Tiestön kuntomittaukset - laadukasta tietoa tieverkolta Mikko Inkala Tietopäällikkö, DI Tiehallinto 1. Tieomaisuuden hallinta Tieomaisuudella tarkoitetaan tiehen välittömästi liittyviä ja kiinteästi paikkaan sidottuja rakenteita ja varusteita. Näitä ovat tien alusrakenteet, päällysteet, sillat, varusteet ja laitteet sekä myös tiepohjat ja tiealueet. Tieomaisuuden hallinta on kokonaisvaltainen prosessi, jonka avulla tyydytetään yhteiskunnan ja tienkäyttäjien tieverkolle asettamat tarpeet. Tieomaisuuden hallinnan kaksi perusedellytystä on, että hallittava omaisuus ja sen kuntotila tunnetaan. Tietojen avulla voidaan määritellä hyvään tieomaisuuden hallintaan ohjaavat toimintalinjat, jakaa strategioiden avulla käytettävissä olevat resurssit oikein sekä kohdistaa oikein mitoitetut toimenpiteet tiestölle oikeaan aikaan. Seuraavassa esitetään millaista kuntotietoa ja miten Tiehallinto kerää omasta tieomaisuudestaan sekä kuvataan millaisia seurauksia kuntotietojen laatupuutteista aiheutuu. 2. Tieomaisuuden perustiedot Tieomaisuuden hallinnan ensimmäinen perusedellytys on siis, että tunnetaan hallittavan omaisuuden määrä ja sijainti. Tiehallinnossa omaisuuden määrä, tyyppi ja sijainti hallitaan Tierekisterin ja sen tieosoitejärjestelmän avulla. Kun lisäksi tunnetaan kunkin tieosoitteen koordinaatit, voidaan esittää tiedot kartalla. Monimutkaisempien tierakenteiden osalta pelkkä määrä-, tyyppi ja sijaintitiedot eivät riitä, vaan omaisuuden hallintaa varten tarvitaan sangen paljon tietoa tierakenteen ominaisuuksista. Tällöin ne vaativat oman tietojärjestelmänsä. Tällaisia monimutkaisia tierakenteita ovat esimerkiksi sillat, tunnelit, laiturit ja erityyppiset tievarsiteknologialaitteet. Perustietojen inventointi on mittava urakka ja jotta se kannattaa tehdä, on tietoja myös jatkuvasti ylläpidettävä, koska olosuhteet tieverkolla muuttuvat jatkuvasti. Myös tietojen inventointi on mittava urakka, koska mm. kaikki tieverkolla tehtävät ylläpitotoimet tulisi kirjata tietojärjestelmiin.
3. Tieomaisuuden kuntotiedot Omaisuuden hallinnan toinen perusedellytys puolestaan on, että tunnetaan hallittavan omaisuuden kunto. Tiehallinnossa omaisuuden kunto hallitaan erilaisten kuntomittausten, inventointien ja tarkastusten sekä ikäkäyttäytymis- ja toimenpidemallien avulla. Kuntotiedot on tallennettu valtakunnallisiin yhteiskäyttöisiin tietojärjestelmiin. Tiehallinto kerää tietojärjestelmiinsä tieverkoltaan seuraavanlaista kuntotietoa: Päällystetyt tiet: Soratiet: Sillat: Kevyen liik. väylät: Ura- ja tasaisuusmittaus (PTM) Automaattinen vauriomittaus (APVM) Kantavuusmittaus (PPL) Runkokelirikko (tulevaisuudessa mahd. myös pintakelirikko) Pintakunto (tasaisuus, kiinteys ja pölyäminen) Rakenteellinen kunto Siltojen yleistarkastukset Vaurioinventointi Pääosasta tieverkon varusteita ja laitteita on tarkoitus kerätä kuntotiedon sijaan ikätieto. Ikätiedon ja kehitettävien kestoikämallien avulla voidaan arvioida korjaustarpeita omaisuudenhallinnan kannalta riittävällä tarkkuudella. Muun tieomaisuuden kuntomittauksia ei pääsääntöisesti tehdä vuosittain, vaan vanhempi kuntotieto päivitetään ikäkäyttäytymismallien avulla nykyhetkeen. Toimenpidemallien avulla puolestaan päivitetään ja ennakoidaan toimenpiteiden vaikutus mm. tieomaisuuden kuntoon. Jotta kuntotilanteen vertailu eri omaisuuserien osalta olisi mahdollista, on määritetty kuntoluokitus, jossa kunkin omaisuuserän kohteet jaetaan yhtenäisillä kriteereillä viiteen kuntoluokkaan. Kuvassa 1. on esitetty Tieomaisuuden jakautuminen eri kuntoluokkiin vuonna 2005. Kuva 1. Tieomaisuuden jakautuminen kuntoluokkiin vuonna 2005
4. Kuntotietojen hankinta Tiehallinto ei tuota itse tarvitsemiaan kuntotietoja, vaan tarvittavat kuntotiedot hankitaan ostopalveluina. Tiehallinnon hankintastrategian mukaisesti tiestötietojakin hankitaan yhä suurempina kokonaisuuksina. Tiestö- ja liikennetietojen hallinnan tavoitetilassa palvelut hankitaan kilpailuttamalla toimivilta markkinoilta muutamalla pitkäkestoisella sopimuksella. Tavoitetilaan edetään vähitellen. Sopimusten sisällöllistä ja alueellista laajuutta suurennetaan ja niiden kestoa pidennetään. Joihinkin sopimuksiin liittyy tiedon keruun lisäksi myös tietopalveluja. Palvelukokonaisuuksia yhdistellään ja kilpailutetaan kuitenkin markkinoiden kehittymisen myötä. Tarjontaa on oltava, jotta kilpailuttaminen tuo hyötyjä. Tiehallinnon ydinosaamista tällä sektorilla on tienpitoon tarvittavien tietotarpeiden sekä hankittavien tietojen määrittely ja tietojen hankinta. Erityisesti on osattava asettaa toimitettaville tiedoille tietotarvetta vastaavat, todennettavissa olevat laatuvaatimukset ja varmistaa niiden täyttyminen sekä varmistaa markkinoiden toimivuus vaativassa ympäristössä, jossa Tiehallinto on lähes ainoa tietojen tilaaja suurilla pitkäkestoisilla sopimuksillaan. 5. Kuntotietojen laadunhallinta Tiehallinto ei aseta vaatimuksia pääsääntöisesti (pl. esim. liikenneturvallisuus) mittausten suorittamiselle, vaan vaatimukset asetetaan lopputuotteelle eli toimitettavalle tiedolle. Vastuu tietojen sopimuksen mukaisesta laadusta ja sen osoittamisesta on kuntotietojen toimittajalla. Laatuvaatimukset, laadun osoittamiselta edellytetyt toimenpiteet ja poikkeamisista lankeavat sanktiot kuvataan tarjouspyynnöissä ja liitetään sopimukseen. Toimittaja esittää osana tarjoustaan vaatimusten mukaisen laatusuunnitelman, jossa laadunvarmistusmenettelyt ja laadun raportointi kuvataan yksityiskohtaisesti. Tiestötietojen tarjouspyynnön keskeisin sisältö: Tarjouspyyntökirje (määritellään mm. tarjouksen määrämuoto) Sopimusluonnos Urakan laajuus Laatu- ja laadunvarmistusvaatimukset sekä vaatimukset itse mittaustoiminnalle Arvonmuutokset ja sanktiot Turvallisuusasiakirja Tieosoitejärjestelmän kuvaus Hintalomake Tarjousten edellytetään olevan määrämuotoisia, jotta niiden vertailu olisi helpompaa. Tarjouskilpailuissa käytetään kahden kuoren menettelyä.
Tarjouksen keskeisin sisältö: Tarjouskirje (vapaamuotoinen) Mittaustoiminnan prosessikuvaus Mittauksen tekninen kuvaus Laatusuunnitelma Henkilöresurssit Hintalomake täytettynä Prosessikuvaus, tekninen kuvaus, laatusuunnitelma sekä henkilöstön referenssit pisteytetään ja tarkistetaan laadullinen hyväksyttävyys. Laadullisesti hyväksyttyjen tarjousten hintakuoret avataan, hinta pisteytetään ja laatu- ja hintapisteet lasketaan yhteen. Tarjouskilpailun voittaa korkeimmat yhteispisteet saanut tarjoaja. Kuntotietojen laadun voidaan käsittää muodostuvan seuraavista komponenteista: Kohdistuvuus Lineaarisuus Toistettavuus Yhdenmukaisuus Pysyvyys Poikkeama tosimitasta, mittaus vastaa totuutta Kohdistuvuuden muutos mittausalueella Sama mittaaja, sama laite, samat olosuhteet Eri mittaaja ja/tai eri laite, samat olosuhteet Sama mittaaja, sama laite, pidempi aikaväli Toimittaja kuvaa laatusuunnitelmassaan, miten laadun eri komponenttien vaatimusten mukainen toteutuminen varmistetaan ja osoitetaan. Käytännössä vaatimusten toteutuminen osoitetaan vertailu-, kontrolli- ja toistomittausten ja niiden raportoinnin avulla. Vertailumittauksella tarkoitetaan yleensä vuosittain ennen mittauskauden alkua pidettävää tilaisuutta, jossa kaikki mittaajat ja mittalaitteet suorittavat saman kohteen mittauksen useaan kertaan. Kontrollimittauksella puolestaan tarkoitetaan normaalin tuotantomittauksen mittaamista uudelleen eri mittaajan ja mittalaitteen avulla ja toistomittauksella tuotantomittauksen mittaamista uudelleen saman mittaajan ja mittalaitteen avulla. Vertailu-, kontrolli- ja toistomittausten tulokset raportoidaan tilaajalle ja tilaaja voi halutessaan pistotarkastuksin valvoa mittausten suorittamista. Laatupuutteista seuraa pääsääntöisesti vaatimus mittausten uudelleen suorittamisesta tai jos näin ei voida menetellä arvonmuutos tai sanktio. 6. Seurauksia kuntotietojen laatupuutteista Tiehallinnon henkilöstö vähenee jatkuvasti ja samalla henkilöstön liikkuminen tiestöllä mm. erilaisilla maastokäynneillä vähenee ja siten tiestön tuntemus heikkenee. Tämä tekee Tiehallinnon aiempaa riippuvaisemmaksi rekisterien tietosisällöstä ja sen laadusta, koska rekisterivirheiden ja -puutteiden aiheuttamia suunnitteluvirheitä ei enää välttämättä saada maastokäynneillä tai tiestötuntemuksella korjattua.
Kuvan 2. esimerkistä käy ilmi, millaisiin virhepäätelmiin virheellinen kuntotieto johtaa. Esimerkki on otettu siltojen yleistarkastuksista. Eräs tärkeimmistä sillankorjauksen laukaisevista tekijöistä on sillan yleiskunto, jonka perusteella sillat voidaan jakaa huonokuntoisiin eli korjattaviin ja hyväkuntoisiin siltoihin. Kun siltojen yleistarkastustulosten hajonta eri tarkastajien välillä tunnetaan, voidaan simuloida eroa havaitun ja todellisen kunnon välillä. Virhe tapahtuu, kun silta on tarkastuksen perusteella huonokuntoinen, mutta todellisuudessa kunto on hyvä (katkoviivalla ympyröidyt luvut). Tämä virhe ei ole peruuttamaton, koska ennen sillankorjausta silta erikoistarkastetaan ja erikoistarkastuksessa tämä virhe paljastuu, eikä siltaa korjata turhaan. Sen sijaan vakavampi virhe tapahtuu, kun sillan kunto on tarkastuksen perusteella hyvä, mutta todellisuudessa kunto on huono (jatkuvalla viivalla ympyröidyt luvut). Tällöin korjausta tarvitseva silta ei pääse erikoistarkastukseen, eikä pääse siten korjattavaksi lainkaan. Korjauskustannukset kasvavat korjauksen viivästymisen johdosta ja liikenneturvallisuus saattaa vaarantua. Todellinen kunto 2002 2003 Todellinen kunto 2004 Todellinen kunto HUONO HYVÄ HUONO HYVÄ HUONO HYVÄ Havaittu kunto HUONO HYVÄ 16 % 6 % 6 % 72 % Havaittu kunto HUONO HYVÄ 19 % 3 % 4 % 75 % Havaittu kunto HUONO HYVÄ 12 % 5 % 4 % 79 % Kuva 2. Ero tarkastettujen siltojen todellisen (simuloitu) ja havaitun kunnon välillä vuosina 2002-2004. Kuvasta 2 voidaan havaita myös tarkastusten laadun merkittävä paraneminen vuodesta 2002 vuoteen 2003 ja toisaalta laadun pieni heikkeneminen vuodesta 2003 vuoteen 2004. Toinen ehkä vielä merkittävämpi haaste kuntotietojen laadulle ja erityisesti sen hallinnalle on siirtyminen toimivuusvaatimuspohjaiseen urakointiin. Kuntomittaukset ja niiden laatu on vuosien laatutyöllä saatu tasolle, joka pääsääntöisesti riittää oikeiden kohteiden valintaan tieverkolla. Läheskään aina mittausten laatu, eikä edes niiden tuottama tieto ei ole kuitenkaan riittävä toimenpiteiden mitoittamiseen. Tarvitaan kalliita, tarkempia erikoistutkimuksia, joita ei ole mahdollista tehdä koko tieverkolle. Tästä ja aiemmin kuvatusta virheellisestä kuntotiedosta seuraa riskinjakoon ja sen hallintaan liittyvä ongelma: Urakoitsijan pitää ottaa kuntovastuu tiestöstä tiedolla, jotka eivät kuvaa tyhjentävästi tai luotettavasti tiestön kuntoa. Toinen ehkä vielä suurempi ongelma toimivuusvaatimuksiin siirryttäessä on ikäkäyttäytymisen ennustamisen vaikeus. Tullaan jälleen tilanteeseen, jossa ikämallit
on vuosien työllä saatu tiestötasolla toimimaan. Ne siis kuvaavat jotenkin luotettavasti populaatiossa keskimäärin ajan suhteen tapahtuvaa kuntomuutosta. Kohdetasolla niiden luotettavuus on kuitenkin huono. Urakoitsijan kannalta tämä kohdetason tieto on kuitenkin se, joka mitoittaa kuntovastuun kustannukset. Tiestö on heterogeenistä ja toisen kohteen korjaaminen voi olla moninkertaisesti kalliimpaa kuin toisen. 7. Tulevaisuus Tiestön kuntotietojen hankinta on osa laajempaa tiestö- ja liikennetietojen hankintakokonaisuutta. Kuvassa 3 on esitetty tiestö- ja liikennetietojen hankinnan sopimus- ja suunnittelutilanne vuosina 2006-2012. Yleinen liikennelaskenta Liikenteen matka-aikatiedot Liikenteen häiriötiedot Onnettomuustiedot Päällystettyjen teiden urat ja tasaisuus Päällystettyjen teiden vauriot Kantavuusmittaukset Kevyen liikenteen väylät Tierekisterin tietoinventoinnit Sorateiden kuntoinventoinnit Siltojen yleistarkastukset Talvihoidon laadunseuranta Tiesääennusteet Tiesään tutkakuvat Tieverkon digikuvaus 2006 2007 2008 2009 6 Puitesopimustoimittajaa 2-3 sop. / Tiepiiri 1/3 vuosittain kilpailussa, 1-2 sop. / Tiepiiri 3 urakkaa 2010 2011 2012 Sopimus Sopimus valmisteilla Optio Ei sitoumuksia Kuva 3. Tiehallinnon tiestötietojen hankinnat 2006-2012. Nykyiset tiestön kuntotietojen hankintasopimukset päättyvät vuonna 2007. Vuonna 2008 sopimuksia yhdistellään toisiinsa ja niiden kestoaikoja pidennetään. Markkinoiden toimimisen edellytyksenä on, että niillä on vähintään 3-5 toimijaa. Tiehallinnon on huolehdittava siitä, että kutakin kilpailutettavaa kokonaisuutta pystyy tarjoamaan tämänkokoinen joukko tarjoajia. Ongelmalliseksi markkinatilanteen tekee se, että Tiehallinto on lähes ainoa tiestön kuntotietoja hankkiva taho. Toimivien markkinoiden varmistamiseksi joudutaan mahdollisesti jakamaan pitkäkestoisia valtakunnallisia urakoita kahdeksi erilliseksi urakaksi, esimerkiksi siten, että tarjouskilpailun voittaja saa 70 % mittausvolyymistä ja toiseksi tullut 30 % ollessaan riittävän hyvä. Markkinoiden ja alan kehittymisen kannalta olisi hyvä, jos Tiehallinnon lisäksi myös kuntasektori hankkisi tiestön tai katuverkon kuntotietoja. Tällöin töitä olisi kuntomittausurakoitsijoille tarjolla myös Tiehallinnon valtakunnallisen mittausurakan 5-7 vuoden kilpailuttamisvälillä. Tällöin edellisessä kappaleessa kuvattuja hankinnan erikoisjärjestelyjä ei olisi tarpeen tehdä.