Porvoon Runeberginpuiston restaurointisuunnitelma Anne Rihtniemi-Rauh
ALUKSI Porvoon kaupungilla on käynnissä keskustan kehittäminen. Tarkoituksena on lisätä keskustan vetovoimaisuutta ja palvelujen elinvoimaisuutta. Runebergin puisto on tässä yhteydessä ensisijaisesti arvokas historiallinen puisto. Sen tehtävä on kertoa kulttuurihistoriasta ja alueen rakentumisen vaiheista. Samalla se on toiminnallisesti lyhytaikaisen viivähtämisen keidas ja kevyen liikenteen yhteys torilta jokirantaan. Koska Runebergin puisto on kulttuurihistoriallisesti ja symbolisesti merkittävä ympäristö, se tulee restauroida korostaen 1800-luvun rakentamisvaiheita. Porvoon kaupungin kaupunkisuunnitteluosasto on katsonut tarpeelliseksi lisätä asiantuntemusta historiallisten puistojen osalta. Sen vuoksi tämä Runeberginpuiston historian selvitys ja restaurointisuunnitelma ovat laadittu arkkitehtiosaston jatkokoulutusta ja asiantuntevaa ohjausta hyväksi käyttäen. Tämä restaurointisuunnitelma on laadittu Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla, maisema-arkkituurin tutkinto-ohjelmassa Puistojen ja puutarhojen restaurointi kurssityönä osana tekniikan tohtorin jatko-opintoja. Työn ohjaaja on dosentti Eeva Ruoff. Porvoossa 10.huhtikuuta 2010 Anne Rihtniemi-Rauh 1
2
SISÄLLYSLUETTELO Mitä puiston restaurointi on? Mitä Runebergin puiston restaurointi olisi Lähdeaineisto 1. HISTORIA Runebergin puiston historia 1. Nykyisen Runeberginpuiston alue Porvoon kaupunkirakenteessa 1800-luvulla 2. Porvoon asemakaavaan saadaan Esplanadi vuonna 1863 3. Moderni englantilaistyylinen puisto perustetaan vuonna1866 4. Puistosta tulee Runebergin puisto vuonna 1885 5. Puusto vanhenee ja varjot pitenevät 1930-luvulta lähtien 6. Kunnostus 1950-luvulla 7. Puiston peruskunnostus vuonna 1991 8. Nykyisen Runeberginpuiston alue Porvoon kaupunkirakenteessa 1800-luvulla Kehitysvaiheiden taiteellinen arviointi 2. NYKYTILA v. 2009 Maasto Puusto Pensaat Kesäkukat Nurmialueet Kalusteet Terassit 3. KÄYTTÖ Omistussuhteet Liittyminen ympäristöön Nykyinen käyttö 3
4. NYKYTILAN ARVIOINTI JA TAVOITTEET Säilyneet historialliset osat ja ominaisuudet Hävinneet 1800-luvun lopun puistoarkkitehtuurin aiheet Runebergin puiston ongelmakohtia Puiston historiallisia arvoja Alueelle soveltuvat käyttö- ja toimintamuodot Puuston hoidon vaihtoehtoja Kehittämistavoitteet 5. RESTAUROINTISUUNNITELMA Illustratio Istutussuunnitelma Käytävien ja nurmialueiden muoto palautetaan Olemassa olevan kasvillisuuden hoitoleikkaus Patsaan ympäristö palautetaan alkuperäiseen asuun Istuinryhmät ja nurmialue Puusto Pareittain istutetut puut Poikkeavat kasvumuodot ja sävyt Pienet kukkivat puut Tilaa rajaavat puiden ja pensaiden massaistutukset Kesäkukkaistutukset 1800-luvun tapaan Nurmialueiden muoto ja tasaus Käytävien linjat Sadevesikouru Kalusteet Kioski ja terassit Penkit Merkkikepit nurmialueiden reunoille Aidat Liikennemerkit ja mainokset Valaistus 4
Mitä puiston restaurointi on? Rakennuksen restaurointi on sen kunnostusta siten, että kiinnitetään erityistä huomiota sen kulttuurihistoriallisiin arvoihin sekä vanhaan rakennustapaan. Restauroinnissa voidaan käyttää konservoivia, rekonstruoivia sekä entistäviä toimenpiteitä. Konservointi on osien säilyttämisen turvaamiseksi tarvittavia teknisiä toimenpiteitä. Rekonstruointi on osien tekemistä uudelleen tai täydentäen säilyneiden osien tai asiakirjojen pohjalta. Entistäminen on osien palauttamista aikaisempaan asuunsa. 1 Kasvillisuus on kulttuuriperintönä elinkaareltaan monimuotoinen. Kaikki puiston istutetut ja luonnostaan syntyneet kasvit elollisina kasvavat, kukkivat, ränsistyvät ja kuolevat lajilleen ominaiseen tapaan. 2 Puistojen ja kasvillisuuden hoitotavat ovat aikojen kuluessa muuttuneet sekä muodin, että mahdollisuuksien mukaan. Puiston restaurointi on sen kunnostusta siten, että kiinnitetään erityistä huomiota sen kulttuurihistoriallisiin arvoihin sekä vanhaan rakennustapaan. Puiston restaurointi eroaa siten puiston kunnostuksesta, jossa voidaan käyttää nykyisen maun mukaisia rakennustapoja ja materiaaleja. Puiston restauroinnissa ovat alkuperäinen tarkoitus ja alkuperäinen hahmo tärkeitä. Ongelmien ratkaisuiksi etsitään vaihtoehtoja kohteen alkuperäisistä tai merkittävissä vaiheissa käytetyistä ratkaisuista. Puistossa voidaan konservoida, rekonstruoida tai entistää rakenteita, käytäviä, istutusalueita ja istutettuja arkkitehtonisia aiheita. Pensaiden ja puiden osalta konservoinnilla voidaan tarkoittaa hoitoa, jolla ylläpidetään kasvullisen aiheen haluttua kasvumuotoa. Konservointiin voidaan rinnastaa myös vanhojen puiden leikkaushoito, jolla säilytetään kasviyksilön elinvoimaa. Puistossa rekonstruointia on puin ja pensain istutettujen aiheiden istuttamista uudelleen. Myös käytäviä, rakenteita ja maastonmuotoja voidaan rekonstruoida asiakirjojen pohjalta tai säilyneiden osien mukaan. Istutetuissa aiheissa lyhytikäiset lajit vaativat nopeammin uudelleen istuttamista kuin pitkäikäiset lajit. Rekonstruktiot jäävät helposti puoliväliin, kun yksinkertaistetaan alkuperäistä aihetta tai uusitaan kokonaisuudesta vain puolet tai paloja. Entistämisessä palataan aikaisempaan hoitotapaan ja palautetaan alkuperäisen tarkoituksen mukainen muoto puita tai pensaita leikkaamalla sekä istututtamalla alkuperäistä lajistoa. Entistämällä ryhdistetään painuneita kasvullisia pintoja, käytävien linjauksia tai erilaisia rakennettuja pintoja vanhan rakentamistavan mukaan. Tärkeää on säilyttää patina puistossa. Vanhat puut ovat tärkeitä, samoin vuosikymmenien käytössä kuluneet kiveykset ja kivimuurien jäkäläpeite. Puiston restaurointi on varsin vaikeaa, koska siinä törmätään helposti arvoristiriitoihin varsinkin puiden hoidossa. Kansalaiskeskustelussa vanha puusto, vanhat rakenteet ja rakennukset näyttävät eniten osoittavan puiston historiallisuutta. Mutta mitä tehdä silloin, kun kookkaat puut eivät tue alkuperäistä sommitelmaa tai ne olivat alun perin osa arkkitehtonista elementtiä, jonka ylläpitoon kuului voimakas leikkaaminen 1800-luvulla ja 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä? Onko nykyisin mahdotonta hyväksyä isojen puiden kaatamista tai halmausta, eli latvuksen leikkaamista? Vai onko puiden ja pensaiden leikkaaminen liian paljon työtä vaativaa, kun hoitohenkilökuntaa vähennetään? Mitä Runeberginpuiston restaurointi olisi? Runeberginpuisto on Porvoossa keskeinen ja tärkeä. Sitä pidetään yleisesti historiallisena puistona, vaikka se miljöönä onkin varsin yksipuolinen ja kulunut. Restauroinnissa on ajatuksena korjata puiston nykyisiä heikkoja kohtia palauttamalla alkuperäisiä piirteitä 1860- ja 1880-lukujen rakentamisvaiheista. Restaurointisuunnitelmassa puistoa tarkastellaan tilallisena, elollisena ja ajallisena kokonaisuutena. Restaurointisuunnitelman pohjana on historian selvitys sekä nykyisen tilanteen kartoitus. Puiston arkkitehtuuria eli sommitelmaa, kasvilajistoa ja tilaa jäsentäviä yksityiskohtia on tutkittu eri aikoina. Lisäksi on arvioitu kehitysvaiheiden tilallista vaikutelmaa. Puiston perustamisen ja kehityksen vaiheet on selvitetty, jotta on voitu tunnistaa historiallisia kerrostumia, hävinneitä ja säilyneitä piirteitä. Tältä pohjalta on valittu ratkaisut nykyisten ongelmakohtien kunnostukseen. Ratkaisut on perusteltu esittämällä aiheen tai yksityiskohdan alkuperä ja kehitysvaiheet. 1 Lilius Henrik, Rakennussuojelu ja ympäristön rekonstruointi. Mietteitä rakennussuojelun käsitteistä ja teoriasta keskustelun pohjaksi Arkkitehti 7/1979 ja museoviraston lausunto VTT:lle 22.12.1981, No. 955 2 Peter Tigerstedt, Kasvillisuus kulttuuriperintönä I-II Muuriankkuri 1 ja 2/2008, Suomen kulttuuriperinnön tuki r.y. 5
Puiston iästä kertovat vanhat puut, mutkittelevat käytävät sekä tilan rajautuminen ajallisesti kerrokselliseen arkkitehtuuriin. Runebergin patsas edustaa monille puiston historiallisuutta. Se liittää puiston myös elävään porvoolaiseen kulttuuriperinteeseen Runeberginpäivän juhlien näyttämönä. Runebergin patsaan uudistettu ympäristö kuitenkin poikkeaa historiallisen puiston luonteesta. Puiston ongelmia ovat myös puulajiston yksipuolistuminen, joidenkin puiden huono kunto, muutamat puistonäkymiä hallitsevat 1960-luvun julkisivut, käytävään kuluvat sadevesiuomat ja pienen pukkipatsaan sijoitus sekä valaisinten heikko kunto. Vanha hieno puusto on vahvuus ja samalla heikkous. Tähän asti on puustoa hoidettu poistamalla vähitellen ne puut, jotka ovat huonokuntoisia. Puiden kaataminen ei ole herättänyt keskustelua, koska se on tapahtunut huomaamattomasti. Nyt on tullut ajankohtaiseksi tutkia historiallisten piirteiden ja kokonaisuuden murentumista sekä niiden korjaamista. Vaikeinta on ratkaista ennen muotoon leikattujen arkkitehtonisten lehväseinämien tulevaisuus. Jo puolet alun perin muotoon leikatuista puista on poistettu vähitellen viime vuosikymmenten aikana. Lehväseinien säännöllinen leikkaaminen lopetettiin ehkä 1930-luvulla ja viimeinen puiden latvuksen kevennysleikkaus tehtiin 1970-luvulla. Harva muistaa, miltä hoitoleikatut lehväseinämät näyttivät. Nykyisin nämä aikoinaan vahvasti leikatut lehmukset kasvavat liian tiheässä ja ovat huonokuntoisia. Niiden tupsumainen latvus on painava ja osat kuivuvat ja repeilevät. Ne saattaisivat kestää voimakasta leikkausta, elää vielä vuosikymmeniä ja uudelleen muodostaa alkuperäisen tilallisen aiheen hyvin patinoituneena. Suhtautuminen puiden leikkaamiseen on aikojen kuluessa vaihdellut ja nykyisin on totuttu leikkaamaan vain katupuita. Voimakas leikkaus herättäisi varmasti tunteita ja vastustustakin. Mutta onko vähittäinen kaato ainoa oikea ratkaisu? Kannattaisiko tavoitella historiallista muotoa ja vanhojen puiden säilyttämistä osana puistomaisemaa? 6
Runebergin puistoa koskeva historiallinen lähdeaineisto Kirjallinen lähdeaineisto 1. puutarha-arkkitehti Knut Forsbergi laati suunnitelmansa toteutuksesta kustannusarvion 12.5.1866. Kustannusarvio hyväksyttiin Porvoon maistraatissa 30.3.1869 numerolla 178. Se löytyy diaarinumerolla 7 / 305 1868 Porvoon maistraatin ja raastuvanoikeuden arkisto/ Hämeenlinnan maakunta-arkisto 2. Borgå Bladet lehden artikkelit Knut Forsbergin laatimasta suunnitelmasta puiston perustamisvaiheessa vuonna 1866 Borgå Bladet no 18 19.maj1866 s.1, no 24 18.juni 1870 s.2. Borgå Bladet lehdessä oli useita artikkeleita vuonna 1883, kun Runebergin patsaan sijoituksesta sekä John Wallmarkin puiston muutoksia koskevasta suunnitelmasta käytiin julkinen keskustelu no 38 16. maj1883 s.1, no 39 19.maj 1883 s1-2, no 42 30.Maj1883 s1-2, no 67 23.augusti1883 s.1, no71 8.september1883 s.1 ja no 72 12.september1883 s.1. Borgå Bladet lehdet ovat luettavissa Kansalliskirjaston digitaalisessa kokoelmassa, Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771-1890 3. Anneli Mäkelä-Alitalo, Porvoon kaupungin historia III:1 1809-1878 s.190-194(2000) ja III:2 (2004) 4. Öfversikt öfver den kommunala verksamheten i Borgå stad 1875-1911 Edvard Rindell, Borgå 1914, Tryckeri- & Tidningsaktiebolagets tryckeri Suunnitelmat 1. Puutarha-arkkitehti Knut Forsbergin suunnitelmaa vuodelta1866 ei ole löytynyt 2. Puutarha-arkkitehti John Wallmarkin v suunnitelmaa vuodelta1883 ei ole löytynyt 3. 1922 Paul Olsson :Ritning till omreglering av Runebergsesplanaden Borgå. Suunnitelmaa ei toteutettu, mutta suunnitelmaan merkityt puut saattavat olla silloin olemassa olleita puita. Suunnitelma on rakennustaiteen museossa. 4. 1945 Paul Olssonin toimisto, piirtänyt R. Leander (no 1174) Runebergsesplanaden Borgå. Suunnitelmaa ei toteutettu, mutta suunnitelmaan merkityt puut saattavat olla silloin olemassa olleita puita. Suunnitelma on rakennustaiteen museossa. 5. 1950 Paul Olssonin toimisto, piirtänyt R-L Lithen... (no 1174 A) Runebergsesplanaden i Borgå, suunnitelma toteutettiin ainakin kukkaistutusalueiden osalta. Suunnitelma on rakennustaiteen museossa. 6. 1991 Mats Blomberg Runebergin puiston kunnostussuunnitelma ja suunnitelman selostus. Se sisältää istutussuunnitelman lisäksi suunnitelmat valaistuksesta, kuivatuksesta ja keskusaukion laatoituksesta. Muutokset toteutettiin lähes kokonaan suunnitelman mukaan, vain pensasistutuksien lajeja sijoitettiin eri ryhmiin. Suunnitelma on Porvoon kaupungin katuosastolla. Rakennuslupapiirustukset 1. Vesikioskin rakennuslupapiirustus vuodelta1882 ja mikrofilmi, Porvoon rakennusvalvonnan arkisto 2. Kioskin rakennuslupapiirustus vuodelta 1951, Porvoon rakennusvalvonnan arkisto 7
Kartat 1. V. 1833 Johan Barck Porvoon asemakaava 2. V. 1843 Porvoon asemakaava 3. V. 1878 Senaatinkartta 4. V. 1904 J. Westerlundin asemakartta. Osoitekartta, joka näyttää sekä ruutuasemakaavan tonttijaon, että vanhan tonttijaon mukaisena vielä olevat tontit. 5. V. 1911 Nyström Stadsplaneändring till saluhall. Puiston sommitelma on esitetty kaavamaisesti. Se ei kuvaa suunnitelmaa eikä todellista tilannetta. 6. Pohjakartta noin vuodelta 1960 7. Pohjakartta vuodelta 1990 8. Porvoon kaupunkisuunnitteluosastolla on digitaaliset kopiot kartoista Historiallinen kuva-aineisto Porvoon museon kuva-arkistossa on puistosta useita kymmeniä valokuvia 1880-luvulta 1960-luvulle. Kansallismuseon historiallisessa kuva-arkistossa on muutamia kymmeniä valokuvia 1890-luvulta 1930-luvulle Porvoon kaupunkisuunnitteluosastolla on ilmakuvia kaupungin keskustasta vuosilta 1949, 1967 ja 1970-luvulta Porvoon puistoyksiköllä on säilytetty suunnitelmia ja kuvattu puistoa muutostöiden aikana. Kuvien perään on merkitty kuvalähde lyhenteellä. Valokuvat vuosilta 2007-2010 Kaikki nykyaikaa kuvaavat valokuvat ovat tekijän ottamia. Tutkimus Runebergin puiston historiallisuus lukiolaisten silmissä Tutkimus historiallisuuden näyttäymisestä Porvoon Linnankoskenlukion Ympäristö, paikka ja tila kurssilaisille. Tutkimukseen osallistui kaksi opiskelijaryhmää kuvaamataidon tunneilla 19.1.2010. Lyhenteet PM KM RTM KSO PPo Porvoon museo Kansallismuseon historiallinen kuva-arkisto Rakennustaiteen museo Porvoon kaupunkisuunnitteluosasto Porvoon puistoyksikkö 8
1. HISTORIA Puiston rakentumisen ja kehityksen vaiheita 1. Nykyisen Runeberginpuiston alue Porvoon kaupunkirakenteessa 1800-luvulla Porvoon Empirekaupunginosan asemakaava vuodelta 1843 tunnetaan Engelin työnä, vaikka se perustuikin hänen edeltäjänsä Johan Barcin suunnitelmaan vuodelta 1833. Nämä varhaiset ruutuasemakaavat kertovat kaupunkirakenteesta, johon puistoakseli luotiin asemakaavan muutoksella vuonna 1863. Engelin ruutukaavassa ei torin ja rannan välissä ollut puistoa, vaan siihen oli suunniteltu kaksi asuinkorttelia. Rannan puoleinen kortteli no 28 sattui kokonaan vanhalle rakennetulle kaupunkialueelle. Kortteli 29 osui puoleksi rakennetulle tontille ja puoleksi puutarha- ja laidunmaalle. Rannassa oli tällä kohdalla aittarivi sekä vähän rakentamatonta rantaa, jonne johti kuja silloiselta Välikadulta. Ruutukaavaan suunniteltu Uusi Kirkkokatu ei osunut vanhan Välikadun kohdalle vaan keskelle silloista asuin tonttia. Olemassa ollut kuja sattui suunnitellun korttelin numero 28 keskimmäisen tontin kohdalle. Tämä vanha kulkuyhteys rantaan saattoi helpottaa nähdä yhteys torin ja rannan välissä mahdolliseksi ja tarpeelliseksi. Uusien tonttien rakentaminen ei päässyt ongelmattomasti käyntiin, sillä kolmen maanmittarin eli Barcin, Krookin ja Grönlundin mittaukset olivat keskenään ristiriitaiset 1. Varsinkin vanhojen rakennettujen kortteleiden osalta kehittäminen oli vaikeaa, sillä uuden katuverkon rakentaminen edellytti olemassa olevien rakennusten purkamista ja siirtämistä. Kuvassa on ote vuoden 1843 asemakaavasta. Rakennetut vanhat korttelialueet on merkitty vaalean ruskealla ja ruutukaavan uudet korttelit keltaisina. Nykyinen Runeberginpuisto on merkitty suorakaiteena kartalle. Rakentamaton julkinen ranta ja sinne johtava kuja hahmottuvat suunnitellun asuinkorttelin no 28 keskellä. Tummalla ruskealla merkitty raatihuone oli suunniteltu torin pohjoislaidalle, mutta se rakennettiin kuitenkin torin vastakkaiselle puolelle 1890-luvulla. Torin itäsivulla oli seurahuoneelle varattu kortteli no 30, mutta kaavaan ei ollut varattu tilaa puistoalueelle, joka sen taakse rakentui jo 1840-luvulla. 1 Mäkelä-Alitalo s 152 9
2. Porvoon asemakaavaan saadaan Esplanadi vuonna 1863 Porvoon porvaristo alkoi vaurastua 1840-luvulta lähtien. Sen myötä kasvoi tarve julkisille ulkotiloille. Kaupungin ensimmäinen puisto rakennettiin seurahuoneen yhteyteen jo 1940-luvulla Gustaf Westerbergin suunnitelman mukaan. Seurahuoneen puisto rajattiin kuitenkin ajan tavan mukaan yksityistilaksi, joka ei ollut auki kaikille. Kaupunkilaisille tärkein kesähuvi siihen aikaan oli höyrylaivojen seuraaminen jokirannassa. Tori haluttiin yhdistää rantaan puistolla, Esplanadilla. Keisari suostui 1863 asemakaavan muutokseen, jossa korttelien 28 ja 29 keskimmäiset tontit muutettiin puistoiksi. Päätös herätti kaupunkilaisissa yleistä tyytyväisyyttä, ja porvaristo päätti lähes yksimielisesti lunastaa tontit 2. Puisto perustettiin olemassa olleiden pihojen, puutarhojen ja rakennusten alueelle, joten vanhoista istutuksista saattoi alueella olla joitain jäänteitä. 3. Moderni englantilaistyylinen puisto perustetaan vuonna 1867 Puisto perustettiin till allmänt promenad- och samlingställe för stadens invånare ja siitä käytettiin aluksi nimeä Strömparterren 3. Suunnitelma tilattiin puutarha-arkkitehti Knut Forsbergilta vuonna 1866. Borgåbladet uutisoi toukokuussa 1866 maisema-arkkitehti Forsbergin ehdotusta moderniksi englantilaistyyliseksi. Lehdessä kuvaillaan puiston suunnitelmaa. Pääsisäänkäynti on torilta, mistä lähtee kahteen suuntaan jakautuva käytävä. Ne kulkevat rikkaasti koristeltujen pensasryhmien välillä ja johtavat puiston keskelle ehdotetulle konditorialle Schweitzeri ja musiikkipaviljongille, jonka edestä jatkuu samanlainen istutus rantaan asti. Alin ruohokenttä on varattu tulevaisuudessa patsaalle. Ehdotukseen sisältyi myös asemapiirros naapuritontin rakennusten ja pihan järjestelyistä. Artikkelissa kerrotaan vielä, että istutuskassassa on riittävästi varoja istutustyöhön, niin että istutukset saataneen tehtyä jo syksyyn mennessä 4. Puisto tasattiin kesällä 1867, mutta istutukset tehtiin vasta nälkävuosien jälkeen vuonna 1872. Ote vuoden 1878 Senaatinkartasta. Siinä näkyy, että puistoakseli on syntynyt rannan ja torin välille. Seurahuone ja kaupunginpuisto ovat rakentuneet torin itäpuolelle. Torin pohjoispuolella on suuri puutarha ja eteläpuolella rakentamaton tontti, jonne sijoitettiin raatihuone. Rantaan on rakennettu satama ja puukujia on istutettu torin, Jokikadun ja Nikolainkadun varteen. Nikolainkatu tuli muodostamaan rajan keskiaikaisperäisen Vanhan Porvoon ja uuden Empire-kaupunginosan väliin. 2 Mäkelä-Alitalo s.193 3 Magistraten i Borgå 30.3.1869 n:o 178 / HMA 10
Osasuurennos valokuvasta, joka on otettu vuonna 1893 Näsin kiveltä (PM). Kuvassa näkyy puiston joen puoleinen pää. Latvustossa erottuu teräviä havupuita sekä vaaleita ja tummempisävyisiä lehtipuita. Valokuva vuodelta1893 (MV). Patsasta ympäröi pyöreä nurmialue ja leveä sorakäytävä istuinnurkkauksineen. Kuvasta voi tunnistaa joitakin puulajeja kuten vasemmalla etualalla sembramännyn ja oikealla hieskoivun sekä istuinten takana nuoria pensasmaisia lehmuksia. Niistä tehtiin ajan tavan mukaan leikkaamalla lehväseinämät, joilla muodostettiin patsaan ympärille erillinen tila. Puiston reunoilla näkyy erittäin tiiviitä istutuksia. 11
4. Puistosta tulee Runebergin puisto vuonna 1885 Vuonna 1883 Walter Runeberg tarjosi kaupungille mahdollisuutta valaa pronssiin luonnollisessa koossa työstetyn mallinsa isänsä J.L. Runebergin patsaasta vain kustannusten hinnalla. Porvoolaiset innostuivat ja lähtivät kokoamaan tarvittavaa 6000 markkaa. Valtuusto päätti pystyttää patsaan keskelle promenadia ja muuttaa 10 vuotta sitten rakennetut käytävät ja istutukset 5. Paikkaa kritisoitiin, koska luonnollisessa koossa oleva patsas ei olisi edukseen kaukaa katsottaessa. Puiston muutoksia varten tilattiin puutarha-arkkitehti Johan Wallmarkilta suunnittelema jo vuonna1883. Suunnitelmasta tingittiin, mutta muutoksia puiston keskiosiin tehtiin. Runebergin patsas paljastettiin 30.5.1885 noin kuukautta myöhemmin kuin Helsingin muistomerkki. Postikortin valokuva lienee otettu vuonna 1898. (MV) Pojan takana näkyy komea monilajinen kukkaistutus, joka on suojattu kaariaidalla. Vanhimmissa valokuvissa ei puistossa näy lainkaan kukkaistutuksia. Ehkä kuvat on otettu sellaiseen aikaan, että istutuksia ei ollut tehty. Vasta aivan 1800-luvun lopun kuvissa näkyy kesäkukkaistutuksia Runebergin patsaan ympärillä. Useimmissa kuvissa näyttäisi istutuskuvio koostuvan neljästä ringistä, jotka on sijoitettu patsaan jalustan sivuille. Joinakin kesinä on lisäksi pienempiä rinkejä. Muutamat kuvat näyttävät yhden yhtenäisen istutuskuvion. Esimerkiksi vuonna 1898 otetussa kuvassa patsaan jalustaa ympäröi yksi iso monilajinen kukkaistutus, jossa keskustassa on varsin korkeita lehtikasveja, välissä kukkivia kasveja sekä reunalla matalampia lehtikasveja ja uloimpana yhtenäisenä nauhana hopealehtinen matala kasvi, ehkä hopeayrtti (Santolina chamaecyparissias). Kesäkukkaistutusten lajisto vaihteli eri vuosina. Runebergin päivää on vietetty Porvoossa Runebergin syntymäpäivänä 5. helmikuuta. Runoilijan 100-vuotis syntymäpäivä sattui sortovuosien ajalle, mutta juhlia vietettiin silti komeasti ja patsaan ympäristö koristeltiin muhkein havuköynnöksin. Postikortin kuva on noin vuodelta1920-luvulta (PM). Kuvassa näkyy, että Runebergin patsasta ympäröivät leikatut lehväseinät muodostavat patsaan ympärille tilan, joka on sopivan kokoinen suhteessa patsaan kokoon. Patsaan jalustaa ympäröi kesäkukkaistutus, jonka sommitelmaan kuului kehä jalustan ympärillä sekä neljä rinkiä. Kukkaistutusta suojasi kevytrakenteinen kaarista muotoiltu aita. Nurmialueiden suojana näkyy matalia paaluja, joilla on vaaleaksi maalattu terävä kärki. Patsaan ympäristö oli koristeltu havuin Runebergin syntymäpäivän 100-vuotisjuhlan kunniaksi helmikuussa 1904. (PM) 4 Borgå Bladet no 18, 19 Maj 1866 5 Öfversikt öfver den kommunala verksamheten i Borgå stad 1875-1911 Edvard Rindell, Borgå 1914, Tryckeri- & Tidningsaktiebolagets tryckeri s. 68 12
13
5. Puusto kasvaa, hoito muuttuu ja varjot pitenevät Puisto lienee olut tilallisesti parhaimmillaan 1900-luvun alussa, kun puusto ja pensaat olivat varttuneet, puistoarkkitehtuurin aiheet olivat täysimittaisia ja lajisto oli monipuolinen. Kylmät talvet karsivat vähitellen herkempiä lajeja ja vääriä alkuperiä. Biologisesti lyhytikäiset puulajit kuten tuomet, hopeapajut ja pihdat olivat parhaimmillaan noin kahden- ja kuudenkymmenen vuoden iässä. Jo 1930-luvun valokuvissa pensaita ja pienpuita on huomattavasti vähemmän kuin vanhemmissa kuvissa ja esimerkiksi pihtojen ulkoasu näyttää jo hieman ränsistyneen. Alkuperäisiä aiheita ei istutettu uudelleen, kun puuyksilöitä poistettiin. Paul Olssonin laati ensimmäisen ehdotuksen Runebergin puiston muutokseksi vuonna 1922. Tämä suunnitelma oli ajan muodin mukaan jäykkä aksiaalinen sommitelma. Käytäväverkko on esitetty muutettavaksi suoraksi ja puiston päihin on ehdotettu kulmikkaat kukkaistutukset. Suunnitelmassa puita kuvaavat merkinnät sijoittuvat paikoin kukkaistutusten ja käytävien päällä, joten ne kuvaisivat luultavasti olemassa ollutta puustoa. Suunnitelmaa ei toteutettu lukuun ottamatta patsaan juurella olevan istutusalueen muuttamista neliön muotoiseksi. Puiden leikkaaminen jäi pois muodista1930-luvulla. Runebergin puistossa lehväseinien säännöllinen leikkaaminen lopetettiin ehkä jo silloin tai 1940-luvulla. Puiden latvuksia kevennettiin kuitenkin välillä, viimeisen kerran ehkä1960-luvulla. Noin viisi metriä korkeiksi leikattujen lehväseinien puuyksilöille kasvoi monihaarainen täysimittainen latvus ja ne alkoivat kärsiä keskinäisestä kilpailusta valon suhteen. Niiden kunto huononi ja niitä alettiin poistaa vähitellen. Alun perin tiheät reunojen istutukset oli tarkoitettu harvennettaviksi ja osa puista oli olut tarkoitus leikata. Myös tiiviiden pensasistutusten keskellä kasvaneita puita kuten tuomia oli tarkoitus leikata siten, että tuomi olisi pysynyt pienenä monihaaraisena puuna ja istutusryhmässä olisi säilynyt tiivis pensasreunus. Kun näitä leikkauksia ei tehty, hävisi pensasto puiden juurelta. Pieni pukkipatsas sijoitettiin puistoon luultavasti aivan 1930-luvun lopussa. Se oli peräisin Oranienbaumin linnasta Pietarin lähistöltä ja saatu lahjoituksena kaupungille vuonna 1938. 14
Valokuvan saattaa olla otettu 1940-luvulla. (PM) Kuvassa näkyy aikaisemmin monessa vaiheessa eri tavalla leikattuja puita. Etualan tuomi on nuorena leikattu tyvestä, sitten pieneksi monihaaraiseksi puuksi ja vielä noin viisimetriseksi. Taustalla näkyvä monihaarainen puu saattaa olla vaahtera. Mittauspiirustus vuodelta 1939. (KSO) Mittauspiirustus on vähän epätarkka. Siitä näyttäisi puuttuvan ainakin muutama penkkiä varten tehty syvennys, jotka näkyvät 1930-luvun valokuvissa. Viereisellä sivulla kuva Paul Olssonin laatimasta suunnitelmasta vuodelta 1922. (RTM) Kuvassa näkyy ristiriita vapaasti sijoittuvan puuston ja aksiaalisen käytävä- ja istutussommitelman välillä. 15
Valokuva, joka on otettu 1930-luvulta (MV). Puiden rungot näkyvät selvästi, joten alaoksat on poistettu. Puuston latvukset hahmottuvat kuvassa epätarkasti. Patsaan takana oikealla erottuu kaksihaarainen pihdan latvus, mutta pieniä puita ei nurmialueella enää ole. 16
6. Kunnostus 1950-luvulla Paul Olssonin toimisto laati uuden suunnitelman vuonna1945 ja vuonna 1950 6. Näissä suunnitelmissa on palattu alkuperäiseen orgaaniseen muotoon. Käytävät ovat suunnitelmissa esitetty yhteneväisesti ja valokuvien perusteella arvioiden ne olivat alkuperäisillä paikoilla. Myös puustoa kuvaavat merkinnät olivat yhtenevät ja kuvasivat luultavasti lähinnä olemassa olevaa puustoa. Istutusalueet sen sijaan ovat suunnitelmissa erilaiset. Vuoden 1950 Suunnitelmasta toteutettiin kesäkukkaistutukset nurmialueiden päihin, pensasistutukset poikkikadun päihin sekä puistoalppiruusuistutus puiston itäpäähän. Vanhan kioskin paikalle sijoitettiin uusi kioski. Bärtil Björkellin suunnittelema rakennuslupakuva on vuodelta 1951. Puisto valaistiin sähkövaloilla aivan1950- luvun lopussa. Niihin aikoihin uudistettiin myös kuivatus ja puistoon kaivettiin sadevesiviemäri sekä useita sadevesikaivoja. 1970 ja 1980-luvuilla koettiin suureksi ongelmaksi koululaisten polkupyörien pysäköinti puiston nurmikoille, puiston rajautuminen epämääräisesti koulun pihaan, toriin ja katujen päätteisiin. Myös valaistusta pidettiin liian vähäisenä. Keskusaukiolla patsaan ympärillä oli suosittu oleskelupaikka, jossa vilkas polkupyöräliikenne ja jalankulkijat puikkelehtivat välituntia viettävän nuorison välissä. Nurmikolle muodostui kuluneet käytävät lehmusten taakse, keskiaukion ohi. Sadevesi kulutti uomia sorakäytäviin ja patsasta ympäröivään aukion sorapintaan. 1970-luvulla suljettiin kulku koulun pihalta puistoon ja rakennettiin panssariverkkoaita koulun pihan rajalle. Kioski suljettiin 1970-luvulla. Viimeiset männyt hopeapajut, sembramännyt, pihdat, kuuset, vaahterat, jalavat ja lehtikuuset alkoivat olla biologisesti vanhoja ja huonossa kunnossa. Puiden kunto inventoitiin vuonna 1990 ja huonokuntoiset puut poistettiin vuonna1991 kunnostuksen yhteydessä. Paul Olssonin toimiston laatima suunnitelma vuodelta 1950. (RTM) Kukkaistutukset on suunniteltu keskiakselille nurmialueiden päihin ja pensasistutus Grandin eteen. Grandin terassille johtaa liuskekivipolku. Kioskia ei suunnitelmaan ole merkitty. 6 Rakennustaiteen museon arkistossa Paul Olssonin toimis ton suunnitelmat no 1174 ja 1174A. 17
7. Kunnostus vuonna 1991 Hortonomi Mats Blomberg laati vuoden 1991 kunnostussuunnitelman. Sen mukaan siirrettiin polkupyörien pysäköinti puistosta Runeberginkadun katualueelle. Puistoalue rajattiin taas katualueesta erilliseksi istuttamalla rajalle siperianvirpiangervoaidanne. Patsasta ympäröivän aukion muoto muutettiin vähän neliömäisestä täysin pyöreäksi ja kaltevaa maastoa tasattiin. Aukion pinta kivettiin betonikivin ja rajattiin graniittisin reunakivin. Patsasta ympäröivä pieni nurmialue palautettiin pyöreäksi ja korotettiin reunakivellä niin, että alin graniittilaatta patsaan jalustassa peittyi nurmen alle. Patsasta ympäröivä pieni maisematila rajattiin vielä istuttamalla korkea siperianvirpiangervoaidanne korkeiksi kasvaneiden lehmusten väliin. Lehmusten ja pensaiden muodostaman ringin taakse rakennettiin uudet käytävät, jotta osa kevyestä liikenteestä saatiin patsaan ja keskeisen tilan ohi. Myös valaisimet ja puiston kuivatus uudistettiin. Pieni pukki-patsas sijoitettiin puiston keskiakselille torin puoleiseen päähän. Puiston pitkille sivuille istutettiin lähes yhtenäinen pensasaidanne puolivarjoa sietävistä lajeista kuten lumimarja (Symphoricarbus albus), siperianvirpiangervo (Spiraea chamaedryfolia) ja isotuomipihlaja (Amelanchier spicata). Lehtipensaiden lisäksi istutettiin ryhmittäin marjakuusia. Puistoon istutettiin muutamia kynäjalavia sekä balsamipihtoja. Porvoon kaupungin puistoyksikössä Mats Blombergin laatima kunnostussuunnitelma vuodelta 1991. Runebergin patsaan ympäristöä on pinnoitettu ja toisen nurmialueen sekä istutussyvennysten muotoa on muutettu. Puiston reunalle on suunniteltu pensas- ja puuistutuksia. 18
Valokuva vuodelta 1990 (PPo). Kuvassa vasemmalla näkyy havupuun oksia ja oikealla sembramänty. Nämä olivat viimeiset havupuut puiston alaosassa, ja tässä vaiheessa jo varsin huonossa kunnossa. Arvioita eri kehitysvaiheiden tilallisesta vaikutelmasta Knut Forsbergin suunnitelma perustamisvaiheessa vuonna 1866 Puisto rakennettiin alun perin modernin englantilaisen maisemapuiston tyyliin tilallisesti vaihtelevaksi puu- ja pensaslajistoltaan rikkaaksi. Alkuperäistä suunnitelmaa ei ole löytynyt. Siihen on kuulunut kartta ja kipsinen maastomalli. Suunnittelijan laatima kustannusarvio tunnetaan. Siinä on arvioitu maaston muotoilun, maanparannuksen ja lannoituksen, käytävien rakentamisen sekä istutusten hinta. Borgåbladetissa19.5.1866 kuvaillaan ratkaisua. Puistoon oli pääsisäänkäynti suurelta torilta käytävälle, joka jakautui kahteen osaan. Kirjoittaja kuvailee käytävän kulkua puistossa.. åt boda sidorna sig delande promenadväg, som leder fram mellan rikt dekorerande buskpartier till ett litet Schweitzeri. Pieni kahvila oli suunniteltu keskelle puistoa poikkikadun itäpuolelle. Kahvilaa vastapäätä oli ehdotettu paikka pienelle musiikkipaviljongille. Sieltä levittäytyi joelle päin vastaava runsaiden pensasistutusten koristama alue. Sen alemmalle nurmialueelle on osoitettu paikka mahdolliselle patsaalle. Suunnitelmaan oli liitetty ehdotukset myös kahvilan viereisten tonttien rakentamiseksi siten, että niiden piharakennukset eivät sijainneet puiston rajalla vaan 40 kyynärän päässä (noin 24 m) tontin rajasta. Knut Forsberg tunsi hyvin ajan luonnontieteiden saavutukset ja maanviljelyksen uusimmat menetelmät sekä erilaiset väriteoriat ja esteettisen tutkimuksen. Hän pyrki luomaan muotoja, jotka olivat rationaalisesti perusteltavissa sekä luonnontieteellisesti että esteettisesti. Hänen suunnitteluohjeensa oli, että jokainen puiston aihe sijoitetaan parhaalle mahdolliselle paikalle ja yhdistetään sitten käytäväverkolla. Käytäviä tuli olla niin vähän kuin mahdollista, eikä koskaan suoralinjaisesti. Käytävien tuli tukeutua olemassa oleviin tai luotuihin maaston muotoihin tai tiheisiin istutuksiin. 7 Nämä suunnitteluperiaatteet näyttävät toteutuneen myös Runebergin puistossa. Suunnittelija lienee tutustunut hyvin paikan olosuhteisiin, sillä hän on esittänyt ratkaisun maaston kosteusongelmalle puiston keskiosissa ja istutusalueiden maanparannustoimenpiteille sekä maaston tasaamiselle. Suunnitelman toisessa kustannusarviossa on kuvattu salaojituksen rakenne sekä laskettu sille hinta samoin kuin nurmi- ja istutusalueiden maanparannukselle ja maaston muotoilulle. Forsbergin suunnitelmaan oli kuulunut maaston luontaisen kuperan muodon säilyttäminen, mikä ilmeni kipsimallissa. Puiston rakentamista ohjannut puutarhuri oli kuitenkin muuttanut tämän hienon muodon yksitoikkoiseksi tasaisena laskevaksi pinnaksi 8. Puiston tasaus toteutettiin kesällä 1867 9, joten ruotsalainen suunnittelija ei tainnut olla ohjaamassa työtä. Istutukset tehtiin vasta nälkävuosien jälkeen keväällä 1872. 7 Torbjörn Suneson s 121 8 B-B 19.5.1883 no 39 s 2 9 A. Mäkelä Aarnio 2000 s.193 19
John Wallmarkin muutossuunnitelma vuonna 1883 patsaan ympäristöstä Kaupungin valtuusto päätti 28.4.1883 pystyttää Runebergin patsaan keskelle promenadia ja muuttaa 10 vuotta sitten rakennetut käytävät ja istutukset. 10 Rahatoimikamarin pyynnöstä laati puutarha-arkkitehti Wallmark suunnitelman Esplanadin muutoksista 11. Paikalta poistettiin puu- ja pensasistutuksia jo ennen piirustusten valmistumista. Suunnitelmaa ei ole löytynyt. Borgåbladetissa kuvataan suunnitelmaa 23.8.1883... utkast med gräsplaner i mitten och träd och buskar på sidorna... Puiston keskustaa oli tarkoitus muuttaa..midpartiet skulle förändras till gräslindor med små grupper, hvarigenom statyn skulle bliva mer synlig.. Kaupunginvaltuusto päätti 27.8.83 toteuttaa suunnitelman puiston keskellä, missä täytyi muuttaa käytäväjärjestelyjä sekä tehdä uusia istutuksia. 12 Samalla päätettiin ja myös korottaa puiston alaosaa kuten Jokikatua. Keskustelua patsaan sijoituspaikasta ja puiston muutoksista käytiin Borgå Bladet lehdissä kesällä 1883. Paikkaa kritisoitiin, koska luonnollisessa koossa oleva patsas ei olisi edukseen kaukaa katsottaessa. Keskelle risteyksessä sen katsottiin olevan liian pieni ja tulevien rakennusten kulmien painostama. Keskustan arvoa alensi myös se, että vieressä oli silloin vielä ulkorakennuksia. Paikan katsottiin olevan talvisin syrjässä. Myöskään ei haluttu avata puiston läpi suoraa näkymää. Patsaan sijoittamista alkuperäisen suunnitelman mukaan joen puoleiseen päähän olisi tukenut se, että puiston alinta osaa aiottiin nostaa samalla kuin Jokikatua tasattiin ja korotettiin. Vaihtoehtona puhuttiin myös suoran leveän kävelykadun perustamista. Toimittaja B L. Cajander taas perusteli patsaan sijoittamista lähelle torin puoleista päätä sillä, että tältä kohdalta oli jo poistettu puu- ja pensasistutuksia sekä vähän korotettu maata ja taustalla olevien puiden kanssa patsas olisivat muodostaneet maalauksellisen kokonaisuuden. Hänen mielestään muut muutostyöt olisivat sekä turhia että kalliita. 13 Valokuva patsaan paljastustilaisuudesta 30.5.1885 (PM). Puiston reunoilla näkyy tiiviit istutusryhmät ja keskellä aukeat nurmikentät sekä yksitäisiä puita. Tiiviistä istutuksista voi erottaa joitakin puulajeja kuten kuusia, hieskoivuja, vaahteroita sekä lehmuksia ja pihtoja. 10 Öfversikt öfver den kommunala verksamheten i Borgå stad 1875-1911 Edvard Rindell, Borgå 1914, Tryckeri- & Tidningsaktiebolagets tryckeri 11 Selen s 53 12 B-B 12.9.1883 s 1 13 B-B 23.8.1883 no 67 s1 20
Arvioita tilallisesta vaikutelmasta ja puiston aiheista 1800-luvun lopun valokuvien perusteella Puistossa näyttää olleen kehyksenä epäsymmetrinen, tiiviin istutuksin luotu maisematila sekä empireajanasuintonteille ominaiset korkeat umpinaiset lautaaidat. Reunojen massaistutuksen vapaata muotoa ja epäsymmetrisyyttä korostavat vaaleat latvukset ja havupuuryhmät, jotka on sijoitettu vaihtelevasti. Pensasja puuistutukset sulkevat puiston myös torin suhteen lukuun ottamatta keskellä sijaitsevaa sisäänkäyntiä, josta näkyi taustalla seurahuone. Tässä epäsymmetrisessä maisematilassa oli sisällä keskiakselin suhteen symmetrisiä istutusasetelmia sekä osittain symmetrinen nurmialueiden ja käytävien sommitelma. Symmetriset istutusaiheet näyttävät sijoittuvan pääasiassa puiston yläosan avoimeen tilaan. Alaosassa symmetria ei ole täsmällistä vaan vähän viitteellistä. Erikoisesti symmetrinen on siperianlehtikuusten (Larix sibirica) istutus, sillä puut sijaitsivat puiston eri päissä ja lähes yhtä kaukana puiston reunasta. Puiston yläosassa polut rajaavat keskelleen peräkkäin kaksi symmetristä ovaalin muotoista nurmialuetta. Torilta katsoen ensimmäiselle nurmialueelle on istutettu isojen vaalealehtisten lehtipuiden pari, joka vahvistaa tilan tunnetta ja korostaa polun jakautumista kahteen osaan. Nurmialueen toiseen päähän oli istutettu vierekkäin kaksi isolehtilehmusta. Nämä erottuivat varttuessaan muista lehmuksista erikoisen latvusmuotonsa ja puussa kauan pysyvien kuparinruskeiden hedelmystöjen vuoksi. Toiselle ovaalin muotoisen nurmialueen reunoille oli istutettu pihtojen pari, joka oli osa havupuilla rakennettua pitkittäisen syvyysvaikutelman korostusta. Nurmialueen päissä oli neljä pientä puuta tai isoa rungollista pensasta. Nurmialueen molemmille puolille oli sijoitettu symmetrisesti myös kaksi leikattujen lehväseinämien rajaamaa puolipyöreää istuinsyvennystä. Runebergin patsaan ympärille tehtiin 1880-luvulla symmetrinen neljän lehväseinämän istutus lehmuksilla. Joen puoleisesta osasta otetut valokuvat näyttävät puiston alaosan tilallisesti jännitteellisenä ja vaihtelevana. Reunojen vapaamuotoiset tiiviit istutusalueet työntyvät paikoin myös keskeiseen tilaan. Ne rajaavat pitkän aukean tilan paikoin tiukasti tiiviin pensasreunuksin ja paikoin pehmeästi niin, että tila ulottuu puuston lo- Osasuurennos valokuvasta vuodelta 1894 (PM). Patsaan takana oikealla näkyy ovaalin muotoinen nurmialue, jolle on aseteltu symmetrisesti kaksi balsamipihtaa (Abies sibirica) tukikepein tuetut kahden kasvin parit. Isompien puiden täytyy ikänsä perusteella olla alkuperäisiä istutuksia, mutta tukikepein varustetut pienet puut voivat olla muutokseen liittyviä nuoria istutuksia tai sesongin mukaisia rungollisia koristeistutuksia. Taustalla näkyy seurahuoneen julkisivu. Patsaan takana vasemmalla näkyy tiiviitä reunaistutuksia ja vaalea latvus, joka saattaa olla hopeapaju. Penkin vieressä on erotettavissa lehväseinämää, joka tässä vaiheessa on vielä nuori ja matala. 21
maan. Polku seuraa reunan istutuksia aukean molemmilla sivuilla kulkien paikoin polveilevan istutuksen läpi. Havupuiden parit on sijoitettu puiston pituusakselin suhteen lähes symmetrisesti niin, että ne lisäävät tilan syvyysvaikutelmaa ja jännitettä. Arkkitehtonisena elementtinä on käytetty taitavasti myös nopeakasvuisia, sävyltään vaaleita lehtipuita. Joen puoleisessa päässä on aukea tila laajin ja sen reunoilla kulkevia käytäviä yhdistää vinosti poikittainen käytävä. Se seuraa ensin tiheän massaistutuksen reunaa, ylittää sitten keskeisen avoimen tilan ja kulkee kahden pienen puun välistä yhdistyäkseen pitkittäin aukean laitaa seuraavaan käytävään. Pienten puiden alla on matalat pensaat, jotka peittävät hienostuneesti sorapintaa, mutta katsekorkeudessa on hyvä näkyvyys vastaantulijoita kohti. Risteykseen sijoitettu pienten puiden porttimaisen parin lienee ollut hyvin korea aihe, jos puut olivat kasviluettelossa mainittuja runsaskukkaisia pyöröliuskaorapihlajia (Grataegus laevicata). Kuvan perusteella arvioiden näin on saattanut olla. Suunnitelman kustannusarvioon oli niitä merkitty peräti 112 kappaletta. Kuvissa näkyy risteyksen tuntumassa 1880-luvulla pystytetty Hartwallin vesikioski. Se on sijoitettu aukean reunaan istutusryhmien väliin lähelle joen puoleista eteläistä sisäänkäyntiä. Asetelma on vaikutelmaltaan jäykempi puiston yläosassa kuin puiston alaosassa. Yläosa lienee ollut tilallisesti ollut jännittävämpi ennen puu- ja pensasistutusten poistamista keskiosista ja maaston tasaamista suoraksi pinnaksi vuonna1883. Myös alaosan korottaminen ja tasaaminen Jokikadun vieressä on vähentänyt maaston jännitettä. Symmetrisen käytäväverkon ja symmetristen istutusten lisänä vaihteleva maisematila ja epäsymmetrisesti sijoitetut pyöreät, vaaleat latvusmuodot sekä tummat kapeat pihdat ja kuusiryhmät luovat varsin taitavasti tilallista jännitettä. Vaalealehtisten lehtipuiden, kevät ja syysväriltään erottuvien lehtikuusten sekä sinertävien pihtojen käyttö puupareissa ja ryhminä sivuilla luo mukavasti vaihtelua ja painopisteitä, joihin polkuverkko puiston alaosassa tukeutuu. Kokonaisuutena sommitelma vaikuttaa sekä selkeältä, että harmoniselta ja variaation suhde kokonaisuuteen on jännittävä. Osasuurennos joelta noin vuonna 1900 otetusta valokuvasta (PM). Puiston vasemmalla reunalla erottuu mutkitteleva polku, joka seuraa tiivistä reunaistutusta. Terävälatvaiset pihdat ja kuuset synnyttävät tilallista jännitettä ja syvyyttä. Puiston keskivaiheilla on heikosti erotettavissa aukea tila. 22
Osasuurennos talvella 1898 otetusta valokuvasta (PM). Etualalla rajaa näkymää vähän epäsymmetrisesti sijoittuvan havupuuparin oksat. Vasemmalla on reunaistutuksiin yhdistyvä tiivis monilajinen puu- ja pensasryhmä. Keskivaiheilla näkyy maisematilan syvyys ja näkymän ulottuminen torin yli sosiaalisesti tärkeälle seurahuoneelle. Tilan keskellä erottuu Runebergin patsas sekä muutama symmetrisesti asettuva puiden pari. Näkymäakselin oikealla puolella sirot pienet puut, ehkä pyöröliuskaorapihlajat, muodostavat portin polulle, joka ei tässä talvikuvassa erotu. Oikealla näkyy Hartwallin vesikioski ja tiiviitä reunaistutuksia. Lähes sama näkymä on kuvattu kesällä 1899 (PM). Tässä kuvassa erottuu myös polkuverkostoa ja puistoon kesäksi tuotuja kalusteita. Maisematilan taustalla, patsaan takana hahmottuu kaksi suurta vaalea latvusta. Niiden välissä erottuu Seurahuoneen katon keskikolmio. 23
Puiston hoidon muuttuminen 1940-luvulla muuttaa puiston tilavaikutelman Puiston hoito oli jo alun perin huonosti järjestetty 14. Porvoon historian kirjassa on tieto, että perustamisvaiheessa apteekkari olisi huolehtinut puista 15. Hoidon järjestämisestä 1900-luvun alussa ei ole tietoja. Porvoon ensimmäinen kaupunginpuutarhuri aloitti työssään vuonna 1972. Tehtävää hoitanut G. Flagholm kertoi puistojen hoidon kuuluneen 1930-luvulta lähtien kaupungin metsänhoitajan tehtäviin. Puistojen hoitotyötä tehtiin vuosikymmenien ajan vasta kesällä, kun metsien istutustyöt oli ensin saatu valmiiksi. Metsätyöntekijät niittivät puistojen nurmet viikatteella 1970-luvulle asti 16. Puiden ja pensaiden muotoon leikkaaminen jäi pois muodista 1930-luvulla. Muotoon leikatuista lehmuksista rakennetut arkkitehtoniset aiheet ja lehväseinät, jotka olivat kuuluneet itsestään selvinä aiheina 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun puistoihin, nähtiin silloin luonnottomina. Lehväseinämät olivat olleet noin viisi metriä korkeita, mutta leikkauksen loputtua puut kasvoivat pari kymmentä metriä korkeiksi. Entiset pienet lehväseinien rajaamat aukiot muuttuivat varjoisiksi ja sulautuivat tilallisesti tasalaatuiseen kokonaisuuteen. Myös reunojen tiheitä massaistutuksia oli varmasti vaikea hoitaa. Luontaisesti varsin suurikasvuisten puiden pitäminen pienenä olisi edellyttänyt jatkuvaa leikkaamista. Todennäköisesti myös kasvustojen asianmukainen harvennus jäi tekemättä. Kun leikkaus lopetettiin, kasvoivat vahvimmat puut isoiksi ja pienemmät puut ja pensaat kärsivät niiden vierellä ja poistettiin. Näin alkuperäinen massaistutusten tiiviys ja tiheä pensasreuna vaihtuivat vähitellen runkopuiden väljiksi ryhmiksi. Puiston keskeinen maisematila ei sen jälkeen enää rajautunut selkeisiin istutuksiin, vaan tila jatkui katseen tasolla runkojen väliin. Valokuvien perusteella näyttää siltä, että kahden ensimmäisen suunnitelmallisen vaiheen jälkeen puistoon istutettiin vähitellen isokasvuisia puita sinne, missä tilaa oli. Taimien sijoittelu ei parantanut puistoa tilallisesti vaan päinvastoin se johti aukeiden tilojen ja korosteiden häviämiseen. Puulajistosta katosivat vähitellen luontaisesti lyhytikäinen lajisto sekä väärät alkuperät. Täysikasvuisten leveälatvaisten lehmusten ja tuomien varjossa ei vähitellen enää ollut elinmahdollisuuksia valoa vaativille kukkiville pensaille. Pensaiden ja puiden kukinnan ja lehvästöjen sävyt sekä erilaiset kasvumuodot vähenevät. Pienet puut ja riippamuodot katoavat kokonaan valokuvista 1930-luvulla. Istutetut taimet näyttävät olleen pääasiassa lehmuksia. Puisto muuttui vähitellen varjoisaksi tasalaatuiseksi tilaksi, jossa runkopuiden latvuston alla avautui näkymä koko puistoon joka paikasta. Suurista puista oli muodostunut päätekijä. Muun kasvillisuuden tuoma vaihtelu ja erilaiset tilavaikutelmat olivat lähes hävinneet. Puistokäytävät ja istuinsyvennykset säilyivät alkuperäisellä paikallaan, mutta muuttuivat varjoisiksi. Puisto oli myös jonkin verran kärsinyt sota-ajasta, kun pommi oli osunut patsaan lähelle. Puisto oli menettänyt suuren osan alkuperäisestä viehätyksestään 1900-luvun puolivälin lähestyessä. Ehkäpä sen vuoksi Paul Olssonin toimistolta tilattiin uusi kunnostussuunnitelma. 1. Postikortti 1920-luvulta, ehkä vuodelta 1929 (PM). Siperianpihdat näyttävät vielä hyväkuntoisilta ja niiden välissä näkyy pienten puiden pari. Oikealla etualalla erottuu rungollinen pensas tai pieni puu. Patsaan vasemmalla puolella näkyy edelleen matalana pidetty lehväseinä. 2. Valokuva 1930-luvulta (PM) näyttää edellisen postikorttikuvan nurmialueen toisesta suunnasta. Riippapuut ja pienet puut ovat kadonneet, pihtapari on jäljellä. 3. Valokuvan osasuurennoksessa näkyy sisäänkäynti rannan puolella vuonna1933 (PM). Polun taustalla ja risteyksen kulmauksessa olleista alkuperäisestä tiiviistä massaistutuksesta on jäljellä vain puut. Risteyksessä puut saattavat olla tuomia. Ne ovat kasvaneet mutkaisiksi monirunkoisiksi puiksi ja niiden ympärillä on nurmea tiiviin pensaston sijaan. Pienten puiden pari on hävinnyt polun risteyksestä. Uusia nuoria lehmuksia on istutettu nurmiaukeille. Vaalearunkoinen puu vasemmalla nurmialueella saattaa olla nuorihopeapaju. Havupuut ovat tästä näkymästä hävinneet. 14 B-B 19.5.1883 15 Anneli Mäkelä Ylitalo s. 52 16 Gunnar Flagholm suullinen tiedonanto 29.10.2009 24
1. 2. 3. 25
Puiston kunnostus Olssonin toimiston suunnitelman mukaan 1950-luvulla Olssonin toimisto laati uudet suunnitelmat vuosina 1945 ja 50. Ne eroavat toisistaan vain pensas- ja kukkaistutusten suhteen. Puita koskevat merkinnät ovat samat ja niitä on 88 kpl. Ne ovat lähes samat kuin vuoden1922 suunnitelmassa, joskin puiston pohjoisrajalta puuttuu 11 puuta, jotka on täytynyt poistaa 1930-luvulla rajalle rakentamisen vuoksi. Suunnitelmien puustoa kuvastavat merkinnät eivät ilmaise, ovatko kyseessä olemassa olevat puut ja onko kyseessä lehti- vai havupuu. Suunnitelmiin ei liity selostuksia eikä merkintöjen selityksiä. Vuonna 1970 mitatulla karttapohjalla näkyy suunnitelmissa esitettyjen puiden lisäksi vielä 41 muuta puuta, joten voi olettaa, että suunnitelmaan merkitsemättömiä puita ei poistettu ja muutama puu on istutettu silloisten lisäksi. Olssonin suunnitelmat eivät ota selvästi kantaa vanhoihin lehväseiniin. Patsasta ympäröivä puiden rinki on puolinainen. Tämä saattaa merkitä sitä, että pommi oli osunut juuri tähän kohtaan tai, että lehväseinämä ei enää ollut selvä arkkitehtoninen muoto tai sitä, että sen tästä osasta haluttiin luopua. Paikalla on nykyisin neljä kookasta lehmusta. Istuinten taustoille on merkitty tiheästi yksittäispuita, ei kuitenkaan erityisesti asetelmaa puista ja pensaista. Sähkösuunnitelma vuodelta 1957 osoittaa, että silloin oli istuinryhmien taustoilla vielä ehjät neljän runkopuun muodostamat kaaret. Vuonna 1990 puisto mitattiin tarkemmin kunnostussuunnitelmaa varten. Tämä mittauspiirustus osoittaa, että istuinryhmien taakse oli puiden väliin jossain vaiheessa istutettu pensaita asetelman tueksi. Vuoden 1945 suunnitelmassa on runsaasti vapaamuotoisia istutusalueita puiston keskiosissa ja pohjoisella sivuilla. Niiden monivärinen merkintä saattaa tarkoittaa pensaita, kesäkukkia tai perennoja. Vuoden 1950-suunnitelmassa kukkaryhmät ovat nurmialueiden päissä ja pensasaidanteita on suunniteltu puiston pohjoisreunaan, poikkikadun päihin sekä torin varteen. Tämä suunnitelma toteutettiin. 1950-luvulla puistoa paranneltiin teknisesti siten, että rakennettiin uusia salaojia ja sadevesikaivoja sekä sähkökaapelit puistovalaisimia varten. Uusi kioski sijoitettiin vanhan kioskin paikalle. Puusto näyttää täysikasvuiselta ja varsin tiheältä 1950- ja 60-lukujen valokuvissa. Puisto on sen vuoksi ollut varsin pimeä. Leikkaamisen loputtua ovat lehväseinien 26
puut latvustoineen sulautuneet pääpuustoon ja nämä arkkitehtoniset aiheet ovat hävinneet. Yksi havupuupari, kolme lehtikuusta ja sembramänty ovat vielä jäljellä muodostamassa keskeiseen tilaan painopisteitä, mutta ne alkavat olla ulkomuodoltaan ränsistyneitä. Keskeinen maisematila ei rajaudu katsekorkeudelta kasvillisuuteen, vaan se jatkuu reunan puuston runkojen väliin. Runebergin patsaan aukio sekä alaosan aukea nurmikenttä ja yläosassa kapea keskiosa vaikuttavat sulautuneen yhteen koko puiston kattavaan tilaan, joka on tarkasteltavissa yhtenä kokonaisuutena joka paikasta käsin. Uudet kukkaistutukset keskialueella somistavat tätä tilaa. Vappuna 1956 otettu valokuva näyttää, että puistossa on ollut tiheä ja komea puusto.(pm) Viereisellä sivulla Paul Olssonin toimiston suunnitelma vuodelta 1945 (PPo). suunnitelmassa on runsaasti vapaamuotoisia kukkaistutuksia ja muutamia liuskekivin kivettyjä polkuja. Istuinsyvennyksiin on merkitty kaarevat penkit. Tätä suunnitelmaa ei toteutettu. 27
Kunnostus Mats Blombergin suunnitelman mukaan vuonna 1992 Runebergin patsaan ympärille on luotiin ajan mukainen oleskelutila. Pensasaidanteet istutettiin lehmusten väliin ja niihin kohtiin, joista lehmukset oli jo poistettu, jotta saatiin patsaan ympärille jälleen erillinen tila. Sen taakse rakennetut ohikulkukäytävät rauhoittavat tätä tilaa pyöräilyltä ja palvelevat hyvin liikenteellistä tarkoitustaan. Uudistus on tavoitteissaan onnistunut, mutta toisaalta aukion rakentaminen on poistanut puistosta yhden tärkeän historiallisen kerroksen. Patsas jäi yksin edustamaan 1880-luvun muutosta. Aukion muuttaminen muodoltaan pyöreäksi ja betonikiveys materiaalivalintana ovat nykyisin liian arkisia ja lähinnä liikenneympäristöissä käytettyjä. Uudet täydennetyt pensasaidanteet puiston molemmilla pitkillä sivuilla tonttiaitojen edessä lisäävät vehreää vaikutelmaa. Suoralinjaisina ne tukevat pitkän suoran tilan vaikutelmaa. Pituussuunnan keskiakselia korostaa myös pienen pukkiakselin sijoitus sisäänkäynnin eteen. Paikka on pienelle patsaalle liian arvokas ja se rinnastaa patsaat epäonnistuneesti. Puiston päihin ei ole sijoitettu pensasistutuksia, jotka katkaisisivat näköyhteyden katualueille. Näin puiston maisematila näyttää jatkuvan vähän epämääräisesti runkojen lomitse myös katualueille ja torille. Keskiakselin päätteenä ei enää nykyisin ole vanhan seurahuoneen klassista julkisivua. Poikittaisen akselin katualueet pysäköintipaikkoineen sen sijaan on hyvin rajattu tiiviin pensasistutuksin pois puistonäkymistä. Syvyyttä luovista puupareista on jäänyt jäljellä enää vain isolehtilehmusten pari, joka sekin sulautuu varttuneiden puiden rinkiin. Entisten lehväseinien puusto on harventunut eivätkä ne toimi puiston arkkitehtonisina aiheina. Puusto on vanhojen lehmusten vallitsemaa. Täydentävät puu- ja pensasistutukset puiston reunoilla tuovat mittakaavallista ja lajistollista vaihtelua. Istutuksissa on käytetty jalavia ja pihtoja. Kukkaistutukset sijaitsevat vähän epämääräisesti, mutta somistavat puiston nurmialueita, joiden muoto ei enää ole yhtä jäntevä kuin ennen nurmialueiden muodon pieniä muutoksia. Valokuva vuodelta 1990 ennen uudistuksia patsaan ympäristössä.(ppo) Kuvassa näkyy lehmusten taakse kuluneet ohikulkukäytävät. 28