INFRA-ALAN KOULUTUSMÄÄRÄT SUOMESSA

INFRA-ALAN KOULUTUSMÄÄRÄT SUOMESSA Paavo Kärki Opinnäytetyö Huhtikuu 2014 Rakennustekniikka Infrarakentaminen

TIIVISTELMÄ Tampereen ammattikorkeakoulu Rakennustekniikka Infrarakentaminen KÄRKI, PAAVO Infra-alan koulutusmäärät Suomessa Opinnäytetyö 33 sivua, joista liitteitä 3 sivua Huhtikuu 2014 Tämä opinnäytetyö on tehty osana Teknologian tutkimuslaitos VTT:n ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhteistä projektia nimeltä Infrarakentaminen muutoksessa. Opinnäytetyön tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille infra-alalle koulutettavan uuden työvoiman koulutuskapasiteetti ja eritellä alan tutkintoja. Työssä haluttiin selvittää ammattikorkeakoulujen ja ammattioppilaitosten koulutusmäärät. Infra-ala kärsii Suomessa osaavan työnvoiman niukkuudesta, eikä tilanne ole menossa parempaan suuntaan, sillä alan työntekijöiden keski-ikä on korkea. Eläkkeelle jää tällä vuosikymmenellä noin 4000 infra-alan työntekijää. Erityisesti työmaamestareista, joita tarvittaisiin vuosittain 150 koko maassa, on pulaa infrasektorilla. Infra-alalle valmistuu vuosittain noin 10 työmaamestaria. Kehitys ei lupaa hyvää, jos tavoitteena on, että maastamme löytyy tulevaisuudessa riittävästi ammattitaitoisia infratuotannon vastuuhenkilöitä. Opinnäytetyöhön kerättiin kyselytutkimuksella kolmelta edelliseltä vuodelta infra-alan tutkintojen tutkintomäärät. Tutkinnoista kysyttiin paikkamäärät tutkintojen aloituspaikoista, tutkintojen aloittaneista ja tutkinnoista valmistuneista. Tutkimus kohdistui vuosille 2011, 2012 ja 2013. Alan tutkinnoista valmistuneita verrattiin rakennusalan valtakunnalisiin tutkintomääriin, ja työssä tarkasteltiin aloituspaikkojen täyttymistä. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella ammattioppilaitoksien perustutkinnoista valmistui noin 800 henkilöä infra-alalle. Ammattikorkeakouluista valmistui tutkittavalla aikavälillä noin 400 henkilöä infra-alalle. Tutkimuksen tulosten perusteella ammattikorkekoulutuksessa infrarakentamiseen suuntautuneista insinööriopiskelijoista ja rakennusmestariopiskeljoista joka kuudes valmistui infra-alalle vuosina 2011 ja 2012. Ammattioppilaitoksien rakennusalan perustutkinnosta opiskelijoita valmistui infra-alalle noin 7% vuosina 2011 ja 2012. Työ tehtiin talven 2014 aikana ja sen tulokset annettiin projektin johtoryhmälle tammikuun 2014 viimeisellä viikolla. Infrarakentaminen muutoksessa projekti tulee päätökseen keväällä 2014. Asiasanat: infra-ala, koulutusmäärä, koulutuskapasiteetti

ABSTRACT Tampereen ammattikorkeakoulu Tampere University of Applied Sciences Degree programme in construction technics Option of civil engineering KÄRKI, PAAVO The Amount of Education in Civil Engineering in Finland Bachelor's thesis 33 pages, appendices 3 pages April 2014 This thesis was made for the Technical Research Centre of Finland and Tampere University of Applied Sciences as a part of their project infrastructure construction in change. Purpose of this work was to find out the capacity of new and trained labor s education and specify examinations of the branch. The research involves qualifications from universities of applied sciences and vocational schools. Civil engineering suffers a lack of trained labor in Finland. The situation is getting worse because the average age is high in the labor structure of civil engineering. There will be retired about 4000 employees in this decade. There are shortage of especially site foremans whom are needed in civil engineering annually 150 nationwide. The present amount is about ten new site foremans per year so the consequence of this development will not be durable for the civil engineering of Finland. The capacity of education for the thesis were gathered by questionnaire study. In the research were gathered nationwide the amouts of studying places, started students and graduated. The amount of qualifications were asked from the last three years. The amounts of graduated were compared to nationwide amount of building trade and observed the inflation of studying places. As the result of the questionnaire study, civil engineering had about 800 new graduated employees in last three years from vocational schools and 400 employees from universities of applied sciences. The findings indicate that every six graduated from the gualification of engineering is specialized in civil engineering in 2011 and 2012. About those who graduated from vocational schools to emplyees of building trade were about 7% specialized in civil engineering. The thesis was made during the winter of 2014 and the results were reported to the management group of the project in January. The infrastructure construction in change project will be finished in spring 2014. Key words: civil engineering, level of qualifications, capacity of education

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 5 1.1 Tausta ja tavoite... 5 1.2 Menetelmät... 5 1.3 Tutkimuksen rajaus... 6 2 INFRA-ALA... 7 2.1 Infrarakentamisen yhteiskunnallinen merkitys... 7 2.2 Infra-alan määrittely... 7 3 INFRA-ALAN TYÖVOIMAN KOULUTUS... 10 3.1 Rakennusalan koulutusjärjestelmä nykyään... 10 3.2 Ammatillinen koulutus... 12 3.2.1 Ammatilliset perustutkinnot... 13 3.2.2 Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot... 15 3.3 Ammattikorkeakoulutus... 16 3.3.1 Infrainsinööri... 17 3.3.2 Rakennusmestari... 18 3.4 Pätevyydet ja henkilösertifikaatit... 19 4 TUTKIMUSKYSELY AMMATTIKORKEAKOULUIHIN JA AMMATTIOPISTOIHIN... 21 4.1 Kyselyntutkimuksen toteutus... 21 4.2 Ammattioppilaitosten tutkintomäärät... 22 4.3 Ammattikorkeakoulujen tutkintomäärät... 26 5 POHDINTA... 28 5.1 Tulosyhteenveto... 28 5.2 Tulosten luotettavuus... 28 5.3 Jatkotutkimusehdotus... 29 LÄHTEET... 30 LIITTEET... 31 Liite 1. Kyselylomake ammattioppilaitoksiin.... 31 Liite 2. Kyselylomake ammattikorkeakouluihin.... 32 Liite 3. Lista infrarakentamisen lopputuotteista... 33

5 1 JOHDANTO 1.1 Tausta ja tavoite Tämä opinnäytetyötyö on tehty osana Tampereen ammattikorkeakoulun ja VTT:n projektia Infrarakentaminen muutoksessa. Projektissa kerätään tietoa infra-alan suhdannetilanteesta, rakennemuutoksesta sekä työvoiman kysynnästä ja osaamisesta. Tutkimusprojekti on laadittu alan yritysten ja organisaatioiden esittämien infra-alan yhteisten tietotarpeiden pohjalta. Tämä työ liittyy selvitykseen infra-alan työvoiman osaamisesta ja tarjonnasta. Infra-alan työvoimaa koulutetaan monissa oppilaitoksissa Suomessa. Tässä työssä käsitellään alan eri tutkintoja ja niiden tutkintomääriä valtakunnallisesti. Työn tavoitteena oli selvittää uutta työvoimaa infra-alalle kouluttavien tutkintojen tutkintomäärät ja sisältö. Tutkimustuloksia hyödynnetään Infrarakentaminen muutoksessa projektin osassa, jossa käsitellään alan työvoiman tulevaisuuden näkymiä ja osaamista. Tutkimuksen kohteena olivat koko Suomen ammattioppilaitokset ja ammattikorkeakoulut. Tutkintomääriä verrattiin valtakunnallisiin rakennusalan tutkintomääriin ja tarkasteltiin myös aloituspaikkojen täyttymistä oppilaitoksittain. Lisäksi työssä oli tarkoitus esitellä infra-alan tutkintojen sisältöä. Tutkinnoista esitetään keskeiset tiedot. 1.2 Menetelmät Tämän työn empiirisessä osuudessa on käytetty kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisessa tutkimusmenetelmässä voidaan hankkia tiedot muiden keräämistä tilastoista tai tiedot kerätään itse. Ennen kuin tietoa lähdetään keräämään, pitää päättää mikä kohderyhmä ja tiedonkeruumenetelmä tutkimukseen soveltuu parhaiten. Vaihtoehtoina ovat www-kysely, postikysely, informoitu kysely ja puhelintai käyntihaastattelut. Tiedonkeruumenetelmän valintaan vaikuttaa tutkittavan asian luonne, tutkimuksen tavoite, aikataulu ja budjetti. Kyselylomakkeiden tekeminen wwwkyselynä on nykyään yleistä. Kyselyn vastaukset tallentuvat selaimelta reaaliajassa lomakkeen omaan tietokantaan, josta tuloksia voidaan helposti jatkokäsitellä tilastoohjelmilla. (Heikkilä 2008, 18.)

6 Kyselylomakkeen laatiminen edellyttää tutkimusongelman pohtimista, käsitteiden määrittelyä ja aineiston jatkokäsittelyn toteuttamisen suunnittelua. Olennaisia tietoja ovat myös, että mitä ohjelmaa kyselylomakkeen laatimiseen käytetään, mikä on lomakkeen asettelu ja millä tavalla tulokset raportoidaan. Verkkokyselyn toteuttamisessa on oleellista, että kyselylomake lähetetään oikealle kohderyhmälle. Ensiksi täytyy löytää edustavan kokoinen otos oikeasta kohderyhmästä. Kysymysten huolellinen suunnittelu vähentää huomattavasti kysymyksien virheellisiä tulkintoja, joten kysymysten tulee olla yksiselitteisiä ja tutkimuksen tavoitteeseen tähtääviä. (Heikkilä 2008, 47.) 1.3 Tutkimuksen rajaus Tiedonkeruu rajattiin ammattikorkeakouluihin ja ammattioppilaitoksiin. Yliopistokoulutus jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Infra-alan tutkinnoiksi luokiteltiin tutkinnot, joista kaikki valmistuneet tulevat työvoimaksi infra-alalle. Infra-alalle työskentelee paljon kuorma-autonkuljettajia, mutta heidän suorittamastaan kuljetusalan tutkinnosta valmistuu paljon kuljettajia muille toimialoille. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä yhteen infra-alan tutkintomääriä koko Suomen alueelta. Lisäksi kyselyn tuloksiin rajattiin ne tutkintomäärät, jotka tuottavat uusia työntekijöitä alalle. Toimialan koulutuksesta ammattikorkeakoulutasolla valittiin nuorten koulutus. Ammattioppilaitostasolla tutkinnot valittiin nuorten koulutuksen perustutkinnoista.

7 2 INFRA-ALA 2.1 Infrarakentamisen yhteiskunnallinen merkitys Infrarakentaminen on yhteiskunnan jokapäiväisen toimivuuden kannalta välttämättömien rakenteiden kunnossapitoa, rakentamista ja hoitoa. Infra-alan yritykset ja työntekjät varmistavat modernin yhteiskunnan toimivuuden ja maamme kilpailukyvyn globaalissa markkinataloudessa. Infrarakenteiden kunnossapito, hoito ja korjaaminen kasvattaa osuuttaan infra-alan kokonaisuudesta. (Jääskeläinen 2010, 4.) Suomessa noin 40 000 työntekijää työskentelee suoraan infra-alalla ja 30 000 työntekijän työt liittyvät väillisesti infra-alaan. Infra-alan työlajit ovat hyvin konevaltaisia, jonka seurauksena alan yritystoiminta on suuria pääomia vaativaa. Infra-alalle sijoitetusta pääomasta vain 11% menee ulkoimaille eli toiminnan kotimaisuusaste on korkea. Tämä osuus johtuu suurilta osin polttoainekustannuksista ja kaluston hankinnoista. Erityisesti lähivuosina julkisen hallinnon panostukset infrarakenteisiin on alimitoitettua. Tästä seurauksena on, että alan yrityksien tulee saada enemmän aikaan vähemmillä resursseilla. Tämän lisäksi alan haasteena ovat jatkuvasti tiukkenevat ympäristövaatimukset. Suomen infra-alan tulevaisuus nojaa henkilöstön koulutukseen ja osaamiseen, sekä uuden teknologian käytön lisääntymistä ja tuotantoprosessien kehittämistä. (Jääskeläinen 2010, 4.) Infrarakentamisen arvo oli 7,8 miljardia euroa vuonna 2013. Isoin työlaji kustannusten perusteella oli kunnossapito osuudella 28%. Suurten infrarakennuskohteiden osuus vaihteli 7-10 prosentin välillä vuosina 2008-2013. (Nippala & Vainio 2013, 12.) 2.2 Infra-alan määrittely Infrarakentaminen on kaiken rakennetun ympäristön tuottamista ja ylläpitämistä, pois lukien talojen rakenteet. Infra-ala on laaja toimiala, johon kuuluu infran rakentaminen, infran kunnossapito ja -korjaus. Infrarakentamisen osa-alueet luokitellaan yhdyskuntien välisiin yhteyksiin, yhdyskuntiin ja tontteihin. Nämä osa-alueet poikkeavat toisistaan tilaajakannan, vaikutusalueen, ja loppukäytön osalta. Infra-alan tilaajat luokitellaan kolmeen luokkaan, jotka ovat kuntakonsernit, valtio ja yksityinen sektori. Kuntakonser-

8 nien tilaajaedustukseen kuuluu peruskuntien liikelaitokset, kunnallistekniikan vastuuyksiköt ja kunnan omistamat yritykset. Valtiota tilaajaosapuolena edustaa liikennevirasto ja ELY-keskukset. Yksityisellä sektorilla tilaajaosapuolia ovat rahoittajat eli yksityiset yritykset, asunto-osakeyhtiöt ja kotitaloudet. Yksityiselle tehtävän työn välittömänä työn tilaajana on palkattu projektiorganisaatio investointihankeelle, pääurakoitsija tai rakennuttaja. (Nippala & Vainio 2013, 5.) Toimialaan luetaan mukaan myös suunnittelu, rakennuttaminen ja kehitystoiminta. Infrarakentamista ei lueta viralliseksi toimialaksi, vaan virallinen toimiala on maa- ja vesirakentaminen, joka käsittää paljon suppeamman määrän lopputuotteita. Infra-ala toimialana voidaan määritellä luettelemalla sen tuottamat lopputuotteet. Kuviossa 1 on lueteltu toimialan lopputuotteet. (Nippala & Vainio 2010, 4.)

9 Alkutuotannon infrarakenteet - metsäautotiet - yksityistiet - salaojat, metsäojat Maantieverkosto - tiet, - sillat, - kevyen liikenteen väylät - alikulkukäytävät, maantietunne- Raideliikenneverkosto - radat, ratasillat - metro, - raitiotie - ratatunnelit Lentoliikenneverkosto - kiitoradat - rullaustiet - terminaalipihat Katuverkosto - kadut, katusillat, - kevyen liikenteen väylät - alikulkukäytävät Tietoliikenneverkosto - maa- ja ilmakaapelit - linkkimastot Vesihuoltoverkosto - vesijohdot, vedenottamot, puhdistamot - viemärit, jätevedenpuhdistamot it it Energiahuoltoverkosto - kaukolämpö - sähköverkosto - teollinen tuulivoima - maakaasuverkosto Vesiliikenneverkosto - merisatamat-, väylät - sisävesisatamat, sisävesiväylät - kanavat, padot Ympäristörakenteet - meluvallit, läjitys/ maisemointialueet - kaatopaikat Vapaa-ajan rakenteet - urheilukentät, puistot, leikkikentät - laskettelurinteet, tennis, golf, Kaivosrakenteet - tuotannon aloittamisen rakentamistoimet Talojen pohjarakenteet - paalutus - muut pohjanvahvistusrakenteet Talojen piharakenteet - pysäköinti, - viheralueet, - istutukset KUVIO 1. Infrarakentamisen lopputuotteet (Nippala 2013) Maanalaiset tilat - pysäköintiluolat, väestösuojat - uimahallit, jääkiekkokentät, urheiluhallit - vedenpuhdistamot, vesijohdot

10 3 INFRA-ALAN TYÖVOIMAN KOULUTUS Infra-alan järjestäytyneellä koulutuksella on suhteellisen lyhyt historia Suomessa. Infra-alalla työskentelevien keski-ikä on korkea, joten uusia työntekijöitä tarvitaan infraalalle runsaasti. Kuten kuviosta 2 voidaan nähdä, tällä vuosikymmenellä eläkkeelle siirtyy noin 4000 ammattityöntekijää. Alle 40-vuotiaiden osuus alalla on suhteellisen pientä. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 31.) KUVIO 2. Infra-alan työllisten ikäjakauma. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 31) 3.1 Rakennusalan koulutusjärjestelmä nykyään Rakennusalan tutkinnot koostuvat kolmesta koulutusryhmästä, joita ovat ylemmät korkekoulututkinnot, ammattikorkeakoulutus ja ammattikoulutus, joka sisältää toisen asteen koulutuksen ja näyttötutkinnot. Valtakunnallinen koulutuspolku esitetään kuviossa 3. Rakennusalalle työvoimaa kouluttaa neljä yliopistoa, 16 ammattikorkeakoulua ja noin 90 ammattioppilaitosta. Yliopistoissa valmistuu tekniikan kandidaatteja, arkkitehteja ja diplomi-insinöörejä. Ammattikorkeakoulut tarjoavat insinöörikoulutusta, rakennusmes-

tarikoulutusta, arkkitehtikoulutusta ja ylempää AMK-koulutusta. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 11.) 11 Rakennusalle opiskeleva voi peruskoulun jälkeen valita lukion tai ammattioppilaitoskoulutuksen, jossa ensin suoritetaan alan perustutkinto. Ammatillisen perustutkinnon jälkeen opiskelija voi jatkaa opiskelua ammattioppilaitoksessa suorittamalla ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon. Näiden näyttötutkintojen suorittaminen vaatii alakohtaista työkokemusta ja työtehtävissä harjaantumista. KUVIO 3. Koulutuspolku (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 12) Työllisten jakautuminen koulutusaloittain esitetään kuviossa 4. Ammattityötekijät, joita on noin 110 000 työntekijää, edustavat suurinta joukkoa työvoimasta. Heillä on ammattioppilaitostason tai oppisopimuspohjainen koulutus. Vanhan rakennusmestarikoulutuksen saaneet rakennusmestarit ovat seuraavaksi suurin joukko. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 13.)

12 KUVIO 4. Koulutusjakauma rakennusalalla vuonna 2007 (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 12) 3.2 Ammatillinen koulutus Ammattioppilaitokset tarjoavat peruskoulutusta ja näyttötutkintokoulutusta erilaisiin infra-alan työtehtäviin. Ammatillista koulutusta tarjoavat kunnat, kuntayhtymät, rekisteröidyt yhteisöt ja säätiöt. Koulutusta voi antaa myös valtio ja sen liikelaitokset. Ammatillisen koulutuksen selkärangan muodostavat monialaiset ja alueelliset ammattiopistot. Ne vastaavat ammatillisen peruskoulutuksen ja -lisäkoulutuksen järjestämisestä. Ammattiopistojen tehtävänä on myös pk-yrittäjien kouluttaminen. Koulutus ammattiopistoissa tapahtuu lähi-, etä-, monimuoto-opiskeluna, työssäoppimisena tai oppisopimuskoulutuksena. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.) Infra-alan ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjiä on Suomessa noin 20 eri koulutusorganisaatiota. Koulutusyksiköt ovat jakaantuneet suhteellisen tasaisesti eri puolille Suomea. Kuviossa 5 esitetään ammattityöntekijöiden alueellinen jakauma. Kuvaajan mukaan lähes puolet infrarakentamisen ammattityöntekijöistä työskentelee Etelä- Suomen alueella.

13 KUVIO 5. Infra-alan ammattityöntekijöiden alueellinen jakauma vuonna 2007. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 12) 3.2.1 Ammatilliset perustutkinnot Ammatillinen peruskoulutus on koulutusta, josta valmistutaan ammatilliseen perustutkintoon. Se kouluttaa ammattiin valmistuvalle välttämättömiä perustaitoja ja tietoja sekä valmiuksia harjoittaa liiketoimintaa alan yrittäjänä. Tutkintojen perusteet vahvistaa opetushallitus. Tutkinnon suoritusaika on yleensä kolme vuotta ja laajuudeltaan 120 opintoviikkoa. Perustutkinnon voi suorittaa myös oppisopimuspohjaisella koulutuksella. Koulutus edellyttää työsuhdetta alan työpaikassa koko opiskeluajaksi. Perustutkinnon suorittaneet voivat jatkaa opiskelua ammatillisessa lisäkoulutuksessa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.) Ammatillinen perustutkinto sisältää 90 opintoviikkoa ammatillisia tutkinnon osia, 20 opintoviikkoa ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia ja 10 opintoviikkoa vapaasti valittavia tutkinnon osia. Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat vastaavat osittain lukion opintoja. Osa tutkintoon kuuluvasta käytännön ammattitaidosta opitaan työhar-

joittelussa, joka on 20 opintoviikkoa tutkinnon sisällöstä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.) 14 Ammattioppilaitoksissa opiskelijoita koulutetaan ymmärtämään alan toimintaa ja työskentelemään maarakennustyömailla. Tutkintonimikkeitä rakennusalan perustutkinnon koulutusohjelmassa ovat maarakentaja, maarakennuskoneenkuljettaja, kaivosmies ja kivirakentaja. Ammattilaisia maarakennustyömaille kouluttaa muun muassa Oulun seudun ammattiopisto, Keski-Pohjanmaan ammattiopisto, Kouvolan seudun ammattiopisto ja Tampereen seudun ammattiopisto. Maarakennuskoneenkuljettajan koulutusohjelma on yleisesti sisällytetty rakennusalan perustutkintoon. Opiskelijat hakevat suoraan yhteishaussa maarakennuskoneenkuljettajan koulutusohjelmaan. Tutkinto antaa valmiudet työskennellä erilaisissa olosuhteissa ja toimintaympäristöissä. Henkilölle koulutetaan kaivinkoneen, pyöräkuormaajan, tiehöylän ja tienhoitoauton hallintaa ja työmenetelmiä. Maarakennuskoneenkuljettajille koulutetaan ainakin yhden maarakennuskoneen turvallinen ja määräyksien mukainen käyttö. Henkilö suorittaa opinnoissa C-luokan ajokortin ja kuorma-autoliikenteen ammattipätevyyskortin. Työkoneiden siirtokuljetus erikoiskuljetuksena ja väylien talvikunnossapito ovat merkittävä osa opintojen sisältöä. Maarakennuskoneenkuljettajalta vaaditaan rakentamiseen liittyvien piirustusten lukutaitoa, itsenäistä päätöksentekokykyä ja paikalleen mittaamistaitoa. (Oulun seudun ammattiopisto 2014.) Maarakennuksen suuntautumisvaihtoehto on usein yksi koulutusvaihtoehdoista rakennusalan perustutkinnossa. Tutkinnon aloittanut opiskelija päättää ensimmäisen lukuvuoden aikana maarakentajan opintoihin suuntautumisestaan. Tutkinnossa koulutetaan henkilö tekemään rakennusten perustusvaiheen töitä, tavanomaisen maarakennuskohteen töitä sekä kunnallisteknisten sade- ja jätevesiviemärijärjestelmien asennustöitä sekä vesijohtojen asennustöitä. Maarakentaja osaa toimia kaivutöissä koneiden kaivutöiden ohjaajana ja osaa käyttää työmaalla oikeita perustyökaluja, työtapoja sekä materiaaleja. Maarakentaja voi erikoistua tutkinnossaan vesirakentamiseen, maa- ja kiviainesten jalostamiseen, kalliorakentamiseen, pohjanvahvistustöihin, asfaltointiin, maaperätutkimuksiin, piharakentamiseen, kivirakentamiseen, mittaustöihin tai rakennusalan moniosaajaksi. (Tredu, Opetussuunnitelman tutkintokohtainen osa, 2013)

15 Kivirakentajan koulutusohjelmassa koulutetaan kiventyöstön erikoisosaajia. Tutkinnossa opetetaan kiven työstömenetelmiä automatiikkaa, tietotekniikkaa ja kädentaitoja. Koulutusohjelman opiskelijoille koulutetaan myös taidot tehdä rakennusten perustusvaiheen töitä sekä kivien asennusta niin maarakennus- että talonrakennuskohteissakin. Opiskelija voi erikoistua opinnoissaan rakennuskivituotteiden valmistukseen, rakennuskiviasennukseen, ympäristökiviasennukseen, louhintaan tai rakennusalan moniosaajan tehtäviin. (Pohjois-Karjalan ammattiopisto 2014.) Kaivosalan perustutkinto on erillinen perustutkinto, jossa koulutetaan kaivosalan perustaitoja. Kaivosalan perustaitoihin kuuluu kaivossuunnitelmien lukeminen, rikastus, prosessiautomaatio, koneiden ja laitteiden käyttö, malmin tutkiminen sekä turvallisuus- ja ympäristötietous. Tutkinnossa suuntaudutaan joko louhintaan tai jalostusprosesseihin. Opiskelija voi halutessaan suorittaa molemmat vaihtoehdot. Tutkinnon suorittanut voi työskennellä monissa erilaisissa kaivosalan työtehtävissä. Työt tehdään maanalaisissa kaivoksissa, maanpäällisillä avolouhoksilla tai rikastamoissa. (Lapin ammattiopisto 2014.) 3.2.2 Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittaminen vaatii alakohtaisen ammattiosaamisen näytön suorittamisen. Näytössä mitataan, miten hyvin kokelas on saavuttanut tutkinnon edellyttämät ammattitaitovaatimukset käytännön työtehtävistä. Ammattitaidon osoittamismenetelmät sekä arvioinnin kohteet ja kriteerit esitetään tutkintokohtaisissa perusteissa. Ammattiosaamisen näyttökokeet on suunniteltu yhteistyössä oppilaitosten sekä alan yritysten ja organisaatioiden kesken. Ammattitutkinnon suorittaneella seuraava askel on erikoisammattitutkinnon suorittaminen, jonka läpäissyt hallitsee alan haastavimmat työtehtävät tai työryhmän vetäjän tehtävät. Kuviosta 6 huomaamme, että infra-alan näyttötutkinnot alkoivat vuonna 2005. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.)

16 KUVIO 6. Rakennusalan näyttötutkinnot vuosilta 1995-2007. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 20) 3.3 Ammattikorkeakoulutus Ammattikorkeakoulut ovat alueellisia, monialaisia ja tutkinnoiltaan ammattipainoitteisia korkeakouluja. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa koulutusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin. Koulutuksen tulee vastata tutkimuksen-, työelämän- ja sen kehittämisen vaatimuksiin. Ammattikorkeakoulut muodostavat yliopistojen kanssa korkeakoulujärjestelmän, jota kehitetään kansainvälisesti kilpailukykyiseksi opetusorganisaatioksi. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.) Suomessa infrarakentamista kouluttaa kahdeksan eri ammattikorkeakoulua. Infrarakentaminen on yksi rakennustekniikan koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehdoista. Kuviosta 7, jossa esitetään rakennusinsinöörien tutkintomääriä, voidaan huomata insinöörikoulutuksen kapasiteetin lisäys vuonna 2001. Ammattikorkeakouluista valmistuu pääosin insinöörejä, mutta myös jonkin verran rakennusmestareita alan eri tehtäviin. Opetussuunnitelmat ovat kouluissa erilaisia, joten alakohtaisissa ammattiopinnoissa on vaihtelua kuten myös valinnaisten kurssien tarjonnassa. Insinöörejä valmistuu rakenustek-

niikan koulutusohjelmasta ja rakennusmestareita rakennusalan työnjohdon koulutusohjelmasta. 17 KUVIO 7. Rakennusinsinöörien (AMK) tutkintomäärät vuosina 1997-2008. (Kiinteistöja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 14) 3.3.1 Infrainsinööri Infrarakentamisen suuntautumisvaihtoehto rakennustekniikan koulutusohjelmassa antaa valmiudet liikenneväylien suunnitteluun ja rakentamiseen sekä maa- ja pohjarakentamiseen. Tutkinnon laajuus on 240 opintopistettä. Opintoihin sisältyy myös oppilaitoskohtaisesti kalliorakennustekniikkaa, ympäristötekniikkaa, kaivostekniikkaa, vesihuollon rakentamista ja vesirakentamista. Myös rakenteiden huolto ja parannus sisältyy opetussuunnitelmaan. (Tampereen ammattikorkeakoulu 2014.) Opiskelijoilla ei ole suoraa mahdollisuutta valita suuntaustaan suunnittelusektorin tai työmaasektorin alaisiin opintoihin. Opiskelijan tulee itse valita alakohtaisista valinnaisista kursseista suunnittelutehtäviin liittyvät tai työmaiden toteuttamiseen liittyvät kurssit. Lähes puolet opistoinsinööri tai ammattikorkeakouluinsinöörikoulutuksen saaneista sijoittuu työelämässä suoraan suunnittelu- tai tuotantotehtäviin kuvion 8 mukaan. Kuvi-

18 on mukaan noin kolmasosa insinööreistä sijoittui hallintoon tai johtoon sekä erilaisiin konsultointitehtäviin. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 36) KUVIO 8. Rakennusinsinöörikoulutuksen saaneiden sijoittuminen rakennusalalla vuonna 2007. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 36) 3.3.2 Rakennusmestari Rakennusmestarin koulutusohjelman suorittaneella on ammatilliset perusvalmiudet suoriutua käytännön työnjohtotehtävistä rakennustuotannossa. Lisäksi koulutusohjelmassa opetetaan hankkeiden kokonaistoteutusta sekä eri osapuolten yhteistoiminnan ohjausta. Tutkinto ja myöhemmin hankittu työkokemus yhdessä antavat kelpoisuuden toimia työmaiden vastaavana mestarina. Tutkinnon laajuus on 210 opintopistettä. Rakennusmestari voi sijoittua rakennusliikkessa kustannuslaskenta-, määrälaskenta-, tai työnsuunnittelutehtäviin. Työkokemuksen kartuttua rakennusmestari voi toimia rakennusliikkeen työ- tai projektipäällikkönä. Tutkinnon suorittanut voi työskennellä sekä julkisella - että yksityisellä sektorilla tai yksityisenä yrittäjänä. (Turun ammattikorkeakoulu 2014.)

19 Kuvion 9 mukaan yli puolet työelämän rakennusmestareista sijoittui tuotanto- tai rakennuttajatehtäviin. Suunnitteluun, hallintoon ja johtotehtäviin sijoittui 23% rakennusmestareista. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 36) KUVIO 9. Rakennusmestarikoulutuksen saaneiden sijoittuminen vuonna 2007. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 37) 3.4 Pätevyydet ja henkilösertifikaatit Rakennusalan ammattilainen voi hankkia pätevyyksiä, joilla hän osoittaa tilaajalle, työnantajalle ja viranomaiselle luotettavan arvion osaamisestaan. Pätevyyksiä hakevan ammattilaisen tulee olla koulutukseltaan vähintään rakennusmestari. Henkilöpätevyystoiminta on vapaaehtoista ja sen hyväksyy puolueeton asiantuntijataho. Vuodesta 2002 asti rakennusalan työnjohdon ja suunnittelijoiden lainvoimaisia pätevyyksiä on myöntänyt FISE Oy. Yhtiö perustettiin tarpeeseen saada yhtenäinen pätevyyksien toteamisjärjestelmä alalle. FISE Oy:n osakkaina ovat alan asiantuntijajärjestöt. Eri pätevyysnimikkeitä on 91 ja niitä on myönnetty jo 5000 kappaletta. (Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 21.)

20 Henkilösertifikaatteja on myönnetty vuodesta 2002 lähtien VTT:n toimesta. Toiminnan tavoitteena on vakuuttaa, että henkilö osaa harjoittaa ilmoittamaansa toimintaa. Sertifikaatin saavan henkilön pitää osoittaa, että hänellä on riittävä kirjallinen ja käytännön tieto mukaanlukien tieto siitä, miten laatu todennetaan ja varmistetaan. Tämän lisäksi henkilön tulee ylläpitää osaamistaan alan töitä tekemällä ja kouluttautumalla. Henkilösertifikaatti on voimassa aluksi kaksi vuotta ja sen kuluttua se täytyy uusia. Sen jälkeen sertifikaatti tulee uusia viiden vuoden välein. Ylivoimaisesti suosituin sertifikaatti oli vuoteen 2008 mennessä märkätilojen vedeneristäjän henkilösertifikaatti. (Kiinteistöja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri 2008, 21.)

21 4 TUTKIMUSKYSELY AMMATTIKORKEAKOULUIHIN JA AMMAT- TIOPISTOIHIN 4.1 Kyselyntutkimuksen toteutus Kyselytutkimuksen tavoitteena oli saada tiedot oppilaitosten aloituspaikoista, aloittaneista- ja valmistuneista opiskelijoista infra-alan osalta. Edellä mainitut tiedot kerättiin vuosilta 2011, 2012 ja 2013. Lomakkeessa kysyttiin myös, mistä tutkinnoista tutkintomäärät ovat. Kyselytutkimus toteutettiin joulukuussa 2013. Kyselylomake (liite 1) lähetettiin saatteen kanssa ammattioppilaitoksille ja toinen lomake (liite 2) ammattikorkeakouluille. Sähköinen kyselylomake laadittiin Tampereen ammattikorkeakoulun Intranetin E- lomake-editorilla. Kyselylomakkeessa oli matriisi, jossa kysyttiin riveillä tutkintomääriä ja sarakkeille oltiin asetettu vuosiluku, jonka ajalta kysytty paikkamäärä haluttiin tietää. Lomakkeeseen tuli laittaa myös oppilaitoksen ja vastaajan nimet sekä tutkintojen nimet, mistä tutkinnoista vastaavat vastausmäärät ovat. Tulokset tulostettiin Exceliin ja kelpaamattomat vastaukset otettiin pois, mikäli ne eivät vastanneet kyselyssä tarkoitettuja koulutusmääriä. Kysely tehtiin kokonaistutkimuksena, koska haluttiin kerätä yhteen mahdollisimman tarkasti kaikki tutkintomäärät. Ensin piti saada tietää oppilaitosten yhteystiedot ja henkilöt, joilla olisi tietoja halutuista tutkinnoista. Kyselylomake lähetettiin nille ammattioppilaitoksille, joissa koulutetaan rakentamista ja arkkitehtuuria. Ammattioppilaitoksia oli listassa noin 90. Ammattikorkeakouluja on vähemmän, joten tiedettiin, missä paikoissa infrarakentamista koulutetaan. Saatteen liitteeksi laitettiin listaus lopputuotteista (liite 3), joita infrarakentaminen sisältää. Tämä tehtiin sen selkeyttämiseksi, että vastaaja ymmärtäisi niiden perusteella, mitkä tutkinnot kuuluvat infra-alaan. Kyselyn laatija halusi myös laittaa vastaajat miettimään mitkä tutkinnot liittyvät infra-alaan, koska on olemassa infra-alan tutkintoja, joita opetushallituksen tilastoista ei löydy. Kyselylomakkeet lähetettiin 8.12.2013 sähköpostilla ammattioppilaitoksiin ja ammattikorkeakouluhin. Kaksi viikkoa tämän jälkeen lähetettiin muistutusviesti ja tammikuussa alettiin tehdä kyselyä puhelinsoitoilla kohteisiin, joista ei ollut vastauksia saatu. Kyselyn vastausprosentti oli 47%. Suuren osan ammattioppilaitosten vastauksista jouduin

22 jättämään tulosten ulkopuolelle, koska tutkintomääriin ei ollut syötetty infra-alan tutkintoja koskevia määriä. Suurin osa ammattioppilaitoksista, joissa ei kouluteta infra-alan tutkintoja jätti vastaamatta kyselylomakkeeseen. 4.2 Ammattioppilaitosten tutkintomäärät Infra-alan koulutusta ei ole aiemmin tilastoitu ammattioppilaitostasolla. Infrarakentamista koulutetaan yleisimmin rakennusalan perustutkinnon erikoistumisvalintana. Tämän takia tutkintomääriä ei saada suoraan opetushallituksen tilastoista. Kyselytutkimuksessa oltiin kiinnostuneita erityisesti perustutkintoasteen tutkintomääristä, sillä ne tuovat uusia työntekijöitä infra-alalle. Kyselylomakkeessa oli myös tila vastata ammattija erikoisammattitutkintojen tutkintomäärät vuosille 2011-2013. Vastauksia tuli yhteensä 37 kpl. Kyselytutkimuksen vastausten perusteella infrarakentamisen yleisimmät tutkintonimikkeet ammattioppilaitostasolla ovat maarakentaja maarakennuskoneenkuljettaja kivirakentaja kaivosmies Infra-alan perustutkintoihin oli aloituspaikkoja eniten ammattiopisto Tavastiassa. Kuviossa 10 on esitetty aloituspaikat oppilaitoksittain. Aloituspaikat olivat siellä maarakentajan ja kiinteistöhoitajan tutkintojen osalta. Tuloksien perusteella kokonaisuudessaan eniten aloituspaikkoja oli maarakennuskoneenkuljettajan tutkintoon. Tutkintoa koulutetaan ainakin kymmenessä eri oppilaitoksessa. Eniten maarakennuskoneenkuljettajia valmistuu Oulun seudun ammattiopistosta. Ammattiopisto Lappialla on pelkästään kaivosmiehille aloituspaikkoja, joita oli toiseksi eniten oppilaitoksien yhteenlasketuista aloituspaikkamääristä.

23 Aloituspaikat 2011 2013 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 KUVIO 10. Infra-alan aloituspaikkamäärät perustutkinnoissa oppilaitoksittain. Kuviosta 11 huomataan, että aloituspaikkojen yhteismäärä on noussut noin sadalla paikalla vuodesta 2011 vuoteen 2013. Varsinkin maarakennuskoneenkuljettajia on alettu kouluttaa uusissa paikoissa. Aloituspaikat 2011 2013 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 2011 2012 2013 KUVIO 11. Infra-alan aloituspaikkamäärät yhteensä vuosittain aikaväliltä 2011-2013.

24 Aloituspaikkojen täyttymisaste oli keskimäärin noin 90% vuosina 2011-2013. Kuviossa 12 esitettynä infra-alan perustutkinnossa aloittaneiden opiskelijoiden määrä. Aloittaneiden määrä on kasvanut sadalla opiskelijalla vuodesta 2011 vuoteen 2013 verrattuna. 500 Perustutkinnon aloittaneet 2011 2013 400 300 200 100 0 2011 2012 2013 KUVIO 12. Perustutkinnon aloittaneet infra-alan opiskelijat Tutkimuksen tuloksista huomattiin, että suurimmat määrät valmistuneita oli tuottanut Tredu, Jyväskylän ammattiopisto ja Oulun seudun ammattiopisto. Näissä oppilaitoksissa koulutettavat tutkinnot olivat maarakennuskoneenkuljettaja ja maarakentaja. Oulun seudun ammattioppilaitoksessa valmistui maarakentajan sijaan kaivosmiehiä. Myös Lapin ammattiopistoissa koulutetaan kaivosmiehiä ja Lapin ammattiopistossa lisäksi maarakennuskoneenkuljettajia. Keskimääräinen valmistusmisaste oli vuoden 2011 aloituspaikkoihin verrattuna 66%. Rakennusalan perustutkinnosta valmistui 3278 henkilöä vuonna 2012 (Opetushallitus). Infra-alan osuus rakentamisen perustutkinnon suorittaneista oli 6,3% vuonna 2011 ja 8,1% vuonna 2012.

25 140 Valmistuneet 2011 2013 120 100 80 60 40 20 0 KUVIO 13. Perustutkinnosta infra-alalle valmistunut työvoima oppilaitoksittain vuosina 2011-2013. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella infra-alalle valmistui perustutkinnoista lähes sata henkilöä enemmän vuonna 2013 kuin vuonna 2011. Kuviossa 14 on esitetty valmistuneidet yhteenlasketut tutkintomäärät. 350 300 250 200 150 100 50 0 Perustutkinnosta valmistuneet yhteensä 2011 2013 2011 2012 2013 KUVIO 14. Infra-alan perustutkinnoista valmistuneiden tutkintomäärät.

26 4.3 Ammattikorkeakoulujen tutkintomäärät Kyselylomake lähetettiin kahdeksalle ammattikorkeakoululle, joissa tiedettiin infrarakentamista koulutettavan. Infrarakentajia kouluttaa ammattikorkeakouluissa rakennustekniikan koulutusohjelma ja rakennusalan työnjohdon koulutusohjelma. Infra-alan tutkintomääriä ei ole tilastoitu opetushallituksen tilastoihin ammattikorkeakouluista. Tulosten perusteella valmistuneiden määrä aikavälillä 2011-2013 oli suurin Tampereen ammattikorkekoulusta. Valmistuneita oli noin 100. Seuraavaksi eniten valmistuneita oli Oulun ammattikorkeakoulusta. Muissa ammattikorkekouluissa valmistujamäärät jäivät noin puoleen siitä mitä näistä kahdesta ensimmäisestä valmistui. Vuosittainen valmistujamäärä oli valtakunnallisesti noin 130 valmistunutta. Infrarakentamisen aloittaneita opiskelijoita oli yhteensä vuosittain noin 180 opiskelijaa. Kuviosta 15 voidaan havaita, että infrarakentamisen suuntautumisvaihtoehdon suosio on pienessä kasvussa, sillä aloittaneiden opiskelijoiden määrä on suurempi kuin valmistuneiden määrä. Ammattikorkeakouluista infrasektorille valmistuvat ovat lähes kaikki tutkintonimikkeeltään rakennusinsinöörejä. Tulosten perusteella noin 30% rakennustekniikan opiskelijoista valitsi suuntautumisekseen infrarakentamisen. Ammattikorkeakoulujen rakennustekniikan ja rakennusalan työnjohdon koulutusohjelmista valmistui vuonna 2011 735 henkilöä ja vuonna 2012 874 henkilöä (Opetushallitus). Infra-alan osuus vuoden 2011 valmistujamäärästä on 17,0% ja vuoden 2012 valmistujamäärästä 14,9%.

27 120 Valmistuneet ja aloittaneet 2011 2013 100 80 60 40 20 Aloittaneet Valmistuneet 0 KUVIO 15. Infra-alan ammattikorkeakoulututkinnoista valmistuneiden ja opintonsa aloittaneiden määrät oppilaitoksittain vuosina 2011-2013.

28 5 POHDINTA 5.1 Tulosyhteenveto Tutkimus oli hyödyllinen, koska sen avulla saatiin tietoja infra-alan koulutuksen valtakunnallisesta ja alueellisesta tilanteesta. Koulutuksen tilanne näyttää menevän parempaan suuntaan ammattityöntekijäpuolella aloituspaikkojen lisääntyessä ja opintojen aloittaneiden lisääntyessä. Tutkimuksen tulosten perusteella huomattiin, että Etelä- Suomen alueella, missä infra-alan ammattityöntekijöitä eniten työskentelee, valmistujamäärät olivat olemattomat. Oulun seudulla, Lapissa, Jyväskylässä, Tampereen seudulla ja Pohjois-Savossa infra-alan ammatillinen koulutus oli suurinta valmistujamääriltään. Tästä huomattiin, että Uudellamaalla, jossa työskentelee noin 40% koko Suomen infra-alan ammattityöntekijöistä, ei valmistu alalle työvoimaa. Tämän seurauksena voi ulkomaisen työvoiman osuus kasvaa infrarakentamisessa. Suurin osa ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista oli maarakennuskoneenkuljettajia ja kaivosmiehiä. Ammattikorkeakouluissa valmistujamäärä kasvoi hieman, mutta koulutuksen kapasiteetti ei ole työelämän vaatimalla tasolla. Alalle tarvittaisiin erityisesti tuotantotehtäviin lisää työvoimaa. Uusia infrainsinöörejä tarvittaisiin vuosittain noin 250 ja rakennusmestareita infra-alalle 150 (Rakennuslehti 2014. nro.7). Uusia infrainsinöörejä kuitenkin valmistuu alalle noin 150 ja rakennusmestareita noin kymmenen vuosittain. 5.2 Tulosten luotettavuus Tutkintomäärät, jotka kelpuutettiin tutkimuksen lopputulokseen, ovat suurusluokaltaan riittävän luotettavia, sillä kyselyihin vastanneet vastasivat uskottavia paikkamääriä lomakkeisiin. Kyselyn vastaaja oli usein opintosihteeri tai koulutusohjelman johtaja. Ammattioppilaitoksista tutkimukseen vastasi riittävän moni, sillä infra-alalle perustutkintoa kouluttavista ammattiopistosta vain yksi jätti vastaamatta kyselyyn. Myös muista ammattioppilaitoksista tuli vastauksia, joiden tutkintomäärät sisälsivät jonkun muun kuin infra-alan tutkintomääriä. Ammattikorkeakouluilta saatiin riittävän tarkat vastaukset infra-alan tutkintomääristä. Ongelmana oli, että aloituspaikkoja ei voi suoraan lokeroida infrarakentamisen suuntau-

29 tumisvaihtoehdon alle. Joissain vastauksissa oli koko rakennustekniikan koulutusohjelman aloituspaikat ja tutkinnon aloittaneiden määrät. Näitä tuloksia ei voitu ottaa mukaan lopputuloksiin, mutta niistä saatiin tietoa infrarakentamisen suosiosta suuntautumisvaihtoehtona. 5.3 Jatkotutkimusehdotus Tutkimuksesta saatujen tutkintomäärien perusteella infrarakentamisen sektorin tulisi lisätä puoleensavetävyyttä työmarkkinoilla. Infrarakentamista tulisi mainostaa uraansa suunnitteleville nuorille huipputeknisenä, isojen ja tärkeiden asioiden alana. Oppilaitoksissa tulisi esitellä alaansa valitseville nuorille enemmän infra-alan monipuolisuutta ja hyviä työllistymismahdollisuuksia. Tämän lisäksi alan yritysten tulisi tarjota enemmän mielenkiintoisempia ja haastavampia tehtäviä ensimmäistä kertaa alalla työskentelevälle opiskelijalle. Näin saataisiin alalle enemmän motivoituneita ja luovia työntekijöitä turvaamaan eläkkeelle jäävien ikäluokkien jättämä tyhjiö. Jatkotutkimus voisi tutkia infraalan yritysten harjoittelupaikkojen puoleensavetävyyttä ja harjoittelijan tehtävien mielekkyyttä.

30 LÄHTEET Heikkilä, T. 2008. Tilastollinen tutkimus. 7. uudistettu painos. Helsinki: Edita Prima Oy. Jääskeläinen, R. 2010. Maarakennuksen ja louhinnan perusteet. 1. painos. Tampere: Amk-Kustannus Oy. Kiinteistö- ja rakentamisalan koulutus- ja osaamisbarometri. 2008. Suomen rakennusinsinöörien liitto. Lapin ammattiopisto. 14.2.2014. Kaivosalan perustutkinto. Luettu 18.3.2014. http://www.lao.fi/suomeksi/nuorille/perustutkinnot/tekniikan-ja-liikenteenala/kaivosmies Nippala, E. & Vainio, T. 2013. Infrarakentamisen rakenne. VTT & TAMK. Nippala, E. & Vainio, T. 2010. Esitutkimus. VTT & TAMK. Opetussuunnitelman tutkintokohtainen osa, rakennusalan perustutkinto. 2013. Tampereen seudun ammattiopisto. Opetus- ja kultturiministeriö. 2014. Ammatillinen koulutus ja sen kehittäminen. Luettu 8.3.2014.http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/ammatillinen_koulutus/?lang=fi Opetus- ja kulttuuriministeriö. Ammattikorkeakoulutus ja sen kehittäminen. Luettu 8.3.2014.http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/ammattikorkeakoulutus/?lang=fi Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen. 2014. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Oulun seudun ammattiopisto. 2014. Rakennusalan perustutkinto, maarakennuskoneenkuljettaja. Luettu 17.3.2014. http://www.osao.fi/index.php?1965 Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä. 2013. Rakennusalan perustutkinto, kivirakentaja. Luettu 17.3.2014. http://www.pkky.fi/hakijalle/koulutustarjonta/tekniikan-jaliikenteen-ala/arkkitehtuuri-ja-rakentaminen/sivut/kivirakentaja.aspx Rakennuslehti 2014. nro.7 Tampereen ammattikorkeakoulu. 30.1.2014. Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutus. Luettu 16.3.2014. http://www.tamk.fi/cms/tamk.nsf/$all/66b46047ab59a781c22575710044d72f Turun ammattikorkeakoulu. 8.1.2014. Rakennusmestari, rakennus- ja yhdyskuntatekniikka. Luettu 16.3.2014 http://www.turkuamk.fi/fi/tutkinnot-jaopiskelu/tutkinnot/rakennusmestari/

31 LIITTEET Liite 1. Kyselylomake ammattioppilaitoksiin.

Liite 2. Kyselylomake ammattikorkeakouluihin. 32

33 Liite 3. Lista infrarakentamisen lopputuotteista INFRARAKENTAMINEN Maantiet mukaan lukien maantiesillat Kadut mukaan lukien katusillat ja alikulkukäytävät Rautatiet mukaan lukien ratasillat Vesihuolto, vesijohdot ja viemärit Tietoliikenne, kaapelit ja mastot Puistot Liikuntapaikat (ulkoliikuntapaikat) Talonrakentamisen aluetyöt, esim. peruspaalutukset Kiinteistöjen pihat Kaivokset, kaivoksen avaaminen ja sulkeminen Energiahuolto (kaukolämpöjohdot, maakaasujohdot, ilma- ja maasähkökaapelit) Satamat, satama-altaat, varastoalueet ja laiturit Kanavat ja vesiväylät Lentoasemat, kiitotie ja rullaustiet Muut ympäristötyöt, meluvallit, maisemoinnit Tuulivoimalat Infra-alaan kuuluu myös kaikkien edellä mainittujen lopputuotteiden saneeraukset ja kunnossapito