JANAKKALAN KUNNAN VANHUSTENHUOLLON PALVELUSUUNNITELMA

1 Liite 10/Petula 27.3.2008 30 JANAKKALAN KUNNAN VANHUSTENHUOLLON PALVELUSUUNNITELMA VUOSILLE 2008 2016 Vanhustenhuollon strategiaohjelmatyöryhmä Maaliskuu 2008

JOHDANTO... 3 1. VANHUSTENHUOLLON STRATEGIATYÖRYHMÄN TOIMINTA... 4 1.1. TYÖRYHMÄN TYÖSKENTELYN KUVAUS... 4 1.2. TYÖRYHMÄN ANALYYSIN TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 5 2. IKÄIHMISTEN PALVELUTARPEESEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ... 7 3. VANHUSTENHUOLLON NYKYTILAN KUVAUS... 10 3.1. PALVELURAKENNE... 10 3.1.1. Laitoshoito... 12 3.1.2. Asumispalvelut... 13 3.1.3. Kotihoito... 14 3.1.3.1. Säännöllinen ja tilapäinen kotihoito...15 3.1.3.2. Kotihoidon tukipalvelut...16 3.1.3.3. Päiväkuntoutus...17 3.1.3.4. Omaishoidon tuki...17 3.2 HENKILÖSTÖ... 18 3.2.1. Henkilöstömäärät ja ammattirakenne... 18 3.2.2 Henkilöstön työhyvinvointi ja saatavuus... 20 3.3. PROSESSIEN TOIMIVUUS... 21 3.3.1. Laatutyö... 22 3.4. KUSTANNUKSET... 24 3.4.1. Suunnitteilla olevia uudistuksia... 25 4. KESKEISIÄ VERTAILULUKUJA KUNNITTAIN... 25 5. JOHTOPÄÄTÖKSET... 27 6. VANHUSPOLITIIKAN STRATEGISET LINJAUKSET VUOSILLE 2008 2016... 29 7. PALVELURAKENTEEN KEHITTÄMISOHJELMA... 34 8. PALVELUSUUNNITELMAN KUSTANNUSVAIKUTUKSET... 37 9. SEURANTA JA ARVIOINTI... 39 LÄHTEET... 41

Taulukot: Taulukko 1 Työryhmän SWOT -analyysin yhteenveto Taulukko 2 Kunnan väestöennuste ikäluokittain vuosille 2010 2025 Taulukko 3 Kunnan asukasmäärän arvioitu kasvu eriteltynä 65 74 -vuotiaat ja yli 75 vuotiaat sekä %-osuus koko kunnan asukasmäärästä Taulukko 4 Keskivaikean ja vaikean dementian esiintyvyys (% -osuus) väestöstä Taulukko 5 Arvio tulevasta ympärivuorokautisen hoivapaikan tarpeesta johtuen ikäihmisten dementoitumiseen johtavista sairauksista Taulukko 6 Laitoshoidon potilaspaikat ja hoitopäivät vuosina 2004 2007 Taulukko 7 Laitoshoidon asiakasmäärät ja asiakkaiden ikäjakauma tuotteittain vuosina 2004 2007 Taulukko 8 Asumispalvelupäivät vuosina 2004 2007 Taulukko 9 Asumispalveluiden asukkaiden määrä ja ikäjakauma vuosina 2004 2007 Taulukko 10 Kotihoidon käynnit tuotteittain vuosina 2004 2007 Taulukko 11 Kotihoidon kaikki asiakkaat ikäryhmittäin vuosina 2004 2007 Taulukko 12 Säännöllisen kotihoidon asiakasmäärät ikäryhmittäin vuosina 2004 2007 Taulukko 13 Kotihoidon tukipalvelujen asiakasmäärät vuosina 2004 2007 Taulukko 14 Omaishoidontuen saajien määrä ja ikäjakauma vuosina 2004 2007 Taulukko 15 Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilömäärät eri palveluissa vuonna 2007 Taulukko 16 Koko henkilöstön määrä eri palveluissa vuonna 2007 Taulukko 17 Hoitohenkilökunnan ja koko henkilökunnan suhde asiakasmäärään eri palveluissa vuonna 2007 Taulukko 18 Vanhustyön vakinaisten ja määräaikaisten sairauspoissaolot vuosina 1999 2007 Taulukko 19 Erikoissairaanhoidon jatkohoidon odotuksesta kertyneet hoitopäivät, %-osuus kaikista hoitopäivistä, hoitopäivävuorokauden hinta ja kokonaiskustannukset vuosina 2004 2007 Taulukko 20 Laitoshoidon kustannukset vuonna 2007 Taulukko 21 Palveluasumisen kustannukset vuonna 2007 Taulukko 22 Vanhustyön avohoidon kustannukset vuonna 2007 Taulukko 23 Seutukunnan kuntien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käynnit vuodelta 2006 Taulukko 24 Seutukunnan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten vertailu vuodelta 2006 Taulukko 25 Palvelurakenteen määrälliset tavoitteet yli 75 vuotta täyttäneiden %-osuuksista Taulukko 26 Ikäihmisten palvelujen ennaltaehkäisevän työn tiimi Taulukko 27 Kotihoitotyön tehostaminen ja lisähenkilöresurssointi 2008 2016 Taulukko 28 Tehostetun palveluasumisen lisähenkilöresurssointi 2008 2016 Taulukko 29 Sairaalan henkilöstölisäykset vuosille 2008 2016 Taulukko 30 Vanhainkodin henkilöstölisäykset vuosille 2008 2016 Taulukko 31 Hoitohenkilökunnan suhde asiakkaisiin laitoshoidossa vuosina 2008 2016 Taulukko 32 Vanhustenhuollon opisto- ja kouluasteisen hoitohenkilökunnan uusien vakanssien määrä 2008-2016 Taulukko 33 Vanhustenhuollon strategian kustannusvaikutukset 2008-2016

SAATTEEKSI Tie on vasta sitten tie, jos sen löytää itse ja jos sitä kulkee itse. ( Jung ) Janakkalan kunnan väestö ikääntyy melko voimakkaasti seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Tämä kehitys on iso haaste ikääntyneiden palveluita suunniteltaessa. Ikääntyneiden palvelutarpeet tulee huomioida kaikissa kunnan palveluissa kaikilla toimialoilla. Lisäksi kolmannen sektorin ja vapaaehtoistyön merkitys tulee seuraavina vuosikymmeninä kasvamaan. Tämä vanhustenhuollon palveluohjelma koskee pääosiltaan vain ikäihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kunnassa. Palveluohjelmaa on ollut valmistelemassa poliittisista päättäjistä ja johtavista viranhaltijoista sekä henkilöstön edustajasta nimetty työryhmä. Strategiaohjelman valmistelua on ollut ohjaamassa kunnan kuntastrategia vuodelle 2012, viime vuonna hyväksytty palvelustrategia vuodelle 2016 ja kunnan puitelain toimeenpanosuunnitelma. Edellinen vanhustenhuollon strategiaohjelman hyväksyttiin vuonna 2002 ja sitä tarkennettiin vuonna 2004. Vanhustenhuollon strategiaohjelmasta on pyydetty lausuntoa kaikilta lautakunnilta ja valtuustoryhmiltä, vanhusneuvostolta, eläkeläisjärjestöiltä, yhteistyöryhmältä, Janakkalan Palvelutalosäätiöltä ja kuntalaisilta. Tämän lausuntokierroksen jälkeen työryhmä on saattanut vanhustenhuollon palveluohjelman lopulliseen muotoon. Palveluohjelmassa on kuvattu ikääntyvien palvelutarpeeseen vaikuttavia tekijöitä sekä eri tunnusluvuin vanhustenhuollon palvelurakenteen nykytilaa. Niistä tehtyjen päätelmien jälkeen on määritelty vanhuspoliittiset linjaukset ja palvelurakenteen kehittämisohjelma vuosille 2008-2016. Vanhustenhuollon palveluohjelmassa painotetaan ikäihmisten toimintakyvyn säilymisen ja itsenäisen selviytymisen tukemista sekä ennaltaehkäisyä ja varhaista kuntoutusta. Ikäihmisten palveluiden järjestämisessä kotona asuminen on ensisijaista. Palvelurakenne tulee muuttumaan avohoitopainotteiseksi ikääntyvien määrän kasvusta huolimatta. Jokaisen ikäihmisen oma aktiivisuus oman terveytensä ja hyvinvointinsa huolehtimisesta on perusta itsenäiselle selviytymiselle. Vanhustenhuollon strategiaohjelman työryhmä: Kalevi Ilmarinen, kunnanhallituksen puheenjohtaja Merja Taponen, valtuuston 2. varapuheenjohtaja Riitta Lindell, kunnanhallituksen jäsen Terttu Tuomi-Koskelin, perusturvalautakunnan puheenjohtaja Matti Johansson, perusturvalautakunnan varapuheenjohtaja Helena Puistola, perusturvalautakunnan jäsen Pekka Harju, kunnanjohtaja Matti Valtonen, perusturvajohtaja Toni Mattila, laitoshoidon lääkäri Eija Paappanen, vanhustyön johtaja Marjatta Lindqvist, luottamushenkilö, henkilöstön edustaja 2

JOHDANTO Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyspolitiikan strategioissa ilmenevät valtakunnan peruslinjaukset. Vanhusten määrän nopea kasvu on yksi suuri haaste tulevaisuuden palvelujen järjestämisessä. Valtakunnan tavoite on selkeä: haetaan uusia toimintamalleja tukemaan kasvavan vanhusväestön itsenäistä suoriutumista. Kuntien tulee vahvistaa riittävän varhaista ja monipuolista ennalta ehkäisevää toimintaa ja kuntoutusta sekä tarjota toimintaa ikääntyneiden omassa koti- ja lähiympäristössä. Vanhuksen toimintakyky, omat voimavarat ja lähiverkosto ovat palvelujen lähtökohtana. Ikääntyneitä myös tuetaan ottamaan vastuuta oman terveyden ja toimintakyvyn säilyttämisestä. Jatkossa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota palvelujen laatuun ja saatavuuteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyys ja hyvä ammatillinen osaaminen turvaavat asiakkaille laadukkaat palvelut. Henkilöstömäärä tulee mitoittaa riittäväksi suhteessa asiakkaiden ja potilaiden toimintakykyyn ja avuntarpeeseen (STM 2006, STM 2008). Janakkalassa palvelutarpeiden kehittymisen arviointia on tehty viime vuonna valmistuneessa kunnan palvelustrategiassa vuodelle 2016 asti. Janakkalan väestökasvu on ollut voimakasta parin viime vuoden aikana. Vaikka kuntaan muuttaa paljon nuoria perheitä, lisääntyy kuitenkin ikäihmisten suhteellinen osuus jatkuvasti kunnan väestössä. Palvelustrategiassa painopistealueeksi on otettu ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen toteaminen kaikessa kunnallisessa toiminnassa. Palvelustrategia sisältää kunnan talouden tasapainotusohjelman. Tämä tarkoittaa palvelujen määrän ja laadun tarkistuksia, palvelujen tuottamisrakenteen ja - tavan muutostarpeita sekä palveluprosessien ja johtamisen jatkuvaa parantamista. Vanhustenhuollon painopistealue on ollut jo 2000 - luvun kotihoidon parantaminen ja tehostaminen. Ikäihmisten toimintakyvyn ja itsenäisen asumisen turvaaminen tulee olemaan entistä merkittävämpää tulevaisuudessa, kun ikäihmisten määrä kunnassa tulee lisääntymään. Vanhustenhuollon palveluissa tulee tehdä linjavalintoja siitä, mitkä arvioidaan vanhustenhuollon kunnan omaksi ydintuotannoiksi ja mitkä vanhustenhuollon palvelut siirtyvät yksityisille palvelutuottajille. Tarvitaan konkreettisia keinoja ennalta ehkäisyn tehostamiseen ja laitospainotteisen palvelurakenteen kasvun pysäyttämiseen. Janakkalan kunnan vanhustenhuollon strategiaohjelma vuosille 2002-2010 hyväksyttiin valtuustossa 11.11.2002. Ohjelman toteutuksen arviointi vuosilta 2002-2004 ja jatkotoimenpiteet vuosille 2005-2010 käsiteltiin valtuustossa marraskuussa 2004 (valt 15.11.2004 68). Edellisen ohjelman valmistelun tapaan nykyisen käsillä olevan strategiaohjelman valmisteluun perustettiin työryhmä. Perusturvalautakunta nimesi työryhmän, johon kuului perusturvalautakunnan puheenjohtaja Terttu Tuomi-Koskelin, varapuheenjohtaja Matti Johansson sekä jäsen Helena Puistola. Viranhaltijoista perusturvalautakunta nimesi työryhmään perusturvajohtaja Matti Valtosen, vanhustyön johtaja Eija Paappasen, ylilääkärin sekä tarvittaessa laitoshoidosta vastaavan lääkärin sekä henkilöstön edustajana Marjatta Lindqvistin. Kunnanhallitus nimesi edustajaksi työryhmään kunnanhallituksen puheenjohtajan Kalevi Ilmarisen, valtuuston 2. varapuheenjohtajan Merja Taposen, kunnanhallituksen jäsenen Riitta Lindell`n sekä kunnanjohtaja Pekka Harjun. Vanhustenhuollon palvelusuunnitelmassa kappaleessa yksi käsitellään ohjelmaa työstäneen työryhmän toimintaa ja sen tuloksia. Sen jälkeen kappaleessa kaksi kuvataan ikäihmisten palvelutarpeeseen vaikuttavia tekijöitä ja kappaleessa kolme vanhustenhuollon nykytilaa kunnassa. Keskeisiä seutukunnan kuntien vertailulukuja kuvataan kappaleessa neljä ja analysoidaan niitä suhteessa vanhustenhuollon nykytilaan. Tämän jälkeen kappaleessa viisi ohjelman alkuosan kuvauksesta esitetään lyhyet johtopäätökset tulevaisuuden suunnitelman pohjaksi. 3

Vanhustenhuollon strategiset linjaukset on esitetty kappaleessa kuusi. Esitystavassa on huomioitu kunnan voimassa oleva kuntastrategia, jossa on määritelty painopistealueet. Lopuksi esitetään palvelurakenteen kehittämisohjelmassa palvelurakenteen määrälliset tavoitteet, henkilöstön määrä sekä strategisista linjauksista mahdollisesti aiheutuvat kustannukset. Palveluohjelmassa on päädytty selkeästi siirtämään painopistealuetta ikäihmisten sosiaali- ja terveydenhuollossa ennalta ehkäisyyn ja kotihoitoon. Vanhustenhuollon palveluohjelmaa hyödynnetään talousarviovalmistelun yhteydessä ja tarkennetaan tarvittaessa kunnan ja myös valtakunnallisten linjausten mukaisesti. Palveluohjelman tavoitteiden toteutumisen seuranta tapahtuu vuositasolla. Virallinen vanhustenhuollon seurantaraportti valmistellaan kahden vuoden välein. 1. VANHUSTENHUOLLON STRATEGIATYÖRYHMÄN TOIMINTA Työryhmä on kokoontunut kymmenen kertaa. Työryhmä valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi perusturvalautakunnan puheenjohtajan Terttu Tuomi-Koskelinin ja sihteeriksi vanhustyön johtajan Eija Paappasen. Työryhmä käsitteli strategiaohjelmaa joulukuussa 2007 viimeisen kerran ennen luonnoksen valmistumista, jonka jälkeen työryhmä päätti lähettää ohjelmaluonnoksen lausunnolle seuraaville tahoille: vanhusneuvosto kaikki lautakunnat eläkeläisjärjestöt yhteistyöryhmä valtuustoryhmät Janakkalan palvelutalosäätiö Strategiaohjelman luonnos oli kuntalaisten luettavissa ja kommentoitavissa Janakkalan kunnan internet-sivuilla ja kirjastoissa. Kuntalaisille tiedotettiin lausuntomahdollisuudesta kunnan tiedotelehdessä joulukuun alussa. Vanhustenhuollon strategiaohjelma laitettiin lausunnolle joulunalusviikolla 2007 ja lausuntokierros kesti tammikuun 2008 loppuun asti. Strategiaohjelmasta annetuista lausunnoista tehtiin lyhyt yhteenveto, joka on ohjelman numeroimattomana liitteenä. Lausuntokierroksen jälkeen työryhmä kokoontui arvioimaan tarvittavat muutostarpeet ja sai ohjelman lopulliseen muotoonsa. 1.1. Työryhmän työskentelyn kuvaus Työryhmän jäsenet saivat etukäteistehtäviä ennen ensimmäistä työryhmän kokousta. Vanhustenhuollon strategiaohjelman valmistelussa työryhmän jäsenet arvioivat vanhustenhuollon tilannetta SWOT analyysin avulla. Tähän analyysiin osallistuivat myös vanhustenhuollon tulosalueen esimiehet ja laitoshoidosta vastaava lääkäri, jotka arvioivat vanhustenhuollon tämän hetkistä tilannetta omasta näkökulmastaan. Työryhmän sihteeri kokosi SWOT -analyysin tulokset yhteen, jonka jälkeen jokainen työryhmän jäsen vielä analysoi yhdistelmän tulokset ja etsi sieltä omasta mielestään vanhustenhuollon kannalta keskeiset näkökulmat. Analysointivaiheessa pyrittiin hyödyntämään kunnan palvelustrategian viitekehystä ja sen määrittelemiä näkökulmia: kuntalainen, henkilöstö/osaaminen, prosessit/rakenteet ja talous. Taulukossa 1 esitetään työryhmän SWOT -analyysin lopullinen tulos. 4

Lisäksi työryhmän jäsenet, vanhustenhuollon yksiköiden esimiehet ja laitoshoidosta vastaava lääkäri rakensivat kunnan vanhustenhuollon visiota vastaamalla kysymyksiin: a. Miten ikäihminen elää ja voi Janakkalassa vuonna 2016? b. Minkälaisia palveluja ikäihmisille on tarjolla kunnassa vuonna 2016? c. Mitkä ovat ikäihmisten palvelujen painopistealueet vuosina 2008-2016? Työryhmän työstämä koko aineisto koottiin yhteen, jonka pohjalta työryhmässä käytiin keskustelua ja työstettiin kunnan vanhustenhuollon visiota ja painopistealueita. Tulevaisuuden näkymiä ja painopistealueita arvioitiin suhteessa tämän hetkiseen tilanteeseen. Työryhmä käytti pohdintansa perustana myös uutta Ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevan laatusuosituksen - luonnosta. 1.2. Työryhmän analyysin tulokset ja johtopäätökset Työryhmä arvioi tämänhetkisen vanhustenhuollon vahvuudeksi keskustelevan yhteistyön ja ammattitaitoisen motivoituneen henkilökunnan. Palvelurakenne arvioitiin nykyisellään kohtuullisen toimivaksi erityisesti, koska laitoshoidosta kotiuttamista on selvästi tehostettu. Tehostetun asumispalvelupaikkojen puute koettiin kuitenkin palvelurakenteen heikkoutena. Samanaikaisesti heikkoutena ja myös uhkana, nähdään henkilöstön niukkuus, ikääntyminen, uupuminen sekä jo nykyisellään ja entistä pahempana edessä oleva henkilöstöpula. Vanhusten ja heidän hoidon arvostuksen puutetta pidettiin suurena uhkana ja tärkeää olisi koko valtakunnassa nostaa ikäihmiset voimavaraksi eikä keskittyä vain heidän hoitonsa ongelmiin. Tulevaisuuden uhkana pidettiin myös sitä, että kunnan taloudellinen tilanne ei mahdollista ikäihmisten määrän lisääntyessä lisätä palveluja heidän tarpeitaan vastaavaksi. Tulevaisuuden mahdollisuutena työryhmässä pidettiin ennalta ehkäisyyn panostamista. Myös yksilön omaa vastuuta itsestään ja omaisten panosta ikäihmisten kotona asumisen tukena korostettiin. Tulevaisuudessa lääketiede, hoitomuodot ja teknologia kehittyvät ja mahdollistavat ihmisen itsenäisen selviytymisen pidempään. Ikäihmisten perusterveydentila tulevaisuudessa on parempi, vaikka ennusteet pitkäaikaissairauksien kuten 2-tyypin diabeteksen ja dementian lisääntymisestä ovat haastavia. Ikäihmisten taloudellinen tilanne tulee jatkossa paranemaan, mikä antaa tietenkin ikäihmiselle itselleen enemmän vaihtoehtoja oman tulevaisuuden suunnittelussa ja turvaamisessa. Mahdollisuutena pidettiin myös tulevaisuuden selkeää ennakointia ja suunnittelua niin pitkälle, kun se tämän päivän tiedon perusteella on mahdollista. Seuraavalla sivulla olevassa taulukossa ei ole esitetty SWOT -analyysin yhteenvedossa asioita mitenkään tärkeysjärjestyksessä, vaan luettelomaisesti työryhmän lopullisen analyysin perusteella. Työryhmässä oltiin yhtä mieltä siitä, että terveyden edistäminen ja sairauksien ennalta ehkäisy, varhainen kuntoutus ja avohoidon toimenpiteet vaativat panostusta. Tämä tulee myös pitkällä tähtäimellä olla se suunta, jossa vanhustenhuoltoa tulee parantaa ja kehittää. 5

Taulukko 1. Työryhmän SWOT -analyysin yhteenveto VAHVUUDET Laatutyö alulla Toimivat ja viihtyisät yksiköt Hoitojärjestelmää johdetaan ammattitaitoisesti ja asiakaslähtöisesti Ammattitaitoinen, osaava, motivoitunut henkilökunta Keskusteleva yhteistyö Kouluttautumismahdollisuudet hyvät Ikäihmisten kuntoutuspalvelut kattavat Tehokas kotiutushoito Keskeisellä alueella eritasoisia palveluja ikäihmisille Yhtenäisten toimintatapojen kehittäminen Panostettu vanhustenhuoltoon MAHDOLLISUUDET Nostaa kuntalaisten itse-maksavaa osuutta Omainen ottaa enemmän vastuuta hoidosta Ennaltaehkäisy oma vastuu itsestä Hoitomuodot kehittyvät Reagoidaan etukäteen ikärakenteen muutoksiin Vanhukset hyväkuntoisia Esimiehellä mahdollisuuksia työn kehittämiseen Koulutukseen panostaminen Muistineuvolan aloittaminen Kotiutushoitajatoiminnan kehittäminen Ennalta ehkäisyyn ja kuntoutukseen panostamine Kotona asumisen tukeminen Laitoshoito portaittain joustava HEIKKOUDET Yksilön tottumisten huomioimattomuus Tarjottavia vaihtoehtoja kuntalaisille liian vähän Kerrostalot, joissa ei ole hissiä Palvelut keskittyneet taajamiin Ikääntyvä henkilöstö Henkilöstöpula Henkilöstön uupuminen Ei tunneta toisen työtä Lääkäreiden vaihtuvuus Ympärivuorokautisten hoivapaikkojen määrä vähäinen Liika laitoskeskeisyys Asumispalveluja ei ole riittävästi Omaishoidon tuen kriteerien tiukkuus Vanhusneuvola puuttuu Avohoidon ennakoiva arvio ja hoito puuttuu UHAT Hoitotyön arvostus huononee Ei ole ketään joka hoitaa Vanhuus koetaan kielteiseksi asiaksi Palvelut heikkenevät Kuntalaiset eriarvoisessa asemassa Yksityisiä hoivayrityksiä ei ole Väestön terveysongelmat lisääntyvät Omaishoitajia ei ole riittävästi Henkilökunnan saatavuuden heikkeneminen Hoivapaikkojen ja kotihoidon ylityöllisyys Laitospaikkojen tarve kasvaa Jäykät toimintatavat estävät uudistumista Päihdeongelmaisten hoidon haasteet Rahat eivät riitä kasvavaan palvelutarpeen tyydyttämiseen Kunnan velkaantuminen lisääntyy 6

2. IKÄIHMISTEN PALVELUTARPEESEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ Ikäihmisten palvelutarpeeseen vaikuttava keskeinen tekijä on heidän määränsä kasvu tulevina vuosina. Janakkalan kunnan väkiluvun kasvu on arvoitu olevan maltillista. Ikäryhmissä kuitenkin selkeä määrän nousu on vanhemmissa ikäluokissa vasta vuoden 2015 jälkeen. Siihen asti maltillinen kasvu koskee myös yli 75 -vuotiaiden osuutta kuntalaisissa. Kunnan väestöennusteessa on käytetty tilastokeskuksen tuottamaa kuntien väestöennustetta pohjana. Kunnan oma ennuste asukasluvun kehittymiseen on erilainen, joskin siinä suurin muutos on nuoremmissa ikäluokissa. Taulukko 2. Kunnan väestöennuste ikäluokittain vuosille 2010 2025 (Tilastokeskus 30.4.2007) 2005 2010 2015 2020 2025 Ikäluokat yhteensä 15871 16819 17607 18294 18864 0-6 -vuotiaat 1293 1305 1339 1354 1355 7-16 -vuotiaat 2140 2272 2289 2337 2382 17 19 -vuotiaat 538 548 613 616 634 20 64 -vuotiaat 9163 9632 9680 9824 9928 65-74 -vuotiaat 1474 1710 2154 2383 2280 75-84 -vuotiaat 973 969 1096 1312 1713 yli 85 -vuotiaat 290 383 436 468 572 Kunnan väestöstä yli 75 -vuotiaiden prosenttiosuus pysyy vielä muutaman vuoden samana. Väestöllinen huoltosuhde vuonna 2005 oli 63,6, vuonna 2015 sen arvioidaan olevan 71,1, ja vuonna 2025 jo 78,6. Huoltosuhteen heikkeneminen on kunnassa maltillisempaa kuin koko maassa, mutta silti ikäihmisten palveluihin tulee kunnan suunnata voimavaroja selvästi nykyistä enemmän (Kunnan puitelain toimeenpanosuunnitelma 2007). Taulukko 3. Kunnan asukasmäärän arvioitu kasvu eriteltynä yli 65 -vuotiaat ja yli 75 -vuotiaat sekä % -osuus koko kunnan asukasmäärästä 2005 lkm 2010 lisäys 2015 lisäys 2020 lisäys 2025 lisäys 65 74 -vuotiaat 1474 + 325 + 444 + 229-103 yli 75 -vuotiaat 1263 + 89 + 180 + 248 + 505 65 + - vuotiaiden % -osuus väestöstä 17 % 18 % 21 % 23 % 24 % 75 + - vuotiaiden % -osuus väestöstä 8 % 8 % 9 % 10 % 12 % Koska ikäihmisten määrä kasvaa ja mm. dementiasairaudet yleistyvät, tulee se vaikuttamaan merkittävästi tulevaisuudessa hoivan ja huolenpidon tarpeeseen. Dementiaoireisten ihmisten hoidon ja palvelujen järjestäminen on olennaisen tärkeää ottaa huomioon ikääntyneiden palveluita suunniteltaessa ja mitoitettaessa. Riittävillä ja tarkoituksenmukaisilla perusterveydenhuollon toimilla voidaan tukea dementoituvien kotona asumista sekä siirtää ympärivuorokautisen hoivan tarvetta. Tämän hetkisten tutkimusten valossa on arvioitu tulevaisuudessa dementian esiintymistä väestössä eri ikäryhmissä. Dementoituviin sairauksiin sairastuminen tapahtuu miehillä aikaisemmin kuin naisilla ja usein myös dementoitumiseen johtaneet syyt ovat erilaisia. Seuraavassa taulukossa on esitetty arvioitu dementian esiintyminen eri ikäryhmissä. 7

Taulukko 4. Arvio keskivaikean ja vaikean dementian esiintyvyydestä (% -osuus) väestössä Ikä Miehet Naiset Kaikki 30 64 -vuotiaat 0,41 0,13 0,26 65 74 -vuotiaat 5,4 3,3 4,2 75 84 -vuotiaat 7,7 12,0 10,7 Yli 85 -vuotiaat 28,6 36,8 35,1 Yleisesti valtakunnassa arvioidaan, että 40-50 % keskivaikeaa ja vaikeaa dementiaa sairastavista ihmisistä tulee tarvitsemaan ympärivuorokautista hoivaa ja valvontaa. Dementiaa sairastava ihminen ei tarvitse varsinaista sairaalahoitoa, vaan hänelle suunnitellun kodinomaisen ja turvallisen ympäristön. Tämä lisää tehostetun palveluasumisen paikkatarvetta merkittävästi. Seuraavassa taulukossa on esitetty tulevien paikkojen arvioitu tarve siten, että 40 % dementiaa sairastavista olisi ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa. Taulukko 5. Arvio tulevasta ympärivuorokautisen hoivapaikan tarpeesta (lukumäärä) johtuen ikäihmisten dementoitumiseen johtavista sairauksista 2010 2015 2020 2025 30 64 -vuotiaat 1 1 1 1 65 74 -vuotiaat 27 34 38 36 75 84 -vuotiaat 38 43 52 68 yli 85 -vuotiaat 53 60 65 80 yhteensä 119 138 156 185 Hoivapaikkojen tarve nousee kuntalaisten ikääntymisen myötä. Vuoteen 2025 mennessä pelkästään dementiaa sairastavia ihmisiä varten tarvittaisiin yli 80 hoivapaikkaa lisää. Voidaan kuitenkin arvioida, että lääketieteen ja teknologisten apuvälineiden kehitys dementian hoidossa ja erityisesti kotihoidossa tulevat tulevaisuudessa vähentämään varsinaista hoivapaikkatarvetta nykyisestä arviosta. Ikäihmisten palvelutarpeeseen vaikuttaa myös kuntasuunnittelu, kunnan asuntopolitiikka ja esteettömästä ympäristöstä huolehtiminen. Hyvinvointia edistävän elinympäristön tärkeitä ominaisuuksia ovat liikkumisesteettömyys, turvallisuus ja viihtyisyys sekä monikäyttöiset tilat ja lähipalveluverkko. Hyvällä kaavoituksella voidaan vaikuttaa ikäihmisten integroitumiseen yhteiskuntaan. Esteettömyyttä on tarkasteltava kokonaisuutena liikkumisen osalta. Liikenneympäristö, kulkutiet, pitkät matkat ja liikennepalveluiden esteettömyys ovat usein ratkaisevassa asemassa tarkastaessa ikääntyvien ihmisten selviytymistä ja avuntarvetta (Välikangas, 2006). Kulttuurin vaikutus ikäihmisen terveyteen on kiistaton. Kulttuuri ja humanismi ovat osa ihmisen kokonaisuutta ja siten myös osa ihmisen terveyden kokonaisuutta. Jos niiden osuus puuttuu, syntyy ongelmia kokonaisuuden häiriintymisestä. Luovan toiminnan osuus ihmisen kokonaisterveydessä koskettaa ihmiskuvaa, mutta sillä on myös käytännöllinen merkitys. Luovuuden osuus terveyden säilyttämisessä ja kuntoutumisessa ei ole pehmeää lääketiedettä, vaan vaikutuksiltaan yhtä todellista ja kovaa kuin muukin lääketiede (Hyyppä, Liikanen 2005). Taiteessa ja kulttuuritoiminnassa voi kokea iloisia ja nautittavia elämyksiä, tunteita ja kokemuksia, jotka auttavat ihmisiä jaksamaan elää muutoin arkisia päiviään. Taide- ja kulttuuritoiminta voi 8

auttaa ihmistä löytämään itsestään uusia ulottuvuuksia ja uusia keinoja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Taiteen tulisikin saada sijaa myös hoitolaitoksissa. Eettisillä kokemuksilla on itsenäinen arvo. Taide tukee myös ihmisen yksilöllisyyttä. Taiteella on kyky panna ihmisen mieli liikkeeseen, joka voi osaltaan tukea parantavien prosessien aktivoitumista ruumiissa. Ikäihmisten kulttuurinen harrastaminen on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin ohjattu liikunta. Kulttuuri- ja taideharrastustoiminta on erityisen tärkeää vanhemmiten niille, jotka eivät pysty harrastamaan riittävästi liikuntaa. Ihmisten yhdessä tekeminen ja harrastaminen, kulttuuripalvelujen saatavuus ja taide-elämykset ovat tärkeitä hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä kaikenikäisille.(hyyppä, Liikanen, 2005). Liikunta on todettu merkitykselliseksi monien eri sairauksien, oireyhtymien ja oireiden ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, sekä lisäksi toimintakyvyn säilyttämisessä ja parantamisessa. Tietoa on saatu myös liikunnan vaikutuksista muun muassa aineenvaihduntasairauksissa, syöpien ehkäisyssä ja esimerkiksi virtsanpidätysvaikeuksien hoidossa (Vuori 2005). Ohjatun liikuntaharjoittelun on tutkimuksissa todettu lievittävän masennus- ja ahdistuneisuushäiriöitä (Nupponen 2005). Liikunnan on todettu edistävän fyysistä kuntoa, parantavan mielialaa, edistävän mielenterveyttä, antavan vaihtelua, auttavan rentoutumaan, vievän ajatukset ikävistä asioista, parantavan stressinsietoa, kohottavan itsetuntoa sekä tarjoavan mahdollisuuden sosiaalisiin kontakteihin. Tähänastiset tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että asennon ylläpitokykyyn, tasapainofunktioon, on mahdollista vaikuttaa harjoittelun avulla myös ikääntyneiden henkilöiden keskuudessa. Tasapainon harjoittaminen näyttäisi edellyttävän harjoitteita, jotka kohdistuvat spesifisti asentoa ylläpitävään elinjärjestelmään. Tasapaino paranee siis harjoittelemalla tasapainoa (Era 1997). Liikkumattomuus heikentää nopeasti muun muassa ikääntyneen lihasvoimaa. Heikon lihasvoiman on todettu ennustavan jopa vanhuksen laitoshoitoon joutumista ja kuolleisuutta. Vähäisen liikunnan seurauksena lihasvoima saattaa heikentyä siinä määrin, että päivittäisistä rutiineista suoriutuminenkin vaikeutuu (Sipilä & Rantanen 2003). Heikon lihasvoiman on useiden muiden tekijöiden lisäksi katsottu olevan syynä myös ikääntyneiden kaatumistapaturmiin. Lonkkamurtuman vaara on yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Fyysisellä aktiivisuudella voidaan vähentää lonkkamurtumien ilmaantuvuutta jopa 50 % (Käypä hoito -suositus.). Liikkumattomuus yhdistettynä ikääntymiseen aiheuttaa lihasten surkastumista ja toimintakyvyn nopeaa heikkenemistä (Kaikkonen 2001). Viimeaikaisen tiedon mukaan voimaharjoittelu lisää iäkkäiden naisten ja miesten lihasmassaa samaan tapaan kuin nuorempienkin. Lihasvoiman merkitys iäkkäiden liikuntakyvylle ja suoriutumiselle ruumiillista ponnistelua vaativissa tehtävissä, kuten esimerkiksi portaiden nousussa, on ilmeinen. Lihasvoiman parantaminen tarjoaa näin ollen potentiaalisesti merkittävän mahdollisuuden edistää iäkkäiden toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä (Suominen 1997). Lonkan totaaliendoproteesiasiakkaat vaikuttavat hyötyvän säännöllisestä liikunta- ja toimintakyvyn seurannasta, ja sillä näyttää olevan myönteisiä vaikutuksia päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen (Kaskinen 2002). Liikuntaharjoittelun sekä ohjauksen ja neuvonnan vaikuttavuudesta on vahvaa tieteellistä näyttöä tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, kuten reumataudeissa ja nivelrikossa (Aittasalo 1999). Myös tuore Häkkisen (2006) tutkimus osoittaa, että säännöllisellä ja tehokkaalla liikunnalla, varsinkin voimaharjoittelulla, on keskeinen asema nivelreumaatikon toimintakyvyn kannalta. Suomisen (1997) mukaan lukuisissa tutkimuksissa on todettu liikkumattomuuden vähentävän luun massaa ja murtumalujuutta. Mineraalikato voi kehon painoa kannattavissa hohkaluissa olla 9

prosentin verran viikossa. Tuoreimpien tutkimusten perusteella tehokkailla kuormitusta vaativilla liikuntaohjelmilla voidaan lisätä luun massaa ja siten saada luustoreserviä vanhuutta silmällä pitäen (Berg 2001). Vanhenevien ja kuluvien nivelten toimintakykyä saattaa loppujen lopuksi parhaiten ylläpitää ja parantaa niveltä tukevien pehmeiden sidekudosten, jänteiden ja lihasten vahvistaminen. Asianmukainen liikunta on käytännössä myös ainoa tapa ylläpitää nivelten liikelaajuutta (Suominen 1997). Heikkisen (1995) mukaan liikuntainterventiot ovat osoittaneet, että iäkkäätkin ihmiset voivat merkittävästi parantaa aerobista kapasiteettiaan harjoittelun avulla. Harjoitusvaikutus on suhteellisesti samansuuruinen kuin nuorilla henkilöillä, mutta absoluuttinen suorituskyky tietenkin on pienempi vanhoilla ihmisillä. Mitä heikompi kuntotaso on alussa, sitä suurempi on vaste harjoitteluun (Heikkinen 1995). Suomisen (1997) mukaan säännöllinen kestävyysharjoittelu parantaa merkittävästi sydämen ja verenkierron toimintaa ja aerobista kapasiteettia. Kestävyystyyppinen harjoittelu kasvattaa veren kokonaisvolyymia, vähentää verisuoniston vastusta sekä alentaa sykettä ja verenpainetta levossa ja submaksimaalisessa kuormituksessa. Muutokset vähentävät sydämen aineenvaihdunnallista kuormitusta. Vanhenevan hengitys- ja verenkiertoelimistön harjoitusvaste säilyy siis periaatteessa varsin hyvänä (Suominen 1997). 3. VANHUSTENHUOLLON NYKYTILAN KUVAUS 3.1. Palvelurakenne Vanhustenhuollon tulosaluetta johtaa vanhustyön johtaja. Vanhustenhuollon tulosalueeseen kuuluu terveyskeskussairaala, vanhainkoti, asumispalvelut sekä kotihoito. Vanhustenhuolto ei kuitenkaan rajoitu tulosalueen sisäiseen toimintaan, vaan se on kiinteässä yhteistyössä myös eri tulosalueiden toimijoiden kanssa. Liikunta- ja kulttuuritoimen eri palvelut ovat osaltaan vaikuttamassa ikäihmisten hyvinvointiin ja selviytymiseen. Vanhustenhuollon palvelurakenne kokonaisuudessaan on seuraava: 10

Vanhustyön johtaminen LAITOSHOITO ASUMISPALVELUT KOTIHOITO Sairaala 20 akuuttipaikkaa 67 perushoitopaikkaa Kotipelto/tehostettu 19 asunto-osa 8 dementiaosa Säännöllinen kotihoito asiakkaita 255/v. 2007 Tapailakoti 37 vanhainkotipaikkaa 20 kuntoutus- ja intervallipaikkaa Tohvela 28 asuntoa Tilapäinen kotihoito asiakkaita 319/v. 2007 Palvelukoti Tapaila 8 asuntoa Tukipalvelut asiakkaita 379/v. 2007 Elsakoti/ostopalvelu 10 asuntoa Päiväkuntoutus asiakkaita 77/v. 2007 Omaishoidon tuki asiakkaita 63/v. 2007 11

3.1.1. Laitoshoito Vanhustenhuollon laitoshoitoon kuuluvat terveyskeskussairaala, jossa on 87 potilaspaikkaa sekä vanhainkoti, jossa on 57 hoitopaikkaan. Sairaala on toiminnallisesti jaettu moduuleihin siten, että kummallakin osastolla on 10 -paikkainen akuutti-moduuli ja viisi hieman eri kokoista pitkäaikaispotilaille tarkoitettua hoitomoduulia. Akuutti-moduuleissa on kummassakin tarvittaessa kaksi ylipaikkaa. Vanhainkoti on jaettu neljään kotialueeseen, joista kolme kotialuetta eli 37 asukaspaikkaa muodostavat varsinaisesti vanhainkotialueen. Vanhainkodissa on yksi paikka intervallihoitoa varten. Vuonna 2004 toimintansa aloittanut kuntoutusyksikkö perustettiin Tapailakodin yhteen kotialueeseen Neliapilaan, jossa on 20 paikkaa. Kuntoutusyksikkö vastaa osittain kansanterveystyöstä ja hoitaa erikoissairaanhoidosta suoraan kuntoutusyksikön palveluita tarvitsevien potilaiden jatkokuntoutuksen. Lisäksi kuntoutusyksikkö vastaa lähes kaikesta intervalliasiakkaiden hoidosta. Intervalliasiakkaat käyvät kuntoutusyksikössä joko säännöllisesti 1-3 viikon jaksoissa asiakkaan tarpeiden mukaan tai mahdollisesti vain tarvittaessa. Kuntoutusyksikkö toteuttaa myös kuntoutuksen tutkimus- ja arviointijaksoja. Vuonna 2003 vanhainkotiin perustettiin kahdeksan tilapäistä hoivapaikkaa erikoissairaanhoidon jatkohoitojonotuksen ja huolestuttavasti nousseiden siirtoviivekustannusten vuoksi. Laitoshoidon tilapäispaikat purettiin vuoden 2006 alusta, jolloin kuntaan valmistui uusi tehostettu asumispalveluyksikkö Kotipelto. Tällöin laitospaikat palautuivat vuoden 2002 tasolle. Laitoshoidossa on siis yhteensä 144 laitospaikkaa, joista akuuttipaikkoja on 20 paikkaa, kuntoutus- tai intervallipaikkoja on 20 paikkaa ja pitkäaikaispaikkoja on 104 paikkaa. Vuonna 2007 laskennallisesti pitkäaikaispaikkoja oli 8 %:lle yli 75 -vuotiaille kuntalaisille. Taulukko 6. Laitoshoidon potilaspaikat ja hoitopäivät vuosina 2004-2007 Laitoshoito 2004 2005 2006 2007 Paikkojen määrä 152 152 144 144 Pitkäaikaispäivät 43630 43783 39623 36979 Lyhytaikaishoito 8601 6603 6339 7728 Intervallihoito 3301 4931 6217 6187 Hoitopäivät yhteensä 55532 55317 52179 50894 Lyhytaikaishoito % -osuus kaikista hoitopäivistä 21 % 21 % 24 % 28 % Sairaalan käyttöaste on ollut vuosina 2004 2006 jatkuvasti yli 100 prosenttia. Vanhainkodin käyttöaste oli tilapäispaikkojen vuoksi reilu 100 % vuosina 2004 2005. Vanhainkodin käyttöaste oli vuonna 2007 sen sijaan 94 %. Lyhytaikaispotilaiden määrä on kolmen viime vuoden aikana noussut jonkin verran ja painopiste on selvästi keskittynyt intervalliasiakkaisiin. Heidän määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2004 vuoteen 2007. Vuonna 2007 säännöllisen intervallihoidon piirissä on yli 70 asiakasta. Intervallihoidon tavoitteena on tukea ihmisen kotona asumista ja ihmisen toimintakykyä kuntouttavin toimenpitein sekä joissakin tapauksissa tukea omaishoitoa. Kuntoutusyksikössä tutkimus- ja arviointijaksolla vuonna 2007 on käynyt 22 asiakasta ja kuntoutujia on ollut 39 asiakasta. Vanhainkodin käyttöasteeseen vaikuttaa intervalliasiakkaiden suuri määrä, koska intervallijaksot eivät toteudu aina suunnitelman mukaisesti. Toisaalta käyttöasteeseen vaikuttaa myös intervalliasiakkaiden tilastointitapa, kun intervalliasiakkaiden 12

vaihto tapahtuu kaksi kertaa viikossa. Pitkäaikaishoidon hoitopäivien määrä on vähentynyt ja lyhytaikaishoidon prosenttiosuus kaikista hoitopäivistä on kasvanut 28 prosenttiin. Taulukko 7. Laitoshoidon asiakasmäärät ja asiakkaiden ikäjakaumat vuosina 2004-2007 Pitkäaikaispotilaat 2004 2005 2006 2007 15-64 -vuotiaat 3 4 4 3 65-74 -vuotiaat 18 15 15 12 yli 74 -vuotiaat 143 147 139 138 Yhteensä 164 166 158 153 Lyhytaikaispotilaat 2004 2005 2006 2007 15-64 -vuotiaat 52 43 31 42 65-74 -vuotiaat 60 48 40 48 yli 74 -vuotiaat 206 192 189 254 Yhteensä 318 283 260 344 Intervalliasiakkaat 2004 2005 2006 2007 15-64 -vuotiaat 2 5 9 4 65-74 -vuotiaat 14 20 23 21 yli 74 -vuotiaat 49 59 90 98 Yhteensä 65 84 122 123 Pitkäaikaisessa laitoshoidossa oli vuoden 2007 aikana hoidettavana 11 % yli 75 -vuotiaista. Yli 75 - vuotiaiden pitkäaikaishoidettavien määrä pysyi suhteellisen tasaisena 2000 -luvun alussa välillä 9-10 %. Nyt kuitenkin parin viime vuoden aikana yli 75 -vuotiaiden määrä pitkäaikaispotilaissa on noussut 11 %:iin. Tähän lasketaan kaikki yli 75 -vuotta täyttäneet pitkäaikaispotilaat, jotka ovat olleet pitkäaikaishoitopaikalla vuoden aikana. Lisäksi pitkäaikaispotilaista osa on alle 75 -vuotiaita. Keskimääräinen pitkäaikaishoitoaika sairaalassa vuonna 2007 oli 2,1 vuotta ja pitkäaikaispotilaiden keski-ikä oli 86,5 vuotta. Vanhainkodissa on vielä muutamia useita vuosia sitten vanhainkotiin sijoitettua asiakasta. Asukkaiden keski-ikä on 86,2 vuotta ja keskimääräinen hoitoaika on 2,1 vuotta. Valtakunnallinen tavoite on, että pitkäaikainen laitoshoito kestäisi keskimäärin alle vuoden, mikäli laitoshoito on ihmisen viimeinen hoitopaikka ennen hänen kuolemaansa. 3.1.2. Asumispalvelut Asumispalveluihin kuuluvat Tohvelakoti, Palvelukoti Tapaila, Elsakoti ja Kotipelto. Vuoteen 2005 asti vanhustenhuollon asumispalveluihin kuului myös Ratasmylly, mutta se siirtyi kehitysvammahuollon palvelurakenteen muutoksen yhteydessä sen alaisuuteen vuoden 2006 alusta. Kotipelto on tehostettua palveluasumista eli siellä on ympärivuorokautinen valvonta. Kotipelto otettiin käyttöön kokonaisuudessa vuonna 2006 ja siihen kuuluu kahdeksan paikkaa sisältävä dementiaosasto ja 19 asuntoa käsittävä asunto-osa. Tohvelakodissa on 28 asuntoa, Palvelukoti Tapailassa kahdeksan asuntoa ja Elsakodissa 10 asuntoa. Kunnassa on siis 27 tehostetun asumispalvelun paikkaa ja 46 palveluasuminen paikkaa, joissa asukkaat ovat yksin öiseen aikaan ja saavat tarvittaessa apua turvapuhelinhälytyksellä. Laskennallisesti kunnassa oli 2 %:lle yli 75 -vuotiaista tehostettu palveluasumisen paikka ja 4 %:lle tavallinen palveluasumispaikka vuonna 2007. Intervallijaksoja tarjoavat sekä Tohvelakoti että Kotipelto. Tohvelakodissa intervallijaksoja käyttävät sellaiset asiakkaat, jotka välttämättä eivät tarvitse yövalvontaa. Kotipellon intervallihuone 13

on alun perin suunniteltu sellaisille asiakkaille, joiden kotiutumisen kannalta on tärkeää harjoitella kodinomaisissa olosuhteissa kotona selviytymistä. Toistaiseksi intervalliasunto on ollut enemmän normaalissa intervallikäytössä asiakkailla, jotka tarvitsevat yövalvontaa. Taulukko 8. Asumispalvelupäivät vuosina 2004-2007 Asumispalveluyksiköt 2004 2005 2006 2007 Tohvelakoti 6342 8823 6865 7428 Palvelukoti Tapaila 2656 3190 2829 2839 Kotipelto 1750 8632 9016 Elsakoti 3660 3600 3666 3765 Ratasmylly 2928 2577 Intervallipäivät 539 650 779 794 Yhteensä 16125 20590 22171 23842 Palveluasumispaikkoja on kunnassa yhteensä 73 asuntoa. Vuonna 2007 vuositasolla kuitenkin 112 asiakasta on käyttänyt palveluasumispalveluja. Intervalliasiakkaat saattavat vaihtua melko usein ja usein myös sijoitus asumispalveluihin saattaa jäädä lyhyeksi, koska asukkaiden toimintakyky on melko huono jo palvelun piiriin siirtyessä. Palveluasumisen piirissä vuonna 2007 oli yli 75 - vuotiaista kuntalaisista 9 %, näistä 2 % oli tehostetussa asumispalvelussa Kotipellossa. Taulukko 9. Asumispalveluiden asukkaiden määrä ja ikäjakauma vuosina 2004-2007 Ikävuodet 2004 2005 2006 2007 15 64 -vuotiaat 10 10 6 5 65 74 -vuotiaat 6 6 9 12 75 84 -vuotiaat 12 34 28 41 yli 85 16 51 53 71 Yhteensä 44 101 96 112 Asumispalvelujen asunnoissa on asukkaina myös monisairaita nuorehkoja ihmisiä, joille kunnassa ei ole muuta sijoituspaikkaa kuin ikäihmisten palveluasunnot. Asukkaiden heterogeenisuus tuo oman haasteensa asumispalveluiden hoivatyöhön ja asukkaiden asumisviihtyvyyteen. 3.1.3. Kotihoito Kotihoito antaa palveluita kuntalaiselle kotiin, jotta hän pystyisi erilaisten palvelujen turvin asumaan ja elämään mahdollisimman itsenäisesti omassa kodissaan. Kotihoidon palveluihin kuuluvat säännöllinen ja tilapäinen kotihoito sekä kotihoidon tukipalveluina lisäksi ateriapalvelu, turvapuhelinpalvelu, pyykki- ja asiointipalvelu ja pesupalvelu. Kotihoitoon ja kotona asumista tukeviin palveluihin kuuluvat myös päiväkuntoutus ja omaishoidontuki. Kotihoidossa kotipalvelu ja kotisairaanhoito on yhdistetty moniammatillisesti toimiviksi kotihoidon tiimeiksi, missä jokaisessa tiimissä on sairaanhoitaja, lähihoitajia ja kodinhoitajia. Kotihoito on jaettu alueväestövastuisesti viiteen tiimiin: Tapaila, Taimisto, Paturi + haja-asutusalue, Hovila ja Lepola. Väestövastuulääkärit huolehtivat kotihoidon asiakkaiden lääketieteellisestä hoidosta. Lääkärien kotikäynnit ovat hyvin vähäisiä, vuonna 2006 lääkärit tekivät 14 kotikäyntiä kotihoidon asiakkaiden luokse ja vuonna 2007 kuusi kotikäyntiä. 14

3.1.3.1. Säännöllinen ja tilapäinen kotihoito Kotihoidon käyntimäärissä on selvästi vaihtelua, vaikka asiakasmäärät ovat pysyneet viimeiset neljä vuotta melko vakiona. Säännöllinen kotihoito on jaettu neljään eri luokkaan asiakkaan hoidon tarpeesta riippuen. Säännöllinen kotihoito voi olla kerran viikossa tapahtuva kotikäynti. Mikäli asiakkaan tarve vaatii voi kotihoito käydä asiakkaan kotona kolmesta viiteen kertaan päivässä. Tilapäisten sairaanhoidollisten käyntien määrä on selvästi noussut vuodesta 2004 vuoteen 2007. Taulukko 10. Kotihoidon käynnit tuotteittain vuonna 2004-2007 Kotihoidon tuotteet 2004 2005 2006 2007 Säännöllinen kotihoito 4 7 käyntiä / kk 4339 3496 4136 4644 8 15 / kk 5692 5245 5535 5513 16 23 / kk 4750 5288 4243 4434 24 31 / kk 39080 36819 38417 39125 Tilapäinen sairaanhoito 1467 2075 2645 3771 Tilapäinen kotihoidollinen käynti 534 696 650 550 Kaikki kotihoidon käynnit 57951 55343 57360 58037 Kotihoidon asiakkaissa on selvästi muita palveluja enemmän alle 65 -vuotiaita asiakkaita, vaikkakin varsinaisesti lapsiperheiden osuus kotihoidossa on jatkuvasti vähentynyt. Asiakkaista 29 % on alle 75 -vuotiaita. Kotihoidon palvelun piirissä on kuitenkin 29 % kaikista 75 -vuotiaista, kun myös tilapäisen kotihoidon asiakkaat lasketaan mukaan. Taulukko 11. Kotihoidon kaikki asiakkaat ikäryhmittäin vuonna 2004-2007 Ikäjakauma 2004 2005 2006 2007 15 64 -vuotiaat 89 95 97 109 65 74 -vuotiaat 103 112 101 85 75 84 -vuotiaat 232 311 292 231 yli 85 143 178 184 149 Yhteensä 567 696 674 574 Säännöllisen kotihoidon asiakkaissa vuonna 2007 oli alle 75 -vuotiaita 34 % asiakkaista. Yli 75 - vuotiaista 15 % on säännöllisen kotihoidon piirissä. Tilapäisten yli 75 -vuotiaiden asiakkaiden määrä kotihoidossa on melko suuri. Taulukko 12. Säännöllisen kotihoidon asiakasmäärät ikäryhmittäin vuosina 2004-2007 Ikäjakauma 2004 2005 2006 2007 15 64 -vuotiaat 22 32 33 29 65 74 -vuotiaat 47 24 32 35 75 84 -vuotiaat 106 114 108 114 yli 85 82 85 83 77 Yhteensä 257 255 256 255 15

Kotihoidon peittävyys on valtakunnallisiin tavoitteisiin nähden hyvä, joskin se on laskenut vuosituhannen alusta eikä peittävyyden kehitys ole kulkenut kunnan omien tavoitteiden suuntaisesti. Asiakkaiden hoitoisuuden lisääntyessä asiakasmäärät ovat huomattavasti vähentyneet, koska kotikäyntien kestot ovat pidempiä. Välitön asiakastyö on silti jäänyt vuosi vuodelta pienemmäksi. Asiakkaiden asioiden hoito vaatii monenlaista eri ammattiryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä, joka vie runsaasti aikaa. Väestövastuulääkärien vaihtuvuus ja hoidon jatkuvuuden puute kuormittaa sekä asiakkaita että kotihoidon henkilökuntaa. Maaliskuun alussa 2006 voimaan tullut sosiaalihuoltolain muutos turvaa yli 80 -vuotiaille ja kaikille Kelan maksaman erityishoitotuen saajille oikeuden päästä ei-kiireellisten sosiaalihuollon palvelujen tarpeen arviointiin määräajassa. Uudistus toi 80 vuotta täyttäneille ja erityishoitotukea saaville omaishoidon tuen hakijoille oikeuden saada omaishoidon tuen tarpeen arviointi käynnistymään viimeistään seitsemän arkipäivän kuluttua yhteydenotosta kuntaan. Palvelutarvetta arvioivat kotikäynnit ovat olleet yleinen käytäntö jo ennen lainsäädäntöä. Mikäli palvelutarve on ollut kiireinen, on se toteutettu nopeasti. 3.1.3.2. Kotihoidon tukipalvelut Kotihoidon tukipalveluihin kuuluvat ateriapalvelu, turvapuhelinpalvelu sekä pyykki- ja asiointipalvelu. Ateriapalveluasiakkaiden määrä on jatkuvasti kasvussa. Asiakkaat voivat saada ateriakuljetuksen päivittäin tai muutaman kerran viikossa asiakkaan tarpeista riippuen. Aterioiden kotiin kuljetuksista huolehtii kotihoidon henkilökunta, osittain teknisen puolen autonkuljettaja ja osa aterioiden kuljetuksesta ostetaan yksityiseltä palvelutuottajalta. Kuljetettavien aterioiden määrä vaihtelee päivittäin 90 ateriasta 140 ateriaan ja kuljetukset on tapahtuvat klo 10.30 12.15 välisenä aikana. Turvapuhelinpalvelu on ostettu Medivire Oy:ltä alkuvuodesta 2004 alkaen. Turvapuhelinasiakkaiden määrä on myös jatkuvasti lisääntynyt. Turvapuhelinpalvelun toiminnassa on ollut joitakin alkuhankaluuksia, mutta nykyisin palvelu on vakiintunut ja toimii kohtuullisesti. Pyykkipalvelu kohdentuu sellaisiin asiakkaisiin, joille useimmiten ei ole mahdollisuutta kotonaan pestä pyykkiä. Asiakasmäärä on vähentynyt viime vuosina. Uutena tukipalveluna otettiin käyttöön syksyllä 2007 pesupalvelu sellaisille asiakkaille, joiden kotona ei ole pesumahdollisuuksia. Aikaisemmin sauna- ja pesupalvelu sisältyi vanhusten päivätoimintaan, mutta muuttunut asiakkaiden tarve päiväkuntoutuksen lisäämiseen vaati toimintojen uudelleen organisointia kyseisenä vuonna. Taulukko 13. Kotihoidon tukipalvelujen asiakasmäärät vuosina 2004-2007 Tukipalvelut 2004 2005 2006 2007 Ateriapalvelu 106 130 155 156 Turvapuhelinpalvelu 102 122 146 150 Pyykki- ja asiointipalvelu 85 87 62 59 Pesupalvelu 14 Yhteensä 293 339 363 379 16

3.1.3.3. Päiväkuntoutus Vanhusten päivätoiminta on ollut murroksessa parin viime vuoden ajan. Ikäihmisten päiväkuntoutuksen tarve on lisääntynyt toimintakykyä ylläpitävänä ja kotona asumista tukevana palvelumuotona. Päiväkuntoutuksen sisältöä on pyritty kehittämään entistä enemmän erilaisen kuntoutuksen suuntaan. Tällä hetkellä päiväkuntoutuspalvelut ovat tarkoitettu ikäihmisille, joiden fyysinen, psyykkinen ja/tai sosiaalinen toimintakyky on alentunut esim. muistihäiriön, masennuksen tai muun sairauden vuoksi. Päiväkuntoutukseen hakeudutaan hoitohenkilöstön lähetteellä (esim. lääkärin, sairaanhoitajan tai kotihoidon lähete) ja yhteistyötä tehdään omaisten, kotihoidon sekä muiden hoitavien tahojen kanssa. Palvelut suunnitellaan asiakkaan yksilöllisen kuntoutussuunnitelman mukaisesti, jokaisen tarpeita vastaavaksi ja toiveita huomioiden. Päiväkuntoutuksen vaikuttavuutta pyritään arvioimaan ja etsimään eniten kuntoutushyötyä saavia asiakkaita. Suurin osa asiakkaista on päiväkuntoutuksen aloittaessa ollut jo jonkin vanhustenhuollon palvelun piirissä joko laitoshoidossa, kotihoidossa tai intervallijaksoilla kuntoutusyksikössä. Vuonna 2007 päiväkuntoutuksen palveluja käytti 77 asiakasta. Päiväkuntoutuksen asiakkaita oli helmikuussa 2008 yhteensä 49 henkilöä, heistä 70 % käy päiväkuntoutuksessa viikoittain. Asiakkaista 82 % on tällä hetkellä yli 75 -vuotiaita. Päiväkuntoutuksen kehittämisprosessi on alkuvaiheessa ja siitä saadut tulokset vaikuttavat jatkon kehittämistyöhön. Terveyden- ja sairaanhoidon tulosalueen kuntoutuspalvelut kohdistuvat myös hyvin paljon ikäihmisiin. Vuoden 2006 poliklinikkakäynneistä oli 47 % kävijöistä yli 65 -vuotiaita. Apuvälinepalvelun piirissä oli 75-84 -vuotiaista kuntalaisista 16,5 % ja yli 85 -vuotiaista 36,5 %. Kuntoutuspalvelujen osuus on merkittävä ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja kotona selviytymisen tukijana. 3.1.3.4. Omaishoidon tuki Omaishoidon tukea koskeva lainsäädäntö uudistui vuoden 2006 alussa. Omaishoidon tuki on lakisääteinen sosiaalipalvelu, jonka järjestämisestä kunnan tulee huolehtia määrärahojensa puitteissa. Uusi laki sisälsi useita muutoksia, jotka paransivat hoidettavien ja omaishoitajien asemaa. Laissa täsmennettiin omaishoidon tuen myöntämisedellytyksiä, parannettiin omaishoitajan mahdollisuutta pitää vapaata, korotettiin hoitopalkkion vähimmäismäärää ja otettiin käyttöön uusi vähimmäishoitopalkkio hoidollisesti raskaita siirtymävaiheita varten sekä parannettiin palkkioiden indeksisuojaa. Uutena omaishoidon tuen osana ovat omaishoitajalle annettavat hoitotehtävää tukevat sosiaalihuollon palvelut, jotka kirjataan hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Tuen myöntämisen tulee aina olla hoidettavan edun mukaista. Omaishoidon tuen myöntämisestä päättäminen perustuu aina hoidettavan ja hoitajan monipuoliseen toimintakyvyn ja voimavarojen arviointiin. Hoitopalkkion taso määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Perusturvalautakunta päätti uuden lain voimaantulon jälkeen, että omaishoidon tukea maksetaan kolmessa eri maksuluokassa. Vuonna 2007 palveluasumista korvaava maksuluokan hoitopalkkio on 310,44 euroa / kk, laitoshoitoa korvaavan maksuluokan hoitopalkkio on 413,92 euroa ja erityismaksuluokan hoitopalkkio on 620,88 euroa / kk. 17

Taulukko 14. Omaishoidontuen saajien määrä ja ikäjakauma vuosina 2004-2007 Ikäjakauma 2004 2005 2006 2007 0-17 -vuotiaat 9 14 14 15 18-64 -vuotiaat 9 11 8 6 65-74 -vuotiaat 12 17 17 12 yli 75 -vuotiaat 15 27 28 30 yhteensä 45 69 67 63 Omaishoidon tuen saajiin kuului kaikenikäisiä asiakkaita. Osa omaishoidon tuen saajista on erityishoidettavia lapsia. Omaishoidon tuen saajien määrä lisääntyi selvästi vuoden 2004 jälkeen, jolloin kuntalaisten kiinnostus omaishoidon tuen hakemiseen lisääntyi ja myöntämisperusteet tarkennettiin vasta uuden lain voimaantulon jälkeen. Vuoden 2007 omaishoidon tuen saajia oli kaikkiaan 63 henkilöä. Vuositasolla omaishoitajuudet päättyvät ja uusia omaishoitajuuksia alkaa. Joulukuussa 2007 omaishoidon saajia oli yhteensä 48 henkilöä. Heistä alinta hoitopalkkiota sai 38 ja keskimmäistä hoitopalkkiota 10 henkilöä. Hoidettavista 23 henkilöä oli alle 65 -vuotias eli 43 % omaishoidon tuesta kohdentui alle 65 -vuotiaisiin henkilöihin. Yli 75 -vuotiaita oli 18 henkilöä eli vain kolmasosa omaishoidon tuesta kohdentui yli 75 -vuotiaisiin. Vuonna 2007 kielteisiä omaishoidon tuen päätöksiä tehtiin 11 päätöstä. 3.2 Henkilöstö Vanhustyön henkilöstö on ammattitaitoista ja motivoitunutta työhönsä. Henkilöstö on ollut aktiivisesti mukana oman työnsä kehittämisessä ja vaikutusmahdollisuudet oman työn kehittämiseen koetaan pääsääntöisesti hyväksi. Kaikkialla vanhustenhuollossa koetaan kuitenkin työ kuormittavana ja jatkuvassa muutoksessa haasteellisena. Vanhustyön asiakkaiden hoito vaatii runsaasti osaamista ja muutosvalmiutta. Kokemus käsien riittämättömyydestä on hyvin yleinen arjen hoito- ja hoivatyössä. Henkilöstömäärä on aiheuttanut myös muutaman kantelun Etelä-Suomen lääninhallitukselle sekä sairaalan että vanhainkodin resursseista suhteessa asiakkaisiin. ESLH:n päätös vuodelta 2006 (2006 06484/So-18) oli, että tässä yksittäistapauksessa henkilöstömäärä tulee olla 0,55-0,6 työntekijää asukasta kohden. Henkilöstöön laskettavilta edellytetään sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus ja osallistuminen 50 %:sti hoiva- ja hoitotyöhön. Perusturvalautakunnan toimitti seurantaselvityksen lääninhallitukselle joulukuun loppuun 2007 mennessä. Uudessa päätöksessään 29.1.2008 ( ESLH- 2007-05476/So-18) lääninhallitus toteaa, että Janakkalan kunta on selvästi sitoutunut parantamaan vanhainkodin henkilöstömitoitusta ja siten parantamaan annettavan hoivan ja hoidon laatua. Lääninhallitus kiinnittää edelleen perusturvalautakunnan huomiota Tapailakodin henkilöstömitoituksen riittävyyteen asukkaiden hyvän hoidon ja huolenpidon takaamiseksi. Kunnan tulee toimittaa edelleen lääninhallitukselle selvitys vuoden 2009 loppuun mennessä siitä, että henkilöstömitoitus on saatettu riittävälle tasolle. 3.2.1. Henkilöstömäärät ja ammattirakenne Vanhustenhuollon palvelurakenteessa henkilöstön ammattirakenteen muuttamiseen on panostettu viime vuosina. Sairaanhoidollista osaamista on pyritty vahvistamaan perustamalla sairaanhoitajan toimia. Henkilöstölisäysten turvin on ohjattu laitoshuoltajien työpanosta enemmän heidän koulutuksen mukaisesti laitoshuoltoon vähentämällä heiltä asiakkaiden hoivatyötä. Vanhustenhuollon 18