EU:N RAKENNUSTUOTEASETUS JA SUOMEN RAKENTAMISSÄÄDÖKSET

1 EU:N RAKENNUSTUOTEASETUS JA SUOMEN RAKENTAMISSÄÄDÖKSET Kirjoittanut 27.9.2013 Matti J. Virtanen, Rakennusneuvos, ympäristöministeriö. Muokannut 28.8.2014 Jarmo Majamaa, paloinsinööri, SPEK Liitteet: 1 EU:n rakennustuoteasetus 1.1 CE-merkintäjärjestelmä 1.7.2013 jälkeen 1.2 Arvioita harmonisoit. tuotestandardien kattavuudesta ja kehittymisestä 1.3 Eurooppalaiset tekniset arvioinnit 1.4 Kansallinen rakennustuotteiden tuotehyväksyntä 1.5 Tulisijojen ja savupiippujen harmonisoidut (yhdenmuk.) tuotestandardit 1.6 Mikä on CE-merkintä? 1.6.1 CE-merkinnän sisältö 1.6.2 Tulisijojen CE-merkintä 1.6.3 Savupiippujen CE-merkintä 1.6.4 Tulisijojen ja savupiippujen suoritustasoilmoitus 1.6.5 Kansalliset soveltamisstandardit 1.6.6 Asiakirjat tuotteen mukana 1.7 Talouden toimijat ja vastuut 1.8 Markkinavalvonta 1.8.1 Markkinavalvonnan viranomaistehtävät 1.8.2 Rakennustuotteet, jotka eivät ole vaatimustenmukaisia 1.8.3 Vaatimuksenmukaiset tuotteet, jotka kuitenkin aiheuttavat riskin terveydelle ja turvallisuudelle 1.9 Vastuu rakentamisen osapuolilla 1.10 Tarve muuttaa kansallisia määräyksiä 2. Kansalliset säädökset ja vastuut 2.1 Rakentamismääräykset 2.2 Rakennuslupa ja katselmukset 2.3 Vastuut Liite 1: Tulisija- ja savupiippustandardien vakavat puutteet 1.1 Kirjelmä komissiolle 1.2 Käsittely komissiossa 1.3 Tehdyt selvitykset 1.4 Kuinka tulee toimia nyt? 1.5 Savupiiput

2 1. EU:N RAKENNUSTUOTEASETUS EU:n keskeisiä tavoitteita ovat toimivat sisämarkkinat, jonka yhtenä osa-alueena ovat rakennustuotteet. Markkinoita on pyritty avaamaan rakennustuotedirektiivillä (89/106/ETY), joka säädettiin vuonna 1988. Direktiivi on uusittu vuonna 2011 ja tämän uuden version nimi on rakennustuoteasetus (305/2011/EU). Kyseinen säädös on EU-asetus ja se on voimassa jäsenmaissa sellaisenaan. Rakennustuoteasetus tuli voimaan osittain 24.4.2011 ja kokonaisuudessaan 1.7.2013. Rakennustuotedirektiivi toimeenpantiin (implementoitiin) pääosin aikoinaan Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Tällaisia säädöksiä on ollut laissa ja asetuksessa rakennustuotteiden hyväksynnästä (230/2003), laissa liikenneväylien ja yleisten alueiden rakennustuotteiden hyväksynnästä (787/2007) ja pelastuslaitteiden laitelaissa (10/2007). Rakennustuotedirektiivi toimeenpantiin myös osin maankäyttö- ja rakennuslailla, jonka pykäliä jouduttiin myös tarkistamaan. Rakennustuoteasetus aiheuttaa sen, että sen kanssa päällekkäisiä tai ristiriitaisia säädöksiä on kumottu tai joudutaan kumoamaan. Laki rakennustuotteiden hyväksynnästä kirjoitettiin kokonaan uudestaan ja tämän nimeksi tuli Laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (954/2012). Se koskee ainoastaan niitä tuotteita, joita EU:n rakennustuoteasetus ei velvoita CE -merkitsemään. Laki tuli voimaan 1.7.2013. Laki liikenneväylien ja yleisten alueiden rakennustuotteiden hyväksynnästä kumottiin. Tämä uusi laki ei kuitenkaan koske liikenneviraston väylähankkeita. Päällekkäisyys poistettiin myös pelastustoimen laitelaista. 1.1 CE-merkintäjärjestelmä 1.7.2013 jälkeen Rakennustuoteasetus kattaa sekä talonrakentamisen että maa- ja vesirakentamisen. Se koskee rakennustuotteita, joita voidaan käyttää hyvinkin monenlaisessa rakentamisessa. Mitään rakennussektoria ei ole suljettu pois. Täten se koskee tie- ja väylärakentamista kuten myös vesilaitosten rakentamista riippumatta siitä, onko kyseisellä sektorilla viranomaissäädöksiä. Rakennustuoteasetuksen käytännön toimeenpano tapahtuu harmonisoitujen tuotestandardien ja eurooppalaisten teknisten arviointien (ETA) kautta. Vaikka vanhan ja kumotun rakennustuotedirektiivin sisältö on kirjoitettu kokonaan uudestaan rakennustuoteasetuksessa ja vaikka kyseinen asetus on paljon pidempi ja yksityiskohtaisempi kuin vanha direktiivi, monet asiat ja menettelyt ovat jääneet kuitenkin ennalleen. Sanastoa (terminologia) on osin muutettu. Pääreitti CE-merkintään on edelleen harmonisoidut tuotestandardit, toisena reittinä on ETA seuraavassa esitetyn yksinkertaistetun kaavion mukaisesti.

3 Harmonisoidut tuotestandardit (hen) (Komission mandatoimat) Rakennustuoteasetus Eurooppalainen tekninen arviointi (ETA) (on vapaaehtoinen, jota rakennustuotteen valmistaja hakee, perustuu eurooppalaiseen arviointiasiakirjaan EAD) Suoritustason pysyvyyden arviointi ja varmentaminen CE-merkintä Valmistajan on tehtävä suoritustasoilmoitus, jos tuote kuuluu rakennustuoteasetuksen mukaan harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalaan tai sille on haettu ja myönnetty eurooppalainen tekninen arviointi (ETA). Tämän jälkeen valmistajan on CE-merkittävä kyseinen tuote. Suoritustasoilmoituksen sisällön alkuperäiset ohjeet on annettu rakennustuoteasetuksessa (lähinnä liitteessä III). Uusimmat ohjeet ovat Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 574/2014 ja ne koskevat rakennustuotteita, jotka on saatettu markkinoille 30.5.2014 tai sen jälkeen. Rakennustuotedirektiivissä ei ollut suoritustasoilmoitusvaatimusta. Suoritustasoilmoituksen laatimiseen on annettu kolme poikkeusta. Tästä on kerrottu tarkemmin kohdassa 1.6.4. Arvioita harmonisoitujen tuotestandardien kattavuudesta ja kehittymisestä Harmonisoidut tuotestandardit ovat pääreitti CE-merkintään ja sitä kautta EU:n sisämarkkinoille. Niistä käytetään myös nimitystä yhdenmukaistetut tuotestandardit. Jotta harmonisoitua tuotestandardia voi käyttää CE-merkintään, on viittaus standardiin julkaistava EU:n virallisessa lehdessä. Viittauksen yhteydessä standardille annetaan siirtymäaika. Kun siirtymäaika alkaa, CE-merkintä on mahdollista. Siirtymäajan kuluessa voi vanhoja kansallisia hyväksyntöjä käyttää rinnan CE-merkinnän kanssa. Kun siirtymäaika loppuu, tuotteen CE-merkintä on pakollista. Jos standardia muutetaan, joudutaan EU:n virallisessa lehdessä tekemään uusi viittaus ja asettamaan uusi siirtymäaika. Sen kuluessa voi käyttää CE-merkintää, joka perustuu vanhaan tai muutettuun standardiin. Siirtymäajan loputtua on käytettävä ainoastaan muutettuun standardiin perustuvaa CE-merkintää. Suomessa ei ollut rakennustuotedirektiivin aikana yleistä CE-merkinnän pakollisuutta, vaan asiasta oli täytynyt säätää erikseen tuotekohtaisesti. Tällaista ei kuitenkaan paljon tapahtunut.. Poikkeuksena ovat esim. savupiipputuotteet, joille on monia harmonisoituja tuotestandardeja. Näiden CE-merkintä onkin ollut Suomessa pakollista kyseisten tuotestandardien mukaisesti.

4 Elokuussa 2013 oli EU:n virallisessa lehdessä tehty viittaukset 432 harmonisoituun tuotestandardiin. Harmonisoinnin tilannetta voi helpoimmin tarkastella suomalaisten standardisointia tekevien toimialajärjestöjen tietopankista (helpdesk) osoitteesta www.henhelpdesk.fi, minne voi lähettää myös kysymyksiä. Tavoiteena on valmistella lähes 600 harmonisoitua tuotestandardia. Niiden määrä lisääntyy sitä mukaan, kun jo olemassa olevien mandaattien mukaista työtä saatetaan loppuun komissio antaa uusia mandaatteja olemassa olevien mandaatteja laajennetaan Uusia mandaatteja tai mandaattien muutoksia voivat pyytää standardisointijärjestöt (teollisuus) tai jäsenvaltiot. Huomioiden myös eurooppalaiset tekniset arvioinnit rakennustuoteasetuksen soveltamisaluetta voidaan siten pitää ainakin osin markkinaehtoisena. Standardien kattavuus lisääntyy, kun mandaattien muutoksilla lisätään soveltamisaloja ja omaisuuksia. Esimerkkinä tästä on puulevymandaatti, johon Suomi pyysi lisättäväksi puulevyjen käytön tuulensuojatarkoituksessa ja jäykistävänä rakenteena. Nyt puulevyjen harmonisoitua tuotestandardia EN 13986 ollaan muuttamassa siten, että nämä käyttökohteet sisältyvät standardiin. Samalla näitä koskeva kansallinen tyyppihyväksyntä poistuu. 1.1.3 Eurooppalaiset tekniset arvioinnit Rakennustuoteasetuksen myötä eurooppalaisista teknisistä hyväksynnöistä on tullut eurooppalaisia teknisiä arviointeja. Kummankin lyhenne on ETA. ETA on sekä rakennustuotedirektiivin että rakennustuoteasetuksen mukaan harmonisoitujen tuotestandardien ohella reitti CE-merkintään. Jos tuote ei ole harmonisoidun tuotestandardin soveltamisalan piirissä, antaa ETA valmistajalle mahdollisuuden CE-merkintään ja sitä kautta pääsyn EU:n sisämarkkinoille. ETA:n hankkiminen on vapaaehtoista. Valmistajalla ei ole silloinkaan juridista pakkoa hankkia sitä, kun toinen vastaavan kilpailevan tuotteen valmistaja on sellaisen saanut. Valistuneet asiakkaat voivat tosin "pakottaa" valmistajan hankkimaan ETA:n. Eurooppalaisia teknisiä hyväksyntöjä myöntävinä eliminä ovat toimineet kansallisesti nimetyt laitokset. Suomessa ympäristöministeriö on nimennyt tällaiseksi VTT:n. Näiden elinten eurooppalainen yhteistyöjärjestö on EOTA. VTT jatkaa eurooppalaisia teknisiä arviointeja antavana elimenä, jonka lyhennys on TAB. Eurooppalainen tekninen hyväksyntä on voinut perustua joko eurooppalaisten teknisten hyväksyntöjen suuntaviivoihin (ETAG) tai CUAP-menettelyyn, joiden asiakirjat valmistellaan ETA-elinten yhteistyönä. Jos samanlaiselle tuotteelle on useampia valmistajia ja ETAhakijoita, niin näitä varten on valmisteltu ETAG-asiakirja. Kyseisiä asiakirjoja voi lukea ja tulostaa englanniksi EOTA:n sivuilta osoitteesta www.eota.eu, niitä on hyväksytty reilut kolmisen kymmentä. Vuoden 2013 kesäkuuhun mennessä ETA-hyväksyntöjä on myönnetty 3515 kappaletta, joista 2833 perustuu johonkin eurooppalaisen teknisen hyväksyntöjen suuntaviivoihin.

5 Eurooppalainen tekninen arviointi perustuu eurooppalaiseen arviointiasiakirjaan (European Assessment Documentation EAD). EAD on julkinen asiakirja, joka on tulevaisuudessa luettavissa EOTA:n (TAB:jen keskusorganisaation) kotisivulta. Komissio julkaisee luettelon arviointiasiakirjojen viitetiedoista EU:n virallisessa lehdessä. Useimmista hyväksyntöjen suuntaviivoista tulee eurooppalaisia arviointiasiakirjoja. Sama EAD voi toimia useamman ETA:n pohjana. ETA-asiakirjaa on haluttu saada enemmän standardien kaltaiseksi ja sitä voitaneen jatkossa pitää standardisoinnin esiasteena. EOTA:lle annettuja mandaatteja on alettu siirtämään CEN:lle eli joidenkin ETAG/EAD-asiakirjojen pohjalta valmistellaan harmonisoituja tuotestandardeja. ETA:n myöntäminen on markkinaehtoista toimintaa ja sitä harjoittavien laitosten tulee kilpailla keskenään. Valmistajan ei ole pakko hakea ETA:a oman maansa laitokselta, vaan miltä tahansa pätevältä ETA-laitokselta. Komissio rahoittaa EOTA:n toimintaa. ETA-laitosten pätevyysvaatimuksia on Rakennustuoteasetuksessa kiristetty. Ei ole enää yleistä pätevyyttä, vaan 35 pätevyysaluetta. ETA-laitoksen toimilupa voidaankin peruuttaa, jos sen toiminta ei täytä vaatimuksia. Pienillä laitoksilla tullee olemaan ongelmia täyttää pätevyysvaatimuksia. 1.4 Kansallinen rakennustuotteiden tuotehyväksyntä Koska kaikki rakennustuotteet eivät ole EU:n rakennustuoteasetuksen harmonisoitujen tuotestandardien tai ETA-hyväksyntöjen soveltamispiirissä, tarvitaan kansallinen tuotehyväksyntäjärjestelmä. Tämä järjestelmä on luotu lailla eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (954/2012). Se koskee ainoastaan niitä tuotteita, joita EU:n rakennustuoteasetus ei velvoita CE -merkitsemään. Laki tuli voimaan 1.7.2013. Kansallisia viranomaishyväksyntöjä on kolmenlaisia: 1) tyyppihyväksyntöjä 2) varmennustodistuksia 3) tuotannon laadunvalvontaan perustuvia Lain 17 pykälän mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on selvitettävä rakennuspaikkakohtaisesti, että rakennustuote täyttää sitä koskevat olennaiset tekniset vaatimukset, jos tuotteen kelpoisuutta ei ole muutoin osoitettu. Olennaisilla teknisillä vaatimuksilla viitataan MRL:n 117 pykäliin. Lain mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi velvoittaa hankkeeseen ryhtyvän osoittamaan, että rakennustuote täyttää sitä koskevat olennaiset tekniset vaatimukset, jos on syytä epäillä, että tuote ei sitä täytä. Rakennushakkeeseen ryhtyvä vastaa tästä aiheutuvista kustannuksista. Savupiipuille ja tulisijoille ei ole tällä hetkellä kansallista hyväksyntää, mutta parhaillaan käydään keskustelua siitä, luodaanko niille tuotteille, jotka ovat harmonisoitujen tuotestandardien ulkopuolella tällainen kansallinen hyväksyntä. Muun muassa saunan padat, erittäin isot kiukaat, kertalämmitteiset kiukaat ovat standardien soveltamisalueen ulkopuolella. 1.5 Tulisijojen ja savupiippujen harmonisoidut (yhdenmukaistetut) tuotestandardit

6 Kaikkia harmonisoituja tuotestandardeja ollaan muuttamassa lähivuosina rakennustuoteasetuksen vaatimusten mukaisiksi. Tulisijat Tulisijojen CE-merkinnän perustana ovat seuraavat yhdenmukaistetut tuotestandardit: SFS-EN 12815 SFS-EN 13229 SFS-EN 13240 SFS-EN 15250 SFS-EN 14785 SFS-EN 15821 Kiinteän polttoaineen kotitalousliedet Vaatimukset ja testausmenetelmät Kiinteän polttoaineen takkasydämet Vaatimukset ja testausmenetelmät Kiinteän polttoaineen kamiinat Vaatimukset ja testausmenetelmät Kiinteällä polttoaineella lämmitettävät varaavat tulisijat Vaatimukset ja testausmenetelmät Puupellettikamiinat Määritelmät ja testimenetelmät Jatkuvalämmitteiset saunan kiukaat Vaatimukset ja testausmenetelmät Näitä standardeja lukuun ottamatta kiuasstandardia ollaan uusimassa mahdollisesti yhdeksi uudeksi standardiksi. Savuhormit SFS-EN 1457 SFS-EN 1806 SFS-EN 1856-1 SFS-EN 1856-2 SFS-EN 1857 SFS-EN 1858 SFS-EN 12446 SFS-EN 13063-1 Savupiiput. Savi/keraaminen sisäputki. Vaatimukset ja koemenetelmät. Savupiiput. Savi/keraamiset savuhormielementit Savupiiput. Vaatimukset metallisavupiipuille. Osa 1: Elementtisavupiipputuotteet. Savupiiput. Vaatimukset metallisavupiipuille. Osa 2: Metallihormit ja liitinhormit. Savupiiput. Savupiipun osat. Betoniset savuhormit. Savupiiput. Savupiipun osat. Betoniset piippuelementit. Savupiiput. Komponentit. Betoniset ulkokuorielementit. Savupiiput. Elementtipiippujärjestelmät savikeraamisella savuhormilla. Osa 1: Nokipalon kestävyyden vaatimukset ja koemenetelmät. SFS-EN 13063-2 Savupiiput. Elementtisavupiippujen savi/keraamiset savuhormit. Osa 2: Vaatimukset ja koemenetelmät kosteissa olosuhteissa. SFS-EN 13063-3 Savupiiput. Elementtisavupiippujen savi/keraamiset savuhormit. Osa 3: Vaatimukset ja koemenetelmät tuuletushormilla varustetuille savupiipuille SFS-EN 13069 SFS-EN 13502 SFS-EN 14471 SFS-EN 14989-1 Savupiiput. Elementtipiippujen savi/keraamiset ulkokuoret. Vaatimukset ja koemenetelmät. Savupiiput. Savi/keraamiset piippuhatut ja vedonvarmistimet. Vaatimukset ja testimenetelmät. Savupiiput. Muoviset savuhormielementit. Vaatimukset ja koemenetelmät. Savupiiput. Vaatimukset ja testausmenetelmät metallisavupiipuille ja tuloilmakanaville käytettäväksi huonetilasta suljetuissa lämmitysjärjestelmissä. Osa 1: Pystysuorat piippuhatut C6-tyypin tulisijoille

7 SFS-EN 14989-2 Savupiiput. Vaatimukset ja testausmenetelmät metallisavupiipuille ja tuloilmakanaville käytettäväksi huonetilasta suljetuissa lämmitysjärjestelmissä. Osa 2: Savukaasu- ja palamisilmakanavat Savupiippustandardien kattavuus on erittäin suuri. Ainoastaan perinteinen tiilipiippu on standardien soveltamisalueen ulkopuolella. Edellä esitettyjen standardien etuliite SFS tarkoittaa, että Suomen Standardisoimisliitto SFS on vahvistanut kyseiset eurooppalaiset standardit kansallisiksi standardeiksi. Viitattaessa yhdenmukaistettuun SFS-EN -tuotestandardiin tarkoitetaan standardin sitä versiota mahdollisine muutoksineen sellaisena kuin se on saatettu voimaan komission ilmoituksella EU:n virallisessa lehdessä (OJ). Voimassa olevat versiot siirtymäaikoineen löytyvät internet-osoitteesta http://www.henhelpdesk.fi. 1.6 Mikä on CE-merkintä? Valmistaja tai hänen valtuuttamansa edustaja kiinnittää tuotteeseen CE-merkinnän, jolla hän osoittaa, että tuote on sitä koskevan yhdenmukaistetun tuotestandardin (hen) tai eurooppalaisen teknisen arvioinnin (ETA) vaatimusten mukainen ja että CE-merkinnässä ilmoitetut ominaisuudet on testattu, laskettu tai muutoin arvioitu. Valmistaja vastaa siitä, että tuotteen valmistus, ominaisuudet ja tuotannon laadunvalvonta vastaavat niitä vaatimuksia, jotka on esitetty yhdenmukaistetussa standardissa tai eurooppalaisessa teknisessä hyväksynnässä. CE-merkintä kertoo tuotteen ominaisuudet ja niiden arvot, mutta kansalliset rakentamismääräykset ratkaisevat sen sopivuuden aiottuun käyttöön. 1.6.1 CE-merkinnän sisältö CE-merkin tulee olla itse tuotteessa, tuote-etiketissä, tuotepakkauksessa tai tuotetta seuraavissa kaupallisissa asiakirjoissa. CE-merkintä voi olla myös kaksiosainen, jolloin itse tuotteessa oleva merkintä on suppea ja mukana olevissa asiakirjoissa täydellinen. Tarkat CE-merkintäohjeet ovat tuotetta koskevan yhdenmukaistetun tuotestandardin informatiivisessa liitteessä ZA tai eurooppalaisessa teknisessä hyväksynnässä/arvioinnissa. CE-merkintään on liitettävä: - ensimmäisen kiinnitysvuoden kaksi viimeistä numeroa - valmistajan nimi ja rekisteröity osoite tai tunnusmerkki - tuotetyypin yksilöllinen tunnistenumero - suoritustasoilmoituksen viitenumero - ilmoitetut suoritustasot tasoittain tai luokittain - viittaus sovellettuun yhdenmukaistettuun tekniseen eritelmään 1) - ilmoitetun laitoksen tunnusnumero (jos sellainen on) - sovelletun yhdenmukaisen teknisen eritelmän mukainen aiottu käyttötarkoitus

8 1) Yhdenmukaistettu tekninen eritelmä on yhdenmukaistettu tuotestandardi tai eurooppalainen arviointiasiakirja (EAD), johon eurooppalainen tekninen arviointi (ETA) perustuu. 1.6.2 Tulisijojen CE-merkintä Tehdasvalmisteisten tulisijojen viranomaissäädökset kuuluvat sisäasianministeriölle. Asetusta ei ole toistaiseksi annettu. Seuraavassa on esimerkki jatkuvalämmitteiseen saunan puukiukaaseen kiinnitettävän CEmerkinnän tiedoista /SFS-EN 15821/: CE Oy Yritys AB 11 EN 15821:2010 Jatkuvalämmitteiset saunan puukiukaat asuinrakennusten sisätilojen lämmitykseen - Saunan kiuas Jamo - Malli Alefbeit 3 Paloturvallisuus: (syttyminen, riski viereisille raken- Hyväksytty nusosille) - mukaan lukien ilmoitettu suojaetäisyys palaviin materiaaleihin: takana sivulla 400 mm 400 mm sisäkattoon 1400 mm Savukaasun lämpötila 400 ºC Lämmöntuotto ja hyötysuhde, ilmoitetaan: - hiilimonoksidipäästö 13 & happipitoisuudella Hyväksytty (O 2) (0,3 %) - kokonaishyötysuhde Hyväksytty (65 %) - savukanavan veto 12 Pa - lämmöntuotto (toisin sanoen nimellislämmöntuotto 15 kw huonetilaan) - polttoainelisäykset 10 kg Pitkäaikaiskestävyys Hyväksytty Yllä olevan CE-merkinnän tietojen selityksiä: - 11 CE-merkinnän kiinnittämisvuoden kaksi viimeistä numeroa - EN 15821:2010 Eurooppalaisen standardin tunnus ja vahvistamisvuosi. Tämän alapuolella on tuotteen kuvaus ja suunniteltu käyttö. 1.6.3 Savupiippujen CE-merkintä

9 Savupiippujen viranomaissäädösten laatiminen kuuluu ympäristöministeriölle. Pieniä savuhormeja koskevat rakentamismääräykset E 3 Pienten savupiippujen rakenteet ja paloturvallisuus, jotka ovat vuodelta 2007. Johtuen harmonisoiduissa tuotestandardeissa olevista ongelmista, joita selostetaan myöhemmin, määräykset eivät ole kaikilta osin ajan tasalla. Esimerkki savupiippu-tuotteessa olevasta CE-merkinnän tiedoista: EN 1856-1 T 600 N1 D V1 L50050 G 100 - EN 1856-1 on sen yhdenmukaistetun tuotestandardin numero, jossa kyseisen tuotteen vaatimukset on esitetty. - T 600 on tuotteen käyttölämpötilaluokka. Se määrittää, kuinka kuumia savukaasuja savupiipputuotteeseen voi tulisijasta johtaa. - N1 on piipun paineluokka - D tarkoittaa, että piippu sopii vain kuiviin olosuhteisiin (märkiin olosuhteisiin on luokka W) - V1 on korroosionkestoluokitus (luokat: Vm, V1, V2, V3) - L50050 ilmaisee, että hormiputken materiaali on yksi tuotestandardin taulukon materiaaliluokassa 50 mainituista ja että sen paksuus on 0,50 mm. - G 100 ilmoittaa, että hormi on nokipalonkestävä (G), ja että sen suojaetäisyys palava-aineisista tarvikkeista on 100 mm. Savupiipun on Suomessa oltava nokipalonkestävä. Nokipaloa kestämättömien piippujen merkintä on O. CE-merkittyjen rakennustuotteiden käyttäjille on hyödyllistä tietoa oppaassa CE-merkittyjen rakennustuotteiden oikea käyttö. Oppaan on julkaissut Rakennusmedia. 1.6.4 Tulisijojen ja savupiippujen suoritustasoilmoitus Valmistajan on ennen CE-merkintää laadittava suoritustasoilmoitus, kun markkinoille saatetaan rakennustuote, joka kuuluu harmonisoidun tuotestandardin piiriin tai jolle on myönnetty eurooppalainen tekninen arviointi (ETA). Ilmoituksen laatineella valmistajalla on tämän jälkeen vastuu siitä, että kyseisen tuotteen suoritustasot ovat ilmoitetun mukaisia. Suoritustasoilmoituksessa ilmoitetaan ja yksilöidään rakennustuotteen perusominaisuuksien suoritustasoja koskevat tiedot yhdenmukaistettujen teknisten eritelmien mukaisesti (tuotetta koskeva harmonisoitu tuotestandardi tai ETA). Suoritustasoilmoituksen mallipohja on EU:n Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 574/2014. Sen mukaisesti tehdään niiden rakennustuotteiden suoritustasoilmoitukset, jotka on saatettu markkinoille 31.5.2014 tai sen jälkeen. Tätä aiemmin markkinoille saatettujen rakennustuotteiden suoritustasoilmoitukset on tehty Rakennustuoteasetuksen liitteen III mukaisesti, joka on kumoutunut kyseisen delegoidun asetuksen tultua voimaan. Nämä vanhemmat ilmoitukset ovat kuitenkin edelleen voimassa eikä niitä tarvitse muuttaa. Suoritustasoilmoituksen laatimiseen on annettu kolme poikkeusta: - Valmistaja voi jättää kyseisen ilmoituksen tekemättä, jos tuote on muu kuin sarjavalmisteinen ja jos valmistaja itse asentaa sen rakennuskohteeseen. Komissio tulee laatimaan yhdessä rakennusalan pysyvän komitean kanssa muun kuin sarjavalmisteisen tuotteen määritelmän ja tulkinnan.

10 - Valmistaja voi jättää ilmoituksen tekemättä, jos tuote valmistetaan rakennuspaikalla. - Rakennustuote valmistetaan suojeltuun kohteeseen. Poikkeuksia voidaan supistaa Euroopan tason tai kansallisilla säädöksillä. Kyseiset poikkeukset eivät kovin paljon eroa rakennustuotedirektiivin aikaisesta käytännöstä. Rakennustuotedirektiivin aikana määritettiin mandaatin yhteydessä, mikä suoritustason pysyvyyden arviointi- ja varmennusjärjestelmä rakennustuotteelle tai tuoteryhmälle käyttökohteittain valitaan. Näitä kutsuttiin vaatimustenmukaisuuden osoittamisjärjestelmiksi. Peruskriteeri on valita vähiten työläs menettely huomioiden terveellisyys- ja turvallisuusnäkökohdat. 1.6.5 Kansalliset soveltamisstandardit SFS on julkaissut eurooppalaisia yhdenmukaistettuja tuotestandardeja täydentäviä kansallisia soveltamisstandardeja (NAS), joissa esitetään Suomessa eri käyttökohteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetettavat vaatimustasot. Näitä ovat savupiipuille: SFS 7010: Metallijärjestelmäsavupiipuille eri käyttökohteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot SFS 7011: Metallisavuhormiputkille ja yhdysputkille eri käyttökohteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot Standardien SFS 7010 ja 7011 uusimmat versiot on julkaistu elokuussa 2013. Tulisijoille on kansallinen soveltamisstandardi SFS 7021: Kiinteällä polttoaineella lämmitettäville varaaville tulisijoille, kamiinoille, kotitalousliesille ja, takkasydämille ja jatkuvalämmitteisille saunankiukaille eri käyttökohteissa vaadittavat ominaisuudet ja niille asetetut vaatimustasot. Standardin uusittu voimassa oleva versio on julkaistu kesäkuussa 2014. 1.6.6 Asiakirjat tuotteen mukana CE-merkityn rakennustuotteen mukana tulevat seuraavat asiakirjat: - Sertifikaatti tuotteen suoritustason pysyvyydestä (Certificate of constancy of performance), kun tuotteen AVCP-luokka on 1+ tai 1 - Tuotannon sisäisen laadunvalvonnan vaatimustenmukaisuustodistus (Certificate of conformity of the factory production control), kun tuotteen AVCP-luokka on 2+. AVCP-luokilla tarkoitetaan rakennustuotteen suoritustason pysyvyyden arvioinnin ja varmentamisen järjestelmää. Edellä mainitut asiakirjat voivat olla ilmoitetun laitoksen (NB) tai teknisestä arvioinnista vastaavan laitoksen (TAB) myöntämiä: Sertifikaatti tuotteen suoritustason pysyvyydestä (kun tuotteen AVCP-luokka on 1+ tai 1) tai sisäisen laadunvalvonnan vaatimustenmukaisuustodistus (kun tuotteen AVCP-luokka on 2+). Savupiiput kuuluvat AVCP-luokkaan 2+ ja tulisijat luokkaan 3.

11 Seuraavassa taulukossa on esitetty eri AVCP-luokkiin (1+, 1, 2+, 3 ja 4) kuuluville rakennustuotteille vaadittavat suoritustason pysyvyyden arviointi- ja varmentamismenetelmät ja tahot, jotka kyseiset toimenpiteet suorittavat. Suoritustason pysyvyyden arviointi- ja varmennusjärjestelmät Kontrollikeinot 1+ 1 2+ 3 4 Tuotannon sisäinen laadunvalvonta V V V V V Tehtaalla testausohjelman mukainen lisätestaus V V V Tuotetyypin määritys tyyppitestauksen, - laskennan, taulukkoarvojen jne. perusteella Tuotantolaitoksen ja tuotannon sisäinen laadunvalvonnan alkutarkastus Tuotannon sisäisen laadunvalvonnan jatkuva valvonta, arviointia ja evaluointi Pistokoetestaus ennen tuotteen saattamista markkinoille TS TS V L V TS TS LS TS TS LS TS V= valmistaja L= testauslaboratorio LS = laadunvalvonnan sertifiointilaitos (laadunvalvonnan vaatimustenmukaisuustodistus) TS= tuotesertifiointilaitos (sertifikaatti tuotteen suoritustason pysyvyydestä) Vanhan kumotun EU:n rakennustuotedirektiivin mukaan CE-merkittyjen rakennustuotteiden katsotaan olevan edelleen nykyisen rakennustuoteasetuksen mukaisia. Tällaisten tuotteiden mukana pitää kuitenkin olla nykyisen asetuksen mukainen suoritustasoilmoitus (aikaisemmin vaatimustenmukaisuusvakuutus ). Lisäksi CE-merkintään liitettyjen tietojen tulee olla tarpeen mukaan päivitetty. Suoritustasoilmoitus (Declaration of performance, DOP) ei tule automaattisesti tuotteen mukana, vaan se voidaan hankkia valmistajan verkkosivuilta tai pyytää erikseen paperimuodossa. 1.7 Talouden toimijat ja vastuut EU:n markkinoilla on erilaisia talouden toimijoita kuten valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja ja jakelija. Nämä voivat olla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Valmistaja valmistaa tai antaa suunnitella tai valmistuttaa rakennustuotetta ja markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillään. Valtuutettu edustaja on sijoittautunut unioniin ja hänellä on valmistajan antama kirjallinen valtuutus hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät. Maahantuoja on sijoittautunut unioniin ja hän saattaa kolmannesta maasta tuodun rakennustuotteen unionin markkinoille. (Huom! Aikaisemmin maahantuoja saattoi rakennustuotteen Suomen markkinoille ja tuotteen alkuperämaa saattoi olla myös Euroopan talousalueella).

12 Jakelija (esim. rautakauppa) asettaa rakennustuotteen saataville markkinoilla. (Huom! Jakelija ei ole valmistaja eikä maahantuoja). Tulisija- ja savupiippuasentajan näkökulmasta edellä mainittu jakelija on sama kuin rautakauppias. Tällöin on olennaista, että rautakaupassa myytävät tuotteet ovat vaatimustenmukaisia ja CE-merkittyjä. Asentajan olisikin hyvä pystyä tarkistamaan, onko rautakauppias täyttänyt jakelijalle kuuluvat velvoitteet. Jakelijan tulee varmistaa, että: - tuote on asianmukaisesti CE-merkitty 1) - valmistaja on laatinut tuotetta koskevan suoritustasoilmoituksen ja hankkinut sen CE-merkintään mahdollisesti tarvittavat muut todistukset 2) - valmistaja on kiinnittänyt tuotteeseen tyyppi-, erä- tai sarjanumeron tai muun merkinnän, mistä se voidaan tunnistaa - valmistaja on ilmoittanut tuotteessa, sen pakkauksessa tai mukana olevassa asiakirjassa seuraavat tiedot: o valmistajan nimi o rekisteröity kauppanimi tai tavaramerkki o valmistajan yhteyspisteen osoite - maahantuoja on ilmoittanut vastaavalla tavalla omat tietonsa - tuotteeseen liitetyt ohjeet ja turvallisuustiedot ovat kyseisen jäsenvaltion määräämällä, käyttäjien helposti ymmärtämällä kielellä. 1) Tuote kuuluu tällöin joko yhdenmukaistetun standardin soveltamisalaan tai sille on myönnetty eurooppalainen tekninen arviointi (ETA). 2) Ks. edellä oleva kohta Asiakirjat tuotteen mukana. Jos rakennustuote ei ole jakelijan mielestä suoritustasoilmoituksen tai muiden vaatimusten mukainen, hän ei saa asettaa tuotetta markkinoille saataville ennen kuin sen puutteet on korjattu. Jos tuote aiheuttaa riskin, jakelijan on ilmoitettava asiasta valmistajalle tai maahantuojalle sekä markkinavalvontaviranomaiselle. Kun rakennustuote on jakelijan vastuulla, varastointi- tai kuljetusolot eivät saa vaarantaa tuotteen vaatimustenmukaisuutta. Jos jakelija on asettanut tai uskoo asettaneensa markkinoille saataville rakennustuotteen, joka ei ole vaatimusten mukainen, hänen tulee varmistaa, että tarvittavat korjaavat toimenpiteet toteutetaan tai tarvittaessa tuote poistetaan markkinoilta. Jos tuote aiheuttaa riskin, jakelijan on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille niissä EU:n jäsenvaltioissa, missä hän on asettanut tuotteen saataville. Jakelijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle yksityiskohtaiset tiedot erityisesti puutteellisuudesta ja toteutetuista korjaavista toimenpiteistä. Jakelijan on toimivaltaisen kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä annettava tälle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen rakennustuotteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi. Tiedot ja asiakirjat on toimitettava kielellä, jota kansallinen viranomainen helposti ymmärtää. Jakelijan on tehtävä kansallisen viranomaisen kanssa yhteistyötä. Sen avulla pyritään poistamaan jakelijan markkinoille saattamien rakennustuotteiden aiheuttamat riskit

13 jakelijaa pidetään valmistajana ja häneen sovelletaan valmistajan velvollisuuksia, kun: - jakelija saattaa rakennustuotteen markkinoille omalla nimellään tai tuotemerkillään tai - jakelija muuttaa markkinoille jo saatettua rakennustuotetta siten, että se voi vaikuttaa rakennustuotteen suoritustasoilmoituksen mukaisuuteen. 1.8 Markkinavalvonta 1.8.1 Markkinavalvonnan tehtävät Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että myynnissä ja käytössä olevat tuotteet ovat turvallisia ja täyttävät niitä koskevat vaatimukset. Tätä valvontaa kutsutaan markkinavalvonnaksi. Suomessa markkinavalvonta perustuu pääosin EU:n tuotedirektiiveihin, joilla on yhdenmukaistettu EU:n jäsenmaiden tuotteita koskevia teknisiä vaatimuksia. Pääosin vaatimukset koskevat tuotteiden turvallisuutta. Tavoitteena on, että tuotteen käyttäjä ja rakennusvalvontaviranomainen voisivat luottaa CE-merkittyihin tuotteisiin ja että CE-merkintää ei käytettäisi epärehellisesti kilpailutekijänä. Markkinavalvontaa tekevät Suomessa useat viranomaiset, kuten Tukes, työsuojeluviranomaiset, ympäristöministeriö tai liikenne- ja viestintäministeriö. Tuotteen ominaisuuksista tai käyttötarkoituksesta riippuu, mille viranomaiselle sen valvontavastuu kuuluu. Työnjaosta eri viranomaisten välillä on säädetty asianomaisissa säädöksissä. CEmerkittyjen rakennustuotteiden markkinavalvontaviranomaisena Suomessa toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Tukesin valvontavastuulle kuuluu noin 30 tuotedirektiiviä. Tukes laatii vuosittain direktiivikohtaisen markkinavalvontaohjelman ja tekee eri ministeriöiden kanssa tähän liittyvät sopimukset. 1.8.2 Rakennustuotteet, jotka eivät ole vaatimustenmukaisia Jos markkinavalvontaviranomainen epäilee, ettei CE-merkitty rakennustuote täytä sille ilmoitettuja suoritustasoja ja aiheuttaa riskin rakennuskohteen perusvaatimusten täyttymiselle, on kyseisen viranomaisen arvioitava kyseinen tuote. Tämä toteutetaan tuotteen vaatimustenmukaisuudesta vastaavalle talouden toimijalle lähetetyn selvityspyynnön avulla. Asianomaisen toimijan on kaikin mahdollisin tavoin tehtävä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisen kanssa asian selvittämiseksi. Jos havaitaan, ettei kyseinen tuote täytä rakennustuoteasetuksen vaatimuksia, tuotteen vaatimustenmukaisuudesta vastaava talouden toimija velvoitetaan toteuttamaan kaikki asian korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet kaikissa Euroopan Unionin maissa, joissa toimija on asettanut tuotteen saataville markkinoille. Korjaustoimenpiteille asetetaan kohtuullinen määräaika, mikä on oikeassa suhteessa rakennustuotteen aiheuttaman riskin laatuun. Jos todettu puutteellisuus ei rajoitu ainoastaan Suomen markkinoille, markkinavalvontaviranomainen ilmoittaa tuotteelle tehdyn arvioinnin tuloksista sekä talouden toimijalta vaadituista toimenpiteistä komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille.

14 Tukes ilmoittaa rakennustuotteeseen kohdistuvista markkinavalvontatoimenpiteistä myös ilmoitetulle laitokselle (NB) tai teknisestä arvioinnista vastaavalle laitokselle (TAB), mikäli se on osallistunut rakennustuotteen suoritustasojen pysyvyyden arviointiin ja varmentamiseen. Käytettäviä markkinavalvontatoimenpiteitä ovat: muodollisen puutteellisuuden korjaaminen CE-merkinnässä ja siihen liittyvissä asiakirjoissa todettujen puutteiden korjauttaminen toimituskielto rakennustuotteen asettamista saataville markkinoilla rajoitetaan myyntikielto rakennustuotteen asettaminen saataville markkinoilla kielletään palautusmenettely rakennustuotteen markkinoilta poistaminen tai rakennustuotteen takaisinveto ja palautusmenettely kuluttajilta Toimitus- ja myyntikieltoa sekä palautusmenettelyä käytetään, jos talouden toimija ei ole annetussa määräajassa toteuttanut vaadittuja toimenpiteitä. Markkinavalvontatoimenpiteet ovat aina väliaikaisia menettelyjä, jotka poistetaan, kun talouden toimija on toteuttanut asian korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Rakennustuotteille määrätyt toimituskielto-, myyntikielto- ja palautusmenettelypäätökset sekä niiden peruutuspäätökset julkaistaan Tukesin markkinavalvontarekisterissä. 1.8.3 Vaatimustenmukaiset rakennustuotteet, jotka kuitenkin aiheuttavat riskin terveydelle ja turvallisuudelle Rakennustuotteen arvioinnissa voidaan todeta, että rakennustuote täyttää rakennustuoteasetuksen vaatimukset. Siitä huolimatta se saattaa aiheuttaa riskin rakennuskohteen perusvaatimusten täyttymiselle, ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle tai muihin yleisen edun suojaan liittyville näkökohdille. Tällöin rakennustuotteen vaatimustenmukaisuudesta vastaava talouden toimija velvoitetaan toteuttamaan kaikki asian korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Asiasta ilmoitetaan viipymättä komissiolle ja muille EU:n jäsenvaltioille. Komissio kuulee asiassa jäsenvaltiota sekä asianomaista talouden toimijaa ja arvioi toteutetut kansalliset toimenpiteet. Arvioinnin perusteella komissio tekee päätöksen siitä, onko kansallisen markkinavalvontaviranomaisen toteuttama toimenpide oikeutettu ja ehdottaa tarvittaessa soveltuvia toimenpiteitä. 1.9 Vastuu rakentamisen osapuolilla Tuotteen ominaisuudet kerrotaan Suoritustasoilmoituksessa ja CE merkinnässä harmonisoidun tuotestandardissa tai ETA:n mukaisesti. Tuotteen soveltuvuuden arviointi aiottuun käyttökohteeseen on suunnittelijan ja rakennushankkeeseen ryhtyvän asia. Rakennushankkeeseen ryhtyvä eli rakennuttaja huolehtii siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan määräysten ja rakennusluvan mukaisesti, että hankkeen toteuttamiseen on riittävät edellytykset ja että käytettävissä oleva henkilöstö on työhönsä pätevä. Huolehti-

15 misvelvollisuuteen kuuluvat myös rakennustyön valvonta, työn tarkastaminen ja todentaminen sekä rakennustuotteiden kelpoisuuden toteaminen. Rakennuttajan tehtävät ja vastuut on määrätty Maankäyttö- ja rakennuslain 119 :ssä. Rakennuttajalla tulee olla pätevät suunnittelijat: pääsuunnittelija, rakennussuunnittelija (arkkitehti tai tehtävään pätevä rakennusinsinööri tai -mestari), erityissuunnittelijat (rakenne-, LVI-, sähkö- ja geotekninen suunnittelija). Rakennustyön viranomaisvalvonta alkaa luvanvaraisen rakennustyön aloittamisesta ja päättyy loppukatselmukseen. Lupaa tai muuta viranomaishyväksyntää edellyttävässä rakennustyössä on oltava kunnan rakennusvalvontaviranomaisen hyväksymä vastaava työnjohtaja. Savupiipun ja tulisijan määräystenmukaisuudesta ja niiden yhteensopivuudesta vastaa pääsuunnittelija yhdessä rakennuttajan ja muiden suunnittelijoiden kanssa. Savupiipun tai tulisijan asentaja vastaa siitä, että asennus toteutetaan rakennuksen suunnitteluasiakirjojen ja laitevalmistajan asennusohjeiden mukaisesti. 1.10 Tarve muuttaa kansallisia määräyksiä On kaksi syytä, jotka aiheuttavat tarpeen uusia käytännössä kaikki rakentamismääräyskokoelman osat. Ensimmäinen on nykyisen perustuslain tulkinta. Rakentamisen hallinto on arvioimassa rakentamisen säädösten hierarkiaa ja säädösten kirjoittamistapaa. Säädökset voivat olla vain lakeja tai asetuksia. Ympäristöministeriöllä on vuoden 2014 alussa 4 vuotta aikaa uusia rakentamista koskevat säädökset. Toinen syy on EU:n rakennustuoteasetus. Sen mukaan menetelmissä, joita jäsenvaltiot käyttävät rakennuskohteita koskevissa vaatimuksissa, ja muissa kansallisissa määräyksissä, jotka koskevat rakennustuotteiden perusominaisuuksia, olisi noudatettava yhdenmukaistettuja teknisiä eritelmiä (harmonisoitu tuotestandardi tai eurooppalainen arviointiasiakirja, kuten ETA). Kansallisten määräysten laatiminen ei onnistu ilman, että viitataan suoraan tai epäsuorasti eurooppalaisiin harmonisoituihin tuotestandardeihin ja niiden viitestandardeihin. Kansalliset viranomaiset voivat asettaa vaatimuksia, jotka perustuvat harmonisoituihin ominaisuuksiin. Kansallisia vaatimustasoja voidaan asettaa näille ominaisuuksille. Rakentamismääräyksissä annetut vaatimustasot on aina täytettävä. Ongelmana kuitenkin on, etteivät Suomen nykyiset rakentamismääräykset vastaa sitä eurooppalaista pohjaa, jonka harmonisoidut tuotestandardit luovat viitestandardeineen. Tämä voi johtua monesta seikasta. harmonisoidussa tuotestandardissa on käytetty eri ominaisuuksia kuin kansallisissa määräyksissä harmonisoidussa tuotestandardissa ominaisuus on määritetty/testattu eri tavoin kuin aikaisemmin on tehty kansallisesti ei tiedetä uuden menetelmän hyväksyttävää vaatimustasoa suomalaisissa olosuhteissa

16 harmonisoitujen tuotestandardien kattavuus on rajallinen. Niitä joudutaan täydentämään kansallisilla hyväksynnöillä, joiden perusteet voivat olla erilaiset kuin harmonisoitujen tuotestandardien. ei tunneta eurooppalaisia suunnittelu- ja työnsuoritusstandardeja

17 LIITE 1: Tulisija- ja savupiippustandardien vakavat puutteet 1.1 Kirjelmä komissiolle Rakennusneuvos Matti J. Virtanen ympäristöministeriöstä alkoi tutkia savupiippustandardeja vuoden 2011 alkupuolella. Virtanen toimii rakennustuotedirektiivin rakennusalan pysyvän komitean Suomen delegaation johtajana. Syinä tutkimiseen olivat lähinnä kirjoitukset savupiippujen tulipaloista, joiden väitettiin koskevan myös CE-merkittyjä savupiippuja. Myös Tampereen tekninen yliopisto oli tehnyt tutkimuksia kevyillä savuhormeilla. Standardeista löytyi monta ongelmaa, myöskään savupiippujen ja tulisijojen CE-merkintätiedot eivät olleet yhteensopivia. Pieni asiantuntijoista koostuva työryhmä kutsuttiin seuraavaksi koolle käymään läpi havaintoja ja tutkimaan edelleen tulisija- että savupiippustandardeja. Työryhmän lopputulos oli kirjelmä komissiolle, jonka ministeriö lähetti toukokuussa 2011. Vakavat puutteet koskivat seuraavia asioita: - Yhteensopivuusongelmat tulisija- savupiippustandardien välillä johtuen siitä, että savupiipun mitoittamiseen käytettävä tulisijan savukaasujen lämpötila on liian alhainen. Todellisuudessa savukaasujen lämpötilat ovat paljon suurempia. - Tulisijojen korkeammista savukaasujen lämpötiloista johtuen tarvitaan T 600 -lämpötilaluokkaa (joka on nyt korkein) korkeampia savupiippujen lämpötilaluokkia tai luokka. - Ei ole eurooppalaista testausta ja luokkaa lämmöneristeille, jotka ovat jatkuvasti korkeiden lämpötilarasitusten alaisuudessa. Säilyvätkö lämmöneristeiden ominaisuudet muuttumattomina korkeissa lämpötiloissa? - Metallisten savupiippujen seinämien paksuudet näyttivät olevan hyvin ohuita. Epäilys heräsi, kestävätkö näin ohuet savupiiput vuosikausia. - Suomessa käytetään hyvin paksuja yläpohjan lämmöneristeitä, joiden läpi savupiiput kulkevat. Savupiiput testataan kuitenkin 200mm läpiviennin eristepaksuudella. Paksuissa väli- ja yläpohjissa piiput eivät pääse jäähtymään samalla tavalla kuin ohuissa eristeissä. Tällöin etäisyydet palavaan materiaaliin voivat olla liian pienet. - Standardi velvoitti antamaan hyvin yksityiskohtaiset asennusohjeet, mutta tätä velvoitetta ei ollut kytketty CE-merkintään. Jotta hyvin monenlaisia ratkaisuja voitaisiin todeta turvallisiksi, ehdotettiin laskentamenetelmien kehittämistä. Laajamittakaavainen testaus tulisi valmistajille liian kalliiksi. Standardissa oli varsin suppea lista hyväksytyistä teräslaaduista. Suomessa oli kokemusta muistakin teräslaaduista, joita haluttiin standardin listaukseen mukaan. 1.2 Käsittely komissiossa Suomen kirjelmää käsiteltiin Rakennusalan pysyvän komitean valmistelevassa kokouksessa (PG-kokous) lokakuussa 2011 sekä myöhemmin standardien puutteita käsittelevässä kokouksessa (Queries-kokous). Matti J. Virtasella oli mahdollisuus selostaa Suomen

18 näkökantoja. Asiaa edesauttoi VTT:llä kesällä 2011 tilattu tutkimus, jonka englanninkielinen raportti voitiin jakaa komissiolle ja muille jäsenmaille. Asian lopullinen käsittely tapahtui tammikuussa 2012 rakennusalan pysyvän komitean kokouksessa (SCC-kokous). Komissio asettui täysin Suomen kannalle ja vaati road-mappia savupiippu- ja tulisijastandardien parantamiseksi CEN TC 295 Tulisijat - ja CENTC 166 Savupiiput -komiteoilta. Standardien parantamistyö on käynnissä. 1.3 Tehdyt selvitykset Ympäristöministeriö ja sisäasianministeriö tilasivat VTT:ltä tutkimuksen kesäkuussa 2011. Tutkimuksessa pyydettiin testaamaan kolme erityyppistä tulisijaa. Ne olivat varaava tulisija, kamiina ja kiuas. Kaikille näille tuotteille oli olemassa harmonisoidut tuotestandardit. Kyseisen standardin mukaan pyydettiin aluksi testaamaan nimellistehotestin mukaisesti ja mittamaan koko kokeen ajan savukaasujen lämpötilat. Standardi edellyttää, että savukaasujen lämpötilat mitataan, mutta CE-merkinnässä ilmoitetaan savukaasujen lämpötilojen keskiarvo. Seuraavaksi oli vuorossa turvallisuustesti, jossa myös pyydettiin mittaamaan savukaasujen lämpötilat. Standardi ei sitä edellytä. Turvallisuustestin jälkeen pyydettiin vielä lisäämään polttopanoksia ja tekemään ylimääräinen lämmitystesti. Myös tässä testissä mitattiin savukaasujen lämpötilat. Raportin tunnus on VTT-S-08754-11, joka on julkisesti saatavissa. Kuvassa on VTT:llä tehdyn varaavan tulisijan testi. CE merkinnässä savukaasujen lämpötila on 235 astetta. Todellisuudessa savukaasujen lämpötilat saattoivat olla yli 500 astetta.

19 Palotutkimusrahasto päätti rahoittaa savupiipuihin liittyvää jatkotutkimusta Tampereen Teknillisellä Yliopistolla. Ympäristöministeriö pyysi, että voisi tässä yhteydessä tutkia sitä, kuinka harmonisoituja tulisijatuotestandardeja tulisi parantaa, jotta savukaasujen lämpötilat mitattaisiin oikein savupiipun mitoittamista varten. Tutkimus valmistui syksyllä 2012 ja raportin tunnus on Tampereen Teknillinen Yliopisto Tutkimusselostus Nro palo 2114/2012. Raportti on julkinen. Aiheeseen liittyviä jatkotutkimuksia on käynnissä. Kuvassa on saunan kiukaan testitulos Tampereen teknillisen yliopiston tutkimuksessa.

20 1.4 Kuinka tulee toimia nyt Tavoitteena on standardien parantaminen sellaisenaan kuntoon, että niitä voidaan soveltaa Suomessa ilman ongelmia. Tämä työ kestää kuitenkin useita vuosia ja kysymys on turvallisuudesta. Tällöin tarvitaan väliaikaisia toimenpiteitä. Koska uusia kansallisia säädöksiäkään ei pystytä nopeasti luomaan, jää luvanvaraista rakentamista koskeva lopullinen päätöksenteko rakennusvalvonnalle. Osa korjausrakentamisen toimenpiteistä ei vaadi mitään lupia. Siksi olisi tärkeätä, että esim. tavallisella tulisijan ostajalla olisi riittävät tiedot turvallisten rakenteiden tekemistä varten. Suositus on, että tulisijojen savukaasut mitattaisiin sekä nimellistehotestissä että käyttöturvallisuustestissä. CE-merkinnässä ilmoitetun savukaasujen lämpötilan lisäksi ilmoitettaisiin käyttöturvallisuustestissä saavutettu savukaasujen maksimilämpötila. Tämä onkin kansallisen sovellutusstandardin SFS 7021 vaatimus. Jos CE-merkintää varten on jo tehty aikaisemmin testit, jonka yhteydessä ei ole mitattu käyttöturvallisuustestin savukaasujen lämpötiloja, CE-merkinnässä olevan nimellistehotestistä saatu keskimääräinen savukaasujen lämpötila voidaan standardin 7021 mukaisesti kertoa kertoimella 1,8. Tätä menettelyä voidaan käyttää kaikille muille tulisijoille paitsi saunankiukaille. Huom.! Käsitteet käyttöturvallisuustesti ja lämpötilaturvallisuustesti tarkoittavat samaa asiaa. 1.5 Savupiiput Savupiippu tulee valita käyttöturvallisuustestissä saadun savukaasujen maksimilämpötilan mukaan tai jos tällaista testitulosta ei ole, niin nimellistehotestin savukaasujen keskimääräinen lämpötila kerrotaan 1,8:lla. Jos käyttöturvallisuustestin tulos on esim. 550 astetta, voidaan valita T 600 savupiippu, jonka nimellislämpötila on 600 astetta. Sellaisia tulisijoja, joista saadaan yli 600 asteen savukaasujen lämpötiloja turvallisuustestissä, ei pidä ostaa ja asentaa. Valmistajan tulee esittää savupiipun väli- ja yläpohjan läpiviennin yksityiskohtaiset suunnitelmat ja tarvittaessa näyttää asiaa koskeva testaustulos rakennushankkeeseen ryhtyvälle. Elokuussa 2013 ilmestyivät kevyitä savuhormeja koskevien soveltamisstandardien SFS 7010 ja SFS 7011 muutokset. Näissä annetaan suositusarvot ja menetelmät harmonisoitujen tuotestandardien ominaisuuksien suhteen, jotta tuotteiden asennus ja käyttö olisi turvallista. Vanhat soveltamistandardit (7021:2010, 7010:2007 ja 7011:2007) eivät sisältäneet tarpeellista tietoa harmonisoitujen tuotestandardien ongelmien osalta.