K A T S A U S Tiina Pensola Matkakertomus SeniorForce -yhteistyöprojektiin osallistumisesta Tämä on kertomus matkastamme kansain väliseen projektiin. Projektin voi käsittää matkana: ennen sen alkua asetetaan tavoit teet ja näiden sekä kokonaisaikataulun mu kaiset päiväetapit. Samalla arvioidaan mat kan varrella vaanivat uhat, riskit ja vaarat ja varustaudutaan näiden mukaisesti siten, että milloin vaikeuksien välttäminen ei ole mah dollista, niistä selvittäisiin mahdollisimman vähin vaurioin. Kun kaikki tämä on selvillä, sovitaan yhteiset säännöt, joita taipaleen ai kana noudatetaan ja varmistutaan vielä sii tä, että päämäärät ja säännöt todellakin ovat yhteiset: kaikkien enemmän tai vähemmän yksiselitteisesti ymmärtämät. Tämä on tär keää, sillä lähiyhteisöstäkin tulevien matka kumppaneiden taustat ja näkemykset voivat olla sen verran erilaisia, että tavoitteet ja oh jeet ymmärretään hyvinkin eri tavoin. Käy tännössä yhden matkan sijasta voikin olla alkamassa useita: yksi suuntaa pohjoiseen, yksi etelään ja yksi jää tutkailemaan pihapii riä. Siis silloin, kun matkanjohtaja kuvitteli kaikkien suuntaavaan kaakkoon. Kansain välisessä projektissa uhat voivat olla vielä suuremmat; Ihmiset puhuvat konkreettises ti eri kieliä: termeillä voi siis olla toisistaan poikkeavat merkitykset. Lisäksi taustat, toi mintaympäristöt ja kulttuurit ovat erilaisia. Ehkä matkanjohtajastamme välillä tuntuikin siltä, kuin hän olisi varustanut ihmisistä, ho biteista, kääpiöistä ja haltijoista koostuvaa is kujoukkoa. Erilaisuus voi kuitenkin projek timatkassakin olla onnistumisen tae. Alussa vain on selvitettävä, että kaikki kohdat ovat selviä osallistujille. Tämän jälkeen matka voi alkaa. Vaikka itse matka on tärkeä, se kuitenkin tehdään tavoitteidensa takia. Vasta päätepis teessä voidaan arvioida matkan onnistumi nen: mitkä tavoitteet saavutettiin, mitä enna koimatonta matkan varrella karttui? Miten projektin tuotokset jäävät elämään, millai sia karttoja, kertomuksia syntyi, ketkä niistä hyötyvät, miten kertynyt tieto ja kokemus välittyvät muille? Matkan vaivoista toivuttua on hyvä pohtia myös, missä kohdin matkan varrella on toimittu tarkoituksenmukaisella ja kaikkia osapuolia huomioivalla ja palve levalla tavalla. Missä olisi pitänyt tehdä jota kin toisin, mitä olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon? Seuraavalla matkalla vaikeuksiin osannee varautua entistä paremmin, entistä kokeneempana. Tämä on kertomus kansain välisessä yhteistyössä eteen tulevista kom pastuskivistä mutta myös upeista maisemista SeniorForce -projektin näkökulmasta. 16 Kuntoutus 4 2009
SeniorForce SeniorForce oli osahanke EU:n Enea ohjelmassa, jonka tarkoituksena on ak tiivisen ikääntymisen tukeminen sekä työllisyyden edistäminen muun muassa kansainvälisten vaihto-ohjelmien ja yleis hyödyllisen vapaaehtoistyön kautta. Kuntoutussäätiön Kuntoutusalan tut kimus- ja kehittämiskeskus lähti hankkee seen mukaan, koska SeniorForce oli jatkoa sen aikaisemmille kansainvälisille aktiivista ikääntymistä tutkiville hankkeille. Esimer kiksi paria vuotta aiemmin osallistuimme EU-rahoitteeseen Synenergia-tutkimus hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli tarjota EU:n komissiolle ja jäsenvaltioille poliittisen keskustelun ja päätöksenteon tueksi tietoa siitä, kuinka sosiaaliset tekijät, terveydenhoi to ja pitkäaikaishoito sekä näihin liittyvät tu kisysteemit voivat lisätä työllisyyttä ja työssä jatkamista, mutta myös vapaaehtoistoimin taa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, kuinka työssäkäynti sekä vapaaehtoistyö, perheen parissa tehtävä työ ja muut aktivi teetit voivat vaikuttaa terveyteen ja henkilön autonomian säilymiseen. (ks. http://ec.europa.eu/employment_ social/spsi/docs/social_protection/final_re port_en.pdf) (Välihuomautuksena mainittakoon, että erilaisissa kv-selvityksissä on usein hyvin tiukka aikataulu: kuukaudessa pitää tehdä useamman kuukauden työ. Toisinaan voi joutua maksamaan siitä, että saa tehdä työtä. Hyötynä voi kuitenkin olla kokemus, muilta osapuolilta saatava tieto, muiden hankkeiden syntyminen ja parhaassa tapauksessa tärkeän asian eteneminen ja toteutuminen.) SeniorForce poikkesi kuitenkin edelli sestä selvästi. Hankkeeseen ei liittynyt tut kimuksellista osuutta: kyseessä oli kehittä mistoiminta. Tarkoituksena oli hyödyntää aiemmin hankittuja tietoja ja kehittää meto dia, jonka avulla ikääntyvien työntekijöiden työllistyminen EU-alueen sisällä tulisi mah dollisimman joustavaksi ja sekä ikääntyviä että yrityksiä hyödyntäväksi. SeniorForceprojektiin osallistui kuusi kaupunkia: År hus (Tanska), Amorose (Kreikka), Budapest (Unkari), Dublin (Irlanti), Krakova (Puola) ja Helsinki. Hankkeella oli selkeä tavoite: edistää 50 vuotta täyttäneiden työhön perustuvaa liikkuvuutta ja työllistymistä toisessa EUmaassa. Eli hankkeen kohderyhmänä olivat 50 vuotta täyttäneet henkilöt, jotka olisivat kiinnostuneita työskentelemään vähintään kolme kuukautta toisessa maassa. Työnhaki jat voivat olla työttömiä, eläkkeellä tai työssä. Tavoite oli jaettu seuraaviin alakohtiin: Hankkeessa 1. etsitään työpaikat ja kootaan näistä inter net-katalogi työnhakijoiden käyttöön, 2. valitaan toiseen maahan lähtevät työnte kijät ja valmistetaan heistä yhteistyössä työnhakijoiden kanssa työnhakijaprofii lit, niin sanotut future-cv:t työnantajien käyttöön myös internetissä saataviksi, 3. etsitään työnhakijalle hänelle sopiva työ paikka halutussa kohdemaassa. Työn antajalle ja hakijalle järjestetään tapaa minen (työhaastattelu) ja molempien osapuolien ollessa tyytyväisiä he solmivat normaalin työsopimuksen vähintään kol meksi kuukaudeksi. Työstään tekijä saa Kuntoutus 4 2009 17
normaalin työehtosopimuksen mukaisen palkan. 4. Työnhakijoille annetaan muutaman päi vän koulutus liittyen vieraassa maassa työskentelyyn, työkulttuuriin, lainsää däntöön, sosiaaliturvaan, terveydenhuol toon, verotukseen, asumiseen, kulttuu riin yleensä ja niin edelleen. Koulutuksen voisi järjestää myös kirjallisena materiaa lina tai yksittäisenä konsultaationa. 5. tuetaan vieraassa maassa aloittavaa työn tekijää työhön integroitumisvaiheessa. Hankkeelle oli rahoitus vuosiksi 2008 2009. Tavoitteena oli, että ensimmäiset lähtijät oli sivat koulutuksessa marraskuussa 2008 ja voisivat siirtyä työhön viimeistään vuoden 2009 alussa. Matka: alku Matka käynnistyi varsinaisesti tammikuun alussa 2008 Århusissa järjestetyssä Kick-off -tilaisuudessa, joka oli tarkoitettu kaikille projektissa työskenteleville. Tätä ennen oli luonnosteltu jonkinlainen kartta, asetet tu tavoitteet ja tehty niitä tukeva budjetti. Ennen näitä vaiheita ja osittain samanai kaisesti matkanjohtaja (pääorganisaattori) oli etsinyt matkakumppaneita. Tavoitteena oli ollut muodostaa verkosto, joka mahdol lisimman hyvin kattaisi Euroopan erilaisia alueita. Kuusi kaupunkia oli valittu niin, että itä, länsi, pohjoinen ja etelä erilaisine kult tuureineen tulivat edustetuiksi. Matkakump paneiden löydyttyä ja sitouduttua projektiin omalla ajallaan ja rahoituksellaan, oli haettu päärahoitusta EU:sta. Vihreää valoa oli näy tetty joulukuussa 2007. Projektin henkilöstö oli jaettu kahdelle tasolle. Jokaisessa maassa oli manageri, joka hallinnoi kyseisen maan osuutta ja piti yh teyksiä ja raportoi hankkeen edistymisestä Tanskaan, jossa oli koordinaattori, matkan johtaja. Tämän lisäksi jokaisessa maassa oli kaksi työkonsulttia, joiden tehtävänä oli etsiä potentiaaliset työpaikat ulkomaisille työnte kijöille sekä omasta maasta lähtevät työnte kijät. Näiden lisäksi Tanskassa oli www sivujen laatija ja ylläpitäjä sekä tilinhoitaja. Tanskassa tutustuimme paitsi toisiimme, myös Tanskan malliin: ilman vakuutusta olevien työllistämiseen ja tuettuun työllistä miseen. Työnhakijat jaetaan työllistymispo tentiaalinsa perusteella viiteen kategoriaan, joiden sisällä määräytyvät tarvittavat tuki toimet. Jokaiselle työnhakijalle nimetään oma sosiaalityöntekijä työllistymiseen asti, mikä tapahtuu viimeistään kolmessa vii kossa. Kaupungin työttömyysaste oli 2,65. Ammatillisen koulutuksen omaavia työttö miä oli alle 10. Kaupungin väkiluku oli noin 300.000. Odotukset olivat korkealla: näin tehokkaassa systeemissä kaikille halukkail le suomalaisille viisikymppisille löytyy oitis mieleinen työpaikka! Samaa vakuutti pai kallinen Eures, jonka virkailija näytti, mi ten työntekijät ja antajat voivat reaaliajassa kohdata toisensa netissä ja työllistyminen maasta toiseen on vaivatonta. Tämä alussa hauras usko hankkeen ta voitteiden toteutumisesta sai vielä lisävahvis tusta tanskalaiseen tietotekniikkaan tutus tumisen myötä. Meille esiteltiin hankkeen internet-sivut www.seniorforce.dk, joiden asuun ja sisältöön saimme ehdottaa ideoi tamme. Muutosehdotukset oli toteutettu seuraavana päivänä. Kansainvälisessä hank 18 Kuntoutus 4 2009
keessa internetin hyödyntäminen on olen naista paitsi asiakkaiden kannalta, jo sisäi sessä yhteydenpidossa. Samaisilla sivustoilla meillä oli omat sivut, joihin voi toimittaa materiaalia, viestejä ja niin edelleen. Kaikki oli heti jokaisen projektin jäsenen hyödyn nettävissä ja reagoitavissa. Tietotekniikka-aikanakin kaikissa pro jekteissa, mutta etenkin erilaisista taustoista tuleville kansainvälisille projekteille on tär keää tavata ennen varsinaisen työn alkua. Keskustellen voi päästä yhteiseen näkemyk seen hankkeen tavoitteista, niin ensisijaisista kuin sekundaarisistakin. Avauskeskustelus sa selvisi, että vaikka tavoitteet oli kirjattu kaikille ja niihin oli tutustuttu, näkemykset olivat hajallaan, toimintatavoista oli enem män epäselvyyttä kuin selvyyttä ja riskejä oli kosolti. Tavoitteiden kirjaamisen jälkeen (tärkeimpänä: joka maasta 8 lähtijää ja aina kin 25 työssä toisessa maassa syksyllä 2009) jakauduimme ryhmiin tekemään riski analyysia projektin haasteista arvioimalla uhan todennäköisyyttä ja seurauksia. Ryh missä valitsimme näistä todennäköisimmät ja seurauksiltaan letaaleimmat, joihin mie timme selviytymiskeinoja. Tärkeimpiin riskeihin kuuluivat reaali aikaisen yhteistyön kangerteleminen mat kakumppaneiden kesken, lähtijöiden kie livaikeudet, kulttuurien yhteentörmäykset, työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaantu misongelmat (tarjonta ja kysyntä kohdistu vat selvästi eri aloille), asunto-ongelmat (yli 50-vuotiaat voivat asettaa asunnolleen erilai sia vaatimuksia kuin esimerkiksi opiskelijat), lähtijöiden identifioiminen sekä hankkeessa mukana olevien kuuden maan palkkaerot. Unkarissa maksettu palkka on erilainen kuin Suomessa maksettu: millaisen esteen tämän asettaa suomalaiselle työnhakijalle, miten se vaikuttaisi palaajan sosiaaliturvaan? Osal listujamaiden erilainen hintataso (Kreikka/ Unkari/Puola vs. Suomi/Tanska/Irlanti) asetti omat vaikeutensa myös hankkeen kokonaistalouden hoitoon. Jokainen osal listujamaa oli esimerkiksi sitoutunut sijoit tamaan hankkeeseen yhtä suuren summan rahaa, kuten rahoittaja vaati. Tässä tilan teessa kreikkalaisen managerin pitäisi tehdä lähes kaksinkertainen määrä töitä irlanti laiseen manageriin verrattuna. Työnjaon kannalta tällainen olisi mahdotonta. Lisäksi eri maiden toisistaan täysin poikkeava byro kratia, erilaiset ja omankieliset kaavakkeet, palkkakuitit ja laskut aiheuttivat ylimääräistä päänvaivaa tanskalaiselle tilinhoitajalle, jo ka taisteli näiden ja EU-vaatimusten välissä. Eipä ihme, että tilinhoitajaa jouduttiin vaih tamaan matkan puolivälissä. Matka: ongelmia kasaantuu Lähtijöiden identifiointi Lähtijöitä alettiin etsiä todenteolla alku syksystä 2008. Suomella kahdeksan hakijan kiintiö täyttyi muutamassa tunnissa yhden SeniorForcen avoimet ovet -tiedotustilai suuden ja radiohaastattelun jälkeen. Parin päivän jälkeen Suomi olisi täyttänyt yk sinään koko vaadittavan 48 lähtijän kiin tiön. Suomalaiset työnhakijat olivat iältään 50 65-vuotiaita oman alansa erityisosaajia. Future-cv:n täyttäjissä oli henkilöitä raken nus- ja hoitoalalta sekä akateemisista amma teista. Naisia ja miehiä oli lähes yhtä paljon. Hakijoissa oli äskettäin työttömäksi joutu Kuntoutus 4 2009 19
neita tai erorahan pakon edessä ottaneita, muutama eläkeläinen sekä myös henkilöitä, jotka olivat urassaan siinä vaiheessa, että kai pasivat hetkeksi jotakin täysin uutta ja uu denlaisia haasteita jaksaakseen omassa työs sään. Käytännössä kiinnostuneissa oli vain pari henkilöä, joiden kohdalla keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että tämä hanke ei palvelisi heitä. Myös Tanskasta löytyi hakijoita vaadittu määrä, Kreikasta ja Puolasta kuusi, Unkaris ta kolme ja Irlannista yksi, huolimatta siellä järjestystä massiivisesta kampanjoinnista. Suuri osa hakijoista oli kielitaitoisia (suo mea ei tosin kukaan osannut) ja kansain välisestikin kokenutta. Hakijoiden joukos sa oli muun muassa graafikko, ekonomeja, myyntianalyytikkoja, it-alan osaajia, kivityö miehiä, opettajia ja lastenhoitajia. Muiden maiden vähäiseen innostukseen vaikuttivat osin kulttuuriset tekijät. Idässä ja eteläs sä viisikymppisellä voi olla hoidettavinaan vanhempia ja lastenlapsia, eikä lähteminen kuukausiksi muualle ole ongelmatonta. Mo nilla voivat tulla kysymykseen myös kielion gelmat. Työpaikkojen löytäminen Hakijoiden löydyttyä alkoi työpaikkojen et siminen. Suomessa tätä työtä oli jo pohjus tettu keväällä 2008 erilaisilla työmessuilla ja työpaikkavierailuilla sekä etsimällä yhteis työmahdollisuuksia työvoimatoimistoista, Eureksesta ja vuokrafirmoista. Suomesta etsittiin työtä yhteensä 12 hakijalle Tanskas ta, Kreikasta, Irlannista ja Unkarista. Näitä henkilöitä varten konsultit olivat yhteydessä 53:een eri yritykseen tai työnantajaan. Yh dessä tapauksessa työnantaja oli aluksi kiin nostunut, mutta hakijan ikä (59) oli lopulta esteenä haastatteluajan järjestymiseen. Myös yhden toisen hakijan kohdalla ikä (51) oli esteenä haastattelulle. Muina mainittuina es teinä seitsemässä tapauksessa kahdestatoista oli suomen kielen osaamattomuus ja kuusi hakijaa olivat aloilta, joille ei juuri nyt ha luttu tai voitu rekrytoida uusia työntekijöitä esimerkiksi meneillään olevien yt-neuvotte lujen takia. Lama Syksyllä 2008 tapahtui jotakin, mitä em me olleet osanneet arvioida riskitekijäksi tammikuussa 2008. Yhtäkkiä maailma oli finanssikriisissä, jota seurasi lama. Kiin nostus työntekijöihin lopahti lähes täysin Irlannissa ja Tanskassa, jonne suomalaiset olisivat etupäässä halunneet mennä. Lama näkyi myös suomalaisten työnantajien asen teissa: Niin, tuota, emme oikeastaan halua kokenutta työntekijää vaan harjoittelijaa, nuorta opiskelijaa Jälkeen päin ajatellen olisi ollut parasta lennättää kiinnostusta he rättänyt työntekijä heti työnantajan ovelle haastattelua varten. Myös Suomesta Tans kaan tai Irlantiin. Yhteydenpito matkalaisten kesken Internet-sivujen piti olla toimiva työkalu. Varmasti olisivat olleetkin, jos niitä olisi ak tiivisesti käytetty. Edelleen varmin tapa pi tää yhteyttä oli lähettää sähköpostiviestejä. Yhtä maata lukuun ottamatta näihin reagoi tiin välittömästi, mutta näkyvämpi tapa olisi voinut olla omien, ulkopuolisilta suljettujen sivujen käyttö. Nyt niistä pystyi toki seuraa maan kunkin maan kuukausiraportit ja si ten saamaan selon, mitä missäkin tapahtui. 20 Kuntoutus 4 2009
Yhdessä maassa kiireellisiin viesteihin sai vastauksen, jos sai joskus. Tähän saattoi vaikuttaa se, että kyseisessä maassa konsultit vaihtuivat kolmeen kertaan vuoden aikana. Uudet henkilöt toimivat eri tavoin eivätkä esimerkiksi tienneet, mistä edeltäjien kanssa oli sovittu. Kieltämättä tällä kohdin syntyi epäily, että olisivatko asiat voineet mennä toisin erilaisissa olosuhteissa. Käypä väline kansainvälisessä yhteyden pidossa on myös web-kamera. Sen avulla voi pitää paitsi kahdenkeskisiä neuvotteluja myös suurempia kokouksia. Tässä projektis sa tämä oli mahdollista lähinnä Tanskan ja Suomen kesken. Matkan varrelle oli sovittu tapaamisia tiettyihin etappeihin. Kick off -tilaisuuden jälkeen konsultit vierailivat yhdessä maas sa ja ottivat vastaan jonkin muun kuin vie railumaansa konsultit. Näissä tilaisuuksis sa oli mahdollista paikan päällä tutustua kohdemaan työolosuhteisiin, mahdollisiin työpaikkoihin ja työllistämistapoihin sekä välittää tietoa oman maan työnhakijois ta. Managereilla oli kokous syksyllä 2008, jossa kartoitettiin tilannetta sekä mietittiin keinoja hankkeen aktivoimiseksi. Tilanne oli vielä suhteellisen toiveikas, joskin vie railu paikallisessa työvoimatoimistossa ja Eureksessa ei juurikaan antanut positiivista kuvaa työllistymismahdollisuuksista Puo lassa. Kriisikokous pidettiin alkuvuodesta 2009: yhtään työpaikkaa ei ollut varmistu nut. Jokainen maa sai tehtäväkseen jonkin erityistoimen. Irlantilaisten piti kartoittaa suomalaisia työllistäneet firmat ja kääntyä näissä työnantajien puoleen. Tanskalaiset yrittivät esimerkiksi etsiä lähtijöitä, jotka työskentelisivät ilmaiseksi sekä tehostivat bilateraalitoimintaa Pohjoismaiden (Suomi Tanska-akselilla) työpaikkojen löytämiseksi muun muassa Puolasta. Suomalaiset kartoit tivat kaikki tehdyt toimet ja tehostivat myös toimiaan työnantajien suuntaan. Matka: loppu Kesäkuussa 2009 Euroopan taloudellinen tilanne ei näyttänyt yhtään valoisammalta kuin alkuvuodesta. Ainoastaan yksi tans kalainen oli saanut työtä Varsovan läheltä. Jouduimme toteamaan, että matkan tekoa ei ole syytä jatkaa. Matkanjohtajan tehtäväksi jäi ilmoittaa Brysseliin, että matka päättyy elokuussa, suunniteltua aiemmin. Lopuksi hän jakoi meille pienet myrkkypullot, jollai set hyvä johtaja olisi antanut iskujoukolleen epätoivoiseksi ja vaaralliseksi ennakoidun matkan alussa, pahimman varalta. Minulla pullo on vielä kaapissa. Matkan jälkeen Päämäärä oli tavoittelemisen arvoinen. Ta voitteiden toteutuessa, ikääntyvien työnte kijöiden työllistyessä muihin maihin, olisi todennäköisesti ovia avautunut myös muil le lähtijöille. Kaikkien tuntema tosiasia on Euroopan väestön ikääntyminen. Euroo palle on tärkeää, että viisi-, kuusi- ja miksei seitsemän kymppisetkin pysyvät aktiivisina ja mahdollisimman moni heistä työelämässä entistä pidempään. Työntekemisen muotoja on kuitenkin useampia kuin yksi palkkatyö yhdessä paikkaa. Työntekijöille itselleen työskentely toi sessa maassa ja toisissa olosuhteissa voi antaa uusia, virkistäviä kokemuksia. Se voi Kuntoutus 4 2009 21
olla paitsi ansionlähde, kaivattu seikkailu tai tapa hyödyntää omaa kokemustaan ja taitojaan ehkä uudella tavalla. Samalla se on myös mahdollisuus oppia uutta. Nämä tekijät voivat hyödyttää niin pitkää työuraa tekevää kuin työttömäksi joutunutta tai eläk keelle siirtynyttä, joille kansainvälinen työ voi antaa työllistymismahdollisuuksia myös kotimaassa sekä onnistumisen ja osallisuu den tunteita. Työnantaja olisi voinut hyötyä paitsi tehdystä työstä, mahdollisesti uusista nä kemyksistä ja erilaisista tavoista toteuttaa työtä, mitkä kokenut työntekijä olisi voinut tuoda mukanaan työyhteisöön. Onnistuneet kokemukset rekrytoinneista voisivat nostaa myös omanmaalaisten ikääntyvien työnte kijöiden arvoa. Nyt onnistuimme herättämään toivoa, mutta emme toteuttamaan toiveita. Toivot tavasti kuitenkin hankkeeseen osallistuneet saivat uskoa siihen, että unelmia voi toteut taa viisikymppisenäkin. Kokeneenakin voi lähteä työskentelemään ulkomaille ja tehdä ehkä jotakin, mitä ei ole ennen tehnyt. Hankkeesta valmistuu vielä dvd, johon kootaan Tanskaan työllistyneiden seniori en tarinoita. Ehkä nämä tarinat innostavat työnhakijoita ja rohkaisevat työnantajia vas taanottamaan ikääntyviä työntekijöitä. VTT Tiina Pensola työskentelee tutkimus- ja kehittämispäällikkönä Kuntoutussäätiön Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa. 22 Kuntoutus 4 2009