LAPIN KIELAS 1/2006. LAPIN KIELAS - Lapin opettajien ammattiyhdistyspiirin lehti 1/2006

LAPIN KIELAS 1/2006 3 Päätoimittajan palsta 4 Kokouskutsu 5 Puheenjohtajan palsta 6 OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi 7 OAJ:n tiedottaja Heikki Sahlman 8 OAJ-valtuustotyön alkua, Mikko Lumme 9 Palkkasihteerin palsta, Immo Husso 10 Opetustoimi muutoksen kourissa, Ismo Lahtela 12 Haastateltavana apulaiskaupunginjohtaja Matti Ansala, Ismo Lahtela 14 Kansanedustajat tentissä, Liisa Halonen-Laiti 20 Uusien puheenjohtajien esittely 21 Vuoden lappilainen opettaja 2005 Hannu Siitonen 22 Kuvataideopettajien liitto 100 vuotta, Kristiina Ylinärä-Tikkala 23 Opettajat aktiivisina 26 Ounasvaaran lukio, vuoden urheiluoppilaitos 2006 27 Nuora Arvioivalla työskentelyllä kohti elämänhallintaa, Virpi Niemelä 29 Järjestöakatemia avaa uusia uria, Jaakko Sarmola 30 Matkalla kouluun, Liisa Halonen-Laiti 32 Hely Kalkkisen haastattelu, Liisa Halonen-Laiti 35 Selvänä Hot kännissä Not, Sari Sipola ja Outi Kettunen 37 Mediaopintoja Sallan lukiossa, Leena Hautajärvi 40 Vierailta mailta Suomeen, I B-opiskelijan kokemuksia Rovaniemellä 42 Yhteinäinen perusopetus, Ismo Lahtela 44 Naapurissa osataan naapurilta opitaan, Leena Hautajärvi, Petri Käppi 46 Helpon elämän kirous, Jaakko Sarmola LAPIN KIELAS - Lapin opettajien ammattiyhdistyspiirin lehti 1/2006 Päätoimittaja Liisa Halonen-Laiti Toimitus Jaakko Sarmola, Hannu Nieminen, Ismo Lahtela Toimitussihteeri Marja-Terttu Ylipaavalniemi Kansi Suon halki Kuva: Jorma Sarmola Painopaikka Pohjolan Painotuote Oy, Rovaniemi ISSN-1235-1881

Päätoimittajan palsta Hyvää syksyä! Lämmintä syksyä moni muistaa, kuinka ennen olivat syksyt kylmempiä, ja luntakin jo tuli ainakin vähän syyskuun loppupuolella. Tosin ensilumi tavallisesti suli pian pois. Nyt lämpötila on vielä pysytellyt enimmäkseen nollan yläpuolella. Lämmintä on. Monet asiatkin ovat lämmittäneet, elleivät peräti kuumentaneet ilmapiiriä. On noussut esiin opettajan työhön liittyviä asioita, joissa pitäisi kuunnella myös opettajia. Peruskoulun 9. luokilla toteutettava työelämään tutustuminen, ns. TET- jakso ja sen järjestelyt ovat hiertäneet. On olemassa erilaisia järjestelyperiaatteita ja käytäntöjä, paremmin ja huonommin toimivia. Hyvin on esimerkiksi Rovaniemellä toiminut sellainen järjestely, että oppilaille on tutustumiset järjestetty niin, että puoli luokkaa kerrallaan on harjoittelussa. Silloin se ei häiritse koulutyöskentelyä, ja opettajat voivat puolitetulle ryhmälle opettaa tehokkaammin ja erilaisia opetusmenetelmiä käyttäen kuin kokonaisille suurille ryhmille. Kenellekään ei tässä järjestelyssä tule tyhjäkäyntiä, ja oppilaat hyötyvät tehokkaammasta oppimisjärjestelystä puolitetuissa ryhmissä. Erilaisia tuntipankkijärjestelyjäkin on kuultu kaavailtavan. Opettajille tulisi työttömiä aukkoja, kun heidän tunneiltaan oppilaat olisi järjestetty pois. Opettajilla jäisi pitämättömiä tunteja pankkiin ja koulu voisi käyttää heitä niitä vastaan sijaisina. Tämä järjestely ei ole oppilaan eikä opettajan edun mukaista. Oppilaalta jäisi pois mahdollisuus saada opetusta pienemmässä ryhmässä ja opettajan työpäivät pilkkoutuisivat tyyliin: pidettävä tunti, ei tuntia, pidettävä tunti, ei tuntia, pidettävä tunti ja sitten vielä keskelle päivää tulleisiin aukkotunteihin vedoten heitä pidettäisiin myöhemmin yhtä monta tuntia palkattomana sijaisena. Mikä on OAJ;n kanta TET-pankkeihin? Ainakin ne opettajat, joita järjestely koskisi, eivät kannata niitä. Järjestely kohtelisi lisäksi opettajia eriarvoisesti. Tässä syntyy kysymyksiä. Mikä on OAJ:n tehtävä? Eikö se ole jäsenten edunvalvonta myös yläluokkien opettajien? Mikä tavoite työelämään tutustumisjaksolla on ensisijaisesti? Eikö se ole juuri oppilaiden edun kannalta tehty ratkaisu eikä koulun ylläpitäjän säästöautomaatti? Eikö opettajat ole otettu juuri tiettyyn virkaan, opettamaan sillä kouluasteella ja niitä aineita, joita virkaan kuuluu? Eikö ole oppilaankin edun mukaista se, että kukin opettaa sitä, mihin on opiskellut ja pätevä? Oikeastaan perimmältään tässä on kysymys opettajan työn, ammattitaidon ja sitä koskevan arvostelukyvyn arvostamisesta tai sen puutteesta. Arvostetaanko opettajan ammattitaitoa ja opetustyön merkitystä riittävästi, jos opettajia ei kuunnella työn järjestelyissä? Onko järjestelyjen konsulttina pelkästään euro eikä oppimisen optimointi.? Talven valkeutta odotellen, syksyn värien keskellä Rovaniemellä 25.9. 2006 Liisa Halonen-Laiti 3

Kokouskutsu Lapin opettajien ammattiyhdistyspiiri ry Lapin opettajien ammattiyhdistyspiirin SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS pidetään perjantaina 24.11.2006 klo 18.00 Hotelli Oppipojassa, Korkalonkatu 33, Rovaniemellä Kokouksen alussa tarjotaan tulokahvi ja kokouksen päätteeksi päivällinen. Yhdistyksiä pyydetään ilmoittamaan osallistujamäärä aluetoimistolle 13.11.05 mennessä. Rovaniemellä 27.10.2006 Lapin opettajien ammattiyhdistyspiirin hallitus Asialista Syyskokouksen avaus IF Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n edustajan puheenvuoro OAJ:n edustajan puheenvuoro I Kokouksen järjestäytyminen 1. Valitaan kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri 2. Valitaan pöytäkirjantarkastajat ja ääntenlaskijat 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Vahvistetaan kokouksen työjärjestys II Varsinaiset kokousasiat 5. Hyväksytään piirin toimintasuunnitelma vuodeksi 2007 6. Määrätään piirihallituksen puheenjohtajan ja muiden jäsenten kokouspalkkiot ja matkakorvaukset sekä tilintarkastajien palkkiot vuodeksi 2007 7. Hyväksytään piirin talousarvio vuodeksi 2007 8. Valitaan piirihallituksen puheenjohtaja vuosiksi 2007-2008 9. Valitaan piirihallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle ja näiden henkilökohtaiset varajäsenet vuosiksi 2007-2008. Erovuorossa ovat: Katariina Ruokamo (Kemijärvi), Asta Valkonen (Pello), Hannu Niemelä (Ranua) ja Allan Valasmo (Rovaniemi). 10. Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa tarkastamaan vuoden 2007 tilejä ja hallintoa 11. Kokouksen päättäminen 4

Puheenjohtajan palsta Vuosi 2006 toi muutoksia piirimme jäsenyhdistyksiin. Rovaniemet yhdistyivät 1.1.2006 ja samalla yhdistyivät myös kaupungin ja maalaiskunnan OAJ:n ysiläiset yhdistykset. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa yhdessä piirin yhdistyksessä on yli 60 % piirimme jäsenistä. Tämä kehitys johtaa piirimme polarisoitumiseen ja Rovaniemi-keskeisyyteen. Tämä ei kuitenkaan ole alueellisen edunvalvonnan kannalta järkevää. Kevään valtuustovaaleissa polarisaatiokehitys oli jo nähtävissä. Molemmat piirin valtuutettumme tulevat nyt Rovaniemeltä. Äänestysaktiivisuus suhteessa äänioikeutettuihin oli korkein Pellossa. Toisena tuli sitten Rovaniemi ja heikoiten oli uurnille saatu äänestäjiä tässä suhteessa Posiolla ja Ranualla. Myös meidän piirimme kannalta olisi Lapin alueyhdistyksen perustaminen, valvomaan koko Lapin opettajakunnan etuja, hyvin tärkeää. Alueyhdistyksiä rakennellaan eri puolilla Suomea nyt tarmokkaasti. Myös Lapissa asia on etenemässä. Syksyn aikana on Lapin alueen OAJ:öön kuuluviin yhdistyksiin tulossa kyselykirje alueyhdistysasiassa. Syyskuussa pidettiin neljäs yhtenäiskouluseminaari Rovaniemellä. Lapissa ja piirimme alueella on yhtenäisperusopetus edennyt voimakkaasti tällä vuosituhannella. Kun Lapissa oli vuosituhannen alussa 10 yhtenäiskoulua, on niitä jo nyt kaksikymmentä. Viime vuonna oli ensimmäisen kerran yhtenäiskouluja Lapissa lukumäärällisesti enemmän kuin yläkouluja. Myös oppilasmäärät yhtenäiskouluissa ovat ohittaneet yläkoulujen oppilasmäärät. On tärkeätä, että saadaan sovittua yhtenäiskouluissa opettaville palvelusuhde-ehdoista valtakunnallisesti. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee. Piirimme alueella kuntarakenneuudistus oli juuri Rovaniemien yhdistyminen uudeksi kaupungiksi. Samassa yhteydessä toteutettiin myös palvelurakenneuudistus. Rovaniemellä otettiin käyttöön sopimusohjausjärjestelmä, joka on ns. sisäinen tilaaja tuottaja -malli. Mallista lisää apulaiskaupunginjohtaja Matti Ansalan haastattelussa tässä julkaisussa. Hyvää syksyn jatkoa ja tavataan piirin syyskokouksessa! Ismo Lahtela puheenjohtaja 5

OAJ:n puheenjohtaja Opettajien palkkausjärjestelmä uudistui KUVA: ANNE NISULA Opettajien palkkausjärjestelmä uudistui elokuun 2006 alusta. Palkka perustuu nyt osin myös tehtävän vaativuuteen ja vastuullisuuteen sekä opettajan onnistumiseen työssään. Kunnan opetusalalla on uudistuksen myötä mahdollisuus maksaa sopimusmääräysten ylittävää palkkaa, kun aiemmin siitä piti sopia erillisellä vir kaehtosopimuksella. Opettajantyön vastuullisuus- ja vaativuuskriteereistä on neuvoteltu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja OAJ:n kesken. Valtakunnallisista kriteereistä ei vielä päästy yksimielisyyteen. Se ei estä kuitenkaan laatimasta niitä paikallisesti. Vaikka monen kunnan talous on huonossa jamassa, silti on tärkeää ryhtyä neuvottelemaan kriteereistä, sillä paikallista järjestelyvaraerää jaettaneen jo ensi talvena. Kunnan yleiseen sopimusalueeseen kuuluvat OAJ:n jäsenistä lastentarhanopettajat. He ovat olleet tehtävien arvioinnin piirissä jo vuodesta 2002 lähtien. Osa palkasta perustuu tehtävien vaativuuteen ja vastuullisuuteen sekä henkilökohtaiseen osaamiseen. Yliopistojen uudesta palkkausjärjestelmästä päästiin sopuun kesällä, joten myös valtion opetushenkilöstö siirtyy vähitellen uuteen palkkausjärjestelmään. Harjoittelukoulujen opettajien ratkaisu on tosin vielä auki. Miksi palkkausjärjestelmää on ryhdytty uudistamaan? Opetusala hyötyi aiemmin kehnosti ns. palkkaliukumasta. Kun palkkaliukuma tunnetaan tätä nykyä myös kunta-alalla, olisi lyhytnäköistä jättää opettajat kokonaan ulkopuolelle. Uudet elementit saattavat lisätä työn kannustavuutta ja palkitsevuutta. Kilpailu pätevistä opettajista tulee kiristymään lähivuosina, mikä voi hyvinkin lisätä työnantajan halua positiiviseen palkkajoustoon. Opetusalan palkkakehitys on ollut viime vuosina kohtuullinen mm. kunnan palkkaohjelman ansiosta. Palkkaohjelmien jatkosta tuleekin sopia seuraavan sopimuskierroksen yhteydessä. Nykyiset sopimukset ovat voimassa syksyyn 2007. Koulut ja oppilaitokset toimivat maassamme tehokkaasti, vaikka rahaa koulutukseen käytetään maassamme vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin ja selvästi vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Opettajat tekevät huipputulosta, minkä tulee näkyä selvemmin myös palkkauksessa. Hyvää syksyn jatkoa Lapin opettajille toivottaen! Erkki Kangasniemi OAJ:n puheenjohtaja, kouluneuvos 6

OAJ:n tiedottaja Muista käyttää jäsenetusi! Ammattijärjestön jäsenyys tuo turvaa opettajan elämään ja on tärkeä osa ammatti-identiteettiä. Työssäolevista opettajista on OAJ:n jäsenenä lähes 96 prosenttia, mikä on korkea luku suomalaisilla työmarkkinoilla ja antaa järjestön näkemyksille painoarvoa neuvottelupöydässä. Mitä yksittäinen jäsen hyötyy OAJ:n jäsenyydestä? Jäsenenä opettaja on oikeutettu saamaan neuvontaa ja apua mm. palkka- ja palvelussuhdeturvakysymyksissä. Ongelmien selvittelyssä lähdetään liikkeelle paikallisesti, yleensä luottamusmiehen tai pääluottamusmiehen opastuksella. Ellei pulma ratkea, apua annetaan OAJ:n toimistosta. Jäsenyyteen sisältyy myös Opettajien Työttömyyskassan jäsenmaksu. Jäsenet saavat Opettaja-lehden sekä OAJ-taskukalenterin. Myös monet piirit ja yhdistykset julkaisevat lehtiä ja tiedotteita sekä pitävät yllä nettisivuja. OAJ antaa nettisivuillaan palvelua myös edunvalvonta-asioissa. OAJ:n jäsenkortti on If-yhtiön matkustajavakuutuksen näyttökortti. Muista vakuutuksista voidaan mainita vapaa-ajan tapaturmavakuutus sekä vastuu- ja oikeusturvavakuutus. Järjestön kustantamat vakuutukset tuovat merkittävän säästön jäsenen vakuutusmenoihin. Holiday Club on OAJ:n jäseneduista uusimpia ja suosituimpia. OAJ:lla on lomaviikkoja suosikkikohteissa Saariselällä, Kuusamossa, Tampereen kylpylässä, Katinkullassa, Paraisten Airistolla ja Ruotsin Åressa. Varauksia pääsee tekemään OAJ:n jäsensivujen kautta. Järjestö omistaa myös hotellin Helsingissä. Park Hotel Käpylä on oivallinen tukikohta Helsingin-kävijälle. Loma-aikoina ja viikonloppuina ovat voimassa edulliset jäsenhinnat. Parkin ravintolahinnoista saa jäsenkortilla -15% vuoden 2007 ajan. OAJ:lla on myös Tirvan virkistysalue Valkealassa Kymenlaaksossa. Tirvan kosken kuohu ja pauhu on unohtumaton elämys. Luonnonkaunis alue sopii paitsi perhematkailuun myös opettajaryhmille. Myös autoilevan opettajan kannattaa pitää OAJ:n jäsenkortti lompakossaan. Jäsenet saavat alennusta bensaostoksista Teboililla. Lisätietoja jäseneduista OAJ:n sivuilta ja kalenterista. Uusi jäsenkortti 2007-2009 postitetaan viikolla 46 ilmestyvän Opettaja-lehden mukana. Ei muuta kuin kortti lompakkoon ja menoksi! Heikki Sahlman tiedottaja, OAJ 7

OAJ-valtuustotyön alkua Kouluvuosi on päässyt jo hyvään vauhtiin kaikilla koulutuksen tasoilla alkuopetuksesta ammattikorkea- ja korkeakouluihin. Lukioissa hektisyys huipentuu koeviikkoon ja syksyn ylioppilaskirjoituksiin, jonka jälkeen taas saa aloittaa kurssit alusta. Toivottavasti työtä on kaikilla sopivassa suhteessa, jotta vapaa-ajalla on mahdollista ladata akkuja poikkeuksellisen värikkäässä Lapin luonnossa. Alkanut valtuustotaipaleeni on ollut uuden oppimisen aikaa. Toukokuussa pidetyn valtuustokokouksen yhteydessä sain tutustua valtuustokonkareihin eri puolilta Suomea sekä OAJ:n toimiston palkollisiin. Heiltä, kuten aikaisemmilta Lappilaisilta järjestövaikuttajilta sain monia vinkkejä vaikuttamiseen. Vaikuttaa siltä että ammattijärjestövaikuttaminen on kestävyyslaji vailla vertaa. Yhdessä suhteessa muutosta on vaikea sietää opettajan työssä. Muutos ei nimittäin ole ainakaan nopeaa, kun puhutaan opettajien ansiokehityksen saattamisesta muiden korkeastikoulutettujen ammattiryhmien tasolle. Tyrmäydyin luvusta 15-20 vuotta - nykyisellä palkankorotusvauhdilla. Ensimmäisen valtuustokokouksen yksi merkittävimmistä asioista oli Erkki Kangasniemen valinta edelleen johtamaan ammattijärjestömme edunvalvontaa. Valinta oli varsin selvä, sillä Lapin lahja OAJ:lle Jukka Kallio ei vielä ollut niissä mitoissa, että olisi saanut tukea ehdokkuulleen. Jatkossa varmaan kuulemme miehestä lisää. Valiokuntatyöskentelyssä suurin paino oli tulevan nelivuotiskauden ohjelman hiomisessa. Itselleni on ollut yllätys kun olen tullut tietoiseksi A-vaalipiirissä jo alkutalvella (reilusti ennen valtuustovaaleja) tehdystä luottamuspaikkasopimuksesta. Siinä Lappi jäi ilman OAJ.n hallituspaikkaa ja varsinaisia toimikuntapaikkoja. Allan Valasmon jättämää aukkoa Lapin edunvalvonnassa on hankala monen muun täyttää, mutta toivon, että Ritva Lappi Kempeleestä huomioi koko tarmollaan myös meidän lappilaisen edunvalvonnan erityispiirteet. Nomen est omen. Tulevaisuuden haasteiden osalta on ajankohtaista terästää järjestökoneistoamme. Paikallistason edunvalvonnassa työn vaativuuden arviointiprosessi (TVA) edellyttää tarkkuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kaikkien koulutusasteiden työtehtävien erityispiirteet on huomioitava. Toivon jäseniltä aktiivisuutta ajatustensa esille tuomisessa niin valtuutetuille kuin pääluottamushenkilöille ja paikallisyhdistysten hallitusten jäsenille. Toinen haaste on jäsenistön ja järjestön valmistautumisessa työtaistelutoimiin. Seuraavalla neuvottelukierroksella TUPO:n syntyminen ja edes nykyisen ansiokehitystason jatkuminen ei ole itsestäänselvyys. Erityisesti pohjoisen opetusalan työmarkkinoilla on eläköitymiskehitys kiihtyvässä vauhdissa. Tämä tosiasia tulee edunvalvonnassa ja erityisesti ansiokehityksessä huomioida. Voisiko tähän kolmanteen haasteeseen vastata paikallisessa edunvalvonnassa vanhalla työkalulla, syrjäseutulisällä? Hyvää kouluvuoden jatkoa ja iloa sorvin ääreen! Mikko Lumme OAJ:n valtuuston jäsen Rovaniemi 8

Palkkasihteerin palsta Tva tulee, oletko valmis? osa 2 Edellisessä Kielaksessa esittelin TVA:n saapumista opetusalalle. Takana olivat tuoreet palkkasihteeripäivät, jossa asiaa kuutioitiin urakalla. Pasi-päivien lopuksi kuunneltiin KT:n neuvottelupäällikkö Vuokko Piekkalan näkemyksiä TVA:sta kuntatyönantajan vinkkelistä. Lopuksi hän totesi, että sen toteutus siirtyy myöhempään ajankohtaan. Tieto kiiri kuntiin ja niinpä keskustelut jäätyivät kesken maaliskuun. Silti keskustason edunvalvonta kannusti luottamusmiehiä ja yhdistyksiä sulattamaan neuvottelut käyntiin tavalla tai toisella. Alueellisilla neuvottelupäivillä jaettiin neuvottelukehotuksia kuntien luottamusmiehille. Ilmassa oli epävarmuutta, sillä selkeitä ohjeita ei ollut olemassa. Porukalla sitten mietittiin, mistä asioista neuvotteluja pitäisi käydä. Nyt kesä on mennyt, ja sopimus on ollut 1.8. lähtien voimassa. Mitään ei ole silti tapahtunut. Kirjoitan tätä tekstiä kuluvan syksyn palkkasihteeripäivillä. Olen siis TVA-ytimessä, mutta ei asia ei lämpene. Neuvottelupäällikkö kertoo luennollaan, että neuvottelut tehtävien vaativuusperusteista on käytävä. Hän jatkaa, että paikallista rahaerää jaettaisiin 1.3.2007 lukien tehtävien vaativuuteen. No niin, johan alkaa hehkua. Kuulemme vielä, että keskustasolla jatketaan syksyllä neuvotteluja kuntien kehittämisohjelman mukaisten rahojen kohdentamisesta palkkausjärjestelmän uudistamiseen. TVA siis tulee, tavalla tai toisella. Paikallisyhdistysten ja luottamusmiesten pitää nyt ryhtyä luomaan omat tavoitteet, sillä niin tekee työnantajakin. Kun rahaerä laukeaa jaettavaksi, tulee sen kohdistua niihin kohteisiin, joista ammattijärjestö ja kunta ovat samaa mieltä. Jos yksimielisyyttä ei ole, muodostuu TVA:sta työnantajan yksipuolinen työkalu. Vielä muutama sana paikallisesta edunvalvonnasta. Parhaillaan rakennetaan kunnissa seuraavan vuoden talousarviota. Sitä kannattaa seurata ja pyrkiä vaikuttamaan kuntien palvelu- ja henkilöstöstrategioiden valmisteluun, jotka laaditaan pidemmälle aikavälille. Useissa kunnissa käsitellään mm. tuotetaanko palvelut omana työnä, yhteistyössä lähikuntien kanssa, kuntayhtymän kautta tai hankkimalla ne ostopalveluina muilta sektoreilta. Vaikuttamisen työkalu on edustuksellinen ja välitön yhteistoiminta. Ne toteutuvat YT-toimikunnissa tai työnantajan ja pääluottamusmiehien ja luottamusmiehien välisissä neuvotteluissa. Muuta tärkeää yhteistoimintaa on työnantajan ja henkilöstön edustajien välinen neuvottelu pelkästään opetusalan hallintokuntaa, yksikköä, työpaikkaa tai ammattiryhmää koskevassa asiassa. Talousarviovalmistelun seuraaminen ja siihen vaikuttaminen YT-toiminnan avulla on mahdollisuus, jota tulee käyttää. Tätä mahdollisuutta suojaa yhteistoimintalainsäädäntö ja ohjeistus, jota kuntien tulee noudattaa. Immo Husso palkkasihteeri 9

Opetustoimi muutoksen kourissa Pohjoisten piirien syysneuvottelupäivät Raahessa 22.-24.9.2006 Oulun ja Lapin läänien ysiläisten opettajien syysneuvottelupäivät kokosivat syyskuussa Raaheen noin 70 järjestöaktiivia. Syysneuvottelupäiviä on pohjoisessa järjestetty jo yli kymmenen kertaa. Tällä kertaa järjestelyvastuussa oli Oulun eteläinen YSI-piiri. Neuvottelupäivien ohjelmassa oli lauantain aamupäivällä kehittämispäällikkö Matti Lahtisen esitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tilanteesta sekä puitelain sen hetken tilanteessa. Lahtinen valaisi myös suunniteltuja opetustoimen rahoitusuudistuksia. Kuntaliiton näkemyksiä samoista asioita kertoili johtaja Anneli Kangasvieri. Lauantain iltapäivällä oli ohjelmassa tutustumista Raaheen. Opastettu kävelykierros vanhaan Raaheen sekä tutustuminen Raahen kirkkoon, Antero Forssin taiteilijakotiin, Raahen vanhaan merimuseoon ja 1890 luvun asuun somistettuun laivapatruunin kotiin. Osa osallistujista saattoi myös tutustua Ruukin Raahen terästehtaaseen tai ottaa osaa pajatuokioon Raahen Valun taitopajan tiloissa. Liikunnalliset osallistujat saivat osallistua liikunnalliseen iltapäivään keilauksen, kuntosalilla kuntoilun tai uinnin parissa. Pohjoisen OAJ-valtuutetut kokoontuivat kokoukseensa myös lauantain iltapäivällä. Lauantai-iltana sitten kokoonnuttiin Susanna Haaviston ja Eija Ahvon konserttiin. Sunnuntaiaamu aloitettiin aamurunonlausunnalla. Tämän jälkeen KL Anu Korhonen Joensuun Yliopistosta kertoi tutkimuksistaan, jotka koskivat opettajuutta ja opettajan roolia. Ennen lounasta kukin piiri kertoi ajankohtaisista kuulumisistaan. Ensi vuonna Pohjoisten piirien neuvottelupäivät ovat sitten Länsi-Pohjan alueella. Ismo Lahtela 10

11

Haastateltavana Rovaniemellä on jo toteutettu kunta- ja palvelurakenneuudistus. Rovaniemet yhdistyivät ja perustivat uuden 57 000 asukkaan kunnan vuoden 2006 alussa. Kuntien yhdistymisen yhteydessä Rovaniemellä otettiin käyttöön myös niin sanottu sopimusohjausjärjestelmä eräänlainen tilaaja/tuottaja malli. Apulaiskaupunginjohtaja Matti Ansala valaisee tässä haastattelussaan sopimusohjausjärjestelmää. Mikä on ns. sopimusohjausjärjestelmä? Sopimusohjauksella tarkoitetaan kunnan sisäistä palvelutuotannon ohjausmenettelyä. Palveluiden järjestämisvastuu ja niiden tuottaminen on eriytetty organisaatiossa toisistaan. Samoinhan on tehty myös ns. tilaaja-tuottaja -toimintatavassa. Sopimusohjauksessa palveluiden järjestäjä ei kuitenkaan kilpailuta kunnan omaa palvelutuotantoa mahdollisen ulkopuolisen palvelutuottajan kanssa. Palveluiden tuottamisesta tai hankkimisesta ulkopuolelta sovitaan palvelusopimuksissa yhteistyössä kunnan oman palvelutuotannon kanssa. Oman tuotannon kapasiteetti käytetään aina ensin täysimääräisesti ja sen jälkeen arvioidaan yhdessä tuotannon kanssa, laajennetaanko omaa tuotantoa vai hankitaanko palveluiden lisätarve ostopalveluna. Sopimusohjausjärjestelmä ei ole siis palveluiden ulkoistamismalli, vaan siinä korostetaan kuntakonsernin sisäistä yhteistoimintaa. Sopimusohjaus edellyttää myös palveluiden tuotteistamista ja hinnoittelua. Hinnoiteltu tuote ei aina kuvaa palvelua kokonaisuudessaan, vaan se on laskutuksen perusta, jolla palvelutuotanto saa tulorahoituksen kustannustensa kattamiseksi. Tuotteen hinta sisältää kaikki sen tuotantokustannukset (ml. pääomakustannukset). Rovaniemellä tuote on perusopetuksessa koulupäivä ja lukiokoulutuksessa kurssi. Palvelusopimus on valtuuston asettamien tavoitteiden pohjalta ao. lautakunnan ja palvelutuotannon johtokunnan yhteinen näkemys tuotettavien/hankittavien palveluiden määrästä, hinnasta ja laadusta palvelukuvauksineen. Rovaniemellä on pyritty ainakin osittain tehtäväalueeltaan väestöryhmäkohtaisiin palvelusopimuksiin. Näin halutaan korostaa asukaslähtöisyyttä. Miksi sopimusohjausjärjestelmä on otettu käyttöön Rovaniemellä? Sopimusohjausmallilla halutaan selkiyttää toisaalta demokraattisen eli poliittisen päätöksenteon ja toisaalta palvelutuotannon vastuita. Tavoitteena on, että kunnassa demokraattista päätöksentekoa edustavat valtuusto, hallitus ja lautakunnat arvioivat asukkaiden palvelutarpeita ja kunnan rahoitusmahdollisuuksia näiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Näin keskusteltaisiin palveluista ja taloudesta samanaikaisesti sen sijaan, että puhuttaisiin kustannusten rahoittamisesta tai esim. virkojen perustamisesta. Olennaisin asia kuntalaisen kannalta ovat juuri hänen saamansa palvelut sekä niiden aiheuttama vero- ja maksurasitus. Palvelutuotanto toimii kahden toimielimen, palvelujohtokunnan ja teknisen johtokunnan, alaisuudessa. Niiden osalta korostuu liiketoimintaosaaminen palvelutuotannon organisoinnissa ja johtamisessa. Näin voidaan turvata myös kunnan oman tuotannon kilpailukyky palvelumarkkinoilla. Järjestelmä tekee tuotteiden kustannukset läpinäkyviksi ja avaa toimintaprosessit. Näin prosesseja voidaan tarvittaessa selkiyttää ja lisätä kustannustehokkuutta. Miten järjestelmän käyttö on muuttanut arkielämää esimerkiksi kouluissa? Koulun arki ei ole mullistunut uudistuksen seurauksena. Tulojen kertyminen tuotettujen oppilasmäärän mukaisten koulupäivien perusteella on muuttanut ajattelutapaa aikaisemmin 12

vuoden alussa käyttöön annettuun budjettiin verrattuna. Kustannustietoisuus tilojen määrän ja hankittavien tukipalvelujen osalta on myös lisääntynyt. Valtuuston hyväksymät perusopetuksen järjestämisen yleiset periaatteet sekä perusopetuksen aviointikriteerit, tavoitteet ja mittarit ovat myös uusi tapa ohjata palvelutuotantoa. Miten sopimusohjausjärjestelmä on mielestäsi otettu vastaan Rovaniemellä? Sopimusohjausjärjestelmän perusajatus syntyi Rovaniemen maalaiskunnassa 2000-luvun alussa ja se oli käytössä vuosina 2004 ja 2005. Kuntien yhdistymissopimuksen mukaisesti sopimusohjaus otettiin myös uuden Rovaniemen kaupungin ohjausjärjestelmäksi vuoden 2006 alusta. Tästä historiasta johtuen järjestelmä on vanhan maalaiskunnan työntekijöille paljon tutumpi kuin aikaisemman Rovaniemen kaupungin henkilöstölle. Järjestelmää kehitettiin maalaiskunnassa hyvässä yhteistyössä ammattijärjestöjen ja henkilöstön kanssa. Mielestäni se koettiin yhteisten tavoitteiden mukaiseksi hallintouudistukseksi. Uudessa Rovaniemen kaupungissa ohjausjärjestelmän muutos on tapahtunut samanaikaisesti kuntien yhdistymisen kanssa, joten nämä kaksi uudistusta ovat nivoutuneet toisiinsa. Järjestelmän eräät yksityiskohdat ovat tässä tilanteessa korostuneet kokonaisuuden kustannuksella. Mielestäni kuitenkin järjestelmään olennaisesti kuuluva tuotannon eriytyminen välittömästä ja yksityiskohtaisesta poliittisesta ohjauksesta sekä tuotannon aikaisempaa suurempi toimintavapaus ovat henkilöstön myönteiseksi kokemia asioita. Rovaniemen osaavalle ja ammattitaitoiselle henkilöstölle malli tarjoaakin uusia haasteita työn kehittämiseen. Uudelle, laajalle luottamushenkilöhallinnolle palveluiden järjestäjän ja palvelutuotannon roolien erottaminen ja erilaisuus ovat olleet ensi alkuun uusi asia. Ohjausjärjestelmää kuitenkin kehitetään kokemusten karttuessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä sopimusohjausjärjestelmä mikä on tulevaisuus? Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on mm. kuntien yhteistyön lisääminen. Sopimusohjausjärjestelmä tarjoaa hyvän vaihtoehdon kuntayhteistyölle yhteisten, demokraattista päätöksentekoa edustavien, tilaajarenkaiden muodossa. Palvelutuotantoa voitaisiin vastaavasti koota laajoihin itsenäisiin kokonaisuuksiin, joiden sisällä voisi tapahtua alueellista ja toiminnallista erikoistumista sekä liiketoimintaosaamisen vahvistamista. Palveluiden järjestäminen tapahtuisi palvelusopimusten ohjaamana. Valtio luopui kustannusten rahoittamiseen perustuneesta valtionosuusjärjestelmästä v. 1993 ja siirtyi ostamaan kunnilta erilaisia hyvinvointipalveluja mm. perusopetusta määrittelemänsä yksikköhinnan perusteella. Myös kuntien olisi perusteltua siirtyä omassa toiminnassaan sellaiseen uuteen ohjausjärjestelmään, jossa palveluita ja taloutta arvioidaan samanaikaisesti. Rovaniemen kokemusten mukaan sopimusohjausjärjestelmä soveltuu hyvin kehitettäväksi uudeksi ohjausjärjestelmäksi. Paluuta vanhaan järjestelmään ei mielestäni ole. Ismo Lahtela 13

Kansanedustajat tentissä 1.Miten Lapissa saadaan turvatuksi tasokas koulu kaikille? 2.Miten saadaan pätevät opettajat tulemaan ja pysymään Lapissa? 3.Mitä mielestäsi pitäisi tehdä, että Lapin tyhjeneminen saadaan pysähtymään? Tatja Karvonen 1. Se edellyttää kuntapäättäjiltä myönteistä suhtautumista kouluasioihin, koska korvamerkittyä rahaa ei valtiolta tule. Ensi vuonna useat Lapinkin kunnat saavat lisää valtionosuuksia. Toivottavasti kunnat käyttävät sen rahan koulutukseen, mikä sille kuuluu. 2. Lapin yliopiston itsenäisyys on ehdottoman tärkeää pätevien opettajien saamiseksi Lappiin. Lapin yliopiston harjoittelun merkitys korostuu tässä erityisesti, koska he antavat käytännön harjoittelua opettajaksi opiskeleville. Erityisen hyvää on se, että kaikille Lapin yliopistossa luokanopettajaksi kuuluville on pakollinen kenttäharjoittelu, jossa pitää perehtyä yhdysluokkaopettamiseen. 3. Tärkein asia on tietenkin valtion työllisyys- ja talouspolitiikka, jonka onnistuminen on alkanut säteillä myös Lappiin. Etenkin matkailussa täällä on käynnissä valtavia investointeja, ja muutenkin toimeliaisuus on lisääntymässä. Esimerkiksi Rovaniemellä rakennetaan todella kovasti. Mielestäni niin sanotun Norjan mallin käyttöönottamisesta Lapissa on alettava keskustella tosissaan. Työnantajan sosiaaliturvamaksujen helpotuksien osalta se on jo käynnissä, mutta mukaan on löydettävä myös muita elementtejä. Väestön voimakas ikääntyminen on tosiasia. Se aiheuttaa Lapissakin työvoimapulaa tietyillä aloilla. Korkeatasoinen koulutus on tärkeää, jotta nuoret pysyvät Lapissa. Ystävällisesti Tatja, 00102 Eduskunta tatja.karvonen@eduskunta.fi 14

Hannes Manninen 1. Lapin koulutukselliset mahdollisuudet ovat tällä hetkellä varsin kattavat. On yliopisto, kaksi ammattikorkeakoulua, lukio Pelkosenniemeä lukuun ottamatta jokaisessa kunnassa sekä useita ammattioppilaitoksia. Koulutusmahdollisuuksia voidaan jatkossa täydentää tehokkaasti mm. hyödyntämällä etäopetusmahdollisuuksia. On myös mietittävä keinoja, joilla kustannuksia saadaan karsittua. Tällä mahdollistetaan opetuksen antaminen pienissä ryhmissä myös jatkossa. Kuitenkin alhainen syntyvyys asettaa kouluoloille vakavan haasteen tulevaisuudessa. Viime kädessä opetuksen saatavuuden kaikille turvaa valtio, koska perustuslaki takaa jokaiselle yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet asuinpaikasta riippumatta. 2. Pätevien opettajien saaminen ja pysyminen Lapissa turvataan parhaiten kouluttautumalla sekä kehittämällä työskentelyolosuhteita. Tärkeää on myös, että kunnat markkinoivat vahvuuksiaan. Onhan Lapilla mm. ainutlaatuinen ja puhdas luonto. 3. Maakuntamme väestökato on taittumassa. Toki alueellisia erojakin on, ja alhainen syntyvyys on yhä vakava uhka. Yhteistyö, yrittäminen, osaamistason kohottaminen ja usko tulevaisuuteen yhdessä valtion tukitoimien kanssa auttavat Lappia nousemaan ahdingosta. Kaiken perustana on oltava myös terve kuntatalous. Uskon vahvasti, että Lappi on tulevaisuudessa moni-ilmeinen, nykyaikainen, kehittyvä ja kansainvälisesti Suomen tunnetuin maakunta Euroopassa ja muualla maailmassa. hannes.manninen@eduskunta.fi Markus Mustajärvi 1. Kuntatalous vaikuttaa kaikkeen toimintaan. Kunta-valtio -suhde täytyy vakauttaa pidemmäksi aikaa, jotta kunnallisilla päättäjillä on tietoa päätöksenteon reunaehdoista kauemmas tulevaisuuteen. Pitkät etäisyydet ja koulumatkoihin käytettävä aika asettavat kuitenkin tietyt vaatimukset kouluverkolle. Kansalaisilla on perustuslain suoma oikeus valita asuinpaikkansa. 2. Eräänä mahdollisuutena näen verohuojennukset ja/tai opintolainojen anteeksiantamisen, kun muuttaa töihin tietylle alueelle. Tietenkin pätevien opettajien saamiseen vaikuttaa myös se, onko puolisolla töitä sen lisäksi, millainen on maakunnan yleinen mieliala ja kehityssuunta. Tuskin monikaan haluaa muuttaa maailmanlopun tunnelmiin. 3. Se vaatii arvoperusteista valintaa siitä, että aluepolitiikka otetaan osaksi kaikkea päätöksentekoa. Myönteisten mielialojen vahvistaminen vaatii juuri nyt voimakasta panostamista aluepolitiikkaan, kun siihen olisi varaa. Valtiontalous on hyvällä tolalla ja jos panostusta ei tehdä hyvinä vuosina, niin koska sitten? Voisimme ottaa oppia, mitä muissa pohjoismaissa tehdään: Norjassa panostetaan rajusti aluepolitiikkaan, Ruotsissa vannotaan täystyöllisyyden nimeen ja Tanskassa satsataan aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan monin verroin mitä Suomessa. Asianmukaiset ja toimivat liikenneyhteydet, myös tietoliikenneyhteydet, ovat kaiken perusta. Ilman, että alueelle pääsee, ei voi haaveilla sen kehittämisestä. markus.mustajarvi@eduskunta.fi 15

Maija Rask 1. Suomessa on ensi vuonna 12 000 peruskoululaista ja 10 000 lukiolaista vähemmän kuin tänä vuonna. Sama suuntaus on myös Lapissa. Koulun aloittava ikäluokka pienenee. Tästä seuraa muutoksia koulunpitoon. Pelkosenniemen lukio on päätetty lakkauttaa oppilaspulan takia. Lukiolaisten etuna olisi, että kunnat hyvissä ajoin tehostavat yhteistyötä. Lapin nuorten pitää saada samanlaiset valmiudet jatkokoulutukseen kuin isojen paikkakuntien nuorten. Pääsykokeissa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin ei anneta helpotusta sillä perusteella, mistä lukiosta on valmistunut. Tietotekniikka ja etäopetuksen mahdollisuudet tulee ottaa Lapissa täyteen käyttöön. Ammattikoulutuksessa yhteistyö on entistä tärkeämpää. Turhaan kilpailuun Lapin alueella ei oppilaitoksilla ole varaa. Koulutuksen pitää olla sellaista, joka palvelee alueen elinkeinoelämää niin, että nuori valmistuessaan ammattiin pääsee koulutustaan vastaavaan työhön. Lapin yliopiston on jatkettava hyvää yhteistyötään Lapin molempien ammattikorkeakoulujen kanssa. Saamelaisten lasten ja nuorten tasokkaan koulutuksen turvaamiseksi on ensiarvoista, että saamelaiset nuoret haluaisivat kouluttautua opettajiksi. Koulutuspaikat tietojeni mukaan on turvattu kiintiöllä, mutta hakijoita on ollut valitettavan vähän. Saamelaislukion perustaminen kokonaan valtion kustannettavaksi toivottavasti toteutuu. Asia pantiin alulle vuosia sitten opetusministerikaudellani. 2. Lapin yliopiston opettajan koulutusta tulee vahvistaa. Alueella sijaitseviin oppilaitoksiin hakeutuvat useimmiten oman alueen nuoret ja monesti he myös jäävät alueelle työhön, jos työpaikkoja on tarjolla. Tulevina vuosina vapautuu opettajan paikkoja. Näin käy siitä huolimatta, että koulun aloittavien määrä vähenee, eikä kaikkia vapautuvia vakansseja enää täytetä. Korkeatasoisen opettajan koulutuksen saaneet kelpaavat moniin muihinkin töihin. Opettajan palkka ei ole tarpeeksi kilpailukykyinen moneen muuhun alaan verrattuna. Opettajan työssä jaksamisen edellytyksenä on riittävä jatko- ja täydennyskoulutus. Pätkätyöt myös edelleen rasittavat monia koulutyössä olevia ja houkuttelevat muihin töihin. Tässä ovat kunnat työnantajina ratkaisevassa asemassa. 3. Ihmisillä on oikeus valita vapaasti asuinpaikkansa. Jotta mahdollisimman moni haluaisi asua Lapissa, on tärkeää, että täällä olisi ihmisille riittävästi työpaikkoja ja palveluita. Tässä on kuntien, valtion ja yritysten tehtävä yhteistyötä. Kunnan on järjestettävä kunnolliset peruspalvelut: terveydenhuolto, lastenhoito, koulutus ja vanhustenhuolto. Valtion on huolehdittava siitä, että kunnilla on näiden palveluiden järjestämiseen riittävästi rahaa. Yritysystävällinen kuntapolitiikka auttaa uusien työpaikkojen syntymisessä. Lähivuosina kuntien välinen yhteistyö tulee entistä tärkeämmäksi. Perusterveydenhuollon ja koulutuksen järjestämisessä pitää pystyä yhteistoimintaan yli kuntarajojen. Nuorten houkuttelemiseksi Lappiin töihin ja asumaan on tehtävä kaikki mahdollinen. Siinä ei auta yleinen valitus asioiden tilasta, sillä kuka tänne tohtii jäädä tai tulla, jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että täällä on asiat huonosti. Lapissakin vapautuu lähivuosina tuhansia työpaikkoja, kun suurten ikäluokkien ihmiset jäävät eläkkeelle. Nuorilla on eri ammateissa mistä valita, vaikkei jokaista vapautuvaa työpaikkaa täytettäisikään. maija.rask@eduskunta.fi 16

Simo Rundgren 1. Hyvä peruskoulu on kaiken perusta. Ensimmäinen edellytys on pätevät, motivoituneet ja ammattitaitoiset opettajat. Olen itse käynyt pienellä kyläkoululla neljä ensimmäistä kansakoulun luokkaa. Muistan vieläkin 1-3 luokan opettajan luoman tunnelman ja eräät ydinopetukset - niin merkittävän jäljen voi opettaja luoda oppilaan mieleen. Erityinen haaste on supistuvien ikäluokkien aikana pitää yllä laadukas toisen asteen koulutus mahdollisimman lähellä oppilaita. Olen itse ollut kansanopiston rehtorina ja tiedän, miten tärkeää on pystyä tarjoamaan monipuolinen koulutustarjonta nuorille kotiseudulla. Kunnissa tulisi tiukassakin taloustilanteessa muistaa panostaa tulevaisuuteen eli lapsiin ja nuoriin. Lapin erityispiirre on pitkät rajat Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa. Raja-alueiden koulut voivat olla käytännössä todellisia kansainvälisyyteen kasvattavia osaamiskeskuksia - Venäjän rajan yli yhteistyö on tosin vieläkin tosi vaikeaa. 2. On oletettavaa, että lähitulevaisuudessa joudutaan palauttamaan jotakin niistä entisaikojen palkanlisistä, jotka toivat opintojen jälkeen Lappiin huippuporukkaa jopa 30%:n syrjäseutulisän vuoksi. Raha ei tietenkään pelkästään ratkaise, vaan kyse on yleisestä ilmapiiristä. Jos on pienemmilläkin paikkakunnilla tekemisen meininkiä ja riittävää sosiaalista, rikasta kanssakäymistä niin kyllä opettajatkin viihtyvät. Voi olla, että luonto ja siitä tykkäävät opet ovat tulevaisuudessa juuri niitä, jotka suuntaavat kulkunsa Lapin pitäjiin sivistämään nousevaa nuorisoa. 3. Nuoret aikuiset tarvitsevat työpaikan voidakseen rakentaa perheensä tulevaisuutta turvallisesti. Vilkas elinkeinoelämä luo työtä ja mahdollistaa myös hyvän kuntatalouden - siispä yritystoiminnan menestyminen on maakuntamme tulevaisuuden kannalta ydin asia. Lapissa on hyvin erilaisia alueita - eikä sitä tarvitse ihmetellä, sillä alueemme on todella laaja. On seutukuntia, joilla on todellisia vaikeuksia pitää väestöään entisellään ja sitten on alueita, joilla tapahtuu jopa väestökasvua. On pakko ottaa esimerkki Kittilästä, jossa matkailuelinkeino on tuonut nuorehkoa väkeä pitäjään ja sitten vielä on avautumassa Suurikuusikon kaivos. On oletettavaa, että se pitäjä, kuten koko Tunturi-Lapin seutukunta ei ole lähiaikoina tyhjenemässä. Perämeren kaaren alue pitää sisällään myös monia menestystekijöitä ja nähtäväksi jää miten yhdistynyt Rovaniemi alkaa yritystoiminnan osalta kehittyä. Ylä-Lapissakin on omat esim. matkailuun perustuvat mahdollisuutensa. Itä-Lapilla ja Tornionlaakson seutukunnilla näyttää olevan tällä hetkellä vaikeinta - sinne tarvittaisiin lisää yrittäjiä luomaan työmahdollisuuksia. Valtion on pidettävä huoli liikenneyhteyksistä ja laajakaistayhteyksistä sekä annettava investointituen muodossa alkupotkua elinkeinoille - kyllä lappilaiset sitten kantavat oman vastuunsa kotiseutunsa kehittämisestä. Kansanedustajana olen koettanut käyttää kaikki tilaisuudet puhuakseni Lapin näkökulmasta ja olen pyrkinyt tuomaan etelän edustajia näkemään meidän tilanteemme. Tulevaan hallitusohjelmaan on saatava kirjatuksi Lapin pelastumisen kannalta tärkeitä asioita. simo.rundgren@eduskunta.fi 17

Jari Vilén 1. Aivan pelkistetysti sanoen: rahalla ja rakkaudella. Jotta tämä onnistuisi pitkien etäisyyksien Lapissa, ykkösvaatimuksena ovat luonnollisesti riittävät resurssit, joista oikein kohdennetut ja mitoitetut valtion määrärahat ja ammattitaitoinen henkilökunta ovat ehdottomasti tärkeimmät. Kokoomus onkin vaatinut hallitukselta pysymistä oman hallitusohjelmansa lupauksessa turvata laadukkaan opetuksen edellytyksiä suuntaamalla oppilasmäärien pienenemisestä säästyvät rahat suoraan opetuksen kehittämiseen. Toistaiseksi tämä lupaus ei ole pitänyt, mihin olisi saatava muutos viimeistään ensi vaalikaudella. Kuntatasolla tehtävät linjanvedot perusopetuksen järjestämisestä ja mahdollisista koulujen yhdistämisistä ovat tietysti myös ratkaisevassa asemassa opetuksen tason säilyttämisessä, kuten myös Lapin yliopiston ja kahden ammattikorkeakoulun kehittäminen itsenäisinä mutta toisiaan täydentävinä yksikköinä. 2. Ensisijaisena kohderyhmänä pitäisin lappilaissyntyisiä muualla Suomessa opiskelleita opettajia, mutta Lapin on toki kyettävä houkuttelemaan muitakin. Koska työn sisältö ei ole ainoa kriteeri, jonka perusteella ihmiset päättävät asuinpaikkansa, on ajateltava myös heidän ja heidän mahdollisten perheittensä kokonaistilannetta ja sitä, mikä saisi heidät rakentamaan elämäänsä Lapissa. Etelän kaupunkeihin tapahtuvan pysyvän muuttoliikkeen hillitsemiseksi olenkin esittänyt aivan uuden aluepoliittisen toimintaohjelman laatimista ensi vaalikaudeksi. Omissa visioissani tuohon ohjelmaan sisältyisi mm. helpotuksia opintolainan takaisinmaksuun sekä Norjan mallin mukaan räätälöityjä palkkatukia joillekin avaintehtävissä toimiville henkilöille, kuten lääkäreille ja opettajille. Työllisyyden ja palvelujen turvaaminen sekä lappilaisten elinja toimintakustannusten kohtuullistaminen erilaisin vero- ja maksualennuksin olisi myös keskeinen osa tätä ohjelmaa. 3. Perimmiltään on kysymys siitä tahdosta ja kyvystä, mikä valtiovallalla, kunnilla, yrityksillä ja yksityisillä ihmisillä on toimia siten, että maakuntamme pysyy asuttuna ja elävänä. Pakottamalla emme onnistu, eikä se nykymaailman oloissa ole edes mahdollista saati suotavaa. Eri keinoin tapahtuva kannustaminen onkin nähdäkseni ainoa tapa edistää asiaa. Käytännössä houkuttelevuutemme edellyttää mm. hyviä julkisia ja yleisiä liikenneyhteyksiä, parannettua kuntataloutta, osaavaa työvoimaa ja uusia innovaatioita. Tässä yhteydessä ratkaisevia ovat niin valtion panostukset ja kunnanvaltuustojen päätökset kuin myös ruohonjuuritason työ koulujen perusopetuksesta ja aktiivisesta arjen yrittäjyydestä Lapin korkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoimintaan. Lisätietoja: www.vilen.fi jari.vilen@eduskunta.fi Maakuntakatu 23 96200 ROVANIEMI Puh. (016) 314 383, 312 430, Fax (016) 313 654 OY 18

19

Uusien puheenjohtajien esittely 1. Mistä olet kotoisin? 2. Koulu- ja opiskelutaustasi? 3. Työkokemus? 4. Järjestötyö? 5. Mitä yhdistyksen puheenjohtajan tulevaisuuden haasteina? 1. Olen kotoisin Oulusta. 2. FM 2001 Oulun yliopistosta. 3. Vs. lehtori 2001-2002 Kemissä Karihaaran koulussa, pt. tuntiopettaja 2002-2004 Oulussa Kuusiluodon yläasteella, lehtori Rovaniemen maalaiskunnassa ja sittemmin Rovaniemellä Napapiirin yläasteella 2004 alkaen. 4. Järjestötyö alkoi opiskeluaikana Oulussa, kun toimin mm. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana. Rovaniemellä olin ensin maalaiskunnan paikallisyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja uudessa kaupungissa olen ollut paikallisyhdistyksen puheenjohtajana ja ROAY:n varapuheenjohtajana. Lisäksi olen OAY-piirin hallituksen jäsen ja OAJ:n NOPE-kouluttaja. 5. Suurin haaste on kehittää paikallista edunvalvontaa aktiiviseen, mielellään ennakoivaan suuntaan. Mielelläni olen mukana kehitystyössä, jos ja kun Lappiin saadaan aikanaan perustettua alueyhdistys. Niin ikään uusien yhteistyötahojen kanssa olisi hedelmällistä kehittää suhteita. Tulevat eduskuntavaalit ovat merkittävä osa edunvalvontatyötä paikallisen vaikuttamisen rinnalla. Jaakko Sarmola OAJ:n Rovaniemen paikallisyhdistys 1. Olen kotoisin Sallasta. 2. Julkishallinnon yo-merkonomi 1986, kasvatustieteiden maisteri 1996 ja laaja-alainen erityisopettaja 1998. 3. Opettajana aikoinaan Ranualla ja Posiolla yli viisi vuotta; Sallassa vuodesta 1996. 4. Aika pian nappasivat sallalaiset tuoreen opettajan yhdistystoimintaan mukaan. Olen ollut hallituksessa ja varapuheenjohtaja vuosia nyt sitten mennään ensimmäistä vuotta puheenjohtajana. 5. Tulevaisuuden haasteina taatusti tulevat olemaan TVA-neuvottelut ja useampien jäsenten aktivoiminen yhdistystoimintaan. Sari Sipola OAJ:n Sallan paikallisyhdistys 1. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Isojoelta, josta mutkien kautta päätynyt Ranualle asumaan. 2. Luokanopettajaksi aloin opiskella Rauman OKL:ssa 1989, mutta opinnot päätin Lapin yliopistossa neljä vuotta myöhemmin. Mies toi mukanaan Lappiin. 3. Olen työskennellyt luokanopettajana Ro vaniemen ja Ranuan kunnassa yli kymmenen vuotta. 4. Järjestötyöhön sai mukaan entinen työkaverini Aarne Lohi ja hallituksen kautta päädyin varapuheenjohtajaksi. Eli hoidan pestiä kun varsinainen puheenjohtaja on äitiyslomalla. 5. Haasteita riittää kun on aivan alussa tässä työssä. Päällimmäisenä tulee mieleen tvaneuvottelut kunnan kanssa ja opettajien edustaminen kouluja koskevissa asioissa kunnassa. Tarja Asukas-Kivijärvi OAJ:n Ranuan paikallisyhdistys 20

Vuoden lappilainen opettaja 2005 Opiskelu ja työ Valmistuin Kajaanin OKL:stä luokanopettajaksi vuonna 1978. Olen työskennellyt Keski- Pohjanmaalla Reisjärvellä 1978 1982, Taivalkoskella 1982 1983, Ranuan Simojärven koululla 1983 1993 ja Ranuan Kuhan koululla vuodesta 1993. Olen toiminut koulunjohtajana eri kouluilla yhteensä 26 vuotta. Koulutilat Kuhan koululla ovat nyt laajennuksen jälkeen erinomaiset, mm. suuri liikuntasali sisäkiipeilyseinineen. Koulussamme on 54 oppilasta, kolme perusopetusryhmää ja esiluokka. Mikä on parasta työssäsi? Työssäni on monia parhaita puolia. On mukava nähdä iloisia oppilaiden kasvoja aamusta alkaen. Monet onnistumisen ja oivalluksen kokemukset kannustavat lapsia. Suunnittelun vapaus monipuolistaa opetustyötä. Voimme aktiivisen henkilökunnan kanssa tehdä oman koulumme juttuja paikalliseen OPS:iin liittyen. Olemme vuosien varrella tehneet monia lähinnä ympäristökasvatukseen ja teknologiaan liittyviä projekteja, joista osalla on ollut valtakunnallistakin huomiota. Hankkeiden toteuttamisessa hyvä yhteistyöverkosto auttaa ja helpottaa opettajien ja oppilaiden työtä. Lähimmät asiantuntijat löytyvät oppilaiden vanhemmista ja siitä edelleen vaikkapa järviruoko-guru-arkkitehti Jyväskylästä. Yrittäjyyskasvatuksen tueksi olemme kasvattaneet ja myyneet pilkkimatoja toistakymmentä vuotta. Saimme viime talvena uuden, ainutlaatuisen pilkkimatokompostorin Rauman OKL:n opiskelijoiden tuotegraduna. Tämän syksyn Ranuan taiteidenyön yhtenä kohteena oli Kulttuurikuppila Kuhaus koulullamme. Vanhempien lahjoittamien kahvilaherkkujen ohessa vieraat saivat nauttia pöytätilauksina koululaisten musiikki- ja sanataideesityksistä. Hienoa esiintymis- ja ilmaisutaidon harjoitusta. Yhteistyössä naapurikoulujen ja oppilaitosten kanssa saamme mukavia teemapäiviä opiskeluun. Miten Vuoden lappilainen opettaja 2005 -nimitys tuntuu nyt, kun olet hallinnut nimikettä viime syksystä lähtien? Nimitys kannustaa jatkamaan työtä samansuuntaisesti eteenpäin lasten parhaaksi. Käytännön arjen askareissa nimitykset toki unohtuvat. Mitä haluat sanoa toisille opettajille vuoden lappilaisena opettajana? Antakaamme lapsille mahdollisuus käyttää luovuutta ja kekseliäisyyttä kouluelämässä. Tekemällä paikallisia aihekokonaisuuksia oppilaat saavat perehtyä oman kylän, kunnan ja seutukunnan paikalliskulttuuriin ja -olosuhteisiin. Yhä harvenevassa Lapin maakunnassamme on tärkeää, että lapset juurtuisivat omaan kotikuntaansa. Kun meillä opettajilla on erilaisia haasteita sopivasti työssämme, jaksamme hoitaa vuosikymmenten aikana muuttunutta valistus- ja kasvatustehtäväämme nykylasten parhaaksi. Nykylapset tarvitsevat paljon kannustusta ja empatiaa mutta myös järjestystä ja sääntöjä. Tämän vuoksi meidän opettajien ja kasvattajien yksi työperiaate saisi olla kannustava auktoriteetti. Hyvää ja antoisaa työvuotta kaikille! Hannu Siitonen Kuhan koulu, Ranua Vuoden lappilainen opettaja on nimetty vuodesta 1996 lähtien 1. Leena Aspegren 1996 erityisopettaja, Rovaniemen mlk 2. Pekka Pelttari 1997 lukion matemaattisten aineiden opettaja, Tornio 3. Annele Halmekoski 1998 peruskoulun kieltenopettaja, Sodankylä 4. Mikko Vähäkari 1999 ammattioppilaitoksen opinto-ohjaaja, Rovaniemi 5. Matti Lauronen 2000 aikuislukion rehtori, Kemi 6. Lea Silvander 2001 lastentarhanopettaja, Tornio 7. Taimi Arvola 2002 rehtori, Tornio 8. Heikki Kuosmanen 2002 koulunjohtaja, Muonio 9. Mika Pihlajaniemi 2003 luokanopettaja, Kemi 10. Kaisa Akola 2004 rehtori, Kemijärvi 11. Hannu Siitonen 2005 luokanopettaja, Ranua 21

KUVATAIDEOPETTAJIEN LIITTO 100 VUOTTA Kuvataideopetuksella selviää KUVIEN KESKELLE Kuvataideopettajaliitto on Suomen vanhin aineopettajayhdistys. Liitto juhlii satavuotista taivaltaan kuluvana vuonna. Suomen piirustusopettajayhdistyksen perustava kokous pidettiin 6.6.1906, säännöt Senaatti vahvisti 22.8.1906. Vuonna 1951 nimi muuttui Kuvaamataidonopettajain liitoksi ja Kuvataideopettajaliitoksi 1999 oppiaineen nimenmuutoksen myötä. Pääosin juhlavuotta on vietetty arjen taidekasvatustyössä ja järjestämällä runsaasti oppilastöiden näyttelyitä eri puolilla Suomea. Kuvataideopettajien oma taide pääsee esiin Rovaniemellä marraskuussa 1.- 25.11.2006 Rovaniemen kirjaston Lapponica-salissa. Juhlavuoden kunniaksi pidettiin Helsingissä 26.8. 2006 taidekasvatuksen tulevaisuutta pohtiva juhlaseminaari ja julkaistiin juhlakirja KUVIEN KESKELLÄ. Kirjan artikkeleissa pohditaan, millaisessa maailmassa toimivat kuvataideopettajat nyt ja millaisia haasteita tulevaisuus tuo tullessaan taidekasvatukselle. Kirjassa valotetaan 100-vuotiasta ammattikuntaa niin käytännön opetustyön, opettajakoulutuksen kuin tutkimuksenkin näkökulmista. Kirjoittajista Mirja Hiltunen ja Timo Jokela toimivat Lapin yliopistossa taiteiden tiedekunnassa ja Tuula Vanhatapio Rovaniemen kuvataidekoulussa, joten pohjoinen näkökulma on vahvasti esillä. Elämme yhä enenemässä määrin kuvien keskellä. Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat kuvien kielioppia eli kuvataideopetusta selvitäkseen kuvatulvan keskellä kriittisiksi ja ajatteleviksi kuvankäyttäjiksi. Ristiriitaista on, että samaan aikaan kuvataideopetusta on vähennetty juuri sieltä, missä se on koko kansan saatavilla, nimittäin peruskoulusta. Valtakunnallisessa luovuuskulttuurikeskustelussa ongelma on tiedostettu, joten olisiko seuraavalla satavuotiskaudella taidekasvatus kaikille jo itsestään selvää arkea koulussa. Ars longa, vita brevis. Kristiina Ylinärä-Tikkala 22

Opettajat aktiivisina Pedagogiset opettajayhdistykset esittäytyvät Lapin kieltenopettajat ry Lapin kieltenopettajat ry on Suomen kieltenopettajien liiton SUKOL ry:n aluejärjestö. Paikallisyhdistyksessämme on jäseniä yli 150. Yhdistyksen tehtävänä on välittää jäsenilleen tietoa mm. kieltenopetukseen liittyvistä ajankohtaisista asioista ja koulutustilaisuuksista. Yhdistys myös suunnittelee ja järjestää koulutusta itse tai yhteistyössä eri tahojen kanssa. Esimerkiksi marraskuussa Rovaniemellä pidettävä kieltenopettajien koulutuspäivä järjestetään yhdessä Lapin lääninhallituksen kanssa. Lisäksi yhdistys järjestää kieltenopettajille virkistäytymisretkiä ja tutustumiskäyntejä eri kohteisiin. Vuosien varrella olemme mm. käyneet ahkerasti teatterissa ja keväisin hiihtoretkillä tunturissa. Kuluvana syksynä tavataan kollegoita kahvilakierrosten merkeissä! Puheenjohtaja: Susanna Ylitalo (@rovaniemi.fi) Lapin opinto-ohjaajat ry Lapin opinto-ohjaajat olivat ensimmäisinä Suomessa perustamassa omaa alueellista yhdistystä vuonna 1976. Lapin opinto-ohjaus ry on Suomen opinto-ohjaajat ry:n aluejärjestö, jonka tavoitteena on toimia tiedonvälittäjänä, yhteydenpitäjänä ja järjestää koulutusta alueensa opoille sekä toimia aktiivisesti jäseniään tukien. SOPO ry järjestää vuosittain valtakunnalliset opo-päivät. Tämän vuoden keväällä järjestimme Rovaniemellä valtakunnalliset opo-päivät. Luennoitsijoina meillä oli mm. sosiologian professori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta, professori Kari Uusikylä Helsingin yliopistosta, psykologian professori Juha Perttula Lapin yliopistosta, professori Päivi Naskali Lapin yliopistosta sekä aluejohtaja Johanna Ikäheimo Lappset Group Oy:stä. Saimme paljon kiitosta hyvien päivien järjestämisestä ja erinomaisista luennoitsijoista. Kyllä me täällä Lapissakin osaamme! Puheenjohtaja: Tuulikki Koivisto (@rovaniemi.fi) Lapin äidinkielenopettajat ry Lapin äidinkielenopettajat on Äidinkielen opettajain liiton paikallisyhdistys, jonka toiminta-alue on koko Lappi lukuun ottamatta ja Kemi-Tornion seutua. Yhdistys on aktivoinut toimintaansa vuonna 2006 huomattavasti. Vuoden huomattavin tapahtuma on yhdistyksemme aloitteesta Luostolla lokakuun lopulla järjestettävä koulutusviikonloppu, jonka aiheena on työssä jaksaminen. Koulutus järjestetään yhteistyössä Lapin OAY-piirin, Lapin historian opettajien ja Lapin kieltenopettajien kanssa. Mukaan on ilmoittautunut lähes sata opettajaa. Koulutuksen lisäksi yhdistys järjestää myös vapaa-ajan ohjelmaa. Esimerkiksi tuore teatteriyhteistyön monipuolistuminen tukee myös oman työn suunnittelua. Puheenjohtaja: Jaakko Sarmola (@rovaniemi.fi) 23