Eläinfysiologia ja histologia II. Luento Loppukuulustelun vaatimukset ja tenttipäivät Luennoidut asiat + Campbell, Biology 8.painos: sivut 850-996 ja 1047-1119 1119 9.painos: sivut 896-1041 ja 1091-1163 Tentti I: 4.3. klo 13-15, C1 Tentti II: 18.3. klo 9-11, C1 Tentti III: huhtikuun yleisenä tenttipäivänä Epiteelikudos - Rauhaset (3) Tiehyiden haarojen lukumäärän mukaan: (a) Yksikertaiset (simple) (b) Yhdistelmärakenteiset (compound) (2) Erittävän osan rakenteen perusteella: (a) Rakkulamaiset (alveolaariset) (b) Putkimaiset (tubulaariset) (c) Tubuloalveolaariset a b c Yksinkertaiset Putkimaiset Yhdistelmärakenteiset Avoeritteiset rauhaset Haaroittuneet putkimaiset Kierteiset i t Haaroittuneet t putkimaiset rakkulamaiset Tiehytosassa ei ole haaroja. Erittävä osa voi olla haaroittunut. Tiehytosassa on useita haaroja. Erittävä osa voi olla myös haaroittunut. Putkimaiset Rakkulamaiset
Epiteelikudos - Rauhaset Eritystuotteen perusteella. Limaa erittävät eli mukoosiset: Erite paksua ja glykoproteiinipitoista Esim. suolen pikarisolujen ja kielenalussylkirauhasen eritteet Seröösiset: Erite vetistä, proteiineja ja glykoproteiineja sisältävää Esim. eksokriinisen haiman ja korvasylkirauhasen eritteet Seromukoosiset: Erite ominaisuuksiltaan edellisten välimuoto Esim. leuanalussylkirauhasen erite Epiteelikudos - Rauhaset Eritystavan perusteella. Merokriiniset. Erite poistuu solusta eksosytoosin avulla. Useimmat rauhassolut toimivat tällä tavalla. Apokriiniset. Erite kerääntyy solun kärkeen ja osa solun kärjestä (sytoplasma (y ja solukalvo mukaan lukien) eritetään. Esim. ihon hikirauhaset ja maitorauhaset (kierteinen putkimainen r.) Hlkiii Holokriiniset. Koko solu eritetään. Esim. ihon talirauhaset (haaroittunut rakkulamainen r.) Solunväliaine solujen tumia Tuma Tuma Merokriininen Apokriininen Holokriininen Kaikki sidekudokset ovat muodostuneet sikiöaikaisesta sidekudoksesta eli embryonaalisesta mesenkyymistä. Sidekudoksessa komponentit: (1) Solut (2) Solunväliaine (A) Säikeet (B) Perusaine ten luokittelu perustuu näiden komponenttien ominaisuuksiin ja suhteellisiin määriin. Embryonaalista mesenkyymiä
- säikeet - säikeet (A). Säikeet A1. Kollageenisäikeet: Muodostuvat kollageeniproteiinista Kollageeni on elimistön yleisin proteiini (~30%). Sitä on kaikissa kudostyypeissä. Elävässä ä äkudoksessa k se on valkeaa. Kollageenista tunnetaan ainakin 13 eri muotoa. Sen vetolujuus on suurempi kuin teräksen. Ihon joustavuus, luiden sitkeys, silmän sarveiskalvo ja linssi Gelatiini eli liivate on hydrolysoitua (kuumentamalla hajotettua) kollageenia. Kollageeni (tropokollageeni) on pitkä ja jäykkä kolmoiskierteinen proteiini. Kollageenissa joka kolmas aminohappo on joko proliini tai glysiini. Siinä on paljon hydroksiproliinia- ja lysiiniä. Kollageenin synteesi vaatii C- vitamiinia. Tropokollageenissa on kolme polypeptidiketjua (2α1 + α2). - säikeet Joukko tropokollageenimolekyylejä yhdessä muodostaa mikrofibrillejä. Läpimitta 30-50 nm Mikrofibrillit yhdessä muodostavat kollageenisäikeitä (fibril). Läpimitta 500-1500 nm Säikeet yhdessä säiekimppuja (fiber). - säikeet Tropokollageeni -molekyylien limittäinen järjestäytyminen aiheuttaa kollageenin poikkijuovaisuuden. 280 nm tropokollageeni Mikrofibrilli Kollageenisäie Tropokollageeni Kollageenisäiekimppu Polypeptidiketju p Kollageenisäie on EM-kuvassa poikkijuovainen
EM-kuva kollageenista Pitkittäin leikkautuneita kollageenisäikeitä Kollageenia valomikroskoopissa verisuoni sidekudossolun tuma kollageenisäiekimppuja valkeita rasvasoluja Pyyhkäisy y EM-kuvia kollageenista Transmissio EM-kuva kollageenista Fibroblasti (sidekudossolu) ja sen tuma Kollageenia
- Säikeet Verkkosäikeitä maksasolujen ympärillä A2. Verkkosäikeet. Muodostuvat kollageeniproteiinista (kollageeni III) Sisältävät myös hiilihydraattiosia Ohuita, haaroittuneita ja muodostavat usein verkoston Rasva-, hermo-, ja sileälihassolujen ympärillä; luuytimessä Epiteelien tyvikalvossa Värjäytyvät hopeavärjäysmenetelmillä (argyrofiiliset säikeet) )ja perjodihappo-schiff -värjäyksellä (PAS; sokeriosat). Verkkosäikeitä keuhkoissa - Säikeet Elastisia säikeitä aortan seinämässä A3. Elastiset säikeet Elastiiniproteiinia tiii tiii 1/3 glysiiniä Runsaasti proliinia Desmosiinia i ja isodesmosiinia ii i Niitä on runsaasti verisuonten seinämissä, nivelsiteissä ja elastisessa rustossa. Esiintyy pitkinä ohuina rihmoina tai levyinä Venyy helposti ja palautuu nopeasti alkupituuteensa Näkyy elävässä kudoksessa kellertävänä. venytys venytys lakkaa Elastiinimolekyyli ja molekyylien välinen poikkisidos
Solun väliaine: säikeet + perusaine Solut B. Perusaine Säikeet Esiintyy neste(sooli)- tai geelimuodossa Näkyy valomikroskoopissa tasalaatuisena (homogeenisena) ja läpikuultavana Fibroblastien (sidekudossolujen) erittämä Perusaineessa voidaan erottaa kolme komponenttia: b1) Proteoglykaanit b2) Glykoproteiinit b3) Kudosneste Perusaine b1. Proteoglykaanit Ne ovat 95%:sti polysakkarideja; vain 5% on proteiineja. Proteoglykaanien ( pulloharjarakenne ) rakenne: Keskusproteiini i+ 1 tai useampia glykosaminoglykaaneja. gy gy Keskusproteiini Glykosaminoglykaani gy Glykosaminoglykaanin ( yksi pulloharjan karva ) rakenne: Koostuu toistuvista disakkaridiyksiköistä Aminosokeri i+ Uronihappo Sokeriosassa sulfaattiryhmiä Esim. kondroitiinisulfaatti, heparaanisulfaatti, hepariini, hyaluronihappo glukuronihappo + glukosamiini (uronihappo) (aminosokeri) n
Proteoglykaani gy Proteoglykaanikompleksi Hyaluronihappo Kollageenisäie Rustossa proteoglykaanit muodostavat suuria komplekseja Hyaluronihappo (MP 2x10 8 ) ( useita pulloharjoja hyaluronihapon ympärillä ). Keskellä siinä on hyaluronihappo. Kollageenisäie Hyaluronihappo Hyaluronihappoon liittyy Yhdysproteiini Kondroitiinisulfaatti useita proteoglykaaneja (keskusproteiini + kondroitiini- ja kerataanisulfaatti). Kompleksi on kietoutuneena kollageenisäikeisiin. Proteoglykaani Kollageeni Keskusproteiini Solukalvo Sytoplasma Integriini Solun tukirangan mikrofilamenttejä Hiilihydraatti Hyaluronihappo esiintyy itsenäisesti ilman keskusproteiinia: Varsinkin embryonaalisissa kudoksissa, napanuorassa, nivelsiteissä Tekee sidekudoksen perusaineesta joustavaa Sitoo runsaasti vettä ja kationeita: muodostaa geelimäisen väliaineen, joka pitää soluja erillään toisistaan. uronihappo glukosamiini 2b. Glykoproteiinit Niissä suurin osa on proteiinia, hiilihydraatteja on vain vähän. Laminiini Runsaasti epiteelien tyvikalvoissa Reagoi solukalvon laminiini-reseptoreiden kanssa Solujen erilaistuminen, i i solujen liike Integriini Solukalvon reseptorimolekyyli Solujen liittäminen i toisiinsa ii ja solun väliaineeseen Solujen liike, muoto, kiinnittyminen; signaalinvälitys Proteiini
Reagoi tyvikalvon kollageeni-iv kanssa Reagoi solukalvon laminiini-reseptorin kanssa Reagoi solukalvon laminiini-reseptorin kanssa Laminiini (3 peptidiä) Integriini 3b. Kudosneste Kapillaarien seinämän läpi suodattuva veriplasma muodostaa kudosnesteen. Epäorgaaniset ionit: Na +, K +, Ca 2+ ja Cl - Sokerit ja aminohapot Nesteet palaavat osin takaisin i suoraan verenkiertoon kapillaarien laskimopäässä, loput imusuoniston kautta. Kudosneste Tehtävänä on aineiden vaihto solujen ja verenkierron välillä. Kudossolu Hiusverisuoni - solut solut Sidekudoksen solut: Paikallaan pysyvät: Mesenkyymisolut (embryonaaliset sidekudossolut) Fibroblastit (varsinaiset sidekudossolut) Retikulaarisolut Rasvasolut Vaeltavat: Mastsolut (syöttösolut) Makrofagit (syöjäsolut) Plasmasolut ja muut verestä peräisin olevat sidekudossolut (lymfosyytit, monosyytit, neutrofiilit, eosinofiilit ja basofiilit). Fibroblasti (varsinainen Fibroblasti sidekudossolu) Aktiivisessa vaiheessa oleva fibroblasti on haaroittunut solut, jossa on runsaasti endoplasma-kalvostoa. a a Soikea, kalpea tuma, selvä tumajyvänen Tuottaa säikeet ja perusaineen Eri kudoksissa siitä käytetään eri nimityksiä: kondroblasti (rusto), osteoblasti (luu), odontoblasti (hammas) Fibroblastin soikea tuma
Kollageenisäikeitä solut Fibroblasti vs. fibrosyytti Nuoresta jakautumiskykyisestä ja synteettisesti aktiivisesta sidekudossolusta käytetään nimitystä fibroblasti, vanhasta ja inaktiivisesta sidekudossolusta käytetään nimitystä fibrosyytti. Fibroblastin tuma Huom! ER:n, lipidipisaroiden, mitokondrioiden ja Golgin laitteen määrä ja kehittyneisyys sekä solun haaroittuneisuus. i Fibroblasti EM-kuvassa Fibroblasti Fibrosyytti Makrofagit (mononukleaarinen syöjäsolujärjestelmä) j j Syntyvät luuytimessä promonosyyteistä Kulkeutuvat veren mukana eri kudoksiin Saadaan näkyviin vitaaliväreillä (esim. trypaanisinisellä) Ovat osa elimistön puolustusjärjestelmää Syövät vieraiksi tunnistettuja mikrobeja ja vierasaineita Maksan Kuppferin soluja Kuppferin soluja Iho Luu Eri kudoksissa makrofagista käytetään eri nimityksiä: Kupfferin solut (maksa), mikrogliasolut (keskushermosto), osteoklastit (luu), alveolaariset makrofagit (keuhko), Langerhansin solut (iho). Veren fagosytoivia soluja ei Keuhko lueta tähän ryhmään. Maksalohkon keskuslaskimo Makrofagit ovat ottaneet sisäänsä vitaaliväriä ja erottuvat sen vuoksi muista soluista. Perna Keskushermosto