Yliopistonlehtori Eeva Kuusela, Itä-Suomen yliopisto



Samankaltaiset tiedostot
Itä-Suomen Yliopiston laidunkoeohjeet. 1. Laidunkasvikoe. Kesto: Perustetaan 2010 seurataan 2011 ja 2012

Taloudellisesti ja ekologisesti kestävät laidunkasvit ja käytännöt Virnalaidunkoe ja monivuotinen laidunkasvikoe

Tutkimussuunnitelma - Taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpi laiduntamisjärjestelmä

TULOKSIA JA KOKEMUKSIA LAIDUNKOKEISTA JA ZEOLIITISTA EEVA KUUSELA, ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO. (Kuva Mikaela Mughal)

Metsälaitumien ja luonnonsuojelualueiden hyödyntäminen nautojen ruokinnassa. Päivi Jokinen ProAgria Pohjois-Karjala/ Maa- ja kotitalousnaiset

Emolehmien metsälaidunnuksen vaikutus maaperään, kasvillisuuteen ja hyönteisiin

Alus- ja kerääjäkasvit pellon kasvukuntoa parantamaan. VYR viljelijäseminaari Hannu Känkänen

Ympäristösopimukset:

Havaintokoeseminaari Kaisa Matilainen ProAgria Pohjois-Karjala p

Laiduntaminen luonnonmukaisessa tuotannossa. Eeva Kuusela Yliopistonlehtori Itä-Suomen Yliopisto

Yhteenveto sisäloistutkimuksesta

Havaintokoe 2010 Kevätvehnän aluskasvikoe 1 (Vihti)

Metsälaidunten sieni- ja sammallajisto. Kaisa Tervonen

Syysrypsikooste Pellot tuottamaan -hanke. Joensuu: Ti klo 9-15 Pasi Hartikainen, ProAgria Pohjois-Karjala

Syysrypsikooste Luomuviljelijäkokemusten vaihto-päivä. Joensuu: Ti klo 9-15 Pasi Hartikainen, ProAgria Pohjois-Karjala

Vaihtoehtoisia valkuaiskasveja rehuntuotantoon. Kaisa Matilainen ProAgria Pohjois-Karjala p

Puustoisten perinneympäristöjen kasvillisuudesta

Lohkokohtainen nurmen sato Apilanurmisäilörehu Nurmen täydennyskylvö

Palkokasvien viljelyn pullonkaulat viljelyn haasteita

Kerääjäkasvit luomutilan ravinnehuollossa

Ravinne ja lannoitusasiaa. Tapio Salo MTT

Kerääjäkasvikokeiden yhteenveto vuodelta 2016

Calciprill-kalkki - vaikutus maan happamuuteen ja satoon ohralla ja timoteinurmella kasvukaudella 2013

Apila ontuu kasvukaudessa vain kerran niitetyissä nurmissa. Kokeen tarkoitus ja toteutus

Valkuaisomavaraisuutta palkokasveja viljelemällä

Kasvukauden kokemuksia kerääjäkasvien kenttäkokeista

Herne säilörehun raaka-aineena

Viherlannoitus vihannesten viljelykierrossa

TOIMIVIA RATKAISUJA NAUTAKARJATILOJEN LUOMULAITUMILLA

Kokemuksia aluskasvien käytöstä Raha-hankkeen tiloilta

Yksivuotiset seosrehukasvustot

Laiduntaminen - syönti ja maittavuus

Pellon pinnan liukoisesta fosforista. valtaosa lähtee kevättulvien mukana

Kerääjäkasvit. Ympäristöneuvonnan neuvottelupäivät Hannu Känkänen, Luke

Kerääjäkasvikokeiden yhteenveto vuodelta 2017

Nurmen sadontuottokyvyn ylläpito kannattaa

Nurmipalkokasveja viljelyyn ja laidunnukseen Pohjois-Pohjanmaalle

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa

Kerääjäkasvien rehuntuotantopotentiaali

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä

Aihe: Kriteeristö luonnonlaidunlihan tuotannolle Suomessa Saate: Kommenttipyyntö ehdotuksesta luonnonlaidunlihan tuotannon kriteereiksi

Nurmen perustaminen. Anu Ellä & Jarkko Storberg. Valtakunnallinen huippuasiantuntija, nurmi ProAgria Länsi-Suomi

Nurmen täydentäminen osaksi nurmenhoitoa. Kokeen tarkoitus ja toteutus

Luonnonhoitopellot. Luonnonhoitopellot. Monivuotiset nurmipeitteiset luonnonhoitopellot Riistapellot Maisemapellot Niittykasvien luonnonhoitopellot

Nurmen perustaminen ja lannoitus

Kerääjäkasvikokeiden yhteenveto vuodelta 2018

Märehtijä. Väkirehumäärän lisäämisen vaikutus pötsin ph-tasoon laiduntavilla lehmillä Karkearehun käyttäjä Ruoansulatus.

Ohran viljely 5,5 ha 3800 kg/ha Käyttö karjan rehuksi omalla tilalla 860 kg ka, 11 MJ/kg ka

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä

Onko kerääjäkasvin lajikkeella merkitystä? Lajikekokeet Uudenmaan maatiloilla 2016

TUOVA Tuottavaa valkuaista hanke

Myllyvehnän lannoitus AK

Ympäristökorvausjärjestelmän hyödyntäminen

Luke Mikkelin nurmikokeet 2018

Porolaidunten mallittaminen metsikkötunnusten avulla

Raisioagro. Nurmiopas 2014

Ympäristökorvausjärjestelmän hyödyntäminen

Kerääjäkasvikokemuksia

Maisemanhoito laiduntamalla Käytännöt ja rahoitus. Eeva Puustjärvi Maisema- ja ympäristöasiantuntija Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaiset

Sinimailasen viljely viljelijän kokemuksia

LAIDUNTAMINEN OSANA HEVOSEN JA LAITUMEN HOITOA Luonnonlaitumet. Markku Saastamoinen MTT hevostutkimus

Henrik Jensen Pihvikarjankasva4ajien lii4o ry

Reservikalium lannoituksen suunnittelussa

Nurmituotanto tarkasteluun EuroMaito-hankkeen pilottiloilla

Syysrapsia Ruukissa. Miika Hartikainen, MTT Ruukki

Eläinten hyvinvointikorvaus. Naudat

Hautomokuori orgaanisena maanparannusaineena

Kerääjäkasvit suorakylvössä

Karjanlannan syyslevitys typen näkökulmasta

Aluskasvien mahdollisuudet luomuviljan rikkakasveja vastaan

Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta. Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan

Ruokonadasta ja koiranheinästä kasvaa pitkäkestoinen nurmi

Seosrehujen sato- ja valkuaispotentiaali Kainuussa/ Kainuun valkuaisrehu hanke

Palkokasvien vaikutus maahan. Markku Yli-Halla

Mustialan kokemukset v Jukka Korhonen

Kuminan perustaminen suojakasviin

RaHa-hanke. Kerääjäkasvin avulla kasvipeitteisyyttä ja ravinteet talteen. Luomupäivä Tampere

Nurmien fosforilannoitus

LUMO ja PEBI korvausta maisemanhoidosta

Kerääjäkasvit ravinteiden sitojina, lisähyötynä rehua ja bioenergiaa

LAMPAIDEN SYYSLAIDUNTAMINEN

Kokemuksia sinimailasen viljelystä. Marko Mäki-Arvela Maidontuottaja Uusikaupunki Toimittanut Jukka Rajala

TULEVA YMPÄRISTÖKORVAUSJÄRJESTELMÄ Tukimahdollisuudet metsässä

Lisälannoitus kasvukaudella

Satoisat lajikkeet tarvitsevat riittävästi ravinteita tuottaakseen runsaan ja hyvälaatuisen sadon!

Rantavyöhykkeen kasvillisuuden seuranta

Herneen ja härkäpavun mahdollisuudet. Kasvua Pellosta, Joensuu Tero Tolvanen ProAgria

Rahjan tila. Kohti hiilineutraalia maidontuotantoa

Rantaniityt ja niiden hoito laiduntaen. Ympäristökuiskaaja koulutus Tornio Marika Niemelä, MTT

Maatalousluonnon monimuotoisuus- ja maisemanhoitosopimukset - kohteet ja niiden hoito

Nurmirehujen tuotantokustannuksiin vaikuttavat tekijät

Miten Pohjois-Suomen maidontuottajia kannustetaan tuloksiin. Mikko J. Korhonen Valio

HÄÄVI Härkää sarvista Laidunnus luonnon ja maiseman hoidossa

Viherlannoitus ja aluskasvit kokeissa ja käytännössä

Kokemuksia luomutuotantoon siirtymisestä - keinoja viljelyn tueksi. Yleiskatsaus luomun tilanteeseen

Lannoittamalla kestävää ja kannattavaa viljelyä. Anne Kerminen

Maitotilan resurssitehokkuus

Perinnebiotooppien ekosysteemipalvelut ja tukea niiden päivitysinventoinnille. Janne Heliölä, SYKE MATO-seminaari, Säätytalo 15.2.

Kokoviljan viljely ja käyttö lypsylehmillä

Lampaat luomussa. Rokua Anna-Leena Vierimaa Luomutuotannon asiantuntija ProAgria Oulu/YmpäristöAgro II

Transkriptio:

Laidunkokeet: - Reunalaidunkoe - Nautojen yökäyttäytyminen reunalaitumella - Metsälaidunkoe - Yksivuotiset ruisvirnalaitumet luomussa - Palkokasvit laidunkasveina Eläinkokeet: D-vitamiinikartoitus Zeoliitti poikimahalvausten ehkäisyssä Yliopistonlehtori Eeva Kuusela, Itä-Suomen yliopisto

Tavoitteena selvittää rehevöityykö metsälaidun ja köyhtyykö sen kasvilajisto, kun se rajataan samaan laidunlohkoon nurmipellon kanssa Mukana 18 karjatilaa (lisäksi vertailukohteita, kuten perinnebiotooppeja ja talousmetsiä) Reunalaidunkoe (18 tilaa) Itä-Suomen yliopisto: Tuomo Takala, Jasmiina Haverinen ja Eeva Kuusela ProAgria Pohjois-Karjala, maa- ja kotitalousnaiset: Päivi Jokinen

Miksi reunalaitumia laidunnetaan? Etenkin talon lähellä lähimaisemassa halutaan säilyttää avoin puistomainen maisema Alue on ollut aina laidunnettuna eikä perinnettä haluta katkaista Puusto toimii suojametsänä osana peltolaidunta (eläinten hyvinvointi näkökulma) Karja hoitaa vesakon raivaustyön

Reunalaidun (A) Perinnebiotooppi (C) Metsätalousmaa (B)

Reunalaidunkoe, menetelmät Kasvillisuusselvitys ruutukehikon avulla (50 cm x 50 cm) - määritettiin jokainen kasvilaji ja arvioitiin peittävyys Puuston peittävyys Maaperänäytteet (ylin 15 cm)

Reunalaidunkoe: Havainnot ja tulokset Kaikkiaan talousmetsästä ja reunalaitumelta löytyi yhteensä 138 putkilokasvilajia, lisäksi määritettiin sammalet Lajisto oli laidunnetuilla alueilla ja metsässä selvästi erilainen Perinnebiotoopin ja reunalaitumen kasviyhteisö ei eronnut toisistaan, lajimäärissä eroja Lajimäärät (kpl) 45 40 41 35 30 25 20 15 10 5 30 23 0 Reunalaidun Talousmetsä Perinnebiotooppi

Reunalaidunkoe: Havainnot ja tulokset Kuva 2. Pintamaan keskimääräiset liukoisten ravinteiden määrät (mg/l) reunalaitumilla ja talousmetsissä. Pellon ravinnetasot erosivat talousmetsän ja reunalaitumen ravinnetasoista. Maan ravinnetasot olivat korkeampia reunalaitumilla vrt. talousmetsässä, mutta vaihtelu oli suurta. Johtokyvyn, ph:n ja kaliumin pitoisuus erosi tilastollisesti merkitsevästi -> ravinteita on reunalaitumilla kasvien saatavilla enemmän kuin talousmetsässä.

Reunalaidunkokeen johtopäätelmät Kasvillisuuden ja maaperäominaisuuksien vaihtelu reunalaitumien välillä ja sisällä oli suurta: oli kasvillisuudeltaan monimuotoisia ja köyhiä kohteita - osa kohteista oli rehevöityneitä ja osa ei Kun reunalaidun laidunnetaan samassa nurmipellon kanssa, on kasvilajisto selvästi erilainen kuin talousmetsässä ovat lajimäärät alhaisempia kuin perinnebiotoopeilla ravinteita kulkeutuu pellolta reunalaitumelle aiheuttaen yleensä sen, että muutamat vahvat kilpailijat runsastuvat ja se vähentää lajirunsautta talousmetsää korkeampi ph lisää lajimääriä reunalaitumella -> Reunalaitumella on oma kasviyhteisö, joka on samankaltainen kuin perinnebiotoopilla. Ne erottuvat selvästi talousmetsän kasviyhteisöstä. Luonnon monimuotoisuudelle paras vaihtoehto on kuitenkin laiduntaa metsälaidun omana aitauksenaan, jos se laiduntavien eläinten vaatimukset huomioiden on mahdollista

Nautojen yökäyttäytyminen reunalaitumella (3 tilaa) Itä-Suomen yliopisto: Sari Kajava ja Eeva Kuusela Tavoitteet Selvittää nautojen käyttäytymistä reunalaidunkokeessa yöaikaan Menetelmät Suoraseuranta 20.-21.7.2010 klo 18.00-06.00 kolmella tilalla: lypsylehmät, emolehmät ja hiehot Kaksi vuotta laidunnettu talousmetsä

Nautojen yökäyttäytyminen: Johtopäätelmät Käyttäytymisseuranta havainnollisti sen, että naudat viettävät mielellään ison osan ajasta metsässä Varsinaisen yölevon aika oli heinäkuun loppupuolella n. neljä tuntia ajoittuen yön pimeimpään hetkeen (klo 23.00-4.20) Illalla ja aamulla eläimet ruokailivat ahkerasti

Metsälaidunkoe (6 tilaa) Itä-Suomen yliopisto : Tuomo Takala ja Eeva Kuusela ProAgria Pohjois-Karjala, maa- ja kotitalousnaiset: Päivi Jokinen Tavoitteet selvitetään kasvillisuuden muutosta metsätalousmaalla laidunnuksen alkaessa pitkän tauon jälkeen miten nopeasti talousmetsästä tulee metsälaidun Kaksi vuotta laidunnettu talousmetsä

Metsälaidunkoe Verrataan toisiinsa 1) pitkään laiduntamatta ollutta metsää, joka laidunnettiin kaksi laidunkautta & 2) metsätalousmaata Mukana 5 tilaa ja 6 koetta. Kuvassa on pitkään laiduntamatta ollut alue.

Metsälaidunkoe Aikataulu 2010: perustettiin koealat, kasvillisuusselvitykset ennen kuin laidunnus alkaa 2011: laidunnus alkoi pitkään laiduntamattomilla olevilla alueilla 2012: kasvillisuusselvitykset, kun aluetta oli laidunnettu kaksi kesää

Metsälaidunkoe: Havainnot ja tulokset 2 vuotta laidunnettu ja pitkään laidunnettu

Metsälaidunkoe, havainnot, tulokset ja johtopäätelmä Kahden vuoden laidunnuksen jälkeen maisema muuttui nopeasti paljaan maan määrä lisääntyi putkilokasvilajisto ei muuttunut, lajimäärät laskivat jokaisella laitumella (tosin ei tilastollisesti merkitsevästi) yleisempien kasvilajien (mustikka ja puolukka) runsaudet vähenivät, kaikkien lajien peittävyys väheni lajikoostumukset eivät muuttuneet sammalten lajimäärät vaihteli täysin satunnaisesti -> maisema monipuolistuu -> lajimäärä laskivat hieman (ei tilastollisesti), koska laidunnus on talousmetsän lajistolle aivan uusi häiriö - milloin lajimäärä alkaa kasvamaan ja miten se tapahtuu: tuleeko uusia lajeja ulkopuolelta, säilyykö entinen lajisto, muuttuuko lajien runsaussuhteet? -> 2 vuoden jälkeen ovat vielä laidunnettuja talousmetsiä

Yksivuotiset ruisvirnalaitumet vaihtoehtona luomussa (6 tilaa) Itä-Suomen yliopisto: Eeva Kuusela, Sanna Kykkänen Tarkoitus ja toteutus Selvittää yksivuotisen laitumen soveltuvuutta luomutuotantoon korvaamaan huonokasvuista monivuotista laidunta ja tuomaan tarpeellisen välivuoden apilakiertoihin Koealat kynnettiin vanhasta nurmesta ja kylvettiin useimmilla kokeeseen osallistuvilla tiloilla kesäkuun alkupäivinä, jolloin alkukasvukautta ja kevätkosteutta oli menetetty (Siemenseos oli: ruisvirna (Hungvillosa) 30 kg/ha, italianraiheinä (Fabio) 12 kg/ha, kaura (ruis yhdellä tilalla) 80 kg/ha) Kasvukausi 2010 oli erityisen kuiva - tilat laidunsivat koelaitumet 2-5 kertaa

Luomulypsykarjatila, kasvukausi 2010 Elokuun loppupuolella kasvustojen kuivaainesadon virnapitoisuus oli keskimäärin 61%, vaihdellen välillä 21-99%, 2500 2000 Kylvö 2.6. HtMr, m Kasvikoostumus 23.7. Kasvikoostumus 20.8. 1500 1000 Virna Kaura + heinä Virna heinä + (kaura) 500 Rikat Rikat 0 8.7. 23.7. 30.7. 13.8. 20.8. Emolehmätila, kasvukausi 2010 2500 2000 1500 1000 500 Kylvö 2.6. He, rm Kasvikoostumus 15.7. Virna Kaura + heinä Rikat Kasvikoostumus 17.8. Virna Kaura + heinä Rikat 0 15.7. 17.8. 17

Yksivuotinen ruisvirna-italianraiheinävilja -laidunseos kannattaa kylvää aikaisin ja laiduntaa toistuvasti, jolloin siitä saadaan suurin hyöty Perustuttuaan kestää hyvin kuivuutta sekä myös toistuvaa laiduntamista ja riittävän tiheä laidunnus turvaa ruisvirnan hyvän ruokinnallisen laadun ja sopii hyvin italianraiheinälle (joka tässä tilakokeessa kärsi ruisvirnaa enemmän kasvukauden 2010 poikkeuksellisesta kuivuudesta.) Yksivuotiset ruisvirnalaitumet: Johtopäätelmät

Itä-Suomen yliopisto: Eeva Kuusela Tarkoitus ja toteutus Palkokasvit laidunkasveina (4 tilaa) Selvittää palkokasvien soveltuvuutta laidunseoksiin sekä lannoituksen vaikutusta satoisuuteen ja kasvikoostumukseen Kaksi lannoitekäsittelyä (suositusten mukainen lannoitus ja ei lannoitusta) sekä kaksi siemenseosta (palko-heinäkasviseos ja heinäkasviseos), kesto 2010-2013 Typpeä sitovina palkokasveina valkoapila sekä keltamaite, joka sietää: kuivuutta, korkeaa sekä matalaa ph:ta, tiivistä maata, kaltevaa pintaa, karua maata, vettymistä ja laiduntamista, mutta kärsii varjostamisesta ja ylilaiduntamisesta. Keltamaitteen kondensoituneet tanniinit suojaavat valkuaista pötsihajotukselta, estävät puhaltumista sekä torjuvat sisäloisia

Palkokasvikoe, havainnot ja tulokset Samoilla perusohjeilla muotoutui erilaiset kasvustot johtuen perustamiskäytänteistä (erot lannoituksessa), koealojen maalajeista ja pinnanmuodoista sekä ennen kaikkea laiduntamisen toteuttamisesta Oli yllättävää, kuinka vähän (0-20%) lannoitus tai siemenseos vaikuttivat kullakin tilalla ennen laidunnusta mitatun tarjolla olevan laidunrehun määrään Tilojen kesken oli suuria eroja tarjolla olevassa rehumäärässä, sen hyödyntämisessä sekä kasvikoostumuksen kehittymisessä

Palkokasvikoe: Havainnot ja tulokset Perustamiskesän (2010) elokuun näytteenotossa kuiva-aineen keltamaitepitoisuus (16,5 %) ja valkoapilapitoisuus (41%) olivat korkeimmat lannoittamattomassa ruudussa tilalla, jolla ei käytetty suojaviljaa Kasvukautena 2011 korkeimmat keltamaitepitoisuudet (9-11 %) saatiin lannoituksesta riippumatta viimeisellä laidunkerralla yllättäen tilalta, jolla oli suurin laidunpaine ja valkoapila-pitoisuus oli korkein kaikilla laidunkerroilla toisen tilan lannoittamattomassa ruudussa (31-37%) Sateisena kasvukautena 2012 valkoapilan pitoisuus oli korkein (25%) samalla tilalla kuin edellisenä kesänä, mutta valkoapila oli käytännössä hävinnyt tilalta, jolla matalin laidunpaine ja pohjoisin sijainti, korkein keltamaitepitoisuus (2,5 %) saavutettiin karussa ylärinteessä sijaitsevassa lannoittamattomassa ruudussa

Palkokasvikoe, Johtopäätelmät Laitumen hyödyntämisessä sopiva laidunpaine on avainasia: liian voimakas ja tiheä laiduntaminen heikentää jälkikasvua ja liian kevyt ja harva laiduntaminen heikentää laidunrehun laatua ja syödyn laidunrehun osuutta Molemmat sekä valkoapila että keltamaite kärsivät varjostuksesta, jos laidunnettiin vasta säilörehuasteella Suomen oloihin sopiva keltamaitteen viljelytekniikka vaatii vielä tutkimusta

Itä-Suomen yliopisto: Eeva Kuusela, Mikaela Mughal Lyhytaikaisen ulkoilun vaikutus lehmien D-vitamiinistatukseen Kokeen tarkoitus ja toteutus Maaningan tutkimusasemalla toteutetussa pilottikokeessa oli tarkoitus kartoittaa eläinten sisäruokintakauden jälkeistä D-vitamiini-tasoa keväällä sekä selvitettiin lyhytkestoisen (kolme kertaa viikossa 1,5 tuntia kerrallaan) kesäulkoilun vaikutusta pihattolehmien D-vitamiinistatukseen Koe-eläimiltä (23 yksilöä) otettiin verinäyte häntälaskimosta ennen laidunkauden alkua (24.4.2012) ja sen lopussa (29.8.2012) ja näytteet analysoitiin Itä-Suomen yliopistossa sekä Tanskassa Århusin yliopistossa

D-vitamiinia luontaisesti auringosta Sääolot vaikuttavat Ei tiedetä, miten pitkälle eläimen kesällä kertyneet D-vitamiinivarastot riittävät, eikä miten kauan rehujen D-vitamiinit säilyvät. Eeva Kuusela, Itä-Suomen yliopisto

D-vitamiinikoe: Havainnot, tulokset ja johtopäätökset Lehmien D3-taso oli sisäruokintakauden jälkeen alhainen, vaikka eläimet olivat saaneet tavanomaisen D-vitamiinilisän Lyhytkestoinen ulkoilu sateisena kesänä 2012 kohotti D3- vitamiinistatusta vain hieman, vaikka ulkoilutus oli sijoitettu lähelle keskipäivää, jolloin säteily on voimakkainta, joten kokeen perusteella suositellaan lehmien päivittäistä ja pidempikestoista ulkoilutusta tai osittaislaidunnus Lehmäyksilöiden väliset erot olivat suuret, mutta useimmilla lehmillä taso oli kuitenkin alle tavoitearvon keväällä sekä vielä kesän jälkeenkin ja joillakin yksilöillä arvo alitti puutosrajan Ruokintasuositusten D-vitamiinimäärän riittävyyden arvioinnille näyttäisikin olevan tarvetta, mutta yleistettävien tuloksien saamiseksi tarvittaisiin laajempaa tutkimusta.

X-Zelitin vaikutus poikimahalvauksen esiintymiseen (5 -tilaa) Itä-Suomen yliopisto: Eeva Kuusela, Saara Seppänen Tarkoitus ja toteutus selvittää, vaikuttaako kaupallisen X-Zelitin syöttö poikimahalvauksen esiintyvyyteen pohjoiskarjalaisilla maitotiloilla ja millaisena viljelijät kokevat valmisteen käytön Koelehmät (30) olivat kolmatta tai sitä useampaa kertaa poikivia ns. riskiryhmän eläimiä, kokeen kesto 6 kk

X-Zelit-koe: Havainnot, tulokset ja johtopäätökset X-Zelit vähensi poikimahalvausten määrää edelliseen vuoteen verrattuna: Kokeen 30 eläimestä kaksi (7 %) sairastui poikimahalvaukseen ja kolme osoitti lievempiä kalsiumpuutoksen oireita, kun edellisvuoden samana ajanjaksona tiloilla poiki samaten 30 riskiryhmän eläintä, joista yhdeksän (30 %) sairastui eläinlääkärin hoitoa vaatineeseen poikimahalvaukseen Kokeessa oireilleet eläimet poikivat jo neljännen tai sitä useamman kerran, valmiste maistui huonosti neljälle, joista kahdella esiintyi oireita, yksi oieilleista ennätti syömään valmistetta vain kuusi päivää ennen poikimista ja kolme oli aiemmin sairastunut poikimahalvaukseen X-Zelit valmistetta voi suositella korkean riskiryhmän eläimille, ellei muilla ruokinnallisilla seikoilla ole päästy toivottuihin tuloksiin, joskin haasteena on valmisteen saanti ja halutun syöntimäärän ja ajan toteuttaminen

KIITOS! Kiitos yhteistyöstä!