GEOLOGICAL MAP OF FINLAND

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHDET - SHEETS 2342-2344 SIEVI-NIVALA KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYS EXPLANATION TO THE MAP OF ROCKS KIRJOITTANUT-BY ILMARI SALLI HELSINKI 1966

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA GEOLOGICAL MAP OF FINLAND 1 :100 000 LEHDET - SHEETS 2342-2344 SIEVI-NIVALA KALLIOPERAKARTTOJEN SELITYS EXPLANATION TO THE MAPS OF ROCKS KIRIOITTANUT-BY ILMARI SALLI HELSINKI 1966

S I S~1, 1, VS - -- ('()NTE XTS TUTK I AI I 'SVA I I I E ET MORKWHIA JA PALJASTUMISSUHTEET KA 1, 1, 1 () 1) 1,, 1 I'~ ~N YLE I -',P I I R'r r 1,:, 1 SUPHAKRUNNSrP ELI WNTAS)'NTYI,'-)'ET KIVILAJI'l Vl*l,KAANlSE,T LIFSKEET S EI ) I AI E NTTISHT IJUSKEET INFRAKHUWHSET ELI SYVAIVIVII,AJII PE 1111) W11 I Tl T 20 A GABROT JA DIORITTIT............. 22 KVAHTSP JA GRAN(MM)KHTM.............. 23 (MAN11TIT JA All(7-MATILTVI 27 HAKENNE JA wrhatwhafia A KAIVOKS1-:1', AIALAILAI HE'ET JA HAAKA-.\INI,:ET 31 SUMMARY : EXPLANATHA 10 THE ALAI'OF ROCKS I NTR( )D U( Tl ( ) N S('PRACRUSTAL RWKS S(MISTS SCHISTS INFRACRUSTAL R(WKS STRrUTURE AND WRYMURAPHY :33 33 33 3 : ; 33 34 '-Ifi KIVILAJIEN -DENSITY OF ROCKS 38 TAULUKKO I. IVIVIEN KENIIALLISIA K(9)STUIIUKSLA. -- "TABLE L. CHE-MICAL CWNIPWOTIONS OF ROCKS :-w KIR.JAI,IASVUTTA REFERENCES 41) 94 17

TUTKIMUSVAIHEET Seuraavassa selitettavat kallioperakarttalehdet kasittavat Maanmittaushallituksen julkaisemien 1 : 100 000-kaavaisten Sievin (2342) ja Nivalan (2344) topografisten karttalehtien alueet. Niihin kuuluu osia Ylivieskan, Sievin, Kannuksen, Toholammin, Raution, Lohtajan, Nivalan, Haapaveden ja Haapajarven pitajista. Kenttatyot on suoritettu vuosina 1956-1960 lukuunottamatta Nivalan lehden alueen lounaiskulmaa, joka kartoitettiin malminetsintojen yhteydessa vuosina 1946-47. Kenttatoihin osallistuivat 1946-47 tohtori Simo Kaitaro apulaisineen, 1956 maisteri Torsti Lammela, 1958 ylioppilas Markku Mansner, 1959 ylioppilaat Pekka Kallio ja Vesa Perttunen seka kesaapulainen Risto Piirola, 1960 ylioppilaat Vesa Perttunen ja Kari Rinne. Taman kirjoittaja on suorittanut koko alueella taydennystutkimuksia seka laatinut kallioperakartat. Eri kartoittajain kenttatyoosuudet kayvat selville kuvasta 1. Myos aikaisempia tutkimuksia, Eero Makisen (1916), Martti Sakselan (1932, 1933, 1935) ja W. Wilkmanin (1929, 1930, 1931), on tekija soveltuvilta osilta kayttanyt apuna. Kentalla koottu aineisto on tutkittu geologisessa tutkimuslaitoksessa vuosina 1956-1960. Puhtaaksipiirranta on rouva Elsa Jarvimaen kasialaa. 960 NIVAIA VP, K. R. cj a I. S. 196 Kuva 1. Eri tutkijain kartoittamat osuudet Sievin ja Nivalan k artta-alueilla. IS = Ilmari Salli, SK = Simo Kaitaro, TL = Torsti Lammela, MM = Markku Mansner, VP = Vesa Perttunen, PK = Pekka Kallio, KR = Kari Rinne, RP = Risto Piirola. Fig. 1. The areas mapped by different persons. 2 9817-65

MORFOLOGIA JA PALJASTU-IIISSUHTEET Sievin ja Nivalan kartta-alueet kuuluvat Keski-Pohjanmaan tasaisiin seutuihin. Varsinkin Sievin karttalehden alueella on maasto hyvin tasainen. lukuunottamatta Toholammin seutua, jossa moreeniselanteet saattavat kohota varsin korkeiksi. Kuitenkaan ei naiden selanteiden rinteilla enempaei kuin niiden valisissa laaksoissakaan ole tavattu kalliopaljastumia. Sievin kirkonkylan ja Kangasojan valinen alue on suurimmaksi osaksi joko tasaista savimaata tai tasaista hiekkakangasta. Toholammilla Lestijokilaakso on savimaata. Vaikka joen toyraat ovatkin melko jyrkat, ei niistii loydy kalliopaljastumia. Sievin kartta-alueen etelalaidassa taas on suuria soita varsinkin Katiskajarven seudulla. Sievin karttalehden aloe on vleisesti hyvin heikosti paljastunutta. Sen 1 200 km 2 :n alalla on tavattu ainoastaan vajaat 400 paljastumaa. Jos vertaa tatii paljastumatiheytta esim, pohjoispuolella olevan Ylivieskan kartta-alueen paljastumamaaraan, joka samankokoisella alalla on siella n. 1 200. saa selville Sievin kallioperakartan luotettavuuden. Vaikka Nivalan karttalehden alue on rnyos tasaista maata ja kasittiiii osittain suotakin. on siella kuitenkin paljastumia suhteellisesti enemman kuin Sievin karttalehden alueella. Lisaksi useat svvakairauskohteet antavat havaintopisteita sellaisillekin paikoille, joista paljastumat puuttuvat. Kummankin kartta-alueen kallioperan eri kivila.jien esiintymisalueiden selvittei.misessii, ovat aerogeof;vsikaaliset kartat olleet suurena apuna. Niistii etenkin aeromagneet.tinen kartta on antanut korvaamatonta tukea piirrettaessii kivilajirajoja kartta-alueiden niukasti paljastuneisiin osiin. Jlyos inuita geofn-sikaalisia karttoja on mahdollisimman tehokkaasti koetettu kii.yttiia hyvaksi, joskaan niistii ei ole saatu likikiiiiu iiiin paljon apua kuin aeromagneettisista kartoista. Mvds kartta-alueiden pohjoispuolella olevien Ylivieskan ja Haapaveden alueiden nnuodostumista on saatu karttalehden rajalla apua. Muodostumat jatkuvat kivilajeittain samanluonteisina nryiis etelapuolisten Lestijarven ja 1ieisjarven karttaleliten alueille.

K ALLIOPERAN YLEISPIIRTEET Ylivieskan-Haapaveden kartta-alueelta kuvatut liuskevyohykkeet (Salli 1961) jatkuvat etelaan Sievin ja Nivalan karttalehtien alueille. Niinpa vulkaanisia kivia, joissa on sailynyt alkupera,isia rakennepiirteita, on seka Sievin etta Nivalan kartta-alueella. Ylivieskan kartta-alueelta kuvattu agglomeraattiliuske jatkuu Sievin alueelle, missy siihen paikoin sisaltyy myos plagioklaasiporfyriittista liusketta. Siella on lisaksi V iitajarven seudussa uraliittiporfyriittia, jota on myos Louetjarven koillispuolella. Sievin Jarvikylasta koilliseen on amfiboliittia, jossa plagioklaasi- tai sarvivalkehajarakeet osoittavat kiven vulkaanista alkuperaa. Katiskajarven seudussa on karkearakeista ofiittista plagioklaasiporfyriittiii. Nivalan kartta-alueella on Hakuperalta tavattu yhdestii paljastumasta uraliittiporfyriittia. Pirttikankaalla on parissa paljastumassa ofiittista plagioklaasiporfyriittia. Haapajarven Tiitonrannalla on seka paljastumissa etta lohkareistossa emaksistii agglomeraattia. Hapanta vulkaanista kivea, luultavasti tuffiittia. on Haapaveden Karsikkaalla, Nivalan kartta-alueella. Se on punertavaa pienirakeista kiveii. jossa on kvartsia ja kalimaasalpaa n. 0. :> mm :n lapimittaisina hajarakeina. Sedimenttinen liuskeryhma kasittaa p i asiassa grauvakkainaisia liuskeita. Sievin ja Toholammin valilla seka Settijiirvella on tavattu polymiktista konglomeraattia jonka mukulat ovat eninimiikseen suprakrustisia kiviii. Etenkin Settijarven konglomeraatti on voimakkaasti naetamorfoitunut. Paljain silniin useat mukulat n iyttiivat infrakrustisilta kiviltii. ja mikroskooppitutkianus on osoittanut ne metamorfoituneeksi kvartsidioriitiksi. (Urauvakkaryhni n liuskeiden lisaksi 1 - Iaapajarven 'l5itonrannalta. Nivalasta Karvoskylaltii ja Maliskykin pohjoispuolelta. Toholammilta. Lestijoeai lansipuolelta seka Sievistii Viitajarvesta laohjoiseen on tavattu porf,vroblasteja sisditavaii kiilleliusketta. Porfvroblastit overt yleensa nun nnuuttuiieet, etta alkuperiiistil mineraalia tuskin pystyy tunnistamaara. 'avallisesti on koko porfyrobla,sti tiiynna serisiittiii ja kvartsia. Toisinaan inissii niikvv - andalusiitin muotoja, esian. Karvoskylallii. llontuista on loydetty kiilleliuskeesta Tiitonrannalla kordieriittiporfvroblasteja ja Toholanamilla stauroliittia.

Laaja-alaisiri infrakrustinen kivilaji on kvartsi- ja granodioriitti. Karttaan ne on rnerkitty samalla varilla. Kvartsidioriitt:i on osoitettu kirjainmerkillii ainoastaana paikoissa, missy sites on tavattu kalliossa. [seimmiten ovat kvartsi- ja granodioriitit tasaista keskirakeista kivea. jossa on luonteenomaisesti tummia sulkeumia. A'aikkaa kivi tavallisesti on vain heikosti suunnittunut. on sen kulun ja kaateen havaitseminen mahdollista. Kivessi on kalimaasalparikasta juonistoa karttaan merkitvissa kolidissa. Liuskevvi - Irykkeiden laheisvvdessa kiwi saattaa sisiiltiia liuskefragmentteja. Paikoin tallaisia fragmentteja on enernmiin kuin granodioriittia. ja kivi onki.n intrusiivibreksiaa. Intrusiivibreksiaa on ruin. Sievin Jarvikvlan itapuolella. V'iitajiirven larisipuolella ja \ivalan Maliskvlan itapuolella. KvartsidioriittI on vleisesti sarvivalkepitoista ; granodioriittimuunnoksien joukossa on nl ;vos sarvivi lkkeett6mia biotiittigranodioriitteja. Alueella on in vos emiiksisi<i svv<ikivia. Ultraenraksista kiveii, on Sievin Kangasojalla sekii Nivalassa neljiina. esiintvmana. Nivalan I\lakolassa on tallaisessa esiint,vnlissii nikkelimalmio. jonka louhinta on lopetettu. Gabrodioriitteja on alueella kvmmenia esiintvmia. ire niivttavat alueellisesti liittyvan miltei jokes paikassa kvartsi- ja granodioriitteihin. Useimmiten gabro-dioriitit sijaitsevat kvartsi- ja granodioriittipahkn,jenreunoillapitkanomaisina suikaleina. esini. Nivalan Pidisjarven seudussa ja Toholarnmilla. Toholarnmilla on plagioklaasirikasta karkeaa sarvivalkegabroa. joka paikoin on pegmatiittimaista ja hyvin epatasaista. Varsinkin Sievin kartta-alueella on graniitteja useana esiintymanii. Niista osa on porfvvrisia. Sievin kartta-alueen luoteiskulinassa on isohko esiintvma porfy-vrista, punertavaa graniittia. Kivi on karkearakeista ja kalimaasalpahajarakeita on runsaasti. Mlyos poh,janiassassa on kalinraasalpiiii. Kvartsia on runsaasti. Biotiitti on tummana aineksena. Mvos Llaapajarvellii on useassa paljastumassa porfvvrista graniittia. Siinakin on hajarakeita tiheassa ja graniitti on vleensakin kalimaasalparikasta ja karkeaa. Kontaktihavaintojen ja alueellisen tarkastelun pohjalta voidaan paatella kaikkien alueen sedimenttikivien olevan vanhempia kuin svvakivet. Sen sijaan ei juuri nahda emaksisten svvakivien leikkaavan vulkaanisia liuskeita. vaan gabro-dioriitit vaihettuvat uraliitti- ja plagioklaasiporfvriiteiksi.

SUf'RAKYtiUS'I'ISET ELI PIN"T \KID!LA,IIT Sekii Sievin etti Nivalan kallioperakarttalehtien alueilla on Iaajoilla aloilla suprakrustisia kivia. Niiden esiintvmistapaa on koko alueella samanlainen. Nee reunustavat svvakivipahkuja sekii muodostavat paikoin jopa satojen neliokilometrien laajuisia esiintvmia-. joita kapealrkot suprakrustisten kivien kannakset vlrdistiivat toisiinsa. Sieving kartta-alueen keskiosassa on kaksi tallaista suprakrustisista kivilajeista koostunutta laajaa aluetta. Nivalan kartta-alueen keskella likimain pohjois etelasuurmassa sijaitsee pitkulainen satojen nekiokilometrien laajuinen suprakrustinen esiintvmii. Niiistii suprakrustisista laajentumista kavtetaan tassii seuraavia nimitvksiii : Eskolan liuskevvohvke, jota itapuolella rajoittaa Tvllinjarvi ja, Kukkarolampi Iiinsirajan ollessa Sievin kartta-alueen. Iiinsire unassa : Sievin--Juurikkajarven liuskevvohvke, jonka Iansiraja on Tvilinjarven seudussa ja itaraja Juurikkajiirven seudussa Nivalan kartta-alueella ; Karvosktilan--.- Settijarven Iiuskevvohvke ulottuu Nivalan kartta-alueen keskelt.'i sell itareunaan. ~-ULkAA\1Sf ;'C LIUSKEET Ylivieskan kartta-alueelta kuvattu agglomeraattiliuske onn keskeiseniivulkaanisena muodostumana Eskolan liuskevviihvkkeessii. Agglomeraattivvon etelapaiista. jatkuu vulkaaninen kiwi plagioklaasiporfwriittina. '1'ama leveimnialtii kohdaltaan noin I.., km :n paksu vvo on Sievin kartta-alueella n. 18 km pitkii. :lgglomeraattirakenteisessa kivessa on heittelepalloja verraten harvassa. Nii(ten tavallisin lapimitta oil desimetrin luokkaa. tskosaines, joka on ollut vulkaanista tuhkaa, on raekooltaan epatasaista I nnn :n lipiinittaisista rakeista hvvin pieniin (0 o.o :z null). Sekii heitteleissii ettii iskoksessa on runsaasti kvartsia. Y(agioklaasi on oligoklaasia tai andesiinia ja situ on likimairr vhtii paljon kuin kvartsia. Pallojen rakenne on. keharniiinen. Tavallisest:i on ulommaisena epidoottirikas keha. Keskukseen pain epidootin nraarii pienenee : samalla kvartsin ja plagioklaasin m iarii kasvaa. Al viis pieniii malmirakeita on jonkin verran. Niiden raekoko ei poikkea rnuista mineraaleista. 1lviis iskos sisiiltiiii tavallisesti epidoottia eikii sell koostunius juuri poikkea pallojen koostumuksesta. Sell rakenne on likimain granoblastinen. Kernialliselta vleiskoostuniukseltaan aggtomeraattiliuske on andesiittia.

10 paikoin dasiittia. Agglomeraattiliuskevvohvkkeeseen kuuluu mvos todennakoisesti valipatjoina dasiittisia tuffiitteja. Ne ovat rakenteeltaan tavallisesti porfyyrisia. Niissii on oligoklaasihajarakeita. jotka ovat tavallisinrmiii hammaslaitaisia ja sisaltavat runsaasti kvartsisulkeumia. Perusmassa on kvartsi-plagioklaasivaltaista ja raelapimitta on 1 millimetria pienempi. Sarviva1ketta ja epidoottia seka kloriittiakin on tummina aineksina. Malmirakeet ovat varsin vleisia. Perusmassa on granoblastista. inutta hajarakeiden pitkanomaiset liistakkeet antavat kivelle ofiittisen lei man. Karvoskylan-Settijarven liuskevyohvkkeen etelalaidassa on pienehko agglomeraattiesiintvma. joka on paijastunut kolmessa paikassa. Lisaksi tavataan agglorneraattia lukuisina lohkareina vmparistossa. Tamii agglomeraatti on lahinna andesiitin koostumuksista. Heittelepalloja on runsaasti. joten valimassaa on likipitaen vain toisiaan koskettavien heitteleiden valitilojen tiivtteerra. Agglomeraatti taalhi on andesiittista ja heitteleet ja valimassa likipitaen vhta emaksiset. Tahankin agglorneraattiin liittvy uraliitti- ja plagioklaasiporfyriittia vahpatjoina. Ofiittista plagioklaasiporf'vriittia. misses on verraten runsaasti kirkasta andesiinia (An,-, _h0 ) liistakkeisina hajarakeina. on Eskolan liuskevvohykkeen etelapaassa. Tiimii kiwi on laavasvntyisti tai subvulkaanista. Sen granoblastinen perusmassa sisaltaii sarvivalketta, andesiinia ja kvartsia. Taulukon l analyysi 7 osoittaa porfyriitin kemiallisen koostumuksen. Samanlaista kivea on pikkuesiintvnrina myos Katiskajarvella seka Karvoskvl in-settijarven liuskevvohvkkeessa Pirttikankaalla. Sites on myc s Ylivieskan kartta-alueella Rautiossa (Salli. 1961). Emaksisia sarvivalke-plagiokiaasiporfvriitteja on Eskolan liuskevviihvkkeen lansipuolella Mustalammen vmp iristossii. ja itapuolella Petaisten jarven vmparistossd. Naiden kivien rakenne inuistuttaa edella kuvatun porfyriitin rakennetta. Ne ovat kuitenkin situ emaksisempia. Vaaleana aineksena on miltei vksinomaan andesiininen plagioklaasi, joka sarviviilkkeen kanssa inuodostaa granoblastisen perusmassan. Hajarakeet ovat suureksi osaksi sarvivalketta. inutta mvos liistakkeista plagioklaasia on hajarakeina. Kiven koostumus on pikemmin basaltin kuin andesiitin. Nivalan Flakuperalla Karvoskylan--Settijarven vvoh.vkkeeseessa on pieni esiintvmii basalttista uraliittiporfvriittia. Sievin ja Nivalan karttaalueiden pohjoisreunan keskivaiheilla sijaitsee kaareva amfiboliittivyohvke. Se on itapaastuan (yksi paljastuna) sarvivalkeporfyriittia. Liuskeutunut oligoklaasia, sarvivalketta. biotiittia ja kvartsia kasittava perusmassa sisiiltiia suikalemaisia. repaleisia sarvivalkehajarakeita. Lisaksi on oligoklaasia perusinassaa karkeampina rakeina ja niissa ndkvv reliktistu primaurivviihvkkeisvyttii. Lansipaa on emaksista liuskeutunutta kivea, jossa useinkaan ei ole sarvivalketta. vaan runsaasti kloriittia ja epidoottia. Plagioklaasin anortiittipitoisuns on pieni (An 1a_ 20 ). Kvartsia on vahan.

1 1 Hapanta pienirakeista (0-0.03 mm), maasalpaporfyyria on erillisena vyohykkeena, Nivalan kartta-alueen koilliskulmassa. Kivi on rapautuneessa pinnassa punertavaa, mutta murtopinta on tumman harmaa. Perusmassa on koostunut padasiassa maasalvistd ja kvartsista. Malmipigmentti vdrjda kiven tummaksi. Hajarakeina on seka maasalpaa ettd kvartsia. Mv<is Eskolassa on sarnanlaista porf'yyria (taul. 1, anal. 1.) pikkuesiint_ynuna,. Kivi on rinnastettavissa Oulaisten happameen porfvyriin (Salli 1961. 1964). 5r.1>1~1E rrlsh, r LIU KEE T Eskolan liuskevyohykkeen suurin osa kdsittda happamia sedimettisio liuskeita. Vyohykkeen keskikohdalta ne haarautuvat kolmeen suuntaan. riinuttain kartta-alueen pohjoisreunaan Sieviin pain. ldnsireunaan Toholammille pdin ja eteldreunaan Katiskajarven suuntaan. Pdiiosa Eskolan vyohykkeen sedimenttikivista on grauvakkamaisia liuskeita. Niita on kallioperdkarttaan merkitt~- karta tyyppia : karkeahkot ja pienirakeiset g rauvakkaliuskeet. Molempia on mvos Ylivieskan karttaalueella (Salli. 1961). Harvan paljastumaverkon vuoksi naitd kalita liusketvvppia ei laajoilla aloilla voi erottaa toisistaan. rajalla. Sen vuoksi iii den esiintymdalneita ei olekaan rajattu karttaan. Taulukon 1 analyysit ~, 6. S ja 10 osoittavat grauvakkaliuskeiden kemiallisen koostumuksen. Karkeahko grauvakkamainen liuske on rapautuneessa kallion pinnassa savenharmaata. Se on aina kerroksellista. Kerrosten rajat nakyvat tummina juovina, jotka ovat muodostuneet p iaasiassa biotiittisuomuista. Kerrosten valivuudet vaibtelevat muutamasta millimetrista muutamaan desimetriin. Kerroksisuus on usein suoraviivaista. mutta paikoin on myos virtakerroksel l isuutta. Liuskeen mineraaleina on. kvartsia, maasdlpid, (joista tavallisin on oiigoklaasi), biotiittia, joskus sarvivalketta. pienia mdaria kloriittia ja epidoottia seka malmirakeita. Lisaksi se sisdltaa murskaleina kvartsimaasdlpaliusketta ja joskus kiilleliusketta. Grauvakkamaisen liuskeen rakenne on blastoklastinen. Pienirakeinen (0 0.,3 mrn) kvartsi-oligoklaasimassa on kiven perusaines. Siind niikyy joskus kivilajimurskaleita ja selviisti murskalemaisia, eri kokoisia kvartsi- ja oligoklaasirakeita. joiden ldpimitta on kiven perusmassan rakeiden ldpimittaa suurempi (0 ()..r)--2.o. rum) 1'lurskalemaiset kvartsirakeet ovat kirkkaita ja tavallisesti granuloituneet pikkuosasiksi. On vaikeaa sanoa. olisiko niiden joukossa eh.ka kvartsiittimurskaleita, jotka olisivat metamorfoituneet juonikvartsia muistuttaviksi. Todenndkoista se ei ole. koska muut kivilajimurskaleet ovat tunnistettavissa (kuva 2).

1 2 Kuva 2. Kivilajifragmentteja grauvakkamaisessa liuskeessa Tyllinjarvesta n. 1.5 km kaakkoon, Sievi. Nik. +, 10 x. Valok. E. Halme. Fig. 2. Rock fragments in graywacke schist. About 1.5 km SE of Lake Tyllin- Fdrvi in Sievi. Nic. +, 10 x. Photo E. Halme. Maasi lvista on oligoklaasi murskaleiden yleisin aines. Ainoastaan rnuutamassa kohdassa on todettu kalimaasalpamurskaleita. Jos kivessa on kalimaasalpaa, so sisaltyy tavallisesti pienirakeiseen osaan. Oligoklaasi on jossain naytteissa, primaarivyohykkeista, mikes osoittaa sen olevan metamorfoitumatonta. Se on yleensa kirkasta. Yleisin tumma mineraali on biotiitti. Sites on eniten kerrosten raj apinnoissa, ja suomut ovat yleensa asettuneet kerrospintojen kanssa yhdensuuntaisiksi. Sarvivalketta esiintyy vahemman kuin biotiittia, ja sekin on asettunut suurimmaksi osaks i kerrosten raj apintoihin. Kloriittia on eraissa naytteissa joko itsenaisena tai biotiittisuomujen reunoilla. Kvartsia ja maasalpaa (oligoklaasia) on jokseenkin yhta paljon. Niita on keskimaarin 35-40 % kiven kokonaistilavuudesta. Paikoin voi jommankumman maara olla y1i 50 %. Yleisesti on grauvakkamaisen liuskeen mineraalikoostumus hyvin vaihteleva. Etenkin Tyllinjarven seudussa, mutta myos Katiskajarven ja Kotajarven ymparistossa Toholammilla karkeahko grauvakkamainen liuske sisaltaa valikerroksina porfyyrisia, vulkaanisia patjoja (kuva 3). Niista osa nayttaa jonkin verran klastiselta ja aines lienee lajittunut kerrostuessaan veteen. Joukossa on kuitenkin selvasti tuffinrakenteisia porfyriitteja (kuva 4 ; Taulukko 1, anal. 9).

1 3 Kuva 3. Pienirakeisen grauvakkamaisen liuskeen ja vulkaanisen kerroksen raja. N. 2 km Tyllinjarven etelarannasta kaakkoon, Sievi. Nik. +, 10 x. Valok. E. Halme. Fig 3. Contact between a fine-grained graywacke schist and a volcanic bed. About 2 km SE o/ the south shore o1 Lake Tyllinjdrvi in Sievi. Nic. +, 10 x. Photo E. Halme. Hajarakeina on tavallisesti plagioklaasia, joka on joko andesiinia tai oligoklaasia. Sarvivilkehajarakeita on harvakseen ja ne ovat repaleisia. Plagioklaasihajarakeet taas ovat ehyiti ja primaarivyohykkeisia. Pienirakeinen grauvakkamainen liuske esiintyy samoissa vyohykkeissi konformisti karkeahkon grauvakkamaisen liuskeen kanssa. Rajan vetaminen naiden valille on vaikeaa. Siksi ei niiti ole kallioperakartalla rajattu. Pienirakeisen grauvakkaliuskeen mineraaleina on kvartsia, oligoklaasia, harvoin kalimaasalpaa, biotiittia ja vihan sarvivalketta. Aksessoreina on kloriittia ja epidoottia. Lisaksi kivi sisaltaa hiukan pienia malmirakeita. Kvartsi j a oligoklaasi esiintyvat j okseenkin samankokoisina yksiloina : niiden lapimitta on yleensa pienempi kuin 0.05 mm. Ne muodostavatkin kiven varsinaisen perusaineksen. Lisaksi kivessa on kookkampia, n. 0.5 mm :n lapimittaisia kvartsi- ja oligoklaasimurskaleita. Kvartsin ja oligoklaasin maarat ovat melkein yhta suuret. Oligoklaasia on ehka joissakin tapauksissa enemman. Kvartsia on 20-50 % ja oligoklaasia 20-60 % kokonaistilavuudesta. Biotiittia on paaasiassa kerrosten rajapinnoilla, ja sen maari on 10-20 % kiven kokonaiskoostumuksesta. Biotiitin reunoilla esiintyvan kloriitin ja muiden satunnaisten mineraalien osuus jai alle 5 %, tavallisimmin se on 1-3 %. Vaikka kiven lohkopinnoista nakyy, etti niissii on varsin runsaasti biotiittia, ei sita kiven kokonaiskoostumuksessa ole nun 3 9817-65

14 Kuva 4. Vulkaaninen vaiipatja grauvakkamaisessa liuskeessa. N. 2 kin Tyllinjarven etelarannasta kaakkoon, Sievi. Nik. +, 9 x. Valok. E. Halme. Fig. 4. Volcano genie intercalation in graywacke schist. About 2 km SE o/ the south shore of Lake Tyllinjiirvi in Sievi. Sic. ±, 9 x. Photo E. Halme. suurta maaraa, etta kivea sen perusteella voitaisiin nimittaa kiilleliuskeeksi. Myos plagioklaasin suuri osuus tekee siita poikkeuksellisen kivilajin. Vaikka se ei sisalla kivilajimurskaleita, sita voi nimittaa grauvakkamaiseksi liuskeeksi. Kvartsia ja oligoklaasia esiintyy myos suurempina rakeina samoin kuin karkeahkossa grauvakkamaisessa liuskeessa. Kiven rakenne on useimmiten enemman blastoklastinen kuin granoblastinen. Kun lisaksi otetaan huomioon, etta seka karkeahko grauvakkamainen liuske etta pienirakeinen grauvakkamainen liuske ovat kemialliselta koostumukseltaan hyvin samanlaiset ja se, etta ne sijaitsevat konformisti rajatusten, onkin mita todennakoisinta, etta molemmat kuuluvat samaan sedimentaatiofasiekseen. Eskolan liuskevyohykeeseen sisaltyy Lanajarven ja Tyllinjarven valilla konglomeraattia, jota Tyllinjarven etelarannassa on hyvin paljastuneena. Tmman konglomeraatin mukulaa ja iskosta esittaa kuva 5. Kaikki konglomeraatin pallot ovat suprakrustisia. Joukossa on grauvakkamaisia ja arkoosimaisia kivia seka myos juonikvartsipalloja. Muutamat pallot ovat hyvin epidoottirikkaita. Yleensa on palloja tiheassa. Kooltaan ne ovat yhta desimetrik pienempia. Suurin osa palloista on lapimitaltaan n. 5 cm. Ne ovat venyneet 2 3 kertaisesti paksuuteensa verrattuna. Iskos on rakenteeltaan sekava. Siina on paikoin melkein tuffimaisia piirteita. Siina on kvartsin ja oligoklaasin ohessa myos runsaasti epidoottia. Biotiitin maara on epidootin maaraa pienempi. Mineraalirakeiden rajat ovat epaselvat ja mutkikkaat.

15 Kuva 5. Konglomeraatin kvartsirikas mukula ja iskosta. Tyllinjarvi, Sievi. Nik. +, 10 x. Valok. E. Halme. Fig. 5. Pebble rich in quartz in conglomerate. Tyllinjarvi, Sievi. Xic. +, 10 x. Photo E. Halme. Tama konglomeraatti on muodostuman sisainen ja siis luonteeltaan paikallinen. Se kuuluu samanlaisten konglomeraattien ryhmaan kuin esim. Ylivieskan konglomeraatti (Salli, 1961). Sievin-Juurikkajarven liuskevyohykkeen paakivilajina on niinikaan grauvakkamainen liuske. Varsinkin Kiiskilammin ja Sievin kirkonkylan valilla vyohykkeen etelareunassa vallitsee karkeamman tyyppinen grauvakkaliuske, joka on verrattavissa Eskolan vyohykkeen vastaavaan liuskeeseen. Siihen sisaltyy saman tyyppisia konglomeraattivalipatjoja kuin Eskolan vyohykkeeseen. Siipojarvesta koilliseen olevassa vyohykkeen osassa on grauvakkaliuskeessa arkoosimaisia valikerroksia. Pienirakeista grauvakkamaista liusketta on paaasiassa Sievin-Kiiskilammin valisen vyohykkeenosan keskivaiheilla. Taalla kivi on kuitenkin monin paikoin tektonisoitunutta niin, etta sen kiillepitoisuus nayttaa naytteessa todellista suuremmalta, koska biotiittia on rikastunut lohkopinnoille. Paikoin taas tavataan aivan arkoosimaisia muunnoksia (kuva 6). Juurikkajarven puolella liuskeet ovat migmatiittiutuneet niin, etta hairiintymattomia tyyppeja on vaikea 1oytaa. Siella liuskeiden, usein melkein suonigneissien, kiillepitoisuus useassa tapauksessa lahenee kiilleliuskeen kiillepitoisuutta. Maasalpa- ja kvartsikomponentit ovat kuitenkin suunnilleen yhtasuuret. Porfyroblastista kiilleliusketta on tavattu kahtena pienehkona vyonykkeena Eskolan liuskeiden lansiosassa. Toinen sijaitsee Viitajarven pohjois-

1 6 Kuva 6. Meta-arkoosi. Massan sisaltama runsas epidootti viittaa alkuperaiseen kalkkipitoisuuteen. Louetjarvesta n. 4 kin NNW, Kannus. Nik. +, 6 x. Valok. E. Halme. Fig. 6. Meta-arcose. Epidote rich groundmass indicates that the original material has contained calcium. About 4 km ivnw of Lake Lovetjarvi, Kannus. Nic. -~-, 6 x. Photo E. Halme. puolella syvakivipahkun rajalla, toinen on Toholammilla Ypyan jarvesta pari kilometric itacn. Porfyroblastinen kiilleliuske on kerrallista. Kerrospaksuudet vaihtelevat muutamasta millimetristc metriin. Kivi on rapautuneessa pinnassa harmaata. Se lohkeaa helposti liuskeisuuden tason mukaisesti. Perusaineksina on kvartsia ja biotiittia, jotka muodostavat lepidoblastisen massan. Rakeiden lapimitta on pienempi kuin 1 mm. Tahan massaan on muodostunut erilaisista aluminiumrikkaista mineraaleista, kuten stauroliitista, granaatista, andalusiitista ja kordieriitista, kokonsa puolesta massasta selvasti erottuvia, mutta silti vaihtelevan kokoisia porfyroblasteja. Yleisimmin on niiden lapimitta pienempi kuin 1 em. Stauroliittiporfyroblasteja on varsinkin Toholammin kiilleliuskevyohykkeessa. Sulkeumat rikkovat niita niin, etta koko optisesti samansuuntainen yksilo nayttaa verkkomaiselta (kuva 7). Sulkeumat ovat paaasiassa kvartsia, mutta joukossa on myos biotiitti- ja muskoviittisuomuja seka malmirakeita. Samassa kiilleliuskeessa on tcalla rinnan stauroliitin kanssa granaattiporfyroblasteja. Ne ovat kooltaan yleisesti stauroliitteja pienempia. Andalusiitti- ja kordieriittiporfyroblastien pseudomorfooseja on tavattu Viitajarven vyohykkeessa. Siellc kiilleliuske on paksukerroksista ja porfyroblastit ovat kerrosten ylapinnassa.

1 7 Kuva 7. Runs; Lsti kvartsisull - umia sisaltava stauroliittiporfyroblasti kiilleliuskeessa. Toholammin kirkosta n. 10 km WNW. Nik. +, 10 x. Valok. E. Halme. Fig. 7. Staurolite porphyroblast in mica schist. The porphyroblast is rich in quartz inclusions. About 10 km WNW jrom the Toholampi church. Nic. -~-, 10 x. Photo E. Halme. r 7l( Y N A J- Kuva 8. Piirros konglomeraattipaljastumasta. 1, Plagioklaasiporfyriitti ; 2, epidoottiliuske ; 3, kvartsidioriitti; 4, iskos, joka sisaltaa erilaisia liuske- ja gneissimukuloita (0 = 2 mm-20 mm) Settijkrvesta n. 1 km luoteeseen, Haapajarvi. Fig. 8. Conglomerate outcrop. 1, Plagioclase porphyrite ; 2, schist rich in epidote; 3, quartz diorite ; 4, groundmass with pebbles o/ schist and gneiss (0 2 mm-20 mm). About 1 km NW of Lake Settijdrvi in Haapajarvi.

18 Kuva 9. Kvartsidioriittimukula konglomeraatissa. Settijarvi, Haapajarvi. Nik. +, 6 x. Valok. E. Halme. Fig. 9. Pebble of quartz diorite in conglomerate. Settijdrvi, Haapajarvi. Nic. +, 6 x. Photo E. Halme. Nivalan-Settijarven vyohyke, joka kasittaa likipitaen koko Nivalan kartta-alueen liuskeet on koostunut sekin paaasiassa grauvakkamaisista liuskeista. Kuitenkin melkein joka paikassa, missy liuskeita on taalla paljastuneena, on valikerroksina myos savesrikkaampia patjoja. Niita tavataan Karvoskylan seudussa, Haapajarvella seka Maliskylan pohjoispuolella. Ne nayttavat tosiaan sijaitsevan grauvakkaliuskeiden valipatjoina. Haapajarven Tiitonrannalla, jossa malminetsintojen yhteydessa on jouduttu kaivamaan monttuja, on kalliossa porfyroblastista kiilleliusketta vuorokerroksina happamen kvartsimaasalpaliuskeen kanssa. Siita paikasta muutama kilometri itaan on joen varressa karkeahkoa grauvakkamaista liusketta. Oksavan ja Karvoskylan valilla on grauvakkamainen liuske vuorokerroksina porfyroblastisen kiilleliuskeen kanssa, mika nakyy Karvoskyldn asemalla kallioleikkauksessa. Porfyroblasteina edellisessa paikassa on kordieriitti, jalkimmaisessa andalusiitin pseudomorfit. Maliskylasta pohjoiseen ovat liuskeet varsin migmatiittiutuneet, mutta porfyroblasteja on taallakin tavattu. Ne ovat paaasiassa granaatteja. Mehtalan pysakin luona sijaitsevat liuskepaljastumat ovat grauvakkamaista liusketta, jonka koostumus ja raekoko on hyvin vaihteleva. Siella on paikoin happamen liuskeen ohessa huomattavasti sarvivalketta sisaltavaa liusketta. Yleisesti voidaan sanoa, etta Nivalan kartta-alueen grauvakkaliuskeet ovat kiille- j a sarvivalkerikkaampia kuin Sievin alueen grauvakkaliuskeet. Settijarven pohjoispuolella lahella seurantaloa on konglomeraattia. (Kuva 8). Siina on kvartsidioriittipalloja (kuva 9). Konglomeraatti on polymiktista.

19 Kuva; 10. Epidoottirikas arkosiittimukula konglomeraatissa. Settijarvi, Haapajarvi. Nik. +, 6 x. Valok. E. Halme. Fig. 10. Epidote rich pebble of arcosite in conglomerate. Settijdrvi, Haapajdrvi. Nic. -i-, 6 x. Photo F,. Halme. Se sisaltaa myos porfyriittipalloja ja epidootti-kloriittirikkaita palloja (kuva 10). Iskos, jossa on myos noin 2 mm :n lapimittaisia kivilajipalloja, nayttaa alkuperaismateriaaliltaan vulkaaniselta. Pienet kivilajipallot, joita kvartsidioriittipalloihin ja muihin suurempiin palloihin verrattuina on niukasti, ovat porfyriitteja tai kvartsi-maasalpaliusketta. Konglomeraatista nayttaa pallokoko 20 mm ja 50 mm :n valilta puuttuvan. Iskoksen 20 mm :n lapimittaa pienempien pallojen laatua ei paljain silmin voi todeta, joten esim. pallolasku on turhaa. Kvartsidioriittipallot saattavat olla jopa 0.5 m :n lapimittaisia (kuva 8). Mika stratigrafinen merkitys kvartsidioriittipallojen esiintymiselle annetaankin, on kuitenkin todennakoista, ettei kuvattu konglomeraatti edusta muodostuman pohjaa, vaan on muodostuman sisainen. On yhdyttava, W. Wilkman'in sanoihin (1931) : ))Se seikka, etta kvartsidioriittisia syvakivilajeja on konglomeraatin mukuloina, todistaa, etta naita kivilajeja on ollut konglomeraatin muodostuessa paljastuneina kulutukselle alttiina olevilla mantereilla jo nainkin varhaisilla maailmankausilla.~>

INFRAKRUSTISET ELI SYVAKIVILAJIT PERIDOTIITIT V arsinkin Nivalan kartta-alueella emaksisiin syvakiviin liittyy useita ultraemaksisia esiintymia. Niita on malminetsintojen yhteydessa tutkittu jo edellisina vuosikymmenina, mutta myos aivan viime aikoina. Tunnetuin naista esiintymista on Makola, josta on louhittu nikkelimalmia. Viime vuosien malmitutkimusten yhteydessa on tutkittu Hituran peridotiittipahkua, joka kartassa nakyy Jarvikyla-nimen etelapuolella. Yhdessakaan Nivalan karttaalueen peridotiittiesiintymassa ei ole kalliopaljastumia. Kaikki pahkut on saatu esille geofysikaalisilla keinoilla ja lohkarehavaintojen avulla, joten malmigeologisissa jatkotutkimuksissa on kaytetty syvakairausta havaintoaineiston saamiseksi. Sievin karttaan Kangasojalle merkityssa ultraemaksisessa esiintymassa on yksi paljastuma. Siella ei ole suoritettu syvakairausta. Kuva 11. Serpentiinikivi, jossa paikoin has mottaa oliviinin rakenne. Hitura, Nivala. Nik. +, 6x- Valok. E. Halme. Fig. 11. Serpentinite. The forms a/ olivine crystals are still discernible in some places. Hitura, Nivala. Nic. =,, 6 x. Photo. E. Halme.

2 1 Kuva 12. Oliviini-sarvivalkekivi. Oliviini on osittain serpentiiniytynyt, sarvivalke on talkkiutunut ja kloriittiutunut. Vaaleat laikut ovat talkkia, mustat sulfidimalmia. Hitura, Nivala. Nik. +, 6 x. Valok. E. Halme. Fig. 12. Olivine-hornblende rock. Olivine has partly serpentinized. Hornblende has changed into talc and chlorite. Light-coloured spots are talc, black grains are sulphides. Hitura, Nivala. Nic. +, 6 x. Photo E. Halme. Serpentiinipitoisuus on yhteista kaikille naille ultraemaksisille kiville. Sikali kuin ohuthieista voi paatella, on tavallisesti oliviini muuttunut serpentiiniksi. Nayttaa silta, etta jokaisessa pahkussa osa on ollut oliviinikivea, joka myohemmin on serpentiiniytynyt. Muuttumatonta oliviinia on paikoin viela jaljella, paikoin taas serpentiinissa nakyy oliviinin rakoilu (kuva 11). Eri pahkujen mineraaliseurueessa on eroja. Makolan pahkussa on mineraaliseurue serpentiini-tremoliitti-kloriitti-talkki. Amfiboli on talkkiutunut. Oliviinia on relikteina, mutta paaosa siita on kuitenkin serpentiiniytynyt. Kalsiittia on juonina (Huhta, 1953). Karvoskylan pahkun yleisin mineraaliseurue on sarvivalke-diopsidi-serpentiini-oliviini. Joissain hieissa on lisaksi kloriittia ja talkkia. Sarvivalke nayttaa talkkiutuneen (kuva 12). Hituran pahkun peridotiitin (anal. 1-3, Taulukko 1) oliviini on krysoliittia (Fa 20 ). Serpentiinina on seka antigoriittia etta krysotiilia rinnakkain. Serpentiinin lisaksi mineraaliseurue on talkki-kloriitti-tremoliitti. Serpentiinikivessa on lisaksi hiukan karbonaattia. Pahkun reunaa kohti amfibolin maara nayttaa lisaantyvan. Siella on amfibolikivia, joiden lisaaineksena on kloriittia ja talkkia. Amfibolina on tremoliittia, kummingto-

-) J niittia ja antof ;vlliittia. Hituran peridotiitin reuuatnuunm)ksena ja juoniua oil plagioklaasi biotiittikivea, josta on analvvsi 4 (Taulukko 1). Alueellisen esiintvmisen puolesta kaikki names peridotiittipahkut liittyvat joko gabroihin tai happamempiin svvakivimuunnoksiin. Sell lisaksi, ettii pahkut ii-win vhdelta sivultaan rajoittuvat sedimenttisiin gneisseihin, ovat svviikairaushavainnot osoittaneet naiden pahkujen vniparilla ja piiallakiii olleen sedimenttisia kivilajeja. Itse pahkujen sisiillakin kvmmenien metrien gneissin ja peridotiitin kontaktista on tavattu gneissisulkeumia. Vain ollen gneissit ovat peridotiittia vanhempia. ( AHROT.1 a 1)IORIITIT Sievin ;ja Nivalan kartta-alueille on merkitty useaan paikkaan gabro- (lioriitteja. Paljastumahavaintojakin on monessa paikassa melko tiheiissa. inutta useassa tapauksessa on tiiytvnvt tvvtva pelkkiin aerogeofysikaalisten karttojen antaniiin indikaatioihin. Sellaisia ovat tnm. Sievin Kangasojalla sijaitseva usean kymmenen neliokilometrin laajuinen gabro-dioriittipahku la Nivalassa Oksavalla sijaitseva \-v6 hyke. Tosin molempien reunassa oil ultiaemaksinen esiintvma, joka oil varmistettu. Pieani gahroesiintyma Nivalassa Malisjoen eteliipuolella Maliskvlassii oil oliviinigabroa. Lisaksi on kivessii hvpersteenii ja labradoria (An,,) seka nielkoisesti malmirakeita. Oliviini oil pvoreahkoina rakeina, joissa kuitenkin murrokset ovat selvasti havaittavissa. Paikoin siina on id(iingsiittivtvmistii. Likipitaen vhtii paljon kuin oliviinia sisiiltaa gabro vaaleaa hypersteeniai jonka pleokroismi oil erittiiin heikko (~ hiukan vihr. liar mahtava. if =c melkein variton. a - vi han punertava). Labradoria on ainoastaan muutama rae sielll taalla hieessa. i\ialmia oil kohtalaisen isoina sarmikkiiinii r akeina. Kiven raelapimitta on 1---2 mm. Kivi on massamaista. Alueen suurin sarvivalkegabroesiintvma si,jaitsee Toholammiu kirkonkvliin seudussa. Se oil usean neliokilometrin laajuinen ja tulee esiin monessa paljastumassa. Iluutaniissa kolidissa gabro vailituu pienirakeiseksi muunuokseksi. siina on porf;vvrisiii reunamuunnoksia. Kivi oil karkearakeista, joskus pegmatiitin tapaista gabroa. Paamineraalit ovat vihreii sarviviilke ja labradori (A"511). Ilmeniittia on lisaaineksena. Sarvivalke esiintvv massainaisina silokkiiinii, joskin mvtis isompia rakeita on joukossa. Sarvivalkkeessa niikyv muuttumista biotiitiksi ja labradori on paikoin serisiittivtynytta. Ilineniitin vmparilla on paikoin leukokseenikeha. Sarviv alkegabroa tavataan paikoin Nivalan tilt raemaksisteii pahkujen yhtevdessa in in. Oksavalla. Mvos Toholammilta itaii.n olevissa pienehkoissa gabro-dioriittiesiintymissa oil gabromaisia osittain ofiittisia muunnoksia. joista nsuutamat sisaltaviit runsaasti apatiittia. M.v6s siina isossa dioriitti-

2 3 Kuva 13. Biotiittikehan ymparoima malnirae sarvivalkegabrossa. Biotiittia ei kivessa ole muualla kuin nimeksi. Malmirakeen ymparilla on biotiitti punaisen ruskeaa, muualla melkein varitonta. Koskenpera, Sievi. Nik. +, 27 x. Valok. E. Halme. Fig. 13. An opaque grain surrounded by a biotite shell in hornblende gabbro. Near the opaque mineral biotite is reddish brown insn colour. Elsewhere it is almost colourless. Koskenpera, Sievi. Nic. +, 27 x. Photo E. Halme. pahkussa, joka sijaitsee Sievin Kallion ja Virnuvalammin valilla, tavataan ofiittista sarvivalkegabroa. Se sisaltaa pyoreita, n. 1 mm :n lapimittaisia pesakkeita, joissa on keskella malmirae ja reunat ovat biotiittia (kuva 13). Viimeksimainittu esiintyma on paaasiassa verraten pienirakeista dioriittia, jonka mineraaleina on andesiinia (An 35 ), sarvivalketta, biotiittia ja hiukan kvartsia. Nama kivet ovat enimmakseen granoblastisia, joskin seka rakenteessa etta koostumuksessa on vaihtelua. Juurikkajarvesta, lounaaseen sijaitseva dioriitti sisaltaa andesiinia (An 45 ), vihreaa sarvivalketta, biotiittia ja huomattavasti titaniittia. Rakenne on osittain ofiittinen. Seka, gabrot etta dioriitit vaihtelevat paikallisesti rakenteensa ja koostumuksensa puolesta. Massamainen kivi saattaa jo muutaman metrin matkalla vaihtua ofiittiseksi muunnokseksi, vielapa plagioklaasiporfyriitiksi. KVARTSIDIORIITIT JA GRANODIORIITIT Kvartsi- ja granodioriitit, jotka kallioperakarttaan on merkitty samalla varilla, peittavat likipitaen puolet Sievin ja Nivalan kartta-alueesta. Ne ovat useana erillisena tavallisesti pyoreahkona pahkumaisena esiintymana, joista monet jatkuvat naapurikarttalehtien alueille. Vulkaaniset ja sedimenttiset kivilajit reunustavat pahkuja. Monen kvartsi- ja granodioriittipahkuksi

2 4 Kuva 15. Hypidiomorfisuutta granodioriitissa. Eskola, Kannus. Nik. ~-, 6 x. Valok. E. Halme. Fig. 15. Hypidiomorphic texture in granodior'ite. Eskola, Kannus. Nic. +, 6 x. Photo E. Halme. merkityn ala on rajattu suurimmaksi osaksi aerogeofysikaalisten karttojen avulla. Kivilajin tarkempi petrologinen kuvaus on siksi ainoastaan muutaman naytteen varassa. Sievin kartta-alueen luoteiskulmassa sijaitsee laaja syvakivivyohyke, joka liittyy Ylivieskan kartta-alueella Susinevan granodioriitiksi sanottuun muodostumaan. Vyohyke on paaasiassa granodioriittia. Pohjoisreunassa ja graniitin laheisyydessa, missy se on hyvin paljastuneena, on granodioriitti porfyyrista ja kohtalaisen karkearakeista. Kalimaasalpaa on hajarakeina useimmiten homogeenisessa harmaassa massassa, jossa oligoklaasi (An,,), kvartsi ja biotiitti ovat paamineraaleina. Kiven mineraaliaines on paaasiassa viela alkuperaista vyohykkeisyytta omaavaa oligoklaasia. Kiteet ovat ehyita ja pyorean sahalaitaisia (kuva 15). Sarvivalketta ja biotiittia on repaleisina yksiloina samoissa kasaumissa. Sarvivalke on vaalean sinivihreaa, melkein varitonta. Joissain hieissa nahdaan, etta kalimaasalpa on lisaksi tunkeutunut kiveen juonimaisesti. Naissa kohdissa oligoklaasi on happamempaa (An,,) ja sarvivalke puuttuu. Sen sijaan on biotiitin seurana kloriittia. Kivessa on pienina rakeina hiukan apatiittia. Raekoko vaihtelee paljastumasta paljastumaan. Hajarakeiden lapimitta on 1-2 cm. Vyohykkeen etelareunan laheisyydessa, paaasiassa Riutan ja Varesjarven valisella alueella, on granodioriittipaljastumia. Siella kivi on epahomogeenista ja sisaltaa erilaisia liuskesulkeumia, joiden alkuperasta on vaikea paasta perille.

2a Osa niista on suhteellisen emaksista kivea. Granodioriitin mineraaleina oil oligoklaasin, kvartsin ja biotiitin lisaksi myos sarvivalketta. Biotiitti on sum e ksi osaksi kloriittiutunutta. Oligoklaasi on hapanta (An <20 ). Kivessa on tapahtunut fasieksen aleneminen, luultavasti lahella, olevan graniitin vaikutuksesta. Vvohykkeen etelareunassa on kivi emaksisempaa, kvartsidioriittia. Siita on kartassa merkinta. Kvartsidioriitin paamineraalit ovat oligoklaasi, kvartsi ja biotiitti. Biotiitin seurassa on jonkin verran vaalean vihreaa sarvivalketta. Oligoklaasi on osaksi Iiistakkeista, joten kiven rakenne on blastohypidiomorfinen. Liistakkeet ovat kuitenkin harvassa ja granoblastinen massa on paaaineksena. Graniittijuonia on runsaasti. Varesjarven Ihheisvvdessa on granodioriittiin breksioinut paikoin nun suuria maariii liuskekivilajeja, etta kivea siella voi sanoa intrusiivibreksiaksi. Se granodioriittipahku, joka on Sievin Jarvikylan ja Nivalan kirkonkvliin valisella alueella, on myos paaasiassa paljastumatonta. Runsaammin paljastumia on ainoastaan Makolan seudussa. Siella kivi on tasarakeista harmaata sarvivalkekvartsidioriittia tai granodioriittia, jossa on siella taalla tummia gabromaisia sulkeumia. Kivi on happamempaa Makolasta luoteeseen. mutta silti sarvivalkepitoista ja tasarakeista. Vaikka plagioklaasi on melko hapanta (An i5_ 20 ), saattaa kivessa olla pvrokseenia. Se on tavallisesti rombista, kiteet ovat sameita ja repaleisia ja niiden pleokroismi on varsin heikko (y - vaaleanvihrean harmaa, a = punertavan ruskehtava). Pahkun Jarvikylan puoleisessa paassa olevassa vhdessa paljastumassa on eruptiivibreksian luonteista, runsaasti liuskemurskaleita sisaltavaa biotiittigranodioriittia. Muualta ei pahkun kivilajeista ole voitu saada navtteita, vaan sell rajat on piirretty vksinomaan aeromagneettisten karttojen perusteella. Oletettavasti tallakin laajalla alueella on kivessa vaihteluita, vaikka niitii ei ole voitu kartassa esittaa. Alueen parhaiten paljastunut granodioriittipahku on se, joka sijaitsec Sievin Vanhankirkon ja Sievin kirkonkylan valisella alueella. Siina oil pienehkolla alalla kymmenia paljastumia. Sell granodioriitti on hiukan punertavan harmaata ja kohtalaisesti yhdens uuntaisrakenteista. Paaasiallinen vaalea aines on oligoklaasi (An 2 ~ 30 ). Se esiintvv,yleensa kirkkaana ja ohutlamellisesti kaksostuneena, mutta joukossa on myos vvohvkkeisia ja samentuneita kideyksiloita. Kvartsia on runsaanlaisesti. Se on granuloitunutta tai aaltosammuvaa. Tutkituissa hieissa kivi on yleensa granoblastista, vaikka paljain silmin nahdaan selvaa suunnittumista. Tummina aineksina on biotiittia ja jonkin verran epidoottia, jotka ovat tavallisesti samoissa kasaumissa. Tummia gabromaisia sulkeumia on paikoin runsaasti. Lahella Murhiajarvea on usean metrin pituinen juonimainen amfiboliittisulkeuma, jota 'ran odioriittijuonet kuitenkin leikkaavat. Saksela (1933) on kuvannut luultavasti juuri taman juonimaisen sulkeuman ja han pitaa sita granodioriittia nuorempana.

2 6 Kuva 14. Hypersteenikvartsidioriitti. Vaaleat laikut hypersteenia. N. 1 km Suojarven etelaphhsta etelaan, Haapajarvi. Nik. +, 10 x. Valok. E. Halme. Fig. 14. Hypersthene quartz diorite. The light spots are hypersthene. About 1 km S of south end of Lake Suojdrvi in Haapajarvi. Nic. +, 10 x. Photo F. Halme. Toholammilla on useitten graniitt- ja gabroesiintymien pirstoma paaasiassa kvartsidioriittinen pahku. Kvartsidioriitti on siella tasaista tummahkon harmaata kivea, joka sisaltaa oligoklaasia, kvartsia, sarvivalketta ja biotiittia. Paikoin varsinkin graniitin laheisyydessd on kivi punertavanharmaata, mika johtunee graniitin vaikutuksesta. Kalimaasalpaa kivi silti ei juuri sisalla. Juurikkajarven seudussa on pitkanomainen granodioriittiesiintyma, jossa on kohtalaisesti paljastumia. Siella kivi on monenlaisina kvartsi- ja granodioriittisina muunnoksina. Paikoin on sarvivalkegranodioriittia, mutta esim. Mutkalammin la.hella on hypersteenipitoista kvartsidioriittia. Hypersteeni on mikroskoopissa varitonta ja se on kiven ainoa feminen mineraali. Kiven yleisvari on ruskehtavan harmaa, mika sekin ilmaisee hypersteenin olemassaolon (kuva 14). Muina mineraaleina on sarvivalketta, oligoklaasia ja kvartsia. Taman esiintyman kivet ovat monessa paikassa melko suunnittuneita ; ruhjeisuutta on varsinkin Juurikkajarven seudussa. Pahkakylan seudussa sijaitseva granodioriittipahku on paljastunut varsin niukasti. Ainoastaan parista paikasta on kalliosta havainto pohjoispaassa olevan intrusiivibreksian lisaksi. Pahkun keskella on kivi tasaista vaalean harmaata biotiittigranodioriittia, jonka tummana aineksena on paaasiassa biotiitti. Ainoastaan vahaisini maarina on sen yhteydessa vaaleanvihreaa sarvivalketta. Oligoklaasin (An 25 ) ja kvartsin maarat ovat likipithen yhtasuuret. Kalimaasalpaa on vahan. Kivi on granoblastista. Intrusiivi-

hreksia pahkun pohjoispaassi on varsin l aa. l a. Siina granodioriittineu aines on breksioinut pitaiasiassa grauvakkamaista liusketta. Murskaleet ovat paikoin pyoristvneita, paikoin taas haamumaisia luiroja. joiden alkuperiin maariiaminen on mahdotonta. 2 (=KAYII'I'IT JA III( ;1IATII'I'('I' Sievin ja \ivalau karttalehtien alueella sijaitsce useita huomattavau laajoja graniitte,la. Osa on verraten hvvin paljastuneena ja kalliohavaintoja onkin tehty suhteeilisesti enemrniin niista kuin muista kivilajeista. (,raniitte,la on paaasiassa kahta tvvppia, porf,yvrisia ja tasarakeisia. 'I'vyppien yaihtumista toisikseen ei voi seurata, paljastumista. Dlolemmat tvvpit kuulunevat kuitenkin samaan orogeeniseen vaiheeseen. Sievin kartta-alueen luoteiskulmassa sijaitsee likiniain It-i) kmz laa. ja graniittiesnnt -ina, joka paaasiassa on porf,vvrigramlttia. Sen itaosassa tavataan mvos tasarakeista graniittia. Uraniitin ja sita ymparoivan granodioriitin vaihtuminen toisikseen kiiv vahitellen. Niiden valisen rajan maarittaininen graniitin pohjoisreunassa on sen vuoksi ollut hvvin vaikeaa. koska varsinaista kontaktivvohvketta ei ole. Porf ;vvrigraniitin ja porf' Iisen granodioriitin valisen ero on min pieni, ettii on makuasia mihin rajan sijoittaa. Taman graniitin kalimaasalvan ja albiitti-oligoklaasin rnaaran suhde on I : 1. Kvartsia on vaaleista aineksista runsaiten. Yleisin tumma mineraali on biotiitti. Sen ohessa on joko kloriittia tai vahan sarvivalketta, joskus molempia yhdessakin. Alelkein joka hieessii on mv6s epidoottia. Biotiitti-kloriitti-(sar-,vivalke)-seurue on pienina repaleisina kasaumirta. Oligoklaasi tai albiitti on melkein aina lievasti vvohvkkeista ja paikoin aivan»taytettya». Isoissa kalimaasalpahajarakeissa on runsaasti plagioklaasisulkeumia. Monella tallaisella sulkeumajoukolla on sania optinen suuntaus. Hajarakeiden koot vaihtelevat vhdesta kolmeen senttirnetriin. Perusmassan rakeet ovat vleisesti _>- - 3 nim liipimitaltaan. 1%luutamissa niivtteissa on selvaii muurilaastirakennetta. A'oitaneen ainakin olettaa, etta tiima porf ;vvrigraniitti ja sen pohjoispuolella oleva porf :vvrinen granodioriitti kuuluvat geneettisesti vhteen. Tomes huomattaya porfvvrigraniittiesiiutvrna sijaitsee \ivalan karttaalueella Haapajiirvellii. Taman esiintyman kiwi on edellistii pienirakeisempaa. iv'iineraalikoostumus on samanlainen. Plagioklaasi n ivtti i olleen An-rikasta, mutta nvt aivan rappeutunutta. 'I'ummana aineksena on biotiitti-kloriitti. Kvartsi on granoblastisena massana sita kookka,ampien plagioklaasirakeiden vtlrssi. half naasalpiiii on seka perusmassassa ettii hajarakeina. Tasarakeisia graniitte.'a on Sievin ja Nivalan kartta-alueella toistakvnimestii pienehkoii esiintvmaa. Runsaasti kaliumia sisaltaviii on vain

28 muutamassa paikassa, silly yleensa ne ovat mieluummin natrium- kuin kaliumvaltaisia. Kaliumvaltaisin graniitti on Siipojarven itapuolella. Siina kalimaasalvan maara selvasti vlittaa muiden mineraalien maaran. Kiven rakenne on muurilaastimainen. Kalimaasalp i on tasaisesti jakaantuneena isohkoina (0=2---3 mm) rakeina. Plagioklaasi (An 15 ) on siti pienempina. osaksi omamuotoisina kiteina, joissa haamottaa jonkinlainen primaarivyohykkeisyys. Kvartsia on sekai pienirakeisena massana maasalparakeiden viileiss i etta isompina rakeina. Tummia mineraaleja on vahan. Niista biotiitti ja kloriitti ovat repaleisina rvkelmina. Epidoottia on naiden seassa muutamia rakeita. Sieviu Lahdenperan koillispuolella oleva graniitti on tasarakeista karkeaa punertavaa graniittia, jonka kalixnaasalvan ja plagioklaasin suhde on n. 1 : 1. Thssa graniitissa on selvaa hypidiomorfisuutta. Oligoklaasi (An 15 ) on osaksi omamuotoista ja vyohykkeista. Rakeiden keskiosat ovat serisiittiytyneet. Kvartsia on runsaasti. Muutamissa hieissa on tummana aineksena biotiittia ja kloriittia sekii hiukan epidoottia. Monista kloriitti puuttuu. Huomattavimmat natriumvaltaiset graniitit ovat Sievin Jyringista pohjoiseen oleva ja Katiskajarven lansipuolella oleva graniitti. Nama graniitit sisaltavat kvartsia ja oligoklaasia [(Anio-2o)] likipitaen,vhtapaljon. Tummien ainesten, biotiitin ja sarvivalkkeen, maara on hyvin pieni. Rakenteeltaan nama graniitit ovat tavallisesti granoblastisia, joskin paikoin nahdaan oligoklaasissa vyohykkeisyytta. Saman hieen eri oligoklaasirakeilla saattaa olla erilainen An-pitoisuus. Omamuotoinen oligoklaasi saattaa olla An 20. Migmatiittiutumista on tavattu useassa Sievin---Nivalan kartta-alueen liuskevyohykkeessa. Varsinkin Sievin ja Juurikkajarven valilla liuskevyiihykkeen etelalaidassa on suonigneissimaisia kiviii. Myos Karvoskylan ja Oksavan valilla on suonigneissiytyminen tavallista. Suonisto sisaltaa seka plagioklaasia etta kalimaasalpaa, joskin plagioklaasin osuus on suurempi. Kalimaasalparikkaat suonet ovat kuitenkin esim. Juurikkajarven seudussa vleisia, kun taas Karvosk.vlan ja Oksavan valilla on seka plagioklaasi -etta kalimaasalpavaltaisia suonia. Leikkaavia graniittijuonia, jotka nayttavat olevan graniittien viimeisten liuosten tuotteita, on etenkin Toholammilla ja Juurikkajarven seudussa.

RAKENNE.JA STILA'I'IGRAFJA Kerroksisuus ja liuskeisuus noudattavat yleisesti koko alueella sanraa suuntaa. Yystyja kaateita on eniten. Loivakaateista kerroksisuutta on havaittu ainoastaan Sievin kartta-alueen etelareunassa Katiskajiirvellii. Siella rrauvakkaliuske on vaakasuorassa asennossa. Transverssiliuskeisuutta ei alueella juuri navtu olevan. Grauvakkaliuskeiden liuskeisuus tosin on niiii heikkoa. ettei ehkii aina ole voitu havaita mahdollista transverssiliuskeisuutta. Ainoa paikka, missu situ karttaan merkittyjen kulku- ja kaadehavaintojen mukaan voisi olla, on Toholammilla Kotajarven seutu. Varsinaisia poimuakselinsuuntia on koko alueelta initattu vain muutama. joten niiden varaan ei voi rakentaa juuri mitiian. Venvmaa on rnitattu missii se suinkin on ka,vnvt piiinsa. Sikiili kun se edustaa paupoimutuksen akselisuuntaa, nu` ttiiii akselisuunta loivakaateiselta ja inutkittelevalta. Liuskevvohykkeiden suunnat ovat kovin mutkittelevia ja seuraavat paapoimutuksen todennakdisen akselisuunnan mutkittelua. I' hdottomastr m'iariavaa akselin suuntaa ei alueelta voi todeta. Vaikka niuun suuntaisiakin loivakaateisia venvmia on todettu, crottuu jonkinlainen venvmien luodekaakkotendenssi. Akselikaateen vaihtelut navttavat olevan paikallisia sikali kuin akseli- ja venvmasuuntien mittauksista voidaan paiitella. Selvia kulminaatio- ja depressiokohtia ei voi m rarittaa. Alitattuihin venvmasuuntiin saattaa sisiiltvii transverssipoinrutuksen akselisuuntia. Rakenteeltaan ovat liuskevvdhvkkeet tietvsti svnkliineja ja antikliinejaj vaikka suoranaisia todisteita, kuten esim. kerrostutnispoh,jan suuntia, on alueelta saatu initatuksi vain muutama. Harvan paljastumaverkon takia niiden tehokas hvviiksikavttd j iii vahiiiseksi. Liuskevvhhvke, joka Sievin asemaseuduu itapuolelta jatkuu etelaanpain tunnetaan Ylivieskan karttaalueelta svnkliininii. Samoin navttaa svnkliinilta migmatiittinen liuskevydhvke Nivalan Karvoskylan seudussa. Nimd paatelmiit perustuvat Ylivieskan ja Haapaveden karttalehtialueiden liuskekivien stratigrafiaan, silly molemmat inainitut liuskevvdhykkeet ovat niiden suoranaista jatketta. Tosin Sievin vvdhvkkeen kummallakin puoiella on porfyriitteju, jotka kerrossarjassa ovat nuorimpia. Vydhykkeen keskuksessa on kuitenkin agglomeraattiliuske, joka jatkuu Raution liuskevvdhvkkeen keskiosana ~livieskan