Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2009-2013 Valvonta-asetus (EY) N:o 882/2004

Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2009-2013 Valvonta-asetus (EY) N:o 882/2004 Elintarviketurvallisuusvirasto Puh. 02077 2003 www.evira.fi etunimi.sukunimi@evira.fi 1

Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma (VASU) 2009-2013 Sisällys 1 ESIPUHE...5 2 MÄÄRITELMÄT JA LYHENTEET...6 3 STRATEGISET TAVOITTEET...6 3.1 Vaikuttavuutta koskevat strategiset tavoitteet...6 3.1.1 Elintarviketurvallisuus...6 3.1.2 Eläinten terveys ja hyvinvointi...7 3.1.3 Kasvintuotannon edellytykset ja kasvinterveys...9 3.2 Valvontajärjestelmää koskevat strategiset tavoitteet...11 3.2.1 Valvonnan toiminnalliset tavoitteet...11 3.2.2 Valvonnan strategiset toimenpiteet ja painopistealueet...12 4 VALVONNAN JOHTAMISJÄRJESTELMÄ...16 5 VALVONTAVIRANOMAISET JA NIIDEN TEHTÄVÄT...17 5.1 Valtionhallinto...17 5.1.1 Maa- ja metsätalousministeriö (MMM)...19 5.1.2 Sosiaali- ja terveysministeriö (STM)...20 5.1.3 Valtiovarainministeriö (VM)...20 5.1.4 Työ ja elinkeinoministeriö (TEM)...20 5.1.5 Ympäristöministeriö (YM)...20 5.1.6 Elintarviketurvallisuusvirasto...21 5.1.7 Lääninhallitukset...24 5.1.8 Työ- ja elinkeinokeskukset (TE-keskukset)...26 5.1.9 Tullilaitos...27 5.1.10 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)...28 5.1.11 Puolustusvoimat...29 5.1.12 Poliisi...29 5.2 Kunnallishallinto...30 5.3 Muut viranomaistehtäviä hoitavat...32 5.3.1 Valtuutetut tarkastajat ja näytteenottajat...32 5.3.2 Valtuutetut rajaeläinlääkärit...33 5.3.3 Hygieniaosaamistestaajat...33 5.3.4 Eläinsuojeluvalvojat...33 5.3.5 Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisessä kuljetuksessa käytettävän kaluston testaajat...34 5.4 Ulkopuoliset asiantuntijat...34 5.5 Maksut ja korvaukset...35 5.5.1 Valvonnasta perittävät maksut...35 5.5.2 Toimijoille maksettavat korvaukset...35 6 VALVONNAN TOIMINTAPERUSTEIDEN VARMISTAMINEN...36 6.1 Valvonnan suunnittelu...36 6.1.1 Kohdentaminen...36 6.1.2 Kattavuus...37 6.1.3 Yllätyksellisyys...37 6.1.4 Kuvatut toimintatavat ja ohjeistus...38 6.1.5 Puolueettomuus ja laatu...39 6.2 Valvonnan toimeenpano...39 2

6.2.1 Viranomaisten toimivalta Suomessa...39 6.2.2 Aineelliset resurssit...40 6.2.3 Henkilökunnan riittävyys ja osaaminen...41 6.2.4 Valvonnan tiedonhallinta ja tietojärjestelmät...42 6.2.5 Seuraamukset...43 6.3 Valvonnan arviointi ja raportointi...44 6.3.1 Auditoinnit sekä valvonnan tehokkuus ja vaikuttavuus...44 6.3.2 Raportointi...45 6.3.3 Johdon katselmukset...46 6.4 Korjaavat toimenpiteet...47 7 VALVONNAN KOORDINAATIO, YHTEISTYÖ JA VIESTINTÄ...47 7.1 Yleistä...47 7.2 Kansainvälinen yhteistyö...48 7.2.1 Kansainväliset järjestöt...48 7.2.2 Yhteistyö Euroopan unionissa...48 7.2.3 Pohjoismainen yhteistyö...49 7.3 Ilmoitus- ja hälytysjärjestelmät...51 7.3.1 RASFF-järjestelmä...51 7.3.2 INFOSAN-järjestelmä...51 7.3.3 CPCS avunanto- ja yhteistyöjärjestelmä...51 7.3.4 Eläintaudit...51 7.3.5 EY-lannoitteista annetut kiellot...52 7.3.6 Kasvinterveysjärjestelmän mukaiset ilmoitukset...52 7.3.7 Kasvisten kauppanormien valvontajärjestelmän mukaiset ilmoitukset...52 7.3.8 Luomutuotteissa havaittujen sääntöjenvastaisuuksien ilmoittaminen...52 7.4 Viranomaisten välinen kansallinen koordinaatio ja yhteistyö...53 7.4.1 Aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien tulosohjaus 53 7.4.2 Kuntien ohjauksen koordinointi...54 7.4.3 Auditointien koordinaatioryhmä...54 7.4.4 Zoonoosikeskus...54 7.4.5 Biologisten uhkien osaamiskeskus...55 7.4.6 Neuvottelu- ja lautakunnat...55 7.4.7 Muut viranomaisten väliset yhteismuodot...56 7.5 Viranomaisten sisäinen koordinaatio...58 7.6 Sidosryhmäyhteistyö...59 7.7 Valvonnan viestintä...60 7.7.1 Viestintä normaalioloissa...60 7.7.2 Viestintä erityistilanteissa...60 7.7.3 Neuvonta ja kuluttajainformaatio...60 7.7.4 Suunnitelmakauden painopisteet ja keskeiset muutokset...60 8 LABORATORIOTOIMINTA...61 8.1 Kansalliset vertailulaboratoriot...61 8.2 Hyväksytyt laboratoriot...61 8.2.1 Lainsäädäntöön perustuva laboratorioiden hyväksyminen...61 8.2.2 Hyväksytyn laboratorion velvollisuudet...63 8.2.3 Laboratorioverkon kehittäminen...63 9 VALMIUS- JA VAROSUUNNITELMAT...63 10 VALVONTAJÄRJESTELYT...65 10.1 Elintarvikevalvonta...65 10.1.1 Yleistä...65 10.1.2 Tuotevalvonta...75 10.1.3 Hygienia...105 10.1.4 Lihantarkastus...119 3

10.2 Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta...122 10.2.1 Yleistä...122 10.2.2 Eläinten terveys...127 10.2.3 Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti...131 10.2.4 Eläinten lääkintä...135 10.2.5 Elävien eläinten ja eläimistä saatavien muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden sisämarkkinakauppa ja vienti...140 10.2.6 Eläinten hyvinvointi...145 10.2.7 Eläimistä saatavat sivutuotteet...150 10.2.8 Tukivalvonta...159 10.2.9 Tuonti ja eläinlääkinnällinen rajatarkastus...166 10.3 Maataloustuotteiden ja tuotantotarvikkeiden valvonta...170 10.3.1 Yleistä...170 10.3.2 Kylvösiementen sertifiointi, lajiketutkimustehtävät ja siemenkaupan valvonta..171 10.3.3 Hukkakauravalvonta...177 10.3.4 Lannoitevalmisteiden valvonta...180 10.3.5 Kasvinsuojeluaineiden valvonta...185 10.3.6 Kasvinterveyden, taimiaineiston ja metsänviljelyaineiston valvonta...189 10.3.7 Rehuvalvonta...197 10.3.8 Viljan interventiovalvonta...204 10.3.9 Kasvisten kauppanormien valvonta...207 10.3.10 Luonnonmukaisen tuotannon valvonta...211 10.3.11 Muuntogeenisten tuotantopanosten ja elintarvikkeiden valvonta...216 11 TOIMINTAKENTÄN MUUTOKSET...218 11.1 Toteuttamisvaiheessa olevat muutokset...218 11.2 Suunnitteilla olevat muutokset...220 LIITTEET...222 Liite 1. Asiakirjassa käytettyjen lyhenteiden selitykset...222 Liite 2. Luettelo nimetyistä kansallisista vertailulaboratorioista Suomessa 4.6.2009...225 4

1 ESIPUHE Euroopan Yhteisöjen asetuksella (EY) N:o 882/2004 1 (valvonta-asetus) on annettu yleiset säännökset yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa rehu- ja elintarvikelainsäädännön, eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevan lainsäädännön sekä kasvinterveyslainsäädännön virallista valvontaa varten. Asetuksen 41 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on laadittava kokonaisvaltainen monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma, jolla varmistetaan valvonta-asetuksen ja EY:n yleisen elintarvikeasetuksen (EY) N:o 178/2002 2 tehokas täytäntöönpano. Suomen elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma (VASU) vahvistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Nyt vahvistettavaa suunnitelmaa on tarkistettu ja kehitetty vuosiraportoinnin yhteydessä esiin tulleiden valvonnan kehittämistarpeiden ja toimenpideehdotusten sekä komissiolta, valvontaketjun viranomaisilta ja sidosryhmiltä eri tilaisuuksissa saadun palautteen ja kehittämisehdotusten perusteella. Keskeisinä muutoksina suunnitelmassa on aikaisempaa selvemmin kuvattu valvonnan strategiset tavoitteet (luku 3), valvonnan johtamisjärjestelmä (luku 4) sekä valvonnan koordinaatio ja yhteistyö (luku 7). Lisäksi suunnitelman rakennetta on kehitetty ja siihen on sisällytetty kokonaisuutena n toimialan valvontastrategia 2009-2013, jonka tavoitteet, toimenpiteet ja hankkeet aikatauluineen on maaliskuussa 2009 päivitetty vastamaan valvonnan raportointituloksia sekä entistä paremmin myös valvonta-asetuksen horisontaalisia vaatimuksia (luvut 6 ja 10). Sektorikohtaisissa suunnitelmissa kunkin sektorin valvonnan vaikuttavuudelle ja toiminnallisuudelle asetettuja tavoitteita ja toimenpiteitä on konkretisoitu. Suunnitelmakausi on viisi vuotta. Valvonta-asetuksen soveltamisalan lisäksi valvontasuunnitelma kattaa myös muun n toimialaan kuuluvan valvonnan keskus-, alue- ja paikallishallinnon tasoilla. Valvontasuunnitelma on laadittu sellaiseen muotoon, että se toimii samalla valvontaketjun kuvauksena ja käsikirjana valvontahenkilöstölle koko valvontaketjussa. Valvontasuunnitelma tarjoaa valvontaa koskevaa tietoa myös toimialan tutkimuslaitoksille, valvonnan yhteistyökumppaneille ja muille elintarvikeketjun toimijoille. Valvontasuunnitelma toimitetaan valvonta-asetuksen mukaisesti pyydettäessä myös EU:n komissiolle. Vastuu suunnitelman valmistelusta on ollut lla. Muilla valvontaan osallistuvilla viranomaisilla on ollut tilaisuus esittää näkemyksensä suunnitelmasta valmisteluvaiheessa järjestetyssä erityisessä kuulemistilaisuudessa. Kuulemistilaisuudessa esitetyt kannanotot ja lausunnot on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon suunnitelmaa viimeisteltäessä. Helsingissä 31.7.2009 Jaana Husu-Kallio Pääjohtaja 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta valvonnasta 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 5

2 MÄÄRITELMÄT JA LYHENTEET Valvonnalla tarkoitetaan tässä suunnitelmassa maataloustuotteiden, maa- ja metsätalouden tuotantotarvikkeiden, kasvinterveyden ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa sekä elintarvikevalvontaa. Muilta osin määritelmissä noudatetaan lähtökohtaisesti valvonta-asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisia määritelmiä. Määritelmä- ja sanastotyötä kansallisen valvontasuunnitelman keskeisten käsitteiden osalta jatketaan. Tietojärjestelmiin liittyvän sanastotyön osalta KUTI 1 sanasto on valmis 3 : Liitteeseen 1 on koottu asiakirjassa käytetyt lyhenteet ja niiden selitykset. 3 STRATEGISET TAVOITTEET 3.1 Vaikuttavuutta koskevat strategiset tavoitteet 3.1.1 Elintarviketurvallisuus Elintarviketurvallisuuden strategiset tavoitteet perustuvat elintarviketurvallisuudesta annettuun valtioneuvoston selontekoon eduskunnalle (2006) sekä maa- ja metsätalousministeriön (MMM), sen elintarvike- ja terveysosaston (ELO) ja Elintarviketurvallisuusvirasto n strategioihin, toiminta- ja taloussuunnitelmiin ja pitkän aikavälin tulostavoitteisiin. Elintarviketurvallisuus on Suomessa kansainvälisesti arvioiden hyvällä tasolla, mutta elintarvikkeisiin liittyy meilläkin merkittäviä riskejä. Tavoitteena on säilyttää hyvä taso kehittämällä koko elintarvikeketjun kattavaa elintarvikkeiden turvallisuuteen ja laatuun liittyvää valvontaa säädösten edellyttämällä tavalla. Riskien odotetaan kuitenkin kasvavan tulevaisuudessa. Haasteina nähdään elintarvikekaupan kansainvälistymisen lisääntyminen ja saavutetun turvallisuustason ylläpitäminen. Myös kuluttajaryhmissä tapahtuvat muutokset on otettava huomioon elintarviketurvallisuutta koskevissa kysymyksissä. Elintarviketurvallisuusriskien hallinnassa painotetaan eläimistä ihmisiin elintarvikkeiden välityksellä tarttuvien tautien (zoonoosien) estämistä ja kriisinhallinnan kehittämistä edelleen. Keskeisintä kriisinhallinnassa on ihmisten terveyttä uhkaavien vakavien tautien vastustaminen. Tavoitteena on, että elintarvikevälitteiset tautitapaukset ihmisillä vähenevät 7 %:lla vuoteen 2012 mennessä. Suomessa toteutettava kansallinen salmonellavalvontaohjelma, jonka Euroopan yhteisön komissio hyväksyi Suomelle liittymisneuvotteluiden yhteydessä vuonna 1994, antaa hyvät edellytykset valvoa salmonellatilannetta eläimissä ja eläimistä saatavissa elintarvikkeissa. Salmonellan osalta tavoitteena on edelleen säilyttää hyvä, alle 1 %:n taso tuotantoeläimissä ja eläimistä saatavissa elintarvikkeissa. Elintarviketuotantoeläinten rehujen osalta tavoitteena on, ettei salmonellaa esiinny lainkaan rehuissa, jolloin salmonellaa ei pääse rehujen välityksellä elintarvikeketjuun. Suomen zoonoosistrategian 2004-2008 (2004) tavoitteena on laatia myös muille kansallisesti tärkeille zoonooseille seuranta- ja valvontaohjelmat. Elintarviketurvallisuusselonteossa ehdotetaan mm., että Suomelle vahvistettaisiin Maailman kauppajärjestön WTO:n piirissä tunnustetut, hyväksyttävää riskitasoa kuvaavat ALOP-arvot 3 http://www.evira.fi/attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/valvontasuunnitelmat/kuti/sanasto_kuti1.pdf 6

keskeisimmille elintarvikkeiden vaaroille, kuten salmonellalle. ALOP-arvon perusteella voidaan perustella kansallisia suojatasoja, jotka voivat olla korkeampia kuin muissa maissa. ALOParvon valmistelu salmonellalle aloitettiin vuonna 2008. Selonteon mukaan elintarvikkeiden mikrobiologisen turvallisuuden osalta on syytä panostaa erityisesti kampylo- ja yersiniabakteeritartuntojen torjuntaa tehostaviin toimenpiteisiin. Selonteon mukaan tärkeitä seurattavia elintarvikkeiden kemiallisia vaaroja ovat elohopea, nitraatti/nitriitti, bentsoehappo ja eräiden suurkuluttajien altistus vitamiineille ja kivennäisaineille. Suomessa tuotetut elintarvikkeet sisältävät hyvin vähän torjunta-aine- tai eläinlääkejäämiä. Vieraiden aineiden vähäinen esiintyminen elintarvikkeissa pyritään pitämään nykyisellä hyvällä tasolla. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvonnan pitkäaikaisen seurannan tulokset osoittavat, että eläinten lääkitykseen liittyviä säännöksiä noudatetaan Suomessa hyvin. Tavoitteena on, että havaitut ongelmat pysyvät edelleen alhaisella, alle <0,3 %:n tasolla. Tuontielintarvikkeiden jäämiä valvotaan edelleen kohdennetulla näytteenotolla riskeihin perustuen. Tärkeänä elintarviketurvallisuutta edistävänä tavoitteena on myös se, että alkuperä- ja tuotantotapamerkinnät ovat luotettavia ja kuluttajien tiedonsaanti elintarvikkeista ja niiden ominaisuuksista paranee. Tavoitteena on, että pakkausmerkintävirheet ja niistä aiheutuneet toimenpiteet vähenevät selkeästi vuoteen 2012 mennessä. Elintarviketalouden kansallinen laatustrategia on elintarviketalouden toimijoiden yhdessä laatima ohjelma, jonka toimenpiteiden avulla vahvistetaan mm. elintarvikeketjun yhteisvastuullisia toimintatapoja ja kuluttajan luottamukseen perustuvaa kilpailuetua. Vuonna 2010 valmistuvassa hallituksen kansallisessa ruokastrategiassa, joka ulottuu vuoteen 2020, luodaan linjaukset, joiden avulla varaudutaan muuttuviin tilanteisiin, kuten ruokakriiseihin ja ilmaston lämpenemiseen. 3.1.2 Eläinten terveys ja hyvinvointi Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin strategiset tavoitteet perustuvat elintarviketurvallisuudesta annettuun valtioneuvoston selontekoon, MMM:n, ELO:n ja n strategioihin, toiminta- ja taloussuunnitelmiin ja pitkän aikavälin tulostavoitteisiin sekä MMM:n johdolla laadittuun tuotantoeläinten hyvinvointistrategiaan (2006), kalatautistrategiaan (2003), eläinjätestrategiaan 4 (2002) ja Suomen zoonoosistrategiaan (2004). Lisäksi vuonna 2009 perustetulle kansalliselle eläinten hyvinvointikeskukselle asetetaan vuosittaiset tulostavoitteet, joiden tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointivalvonnan ja tutkimuksen kansallista sekä kansainvälistä yhteistyötä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja parantamiseksi. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevan valvonnan tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä eläimistä ihmisiin tarttuvilta taudeilta (zoonooseilta) ja elintarvikkeiden lääkejäämiltä, tukea eettistä elintarvikkeiden tuotantoa ja muuta eläintenpitoa edistämällä eläinten hyvinvointia sekä varmistaa osaltaan maatalouden tuotantoedellytyksiä vähentämällä tarttuvista taudeista ja tuotantosairauksista aiheutuvia tappioita tiloilla. Eläintautitilanne Suomessa on kansainvälisesti katsottuna erittäin korkealla tasolla, eikä maassamme esiinny sellaisia tarttuvia eläintauteja, jotka muissa maissa ovat arkipäivää ja joiden vuoksi eläimiä joudutaan lääkitsemään tai rokottamaan säännöllisesti. Tautien esiintyminen ja eläinten jatkuva lääkitseminen heikentävät elintarviketurvallisuutta sekä vähentävät eläinten hyvinvointia ja tilojen kannattavuutta. Suomessa ei ole myöskään 50 vuoteen esiintynyt vakavien helposti leviävien eläintautien epidemioita, joiden torjuminen vie paljon resursseja ja joista aiheutuvat tappiot alkutuotannolle ja koko elintarvikeketjulle ovat merkittäviä. 4 http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2002/tr2002_17.pdf 7

Tavoitteena on säilyttää edelleen nykyinen hyvä eläintautitilanne. Erityisesti keskitytään ehkäisemään helposti leviävien ja vaarallisten eläintautien esiintymistä maassamme ja varmistamaan, että mahdolliset taudinpurkaukset pystytään hävittämään nopeasti ja tehokkaasti. Valvottavien eläintautien osalta koko maa pyritään edelleen pitämään vapaana erityisesti seuraavista tähän luokkaan kuuluvista eläintaudeista: naudan leukoosi, naudan IBR-infektio, sikojen PRRS-tauti ja E.multilocularis tartunta sekä säilyttämään pohjoiset lohijoet vapaana G.salaristartunnasta. Naudan virusripuli (BVD) -tartunta tullaan hävittämään maasta lähivuosien aikana ja salmonellatartuntojen esiintyvyys tuotantoeläimissä pidetään alle 1 %:n tasolla. Zoonoosien osalta erityisenä tavoitteena on varmistaa, ettei eläimissä todettu tartunta leviä ihmisiin tai saastuta elintarvikkeita. Zoonoosien torjunnalle luo entistä paremmat valmiudet vuonna 2007 perustettu n sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välinen verkostomainen yhteistyöelin, Zoonoosikeskus. Uhkana nykytilanteen säilymiselle on vähitellen lisääntyvä eläinkauppa, jonka mukana maahan voi levitä sellaisia eläintauteja, joita esiintyy yleisesti lähialueillammekin, sekä ilmaston lämpeneminen, jonka arvioidaan voivan johtaa uusien eläintautien toteamiseen muuallakin Euroopassa. Myös kiinnostus eksoottisiin eläinlajeihin on lisääntynyt, eikä näihin liittyviä tautiriskejä täysin tunneta. Myös erikoistuva ja ketjuuntuva eläintuotanto, jossa tilat hankkivat uuden eläinaineksen oman tilan ulkopuolelta ja keskittyvät vain tiettyyn tuotantovaiheeseen muodostaa yhä suuremman riskin tarttuvien tautien leviämiselle maan sisällä. Tautitilanteen säilyttäminen nykyisellään edellyttää riskien ja uhkien jatkuvaa ennakointia, ajantasaista lainsäädäntöä, riittävää ja oikein kohdennettua eläintauti- ja lääkeresistenssiseurantaa ja -valvontaa, diagnostisia valmiuksia tunnistaa taudit sekä toimintaohjeiden ja kriisivalmiussuunnitelmien kattavuuden ja toimivuuden varmistamista. Keskeisellä sijalla on riittävien henkilöresurssien varmistaminen. Sisämarkkinakauppaa ja kolmasmaatuontia koskevan valvonnan tavoitteena on ehkäistä tarttuvien tautien leviäminen maahan eläinliikenteen välityksellä sekä varmistaa, että Suomesta muihin maihin toimitettavat lähetykset täyttävät EY-lainsäädännön vaatimukset. Muista maista saatujen reklamaatioiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen ja sisämarkkinakaupan valvonnan määränpäätiloilla perustua riskinarviointiin. Eläinten jäljitettävyyden varmistamiseksi tautitapauksissa on välttämätöntä, että tuotantoeläimet merkitään luotettavasti, niiden pitopaikoista pidetään ajantasaista rekisteriä ja eläinten siirrot pitopaikkojen välillä, samoin kuin eläinten syntymät ja kuolemat merkitään rekistereihin ja tilaluetteloihin vaatimusten mukaisesti. Valvonnan tavoitteena on ollut, että kaikki laiminlyönnit eläinten merkintään liittyen vähenisivät < 20 %:iin vuoteen 2012 mennessä. Koska valvontaa ollaan entistä enemmän kohdentamassa riskiperusteisesti, on mahdollista, ettei tavoitetta saavuteta tavoiteajankohtaan mennessä. Painopisteen tulisi lähivuosina olla pikemminkin vakavien laiminlyöntien vähentämisessä. Eläinten lääkitsemistä koskevan valvonnan tavoitteena on varmistaa, että lääkkeiden käyttö eläinlääkinnässä on hallittua ja kiellettyjä kasvunedistäjiä ei käytetä eläimille, moniresistenttien mikrobien esiintyvyys säilyy nykyisellään tai paranee ja että mikrobilääkkeiden käyttö tuotantoeläimillä vähenee, niiden käyttö on oikein kohdennettua ja olemassa olevia suosituksia noudatetaan. Eläinlääkkeiden käytön seurantaa tiloilla tulee tehostaa ja tämä edellyttää nykyisten seuranta- ja tilastointijärjestelmien kehittämistä sekä valvontajärjestelmän vakiinnuttamista. Sivutuotevalvonnan tavoitteena on varmistaa, ettei sivutuotteista aiheudu eläintautien leviämisen vaaraa, eikä muutakaan vaaraa ympäristölle. Valtakunnallisesti järjestetty raatojenkeräily kattaa eläintiheät alueet ja keräilyalueella tavoitteena on, että kuolleet naudat, siat, siipikarja, pienet märehtijät ja turkiseläimet toimitetaan aina hävitettäväksi sivutuoteasetuksen mukaisesti luokan 1 tai 2 käsittelylaitoksiin. Teurastamotoiminnan yhteydessä syntyvä riskimateriaali toimi- 8

tetaan luokan 1 laitokseen. Lihaluujauhon jäljitettävyyttä varten on olemassa luotettavat järjestelmät, joilla voidaan varmistaa, että lihaluujauho päätyy vain turkiseläimille. Eläinten hyvinvointivalvonnan tavoitteena on edistää eläinten hyvinvointia tiloilla yhteistyössä koko tuotantoketjun kanssa ja vähentää erityisesti vakavien laiminlyöntien määrää eläinten pitopaikoissa. EU-tarkastusten osalta pyritään lisäämään valvonnan kohteina olevia eläinlajeja sekä vähentämään laiminlyöntien määrä < 15 %:iin vuoteen 2012 mennessä. Valvonnan riskiperusteisuutta tullaan lisäämään ja valvonta tulee Eläinten hyvinvointikeskuksen perustamisen myötä perustumaan entistä enemmän tieteelliseen tutkimukseen. Keskeisellä sijalla on myös varmistaa, että viranomaiset huolehtivat rikkomusten edellyttämistä toimenpiteistä tehokkaasti loppuun asti. Edellytyksenä eläinten hyvinvointia koskevien tavoitteiden saavuttamiselle on, että kaikilla elintarvikeketjun toimijoilla on riittävät tiedot eläinten hyvinvointilainsäädäntöä koskevista vaatimuksista sekä hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Myös kuluttajien tietämystä eläintenpidosta lisätään ja heille tarjotaan tietoa eläinten tuotantotavoista sekä tuotantoketjun toiminnasta ja valvonnasta. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin toimintakokonaisuuteen kuuluvan täydentäviä ehtoja koskevan valvonnan tavoitteena on varmistaa, että EU:n maataloustukia saavat tuottajat noudattavat lainsäädännön vaatimuksia eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin, eläinten hyvinvoinnin, siipikarjan salmonellavalvontaohjelman ja eläintautien ilmoittamisen osalta. Valvonnassa pyritään riskianalyysin avulla löytämään ne tilat, joilla voisi esiintyä laiminlyöntejä. Täydentävien ehtojen sanktio- ja neuvontajärjestelmät tähtäävät kuitenkin siihen, että viljelijät oppisivat noudattamaan näitä ehtoja. Valtioneuvoston elintarviketurvallisuusselonteossa edellytetään, että koko suomalainen alkutuotanto saatetaan elinkeinopohjaisten laatu- ja turvallisuusjärjestelmien piiriin vuoteen 2010 mennessä. Vapaaehtoisten eläinten terveydenhuoltojärjestelmien avulla tuetaan myös viranomaisvalvontaa, sillä näiden järjestelmien tarkoituksena on edistää eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää eläinlääkkeiden käyttöä tiloilla. Terveydenhuollon kattavuutta pyritään lisäämään niin, että kaikille päätuotantoeläinlajeille olisi lähitulevaisuudessa oma terveydenhuoltojärjestelmänsä ja että terveydenhuoltopalvelujen tarjonta vastaisi kysyntää. Terveydenhuollon puitteissa pyritään myös luomaan toimintamalleja sellaisille eläintaudeille ja tuotantosairauksille, joita ei vastusteta viranomaismääräyksin. 3.1.3 Kasvintuotannon edellytykset ja kasvinterveys Kasvintuotannon strategiset tavoitteet perustuvat elintarviketurvallisuudesta annettuun valtioneuvoston selontekoon, MMM:n, ELO:n ja n strategioihin, toiminta- ja taloussuunnitelmiin ja pitkän aikavälin tulostavoitteisiin sekä MMM:n johdolla valmistelluissa sektorikohtaisissa toimintaohjelmissa asetettuihin tavoitteisiin. Elintarviketuotantoketjun tulee tuottaa turvallisia elintarvikkeita. Suomessa elintarviketurvallisuuden ylläpitäminen ja edistäminen on pitkälti ennaltaehkäisyä. Kasvintuotannon valvonnan osalta tämä merkitsee sitä, että maatalouden tuotantopanosten, kuten siementen, rehujen, lannoitteiden ja maanparannusaineiden turvallisuus pyritään jatkossakin säilyttämään. Kansainvälistyvässä taloudessa tuotantopanosten tuonti saattaa kasvaa merkittävästi, mikä voi lisätä turvallisuusuhkia. Samalla myös hyvän kasvinterveystilanteen vaaliminen korostuu, koska vaarallisten tuholaisten leviämisen riskit kasvavat. Valtioneuvoston elintarviketurvallisuusselonteossa on kasvintuotantoon liittyen asetettu tavoitteiksi mm. ylläpitää EY-lainsäädännön sallima tuontisuoja lannoitteiden alhaiselle kadmiumpitoisuudelle ja varmistaa toimivat laatu- ja turvallisuusjärjestelmät sekä viranomaisvalvonnan riittävyys ja laatu koko elintarviketuotantoketjussa. ELO:n strategiassa kriittisiksi menestystekijöiksi on määritelty kasvinterveyden säilyminen hyvällä tasolla, turvallisten ja laadukkaiden maatalouden tuotantopanosten saatavuuden varmistaminen, luomutuotannon edellytysten turvaaminen ja muuntogeenisten lajikkeiden viljelyn ja tuotteiden käyttöönoton mahdollistaminen. 9

Strategisiksi tavoitteiksi on vastaavasti määritelty uusien pysyvien kasvintuhoojien torjuminen, kasvinsuojeluaineiden, lannoitteiden, kylvösiemenen ja luomutuotteiden vaatimustenmukaisuuden varmistaminen, lannoitevalmisteista aiheutuvan haitallisten metallien kuormituksen vähentäminen, markkinoilla olevien muuntogeenisten tuotteiden vaatimustenmukaisuuden varmistaminen sekä muuntogeenisen, tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon rinnakkaiselon mahdollistaminen. Kasvintuotannon valvontaa ohjaavat yleisellä tasolla seuraavat MMM:n johdolla laaditut sektorikohtaiset toimintaohjelmat ja strategiat: kylvösiemenalan toimintaohjelma 5 (2002), selvitys hukkakauralainsäädännön vaikutuksista (2007), lannoitevalmistesektorin tulevaisuuskatsaus 6 (2008), kansallinen kasvinsuojelustrategia 7 (2003), kansallinen rehustrategia ja toimenpideohjelma 8 (2004), kansallinen viljastrategia (2000), eläinjätestrategia 9 (2002), Suomen zoonoosistrategia 10 (2004), ehdotus luonnonmukaisen tuotannon valvonnan järjestämisestä 11 (2002), gmkylvösiementen valvontatyöryhmän raportti (2001), maatalouden bio- ja geenitekniikkastrategia (2001) ja muuntogeenisten viljelykasvien rinnakkaiseloa selvittäneen työryhmän loppuraportti (2005). Toimiva kylvösiemenhuolto on kasvintuotannon perusta. Suomessa tulee olla jatkossakin mahdollista käyttää ja kehittää oloihimme sopivia uusia ja entistä parempia kasvilajikkeita. Tälle tavoitteelle perustan luo toimiva kasvinjalostajanoikeus. Tehokkaalla kylvösiementen sertifioinnilla varmistetaan vaatimukset täyttävän siementavaran laatu. Siemeneksi voidaan markkinoida ainoastaan sertifioitua siementavaraa. Siemenkaupan markkinavalvonnan tehtävänä on varmistaa markkinoilla liikkuvien siemenerien vaatimustenmukaisuus. Hukkakauran leviämisen estämiseksi tehtävää työtä on jatkettava siten, että vakavasti saastunut ala pienenee ja pitkällä aikavälillä myös kokonaissaastunta-ala vähenee. Kylvösiementuotannossa on varmistettava, että hukkakauraa ei missään tilanteessa pääse siementavaraan. Tiedotuksella ja neuvonnalla on merkittävä rooli hukkakauran torjunnassa. Maaperän tila tulee säilyttää vähintään nykyisellään. Tämä on mahdollista ainoastaan käyttämällä tutkittuja, turvallisia ja ympäristön kannalta käyttökelpoisia maanparannus- ja lannoitevalmisteita. Lannoitevalvonnalla varmistutaan, että markkinoilla olevat lannoitevalmisteet täyttävät nämä vaatimukset. Orgaanisten lannoitteiden käyttö lisääntynee ja lisäksi paineet kierrätystuotteiden käyttämisestä lannoitevalmisteiden raaka-aineena kasvavat tulevaisuudessa. Valvonnan tulee varmistaa, että nämä muutokset eivät aiheuta riskiä maaperän saastumiselle eivätkä elintarvikeketjuun. MMM:n kasvinsuojelustrategiassa on torjunta-aineiden käyttöä koskeviksi tavoitteeksi asetettu mm. riittävän kasvinsuojeluainevalikoiman varmistaminen, kasvinsuojeluaineiden käytön optimointi ja aineista aiheutuvien ympäristö- ja terveysriskien vähentäminen. Kasvinsuojeluaineiden tulee olla riittävän tehokkaita ja ympäristön ja terveyden kannalta turvallisia. Näillä tavoitteilla pyritään säilyttämään nykyinen hyvä kasvinterveyden tilanne. Valvonnalla varmistetaan, että markkinoilla olevat kasvinsuojeluaineet ovat hyväksyttyjä, käyttötarkoitukseen sopivia ja tehokkaita ja samalla turvallisia käyttäjille, ympäristölle ja elintarvikkeille. Kasvintarkastuksen keskeinen tavoite on estää vaarallisten kasvintuhoojien asettuminen pysyvästi maahamme. Näin pelto-, vihannes- ja puutarhakasvintuotannossa varmistetaan elinkeinon kilpailukykyä, vähennetään torjunta-aineiden käyttötarvetta ja pienennetään siten ympäris- 5 http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2002/tr2002_4.pdf 6 http://www.mmm.fi/attachments/5dznbhcti/5dzni0s8g/files/currentfile/trm1_2009.pdf 7 http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2003/tr2003_25.pdf. 8 http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2004/trm2004_10.pdf 9 http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2002/tr2002_17.pdf 10 http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2004/trm2004_5.pdf 11 http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2001/tr2001_10.pdf, http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2002/tr2002_8.pdf 10

tölle haitallisten aineiden aiheuttamia ongelmia. Kasvinterveyden vaaliminen liittyy myös elintarvikeketjun ulkopuoliseen toimintaan, sillä myös metsätaloudessa ja koristekasvituotannossa vaarallisten tuhoojien pääsy maahamme pysyvästi voisi aiheuttaa vakavia taloudellisia ja ekologisia ongelmia. Kasvintuhoojakohtaiset riskinarvioinnit tehostavat valvonnan voimavarojen kohdentamista. Valmiussuunnitelmien avulla tehostetaan varautumista vaarallisten kasvintuhoojien mahdollisesti aiheuttamiin laajamittaisiin torjuntatoimenpiteisiin. ssa on käynnistetty myös KASTER-hanke, jossa selvitetään kasvinterveyden lainsäädännön, valvonnan kohdentamisen, valvonnan toimeenpanon ja laboratoriotoiminnan nykytilanne ja tehdään esityksiä näiden osa-alueiden kehittämiseksi, jotta kasvinterveyden tila säilyy jatkossakin korkealla tasolla. Turvalliset ja tuotantovaikutuksiltaan kilpailukykyiset rehut edistävät eläintuotantoa, tukevat sen kannattavuutta ja varmistavat lisäksi elintarvikeketjun laatua ja turvallisuutta. Valvonnalla varmistetaan, että rehujen koostumus vastaa annettuja tuoteselostuksia ja että rehujen ja rehuraaka-aineiden hygieeninen laatu on korkea. Rehujen osalta ylläpidetään nollatoleranssia salmonellan suhteen. Luonnonmukaisen maataloustuotannon edellytykset turvataan. Valvonnan avulla varmistetaan, että markkinoilla olevat luomutuotteet ovat luomua ja että luomualan toimijat toimivat yhdenmukaisin säännöin. MMM asetti toukokuussa 2009 työryhmän, jonka tehtävänä on tehdä ehdotus kiireellisistä lainsäädännön muutostarpeista liittyen rehuvälitteiseen salmonellaepidemiaan. Työryhmään on nimetty sekä n rehuvalvonnan että riskinarvioinnin edustajat. Työryhmän tehtävänä on salmonellakontaminaatioiden estämiseksi arvioida mm. rehujen kuumennuskäsittelyä, näytteenoton riittävyyttä, jälkikontaminaation estämiseen tarvittavia toimenpiteitä sekä arvioida tuotantoeläinten salmonellavalvontaohjelman rehuihin liittyviä muutostarpeita. Suomessa valmistellaan tällä hetkellä ns. rinnakkaiselolainsäädäntöä, joka mahdollistaa muuntogeenisiä eliöitä hyödyntävän maataloustuotannon harjoittamisen tasavertaisesti tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnalla. Valvonnan avulla varmistetaan, että geneettisesti muunnettujen kasvilajikkeiden ja raaka-aineiden käyttö on hallittua ja että muunnettujen raaka-aineiden käyttöön liittyviä merkintävaatimuksia noudatetaan. 3.2 Valvontajärjestelmää koskevat strategiset tavoitteet 3.2.1 Valvonnan toiminnalliset tavoitteet n toimialan maaliskuussa 2009 päivitetyn valvontastrategian 2009-2013 mukaan valvonnan strategisena tavoitteena koko valvontaketjussa on, että: - valvonta toimii esimerkillisesti koko valvontaketjussa; - valvonta on koko maassa vaikuttavaa, tehokasta, yhtenäistä ja riskiperusteista; - valvonnan osaaminen on korkeaa tasoa; - valvonta on asiakaskeskeistä ja laadukasta; - valvonnan viestintä on tehokasta ja ennakoivaa; - laboratoriotoiminta ja tiedonhallinta tukevat tehokkaasti valvontaa; ja että - valvontaan luotetaan ja sitä arvostetaan. Näiden tavoitteiden keskeinen sisältö on valvontastrategiassa määritelty seuraavasti: Valvonta on vaikuttavaa, kun: - elintarvikkeiden turvallisuuteen ja laatuun, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin ja kasvinterveyteen liittyvät riskit ennakoidaan ja hallitaan ja elintarviketuotanto ja tuotteet ovat vaatimustenmukaisia, ja - kuluttaja voi luottaa elintarvikkeiden ja tuotteiden turvallisuuteen ja vaatimustenmukaisuuteen. 11

Valvonta on tehokasta, kun: - prosessit toimivat hyvin ja vastaavat toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin eikä niissä ole päällekkäisyyksiä tai aukkoja, ja - resurssit on kohdistettu tarkoituksenmukaisesti, säännöstenvastaisuuteen puututaan tehokkaasti ja toiminta on kustannustehokasta. Valvonta on yhtenäistä, kun: - lainsäädäntöä, ohjeistusta ja valvonnan seuraamusjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti ja tasapuolisesti, valvonta on kattavaa ja menettelytavat yhdenmukaisia koko valvontaketjussa. Valvonta on riskiperusteista, kun: - riskit ennakoidaan ja valvonta suunnitellaan, kohdennetaan ja toteutetaan riskitekijöiden kartoituksen perusteella huomioiden tieteellisen riskinarvioinnin ja tutkimuksen tulokset. Valvonnan osaaminen on korkeaa tasoa, kun: - valvontahenkilöstö on ammattitaitoista, uudistumiskykyistä, motivoitunutta ja ymmärtää valvonnan merkityksen yhteiskunnalle ja asiakkaille. Valvonta on asiakaskeskeistä ja laadukasta, kun: - valvonta on luotettavaa ja riippumatonta ja valvontatoimet hyvin perusteltuja ja dokumentoituja koko valvontaketjussa ja niitä auditoidaan ja kehitetään jatkuvasti asiakkaiden tarpeet ja palaute sekä valvonnan tulokset huomioiden. Valvonnan viestintä on tehokasta ja ennakoivaa, kun: - kuluttajat, elintarvikeketjun toimijat, valvontaviranomaiset ja muut asiakkaat saavat riittävästi tietoa tuotteista, tuotantoketjun ja tuotteiden turvallisuudesta, valvonnan toiminnasta ja lainsäädännöstä, ja - tiedonvälitys on avointa, aktiivista, luotettavaa ja nopeaa ja erityistilanteisiin on varauduttu. Laboratoriotoiminta palvelee tehokkaasti valvontaa, kun: - valvonnalla on käytettävissään riittävät, kohtuuhintaiset ja laadukkaat laboratoriopalvelut. Tiedonhallinta tukee tehokkaasti valvontaa, kun: - valvonnan käytössä on tiedonhallintajärjestelmä ja tietojärjestelmäkokonaisuus, joka tukee valvonnan suunnittelua, toteuttamista ja seurantaa. Valvontaan luotetaan ja sitä arvostetaan, kun: - valvonta tuottaa toimialalle lisäarvoa ja asiakkaille on hyötyä valvonnan palveluista, - kansalaisten luottamus toimialan viranomaisvalvontaan on korkealla tasolla ja sitä arvostetaan kansallisesti ja kansainvälisesti, ja - toimialan houkuttelevuus ja työnantajakilpailukyky ovat hyvät ja arvostus näkyy toiminnan resursoinnissa ja rahoituksessa. 3.2.2 Valvonnan strategiset toimenpiteet ja painopistealueet Valvonnan keskeiset toimenpiteet, painopistealueet ja hankkeet strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi on laadittu koko valvontaketjulle. Vastuu hankkeiden suunnittelusta ja valmistelusta on lla ja päävastuullinen taho ssa on mainittu kunkin hankkeen kohdalla. Valmistelu toteutetaan hankkeesta riippuen yhteistyössä valvontaan osallistuvien viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. 12

VALVONNAN SUUNNITTELU JA OHJAUS Valvonnan suunnittelu Vahvistetaan valvonnan strategista suunnittelua, suunnitelmallisuutta, ennakointia sekä erityisja poikkeustilanteisiin varautumista. Hankkeet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan johtamisprosessin kehittäminen (valvontastrategian ja VASUn yhdistäminen ja päivittäminen, suunnitteluprosessin kehittäminen) Valvontaosasto 2009 Valvontasuunnitelmien kehittäminen ja yhtenäistäminen Valvontaosasto 2009-2010 n toimialan erityistilanteisiin varautumista koskevan suunnitelman laatiminen Valvontaosasto ja toimintakokonaisuudet Sektorikohtaisia valmius- ja varosuunnitelmia koskeva jatkotyö Valvontaosasto 2009- Valvonnan riskiperusteisuus Varmistetaan, että riskiperusteisuus toteutuu valvonnan suunnittelussa, kohdentamisessa ja toteuttamisessa. 2009 Hankkeet Vastuutaho Aikataulu Riskiin perustuvan elintarvikevalvonnan näytteenottosuunnitelman laatiminen Kasvinterveyden riskinarviointiin liittyvä jatkotyö Saantilaskelmia koskevan järjestelmän laatiminen kemiallisen riskinhallinnan tarpeisiin Riskiluokitus- ja riskitekijöiden kartoitusmallien laatiminen elintarvikevalvonnalle Elintarviketurvallisuuden toimintakokonaisuus Elintarviketurvallisuuden toimintakokonaisuus Kasvintuotannon toimintakokonaisuus 2009-2010 2009 2009 Riskinarviointiyksikkö 2009 Valvonnan ohjaus Tehostetaan ja yhtenäistetään valvontaketjun ohjausta. Hankkeet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan ohjausprosessin, tulossopimusten ja mittareiden kehittäminen Valvontaosasto 2009 Valvonnan prosessit Kehitetään edelleen valvonnan työnjakoa ja toiminnan organisointia sekä prosesseja ja niiden dokumentointia (painopiste v. 2009). Hankkeet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan toimintajärjestelmätyön jatkaminen Valvontaosasto 2009-2013 Alueellistamis-, erikoistumis- ja tarkastustoimintaselvitys Valvontaosasto 2009 Valvonnan koordinaatio Varmistetaan koordinaatio valvonnan eri tasoilla sekä se, että valvontaa tehdään kaikissa tuotantovaiheissa ja koko tuotantoketjussa. 13

Valvonnan ohjeistus Huolehditaan lainsäädännön ajantasaisesta täytäntöönpanosta ja ohjeistuksesta sekä vaikutetaan säädösvalmisteluun niin, että lainsäädäntö on selkeää ja käytännön valvontaan sopivaa (painopiste v. 2009). Edistetään ja yhtenäistetään elinkeinonharjoittajien omavalvontaa ja kehitetään siihen liittyvää viranomaistoimintaa. Hankkeet Vastuutaho Aikataulu Sektorikohtaisten ohjeita ja oppaita koskevien vuosisuunnitelmien laatiminen ja niiden toteuttaminen Selvitys ja palaute ministeriölle lainsäädännön toimivuudesta kehittämisehdotuksineen Valvontaosasto 2009- Valvontaosasto ja oikeudellinen yksikkö Elintarvikevalvonnan malliasiakirjojen laatiminen ja yhtenäistäminen Valvontaosasto 2009-2010 Omavalvonnan kehittämishanke Valvontaosasto 2009- Valvonnan osaaminen Varmistetaan valvonnan osaaminen ja pätevän valvontahenkilöstön saatavuus suunnitelmallisella henkilöstön kehittämisellä ja koulutuksella, rekrytointi- ja henkilöstöpolitiikalla sekä tiedonvälityksellä (painopiste v. 2010). 2009 Hankkeet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan koulutusstrategian laatiminen Valvontaosasto 2009 Valvonnan koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen Valvontaosasto 2009- Valvonnan auditointi Luodaan kattava auditointijärjestelmä koko valvontaketjuun, auditoidaan valvonnan prosesseja. Osallistutaan FVO:n ja muiden viranomaisten suorittamiin missioihin ja toteutetaan korjaavia toimenpiteitä auditointitulosten perusteella (painopiste v. 2010). Hankkeet Vastuutaho Aikataulu Elintarvikeketjun auditointistrategian päivittäminen ja jalkauttaminen Valvontaosasto 2009- Elintarvikeketjun monivuotisen auditointisuunnitelman päivittäminen ja toteuttaminen Valvontaosasto 2009 Auditointikoulutuksen suunnittelu ja järjestäminen Valvontaosasto 2009- Auditointiorganisaation työn käynnistäminen Valvontaosasto 2009 Koko valvontaketjun kattavan auditointijärjestelmän luominen Valvontaosasto 2009 Auditoinnin pitopalvelupilotin tulosten hyödyntäminen auditoinnin apuvälineenä Valvontaosasto 2009 Valvonnan raportointi, arviointi ja korjaavat toimenpiteet Kehitetään ja tehostetaan valvonnan seurantajärjestelmää ja raportointia sekä valvontatulosten analysointia ja valvonnan vaikuttavuuden arviointia ja hyödynnetään tuloksia valvonnan suunnittelussa ja toiminnan kehittämisessä. Hankkeet Vastuutaho Aikataulu Valvonnan tulosten raportoinnin ja analysoinnin kehittäminen Valvontaosasto 2009 VASU-raportointijärjestelmän vakiinnuttaminen Valvontaosasto 2009 "Jatkuvan parantamisen" -mallin kytkeminen valvonnan suunniteluprosessiin Valvontaosasto 2009 14

Valvonnan asiakaspalvelu ja laatu Parannetaan asiakaspalvelua kehittämällä valvontaa ja palveluja asiakkaiden tarpeet ja palautteet huomioiden sekä varmistetaan valvonnan riippumattomuus, eettisyys ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen. Hankkeet Vastuutaho Aikataulu n asiakaspalvelustrategian ja kuluttajapalvelustrategian toteuttaminen valvonnassa Valvonnan asiakaspalautejärjestelmän kehittäminen ja yhtenäistäminen Valvontaosasto 2009-2013 Valvontaosasto 2009-2010 Valvonnan viestintä Tehostetaan viestintäsuunnittelua, tiedotetaan aktiivisesti valvonnasta ja sen tuloksista, edistetään vuorovaikutusta ja vuoropuhelua viranomaisten kesken ja asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Hankkeet Vastuutaho Aikataulu Pakkausmerkintäkampanja Valvontaosasto 2009-2010 Viranomaisverkko ekstranetin laatiminen Valvontaosasto 2009 Valvonnan internetsivujen kehittäminen Valvontaosasto 2009 Valvonnan tulosten julkistamista koskevan järjestelmän kehittäminen Elintarviketurvallisuuden toimintakokonaisuus Valvonnan tiedonhallinta Tehostetaan valvonnan edellyttämää tiedonkeruuta ja tiedonhallintaa ja kehitetään valvonnan tietojärjestelmiä (painopiste v. 2009-2010). 2009- Hankkeet Vastuutaho Aikataulu KUTI-projektien jatkaminen Valvontaosasto ja tietohallintoyksikkö 2009-2011 Laboratorio- ja yleisen valvontajärjestelmän (ELMO) laatiminen Tutkimus- ja analytiikkaosasto, valvontaosasto ja tietohallintoyksikkö 2009-2013 Eläinrekisterien kehittäminen Valvontaosasto ja tietohallintoyksikkö 2009-2013 VALVONNAN TOIMEENPANO Valvonnan toteuttaminen Huolehditaan valvontaohjelmien ja -suunnitelmien toteuttamisesta ja varmistetaan toimenpiteet epäkohtien korjaamiseksi, tehostetaan seuraamusten käyttöä rikkomustapauksissa ja seurataan päätösten toteuttamista. MUUT TOIMENPITEET Valvonnan laboratoriopalvelut Edistetään alueellisten laboratoriopalvelujen tehokkuutta, toimintavarmuutta ja laboratorioverkoston toimivuutta sekä kehitetään viranomaislaboratorioiden hyväksymistä. Hankkeet Vastuutaho Aikataulu n laboratorioselvityksen 2008 toimenpiteiden toteuttaminen Elintarviketurvallisuuden toimintakokonaisuus 2009-15

Muut n toiminnalliset strategiat Osallistutaan n toimialan muiden toiminnallisten strategioiden toteuttamiseen: - Laboratoriopalvelustrategian toteuttaminen; - Riskinarviointistrategian toteuttaminen; - Tieteellisen tutkimuksen strategian toteuttaminen; - Viestintästrategian toteuttaminen (ml. n toimialan kriisiviestintäsuunnitelma); - Laatustrategian ja politiikan toteuttaminen (ml. CAF itsearviointihanke); - Henkilöstöstrategian toteuttaminen (ml. arvot arkeen hankkeen toteutus); - Talouden johtamisen strategian toteuttaminen (ml. kustannustehokkuuden ja tuottavuuden parantaminen); - Tietohallintostrategian toteuttaminen (ml. tietoturvallisuus). Yhteistyö Tehdään tiivistä verkostoyhteistyötä muiden viranomaisten, sidosryhmien ja elintarvikeketjun toimijoiden kanssa. 4 VALVONNAN JOHTAMISJÄRJESTELMÄ Valvontaketjun johtamisprosessissa suunnitellaan toiminnan tavoitteet ja päämäärät sekä toimenpiteet niiden saavuttamiseksi, varmistetaan henkilö- ja taloudelliset resurssit, seurataan ja arvioidaan toiminnan tuloksellisuutta sekä huolehditaan toiminnan jatkuvasta parantamisesta. Toimintaa suunniteltaessa otetaan huomioon toimialan strategiat ja toiminta- ja taloussuunnitelmat, valtion talousarvio sekä MMM:n ja n välinen tulossopimus 12. n ja ministeriön välinen tulossopimus laaditaan vuosittain ja sen toteutumisesta raportoidaan syksyllä vuoden loputtua. Tulossopimus jalkautetaan edelleen n osastoille, yksiköille ja kehityskeskustelujen kautta virkamiehille. laatii muita viranomaisia kuullen koko valvontaketjua koskevan valvonta-asetuksen mukaisen monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman (VASU). VASUssa todetaan ja määritellään valvontastrategiset vaikuttavuus- ja toiminnalliset tavoitteet, keskeiset toimenpiteet, painopisteet ja hankkeet strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi sekä valvonnan linjaukset toimialakohtaisten valvontaohjelmien ja sektorikohtaisten suunnitelmien laatimista varten. Lisäksi suunnitelmassa kuvataan valvontaviranomaiset ja heidän väliset suhteensa. Strategiset tavoitteet perustuvat hallinnonalan, MMM:n ja n strategioihin sekä toimialakohtaisiin kansallisiin strategioihin. Niiden perusteella laaditaan valvontaohjelmat ja vuosittaiset valvontasuunnitelmat. Valvonnan toimivuus ja laatu varmistetaan ssa laaditun kansallisen auditointistrategian ja monivuotisen auditointisuunnitelman mukaisesti toteutetuin auditoinnein. Valvontasuunnitelman toteutumisesta raportoidaan komissiolle vuosittain kesäkuun loppuun mennessä. Raportoinnin tarkoituksena on koota yhteen tieto suoritetusta valvonnasta, valvonnassa havaituista puutteista sekä niistä annetuista seuraamuksista. Raportin laatimisen tavoitteena on myös se, että viranomainen arvioi itse valvonnan onnistumista omalla toimialueellaan ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin toimintansa parantamiseksi. Valvontaviranomaiset kokoavat ja analysoivat valvontatuloksensa raportiksi n ohjeiden mukaan. Kuntien, lääninhallitusten, Työvoima- ja elinkeinokeskusten (TE-keskus), tullin, Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontaviraston (Valvira) ja Puolustusvoiminen toimittamista raporteista sekä omista valvontatuloksistaan kokoaa sektorikohtaiset raportit, joiden pe- 12 http://www.evira.fi/attachments/organisaatio/talouden_suunnittelu_ja_seuranta/tulossopimukset/evira_tujo_2009.pdf 16

rusteella n toimintakokonaisuuksien johtajat laativat toimintakokonaisuuskohtaiset raportit. Näiden perusteella laatii komissiolle toimitettavan raportin VASUn asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. Sektorikohtaiset raportit samoin kuin komissiolle toimitettava raportti julkaistaan n internetsivuilla. Sektorikohtaisia raportteja käsitellään muiden valvontaketjun viranomaisten kanssa pidettävissä neuvottelu-, kehittämis- ja koulutustilaisuuksissa, niitä hyödynnetään valvontaa kehitettäessä ja niiden pohjalta kohdennetaan tulevien vuosien valvontaa ja valvonnan ohjausta. Johtamis- ja ohjausprosessi on kuvattu tarkemmin ohjeessa 10009 (Valvonnan johtamis- ja ohjausprosessi). Kaavio 4. Valvonnan johtamis- ja ohjausprosessi. 5 VALVONTAVIRANOMAISET JA NIIDEN TEHTÄVÄT 5.1 Valtionhallinto Valvontaan osallistuvat taulukossa 5.1 luetellut ministeriöt ja niiden alaiset keskusvirastot ja muut toimijat sekä Ahvenanmaan maakuntapäivät ja maakuntahallitus. 17

Taulukko 5.1. Valvontaan osallistuvat ministeriöt ja niiden alaiset viranomaiset sekä Ahvenanmaan maakuntahallitus. Ministeriö ja sen internetosoite Ministeriön hallinnonalan virasto tai muu toimija sekä internetosoite Maa- ja metsätalousministeriö, (MMM) www.mmm.fi Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), www.tem.fi Puolustusministeriö, www.defmin.fi Sisäasiainministeriö, www.intermin.fi Sosiaali- ja terveysministeriö (STM), www.stm.fi Valtiovarainministeriö, www.vm.fi Ympäristöministeriö (YM), www.ymparisto.fi Ahvenanmaan maakuntapäivät, www.lagtinget.ax Elintarviketurvallisuusvirasto, www.evira.fi MMM:n tietopalvelukeskus Tike, www.mmmtike.fi Maaseutuvirasto Mavi, www.mavi.fi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), www.mtt.fi Metsäntutkimuslaitos (Metla), www.metla.fi Metsäkeskukset, www.metsakeskus.fi Työvoima- ja elinkeinokeskukset (TE -keskukset) (taulukko 5.1.8a), www.te-keskus.fi Puolustusvoimat, www.mil.fi Poliisi, www.poliisi.fi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), www.valvira.fi Lääkelaitos, www.nam.fi Säteilyturvakeskus STUK, www.stuk.fi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), www.thl.fi Tullilaitos, www.tulli.fi Lääninhallitukset (taulukko 5.1.7a), www.laaninhallitus.fi Suomen ympäristökeskus (SYKE), www.ymparisto.fi Ahvenanmaan maakuntahallitus, www.regeringen.ax Kaavio 5.1. Elintarviketurvallisuusorganisaatio. 18

Elintarvikkeita, maataloustuotteita, maa- ja metsätalouden tuotantotarvikkeita, kasvinterveyttä, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä niiden valvontaa koskevan lainsäädännön valmistelusta, norminannosta ja ohjauksesta vastaa MMM. Tehtäväalueen valvonnasta vastaava keskusvirasto toimii MMM:n hallinnonalalla. Elintarvikelainsäädännön vastuuviranomaiset ja heidän tehtävänsä on määritelty elintarvikelain (23/2006) 4 luvussa. Elintarvikevalvonnan ohjaus keskitettiin aiemman kolmen ministeriön sijaan vuoden 2008 alusta yhteen ministeriöön, MMM:öön. Tehtävien mukana KTM:stä ja STM:stä siirrettiin ao. virat MMM:öön. Toimialan kaikkien toimintakokonaisuuksien (kasvintuotannon, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä elintarvikevalvonnan) ohjaus on nyt kokonaisuudessaan MMM:ssä, mutta STM:lle jäi elintarviketurvallisuuteen liittyvä rooli mm. kuntien ympäristöterveydenhuollon valvonnan ohjauksessa. Valvontaan liittyviä asioita sovitetaan lisäksi yhteen tapauskohtaisesti eri ministeriöiden kesken, esimerkkinä MMM:n ja ympäristöministeriön (YM) välinen yhteistyö EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten suorien tukien täydentävien ehtojen ohjauksessa ja koordinoinnissa. Ahvenanmaa Ahvenanmaan itsehallinto perustuu kansainvälisiin sopimuksiin sekä Suomen perustuslaissa (731/1999) ja Ahvenanmaan itsehallintolaissa (1144/1991) maakunnalle säädettyyn itsehallintoasemaan. Itsehallintonsa toteuttamiseksi Ahvenanmaalla on omat toimielimensä, jotka vastaavat päätöksenteosta ja hallinnosta. Maakuntapäivät käyttää lainsäädäntövaltaa niissä asioissa, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan kuuluvat maakunnan toimivaltaan. Muilta osin noudatetaan valtakunnan lainsäädäntöä. Ahvenanmaan maakuntahallitus vastaa maakunnan alueellisesta hallinnosta. 5.1.1 Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) MMM muodostuu viidestä osastosta, jotka ovat: - maatalousosasto (MAO); - metsäosasto (MEO); - kala- ja riistaosasto (KRO); - elintarvike- ja terveysosasto (ELO); sekä - maaseutu- ja luonnonvaraosasto (MALO). Elintarvikeketjun, eläinten terveyden sekä hyvinvoinnin sekä kasvinterveyden valvonnan kannalta keskeinen osasto on ELO, joka on jakautunut seuraaviin yksiköihin: - eläinten terveyden ja hyvinvoinnin yksikkö, joka vastaa eläinten tarttuvia tauteja, eläinten kasvatusta, eläinten rekisteröintiä ja tunnistamista, eläinten hyvinvointia, lopetusta, teurastusta ja kuljetusta, eläinnäyttelyitä, kilpailuja ja sirkuksia, jalostusta, laboratorioeläimiä ja eläinten geneettistä modifiointia sekä eläinlääkinnällistä rajatarkastusta, elävien eläinten, eläinperäisten elintarvikkeiden ja muiden eläimistä saatavien tuotteiden kuin elintarvikkeiden sisämarkkinakauppaa koskevista asioista; - elintarviketurvallisuusyksikkö, joka vastaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden ja kasvisten alkutuotannon hygieniaa, mikrobilääkeresistenssiä, eläinten lääkitsemistä ja lääkerehuja sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden vieraita aineita koskevista asioista; - kasvintuotanto- ja eläinravitsemusyksikkö, joka vastaa maa- ja puutarhatalouden tuotantopanoksia, kasvinterveyttä, kasvinjalostajanoikeuksia, luonnonmukaista tuotantoa sekä bioja geenitekniikan käyttöä koskevista asioista; sekä - oikeudellinen yksikkö, joka käsittelee osaston säädösvalmisteluun ja hallintoasioihin liittyvät oikeudelliset kysymykset, osaston muut oikeudelliset asiat sekä vastaa osaston säädösvalmistelutyön kehittämisestä ja osaston henkilöstöhallinnosta. Yksikkö käsittelee myös eläinlääkärien laillistamista ja ammatinharjoittamisen valvontaa koskevat asiat. 19

Ministeriön muut osastot ovat myös jakautuneet yksiköihin. Niistä saa lisätietoa MMM:n internetsivuilta: www.mmm.fi. ELO vastaa n tehtävien ohjauksesta, lukuun ottamatta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisten suorien tukien täydentävien ehtojen, kasvisten kauppanormien ja viljan intervention valvontaa sekä maitovalmisteiden, viherjauhevalmisteiden ja siementukien tukivalvontaa, joiden ohjauksesta vastaa MAO, metsänviljelyaineiston valvontaa, jonka ohjauksesta vastaa MEO, sekä kalastuspolitiikkalain (1139/2001) mukaista valvontaa, jonka ohjauksesta vastaa KRO. Ministeriössä työskentelee n. 300 henkilöä. 5.1.2 Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) STM vastaa veden ja elintarvikkeena käytetyn alkoholin valvontaa koskevan lainsäädännön valmistelusta ja ohjauksesta. STM:n toimialaan kuuluvassa terveydensuojelulaissa (763/1994) säädetään talousveden laatuvaatimuksista. STM vastaa myös ympäristöterveydenhuollon valvonnan järjestämistä ja suunnitelmallisuutta koskevien kansallisten asetusten valmistelusta. Lisäksi STM vastaa lääkehuollon linjauksista ja siihen liittyvän lainsäädännön valmistelusta. STM:n alaan kuuluvassa lääkelaissa ja huumausainelaissa säädetään muun muassa eläinlääkkeiden hyväksynnästä ja jakelusta sekä niihin liittyvästä valvonnasta. Tartuntatautilaissa säädetään mm. tarttuvia tauteja koskevasta ilmoitusmenettelystä. Ympäristöterveydenhuollon valvonnan säädösvalmisteluun ja ohjaukseen osallistuu STM:ssä 12 henkilöä ja lisäksi geenitekniikkalautakunnan tehtävissä työskentelee neljä henkilöä. 5.1.3 Valtiovarainministeriö (VM) VM valmistelee hallituksen talous- ja finanssipolitiikkaa ja valtion talousarvion sekä toimii veropolitiikan asiantuntijana. Se vastaa myös rahoitusmarkkinapolitiikan valmistelusta ja valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikasta sekä julkishallinnon kehittämisestä. Lisäksi VM vastaa kuntahallinnon lainsäädännön sekä kunnallistalouden kehittämisestä. VM vastaa lääninhallitusten strategisesta ohjauksesta. 5.1.4 Työ ja elinkeinoministeriö (TEM) TEM aloitti toimintansa 1.1.2008, jolloin yhdistettiin kauppa- ja teollisuusministeriön ja työministeriön tehtävät, lukuun ottamatta lähinnä maahanmuutto- ja kotoutusasioita, sekä sisäasiainministeriön alueiden ja hallinnon kehittämisosasto, lukuun ottamatta alue- ja paikallishallintoyksikköä. TE-keskusten yleishallinnollinen ohjaus ja valvonta kuuluvat TEM:lle. TEM:n yleishallinnolliseen ohjaukseen kuuluvat mm. keskusten organisaation, tieto- ja henkilöstöhallinnon sekä palvelutoiminnan riittävän yhdenmukaisuuden varmistaminen sekä tulosohjauksen ja talouden suunnittelun kokonaisuuden ohjaus. TE-keskusten tehtävät siirtyvät vuoden 2010 alusta perustettaville elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (ELY). ELYjen strategisesta tulosohjauksesta vastaa TEM. Aluehallinnon uudistusta on kuvattu tarkemmin luvussa 11. 5.1.5 Ympäristöministeriö (YM) Ympäristöministeriön toiminnan ydintavoitteet ovat asumisen, yhdyskuntien ja rakennetun ympäristön laadun parantaminen, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ekotehokas yhteis- 20