Noin kymmenen käskyä 12.9.-28.11.2011 Helsingin suomenkielinen työväenopisto FM Jussi Tuovinen 1. käsky (12.9.): Mieti eettisiä valintojasi ja tekojesi seurauksia
Noin kymmenen käskyä Kaikki tiedämme 10 käskyä ja niiden huomattavan vaikutuksen etiikkaan, lainsäädäntöön ja muuhun yhteiskuntaelämään ympäri maailman Sitä, miksi ja miten juuri nämä käskyt ovat tuohon listaan päätyneet, on syytä pohtia Käsittelemme näitä ja myös muiden tuontyyppisten listojen ja normistojen merkitystä eri näkökulmista Kukin luento on otsikoitu perinteiseen tapaan käskyn tai kiellon muotoon, mutta se ei tarkoita, etteikö noita käskyjä voitaisi tarkastella myös kriittisesti - itse asiassa juuri päinvastoin Aineisto löytyy: http://opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/
Luentosarjan rakenne 1. 12.9. Mieti eettisiä valintojasi ja tekojesi seurauksia. 2. 19.9. Älä väärinkäytä aatteita. 3. 26.9. Pidä huolta itsestäsi ja elä omaa elämääsi. 4. 3.10. Mieti mitä otat vanhemmiltasi ja mitä siirrät lapsillesi. 5. 10.10. Älä aiheuta kärsimystä toisille ihmisille ja muille tietoisille olennoille. 6. 24.10. Älä käytä seksuaalisuutta lyömäaseena toisia vastaan äläkä anna muiden väärinkäyttää itseäsi. 7. 31.10. Älä varasta toisen aikaa, kunniaa tai omaisuutta. 8. 7.11. Älä väärinkäytä toisten luottamusta ja hyvää tahtoa. 9. 14.11. Älä anna omaisuuden hallita elämääsi ja valintojasi. Auta toisia hädässä ja puutteessa. 10. 21.11. Älä väärinkäytä asemaasi omiin hyötytarkoituksiisi. 11. 28.11. Älä rajoitu näihin käskyihin, vaan mieti, mitä kaikkea muuta tarvitaan...
Perinteisiä muotoiluita Juutalais-kristillinen traditio eri variantteineen (Mooseksen laki) Antiikin kreikan lainlaatijan Solonin (n. 638 eaa. 558 eaa.) 10 ohjetta Diogenes Laertioksen (200- luku) teoksen Merkittävien filosofien elämät ja opit mukaan Vaikka luku 10 on 10-järjestelmämme vuoksi helppo muistaa ja mielletään muutenkin täydellisyyden luvuksi, useinkaan ohjeiden tai käskyjen tarkka määrä ei ole ollut laatijoilleen niin keskeistä kuin myöhemmille muistiinkirjoittajille
10 käskyä evankelis-luterilaisen kirkon katekismuksen mukaan 1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. 2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä. 3. Pyhitä lepopäivä. 4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. 5. Älä tapa. 6. Älä tee aviorikosta. 7. Älä varasta. 8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. 9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. 10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa, äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Solonin 10 käskyä 1. Luota ennemmin hyvään luonteeseen kuin lupauksiin. 2. Älä puhu vastoin oikeaa tietoasi. 3. Tee hyviä asioita. 4. Älä ystävysty hätiköiden, mutta älä myöskään hylkää ystäviä helpolla. 5. Opettele tottelemaan ennen kuin komentamaan. 6. Älä anna miellyttävintä neuvoa vaan hyödyllisimmän. 7. Tee järjestä korkein komentajasi. 8. Älä ole tekemisissä niiden kanssa, jotka tekevät pahoja tekoja. 9. Kunnioita jumalia. 10. Ota huomioon vanhempasi.
Kreikan seitsemän viisasta Antiikin Kreikan arkaaisen kauden seitsemää merkittävintä miestä, jotka vaikuttivat noin vuosina 620 550 eaa. Nämä viisaat olivat arvostettuja filosofeja, puhujia, valtiomiehiä ja lainsäätäjiä, tai vain yleisesti oikeamielisyydestään tunnettuja miehiä yhteisössään. Diogenes Laertioksen mukaan he olivat: 1. Thales 2. Solon 3. Periandros 4. Kleobulos 5. Khilon 6. Bias 7. Pittakos
Kleobuloksen (500-luku eaa.) elämänohjeita: 1. Parasta on kohtuus. 2. Älä ole oikukas äläkä kiittämätön. 3. Ole innokkaampi kuuntelemaan kuin puhumaan. 4. Ole innokas oppimaan, ennemmin kuin haluton oppimaan. 5. Etsi hyveitä ja vältä paheita. 6. Ole nautintojen yläpuolella. 7. Kasvata lapsesi. 8. Ole valmis sovintoon riidan jälkeen. 9. Vältä epäoikeudenmukaisuutta. 10. Älä tee mitään voimalla.
Khilonin (500-luku eaa.) elämänohjeita: 1. Älä puhu pahaa kuolleista. 2. Kunnioita pitkää ikää. 3. Pidä rangaistusta parempana kuin häpeällistä voittoa; ensin mainittu sattuu vain kerran, mutta jälkimmäinen koko elämän. 4. Älä naura toiselle joka kokee epäonnea. 5. Jos olet vahva, ole myös armollinen, niin että naapurisi voivat kunnioittaa sinua pelkäämisen sijasta. 6. Opettele hallitsemaan kotiasi hyvin. 7. Tukahduta viha. 8. Älä halua sellaista mitä et voi saavuttaa. 9. Älä kiirehdi liikaa matkallasi. 10. Noudata lakeja.
Biasin (n. 570 eaa.) elämänohjeita: 1. Valta paljastaa ihmisen luonteen. 2. Kaikki ihmiset ovat pahoja. 3. Ylevämielisenä on hankala kestää onnen kääntymistä huonommaksi. 4. Valitse suuntasi harkiten, mutta kun olet valinnut sen, jatka sillä itsepintaisesti. 5. Älä puhu nopeasti, se vaikuttaa hullulta. 6. Rakasta harkitsemista. 7. Puhu jumalista sellaisina kuin he ovat. 8. Älä ylistä miestä, joka ei ansaitse sitä, pelkästään hänen rikkauksiensa vuoksi. 9. Ota vastaan asiat, jotka olet saanut suostuttelemalla, ei voimalla. 10. Vaali viisautta keinona matkustaa nuoruudesta vanhuuteen, sillä se kestää paremmin kuin mikään muu omistuksessasi.
Pittakoksen (n. 650 570 eaa.) elämänohjeita: 1. On vaikeaa olla hyvä mies. 2. Edes jumalat eivät voi taistella pakkoa vastaan. 3. Valta osoittaa miehen. 4. Älä kerro etukäteen mitä aiot tehdä, sillä jos epäonnistut, sinulle tullaan nauramaan. 5. Älä moiti miestä hänen epäonnestaan, sillä Nemesis voi yllättää sinut. 6. Pidäty puhumasta pahaa paitsi ystävistäsi, myös vihollisistasi. 7. Vaali totuutta, hyvää uskoa, tottumusta, nokkeluutta, seurallisuutta ja ahkeruutta.
Uusia variantteja Uudet 10 käskyä Kauneuden 10 käskyä Laihduttamisen 10 käskyä Korjaajan 10 käskyä Lapsen 10 käskyä vanhemmille Lemmikin 10 käskyä omistajalleen Itsekunnioituksen 10 käskyä Lukemattomat huumoriversiot (esim. Kroatian 10 dalmatialaista käskyä)
10 uutta käskyä YLE:n TV-sarjan (2009) mukaan: 1 Älä pelkää. 2 Pidä huoli perheestäsi. 3 Tee hyvin. 4 Kilpaile vastuullisesti. 5 Tunnista riippuvuutesi. 6 Ole avoin totuudelle. 7 Ole läsnä. 8 Harkitse tarpeesi. 9 Pelasta maa. 10 Älä jätä yksin.
Itsekunnioituksen 10 käskyä (Catherine Cardinal): 1. Sinun ei tule kaveerata niiden kanssa jotka saavat sinut tuntemaan olosi pahaksi. 2. Sinun ei tule yrittää ymmärtää järjetöntä käyttäytymistä. 3. Sinun ei tule etsiä niiden seuraa jotka vahingoittavat sinua. 4. Luota ruumiiseesi koko elämäsi ajan (jos ruumiisi varastaa niin mielesi varastaa). 5. Sinulla on aina lupa sanoa "EI", muuttaa mieltäsi, ja ilmaista aidot tunteesi. 6. Mikä ei ole sinulle oikein ei ole myöskään veljillesi oikein. 7. Sinun ei tule antaa enemmän kuin kykenet. 8. Sillä mitä veljesi ajattelevat sinusta ei ole mitään väliä. 9. Missä tahansa olet, siellä on myös juhla. 10. Sinun tulee ylistää itseäsi elämäsi kaikkina päivinä.
10 dalmatialaista käskyä: 1. Ihminen syntyy väsyneenä ja elää lepoa varten. 2. Rakasta sänkyäsi yhtä paljon kuin itseäsi. 3. Lepää päivällä, niin voit nukkua yöllä. 4. Älä koskaan työskentele, se voi viedä hengen. 5. Kun näet jonkun lepäävän, auta häntä. 6. Älä koskaan tee tänään sitä minkä voit siirtää huomiselle. 7. Työskentele vähemmän mitä oikeasti jaksat, ja anna muiden hoitaa sen minkä jaksat. 8. Kukaan ei ole vielä menettänyt elämäänsä lepäämällä. 9. Työ tuo mukanaan sairauksia, älä kuole nuorena. 10. Kun innostut töistä, niin sano itsellesi että: odota vähän aikaa, ja se menee ohi.
Kymmenet kymmenet käskyt Onko tämäntyyppisillä käsky- tai käsky - luetteloilla muuta kuin viihdearvoa? Ihminen kaipaa helposti opittavia moraalinormeja ja pitää enemmän tai vähemmän syvällisistä kiteytyksistä 10 on sopiva luku sekä muistamisen että omaksumamme 10-järjestelmän vuoksi, sisältö usein pyritään sovittamaan tähän raamiin. Entä tämän kerran käsky: Mieti eettisiä valintojasi ja tekojesi seurauksia?
Moraali Tarkoittaa yhteisössä vallitsevia käsityksiä, arvostuksia ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä. Etiikka eli moraaliajattelu on hyvää ja pahaa, ihmisen moraalista toimintaa ja päämäärien järkevyyttä tutkiva tieteenhaara. Sana moraali on johdettu latinan kielen sanasta mos (monikko mores), joka tarkoittaa tapaa, käyttäytymismallia.
Etiikka Perinteisesti länsimainen etiikka on filosofian osaalue. Länsimaista etiikkaa ja sen tutkimusta kutsutaan myös nimellä moraalifilosofia, moraalioppi tai filosofinen etiikka. Etiikka on sidoksissa muuhun ajatteluun siinä, että vastaukset eettisiin kysymyksiin riippuvat usein vastauksista todellisuuskäsitystä tai muita ajattelun osa-alueita koskeviin kysymyksiin. Mielekäs eeettinen pohdinta ja soveltaminen edellyttää valinnanmahdollisuutta; olisin voinut tehdä toisin.
Etiikan peruskysymyksiä Kuinka meidän pitäisi elää? Kuinka muita yksilöitä tulisi kohdella? Mitä tulisi sisällyttää eettisen pohdinnan piiriin? Mikä tekee teosta oikean tai väärän? Mitä tarkoitamme, kun sanomme, että meidän pitäisi tehdä jotakin tai että emme saisi tehdä jotakin? Minkä periaatteen mukaan toimijan pitäisi valita, mitä tekoja hän tekee? Mitä eettisiä sääntöjä hänen tulisi noudattaa?
Metaetiikka Etiikan osa-alue, joka tutkii moraalisten arvostelmien ja teorioiden luonnetta, niiden pätevyyden ehtoja sekä eettisten käsitteiden alkuperää ja merkitystä. Etiikan muita osa-alueita ovat normatiivinen etiikka, jonka teoriat pyrkivät etsimään teoreettista perustaa oikean ja väärän käsityksille, sekä deskriptiivinen eli kuvaileva etiikka, joka puolestaan pyrkii kuvaamaan ihmisen moraalista toimintaa todellisuudessa. Metaetiikan alaa ovat muun muassa näiden etiikan osa-alueiden teoreettiset taustaoletukset.
Metaetiikan kysymyksiä: Ilmaisevatko moraalikäsitteet aitoja uskomuksia vai pelkkiä tuntemuksia? Onko olemassa moraalisia tosiasioita? Mitä tarkoittaa käsite 'moraalinen hyvä' tai 'moraalinen paha'? Mistä voimme tietää jonkin asian olevan hyvää tai huonoa? Mistä syntyy moraalinen motivaatio, ja mikä sen suhde on moraalisiin uskomuksiin? Ovatko moraalinormit objektiivisia vai subjektiivisia? Onko moraali ehdotonta vai suhteellista?
Moraalirealismi Kognitivistisista kannoista moraalinen realismi tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan hyvyys ja pahuus ovat tavalla tai toisella asioiden objektiivisia ominaisuuksia. Moraalirealismista puhutaan toisinaan myös arvo-objektivismina, erotettuna arvosubjektivismista. Moraalirealistisia kannoista yleisimpiä ovat naturalismi ja intuitionismi.
Moraalinaturalismi Moraalisen naturalismin mukaan moraaliset arvot kuten hyvä ja paha ovat tavalla tai toisella metafyysisiä ja luontoon kuuluvia asioita. Tällaisia näkemyksiä liittyy moniin uskontoihin. Toisaalta yritykset luoda tieteeseen perustuvaa moraalia (esimerkiksi sosiaalidarvinismi) ovat myös yleensä naturalistisia metaeettisiltä taustaoletuksiltaan.
Moraali-intuitionismi Intuitionismin mukaan ihmisellä on erityinen kapasiteetti tai moraalinen aisti tunnistaa oikeaa ja väärää sekä hyvää ja pahaa. Intuitionismi on useimmiten moraalirealistinen kanta, mutta myös anti-realistisia eettisen intuitionismin muotoja on mahdollista muodostaa. Intuitionisteja ovat muun muassa G. E. Moore sekä W. D. Ross, jonka mukaan ihmisten tulee noudattaa prima facie eli ensi näkemältään havaitsemiaan velvollisuuksia.
Moraalipreskriptivismi Nonkognitivistinen preskriptivismi katsoo, että moraaliväitteiden sisältö ei ole ollenkaan ilmaistavissa kuvaavin eli deskriptiivisin termein, vaan ne sisältävät lähinnä toimintakehotuksia tee näin tai vältä näin tekemistä. Vrt. normatiivinen etiikka, joka tosin voi perustaa velvoittavuutensa myös moraalikognitivistisille perusteille.
Moraaliemotivismi Emotivismi (esim. J. L. Austin), näkee moraaliväitteiden ilmaisevan ensisijaisesti närkästyksen ja hyväksynnän tunteita, joille ei voida antaa totuusarvoa. Emotivismille läheistä sukua on Simon Blackburnin kvasirealismi, jonka mukaan moraaliväitteet ovat muodollisesti kuvailevia väitteitä, mutta jotka todellisuudessa vain heijastelevat väitteen esittäjän preferenssejä, ja pyrkivät suostuttelemaan muita preferoimaan samansuuntaisesti.
Moraalinen non-kognitivismi Nonkognitivistisiset kannat rajaavat rajusti moraaliin liittyvää puhetta, sen mahdollisuuksia ja oletettua mielekkyyttä. Tästä syystä monet nonkognitivistit kannattavat käytännössä erilaisia eettisen subjektivismin, relativismin tai skeptisismin muotoja. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä.
Internalismi ja eksternalismi Metaetiikan keskeisiin kysymyksiin kuuluu moraalisten uskomusten ja motivaation välinen suhde. Jos henkilö sanoo vilpittömästi uskovansa, että Varastaminen on väärin!, estääkö tämä uskomus henkilöä varastamasta? Eettinen internalisti uskoo, että moraalisten uskomusten ja moraalisen toiminnan välillä vallitsee välttämätön suhde: aito moraaliväite on aina ilmaus motivaatiosta myös toimia ilmaistun uskomuksen suuntaisesti.
Eettinen eksternalismi Eettinen eksternalismi väittää päinvastaista. Sen mukaan moraalinen motivaatio on itsenäinen ilmiö suhteessa moraalisiin uskomuksiin ja niistä esitettyihin väitteisiin. Tämä ei tarkoita, etteivätkö ihmiset toimisi moraaliarvostelmiensa mukaisesti, ainoastaan ettei suhde uskomusten ja toiminnan välillä ole kausaalinen eikä välttämätön.
Deskriptiivinen etiikka Deskriptiivinen eli kuvaileva etiikka on ihmisten eli moraalisten agenttien moraalisen toiminnan ja ajattelun empiiristä tutkimista, joka ei tee eettisiä kannanottoja. Samalla deskriptiivinen etiikka lähestyy sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa, yhteiskuntatieteitä, politiikan tutkimusta ja taloustieteitä.
Normatiivinen etiikka Normatiivinen etiikka on eettisten normien filosofista tutkimusta. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, mikä yleisesti ottaen on moraalisesti oikeaa ja väärää toimintaa. Normatiivisen etiikan teoriat yrittävät ilmaista yleisellä tasolla, miksi tietyt teot tai toiminnan lajit ovat oikein tai väärin. Normatiivisen etiikan tunnetuimmat teoriat jaetaan tavallisesti kolmeen luokkaan: hyveetiikka, velvollisuusetiikka ja seurausetiikka.
Hyve-etiikka Hyve-etiikassa kysytään, mitä hyveitä moraalisesti toimivalla yksilöllä tulee olla. Aristoteleen mukaan yksilön tulee käyttäytyä hyveellisesti ja kehittää hyveitä, sen sijaan että hän tekisi vain yksittäisiä hyviä tekoja. Aristoteleen teos Nikomakhoksen etiikka painottaa esimerkiksi myöhemmän tilanne-utilitarismin tavoin asiayhteyttä teko, joka on oikein jossain tilanteessa, saattaa olla jossain toisessa tilanteessa väärin.
Velvollisuusetiikka Velvollisuus- eli deontologinen etiikka määrittää tekojen moraalisen arvon teot oikeuttavan yleisen periaatteen perusteella. Velvollisuuseettinen teoria voi antaa esimerkiksi tietyn luettelon teoista, joita saa tai ei saa tehdä. Velvollisuusetiikka voi myös antaa yhden perustavan eettisen säännön, jonka nojalla muut pysyvät eettiset säännöt johdetaan.
Seurausetiikka Seurausetiikka määrittää tekojen moraalisen arvon näiden tekojen tarkoitettujen seurausten perusteella. Seurausetiikan periaatteet eroavat velvollisuusetiikasta siinä, että velvollisuusetiikan mukaan jotkut tietyt teot ovat aina kiellettyjä, kun taas seurausetiikan perusperiaatteesta seuraa, että joku normaalisti paheksuttavana pidettävä teko voi jossain tietynlaisissa tilanteissa olla moraalisesti hyväksyttävä. Seurausetiikan tunnetuin muoto on utilitarismi (engl. utility, hyöty ) eli hyötyajattelu.
Utilitarismi Utilitarismin mukaan tekojen tulosten tulisi tuottaa suurin mahdollinen määrä hyötyä mahdollisimman monille. Hyöty käsitetään useimmiten onnellisuudeksi. Utilitarismin eri muotoja ovat: 1. Klassinen utilitarismi: tekoja tulisi arvioida sen mukaan, kuinka paljon hyötyä ne lopulta tuottivat 2. Preferenssiutilitarismi: tekoja tulee arvioida sen mukaan, kuinka paljon ne tyydyttivät yksilöiden preferenssejä 3. Tilanneutilitarismi 4. Sääntöutilitarismi
Sääntö- ja tilanneutilitarismi Utilitarismia kutsutaan sääntöutilitarismiksi, kun sen perussäännöksi katsotaan toimia sellaisen säännön mukaan, josta seuraa maksimaalinen onnellisuus. Täten on perusteltua loukata rikollisten onnellisuutta siten, jotta se nostaa pidemmällä aikavälillä kaikkien onnellisuutta. Yksinkertaistava kanta, jossa tekoja tulisi tuomita vain vallitsevan tilanteen mukaan, on nimeltään tilanneutilitarismi. Klassista utilitarismia voi pitää nimenomaan sääntöutilitarismina.
Moraaliabsolutismi Moraalinen absolutismi eli moraalinen realismi on arvoteoreettinen näkemys, jonka mukaan arvot ovat ehdottomia, muuttumattomia, ikuisia ja riippumattomia inhimillisistä olosuhteista. Päinvastoin kuin moraalinen relativismi absolutismi hyväksyy ikuisten eettisten arvojen todellisuuden. Eettistä absolutismia edustaa mm. Platonin ajattelu, jonka mukaan hyvän idea on arvojen pohja. Myös Immanuel Kantin kategoriset imperatiivit edustavat absolutismia.
Moraalisubjektivismi Moraalinen subjektivismi katsoo, että moraaliset arvot syntyvät inhimillisistä tunteista, tarpeista ja toiveista. Subjektivismin mukaan moraaliarvoilla ei ole näistä riippumatonta merkitystä. Edward Westermarckin mukaan moraali on subjektiivista ja perustuu tunteisiin. Kun henkilö sanoo tietyn teon olevan moraalisesti väärin, se herättää hänessä tunteen, ettei teko ole oikein. Moraali on siis henkilökohtaista.
Moraalirelativismi Moraalisen relativismin mukaan moraaliarvostelmia ei voi ainakaan viime kädessä todeta objektiivisessa mielessä oikeiksi tai vääriksi. Moraalinen relativismi on eräs muoto moraalista subjektivismia. Relativismin mukaan moraaliarvostelmat ovat suhteellisia ja riippuvat yksilöstä, ryhmästä, yhteiskuntaluokasta, heimosta ja kansasta. Relativismin mukaan tietystä näkökulmasta tehdyt moraaliarvostelmat ovat tästä näkökulmasta katsottuina päteviä.
Moraaliuniversalismi Ihmisoikeusetiikka eli moraalinen universalismi on humanistinen näkemys, jonka mukaan vaikkei absoluuttisen moraalin sisällöstä ikinä päästäisi yhteisymmärrykseen, nyt jo on löydettävissä kaikille (järkeville) moraalisille järjestelmille suurin yhteinen nimittäjä. Tätä suurinta mahdollista yleisesti hyväksyttävien sääntöjen joukkoa tulee vaalia kaiken etiikan pohjana. Ajatus perustuu lähinnä ihmisten samanlaisuuteen lajina, jolla on yhteisiä kaikille päteviä kokemuksia, käsityksiä ja preferenssejä.
Globaali etiikka Koska eri uskonnollisissa perinteissä ja kulttuureissa on huomattavaa erimielisyyttä etiikasta, sekulaarilla tavalla kaikkia uskonnoista ja muista katsomuksista riippumatta sitovalle etiikalle on tarve. Käytännössä tämä universaalinen moraali käsittäisi sellaisia moraaliohjeita kuin ihmisoikeudet tai rikokset ihmisyyttä vastaan. Globaali etiikka on siis soveltavaa moraaliuniversalismia.
Kulttuurirelativismi Kulttuurirelativismi tai kulttuurinen relativismi on periaate, jonka mukaan kutakin kulttuuria tulee ymmärtää sen omista lähtökohdista käsin. Kulttuuriantropologi Franz Boasin mukaan olisi harhaanjohtavaa arvioida toisia kulttuureja länsimaisen kehitystason perusteella. Kulttuurirelativistisen ajattelutavan mukaan kaikki yhteiskunnat tai kulttuurit ovat laadullisesti erilaisia ja kaikilla on oma sisäinen logiikkansa.
Kulttuuri- ja moraalirelativismi Kulttuurirelativismi sisältää epistemologisia ja metodologisia väitteitä. Se ei sisällä moraalista periaatetta eikä sitä pidä sekoittaa moraaliseen relativismiin (ks. edellä). Toisaalta olennainen kysymys on se, ovatko kaikki moraalinormit kulttuurirelativistisia vai ovatko jotkut normit yleispäteviä ja kaikkia ihmisiä koskevia, ja jos näin on, mihin näiden välinen raja pitäisi vetää tai voidaanko sellaista ylipäätään vetää.
Semioottis-evolutiivinen näkökulma Moraali ja etiikka eivät ole syntyneet tyhjiössä, vaan niiden kokemusten, viettien ja taipumusten pohjalta, jotka ovat ihmiselle tyypillisiä sekä eläimenä yleensä, että omana lajinaan erityisesti (vrt. Umwelt). Keskeisiä ovat erityisesti arvot ja merkitykset, jotka määrittävät etiikan ja moraalin sekä muiden sosiaalisten käytäntöjen sisällön. Elinolosuhteiden erot ja muu variaatio populaatioiden kesken on mahdollistanut tiettyjä eroja sen suhteen, mitkä moraalinormit ovat painottuneet toisia enemmän ja ovat kehittyneet vallitseviksi eri kulttuureissa.
Semioottinen näkökulma (jatkoa) Kulttuurit voivat myös sukupolvien kuluessa vahvistaa ja ylläpitää tiettyjä käytäntöjä ohi alkuperäisten tapojen varsinkin yhdistyessään uskonnollisiin ja muihin normatiivisiin moraalikoodistoihin. Ristiriitoja erityisesti pitkälle ja yksityiskohtaisesti koodattujen ohjeiden kanonisoinnin ja muuttuvien sosiaalisten käytäntöjen välillä, esim. Mooseksen 3.-5. kirjat VT:ssa. Ristiriitoja myös muuttoliikkeiden ja eri kulttuurien edustajien kohtaamisessa. Jos normit ristiriidassa, kenen normit pätevät?
Synteesi Vastaus lähinnä eri tasojen synteesi eli sellainen, joka ottaa huomioon vähintäänkin seuraavat tasot: 1. Kaikille elollisille yhteinen biosfääri ja eri lajien lajityypilliset umweltit tai semiosfäärit 2. Kaikkien ihmisten yhteinen lajityypillinen semiosfääri 3. Eri populaatioiden ja ryhmien suppeammat semiosfäärit 4. Kunkin yksilön omat henkilökohtaiset semiosfäärit
Semiosfäärien kohtaaminen Ei suoraa matemaattista kaavaa, jolla ko. tasot ja semiosfäärit suhteutetaan toisiinsa. Vaihtelevat painotukset eri asiayhteyksissä. Hierarkiaerot tasojen välillä molempiin suuntiin; toisaalta ylemmät tasot asettavat reunaehdot alempien semiosfäärien ulottuvuuksille, toisaalta kukin niistä aktualisoituu yksilön tietoisuudessa, joka viime kädessä tekee kaikki moraaliset ja eettiset ratkaisut. Koska vain yksilöllä on tietoisuus ja tunteet, tuntuu hyvin perustellulta, että yksilön taso on ratkaiseva eettisten valintojen teossa ja mittarina.
Yksilön ja yhteisön moraali Koska ei ole kollektiivista tietoisuutta ei myöskään ole kollektiivista moraalia tai vastuuta, joskin ympäristössä vallitsevat moraaliset arvot ja käsitykset vaikuttavat olennaisesti yksilön käsityksiin ja ratkaisuihin. Kultainen sääntö eräs hyvä ja ilmeisen yleispätevä muotoilu eettisiä valintoja tehtäessä, toisaalta varsinkin eri lajien mutta myös saman lajien edustajien kohdatessa hyvä ottaa mahdolliset arvostuserotkin huomioon (kommunikaation merkitys).