Sisällysluettelo Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa... 2 Sessio I:... 2 1. Näkemyksiä nykyopettajuudesta yliopistossa... 2 2. Osaamisen ja opettajuuden kehittäminen yliopistopedagogisen koulutuksen tuella... 3 3. LES teaching more learning pedagoginen kampanja teknillisten tieteiden opettajille 4 Sessio II:... 5 1. Tukea yliopisto-opettajalle yhteisöllinen opetuksen kehittämismalli... 5 2. Yliopisto-opetuksen tieto- ja viestinäteknologinen kehittäminen opettajien yhteistyötä ja vuorovaikutusta edistävänä tekijänä... 6 3. Englanniksi opettamisen ihanuus ja kamaluus... 7 4. Kriittinen ajattelu, metakritiikki ja pedagoginen toiminta... 8 Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa 1/9
Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa Sessio(t): 2 Puheenjohtaja: Jani Ursin PedaForum -päivät 17. 18.8.2016, Jyväskylä Sessio I: 1. Näkemyksiä nykyopettajuudesta yliopistossa Jussi Myllärniemi, Pasi Hellsten, Nina Helander Tampereen teknillinen yliopisto, Tiedonhallinnan ja logistiikan laitos Tarkastelemme, mitä on opettajan työ yliopistossa nyt ja miten se muuttuu tulevaisuudessa. Pohdimme, miten opettaja yhdistää tutkimuksen, opetuksen sekä hallinnollisen työn oppimistuloksia unohtamatta. Aihe on ajankohtainen Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY): koetaan, että opetusta ei arvosteta, opettajan vaatimukset ovat muuttuneet ja kehitystyölle/kehittymiselle ei ole aikaa. Samanaikaisesti pitäisi varmistaa, että oppimistulokset pysyvät kiitettävinä. TTY:lla on pohdittu opettajuutta yliopistoissa erityisesti vuosina 2015 ja 2016. Työpajatyöskentelyn tuloksena on mallinnettu, mitä opettajan työ sisältää (opetustyö, tutkimus sekä hallinnollinen työ huomioiden). Hyödynnämme näitä tuloksia yhdistettynä esiintyjien yli 30 vuoden opetuskokemukseen yliopisto-opetuksessa. Opettajan työtä yliopistossa leimaa kompleksisuus, sirpaleisuus ja kiire. Opettaja toimii opetusministeriön, ja sen valtuuttamana hallinnon, liike-elämän ja sen vaatimusten ja toiveiden sekä opiskelijoiden toivomusten ristipaineessa. Tästä huolimatta opettajilla on halu kehittää itseään ja taata mahdollisimman hyvät oppimistulokset opiskelijoille sekä myös noudattaa heille asetettuja sääntöjä. Käymme esityksessämme läpi opettajan työtä TTY:lla sekä listaamme omia kokemuksiamme opettamisesta. Tarkastelemme uusien teknologioiden mukanaan tuomia oppimisen ja tekemisen haasteita. Nykyopettajalta vaaditaan innostuneisuutta, innovatiivisuutta, mutta myös itsekkyyttä. Parhaassa tapauksessa tekninen osaaminen yhdistyy pedagogiseen taitoon ja kokonaisuutta sävyttää halu kokeilla uusia ideoita. Esitys on rakennettu keskustelun varaan, joten toivomme osallistujilta aktiivista otetta. Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa 2/9
Yliopisto-opettajuus, opetustyö, opettajan toimintaympäristö 2. Osaamisen ja opettajuuden kehittäminen yliopistopedagogisen koulutuksen tuella Maija Lampinen, Maire Syrjäkari, Miia Leppänen, Markus Torkkeli Aalto-yliopisto Aalto-yliopistossa urapoluille nimitetyiltä odotetaan osaamisen kehittämistä. He voivat kehittää opettajuuttaan ja osaamistaan pedagogisessa koulutuksessa, johon osallistuu 400 henkilöä vuosittain. Saadaksemme tietoa tarpeista ja odotuksista teimme henkilöstökyselyn. Tavoitteena oli kerätä tietoa pedagogisen koulutuksen, sisältöjen ja toteutusmuotojen kehittämiseen. Lisäksi tietoa voidaan hyödyntää yliopiston opetushenkilöstön osaamisen kehittämisen linjausten suunnittelussa. Kysely toteutettiin keväällä 2016 ja se lähetettiin Aalto-yliopiston kouluissa sähköpostitse erilaisten sähköpostilistojen kautta mm. professoreille, ohjelmajohtajille, lehtoreille ja opintohallinnon henkilöstölle. Kysely oli sekä englannin- että suomenkielinen. Kyselyyn vastasi noin 200 henkilöä. Vastaukset analysoidaan kevään aikana ja tietoja hyödynnetään koulutustarjonnan 2017 suunnittelussa. Koulutustarjonnasta tiedotetaan kesäkuun alussa. Tulokset ovat alustavia. Vastaajista yli 150 on professoreita tai lehtoreita. Se kuvaa kiinnostusta asiaan ja halua vaikuttaa. Yli puolet vastaajista on osallistunut Aalto-yliopiston pedagogiseen koulutukseen, noin 10 % ei ole osallistunut minkäänlaiseen pedagogiseen koulutukseen. Alustavien tulosten mukaan vastaajat pitävät tärkeänä pedagogisessa koulutuksessa: keskustelua ja kokemusten vaihtoa eri alojen opettajien kanssa ja koulutuksen käytännönläheisyyttä. Opetustyön kannalta tärkeäksi koettiin kollegoiden tuki ja pedagoginen koulutus. Kysyttäessä, mikä olisi sopiva määrä pedagogista koulutusta eri henkilöstöryhmille, vastaajista yli puolet arvioi lehtoreille/yliopisto-opettajille sen olevan 25 op tai enemmän ja professoreille 25 op. Toteutusmuodoista tärkeimpänä pidettiin opetusharjoittelua. Myös nykymuotoista vuorovaikutteista opetusta ryhmässä pidettiin tärkeänä. Lisäksi toivottiin valmennustyyppistä tukea. Sen sijaan itsenäistä työskentelyä, tenttiä tai essee-tyyppistä suoritusta ei pidetty tärkeänä. Vastaajien mukaan koulutus on tukenut opettajuutta ja opetusosaamista mm. antamalla varmuutta opetukseen ja välineitä opetuksen kehittämiseen. Erityisesti pedagogisen koulutuksen mahdollistama vertaistuki ja verkostot koetaan hyödyllisiksi ideoiden ja oman jaksamisen näkökulmista. Näyttää siltä, että aineisto antaa Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa 3/9
monipuolista tietoa siitä, miten voimme edelleen tukea opetushenkilöstömme osaamista ja opettajuutta. Opettajuus, opetusosaaminen, yliopistopedagoginen koulutus 3. LES teaching more learning pedagoginen kampanja teknillisten tieteiden opettajille Johanna Naukkarinen Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Opintopalvelut LES teaching more learning oli opettajien tueksi suunniteltu kampanja. Sen tavoite oli herättää pohtimaan oppimiseen ja opettamiseen liittyviä faktoja ja tarjota apua niiden huomiointiin opetuksessa. Kampanja syntyi tarpeeseen nostaa henkilökunnan pedagogista tietoisuutta ja kiinnostusta. Kohderyhmä koostui tekniikan alan opettajista, joilla ei juurikaan ollut pedagogista koulutusta. Opettajien oli havaittu karttavan luentoja, joten toteutukseen kaivattiin uutta ja joustavaa lähestymistapaa. Kymmenen viikon kampanja toteutettiin keväällä 2016. Jokaisen viikon aluksi opettajat saivat sähköpostin, jossa kysyttiin Oletko tullut ajatelleeksi, että...? Viestissä oli myös linkki videoituun tietoiskuun aiheesta. Lisäksi päivystävä pedagogi odotteli viikoittain juttukumppaneita kanssaan aamukahville keskustelemaan viikon teemasta tai muusta opetukseen liittyvästä asiasta. Kampanjan päätteeksi kerättiin tietoja osallistujien kokemuksista sekä lähestymistavan ja materiaalien toimivuudesta. Kampanja tarjosi opettajille ajasta ja paikasta riippumattoman tavan tutustua yliopistopedagogisiin peruskysymyksiin sekä liittyä opettamisesta ja oppimisesta käytävään yhteisölliseen keskusteluun. Materiaalit laadittiin juuri tiettyä kohderyhmää ajatellen, joten myös käsitteellinen kynnys oli mahdollisimman matala. Tätä abstraktia kirjoitettaessa kampanja on edennyt toiselle viikolleen, joten lopullista tietoa kampanjan vaikutuksista on luvassa vasta syksyn Peda-forum-päivillä. Kampanjan myötä syntyi merkittävä määrä monikäyttöistä yliopistopedagogiikkaa käsittelevää videomateriaalia ja kampanja on niin haluttaessa helposti ja resurssitehokkaasti uusittavissa. Videoita voidaan myös jatkossa käyttää esimerkiksi verkkokurssin Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa 4/9
rakentamisessa tai vaikkapa lähikoulutusten materiaalina. Osa teemoista ja materiaaleista sopii myös opiskelutaitojen opettamiseen opiskelijoille. Kampanjan konkreettiset tuotokset voivat siis kantaa hedelmää vielä pitkään kampanjan toteuttamisen jälkeen. Toteutusidea sai alusta saakka schoolin johdon hyväksynnän ja kannatuksen, mikä ilmeni mm. schoolin johtajan henkilökunnalle lähettämästä osallistumiseen kannustavasta viestistä. Kampanja sai alkumetreillään positiivista huomiota myös yliopiston johdolta. Jo tässä vaiheessa voidaan siis ajatella lähestymistavan nostaneen yliopistopedagogiikan näkyvyyttä akateemisen johtamisen prosesseissa ja vahvistaneen osaltaan pedagogista johtamista LUT:ssa. Yliopistopedagogiikka, opettajien koulutus, pedagoginen johtaminen, teknilliset tieteet Sessio II: 1. Tukea yliopisto-opettajalle yhteisöllinen opetuksen kehittämismalli Ulla Klemola, Helena Rasku-Puttonen, Päivikki Jääskelä Jyväskylän yliopisto, eeducation-hanke Yhteisöllinen opetuksen kehittämismalli on Jyväskylän yliopiston tapa tukea yliopistoopetuksen laatua, tutkimusperustaista opetusta ja opettajien pedagogista osaamista. Yliopistojen odotetaan tarjoavan oppijalähtöisiä, joustavia ja ympärivuotisia opiskelumahdollisuuksia, joissa hyödynnetään laajamittaisesti tieto- ja viestintäteknologiaa Kasvavien opetukseen kohdistuvien paineiden keskellä opettajilta odotetaan myös tutkimusjulkaisuja. Moni opettaja kokee jäävänsä yksin vaatimusten keskellä. Yhteisöllinen opetuksen kehittämisen malli etenee kolmella rintamalla. Opetussuunnitelman systemaattinen uudistaminen, opetuksen yhteisöllinen kehittäminen kokeilujen avulla ja kokeilujen raportoinnin tuki muodostavat toisiinsa nivoutuvan prosessin. Esityksessämme avaamme yhteisöllisen opetuksen kehittämismallin osa-alueita. Opetussuunnitelmatyön tukeminen tapahtuu mm. kuukausittaisten avoimien yleisötilaisuuksien ja yksiköiden pedagogisten johtajien verkostoitumisen avulla. Opetuksen yhteisöllinen kehittäminen toteutuu monitieteisessä ryhmätoiminnassa, jota räätälöidään Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa 5/9
vuorovaikutteisesti opettajien tarpeita tunnistaen ja niihin vastaten. Viime vuosina hyödyllisiä tuen muotoja ovat olleet mm. TVT-kummitoiminta sekä opettajilta ja opiskelijoilta kerättävän tutkimustiedon tarjoama apu. Lisäksi järjestetään koko yliopistoyhteisölle asiantuntijaluentoja ja toiminnallisia hyvien käytänteiden jakamisen tilaisuuksia. Opetuskokeilujen raportointia edistää tutkimuskausijärjestelmä, jonka avulla opettaja tai opettajapari saa opetus- ja hallintotehtävistä vapaata aikaa julkaisujen kirjoittamiseen. Lisäksi yliopistossa palkitaan vuosittain kehittäjäopettajia erityisin tunnustuksin.yhteisöllisen opetuksen kehittämismallin kaltaisella toiminnalla yliopistot voivat tukea uudistuvaa oppimisen ja opetuksen kulttuuria, jonka keskiössä on innostunut yliopisto-opettaja. Opettajien hyvinvointi heijastuu opiskelijoihin ja edellytykset hyvinvoivien tulevaisuuden asiantuntijoiden kouluttamiselle kasvavat. Yliopistot, korkeakouluopetus, yhteisöllinen kehittäminen 2. Yliopisto-opetuksen tieto- ja viestinäteknologinen kehittäminen opettajien yhteistyötä ja vuorovaikutusta edistävänä tekijänä Anne Virtanen, Mikko Vesisenaho, Janne Fagerlund Jyväskylän yliopisto, opettajankoulutuslaitos Tutkimuksessa tarkastellaan yhteistyötä ja vuorovaikutusta yliopisto-opetuksen kehittämishankkeissa, joita kehitettiin tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen. Opettajien yksin tekemisen kulttuurin tilalle on alettu vaatia yhteisöllisempiä toimintamuotoja (mm. Jääskelä ym., 2013). Esiselvityksessämme (Vesisenaho ym., 2015) havaitsimmekin, että nämä opetuksen kehittämishankkeet edistivät toimijoidensa yhteistyötä ja vuorovaikutusta monin tavoin. Tässä tutkimuksessa yhteistyötä ja vuorovaikutusta tarkastellaan lähemmin opettajien näkökulmasta. Tarkastelu kohdistetaan 2000-luvun taitojen oppimista ja opettamista kuvaavien viitekehysten (mm. Gordon ym., 2009; P21) mukaisesti kolmelle eri tasolle: yhteistyötä ja vuorovaikutusta tarkastellaan 1) kunkin kehittämishankkeen opettajakollegojen välillä, 2) kehittämishankkeeseen osallistuneiden opettajien omissa yksiköissä ja 3) yksiköiden ulkopuolella. Tutkimuksessa on käytössä kehittämishankkeiden (n=12) itse tuottamat materiaalit, kuten Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa 6/9
hakemukset, esittelyvideot ja loppuraportit sekä tutkimushaastattelut, jotka kerättiin opettajilta (n=20) noin vuosi hankkeen päättymisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan tutkimusmateriaalia on litteroituna lähes 600 sivua. Tässä tutkimuksessa analyysin painopiste on haastatteluaineistoissa. Sisällönanalyysiin pohjautuvat alustavat tulokset osoittavat, että yliopisto-opetuksen tieto- ja viestintäteknologinen kehittäminen edisti opettajien yhteistyötä ja vuorovaikutusta kaikilla tarkastelluilla tasoilla. Vahvinta yhteistyö ja vuorovaikutus olivat kunkin hankkeen sisällä toimineiden opettajien välillä, mutta opetuksen kehittämishankkeeseen liittyvää yhteistyötä ja vuorovaikutusta tapahtui myös kunkin opettajan omassa yksikössä ja jossakin määrin tätä yhteistyötä ja vuorovaikutusta suuntautui myös yksikön ulkopuolelle. Kuvaamme esityksessämme näitä yhteistyön ja vuorovaikutuksen muotoja tarkemmin. Näin ollen tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävä yliopisto-opetus saattaisi tuoda mukanaan kaivattua yhdessä tekemisen kulttuuria yliopistossa opettavien työnkuvaan. Tieto- ja viestintäteknologia, yliopistokoulutus, yhteistyö, vuorovaikutus, opettaja 3. Englanniksi opettamisen ihanuus ja kamaluus Satu Tuomainen Itä-Suomen yliopisto Englanniksi opettaminen lisääntyy jatkuvasti myös Suomen yliopistoissa. Kuinka suomenkielinen opetushenkilöstö kokee englanniksi opettamisen ja sen tuomat mahdollisuudet ja haasteet? Englannin kielellä opettamisella on pitkät perinteet Euroopan yliopistoissa ja lisääntynyt kansainvälisyys on tuonut englanniksi opettamisen myös monille aloille, joilla aikaisemmin on toimittu vain suomeksi. On täten tärkeää tarkastella, kuinka yliopistojen opetushenkilöstö kokee tämän muutoksen. Tutkimuksessa tarkastelun kohteena oli Itä-Suomen yliopiston opetushenkilöstölle suunnattu opintojakso Tukea englanniksi opettamiseen ja sille keväällä 2016 osallistuneet opettajat. Osallistujat edustivat eri tiedekuntia ja laitoksia, osalla oli jo englanninkielistä opetusta ja osalla sitä oli vasta tulossa. Osallistujien käsityksiä englanniksi opettamisesta kartoitettiin kirjallisesti sekä kurssin alussa että lopussa ja nämä tulokset muodostavat tutkimuksen aineiston. Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa 7/9
Tutkimuksessa esiin nousi varsinkin opetushenkilöstön huoli sujuvasta ja selkeästä englannin kielestä opetustilanteissa, sekä kirjoittaessa että puhuessa. Kurssin alkukartoituksessa suullisen viestinnän merkitys korostui osallistujilla ja puhuessa englanniksi haluttiin käyttää tarkkaa ja oikein äännettyä sanastoa. Myös kirjallisissa tilanteissa, kuten kurssi- ja verkkotehtävissä sekä palautteenannossa, opettajat halusivat käyttää englantia monipuolisesti ja tarkasti. Alkukartoituksen perustella räätälöidyn kurssin aikana osallistujat harjoittelivat erilaisia englanninkielisiä opetustilanteita ja niihin liittyviä taitoja pareittain ja pienryhmissä, sekä yhteisten tapaamisten jälkeen yksilötapaamisessa opintojakson opettajan kanssa. Yksilötapaamisessa jokainen osallistuja sai yksilöllistä ohjausta ja palautetta itse valitsemastaan opetustilanteesta. Kurssi ja sille osallistuneiden käsitykset, kokemukset ja kehittyminen kurssin aikana tuovat esiin suomenkielisen opetushenkilöstön huolen omasta asiantuntijuudesta englanniksi opettamisessa. Vaikka yliopistoissa opettavat ovat korkeasti koulutettuja oman alansa asiantuntijoita, yliopistojen linjaukset englanniksi opettamisesta aiheuttavat etukäteen huolta opetuksen sujuvuudesta ja sekä omasta että opiskelijoiden kielitaidosta. Tutkimus näyttää kuitenkin, että tuella ja kielitaidon aktivoinnilla pelkotiloja saadaan vähennettyä ja varsinkin räätälöidyllä yksilöohjauksella opettajia saadaan kannustettua luottamaan omaan osaamiseensa. Englanniksi opettaminen, yliopisto-opetus, ammatillinen kehittyminen 4. Kriittinen ajattelu, metakritiikki ja pedagoginen toiminta Ronny Puustinen Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Esitelmässä tarkastellaan kriittisen ajattelun vinoumia sekä kriittisen argumentaation taustalla piilevien normatiivisten, epistemologisten ja ontologisten sitoumusten tunnistamisen mahdollisuuksia pedagogisessa toiminnassa. Kasvatus kriittisyyteen vaatii väistämättä taustalle johdonmukaisen, tutkitun käsityksen kritiikistä, kriittisestä toimijuudesta ja sen rajoista. On tunnistettava, miten määrittyy kritiikin perusteiden hyväksyttävyys ja mikä ajaa kritiikin ristiriitaiseksi ja epäproduktiiviseksi pedagogisessa toiminnassa. Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa 8/9
Teoreettinen filosofinen käsiteanalyysi. PedaForum -päivät 17. 18.8.2016, Jyväskylä Kriittinen ajattelu tulee nähdä yhtenä kasvatuksen päämääränä, taustaehtona yhteiskunnallisessa osallisuudessa ja humaanin yhteiskunnan tilan luomisessa. Kriittisyys kietoutuu rationaalisuuteen, tietoon ja toimintaan. Autonomisuus edellyttää itsekritiikkiä. Kriittistä toimintaa tutkineet ja problematisoineet filosofit, kuten Bruno Latour ja Jacques Rancière, sekä sosiologit, kuten Luc Boltanski, ovat esittäneet joukon keskeisiä kriittisen ajattelun ja kriittisen toiminnan ongelmia ja heikkouksia. Näihin kriittisen aikuiskasvatuksen teorian on kyettävä vastaamaan välttääkseen kritiikin trivialisoitumisen ja epätieteellistymisen. Teoreetikoiden esittämät huomiot ohjaavat ymmärtämään kriittisen ajattelun ja pedagogisen toiminnan uudella tavalla. Kriittisen ajattelun ja yhteistoiminnan mahdollistamiseksi tarvitaan taustalle johdonmukaisempaa analyysiä ja eksplikointia kritiikin metodologiasta sekä kriittisen argumentaation taustalla piilevien normatiivisten, epistemologisten ja ontologisten sitoumusten tunnistamista. Esitelmä tukee pragmaattisempaa, kontekstisidonnaista, toimivien yksilöiden rationalisointia ja kriittistä kyvykkyyttä korostavaa lähestymistapaa kritiikin ymmärtämiseen ja harjoittamiseen, sekä argumentoi jo esitettyjen teoreettisen jaotteluiden, kuten kriittisen toiminnan jäsentämisen disruptiiviseksi, emansipatoriseksi tai määrittäväksi toiminnaksi, antavan hyvän teoreettisen viitekehyksen ymmärtää kriittistä ajattelua ja argumentaatiota pedagogisissa konteksteissa. Kriittinen ajattelu, metakritiikki, erimielisyys, aikuiskasvatus Teemaryhmä 12: Opettajana yliopistossa 9/9