PERHEVALMENNUS AIHEESTA RASKAUSAJAN PARISUHDE JA SEKSUAALISUUS

Kehittämistyö Hoitotyön koulutusohjelma (AMK) Kätilö 2012 Sanna Koskinen & Marika Särös PERHEVALMENNUS AIHEESTA RASKAUSAJAN PARISUHDE JA SEKSUAALISUUS

TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Kätilö Syksy 2012 18+11 Sanna Koskinen & Marika Särös PERHEVALMENNUS AIHEESTA RASKAUSAJAN PARISUHDE JA SEKSUAALISUUS Kehittämistyön tarkoitus oli tuottaa materiaalia syksyllä 2012 pidettävään perhevalmennuskertaan. Aihe perustuu 2011 valmistuneeseen opinnäytetyön aihealueeseen, Raskausajan parisuhde ja seksuaalisuus. Valmennuskerta toteutettiin työelämälähtöisenä projektina Runosmäen äitiysneuvolassa ensimmäistä lastaan odottaville pariskunnille. Tavoite oli käyttää tutkittua ja näyttöön perustuvaa tietoa kätilötyön kehittämiseksi. Valmennuskerran pitämisen tukena käytettiin Power- Point esitystä, jonka sisällön pääpaino oli raskauden toinenja kolmas raskauskolmannes. Diaesityksen sisältöön oli tarkoituksella valittu tilannetta keventäviä kuvia ja kirjoitelmia. Lyhyesti käsiteltiin alkuraskauteen liittyvät muutokset. Tavoite oli tuoda esityksessä esille näihin ajanjaksoihin liittyvät seksuaaliset muutokset odottavan äidin vartalossa, emotionaalisella tasolla ja parisuhteessa. Tilaisuuteen osallistujat saivat kotiin vietäväksi esityksestä paperille tulostetun version, joka toivon mukaan herättää vielä kotonakin ajatuksia ja keskustelua. Valmennuksessa käytettiin asiakaslähtöistä lähestymistapaa, pyrittiin saamaan kuulijat osallistumaan omien voimavarojen mukaan keskusteluun ja tuomaan ajatuksiaan esille. Valmennusryhmä koostui kahdesta yksin tulleesta odottavasta äidistä sekä yhdestä pariskunnasta. Hajonta raskausviikkojen suhteen oli suuri. Ryhmää täydensivät kaksi neuvolan terveydenhoitajaa, sekä terveydenhoitajaopiskelija. Koulun puolesta mukana olivat ohjaava opettaja sekä kaksi esitystä arvioivaa opponenttia. Tilaisuuteen oli kutsuttu kahden neuvolaterveydenhoitajan toimesta yhdeksän pariskuntaa. Kutsutuille oli ilmoitettu perhevalmennuksen aihealue; Aiheen vaativuus ja arkaluonteisuus saattoi vaikuttaa, että osa kutsutuista pariskunnista jättäytyi tilaisuudesta pois. Perhevalmennuksen pitäminen muuttui jonkin verran tehdyistä suunnitelmista ryhmäkoon ollessa odotettua pienempi. Ryhmätyö kohdassa jouduttiin hieman soveltamaan, jotta se saatiin toteutettua. Perhevalmennuksen ilmapiiri koettiin rennoksi ja onnistuneeksi. Valmennuksen jälkeen saadusta välittömästä palautteesta jäi sellainen kuva, että tulevat vanhemmat olisivat voineet vastaanottaa aiheesta enemmänkin tietoa. Perhevalmennuksen onnistumisesta saatiin täytetyt palautelomakkeet, joissa kaikissa aihe koettiin tarpeelliseksi perhevalmennuksen näkökulmaa ajatellen. Perhevalmennusta olisi hyvä kehittää yhtenäiseksi eri neuvoloiden kesken. Tulisi miettiä kuinka monta valmennusryhmää olisi vuoden aikana mahdollisuus pitää ja tehdä rajausta mille raskausviikoille se ajoittuu. Jatkoa ajattelen, olisi tärkeätä markkinoida perhevalmennuksen aihetta tuleville vanhemmille muun muassa aiheen tärkeyteen vedoten. Raskausajan parisuhteen ja seksuaalisuuden tulisikin olla tasa-arvoisessa asemassa muiden valmennuksessa käytettävien aiheiden kanssa.

Sisällys 1 JOHDANTO 5 2 PERHEVALMENNUKSEN LÄHTÖKOHDAT 6 3 PEDAGOGISET LÄHTÖKOHDAT 8 4 PERHEVALMENNUKSEN TOTEUTTAMISPROSESSI 9 5 PERHEVALMENNUKSEN TARKASTELU JA TULOKSET 10 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 15 7 HAASTEITA TULEVAISUUTEEN 16 8 LÄHTEET 18

LIITTEET Liite 1 Perhevalmennuksen Power Point esityksen teemat Liite 2 Perhevalmennuksen palautelomake Liite 3 Perhevalmennuksen suunnitelma

5 1 JOHDANTO Monissa kunnissa ollaan kehittämässä neuvoloissa tapahtuvaa perhevalmennusta kansanterveyslain uuden asetuksen mukaiseksi. Tämä kehittämistyö toteutettiin yhteistyössä Turun kaupungin Runosmäen äitiys- ja lastenneuvolan kanssa. Tietoa jaettiin raskausajan parisuhteen ja seksuaalisuuden hyvinvoinnin tukemisen näkökulmasta. Neuvolatoimintaa tulisi kehittää sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Se koetaan ajankohtaiseksi ja tarpeelliseksi. Äitiyshuollon asiakkaiden terveyden edistävien toimintamallien sujuvuus tuottaa lisäarvoa terveyden edistämisen näkökulmasta. (Ahonen, Cornu & Tuominen 2010.) Marko Lähteenmäki Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksesta on toteuttanut äitiys- ja lastenneuvoloiden kehittämistarpeita koskevan kartoituksen 2009,, josta tuloksia saatiin neljältäkymmeneltäyhdeltä terveydenhoitajalta. Kartoituksen katsottiin ajoittuvan monien muutosten yhteyteen, jotka koskettivat myös äitiys- ja lastenneuvola toimintaa. Neuvolatyön keskuuteen luodaan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmien puitteissa uudenlaisia sisältöjä ja toiminnan muotoja. Näiden keskipisteenä on lapsi ja perhe, muutospaineiden katsotaan kohdistuvan myös lapsia ja perheitä koskevan hyvinvointitiedon luomiseen sekä toisaalta hyvinvointitiedon hyödyntämiseen. (Lähteenmäki 2009). Tutkimuksen ideoinnissa myönteisemmin suhtautuivat äitiysneuvolassa työskentelevät, vaikka vastaajien mielipiteet jakautuivatkin. Tutkimuksista saatavaa tietoutta ja tuloksia haluttiin liittää neuvolatyöhön, tärkeimmät päivittäisen työn tueksi koetut lisätiedot tulivat parisuhdetta ja vanhemmuutta koskevalta aihealueelta. Myös puheeksi ottamisen malleja kaivattiin päivittäiseen neuvolatyöskentelyyn. (Lähteenmäki 2009.) Parisuhteen ja seksuaalisuuden tiedetään muuttuvan raskauden ja edessä oleva synnytyksen myötä, siksi onkin tärkeätä panostaa ennakoivaan työhön. Pariskunnan kanssa tulisi keskustella äitiysneuvolassa sekä synnytys- että perhevalmennuksessa siitä, miten he kokevat parisuhteen ja seksuaalisuuden muuttuneen raskauden myötä. (Ryttyläinen-Korhonen, 2011, 8.)

6 Tiedon antamisella ja luvalla puhua asioista pyritään turvaamaan hyvä loppuraskaus sekä luomaan vanhempien välille keskusteleva parisuhde. Hyvällä keskustelevalla parisuhteella turvataan uudelle syntyvälle perheenjäsenelle turvallinen elinympäristö. Vanhempien voidessa hyvin, myös syntyvä vauva kehittyy ja voi hyvin. Valmennuskerran toteutuksen tukena käytettiin Power- Point esitystä. Perusideana oli luoda ensimmäistä lastaan odottaville vanhemmille kattava tietopaketti raskauden aikana tapahtuvista muutoksista naiskehossa unohtamatta emotionaalista puolta. Aiheen haasteellisuuden takia oli tärkeätä luoda välitön, luottamuksellinen ja salliva ilmapiiri. Tavoitteena oli saada aiheesta aikaiseksi keskustelua tai ainakin rohkeutta keskustella aiheesta myöhemmin oman neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Laaditun kyselylomakkeen perusteella saatiin palautetta valmennukseen osallistuneilta pariskunnilta ja sen pohjalta oli mahdollisuus analysoida valmennuksen onnistumista. 2 PERHEVALMENNUKSEN LÄHTÖKOHDAT Suomessa tapahtuvien perhe- ja synnytysvalmennuksien toteutus vaihtelee runsaasti eri kuntien välillä ja jopa kuntien sisällä olevien neuvoloiden välillä. Neuvoloiden toimintaan on huomattu kohdistuvan paljon muutospaineita, ne ovat syntyneet uudistuvista kunta- ja palvelurakenteista. Muutospaineita luovat myös omalta osaltaan toimintaa ohjaava lainsäädäntö, joka velvoittaa neuvoloita huomioimaan uusista lähtökohdista lapsiperheiden tarpeita. Parhaillaan kunnissa on työn alla lapsiperheiden palveluiden uudelleen organisointi ja kehittäminen. Kehittämistyön katsotaan jatkuvan tulevina vuosina, keskittämisen ja rakenteiden muuttamisen aikana on hyvinvointipalveluiden saatavuus turvattava alueesta riippumatta. (Hakulinen- Viitanen, Pelkonen, Saaristo, Hastrup & Rimpelä. 2007.) Sosiaali- ja terveysministeriön Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmassa 2007-2011 on laadittu suositukset, mitä eri aihealueita valmennuksen tulisi sisältää. Olisi suotavaa, että perhevalmennuksen toteutus

7 asuinpaikasta ja neuvolasta riippumatta olisi kaikille yhtä kattavaa ja laadukasta. (Neuvolatyön kehittämis- ja tutkimuskeskus 2009.) Kansanterveyslain asetuksessa (380/2009) on neuvolatoiminnan osalta määritelty; ensimmäistä lastaan odottavalle perheelle tulee järjestää perhevalmennusta, joka on moniammatillisesti toteutettua. Perhevalmennuksen tulee sisältää tietoa raskauteen, synnytykseen ja lapsiperheen elämään liittyen. Valmennukseen tulisi sisällyttää vanhempainryhmätoimintaa. Perhevalmennuksen katsotaan olevan keskeisin tapa tavoittaa tulevan lapsen molemmat vanhemmat neuvolapalvelujen piiriin. (THL 2009, Haapio ym. 2009, 9) Riittävä tiedonsaanti on koettu merkittäväksi asiaksi naisen, raskauden ja synnytyksen kannalta. Seksuaalineuvonnan katsotaan kuuluvan olennaisena osana ehkäisevän terveydenhuollon palveluita. Parisuhdevaikeuksista tulisi antaa enemmän tietoa ja neuvontaa äitiys- ja lastenneuvolatyössä. Tällä voitaisiin ehkäistä pikkulapsiperheiden vanhempien eroamista. Tehtyjen äitiyshuollon suositusten mukaan seksuaalineuvonta kuuluu yhtenä osaalueena neuvontasisältöihin. Tehdyn äitiys- ja lastenneuvolaselvityksen mukaan parisuhdetta ja seksuaalisuutta käsiteltiin perhevalmennuksessa. Kuitenkin alle vuoden ikäisten lasten perheryhmissä aihetta käsiteltiin huomattavasti vähemmän ja isäryhmissä sekä leikki-ikäisten lasten vanhempien ryhmissä enää hyvin harvoin. (Hakulinen-Viitanen, Pelkonen & Haapakorva. 2005.) Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman kehittämiseksi on yhtenä toimenpiteenä esitetty, että parisuhdetta ja seksuaalisuutta koskevaa neuvontaa olisi tarjolla raskauden aikana henkilökohtaisessa neuvonnassa sekä perhevalmennuksessa. Neuvontaa tulisi jakaa myös synnytyksen jälkeen sekä raskaudenehkäisypalveluiden yhteydessä. (Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Toimintaohjelma 2007-2011.) Stakesin tutkimuksista käy ilmi, että perheiden osallistuminen valmennuksiin vaihtelee 70 prosentista 90 prosenttiin. Tähän yhtenä selityksenä on, että tilaisuudet ovat useimmiten tarkoitettu vain ensisynnyttäjille, eikä toissynnyttäjille ole valmennuksia tarjolla. Toissynnyttäjät eivät myöskään ole yhtä aktiivisia osallistumaan tilaisuuksiin kuin ensisynnyttäjät.

8 Uudelleensynnyttäjien lisäksi nuoret ovat usein haluttomia ja motivoitumattomia osallistumaan perhevalmennukseen, joka järjestetään ryhmämuotoisena. Tämän vuoksi nuorille pyritään tarjoamaan tietoa neuvolavastaanottojen yhteydessä. (Haapio ym. 2009, 11.) 3 PEDAGOGISET LÄHTÖKOHDAT Perhevalmennuksessa oppimiseen voidaan vaikuttaa erilaisin opetusmenetelmin. Käyttämällä erilaisia opetusmenetelmiä voidaan kuulijan kiinnostus käsiteltävää asiaa kohtaan herättää. Luennointia pidetään edelleen yhtenä perinteisempänä tapana jakaa olemassa olevaa tietoa. Nykyvanhempien toiveesta valmennustilanteisiin on lisätty muitakin opetusmenetelmiä. Perhevalmennuksessa keskustelu on yksi yleisemmin käytettävä opetusmenetelmä. Keskustelun avulla aikaan saadaan vuorovaikutteista tiedon jakamista. (Haapio ym. 2009) Ryhmässä voidaan keskustelun lisäksi hyödyntää muita toiminnallisia opetusmenetelmiä. Toiminnallisten menetelmien tiedetään vaikuttavan kokemuksen kautta. Kokemuksen kautta näkyväksi muuttuvat ajatukset, tunteet ja mielikuvat, ne soveltuvat erityisesti ryhmämuotoiseen opetukseen. (Helsingin Lapaset Perheverkosto-hanke 2007, 11). Perhevalmennuksessa kuulijoiden mielenkiintoa voidaan herätellä videoiden katselulla sekä yhdessä tehtävillä ryhmätöillä. Kotiin jaettavalla ajantasaisella materiaalilla voidaan vanhempien oppimiskokemusta syventää ja luennolla saatu tieto voidaan myöhemmin palauttaa uudelleen mieleen. (Haapio ym. 2009) Perhevalmennuksen vetäjällä on tärkeä rooli perhevalmennusryhmää vetäessään. Terveydenhoitajan tulee pyrkiä tietoiseen, tavoitteelliseen ja perusteltuun toimintaan. Perhevalmennuksessa käytettävät kokemukset ja erilaiset tilanteet tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että ne motivoivat kuulijaa. Motivoitunut kuulija oppii ja sisäistää saatua tietoa paremmin. (Haapio ym. 2009; Helsingin Lapaset Perheverkosto-hanke 2007.)

9 Perhevalmennusta pitäessään terveydenhoitajan tulisi käyttää asiakaslähtöistä ohjaustapaa. Asiakaslähtöistä ohjaustapaa kutsutaan diologiseksi, tällöin vanhemmat ovat tasavertaisessa asemassa terveydenhoitajan kanssa. Tasavertaisessa oppimistilanteessa terveydenhoitaja ja vanhemmat määrittävät yhdessä asian ja pyrkivät löytämään siihen sopivan ratkaisun. Asiakaslähtöinen tapa mahdollistaa vanhempien välille vertaistuen ja omasta tilanteesta voi olla helpompi keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa. (Haapio ym. 2009.) Kahden terveydenhoitajan vetäessä perhevalmennusta yhdessä, voidaan hyödyntää kummankin erilaiset vahvuudet. Terveydenhoitajat oppivat toinen toisiltaan ja myös ryhmänjäsenet hyötyvät avoimesta kommunikoinnista. Keskenään työskentelevät, toistensa tietoon luottavat terveydenhoitajat jakavat vastuun ryhmän oppimisesta yhdessä ja näin ollen luovat perustan terveelle ryhmäkulttuurille. (Helsingin Lapaset Perheverkosto-hanke 2007; Niemistö 2007.) 4 PERHEVALMENNUKSEN TOTEUTTAMISPROSESSI Perhevalmennuksen kehittämistyö toteutettiin parityönä ja keskinäinen työnjako sovittiin tasapuolisesti. Perhevalmennuksen pitoajankohta oli keskiviikkona 19.9.2012 klo 16.30. Asia sovittiin neuvolan terveydenhoitajan kanssa sähköpostitse ja suunnitelmassa pysyttiin loppuun saakka. Perhevalmennuksen lähtökohtatilanteen kartoittamisessa oli ongelmia. Perhevalmennuksen kohderyhmän selville saaminen tuotti useita ongelmia ja lukuisista yhteydenotoista huolimatta esitieto osallistujaryhmästä oli niukkaa. Tiedossa oli etukäteen, että kaikki valmennukseen osallistujat olisivat suomalaistaustaisia heteropariskuntia, kahden neuvolan terveydenhoitajan asiakkaita. Heidän iästään, taustoistaan tai ammateistaan ei saatu etukäteistietoa. Perhevalmennustilaisuuteen oli kutsuttu yhdeksän pariskuntaa, mutta todennäköistä olisi, että tilaisuuteen osallistuu 4-5 pariskuntaa. Terveydenhoitajan kokemusten mukaan kutsutuista pariskunnista kaikki eivät saavu paikalle. Paikalle valmennukseen saapui kolme tulevaa äitiä ja yhden puoliso. Perhevalmennuksessa oli lisäksi mukana Runosmäen äitiys- ja

10 lastenneuvolan molemmat terveydenhoitajat sekä terveydenhoitaja opiskelija. Koulun toimesta perhevalmennukseen osallistui ohjaava opettaja, lisäksi mukana oli kaksi kätilöopiskelijaa opponoimassa tilaisuutta. Perhevalmennukseen osallistujat olivat raskauden eri vaiheissa. Yksi odottajista oli toisen kolmanneksen alussa ja toinen lopulla, sekä kolmas viimeisen kolmanneksen keskivaiheella. Tämä loi tietynlaista haastetta perhevalmennuksen pitämiseen, koska suunnitelmassa oli tarkoitus keskittyä raskauden toiseen ja kolmanteen trimesteriin. Perhevalmennusryhmän koko oli neljä henkilöä, jotka olivat kaikki tämän toisen terveydenhoitajan vastuualueelta. 5 PERHEVALMENNUKSEN TARKASTELU JA TULOKSET Perhevalmennuksen alkuun oli varattu tarjoiltavaa: kahvia, teetä, mehua ja sämpylöitä. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja laitteiden toimivuus tarkastettiin sekä tarjoilut laitettiin valmiiksi. Perhevalmennukseen varattu tila oli kokoushuone, jossa oli iso pöytä tuolit ympärillään. Pöydän päässä oli valkokangas, jolle Power-Point esitys saatiin sujuvasti näkyviin. Perhevalmennuksen pitäjien kannalta tila koettiin haastavaksi, mutta se osoittautui hyvin toimivaksi. Tunnelma oli hyvin tiivis yhteisen pöydän ympärillä. Perhevalmennus oli valmis alkamaan sovittuna aikana tarjoiluiden merkeissä. Perhevalmennus aloitettiin suunnitellusti kello 16.30. Ensin suoritettiin perhevalmennuksen vetäjien esittely ja kerrottiin tilaisuuden aihe ja tarkoitus. Kahvittelun jälkeen valmennukseen osallistujat saivat esittäytyä meille ja ryhmälle, kertomalla oman nimensä ja kuinka monennella raskausviikolla ovat. Tähän oli varattuaikaa n. 15 minuuttia. Esittelyjen jälkeen aloitettiin perhevalmennuksen tueksi tehty Power- Point esitys. Esitykselle ja mahdollisille kysymyksille oli varattu aikaa n. 30 minuuttia. Perhevalmennus kertaan oli varattu 5-10 minuutin tauko, jolloin kuuntelijoiden olisi ollut mahdollisuus jaloitella ja käydä tarvittaessa wc:ssä. Seuraavaksi olisi ollut pienryhmätehtävä, joka perhevalmennusryhmän koon jäädessä pieneksi muutettiin parityöskentelyksi. Tähän varattiin aikaa n. 15 minuuttia, josta käytettiin vain osa tehtävän tekoon ja purkuun. Tehtävään ei ollut oikeita tai vääriä vastauksia.

11 Parit miettivät parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyviä laatusanoja, adjektiiveja. Tehtävässä oli mahdollisuus käyttää sanoja positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Tehtävää tehdessä molemmat ryhmät löysivät pääasiassa positiivisia asioita suhteistaan. Lopuksi perhevalmennukseen osallistujat täyttivät palautelomakkeen perhevalmennuksesta ja sen sisällöstä. Palautelomakkeen täyttämiselle varattiin aikaa n. 10 minuuttia. Koko tilaisuuden arvioitiin kestävän noin tunnin ja suunnitellussa aikataulussa pysyttiin hyvin. Perhevalmennukseen osallistuvien kanssa vaihdettiin vielä lopuksi muutama sana ja heidät hyvästeltiin ovella tilaisuuden loputtua. Perhevalmennus oli tarkoitettu ensisynnyttäjille, isille, uudelleensynnyttäjille sekä muille harvalukuisille neuvolan asiakkaille, kuten monikkoperheille ja seksuaali- ja kulttuurivähemmistöön kuuluville. Tutkimuksista on saatu tietoa, että jopa kaksi kolmasosaa odottavista isistä osallistuu valmennuksiin. (Haapio ym. 2009, 11-12.) Tutkimustuloksista poiketen pidettyyn perhevalmennus tilaisuuteen osallistui vain yksi isä kutsutuista yhdeksästä, mikä oli pettymys. Tämä isä uskalsi rohkeasti ottaa kantaa ja tuoda omia ajatuksia esille. Perhevalmennuksen suunnittelussa oli varauduttu siihen, että osallistujamäärä saattaa olla pieni ja tarvittaessa suunnitelmia pystyttiin muokkaamaan tilanteen mukaan. Ryhmälle asetetut tavoitteet olivat: Saada ensisynnyttäjille uutta, monipuolista ja tutkittua tietoa valmennuksenaiheesta raskausajan parisuhde ja seksuaalisuus. Saadun tiedon avulla he onnistuisivat selviytymään mahdollisista ongelmista yhdessä tai oppisivat tunnistamaan milloin ammatti-ihmisen lisäapu on tarpeen. Tavoitteena oli pariskuntien valmentaminen niin, että he osaisivat ja rohkenisivat yhdessä hakea tietoa sitä tarvitessaan. Tavoitteena oli myös saada puolisot keskustelemaan asioista keskenään ja herätellä uusia ajatuksia. Samalla heidän keskinäinen suhteensa syventyisi. Pidetystä perhevalmennuksesta jäi sellainen kuva, että osallistujilla on rohkeutta keskustella puolisonsa kanssa asioista ja tarvittaessa hakea apua neuvolan terveydenhoitajalta. Perhevalmennusta pitäessä opiskelijoiden omana tavoitteena oli tiedon syventäminen, saada lisää varmuutta ryhmän kohtaamiseen sekä kehittää

12 suullista esiintymistaitoa. Tavoitteena oli hakea ja löytää lisää parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvää tutkittua tietoa, sekä tutustua aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen sitä hyödyntäen. Perhevalmennustilaisuuden jälkeen perhevalmennuksen pitäjät (opiskelijat) kokivat, että aiheesta raskausajan parisuhde ja seksuaalisuus omattiin riittävästi tietoa, jotta valmennus voitiin pitää. Perhevalmennuksen pitämisestä jäi myös sellainen kuva, ettei kenenkään tunteita loukattu ja kielenkäytön asiallisuuteen kiinnitettiin huomiota. Koettiin valmennuksen pitäminen onnistuneeksi ja ilmapiirin olleen hyvän. Valmennusryhmän kohtaaminen koettiin onnistuneeksi ja suullisen esiintymisen koettiin sujuneen hyvin. Perhevalmennuksen suullisen esiintymisen työnjako tehtiin tarkoituksella omien vahvuuksien mukaan. Hyvää palautetta perhevalmennuksen pitämistavasta saatiin valmennettavilta, neuvolan terveydenhoitajilta, opponenteilta sekä ohjaavalta opettajalta. Kohderyhmän toivottiin olevan motivoitunutta ja vastaanottavaa. Toivottiin, että he osallistuisivat edes jollain tavalla kommentointiin ja keskusteluun, mutta varauduttiin myös siihen mahdollisuuteen, ettei kukaan rohkene tai halua ottaa osaa keskusteluun. Perhevalmennuksen osallistujaryhmällä oli hyvä motivaatio. Tieto otettiin hyvin vastaan. Valmennusryhmä osallistui rohkeasti kommentointiin, keskusteluun ja paritehtävän tekoon. Perhevalmennuksen kannalta tässä kohtaan koettiin täydellinen onnistuminen, tilanne olisi voinut mennä toisinkin. Perhevalmennus ryhmän pienen koon uskottiin olleen tässä kohden eduksi. Perhevalmennuksen aiheen uskottiin olevan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Mikäli pariskunnilla esiintyy ongelmia liittyen parisuhteeseen tai seksuaalisuuteen toivottiin pidetyn esityksen motivoivan heitä hakemaan apua ongelman ratkaisuun ja kääntymään oman terveydenhoitajan puoleen. Jälkeenpäin olisi ollut mukava kuulla neuvolan terveydenhoitajilta, ovatko valmennukseen osallistuneet asiakkaat lähestyneet heitä valmennuksessa keskusteltujen asioiden puitteissa. Perhevalmennuksen sisältöä ajatellen teoreettisten lähtökohtien koettiin olevan melko hyvät. Aiheesta oli kerätty tietoa opinnäytetyötä tehtäessä ja siitä oli poimittu osuus KYMPPI-hankkeen Valmiiksi Vanhemmuuteen -käsikirjaan.

13 Perhevalmennuksessa käytetty käsikirjaosuus koettiin toimivaksi ja vastaisuudessa sitä voidaan hyödyntää perhevalmennuksia suunniteltaessa. Parisuhteesta ja seksuaalisuudesta löytyy myös runsaasti uutta ajankohtaista tietoa esim. Väestöliiton sivujen uudet videoleikkeet kliinisen seksologin Tarja Sandbergin pitämänä olivat hieno lisä työhön ja herättivät ajatuksia meissäkin. Hienoa oli huomata, että uutta tietoa on saatavilla jatkuvasti lisää ja aiheesta on tullut sallitumpi puhua entisen tabun sijaan. Perhevalmennuksen tarkoituksena oli hyödyntää tehdyn opinnäytetyön aihealuetta. Aihe rajattiin ajatellen kohderyhmän raskausviikkojen määrää. Perhevalmennuksessa käsiteltiin tarkoituksella lyhyesti raskauden ensimmäisen kolmanneksen muutoksia, koska tämä vaihe on jo raskaudessa ohitettu. Pääpaino esityksessä on toisessa sekä kolmannessa raskauskolmanneksessa. Tarkoituksena oli myös mainita muutamalla sanalla PLISSITISTÄ, luvan antamisesta sekä tiedon jakamisesta. Nämä ovat ne tasot, joilla oma terveydenhoitaja pystyy ongelmia käsittelemään. Pääsääntöisenä menetelmänä perhevalmennuksessa käytettiin luennointia, jonka aikana oli lupa keskeyttää ja kysellä. Tämän rinnalla esitettiin Power- Point esitys, johon oli koottu opinnäytetyöstä oleellisimmat asiat. Power- Point dioissa mainittiin esimerkkinä parisuhdekortit, joiden avulla pariskunta voi esittää kysymyksiä toisilleen. Kortteja läpi käydessä saattaa paljastua positiivisia asioita kumppanista, jota ei ole osannut aiemmin ajatella. Ongelmakysymysten ilmaantuessa voi olla parisuhdekorttien avulla helppo lähestyä puolisoaan ja saada keskustelua aikaiseksi. Dioihin lisättiin aiheeseen liittyviä kuvia ja kertomuksia tunnelmaa keventämään. Perhevalmennuksessa nämä kyseiset diat koettiin kivaksi piristykseksi. Diojen välissä esitettiin Väestöliiton juuri julkaisemia videopätkiä, joissa seksologi käsittelee aihetta ammattilaisen tavoin. Lukuisissa tutkimuksissa oli havaittu, että valmennuksissa käytettävät havaintovälineet ovat epäajanmukaisia ja sisällöllisesti heikkoja. (Haapio ym. 2009, 14.) Tämän vuoksi haluttiin ottaa monipuolisesti mukaan mahdollisimman ajankohtaista ja tutkittua tietoa, sekä esittää se ajanmukaista teknologiaa hyväksikäyttäen.

14 Power- Point esityksen lisäksi suunnitelmassa oli pienryhmätehtävä, jossa isät ja äidit sijoittuisivat eri ryhmiin. Tässä kohden suunnitelmiin tehtiin muutos, tehtävä muutettiin parityöksi. Suunnitelman muutos toimi hyvin, eikä aiheuttanut perhevalmennuksen pitämiseen ongelmia. Paritehtäväksi molemmat parit saivat samanlaisen tehtävän, jossa he saivat kuvata muutamalla adjektiivilla omia raskaudenajan parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita esim. kaunis, iloton jne. Vastaukset he kirjoittavat tehtävään varatulle paperille. Vastaukset luettiin ääneen tehtävän jälkeen. Vastaukset olivat hyvin samantyyppisiä molemmilla pareilla, positiivia adjektiiveja käytettiin paljon. Tästä voitiin tehdä johtopäätös, että valmennukseen osallistuvien parisuhde ja seksuaalisuus voivat hyvin. Perhevalmennuksen pitämisen aikana esitettiin muutamia kysymyksiä, joihin toivottiin pariskuntien vastaavan värikorttien avulla. Perhevalmennuksen pitämisessä haasteelliseksi koettiin vanhempien saaminen mukaan keskusteluun ja siksi luotiin sanalliselle viestinnälle vaihtoehtomenetelmä, kyllä- ja ei-vastauskortteilla. Korteilla vanhemmilla olisi ollut mahdollisuus ilmaista mielipiteensä, mutta he halusivat käyttää sanallista viestintää. Palautekyselyn perusteella perhevalmennukseen osallistujat olivat tyytyväisiä kuulemaansa esitykseen ja aihe koettiin olevan mielenkiintoinen ja tarpeellinen. Esityksestä kuulijat kokivat oppineensa uutta tietoa ja asioita joita eivät ole tulleet ajatelleeksi. Kaikki osallistujat kokivat, että heidän on tämän valmennuskerran jälkeen helpompi keskustella mahdollisista ongelmistaan oman terveydenhoitajan kanssa. Perhevalmennuksen tarkoituksena oli rohkaista pariskuntia tarvittaessa ottamaan herkemmin yhteyttä omaan terveydenhoitajaansa ja saamaan tätä kautta apua mahdollisiin ongelmiin ja epäselvyyksiin. Pidetystä perhevalmennuksesta toivottiin jäävän kaikille rohkea ja hyvä mieli selviytyä raskausajan ja arjen tuomista haasteista.

15 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Perhevalmennuksen arviointisuunnitelmassa tavoite oli, että kuulijat saisivat esityksestä uutta ja hyödyllistä tietoa, joiden avulla he pystyvät paremmin analysoimaan ja käsittelemään parisuhdettaan mahdollisten ongelmien ilmaantuessa. Tilaisuudessa esiin tulleista ajatuksista ja kysymyksistä kukin voi oppia uutta tietoa jo olemassa olevan tiedon päälle. Ryhmässä valmennukseen osallistujat voivat jakaa tietoa ja kokemuksia keskenään sekä etsiä yhdessä vastauksia kysymyksiin. Vertaistuesta on todettu olevan hyötyä perheille. Ongelmia on helpompi käsitellä, kun huomaa, että samanlaisessa elämäntilanteessa olevia pariskuntia on muitakin. He voivat antaa toisilleen sosiaalista tukea ja auttaa jaksamaan arjen hallinnassa. Neuvolan asiakas tulee saada vakuuttuneeksi, että seksuaalisuuteen liittyvistä asioista saa ja tulee puhua. Neuvolan terveydenhoitajan tulee pohtia asiakkaan kanssa yhdessä, miten esimerkiksi raskaudenajan muuttuneessa seksuaalisessa tilanteessa kannattaisi ja tulisi toimia. Muutoksen tapahtuessa seksuaalisuuden osa-alueella se heijastuu herkästi myös parisuhteeseen. (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2010, 99-100.) Yhtenä tavoitteena perhevalmennuksessa on lisätä tietoa, miten raskauden ja synnytyksen myötä parisuhde ja seksuaalisuus muuttuvat. Parisuhde on lähtökohta, jossa molempien tarpeille löytyy tilaa. Ilojen ja vaikeuksien tukeminen luokitellaan toimivaan parisuhteeseen. Tärkeä perhevalmennuksen tavoite on aikaansaada keskustelu seksuaalisuudesta. (Bildjusckin & Petäjä 2011; Janouch 2010; Kosunen 2006.) Mikäli omat taidot eivät riitä, tulee terveydenhoitajan ohjata pariskunta eteenpäin saamaan erikoisterveydenhuollon palveluita. Sosiaali- ja terveysministeriön (2007) seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmassa on määritetty aihealueita, joiden avulla voidaan ajanmukaistaa perhevalmennuksen sisältöä. Näitä aihealueita ovat: raskauteen ja synnytykseen liittyvät ongelmat, perheen taloudellinen tilanne, puolisoiden välinen suhde ja sukupuolielämä, äidin työssäkäynti, sairaan lapsen syntymän mahdollisuus, vanhemmuus, äitinä ja isänä jaksaminen sekä synnytyksen jälkeinen masennus. (Haapio ym. 2009, 13.) Perhevalmennuksella voidaan

16 kehittää perheen ja terveydenhoitajan välistä yhteistyötä luottamuksellisemmaksi ja avoimemmaksi. 7 HAASTEITA TULEVAISUUTEEN Mielenkiintoinen kysymys jäi tämän pidetyn perhevalmennuksen jälkeen leijailemaan, miten työkokemus perhevalmennuksen pitämisestä vaikuttaa tiedon hakuun ja valmennuksien läpi viemiseen? Olisi mielenkiintoista selvittää kuinka suuria eroja sisällöllisesti perhevalmennuksissa on Turun kaupungin sisällä olevissa neuvoloissa. Tulevaisuuden haastetta löytyy myös siinä miten jatkossa ensimmäistään lastaan odottavia vanhempia saadaan motivoitua osallistumaan aktiivisemmin perhevalmennuksiin. Tulisikin löytää keino markkinoida perhevalmennuksia uudentiedonsaanti lähteenä sekä ennaltaehkäisevänä ongelmien hoitokeinona. Myös alueellista vertaistuki/ verkostoitumista voisi tuoda esille. Perhevalmennus tulisi suunnata samoilla raskausviikoilla oleville vanhemmille eikä hajonta saisi olla niin suuri kuin mitä pidetyssä perhevalmennustilaisuudessa oli. Raatikaisen (2012) tutkimuksen mukaan syitä siihen, miksi vanhemmat eivät osallistu neuvolan perhevalmennuksiin tai jättävät sen kesken, voi olla monia. Tutkimuksessa selviteltiin myös sitä, millaiseen perhevalmennukseen he olisivat halunneet osallistua. Tutkimukseen osallistuneita kuvattiin hieman keskimääräistä paremmin koulutetuiksi ja useammin parisuhteessa eläviä kuin mitä Suomessa yleensä. Vastaajat kokivat saavansa tietoa riittävästi raskaudesta, synnytyksestä sekä vanhemmuuteen kasvusta muita teitä pitkin, näin ollen perhevalmennukseen osallistuminen koettiin turhaksi. Tiedon saanti lähteitä olivat Internet, kirjat, lehdet sekä neuvola. Perhevalmennuksien vetäjien tulisi vanhempien mielestä olla neuvolan terveydenhoitajia tai valmennus tulisi vetää yhdessä sairaalan kätilön kanssa. Raskaudenaikana järjestetyn perhevalmennuksen tulisi vastaajien mielestä olla käytännönläheistä, synnytykseen, vauvan hoitoon ja imetykseen liittyvää. Nuorille odottajille, ensisynnyttäjille sekä yksin odottaville järjestettäisiin omia perhevalmennusryhmiä. Perhevalmennuksiin osallistuvien tietotaso tulisi

17 huomioida sekä toiveet ja kielitaito. Lisäksi vanhempien erityistarpeet tulisi huomioida paremmin ja sen pohjalta tehdä laajempaa yhteistyötä esim. synnytyssairaalan kanssa. Näin voitaisiin toteuttaa ennaltaehkäisevää ja nykyaikaista terveydenhuoltoa. Jatkotutkimuksella voitaisiin selvittää perhevalmennuksesta poisjäävien vanhempien tukiverkon laatu ja toimivuus. Tärkeää olisi myös selvittää terveydenhoitajien kokemuksia perhevalmennuksesta poisjäävien vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja kuinka suuri vaikutus perhevalmennuksesta pois jäämisellä on syntyvän lapsen ja perheen hyvinvointiin. (Raatikainen 2012).

18 LÄHTEET Ahonen, P.; Cornu, T. & Tuminen, M. 2010. Kymppi-hanke saumatonta äitiyshuoltoa. Teoksessa Pia Ahonen (toim.) Varsinaissuomalasta äitiyshuoltoa kehittämässä, kymppi-hanke innovaatioympäristönä.. Tampereen Yliopistopaino: Juvenes Print Oy. Bildjusckin, K. & Petäjä, H. 2011. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen. 2. painos Varsinais- Suomen sairaanhoitopiiri 2011. Bildjuschkin, K. & Ruuhilahti, S. 2010. Puhutaan seksuaalisuudesta. Helsinki: Kirjapaja. Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M., Saaristo, V., Hastrup, A. & Rimpelä, M. 2008. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta 2007. Tulokset ja seurannan kehittäminen. Stakesin raportteja 21. Helsinki: Valopaino Oy. Haapio, S., Koski, K., Koski, P. & Paavilainen, R. 2009. Perhevalmennus. Edita. Porvoo. Ws Bookwell Oy. Hakulinen-Viitanen, T., Pelkonen, M. & Haapakorva, A. 2005. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö 2005:22. Helsinki. Helsingin Lapaset Perheverkosto-hanke. 2007. Perhevalmennuksen käsikirja. [viitattu 17.11.2012].Saatavissa http://www.hel.fi/wps/wcm/connect/0e82ea004a179dbca67cee3d8d1d4668/perhevalm ennuksen_kasikirja07.pdf?mod=ajperes Janouch, K. 2010. Raskaana! Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy Kosunen, E. 2006. Seksuaaliterveyden edistäminen suomessa. Muistio seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmaa laativaa työryhmää varten. Stakesin työpapereita 5/2006. Verkkokirja. Helsinki. Viitattu 23.09.2012. Saatavilla: http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/tyopaperit/tp5-2006.pdf Lähteenmäki, M. 2009. Äitiys- ja lastenneuvoloiden kehittämistarpeet. Katsaus terveydenhoitajien näkemyksiin lisätiedon tarpeista ja aineksista tutkimusyhteistyöhön VSSHP alueella Sotkanet, indikaattoripankki http://www.stakes.fi/fi/tilastot/sotkanet/index.htm Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (4.2.2009) Sotka-tietokanta Niemistö, R. 2007. Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Tampere: Tammer-Paino. Raatikainen, S. 2012. Miksi vanhemmat eivät osallistu perhevalmennukseen? Pro gradu-tutkielma. Hoitotiede. Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Ryttyläinen- Korhonen, K. 2011. Seksuaalisuuden tukeminen raskausaikana, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen. Kätilölehti 2-3, 8-11.

Liite 1 Perhevalmennuksen Power Point esityksen teemat. Esitys erillisessä tiedostossa. Dia 1. Raskausajan parisuhde ja seksuaalisuus Dia 2. Tilastollinen totuus Dia 3. Dia 4. Naiskehon muutokset Dia 5. Naisen keho

Liite 1 Dia 6. Dia 7. Raskausviikot 1-12 Dia 8. Raskausviikot 1-12 Dia 9. Dia 10. Raskausviikot 13-26

Liite 1 Dia 11. Raskausviikot 13-26 Dia 12. Raskausviikot 27-42 Dia 13. Raskausviikot 27-42 Dia 14. Raskausviikot 27-42

Liite 1 Dia 15. Lupa puhua, saada tietoa ja mahdollista jatkoapua Dia 16. Dia 17. Parisuhdekortit Dia 18. Lähteet

Liite 2 PALAUTEKYSELY 19.9.2012 Sanna Koskinen & Marika Särös PERHEVALMENNUS KERTA RUNOSMÄEN ÄITIYSNEUVOLASSA 1. TUNTUIKO AIHE MIELEKIINTOISELTA JA TARPEELLISELTA? KYLLÄ TAI EI 2. OTITTEKO OSAA KESKUSTELUUN, SANALLISESTI TAI KUVAKORTEIN? KYLLÄ TAI EI 3. TUNTUUKO, ETTÄ PYSTYTTE TÄMÄN VALMENNUSKERRAN JÄLKEEN KESKUSTELEMAAN PUOLISONNE KANSSA PARISUHTEESSEENNE LIITTYVISTÄ ASIOISTA PAREMMIN? KYLLÄ TAI EI 4. ROHKENETTEKO HAKEA APUA OMALTA TERVEYDENHOITAJALTA MAHDOLLISTEN ONGELMIEN ILMAANTUESSA? KYLLÄ TAI EI 5. OPPISITKO ESITYKSESTÄ JOTAIN UUTTA, JOS NIIN MITÄ? 6. KUMPI MIELESTÄNNE KUVAA PAREMMIN ILMAPIIRIÄ?

Liite 3 KÄTILÖTYÖN SYVENTÄVÄT OPINNOT SANNA KOSKINEN & MARIKA SÄRÖS ATKLK09 PERHEVALMENNUSTILANTEEN SUUNNITTELU, TOTEUTUS JA ARVIOINTI 1. Tilaisuuden aiheena on: perhevalmennustilaisuuden järjestäminen ensisynnyttäjille, aiheeseen parisuhde ja seksuaalisuus liittyen. Valmennustilaisuuden pitopaikkana toimii Runosmäen äitiys- ja lastenneuvola; osoite: Signalistinkatu 2.. Ajankohdaksi on valittu terveydenhoitajan suunnittelema päivä, joka on keskiviikkona 19.9.2012 klo 16.30 alkaen. Itse olemme paikalla hyvissä ajoin, jotta voimme laittaa tarvittavat laitteet ja tarjoilut valmiiksi. Meitä vastaanottamassa on terveydenhoitajaopiskelija ja hän avustaa meitä tarvikkeiden ja paikkojen valmiiksi laitossa. 2. Tilaisuuden tarkoitus ja oppimiselle asetetut tavoitteet ovat: Perhevalmennus on tarkoitettu ensisynnyttäjille, isille, uudelleensynnyttäjille sekä muille harvalukuisille neuvolan asiakkaille, kuten monikkoperheille ja seksuaali- ja kulttuurivähemmistöön kuuluville. Tutkimuksista on saatu tietoa, että jopa kaksi kolmasosaa odottavista isistä osallistuu valmennuksiin. (Haapio, Koski, Koski & Paavilainen 2009, 11-12.) Ryhmälle asetetut tavoitteet ovat: Saada ensisynnyttäjille uutta, monipuolista ja tutkittua tietoa aiheesta, joiden avulla he onnistuvat selviytymään mahdollisista ongelmista itse tai tunnistamaan lisäavun tarpeen. Tavoitteena on pariskuntien valmentaminen niin, että he osaavat ja rohkenevat itse hakea tietoa sitä tarvitessaan. Tavoitteena on myös saada puolisot keskustelemaan asioista keskenään, näin olen syventää heidän keskinäistä suhdettaan. Omaa oppimistamme tukevat tavoitteet: Saada varmuutta ryhmän kohtaamiseen ja omaan suulliseen esiintymiseen. Hakea lisää parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvää tutkittua tietoa, sekä tutustua aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. 3. Osallistujaryhmän analyysi; Perhevalmennustilaisuuteen on kutsuttu yhdeksän pariskuntaa, mutta todennäköisesti tilaisuuteen osallistuu 4-5 pariskuntaa. Terveydenhoitaja Marja Spets-Rantamäen kokemusten mukaan kutsutuista pariskunnista kaikki eivät kuitenkaan saavu paikalle. Stakesin

Liite 3 tutkimuksista käy ilmi, että perheiden osallistuminen valmennuksiin vaihtelee 70 prosentista 90 prosenttiin. Tähän yhtenä selityksenä on, että tilaisuudet ovat useimmiten tarkoitettu vain ensisynnyttäjille, eikä toissynnyttäjille ole valmennuksia tarjolla. Toissynnyttäjät eivät myöskään ole yhtä aktiivisia osallistumaan tilaisuuksiin kuin ensisynnyttäjät. Uudelleensynnyttäjien lisäksi nuoret ovat usein haluttomia ja motivoitumattomia osallistumaan perhevalmennukseen, joka järjestetään ryhmämuotoisena. Tämän vuoksi nuorille pyritään tarjoamaan tietoa neuvolavastaanottojen yhteydessä. (Haapio ym. 2009, 11.) Ensisynnyttäjä pariskuntien lisäksi perhevalmennustilaisuutta seuraamassa on Runosmäen terveydenhoitaja, terveydenhoitajaopiskelija, kaksi opponenttia ja ryhmämme opettaja. Kohderyhmämme koostuu ensisynnyttäjä pariskunnista. Olemme varautuneet myös siihen, että mukana saattaa olla myös yksinodottajia tukihenkilöineen tai naispareja. Maahanmuuttajien osallistumisesta emme etukäteen tiedä, mutta mikäli heitä osallistuu valmennukseen, toivomme heidän ymmärtävän suomenkieltä. Ryhmän koko on keskimäärin 4-5 paria. Ikähaitari saattaa vaihdella hyvinkin paljon, tämän päivän synnyttäjien keski-iän ollessa korkeampi. Osallistuja pariskuntien ikää meillä ei ole entuudestaan tiedossa, mutta aiheemme soveltuu kaiken ikäisille pariskunnille. Luulemme pariskuntien olevan kuitenkin 20-40 vuoden väliltä. Kohderyhmän lähtötason toivomme olevan motivoitunutta ja vastaanottavaa. Toivomme, että he osallistuisivat edes jollain tavalla kommentointiin ja keskusteluun, mutta olemme varautuneet myös siihen mahdollisuuteen, ettei kukaan rohkene tai halua ottaa osaa keskusteluun. Kohderyhmän motivaation aiheeseemme toivomme olevan hyvän. Uskomme aiheen olevan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Jos ryhmässä esiintyy ongelmia liittyen parisuhteeseen tai seksuaalisuuteen toivomme esityksemme motivoivan heitä hakemaan apua ongelman ratkaisuun ja kääntymään oman terveydenhoitajan puoleen. 4. Perhevalmennuksen sisältö: Teoreettisten lähtökohtien koemme olevan melko hyvät. Aiheesta löytyy runsaasti ajankohtaista tietoa esim. Väestöliiton sivujen uudet videoleikkeet kliinisen seksologin Tarja Sandbergin pitämänä.

Liite 3 Aiheen perustelu ja rajaus: Aiheen olemme rajanneet ajatellen kohderyhmän raskausviikkojen määrää. Käsittelemme tarkoituksella lyhyesti raskauden ensimmäisen kolmanneksen muutoksia, koska tämä vaihe on jo raskaudessa ohitettu. Pääpaino esityksessä on toisessa sekä kolmannessa raskauskolmanneksessa. Tarkoituksena on myös mainita muutamalla sanalla PLISSITISTÄ, luvan antamisesta sekä tiedon jakamisesta. Nämä ovat ne tasot, joilla oma terveydenhoitaja pystyy ongelmia käsittelemään. Mikäli omat taidot eivät riitä, tulee terveydenhoitajan ohjata pariskunta eteenpäin saamaan erikoisterveydenhuollon palveluita. Sosiaali- ja terveysministeriön (2007) seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmassa on määritetty aihealueita, joiden avulla voidaan ajanmukaistaa perhevalmennuksen sisältöä. Näitä aihealueita ovat: raskauteen ja synnytykseen liittyvät ongelmat, perheen taloudellinen tilanne, puolisoiden välinen suhde ja sukupuolielämä, äidin työssäkäynti, sairaan lapsen syntymän mahdollisuus, vanhemmuus, äitinä ja isänä jaksaminen sekä synnytyksen jälkeinen masennus. (Haapio ym. 2009, 13.) 5. Perhevalmennuksen menetelmät: Pääsääntöisenä menetelmänä perhevalmennuksessa käytämme keskustelua. Keskustelun rinnalla esitämme Powerpoint esityksen, johon olemme koonneet opinnäytetyöstämme oleellisimmat asiat. Dioissa mainitsemme esimerkkinä parisuhdekortit, joiden avulla pariskunta voi esittää kysymyksiä toisilleen. Parisuhdekorttien avulla pariskuntien voi olla helpompi lähestyä puolisoaan ongelmakysymysten ilmaantuessa. Dioihin olemme lisänneet aiheeseemme liittyviä kuvia ja kommentteja tunnelmaa keventämään. Diojen välissä esitämme Väestöliiton juuri julkaisemia videopätkiä, joissa seksologi käsittelee aihetta ammattilaisen tavoin. Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että valmennuksissa käytettävät havaintovälineet ovat epäajanmukaisia ja sisällöllisesti heikkoja. (Haapio ym. 2009, 14.) Tämän vuoksi olemmekin halunneet ottaa monipuolisesti mukaan mahdollisimman ajankohtaista ja tutkittua tietoa. PowerPoint esityksen lisäksi pidämme pienryhmätehtävän, jossa sijoitamme isät ja äidit eri ryhmiin. Molemmille ryhmille annetaan tehtäväksi samanlainen tehtävä, jossa he saavat ryhmässä kuvata muutamalla adjektiivilla omia raskaudenajan parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyviä asioita esim. kaunis, iloton jne. Vastaukset he kirjoittavat meidän antamille lomakkeille. Vastaukset

Liite 3 luemme ääneen tehtävän jälkeen. Esitämme myös muutamia kysymyksiä joihin toivomme pariskuntien vastaavan värikorttien avulla. Vaikeimpana tilaisuudessa on saada vanhemmat mukaan keskusteluun ja siksi olemmekin tehneet kyllä- ja ei-vastauskortteja, joilla vanhemmat voivat ilmaista mielipiteensä, mikäli eivät halua käyttää sanallista viestintää. 6. Tapahtuman kulku: Perhevalmennus on suunniteltu aloitettavaksi 16.30. Tilaisuus aloitetaan kahvilla ja pienellä suolaisella tarjoilulla. Tämän aikana me esittelemme itsemme ja kerromme mitä olemme tulleet heille puhumaan. Kahvittelun jälkeen pariskunnat saavat esittäytyä meille ja ryhmälle, kertomalla oman nimensä ja kuinka monennella raskausviikolla ovat. Tähän olemme varanneet n. 15 minuuttia aikaa. Esittelyjen jälkeen aloitamme meidän PowerPoint-esityksemme. Esitykselle ja mahdollisille kysymyksille olemme varanneet aikaa n. 30 minuuttia. Tämän jälkeen pidämme tarvittaessa 5-10 minuutin tauon, jolloin kuuntelijoiden on mahdollisuus jaloitella ja käydä tarvittaessa wc:ssä. Seuraavaksi kokoamme pienryhmät ja ohjeistamme tehtävän. Tähän olemme varanneet aikaa n. 15 minuuttia. Lopuksi jaamme pariskunnille palautelomakkeen pitämästämme perhevalmennuksesta ja sen sisällöstä. Tämän täyttämiselle olemme varanneet aikaa n. 10 minuuttia. Koko tilaisuuden uskomme kestävän n. 1 tunnin. 7. Arviointisuunnitelma: Toivomme, että kuulijat saavat esityksestämme uutta ja hyödyllistä tietoa, joiden avulla he pystyvät paremmin analysoimaan ja käsittelemään parisuhdettaan mahdollisten ongelmien ilmaantuessa. Tilaisuudessa esiin tulleista ajatuksista ja kysymyksistä kukin voi oppia uutta tietoa jo olemassa olevan tiedon päälle. Ryhmässä valmennukseen osallistujat voivat jakaa tietoa ja kokemuksia keskenään sekä etsiä yhdessä vastauksia kysymyksiin. Vertaistuesta on todettu olevan hyötyä perheille. Ongelmia on helpompi käsitellä, kun huomaa, että samanlaisessa elämäntilanteessa olevia pariskuntia on muitakin. He voivat antaa toisilleen sosiaalista tukea ja auttaa jaksamaan arjen hallinnassa. Tilaisuuden tarkoituksena on rohkaista pariskuntia tarvittaessa ottamaan herkemmin yhteyttä omaan terveydenhoitajaansa ja saamaan tätä kautta apua mahdollisiin ongelmiin ja epäselvyyksiin. Perhevalmennus voi kehittää perheen ja terveydenhoitajan välistä yhteistyötä luottamuksellisemmaksi ja avoimemmaksi. Toivomme, että tilaisuudesta jää kaikille hyvämieli ja, että pariskunnilla on tarvittaessa paremmin rohkeutta

Liite 3 selvitä raskaudenajan parisuhde- ja seksuaalisuuden mahdollisesti esiin tulleita ongelmia ja hakemaan siihen apua ammattilaiselta.

Liite 3 LÄHTEET Haapio, S., Koski, K., Koski, P. & Paavilainen, R. 2009. Perhevalmennus. 1. Painos. Ws Bookwell Oy. Porvoo. Perhevalmennuksen pedagogisia lähtökohtia. Pia Suvivuo. Power Point Optimasta. Perhevalmennus vanhemmuuden tukemisessa.