MISTÄ KEHITTÄMISESSÄ ON KYSE? Työkokous mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluista 30.9.2009 Seinäjoki, Frami Minna Savolainen, projektipäällikkö, THL, Mielenterveyden edistämisen yksikkö
Esityksen sisältö Yleistä kehittämisestä sekä kehittämisen trendeistä Asumispalvelujen kehittämisestä
Yleistä kehittämisestä sekä kehittämisen trendeistä
Mitä tehdään, kun kehitetään? Nykysuomen sanakirjan mukaan kehittämisellä tarkoitetaan: 1 päästää (auki) kerältä, kelalata, punoksesta tai laskoksista, 2 a) (vähitellen) tehdä tai muuttaa jokin joksikin tai jonkinlaiseksi, muuttaa jotakin johonkin suuntaan, hyvään tai huonoon, muokata, muovata, b) (vähitellen) tehdä jossakin suhteessa täydellisemmäksi tai paremmaksi, kypsyttää, koulia, edistää, c) kasvattaa, tuottaa, synnyttää, muodostaa, d) kehittää kuvaksi.
Mitä kehittäminen oikeastaan on? Monimerkityksellinen käsite; uudistamista, muuttamista, muutoksen tukemista, reformi, kokeiluja, uudistamista, tuotteiden/ tuotantoprosessien/menetelmien/ järjestelmien aikaansaamista jne. Kehittäminen ja muutos liitetään usein yhteen ja rinnastetaan synonyymeiksi. Oppiminen liittyy kehittämiseen. Ehkä kehittämisessä on perimmiltään kyse sellaisten uskomusten luomisesta, jotka pystyvät jäsentämään ihmisten maailmaa positiivisella tavalla tavoitekuvan luomista halutusta tulevaisuuden tilasta (Jalava & Virtanen 1996)
Kehittämistoiminnan tarkoitus Pyritään aina aikaansaamaan havaittavissa oleva muutos (johonkin). Kehittämistoiminnan tulee olla tavoitteellista. Edellyttää ongelman määrittelyä, kehittämisen tarpeen identifiointia muuten vaarana itsetarkoituksellinen kehittämistoiminta ilman päämääriä. Pyritään suuntaamaan toiminta oikeisiin asioihin parhailla mahdollisilla toimintatavoilla. Pyritään muuttamaan tilannetta paremmaksi tai säilyttämään olemassa oleva tilanne tai välttämään ongelmia.
Kehittämisen muotoja ja suuntia ammatin, osaamisen kehittäminen työyhteisön kehittäminen työn substanssin, prosessien, toimintatapojen kehittäminen tutkimusavusteinen kehittäminen projekti-/hankekehittäminen tuote- ja konseptikehittäminen palvelurakenteiden kehittäminen verkostojen, yhteistyörakenteiden kehittäminen jne.
Kehittämisen toteuttamisen muodot Osana normaalia työtä naturelli kehittäminen; ongelmien, ristiriitojen, puutteiden ratkominen työn teon lomassa. Arkityön/-työssä kehittäminen nähdään tänä päivänä osana hyvää ammattikäytäntöä. Kehittäminen erillisenä toimintana: tavanomaisesta työstä erottuva erityinen toiminta hanke- ja projektikehittäminen kiihtynyt erit. 2000 luvulla omaksi teollisuuden haaraksi, jolle on leimallista siirtyminen nopeassa tahdissa projektista toiseen. Kysymys: missä kulkee raja, jossa hanketehtailu uudistamisen sijaan enemmän uuvuttaa?
Kuka/ketkä kehittävät? Asiantuntija-ohjautuva kehittäminen: konsulteilla, kehittäjillä, kouluttajilla ja päättäjillä keskeinen asema. Tyypillistä tulosorientoituneisuus ja tuotantokeskeisyys. Suunnittelu-ohjautuva kehittäminen: tärkeää usean toimijan osallistuminen ja aktiivisuus. Kommunikaatio-ohjautuva kehittäminen: prosessikehittämistä, yhteinen strateginen ajattelu ja suunnitelmien tekeminen. Uusi aika: kehittäjyys on olennainen osa ammatillisuutta ja korkeatasoista palvelutoimintaa.
Asiakas/ palvelujen käyttäjä kehittäjänä? Hyvinvointipalvelujen kehittämisessä asiakkaan osallistuminen palvelujen kehittämiseen ei ole uusi ajatus asiakkaat halutaan nähdä oman elämänsä parhaina asiantuntijoina. Asiakas halutaan nähdä kumppanina, ei toimenpiteiden kohteena asiakaslähtöinen ja asiakaskeskeinen työtapa keskeinen. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisestä puuttuvat kuitenkin vielä vakiintuneet osallistumisen (hyvät) toimintakäytännöt: Missä empowerment konkreettisesti näkyy: osallistuvatko asiakkaat hallinnolliseen päätöksentekoon, konsultoidaanko palvelujen käyttäjiä palvelujen kehittämiseksi? Yleinen suuntaus tahtotila on asiakkaan aseman ja osallistamisen vahvistaminen: asiakkaan ja hänen arkeaan tuntevien ihmisten osallistuminen palveluiden suunnitteluun tulisi olla kaiken keskiössä. Edessä on pitkä oppimisprosessi ja palvelujen kehittämiskulttuurin muutos. Teollisuus- ja kaupallisilla organisaatiolla on kestänyt 50 vuotta vastaavassa oppimisprosessissa!
Kehittämisen sidonnaisuus ajassa kulkeviin megatrendeihin Kehittämistä suuntaa ja ohjaa kussakin ajassa vaikuttavat muutospyrkimykset, (poliittinen) tahto, lainsäädäntö ja taloudelliset resurssit. Keskeistä valtiovallan ohjausmekanismien muutos: ohjauskulttuurin merkittäviä muutoksia ovat olleet siirtyminen tuntuvasta resurssi- ja normiohjauksesta vuonna 1993 tehdyn valtionosuusuudistuksen myötä kohti informaatio-ohjausta. sosiaali- ja terveydenhuollon kehityspolkua voidaan kustua suunnittelurationalisimista kehittämisprojekteihin ja ohjelmiin (Seppänen- Järvelä 2003).
Kehittämisen tausta-ajattelu eri aikakausina Suunittelurationalismi 1960 Orastava New Public Management 1980 -Talousarviomen ettelyt -kts- ja ptssuunnitelmat -komitealaitos -Tulosjohtaminen - sosiaali- ja terveys yhdessä - laatujohtaminen New Public Management 1990 Post managerismi/ modernismi 2000 -Desentralisaatio -EU -tieto-ohjaus -projektikehittäminen -verkostomaisuu s, kumppanuus -palvelujen modernisaatio -informaatioohjaus - ohjelma, suositus ohjaus -vaikuttavuuss, evidence based -paradigma - hyvät käytännöt (good/best practices) Mukaellen Seppänen-Järvelä, R. 2006.
Laatu- ja kehittämissuositukset informaatio-ohjauksen välineinä Täyttävät osaltaan sitä aukkoa, joka 1990-luvun alussa syntyi, kun valtion normiohjausta radikaalisti vähennettiin ja esimerkiksi sektorikohtaiset yleiskirjeet kumottiin. Osana informaatio-ohjausta suositukset antavat päätöksentekijölle ja palveluntuottajille tietoa ja välineitä, joiden avulla toimintaa voidaan kehittää. Ei pakottavaa ohjausta. Liittyvät tiettyyn aikakauteen ja käsitykseen laadusta, tahdon ilmaisu tavoiteltavasta laadusta.
Laatu- ja kehittämissuositukset informaatio-ohjauksen välineinä (2) Laatusuositusten kohdennukset ovat erilaisia: osa suosituksista on kohdennettu tietyille asiakas-/väestöryhmille, kuten esimerkiksi ikäihmisten palveluja, varhaiskasvatusta ja mielenterveyspalveluja koskevat laatusuositukset. Osa suosituksista tai suosituksen kaltaisista on taas laajempia ja kohderyhmänä koko väestö, kuten esimerkiksi suositukset laadunhallinnasta, terveyden edistämisen laatusuositus tai Hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelma. Selkeästi ohjauksen ja valvonnan välineeksi tehtyjä laatusuosituksia ovat Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus, Päihdepalvelujen laatusuositukset ja Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittämissuositus
Hyvinvointipalvelujen kehittämiseen vaikuttavia trendejä tällä hetkellä ja lähivuosina Ikärakenteen ja väestön määrän kehitys: vaikuttavat palvelutarpeisiin ja kulutukseen (Suomessa esim.sosiaali ja terveyspalveluiden tarve on lisääntymässä). Väestön koulutus- ja sosioekonomisen tason noustessa palvelutarpeet lisääntyvät: ei tyydytä verovaroilla toteutettuihin huonosti toimiviin palveluihin/ palvelujen puutteeseen. Markkinavoimien valta palveluiden tuotannossa kasvaa. Hallinnollinen rakennemuutos jatkuu (näkyy mm. palveluiden kilpailuttamisena ja ulkoistamisena ja yksityistämisenä). Palveluiden organisointi- ja hallintotavoissa tapahtuu muutoksia: yhteistoiminta, verkostot, yhtiöittäminen, tilaaja-tuottaja mallit yms. Osa hyvinvointipalveluista korvautuu ainakin osin oman avun järjestelmillä. Vaihtoehtoiset palvelutuotantomallit ja palvelutuottajat lisääntyvät. Palvelut muuttuvat yhä enemmän teknologian välityksellä toimiviksi. Palvelukentät laajenevat ja sisällöt monipuolistuvat, tuotteistaminen lisääntyy, kilpailu kiristyy, palvelujen elinkaaret lyhenevät.
Mielenterveys- ja päihdetyön kehittämisen trendejä Mielenterveys- ja päihdetyö lähenevät toisiaan integroidut palvelut. Edelleen laitospainotteisen hoitojärjestelmän muutos avohoitopainotteisemmaksi. Psykiatrinen erikoissairaanhoito siirtyy yleissairaaloiden yhteyteen. Palvelujärjestelmän keskiössä on peruspalvelut. Mielenterveys- ja päihdepalvelut järjestetään pääasiallisesti avohoitona. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsee joustavasti matalakynnyksisen yhden oven periaatteella. Palvelujen monipuolistuminen. Edistävä ja ehkäisevä työ vahvistuu. Kokemusasiantuntijat ja vertaistoimijat otetaan mukaan mielenterveys- ja päihdetyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. MIELENTERVEYS- JA PÄIHDESUUNNITELMA Mieli 2009 työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015
Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittämisestä
Kehittämisen reunaehdot Suositukset, ohjelmat: Mielenterveyspalvelujen laatusuositus Päihdepalvelujen laatusuositus Mielenterveyskuntoutujan asumispalvelujen kehittämissuositukset Mieli 2009 -ohjelma Seutu-, kunta-, organisaatiokohtaiset ohjeistukset, määräykset Valvonta, audintointi Arvot, kulttuuri, tavat toimia, hiljainen tieto Taloudelliset resurssit, suhdannevaihtelut Laki julkisista hankinnoista, hankintalaki Kuntien hankintaohjeet Asiakkaiden, omaisten tarpeet Tutkimustieto, uusi tieto vaikuttavuudesta, hyvistä käytännöistä Lait ja asetukset: Perustuslaki Sosiaalihuoltolaki Kansanterveyslaki Laki erikoissairaanhoidosta (~terveydenhuoltolaki) Mielenterveyslaki Päihdehuoltolaki Sosiaalihuollon asiakaslaki Potilaslaki Lait yksityisistä sosiaalipalveluista ja terveydenhuollosta Lait ammattihenkilöistä Vammaispalvelulaki Laki kuntouttavasta työtoiminnasta Laki kuntoutuksen yhteistoiminnasta Henkilötietolaki Palvelun tilaajan tarpeet, ammattihenkilöiden tarpeet, Kumppaneiden, sidosryhmien tarpeet
Hankintaosaamisen kehittäminen Kilpailutus on tullut sosiaali- ja terveyspalveluihin, vaikka onkin vasta alkuvaiheissaan. Kilpailutus ja hankinta edellyttää osaamisen kehittämistä niin hankkijan kuin tuottajankin osalta. Hankkija: tuntee markkinat, tekee hankinnat suunnitelmallisesti, tuntee ja noudattaa lainsäädäntöä ja hankintaohjeita, noudattaa ja sitoutuu sopimuksiin, kehittää palvelua ja sen laatua yhdessä palvelun tuottajan kanssa, edistää vuorovaikutusta sekä läpinäkyvyyttä, osaa tehdä tarjouspyynnön, jossa valintakriteerit ovat selkeästi määrittely ja eritelty, ymmärtää ja huomioi hankintojen vaikutuksen markkinoiden kehittymiseen
Hankintaosaamisen kehittäminen (2) Tuottaja: markkinoi ja kehittää palvelujaan aktiivisesti, osaa tuotteistaa ja hinnoitella palvelunsa, selvittää asiakkaan tarpeet ja pyrkii vastaamaan niihin, tuntee julkisissa hankinnoissa noudatettavat menettelytavat, kehittää liiketoimintaosaamistaan, kehittää toimintaansa asiakkaiden tulevaisuuden tarpeet huomioiden, pitää kiinni sopimuksista ja annetuista palvelulupauksista, edistää avoimuutta ja vuorovaikutteisuutta. Hankinnat ja kilpailutus edellyttävät julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja sen kehittämistä. Tärkeimmät periaatteet ovat avoimuus, läpinäkyvyys ja tasapuolisuus sekä kokonaistaloudellisuuden periaate.
Palvelujen suunnittelun näkökulmat Palvelun sisällölliset tekijät TAVOITTEET mitä asiakkaat tarvitsevat missä asioissa asiakkaita palvellaan ASIAKASKESKEISYYS PALVELUJEN KÄYTTÄJÄN NÄKÖKULMA ammatilliset palvelut toimintatavat järjestelyt miten toimittava mitä ja minkälaisia palveluita tarvitaan miten palveluita kannattaa järjestää AMMATILLISTEN PALVELUIDEN NÄKÖKULMA mitä päätöksiä, resursseja ja olosuhteita tarvitaan, jotta ed. voi toteutua toiminnan edellytysten turvaaminen PÄÄTÖKSENTEON JA HALLINNON NÄKÖKULMA 3.4.2009 21
Palvelujen kehittämisessä olennaista Suunnitelmallisuus. Kehittämiskohteiden paikantamisen tulee perustua huolelliseen arviointiin palvelujen nykytilanteesta ja asiakkaiden palvelutarpeista nyt ja (lähi)tulevaisuudessa. Tavoitteet on pystyttävä määrittelemään konkreettisesti. Kehittäminen tarvitsee riittävät resurssit. Kehittämiseen osallistuvat kaikki ne toimijat ja tahot, joita asia koskee. Oikeiden ja sopivien kehittämismenetelmien valinta. Seurannan ja arvioinnin sekä näiden kehittämisen (ml. valvonta) tulee sisältyä kehittämiseen.
Kehittäminen laatu- ja kehittämissuositusten avulla Päihdepalvelujen laatusuositus sekä Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kehittämissuositus auttavat kehittämisen suuntaamisessa, kehittämiskohteiden paikantamisessa sekä seurannan ja arvioinnin kehittämisessä.
Kehittämistarpeiden tunnistaminen ja asemointi Asumispalvelujen laatua ja kehittämisen tarpeita voidaan tarkastella neljästä näkökulmasta: 1) Arvot ja periaatteet sekä niiden toteutuminen: asiakaslähtöisyys, tasa-arvoisuus, itsemääräämisoikeus, yksityisyyden kunnioittaminen, oikeus hyvään kohteluun, oikeusturva 2) Rakenteelliset tekijät: a) Talous, henkilöstö määrä ja pätevyys, täydennyskoulutus mahdollisuus b) Asumispalveluun tarkoitettujen tilojen määrä, koko, laatu, ruokahuolto, siivous yms.,
Kehittämistarpeiden tunnistaminen ja asemointi (2) 3) Sisällölliset tekijät: kuntoutus-/hoitoprosessit, kuntoutussuunnitelma, toimintamenetelmät, toimintakyvyn ja elämänlaadun edistäminen, asiakkaiden ja läheisten vaikutus- ja osallistumismahdollisuudet Asiakasohjautuvuus, yhteistyö 4) Seuranta, arviointi ja valvonta: palautejärjestelmät, raportointi
Kiitos mielenkiinnosta!