Kannen kuva: SA-kuva PUOLUSTUSBUDJETTI 2003

Kannen kuva: SA-kuva PUOLUSTUSBUDJETTI 2003

Puolustusministeri Jan-Erik Enestam: Vuoden 2003 puolustusbudjetti noudattaa turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksia Eduskunnalle kesäkuussa 2001 annettu valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko määritti Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiset suuntaviivat seuraavaan, vuonna 2004 valmistuvaan selontekoon saakka. Toimintalinjamme on siinä kiteytetty kolmeen kohtaan: uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämiseen ja kehittämiseen, pysyttäytymiseen sotilaallisesti liittoutumattomana vallitsevissa olosuhteissa sekä osallistumiseen kansainväliseen yhteistyöhön turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän jälkeen kansainvälinen toimintaympäristömme on muuttunut huomattavasti. Muutokset eivät ole kuitenkaan merkinneet sitä, että vuoden 2001 selonteon lähtökohdat olisivat vanhentuneet. Maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen kampanjan haasteiden myötä kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät odotukset ovat kasvaneet entisestään. Suomi on entistä tiiviimmin mukana myös kansainvälisessä kriisinhallinnassa, tehtiinpä sitä sitten YK:n tai EU:n puitteissa tai yhteistyössä Naton kanssa. Haasteet muuttuvat, perusratkaisut säilyvät Vaikka kansainväliset velvoitteemme ovatkin lisääntyneet, on puolustushallinnon ylivoimaisesti tärkein tehtävä kansallisen puolustuksen ylläpitäminen ja kehittäminen. Tämä tapahtuu parhaiten pitämällä jatkossakin kiinni yleisestä asevelvollisuudesta ja aluepuolustuksesta, jotka ovat palvelleet meitä hyvin tähänkin saakka. Toimintoja toki voidaan ja niitä tuleekin tehostaa ja uudistaa, mutta se ei edellytä tärkeimpien puolustusratkaisujemme muuttamista. Vastaaminen uusiin turvallisuus- ja puolustushaasteisiin edellyttää kansallisen puolustuksen pitämistä kunnossa. Suomi on siinä mielessä poikkeava maa, että olemme onnistuneet ylläpitämään uskottavaa puolustusta suhteellisen pienin puolustusbudjetein. Tämä on ollut mahdollista ennen muuta siksi, että meillä on edelleen käytössä toimiva yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuva alueellinen puolustus, jollaisesta monissa muissa Euroopan maissa ollaan asteittain luopumassa. Suomen esimerkki osoittaa, että myös asevelvollisuusarmeijassa on mahdollista vastata tehokkaasti teknologisen uudistuksen tuottamiin sotilaallisiin haasteisiin. Siksi Suomella ei olekaan mitään aikomusta luopua hyväksi havaitusta järjestelmästämme. Budjetin pääkohdat Olen henkilökohtaisesti melko tyytyväinen vuoden 2003 puolustusbudjettiimme, joka on suuruudeltaan noin 5,5 % budjetin loppusummasta. Hallinnonalan arvioitu henkilöstömäärä vuonna 2003 taas on hieman yli 18 000 henkilötyövuotta. Määrärahat mahdollistavat toisin sanoen puolustushallinnon keskeisten tulostavoitteiden saavuttamisen. Budjetin loppusumma on 1 952 miljoonaa euroa ja se sisältää puolustushankintoihin 519 miljoonaa euroa. Varsinaisten toimintamenojen suuruus on hieman yli 1 200 miljoonaa euroa. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että rauhanturvaamistoiminnan määrärahat on mitoitettu tällä hetkellä tiedossa olevien rauhanturvaoperaatioiden vahvuuksien ja tehtävävaatimusten mukaisesti ja että kansainvälisen kriisinhallinnan joukkojen kehittämisohjelman hankintoihin on käytettävissä suunnitelmien mukainen määräraha. Joudumme myös tulevaisuudessa elämään maailmassa, jossa puolustushallinnon taloudelliset resurssit ovat rajalliset. Siksi olenkin kiinnittänyt eräissä yhteyksissä huomiota siihen, että koko puolustushallinnon varainkäytön täytyy jatkossa olla entistä suunnitelmallisempaa ja hallitumpaa. Tämä on sitäkin tärkeämpää nyt kun olemme astumassa uusien epävarmuuksien maailmaan, jossa uhkien ja haasteiden tulosuunta on entistä vaikeammin ennakoitavissa. Kokonaismaanpuolustuksen ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät kasvavaa yhteistyötä niin kansallisesti eri viranomaisten kesken kuin kansainvälisestikin. Onnistuminen terrorismin ja muiden uusien uhkien torjunnassa on mahdollista vain monien viranomaisten samanaikaisella toiminnalla. Puolustusministeriöllä tulee kokonaismaanpuolustuksessa olemaan keskeinen rooli eri tahojen toimintojen yhteensovittajana. Vaikka Suomi ei olekaan esimerkiksi ensisijainen terrori-iskujen kohde, tulee myös meillä olla riittävät kansalliset valmiudet terrorismiuhkan torjumiseen. Se on edellytys myös sille, että voimme olla mukana yhteisessä rintamassa sitä vastaan. Kuva: Foto-Jatta 2

Vuoden 2003 puolustusbudjetin sisältö Puolustusministeriön pääluokan menot vuoden 2003 talousarviossa Puolustusbudjetin osuus BKT:sta Puolustusministeriön hallinnonalan menot ovat vuonna 2003 yhteensä 1 952,2 milj. euroa. Alla olevasta taulukosta voidaan todeta, että kaksi selvästi muita suurempaa menoerää ovat puolustusvoimien palkkausmenot ja puolustusmateriaalin hankintamenot. Yhdessä nämä muodostavat noin 61 % koko puolustusbudjetista. Muita suuria yksittäisiä menoeriä ovat vuokriin sisältyvät kiinteistömenot, arvonlisäveromenot sekä asevelvollisten koulutus- ja ylläpitomenot. 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 1,70 1,60 1,50 1,40 1,30 1,20 Puolustushallinnon menot menolajeittain 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Bruttokansantuote (milj. euroa) Puolustusbudjetin osuus BKT:sta (%) 1,10 Suomen turvallisuusympäristön ja puolustuskyvyn kehittyminen 0 100 200 300 400 500 600 700 Milj. euroa Hallinnonalan muut menot Kansainvälisen rauhanturvaamistoiminnan menot Asevelvollisten koulutus ja ylläpito (pl. palkat) Arvonlisäveromenot Vuokrat Muut puolustusvoimien toimintamenot Puolustusmateriaalihankinnat Puolustusvoimien palkkausmenot Puolustusministeriön pääluokan osuus valtion vuoden 2003 talousarviosta on noin 5,5 %. Tässä tasossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosina. Puolustusministeriön pääluokkaan on siirretty vuoden 2003 talousarviossa aiemmin valtiovarainministeriön pääluokkaan sisältyneitä arvonlisäveromenoja 165 milj. euroa. Talousarvioon sisältyy lisäksi 45 milj. euroa puolustushallinnon kiinteistöuudistuksesta aiheutuvia menoja. Puolustusbudjetin osuus bruttokansantuotteesta Suomen puolustusbudjetin osuus bruttokansantuotteesta, joka on vuonna 2003 noin 1,3 %, on kansainvälisessä vertailussa EU:n muihin jäsenmaihin ja järjestöön kuulumattomiin Nato-maihin nähden alhaisella tasolla. Puolustusbudjetin osuus bruttokansantuotteesta on vaihdellut vuosina 1994 2003 noin 1,65 % ja 1,2 % välillä. Kylmän sodan päättymisen käynnistämät muutokset Euroopan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ovat syvällisiä ja pysyviä. Laajan sotilaallisen konfliktin uhka Euroopassa on vähäinen. Valtioiden toimintaa ohjavat entistä enemmän yhteinen arvoperusta sekä samankaltaiset poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset intressit. Vaikka kansainvälisten suhteiden kasvava avoimuus parantaa konfliktien ennakoitavuutta, ovat alueelliset kriisit vaikuttaneet Euroopan turvallisuuskehitykseen voimakkaasti. Tästä ovat osoituksena erityisesti Balkanin ja Tshetshenian kriisit. Turvallisuuspoliittinen kehitys on käynnistänyt rakennemuutoksen sekä kansallisissa puolustusjärjestelmissä että kansainvälisessä yhteistyössä. EU:n ja Naton toimintaa kehitetään siten, että ne voivat mahdollisimman nopeasti ja joustavasti reagoida kansainvälisiin kriiseihin. EU:n ja Naton jäsenyyttä hakevat maat pyrkivät rakentamaan ja uudistamaan itseään näiden järjestöjen edellyttämälle tasolle, mikä vaatii huomattavaa resurssien suuntaamista myös puolustussektorille. Sotilaallisten tekijöiden ja erityisesti sotilaallisen vastakkainasettelun väistyessä rajojen yli heijastuvat muut kuin sotilaalliset turvallisuusongelmat ovat lisääntyneet myös Itämeren alueella. Kansainvälisen terrorismi ja joukkotuhoaseiden leviäminen sekä uudet epäsymmetriset uhkat ovat osa kansainvälistä turvallisuustilannetta. Kansainvälinen rikollisuus, ympäristöongelmat ja ydinturvallisuuteen liittyvät riskit säilyvät merkittävinä haasteina ja korostavat alueen maiden keskinäistä riippuvuutta. Itämeren alueen valtiot harjoittavatkin nykyisin vilkasta yhteistyötä. Pohjoismaiden yhteistyöllä on puolestaan pitkät perinteet. Pohjoismaiden ja Baltian maiden välille 3

on luotu kahdeksan maan yhteistyökäytäntö. Eri alojen yhteistyötä harjoitetaan kaikkien alueen maiden kesken myös laajemmissa puitteissa, erityisesti Itämeren valtioiden neuvostossa. Naton rooli on vahvistunut Itämeren alueella viime vuosina. Puola liittyi Natoon jäseneksi 1999 ja Baltian maat kutsuttiin jäseniksi Naton huippukokouksessa Prahassa marraskuussa 2002. Näiden maiden jäsenyydellä Natossa on Itämeren aluetta vakauttava merkitys. Suomi ja Ruotsi ovat tiivistäneet turvallisuuspoliittista yhteistyötään yhteisten etunäkökohtien, maantieteellisen läheisyyden, EU-jäsenyyden ja sotilaallisen liittoutumattomuuden pohjalta. Tämä yhteistyö syvenee lähitulevaisuudessa. Tanskan salmien strateginen merkitys on jo vähentynyt. Itämeren sotilaallisen toiminnan painopiste on siirtynyt Baltian maiden, Suomen ja Venäjän merialueiden tuntumaan. Yhdysvaltojen ja Venäjän välisen ydinaseriisunnan tulevaisuus vaikuttaa myös Suomen ja sen lähialueiden asemaan. Syyskuun 11. päivän terroritekoja seurannut Yhdysvaltojen johtama maailmanlaajuinen terrorismin vastainen taistelu on lähentänyt Yhdysvaltoja ja Venäjää. Venäjä on myös läheisessä yhteistyösuhteessa Naton kanssa. Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittinen suuntautuminen, sen poliittinen vakaus ja talouskehitys ovat merkittäviä tekijöitä koko Itämeren alueen tulevaisuudelle. Yleisestä myönteisestä kehityksestä huolimatta on turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa suunnittelussa varauduttava epäsuotuisaankin kehitykseen. Vaikka Venäjän roolin kehitystä Itämeren alueella on vaikea ennustaa, on todennäköistä, että se jatkaa pyrkimystä yhteiskuntansa ja taloutensa uudistamiseen vaikeuksista huolimatta. Tällainen kehitys tukisi onnistuessaan vakaiden olojen edistämistä Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueella. Suomen puolustuksen päämääränä on kaikissa tilanteissa taata maan itsenäisyys, turvata kansalaisten elinmahdollisuudet, estää alueen hyväksikäyttö sekä turvata valtionjohdon toimintaedellytykset ja toimintavapaus. Suomen puolustusratkaisun keskeisiä periaatteita ovat uskottava kansallinen puolustuskyky ja sotilaallinen liittoutumattomuus nykyisin vallitsevissa olosuhteissa sekä alueellinen puolustusjärjestelmä ja yleinen asevelvollisuus. Sotilaalliseen puolustukseen varaudutaan koko valtakunnan alueella. Kansainvälinen yhteistyö EU:n ja Naton puolustussuunnittelussa ja Nato-johtoisissa operaatioissa tukee Suomen kansallisen puolustuksen kehittämistä. Kansainvälisen terrorismin torjunta, joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen ja muiden epäsymmetristen uhkien torjuminen on otettava huomioon osana puolustuksen kehittämisvaatimuksia. Suomen puolustuskyky perustuu henkilöstön ja joukkojen korkeaan koulutustasoon sekä maassa olevaan, määrällisesti riittävään ja laadullisesti ajanmukaiseen sotavarustukseen. Kansalaisten voimakas maanpuolustustahto ja puolustusjärjestelmän kyky reagoida tilanteen edellyttämällä tavalla ovat uskottavan puolustuskyvyn kulmakiviä. Suomen kansainvälisen kriisinhallintakyvyn ja -valmiuden kehittyminen sekä rauhanturvaamistoiminta Suomen osallistuminen rauhanturvaamisoperaatioihin on keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen osallistuminen rauhanturvaamistoimintaan perustuu kansallisten valmiuksien kehittämiseen hyödyntämällä rauhanturvaamistoimintaan osallistumisesta ja kansainvälisten järjestöjen kriisinhallinnasta saatuja kokemuksia. Suomi tukee YK:n rauhanturvaamistoiminnan tehostamista osallistumalla YK:n toimeenpanemiin rauhanturvaoperaatioihin. Kansallisen kriisinhallintakyvyn ylläpitämisen ja kehittämisen osalta keskeistä on osallistuminen EU:n ja Naton toimeenpanemiin kriisinhallinta-operaatioihin. Suomella oli vuonna 2002 eri operaatioissa yhteensä yli 1000 rauhanturvaajaa. Näistä Nato-johtoisissa operaatioissa Balkanilla oli 925 henkeä, YK-operaatioissa 43 henkeä ja ISAF-operaatiossa Afganistanissa 50 henkeä. Vuoden 2002 tasoon verrattuna osallistumisessa tapahtuu vuoden 2003 aikana seuraavat muutokset: Kosovon KFOR-operaatiossa Naton toteuttamiin supistuksiin ja organisaatiomuutoksiin liittyen Suomi ottaa Keskisen prikaatin (MNB (C)) johtovastuun Iso- Britannialta siten, että Suomi toimii koordinoivana johtovaltiona puolen vuoden ajan toukokuusta 2003 alkaen. Pataljoonaa varaudutaan samalla supistamaan ja näin vapautuvaa henkilömäärää käyttämään lisääntyviin esikunta- ja tukitehtäviin. Suomesta tulee kautta aikojen ensimmäinen kumppanimaa, jolle annetaan prikaatin johtovastuu Naton toimeenpanemassa operaatiossa. Suomen osallistumista Etiopian ja Eritrean rajalla toimeenpantavaan YK:n UNMEE-operaatioon laajennetaan siten, että operaatioon asetetaan sotilastarkkailijoiden lisäksi vajaan 200 hengen vahvuinen esikuntakomppania ja esikuntaupseereita kesäkuussa 2003 kahdentoista kuukauden määräajaksi. Suomi ottaa tehtävän vastaan Irlannilta, joka on asettanut esikuntakomppanian operaatioon keväästä 2002 alkaen. Bosnia-Hertsegovinan SFOR-operaatiossa Suomi on vastannut Yhdysvaltain johtaman divisioonan esikunnan alaisuudessa siviilien ja sotilaiden välisestä yhteistyöstä (CIMIC) ja tukenut paluumuuttoa alueella. Daytonin rauhansopimuksen toimeenpanon eteneminen mahdollistaa Suomen osaston tehtävien siirtämisen paikallisviranomaisille, muille toimielimille ja kansalaisjärjes- 4

töille. Suomi vetäytyy operaatiosta siten, että osasto kotiutetaan asteittain elokuun loppuun 2003 mennessä. Suomi jatkaa toistaiseksi osallistumistaan Afganistanin monikansalliseen turvallisuusjoukkoon (ISAF) vuoden 2002 mukaisella tasolla. Suomen osaston vastuulla on siviili-sotilasyhteistyöhön (CIMIC) liittyvä toiminta. Eurooppalaisen kriisinhallintakyvyn kehittämistä tuetaan osallistumalla aktiivisesti EU:n ja Naton kriisinhallintakonseptien ja sotilaalliseen kriisinhallintakyvyn kehittämisen valmisteluun. Naton kumppanuusyhteistyön (PfP) kautta ja suunnittelu- ja arviointiprosessin (PARP) avulla kehitetään kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan käytettäviä joukkoja, henkilöstöä ja materiaalia sekä näiden yhteistoimintakykyä. Suomen kansainvälisten valmiusjoukkojen materiaalista kehittämisohjelmaa jatketaan siten, että ensimmäisten joukkojen operatiivinen valmius saavutetaan vuonna 2003. Rauhanturvaamistoiminta rahoitetaan nykyisin puolustusministeriön hallinnonalan ja ulkoasiainministeriön hallinnonalan määrärahoista. Toiminnan bruttomenot ovat seuraavat: Milj. euroa 120,0 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0 Rauhanturvaamistoiminnan bruttomenot 2001 2002 2003 Ulkoasiainministeriön hallinnonala Puolustusministeriön hallinnonala Puolustusselonteon toimeenpano Puolustusministeriö ohjaa ja koordinoi vuoden 2001 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon liittyvän rakennemuutoksen toimeenpanoa. Tavoitteena on joukko-osastojen tai vastaavien yksiköiden lakkauttamisista ja siirroista puolustusvoimien henkilöstölle ja paikkakunnille aiheutuvien haittavaikutusten minimoiminen. Materiaalipolitiikka ja puolustusvoimien materiaalinen kehittäminen Puolustushallinto käyttää vuonna 2003 materiaalihankintoihin 519 milj. euroa, joka on noin 27 % koko puolustusbudjetista. Tämä on hyvää kansainvälistä tasoa ja mahdollistaa puolustusvoimien materiaalisen kehittämisen annettujen tavoitteiden mukaisesti. Vuoden 2001 puolustusselonteon mukaisesti painopistealueena ovat edelleen valmiusyhtymien varustamiseen tähtäävät maavoimien hankinnat, mutta myös meri- ja ilmavoimien materiaalista kehittämistä jatketaan asetettujen suuntaviivojen mukaisesti. Hankintojen kustannustehokkuuteen ja kansainväliseen yhteistyöhön tullaan kiinnittämään erityistä huomiota. Hankintoja ja tarjontaa pyritään tarkastelemaan ensisijaisesti Pohjoismaihin ja EU-maihin liittyen samalla kun arvioidaan ja pyritään hyödyntämään mahdollisuudet tehdä hankeyhteistyötä kahden tai monenvälisten kansainvälisten järjestelyjen myötä. Materiaalin osalta painotetaan valmiiksi kehitettyjä järjestelmiä, joilla on tarvittavat referenssit ja joiden toimivuus ja luotettavuus voidaan arvioida riittävän korkeaksi. Kotimaisen puolustusteollisuuden tilauskanta ja kehittämisohjelmat pyritään turvaamaan riittävällä tilauskannalla samalla kun pyritään edistämään alan teollisuuden vientiponnisteluja. Ulkomaisiin suuriin järjestelmähankintoihin sisällytetään pääsääntöisesti teollisen yhteistyön velvoite, jonka painopistealueena on yhteistyö kotimaisen puolustusteollisuuden kanssa. Puolustusmateriaalihankinnat Milj. euroa Myönn. Vuosi Myöh. Til.valt. Tilausvaltuus aikais. 2003 vuodet yht. Valmiusyhtymien varustaminen 530,2 120,4 383,4 1 034,0 Tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmien hankinta 166,0 101,8 180,4 448,2 Ilmapuolustuksen tukeutumisen ja toimintamahdollisuuksien turvaaminen. 77,7 27,8 87,9 193,4 Merivoimien uudistaminen 111,8 84,1 138,0 333,9 Helikopterien huolto- ja tukeutumisjärjestelmien kehittäminen 10,4 18,3 151,4 180,1 Pääkaupunkiseudun puolustuksen kehittäminen 24,3 37,8 156,5 218,6 Puolustusvoimien tekninen tutkimus ja tuotekehitys 16,8 25,2 109,3 151,3 Valmiusyhtymien varustamisen täydentäminen 39,4 549,3 588,7 Suomen sotataloudellisen valmiuden kehittäminen 168,0 168,0 Tilausvaltuudet yhteensä 454,7 1 924,2 3 316,2 Muut puolustusmateriaalihankinnat 53,7 Indeksi- ja valuuttakurssimenot 10,6 MOMENTTI YHTEENSÄ 519,0 Puolustushallinnon henkilöstöpolitiikka ja henkilöstövoimavarat Valtioneuvosto vastaa valtion henkilöstöpolitiikan yleisistä edellytyksistä osana budjettipolitiikkaa. Valtioneuvoston elokuussa 2001 tekemä periaatepäätös henkilöstöpolitiikan linjasta vahvistaa yhteistä arvoperustaa ja toimintakulttuuria sekä se antaa kehittämistavoitteet myös puolustushallinnon toimintayksiköille. 5

Valtioneuvoston henkilöpoliittisen periaatepäätöksen mukaisesti tavoitteena on parantaa puolustusvoimien kilpailukykyä työnantajana ottamalla käyttöön tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen huomioonottavat uuden palkkausjärjestelmät. Puolustusvoimissa tavoitellaan mahdollisimman laajaa uusien järjestelmien käyttöönottoa vuonna 2003 kuitenkin siten, että tarvittaessa myös osittainen henkilöstöryhmäkohtainen käyttöönotto on mahdollista. Puolustushallinnon henkilöstövoimavarojen kehittämisessä otetaan huomioon valtioneuvoston puolustusselonteon ohella valtioneuvoston henkilöstöpoliittisen selonteon linjaukset. Päämääränä on turvata puolustusvoimille ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö, joka on määrältään ja laadultaan riittävä kriisin ja rauhan ajan tarpeisiin. Puolustushallinnon henkilöstömäärä 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 2000 2001 2002 2003 Puolustusministeriö Puolustusvoimat PhRakL Vuoden 2001 aikana päivitettiin valtioneuvoston selonteon tarkistuspisteeseen liittyen puolustusvoimien henkilöstöstrategia. Henkilöstöstrategiassa on linjattu henkilöstöalan tärkeimmät kehittämistoimenpiteet lähivuosina. Puolustusvoimien henkilöstörakennetta kehitetään vastaamaan kriisin ja rauhan ajan henkilöstötarvetta sekä henkilöstövoimavaroja tasapainotetaan vastaamaan puolustusvoimien tehtäviä ja kehitettäviä osaamisalueita. Puolustushallinnon henkilöstöresursseja ei ole mahdollista lisätä nykytasolla. Henkilöstöjärjestelmän rakennemuutosta jatketaan kohdentamalla luonnollisen poistuman sekä kumppanuushankkeiden vapauttamia henkilöstövoimavaroja puolustusvoimien ydintoimintoihin. Puolustusvoimien päällystön koulutusjärjestelmä on uudistettu mahdollistamaan sotilashenkilöstön ikärakenteen säilyminen tehtäviä vastaavana sekä tuottamaan hyvin koulutettua nuorta upseerireserviä. Uudessa päällystön koulutusjärjestelmässä voidaan suorittaa upseerin alempi korkeakoulututkinto, joka antaa kelpoisuuden määräaikaiseen nuoremman upseerin virkaan; sekä upseerin ylempi korkeakoulututkinto, joka antaa kelpoisuuden nuoremman upseerin virkaan. Lisäksi noin vuoden pituisen upseerin perusopintojen suorittaminen antaa kelpoisuuden määräaikaiseen reserviupseerin virkaan. Ensimmäiset uudessa koulutusohjelmassa opiskelleet valmistuvat vuonna 2003. Puolustushallinnon henkilöstömäärä Puolustusministeriön hallinnonalan palkatun henkilöstön määrä on noin 18 000 henkilöä. Se on henkilömäärältään opetusministeriön hallinnonalan jälkeen toiseksi suurin hallinnonala. Henkilöstö jakautuu hallinnonalan virastoihin seuraavasti: 2000 2001 2002 2003 Puolustusministeriö 128 122 130 122 Puolustusvoimat 16 395 16 465 16 550 16 570 PhRakL 1 517 1 392 1 402 1 370 Yhteensä 18 040 18 060 18 082 18 062 Palkatun henkilöstön lisäksi puolustusministeriön hallinnonalalla on suorittamassa asevelvollisuuttaan varusmiehiä ja kertausharjoituksissa reserviläisiä. Varusmiesten ja reserviläisten määrä on seuraava: 28 000 26 000 24 000 22 000 20 000 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Koulutetut varusmiehet ja vapaaehtoiset naiset 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Reserviläiset ja kertausharjoitusvuorokaudet 40 000 250 000 35 000 200 000 30 000 25 000 150 000 20 000 15 000 100 000 10 000 50 000 5 000 0 0 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 Reserviläisten määrä Kertausharjoitusvuorokaudeet 6

Puolustushallinnon kiinteistöuudistus ja sen toteuttaminen Puolustushallinnon kiinteistöuudistuksen toteuttamista jatketaan vuoden 2003 alusta lukien valtion kiinteistöstrategian mukaisesti siirtämällä puolustushallinnon rakennettu kiinteistökanta Senaatti-kiinteistöille. Samalla luovutetaan eräitä alueita Tiehallinnolle ja Ilmailulaitokselle. Uudistuksella parannetaan maanpuolustuksen alueellisia ja rakenteellisia toimintaedellytyksiä ja niiden kehittämismahdollisuuksia, turvataan puolustushallinnolle korkeatasoiset kiinteistöpalvelut, kehitetään kiinteistöjen omistaja-, rakentamis- ja ylläpitotoimia, nopeutetaan investointitoimintaa luomalla edellytykset budjetin ulkopuolisen rahoituksen hyödyntämiselle, turvataan henkilöstön asema ja korotetaan puolustusministeriön määrärahakehystä vuokrajärjestelmän edellyttämällä tavalla täysimääräisesti. Uudistuksen mukaisesti puolustushallinto vuokraa tarvitsemansa alueet, rakennukset ja rakenteet Metsähallitukselta, Senaatti-kiinteistöiltä, Kruunuasunnot Oy:ltä, Ilmailulaitokselta ja Tiehallinnolta. Puolustusministeriön hallinnonalan määrärahakehystä on korotettu vuoden 2003 alusta lukien 45 miljoonalla eurolla, joka sovitulla tavalla vastaa uudesta toimintamallista aiheutuvaa lisärahoitustarvetta. Korotukseen sisältyy 3 miljoonan euron määräraha, joka käytetään vuoden aikana tarvittavien uusien toimitilojen ja perusparannuksien aiheuttamien vuokrien maksamiseen. Kiinteistöuudistus perustuu pääomavuokraan, jonka puolustushallinto maksaa vuokrasopimuksien perusteella alueiden ja toimitilojen omistajille sekä ylläpitovuokraan, joka maksetaan ylläpitosopimuksien perusteella Puolustushallinnon rakennuslaitokselle. Puolustushallinnon rakennuslaitoksen kehittäminen on osa kiinteistöuudistusta. Rakennuslaitoksesta kehitetään hallinnonalan kiinteistötoimen asiantuntija- ja palvelujen hankintaorganisaatio, jonka omaa palvelutuotantoa kehitetään mm. kriisiajan puolustuskiinteistöjen ja valmiuden asettamiin tarpeisiin. Puolustushallinnon kumppanuusohjelma Puolustushallinnon kumppanuusohjelman lähtökohtana on puolustusvoimien käytössä olevien rajallisten resurssien riittävyyden takaaminen ydintoimintojen toimeenpanoon. Riittävän palvelutason ylläpitäminen edellyttää tukitoimintojen osalta uusien organisointivaihtoehtojen selvittämistä ja käyttöön ottamista. Pilottihankkeilla hankitaan kokemusta ja tietoa kumppanuusohjelman jatkokehittämiselle. Pilottihankkeet on valittu seuraavilta kehittämisalueilta: terveydenhuoltojärjestelmät, korjaamotoiminta, tietohallinto, ruokahuolto, vaatetushuolto, kuljetuspalvelut sekä taloushallinto. Pilottihankkeissa etsitään malleja, joissa oman toiminnan rationalisoinnin ja ulkopuolisen kumppanin kanssa tehtävän yhteistyön avulla kehitetään olemassa olevia toimintoja. Esiselvitysvaiheessa tutkitaan, kannattaako pilottihanke käynnistää ja millaisena se toteutetaan. Samanaikaisesti suunnitellaan ja käynnistetään hanketta tukevat henkilöstöhallintotoimet. Henkilöstön osalta puolustusvoimien tavoite kumppanuusohjelmassa on kohdentaa henkilöstöresursseja puolustusvoimien ydintoimintoihin. Henkilöstö kohdennetaan uudelleen toiminnan asettamien vaatimusten mukaisesti. Tilanteissa, joissa puolustusvoimien aiemmin itse tuottama tuote tai palvelu muuttuu kumppanin toiminnaksi, määritellään henkilöstön asemaan liittyvät seikat kumppanuusneuvotteluissa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tutkimustoiminta Tutkimustoiminnan tavoitteena on tuottaa perusteet strategisesti tärkeille ministeriön kehittämisratkaisuille ja päätöksenteolle. Erityinen merkitys tällä tulee olemaan vuoden 2004 puolustusselonteon valmistelutyössä. Keinoina tietotarpeiden täyttämiselle on asiaa koskevien tutkimusten, arviointien ja selvitysten teettäminen ottaen huomioon niin kansallisen turvallisuuden kuin kokonaismaanpuolustuksen intressit. Rahoitettavat tutkimukset liittyvät keskeisesti etenkin kahteen laajempaan kokonaisuuteen: Suomen turvallisuusympäristön muutoksiin ja epäsymmetrisiin uhkiin, sekä Euroopan turvallisuusrakenteiden kehittymisen vaikutuksiin Suomen kansallisiin puolustuspoliittisiin ratkaisuihin. Uudet epäsymmetriset uhat, mm. terrorismin luonteen muuttuminen ja tietosodankäynti, aiheuttavat paineita myös tutkimuksen avulla arvioida keinoja uhkien hallintaan, ennaltaehkäisemiseen ja seurauksien minimoimiseen. Tutkimustarpeidensa täyttämiseksi puolustusministeriö ohjaa alaisensa hallinnon tutkimustoimintaa niiltä osin, kun sillä on strategista merkitystä. Puolustushallinnon sisällä tehtävää tutkimusta koordinoidaan ensisijaisesti vuonna 2003 perustettavan tutkimusneuvoston avulla. 7

PUOLUSTUSMINISTERIÖ WWW.PUOLUSTUSMINISTERIO.FI ETELÄINEN MAKASIINIKATU 8 PL 31 00131 HELSINKI SÄHKÖPOSTI: tiedotus@plm.vn.fi etunimi.sukunimi@plm.vn.fi PUH. (09) 16001 (KESKUS), (09) 160 88200 (TIEDOTUS) FAX (09) 653 254 (TIEDOTUS)