Yhteisöllisen oppimisen ohjaaminen Pedagogisia näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan soveltamiseen
Luennon sisältö 1. Lyhyt kertaus yhteisöllisen oppimisen perusteisiin 2. Ohjauksen eri tasoja 3. Ohjauksen tarve opiskelijoiden kokemana 4. Lopuksi
Lyhyt kertaus yhteisöllisen oppimisen perusteisiin
Yhteisöllisyydestä ja yhteisöllisestä oppimisesta Yhteisöllisyydestä Yhteisöllisyys voidaan nähdätilana, jossa yhteisön jäsenet luovat yhdessäuutta tietoa (esim. Baker, 2002). Yhteisöllisyys voidaan määritelläyhdeksi vuorovaikutuksen erityismuodoksi. Oppijoiden välisen vuorovaikutuksen kautta luodaan uutta tietoa jo olemassa olevan tiedon välittämisen sijaan. (Lipponen, 2002.)
Tiedon luonteesta Perinteisesti tieto ymmärretään ensisijaisesti yksilön saavutuksena sekäperusteltuna ja totena uskomuksena. Tieto voidaan nähdäkuitenkin myös ryhmän yhteisenäkehittelyprosessina ja pyrkimyksenäajatusten edelleen kehittämiseen. Tieto on jatkuvasti kehittyvää.
Mitäon yhteisöllinen oppiminen Yhteisöllisestäoppimisesta puhuttaessa korostetaan ryhmäprosessien vaikutusta yksilön oppimiseen. Yhteisöllisen oppimisen tilanteissa oppijoilla on mahdollisuus sitoutua toimintoihin, jotka voivat laukaista oppimisen mekanismeja. Esimerkiksi oppijan selittäessäopittavaa asiaa muille, hän ulkoistaa omaa ajatteluaan ja artikuloi tietoa, mikä voi tukea hänen omaa oppimistaan. (Häkkinen & Arvaja, 1999.)
Yhteisöllinen oppiminen (collaborative): Opiskelumuoto, jossa kaikilla ryhmän jäsenillä on yhteinen tehtävä ja tavoite ja jossa pyritään jaettujen merkitysten ja yhteisen ymmärryksen rakentamiseen vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa (Crook, 2000; Dillenbourg, 2002) Ei ole itsessään pedagoginen metodi tai psykologinen prosessi Vrt. yhteistoiminnallinen oppiminen (co-operative learning) Tehtävät jaetaan osallistujien kesken ja jokainen jäsen on vastuussa vain omasta osuudestaan. Perinteiset ryhmätyöt
Yhteisöllisen oppimisen prosessi Discourse processes Cognitive processes Individual acquisition of knowledge and competences Vuorovaikutusprosessien on osoitettu olevan yhteydessä yksilön kognitiivisiin prosesseihin, vastavuoroisuuden spiraali (Salomon & Perkins, 1998)
Yhteisöllisen oppimisen ohjaaminen Ohjauksen eri tasoja
Ohjauksen eri tasot virtuaalisessa oppimisympäristössä(ligorio & al. 2005) 1.Pedagoginen taso Opiskeltavaan sisältöön liittyvä ohjaus. Ohjauksen muodot mm. palautteen antaminen, ohjeistukset, kysymysten esittäminen, yhteenvetojen tekeminen, lisämateriaalien tarjoaminen. 2.Sosiaalinen taso Opiskelijoiden välisten suhteiden (ryhmäytymisen) tukeminen, ryhmähengen luominen. 3. Hallinnollinen taso Ohjaaja huolehtii, että toiminta pysyy yleisten tavoitteiden suunnassa. Ohjauksen muodot mm. kurssitehtävien ja keskusteluiden ohjaaminen ja koordinointi (pedagoginen malli) 4. Tekninen taso Opiskelijoiden perehdyttäminen oppimisen tukena käytettävään teknologiaan. Opiskeluympäristöön liittyvien teknisten kysymysten ratkaiseminen.
Ohjauksen tasot Järvelän (2004) mukaan 1. Instructional scaffolding - Minimaalisen avun periaate, ohjauksen asteittainen häivyttäminen ja oppijan kasvava vastuu omasta oppimisestaan. - Keskeinen ohjauksen kysymys: Kuinka luoda konteksti ja oppimistavoitteet jotka edistävät yhteisöllistä työskentelyä? 2. Cognitive scaffolding Yhteisöllistäoppimista edistävien mekanismien tukeminen (mm. kognitiivinen konflikti). Keskeistä sosiaalinen vuorovaikutus 3. Motivational scaffolding Ohjaajan tuettava oppijaa näkemään oppimistavoite arvokkaana ja tavoiteltavana.
Millaista ohjausta opiskelijat tarvitsevat yhteisöllisen oppimisprosessin aikana? Kokemuksia kansainväliseltä verkkokurssilta
Tutkimuksen taustaa Tutkimusaineisto kerätty kansainväliseltä CSCL verkkokurssilta syksyllä 2006 Aineisto koostuu: Kyselylomakeaineisto (N=320) Verkkoympäristön keskusteluviestit (N=311) Reklektiopäiväkirjat (N=20) Haastatteluaineisto (N=20) Tutkittavista suurimmalla osalla (yli 60%) oli aiempaa kokemusta yhteisöllisistä opiskelutavoista ja verkkoopiskelusta.
Yleisesti tutkimuksen tuloksista Opiskelijat kokivat oppimisprosessinaikaisen ohjauksen merkityksen vähäisenä ohjauksen hallinnollinen taso korostuu (pedagogisen mallin suunnittelu) Prosessinaikaisessa ohjauksessa sosiaalinen taso koettiin pedagogista merkityksellisemmäksi. Teknisen tuutoroinnin merkitys yhteisöllisen oppimisen onnistumisen kannalta koettiin vähäiseksi.
Ohjauksen hallinnollinen taso Pedagoginen malli ohjauksen tukena Yhteisöllistä työskentelyä voidaan tukea erilaisin pedagogisin mallein, jolloin työskentely vaiheistetaan yhteisöllistä oppimista tukevaksi. Pedagogisella mallilla viitataan teoriaperustaiseen jäsennykseen oppimisprosessin etenemisestä. (Jermann, 2004.) Vaiheistamisen tavoitteena on tukea yhteisölliseen oppimiseen johtavaa vuorovaikutusta ja luoda ihanteelliset olosuhteet oppimiselle suunnittelemalla ja käsikirjoittamalla yhteisölliset oppimistilanteet (oppimistehtävä, aikataulu, materiaalit, ryhmä, resurssit) ennen oppijoiden välisen vuorovaikutuksen alkua. (Barron, 2000; Jermann, 2004). Yhteisöllinen työskentely voi olla väljästi vaiheistettua, jolloin oppimistavoite on avoin tai tiukasti vaiheistettua, jolloin oppimistavoite on ennalta määrätty. (Jermann, 2004.)
Pedagogiseen malliin liittyviä ohjauksen kysymyksiä Tiukasti vai väljästi vaiheistettu verkkotyöskentely? Opiskelijat kokivat tiukasti vaiheistetun, ongelmalähtöiseen oppimiseen perustuvan työskentelyn edistäneen yhteisöllistä oppimista paremmin kuin väljästi strukturoitu Oppimistehtävien on vaadittava yhteisöllistä työskentelyä. (esimerkki) Virikemateriaalin on tarjottava aineksia ryhmän monipuolisiin pohdintoihin. Aikarajoitukset huomioitava: Materiaali ei saa olla turhan laaja/yksityiskohtainen, jotta keskustelulle jää tilaa. Aikataulusta on tehtävä sopivan väljä Aikataulun on mahdollistettava ryhmän omatahtinen eteneminen ja oma ajankäytön suunnittelu. Liian väljä aikataulu? ( Keskustelu alkoi harhailla, koska tehtävän aikataulu oli niin väljä. )
Pedagogiseen malliin liittyvät ohjauksen elementit Ryhmän koko on muodostettava aitoa yhteisöllistä työskentelyä tukevaksi 10 opiskelijan pienryhmä liian suuri? Heterogeeniset ryhmät Heterogeeniset ryhmät mahdollistavat monipuolisen asiantuntijuuden jakamisen ja rikkaan vuorovaikutuksen. ( Erilaiset kokemukset ja ammatilliset taustat edistivät yhteisöllistä työskentelyä. ) Liian heterogeeninen ryhmä? ( Ryhmäläisten liian erilaiset näkökulmat estivät pääsyn yhteiseen tavoitteeseen. )
Ohjauksen sosiaalinen taso Ryhmän tasolla Kaikkien ryhmäläisten aktivointi (esim. roolityöskentelyn kautta) ja motivointi yhteisölliseen työskentelyyn. Miten saada vapaamatkustajat mukaan työskentelyyn? Keskustelua dominoivat osallistujat? Yhteisen tavoitteen kirkastaminen ryhmän jäsenille. Ennalta asetettu vai ryhmän muotoilema? Positiivisten ryhmäprosessien tukeminen Vastavuoroisuus, argumentointi, vertaistuutorointi Yhteisöllisen ilmapiirin luominen. Ryhmän yhteisen työskentelyperustan (common ground) rakentumisen tukeminen
Ohjauksen sosiaalinen taso Yksilön tasolla Motivointi yhteisölliseen työskentelyyn Tuutori auttaa opiskelijaa näkemään tarpeen yhteisölliseen työskentelyyn. Yksittäisen opiskelijan tukeminen ryhmäytymisvaiheessa. Riittävien opiskelutaitojen varmistaminen Miten opiskellaan yhteisöllisesti? Miten kirjoitetaan virtuaaliseen opiskeluympäristöön? Rohkaiseminen omien ajatusten ja näkemysten esittämiseen. Ns. Eriävät mielipiteet sallittuja ja suotavia Tulkkina toimiminen heterogeenisen ryhmän jäsenten välillä.
Ohjauksen pedagoginen taso Tuutorin tulee varmistaa, että työskentely etenee ja syvenee oppimistavoitteen suuntaisesti. Pinnallisten keskusteluiden välttäminen Ohjeistaminen yhteisölliseen verkkotyöskentelyyn (mm. viestien kirjoittaminen, otsikointi) Aktivoivien kysymysten esittäminen ja selitysten tarjoaminen tarvittaessa. Palautteenanto Ryhmän työskentelystä Käsitellyistä sisällöistä (mm. yhteenvedot)
Ohjauksen tekninen taso Ohjaajan tehtävänä perehdyttää teknologian käyttöön, osallistuttava teknologian valintaan. Teknologian käyttöön liittyvän ohjauksen merkitys koettiin vähäiseksi yhteisöllisen työskentelyn onnistumisen näkökulmasta. Teknologian tarjottava joustavat ja monipuoliset välineet vuorovaikutukseen ja ryhmän työskentelyyn.
Yhteenvetoa Yhteisöllisen oppimisen mahdollistaminen on haastavaa. Ohjauksen näkökulmasta yhteisöllisen työskentelyn onnistumisen kulmakivenä on huolellisesti suunniteltu pedagoginen malli. Keskeistä myös ryhmän muodostaminen. Rohkaiseva ja aktiivinen tuutori kannustaa ryhmää työskentelemään yhdessä! ( liian aktiivinen tuutori?)
KIITOS! essi.vuopala@oulu.fi
Lähteitä Lund, K. (2004). Human Support in CSCL. What, for Whom, and by Whom? In Strijbos, J.W., Kirschner, P. A., & Martens, R. L. (Eds.) What we know about CSCL. And Implementing it In Higher Education. Boston, Mass: Kluwer Academic Publishers (pp. 167-198). Järvelä, S., Häkkinen, P., Arvaja, M. & Leinonen, P. (2004). Instructional support in CSCL. In Strijbos, J-W., Kirschner, P. A., & Martens, R. L. (Ed.) What we know about CSCL.And Implementing It in Higher Education. Boston, Mass: Kluwer Academic Publishers (pp. 115-139). Matikainen, J. (2003). Oppimisen ohjaus verkossa. Helsinki: Palmeni- Kustannus. Tella, S., Vahtivuori, S., Vuorento, A., Wager, P. & Oksanen, U.(2001). Verkko opetuksessa opettaja verkossa. Helsinki: Edita Oyj.
3 erilaista työskentelymallia, joiden tavoitteena on kannustaa opiskelijoita yhteisölliseen työskentelyyn: 1. Väljästi strukturoitu teemakeskustelu Lue artikkeli xxx. Nosta pienryhmäsi keskustelualueella esiin kolme mielestäsi keskeisintä asiaa lukemastasi artikkelista. Tutustu muiden kirjoituksiin ja kommentoi niitä. 2. Roolityöskentely Tutustu virikemateriaaliin xxx. Tehtävänäsi on kommentoida materiaalia tietyn roolin näkökulmasta. Roolit ovat 3. Ongelmaperustainen työskentely Tutustu virikemateriaaliin xxx. Esitä oman pienryhmäsi keskustelualueella kaksi kysymystä, jotka haluaisin esittää virikemateriaalin laatineelle tutkijalle. Kun kukin on esittänyt omat kysymyksensä, tulee teidän ryhmänä muodostaa kolme yhteistä kysymystä, joihin materiaalin laatinut tutkija vastaa.
Mikä työskentelytapa kannusti opiskelijoita parhaiten toiminaan yhteisöllisesti? Miksi? Ongelmaperustainen työskentely Selkeesti tuo viimenen (=ongelmaperustainen työskentely) niin kun tuki sitä (=yhteisöllistä oppimista) kaikin puolin sekä se minun mielestä, että oli pienempiä osatehtäviä, että jotenkin siinä ainakin ite aktivoitu enempi. Että, kun siinä oli enempi niitä juttuja jotenkin tuntu siinä, että sai ittekin tehtyä ja sitten se, että ite se tavote sille tehtävälle oli paljon yhteisöllisempi selkeesti, et siinä oli vähän kaikkien pakko osallistua yhessä siihen juttuun. Että se ei auttanut, että teki yksin sitä hommaa ja kävi yhen viestin sinne laittamassa, vaan piti niin kun oikeesti neuvotella niistä asioista ja muuta.
Otteita opiskelijan reflektiopäiväkirjasta: Tutori oikeastaan totaalisesti huolehtii siitä, että ryhmäytymistä ja keskustelun käynnistymistä ei tapahdu. Ei pitäisi ensimmäisenä tutorin reagoida joka vinkaisuun. Tutorin kommenttiin silti kiltisti vastasin En koe työskentelyä yhteisölliseksi enkä mielekkääksi. Tämä on sellaista laiva on lastattu-leikkiä. Tutori ringin keskeltä heittää pallon jokaiselle rinkiin tulijalle vuorotellen. Näin käy mielestäni silloin, kun ohjaaja ei luota opiskelijoihin tai viime kädessä omiin ohjaustaitoihinsa, siitähän tässä kai oikeastaan on kysymys. Liian aggressiivinen ohjaus pitää ryhmän jäsenet periferiassa. Tutori jää yksin siihen keskelle hääräämään, kun ei anna tilaa ryhmän vuorovaikutukselle. Ryhmämme keskustelualueella on paljon viestejä, joista (liian) moni on tutorin. Vuorovaikutusta sen sijaan on tosi vähän. Pakkotahtinen vastaaminen tutorin kysymyksiin ei luo todellista vuorovaikutusta. (Miltä tilanne näytti verkossa?)
Pedagoginen malli Pedagoginen malli ohjauksen tukena Yhteisöllistätyöskentelyävoidaan tukea erilaisin pedagogisin mallein, jolloin työskentely vaiheistetaan yhteisöllistäoppimista tukevaksi. Pedagogisella mallilla viitataan teoriaperustaiseen jäsennykseen oppimisprosessin etenemisestä. (Jermann, 2004.) Vaiheistamisen tavoitteena on tukea yhteisölliseen oppimiseen johtavaa vuorovaikutusta ja luoda ihanteelliset olosuhteet oppimiselle suunnittelemalla ja käsikirjoittamalla yhteisölliset oppimistilanteet (oppimistehtävä, aikataulu, materiaalit, ryhmä, resurssit) ennen oppijoiden välisen vuorovaikutuksen alkua. (Barron, 2000; Jermann, 2004). Yhteisöllinen työskentely voi olla väljästi vaiheistettua, jolloin oppimistavoite on avoin tai tiukasti vaiheistettua, jolloin oppimistavoite on ennalta määrätty. (Jermann, 2004.)