SOTE-ENNAKOINTI sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden ennakointi Merja Tepponen TEKNOLOGIASTA TUKEA IKÄIHMISTEN ARKEEN Senioreiden omista tarpeista lähtevillä teknologisilla ratkaisuilla voidaan tukea iäkkäiden ihmisten itsenäistä asumista, parantaa kotona selviytymistä ja turvallisuutta sekä mahdollistaa yhteyksien pitäminen ja avun saanti. Teknologia on parhaimmillaan parantunut ikääntyneiden elämänlaatua, palvelujen saatavuutta, helpottanut palveluntarjoajien työtä ja säästänyt kustannuksia (Lehto 2009). Teknologisia ratkaisuja on kuvattu erilaisilla käsitteillä ja määritelty eri tavoin. Hyvinvointiteknologialla tarkoitetaan erilaisia teknisiä ratkaisuja, joiden avulla voidaan ylläpitää ja parantaa ihmisen elämänlaatua, hyvinvointia ja terveyttä. Sen avulla on tarkoitus lisätä joustavuutta ja tehokkuutta hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Telelääketiede mahdollistaa terveydenhuollossa tarvittavien tietojen siirron paikasta toiseen sähköisin tiedonsiirron menetelmin ja tietojen käyttämisen ajasta ja paikasta riippumatta. Asiantuntijat voivat seurata ja vastata potilaan terveydentilan muutoksiin ilman, että potilaan tarvitsee esim. tulla vastaanotolle (Lehto). Geronteknologia on ikääntyneille suunnattua hyvinvointiteknologiaa. Sillä tarkoitetaan ikäihmisen elämänlaatua, hyvinvointia tai terveyttä ylläpitäviä ja edistäviä teknologisia sovellutuksia. Geronteknologisen tutkimuksen tavoitteena on kehittää ikääntymisen huomioon ottavaa teknologiaa, jolla luodaan ikääntyneille mahdollisimman hyvä elin- ja työympäristö sekä tuetaan hoito- ja hoivatyötä (Klami 2007, 34-35). Kotihoidon teknologiaa voidaan luokitella seuraavasti 1) asiakkaan itsenäistä selviytymistä tukeva, 2) asiakkaan terveydentilan seurannan mahdollistava, 3) lääketieteellisen seurannan mahdollistava ja 4) palveluntuottajia tukeva teknologia. (Liikanen & Niemi 2006, 14). Miten tietotekniset ratkaisuja tulisi kehittää? Teknologiset sovellutukset eivät kuitenkaan yksin riitä tukemaan ikääntyneiden kotona asumista. Niiden hyödyntäminen edellyttää palvelujen integrointia ja muuta uudelleen organisointia. Palvelu ja teknologia luovat kokonaisjärjestelmät, jossa ei riitä, että tehdään vain teknologiaa ja sosiaalisia muutoksia, vaan tarvitaan systeemisiä innovaatioita. Tällöin kehitetään yhtäaikaisesti toimintamalleja ja prosesseja, toiminnan organisointia ja tätä kokonaisuutta tukevaa tekniikkaa (Tepponen 2009, Riikonen & Mäkelä 2011).
Myös ikääntyneiden käyttäjien erityispiirteet tulisi huomioida uusien palvelujen, tietoteknisten ratkaisujen ja laitteiden kehittämisessä. Vanhenemismuutoksista johtuvia vaikeuksia teknologian käytössä lisäävät muun muassa äänien erottelukyvyn heikkeneminen (vaikeuksia erottaa, mistä suunnasta ääni tulee), korkeiden hälytysäänien kuulemisen vaikeus, näön heikkeneminen, vaikeus oppia uuden ja/tai satunnaisesti käytössä olevan laitteen käyttö. Ikääntyneet haluavat asuna kotona mahdollisimman pitkään, se on myös yhteiskunnan kannalta edullisinta. Tällöin nousee tärkeimmäksi tekijäksi yksilön turvallisuus, josta tulee huolehtia mahdollisimman hyvin myös teknologiaa hyväksi käyttäen. Monet sairaudet mm. muistisairaudet heikentävät yksilön turvallisuutta, jolloin vaaran uhatessa tulee koko hälytysketjun toimia katkeamatta ja näin voidaan estää erilaisia vaaratilanteita. Ikäihmisten teknologiatarpeen määrityksessä korostuvat seuraavat asiat: Mikä on asiakkaan ja omaishoitajan tai omaisten motivaatio teknologiaan? Mitkä ovat asiakkaan asunto-olot? Millaiset langalliset tai langattomat viestiyhteydet asiakkaalla on ulkomaailmaan? Millainen on asiakkaan sosiaalinen ympäristö, matkat läheisiin ja muihin ihmisiin? Pystyykö asiakas itse aktiivisesti toimimaan apua pyytäessään, vai tarvitaanko passiivisia hälyttimiä, joiden aktivoimisessa ei tarvita asiakkaan panosta? Miten paljon ja kuinka laajalti kodin ulkopuolella asiakas liikkuu ja onko hänen kävelylenkkinsä joka päivä sama? Tarvitseeko asiakas liikkumiseen kaatumista ennaltaehkäiseviä apuvälineitä sekä sisätiloissa että ulkona liikuttaessa? Pystyykö asiakas suoriutumaan jokapäiväisistä elämisen toiminnoistaan vai tarvitaanko automatisointia helpottamaan toimintoja? Aiheuttaako asiakkaan sairaus esim. dementia tilanteita, joissa täytyy soveltaa vaaroja ennaltaehkäisevää teknologiaa? Tarvitaanko sosiaaliseen kanssakäymiseen teknisiä apuvälineitä? Millaisia mielipiteitä omaisilla, omaishoitajalla tai ammattihenkilökunnalla on asiakkaan tilanteesta sekä suunnitteilla olevasta teknologiaratkaisusta? Kenelle ohjataan asiakkaan hälytykset, pystyvätkö omaiset tai lähipiiri ne vastaanottamaan? Mitä muita tarpeita asiakkaalla on? Millaisia sovelluksia on jo olemassa? Saatavilla on jo erilaisia sovelluksia, joita on kokeiltu erilaisissa hankkeissa. Esimerkiksi: Vanhuksille tarkoitettuja asuntoja on varustettu anturimatolla, joka seuraa henkilöiden liikkumista ja sijaintia asunnossa. Älykäs lattia hälyttää jos henkilö kaatuu tai on wc:ssä liian pitkään. Kotihoidon työntekijöillä on käytössään reaaliaikainen langaton etäyhteys potilastietojärjestelmiin, joten asiakkaan luona voidaan tehdä käyntiyhteenveto suoraan järjestelmään. HyvinvointiTV vie ikääntyvälle ja hänen läheiselleen suunnatut hyvinvointipalvelut kotiin interaktiivisen televisioyhteyden välityksellä. Television yhteyteen liitetään helppokäyt-
töinen kosketusnäyttö ja pieni kamera, joiden avulla palveluja käytetään. Kanavana toimii kaksisuuntainen laajakaistayhteys. Ohjelmatarjontaan kuuluvat mm. ohjatut liikuntatuokiot, keskusteluohjelmat ja asiantuntijaluennot. Ohjelmat aktivoivat ikääntyvää osallistumaan ja lisäävät mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuvapuhelinta voidaan käyttää terveysasioinnissa ja sosiaalisen kanssakäymisen apuvälineenä. Muistisairaiden tueksi on pilotoitu EU-laajuisesti rajapinnoiltaan avointa internet- pohjaista portaalia, josta omaiset ja henkilöstö voivat nähdä ja hallita kotiin asennettua ja asumista tukevaa teknologiaa. Pilottiin on integroitu erilaisia muistutustoimintoja, kuvapuhelinyhteys, lieden, jääkaapin, ovien ja ikkunoiden valvontaa, palohälytykset, kosteusanturit. Palvelun avulla on myös mahdollista ulkona liikuttaessa paikantaa muistisairas sekä seurata unta säänkyyn asennettavan anturin avulla (www.isisemd.eu). Asumiseen liittyvä teknologia Lähitulevaisuudessa tietotekniikkaa lisätään kaikkiin arkipäivän esineisiin. Kuinka nämä kaikki fyysisesti erilliset eri valmistajien tekemät tuotteet voisivat muodostaa saumattomasti yhdessä toimivan miellyttävän kotiympäristön? (Teknologia kotona asumisen tukena; Teknologia apuvälineissä, asuinympäristössä ja palveluissa Elokuu 2009, WellPro, Heikki Äyväri.) Älykäs koti on palvelualusta, joka mukautuu yksilön elämänvaiheiden ja tarpeiden mukaan. Asumisen teknologian kirjo on laaja - se voi olla kodin arkiteknologiaa (lankapuhelin, kodinkoneet, kodinvalaistus ja kodin hallintalaitteet) tai hyperteknologiaa (biometriset tunnisteet) ja kaikkea tältä väliltä. Tällä hetkellä kehittämisen painopisteenä on langattomuus, yleis- ja yhteiskäyttöisyys, ääniohjatut käskyt, biometriset tunnisteet sekä se, että kaikki pystyvät kommunikoimaan keskenään. Tulevaisuudessa esim. IP -osoitteellinen valaisinjärjestelmä ja älytalo (tyhjä laatikko) voivat olla ratkaisuina helpottamaan ikääntyneiden asumista. Asumisessa teknologiaa voidaan hyödyntää mm. kommunikaatiossa (puhelin, ovipuhelin/sisäpuhelin, kuvapuhelin, vuorovaikutteinen TV), apuvälineenä, turvallisuuden lisääjänä (paloturvallisuus, kulunvalvonta, turvarannekkeet, lääkedosetit), ruoanvalmistuksessa ja ruokailussa, talotekniikassa ja infrassa (sprinklaus). Teknologisten ratkaisujen toteuttamisen kannalta asuntojen tulisi olla nykyistä hieman suurempia ja muunneltavampia. Rakennusvaiheen uudet teknologiset ratkaisut eivät uudisrakennusvaiheessa lisää asuntojen perusratkaisujen hintaa (esim. esteetön suihkutila). Teknologiset sovellutukset kotihoidon tukena Kotihoidon integroinnin teknologisia välineitä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset sähköiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät. Ne helpottavat muun muassa kotihoidon alueellista integrointia (Sinkkonen & Jaatinen 2003, 27). Teknologiaa voidaan hyödyntää kotihoidossa myös käyttämällä raportin tekoon kannettavaa tietokonetta tai matkapuhelinta. Ovien avaukset voidaan perinteiset avainniput korvata matkapuhelimella. Vuoteenvierusdiagnostiikassa verikoe otetaan asiakkaalta kotona ja esimerkiksi Marevan- lääkitys tarkistetaan. Tavoitteena on vähentää hoitajan autossa viettämää aikaa ja lisätä aikaa asiakkaan luona. Uudet kuva-ääniyhteydet tuovat mahdollisuuksia yhteydenpitoon myös huonokuntoisemmille, jotka eivät jaksa lähteä kotoa harrastuksiin.
Vuosien 1994 1998 kauppapalvelujen kehittämiskokeilussa selvitettiin liikkuvaa tietojenkäsittelyä verkkosovelluksena ostoslistojen välittämisessä ja neuvonnassa. Tekniset sovellukset eivät jääneet käyttöön, mutta toimintatavat jäivät puhelimen ja faksin tukemina. Hankkeen pohjalta suositeltiin teknologisten sovellusten kehittämistä asiakkaiden, palveluntuottajien ja yritysten yhteistyönä sekä nivomista tiiviimmin kotipalvelun arkeen (Hyppönen 2004, 7). Esimerkkejä muista teknologian sovellutuksista kotihoidossa ovat mm. etävastaanotot (Orkamaa ym. 2007; Roilas ym. 2008), tiedon siirron mobiiliteknologia (Liikanen & Niemi 2006) ja muu etävastaanottotoiminta (esim. Timonen 2004). Käyntiä asiakkaan luona ei täysin korvaa mikään muu yhteydenpito. Moni epäilee, että teknologia syrjäyttää ihmisen. Teknologia tavoitteena on auttaa sekä asiakkaita että palvelun järjestäjiä, sekä tehostaa toimintaa. Tätä kautta järjestyy lisäaikaa asiakkaalle kuntoutukseen ja hoivan antamiseen. Teknologia ei korvaa ihmistä, vaan mahdollistaa lisäresursseja. Viime aikoina on myös kehitetty yksittäisiä järjestelmiä asiakkaiden itsenäisen suoriutumisen seurantaa, kuten esim. lääkkeenoton seuranta, uni-valverytmin seuranta jne. Älykkäillä lääkkeenjakoratkaisuilla tarkoitetaan lääkepakkauksia tai palveluja jotka mahdollistavat terveydenhuoltohenkilöstön tehokkuuden parantamiseen teknologian avulla. Älyominaisuudet voivat olla mm. muistutustai tunnistusominaisuuksia tai muita toimintoja, joilla voidaan tukea ihmisten lääkehoitoa tarkoituksenmukaisesti. Älykkäät ratkaisut eivät vaikuta suoraan lääkehoidon kustannuksiin, mutta niillä on epäsuoria vaikutuksia terveydenhuollon kustannustehokkuuteen. Ne vaikuttavat sekä asiakkaan kokemaan palvelun sujuvuuteen ja laatuun että palvelua tuottavan organisaation prosessien tehokkuuteen. Älykkäillä konsepteilla voidaan vaikuttaa asiakkaan lääkehoidon laadun paranemiseen ja omatoimisuuden sekä samalla riippumattomuuden lisääntymiseen Sovellutuksina ovat muun muassa erilaiset etäseurattavat ja hälyttävät lääkepakkaukset ja dosetit sekä muistuttava lääkekello josta portaalin kautta tulee mahdollisuus lääkkeenoton etäseurantaan, esim. omaisille tai kotihoidon henkilökunnalle. Käyttöönotto vaatii koko lääkehoitoprosessin uudistamista (Pynnönen ym. 2011). Teknologisten sovellutusten hälytysprosessi Teknologisten apuvälineiden lisääntyminen asettaa koko hälytysprosessille suuremmat vaatimukset, koska perinteisten turvapuhelinhälytysten lisäksi hälytyksiä voi tulla monista eri lähteistä ja monissa eri muodoissa. Turvapuhelimiin voidaan kytkeä monenlaisia lisälaitteita ja ne voivat välittää tietoa perinteistä puhelinlinjaa pitkin, internetin kautta tai GSM välitteisesti. GSM moduuli voi myös välittää hälytyksiä suoraan anturista (esim. hälyttävä lattia), kuvaa sekä GPS koordinaatteihin perustuva paikantamista. Näiden käyttö lisääntyy välineiden kehittymisen ja kustannusten laskun myötä. Erilaisilla ääni- ja valomerkeillä voidaan saada toimivia ratkaisuja sisälle ja pihapiiriin. Lyhyen kantaman hälyttimet ns. postilaatikkohälyttimet edistävät myös turvallista liikkumista pihapiirissä. Tarjolla on monenlaisia järjestelmiä mm. täysin langaton järjestelmä, jonka sovellusalueet ja käyttökohteet ovat moninaiset. Järjestelmässä voi yhdistyä saumattomasti esimerkiksi turvapuhelimen, rikosilmoitinjärjestelmän ja ympäristön hallintajärjestelmän ominaisuudet. Jokainen järjestelmän osa on jatkuvassa yhteydessä älykkääseen palvelimeen, joka vastaanottaa ja välittää hälytykset ja tarkkailee jokaisen laitteen tilaa. Järjestelmä on aina päällä ja hälytykset lähtevät viipymättä myös mahdollisessa vikatilanteessa tai yhteyksien katkettua. (http://www.everon.fi/)
Teknologiset laitteet tarvitsevat myös yhteyskeskuksen johon hälytykset ohjataan. Keskuksiin ollaan liittämässä turvapuhelinteknologian lisäksi mm. paikannus- ja kuvallista teknologiaa sekä sanallista tekstiviestiteknologiaa. Suuremmat keskukset hoitavat laajasti kodin erilaista turvateknologiaa, joka hälytysvalvonnan lisäksi tarjoaa ip-pohjaisia kuvapuheluita, henkistä vireyttä ylläpitäviä ohjelmia ja kiinteistövalvontaa. Lisäksi tarjontaan voivat kuulua kommunikaatiomahdollisuudet hoitohenkilökunnan kanssa ja omien tutkimustulosten välittäminen kotoa sairaalaan. Järjestelmiin voidaan liittää myös erilaisia sähköisiä lisäpalveluja, kuten pelejä. Erilaisten terveysteknologialaitteiden turvahälytysten vastaanotto voidaan ohjelmoida ja ketjuttaa niin, että apua saadaan ympäri vuorokauden. Omaiset voivat myös toimia turvahälytysten vastaanottajina, jolloin heidät tulee siihen huolella opastaa. Jos vastaanotto ulkoistetaan on saumaton yhteistyö kotihoitokeskuksen ja auttajien kanssa ensiarvoisen tärkeätä. Erilaiset variaatiot turvahälytysten vastaanotossa tuovat parhaan mahdollisen edun asiakkaan kannalta silloin kun koko hälytysketju toimii saumattomasti. Teknologia ja osaaminen Teknologian hyödyntäminen on haasteellinen tehtävä. Erityisesti tietoteknologisten välineiden onnistunut käyttö edellyttää koko palvelujärjestelmän ja henkilöstöresurssien kehittämistä sekä muutoksia käytänteissä ja tieto-taitotasossa. Uudenlaisen toimintaprosessin käyttöönotto edellyttää muutoksia myös ammattilaisten osaamisessa. Jokaisen työtekijän tulisi osata perusasiat erilaisten teknologioiden käytöstä ja asiakkaiden ohjaamisesta. Tämä edellyttää asian huomioimista jo ammatillisen peruskoulutuksen yhteydessä sekä täydennyskoulutuksessa. Kotihoidossa ja asumispalveluyksiköissä tulisi olla tiedossa hyvinvointiteknologian vastuuhenkilö pääkäyttäjä, joka asentaa laitteet asiakkaille sekä antaa konsulttiapua ja kouluttaa henkilökunta. Hyvinvointiteknologian vastuuhenkilön ei tarvitse välttämättä olla sähköalan tai telealan ammattilainen, vaan hänen tulee tietää laitteiden soveltuvuus asiakkaalle, osata yhdistää eri laitekomponentteja turvallisesti toisiinsa sekä pystyy arvioimaan ja tarvittaessa korjaamaan laitteita häiriö- tai vikatilanteessa. Vastuuhenkilöille järjestetään ajoittain teknologiaan liittyvää koulutusta. Kotihoidon henkilökunnasta koulutetaan työtiimi joka tekee terveysteknologian tarvekartoituksen sekä ehdotukset asiakkaan apuvälineistä, opastaa omaisia ja informoi alueen ikäihmisiä teknologia mahdollisuuksista. Myös erilaisten vertaisryhmien kouluttaminen ikäihmisten tueksi tukee käyttöönottoa ja vähentää ennakkoluuloja. Hyvätkin teknologiset ratkaisut jäävät hyödyntämättä, jos asiakas ei ole motivoituneita sen käyttöön tai hän ei osaa laitetta käyttää. Asiakkaan aktiivisuutta vaativien laitteiden opetusprosessi tulisi suunnitella asiakkaan tarpeet huomioiden. Opetuksessa tulee lähinnä keskittyä asiakkaan tiedon vastaanottokykyyn ja prosessointiin, käsien koordinaatiokykyyn, sekä kykyyn huolehtia itsestään. Erilaiset sairaudet, kuten muistisairaus, heikentävät mahdollisuuksia aktiiviseen omasta turvallisuudesta huolehtimiseen sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tällaisessa heikentyneessä itsenäisen suoriutumisen tilanteessa tulee valittavaksi ns. passiivisia hälyttimiä ja kommunikointivälineitä. Mitä vähäisemmät mahdollisuudet asiakkaalla on itsenäiseen suoriutumiseen, sitä enemmän tulee ottaa omaiset, omaishoitajat ja muut läheiset mukaan opetustilanteisiin. Opetustilanteita tulee myös järjestää toistuvasti, riippuen asiakkaan itsenäisen suoriutumisen asteesta. Kotihoitokeskuksen työtiimi yhdessä terveysteknologian vastuuhenkilön kanssa opastaa ja kouluttaa asi-
akkaan terveysteknologian käyttäjäksi sekä huolehtii jatkoseurannasta. Opastaminen ja kouluttaminen on jatkuva pitkä prosessi, jossa neuvontaa annetaan asiakkaalle joskus joka käynnillä. Työtiimi huolehtii myös muun henkilökunnan perehdyttämisestä terveysteknologian sovelluksiin (Salo 2010). Teknologisten apuvälineiden kokonaisuus on laaja prosessi, jonka kokonaisvastuusta on sovittava. Teknologisten apuvälineiden prosessissa vastuut jakautuvat monen eri ammattiryhmän kesken varsin sattumanvaraisesti. Apuvälinekeskukset huolehtivat vain rajatusti itsenäisen suoriutumisen apuvälinetarjonnasta, kun taas kotipalvelu ja kotisairaanhoito pyrkivät tarjoamaan sellaisia apuvälineitä joita ei apuvälinekeskuksissa ole tarjolla. On parasta kehittää yhteistä itsenäisen suoriutumisen hyvinvointiteknologista apuvälinetarjontaa, jolloin koko toiminta tulee organisoida niin, että palvelut saadaan keskitetysti yhdestä paikasta. Lähteet: Hyppönen Hannele. 2004. Tekniikka kehittyy, kehittyvätkö palvelut? Tapaustutkimus kotipalvelun kehittymisestä teknologia hankkeessa. STAKES, tutkimuksia 134. Väitöskirja. Gummerus Kirjapaino Oy. Saarijärvi. Klami Päivi. 2007. Hyvinvointiteknologia ja gerontologia käsitteellistä määrittelyä. Julkaisussa Raija Väisänen & Juha Hämäläinen Sosiaalinen näkökulma gerontologiassa. Lappeenrannan kaupunki. Sosiaali- ja terveysviraston julkaisuja 4/2007. Kuopion yliopisto. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogian laitos. Kopijyvä. Kuopio. Lehto, Paula 2008. KOTIIN-hanke. Asiakasvetoiset interaktiiviset ratkaisut ikääntyvän kotona selviytymisen tukena. Espoo: Redfina Oy. Liikanen Hanna & Niemi Annukka. 2006. Kotihoidon liikkuvaa tietojenkäsittelyä kehittämässä. Raportti. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Kotka. Tutkimuksia ja raportteja sarja B n:o 26 Kotkaset. Kotka. Orkamaa Anna-Maija, Tähkänen Anneli & Malinen Teija. 2007. Sosiaalityön päätöksenteko ja ikääntyneiden itsenäisen selviytymisen tukeminen geronteknologian avulla Lappeenrannassa. Julkaisussa Raija Väisänen & Juha Hämäläinen Sosiaalinen näkökulma gerontoteknologiassa. Lappeenrannan kaupunki. Sosiaali- ja terveysviraston julkaisuja 4/2007. Kuopion yliopisto. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogian laitos. Kopijyvä. Kuopio. 47-51. Riikonen Merja & Mäkelä Kari. 2011. Seniori-Saimaa yhteistyötä vanhusten hoidossa ja hoivassa. Julkaisussa Hautamäki Antti & Oksanen Kaisa (toim.) Yliopisto palveluinnovaatioiden kehittäjänä. Jyväskylän yliopistopaino. Jyväskylä. Roilas Heikki, Tepponen Merja & Roilas Paula. 2008. Hyla-hanke. Loppuraportti. Lappeenrannan sosiaali- ja terveystoimen julkaisuja 2008:3. Lappeenranta. Tepponen Merja. 2009. Kotihoidon integrointi ja laatu. Kuopion yliopiston julkaisuja E 171. Terveyshallinnon ja talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio.
Timonen Olavi. 2004. Lääkärin etävastaanotto perusterveydenhuollossa: satunnaistettu, kontrolloitu tutkimus videoneuvottelulaitteiston avulla toteutetusta etävastaanottokokeilusta. Acta Universitatis Ouluensis D 792. Salo Hannu. 2010. Vanhustenhuollon terveysteknologian organisointivisiot sovellettuna Etelä- Karjalan sosiaali- ja terveyspiiriin. LUT Raportti Senior-Saimaa 2010. Sinkkonen Sirkka & Jaatinen Pekka. 2003. Situation in Finland. Teoksessa Hardy Brian, Van Raak Arno, Mur-Veerman Ingrid, Steenbergen Marijke & Paulus Aggie (eds.). Integrated care in Europe. Description and comparison of integrated care in six EU countries. Eisevier gezondheidszorg, Maarssen, 15-38. Äyväri Heikki. 2009. Teknologia kotona asumisen tukena; Teknologia apuvälineissä, asuinympäristössä ja palveluissa. WellPro.