeriö toimi yhdessä Ahvenanmaan maakuntahallituksen kanssa Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maakunnan merialueita koskevien toimenpideohjelmien yhteensovittamiseksi. Suomen kanssa yhteisen merialtaan jakavien Ruotsin ja Viron kanssa pidettiin yhteyttä toimenpideohjelmien valmisteluun liittyvien tietojen vaihtamiseksi ja ohjelmien yhteensovittamiseksi sekä toteutukseen liittyvien yhteisten aloitteiden suunnittelemiseksi. Itämeren alueen muiden valtioiden kesken toimenpideohjelmien valmisteluun liittyvää tiedonvaihtoa, yhteen sovittamista ja toteutukseen liittyvän yhteistyön suunnittelua tehtiin HELCOMissä. Toimenpideohjelman valmistelu alkoi vuonna 2011 ja valmistelua tehtiin alati heikkenevässä taloustilanteessa. Supistuvista voimavaroista huolimatta valmistelun lähtökohtana oli meristrategiapuitedirektiivin vähimmäisvaatimuksien täyttäminen. 3 Toimenpideohjelmasta kuuleminen ja lausunnot Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaehdotuksesta järjestettiin julkinen kuuleminen 15.1. 31.3.2015 välisenä aikana. Ympäristöministeriö lähetti lisäksi toimenpideohjelmaa koskevan lausuntopyynnön merenhoidon keskeisille valtakunnallisille tahoille ja rannikon ELY-keskukset lähettivät lausuntopyynnön oman alueensa sidosryhmille. Toimenpideohjelmaehdotuksesta annettiin lausuntoja ja kuulemispalautteita yhteensä 128 kappaletta. Näistä 48 oli osoitettu ympäristöministeriölle ja 72 elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Lisäksi saatiin 14 kansalaispalautetta. 4 Toimenpideohjelman arvioidut vaikutukset ympäristöön ja poikkeukset 4.1 Ympäristöselostus Ohjelman ympäristöselostuksessa verrattiin toisiinsa kahta vaihtoehtoa: Vaihtoehto 0: Pelkät nykytoimenpiteet sisältäen vesienhoitosuunnitelmien 2016 2021 toimenpiteet ja 8
Vaihtoehto 1: Nykytoimenpiteet täydennettyinä merenhoidon toimenpideohjelman uusilla toimenpiteillä. Vaihtoehto 1 poikkeaa vaihtoehdosta 0 siten, että se edellyttää toimeenpantavaksi joukon uusia toimenpiteitä. Toteutuessaan uudet toimenpiteet aikaansaavat myönteistä muutosta meriympäristössä. Toimenpiteet tukevat ekosysteemin tervettä rakennetta ja prosesseja, vahvistavat luonnon monimuotoisuutta sekä torjuvat ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaikutuksia. Lisäksi uudet toimenpiteet vahvistavat ekosysteemipalveluiden tuotantoa ja siten myös parantavat edellytyksiä luonnonvarojen kestävään käyttöön. Toimenpideohjelmalla ei tunnistettu olevan merkittäviä ei-toivottuja sivuvaikutuksia ympäristöön. Ohjelmalla arvioitiin olevan mahdollista vaikuttaa myönteisesti meriympäristön tilaan myös Suomen oman merialueen ulkopuolisilla vesillä eikä sillä arvioitu olevan haitallisia rajat ylittäviä vaikutuksia. 4.2 Arvio merenhoitosuunnitelman yleisten ympäristötavoitteiden ja hyvän tilan saavuttamisesta Meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen riippuu ratkaisevasti siitä, miten nykyiset, muun kuin merenhoidon lainsäädännön nojalla tehdyt päätökset ja sitoumukset toteutetaan. Meristrategiapuitedirektiivi edellyttää toimenpideohjelman vaikuttavuuden arviointia suhteessa merenhoitosuunnitelmassa vuonna 2012 asetettuihin kuuteen yleiseen ympäristötavoitteiseen ja yhteentoista hyvän tilan laadulliseen kuvaajaan. Arvion lähtökohtana on oletus, että sekä nykytoimenpiteet että merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman toimenpiteet toteutetaan sovitussa aikataulussa. Yleisistä ympäristötavoitteista vuoden 2020 loppuun mennessä arvioidaan mahdolliseksi saavuttaa tavoitteen 1 Rehevöityminen ei haittaa Itämeren ympäristöä toinen osatavoite HELCOMin avomerta koskevat ravinnekuormitusvähennykset on saavutettu. Lisäksi arvioidaan mahdolliseksi saavuttaa tavoite 3 Itämeren kaikkien luonnonvaraisten lajien suojelun taso on suotuisa ja niiden pitkäaikainen säilyminen on turvattu ja tavoite 4 Merenkulku on turvallista ja sillä on mahdollisimman vähän haitallisia ympäristövaikutuksia (taulukko 1). Yleisistä ympäristötavoitteista saavutetaan todennäköisesti myös tavoite 6 Merellisellä aluesuunnittelulla ehkäistään merialueiden käytön ristiriitoja. Tavoitteen 1 Rehevöityminen ei haittaa Itämeren ympäristöä toista osatavoitetta, joka koskee rannikkovesien rehevöitymistilanteen paranemisen edellyttämiä ravinnekuormituksen vähennyksiä, ei Merenkurkkua lukuun ottamatta saavutettaisi tavoiteajankohtaan mennessä. Yleistä ympäristötavoitetta 2 Haitalliset aineet eivät haittaa meren ekosysteemin toimintaa tai kalan ja riistan käyttöä ihmisravintona sekä tavoitetta 5 Merellisten luonnonvarojen käyttö on kestävää ei myöskään kaikilta osin saavutettaisi. Taulukko 1 Arvio yleisten ympäristötavoitteiden saavuttamisesta vuoden 2020 loppuun mennessä sekä arvio tavoitteiden saavuttamisen ajankohdasta, jos tavoitteen saavuttaminen lykkääntyy. Yleinen ympäristötavoite 1 Rehevöityminen ei haittaa Itämeren ympäristöä (rannikoille kohdistuvan ja avomereen vaikuttavan ravinnekuormituksen vähentäminen) Saavutetaanko tavoite vuoden 2020 loppuun mennessä? Arvio viivästyneestä tavoitteen saavuttamisen ajankohdasta Ei Tavoite saavutettaneen vuonna 2027 9
2 Haitalliset aineet eivät haittaa meren ekosysteemin toimintaa tai kalan ja riistan käyttöä ihmisravintona 3 Itämeren kaikkien luontaisten lajien suojelun taso on suotuisa ja niiden pitkäaikainen säilyminen on turvattu 4 Merenkulku on turvallista ja sillä on mahdollisimman vähän haitallisia ympäristövaikutuksia Ei Tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista nykytiedoilla arvioida Tavoite saatetaan saavuttaa vuonna 2020 Tavoite saatetaan saavuttaa vuonna 2020 5 Merellisten luonnonvarojen käyttö on kestävää Ei Tavoitteen saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista nykytiedoilla arvioida 6 Merellisellä aluesuunnittelulla ehkäistään merialueiden käytön ristiriitoja Kyllä Yleisten ympäristötavoitteiden saavuttamisen lisäksi arvioitiin edellytyksiä saavuttaa meriympäristön hyvä tila vuoden 2020 loppuun mennessä (taulukko 2). Nykytoimenpiteet ja tämän ohjelman uudet toimenpiteet toteuttamalla arvioidaan olevan mahdollista ylläpitää hyvä meriympäristön tila haitallisten vieraslajien (merenhoidon laadullinen kuvaaja 2), merenpohjan koskemattomuuden (kuvaaja 6) ja hydrografisten muutosten (kuvaaja 7) osalta. Meriympäristön nykytilan arvioidaan paranevan tämän ohjelman ansiosta. Tilan paranemista arvioidaan tapahtuvan erityisesti luonnon monimuotoisuuden (kuvaaja 1) osalta ja tilan arvioidaan voivan parantua jopa siinä määrin, että kuvaajan 1 mukainen hyvä tila saattaa olla mahdollista saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä (taulukko 2). Tähän arvioon liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta. Lisäksi luonnonolosuhteet vaikuttavat mahdollisuuksiin saavuttaa luonnon monimuotoisuuden hyvä tila. Ravintoverkkojen (kuvaaja 4) hyvä tila saavutetaan yli 50 %:n todennäköisyydellä tavoiteajankohtaan mennessä. Roskaantumisen (kuvaaja 10) ja vedenalaisen melun (kuvaaja 11) sekä kaupallisten kalakantojen (kuvaaja 3) osalta arviota hyvän tilan saavuttamisesta ei ollut mahdollista tehdä tietovajeiden takia. Toimenpideohjelmalla kuitenkin parannetaan meriympäristön tilaa ja merenhoidon seurantaohjelmalla meriympäristöön liittyviä tietoja näiden puutteellisesti tunnettujen teemojen osalta. Meren tilan myönteisestä kehityksestä huolimatta meriympäristön hyvää tilaa ei ole mahdollista saavuttaa kaikilta osin vuoden 2020 loppuun mennessä (taulukko 2). Hyvää tilaa ei saavutettaisi tavoiteajankohtaan mennessä rehevöitymisen (kuvaaja 5) eikä vaarallisten ja haitallisten aineiden (kuvaajat 8 ja 9) osalta. Taulukko 2 Arvio hyvän tilan saavuttamisesta yhdentoista hyvän tilan kuvaajan osalta vuoden 2020 loppuun mennessä sekä arvio tavoitteiden saavuttamisen uudesta ajankohdasta, jos tavoitteen saavuttaminen lykkääntyy. Hyvän tilan kuvaaja Saavutetaanko hyvä tila vuoden 2020 loppuun mennessä? Arvio viivästyneestä hyvän tilan saavuttamisen ajankohdasta 10
1 Pidetään yllä biologista monimuotoisuutta. Luontotyyppien laatu ja esiintyminen ja lajien levinneisyys ja runsaus vastaavat vallitsevia fysiografisia, maantieteellisiä ja ilmastollisia oloja (luonnon monimuotoisuus) 2 Ihmisen toiminnan välityksellä leviävien vieraslajien määrät ovat tasoilla, jotka eivät haitallisesti muuta ekosysteemejä (vieraslajit) 3 Kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien kalojen sekä äyriäisten ja nilviäisten populaatiot ovat turvallisten biologisten rajojen sisällä siten, että populaation ikäja kokojakauma kuvastaa kannan olevan hyvässä kunnossa (kaupalliset kalat) 4 Meren ravintoverkkojen kaikki tekijät, siltä osin kuin ne tunnetaan, esiintyvät tavanomaisessa runsaudessaan ja monimuotoisuudessaan ja tasolla, joka varmistaa lajien pitkän aikavälin runsauden ja niiden lisääntymiskapasiteetin täydellisen säilymisen (ravintoverkot) 5 Ihmisen aiheuttama rehevöityminen, erityisesti sen haitalliset vaikutukset, kuten biologisen monimuotoisuuden häviäminen, ekosysteemien tilan huononeminen, haitalliset leväkukinnat ja merenpohjan hapenpuute, on minimoitu (rehevöityminen) 6 Merenpohjan koskemattomuus on sellaisella tasolla, että ekosysteemien rakenne ja toiminnot on turvattu ja että etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia (merenpohjan koskemattomuus) 7 Hydrografisten olosuhteiden pysyvät muutokset eivät vaikuta haitallisesti meren ekosysteemeihin (hydrografiset muutokset) 8 Epäpuhtauksien pitoisuudet ovat tasoilla, jotka eivät johda pilaantumisvaikutuksiin (epäpuhtauksien pitoisuudet ja vaikutukset) 9 Kalojen ja ihmisravintona käytettävien muiden merieliöiden epäpuhtaustasot eivät ylitä lainsäädännössä tai muissa asiaa koskevissa normeissa asetettuja tasoja (epäpuhtaudet ruokakalassa) 10 Roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle (roskaantuminen) 11 Hyvä tila saattaa olla mahdollista saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä Hyvä tila oli vuoden 2012 tilanarviossa saavutettu ja sen ylläpitäminen on mahdollista Vuoden 2012 tilanarviossa oli tietopuutteita ja hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista nykytiedoilla arvioida Hyvä tila saattaa olla mahdollista saavuttaa vuoden 2020 loppuun mennessä Hyvää tilaa ei kaikilta osin saavuteta Tavoitteen saavuttaminen lykkääntynee rannikkovesillä vuoteen 2027 ja avomerellä jopa seuraavalle vuosisadalle Hyvä tila oli vuoden 2012 tilanarviossa saavutettu ja sen ylläpitäminen on mahdollista Hyvä tila oli vuoden 2012 tilanarviossa saavutettu ja sen ylläpitäminen on mahdollista Hyvää tilaa ei kaikilta osin saavuteta Hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista nykytiedoilla arvioida Hyvää tilaa ei kaikilta osin saavuteta Hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista nykytiedoilla arvioida Vuoden 2012 tilanarviossa oli tietopuutteita ja hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole
mahdollista nykytiedoilla arvioida 11 Energian mereen johtaminen, mukaan lukien vedenalainen melu, ei ole tasoltaan sellaista, että se vaikuttaisi haitallisesti meriympäristöön (energia ja vedenalainen melu) Vuoden 2012 tilanarviossa oli tietopuutteita ja hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista nykytiedoilla arvioida Jos tavoitteen tai hyvän tilan saavuttamisen arvioidaan viivästyvän vuodesta 2020, direktiivi edellyttää arviota uudesta tavoitteen saavuttamisen ajankohdasta (taulukot 1 ja 2). Luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvän yleisen tavoitteen 5 lopullista toteutumisajankohtaa ei ole nykytiedoin mahdollista arvioida (taulukko 1). Avomerta ja Merenkurkun aluetta koskevat ravinnekuormituksen vähennystavoitteet arvioidaan saavutettavan, mutta ravinnekuormitusta koskeva tavoite (yleinen ympäristötavoite 1) saavutettaneen kokonaisuudessaan vasta vuoteen 2027 mennessä johtuen viiveistä rannikkovesiin kohdistuvien kuormitustarpeiden saavuttamisessa. Myös rannikkovesien hyvä ekologinen tila on arvioitu saavutettavan vaiheittain. Vesienhoitosuunnitelmien mukainen ekologisen tilan käsite kattaa osin kuvaajat 5 ja 8. Hyvä ekologinen tila lienee mahdollista saavuttaa pääosassa Pohjanlahtea ja osassa Saaristomerta viimeistään vuonna 2021. Pääosassa Saaristomerta ja Suomenlahdella hyvän tilan saavuttaminen kuitenkin lykkääntyy vuoteen 2027. HELCOM on arvioinut, että Itämeren pääaltaalla avomereen vaikuttavan ravinnekuormituksen vähentäminen Itämeren toimintaohjelman tavoitetasolle parantaa avomeren tilaa nopeasti ja merkittävästi, mutta ulapan meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen rehevöitymisen osalta (kuvaaja 5) kestää mahdollisesti jopa sata vuotta. Merenkurkun alueella hyvä tila on mahdollista saavuttaa myös avomerellä vuoden 2020 aikana. Vaarallisiin ja haitallisiin aineisiin liittyvän yleisen ympäristötavoitteen 2 ja hyvän tilan (kuvaajat 8 ja 9) saavuttamisen ajankohtaa ei ole nykytiedoilla mahdollista arvioida. Myöskään kaupallisten kalojen (kuvaaja 3), roskaantumisen (kuvaaja 10) ja vedenalaiseen melun (kuvaaja 11) osalta meren hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole nykytiedoilla mahdollista arvioida. 4.3 Komissiolle raportoitavat poikkeukset Rehevöitymiseen ja haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin liittyvien yleisten ympäristötavoitteiden 1 ja 2 sekä merellisten luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvän yleisen ympäristötavoitteen 5 osalta tavoiteaikataulusta viivästytään. Myöskään rehevöitymisen ja haitallisten ja vaarallisten aineiden hyvän tilan tavoitteita ei saavuteta vuoden 2020 loppuun mennessä. Näiden viiveiden takia Suomi ottaa käyttöön vesien ja merenhoidon järjestämisestä säädetyn lain 26 e :n ja meristrategiapuitedirektiivin 14 artiklan mukaisia poikkeuksia ja raportoi niistä komissiolle direktiivin edellyttämällä tavalla (taulukko 3). Rannikkovesillä toteutetaan sekä merenhoitoa että vesienhoitoa. Lisäksi rehevöitymistä sekä vaarallisia ja haitallisia aineita käsitellään molemmissa suunnittelujärjestelmissä. Rehevöitymistä (vrt. kuvaaja 5) ja vaarallisia ja haitallisia aineita (vrt. kuvaaja 8) koskevat rannikkovesien poikkeukset raportoidaan vesienhoitosuunnitelmissa, jotta vältetään näiden päällekkäinen käsittely sekä meren- että vesienhoitosuunnitelmissa. Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman poikkeukset liittyvät tarpeeseen pidentää hyvän tilan saavuttamisen aikataulua. Poikkeusten syinä raportoidaan luonnonolot, jotka eivät mahdollista merivesien tilan paranemista ajoissa ja vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta lisäksi toimi tai toimien puute, joista asianomainen jäsenvaltio ei ole vastuussa. Poikkeamissyyt perustuvat vesien ja merenhoidon järjestämisestä säädetyn lain 26 e :n ja meristrategiapuitedirektiivin 14 artiklaan. Ensimmäisen poikkeamasyyn taustalla on viiveet toimenpiteiden vaikutusten ilmenemisessä, luonnon hitaat puhdistusprosessit ja Itämeren tilan 12
hidas parantuminen ulkoisen kuormituksen lakattua tai vähennyttyä. Jälkimmäisen perustelun taustalla on dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-aineiden kaukokulkeuma Suomen merialueelle. Taulukko 3 Poikkeukset yleisistä ympäristötavoitteista ja hyvän tilan saavuttamisesta sekä alue, jota ne koskevat. Poikkeuksen kohde Poikkeuksen syy Alue, jota poikkeus koskee Ravinnekuormitus ja rehevöityminen Yleinen ympäristötavoite 1 Rehevöityminen ei haittaa Itämeren ympäristöä (ravinnekuormituksen vähentäminen) Kuvaaja 5 Rehevöityminen Vaaralliset ja haitalliset aineet Yleinen ympäristötavoite 2 Haitalliset aineet eivät haittaa meren ekosysteemin toimintaa tai kalan ja riistan käyttöä ihmisravintona Kuvaaja 9 Epäpuhtauksien pitoisuudet ruokakalassa Merellisten luonnonvarojen kestävä käyttö Yleinen ympäristötavoite 5 Merellisten luonnonvarojen käyttö on kestävää Luonnonolot eivät mahdollista merivesien tilan paranemista asetetussa aikataulussa Luonnonolot eivät mahdollista merivesien tilan paranemista asetetussa aikataulussa Luonnonolot eivät mahdollista merivesien tilan paranemista asetetussa aikataulussa. Toimi tai toimien puute, joka ei johdu kansallisista toimenpiteistä Luonnonolot eivät mahdollista merivesien tilan paranemista asetetussa aikataulussa Toimi tai toimien puute, joka ei johdu kansallisista toimenpiteistä Luonnonolot eivät mahdollista merivesien tilan paranemista asetetussa aikataulussa Suomen kaikkien merialueiden rannikkovedet Merenkurkkua lukuun ottamatta Suomen kaikkien merialueiden avomerialueet Merenkurkkua lukuun ottamatta Suomen koko merialue Suomen koko merialue Suomen koko merialue Poikkeuksia sovelletaan vaarallisten ja haitallisten aineiden (yleinen ympäristötavoite 2 ja kuvaaja 9) sekä merellisten luonnonvarojen kestävän käytön (tavoite 5) osalta kaikkiin Suomen merialueisiin (taulukko 3). Ravinnekuormituksen (tavoite 1) osalta soveltamisalue on Merenkurkkua lukuun ottamatta kaikki rannikkovedet. Kohteena ovat ainoastaan rannikkovesien vähennystarpeet, koska avomerta ja Merenkurkun aluetta koskevat kuormitusvähennystavoitteet arvioidaan saavutettavan mikäli uudet ja nykytoimenpiteet toteutetaan aikataulussaan eikä uusia kuormituksen lähteitä tule. Rehevöitymistilaa (kuvaaja 5) koskevaa poikkeusta sovelletaan Suomen kaikkien merialueiden avomerialueisiin Merenkurkkua lukuun ottamatta. Merenkurkussa hyvä tila arvioidaan rehevöitymisen osalta saavutettavan ja rannikkovesien rehevöitymiseen liittyvät poikkeukset esitetään vesienhoitosuunnitelmissa. Vaarallisia ja haitallisia aineita ruokakalassa (kuvaaja 9) koskeva kalojen dioksiini- ja dioksiinien kaltaisten PCB-aineiden pitoisuuksien ylityksistä johtuva poikkeus otetaan käyttöön ja sitä sovelletaan Suomen koko merialueella. Vesienhoitosuunnitelmissa raportoidaan lisäksi kuvaajaan 8 liittyvät poikkeukset, jotka koskevat rannikkovesien TBT-ympäristönlaatunormien ylityksiä eräillä yksittäisillä rannikon alueilla. 13
Vaikka toimenpideohjelmassa on arvioitu osittain myös hyvän tilan saavuttamista kaupallisten kalalajien tilan osalta (kuvaaja 3) eikä hyvää tilaa tämän kuvaajan osalta arvioida saavutettavan, Suomi ei hae tälle kuvaajalle poikkeusta tietopuutteista johtuen. 5 Arvio ohjelman taloudellisista vaikutuksista ja mahdolliset rahoituslähteet 5.1 Arvio taloudellisista hyödyistä ja kustannuksista Toimenpideohjelman taloudellisia hyötyjä ja kustannuksia arvioitiin taloustieteellisin menetelmin ja ne perustuvat asiantuntija-arvioihin ja olemassa olevaan tutkimuskirjallisuuteen. Ohjelman taloudellisten hyötyjen on arvioitu nousevan 300-900 miljoonaan euroon vuoden 2020 loppuun mennessä. Hyödyt johtuvat meriympäristön tilan paranemisesta ja ilmenevät parantuneina meriympäristön taloudellisina hyödyntämismahdollisuuksina. Näitä olisivat mm. kohentuneet kalastus-, virkistys ja matkailukäytön mahdollisuudet. Osa tilan paranemisesta tapahtuu viiveellä toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen. Kun meriympäristön tilan paranemisesta aiheutuvia hyötyjä laskettiin vuoteen 2050 asti, kumulatiivisten hyötyjen arvoksi pelkästään rehevöitymisen osalta arvioitiin 3,58 miljardia euroa. Taloudellisen analyysin mukaan toimenpideohjelman toteuttamisen kokonaiskustannusten odotusarvo on 143 miljoonaa euroa vuosina 2016 2021 ja toteutunut kokonaiskustannus on todennäköisesti 100-200 miljoonan euroa. Osa toimenpideohjelman toimenpiteistä sisältyy myös muihin jo päätettyihin ohjelmiin tai toimenpiteisiin. Esimerkki tällaisesta toimenpiteestä on nesteytetyn maakaasun käytön edistäminen alusten polttoaineena ja tarvittavan infrastruktuurin rakentamisesta huolehtiminen (REHEV 8). Mikäli kustannuksia arvioitaessa huomioidaan ainoastaan ne toimenpiteet, joiden toteutuksen perustana on ainoastaan nyt päätettävä ohjelma, arvio kokonaiskustannuksista sisältäen epäsuorat kustannukset vuosille 2016 2021 on noin 60 miljoonaa euroa. Ohjelman kustannuksia arvioitaessa kustannusarvioihin sisällytettiin myös kuluja, jotka aiheutuisivat toimenpiteistä, joita määritellään tarkemmin vasta ohjelman toteutusvaiheessa tiedonkeruun ja selvitysten perusteella. Kun huomioidaan ainoastaan ohjelman ensimmäisen vaiheen toimenpiteet, joita tämä päätös varsinaisesti koskee, välittömät toteutuskustannukset ovat 10-15 miljoonaa euroa vuosina 2016-2021. Taloudellisten analyysien perusteella voidaan todeta, että toimenpideohjelman taloudelliset hyödyt ovat todennäköisesti merkittävästi suuremmat kuin toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset. Ohjelman nettohyöty ilmenisi jo vuoden 2020 loppuun mennessä ja kasvaisi merkittävästi pidemmällä aikavälillä. 5.2 Ohjelman toteutuksen mahdolliset rahoituslähteet Pääministeri Sipilän hallituksen strategiseen ohjelmaan sisältyy useita kärkihankkeita, jotka liittyvät Itämeren tilan parantamiseen ja merenhoitoon. Kiertotaloutta koskevan kärkihanketoimenpiteen 2 (Lisätään ravinteiden kierrätystä ja tehostetaan toimia Itämeren ja vesien suojelemiseksi) mukaan valmistellaan ja toimeenpannaan uusi merenhoidon toimenpideohjelma sekä uudet alueelliset vesienhoidon toimenpiteet, joissa määritellään toimien tehostamistarve. Toteutetaan vesien tilaa parantavia hankkeita, joissa etsitään uusia, vaikuttavia tapoja vähentää ravinteiden ja haitallisten aineiden kuormitusta vesiin. Kiertotalousteemaan liittyvällä kokeiluohjelmalla rahoitetaan uusiutuvaan energiaan ja ravinteiden kierrätykseen liittyvää tuotekehitystä ja innovaatiota sekä demonstraatio- ja referenssihankkeita. Hallituksen ravinteiden kierrätystavoitteiden varmistamiseksi ja maaseudun kehittämisohjelman toimien täysmääräiseksi hyödyntämiseksi toteutetaan Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön - hankkeen (MMM) sekä ravinteiden kierrätysohjelman (RAKI; YM) toinen vaihe (2016 2019). 14
Näillä hankkeilla toteutetaan suoraan merenhoidon toimenpideohjelman toimenpidettä REHEV 1 Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen. Kiertotalousteeman alla on mahdollista toteuttaa myös merenhoidon toimenpide REHEV 5 Kipsin peltolevitys ravinnekuormituksen vähentämiseksi, toimenpide REHEV 6 Itämeren sisäisten ravinnevarastojen merkitys ja vähentämismahdollisuudet sekä useita muita ohjelman toimenpiteitä. Hallitusohjelman kärkihankkeet sisältävät myös muita toimenpiteitä, jotka tukevat merenhoidon toimenpiteitä. Veteen liittyvien elinkeinojen ja osaamisen avulla (sininen biotalous) lisätään kestävää kasvua. Tätä varten laaditaan sinisen biotalouden kansallinen kehittämissuunnitelma, jossa tunnistetaan tavoitteet sekä keskeiset toimenpiteet vesiin liittyvien kestävien kasvumahdollisuuksien hyödyntämiseksi vesien hyvän tilan tavoitteet huomioon ottaen (mm. kalavarat, veden biomassat, energia, osaaminen, matkailu, palvelut ja vienti). Vaeltavia ja uhanalaisia kalakantoja elvytetään, koska vahvistuneet kalakannat parantavat kestävän matkailun edellytyksiä, edistävät vaelluskalojen lisääntymisedellytyksiä, luonnon monimuotoisuutta sekä Itämeren hyvän tilan saavuttamista. Hallitusohjelman kärkihankkeiden lisäksi toimenpiteiden yhdeksi mahdolliseksi rahoituslähteeksi on tunnistettu Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR). Komissio hyväksyi EMKR:n Suomen toimintaohjelman maaliskuussa 2015. EMKR:stä rahoitetaan Unionin yhteisen kalatalouspolitiikan toimeenpanoa ja kalataloutta yleensä ja edistetään yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanoa. Suomen EMKR-toimintaohjelman meripolitiikkarahoitusta voidaan myöntää mm. meriympäristön suojeluun ja erityisesti sen biologisen monimuotoisuuden ja merialueiden suojeluun. Meripolitiikan rahoitukseen on Suomessa varattu noin 10,6 miljoonaa euroa. Valtioneuvoston kanslia vahvistaa meripolitiikan rahoituksen käyttösuunnitelma vuosille 2016-2020 vuoden 2015 loppuun mennessä. Useita toimenpiteitä toteutetaan virkatyönä. Tällaisia ovat mm. osallistuminen kansainvälisten sopimusten alla käytäviin neuvotteluihin, luonnonsuojelun tarpeet huomioivien merialuesuunnitelmien laatiminen sekä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelusuunnitelmien laatiminen. Lisäksi eräitä toimenpiteitä olisi mahdollista rahoittaa muista EU:n rahastoista, kuten LIFE+:sta, TEN-T liikenneverkkojen Eurooppa-rahoitusmekanismista (2014 2020, Connecting Europe Facility eli CEF) ja EU:n Itämeren alueen ohjelmasta. Kaiken kaikkiaan toimenpideohjelman ensimmäisen vaiheen suorien kustannusten kattaminen yllä mainituista lähteistä vaikuttaa mahdolliselta vuosina 2016 2021. Toimenpideohjelman toteuttaminen tehdään valtion rahoituksen osalta talousarviomäärärahojen ja valtiontalouden kehysten puitteissa ja valtion viranomaisia koskeva resursointi käsitellään normaalisti talousarviomenettelyssä. 6 Kotitalouksiin, toiminnanharjoittajiin ja viranomaisiin kohdistuvat vaikutukset Meriympäristön tilan kohentuminen tuottaa laaja-alaisia hyötyjä kalastukselle, virkistykselle, matkailulle sekä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Tavoitellut vähennykset haitallisten aineiden pitoisuuksissa näkyvät terveyshyötyinä. Meriympäristön kohentuva tila tuottaa myönteisiä vaikutuksia myös ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Toimenpiteet ja merenhoidon tavoitteet voivat kannustaa myös innovaatioihin ja tuottaa uusia vientimahdollisuuksia. Toiminnanharjoittajille aiheutuu kuluja mm. investoinneista vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuuriin, esimerkiksi nesteytetyn maakaasun käytön edistämiseksi alusten polttoaineena. Tämä prosessi on kuitenkin jo käynnissä eikä toimenpide aiheuta sinänsä uusia kustannuksia. Työ- ja elinkeinoministeriön tukiohjelmasta on jaettu investointitukea kansallisen LNG terminaalien verkoston rakentamiseksi yhteensä 123 miljoonaa euroa vuosina 2013 ja 2014. Investointituki on tarkoitettu maakaasun tuontiin tai vastaanottamiseen sekä purkamiseen, varastointiin ja toimittamiseen käytettävän terminaalin ja siihen liittyvän laitteiston suunnitteluun ja rakentamiseen. Tämän ohjelman toimenpiteen johdosta EU:n säätelemään 15
ympäristökorvausjärjestelmään mahdollisesti ehdotettavat rakenteelliset muutokset vesiensuojeluhyötyjen korostamiseksi saattaisivat pitkällä tähtäimelle vaikuttaa viljelijöiden saamien korvausten tasoon ja kohdentumiseen. Toiminnanharjoittajien toivotaan osallistuvan ohjelmassa mukana oleviin hankkeisiin ja kokeiluihin, kuten ravinteiden kierrätyshankkeisiin ja kipsin peltolevitykseen. Eräät suojelualueisiin liittyvät toimenpiteiden aloitteet, kuten suojelun tehostaminen merellisillä suojelualueilla ja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojeluohjelmat saattavat pidemmällä aikavälillä johtaa erikseen päätettäviin rajoituksiin alueiden käytössä. Valtiolle koituu kustannuksia useisiin toimenpiteisiin sisältyvistä kartoituksista ja selvityksistä sekä tiedon kokoamisesta ja käsittelystä. Kustannuksia aiheutuu myös järjestelmäinvestoinneista, kuten panostuksista erilaisten tietojärjestelmien kehittämiseen. Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava soveltuvilta osin huomioon valtioneuvoston hyväksymät merenhoitosuunnitelmat. Tämä merkitsee viranomaisten yleistä velvollisuutta toimia toimivaltansa puitteissa merenhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin perustuvilla luvilla on tärkeä merkitys merenhoidon tavoitteiden saavuttamisessa. Lupaa edellyttävää yksittäistä hanketta koskevat velvoittavat toimet määritellään lupamenettelyissä, jotka perustuvat aineelliseen lainsäädäntöön, kuten vesilakiin (587/2011), ympäristönsuojelulakiin (527/2014), maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) sekä luonnonsuojelulakiin (1096/1996). Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) luvussa 4 säädetään ympäristötavoitteista, jotka tulee ottaa huomioon eri lakien mukaisessa päätöksenteossa. Lupamenettelyissä tulee ottaa tarpeellisilta osin huomioon, mitä merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. 7 Toimenpideohjelman tarkistaminen Merenhoitosuunnitelma tarkistetaan joka kuudes vuosi. Toimenpideohjelma tarkistetaan ja päivitetään siten, että uusi ohjelma käynnistyy 1 päivänä tammikuuta 2022. 8 Käsittelyjärjestys ja muutoksenhaku Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004, muutos 272/2011) 26 k :n mukaan valtioneuvosto hyväksyy merenhoitosuunnitelman. Valtioneuvoston päätös merenhoitosuunnitelmasta annetaan lain 17 :n mukaan julkipanon jälkeen ja sen katsotaan tulleen asianomaisten tietoon, kun se on annettu. Ympäristöministeriö julkaisee valtioneuvoston hyväksymän merenhoitosuunnitelman sähköisesti. Lisäksi ohjelma on nähtävillä ympäristöministeriön kirjaamossa. Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman hyväksymistä koskevaan valtioneuvoston päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölain (586/1996) 31 :n 2 momentissa säädetään. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä. Koska toimenpideohjelman hyväksyminen on Suomen velvollisuus EU:n jäsenvaltiona meristrategiapuitedirektiivin toteuttamiseksi, päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Päätös esitetään pantavaksi täytäntöön mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Valitusviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon. 16