Julkaisija Keski-Suomen liitto Sepänkatu 4, 40100 Jyväskylä puhelin 020 7560 200

Julkaisija Keski-Suomen liitto Sepänkatu 4, 40100 Jyväskylä puhelin 020 7560 200 Kotisivu internetissä: Kotisivu: http://www.keskisuomi.fi Yhteystiedot maakuntasuunnittelija Jarkko Pietilä jarkko.pietila@keskisuomi.fi Julkaisu B 148 ISBN 951-594-265-9 ISBN 951-594-266-7 (sähköinen versio) ISSN 0788-7043 Painos: 500 kpl Taitto: Juuso Huhtala Painopaikka: Kirjapaino Oma Oy 2

Sisällys 1 JOHDANTO... 4 2. KESKI-SUOMEN FYYSINEN PERUSRAKENNE JA YMPÄRISTÖ.. 5 2.1. Keski-Suomi hallinnollisena ja fyysisenä alueena...5 2.2. Liikenneverkko ja liikenteen tulevaisuuden näkymät...9 2.3. Teknisen huollon ja luonnonvarojen nykytila...14 2.4. Keski-Suomen luonnonympäristö ja suojelu...20 2.5. Kulttuuriympäristöt maakunnallisena voimavarana...24 3. VÄESTÖMUUTOKSET JA MAAKUNNALLINEN ENNUSTE...28 3.1. Väestökehitys koko maassa ja Keski-Suomessa...28 3.2. Väestöennusteet seuraaville vuosikymmenille...33 4. TALOUSKEHITYS, TUOTANTO JA YRITYSTOIMINTA...36 4.1. Viime vuosien talouskehitys ja maakunnallinen tuotanto...36 4.2. Yritystoiminnan kehitys ja Keski-Suomen kivijalat...39 5. TYÖPAIKKOJEN JA TYÖMARKKINOIDEN MUUTOKSET MAAKUNNASSA... 41 5.1. Keski-Suomen työpaikkojen ja toimialojen kehitys...41 5.2. Työllisyyden ja työttömyyden maakunnalliset haasteet...48 6. KOULUTUS, TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINTA...52 6.1. Kouluttautuminen ja alueellinen sijoittuminen...52 6.2. Keski-Suomen asema T&K-toiminnassa...54 7. LOPUKSI...56 LÄHTEET...58 LIITTEET...60 3

1. JOHDANTO Keski-Suomen maakuntasuunnitelman vision mukaan Keski-Suomi on tiedolla, taidolla ja yrittäjyydellä tulevaisuuttaan rakentava elämänlaadun maakunta. Visio viestii aktiivisesta eteenpäin suunnatusta toiminnasta. Millainen on Keski-Suomi tänään? Miten maakunta on kehittynyt keskeisten tunnuslukujen valossa? Millainen on maakunnan fyysinen perusrakenne? Poikkeaako Keski-Suomi jollain tavalla muista maakunnista? Miten seutukunnat eroavat kehityslinjoissaan Keski-Suomessa? Tässä julkaisussa pohditaan Keski-Suomen tilaa ja maakunnallista asemaa ja ennakoidaan tulevaisuutta toteutuneen kehityksen perusteella. Tarkastelu perustuu varsinkin keskeisten aluekehitysindikaattorien osalta vertailuasetelmaan, jossa Keski-Suomen kehitystä peilataan muihin maakuntiin ja samalla tarkastellaan seutujen kehitystä Keski-Suomessa. Lähtökohtana on ollut luoda tuoreeseen tietoon perustuva arvio Keski-Suomen nykytilasta ennen kaikkea maakunnallisella tasolla. Aineistona katsauksessa on käytetty Tilastokeskuksen numeroaineistoja ja aikasarjoja (mm. StatFin, Altika, Maaseutuindikaattorit, Seutunet). Kantavana ajatuksena on keskittyä ilmiöihin, joihin maakunnallisella yhteistyöllä ja päätöksenteolla voidaan vaikuttaa. Katsauksen työstämisvaiheessa on joutunut jatkuvasti tekemään valintoja ja jättämään useita aihealueita ja muuttujakokonaisuuksia ulkopuolelle. Tarkastelussa ei syvennytä Keski-Suomen tulevaisuuden visioihin, skenaarioihin, kehittämistavoitteisiin tai konkreettisiin toimenpiteisiin. Maakunnallinen tahto, tavoite ja visio on kuvattu perusteellisesti Keski-Suomen maakuntasuunnitelmassa. Maakuntasuunnitelmaa täydentävät ja toteuttavat Keski-Suomen maakuntakaava (fyysinen aluesuunnittelu) ja Keski-Suomen maakuntaohjelma (alueellinen kehittämispolitiikka). Keski-Suomen ohjelmatyötä konkretisoidaan Keski-Suomen maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmassa ja Keski-Suomen maakunnan yhteistyöasiakirjassa. Maakunnan kärkihankkeet luetteloidaan Keski-Suomen kärkihankkeet julkaisussa. Keski-Suomen maakuntasuunnitelma valmistui vuonna 2002 ja sen päivitysversio on hyväksytty maakuntahallituksessa marraskuussa 2005. Keski-Suomen ensimmäistä maakuntakaavaa on valmisteltu aktiivisesti vuodesta 2003; maakuntakaavaesitys on tarkoitus toimittaa Ympäristöministeriön käsittelyyn syksyllä 2006. Maakuntaohjelmakaudesta 2003 2006 on vielä vuosi jäljellä mutta Keski-Suomen liitossa on jo aloitettu uuden maakuntaohjelman valmistelutoimenpiteet syksyllä 2005. Tähän katsaukseen on kerätty osittain niitä tietoja ja tulkintoja, joita on hyödynnetty ja hyödynnetään em. valmisteluprosesseissa. Toisaalta katsaus toimii laajempana tausta-analyysinä ja Keski-Suomen nykytilakuvauksena kaikille edellä mainituille asiakokonaisuuksille. 4 Katsauksen päätavoitteena on ollut selvittää mitä maakunnassa on tapahtunut, ei niinkään se mitä ja miten pitäisi tapahtua (normatiivinen intressi) tai mitä halutaan tapahtuvan (strateginen intressi). Tarkastelussa ei ole syvennytty lyhyen aikajakson muutoksiin (esim. talouden suhdannekehitys, väestön osavuotismuutokset). Rakenteellisesti katsaus etenee siten, että jokainen teema käsitellään omana lukunaan ja paikoin kuvauksessa luodaan silmäys ilmiöiden välisiin yhteyksiin.

2. KESKI-SUOMEN FYYSINEN PERUSRAKENNE JA YMPÄRISTÖ 2.1. Keski-Suomi hallinnollisena ja fyysisenä alueena Keski-Suomi koostuu kuudesta seutukunnasta ja 30 kunnasta. Rajamaakuntia ovat Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa. Pinta-alaltaan suurimmat kunnat ovat Viitasaari, Keuruu, Pihtipudas, Jämsä ja Saarijärvi. Meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus muokkaa kuntien lukumäärää. Äänekoski, Suolahti ja Sumiainen ovat päättäneet yhdistyä vuoden 2007 alussa Äänekosken kaupungiksi. Pirkanmaan Längelmäen kunta lakkaa ja sen itäosat Länkipohjan taajama mukaan lukien siirtyvät osaksi Jämsän kaupunkia vuoden 2007 alussa. Historian saatossa kuntauudistukset eivät ole muuttaneet paljoakaan Keski-Suomen kuntarakennetta. Suurimmat kuntauudistukset on toteutettu 1960-luvun lopussa (Äänekosken mlk Äänekoski, Koskenpää Jämsänkoski, Pihlajavesi Keuruu) ja 1990-luvun alussa (Konginkangas Äänekoski, Säynätsalo Jyväskylä). 1 Keski-Suomen pinta-ala on 19 763 km 2, josta vettä on 3 181 km 2. Rantaviivaa Keski- Suomesta löytyy 14 400 kilometriä ja vesistörikkaimmat kunnat sijaitsevat Päijänteen ja Keiteleen rannoilla. Yli hehtaarin kokoisia järviä on 3 618 ja yli 15 metriä leveitä jokia virtaa 700 kilometriä. Pinta-alaltaan suurimmat järvet ovat Päijänne, Keitele, Konnevesi, Kivijärvi ja Suontee. Suurin osa vesistöistä kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen. Kokemäenjoen kautta Pohjanlahteen laskee vain pieni osa Keski-Suomen läntisistä vesistöistä. Vesistöjen runsaus heijastuu maakunnassa myös runsaana loma-asuntojen määränä. Metsää Keski-Suomessa on 1,4 miljoonaa hehtaaria (80 % maa-alasta). Puuston määrä on kasvanut yhtäjaksoisesti 1960-luvun lopulta. Metsät ovat hyväpohjaisia, terveitä, hyväpuustoisia ja hyvin kasvavia. Vallitseva metsätyyppi on mustikkatyypin kankaat. Metsäalasta soita on 350 000 hehtaaria; valtaosa soista on ojitettu. Yksityiset metsänomistajat omistavat merkittävän osan (67 %) Keski-Suomen metsistä. Yksityisiä metsätiloja on 24 000, mutta metsänomistajia on paljon enemmän, koska useat tilat ovat yhteisomistuksessa. Suurin metsänomistajaryhmä on eläkeläiset. Lakisääteisillä suojelualueilla on metsämaata noin 20 000 hehtaaria (1,5 % metsämaan pinta-alasta). Suomessa väestön ja toimintojen painopiste on keskittynyt kaupunkiseuduille. Keski- Suomen väestökasvu keskittyy voimakkaasti Jyväskylään ja Jyvässeudulle ja tämä näkyy maakunnan keskusalueella eheyttävän täydennysrakentamisen ja urbanisoitumisen lisääntymisenä sekä taajama-alueiden kasvuna. Vuosien 1990 2000 välillä taaja-asutuksen prosentuaalinen kasvu on ollut voimakkainta Muuramessa, Jyväskylän maalaiskunnassa, Kinnulassa sekä Jyväskylässä. Taajamoitumisen piirteenä on ollut, että taajamaväestön osuuden kasvaessa myös keskimääräinen asumisväljyys on kasvanut, jolloin taajamien maapinta-ala on lisääntynyt voimakkaasti. Useimmissa taajamissa alueellinen laajentuminen ei siis johdu ainoastaan väestökehityksestä, vaan asumisväljyyden kasvusta ja rakentamisen painottumisesta pientalovaltaiseen suuntaan. 1 Keski-Suomen toiminnallisten ja hallinnollisten aluejakojen problematiikasta mm. Vartiainen & Saarelainen 2002. 5

Suomalaiset taajamat ovat eurooppalaisiin taajamiin verrattuna väljästi rakennettuja. Kasvukeskukset levittäytyvät reunaosistaan entistä laajemmalle ja niiden piiriin liittyy kuroutumalla uusia, aiemmin erillisinä yhdyskuntina toimineita, taajamia ja kyliä. Esimerkiksi Säynätsalo on vuosien 1980 1995 välisenä aikana tullut osaksi Jyväskylän keskustaajamaa. Samanlainen kehitys on näkyvissä akseleilla Jyväskylä - Leppävesi - Vihtavuori - Laukaa ja Jyväskylä - Muurame. Usein asutus levittäytyy melko tiiviinä myös taajama-alueiden ulkopuolelle pääasiassa tieverkkoon tukeutuen. Jyväskylän kaupunkiseudun väestönkasvusta suurin osa sijoittuu 10 30 kilometrin säteelle Jyväskylästä. Taajamien laajentumisen ja hajarakentamisen seurauksena rakentamaton maa-ala vähenee ja luonnon elinympäristöt pienenevät. Myös virkistysalueisiin kohdistuu rakentamispaineita ja uusien lähivirkistysalueiden perustaminen käy entistä vaikeammaksi. Jyväskylän kaupunkiseudun sisällä on myös tapahtunut merkittäviä muutoksia. Asukkaiden, teollisuus- ja muiden työpaikka-alueiden ja palvelutoimintojen painopiste on laajentunut perinteisestä kaupungin ydinkeskustasta kaupungin reuna-alueille. 6

Kinnula Pihtipudas Kyyjärvi Kivijärvi Viitasaari SAARIJÄRVEN-VIITASAAREN SEUTUKUNTA Karstula Kannonkoski ÄÄNEKOSKEN SEUTUKUNTA Pylkönmäki Saarijärvi Äänekoski Sumiainen Suolahti Konnevesi Multia Uurainen KEURUUN SEUTUKUNTA Keuruu Petäjävesi JYVÄSKYLÄN SEUTUKUNTA Jyväskylän maalaiskunta Jyväskylä Laukaa Hankasalmi Jämsänkoski Muurame Toivakka Korpilahti Tavoite 1 -alue Tavoite 2 -alue JÄMSÄN SEUTUKUNTA Jämsä Luhanka Leivonmäki JOUTSAN SEUTUKUNTA Joutsa Kuhmoinen Kuva 1. Seudut, kunnat ja EU:n tavoitealueet 2000-2006 Keski-Suomessa. 7

Oulu runkotie kt vt/ merkittävä parantaminen kt vt merkittävä parantaminen runkotie merkittävä parantaminen sähköistys Kuopio kt mt sähköistys Vähintään seudullinen palvelu- ja teollisuuskeskus sähköistys st sähköistys st runkotie Kaupunkikehittämisen kohdealue Matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue Merkittäviä ympäristön, vesistömatkailun ja virkistyksen arvoja Ylimaakunnallisesti merkittävä työ- ja asuntomarkkina-alue Logistiikan kehittäminen Ylikunnallisesti merkittävä kaupallinen keskittymä ( MRL 114 )( suunniteltu) Jätteidenkäsittelyalueet Jyväskylän seudun vaihtoehtoinen jätteidenkäsittelyalue Voimalaitos tai iso lämpökeskus Tampere Turku 4-kaist. runkotie kaksoisraide ja Jämsän oikaisu sähköistys mt 4-kaist. runkotie Mikkeli Pietari Veden ja/tai jäteveden yhteistoimintaratkaisutarve Yhteystarve Raideliikenne Moottoritie tai 4-kaistainen tie Merkittävästi parannettava vt, kt tai st Lahti Pääkaupunkiseutu Kuva 2. Keski-Suomen tavoitteellinen aluerakenne. 8

2.2. Liikenneverkko ja liikenteen tulevaisuuden näkymät Pitkät etäisyydet, harva asutus ja vaihtuvat vuodenajat asettavat maamme liikenneinfrastruktuurille suuria haasteita. Liikenneverkolla on tärkeä merkitys sekä alueelliselle kilpailukyvylle että alueellisen tasa-arvon toteutumiselle. Yleisten teiden liikennesuorite (milj. autokm) on noussut Suomessa vuosittain ja kasvu näkyy kaikissa tieluokissa valtateiltä yhdysteille. Liikenne keskittyy voimakkaimmin Etelä-Suomen pääteille. Uudellamaalla keskimääräinen vuorokausiliikenne on lähes nelinkertainen Keski-Suomeen verrattuna. Tieliikenteen osuus kotimaan tavaraliikenteestä on 69 prosenttia ja henkilöliikenteestä 93 prosenttia. Kotimainen henkilöliikenne (mrd. henkilökm) on kasvanut yli 50 prosenttia vuodesta 1980 ja kasvu on perustunut erityisesti henkilöautoliikenteen voimakkaaseen kasvuun. Linja-autoliikenteen suunta on ollut päinvastainen. Rautatie- ja laivaliikenne ovat pysyneet stabiileina mutta lentoliikenne on kasvattanut suosiotaan. Kotimaisessa tavaraliikenteessä (mrd tonnikm) ei ole tapahtunut suuria muutoksia 2000- luvulla mutta vuosikymmenen takaisesta määrästä on selvää lisäystä. (Tiehallinto 2005a.) % 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0 Uusimaa Turku Kaakkois- Suomi Häme Savo- Karjala Keski- Suomi Vaasa Oulu Lappi Yleisten teiden pituus Liikennesuorite Henkilövahinko-onnettomuudet Kuva 3. Yleisten teiden pituus, liikennesuorite ja henkilövahinko-onnettomuudet tiepiireittäin (%) vuonna 2004 (Tiehallinto 2005a). Tiekilometrejä ei ole lisätty Suomessa 2000-luvulla valtatie- ja kantatietasolla; yleisen tieverkon laajuutta pidetään lähes riittävänä ja sen alueellista kattavuutta hyvänä. Sen sijaan kevyen liikenteen väyliä rakennetaan koko ajan lisää ja lisäys kohdistuu kaikille tieluokille. Keski-Suomessa on toiseksi vähiten yleisiä teitä Suomen tiepiireistä. Yleisten teiden määrä on Keski-Suomessa yhteensä 5260 km, eli 6,7 % koko maan yleisten teiden määrästä. Maakunnan kautta kulkee kuitenkin useita valtakunnallisia pääväyliä, joten valtateiden osuus on maakunnassa yleisten teiden osuutta selvästi korkeampi (7,9 %). Verrattaessa henkilövahinko-onnettomuuksien määrää suhteessa liikennesuoritteeseen huomataan, että tiepiirien välillä on suurta vaihtelua. Useissa tiepiireissä onnettomuuksien suhteellinen määrä on alle liikennesuoritteen, osassa tiepiirejä päinvastoin. Keski- Suomessa henkilövahinko-onnettomuuksia sattui vuonna 2004 hieman maakunnan liikennesuoriteosuutta enemmän. Maakunnan vuoden 2004 liikenneonnettomuustilastoja 9

synkistää Konginkankaan suuronnettomuus, joka oli poikkeuksellisen traaginen tapaus maamme liikennehistoriassa. (Tiehallinto 2005a.) Keski-Suomi on maantieteellisen sijaintinsa puolesta liikenteen ja logistiikan maakunta. Tieliikenteen asema on Keski-Suomessa korostunut, sillä suuri osa maakunnasta on rautatiekuljetusten ulottumattomissa eikä maakunnalla ole omia satamia. Tieyhteyksistä keskeisimpiä ovat tavarakuljetusten ja henkilöliikenteen kannalta valtatiet 4 ja 9, jotka kuuluvat Suomen pääteiden runkoverkkoon ja eurooppateihin. Liikenteen kasvu keskittyy erityisesti pääteille ja seudullisesti tarkasteltuna liikenteen kasvu on ollut voimakkainta Jyväskylän seudulla. Viimeisimmän tieliikenne-ennusteen mukaan (Tiehallinto 2005b) vuosittainen liikennesuorite tulee Keski-Suomessa kasvamaan vuodesta 2004 vuoteen 2030 noin 500 milj. autokilometrillä (1.1.2005 2033 milj. autokm/v). Yleisten teiden liikenteen kasvukertoimeksi on määritelty koko maassa samana ajanjaksona 1,25. Keski-Suomessa liikenteen kasvukerroin on yleisten teiden osalta vastaavasti 1.30 ja valtateillä 1,38. Kasvu on maakuntien välisessä vertailussa jaetulla kuudennella ja seitsemännellä sijalla. Keski-Suomen päätieverkon laatutaso on vaihteleva. Kansallisesti merkittävimpiä liikenteellisiä pullonkauloja on valtatie 4 välillä Joutsa Kanavuori. Tiejakso on kapea, mutkainen ja vaarallinen. Yksityisliittymiä on runsaasti ja ohitusmahdollisuudet puuttuvat. Jyväskylästä pohjoiseen suuntautuvan VT 4 -osuuden keskeinen ongelma on ruuhkautuminen ja ohitusmahdollisuuksien puuttuminen sekä liittymien määrä. Valtatie 4 on maamme pääväylä Pohjois- ja Etelä-Suomen välisessä liikenteessä. Valtatien perusparantaminen asemansa mukaiseksi väyläkokonaisuudeksi on usean maakunnan yhteinen intressi. Kuljetusten ja turvallisuuden kannalta ongelmallinen on myös valtatie 9 välillä Jämsä Jyväskylä ja Kanavuori Hankasalmi. Tieosuuksille tarvitaan lisää ohitusmahdollisuuksia ja rinnakkaisjärjestelyjä. Elinkeinoelämän logistiikkaan kohdistamat vaatimukset kiristyvät jatkuvasti. Kehityssuuntana kuljetuksissa on, että pitkämatkaiset tavara- ja henkilökuljetukset keskittyvät määrätyille reiteille ja kuljetuskäytäville. Tämä edellyttää tärkeimmällä ja kuormitetuimmalla tieverkolla hyvää toimintavarmuutta ja korkeaa, yhdenmukaista laatutasoa. Voimavarojen käytön optimoimiseksi ja liikennejärjestelmän toimivuuden maksimoimiseksi liikenne- ja viestintäministeriö määrittelee teiden tärkeimmät osuudet maantielain tarkoittamaksi runkoverkoksi, jonka korkeatasoisuus ja yhtenäisyys turvataan ensisijaisesti. Keski-Suomen keskeiset päätiet valtatie 4 ja valtatie 9 Tampereelta Jyväskylään kuuluvat liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän väliraportin (2005) mukaan valtakunnallisesti merkittäviin runkoteihin. Keski-Suomessa on esitetty myös Jyväskylä Kuopio -tieosuuden sisällyttämistä runkotieverkkoon. Maakunnan keskeisten pääväylien määritteleminen runkoteiksi tulee asettamaan uusia vaatimuksia teiden lähialueen maankäytön kehittämiselle ja tieverkon järjestelyille pitkällä tähtäyksellä. Kuntakeskusten välisten seututeiden ja tärkeimpien yhdysteiden tila on viime vuosina heikentynyt ja parantamistarve on kasvanut kuntien yhteistoiminnan lisääntyessä. Valtaosa teistä on raskaita raaka-aine- ja tuotekuljetuksia välittävää alempaa tieverkkoa, jolla on vuosittain kuljetuksia haittaavia routaongelmia. 10

Yli 10 000 8000-9999 4000-7999 1000-3999 Alle 1000 Kuva 4. Liikennemäärä Keski-Suomen pääteillä (ajoneuvoja/vrk). 11

674; 13 % 348; 7 % 855; 16 % 3355; 64 % Valtatiet Kantatiet Seututiet Yhdystiet Kuva 5. Keski-Suomen tiepiirin yleiset tiet (km, %) 1.1.2005 (Tiehallinto 2005a). Kaupunkimaista paikallisliikennettä ajetaan Keski-Suomessa Jyväskylän, Jämsän ja Äänekosken seuduilla. Paras vuorotarjonta on Jyväskylässä ja Jyväskylän maalaiskunnassa, jossa linja-autojen keskimääräinen laskennallinen vuoroväli 2 on noin minuutti. Jämsässä ja Muuramessa vuoroväli on alle 10 minuuttia. Määrällisesti maakunnan tärkein työpaikkakeskittymä on Jyväskylä ja tämä näkyy myös pendelöintitilastoissa. Eniten työmatkoja tehdään Jyväskylän ja Jyväskylän mlk:n, Jyväskylän ja Laukaan sekä Jyväskylän ja Muuramen välillä. Jyväskylässä käy töissä merkittävä määrä asukkaita myös Korpilahdelta, Petäjävedeltä, Äänekoskelta, Toivakasta, Hankasalmelta ja Keuruulta. Maakuntarajat ylittävä työmatkaliikenne suuntautuu Keski-Suomesta erityisesti Mänttään ja Vilppulaan. Pienempiä työmatkavirtoja ohjautuu myös Längelmäelle, Ähtäriin, Pieksämäelle ja Kangasniemelle. Keski-Suomea halkoo rautatieverkosto, joista Tampere-Jyväskylä-Pieksämäki -rataosa kuuluu valtakunnallisesti merkittävään runkorataverkkoon. Jyväskylä-Tampere -rataosalla liikkuu vuosittain miljoona matkustajaa ja 10 miljoonaa bruttotonnia. Jyväskylä-Pieksämäki rataosan liikennemäärä on puolet vähemmän. Muut Keski-Suomen radat täydentävät päärataverkkoa. Jyväskylä-Äänekoski-Haapajärvi rata on tavaraliikenteen rata ja Jyväskylä-Haapamäki Seinäjoki rataosalla on lähes pelkästään henkilöliikennettä. Jyväskylä-Tampere rataosaa on perusparannettu vuodesta 1998 lähtien mm. uusimalla rataosan päällysrakennetta ja lisäämällä turvallisuutta. Henkilöliikenteen osalta tavoitteena on matka-aikojen nopeuttaminen sekä matkustajamäärien ja junavuorotarjonnan kasvattaminen tärkeimmillä yhteysväleillä. Tavoitteena on lyhentää matka-aikaa Jyväskylästä Helsinkiin nykyisestä noin 3 tunnista noin 2,5 tuntiin. Tavaraliikenne-ennusteen mukaan raideliikenne kasvaa lähes puolella miljoonalla tonnilla (vuonna 2004 3,7 milj. tn) Jämsänjokilaakson ja Rauman välillä. Äänekos- 12 2 Keskimääräinen laskennallinen vuoroväli tarkoittaa, että jossakin kunnan alueella liikennöi joukkoliikennevuoro (linja-auto tai taksi). Tarkastelu ei anna kuvaa todellisista vuoroväleistä jollakin reittiosuudella.

ken seudun kasvu on sadan tonnin luokkaa (vuonna 2004 0,9 milj. tn). Tavaraliikenteen ratapihavision mukaan Tampere-Jyväskylä-Pieksämäki rataosa on ns. rahtikäytävää. Tähän liittyy Jyväskylän seudun perussolmu-ratapiha. Jämsän ja Äänekosken seuduilla ovat pääteratapihat. Perussolmuratapihoilta toimitetaan tavaravaunujen jakelua ja keräilyä oman alueen kuormaus- ja purkupaikoille. Jämsän ja Äänekosken seutujen pääteratapihat ovat tuotantolaitosten ratapihoja, joissa junia muodostetaan ja puretaan ja niissä voidaan hoitaa myös varastointi, siirtokuormausta ja vetokaluston vaihtoa. Äänekoski- Haapajärvi rataväli on määritelty vähäliikenteiseksi rataosaksi ja Ratahallintokeskus on esittänyt tulevaisuusselvityksessään rataosan parantamista nykyisellä paikallaan. Keski-Suomen maakunnassa on neljä lentokenttää. Jyväskylän lentoasema Tikkakoskella on kansainvälinen sotilas- ja siviililiikennettä palveleva lentoasema. Lentoasemalta on yhdeksän päivittäistä vuoroa Helsinkiin ja noin 250 000 matkustajaa vuosittain. Halli (Kuorevesi) on pääasiassa sotilastoimintaa ja ilmailuteollisuutta teollispalveleva lentokenttä. Kivijärven ja Viitasaaren pienkonekentät pohjoisessa Keski-Suomessa palvelevat lähinnä harrasteilmailua ja rajoitetusti kaupallista lentotoimintaa. Lentoliikenteen, sekä henkilö- että tavaraliikenteen osalta, ennustetaan kasvavan niin Suomessa kuin maailmalla huomattavasti vuoteen 2020 mennessä. Erityisesti tavaraliikenteen kasvun oletetaan olevan voimakasta mm. pikarahtikuljetusten kasvun myötä. Jyväskylän lentoaseman tavoitteena on saada lentoasema mukaan valtakunnan ydinverkkoon ja luoda kentälle kansainvälistä henkilöliikennettä ja lentorahtitoimintaa. Uusina lentoyhteyksien kehittämissuuntina on esitetty Oulua, Tukholmaa, Kööpenhaminaa ja Pohjois-Saksaa. Keitele ja Päijänne muodostavat niitä yhdistävän kanavan kanssa laajan keskisuomalaisen vesitieverkoston. Vesistön hyödyntämismahdollisuudet paranisivat, mikäli vesistöalueelta olisi elinkeinotoimintaa tukeva meriyhteys. Maakunnan vesiliikenne muodostuu puukuljetuksista, matkailuliikenteestä ja veneilystä. Liikennöintiolosuhteet ja tarvittavat satamapalvelut ovat maakunnassa melko hyvät. Pääväylästöllä on kuitenkin joitakin liikennettä rajoittavia silta- ja väyläkohteita. Valtioneuvoston tammikuussa 2004 tekemän periaatepäätöksen mukaan maakuntien liittojen tulee laatia yhdessä kuntien kanssa alueen laajakaistastrategia. Keski-Suomen laajakaistastrategiassa korostetaan käyttäjille tarpeellisten sähköisten palvelujen olemassaoloa ja niiden tasapuolista saavutettavuutta. Pitkän aikavälin vaikuttavuustavoitteena on luoda Keski-Suomesta eturivin toimija sähköisten palvelujen ja yhdentyvien viestintäverkkojen hyödyntäjä vuoden 2010 loppuun mennessä. Runkoyhteydet on toteutettu koko maakunnan alueella pääosin valokuidulla. Runkoverkot kattavat kaikki keskeiset taajamat ja asutusalueet. Runkoverkot kulkevat pääasiassa valta-, kanta- ja seututeiden varsilla, joten näillä alueilla sijaitsevat haja-asutusalueet ovat myös lähellä runkoverkkoa. Nopeat ja toimivat tietoliikenneyhteydet ovat avainkysymyksiä koko maakunnan yritystoiminnalle, yritysten sijoittumiselle ja verkottumiselle sekä asumiseen liittyville palveluille. Liikenteen perusverkot ovat valtion kustannusvastuulla ja kehittämisnäkymät ovat valtakunnallisesti huonot. Keski-Suomen perusteollisuuden kilpailukyvylle on välttämätöntä liikenneverkon toimivuus. Tuotannon tietovaltaistuminen ei realisoidu kaikilla 13

tuotannon aloilla fyysisen liikkumisen vähentymisenä vaan tuotannon lisääntyminen lisää myös kuljetustarpeita. Alueen kilpailukyvyn kannalta korostuvat valtakunnalliset yhteydet pääkaupunkiseudulle, satamiin ja suurimpiin keskuksiin sekä hyvät kansalliset ja kansainväliset lentoyhteydet. Liikenneyhteydet ja logistiset järjestelmät ovat Keski- Suomen vetovoimaisuuden kriittisiä menestystekijöitä. Julkisten tukijärjestelmien on otettava huomioon myös alemmalla tieverkolla tapahtuvat muutokset. Maakunnan tavoitteena on nostaa alemman tiestön tasoa ja turvata myös tärkeimmillä yksityisverkon osilla ympärivuotisesti painorajoittamaton liikenne. Kevytväylien osalta parannetaan koulu- ja työmatkoja palvelevia reittejä. 2.3. Teknisen huollon ja luonnonvarojen nykytila Yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen lukumäärä on vähentynyt Keski-Suomessa 1990- luvulta alkaen ja samalla kuntien erimuotoinen jätehuoltoyhteistyö on moninkertaistunut. Yhdyskuntajätteen hyötykäyttöasteen kasvu on vähentänyt kaatopaikoille loppusijoitukseen menevän jätteen määrää. Vuonna 2003 maakunnan yhdyskuntajätteen hyötykäyttöaste oli 51 %; hyötykäyttöön päätyi 53 900 tonnia yhdyskuntajätettä. Vuoteen 2005 mennessä pyritään saavuttamaan 70 %:n hyötykäyttöaste. Muodostuvan yhdyskuntajätteen määrää pyritään vähentämään 10 % vuoteen 2005 mennessä. Talteen saatujen ongelmajätteiden määrät ovat lisääntyneet. Jyväskylän seutukunnalla on jätteiden käsittely tehostunut alueellisen yhtiön käynnistyttyä. Jätteiden käsittelypalveluja laajennetaan alueellisesti. Yhtiön käyttöönottamassa kompostointilaitoksessa kompostoidaan seutukunnan ja eräiden lähikuntien biojätteitä yhteensä yli 10 000 t/v. (vuonna 2004 biojätettä otettiin laitokseen kompostoitavaksi lähes 11 000 t, lupa on 14 000 tonnille/a). Laitoksessa käsitellään myös usean lähikunnan puhdistamolietettä yhteensä 20 000 t/v. Laitosta ollaan laajentamassa. Puhdistamolietteestä valmistettu laatuvarmennettu kompostituote käytetään jätteiden loppusijoitusalueiden maisemointiin ja viherrakentamiseen. Myös biojätekomposti hyödynnetään viherrakentamisessa. Jätteenkäsittelykeskuksena toimii nykyisin vuonna 1963 perustettu Mustankorkea. Jämsän seudulla jätehuolto on kehittynyt voimakkaasti ja jätteet loppusijoitetaan nykyisin Jämsän Metsä-Kivelän kaatopaikalle, jossa uudet vaatimukset täyttävä alue otetaan käyttöön vuoden 2007 lopussa. Maakunnan pohjoisosaa palveleva jätteenkäsittelykeskus on Saarijärvellä. Maakunnan teollisuusjätteiden hyötykäyttöaste vuonna 2000 oli 93 %. Teollisuuden omille kaatopaikoille mennyt jätemäärä on viime vuosina vähentynyt. Tuotantoprosesseja voidaan edelleen muuttaa vähemmän jätettä tuottaviksi ja ympäristöystävällisemmiksi. Lähitulevaisuuden haasteena koko jätehuollossa on vähentää jätteen syntyä, tehostaa jätehuoltoyhteistyötä, keskittää jätteiden loppusijoitus maakunnassa ja tehostaa syntyneen jätteen lajittelua ja hyötykäyttöä. Keski-Suomen vesihuollon perustana ovat 135 vesilaitosta. Keskitetyn vedenhankinnan piirissä on 85 % maakunnan asukkaista. Noin puolet vesilaitoksista ja 10 % asukkaista tukeutuu yhteen vedenottamoon. Kaikki jaettava vesi on joko pohja- tai tekopohjavettä. Vesijohtoverkkoa on yhteensä noin 4 765 kilometriä ja uutta rakennetaan 14

vuosittain noin 300 kilometriä. Haja-asutusalueen asukkaista on keskitetyn vedenhankinnan piirissä noin 40 %. Tavoitteena on turvata hyvälaatuisen ja riittävän talousveden saanti asukkaille ja tuotantotoiminnoille. Tulevaisuudessa ylikunnallinen yhteistyö lisääntyy; intresseissä on nostaa yhteisiin verkostoihin liittyvien määrä 90 %:iin asukkaista. Haja-asutusalueilla tämä tarkoittaa noin 10000 asukkaan saamista yhteisten verkostojen piiriin. Viemärilaitoksia on Keski-Suomessa 53 ja jätevedenpuhdistamoja määrittelytavasta riippuen 32. Viemäriverkostoa on noin 2 400 kilometriä ja uutta on rakennettu vuosittain noin 200 kilometriä. Viemärilaitosten piirissä on 78 % keskisuomalaisista mutta haja-asutusalueiden asukkaista vain noin 10 %. Haja-asutusalueiden kiinteistökohtaisten käsittelyvaatimusten tiukentuminen lisää kiinnostusta keskitettyyn viemäröintiin. Tulevina vuosina viemäriverkostot lisääntyvät ja laajenevat ja kuntien yhteistoimintaa kehitetään. Konkreettinen tavoite on nostaa keskitettyihin jätevesijärjestelmiin kytkettyjen määrä 85 prosenttiin. Pienimuotoisten ekologisten ratkaisujen (esim. biokäymälät) hyväksikäyttö erityisesti haja-asutusalueilla tulee olemaan taloudellisesti ja ympäristöllisesti kilpailukykyinen vaihtoehto. Ranta-asutuksen tiivistyminen ja loma-asuntojen varustetason nousu ja käytön ympärivuotisuus vaativat myös ranta-asutukseen verkostoratkaisuja. 6 % 2 % 1 % 20 % 4 % 25 % 15 % Öljy Hiili Maakaasu Ydinenergia Vesivoima ml. tuulivoima Puupolttoaineet Turve Muut Sähkön nettotuonti 16 % 11 % Kuva 6. Energian kokonaiskulutus (%) energialähteittäin Suomessa 2004 (ennakkotieto) (Tilastokeskus). 15

Öljyn osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta on edelleen suuri, vaikka uusiutuvien energialähteiden, erityisesti puupolttoaineen, merkitys on Suomen energiatuotannossa kasvussa. Keski-Suomessa energian tuotanto ja alan laitevalmistus on merkittävä liiketoiminta-alue (mm. yli 2 000 työllistä). Keski-Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on lisätä energiatuotannon omavaraisuutta ja uusiutuvien energialähteiden osuutta uusimalla vanhoja ja rakentamalla uusia voimaloita. Keski-Suomessa käytettiin energiaa vuonna 2000 4,5 % Suomen kokonaisenergian kulutuksesta ja sähköä 8 % Suomen sähkön kulutuksesta. Suuren sähkön kulutuksen selittäjä on sellu- ja paperiteollisuus. Vuoden 1990 jälkeen paikallisten polttoaineiden (etenkin puupolttoaineet ja turve) käyttö teollisuudessa, yhdyskunnissa ja kotitalouksissa on lisääntynyt merkittävästi. Metsäteollisuus on rakentanut Jamsänjokilaaksoon ja Äänekoskelle uudet suuret vastapainelaitokset, jotka tuottavat sähköä ja lämpöä. Taajamien kaukolämmön tuotantoon on rakennettu noin 15 kpl kiinteitä polttoaineita käyttäviä kattiloita, jotka korvaavat öljyllä tuotettua lämpöä. Kaukolämmöstä ja kaukolämmön tuotantoon liittyvästä sähköntuotannosta tuotettiin vuonna 2003 turpeella Keski-Suomessa noin 60 prosenttia. Energiatekniikka on Keski-Suomessa voimakkaasti kehittymässä ja energia-alan kehitysnäkymät tarjoavat keskisuomaisille toimijoille mahdollisuuksia kehittyä oman alansa kansainvälisiksi osaajiksi. Turpeen käyttöön kohdistuu voimakkaita hinnankorotuspaineita päästökaupan seurauksena. Suomessa turpeen verotuksesta luovutaan ja sillä tuotetun sähkön verotuki poistetaan pienvoimalaitoksilta. Tällä pyritään turvaamaan turpeen kilpailukyky päästökaupan aiheuttamassa tilanteessa erityisesti suhteessa kivihiileen. Samalla halutaan parantaa turve-elinkeinon toimintaedellytyksiä. Keski-Suomessa on mahdollista metsähakkeen, turpeen, jätteiden ja peltoenergian käytön merkittävä lisääminen. Seuraavien 10 vuoden aikana todennäköiset suurimmat energiainvestoinnit ovat Jyväskylän uusi lämpövoimalaitos, lämpöä ja sähköä tuottavat pienvoimalaitokset, jätteiden energiakäyttölaitokset ja soodakattila-investointi Äänekoskella. Keski-Suomessa olisi taloudellisinta tuottaa liikennepolttoaineita metsäteollisuuden yhteydessä, jolloin raaka-aineena olisi puu. Muiden uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen (vesivoima, tuuli- ja aurinkoenergia, lämpöpumppujen käyttö) on biopolttoaineisiin verrattuna marginaalista, mutta voi olla eräissä sovellutuksissa kannattavaa. Energiatuotannon ja energian käytön haitat ympäristölle ovat vähentyneet turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden, uusien teknologioiden sekä öljyn ja kivihiilen käytön vähentymisen ansiosta. Maakunnan energian käytössä tavoitteena on tehokkuus ja energian säästö sekä energian saannin häiriöttömyys. Energiahuollon omavaraisuutta ja uusiutuvien energialähteiden (puu, turve hitaasti uusiutuvana biopolttoaineena, peltobiomassat, vesivoima, aurinko, tuuli, maalämpö) osuutta maakunnan energian tuotannossa lisätään samalla vähentäen haitallisia ympäristövaikutuksia. Pitkän aikavälin tavoitteena (2015) on fossiilisista polttoaineista vapaa maakunta lukuun ottamatta liikenteen nestemäisiä polttoaineita. Tavoitteena on energian tehokas ja oikeaaikainen käyttö sekä vähintään 10 % energian säästö sähkön ja lämmön ominaiskulutuksessa. 16

Keski-Suomen pohjavesivarat sijoittuvat pääasiassa reunamuodostumiin ja luodekaakko -suuntaisiin harju-jaksoihin. Myös moreenimuodostumissa ja kallioperän ruhjelaaksoissa voi olla käyttökelpoisia pohjavesivaroja. Maakunnassa on yhteensä 327 pohjavesialuetta, joista vedenhankintaan tärkeitä (luokkaan I kuuluvia) alueita on 175 kappaletta. II-luokan alueita (vedenhankintaan soveltuvia alueita) on 68 ja luokkaan III, muihin pohjavesialueisiin, kuuluvia alueita on 84. Pohjavesitutkimusten myötä luokitus päivittyy ja III luokkaan kuuluvat alueet tulevat tulevaisuudessa siirtymään joko luokkiin I tai II. Mikäli alue havaitaan vedenhankintaan soveltumattomaksi, se siirretään kokonaan luokituksen ulkopuolelle. Pohjavesialueiden pinta-ala Keski-Suomessa on yhteensä 581 km 2. Pohjavesialueiden yhteenlaskettu laskennallinen antoisuus on 209 040 m 3 /d. Tästä on käytössä 19,5 % eli 40 763 m 3 /d. Vedenhankintaa varten tärkeiden pohjavesialueiden antoisuudesta on käytössä 27,3 %. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia on laadittu yhteensä 55 kpl. Taajamien vedenhankinta perustuu pääosin harjualueiden pohjavesiesiintymiin. Vuonna 2001 oli Keski- Suomessa tilastoituna 135 vesilaitosta, joiden käytössä oli yhteensä 143 vedenottamoa. Maakunnan vesilaitosten käyttämä raakavesi on ollut vuodesta 2001 alkaen pohjavettä, kalliopohjavettä, tekopohjavettä tai osittain rantaimeytynyttä pohjavettä. Keskitettyyn vedenjakeluun oli liittynyt tuolloin yli 220 000 keskisuomalaista. Turve on merkittävimpiä pohjoisen pallonpuoliskon luonnonvaroja. Suomessa kolmannes ja Ruotsissa ja Virossa viidennes maa-alasta on soita ja kosteikkoja. Pelkästään Suomen turvevarat ovat kaksinkertaiset Pohjanmeren öljyvaroihin verrattuna ja kaksi kolmasosaa Norjan tunnetuista öljyvaroista. Suomessa turvetta kasvaa vuosittain enemmän kuin sitä käytetään. Keski-Suomessa on 7.600 hehtaaria tuotantokuntoista tai valmisteltavana olevaa turvetuotantopinta-alaa. Erillisiä tuotantokenttiä on 150 kpl. Viimeisen kymmenen vuoden aikana turvetuotannosta on poistunut noin tuhat hehtaaria. Koko Suomen tuotantokuntoisesta pinta-alasta Keski-Suomen osuus on 6,5 %. Yli 10 hehtaarin turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus tarvitsee ympäristöluvan. Turvetuotanto on keskittynyt Keski-Suomessa Saarijärven reitille ja kaakkoiseen Keski-Suomeen. Taulukko 1. Suo- ja turvevarannot seuduittain Keski-Suomessa 2000 (Virtanen ym. 2003). Suopinta- Tutkitut suot Teknisesti käyttöala (ha) % Turvetta (milj. m3) kelp. suoala (ha) Jyväskylä 1 174 80 18 367 Kaak. Keski-Suomi 11 875 47 94 2 001 Keuruu 31 360 79 401 8 680 Jämsä 3 965 67 51 822 Äänekoski 3 797 6 3 53 Saarijärvi 48 445 25 156 3 195 Viitasaari 36 668 17 74 1 761 Keski-Suomi 137 282 38 797 16 879 17

Turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöihin kiintoainetta, ravinteita, humusta ja rautaa. Turvetuotannon aiheuttaman fosfori- ja typpikuormituksen osuus on Keski-Suomen ihmistoiminnan aiheuttamasta fosforikuormituksesta 0,7 % ja typpikuormituksesta 1,1 %. Vaikka kuormitusosuus jää pieneksi, voi turvetuotannolla olla paikallisesti merkittävä vaikutus vedenlaatuun. Turvetuotantoalueiden vesistökuormitusta vähennetään erilaisin vesiensuojelumenetelmin, joita ovat mm. sarkaojarakenteet, laskeutusaltaat, pintavalutuskentät, kemiallinen vedenpuhdistus, virtaaman säätö sekä ylivuotokentät. Keski-Suomessa turvetuotannon vesiensuojelu on edistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Vuonna 1992 vesiensuojelun perustason täytti ainoastaan noin 9 % tuotantokuntoisesta ja valmisteltavana olevasta pinta-alasta. Vuoden 2001 loppuun mennessä oli pelkästään perustason mukaiset vesiensuojelutoimet Keski-Suomessa enää 29 %:lla turvetuotantopinta-alasta. Parannetun vesiensuojelun osuus pinta-alasta oli 56 %. Tehostettu vesiensuojelu oli 15 %:lla pinta-alasta. Keski-Suomen energiaselvityksen mukaan turpeen käyttö tulee kasvamaan Keski-Suomessa. Merkittävin kotimaisen energian käytön kasvu tapahtuu siinä vaiheessa kun suunniteltu Jyväskylän lämpövoimalaitos toteutuu. Koska vanhoja turvetuotantoalueita poistuu tuotannosta vuosittain, tarvitaan turvetuotantoon jatkuvasti myös poistumaa korvaavia uusia alueita. Keski-Suomen maakunnan kallioperä on vajaat kaksi miljardia vuotta vanhaa ja sen kivilajit ovat suureksi osaksi happamia ja vähäravinteisia. Yleisimmät kivilajit ovat graniitti, granodioriitti ja kvartsidioriitti. Kalliomaan osuus maapinta-alasta on 12 prosenttia (noin 1880 km 2 ). Kalliomaata ja kalliopaljastumia on eniten maakunnan eteläosassa Kuhmoisten, Korpilahden, Jyväskylän ja Laukaan alueella. Keski-Suomesta ei ole vielä paikannettu taloudellisesti merkittäviä malmi-, teollisuusmineraali- ja teollisuuskiviesiintymiä yhtä sinkki-rikkimalmiesiintymää lukuun ottamatta. Joitakin lupaavia teollisuusmineraaliesiintymiä on kuitenkin tiedossa. Korukiveksi soveltuvaa kiviainesta löytyy Keski-Suomen kallioperästä runsaasti. Rakennuskiveä louhitaan Korpilahdella, Muuramessa, Viitasaarella, Kivijärvellä ja Pihtiputaalla. Rakennuskivi- ja harjuainesta korvaavista kiviainesesiintymistä on tehty koko maakunnan kattavat perusselvitykset. Maaperä on suurelta osin jääkauden kasaamaa ja tiivistämää pohjamoreenia. Keski-Suomen soravarat on arvioitu noin 1,85 miljardiksi kuutiometriksi. Maakunnan poikki koillisesta lounaaseen kulkee vaihtelevia sora- ja hiekkamuodostumia sisältävä Sisä-Suomen reunamuodostuma, johon kuuluvat mm. Jämsän Kollinkangas, Muuramenharju ja Jyväskylän harju. Laukaan Hietasyrjänkankalla reunamuodostuma vaihettuu Laukaa-Kyyjärvi saumamuodostuman harjujaksoon. Maa-aineslain mukaisella ilmoitusmenettelyllä saadaan kattavat tiedot maa-aineslain mukaisilta ottoalueilta otetuista maa-aineksista. Sovittamalla yhteen ympäristöhallinnon ns. motto-rekisterin tiedot Suomen Maanrakentajien keskusliiton tilastojen kanssa on päädytty siihen, että kiviainesten kokonaiskäyttö oli vuonna 2002 arviolta 90 milj. tonnia, josta kalliomurskeen osuus oli noin 45 %. Vuoden 2003 lopussa maakunnassa oli 90 voimassa olevaa kallioaineksen ottamislupaa ja vuotuinen ottomäärä oli 613 000 km 3. 18

Pohjamoreenia, kalliopaljastumia Vesistö Drumliineja Kumpumoreeneja Harju Sisä-Suomen reunamuodostuma Kuva 7. Yleispiirteinen kuvaus Keski-Suomen maaperästä. 19

Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli 14 939 000 k-m 3. Valtakunnan keskimääräisellä käyttömäärällä 6 k-m 3 /as/v kalliokiviaineksen riittävyys olisi 9 vuotta. Vuoden 2003 lopussa maakunnassa oli 408 voimassa olevaa maa-ainesten ottamislupaa ja vuotuinen ottomäärä oli 2 416 000 k-m 3. Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli 46 804 000 k-m 3. Valtakunnan keskimääräisellä käyttömäärällä 6 k-m 3 /as/v maa-ainesvarojen riittävyys olisi 29 vuotta. 2.4. Keski-Suomen luonnonympäristö ja suojelu Keskisuomalaisen luonnon monimuotoisuus perustuu laaja-alaisten metsien sekä niitä kirjovien soiden ja vesistöjen eliöyhteisöjen rakenteeseen. Lajiston monimuotoisuutta lisäävät vaihtelevasta topografiasta ja elinympäristöjen mosaiikeista aiheutuva luonnon pienipiirteisyys sekä perinteisen maatalouden muovaamat perinneympäristöt. Keskisuomalaisen lajiston erityispiirteenä on useiden pohjoisten ja eteläisten lajien ja lajiryhmien esiintyminen ja vaihettuminen maakunnan alueella. Maakunnan erityisvastuulla on huolehtia varsinkin metsäalueiden, soiden, reittivesistöjen ja kallioalueiden luonnon monimuotoisuuden ja luonnonarvojen säilymisestä. Myös harjut ja Sisä-Suomen reunamuodostuma ovat näkyvä osa Keski-Suomen luonnossa. Maakunnan itäosa kuuluu osana Suomen komeimpaan drumliinikenttään (pitkulainen moreenimuodostuma). Maakunnan alueelta voidaan hahmottaa kaksi ekologisesti yhtenäistä aluekokonaisuutta: Suomenselän ja Päijänteen ekologiset suuralueet. Suuralueet ovat ylimaakunnallisia, jopa valtakunnan rajojen ulkopuolelle ulottuvia luonnonmaantieteellisiä alueita, joilla vallitsee jokseenkin yhtenäiset luonnonolot. Alueille voidaan määrittää niille ominaiset luonnonelementit ja luontoarvot. Suuralueet saattavat olla lajiston leviämisreittejä ja siten myös geneettisen monimuotoisuuden säilymisen ja geenivaihdon alueita. Luontoytimet ovat yksittäisiä monimuotoisia luontokohteita. Luontoydin voi olla esimerkiksi kansallispuisto, muu luonnonsuojelualue tai uhanalaisen lajin esiintymispaikka. Elinkykyisten populaatioiden säilyttämiseksi luontoydinten välillä tulisi säilyttää ekologisia yhteyksiä. Luontoydintihentymät sekä niiden ympäristö ja yhteysalueet muodostavat ekologisen vyöhykkeen. Näitä on Keski-Suomessa kahdeksan. Ekologisten vyöhykkeiden sisällä maankäytön suunnittelun tulisi turvata vyöhykkeiden perustana olevien luontoytimien välisten yhteyksien säilyminen. Ekologisia yhteyksiä tulisi säilyttää myös eri ekologisten vyöhykkeiden välillä. Sekä ekologiset suuralueet että vyöhykkeet ovat rajoiltaan epätarkkoja. Keski-Suomen sijainti eteläisten keidassoiden ja pohjoisten aapasoiden vaihettumisvyöhykkeellä näkyy monimuotoisessa kasvi-, hyönteis- ja lintulajistossa. Erityisen merkittäviä ovat laajat yhtenäiset luonnontilaiset tai luonnontilaisenkaltaiset suoalueet, joista valtaosa on jo perustettu luonnonsuojelualueiksi. Toisaalta reheviä suotyyppejä on vähän ja ne ovat pienialaisia, mikä kuvastuu vaateliaan lajiston harvinaisuutena. Ravinteiset korpi- ja lettotyypit ovatkin erityisen suojelunarvoisia. Metsäluonnon monimuotoisuudelle on ollut erityisen haitallista yhtenäisten metsäalueiden pirstoutuminen, vanhojen luonnonmetsien väheneminen ja lehtipuuvaltaisten metsien niukkuus. Maakunnan neljän kansallispuiston ja yhden luonnonpuiston lisäksi 20

metsäalueiden luonnon monimuotoisuutta on pyritty kohottamaan toteuttamalla lehtojensuojeluohjelmaan ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvien alueiden suojelua. Talousmetsissä metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttäminen ja metsäsertifioinnin kriteerit tukevat luonnonsuojelua. Lakisääteisillä suojelualueilla on metsämaata noin 20 000 hehtaaria (1,5 % metsämaan pinta-alasta). Metsien suojelutilannetta parantaa osaltaan metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttäminen talousmetsissä (noin 0,5 % metsätalousmaan pinta-alasta). Lisäksi erilaisia virkistysmetsiä, rantametsiä tai retkeilyalueita, joilla metsänkäyttö on rajoitettu, on 13 000 hehtaaria. Reittivesistöjen suojelua on edistetty toteuttamalla valtioneuvoston vahvistamaa rantojensuojeluohjelmaa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta karuilla reittivesistöillä on merkitystä erityisesti selkävesilinnustolle. Kalliot ovat geomorfologisten ja geologisten arvojen lisäksi harvinaisen ja uhanalaisen lajiston kannalta merkittävä elinympäristö. Valtaosa pienvesistä on muuttunut luonnontilaltaan. Lähteet, lähteiköt ja puronvarsialueet ovat jatkossa erityisasemassa luonnonsuojelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Taulukko 2. Valtakunnalliset suojeluohjelmat Keski-Suomessa (toteutumatilanne 31.12.2003). Pinta-ala Suojeltu Toteutuma (ha) ala (ha) % Kansallis- ja luonnonpuistot 7 268 7 064 97 Soiden suojelu 5 693 5 402 95 Lintuvesien suojelu 1 295 755 58 Harjujen suojelu 1 070 447 42 Lehtojen suojelu 126 121 96 Rantojen suojelu 6 657 4 104 62 Vanhojen metsien suojelu 3 064 2 990 98 Keski-Suomen suojelualueverkoston rungon muodostavat valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset suojeluohjelmat. Maakunnassa sijaitsee kaikkiaan 147 Suomen Natura 2000 verkostoon sisältyvää aluetta, joiden yhteispinta-ala on noin 84 600 hehtaaria. Natura-verkoston toteuttamisaste oli 80 % vuoden 2001 lopussa. Pääosa kohteista sisältyy edellä mainittuihin valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden hoidon ja käytön suunnittelu on alkanut. Suomen ympäristökeskuksen ja BirdLifen lintuasiantuntijat ovat nimenneet 411 Suomen tärkeää lintualuetta (FINIBA-aluetta). Nämä lintualueet ovat luonnonsuojelun kannalta merkittäviä uhanalaisten, silmällä pidettävien ja kansainvälisen erityisvastuun lintulajien pesimis- tai kerääntymisalueita. Keski-Suomessa ei ole kansainvälisesti tärkeitä lintualueita (IBAalueita). 21

Natura 2000 -alue Kansallispuisto tai luonnonpuisto Rantojen suojelu Vanhojen metsien suojelu Lehtojen suojelu Soidensuojelu Lintuvesien suojelu Harjujen suojelu Kuva 8. Valtakunnalliset suojeluohjelmat ja Natura 2000 -alueet Keski-Suomessa. 22

Harjujen moninaiskäyttötutkimuksen perusteella Keski-Suomessa on 104 suojelun ja moninaiskäytön kannalta merkittävää harjualuetta, joiden yhteispinta-ala on 5 300 ha. Luonnonsuojelulakiin perustuvia maaperän suojelualueita on varsin vähän. Keskisuomalaisen luonnon yksi erityispiirre ovat kallioalueet, joita on Keski-Suomessa noin 1880 neliökilometriä. Valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita on 93 kpl, yhteensä 23 200 ha. Tärkeimpien harju- ja kallioalueiden suojelua on edistetty lähinnä maa-aineslain turvin. Keski-Suomesta on lisäksi kartoitettu kallioperän suojelu- ja opetuskohteet. Moreenimuodostumia koskeva kartoitus on meneillään. Keski-Suomen pienvesisuunnitelmassa kuvataan 326 kohdetta, joista 118 kohdetta on luokiteltu suojelunarvoisiin arvoluokkiin. Pienvedet pyritään säilyttämään joko ottamalla ne huomioon kaavoituksessa ja metsäsuunnittelussa tai perustamalla ne luonnonsuojelualueiksi. Suuri osa pienvesikohteista sisältyy metsälain erityisen tärkeisiin elinympäristöihin (10 ). Lisäksi on huomioitava luonnonsuojelulain mukaiset suojellut luontotyypit (29 ), erityisesti suojeltavat lajit (47 ) ja Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset (49 ). Nämä kohteet ovat valtaosaltaan pienialaisia. Järvitaimenen kalastukseen soveltuvia koskialueita on Keski-Suomessa poikkeuksellisen paljon ja tätä ei ole vielä täysipainoisesti hyödynnetty maakunnan vetovoimatekijänä. Keski-Suomi on yksi kolmesta maamme kalanpoikasten päätuotantoalueesta. Vaikka ruokakalan kasvatus sisävesissä on huomattavasti vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, on tuotanto Keski-Suomessa säilynyt jokseenkin ennallaan. Jokirapua tuotetaan yhä enemmän sekä elintarvikkeeksi että istukkaiksi. Vesiviljelyn painopistealueita ovat Konnevesi, Hankasalmi, Laukaa ja Viitasaari. Jyväskylän yliopiston yhteyteen on syntynyt kansainvälisen tason kalatalouden osaamiskeskus, joka tarvitsee edustavia vesialueita tutkimuskohteiksi. Keski-Suomen pinta- ja pohjavesien tila on yleisesti ottaen hyvä. Maakunnassa on useita isoja, karuja ja hyvälaatuisia vesistöjä, mutta paljon myös pieniä humuspitoisia ja happamoitumisherkkiä metsäjärviä. Pahimpia likaajia ovat olleet puunjalostusteollisuus ja suurehkot asutustaajamat, mutta niiden aiheuttama vesistökuormitus on viime vuosikymmenien vesiensuojelutyön tuloksena vähentynyt huomattavasti. Paikallisesti veden laatua ovat heikentäneet myös kalankasvatus ja turvetuotanto. Keski-Suomen metsät ovat terveitä ja hyväpuustoisia. Metsäluonnon monimuotoisuudelle on ollut haitallista yhtenäisten metsäalueiden pirstoutuminen, vanhojen luonnonmetsien väheneminen ja lehtipuuvaltaisten metsien niukkuus, minkä takia monet metsälajit ovat uhanalaistuneet. Jatkossa ekologisen kestävyyden isot haasteet kohdistuvat luonnon monimuotoisuuden vähenemisen estämiseen, hajakuormituksen vähentämiseen ja ilmastomuutoksen hidastamiseen. Keski-Suomessa on kahdeksan koskiensuojelulailla suojeltua vesistöä tai vesistön osaa, joihin kuuluu kymmeniä koskia. Merkittävimpien koskireittien lisärakentaminen estettiin vuonna 1987 voimaan tulleella koskiensuojelulailla. Koskien luonnonsuojelullisen, kalataloudellisen ja virkistyskäytöllisen merkityksen takia Keski-Suomessa on kunnostettu irtouiton päätyttyä 200 koskea ja nivaa. 23

2.5. Kulttuuriympäristöt maakunnallisena voimavarana Arvokkaat kulttuuriympäristöt ovat eurooppalaista, kansallista ja maakunnallista kulttuuriperintöä. Aineellinen kulttuuriperintö välittyy uusille sukupolville maisemallisina kokonaisuuksina ja perinnemaisemina, rakennettuina ympäristöinä sekä muinaisjäänteinä ja -muistoina. Kulttuurisen kestävyyden kannalta on tärkeää vaalia maakunnallisten kulttuuriympäristöjen ominaispiirteitä. Kulttuuriympäristö on merkittävä asuinviihtyisyyden, virkistyksen ja elinkeinotoiminnan voimavara. Keski-Suomen kulttuurimaisemat ovat ihmisen toiminnan ja luonnon vuosisataisessa vuorovaikutuksessa syntyneitä maisema-aluekokonaisuuksia. Maaseudun kulttuurimaisema-alueiden arvo perustuu kolmeen elementtiin: avoimeen viljelymaisemaan, talonpoikaiseen rakennusperinteeseen sekä monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon. Maisema-alueiden tunnusmerkkejä ovat avoimuus, valoisuus ja monitasoisuus. Visuaalisesti kulttuurimaisemat ovat suurehkoja, maisemakuvaltaan ehjiä ja vaihtelevia, kokonaisuuksia. Merkittävimmät maisema-alueiden uhkatekijät Keski-Suomessa ovat taajamarakenteen laajeneminen sekä maa- ja metsätalouden tuotantorakenteelliset muutokset ja maaseudun autioituminen. Maaseutumaisemat ovat kokeneet muutoksia viime vuosikymmeninä. Varsinkin kaupunkikeskustojen läheisillä alueilla on nähtävissä paineita laajentaa asuinrakentamista arvokkaille maisema-alueille. Huolellisesti suunniteltuna eri maankäyttömuodot voidaan sovittaa yhteen maisema-arvojen kanssa. Maisemia uhkaa myös väestön väheneminen ja tuotantotapojen muutokset maaseutukunnissa. Maaseudun autioituessa pellot kasvavat nopeasti umpeen estäen maiseman hahmottumista kokonaisuutena. Metsäsektorin toimijat vaikuttavat toimenpiteillään myös eheän maisemakokonaisuuden säilymiseen, sillä maisema-arvot huomioimaton hakkuutoiminta runtelee usein vuosiksi näkymät maisemallisesti herkillä alueilla. Keski-Suomen maakunnan alueella on 8 valtakunnallisesti ja 49 maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisema-aluetta. Alueet kuvastavat keskisuomalaista kulttuuritraditiota ja viestivät erityisesti asumisen, maankäytön, elinkeinojen ja liikkumisen historiasta. Perinnemaisemat (perinnebiotoopit) ovat alkutuotannon ja muiden varhaisten elinkeinojen ja niihin liittyvien toimintojen muovaamia, usein alkuperäisestä käytöstä poistuneita tai poistumassa olevia, luontotyyppejä. Perinnemaisemia ovat erityyppiset niityt, kedot, kaskimetsät, hakamaat, nummet ja perinteisesti viljellyt ja hoidetut maatilat. Perinnemaisemakokonaisuuteen kuuluvat kohteen rakenteet ja rakennelmat, aidat ja ladot. Pinta-alaltaan perinnemaisema-alueet ovat usein pieniä kokonaisuuksia mutta kulttuurihistorialtaan, kasvi- ja eläinlajistoltaan (perinnebiotoopit) ja estetiikaltaan ne ovat arvokkaita. Yhteistä perinnemaisemille on monimuotoisuus ja uhanalaisuus. Keski-Suomessa on vajaa kaksisataa arvokkaaksi luokiteltua perinnemaisemakohdetta. 38 kohdetta luokitellaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Suurin osa 1990-luvulla inventoiduista perinnebiotoopeista on metsälaitumia. Lisäksi Keski-Suomesta löytyy hakoja, niittyjä ja rantaniittyjä. Arvokkaita niittyjä on jäljellä Keski-Suomessa enää vähän. Perinnemaisemien säilyminen edellyttää kohteiden hoitamista perinteisen maatalouden menetelmiä mukaillen. 24

Valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Arvokas perinnemaisema YKR -taajamarajaus Kuva 9. Arvokkaat kulttuuriympäristöt ja -maisemat Keski-Suomessa. 25

Keski-Suomen rakennetut kulttuuriympäristöt ovat fyysisiä todisteita maakunnan kulttuurihistoriasta ja merkittävä osa kansallista ja maakunnan identiteettiä. Rakennetuissa ympäristössä huomio keskittyy rakennusperinteeseen ja arkkitehtuurin historiaan. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä on Keski-Suomessa 64 kappaletta; maakunnallisesti arvokkaiksi kokonaisuuksiksi on luokiteltu n. 450 rakennettua ympäristöä eri puolilta maakuntaa. Kirkonkylät ovat miljöötyyppi, joka on ehkä ankarimmin kokenut sotien jälkeisen rakennemuutoksen. Viime vuosikymmenien uudisrakentaminen on rikkonut maaseudun kylänäkymää, eikä ehjiä kirkonkyliä ei ole Keski- Suomessa juurikaan säilynyt. Rakennushistorian keskisuomalainen helmi on UNESCO:n maailmanperintölistallakin oleva Petäjäveden vanha kirkko ympäristöineen. Keski-Suomessa on selkeä tiedollinen puute modernin ajan rakennusperinnöstä. 1940-lukua nuorempaa rakennusperintöä ei ole inventoitu kattavasti. Esihistoriallisen ajan löydöt ovat ainut todiste sen ajan kulttuurista ja siksi löydöt on katsottu yhteiseksi kansallisomaisuudeksi. Muinaismuistoja suojellaan muinaismuistolailla. Kiinteät muinaisjäännökset jaetaan yleensä asuinpaikkoihin, röykkiöihin, kalliomaalauksiin, muinaislinnoihin ja muihin kohteisiin. Muita kohteita ovat mm. hiidenkiukaat, lapinrauniot ja kalmistot. Valtakunnallisesti merkittäviä muinaisjäännöksiä on Keski-Suomessa yhdeksällä alueella. 26