PUOLUSTUSMINISTERI SEPPO KÄÄRIÄINEN FÖRSVARSMINISTER SEPPO KÄÄRIÄINEN Puhe Maakuljetusten valmiusseminaari Tuusulassa

Transkriptio

1 PUOLUSTUSMINISTERI SEPPO KÄÄRIÄINEN FÖRSVARSMINISTER SEPPO KÄÄRIÄINEN Puhe Maakuljetusten valmiusseminaari Tuusulassa 1 Turvallisuustilanteen kehittyminen maailmassa ja sen vaikutukset Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikkaan Arvoisat valmiusseminaarin osallistujat, hyvät naiset ja herrat. Kansainvälinen järjestelmä on kokenut viimeisten 15 vuoden aikana suuria rakenteellisia muutoksia. Suomen turvallisuuteen vaikuttavat yhä enenevässä määrin sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen kehitys sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Siihen vaikuttavat Euroopan unionin ja Yhdysvaltain ja Venäjän keskinäiset suhteet ja yhteistyö maailman kriisien ratkaisemisessa. Turvallisuusongelmien vaikutukset välittyvät yli entistä nopeammin ja laajemmalle alueelle. Syyskuun 11. päivä 2001 herätti näkemään, että terrorismi on kaikkialla vaaniva turvallisuusuhka. Muita uusia uhkia ovat muuan muassa alueelliset konfliktit, sortuvat valtiot, sekä joukkotuhoaseiden leviämisen ja käytön uhka. Maailmanlaajuiset ja rajat ylittävät ongelmat vaikuttavat myös sisäiseen turvallisuuteen, jokapäiväiseen yhteiskuntien toimivuuteen ja kansalaisten turvallisuuteen. Suoraan Suomeen kohdistuva terroriuhka arvioidaan vähäiseksi, vaikkakin sitäkään ei voida poissulkea. Lisääntyneen liikkuvuuden ja globalisaation myötä terrori-iskut missä päin maailmaa tahansa voivat vaikuttaa myös Suomen kansalaisiin ja suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiin. Sotilaallisen kriisinhallinnan vaativuus kasvaa näissä oloissa. Sen haasteena ovat nopeaa liikkeellelähtöä edellyttävät, usein sotilaallisesti vaativat ja kaukana Euroopasta toteutettavat tehtävät. Tarve yhteistoimintakyvyn ja uusien joukkotyyppien kehittämiseen kasvaa, mikä merkitsee käytännössä panostamista korkeaan teknologiaan, laatuun ja erikoisosaamiseen. Suomen puolustuksen kehittämisen kannalta merkittävää on myös se, että Euroopan maiden puolustusratkaisut perustuvat yhä pidemmälle tiivistyvään monikansalliseen yhteistyöhön. Tästä syystä puolustusvoimia kehitetään yhteistoimintakykyisiksi kansainvälisten standardien mukaisesti. EU:n turvallisuusstrategiassa korostuu uusiin avainuhkiin vastaaminen maailmanlaajuisesti, mutta käytännössä unionin keskeisimpänä toiminnan kohteena säilyy sen laaja lähialue. EU:n lisääntyvä solidaarisuus vahvistaa Euroopan vakautta ja myös Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Tämä edellyttää Suomelta täysimääräistä panostusta yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

2 2 EU-maiden sotilaallisten voimavarojen kehittämistä jatketaankin yhteisen toimintaohjelman puitteissa. Tavoitteena on luoda unionin käyttöön joukkoja, jotka ovat entistä joustavampia, liikkuvampia ja yhteistoimintakykyisempiä. Sotilaallisia voimavaroja pyritään mahdollisuuksien mukaan yhdistämään ja jakamaan monikansallisesti. Uusi Euroopan puolustusvirasto osallistuu voimavarojen kehittämiseen ja on mukana puolustusmateriaaliyhteistyön syventämisessä sekä eurooppalaisen puolustusalan teollisen ja teknologien perustan vahvistamisessa. EU:n kriisinhallintavalmiuden kehittämisessä painopistettä on suunnattu ennen kaikkea nopeaa liikkeellelähtöä edellyttäviin, suppeampiin ja vaativiin tehtäviin. EU-maat muodostavat sotilaallisesti omavaraisia joukkoja, joista kuhunkin kuuluu noin 1500 henkilöä sekä tarvittavat erikoisjoukko-, ilmavoima- ja merivoimavahvennukset. Taisteluosastojen muodostaminen aloitetaan vuonna 2005 ja ne saavuttavat täyden toimintakyvyn vuonna Suomen näkökannasta nopean toiminnan joukot ovat jatkoa v alkaneelle rauhanturva - ja kriisinhallintatoiminnalle. Se on toimintaa tässä ajassa. Yhdysvaltain keskeinen merkitys maailmanlaajuisena toimijana säilyy. Transatlanttisissa suhteissa on jännitteitä, mutta uusiin turvallisuushaasteisiin vastaaminen ja laaja-alaiset yhteistyösiteet sekä yhteiset edut EU:n ja Yhdysvaltain välillä puhuvat tämän suhteen jatkumisen puolesta. NATO:n sotilaallisen rakenteen uudistamisessa painopiste on kriisinhallinnassa ja uusiin uhkiin vastaamisessa, mutta siten että liittokunnan alueen puolustamisen tarpeet otetaan edelleen huomioon. NATO toimii myös keskeisenä turvallisuuspoliittisena yhteistyöfoorumina jäsenmaiden kesken. Suomelle NATO:n rauhankumppanuus on tärkeä kanava osallistumiselle turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön sekä kriisinhallintatehtäviin NATO-johtoisissa operaatioissa samoin kuin kriisinhallintavalmiuksien kehittämiseen ja harjoittamiseen. NATO-jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin. Venäjä on palannut aktiiviseksi kansainväliseksi toimijaksi, joka korostaa entistä voimakkaammin rooliaan suurvaltana ja tasavertaisena muiden johtavien valtioiden kumppanina. Venäjä säilyy Suomen lähialueilla merkittävimpänä sotilaallisena voimatekijänä. Sen sotilaspoliittinen kehitys on murroksessa, mutta kyky perinteiseen voimankäyttöön alueella säilyy. Leningradin sotilaspiirin maavoimien nykyinen kalusto pysyy voimakkaana useiden vuosien ajan. Pohjois-Euroopan ja laajemmin EU-maiden rajat ovat Venäjän vakaimpia naapurialueita. Kuolan sotilasstrateginen merkitys ydinsukellusvenetukikohtana säilyy keskeisenä. Myös Pietarin ja sen ympäristön sotilaallinen merkitys pysyy tärkeänä. Venäjä ylläpitää näillä alueilla merkittävää sotilaallista valmiutta. Venäjän sotilaallinen päähuomio on nyt ja tulevaisuudessa Kaukasiassa ja Keski- Aasiassa, missä se joutuu vastaamaan erityisesti terrorismin asettamaan haasteeseen.

3 3 Itämeren kautta kulkevan kaupallisen meriliikenteen ja Kaliningradin kulkuyhteyksien turvaaminen on Venäjän kannalta olennaista. Uudet öljysatamat ja kasvavat raaka-ainekuljetukset lisäävät Itämeren alueen ja Suomenlahden merkitystä. Suuret merenalaiset kaasu- ja öljyvarannot korostavat puolestaan pohjoisten merialueiden tärkeyttä Venäjälle. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa korostetaan poliittisten keinojen ensisijaisuutta. Olemme lähteneet toisin sanoen siitä, että ulkopolitiikka takaa parhaiten maamme turvallisuuden. Valtioneuvoston uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tämä sotien jälkeen hyvin toiminut toimintalinja on vahvistettu. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on voimakkaasti yhteistyöperusteista. Suomi kantaa vastuutaan kansainvälisestä turvallisuudesta Yhdistyneiden kansakuntien toimintaedellytyksiä vahvistaen. Pidämme tärkeänä, että kansainvälistä järjestelmää kehitetään oikeudenmukaisena ja kansainväliseen oikeuteen ja sääntöihin perustuvana järjestelmänä. YK:n toiminnassa on kiistatta puutteensa, mutta se on silti ainoa uskottava ja luotettu kansainvälinen toimija, joka maailman kaikilla kansoilla on käytettävissään. Siksi se on niin tärkeä myös meille suomalaisille. EU on jäsenilleen myös turvallisuusyhteisö. Euroopan unionin turvallisuus- ja turvallisuuspolitiikka on edennyt pitkin harppauksin. Tässä viiteryhmässä Suomi toimii jatkossakin sen täysivaltaisena jäsenenä vahvistaakseen sitä turvallisuusyhteisönä ja keskeisenä kansainvälisenä toimijana. Monenkeskisen yhteistyön rinnalla Suomen tulee pienenä maana vaalia myös kahdenvälisiä suhteita erityisesti Pohjoismaihin ja Baltiaan sekä Venäjään ja Yhdysvaltoihin. Valtioneuvoston vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan Suomen puolustusratkaisu nojaa koko maan puolustamiseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja alueellisen puolustuksen kehittämiseen. Näiden periaatteiden pohjalta lähdemme siitä, että Suomen puolustamisesta vastaavat kaikissa tilanteissa ensisijassa suomalaiset itse ja että maan itsenäisyyden ja vapauden puolustaminen pysyy puolustusvoimiemme päätehtävänä. Kotimaan puolustus on ensisijaista. Osallistuminen kansainväliseen yhteistoimintaan tukee osaltaan Suomen kansallisen puolustuksen kehittämistä. Turvallisuuskysymyksissä emme ole "vapaamatkustajia", vaan kannamme osaltamme vastuuta maanosamme turvallisuudesta siinä missä NATO-maatkin. Tässäkin asiassa teot puhuvat puolestaan. Suomi on osallistunut merkittävällä panoksella NATO- ja EU-johtoisiin operaatioihin niin Balkanilla kuin Afganistanissakin. Väkilukumme suhteutettuna olemme Euroopan toiseksi suurin rauhanturvaoperaatioihin osallistuja Norjan jälkeen. Ei ole mikään ihme, että Suomi mainitaan usein rauhanturvaamisen suurvaltana ja että tämä ponnistuksemme on saanut osakseen laajasti tunnus-

4 4 tusta ja kiitoksia niin YK:lta kuin yksittäisiltä valtioiltakin. Kosovon KFOR-operaatiossa olimme jopa ensimmäinen Natoon kuulumaton maa, jolle uskottiin monikansallisen prikaatin johtovastuu. Mitä tulee NATO:n ovien avoinna pysymiseen, voimme kaikessa rauhassa seurata NATO:n kehittymistä. NATO:n taholta on tuotu toistuvasti esiin, että sujuva yhteistyö Suomen kaltaisen aktiivisen ja rakentavan kumppanimaan kanssa on sille erittäin tärkeää ja että NATO:n ovet kyllä pysyvät meille avoinna, jos jossain vaiheessa katsomme jäsenyyden meille viisaaksi ratkaisuksi. Viimeksi tämän viestin välitti NATO:n pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer Suomen-vierailullaan viime syyskuussa. EU:n kriisinhallintayhteistyössä olemme pyrkineet edistämään pohjois-euroop-palaista yhteistyötä. Ruotsi on meille tärkeä kumppani, minkä ohella olemme rakentaneet aktiivisesti yhteistyösuhteita myös Norjaan, Tanskaan, Baltian maihin ja Puolaan sekä Saksaan. Pohjoismailla on toisistaan poikkeavat turvallisuus- ja puolustuspoliittiset ratkaisut. Pohjoismainen puolustuspoliittinen yhteistyö on siitä huolimatta aktiivista ja suuntaus jatkuu myös tulevina vuosina. Kriisinhallinnan pitää olla monipuolista. Sotilaallisen kriisinhallinnan ohella Suomi parantaa myös siviilikriisinhallinnan valmiuksia. Tässäkin pätee se perusasia, että aktiivinen osallistuminen kohentaa samalla Suomen omaa turvallisuutta. Myös tällä alueella toimintamme on saanut runsaasti tunnustusta. Hyvät kuulijat, Vuoden 2003 periaatepäätöksellä määritellään yhteiskunnan elintärkeät toiminnot sekä asetetaan niiden turvaamiselle tavoite ja kehittämislinjaukset, jotka ohjaavat hallinnonaloja niiden vastuulla olevien strategisten tehtävien hoitamisessa kaikissa tilanteissa. Monimuotoisten turvallisuusuhkien kuten ympäristöuhkien, tarttuvien tautien, tietojärjestelmiä koskevien uhkien sekä terrorismin - ennaltaehkäisy ja torjunta eivät onnistu minkään viranomaistahon yksipuolisin keinoin. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa on määritelty selonteon hengessä viranomaisten välisen yhteistyön periaatteet ja yksittäisten hallinnonalojen velvoitteet. Tämä strategia päivitetään vuoteen 2006 mennessä, jolloin se puolestaan luo pohjaa seuraavalle, vuoden 2008 selonteolle. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen on jatkuva hallinnonalarajat ylittävä prosessi, myös paikallistasolla. Nykypäivän teknistyneen yhteiskunnan toiminta on kasvavassa määrin riippuvainen siitä, että tavarat ja palvelukset siirtyvät kivuttomasti paikasta toiseen. Vakavia kansainvälisiä kriisitilanteita varten on pidettävä huolta siitä, että suomalaisessa määräysvallassa tai vähintään käytettävissä on sellainen määrä meri-, ilma- ja maakuljetuskalustoa, että

5 5 välttämätön ulkomaankauppa ja huoltokuljetukset voidaan hoitaa. Kuljetusten ja kuljetuslogististen järjestelmien toimivuus häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa on varmistettavissa ennakkoon tapahtuvalla suunnittelulla ja valmistelulla. Liikenne ja kuljetukset tukeutuvat yhä enemmän sähköisiin tietojärjestelmiin ja tehokkaaseen kuljetuslogistiikkaan, joiden ongelmat saattavat poikkeusoloissa ja kriisitilanteissa vakavalla tavalla häiritä kuljetuksia. Tämän vuoksi kuljetuksia ja liikennettä ohjaavat järjestelmät on kyettävä kaikissa tilanteissa pitämään toimintakuntoisina. Tämä on tärkeää myös siksi, että kansallisia tieto- ja kuljetusjärjestelmiä vastaan kohdistetut iskut ovat tietoyhteiskunnan sodankäynnissä paitsi mahdollisia myös seuraamuksiltaan erittäin haitallisia. Kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen kehittämisessä ei kuitenkaan ole kyse vain uusia teknologisten ratkaisujen ja sovellutusten omaksumisesta. Kansallinen puolustuksemme tarvitsee myös tulevaisuudessa jokaista suomalaista, hänen luottamustaan ja tukeaan. Kansalaisten halukkuus vapaaehtoistoimintaan on voimavara, joka edistää arjen turvallisuutta, varautumista uusin uhkiin ja sotilaallista puolustusvalmiutta. Sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus organisoidaan uudelleen siten, että se voi tukea viranomaisten toimintaa kaikilla tasoilla. Tässä tarkoituksessa muodostetaan maakuntajoukkoja, jotka kuuluvat puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin. Vapaaehtoistoiminnan tehostamiseksi tutkitaan mahdollisuutta perustaa eri hallinnonaloja palveleva koko maan kattava toimintakeskusverkosto. Toimintakeskuksina voisivat toimia esimerkiksi puolustusvoimien joukko-osastojen, pelastusviranomaisten, kuntien tai järjestöjen tähän tarkoitukseen osoittamat rakennukset, toimitilat ja harjoitusalueet. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen parlamentaarista valvontaa tehostetaan vahvistamalla Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan roolia. Vapaaehtoisen sotilaallisen maanpuolustustyön valvonnasta vastaa puolustusministeriö. Hyvät maakuljetuspoolin valmiusseminaarin osanottajat. Tekemänne työ on tärkeä osa yhteiskuntamme kokonaisvarautumista. Oleellista on että yhteistyö puolustushallinnon, muiden viranomaisten sekä elinkeinoelämän välillä toimii myös erilaisissa häiriö- ja kriisitilanteissa, tämäntyyppisen varautumisen valmistelussa poolien merkitys on keskeinen. Toivotan teille antoisaa seminaaria. Kiitos.