Kuopion yliopisto Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos Sosiaalityön vuoden 2008 valintakokeen aineisto osan (A) arviointikriteerit ja kirjallisuusosan (B) mallivastaukset A. Aineisto osan arviointikriteerit Aineistokoeosion maksimipistemäärä on kahdeksantoista (18) pistettä. Vastaukset arvostellaan pisteen tarkkuudella. Aineistokokeen arvostelussa käytetään seuraavia kriteereitä: A)Asiasisällön hallinta ja sisällön erittely, kuusi (6) pistettä B)Pohdiskeleva, kriittinen ja perusteltu asiasisällön käsittely, kuusi (6) pistettä C)Otsikon ja näkökulman valinta suhteessa esseen sisältöön sekä esseen loogisuus ja johdonmukainen eteneminen, kuusi (6) pistettä A) Esseessä on jäsennetty aineiston (artikkeli) keskeinen asiasisältö kattavasti ja loogisesti. Se muodostaa jäsentyneen ja selkeän tietoperustan pohtia kriittisesti ja monipuolisesti moraalikäsitysten tuomia haasteita auttamistyölle. (5 6 pistettä) Esseen jäsennys on looginen, mutta sen keskeisessä asiasisällössä on joitain puutteita. Se muodostaa kuitenkin tietoperustan tarkastella monipuolisesti moraalikäsitysten tuomia haasteita auttamistyölle (3 4 pistettä) Esseen jäsennyksessä on epäloogisuutta ja sen asiasisällössä on huomattavia puutteita. Moraalikäsitysten tuomien haasteiden tarkastelu suhteessa auttamistyöhön jää yksipuoliseksi. (1 2 pistettä) Essee on epälooginen ja sen asiasisältö on erittäin puutteellinen. Moraalikäsitysten tuomien haasteiden tarkastelu suhteessa auttamisyöhön jää aineiston asiasisällöstä irralliseksi. (0 pistettä) B) Esseessä on problematisoitu monipuolisesti aineiston asiasisältöä ja moraalikäsityksen tuomia haasteita auttamistyölle. Pohdinta on kriittistä ja itsenäistä sekä perusteltua. (5 6 pistettä) Esseen asiasisältö on valitun näkökulman kannalta jäsentynyt ja pohdinta on paikoin perusteltua. Syvempi kriittinen ja itsenäinen pohdinta jää melko vähäiseksi. (3 4 pistettä) Esseen asiasisällön jäsentymisessä on selkeitä puutteita ja pohdiskeleva sekä kriittinen asioiden käsittely jää erittäin vähäiseksi (1 2 pistettä) Esseen asiasisältö ei ole jäsentynyt ja pohdiskeleva sekä kriittinen asioiden käsittely puuttuu kokonaan. (0 pistettä)
C) Esseen otsikko ja näkökulma ovat valitun asiasisällön kannalta perusteltuja ja esseen sisällöllinen eteneminen on otsikko ja näkökulma huomioiden loogista. (5 6 pistettä) Esseen otsikko ja näkökulma ovat perusteltuja, mutta esseen sisällöllisessä etenemisessä on otsikko ja näkökulma huomioiden epäloogisuutta. (4 5 pistettä) Esseellä on otsikko ja näkökulma, mutta niiden valintaa ei ole perusteltu. Esseen sisällöllinen eteneminen suhteessa otsikkoon ja valittuun ei ole loogista. (1 2 pistettä) Esseetä ei ole otsikoitu, eikä sen näkökulmaan rajattu. (0 pistettä) B. Kirjallisuusosa B1. Sosiaalityö erilaisissa sosiaalipoliittisissa malleissa ja sosiaalityön oikeudellistuminen (6 pistettä) Sosiaalipoliittisia malleja ovat konservatiivinen, liberaali ja sosiaalidemokraattinen malli. Sosiaalipoliittisissa malleissa kiinnitetään huomiota myös sosiaalityön kannalta keskeisiin kysymyksiin eli erityisesti ongelmallisessa tilanteessa olevien avun ja tuen toteutumiseen. Sosiaalityön aseman ja merkityksen kannalta on oleellista, että sillä on kaikissa sosiaalipoliittisissa malleissa täydentävä ja viimesijainen rooli. Ensisijaisten hyvinvoinnin tuottajien periaatteet ja toimintatavat vaikuttavat näin ollen keskeisesti siihen, millainen paikka sosiaalityölle kussakin järjestelmässä muotoutuu. Lorenz on tarkastellut sosiaalityötä keskieurooppalaisesta perspektiivistä ja ollut kiinnostunut julkisen, valtiollisen ja kansalaisten toiminnan suhteista tuotettaessa hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Hän näkee sosiaalityön julkisen ja kansalaisten järjestelmän välittäjänä sekä kansalaisten sosiaalisten oikeuksien ja solidaarisuuden vahvistajana. Tämä näkökulma poikkeaa pohjoismaisesta ajattelusta, jossa korostuu valtion rooli kansalaisten oikeuksien takaajana. Sosiaalityön muotoutumisen kannalta on oleellista, millaisiin ensisijaisiin toimijoihin hyvinvoinnin tuottamisessa turvaudutaan. Korservativiisessa mallissa kolmannella sektorilla eli kansalaisten vapailla yhteenliittymillä, järjestöillä ja vapaaehtoistyöllä on keskeinen merkitys. Vallitsevana on subsidiariteettiperiaate, mikä merkitsee, että vapaaehtoisen työn avulla hoidetaan myös ensisijaisemmista hyvinvointia tuottavista yhteiskunnallisista järjestelyistä, esimerkiksi perheestä ja työsuhteesta syrjäytyneiden ongelmia. Julkisen sektorin toteuttamaan sosiaalityöhön tulisi turvautua vasta sitten, kun näiden järjestelmien apu ei osoittaudu riittäväksi. Sosiaalityön merkitys korostuu näin ollen vaikeissa ongelmatilanteissa ja niissä tilanteissa, joihin liittyy tuen lisäksi myös kontrollitehtävä. Sosiaalityössä on oleellista, miten kontrollitehtävä hoidetaan. Pedagogisiin tavoitteisiin pyrkivä kontrolli sopii konservatiiviseen malliin paremmin kuin rankaiseva kontrolli. Sosiaalityön tavoitteena on parantaa ihmisten elämänhallintaa ja kykyä selviytyä itsenäisesti sekä kannustaa heitä itsenäiseen toimeentuloon niin, etteivät he jäisi yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden ulkopuolelle. Liberaalissa mallissa yksilöiden ja perheiden omaehtoinen selviytyminen on keskeistä ja hyvinvoinnin tuottaminen sidoksissa markkinoihin. Sosiaalityö on siis luonteeltaan residuaalista eli jäännöksellistä ja sitä luonnehtii kontrollitehtävä, mutta myös ihmisten tukeminen selviytymään itsenäisesti elämässään niin, että he osallistuisivat myös tuottavaan työhön yhteiskunnassa..
Sosiaalityö puuttuu niihin tilanteisiin, joissa ihminen ei pysty saamaan toimeentuloaan minkään muun järjestelmän kautta. Sosiaalityön keskeinen tehtävä on todellisessa avun tarpeessa olevien asiakkaiden tunnistaminen ja heidän auttamisensa, mutta myös sosiaaliturvan käyttöön liittyvän riippuvuuskulttuurin syntymisen estäminen. Liberaalissa mallissa julkinen sektori on sosiaalityöntekijöiden toissijainen työllistäjä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sosiaalityöntekijät työllistyvät erityisesti yksityisiin järjestöihin, joissa on mahdollista toteuttaa yleisempää palvelutehtävää tai toimia johonkin erityisalaan erikoistuneena työntekijänä. Pohjoismaisessa sosiaalidemokraattisessa mallissa sosiaalityö on osa julkista hyvinvoinnista vastaavaa instituutiota. Sosiaalityö on osa julkista palvelujärjestelmää. Sosiaalityöllä on viimesijaisen puuttumisen ohella mahdollisuuksia estää myös ongelmien pahenemista. Tämä toimintaperiaate korostuu esimerkiksi lastensuojelutyössä. Sosiaalidemokraattisessa mallissa sosiaalityön tehtävänä on ohjata ihmisiä sosiaaliturva ja sosiaalipalvelujärjestelmien käyttöön sekä valvoa, että ne tukevat ihmisten selviytymistä. Sosiaalityön tavoitteena on ihmisten työ ja toimintakyvyn lisääminen sekä omaehtoisen toiminnan ja toimeentulon parantaminen. Ihmisten ongelmien yksilöllistäminen ei sosiaalidemokraattisessa mallissa painotu, sillä siihen kuulu vahva käsitys sosiaalisten ongelmien yhteiskunnallisesta luonteesta ja yhteisestä vastuusta ongelmien hoitamiseksi. Sosiaalityötä luonnehtivat pyrkimykset solidaarisuuteen ja tasa arvoisuuteen. Vaarana on ongelmien kuitenkin liiallinen yhteiskunnallistaminen ja ihmisten oman vastuun sivuuttaminen. Oikeudellistuminen merkitsee oikeudellisten menettelytapojen nousemista ensisijaisiksi sosiaalityön käytännöissä ja ratkaisuissa. Sosiaalityössä keskitytään oikeudellisiin kysymyksiin ja lainsäädännön huolelliseen tulkintaan sekä menettelytapojen tarkkaan kirjalliseen dokumentointiin yhä enemmän. Se näkyy myös erilaisten asianajajien lisääntyvänä mukana olona neuvoteltaessa asiakkaiden kysymyksistä. Sosiaalityön oikeudellistuminen on aikaisemmin korostunut erityisesti brittiläisessä sosiaalityössä, mutta se on noussut esiin myös pohjoismaisen mallin mukaisen lastensuojelun toteutuksessa. Oikeudellistumisella on erilaisia vaikutuksia sosiaalityöhön. Se selkiyttää työn epämääräisyyttä ja epäselvyyttä ja vapauttaa työntekijöitä vaikeasti tulkittavien ja ratkaistavien inhimillisten ongelmien paineilta, sillä asioita voidaan lähestyä laillisten luokitusten, sopimusten ja sosiaalisten oikeuksien perusteella. Uhkana sen sijaan on, että sosiaalityö irtaantuu psykososiaalisesta ja terapeuttisesta työotteestaan yhä enemmän. Oikeudellistuminen on edistänyt esimerkiksi lastensuojelutyön perusteiden selkiytymistä, sillä oikeudellisten perusteiden avoin, selkeä ja tasapuolinen esille nouseminen vähentää epäluottamusta sosiaalityön prosessin eri vaiheissa. Oikeudellistumisella on merkitystä myös pohjoismaisen sosiaalityön kulttuurille, erityisesti ihmisten yksityisyyteen liittyville tulkinnoille, sillä sosiaalityön toimenpiteiden ei enää nähdä yksioikoisesti edistävän ihmisten hyvinvointia. Pisteytys: Kuusi (6) pistettä. Yleinen kuvaus yksi (1) pistettä, sosiaalityö konservatiivisessa mallissa yksi (1) pistettä, sosiaalityö liberaalissa mallissa yksi (1) pistettä, sosiaalityö sosiaalidemokraattisessa mallissa yksi (1) pistettä, oikeudellistumisen käsite yksi (1) pistettä ja oikeudellistumisen vaikutukset yksi (1) pistettä. Mikäli vastaus sisältää joitakin oikeita piirteitä, on
B2. Nimeä ja kuvaa Julie Drury Hudsonin määrittelemät sosiaalityön ammatilliselle toiminnalle merkitykselliset tiedon lajit sekä jäsennä niiden yhteyksiä toisiinsa (4 pistettä) Teoreettinen tieto koostuu käsitteistä, malleista tai viitekehyksistä, jotka organisoivat ilmiöitä ja tekevät mahdolliseksi selittää, kuvailla, ennustaa ja kontrolloida työntekijän ympärillä olevaa maailmaa. Empiirinen tieto on peräisin tutkimuksesta, jossa tietoa kerätään ja tutkitaan systemaattisesti tavoitteena dokumentoida ja kuvata kokemuksia, selittää ilmiöitä, ennustaa tulevia tapahtumia tai arvioida tuloksia. Proseduurinen tieto on tietoa siitä organisatorisesta, lakisääteisestä ja toiminnallisesta ympäristöstä, jossa sosiaalityö toimii. Persoonallinen tieto tarkoittaa myötäsyntyistä tai spontaania prosessia, jossa sosiaalityöntekijä sitoutuu tietoisesti harkitsematta toimintaan. Se sisältää myös henkilökohtaisesti omaksutun arkiajattelun toiminnan perustana. Intuitio, kulttuurinen tieto ja arkiajattelu (common sense) ovat tällaista tietoa. Käytännön viisautta saadaan toimimalla sosiaalityön käytännössä. Tietoa saadaan työskentelemällä usean tapauksen kanssa, joilla on samanlainen ongelma, tai sitä saadaan työskentelemällä erilaisten ongelmien kanssa, joilla on kulloinkin käsiteltävän ongelman kanssa yhteisiä ulottuvuuksia. Nämä erilaiset tiedon lajit muodostavat yhdessä perustan ammatilliselle tiedolle kasautuneena informaationa tai ymmärryksenä teoriasta, tutkimuksesta ja käytännöstä. Tiedon lajeja on mahdollista myös tiivistää edellä mainituista niiden keskinäisten suhteiden kautta. Tällöin tutkimukseen perustuva tieto (teoreettinen tieto ja empiirinen tieto) ja käytännön kokemukseen perustuva tieto (persoonallinen tieto ja käytännön viisaus) ajatellaan olevan peruselementtejä sosiaalityön ammatillisessa tiedossa. Lisäksi proseduurisen tiedon voidaan ajatella vaikuttavan olennaisesti ammatilliseen tietoon. Empiirisellä ja teoreettisella tiedolla on Drury Hudson eritellyt tiedon tarkoitusta ja tehtävää, joita ovat tapahtumien kuvailu, selittäminen, ennustaminen tai kontrolloiminen. Empiirisen tiedon tehtävänä on myös arvioida toiminnan tuloksia. Nämä ovat tieteelliselle tiedolle annettuja tehtäviä. Sosiaalityössä tarvitaan kuitenkin myös tietoa, joka on sidottu toiminnalliseen kontekstiin ja toiminnasta saatuun kokemukseen. Kokemukseen perustuvaan tietoon kuuluva käytännön viisaus perustuu työntekijöiden yhteiseen kokemukseen ja sitä on mahdollisuus muuttaa formaaliksi tiedoksi. Kokemukseen perustuvan tiedon toinen osa alue, persoonallinen tieto, jää useasti yksittäisen työntekijän kokemuksen varaan sen intuitiivisen ja arkiymmärrykseen perustuvan luonteen vuoksi (ns. hiljainen tieto). Ammatillisessa käytännössä erilaiset tiedon lajit limittyvät vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi ja ongelmanratkaisussa toimitaan monenlaisen tiedon ohjaamana. Drury Hudsonin mukaan teoreettinen tieto limittyy kaikkien tiedon lajien kanssa, mutta erityisesti empiirisen ja persoonallisen tiedon. Empiirinen tieto limittyy teoreettisen sekä proseduurisen tiedon kanssa. Proseduurinen tieto limittyy empiirisen, käytännön viisauden ja teoreettisen tiedon kanssa. Käytännön viisaus persoonallisen, proseduurisen ja teoreettisen tiedon kanssa ja persoonallinen käytännön viisauden ja teoreettisen tiedon kanssa. Pisteytys: Neljä (4) pistettä. Vastaus arvioidaan puolen (0,5) pisteen tarkkuudella. Kunkin tiedon lajin nimeämisestä ja sisällöllisestä kuvauksesta saa á 0,5 pistettä (yht.2,5) ja tiedonlajien yhdessä muodostamasta perustasta ammatilliselle tiedolle sosiaalityössä max. 1,5 pistettä. Pelkästä tiedon lajien nimeämisestä (kaikki 5 tiedon lajia nimettynä) saa 0,5 pistettä.
B3. Määrittele ja kuvaa lyhyesti kohtien a, b, c ja d käsitteet a) Yhteiskuntakeskeinen näkemys syrjäytymisestä ranskalaisen yhteiskunnallisen ajattelun mukaan (2 pistettä) Ranskalaisen yhteiskunnallisen ajattelun tradition mukaan yhteiskunta on sosiaalinen kooste joukosta yhteisöjä, joita sitoo yhteen yhteisesti hyväksytyt oikeudet ja velvollisuudet, jotka perustuvat laajempaan moraaliseen järjestykseen. Sosiaalinen syrjäytyminen merkitsee irrottautumista tästä moraalisesta järjestyksestä ja huoli siitä perustelee syrjäytyneiden integroitumista yhteiskuntaan. Yhteiskuntaa pidetään integroituneena kokonaisuutena ja syrjäytymisessä pääasiallinen huolenaihe on syrjäytymisestä johtuva sosiaalinen epäjärjestys. Sosiaalinen syrjäytyminen ymmärretään sosiaalisen integraation ja järjestyksen vastakohdaksi ja yhteiskunnallisilla toimenpiteillä tulee lisätä integraatiota ja sosiaalista järjestystä. Yhteiskuntakeskeinen syrjäytymisnäkemys korostaa yhteiskuntaan integroitumista työnteon kautta, jonka katsotaan lisäävän sosiaalista yhteenkuuluvuutta, solidaarisuutta ja yhteyden ylläpitämistä yhteiskuntaan. Pisteytys: 2 pistettä. Asian oikeasta määrittelystä saa yhden (1) pisteen ja oikean merkityksen tarkemmasta kuvailusta yhden (1) pisteen. Mikäli vastaus sisältää joitakin oikeita piirteitä, on b) Emansipatorinen politiikka (2 pistettä) Emansipatorisen politiikan näkemyksen mukaan tavoitteena on yksilöiden ja ryhmien vapauttaminen heidän elämän mahdollisuuksiinsa epäedullisesti vaikuttavista rajoitteista. Ajatuksena, on että hierarkkinen vallan käyttö rajoittaa joidenkin ihmisten mahdollisuuksia ja emansipatorisen politiikan pyrkimyksenä on riiston, eriarvoisuuden ja alistamisen vähentäminen tai poistaminen. Emansipatorinen politiikka pitää ensisijaisina periaatteina oikeudenmukaisuutta, tasaarvoa ja osallistumista ja se pyrkii muuttamaan epätasa arvoisia valtasuhteita, eli kiinnostus kohdistuu vallan ja resurssien jakamiseen. Emansipatorinen politiikka vahvistaa autonomian periaatetta: emansipaatio merkitsee kollektiivisen, yhteiskunnallisen elämän organisoimista siten, että yksilö voi toimia vapaasti ja riippumattomasti sosiaalisen elämän ympäristöissä. Edellä mainituista perusteista johtuen, emansipatorinen politiikka on myös sosiaalityön lähtökohdille tärkeä. Pisteytys: 2 pistettä. Asian oikeasta määrittelystä saa yhden (1) pisteen ja oikean merkityksen tarkemmasta kuvailusta yhden (1) pisteen. Mikäli vastaus sisältää joitakin oikeita piirteitä, on c) Ongelmakeskeinen perinne sosiaalityössä (2 pistettä) Ongelmakeskeinen perinne on angloamerikkalainen, myös moderniksi näkemykseksi sosiaalityöstä kutsuttu perinne, jota pyrittiin tuomaan suomalaiseen sosiaalityön koulutukseen ja ammatilliseen käytäntöön 1950 1960 luvuilla. Se korosti koulutuksen ja ammatillisen osaamisen merkitystä sosiaalityössä ja sille oli luonteenomaista, että sosiaalityön tehtäviä hoitivat lukuisat erilliset, erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin erikoistuneet toimistot. Tästä syystä työskentelytavat ongelmakeskeisessä perinteessä perustuivat erikoistuneisiin, teoreettisiin ja metodisiin näkemyksiin siltä osa alueelta, jolla työskennellään. Erikoistuminen tiettyihin sosiaalisiin ongelmiin ja
asiakasryhmiin, sosiaalityöntekijän ammatillisen asiantuntijuuden korostaminen ammatillistieteellisestä tietoperustasta sekä sosiaalityön määritteleminen metodisesta viitekehyksestä kuvaavat ongelmakeskeistä perinnettä. Ongelmakeskeisen perinteen kannattajat katsoivat, että työmenetelmät olivat ongelmakeskeisen ammatillisen työskentelyn ytimessä ja sosiaalityön sisältö määriteltiin metodisesta viitekehyksestä. Sitä kautta nähtiin myös mahdollisuus ammatillisen aseman vahvistamiseen, kun keskityttiin ongelmien käsittelyn menetelmiin. Pisteytys: 2 pistettä. Asian oikeasta määrittelystä saa yhden (1) pisteen ja oikean merkityksen tarkemmasta kuvailusta yhden (1) pisteen. Mikäli vastaus sisältää joitakin oikeita piirteitä, on d) Terapeuttinen perspektiivi (2 pistettä) Terapeuttinen perspektiivi on yksi sosiaalityön toiminnallisista perspektiiveistä. Yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen kanssa tehtävässä työssä korostuvat henkilökohtaisen kasvun, itsensä toteuttamisen ja elämänhallinnan kysymykset sekä persoonalliset voimavarat ja ongelmien ratkaisupyrkimykset. Terapeuttisessa perspektiivissä ihminen nähdään tahtovana ja tietoisesti toimivana olentona ja painotetaan hänen haluaan kasvaa ja muuttua. Ihmisen ongelmia pyritään ymmärtämään myös mahdollisimman syvästi. Terapeuttisessa perspektiivissä vuorovaikutuksella sekä tasa arvoisella suhteella työntekijöiden ja asiakkaiden välillä on keskeinen merkitys. Oman persoonan tietoinen käyttö sekä kokemus ja intuitio korostuvat sosiaalityöntekijän toiminnassa. Terapeuttisessa perspektiivissä vuorovaikutuksellisuus ja tasa arvoinen suhde merkitsevät, että sosiaalityöntekijä ei voi olla asiakkaan ongelmien ylivertainen asiantuntija. Sosiaalityössä tiedostetaan myös, ettei ihmisten ongelmien syvempi ymmärtäminen toteudu pelkästään välittämällä palveluja. Asiakassuhteen laatu sekä työntekijän ja asiakkaan yhteistyö ovat keskeisiä, kun asiakasta pyritään tukemaan palvelujen käyttöön. Terapeuttisessa perspektiivissä korostetaan, ettei yhteiskunnallisen syrjäytymisen korostaminen ongelmien syynä saisi johtaa asiakassuhteen merkityksen vähenemiseen. Pisteytys: Kaksi (2) pistettä. Terapeuttisen perspektiivin yleisistä painotuksista saa yhden (1) pisteen ja terapeuttisen perspektiivin näkymisestä sosiaalityössä saa yhden (1) pisteen. Mikäli vastaus sisältää joitakin oikeita piirteitä, on