TYÖ JA TERVEYS -haastattelututkimus 29 Merja Perkiö-Mäkelä Maria Hirvonen Anna-Liisa Elo Irja Kandolin Kaisa Kauppinen Timo Kauppinen Ritva Ketola Timo Leino Pirjo Manninen Sonja Miettinen Kari Reijula Simo Salminen Minna Toivanen Seppo Tuomivaara Maarit Vartiala Saara Venäläinen Marja Viluksela Työterveyslaitos, Helsinki 21
2 SISÄLLYS YHTEENVETO... 3 1. JOHDANTO... 4 2. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 5 3. TAULUKOIDEN TAUSTAMUUTTUJAT... 6 4. TULOKSET... 1 4.1 Työsuhteet ja työajat... 1 4.2 Fysikaaliset ja kemialliset työympäristötekijät... 11 4.3 Ergonomia ja työn fyysinen kuormittavuus... 12 4.4 Etätyö, monipaikkainen liikkuva työ ja tietotekniikan käyttö... 13 4.5 Tapaturmat ja fyysinen väkivalta... 14 4.6 Työstressi ja sen hallintamahdollisuudet työssä... 14 4.7 Työyhteisön toimivuus ja ilmapiiri... 15 4.8 Tasa-arvo ja monimuotoisuus työssä... 16 4.9 Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen... 17 4.1 Terveydentila ja koettu työkyky... 18 4.11 Terveyteen liittyvät elintavat... 19 4.12 Työterveyshuolto ja avosektorin lääkärissäkäynnit... 19 5. KUVIEN, TAULUKOIDEN JA TOIMIALATAULUKOIDEN NUMEROT... 2
3 Yhteenveto Työ ja terveys -haastattelututkimus on Työterveyslaitoksen kolmen vuoden välein tekemä, tietokoneavusteinen puhelinhaastattelu. Haastatteluja on tehty vuodesta 1997 alkaen. Haastattelututkimuksella kerätään kattavaa seurantatietoa Suomen työssä käyvän väestön työstä, työoloista ja työterveydestä. Vuonna 29 haastateltiin 3363 työssä olevaa henkilöä, vastausprosentti oli 59. Valtaosa työssä olevista tekee säännöllistä päivätyötä eli työskentelee pääosin kello 6:n ja 18:n välisenä aikana. Etätyötä tekee yksi seitsemästä työssä olevasta. Neljä kymmenestä palkansaajasta joustaa työajoissa esimiehen tai työtehtävien vaatimuksesta säännöllisesti kuukausittain. Perinteiset työympäristön haittatekijät, kuten melu, tärinä, erilaiset pölyt ja liuotinaineet sekä fyysisesti raskas työ aiheuttavat edelleen haittoja työpaikoilla. Joka neljäs työssä oleva kokee työnsä fyysisesti melko tai hyvin rasittavaksi. Mikrotietokonetta tai tietokonepäätettä työssään käyttää liki kolme neljäsosaa työssä olevista. Joka kolmas kokee työnsä henkisesti raskaaksi ja kiirettä työssään kokee joka toinen. Tyytyväisiä nykyiseen työhönsä on yhdeksän kymmenestä työssä olevasta. Vaikutusmahdollisuudet itseään koskeviin asioihin työpaikalla, työn tavoitteiden selkeys, esimiestyön tasapuolisuus ja hyvä työilmapiiri ovat suomalaisilla työpaikoilla kohtalaisen hyvässä kunnossa, joskin kehittämiselle on yhä tarvetta. Koetun työpaikkakiusaamisen määrä ei ole merkittävästi lisääntynyt, mutta ei myöskään vähentynyt. Työ häiritsee useammin kotiasioita kuin kotiasiat työtä. Työn ja kodin yhteensovittaminen sujuu kuitenkin ilman suurempia ristiriitoja aikaisempaa useammalla. Joka yhdeksäs työssä oleva oli joutunut vuonna 29 työtapaturmaan joko työpaikalla tai työmatkalla. Työssä olevista naisista joka kymmenes ja miehistä joka kahdeskymmenes oli kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa työssä tai työmatkalla. Työssä olevat arvioivat terveydentilansa ja työkykynsä pääosin hyväksi ja kaksi kolmesta vähintään 45 -vuotiaasta olisi valmis jatkamaan työelämässä mukana oloa 63 ikävuoden jälkeen, jos edellytykset sille ovat kunnossa. Aktiivisesti liikuntaa harrastavien määrä on lisääntynyt, mutta normaalipainoisten osuus työssä olevista pienenee tasaisesti. Palkansaajien työterveyshuollon kattavuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana pysynyt samalla (92-93 ) tasolla. Vuonna 29 yli puolet maatalousyrittäjistä ja reilu kolmasosa muista yrittäjistä kertoo järjestäneensä työterveyspalvelut.
4 1. Johdanto Merja Perkiö-Mäkelä Tässä raportissa kuvataan Työ ja terveys -haastattelututkimuksen tulokset lyhyesti tekstein, kuvin ja taulukoin. Työ ja terveys -haastattelututkimus on Työterveyslaitoksen kolmen vuoden välein tekemä tietokoneavusteinen puhelinhaastattelu. Haastattelututkimuksella kerätään kattavaa seurantatietoa Suomen työssä käyvän väestön työstä, työoloista ja työterveydestä. Aihealueita ovat: työsuhteet ja työajat, fysikaaliset ja kemialliset työympäristötekijät, ergonomia ja työn fyysinen kuormittavuus, etätyö, monipaikkainen liikkuva työ ja tietotekniikan käyttö, tapaturmat ja fyysinen väkivalta, työstressi ja sen hallintamahdollisuudet työssä, työyhteisön toimivuus ja ilmapiiri, tasa-arvo ja monimuotoisuus työssä, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, terveydentila ja koettu työkyky, terveyteen liittyvät elintavat sekä työterveyshuolto ja avosektorin lääkärissäkäynnit. Ensimmäinen Työ ja terveys -haastattelututkimus tehtiin vuonna 1997 ja sen jälkeen vuosina 2, 23, 26 ja 29. Haastateltavat poimittiin vuosina 1997-26 satunnaisotantana väestörekisteristä 25-64-vuotiaiden suomenkielisten joukosta. Vuonna 29 haastateltavien poiminta tehtiin Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta 2-64-vuotiaiden joukosta, mukana olivat myös ruotsinkieliset. Tutkimusaineiston koko eri vuosina on ollut 231-3363 henkilöä, vastausprosentti on vaihdellut 58-72 :iin. raportti koostuu neljästä osasta Tekstiosiosta, jossa on kerrottu tutkimuksen toteutus sekä on koottu yhteen eri aihealueiden tärkeimmät tulokset. Kuvista, joissa esitetään trendikuvina vuosien 1997-29 tulokset. Tutkimusaineiston muodostavat 25-64 -vuotiaat suomenkieliset työssä olevat. Taulukoista, joissa esitetään haastattelun tulokset vuodelta 29 eri taustamuuttujien mukaan. (Erillinen verkkodokumentti: http://www.ttl.fi/tyojaterveys Työ ja terveys - haastattelututkimuksen taulukkoliite 29). Taustamuuttujia ovat ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema, ammattiasema, koulutus, ammattiryhmä, toimiala, työnantajasektori, toimipaikan ja organisaation henkilömäärä sekä asuinlääni. Tutkimusaineiston muodostavat 2-64 -vuotiaat työssä olevat. Toimialataulukoista, joissa esitetään tulokset Työ ja terveys Suomessa 29 -kirjan luvun 6 Tilanne eräillä aloilla mukaisesti. (Erillinen verkkodokumentti: http://www.ttl.fi/tyojaterveys Työ ja terveys -haastattelututkimuksen taulukkoliite 29). Tutkimusaineiston muodostavat 2-64 -vuotiaat työssä olevat.
5 2. Tutkimuksen toteutus Merja Perkiö-Mäkelä Työ ja terveys -haastattelututkimuksen vuosien 1997-26 tiedonkeruukierroksen haastattelut tehtiin Työterveyslaitoksen CATI -puhelinhaastatteluyksikössä Kuopiossa kunkin vuoden tammitoukokuussa. Vuoden 29 haastattelut tehtiin Tilastokeskuksen CATI- ja kenttähaastatteluyksiköissä helmi-toukokuussa 29. Vuosina 1997-26 haastateltavat poimittiin satunnaisotannalla Väestörekisteristä 25-64 - vuotiaiden suomenkielisten joukosta. Vuonna 29 poiminta tehtiin satunnaisotantana 2-64 - vuotiaiden joukosta Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta, mukana myös ruotsinkieliset. Otoskoko on eri vuosina ollut noin 5 henkilöä. Lisäksi vuonna 29 tehtiin lisäotos seuraaville toimialoille: kemian- (1 henkilöä), metsä- (5 henkilöä) ja elintarviketeollisuus (1 henkilöä), tietoteknologia (1 henkilöä) sekä rakennusala (4 henkilöä). Lisäotos tehtiin, jotta Työ ja terveys Suomessa 29 kirjan eri toimialoille saatiin riittävästi haastatteluja. Vastausprosentti on vaihdellut eri vuosina 58-72 :iin. Vuonna 29 vastausprosentti oli 59. Vuosina 1997-26 haastateltiin kaikki otoksessa olevat 25-64-vuotiaat työikäiset, myös ei-työssä olevat (koettu terveydentila, elintavat). Vuonna 29 haastattelu kohdistui haastatteluhetkellä työssä oleviin henkilöihin (töissä, osa-aikaeläkkeellä, alle 6 kk sairauslomalla, alle 1 kk lomautetut). Raportissa tulokset esitetään kolmen aineiston avulla. Kuvina esitetään 25-64 -vuotiaiden suomenkielisten työssä olevien tilanne vuosina 1997-29. Haastattelujen määrät eri vuosina olivat: 1997, n=2136; 2, n=231; 23, n=2326; 26, n=2229; 29, n=2355. Taulukkoina esitetään 2-64 -vuotiaiden työssä olevien tilanne vuonna 29 eri taustamuuttujien mukaan, n=264. Toimialakohtaisissa taulukoissa ovat toimialat Työ ja terveys Suomessa 29 -kirjan luvun 6, Tilanne eräillä aloilla, mukaisesti. Taulukoissa esitetään 2-64 -vuotiaiden työssä olevien tilanne vuonna 29. Tässä aineistossa on käytetty toimialarikastusta, n=2434. Työ ja terveys -haastattelun seuranta-aineisto edustaa Suomen työssä olevaa, suomenkielistä 25-64 -vuotiasta väestöä. Vuoden 29 aineisto edustaa myös 2-24 -vuotiaita ja ruotsinkielisiä.
6 3. Taulukoiden taustamuuttujat Merja Perkiö-Mäkelä, Marja Viluksela Taulukoiden taustamuuttujia ovat sukupuoli ikäryhmittäin, sosioekonominen asema, ammattiasema, koulutus, ammattiryhmä, toimiala, työnantajasektori, toimipaikan ja koko organisaation henkilömäärä sekä asuinlääni. Sukupuoli ikäryhmittäin Sukupuoli tallennettiin haastattelussa kysymättä. Ikä selvitettiin kysymällä syntymävuosi. Vuoden 29 tulokset esitetään taulukoissa erikseen miehet ja naiset sekä sukupuolen mukaan eri ikäluokissa (224, 25-35, 35-44, 45-54 ja 55-64 -vuotiaat). (kuvat ja taulukot 1-2). Sosioekonominen asema Sosioekonominen asema on määritelty Tilastokeskuksen sosioekonomisen aseman luokituksen (TK 1989, ammattiluokituksen 21 mukaan) mukaisesti. Sosioekonomista asemaa määritettäessä on käytetty haastateltavan ammattia sekä ammattiasemaa ( Oletko palkansaaja, yrittäjä vai maatalousyrittäjä? ) koskevia tietoja. Taulukoissa esitetään sosioekonomisen aseman luokat: maatalousyrittäjä, yrittäjä, ylempi toimihenkilö, alempi toimihenkilö, työntekijä (kuva ja taulukot 3). Ammattiasema Ammattiasema (palkansaaja/yrittäjä) luokiteltiin kysymällä "Oletko palkansaaja, itsenäinen yrittäjä (kuulut yrittäjän eläkevakuutuksen piiriin YEL) vai maatalousyrittäjä (kuulut maatalousyrittäjien eläkevakuutuksen piiriin MYEL)? Neljäntenä vaihtoehtona oli: ei ole koskaan ollut töissä tai saanut palkkaa, vaikka olisikin valmistunut johonkin ammattiin. Tällöin haastattelu päättyi. Taulukoissa esitetään ammattiaseman luokat: palkansaajat, yrittäjät/maatalousyrittäjät (kuva ja taulukot 4). Koulutus Koulutusta koskevat vastaukset luokiteltiin haastattelujen jälkeen seuraaviin luokkiin: perusaste (ei loppuun suoritettua koulutusta, kansakoulu, peruskoulu tai keskikoulu, ammattikurssi tai työpaikalla saatu koulutus); keskiaste (lukio, ammatillinen koulu, myös oppisopimus); opistoaste (ammatillinen opisto); korkea-aste (ammattikorkeakoulu tai alempi korkeakoulututkinto, korkeakoulututkinto) (kuva ja taulukot 5).
7 Ammattiryhmä Haastattelussa tiedusteltiin nykyistä ammattia. Ammattitieto luokiteltiin haastattelun aikana Tilastokeskuksen ammattiluokituksen (TK 21) mukaan. TK 21 ammattiluokitus perustuu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ammattiluokituksesta johdettuun Euroopan unionin versioon ISCO-88 (COM):iin. Niissä ammattiluokka luokitellaan työtehtävien laadun ja henkilöltä vaadittavan ammatillisen pätevyystason ja koulutuksen mukaan (kuva ja taulukot 6). Taulukoissa ammattiryhmät on ilmoitettu Tilastokeskuksen (TK 21) ammattiluokituksen mukaan 1-numerotason tarkkuudella. Ammattipääryhmät ovat: johtajat ja ylimmät virkamiehet, erityisasiantuntijat, asiantuntijat, toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät, palvelu-, myynti ja hoitotyöntekijät, maanviljelijät, metsätyöntekijät, tms., rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät, prosessi- ja kuljetustyöntekijät, muut työntekijät sekä sotilaat. Sotilaita aineistossa oli niin vähän, että heidän tuloksiaan ei esitetä ammattiryhmäkohtaisessa tarkastelussa. Toimiala Työssäkäyntitilastosta saatiin alustava tieto toimialasta. Tämä tieto varmistettiin haastattelussa. Mikäli toimiala oli muuttunut, haastateltavilta tiedusteltiin avokysymyksellä heidän nykyisen työpaikkansa toimialaa toimipaikkatasolla ( Mikä toiminta, tai minkä tuotteiden tai palvelujen tuottaminen on toimipaikan pääasiallinen tehtävä? ). Toimipaikalla selvennettiin tarkoitettavan samassa osoitteessa sijaitsevaa, yhdentyyppistä toimintaa harjoittavaa ja samaan yritykseen tai vastaavaan kuuluvaa yksikköä. Taustamuuttujana toimialatiedot esitetään taulukon 3.1 mukaisesti. Taulukossa esitetään toimialoista taulukoissa käytetyt, tilasyistä lyhennetyt, nimet ja toimialojen nimet täydellisenä. Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto, työnantajakotitaloudet sekä kotitalouksien itse tuottamat tavarat ja palvelut omaan käyttöön, kansanväliset järjestöt ja ulkomaiset edustustot sekä toimiala tuntematon toimialojen tuloksia ei esitetä taulukkoraportissa toimialakohtaisesti kyseisten toimialojen haastateltujen vähyyden vuoksi (kuva ja taulukot 7).
Taulukko 3.1. Taulukoissa käytetyt lyhennetyt toimialapääluokkien nimet ja vastaavat nimikkeet täydellisinä. 8 Toimialan lyhennetty nimi Toimialan nimi täydellisenä taulukoissa (Tilastokeskus 22) maa- ja metsätalous maatalous, riistatalous ja metsätalous kalatalous teollisuus kaivostoiminta ja louhinta teollisuus (metalliteollisuus: metallien, metallituotteiden, koneiden, sähköteknisten tuotteiden valmistus, metsäteollisuus: puutavara, puutavaratuotteet, massa, paperi, muu teollisuus: muu kuin metalli- tai metsäteollisuus) rakentaminen rakentaminen kauppa ja korjaus tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä henkilökohtaisten esineiden ja kotitalousesineiden korjaus majoitus ja ravitsemus majoitus- ja ravitsemistoiminta kuljetus ja tietoliikenne kuljetus, varastointi ja tietoliikenne rahoitus rahoitustoiminta yritystenväliset palvelut kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut julkishallinto julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus koulutus koulutus terveys- ja sosiaalipalvelut terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut muut palvelut muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut Tilastokeskuksen toimialaluokitus 22 perustuu EY:n toimialastandardiin (NACE 22). Julkisen sektorin yksikköjä luokitellaan saman periaatteen mukaan kuin yrityksiäkin. Kaikki eivät siis kuulu julkisen hallinnon pääluokkaan, vaan yksiköt pyritään sijoittamaan toimintansa sisällön mukaan. Esimerkiksi yliopistot ja korkeakoulut sijoitetaan koulutuksen pääluokkaan ja sairaalat terveydenhuollon pääluokkaan. Työnantajasektori Työssä olevilta tiedusteltiin, oliko heidän työnantajansa valtio (myös valtion liikelaitokset), kunta (myös kuntien liikelaitokset) tai kuntayhtymä vai yksityinen työnantaja (myös valtion/kuntien kokonaan tai osittain omistamat yhtiöt). Taulukoissa esitetään työnantajasektorin luokat: valtio, kunta tai kuntayhtymä, yksityinen työnantaja (kuva ja taulukot 8).
9 Toimipaikan henkilömäärä Toimipaikan henkilömäärää kysyttiin avokysymyksellä ja vastaukset kirjattiin valmiisiin luokkiin (7 kpl), jotka tuloksissa yhdistettiin viideksi luokaksi. Toimipaikka määriteltiin kuten edellä toimialan kohdalla on kuvattu. Jos haastateltava ei osannut arvioida toimipaikan henkilömäärää, kirjattiin mahdollisuuksien mukaan toimipaikan nimi tai muu tieto, jonka perusteella toimipaikan koko voitiin jälkikäteen selvittää. Taulukoissa esitetään toimipaikan henkilömäärän luokat: 1, 2-9, 1-49, 5-249, 25- (kuva ja taulukot 9). Koko organisaation henkilömäärä Koko organisaation kokoa tiedusteltiin työssä olevilta avokysymyksellä, jonka vastaus luokiteltiin samoin kuin toimipaikan koko seitsemään luokkaan. Yksityissektorilla koko organisaation henkilömäärällä tarkoitettiin koko yrityksen (kaikki toimipaikat) tai vastaavasti koko konsernin henkilömäärää. Kuntasektorilla koko organisaation henkilömäärään laskettiin kaikki kunnan palveluksessa olevat. Valtiosektorilla puolestaan koko organisaation henkilömäärä ei tarkoittanut kaikkia valtion palveluksessa olevia, vaan organisaatioiksi laskettiin erikseen esim. eduskunta, kukin yliopisto, eri ministeriöt jne. Mikäli haastateltava ei tiennyt lukumäärää, kirjattiin toimipaikan tai organisaation nimi ja tieto tarkistettiin jälkikäteen. Haastattelijoita perehdytettiin luokittelutapaan ja epäselvissä tapauksissa suositeltiin organisaation nimen kirjaamista. Taulukoissa käytetään kuutta luokkaa: 1, 2-9, 1-49, 5-249, 25-999, 1- (kuva ja taulukot 1). Asuinlääni Haastattelussa kysyttiin, onko asuinkunta edelleen sama kuin otoksessa (otoksesta saatiin kotikunnan kuntanumero) ja tarvittaessa kysyttiin uusi asuinkunta. Tiedon perusteella määritettiin Tilastokeskuksen vuoden 1997 luokituksen mukainen läänitieto. Taulukoissa esitetään luokat: Etelä-Suomen lääni, Länsi-Suomen lääni, Itä-Suomen lääni, Oulun lääni, Lapin lääni (kuva ja taulukot 11). Toimialataulukot Toimialakohtaisissa taulukoissa on käytetty Työ ja terveys Suomessa 29 -kirjan luvun 6, Tilanne eräillä aloilla, mukaista luokittelua. Taulukoissa esitetään luokat: maa- ja metsätalous, metsäteollisuus, metalliteollisuus, elintarviketeollisuus, kemianteollisuus, rakentaminen, kaupan ala, liikenne ja logistiikka, tieto- ja viestintäteknologia, turvallisuusala, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut, koulutus (toimialataulukot 1-149).
1 4. Tulokset 4.1 Työsuhteet ja työajat kuvat ja taulukot 15-25 Irja Kandolin Muutostahti työelämässä on voimistunut, mikä edellyttää työajan ja paikan joustoja. Vuonna 29 neljä kymmenestä palkansaajasta jousti työajoissa esimiehen tai työtehtävien vaatimuksesta säännöllisesti kuukausittain. Vain joka kolmannella oli yksilöllisen työaikajouston mahdollisuus, jolloin he voivat itse säädellä työpäivän pituutta. Työntekijöiden työaikatoiveet voivat vaihdella työuran eri aikoina ja painottua eri tavoin esimerkiksi opiskelun, perheen ja vapaa-ajan sekä ikääntymisen vaatimusten mukaan. Työaikajoustot eivät ole juuri lisääntyneet 2 -luvulla, eniten joustivat ylemmät toimihenkilöt ja vähiten yksilöllisen jouston mahdollisuuksia oli palvelu-, myynti- ja hoitotyössä. Joustamisen tasapaino yhtäältä yrityksen ja toisaalta työntekijöiden tarpeiden mukaan on osoittautunut tärkeäksi organisaation toiminnan kannalta. Tällainen molemminpuolinen työaikajousto tukee työntekijöiden psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Kolme neljäsosaa palkansaajista teki vuonna 29 kuten aiemminkin 2-luvulla säännöllistä päivätyötä eli työskenteli pääosin kello 6:n ja 18:n välisenä aikana. Rahana tai vapana korvattuja ylitöitä edellisen 12 kuukauden aikana oli tehnyt palkansaajista runsas neljännes. Etenkin miesten keskuudessa korvatut ylityöt ovat 2-luvulla selvästi vähentyneet. Vuonna 29 naiset tekivät ylitöitä lähes yhtä usein kuin miehet. Ilman mitään korvausta työtä oli tehnyt yksi kymmenestä palkansaajasta tutkimusta edeltäneen 12 kuukauden aikana, naiset yhtä usein kuin miehet. Ilman korvausta työskentely oli vuonna 29 yhtä yleistä kuin vuosikymmenen alussa. Palkansaajien työsuhteet jaetaan yleensä kahteen ryhmään: vakituinen eli toistaiseksi voimassa oleva ja määräaikainen työsuhde. Osa määräaikaisista työsuhteista on ns. keikkaluonteisia kuten esimerkiksi vuokratyö. Valtaosalla palkansaajista työsuhde oli vakituinen vuonna 29. Määräaikaiset ja keikkaluonteiset työsuhteet eivät ole 2-luvulla lisääntyneet. Nuoret, alle 35- vuotiaat olivat useimmin määräaikaisessa työsuhteessa, nuoret naiset useammin kuin nuoret miehet. Määräaikaisia työsuhteita oli hieman useammin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ja useimmin korkean asteen koulutetuilla.
11 4.2 Fysikaaliset ja kemialliset työympäristötekijät kuvat ja taulukot 26-37 Timo Kauppinen, Kari Reijula Melu, kylmyys ja tärinä ovat työssä esiintyviä fysikaalisia tekijöitä. Kemiallisia tekijöitä ovat mm. pölyt, liuotinaineet ja monet muut terveydelle haitalliset kemikaalit. Sisäilmassa terveysongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi ilman kuivuus, kylmyys, tunkkaisuus, homeet ja tupakansavu. Melulle ja tärinälle altistuvien määrä näyttää hieman vähenevän, vaikka melulle ja tärinälle altistuu edelleen noin,5 miljoonaa henkilöä. Toimialoista maa- ja metsätalous, metsäteollisuus ja rakentaminen ovat merkittävimmät toimialat, missä melulle ja tärinälle altistutaan usein samanaikaisesti. Kemiallisille tekijöille altistuminen ei ole merkittävästi vähentynyt, vaan näyttää pysyvän samalla tasolla kuin aiemmin 2-luvulla. Pölyjä esiintyi nyt, kuten aiemminkin, lähes joka toisen työympäristössä. Eniten pölyt haittasivat rakentamisessa, maataloudessa ja teollisuudessa. Fysikaalisiin ja kemiallisiin altisteisiin liittyvä koettu haitallisuus ei ole 2-luvulla juurikaan vähentynyt, vaikka mittausten ja asiantuntija-arvioiden mukaan altistumistasot ovat yleensä jonkin verran laskeneet. Syynä tähän voi olla, että aiempaa matalammat altistumiset koetaan haitallisiksi. Sisäilmaston laadulla on olennainen merkitys työntekijöiden terveydelle. Huono sisäilmasto haittaa viihtyvyyttä ja pahimmillaan sisäilman epäpuhtaudet voivat aiheuttaa työperäisiä sairauksia. Sisäilman epäpuhtaudet voivat aiheuttaa syöpää (radon, asbesti, ympäristön tupakansavu), allergioita (eläinepiteeli, pölypunkki, home) tai ärsytysoireita (haihtuvat orgaaniset yhdisteet, pöly, mikrobit). Veto, kuiva ilma, tunkkainen ilma ja pöly ovat yleisimpiä sisäilmastoongelmien aiheuttajia toimistotyöpaikoilla. Sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla vaivasi yleisimmin melu, kuiva ja tunkkainen ilma sekä veto. Kaupan alalla yleisimmät haitat olivat kylmyys, pöly ja melu. Homeen hajua työpaikan sisätiloissa raportoi joka viides työntekijä sosiaali- ja terveysalalta ja koulutuksen piirissä työskentelevistä. Tupakkalaki on oleellisesti vähentänyt altistumista tupakansavulle työssä.
12 4.3 Ergonomia ja työn fyysinen kuormittavuus kuvat ja taulukot 38-46 Ritva Ketola, Merja Perkiö-Mäkelä Aihealuetta käsiteltiin Työ ja terveys -haastattelututkimuksessa työtilojen toimivuutta, työn fyysistä kuormittavuutta, nostotyötä, työasentoja ja toistotyötä selvittävien kysymysten avulla. Työpaikan hyvä ergonomia vähentää ja tasaa fyysistä kuormitusta. Silloin valmistettavat tuotteet, työ, työpaikat, työvälineet ja työympäristö on sovitettu mahdollisimman hyvin ihmisten edellytysten ja vaatimusten mukaisiksi. Kaksi kolmasosaa työssä olevista kokee, että tilat, joissa he pääasiassa työskentelevät ovat työn sujuvuuden kannalta toimivat ja käytännölliset. Eniten kehittämisen tarvetta on terveys- ja sosiaalipalveluiden, majoituksen ja ravitsemuksen sekä rakentamisen toimialoilla. Työn koettu fyysinen kuormittavuus ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt. Joka neljäs työssä oleva kokee työnsä fyysisesti melko tai hyvin rasittavaksi. Erityisesti 55-64 -vuotiaat naiset, maa- ja metsätalouden, majoituksen ja ravitsemuksen, rakentamisen sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden toimialoilla työskentelevät kokevat työn fyysisesti rasittavaksi. Joka kahdeksas työssä oleva nostaa yli 25 kilon taakkoja käsivoimin. Yleisintä tämä on maa- ja metsätalouden sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden toimialoilla. Joka neljäs työssä oleva työskentelee vähintään 1-2 tuntia päivässä selkä hankalassa työasennossa ja joka kymmenes yläraajat hartiatason yläpuolella. Toistotyö on lisääntynyt ja joka kolmannen työhön sisältyy useita kertoja minuutissa samanlaisena toistuvia käden työliikkeitä vähintään 1-2 tuntia päivässä. Erityisen yleistä toistotyö on majoituksen ja ravitsemuksen sekä rakentamisen toimialoilla.
13 4.4 Etätyö, monipaikkainen liikkuva työ ja tietotekniikan käyttö kuvat ja taulukot 47-57 Seppo Tuomivaara Etätyön tekemistä tiedusteltiin haastateltavilta kysymyksellä "Etätyöllä tarkoitetaan ansiotyötä, jota tehdään varsinaisen työpaikan ulkopuolella. Periaatteessa tätä työtä voidaan tehdä myös työnantajan tiloissa. Olennaista etätyölle ovat ajasta ja paikasta riippumattomat työjärjestelyt. Oletko viimeisen vuoden sisällä tehnyt etätyötä?" Viimeisen kuuden vuoden aikana etätyö on lisääntynyt vuodesta 23 vuoteen 26 mutta sen jälkeen kasvu on pysähtynyt. Vuonna 29 etätyötä teki edelleen hieman vähemmän kuin yksi kuudesosa työssä olevista. Miehet tekivät etätyötä useammin kuin naiset. Etätyötä tekevät ovat pääasiassa korkeasti koulutettuja ja ylempiä toimihenkilöitä. He toimivat joko johtajina, ylimpinä virkamiehinä, erityisasiantuntijoina tai asiantuntijoina. Etätöistä kirjallisesti sopiminen kaksinkertaistui viimeisen kolmen vuoden aikana korkea-asteen koulutuksen saaneiden, ylempien toimihenkilöiden, johtajien ja ylempien virkamiesten sekä erityisasiantuntijoiden keskuudessa. Työtä tehdään kannettavien välineiden ansiosta tarpeen mukaan siellä missä liikutaan. Haastattelussa kysyttiin onko työskennellyt viimeisen 12 kuukauden aikana työnantajan toisessa toimipisteessä tai asiakkaan tai yhteistyökumppanin luona, entä onko työskennellyt matkustaessaan kulkuneuvossa, tai onko työskennellyt muissa julkisissa tiloissa ja vielä lisäksi, onko työskennellyt kotona tai onko koti varsinainen työpaikka. Oman työpaikan ulkopuolella työnantajan toisessa toimipisteessä tai asiakkaan tai yhteistyökumppanin luona sekä kotona työskenteli noin kolmasosa vastanneista. Miehet työskentelivät monessa paikassa tai liikkuivat työssään työpaikan ulkopuolella yleisemmin kuin naiset. Kulkuneuvossa matkustettaessa ja muulla julkisella paikalla työskenteli noin yksi viidesosa työssä olevista. Ikäryhmittäin aktiivisimpia monessa paikassa työskentelijöitä olivat 35-44-vuotiaat. Monipaikkaista ja liikkuvaa työtä tekivät yleisimmin ylemmät toimihenkilöt ja yrittäjät. Huomionarvoista on heidän runsas ja säännöllinen työskentelynsä kotona. Mikrotietokoneen tai tietokonepäätteen työkäyttö on yleistynyt vuosien 23 ja 26 välisen tasaisen vaiheen jälkeen. Käyttäjiä on nyt liki kolme neljäsosaa työssä olevista. Alle 45-vuotiaat käyttävät yleisemmin työssään mikrotietokonetta tai tietokonepäätettä. Lähes kaikki ylemmät ja alemmat toimihenkilöt sekä asiantuntijatyössä työskentelevät käyttävät työssään mikrotietokonetta tai tietokonepäätettä. Yli puolet käytti sitä työssään yli 4 tuntia päivittäin. Kannettavaa tietokonetta käytti työssään vuonna 29 kaksi viidesosaa työssä olevista. Kannettava oli yleisimmin johtajan ja ylimmän virkamiehen sekä sosioekonomiselta asemaltaan yrittäjiin tai ylempiin toimihenkilöihin lukeutuvan työväline. Kannettavaa tietokonetta käyttävistä noin puolella oli työpisteessään kannettavaa varten myös erillinen näppäimistö ja näyttö.
14 4.5 Tapaturmat ja fyysinen väkivalta kuvat ja taulukot 58-6 Simo Salminen Joka yhdeksäs työssä oleva oli joutunut työtapaturmaan joko työpaikalla tai työmatkalla. Tapaturmiin joutuminen on vähentynyt hieman vuodesta 26. Molemmat sukupuolet joutuivat työtapaturmaan yhtä usein. Eniten tapaturmia sattui maa- ja metsätaloudessa. Joka seitsemäs vastaaja koki tapaturmavaaran työssään melko tai erittäin suureksi. Heidän osuutensa on kasvanut hieman vuodesta 26. Työssä olevista naisista joka kymmenes ja miehistä joka kahdeskymmenes oli kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa työssä tai työmatkalla. Molempien sukupuolten osalta väkivallan tai sen uhan kokemukset ovat lisääntyneet vuodesta 26. Eniten väkivaltaa koetaan terveys- ja sosiaalipalveluissa, joissa lähes joka neljäs työntekijä oli joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Myös julkishallinnon työntekijöiden väkivaltakokemukset olivat lisääntyneet huomattavasti. 4.6 Työstressi ja sen hallintamahdollisuudet työssä kuvat ja taulukot 61-71 Anna-Liisa Elo Työnsä koki henkisesti rasittavaksi kolmasosa suomalaisista työssä olevista vuonna 29. Osuus on hieman pienentynyt vuodesta 1997 alkaen. Henkistä rasittavuutta kokivat eniten ylemmät toimihenkilöt, kunta-alalla työskentelevät ja erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluissa työskentelevät. Ammattiryhmistä henkistä rasittavuutta kokivat eniten johtajat ja ylimmät virkamiehet, erityisasiantuntijat ja asiantuntijat. Henkisen rasittavuuden kokemus on silti vähentynyt näissä ryhmissä vuodesta 1997 alkaen. Emotionaalinen eli kielteisten tunteiden aiheuttama kuormitus oli tavallisinta koulutusalalla, jossa sitä koki noin joka viides palkansaaja. Kiirettä työssään koki lähes puolet työssä olevista, naiset useammin kuin miehet. Vaikutusmahdollisuudet itseään koskeviin asioihin työpaikallaan koki hyviksi puolet työssä olevista, ylemmät toimihenkilöt, miehet sekä rahoitusalalla ja kaupan ja korjauksen alalla työskentelevät muita useammin. Työn imua eli tarmokkuutta ja innostuneisuutta työssään koki vähintään muutaman kerran viikossa yli puolet työssä olevista. Tyytyväisiä nykyiseen työhönsä oli yhdeksän kymmenestä työssä olevasta.
15 4.7 Työyhteisön toimivuus ja ilmapiiri kuvat ja taulukot 72-89 Irja Kandolin, Maarit Vartia Työyhteisön toimivuus, esimiestyö sekä työilmapiiri ja työpaikan vuorovaikutussuhteet ovat keskeisiä hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä työssä. Toimivassa työyhteisössä yhteisistä asioista keskustellaan, työntekijät ovat selvillä työnsä tavoitteista, työnjako on selkeä, vastuut määritelty ja toimintatavat selkeät. Esimiehen oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus näkyvät työntekijöiden hyvinvoinnissa ja sairauspoissaoloissa. Kiusaamisen kokemus työssä heijastaa usein huonoa työilmapiiriä ja ongelmia työyhteisön toimivuudessa. Organisaation johto huolehtii työpaikan toimivuudesta seuraamalla työoloja ilmapiirikartoituksin ja tukemalla työyhteisön kehittämistyötä. Työyhteisön toimivuutta ja ilmapiiriä selvitettiin Työ ja terveys -haastattelututkimuksessa työpaikan kehittämistoiminnan, organisaation toiminnan, johtamisen, sosiaalisen ympäristön ja ilmapiirin, innovatiivisuuden sekä oppimisen mahdollisuuden näkökulmasta. Työntekijän henkistä hyvinvointia voidaan edistää työtä kehittämällä. Työilmapiirikysely oli toteutettu useamman kuin kahden kolmasosan ja työyhteisön kehittämishanke noin joka toisen palkansaajan työpaikalla viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana. Vaikutusmahdollisuudet itseään koskeviin asioihin työpaikalla, työn tavoitteiden selkeys, esimiestyön tasapuolisuus ja hyvä työilmapiiri ovat suomalaisilla työpaikoilla kohtalaisen hyvässä kunnossa, joskin kehittämiselle on yhä tarvetta. Koetun työpaikkakiusaamisen määrä ei ole merkittävästi lisääntynyt, mutta ei myöskään vähentynyt. Tärkeää työorganisaatioissa on kiinnittää huomio edelleen myös työn ja muun elämän yhteensovittamiseen, vaikka se sujuu ilman ongelmia aikaisempaa useammalla.
16 4.8 Tasa-arvo ja monimuotoisuus työssä kuvat ja taulukot 9-96 Kaisa Kauppinen, Sonja Miettinen Suomalainen työelämä on voimakkaan eriytynyt eli segregoitunut sukupuolen mukaan eri työaloihin ja ammattiryhmiin sekä eritasoisiin ammatteihin ja työtehtäviin. Pystysuora eriytyminen tarkoittaa hierarkkisten asemien sukupuolittumista ja vaakasuora eriytyminen sitä, että miehet ja naiset työskentelevät eri toimialoilla ja eri työtehtävissä. Eriytymisen seurauksena naiset ja miehet altistuvat erilaisille työympäristöille ja työolosuhteille. Naisten osuus on hieman kasvanut johtajien ja ylimpien virkamiesten ammattiryhmässä. Naiset ovat johtajina naisvaltaisilla terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnan toimialoilla. Miesten johtajanimikkeitä ovat pää- ja toimitusjohtajat, tuotanto- ja linjajohtajat sekä kaupan johtajat, kun taas naisen johtajanimikkeitä ovat henkilöstöjohtajat, talous- ja hallintojohtaja sekä mainos- ja tiedotusjohtaja. Vuonna 29 vaakasuorassa eriytymisessä ei ole nähtävissä lieventymisen merkkejä. Miehisiä ammattiryhmiä ovat edelleen rakennus-, korjaus ja valmistustyöt sekä prosessi- ja kuljetustyöt. Naisvaltaisia ammattiryhmiä ovat palvelu-, myynti- ja hoitotyöt sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyöt. Miesten arviot sukupuolisen kohtelun tasapuolisuudesta ovat myönteisempiä kuin naisten. Vuonna 29 miehistä kolme neljäsosaa ja naisista joka toinen arvioi sukupuolten välisen kohtelun olevan täysin tasapuolista. Naisista 54 ja miehistä 64 koki työpaikalla eri-ikäisten kohtelun olevan täysin tasapuolista. Jos epätasapuolista kohtelua oli koettu, nuoret sanoivat sen kohdistuvan useammin nuoriin, kun taas vanhemmat sanoivat sen kohdistuvan vanhempiin. Yksi epätasapuolisen kohtelun ilmentymä on seksuaalinen häirintä. Se tarkoittaa ei-toivottua sanallista tai fyysistä seksuaalisväritteistä käyttäytymistä, jonka kohde kokee vastentahtoisena (seksistiset vitsit tai huomautukset, vihjailevat katseet tai eleet, koskettelu tai nipistely). Vuonna 29 työssä olevista naisista 3 ja miehistä 1 ilmoitti kokeneensa kuluneen vuoden aikana tämänkaltaista häirintää työssään. Lukumääräisesti tämä tarkoittaa noin 31 naista ja noin 12 miestä.
17 4.9 Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen kuvat ja taulukot 97-17 Minna Toivanen, Kaisa Kauppinen, Sonja Miettinen Työ ja muu elämä voivat tukea toisiaan, mutta joskus työn ja muun elämän vaatimukset saattavat olla ristiriidassa keskenään. Kotiasiat saattavat kuormittaa tai häiritä työvelvoitteiden täyttämistä, samoin työ voi läikkyä kotiin tai vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi vanhempana toimimiseen. Työ häiritsee useammin kotiasioita kuin kotiasiat työtä. Työn ja kodin yhteensovittaminen sujuu kuitenkin ilman suurempia ristiriitoja aikaisempaa useammalla. Työn ja perheen väliset ristiriidat ovat viime vuosina vähentyneet kaikissa perhevaiheessa, mutta erityisesti pienten lasten äideistä ansiotyöstä johtuvia kotiasioiden laiminlyönnin tuntemuksia oli aikaisempaa harvemmalla. Tästä myönteisestä kehityssuunnasta huolimatta kodin ja työn välinen ristiriita koskee edelleen erityisesti lapsiperheitä ja alle kouluikäisten lasten vanhempia. Perhevaiheen lisäksi työ, sen luonne ja vaativuus heijastuvat eri elämänalueiden väliseen vuorovaikutukseen ja ristiriitakokemusten yleisyyteen. Ammattiryhmistä laiminlyönnin tuntemuksia oli erityisesti johtajilla ja ylimmillä virkamiehillä kuten myös yrittäjillä ja esimiesasemassa olevilla. Kahden aikuisen tai vanhemman taloudessa puolisot joutuvat usein neuvottelemaan perhe- ja työvelvoitteiden jakamisesta ja siihen liittyvästä ajankäytöstä. Tasapuolinen työnjako lastenhoidossa on lisääntynyt koko 2-luvun. Kuitenkin edelleen naiset arvioivat huolehtivansa enemmän kuin miehet kodin vastuista, kuten lastenhoidosta tai kotitöistä, mikä helposti verottaa naisten jaksamista, ja voi rajoittaa naisten toimintaa työelämässä. Sukupuolten väliset erot ovat suuremmat kotitöiden kuin lastenhoidon työnjaossa. 2-luvun lopulla työn ja perheen yhteensovittaminen sujuu valtaosalla, niin naisista kuin miehistäkin, varsin hyvin. Työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat ovat vähentyneet ja tasapuolinen työnjako vanhemmuuden velvoitteiden hoitamisessa näyttää lisääntyvän. Vaikka pienten lasten vanhemmuus usein kuormittaa, on se myös elämänvaihe, jolla on todettu olevan monia hyvinvointia tukevia vaikutuksia työntekijöille. Vuonna 29 noin viidennes työssä olevista ilmoitti huolehtivansa ansiotyönsä ohella läheisestään, joka tarvitsee apua korkean iän, sairauden tai vamman vuoksi. Useimmat huolehtivat omasta tai puolison vanhemmasta. Huolehtimisen kohteena mainittiin myös muu sukulainen tai läheinen, kuten naapuri tai ystävä. Lisäksi osa työssä olevista huolehti sairaasta tai vammaisesta lapsesta tai puolisosta. Huolehtiminen oli luonteeltaan tiivistä: selvä enemmistö huolehti kerran viikossa tai useammin läheisestään. Huolenpitovastuut ovat tyypillisimmillään keski-ikäisillä: 45 54 - vuotiaista naisista runsas neljännes ja miehistä viidennes sanoi huolehtivansa apua tarvitsevasta läheisestä oman ansiotyön ohella. Puolet vastaajista olisi valmis jäämään työstä pois hoitaakseen
18 aputarvitsevaa läheistään, ja kolmasosa vastasi ehkä" tilanteesta riippuen. Useimmat asettivat töistä poisjäämisen ehdoksi riittävän taloudellisen korvauksen ja mahdollisuuden palata takaisin töihin hoivavaiheen jälkeen. 4.1 Terveydentila ja koettu työkyky kuvat ja taulukot 18-125 Merja Perkiö-Mäkelä Terveydentilaa kuvataan henkilön arviolla terveydentilasta oman ikäisiin verrattuna, lääkärin toteamilla pitkäaikaissairauksilla, pitkäaikaissairauden haittaavuudella työssä, erilaisten ruumiillisten ja henkisten oireiden esiintymisellä sekä niiden koetulla työhön liittyvyydellä. Koettua työkykyä kuvataan työkyvyn pistemäärällä -1, työkyvyn arviolla työn ruumiillisten ja henkisten vaatimusten suhteen sekä arviolla työssä jatkamisesta vanhuuseläkeikään saakka. Lisäksi pyydettiin 45-64 -vuotiailta arvioita niistä asioista, joiden perusteella voisi jatkaa työelämässä mukana oloa 63:n ikävuoden jälkeen. Reilut kaksi kolmasosaa työssä olevista arvioi terveydentilansa ikätovereihin verrattuna hyväksi. Joka seitsemännellä työssä olevalla on jokin työssä haittaava pitkäaikaissairaus, niistä yleisimpiä ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Runsaalla kolmasosalla työssä olevista oli viimeisen 6 kuukauden aikana ollut pitkään tai toistuvasti sellaisia henkisiä tai ruumiillisia vaivoja tai oireita, jotka aiheutuvat työstä tai joita työ pahentaa. Tällaisia tuki- ja liikuntaelinoireita oli ollut joka kolmannella ja psyykkisiä oireita joka yhdeksännellä työssä olevista. Joka neljännelle palkansaajalle oli tehty tai oli suunnitteilla muutoksia työoloihin työstä aiheutuvien tai työstä pahenevien oireiden vuoksi. Noin kahdella kolmasosalla työssä olevista oli viimeisen kuukauden aikana ollut pitkäaikaisesti tai toistuvasti tuki- ja liikuntaelinoireita, yleisimpiä olivat niska-hartiavaivat. Puolet työssä olevista oli kokenut usein jotain psyykkistä oiretta, yleisimmin väsymystä. Vuonna 29 8 työssä olevista koki melko tai erittäin paljon stressiä. Työssä olevat arvioivat työkykynsä pääosin hyväksi. Asteikolla -1 työssä olevien keskiarvo vuonna 29 oli 8,4. Myös työn ruumiillisten ja henkisten vaatimusten suhteen työkyky koetaan hyväksi. Kolme neljäsosaa työssä olevista piti varmana tai todennäköisenä, että terveytensä puolesta pystyy työskentelemään nykyisessä ammatissaan vanhuuseläkeikään saakka. Noin puolet työssä olevista ei ole ajatellut lähteä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää.
19 Kolmasosa työssä olevista 45-64 -vuotiaista ei aio jatkaa työelämässä mukana oloa 63:n ikävuoden jälkeen. Yleisimmät edellytykset työssä jatkamiselle ovat oma terveys sekä taloudelliset tekijät. 4.11 Terveyteen liittyvät elintavat kuvat ja taulukot 126-135 Merja Perkiö-Mäkelä Aktiivisesti liikuntaa harrastavien määrä on lisääntynyt ja noin puolet suomalaisista työssä olevista harrastaa kuntoilua vähintään kolme kertaa viikossa. Joka neljäs työssä oleva tupakoi ja puolet ei ole koskaan tupakoinut. Joka kolmas työssä oleva kuuluu alkoholin käytön suhteen riskiryhmään. Normaalipainoisten osuus työssä olevista pienenee tasaisesti. Joka kuudes työssä oleva nukkuu korkeintaan kuusi tuntia niinä viikonpäivinä, jotka ovat työpäiviä, miehistä joka viides ja naisista joka seitsemäs. Keskimäärin työssä olevat nukkuvat 7 tuntia työpäivinään. Joka kolmas työssä oleva syö työpaikkaruokalassa työpäivän aikana. 4.12 Työterveyshuolto ja avosektorin lääkärissäkäynnit kuvat ja taulukot 136-149 Merja Perkiö-Mäkelä, Timo Leino ja Pirjo Manninen Työterveyshuoltoa tutkittiin Työ ja terveys -haastattelututkimuksessa työterveyspalveluiden kattavuuden, tuottajien, sisältöjen sekä asiakastyytyväisyyden näkökulmasta. Palkansaajien työterveyshuollon kattavuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana pysynyt samalla, korkealla tasolla. Vuonna 29 yli puolet maatalousyrittäjistä ja reilu kolmasosa muista yrittäjistä sanoo järjestäneensä työterveyspalvelut. Palkansaajien työterveyshuollon kattavuusprosentti nousee organisaation henkilöstömäärän lisääntyessä. Yksityisten lääkärikeskusten osuus palveluiden tuottajan lisääntyy ja vuonna 29 yli kolmasosa työssä olevista sai työterveyspalvelut niistä. Työterveyshuollon työpaikkakäyntien määrä on pysynyt ennallaan ja terveystarkastukset ovat hieman lisääntyneet edelliseen kolmivuotiskauteen verrattuna. Kolme neljästä antaa kiitettävän tai hyvän arvioinnin työterveyshuollon toiminnasta. Arviot työterveyshuollon toiminnasta ovat parantuneet vuodesta 2 alkaen. Erityisen tyytyväisiä työterveyshuollon toimintaan ollaan rahoituksen toimialalla ja vähemmän tyytyväisiä koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden toimialalla. Koko työikäisen väestön avosektorin lääkärissäkäynneistä eniten käyntejä tehtiin työterveyshuoltoon ja terveyskeskusvastaanotolle.
2 5. Kuvien, taulukoiden ja toimialataulukoiden numerot Taustakysymykset 1 Sukupuoli 2 Ikä luokiteltuna 3 Sosioekonominen asema 4 Ammattiasema 5 Koulutus 6 Ammattiryhmä 7 Toimiala 8 Työnantajasektori 9 Toimipaikan henkilömäärä 1 Koko organisaation henkilömäärä 11 Asuinlääni 12 Työpaikan taloudellinen tilanne 13 Tyytyväisyys nykyiseen palkkaan 14 Tyytyväisyys palkkakehitykseen Työsuhteet ja työajat 15 Työsuhdemuoto 16 Työaikamuoto 17 Työaika 18 Yötyö 19 Viikonlopputyö 2 Rahana tai vapaana korvattava ylityö 21 Rahana tai vapaana korvattavan ylityön määrä kuukaudessa 22 Ilman korvausta tehtävä ylityö 23 Ilman korvausta tehdyn ylityön määrä kuukaudessa 24 Mahdollisuudet säädellä työpäivän pituutta 25 Työaikojen jousto