LSO-OSUUSKUNNAN TIEDOTUSLEHTI JÄSENILLE Edustajiston vaalit 2004 ovat käsillä! Luottamustehtäviä tarjolla Mitä mieltä osuuskunnasta ja tulevaisuudesta on lihantuottaja HK Ruokatalossa rakennetaan tulevaisuutta Lihanhankinta on yhteistyötä ketjussa Hallintohenkilön tehtävät kokemuksia ja näkemyksiä
Jäsenyydessä on järkeä. Edustajiston vaalit ovat edessä. LSO-osuuskunta turvaa jäsentensä lihantuotannon edellytyksiä LSO-osuuskunta turvaa jäsentensä taloudellisia toimintaedellytyksiä käyttämällä omistajavaltaansa HK Ruokatalo Oyj:ssä. LSO-osuuskunta tukee jäsentensä lihantuotantoa ja lihan markkinointia omistamalla liha- ja elintarviketeollisuutta Valvoo ja ohjaa omistamiensa yritysten liiketoimintaa Edistää jäsentensä ja HK Ruokatalon kannattavaa ja kilpailukykyistä liiketoimintaaa Edistää omistuksensa arvon säilymistä ja kehittymistä Suurimman kotimaisen lihan jalostajan suurin omistaja HK Ruokatalo on suurin kotimaisen lihan käsittelijä. Se on myös menestyksellisesti kansainvälistynyt liha-alan moniosaaja. LSO-osuuskunta on HK Ruokatalo Oyj:n suurin omistaja: 36,51 % osakkeista ja 87,22 % äänistä (27.2.2004). Jäseneksi liittyminen, osuudet ja osuusmaksut LSO-osuuskunnan jäseniksi voivat liittyä HK Ruokatalon suomalaisten hankintayhtiöiden kanssa yhteistyössä olevat lihantuottajat. Osuudet ja osuusmaksut määräytyvät seuraavasti: Jäsenosuuksien lukumäärän perusteena on jäsenen kalenterivuoden aikana markkinoitavaksi toimittamista eläimistä saatu hinta. Yksi osuus jokaista täyttä 20.000 euron tilitystä kohden, laskettuna edellisen kalenterivuoden kokonaistilityksistä. Osuuksien määrä tarkistetaan vuosittain. Jäsen osallistuu osuuskuntaan vähintään yhdellä jäsenosuudella. Maksu yhdeltä jäsenosuudelta on kaksi tuhatta (2.000) euroa. Osuusmaksusta on maksettava 200 euroa heti jäseneksi liityttäessä ja loput 20 vuoden kuluessa joko vapaaehtoisin sijoituksin tai hallituksen päättäminä ajankohtina. Jäsen voi saada myös vapaaehtoisia osuuspääoman osuuksia sen jälkeen, kun jäsenen osuuspääomavelvoite on kokonaisuudessaan maksettu. Edustajisto on myöntänyt hallitukselle valtuutuksen antaa jäsenelle anomuksesta vapaaehtoisia osuuksia. Vapaaehtoisen osuuspääoman määrä voi LSO-osuuskunnassa olla enintään 25 % jo maksetuista osuuspääomavelvoitteista. Osuuspääomaa voi sijoittaa osuuskuntaan kolmena ajankohtana vuodessa. Korko lasketaan tammikuun, toukokuun ja syyskuun alkuun mennessä sijoitetulle osuuspääomalle, joka on edelleen sijoitettuna osuuskunnassa kalenterivuoden viimeisenä päivänä. Jäsenet eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan sitoumuksista ja muista veloista (LSO-osuuskunnan säännöt 7 ). Jäsenyys on voimassa aluksi kaksi vuotta, jonka jälkeen osuuskunnasta voi erota ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitukselle. LSO-osuuskunnan edustajisto valitaan nyt käytävissä vaaleissa LSO-osuuskunnan jäsenet valitsevat joukostaan edustajiston, jonka toimikausi on viisi vuotta. Edustajisto valitsee hallintoneuvoston ja hallintoneuvosto edelleen hallituksen. Edustajisto on HK Ruokatalon suurimman omistajan ylin päättävä elin. Uusi edustajisto valitaan tänä vuonna pidettävissä vaaleissa, joihin ehdokasasettelu päättyy 31.3.2004. Uuden edustajiston jäsenmääräksi on vahvistettu 50 henkilöä nykyisen 80 sijasta. Lisätietoa vaalin ajankohdista, vaalipiireistä ja niiden edustajamääristä on takakannessa. Edustajisto (vähint. 40, enint. 80 jäsentä) Hallintoneuvosto (vähint. 15, enint. 20 jäsentä) Hallitus (vähint. 5, enint. 7 jäsentä) Toimitusjohtaja 36,5 % osakkeista 87,2 % äänistä Broilertalo Oy 99,7 % Food Kuljetus Oy 100 % LSO Foods Oy 100 % Koiviston Teurastamo Oy 100 % Pouttu Foods Oy 100 % AS Rakvere Lihakombinaat (Viro) 95,7 % AS Tallegg (Viro) 98,3 % Best-In Oy 50 % Pakastamo Oy 50 % Lihateollisuuden Tutkimuskeskus 44,8 % Finnpig Oy 50 % Lounaisfarmi Oy 40 % AS Ekseko (Viro) 98,4 % UAB Klaipedos Maisto Produktai (Liettua) 100 % A/s Rigas Miesnieks (Latvia) 93,8 % SIA Tallat (Latvia) 100 % AS Eesti Munatooted (Viro) 50 % UAB Selingas (Liettua) 90 % Honkajoki Oy 38,3 % Etelä-Suomen Multaravinne Oy 24,6 % Sokolów S.A. (Puola) 21,1 % Osakkuusyhtiö Tytäryhtiö
LIHATEOLLISUUDEN ITSEVALTIAAT Luottamustehtäviä tarjolla O mistajavallan ytimessä - HK Ruokatalon hallituksessa varmistetaan, että pääomistajan ääni kuuluu. Tulevaa edustajiston vaalia ei tarvitse tehdä huonoissa merkeissä. Vuonna 1993 markkina antoi firmalle kouluarvoarvosanan välttävä. Tänään todistuksessa on hyvä arvosana. Kullakin osuuskunnan jäsenellä, edustajiston jäsenistä HK Ruokatalon hallituksen jäseneen on osaltaan vastuu siitä, että taso säilyy. Sillä pitkällä tähtäimellä LSO-osuuskunnan ja HK Ruokatalon hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. HK Ruokatalon menestys on monessa osoitteessa ratkaiseva. Kulkeehan HK Ruokatalon kautta enemmän kuin joka kolmas Suomessa tuotettu lihakilo. Hallituksen jäsenten valtakirjat lähtevät LSO:n edustajistosta. Ja viime kädessä ne tulevat tuottajilta, jotka äänestävät edustajiston vaalissa. Niiltä tuottajilta, jotka haluavat varmistaa, että omistajavallan käyttäjissä näkijöiden joukko muodostaa enemmistön. Taustalla HK Ruokatalon tulos ja osinkopolitiikka Edustajiston uudelleen valittavat seniorit tämän tietävät. LSO-osuuskunta luovutti liiketoimintansa vuonna 1997 HK Ruokatalokonsernille. Mikä merkitsi sitä, että varsinaista liikevaihtoa ei enää muodostu. Business on nyt omistamista. Omaisuuden vartiointia ja sen kehittämistä. Omaisuuden tuotto käytännössä HK Ruokatalon menestys - ratkaisee LSO-osuuskunnan tuloslaskelman viimeisen rivin. Uudet jäsenet yhdessä vanhojen kanssa päättävät, kuinka sitä käytetään kahdessa suunnassa: Jaetaan omistajille tai sijoitetaan uudelleen. Taloudellisiin tavoitteisiin on HK Ruokatalossa listattu voitonjaon lähtökohta. Sen mukaan osinkoa jaetaan vähintään 30 % nettotuloksesta. Näyttää hyvältä. Edellyttäen, että syntyy jotain jaettavaa. Sillä paluuta entisiin aikoihin ei ole. Silloin jaettiin huomisen tuotot etukäteen. Ja lähes kaadettiin koko putiikki. Jaetaan vai sijoitetaan uudelleen Kaksijakoinen päätöksentekotilanne, jonka kanssa on vain elettävä. Tuottaja tarvitsee omassa taloudessaan jokaisen jakokelpoisen sentin. Toisaalta terve omistajapolitiikka haluaa olla mukana investoimassa Baltian ja Puolan markkinoille ja yhtiön kehittämiseen. Tietoisena siitä, että vain kannattavan kasvun kautta on menestys varmistettavissa ja sen myötä osuuskunnan jäsenten tuottaman lihan kannattava markkinointi turvattavissa. Kasvu vaatii paljon killinkejä. Bruttoinvestoinnit HK:ssa liikkuvat tasolla 5-7 % liikevaihdosta. Omistajavallan säilyttäminen ei ole mahdollista pelkän tuloksen varassa. Tarvitaan osuuspääomaa. Sijoitettavaksi edelleen. Tukemaan HK:ssa valittua linjausta, jonka mukaan ulkomainen laskutus on jatkossa yli 30 % liikevaihdosta. Jorma Savolainen Edustajisto päättää osuuspääomasta Edustajiston jäsenet kantavat vastuun LSO-osuuskunnan osuuspääoman määrästä ja rakenteesta. Viime vuosien laskevaa trendiä osuuspääomaan sijoituksissa on saatu käännettyä vapaaehtoisten sijoitusten avulla. Ei alkuunkaan riittävästi. Mikään ei ole tärkeämpää kuin osuuspääoman vahvistaminen. Vain sitä kautta tuottajien omistus säilyttää uskottavuutensa ja valtansa. Haaste on kova, sillä jäsenkunnan määrä vähenee. Millä rahalla osuus osakkeista HK Ruokatalossa on nostettavissa yhden %-yksikön verran? Puolitoista milliä. Nykyisin osakkeista omistetaan 36,5 %. K-sarjan 20 kertainen äänivalta nostaa osuuden vallasta 87,2 %:n tasolle. Tuntuu turvalliselta. Entäs, jos EUdirektiivi poistaa äänivaltaerot? Osuuspääoma on tuottajaomistajuuden kivijalka. Sen varaan rakentuu LSO-osuuskunnan perustehtävä. Jäsenten lihantuotannon tukeminen lähes 140 miljoonan kilon vuositasolla Suomessa. HK Ruokatalo ulkomaisen pääomasijoittajan omistuksessa ei toteuttaisi mitään Kiinailmiötä. Sille riittäisi teollisuus Baltiaan ja possu Tanskasta. Suomeen jäisi vain HK Sininen Lenkki ja muutama muu kotimainen brandi. Hallintoneuvosto valitaan Kurkistetaanpa LSO:n sääntöihin. Siellä sanotaan uuden osuuskuntalain lähtökohdista: Edustajiston varsinainen kokous pidetään kerran vuodessa. Eli kaikki tehtävät toteutuvat yhdessä samassa tilaisuudessa. Nyt nukkujilla ei ole yösijaa. Jos haluaa todella vaikuttaa, niin taustat päätöksenteolle on hankittava etukäteen. HK Ruokatalon vuosikertomus on edustajan abc-kirja. Täydennettynä hallituksen ja johdon näkemyksillä huomisesta. Edustajiston jäsenen perusvalmiudet löytyvät kahdesta suunnasta. Osataanko esittää oikeat kysymykset? Tunnetaanko taustat niin hyvin, että on valmiudet hyväksyä vastaukset? Aikaisemmin luottamushenkilön keskeisin tehtävä oli luottaa. Kokouspalkkion nostamiseen ja antimien nauttimiseen riitti läsnäolo mukavassa saman henkisessä porukassa. Ei toimi tänään. Ei edustajisto osallistu käytännön operaatioihin. Millään tasolla. Sitä varten valitaan työrukkanen: Hallintoneuvosto. Sille annetaan vuosittain synninpäästö tai sitten vaihdetaan immeisiä. Kolmanneksen vuosittain on uusittava paikkansa. Hallintoneuvoston vaali ei ole läpihuutojuttu. Harmaiden aivosolujen määrä ratkaisee, eivät hehtaarit. Edustajiston jäsenen asema ylimpänä päätöksentekijänä on selkeä. Hänellä ei voi olla muuta roolia organisaatiossa. Vastuuvapautta ei voi itselleen myöntää. Artikkelin kirjoittaja Jorma Savolainen on ekonomi, kouluttaja. Hän on ammatikseen 12 vuoden ajan avannut talouden lukuja osuuskuntien luottamusjohdolle. Omistaminen edellyttää valintoja Hallintoneuvoston ei kannata osallistua käytännön liiketoiminnan pyöritykseen. Sitä varten se valitsee hallituksen ja toimitusjohtajan. Keskitytään osuuskunnan ja sen omistusten kehittämiseen. Laajentuminen ilman huolellista pohdintaa on uhkapeliä. Suuri koko ilman kannattavuutta nopeuttaa kriisiä, puhumattakaan ongelmien koosta. Eikä unohdeta tasetta. Köyhällä ei ole yösijaa majatalossa, eikä HK Ruokataloa olisi olemassa, jos sen omavaraisuus painuisi 10 %:iin. Uskalletaan rakentaa vaihtoehtoisia etenemisen tapoja. Vaikka nykyinen ympäristö on niin kiharainen, että välillä ajaa takaa omia perävalojaan. Aikaisemmin maataloustulolait yksinkertaistivat asioita, kustannusten siirtoautomaatti toimi. Tänään markkinat ratkaisevat. Asiakkaat kansainvälistyvät. Tytäryritysten valvontakin on yhä haasteellisempaa. Miten Rakverellä todella kulkee? Entä strategiat Sokolowin suhteen? Miten turvataan jäsenten tuottaman lihan tuotanto? Ei unohdeta hallitusta Vuonna 2003 hallituksen puheenjohtajan nuija kopahti 104 kertaa merkiksi siitä, että uusia jäseniä oli hyväksytty osuuskuntaan. Valitettavasti eronneiden määrä samana aikana oli 311. Hallintoneuvostossa käsiteltävät asiat valmistellaan hallituksessa. Mitä mahdollisuuksia osuuskunnalla on osallistua HK Ruokatalon osakeanteihin? Käytössä on vuokratuloista ja osingoista koostuva kassavirta. Lisättynä mahdollisilla jäsenten sijoituksilla. Kaikessa ei voi olla mukana, resurssit ovat rajalliset. Oman tehtäväkenttänsä muodostaa jäsenten toimintaedellytysten parantaminen yhteistyössä LSO:n vaikutuspiirissä olevien yritysten kanssa. Neuvonnalla ja koulutuksella vaikutetaan suoraan tuottajan toiminnan kannattavuuteen. Hallitus kantaa vastuun käytännön toiminnan pyörimisestä. Lopuksi LSO-osuuskunta käyttää omistajavaltaa 87 %:n tasolla HK Ruokatalossa. Se on tuottajaomistajalle arvo, joka on mitattavissa ainoastaan seuraavan kysymyksenasettelun kautta: Mitä maksaa, jos taloudellisesti ja toiminnallisesti kunnossa olevaa HK Ruokataloa ei olisi? Mikäli tuottajaomistaja jättää äänestämättä, niin hän jättää heitteille kaksi asiaa. Ensimmäiseksi: Tänään 370 miljoonaa euroa omaisuutta, joka työskentelee HK Ruokatalon taseessa hänen elinkeinonsa hyväksi. Se on jäsentä kohden yli 50.000 euroa. Ja toiseksi: Aidon mahdollisuuden vaikuttaa omiin toimintaedellytyksiinsä. Myös huomenna, jolloin vasta suuri tuntematon alkaa. Jorma Savolainen
Haastattelussa Markku Aalto ja Pekka Laurila Mitä mieltä osuuskunnasta ja tulevaisuudesta ovat lihantuottajat Aalto ja Laurila LSO-osuuskunnan asioista keskusteltaessa Pekka Laurilan ja Markku Aallon kanssa ehdottomaksi ykkösaiheeksi nousee, miten säilyttää lihantuottajien päätösvalta HK Ruokatalon lihaketjussa. Uudet sukupolvet ja heitä itseään nuoremmat lihantuottajat pitäisi saada kiinteästi mukaan osuuskuntaan. Huoli ja pohdinnat LSO-osuuskunnan voinnista 10 tai 20 vuoden päästä, on Pekka Laurilalle ja Markku Aallolle selvästi läheinen aihe. Molemmat ovat LSO-osuuskunnan luottamustointa ja omaa elinkeinoaan hoitaessaan tottuneet ennakoimaan asioita ja katsomaan pitemmälle tulevaisuuteen. LSO-osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Markku Aalto on yhdistelmäsikalaa pitävä lihantuottaja Jämijärveltä. Rakennemuutos luo haasteita LSO-osuuskunnan jäsenistössä, aivan kuten maatalouden piirissä yleisesti, rakennemuutos etenee voimakkaasti. Aktiivituottajien määrän väheneminen tuo haasteita sekä lihantuottajille että LSO-osuuskunnalle. Puheenjohtajien mielestä osuuskunnan pääomahuollosta huolehtiminen on tulevien vuosikymmenten suurin haaste. Osuuskunta yhtiömuotona kun on siinä mielessä ongelmallinen, että jäsenen erotessa pääomat lähtevät mukana. Molemmat toteavat, että osuuskunnan pitää olla hyödyllinen jäsenelle. Mitä pitemmälle kehitys ja rakennemuutos etenevät, sen selvempi tämä hyöty on nimenomaan LSO-osuuskunnan jäsenille. LSO-osuuskunnalla on todellista äänivaltaa ja todellinen mahdollisuus vaikuttaa HK Ruokatalon lihaketjussa, joka on tällä hetkellä Suomen suurin kotimaisen lihan käsittelijä ja kannattavasti kansainvälistynyt liha-alan moniosaaja. Erityisesti nuorten tuottajien tietoisuuden lisääminen näissä asioissa on tärkeää - tulevaisuushan on heidän. Rakennemuutoksen suuruutta voi kuvata hyvin vaikkapa tuottajamäärien suhteuttamisella osuuspääomaan. On aivan eri asia koota noin 12 miljoonan euron osuuspääoma 5.000 jäsenen sijasta vaikkapa 2.000 jäsenen toimesta. HK Ruokatalon uusien tytäryhtiöiden myötä LSO Foodsin sopimustuottajiksi on tullut paljon uusia lihantuottajia, joka mahdollistaa osuuskunnan jäsenmäärän kasvun. Tämä kehitys auttaa sekä uusia että vanhoja jäseniä. Osuuspääoma kasvaa tällä hetkellä tyydyttävästi, joten välitöntä hätää ei asian suhteen ole. Suurten ikäluokkien luopuessa merkittävissä määrin tuotannosta asia tulee välittömästi akuutiksi. - Osuuspääoman keräämistä helpottaa tällä hetkellä pääomalle maksettava kilpailukykyinen korko. Siksi meidän on huolehdittava HK Ruokatalon kilpailukyvystä, sillä mahdollinen tuloksen heikentyminen vaikuttaa myös LSO-osuuskunnan koronmaksukykyyn, kuvailee asiaa Markku Aalto. - Tulevaisuuteen, osuuspääomien kehitykseen ja omistuksista huolehtimiseen pitää kiinnittää huomiota jo nyt, jatkaa Pekka Laurila. Omistuksen kehittäminen ja taseiden kunnossa pitäminen ovat tällaista varautumista. LSO-osuuskunnan jäsenyys turvaa kotimaista lihantuotantoa Nykyisen eli viisi vuotta sitten valitun LSO-osuuskunnan edustajiston aikana mm. lähes kolmannes lihasikaloista on lopettanut ja lopuista toisen puolen arvioidaan lopettavan seuraavan vuosikymmenen aikana. Kokonaistuotanto on kuitenkin kasvanut. Kun lihalla riittää kulutusta ja kysyntää, niin miksi tuottajan kannattaa kuulua LSO-osuuskuntaan?
Pekka Laurila on LSO-osuuskunnan hallintoneuvoston puheenjohtaja, naudanlihantuottaja Huittisista. - Minun mielestäni lihantuottajan kannattaa ehdottomasti kuulua sellaiseen tuottajaosuuskuntaan, joka on pääomistaja lihavalmisteita jalostavassa ja markkinoivassa yhtiössä. Pääomistajuus on tärkeää siksi, että se takaa näiden yhtiöiden kiinnostuksen nimen omaan kotimaiseen alkutuotantoon ja sen kehittämiseen ja pitämiseen kilpailukykyisenä niin hyvinä kuin huonompina aikoinakin. Osuuskunnalla on myös merkittävä rooli näiden yhtiöiden kilpailukyvyn rakentamisessa, toteaa Markku Aalto. - Yksityisen jalostusyhtiön kynnys siirtyä käyttämään kulloinkin edullisinta raakaainetta, on alhainen. Ja jatkossa se alenee entisestään, etenkin jos kotimaisuuden merkitys kuluttajalle vähenee. HK Ruokatalolla sen sijaan on intressi säilyttää kotimainen liharaaka-aine, koska se on myös osuuskunnan ja tuottajien edun mukaista, muistuttaa Markku Aalto. Tieto ja yhteistyö kehittämisen apuna Koko lihaketjun kilpailukykyä ja kannattavuutta on kehitettävä. Alkutuotannossa painetta luo tukiviidakko ja siinä tapahtuvat muutokset, lähinnä tukien heikkeneminen. Iso kysymys siis on, miten pitäisi kehittää? - Siinä keskeisintä on tieto. Toinen puoli tilalla tehtävistä töistä on teknistä suoritusta ja toinen puoli tietoa siitä, miten työ tehdään, sanoo Pekka Laurila ja jatkaa: - Tuottajien oma aika ja mahdollisuudet eivät aina riitä tiedon etsimiseen ja tulkitsemiseen. LSO-osuuskunta ja HK Ruokatalo ovat suuressa tietovirrassa lihaketju tuottaa valtavan määrän tuottajillekin hyödyllistä tietoa, etenkin nyt kun ketjun eri osista tuleva informaatio pystytään yhdistelemään ja prosessoimaan nopeasti. - Luotettavan tiedon määrä on lisääntynyt koko ajan, joten kehittämistoimenpiteitä voidaan tehdä tiloilla ja tuotannossa entistä varmemmalta pohjalta. Tiedon hyödyntäminen on yksi keskeinen asia, joka tuo uudenlaista lisäarvoa tuottajaomistajille. Paitsi, että ketju synnyttää tietoa itse, hankkii se myös täydentävää tietoa. Lisäksi se pystyy arvioimaan tiedon nopeasti ja näkemään onko siitä hyötyä vai ei. Elementit ovat kunnossa ja edut selkeät, tiivistää Pekka Laurila. Osuuskunnan hallinnon tehtävä on turvata tuottajien etu. Osa sitä työtä on pitää silmällä omistuksien arvon säilymistä ja tavoitteiden täyttymistä. Perustehtävänä huolehtia tuottajan eduista Markku Aalto kertoo lisätiedon avulla voitavan parantaa koko prosessin kannattavuutta. - Uskon tässä työssä olevan mahdollisuuksia saavuttaa tuloksia ja edistää tuotantopanosten kilpailukykyisyyttä muihin maihin verrattuna. Yksittäisellä tuottajalla ei käytännössä ole juurikaan mahdollisuuksia eikä voimaa vaikuttaa tuotantopanoksen hintoihin. Mutta osuuskunnan, tuottajien ja teollisuuden voimat keskittämällä siihen on parempi mahdollisuus. Esimerkiksi puheenjohtajat nostavat voimakkaana käyvän rehun hintaan liittyvän keskustelun. Molemmat toivovat, että tilanne ratkeaa yhteistyössä rehuteollisuuden kanssa ja muistuttavat, että rehukeskustelu on vasta alkua. Paljosta muustakin käydään tulevaisuudessa samaa keskustelua. Tuotantopanokset on saatava kilpailukykyiseksi, jotta tämä ketju jatkossa pärjää. Osuuskunnan rooli tässä tilanteessa on siis omalta osaltaan ajaa asiaa ja ottaa löysät pois. - Kyllä. Tällä hetkellä on juuri näin, sanoo Pekka Laurila. Markku Aalto muistuttaa LSOosuuskunnan perustehtävästä: - Perustamisesta asti perustehtävänä on ollut tukea ja vahvistaa jäsentensä toimintamahdollisuuksia. Siihen kuuluu yhtälailla niin jalostusketjun kehittäminen kilpailukykyisemmäksi kuin kilpailukyvyn valvominen oman jalostusketjun ulkopuolelta tulevien tuotantopanosten osalta. Osuuskunta toimii kaikissa jäsentensä liiketoimintaan kuuluvissa asioissa jäsentensä hyväksi.
- Lihaketjussa aloitettu prosessinohjaus on tuottanut tulosta. Tuottajat ovat omalta osaltaan kehittäneet prosessia tehokkaammaksi. Tämä on selvä osoitus siitä, että tuottajat haluavat löytää parempiin tuloksiin johtavia toimintatapoja. He ovat valmiita käytännön toimenpiteisiin. Viesti on mennyt perille, kertoo Pekka Laurila. Hankintaketjun toiminnan tehostumisesta tuottajat ovat jo saanet konkreettista hyötyä. Se ilmenee kolme kertaa vuodessa maksettavina tuotantopalkkioina. Markku Aallon mukaan kotimaisuus on tällä hetkellä iso asia ja on erittäin tärkeää, että suomalaisella kuluttajalla on vahva luottamus kotimaiseen tuotantoon: - Mutta me emme voi rakentaa tätä ketjua hyväksymällä muita maita suurempia kustannuksia vain, koska tuotamme kotimaista. Omat tuotemerkit tärkeitä Kauppaketjut hakevat parempaa katetta ja kannattavuutta valmisteiden markkinoinnissa private label-tuotteillaan. Ne ovat arvioineet vähintään 20:n jopa 30:n prosentin kauppojen hyllytilasta siirtyvän kauppojen omille merkeille. - Tilanteeseen voimme vastata ainoastaan teollisuutemme omilla vahvoilla parempaa katetta tuottavilla tuotemerkeillä, jolloin emme ole pelkästään kaupan alihankkijan asemassa. Omat vahvat tuotemerkit auttavat siihen, ettei lisäarvo synny jalostusketjussa ainoastaan kaupalle. Pekka Laurila ja Markku Aalto painottavatkin, että ylivoimaisesti tärkein omaisuus tälle ketjulle ovat lihateollisuuden vahvat tuotemerkit, joista pitää myös huolehtia. Suomalainen lihaketju eroaa Ruotsin, Norjan, Tanskan, Puolan ja yleensä muun Euroopan lihaketjuista siinä, että meillä lihan alkutuotanto, jatkojalostus ja omat tuotemerkit liittyvät yhteen ihan eri tavalla kuin muualla. Se on selkeä vahvuus, mutta asettaa myös monia vaatimuksia ketjun toiminnalle. Kilpailukyky on turvattava HK Ruokatalo tekee tulosta ja osa siitä palautuu osuuspääoman korkona. Eikö tässä tilanteessa osuuskunnan pitäisi hoitaa voiton jakaminen tuottajille korkeampana lihan hintana? - Vuonna 2002 HK teki tulosta noin kolme prosenttia liikevaihdosta. Se on omistajan kannalta huolestuttavan vähän, kun otamme huomioon tulevaisuuden haasteet. Osuuskunnan hallintohenkilönä ja tuottajana ottaisin itsekin mielelläni lisää tuottajahintaa. Mutta tuottajahinta muodostuu markkinoiden ohjaamana. Muut perusteet ovat kovin lyhytnäköistä ajattelua. Yksittäisen tuottajan kannalta markkinakanavan kilpailukyky on tärkeää. Tuotteiden on oltava kilpailukykyisiä ja niistä on saatava paras mahdollinen hinta. Vain se mahdollistaa tuottajan toiminnan jatkossakin. Suomen markkinoilla ei pärjää kuin vahvoilla tavaramerkeillä ja ehdottomasti kilpailukykyisillä tuotteilla, sanoo Markku Aalto Puheenjohtajat toteavat, että LSO-osuuskunta on kyennyt maksamaan viime vuosilta kilpailukykyisen koron, joka on ollut verottomana kymmenen prosenttia ja verollisena lähes 14 prosenttia. LSO-osuuskunta on HK Ruokatalon tuloksen myötä, pystynyt merkittävästi kohentamaan omaa taloudellista asemaansa sekä vahvistamaan omistustaan tulevaisuutta varten. HK Ruokatalon kansainvälistyminen on suomalaisen tuottajan etu - HK Ruokatalon kansainvälistymisen myötä suomalaisilla tuottajilla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet selviytyä. HK Ruokatalo on laajentanut toimintaansa Baltiassa ja Puolassa ainoastaan sellaisiin yhtiöihin, joilla on johtava tuotemerkki. On epätodennäköistä, että tälle alueelle tulee sellaista kansainvälistä kauppaketjua, joka ei tällaisia merkkejä tarvitsisi. Johtavia tuotemerkkejä valmistavaa yritystä on kauppaketjujen vaikea sivuuttaa. Markku Aalto muistuttaa myös, että tulevaisuudessa on mahdollista jonkin Suomessa toimivan merkittävän kauppaketjun muuttuvan monikansalliseksi. - Voimakkaan toimintaympäristön muutoksen tuomat haasteet eivät vähene jatkossakaan. Jos haluamme pysyä välttämättömänä kumppanina kaupalle, emme saa pudota maakuntasarjaan. Merkitys on sama, jos yhtiö lakkaa tekemästä tulosta, sanoo Pekka Laurila. - Meidän tehtävämme on pitää huolta osuuskunnan jäsenten tuottaman lihan markkinoinnista. Jos kaupan mielestä kanssamme ei tarvitse keskustella, ei silloin tarvita tuotteitammekaan ja olemme epäonnistuneet tehtävässämme. Kauppa on kertonut lisäävänsä kansainvälistä hankintaa. Jotta me pysyisimme tässä kuviossa mukana, niin meidän täytyy olla kansainvälisiä, riittävän vahvoja ja kilpailukykyisiä. Me emme voi määrätä kauppaa. Tämän Pekka Laurilan ja Markku Aallon esiintuoman asian merkitys korostuu, kun Suomen markkinoillakaan ei pärjää kuin vahvoilla tuotemerkeillä ja kovalla kilpailukyvyllä. Johtavia tuotemerkkejä on kaupan vaikea sivuuttaa ja ne ovat yksi tärkein omaisuutemme. Niistä ja osuuspääoman kehityksestä huolehtiminen on tärkeää kaikkien jäsenten ja erityisesti nuorempien tuottajien tulevaisuuden kannalta.
tarkastelee eurooppalaisia lihatuotteiden tavaramerkkejä. Euroopassa ei ole kuin yksi monikansallinen lihajalosteiden tuotemerkki. Kaikki muut ovat kansallisia tai korkeintaan parissa muussa maassa merkittäviä. Puheenjohtajat huomauttavat, että esim. HK Ruokatalon virolainen tytäryhtiö AS Rakvere Lihakombinaat suojaa osaltaan kotimarkkinoita. Sen hankkiminen auttoi myös kaikkia muita suomalaisia lihantuottajia, ei yksistään LSO:laisia. Nyt EU:n laajentuessa meidän ei tarvitse ajatella sellaista uhkakuvaa, jossa esim. Tanskassa tehokkaasti, maailmanlaajuisesti kilpailukykyisellä hintatasolla tuotettua sianlihaa olisi virolaisella työvoimakustannustasolla jalostettu noin neljän tunnin rekkamatkan päässä Helsingistä Suomen ylivoimaisesti vilkkaimmasta markkinaalueesta. Jollei HK Ruokatalo olisi laajentanut toimintaansa Baltiaan, voisi se tänään olla mahdollinen näkymä. Voiko jäseneksi tulla ulkomaalaisia tuottajia? Monikansallinen osuuskunta. Onko LSOosuuskunta jatkossakin suomalaisten tuottajien osuuskunta vai voiko jäseneksi liittyä edustajia muualtakin? - Asia tulee uuden hallinnon määriteltäväksi. Halukkuutta jäsenyyteen on muualta osoitettu. Mm. tästä asiasta uusi edustajisto joutuu käymään keskustelua ja pohtimaan miten edetään, sanoo Pekka Laurila. - Juuri näin. Kansainvälistyminen tapahtuu kuitenkin ilman muuta siten, että LSO-osuuskunnassa päätösvalta pysyy jatkossakin aina suomalaisilla alkutuottajilla ja osuuskunnan jäsenillä. Seuraavan viiden vuoden aikana keskustelemme myös, mikä on muissa maissa toimivien tuottajien osallistumismahdollisuus, jatkaa Markku Aalto. Rooli omistajana ja onnistuminen tehtävässä HK Ruokatalossa käsitellään nykyisin 75 prosenttia enemmän raaka-ainetta tuhat henkilöä pienemmällä työvoimalla kuin -90 luvun alkupuolella ja yhtiö tekee historiansa parhaita tuloksia. Silti vain kolme prosenttia tuloksesta jää viivan alle. Tämä kertoo toimintaympäristön muutoksien asettamista haasteista ja siitä, että kymmenen vuoden aikana tehdyillä rajuillakin kehittämistoimenpiteillä ei tulos ole tämän suurempi. Yksikään suomalainen lihatalo ei tänä päivänä voisi alkuunkaan toimia, jos se olisi maataloustulolakien aikaisessa kunnossa. - LSO-osuuskunta vakaana pitkäaikaisena omistajana on rauhoittanut toimintaympäristöä ja luonut pitkäjännitteisyyttä. EU-aikana yksittäisen tuottajan toimintaympäristössä muuttujia on ollut aivan riittämiin. Osuuskunta on pyrkinyt säilyttämään yhden toimintasektorin mahdollisimman vakaana, toteavat Markku Aalto ja Pekka Laurila. Mikä sitten on LSO-osuuskunnan rooli HK Ruokatalon omistajana Pekka Laurila? - Kaikki omistajien tekemät strategiset linjaukset. Lisäksi omistajat valvovat, että yritys toimii tavoitteiden mukaisesti ja myös saavuttaa tavoitteet. - Osuuskunta on onnistunut tehtävässään, kun koko lihaketjun kilpailukyvystä on huolehdittu hyvin ja silti pitkällä aikavälillä tuottajan saama hinta on EU-maiden keskiarvon yläpuolella. On tärkeää, että lihan hinta on kilpailukykyinen samoilla markkinoilla toimivien muiden ketjujen lihan hintoihin nähden. - Yksittäiselle tuottajalle yksi ylivoimaisen tärkeä asia oman toiminnan ja tulevaisuuden kannalta on, että se lihaketju, mihin hän kuuluu, on kaupalle välttämätön. - Tällä ketjulla on oltava hyvät tavaramerkit ja lisäksi sen on oltava kilpailukykyinen. Ainoastaan tämä varmistaa sen, että joku tulee ja hakee tilalta lihat myös tulevaisuudessa markkinahintaan, sanoo Pekka Laurila. Kotimaista lihaa riittää myös tulevaisuudessa Uskotteko, että tulevaisuudessakin saatavilla on kysyntää vastaava määrää kotimaista lihaa? - Kyllä sitä on. Esimerkiksi Euroopan tasolla elintarvikkeiden tuottaminen on lähibisnestä. Kokonaisuutena Euroopassa vain n. 10% elintarvikkeista kulkee rajojen yli, toteaa Markku Aalto. - Minäkin uskon siihen, että jatkossa tuotamme riittävästi kotimaista lihaa. Haasteet on nähtävä, jotta ne voitaisiin toteuttaa, lisää Pekka Laurila. Tukiasioista puheenjohtajat muistuttavat, että maataloustuilla ei itse asiassa tuetakaan maataloustuottajia vaan kuluttajia. - Kaikissa läntisen pallonpuoliskon maissa, joissa elintarvikkeista ei ole ollut pulaa, on elintarvikkeiden hintoja pidetty tuotantokustannuksia alhaisempina tukemalla tuotantoa. Elintarvikkeiden osuus kotitalouksien menoista pienenee koko ajan. Kauppa on elintarvikkeissa hintaorientoitunut ja asiakas houkutellaan kauppaan edullisella hinnalla. Toki samalla vaaditaan tuoteturvallisuutta ja hyvää laatua. Tämä on johtanut kuluttajien asenteiden muuttumiseen niin, että esim. harrastukset saavat maksaa mitä vain, mutta ruoan on oltava halpaa. Mikäli haluamme pysyä välttämättömänä kumppanina kaupalle, me emme saa pudota maakuntasarjaan. Jos kaupan mielestä kanssamme ei tarvitse keskustella, eikä tuotteitamme tarvita olemme epäonnistuneet tehtävässämme. Meidän perustehtävämme on pitää huolta jäsentemme tuottaman lihan markkinoinnista - niin että se toteutuu kannattavasti myös tulevaisuudessa. Tulevia haasteita Mitkä ovat HK Ruokatalon ja tuottajien oman toimintaympäristön tulevaisuuden näkymät ja tulevat haasteet Markku Aalto ja Pekka Laurila? - Omien tuotemerkkien merkitys korostuu jatkossakin. Ilman omia vahvoja ja laadukkaita tuotemerkkejä oma jalostava teollisuus ei pärjää. Erityisesti tämä korostuu kaupan keskusliikkeiden omien private label tuotemerkkistrategioiden myötä. - Suurimpia haasteita tuottajille tuovat varmasti alkutuotantoyksiköiden kehittämiseen ja yksikkökoon muuttamiseen liittyvät asiat. Sitä kautta haasteet liittyvät investointimahdollisuuksiin ja omaan talouteen. Muuttuva toimintaympäristö pitää huolen sitä, että jos paikalleen pysähtyy niin asiat menevät ohitse. - LSO-osuuskunnan perustehtävä on auttaa tuottajia heidän toiminnassaan ja sen edellytysten turvaamisessa. Tulevissa edustajiston vaaleissa toivomme näkevämme vilkasta osanottoa niin ehdokasasettelussa kuin äänestykseen osallistumisessa, toteavat Markku Aalto ja Pekka Laurila.
Haastateltavana Simo Palokangas Omistajia kiinnostavat menestys ja jatkuvuus, tuottajaomistaja ei ole poikkeus. HK Ruokatalossa rakennetaan tulevaisuutta Vaikka LSO-osuuskunnan historia ulottuu yli 90 vuoden taakse, niin HK Ruokatalo yhtiönä on vasta 15-vuotias. LSO-osuuskunnan omistamassa lihateollisuudessa asiat ovat viime vuosina menneet hyvään suuntaan: markkina-asema on vahva ja menestystä on syntynyt. Haasteet eivät ole HK Ruokatalon toimitusjohtajan Simo Palokankaan mielestä kuitenkaan vielä loppumassa. - Yli 90-vuotiaan organisaation matkalle on tietysti sattunut hyviä ja huonoja aikoja ja syytkin niihin voivat olla monenlaisia. Taustalla on ollut myös sekä osuustoiminnan että yhtiöiden johtamisen kriisiä, toteaa Simo Palokangas. u HK Ruokatalossa on kurssi kääntynyt Simo Palokankaan johdolla ylöspäin. 1990-luvun alkupuolen myrskyistä ja aallokosta on noustu upealla suorituksella. - Olemme pystyneet kääntämään koko yrityksen nykyaikaan, pitämään kotimarkkinat - myös tuonnilta - ja pitäneet myös markkinaosuudet. Meillä on hallussa ykköstuotemerkit Suomessa ja yritys on kansainvälistynyt hyvin ja kannattavasti, hän toteaa.
Muutoksien myötä menestykseen 1990-luvun alkuvuosina LSO:n lihateollisuuden tilanne ja varallisuusasema huononivat. Sitten mentiin Euroopan Unioniin. Hinnat laskivat viidenneksellä, niin että samasta tuotannosta kuin aiemmin saatiin miljardi markkaa vähemmän rahaa. Siirtyminen markkinatalouteen oli raju. Simo Palokangas aloitti LSO-osuuskunnan lihateollisuuden vetäjänä vuonna 1994 vaikeassa tilanteessa. Hän käynnisti voimakkaan saneerauksen ja toiminnan kehittämisen monilla eri alueilla. Yksi merkittävä muutos tapahtui vuonna 1997, kun HK Ruokatalon nykyinen liiketoiminnan rakenne luotiin ja yhtiö listautui Helsingin pörssiin. Samalla LSO-osuuskunta luopui hankintaliiketoiminnasta ja keskittyi omistajaohjaukseen. - HK Ruokatalon yhtiörakenne kaksine osakesarjoineen ja LSO-osuuskunnan vahva rooli pitkäaikaisena sijoittajana ovat mielestäni hyvä asia. Elintarvikeketjun olemassaolo on Suomelle tärkeää, ja on hyvä, että päätöksenteossa säilyy koko ketjun jäsenten intressi, sanoo Simo Palokangas. - Yksi listautumisen eduista on, että olemme voineet hankkia rahoitusta tuottajien joukon ulkopuolelta aikana, jolloin tuottajat ovat itse tarvinneet rahaa omaan rakennekehitykseen. Meille on tarjoutunut tilaisuus kasvaa ja kansainvälistyä nopeammin kuin jos olisimme olleet osuuskuntana, jolloin oma pääoma ei olisi riittänyt toteutuneeseen kehitykseen. Kotimarkkinat on pidetty ja kansainvälistytty kannattavasti Osuustoimintayritysten viimeaikaiseen menestykseen on sanotttu vaikuttaneen kaksi asiaa, hyvä johtaminen ja toiminnan tehokkuus. On myös sanottu, että osuustoimintataustaiset yritykset koettaisiin kansan silmissä vakaiksi ja luotettaviksi. Allekirjoitatteko nämä näkemykset? - Toivottavasti näin on - tosin eivät kaikki ole menestyneet. Johtamismielessä osuuskunnalla ja osakeyhtiöllä ei ole eroa. Samanlaista tehokkuutta, tuotteistusta, markkinointia, asiakastyytyväisyyttä, kuluttajien ja asiakkaiden ymmärtämistä tarvitaan yritysmuodosta riippumatta. - Olemme pystyneet kääntämään yrityskulttuurin ja koko yrityksen nykyaikaan, pitämään kotimarkkinat itsellämme - myös tuonnilta - sekä pitämään markkinaosuudet. Meillä on hallussa ykköstuotemerkit Suomessa ja samalla olemme kansainvälistyneet. Aikanaan pelkästään kotimarkkinoilla toiminut yritys, josta ulkomaille mentiin ehkä lähinnä käymään messuilla, on kansainvälistynyt kannattavasti, toteaa Palokangas. Tuloksen kautta rakentuu tulevaisuus niin tuottajalle kuin yritykselle HK Ruokatalossa viime vuosikymmenellä asetetut tavoitteet kannattavuudessa, omavaraisuudessa ja kansainvälistymisessä on jo lähes saavutettu. Entä tästä eteenpäin? - Ei tavoitteet suinkaan siihen loppuneet. Meillä on pysyviä tavoitteita mm. kannattavuuden ja kasvun suhteen. Pitkällä aikavälillä kasvumme tapahtuu pääosin kansainvälistymällä. Kotimaan osuutemme on jo niin suuri, että sitä kautta tavoite ei näillä näkymin voi kannattavasti täyttyä. - Tulostavoitteet ovat välttämättömiä. Ne ovat piiska ja porkkana, jotka motivoivat organisaatiota. Tehokkuus tähtää tulokseen eikä tehokkuudella ole merkitystä jos se ei tuota tulosta. Työtä voidaan tehdä vaikka kuinka, mutta se on turhaa jos tulosta ei tule. - On hyvä muistaa, että tulos ei ole tuottajilta pois. Lähtökohtana HK Ruokatalon lihaketjussa on, että maksamme tuottajille, omistajillemme kilpailukykyisen hinnan raakaaineesta. Tuloksen kautta rakentuu pidemmällä tähtäimellä terve pohja ja jatkuvuus. Vain kannattava yritys pystyy palvelemaan tuottajia keskeisenä sidosryhmänä. Simo Palokankaan mielestä lopputulos on selvä, jos yritys antaa viestin, että nollatulos riittää. Se johtaa nopeasti tehottomuuteen, motivaation mädäntymiseen ja kustannusten nousuun, eikä tulosta myöskään syntyisi. Tuloksenteolla HK Ruokatalo pystyy kehittämään tuotantoa, investoimaan tulevaisuuteen, tekniikkaan, kasvuun, markkinointiin, rakentamaan tuotemerkkejä ja turvaamaan jatkuvuutta. Aktiivisella asioiden kehittämisellä uhkasta voi tulla mahdollisuus Tämän hetken kehittämiskohteista Palokangas nostaa esiin mm. johtamisjärjestelmän. - Kysymys on prosessien hallinnasta, niiden ymmärtämisestä ja niihin sitoutumisesta. Tällä toimialalla ei yleensä voi tehdä suurta harppausta kerralla, vaan kyse on aktiivisesta asioiden kehittämisestä joka päivä. Tänään teemme paremmin kuin eilen ja huomenna paremmin kuin tänään, tiivistää Simo Palokangas. - Tässä kehitystyössä ja eri menetelmien käyttämisessä olemme edenneet jo varsin pitkälle. Tehtävää riittää silti. Tuotteistoa pitää hioa, asiakkaiden kanssa tarvitaan pidemmälle meneviä yhteistyöprojekteja, joita on meneilläänkin. Kansainvälistymisessä tarvitaan toimia Baltiassa EU:n tulon myötä, samoin Puolassa. - EU:n laajenemiseen olemme etukäteen varsin hyvin valmistautuneet ja HK Ruokatalon kannalta Baltian maiden ja Puolan tulo EU:n jäseniksi on positiivinen asia. Käänsimme sen meille aikanaan mahdollisuudeksi - muutenhan se olisi uhka. Kaupan rakennemuutos on iso asia Kauppa muuttuu Suomessa. Miten se vaikuttaa HK Ruokatalossa? - Kaupan rakennemuutos on meille isompi asia kuin EU:n laajeneminen. Se näkyy monella tavalla. Hintakilpailu ja hinnan merkitys on korostunut. Kauppa on kansainvälistänyt ostojaan - sillä on esim. nettihuutokauppa, jossa tarjotaan ja ostetaan globaalisti - ja erilaisilla yhteistyöjärjestelmillä se pyrkii isoihin kertaostoihin. Kauppa kansainvälistyy, Suomessa ovat jo nyt edustettuina saksalaisten lisäksi myös ruotsalaiset, toteaa Simo Palokangas ja jatkaa. - Meidän on huolehdittava HK Ruokatalon omista rakenteista, niin että myös 10-20 vuoden päästä olemme kilpailukykyinen ja pystymme tyydyttämään silloisten asiakkaiden tarpeita. Ne tarpeet ovat varmasti hyvin erilaisia kuin tänä päivänä. Suurin kotimaisen lihan käsittelijä ja sitoutunut lihantuottajiinsa Miten asiat ovat tuottajien kohdalla tulevina vuosina? Miltä näyttää kotimaisen lihan ja lihantuotannon asema HK Ruokatalon lihaketjussa? Onko ketju sitoutunut kotimaisuuteen Simo Palokangas? - Ensinnäkin voi todeta, että 90-luvun puolivälissä HK Ruokatalon lihaketjun kotimaiset raaka-ainehankinnat olivat 80 miljoonaa kiloa. Vuonna 2003 teurastimme lähes 140 miljoonaa kiloa eli kasvu on yli 70 prosenttia. Olemme päässeet siihen tilanteeseen, että meillä on täysin kotimaista raaka-ainetta käytettävissä HK Ruokatalon tarpeisiin. Kotimaisen lihan käsittelijänä olemme suurin. - Toteutunut kehitys ja tavoitteemme kertovat sitoutumisesta kotimaiseen raakaaineeseen. Tavoite on myös jatkossa pystyä tyydyttämään vähintään kotimarkkinat kotimaisella raaka-aineella. Myös hallittua vientiä tapahtuu, tälläkin hetkellä Baltiaan, EU-alueelle ja aina Japania ja USA:ta myöten. - Koska olemme sopineet, että kaikki HK:n ja Kariniemen merkeillä myytävät tuotteet tehdään kotimaisesta raaka-aineesta, niin kyllä meillä on oltava kotimaassa lihaketju kunnossa, sanoo Simo Palokangas. LSO-osuuskunta on vakaa omistaja, joka näkee koko ketjun tarpeet Monet lihantuottajat pitävät tärkeänä, että tuottajilla on omistuksien kautta äänivaltaa jalostavassa lihateollisuudessa. Onko teidän mielestänne teollisuudelle merkitystä sillä, että on olemassa suora linkki omistuksien kautta raaka-aineen lähteille? - Näen LSO-osuuskunnan vakaana omistajana. Jos silloin 90-luvun puolivälissä, kun tilanteet olivat pahimmillaan, HK Ruokatalon omistajina olisi ollut pelkästään sijoittajia eikä meillä olisi ollut tätä ketjuyhteyttä, niin yritystä ei olisi pelastettu. LSO-osuuskunta oli kärsivällinen omistaja ja niin päästiin vaikeuksista yli. - Tänä aikana toimintatapa, yrityskulttuuri ja myös hallinnon kulttuuri ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Puolin ja toisin nähdään koko ketjun tarpeet eikä katsota asioita lyhyellä tähtäimellä tai vain yhtä osaa. Omistusrakenne on varmasti ollut eduksi tässä. Se, että samalla on onnistuttu tasapainottamaan tuottajaomistajien ja sijoittajien intressit, on vaatinut laajakatseista hallintoa, joka on nähnyt kummatkin tarpeellisiksi yritykselle. Tuottajan ääni ja toiminnan turva Kuuluuko HK Ruokatalossa tuottajien ääni? Missä se kuuluu ja millä tavalla sen pitäisi kuulua? - HK Ruokatalossa tuottajien ääni kuuluu erityisesti hallituksessa. Meillä on periaate, että hallituksen jäsenistä enemmistö on aktiivituottajia. Yhtiökokouksessa taas LSOosuuskunnan hallintoneuvoston puheenjohtaja käyttää osuuskunnan äänivaltaa ja sitä kautta hallintoneuvoston mielipide vaikuttaa yhtiökokouksen päätöksiin. - Hallinnossa joutuu ottamaan tietysti hieman erilaisen näkökulman kuin pelkästään tuottajana. Hallituksen jäsenten pitää arvioida
HK Ruokatalo on suurin kotimaisen lihan käsittelijä ja sillä on Suomessa ykköstuotemerkit. Kansainvälistyessä on pidetty hyvien, tunnettujen tuotemerkkien tärkeys kirkkaasti mielessä. Myös Baltiassa ja Puolassa toimintaan liittyvät kiinteästi kunkin maan johtavat tuotemerkit. k o t i t i l a l t a Outokumpu mahdollisimman kilpailukykyisesti niin, että ei synny osa-optimointia. Samalla minimoidaan virhekustannukset ja yleiskustannukset. - Puhutaan kurinalaisuudesta. Suunnitellaan ja tehdään se mitä on sovittu ja jokainen pitää lupauksensa. Poikkeamat ja epätasapaino ketjun toiminnassa polkevat kustannustehokkuuden jalkoihinsa. Siksi ohjauksen on oltava selkeää ja kaikkien osapuolten kiinteästi mukana. - Keskinäisen ymmärryksen lisäämisestä ja ketjun toiminnan kehittämisestä lähtee nyt aloitettu LSO Lihamestari-valmennuskin. Monesti asioiden sujumista haittaa, että puolin ja toisin ei oikein tiedetä miten prosessi toimii ja miten mikin asia vaikuttaa muihin ketjussa mukana oleviin. PUOLA Kolo Warszawa Eura Säkylä Turku Sokolow Tarnow Debica Czyzew Mellilä Jaroslaw Tampere Forssa Tallinna Vantaa Riika VIRO Viiratsi Riihimäki Rakvere LIETTUA Vilna LATVIA Pietari kokonaisuutta. Myös sitä, mistä tulee se kassavirta, jolla maksetaan tuottajahinnat, palkat jne. Ainoa pitkäjänteinen keino toiminnan turvaamiseen on, että meille syntyy jatkuva kassavirta asiakkaalta ja kustannukset pysyvät kurissa. Sopimustuotanto, sitoutuminen ja keskinäinen ymmärrys avainasioita Lihaketjun yhteistyöhön liittyy sopimustuottajuus. HK Ruokatalolle sopimustuotanto on hyvin oleellinen osa toimintaa, toteaa Palokangas. - Siinä kunnioitetaan puolin ja toisin pelisääntöjä. Koko tilalta asiakkaalle -prosessin hallinta edellyttää tiivistä sopimustuotantoa. Sen avulla prosessi voidaan saada toimimaan Kasvua kestävällä rakenteella Osuustoiminnalla on hallussaan 72 % lihateollisuudesta. Miten näette sen kehittyvän? - Viime aikoina se on kasvanut, ainakin HK Ruokatalossa, osin sen vuoksi, että meillä on ollut yrityskauppoja kuten Koiviston Teurastamo ja Pouttu Foods. Me kehitämme ja edistämme ensisijaisesti omien tuottajien toimintaa ja edellytyksiä, jotta heillä on mahdollisuus kasvaa. Se on ollut kestävä rakenne ja varmistanut meille raaka-aineen saannin. Onko kotimaassa sitten tyyni rauhallista eikä kovia paineita kun kilpailu ja kasvu pääosin tulevat ulkomailta? - Kyllä kilpailua riittää. Se on kiristynyt jopa niin, että moni yrittäjä on poistunut alalta. Se, että pärjää kotimaassa ja pystyy orgaanisesti kasvamaan ilman yrityskauppoja edellyttää, että yritys on kilpailukyvyltään aivan kärkikastissa. Jos olemme huonompia kuin muut niin kilpailussa hävitään. Uskoa suomalaiseen lihaketjuun Tuottajien kokema epävarmuus ja maatalousratkaisujen tilanne heijastuvat monessa asiassa. Millaisena näette tilanteen tältä osin? - EU:n maatalouspolitiikasta on tullut erittäin monimutkainen ja byrokraattinen rakennelma. Hyvänä puolena on tietysti se periaate, että alkutuotanto pyritään säilyttämään kaikissa maissa. Jos kilpailu olisi täysin vapaata niin Suomi täällä reuna-alueilla olisi vielä huonommassa asemassa. - Käytännössä, kun toimitaan koko EU:n alueella ja on erilaisia maita, tapoja ja kulttuureita, niin tämä on johtanut sellaiseen byrokratiaan, mikä koettelee tuottajien hermoja. Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että rakennekehitys ja toimintamuutokset etenevät jatkossakin. - Uskon siihen, että suomalainen lihantuotantoketju ja tuottajat tulevat pärjäämään. Rakennemuutos on ollut suuri ja nopea, mutta toisaalta täytyy muistaa, että meillä koko sodanjälkeinen maatalouspolitiikka oli nykyiseen verrattuna hyvin erilaista, suljetun talouden politiikkaa. Se osaltaan jarrutti rakennekehitystä. Nyt on ollut tarvetta nopeuttaa kehitystä. Kilpailukykyä kehitettävä myös tuotantopanoksissa - Meille on tärkeää, että osaaminen tiloilla lisääntyy, ja että olosuhteet ja rakenteet ovat
sellaiset, että ne edistävät tuottavaa toimintaa. Tarvitaan myös lisää kilpailukykyä tuotantopanoksiin. Siksi lähdimme mm. kotieläinjalostukseen ja olimme perustamassa Finnpigiä. - Rehu on yksi sellainen asia, joka on noussut pinnalle kansainvälisen kokemuksen lisääntyessä. Kun on vertailtu Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Baltian hintatasoja, niin selvästi kalleinta rehu on Suomessa. Esimerkiksi broilerissa tuottajan saama tuki on mennyt suoraan rehun hintaan. - Näistä asioista on alettu vakavasti keskustella rehuteollisuuden kanssa. Samalla mietimme keinoja, joilla rehun hinta saadaan kilpailukykyiseksi ilman, että menetämme nykyistä salmonellavarmuutta tai muitakaan tärkeitä asioita. Virhekustannusten väheneminen on yhteinen etu Millaisilla asioilla mielestänne voidaan edelleen kehittää kilpailukykyä ja tuottavuutta niin teollisuudessa kuin tiloilla? - Kyllä tiedonvirtaa tarvitaan puolin ja toisin, että ymmärretään koko ketjun toimintaa. Se koskee myös tuotteen laatua, että tuotettu teuraseläin on sellaista laatua mitä asiakas ja kuluttaja tarvitsevat ja että se pystytään hyödyntämään valmistuksessa mahdollisimman hyvin. Voidaan puhua teollisuuden termein virhekustannusten minimoinnista myös alkutuotannossa. Esimerkiksi osapoistot ja hylkäykset johtavat teurastuskapasiteetin laskuun ja ylimääräisiin kustannuksiin ja ne heikentävät myös tuottajan tulosta. - Virhekustannukset koskettavat yhtä lailla tilaa - niitä syntyy kun eläin kuolee tai on laadultaan heikko tai ei kasva niin kuin pitäisi. Virhekustannuksiin voi lukea senkin, jos rehua kuluu liikaa, rehukustannus on korkea ym. Virhekustannusten vähentäminen on yhteinen etu. Kyse on paljolti siitä hyväksytäänkö asiat vai halutaanko niille tehdä jotain kannattavuuden edistämiseksi. Lihan laatu syntyy tilalla, sen jälkeen sitä pystytään vain säilyttämään tai huonontamaan. Laadun parantaminen ei ole mahdollista enää lihaketjun loppuosassa. Samoin myös tuottajan tulos tehdään tilalla ja siihen voidaan vaikuttaa osaltaan virhekustannusten minimoinnilla. - Kaikki virhekustannukset, jotka tilalla saadaan karsittua, vaikuttavat tuottajan tulokseen. Turha kustannus on suoraan pois tuottajan pussista. Laatumaksutavassa tuottaja saa hyödyn myös laadun paranemisesta. Valtaosaltaan hyöty tuottajalle virhekustannusten poistumisesta näkyy joko tuotantokustannuksien vähenemisenä tai tilityksissä parempana hintana. Koskaan ei virhekustannusten poistamisessa päästä nollaan, mutta mahdollisuuksia vähentämiseen on paljon. Omistajuus on vaativa laji isossa kansainvälisessä yrityksessä Suuria haasteita LSO-osuuskunnalle aiheuttavat mm. osuuspääoman kehitys ja jäsenistön määrä, mutta mitä muita tärkeitä tulevaisuuden haasteita osuuskunnalla on? - Olennaista tietysti on, että LSO-osuuskunta pystyy säilyttämään taloudellisen voimansa ja olemaan pääomistaja HK Ruokatalossa. Se edellyttää, että osuuskunnalla on osuuspääomaa riittävästi ja pääomia käytettävissä. Tilanne on tällä hetkellä ihan hyvä - kilpailukykyinen korko on tuonut pääomaa, myös vapaaehtoisina sijoituksina. - Toinen tärkeä asia on, että käytettävissä on hallintoihmisiä, jotka ymmärtävät omistajan roolin ja vaativat HK Ruokatalolta kehittymistä, tehokkuutta ja tulosta. On tärkeää myös, että hallinnolla on taitoja ja tietoja ison kansainvälisen yrityksen johtamiseen. LSO-osuuskunnalle on tärkeää valita oikea rooli ja oikeat henkilöt toteuttamaan näitä asioita. Luottamusta tulevaisuuteen ja alkutuotantoon Millaisia terveisiä lähettäisitte tänä päivänä lihantuottajille Simo Palokangas? - Yksi on se, että luottakaa tulevaisuuteen. Vaikeita aikoja on ollut ennenkin. Jatkuvuuden turvaa tuo osaltaan se, että lihaketjussa on mukana kannattava ja kilpailukykyinen HK Ruokatalo. - Tärkeää on myös, että tuottajat rakentavat omaa tulevaisuuttaan ja miettivät mitä se heiltä vaatii. Tiedonkulkua puoleen ja toiseen on varmasti tarvetta lisätä edelleen. - Meillä HK Ruokatalossa on yhtenä päämääränä olla aivan Euroopan kärjessä tässä ydinprosessissa tilalta asiakkaalle, sen osaamisessa ja hallitsemisessa. - Siihen kuuluu keskeisenä osana alkutuotanto, sanoo Simo Palokangas. Tulevaisuuden lihantuottajat Suomessa - onko perustana mielestänne perheviljelmä vai joku muu? - Kyllä se on pääasiallisesti perheviljelmä, mutta niin, että tilalla voi olla myös palkattua työvoimaa. Yhteistyörakenteita tilojen kesken on jo syntynyt ja uskon niitä syntyvän jatkossakin. Se on verkostoitumista, yhteistoimintaa, jolla voidaan jakaa töitä järkevästi, hallita kustannuksia ja riskejä. Rakennekehitys ja toiminnan muutokset etenevät myös jatkossa ja tukijärjestelmiin liittyvä byrokratia varmasti koettelee tuottajien hermoja. Uskon, että suomalainen lihantuotantoketju ja tuottajat tulevat pärjäämään, kun toimitaan yhdessä ja pidetään huolta koko ketjun kilpailukyvystä. Myös tuotantopanosten kilpailukyky on tärkeää.
LSO FOODS OY Tero Hemmilä Lihanhankinta on yhteistyötä ketjussa Lihantuotanto ja hankinta ovat muuttuneet ja kehittyneet voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Taloudellisen toimintaympäristön muutos on pakottanut kaikki - niin lihaa tuottavat tilat, niille tuotantopanoksia toimittavat tahot kuin myös lihateollisuuden parantamaan kustannustehokkuuttaan merkittävällä tavalla. Tällä tiellä on edetty sekä ketjun rakenteellisin että toiminnallisin muutoksin. Koko ketjun ja siinä toimivien osapuolten rakenne muuttuu tulevaisuudessa edelleen, mutta yhä enemmän koko ketjussa on tarvetta sen toiminnallisille muutoksille. HK Ruokatalo Oyj:n suurimman yksittäisen omistajan ylimpänä päättävänä toimielimenä edustajisto on paljon vartijana seuraavien vuosien aikana, kun toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia. Jälleen tarvitaan viisaita ja kaukonäköisiä ratkaisuja.
T ulevaisuudessa lihaketjumme joutuu yhä tiukempaan kansainväliseen kilpailuun. Siksi koko ketju on viritettävä huippukuntoon. Se ei tapahdu enää optimoimalla kunkin ketjun osapuolen tai toimijan yksittäistä tehokkuutta ja tulosta vaan optimoimalla koko ketjun tehokkuus ja tuloksellisuus. Ketjussa teemme yhteistyötä itsenäisten toimijoiden kesken. Kuinka paljon ketjun eri osapuolet ymmärtävät toinen toistensa tekemistä? Ovatko nämä toimijat kiinnostuneita oman toimintansa vaikutuksista toistensa tekemiseen ja sitä kautta koko ketjun tuloksellisuuteen? Virhekustannus syö kannattavuutta niin teollisuudessa kuin tiloillakin Sanotaan, että huonojen yritysten kustannuksista useita kymmeniä prosentteja on turhia virhekustannuksia. Virhekustannukset ovat tulosta väärin tekemisestä, niillä ei ole synnytetty lisäarvoa varsinaiseen toimintaan. Parhaillekin yrityksille virhekustannuksia saattaa syntyä jopa kymmenen prosenttia. Useimmiten syynä ovat osaamattomuus, ymmärtämättömyys jne. Mitä useampi osapuoli yrityksen tulokseen vaikuttaa, sitä suuremmaksi muodostuu mahdollisuus virhekustannuksiin. Jos virhekustannusten määrä yksittäisen yrityksen tasolla - maatilat mukaan lukien - on edellä kuvatulla tasolla, voi vain kuvitella, kuinka paljon se on koko lihaketjussa. Kehitystä oikeilla valinnoilla ja toimimalla niiden mukaisesti Uskon, että välttämällä edes puolet nyt syntyvistä virhekustannuksista, ketjumme parantaa kilpailukykyään merkittävästi. Tärkeää on huomata, että virhekustannuksia välttämällä emme hae tehokkuutta kenenkään "selkänahasta", vaan siitä, että ymmärrämme asiat samalla tavalla, jonka itse asiassa pitäisi vain helpottaa jokaisen työtä. LSO Foods pyrkii sopimustuottajayhteistyöllään kehittämään lihaketjua niin, että virhekustannuksia voitaisiin vähentää mahdollisimman paljon. Kehittäminen lähtee liikkeelle strategisesti oikeiden valintojen tekemisestä ja sen jälkeen toiminnan hiomisesta huippukuntoon. Jälkimmäisessä on nimenomaan kysymys suurelta osin toiminnan virhekustannusten minimoimisesta. Sopimustuotannon pelisäännöt ja käytännöt luovat tehokkuutta LSO Foods on uudistanut koko sopimustuotantonsa. Sopimustuotannon tavoitteena on hallita ketjua paremmin, saada sen myötä markkinoilta parempi hinta ja kyetä toimimaan kustannustehokkaammin koko ketjussa. Pääosa sopimustuottajistamme on tehnyt kanssamme jo uuden tuotantosopimuksen. Uudet tuotantosopimukset pitävät sisällään suuren joukon toiminnan pelisääntöjä, joiden tarkoituksena on luoda ketjuun pitkäjänteisyyttä ja tehokkuutta. Näiden lisäksi on edelleen olemassa paljon kirjoittamattomia, mutta toimintatavaksi vakiintuneita käytäntöjä, joiden tarkoituksena on samalla tavoin luoda tehokkuutta koko ketjuun. Kehitysohjelmista apua tiloille Sopimustuottajiemme tuotantoa pyrimme kehittämään lisäksi neuvonnan kehitysohjelmin. Esimerkkinä voi mainita nautaketjussa jo jonkin aikaa käytössä olleen LSO Laatusonni ohjelman ja sikaketjussa LSO Porsasmestari- ja LSO Sikamestari ohjelmat sekä rakentamisessa LSO Raksan, muuta neuvontaa unohtamatta. Tällä tilatasolla tehtävällä työllä on yhä edelleen hyvin keskeinen rooli erityisesti tilatason toiminnan kilpailukyvyn kehittämisessä. LSO Lihamestari auttaa lisäämään koko ketjun kilpailukykyä Edellämainittujen kehitystoimenpiteiden lisäksi käynnistimme helmikuussa 2004 LSO Lihamestari sopimustuotantovalmennuksen. Tässä valmennuksessa pureudumme ennen kaikkea LSO Foodsin ja sopimustuottajien väliseen yhteistyöhön kuten eläinvirtojen hallintaan logistiikkaprosesseissa ja laadun varmistukseen eläinterveydenhuollossa, eläintaudeilta suojautumiseen, lihan laatuun ja hygienia-asioihin. Tavoitteena on käydä yhdessä läpi toimintamme pelisääntöjä ja sitä kautta pyrkiä minimoimaan virhekustannuksia. Tärkeää on huomata, että näissä asioissa ketjullamme on edelleen parannettavaa. Kehittäminen ja virhekustannusten vähentäminen luovat selviytymisen edellytyksiä koko lihaketjulle. Tulevaisuudessa ketjun osapuolten kilpailukyky ja toiminnan jatkuvuus riippuu yhä enemmän koko ketjun kilpailukyvystä. Edustajistolla tärkeä rooli sopimustuotannon kehittämisessä LSO-osuuskunnan edustajisto toimii edustajana sille laajalle aktiivilihantuottajajoukolle, joka tuottaa pääosan HK Ruokatalon jalostamasta lihasta ja joka toimii sopimustuotantoyhteistyössä LSO Foodsin kanssa. Edustajistolla on näin ollen tärkeä rooli sopimustuotannonkin kehittämisessä. Nyt valittavalta edustajistolta odotetaan näkemystä myös tältä osin, jotta ketjumme kilpailukyky kehittyisi entisestään. Tero Hemmilä Jäsenet käyttäkää tulevissa vaaleissa tilaisuus hyväksenne niin ehdokaslistoja täyttäessänne kuin vaalissakin. Nämä tilaisuudet toistuvat harvoin. Seuraava tilaisuus tarjoutuu vasta viiden vuoden kuluttua.
Haastateltavana Tiina Varho-Lankinen Hallintohenkilön tehtävät käytännön kokemuksia ja näkemyksiä O lemme laajentaneet ja kehittäneet tilan toimintoja varsin tiiviiseen tahtiin tilanpidon aloittamisesta lähtien. Viimeisin investointi oli vuosi sitten valmistunut 30.000 linnun broilerkasvattamo. Aikaisempi työkokemus itselläni taloushallinnon ja tietotekniikan puolelta ja aviomiehelläni Tarmolla puolestaan sähkö- ja automaatiosuunnittelun puolelta on osoittanut varsin käyttökelpoiseksi ja tarpeelliseksi osaamiseksi. Tämän päivän maatalousyrittäminen vaatii todella monialaista osaamista. Meidän tilamme neljä tukijalkaa ovat broilertuotanto, pihvilihan tuotanto, kasvinviljely ja omana yrityksenä pyöritettävä urakointitoiminta, joka painottuu rahtimylläritoimintaan ja lannanlevityspalveluun. Maatalousyrittäjän arjen lisäksi Tiina Varho-Lankisen päiviin kuuluvat työt tilan ulkopuolella ja hallintohenkilön tehtävät LSO-osuuskunnan ja HK Ruokatalon hallituksissa. Maatalouteen ja lihantuotannon harjoittamiseen ei usko ole tilalla hiipunut, siihen käsitykseen tulee väistämättä Tiina Varho-Lankisen kertoessa tilan tuotannosta ja tehdyistä kehitystoimenpiteistä. Jatkuvaa kehittämistä ja yhteistyötä tarvitaan Tiina Varho-Lankinen toteaa, että koko tilanpidon ajan he ovat toimineet EU-ajan toimintaympäristössä. - Tilan kannattavuuden säilyttäminen on edellyttänyt jatkuvaa kehittämistyötä. Paikalleen ei parane jäädä seisomaan, vaan huomiota pitää kiinnittää samoihin tekijöihin kuin missä tahansa yrittämisen alalla. Työrutiineja pitää jatkuvasti arvioida uudelleen ja niitä pitää pyrkiä rationalisoimaan, tuotantopanosten hankintaan pitää kiinnittää huomiota ja olla valmis hakemaan uusia konsepteja esim. eläinten rehustuksessa. LSO- osuuskuntaan kuuluminen on tullut ikäänkuin perintönä vanhempien jälkeen. - Se oli luonnollinen jatkumo. Broilertuotanto on tuotantosuunnista pisimmälle integroitunutta sopimustuotantoa ja ehkä juuri tästä syystä broilertuottajakentässä LSOosuuskunta on saattanut tuntua etäämmältä. Broilerin tuotantoketjussakin on yhteistoiminnan jatkuva hiominen ja syventäminen elintärkeää. LSO-osuuskunta tuo tähänkin ketjuun vaikuttamisen mahdollisuuden omistajuuden kautta. Voimakkaasti muuttuvassa ja kansainvälistyvässä toimintaymäristössä sillä on entistä enemmän merkitystä. Varsinkin kun pitää kiinnittää entistä tarkemmin huomiota siihen, että kotimaisen liharaaka-aineen asema säilyy. Lihan hankintaorganisaatioilla on oma tärkeä roolinsa. Ne ovat toimijoita, jotka toiminnallisessa mielessä ovat lähinnä tuottajia ja joilla on vastuu kehittää yhdessä tuottajien kanssa toimintaa tilatasolla ja tilalta eteenpäin, toteaa Tiina Varho-Lankinen. LSO-osuuskunnan rooli on tuottajan näkökulmasta puolestaan strateginen ja osuuskunta luo toimintaedellytyksiä tulevaisuuteen. Hallitustyön kokemuksista Tiina Varho-Lankinen valittiin vuonna 2001 LSO-osuuskunnan hallitukseen ja kevään 2003 yhtiökokouksessa HK Ruokatalon hallitukseen. Näiden muutaman vuoden kokemuksella, mitä mukanaolo on sinulle antanut? - Tässä muutaman vuoden ajassa olen
todella havahtunut koko elintarvikeketjun vaativuuteen. HK Ruokatalo toimii tänä päivänä erittäin kansainvälinvälisessä toimintakentässä ja haasteet mm. kauppaketjujen puolelta lisäävät paineita koko ajan. - Olen saanut solmia uusia mielenkiintoisia ammatillisia kontakteja elintarvikealan vaikuttajiin sekä kotimaassa että ulkomailla. Tärkeää on ollut mahdollisuus asioihin vaikuttamiseen omalla osallistumisella. Mieleenpainuvaa on ollut kokeneiden hallintohenkilöiden kannustava ja rohkaiseva suhtautuminen. Mitä sinun käytännön tehtäväsi hallinnossa ovat? Oletko kokenut että hallintohenkilönä voit vaikuttaa asioihin? - Arkityö on osallistumista kokouksiin ja erilaisiin liha-alaan ja osuustoimintaan liittyviin tilaisuuksiin. LSO-osuuskunnan hallituksen työskentely painottuu omistajuuden ympärille, jossa osuuspääoman säilyminen on keskeisellä sijalla. HK Ruokatalon hallitus keskittyy itse liiketoiminnan strategisiin linjavetoihin ja toimenpiteisiin. Hallitustyöskentelyn vahvuus on minusta siinä, että hallinnossa on eri tyyppisiä ja erilaisia kokemustaustoja omaavia ihmisiä ja asiat tulevat näin arvioitua ja katsottua monesta eri näkökulmasta. - Kansainvälistymistä arvioidaan aina myös siitä näkökulmasta, mikälainen vaikutus suunnitelluilla toimenpiteillä on omien tuottajien kilpailukykyyn ja aseman säilyttämiseen kotimarkkinoilla. Osuuskunta ja arvot Mikä on käsityksesi siitä mihin LSOosuuskuntaa tarvitaan, tarvitaanko sitä vielä jatkossakin ja minkä vuoksi. - Osuuskunta tarjoaa tuottajille keskitetyn vaikuttamisen mahdollisuuden. On hyvä huomata, että se antaa myös tasavertaisen vaikutusmahdollisuuden esim. tilakoosta riippumatta - yksi ääni jäsentä kohti. Yksin toimien tuottajan mahdollisuudet vaikuttaa ovat olemattomat. Osuuskunnalla on merkittävä rooli siinä, että pystytään turvaamaan kotimaisen lihan markkinakanavat ja lihan menekki. Ilman osuuskuntaa ja omistajuutta olisimme suoraan markkinoiden ja niiden lyhytaikaistenkin heilahtelujen armoilla. Tiina Varho-Lankinen on mukana Pellervoseuran valtuuskunnassa ja sitä kautta osuustoimintaan avautuu enemmänkin näköaloja. Hän toteaa, että osuustoiminnan arvomaailma istuu hyvin tähän päivään: - Perusarvot, kuten tasa-arvoisuus, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus sekä eettiset arvot kuten rehellisyys, avoimuus, yhteiskunnallinen vastuu ovat arvossaan. Osuustoiminnalla on eräänlainen uusi tuleminen ja uusi merkittävä rooli omien jäsentensä tuottaman lihan markkinointikanavien turvaajana nimenomaan omistajaohjauksen kautta. Haasteita, odotuksia ja mahdollisuuksia - Osuuskunnan pääomistajarooli HK Ruokatalossa ja sen säilyttäminen on erittäin keskeistä tämän päivän tuottajan toimintakentässä. Kauppa kansainvälistyy ja asettaa koko ajan kasvavia haasteita koko kotimaiselle lihaketjulle. Kansainvälisillä markkinoilla toimiminen on osa arkipäivää, uutena haasteena mm. uusien jäsenmaiden tulo EU:n sisämarkkinoille. Yritykset hakevat kasvua omien rajojen ulkopuolelta eri strategioilla. Markkinatilanteet heilahtelevat voimakkaasti, tuotannon kannattavuuden säilyttämiseksi on tehtävä entistä enemmän töitä ja kaikkia totuttuja tapoja toimia on pystyttävä kyseenalaistamaan Mihin mielestäsi hallintohenkilöksi hakeutuvan tulisi varautua ja olla valmis? - Hallintohenkilön on miellettävä edustamansa toimielimen rooli ja tehtäväkenttä. Edustajiston kohdalla se on ylin päätäntävalta osuuskunnan asioissa. Siinä roolissa ja tehtävässä tulee sitten olla tuottajien ja osuuskunnan edunvalvoja. Luottamustehtävän hallinta edellyttää koko lihantuotantoketjun syvällistä ymmärtämistä tilalta kuluttajan pöytään. On oltava valmis tekemään päätöksiä, jotka tähtäävät tulevaisuudessakin kestäviin ratkaisuihin ja ottamaan päätöksistä vastuu. Päätöksiä joudutaan tekemään tietämättä aina tarkkaan etukäteen tulevaisuutta. Myös omalla motivaatiolla on suuri merkitys tehtävien hoidossa. Millaisia haasteita hallintohenkilön työ on sinulle asettanut? - Haasteellista on esimerkiksi ajankäytön Tiina Varho-Lankisen tie on käynyt Espoon ja Turun kautta takaisin kotitilalle Oripäähän. Vuonna 1996 tehtiin sukupolvenvaihdos ja siitä lähtien on kotitilalla Oripäässä kasvatettu nautoja ja broilereita ja kohdattu maatalousyrittäjän arki kahden pojan ja aviomiehen Tarmon kanssa. hallinta, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että pystyy priorisoimaan omia töitään. Samoin omien tietojen päivittäminen ja itsensä ajan tasalla pitäminen on haastavaa. Kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön muutosten kiihtyvä tahti ei muuta asioita ainakaan helpommaksi. Jäsenkunnan tuntojen avoin kuuleminen ja yhteisen kielen löytäminen on haaste kaikille hallintohenkilöille - se on yksi niistä olennaisista asioista, joihin pitää kiinnittää huomiota. Tiina Varho-Lankisen mielestä uusien edustajiston jäsenten tulisi vaikuttaa erityisesti LSO-osuuskunnan kiinnostavuuden säilyttämiseen ja sen parantamiseen. Tavoitteena on se, että riittävä omistuspohja säilyy ja sitä kautta myös vaikuttamismahdollisuus kotimaisen alkutuotannon säilyttämiseen. Osa tätä työtä on osuuskunnan profiilin kehittäminen tämän päivän haasteita ja tarpeita vastaavaksi. - On tärkeää ylläpitää vuoropuhelua, jonka avulla lihaketjun kaikkia osapuolet oppivat ymmärtämään toisiaan entistä paremmin. Haluan kannustaa kaikkia tuottajia olemaan aktiivisia tulevissa edustajiston vaaleissa ja olemaan mukana vaikuttamassa, sanoo Tiina Varho-Lankinen.
LSO-osuuskunnan edustajiston vaalit 2004 Uusi edustajisto valitaan seuraavaksi viideksi vuodeksi vuonna 2004. Edustajisto on LSO-osuuskunnan ylin päättävä elin ja osuuskunnan sääntöjen mukaisesti sen jäsenten määrä on 40-80 edustajaa. Nyt valittavassa edustajistossa tulee olemaan 50 edustajaa. Heidät valitaan kahdeksasta vaalipiiristä. Edustajien lukumäärän määräytymisperusteena on yksi edustaja noin 60 LSO-osuuskunnan aktiivilihantuottajajäsentä kohden kussakin vaalipiirissä. Vaalipiirit ja edustajien määrät: Varsinais-Suomi 13 edustajaa Satakunta 11 edustajaa Pirkanmaa 7 edustajaa Etelä-Häme 11 edustajaa Uusimaa 5 edustajaa Pohjanmaa 1 edustaja Åboland 1 edustaja Nyland 1 edustaja Valitsijayhdistyksiä perustettaessa ja ehdokaslistoja täytettäessä on hyvä huomioida, että edustajiston jäsenet valitaan suhteellisella vaalitavalla. Ajankohdat edustajiston vaalissa: Ehdokaslistojen palautus vaalilautakunnalle viimeistään 31.3.2004. Vaalimateriaali, johon sisältyvät ehdokaslistojen yhdistelmä, äänestyslippu, palautuskuori ja ehdokasesittely postitetaan jäsenille 31.5.2004 mennessä. Äänestys suoritetaan palauttamalla äänestyslippu viimeistään 15.6.2004. Uuden edustajiston jäsenten toimikausi alkaa heti, kun vaalien tuloksesta on vaalijärjestyksen mukaisesti ilmoitettu. Lisätietoa edustajiston vaaliin liittyvistä asioista saa LSO-osuuskunnan hallintoneuvoston puheenjohtaja Pekka Laurilalta puh. 0400 639 274 ja hallituksen puheenjohtaja Markku Aallolta puh. 050 590 3094 sekä HK Ruokatalosta, Marjukka Hujaselta puh. (02) 267 6218.