Ulkoasiainministeriö MINVA UM

Ulkoasiainministeriö MINVA UM2015-01359 POL-30 Lee Stefan(UM) 21.10.2015 Viite Asia Ulkoasiainneuvosto kehitysministerikokoonpanossa 26.10.2015; Tavoitemuistiot Ulkoasiainneuvosto kokoontuu kehitysministerikokoonpanossa 26.10.2015 Luxemburgissa. Asialistalla ovat EU-AKT-suhteet/Cotonou post 2020, muuttoliike ja kehitys, maailman humanitaarinen huippukokous 2016, EU:n tasa-arvotoimintasuunnitelma sekä Agenda 2030. EU-AKT-suhteet/Cotonou post 2020 Muuttoliike ja kehitys Keskustelu EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden suhteista vuoden 2020 jälkeen. Suomi katsoo, että EU-AKT kumppanuuden uudistamisen tulee perustua perusteelliseen analyysiin Cotonoun sopimuksen tähänastisista saavutuksista. Suomi pitää tärkeänä, että tulevaan keskusteluun osallistuvat sekä ulkoministerit, kehitysministerit että kauppaministerit, joiden kaikkien toimialaan tämä kuuluu. Maailmanlaajuinen kestävän kehityksen Agenda 2030 edustaa perustavanlaatuista muutosta suhtautumisessa kehityskysymyksiin. Suomi katsoo, että tulevan kumppanuuden lähtöajatuksena tulee olla tasavertainen ja vastavuoroinen kumppanuus perinteisen kehitysyhteistyöhön perustuvan pohjoinen-etelä yhteistyön sijaan. Muun kuin kehitysrahoituksen merkitys yhteistyössä kasvaa, joten uuden kumppanuuden tuleekin korostaa muiden rahavirtojen (investoinnit, kotimaisen rahoituspohjan vahvistaminen ym.) sekä kaupan sääntöjen merkitystä yhteistyössä. Suomi katsoo, että uudessa kumppanuudessa tulee korostua alueellinen lähestymistapa. Afrikalle, Karibialle ja Tyynellemerelle tulee laatia erilliset toimintastrategiat, jotka huomioivat näiden alueiden erityispiirteet ja tarpeet. Keskustelu muuttoliike- ja kehityskysymyksistä, huomioiden erityisesti Euroopan muuttoliike- ja pakolaistilanne. Suomi pitää muuttoliikkeitä monimuotoisena globaali ilmiönä, joiden taustalla vaikuttavia tekijöitä sekä syy-seuraussuhteita on syytä analysoida tarkemmin. Suomi katsoo, että kansallisilla ja EU:n sekä globaalitason toimilla tulee vahvistaa muuttoliikkeen myönteisiä, kestävää kehitystä tukevia vaikutuksia ja minimoida kielteisiä. Suomi katsoo myös, että Euroopan pakolais- ja muuttoliiketilanteen hallintaan saamiseksi tarvitaan kansainvälistä ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Pitkällä aikavälillä tärkeintä on, yhteistyössä lähtömaiden ja kansainvälisen yhteisön kanssa, vaikuttaa strategisesti ja kokonaisvaltaisesti pakotetun muuttoliikkeen taustasyihin, keinoina poliittisen vaikuttamisen lisäksi esimerkiksi kaupallis-taloudelliset toimet, kehitysyhteistyö, ympäristönsuojelu, rauhanvälitys, kriisinhallinta ja humanitaarinen apu. Suomi katsoo, että EU:n tulisi kyetä hyödyntämään nykyistä tehokkaammin olemassa olevia rakenteita ja välineitä yhteistyön tiivistämiseksi eteläisen naapuruston sekä Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa. Suomi tukee vahvasti tulevaa Vallettan konferenssia, jossa toivotaan sovittavan operatiivisista ja konkreettisista kokonaisvaltaisista toimista afrikkalaisten osapuolten kanssa. Suomi tukee myös Afrikan

2(20) vakauden edistämiseksi ja pakkomuuton taustalla oleviin syihin vaikuttamiseksi perustettavaa EU:n hätärahastoa ja harkitsee osallistumista vähintään kolmella miljoonalla eurolla. Suomi katsoo, että EU:n tulee puuttua muuttoliikkeen pakottaviin taustatekijöihin tukemalla kolmansia lähtö ja kauttakulkumaita, demokraattisia instituutioita, oikeusvaltiokehitystä ja alueellista vakautta sekä köyhyyden vähentämistä. Kehitysyhteistyön avulla voidaan tukea kehitysmaiden olosuhteiden parantamista siten, että ihmiset löytävät toimeentulon kotiseudultaan tai lähialueilta. Suomi korostaa ihmisoikeusperusteista lähestymistapaa kehitysyhteistyöhön ja muuttoliikkeeseen liittyviin politiikkoihin. Maailman humanitaarinen huippukokous Keskustelu EU:n tulevista temaattisista prioriteeteista maailman humanitaarisessa huippukokouksessa vuonna 2016. Suomi katsoo, että prosessi kohti maailman humanitaarista huippukokousta pysyy kaikki sidosryhmät osallistavana, läpinäkyvänä prosessina, jossa myös humanitaarista apua saavien ääni ("voice of the affected") kuuluu. Itse huippukokous on muutoksen alku, ei lopputulema. Suomi katsoo myös, että EU:n tulee korostaa linkkiä avun tuloksellisuuden ja humanitaarisen avun periaatteiden välillä. Suomen näkökulmasta keskeistä on myös yhteisöjen kantokyvyn eli resilienssin vahvistaminen, paikallisten toimijoiden kapasiteetin lisääminen, naisten ja tyttöjen johtoroolia korostaminen kriiseihin vastaamisessa sekä uusien innovaatioiden synnyttäminen mm. rahoituksen ja toimijoiden osalta. EU:n tasa-arvotoimintasuunnitelma Agenda 2030 Keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja naisten ja tyttöjen aseman vahvistamisesta osana EU:n ulkosuhteita. Suomi katsoo, että EU:n uusi tasaarvotoimintasuunnitelma on kunnianhimoinen ja tarjoaa hyvät puitteet EU:n työlle tasaarvon edistämiseksi. Suomi pitää tärkeänä, että GAP on laajennettu kattamaan kaiken unionin ulkoisen toiminnan, ei vain kehitysyhteistyön. Suomi katsoo, että tassa-arvon tuloksellinen edistäminen edellyttää kohdennettujen toimien ja politiikkadialogin lisäksi tasa-arvon valtavirtaistamista kaikkeen EU:n ulkoiseen toimintaan. Naisten oikeudet ja naisten aseman edistäminen tulee huomioida käynnissä olevissa kansainvälisissä neuvotteluprosesseissa. Suomi pitää olennaisena varmistaa, että uuden toimintasuunnitelman toimeenpano alkaa välittömästi ja tuottaa tuloksia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä johdon ja henkilökunnan sitoutumiseen ja osaamiseen sekä riittäviin henkilöstö- ja taloudellisiin resursseihin asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suomi katsoo, että EU:n tulee hyödyntää tehokkaammin olemassa olevia ja löytää uusia voimavaroja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Suomi on sitoutunut sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten ja tyttöjen aseman edistämiseen niin kehityspolitiikassa kuin muussakin ulkopolitiikassa. Naisten ja tyttöjen aseman vahvistaminen on Suomen kehityspolitiikan painopisteteema. Keskustelu Agenda 2030 ja sen ympäristönäkökulma sekä sen toimeenpano jäsenmaissa ja EU-tasolla. Suomen tavoitteena on kiinnittää huomiota siihen, että Agenda 2030 integroidaan kokonaisvaltaisesti EU-strategioihin käynnissä olevissa strategiauudistuksissa (mm. EU2020-kilpailukykystrategia ja EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia).

3(20)

Asialista: 4(20) - EU-AKT-suhteet/Cotonou post 2020 s.5 - Muuttoliike ja kehitys s.8 - Maailman humanitaarinen huippukokous s.11 - EU:n tasa-arvotoimintasuunnitelma s.14 - Agenda 2030 s.16

Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 5(20) KEO-10 Malinen Anna 12.10.2015 Asia EU-AKT-suhteet/Cotonou post 2020 Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 26.10.2015 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET KE Mogherini ja komissio käynnistivät 6.10.2015 julkisen konsultaation EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden suhteista vuoden 2020 jälkeen. Konsultaation pohjana toimii komission ja Korkean edustajan yhteinen konsultaatiopaperi Kohti uutta kumppanuutta EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren välillä vuoden 2020 jälkeen. Ulkoministerit kävivät KE Mogherinin johdolla poliittisen tason avauskeskustelun 12.10. ulkoasiainneuvostossa ja kehitysministereiden on nyt tarkoitus keskustella kumppanuuden kehitysyhteistyöhön liittyvistä kysymyksistä. Cotonoun sopimus kuuluu sekä ulkoministereiden, kehitysministereiden että kauppaministereiden toimialaan. 2. SUOMEN TAVOITE EU-AKT kumppanuuden uudistamisen tulee perustua perusteelliseen analyysiin Cotonoun sopimuksen tähänastisista saavutuksista. Näemme tärkeänä, että tulevaan keskusteluun osallistuvat sekä ulkoministerit, kehitysministerit että kauppaministerit, joiden kaikkien toimialaan tämä kuuluu. Maailmanlaajuista kestävän kehityksen Agendaa 2030 on tarkoitus soveltaa yleismaailmallisesti kaikkiin maihin. Se edustaa perustavanlaatuista muutosta suhtautumisessa kehityskysymyksiin. Tulevan kumppanuuden lähtöajatuksena tulisikin olla tasavertainen ja vastavuoroinen kumppanuus perinteisen kehitysyhteistyöhön perustuvan pohjoinen-etelä yhteistyön sijaan. Muun kuin kehitysrahoituksen merkitys yhteistyössä kasvaa, joten uuden kumppanuuden tuleekin korostaa muiden rahavirtojen (investoinnit, kotimaisen rahoituspohjan vahvistaminen ym.) sekä kaupan sääntöjen merkitystä yhteistyössä Uudessa kumppanuudessa tulee korostua alueellinen lähestymistapa. Afrikalle, Karibialle ja Tyynellemerelle tulee laatia erilliset toimintastrategiat, jotka huomioivat näiden alueiden erityispiirteet ja tarpeet. 3. NEUVOTTELUTILANNE

6(20) Keskustelu Cotonoun sopimuksen mahdollisesta jatkosta on alkanut neuvostossa. Post- Cotonou prosessia pohjustava konsultaatio kestää 12 viikkoa, jonka aikana odotetaan eri sidosryhmien vastuksia yhteispaperin yli 40 kysymykseen. Vastausten pohjalta komissio laatii työpaperin, joka tulee lisäksi perustumaan evaluaatioon menneestä toiminnasta, analyysiin erilaisista tutkimuksista Cotonoun sopimukseen liittyen sekä komission erikseen tilaamasta vaikutusarvioinnista (impact assessment), jossa tarkastellaan erilaisia tulevaisuudenskenaarioita ja niiden vaikutuksia. Työpaperin jälkeen on odotettavissa tiedonanto vuoden 2016 puolivälissä, jossa esitetään suositus etenemistavalle. Tässä vaiheessa tiedossa on myös AKT-osapuolen näkemys, joka julkaistaan 30.5. 1.6.2016 pidettävässä AKT-huippukokouksessa (Papua Uusi-Guinea). Neuvottelut mahdollisesta uudesta sopimuksesta AKT-osapuolen kanssa tulee aloittaa viimeistään syksyllä 2018 (ajankohta määritelty Cotonoun sopimuksessa). 4. TAUSTA EU:lla ja AKT-valtioiden ryhmällä on pitkäaikaiset suhteet, jotka ulottuvat kauemmas kuin vuonna 1975 tehtyyn ensimmäiseen Lomén yleissopimukseen. Lomén sopimusta edelsivät Yaoundén yleissopimukset, joista ensimmäinen tehtiin vuonna 1963 silloisen Euroopan talousyhteisön ja eräiden sen jäsenvaltioiden entisten siirtomaiden välillä. Toisiaan seuranneet kumppanuussopimukset ovat muokanneet suhteita tähän päivään saakka. Nykyinen AKT EYkumppanuussopimus allekirjoitettiin Cotonoussa, Beninissä, 23. kesäkuuta 2000. Sopimus tehtiin 20 vuodeksi, ja sen voimassaolo päättyy 29. helmikuuta 2020. Sopimuksen määräysten mukaisesti sitä tarkistettiin vuosina 2005 ja 2010. Kumppanuus on kattava: siihen kuuluu poliittinen ulottuvuus, taloudellista ja kaupallista yhteistyötä sekä kehitysrahoitusyhteistyötä. Toimia rahoitetaan pääasiassa Euroopan kehitysrahastosta (EKR), joka on EU:n talousarvion ulkopuolinen monivuotinen rahasto, jota EU:n jäsenvaltiot rahoittavat suoraan. Rahoitusta täydennetään joiltakin osin ulkoisten toimien rahoitusvälineistä EU:n talousarviosta. Cotonoun sopimus on oikeudellisesti sitova sopimus. Sillä on perustettu yhteisiä toimielimiä, ja se muodostaa puitteet EU:n vuoropuhelulle jokaisen AKT-maan kanssa. AKT-valtioiden ryhmän kanssa tehdyt sopimukset ovatkin olleet jo monta vuotta keskeinen osa EU:n ulkosuhteita. Kahden viime vuosikymmenen aikana EU ja AKT-valtioiden ryhmä ovat kumpikin muuttuneet, ja niiden suhteissa on tapahtunut merkittävää kehitystä. AKT-valtioiden ryhmän jäsenmäärä on kasvanut 79:ään ja EU:n 28:aan. Niiden yhteismäärä muodostaa valtioiden enemmistön YK:ssa, ja niiden yhteenlaskettu asukasluku on noin 1,5 miljardia. Kumppanuutta AKT- valtioiden ryhmän kolmen alueen kanssa on lujitettu Cotonoun sopimuksen ulkopuolisilla strategioilla, kuten Afrikan ja EU:n yhteisstrategia (JAES), EU:n ja Karibian kumppanuusstrategia sekä Tyynenmeren strategia. Yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa on lisätty etenkin talousasioissa sekä rauhan ja turvallisuuden alalla. On tehty talouskumppanuussopimuksia, joissa määritellään uudenlaiset puitteet kauppasuhteille AKTvaltioiden muodostamien alueellisten ryhmien kanssa. Kansainvälisellä tasolla syyskuussa 2015 hyväksyttiin uusi maailmanlaajuinen kestävän kehityksen Agenda 2030. Koska sitä on tarkoitus soveltaa yleismaailmallisesti kaikkiin maihin, se edustaa perustavanlaatuista muutosta suhtautumisessa kehityskysymyksiin ja vaikuttaa AKT EU-suhteiden tulevaisuuteen. AKT-maiden taloudellinen tilanne AKT-valtioiden ryhmän sisällä vaihtelee. Haitia lukuun ottamatta kaikki Karibian alueen maat ovat keski- tai korkean tulotason maita, mutta niillä on edelleen suuria haasteita etenkin ulkoisten häiriöiden ja luonnononnettomuuksien suhteen. Tyynenmeren valtioiden talouskehitys vaihtelee voimakkaasti ja useimmilla on suuria ongelmia kokonsa ja sijaintinsa vuoksi. Ne ovat myös samalla tavalla haavoittuvia kuin

7(20) Karibian alueen maat. Afrikan talouskehitys on ollut kaiken kaikkiaan hyvää. Suurin osa Afrikan maista on saanut nauttia vähintään kymmenen vuoden keskeytyksettömästä talouskasvusta. AKT-maat ovat onnistuneet vähentämään köyhyyttä, mitä osoittaa edistyminen vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Inhimilliseen kehitykseen, köyhyyden poistamiseen ja tasa-arvoon liittyy kuitenkin edelleen suuria haasteita, jotka ovat paikoin johtaneet avoimiin konflikteihin, epävakauden lisääntymiseen, kriisien pitkittymiseen ja muuttoliikkeen kasvuun maailmassa. Yhteydet alueellisiin ja maailmanlaajuisiin arvoketjuihin ovat edelleen vähäisiä. Tämä koskee etenkin vähiten kehittyneitä maita. AKT EU-kumppanuudessa painotettiin alun perin kehitysapua ja kauppaa, ja suhdetta määritti avun antaminen ja vastaanottaminen. Olosuhteiden ja suhteen muuttuessa kumppanuuden painopiste on siirtynyt yhteisten etujen tavoitteluun. Cotonoun sopimus lujitti huomattavasti kumppanuuden poliittista pilaria. Sen myötä mukaan tuli poliittinen vuoropuhelu AKT-maiden ja -alueiden kanssa. Sillä ei ole kuitenkaan täysin onnistuttu tuomaan EU:ta ja AKT-valtioiden ryhmää yhteen kumppaneina kansainvälisillä foorumeilla. Cotonoun sopimukseen on sisällytetty myös rauhan ja turvallisuuden ulottuvuus, joka on kehittynyt nopeimmin Afrikan ja EU:n kumppanuudessa. Tähän liittyvää yhteistyötä on myös lisätty Karibian alueen maiden kanssa kansalaisten turvallisuuden hyväksi sekä Tyynenmeren valtioiden kanssa ilmastoriskien ja sukupuolten tasa-arvon aloilla. Cotonoun sopimuksen myötä siirtolaisuuteen liittyvät kysymykset tuotiin AKT-EU -yhteistyön piiriin. Haasteena ovat olleet osapuolteneriävät käsitykset artiklan 13 sisällöstä ja velvoittavuudesta. Useimmat AKT-maat kattavien talouskumppanuussopimusten tekeminen on muuttanut Cotonoun sopimuksen kauppaa koskevat järjestelyt AKT-valtioiden ryhmän ja EU:n välillä monitahoiseksi suhteeksi, jossa on osapuolina useita alueellisia ryhmittymiä. EU:n ja AKT-valtioiden suhteen on tulevaisuudessa mukauduttava uusiin realiteetteihin, jossa kumppanuuteen kuuluu monia ulottuvuuksia ja monia sidosryhmiä. Koska parhaisiin tuloksiin päästään silloin, jos EU:lla ja AKT-kumppaneilla on aidosti yhteinen agenda, kumppanuuden suunnan tulevaisuudessa ratkaisee selkeiden yhteisten etujen ja arvojen määrittely.

Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 8(20) KEO-10 Männistö Esko 14.10.2015 Asia Muuttoliike ja kehitys Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 26.10.2015 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Kehitysministerit keskustelevat muuttoliike- ja kehityskysymyksistä, huomioiden erityisesti Euroopan muuttoliike- ja pakolaistilanne. 2. SUOMEN TAVOITE Muuttoliikkeet ovat monimuotoinen globaali ilmiö, joiden taustalla vaikuttavia tekijöitä sekä syy-seuraussuhteita on syytä analysoida tarkemmin. Kansallisilla ja EU:n sekä globaalitason toimilla tulee vahvistaa muuttoliikkeen myönteisiä, kestävää kehitystä tukevia vaikutuksia ja minimoida kielteisiä. Suomi katsoo, että Euroopan pakolais- ja muuttoliiketilanteen hallintaan saamiseksi tarvitaan kansainvälistä ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Pitkällä aikavälillä tärkeintä on, yhteistyössä lähtömaiden ja kansainvälisen yhteisön kanssa, vaikuttaa strategisesti ja kokonaisvaltaisesti pakotetun muuttoliikkeen taustasyihin, keinoina poliittisen vaikuttamisen lisäksi esimerkiksi kaupallistaloudelliset toimet, kehitysyhteistyö, ympäristönsuojelu, rauhanvälitys, kriisinhallinta ja humanitaarinen apu. EU:n tulisi kyetä hyödyntämään nykyistä tehokkaammin olemassa olevia rakenteita ja välineitä yhteistyön tiivistämiseksi eteläisen naapuruston sekä Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa. Suomi tukee vahvasti tulevaa Vallettan konferenssia, jossa toivotaan sovittavan operatiivisista ja konkreettisista kokonaisvaltaisista toimista afrikkalaisten osapuolten kanssa. Suomi myös tukee Afrikan vakauden edistämiseksi ja pakkomuuton taustalla oleviin syihin vaikuttamiseksi perustettavaa EU:n hätärahastoa ja harkitsee osallistumista vähintään kolmella miljoonalla eurolla. EU:n tulee puuttua muuttoliikkeen pakottaviin taustatekijöihin tukemalla kolmansia lähtö ja kauttakulkumaita, demokraattisia instituutioita, oikeusvaltiokehitystä ja alueellista vakautta sekä köyhyyden vähentämistä. Kehitysyhteistyön avulla voidaan tukea kehitysmaiden olosuhteiden parantamista siten, että ihmiset löytävät toimeentulon kotiseudultaan tai lähialueilta. Suomi korostaa ihmisoikeusperusteista lähestymistapaa kehitysyhteistyöhön ja muuttoliikkeeseen liittyviin politiikkoihin. 3. NEUVOTTELUTILANNE

9(20) Asiakohdassa ei valmistella päätelmiä. 4. TAUSTA Muuttoliike on kasvava ja monitahoinen globaali ilmiö, jota ei ole mahdollista estää mutta joka tulee hallinnoida rakentavasti. Muuttoliikkeeseen vaikuttavat mm. elintasoon, väestön rakenteeseen ja työvoima-asioihin liittyvät kysymykset. Yhä useammin muuttoliikkeiden taustalla vaikuttavat myös yhteiskunnallinen epätasa-arvo, ihmisoikeuksien toteutumattomuus, epävakaus, väkivaltaiset konfliktit ja ympäristönmuutos. Muuttoliike ja kehitys -näkökulman kautta pyritään analysoimaan ja paremmin huomioimaan muuttoliikkeiden vaikutuksia niin lähtö-, kauttakulku kuin kohdemaiden kehitykseen. Muuttoliikkeen ja kehityksen keskinäiset vaikutus- ja riippuvuussuhteet ovat hyvin moninaiset ja nopeasti muuttuvat. Siksi on tärkeä tarkasti analysoida muuttoliikkeen paikalliset lähtösyyt, muuttovirtojen kehityssuunnat ja muuttoliikkeiden vaikutukset kehitykseen pohjana poliittiselle päätöksenteolle, ml kehityspolitiikan suunnittelulle. Ulkomailla asuva yhteisö, diaspora, toimii usein monin tavoin lähtömaiden kehityksen hyväksi. Diasporan rahalähetysten arvo oli vuonna 2013 yli 300 miljardia euroa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin virallisen kehitysavun määrä samana vuonna. Rahalähetysten ja suorien investointien rinnalla on tärkeä huomioida diasporan sosiaalinen pääoma, tietotaito sekä verkostot, joiden merkitys erityisesti konfliktien jälkeen jälleenrakennuksessa on usein ratkaisevan tärkeää. Muuttoliikkeellä voi olla myös negatiivisia vaikutuksia kuten koulutetun väestön siirtyminen ulkomaille (aivovuoto), joka voi aiheuttaa pulaa osaajista tärkeillä yhteiskunnan sektoreilla, kuten terveydenhoito ja opetus. Rahalähetysten suuntautuminen yksinomaan kulutukseen voi myös kiihdyttää inflaatiota paikallisesti. Muuttoliike aiheuttaa usein suuria paineita kauttakulkumaihin, joissa harvoin on vahvoja rakenteita muuttovirtojen hallintaan. YK:n jäsenvaltioiden hyväksymässä globaalissa kestävän kehityksen toimintaohjelmassa tunnustetaan hyvin hallittujen muuttoliikkeiden myönteiset vaikutukset niin lähtö-, kauttakulku kuin kohdemaiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen kehitykseen. Tavoitteissa nostetaan esille mm. eri resurssien kuten rahalähetysten ja osaamispääoman hyödyntäminen lähtömaiden tukemiseksi sekä siirtolaisten ja pakolaisten oikeuksien turvaaminen. Köyhyyden vähentäminen ei kaikissa tapauksissa vähennä siirtolaisuutta, vaan vaikutus voi olla päinvastainen. Köyhimmissä maissa muuttoliike suuntautuu pääosin maaseudulta kaupunkeihin, ja osittain naapurimaihin. Vasta elinolojen parantuessa ja tiedonvälityksen vaikutuksesta maastamuutosta tulee realistinen vaihtoehto. Ensimmäisten maastamuuttajaryhmien luomat verkostot kohdemaissa myös edesauttavat muuttoliikkeen jatkumista. Maastamuutto on siten osa kehittyvien yhteiskuntien muutosprosessia Muuttoliikkeitä koskeva keskustelu Euroopassa on viime kuukausina kiertynyt Välimeren ja Länsi-Balkanin pakolaiskriisin ympärille. Turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi EU:ssa selvästi jo vuonna 2014, jolloin Välimeren yli saapui 218 000 pakolaista ja siirtolaista. Tänä vuonna Euroopan Unioniin on saapunut jo yli 710 000 turvapaikanhakijaa. Suurimmat Euroopan ulkopuoliset muuttovirrat tulevat tällä hetkellä Syyriasta, Afganistanista, Eritreasta, Nigeriasta ja Irakista. Kyse on sekoittuneista muuttovirroista eli liikkeellä on erilaisia ihmisryhmiä erilaisin syin. YK:n pakolaisvaltuutetun toimiston UNHCR:n mukaan suurin osa meriteitse EU:n alueelle saapuvista on kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia. Välimerellä painopiste on siirtynyt keskiseltä Välimereltä (Libya-Italia) itäiselle Välimerelle (Turkki-Kreikka). Kulkureittien vaarallisuus ja ihmissalakuljetus ovat vakavia ongelmia. Tänä

10(20) vuonna yli 2 900 ihmistä on kuollut tai kadonnut Välimerellä. Vuonna 2014 vastaava luku oli n. 3 500. Samanaikaisesti vaaralliset, ihmissalakuljettajien hallitsemat reitit sekä status paperittomina siirtolaisina kauttakulkumaissa altistavat etenkin naiset ja tytöt seksuaaliselle hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle. EU:n yhteisissä toimissa on korostettu johdonmukaisuutta eri politiikka-alojen välillä, erityisesti sisä- ja ulkopolitiikan osalta. Vuoropuhelun edistämiseksi Pohjois-, Länsi- ja Keski- Afrikan ja Afrikan sarven maiden kanssa järjestetään muuttoliikeaiheinen päämiestason huippukokous Vallettassa 11 12.11.2015. Kokoukseen kutsutaan EU-maiden lisäksi ns. Khartumin ja Rabatin prosessien jäsenvaltioiden päämiehet, AU:n komissio sekä Afrikan alueellisia järjestöjä ja kansainvälisiä toimijoita. Mainittujen prosessien puitteissa EU käy dialogia muuttoliikkeeseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi. EU käynnistää myös alueellisia kehitys- ja suojeluohjelmia Pohjois-Afrikassa ja Afrikan sarvessa. Ohjelmien tarkoitus on parantaa eri alueiden/kolmansien maiden kapasiteettia suojella paremmin näillä alueilla olevia pakolaisia tarjoamalla pysyviä ratkaisuja: kotiinpaluu, vastaanottajamaahan kotouttaminen tai uudelleen sijoittaminen kolmanteen maahan. Lisäksi alueilla toimii useita muita kansainväliseen suojeluun liittyviä hankkeita, joissa on toteuttajina järjestöjä, virastoja ja jäsenmaita. Muuttoliikkeen kehitysvaikutusten vahvistaminen on yksi EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan maahanmuuttoon ja liikkuvuuteen (Global Approach on Migration and Mobility, GAMM) painotuksista. Muut painopisteet ovat laillisen maahanmuuton parempi organisointi ja hallitun liikkuvuuden edistäminen, laittoman maahanmuuton torjunta ja ihmiskaupan estäminen sekä kansainvälisen suojelun edistäminen. Muuttoliike on samalla yksi teemoista, joissa EU pyrkii edistämään kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta. Suomi tukee kauttakulkusiirtolaisten terveydenhoitoa Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) kautta 2,75 miljoonalla eurolla Egyptissä, Jemenissä, Libyassa, Marokossa ja Tunisiassa. Hanke on osa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä tehtävää alueellista kehitysyhteistyötä. Suomi myöntää kehitysyhteistyömäärärahoista tukea mm. Syyrian konfliktin uhrien auttamiseksi ja naapurimaiden kantokyvyn vahvistamiseksi sekä tukee Somalian jälleenrakennusta sekä peruspalveluiden ja terveydenhuollon kehittämistä. Lisäksi Suomi myöntää humanitaarista apua mm. Syyrian kriisiin, Somaliaan ja Jemeniin.

Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 11(20) KEO-70 Lahti Eeva 19.10.2015 Asia Humanitaariset tilanteet, Maailman humanitaarinen huippukokous Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto/kehitysministerit 26.10.2015 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Maailman ensimmäinen humanitaarinen huippukokous (World Humanitarian Summit, WHS) pidetään Istanbulissa 23.-25.5.2016. Sen tarkoituksena on synnyttävää toimia, jotka edistävät valtioiden, ihmisten ja yhteiskuntien valmistautumista ja vastaamista kriiseihin. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä liittyy humanitaarisen ja kehitysavun yhdistämiseen erityisesti pitkittyneissä kriiseissä, sisältäen myös rahoituksen yhdistämistä enenevässä määrin. Ulkoasiainneuvoston odotetaan käsittelevän humanitaarista huippukokousta käsittelevässä orientaatiokeskustelussa sitä, mitkä olisivat ne temaattiset prioriteetit, joissa EU voisi parhaiten tuoda parannusta hädänalaisten ihmisten elämään. Ulkoasianneuvoston toivotaan myös ottavan kantaa siihen, miten EU voisi vaikuttaa humanitaarisen huippukokouksen valmisteluprosessiin niin, että se tuottaisi niin konkreettisia tuloksia kuin sitoumuksia korkeimmalla poliittisella tasolla. 2. SUOMEN TAVOITE Prosessi kohti Maailman humanitaarista huippukokousta pysyy kaikki sidosryhmät osallistavana, läpinäkyvänä prosessina, jossa myös humanitaarista apua saavien ääni ("voice of the affected") kuuluu. Itse huippukokous on muutoksen alku, ei lopputulema. Sisällössä EU:n tulee korostaa linkkiä avun tuloksellisuuden ja humanitaarisen avun periaatteiden välillä. Suomen näkökulmasta keskeistä on myös yhteisöjen kantokyvyn eli resilienssin vahvistaminen, paikallisten toimijoiden kapasiteetin lisääminen, naisten ja tyttöjen johtoroolia korostaminen kriiseihin vastaamisessa sekä uusien innovaatioiden synnyttäminen mm. rahoituksen ja toimijoiden osalta. 3. NEUVOTTELUTILANNE Istanbulin humanitaarista huippukokousta edeltää joukko erilaisia konsultaatioita, joita on järjestetty alueellisella ja temaattisella tasolla. Näiden konsultaatioiden pohjalta on laadittu synteesiraportti. Globaalit konsultaatiot pidettiin Genevessä 14. 16. lokakuuta 2015. Globaalien konsultaatioiden pohjalta YK:n pääsihteeri laatii raportin, joka sisältää pääsihteerin vision huippukokouksesta sekä laajemmin tulevaisuuden humanitaarisesta agendasta.

12(20) Istanbulin loppuasiakirjan muoto on vielä auki, vaihtoehtoihin kuuluvat mm. puheenjohtajan yhteenveto (Chair s Summary) tai jonkinlainen julistus, johon voisi sisältyä vapaaehtoisia sitoumuksia eri toimijoille. Suomella ja muilla rahoittajilla (kuten YK:lla ja EU:lla) on tavoitteena asiakirja, jota ei neuvotella hallitusten välisesti. 4. TAUSTA Kansainvälinen humanitaarinen apujärjestelmä on kriisien monimutkaistuessa ja niiden määrän kasvaessa ennen näkemättömien paineiden alla. Etenkin konfliktit Lähi-idässä ja Afrikassa ovat kasvattaneet inhimillistä hätää ja kuilu tarpeiden ja voimavarojen välillä on kasvanut. Samalla toimintaympäristö on muuttunut vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi myös avustusjärjestöille ja niiden työntekijöille. Eri toimijoiden yhteistyön merkitys sekä kansainvälisellä tasolla että kriisialueilla on korostunut. Humanitaarisen avun järjestelmän täytyy uusiutua voidakseen toimia tehokkaasti tulevaisuudessa. Samalla on muistettava, että humanitaarinen apu lieventää hädänalaisten ihmisten kärsimystä, mutta se ei ratkaise konflikteja. Pitkittyneissä kriiseissä on keskityttävä samanaikaisesti myös maan/alueen turvallisuuskysymyksiin ja panostettava konfliktin poliittisen ratkaisun löytämiseen. YK:n pääsihteeri on kutsunut humanitaarisen avun huippukokouksen (WHS) koolle Istanbuliin 23.-25.5.2106. Huippukokous on yhdessä Post-2015 prosessin ja ilmastokokouksen kanssa osa ajankohtaista globaalia agendaa, jonka odotetaan synnyttävän toimenpiteitä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten avustamiseksi. Huippukokouksen tavoitteena on löytää uusia tapoja vastata tuloksellisesti kasvaviin humanitaarisiin tarpeisiin. Vahvan poliittisen sitoutumisen lisäksi suositukset kohdistuvat tulevaan humanitaarisen avun agendaan ja järjestelmän kehittämiseen. Huippukokouksen neljä pääteemaa ovat: 1) avun tuloksellisuus; 2) muutoksen aikaan saaminen innovaatioiden kautta; 3) riskien hallinta ja haavoittuvuuden ehkäisy sekä 4) ihmisten tarpeisiin vastaaminen konflikteissa. Suomen näkökulmasta keskeisintä humanitaarisessa avussa on lisätä avun tehokkuutta ja tuloksellisuutta sekä yhteistyötä eri tahojen välillä. Humanitaarinen apu ja nk. perinteinen kehitysapu eivät enää toimi erillisinä kanavina. Tarvitaan uudelleenajattelua ja em. kanavien yhdistämistä. Avustustoimintaan tarvitaan uusia innovaatioita ja uusia toimijoita kriisien pitkittyessä ja rahoitustarpeiden lisääntyessä. Innovaatioita tulisi synnyttää tutkimuslaitosten, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja paikallisten toimijoiden yhteistyöllä. Suomi haluaa myös vahvistaa kansallisia ja paikallisia kapasiteetteja. Lisäksi tavoitteenamme on tuoda vahvasti esille gender-/naisten voimaannuttamis näkökulma: naiset ja tytöt eivät ole kriiseissä ainoastaan avustettavia henkilöitä vaan korostamme heidän rooliaan aktiivisina toimijoina ja johtorooleissa. Suomi on WHS-prosessissa myös pitänyt esillä haavoittuvien ryhmien ja erityisesti vammaisten asemaa. Lisäksi Suomi on korostanut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteita ja niiden noudattamisen keskeisyyttä: näitä periaatteita ei tule avata. Parhaimmillaan WHS:ään sisältyy paljon mahdollisuuksia. Näihin kuuluvat yhteiset tavoitteet ja niihin liittyvät konkreettiset keinot avun tuloksellisuuden tehostamiseksi, humanitaaristen periaatteiden kunnioituksen ja toimeenpanon vahvistaminen ja sitä kautta avun luoksepääsyn mahdollistaminen vaikeissa konteksteissa, yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kesken, paikallisen kapasiteetin vahvistaminen ja eri apumuotojen välisten muurien murtaminen ja

13(20) niiden nykyistä parempi yhteensovittaminen - erityisesti kehitysyhteistyön, katastrofivalmiuden, ilmastonmuutoksen ja jälleenrakennuksen osalta. Huippukokoukseen sisältyy kuitenkin myös paljon sensitiivisyyksiä ja riskejä. Neuvottelut voivat pahimmillaan johtaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden avaamiseen ja apuagendan politisoitumiseen entisestään. Ydinkysymyksiä liittyen WHS-prosessiin ovat mm. se, miten varmistetaan että WHS on aito, eri sidosryhmät osallistava prosessi (multistakeholder process)? Mihin loppuasiakirjaan Istanbulissa tähdätään? Suomella ja muilla rahoittajilla (kuten YK:llakin) on tavoitteena asiakirja, jota ei neuvotella hallitustenvälisesti. Formaatti konkreettisiin jatkotoimiin saavuttaisiin esim vapaaehtoisten sitoumusten kautta. Yksi vaihtoehto on global compact tyyppinen asiakirja eli laaja sitoutuminen muutosagendaan. Varmaa on, että poliittisilta johtajilta haetaan sitoutumista humaanisuudelle ja humanitaarisen avun periaatteille.

Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 14(20) KEO-10 Koikkalainen Outi 12.10.2015 Asia EU:n tasa-arvotoimintasuunnitelma (Gender Action Plan) Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto / kehitysministerit 26.10.2015 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Kehitysministerit keskustelevat sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja naisten ja tyttöjen aseman vahvistamisesta osana EU:n ulkosuhteita. Komissio julkaisi syyskuussa uuden tasa-arvotoimintasuunnitelman (Gender Action Plan, GAP II) vuosiksi 2016 2020. Uuden toimintasuunnitelman fokus on laajennettu koskemaan kehitysyhteistyön lisäksi kaikkea EU:n ulkoista toimintaa. Toimintasuunnitelmasta julkaistiin vain työpaperi (staff working document), ei tiedonantoa (communication), kuten useat jäsenmaat, mukaan lukien Suomi, olivat toivoneet. Neuvoston päätelmät uudesta tasa-arvotoimintasuunnitelmasta (Gender Action Plan, GAP) vuosille 2016 2020 hyväksytään neuvostossa A-kohtana. 2. SUOMEN TAVOITE Uusi tasa-arvotoimintasuunnitelma on kunnianhimoinen ja tarjoaa hyvät puitteet EU:n työlle tasa-arvon edistämiseksi. On tärkeää, että GAP on laajennettu kattamaan kaiken unionin ulkoisen toiminnan, ei vain kehitysyhteistyön. Tasa-arvon tuloksellinen edistäminen edellyttää kohdennettujen toimien ja politiikkadialogin lisäksi tasa-arvon valtavirtaistamista kaikkeen EU:n ulkoiseen toimintaan. Naisten oikeudet ja naisten aseman edistäminen tulee huomioida käynnissä olevissa kansainvälisissä neuvotteluprosesseissa. Olennaista on varmistaa, että uuden toimintasuunnitelman toimeenpano alkaa välittömästi ja tuottaa tuloksia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä johdon ja henkilökunnan sitoutumiseen ja osaamiseen sekä riittäviin henkilöstö- ja taloudellisiin resursseihin asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. EU:n tulee hyödyntää tehokkaammin olemassa olevia ja löytää uusia voimavaroja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Suomi on sitoutunut sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisten ja tyttöjen aseman edistämiseen niin kehityspolitiikassa kuin muussakin ulkopolitiikassa. Naisten ja tyttöjen aseman vahvistaminen on Suomen kehityspolitiikan painopisteteema. 3. NEUVOTTELUTILANNE

15(20) Komissio julkaisi uuden tasa-arvotoimintasuunnitelman syyskuun lopulla. Kehitystyöryhmä CODEV kävi neljä neuvottelukierrosta GAP-päätelmäluonnoksesta ennen kuin päätelmät hyväksyttiin työryhmätasolla 16.10.. Suomi osallistui aktiivisesti päätelmätekstin muokkaamiseen. Suomi korosti neuvotteluissa mm. EU:n sisäisen ja ulkoisen toiminnan koherenssia, komission ja EUH:in institutionaalisten muutosten tarvetta sekä yhteistyötä YK:n ja alueellisten ja kansallisten järjestöjen kanssa. Päätelmiin ei sisällytetty kirjausta seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksista, sillä puheenjohtajamaa katsoi, että kevään päätelmiä parempaa kirjausta ei ollut mahdollista saavuttaa. Suomi on pitänyt tärkeänä, että uudessa tasa-arvotoimintasuunnitelmassa on vahva kirjaus seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksista, ja ajoi vahvaa SRHR-kirjausta keväällä hyväksyttyyn tasa-arvopäätelmätekstiin. 4. TAUSTA Komissio julkaisi uuden tasa-arvotoimintasuunnitelman syyskuussa 2015. Uusi toimintasuunnitelma on laajennettu käsittämään kaiken EU:n ulkoisen toiminnan. Aikaisempi, vuodet 2010 2015 kattava toimintasuunnitelma kattoi vain kehityspolitiikan. Toimintasuunnitelmassa määritellään kolme temaattista ja yksi horisontaalinen toiminta-alue, joilla komissio ja EUH pyrkivät toimimaan tasa-arvon edistämiseksi: Tyttöjen ja naisten fyysisen ja psykologisen koskemattomuuden turvaaminen Tyttöjen ja naisten taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien edistäminen ja taloudellinen ja sosiaalinen voimaannuttaminen Tyttöjen ja naisten osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen Komission ja EUH:in institutionaalisen kulttuurin muutos EU:n tasa-arvositoumusten tehokkaamman toteuttamisen mahdollistamiseksi. Toimintasuunnitelmassa määritellään myös tavoitteet ja indikaattorit, joita vasten EU:n tasaarvotyön edistymistä on tarkoitus mitata. Koska tasa-arvo on tärkeä tavoite ja läpileikkaava teema uudessa kestävän kehityksen agendassa, ja koska tasa-arvotoimintasuunnitelma on EU:lle tärkeä työkalu agendan toimeenpanossa, indikaattorit on tarkoitus mukauttaa yhteensopiviksi tulevien Agenda 2030 -indikaattoreiden kanssa. EU:n kehitysyhteistyön tasa-arvotoimintasuunnitelma vuosiksi 2010 2015 (GAP I) evaluoitiin keväällä 2015. Evaluoinnin mukaan EU ei ole onnistunut edistämään sukupuolten välistä tasaarvoa kehitysyhteistyössään toimintasuunnitelman mukaisesti. Evaluaatiossa todettiin, että EU:n institutionaalinen kulttuuri ei ole mahdollistanut EU:n tasa-arvositoumusten toteuttamista. Mm. Suomi on peräänkuuluttanut evaluaation suositusten huomioimista EU:n tulevan tasa-arvotyön suunnittelemisessa ja on korostanut institutionaalisen kulttuurin muutoksen tärkeyttä EU:n tasa-arvositoumusten toimeenpanon edistämisen edellytyksenä.

Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 16(20) KEO-60, KEO-40 15.10.2015 Pirkkala Sami,Mikkola Heli Asia Agenda 2030 (lounasaiheena, yhdessä ympäristöministereiden kanssa) Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto (kehitysministerit) 26.10.2015 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Keskustelun pääteemana on Agenda 2030:n ja sen ympäristönäkökulma sekä toimeenpano jäsenmaissa ja EU-tasolla. Komissio ja puheenjohtajamaa Luxemburg ovat laatineet taustapaperin ja kolme kysymystä ohjaamaan lounaskeskustelua. Taustapaperissa pohditaan tarvetta päivittää olemassa olevia toimeenpanoa ohjaavia strategioita, politiikkalinjauksia ja instrumentteja. Tulee identifioida myös sellaiset politiikka-alueet, joita nykyiset EU-ohjelmat ja strategiat eivät kata. Lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota politiikkajohdonmukaisuuteen ja sitä koskeviin hyviin käytäntöihin. 56 ministerin lounaskeskustelussa puheenvuorot ovat hyvin lyhyitä. 2. SUOMEN TAVOITE Suomen tavoitteena on kiinnittää huomiota siihen, että Agenda 2030 integroidaan kokonaisvaltaisesti EU-strategioihin käynnissä olevissa strategiauudistuksissa (mm. EU2020-kilpailukykystrategia ja EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia). 3. NEUVOTTELUTILANNE Agenda2030:n hyväksymisen jälkeen huomio kääntyy EU:ssa siihen, miten toimeenpano järjestetään kansallisella tasolla, miten EU voi edistää agendan toimeenpanoa, ja miten toimeenpanon seuranta järjestetään globaalitasolla. Addis Abeba Action Agenda on kiinteä osa Agenda 2030:tä ja sen toimeenpano on välttämätön edellytys tulosten saavuttamiseksi Agenda 2030:n toimeenpanossa.

17(20) 4. TAUSTA 1) Kehityspolitiikka osana kansallista toimeenpanoa - Universaali agenda edellyttää kaikilta mailta agendan toimeenpanoa kokonaisuudessaan. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että ryhdymme kotimaassa toimenpiteisiin niiden agendan tavoitteiden osalta, joissa emme kansallisesti täytä (mm. energiankäytön tehostaminen, sukupuolten välisten palkkaerojen alentaminen ja materiaalinkulutus). Samanaikaisesti edistämme kehityspolitiikalla niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka ovat keskeisiä kehittyville maille. - Tätä kautta kehityspolitiikka näyttäytyy luontevana osana Suomen kansallista Agenda 2030 - toimeenpanoa. Agenda 2030:n onnistunut integrointi kansalliseen kehityspolitiikkaan edellyttää, että a) kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä yhteistyö kumppanimaiden kanssa perustuu tulevaisuudessa kumppanimaiden omiin Agenda 2030-toimeenpanosuunnitelmiin, jotka ohjaavat kumppanimaiden kansallista tavoiteasetantaa; ja b) monenkeskisessä kehitysyhteistyössä järjestöiltä edellytetään Agenda 2030:ntavoiteasetannan integroimista tavoitteisiin ja toimintaan. - Oleellista on, että järjestöt ja kumppanimaat eivät poimi vain tiettyjä tavoitteita ja alatavoitteita uudesta agendasta, vaan tarkastelevat agendaa ja sen toimeenpanoa kokonaisuutena. 2) EU:n mahdollisuudet edistää agendan toimeenpanoa - Agendan toimeenpanossa valtioilla on keskeinen rooli. Valtioiden tulee laatia kansallinen toimeenpanosuunnitelma ja toimeenpanon seuranta tapahtuu myös valtiotasolla ja sen tulee olla osallistavaa. - Euroopassa EU:lla on kuitenkin merkittävä vaikutus kansalliseen päätöksentekoon useilla osaalueilla. Siksi onkin oleellista pohtia, miten EU voi edistää 2030 Agendan toimeenpanoa jäsenmaissa. - EU:lla on kehityspolitiikan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan kautta merkittävä poliittinen painoarvo unionin ulkopuolella. - Komission varapj. Timmermans on pyytänyt Karl Falkenbergiä laatimaan selvityksen EU:n kestävän kehityksen politiikasta. Selvityksen on määrä valmistua kesällä 2016. - Käynnissä on kuitenkin merkittäviä EU-tason strategioiden päivitysprosesseja (mm. EU2020- kilpailukykystrategian päivitys sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen strategian uudistus), jotka etenevät kevään kuluessa. Politiikkakoherenssin näkökulmasta olisi tärkeää, että uusi globaali kestävän kehityksen strategia huomioitaisiin näissä päivityksissä ja uudistuksissa. 3) Toimeenpanon seurannan järjestäminen globaalitasolla - Agenda 2030 loppuasiakirjassa hahmotellaan melko yleisellä tasolla globaalitason rakenteita toimeenpanon seurannalle. Loppuasiakirjassa todetaan korkean tason poliittisella foorumilla (HLPF) olevan keskeinen rooli toimeenpanon seurannassa, ja pyydetään YK:n pääsihteeriä laatimaan raportti, joka käsittelee yksityiskohtaisemmin HLPF:n toimintaa. Pääsihteerin tulee konsultoida jäsenmaita raportin laadinnassa. Tämä konsultointi tapahtunee lähikuukausina. - Suomi on pitänyt tärkeänä, että Agenda 2030:lle rakennetaan vahva seurantamekanismi joka kattaa myös toimeenpanon keinot (Addis Abeba Action Agenda), ja HLPF:llä on keskeinen rooli globaalitason seurannan foorumina. Seurantajärjestelmät ja niiden välinen vuorovaikutus tulee saada kuntoon mahdollisimman pian. - Olisi tärkeää, että EU-maat pitäisivät vahvan globaalitason seurantajärjestelmän luomisen tärkeyttä esillä syksyn ja talven aikana, kun pääsihteeri laatii aihetta koskevaa raporttia.

18(20) - Seurannan työkaluksi kehitteillä olevat globaalit indikaattorit valmistuvat keväällä 2016.

19(20)

20(20) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Cotonoun sopimus, humanitaarinen apu, kehitysyhteistyö, muuttoliike, UAN Ulkoasiainneuvosto, ympäristö, tasa-arvo OM, SM, STM, UM, YM EUE, LVM, MMM, OKM, PE, PLM, TEM, TPK, TULLI, VM, VNK