PERHEVÄKIVALTAA KOKENEIDEN NUORTEN VOIMAANTUMINEN Brandt Jonna Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulu Sosiaalialan koulutusohjelma Sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Brandt, Jonna. Perheväkivaltaa kokeneiden nuorten voimaantuminen. Oulu, syksy 2008. 46 sivua, 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia perheväkivaltaa kokeneiden nuorten voimaantumista. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Oulun Ensi- ja turvakodin kanssa ja tavoitteena oli kehittää väkivaltatyöskentelyä nuorten asiakkaiden kanssa. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Tavoiteena oli kuvata nuorten kokemuksia siitä, mitkä tekijät olivat kannatelleet heitä väkivallan tai sen uhan ollessa läsnä heidän arjessaan. Tutkimukseen haastateltiin kolmea nuorta kesäkuussa 2008. Nuoret olivat Oulun Ensi- ja turvakodin asiakkaita ja he olivat osallistuneet Nuoret Näkyviin projektityöskentelyyn. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan Nuoret Näkyviin projekti oli onnistunut saavuttamaan nuoria voimaannuttavan vaikutuksen. Suojaavina tekijöinä olivat toimineet nuorten hyvät sosiaaliset taidot, vahva suhde toiseen vanhempaan sekä työskentelysuhde projektityöntekijään. Työskentelysuhteessa voimaannuttavaksi kokemukseksi nousi kuulluksi tulemisen kokemus, itsetunnon kohentuminen sekä oman roolin jäsentyminen perheessä. Projetityöskentelyllä oli positiivinen vaikutus nuoren elämänhallintaan ja hyvinvointiin. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat seurantatutkimus siitä, kuinka pysyviä tässä opinnäytetyössä esille tulleet voimaannuttavat tekijät ovat.? Tämän työn aineisto koostui jo itsenäistyvistä nuorista. Erillisenä tutkimuksena olisi hyvä tutkia varhaismurrosikäisten selviytymistä vastaavanlaisessa tilanteessa. Avainsanoja: perheväkivalta, empowerment, nuoret, projektit, kvalitatiivinen tutkimus
ABSTRACT Brandt, Jonna. Empowerment of youngsters who have experienced family violence. Oulu, autum 2008. 46 pages, 4 appendices. Diaconia University of Applied Sciences North, Degree Programme of Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. Bachelor of Social Services. The purpose of the study was to search empowering factors in youngster s life who have experienced family violence. The aim was to collect experiences of empowerment from their every day life, especially of the factors that help them to carry on. The study was made in co-operation with Oulu shelter Finland. The study was a qualitative research. The information was collected by thematic interviews. The interviews were made in June 2008 with three youngsters. These youngsters took part in Nuoret Näkyviin project. Material was analyzed by content analysis. Nuoret Näkyviin project has achieved its empowering effect among the youngsters. Protective factors were good social skills, strong relationship with the other parent and relationship with the project worker. In relationship with the worker the empowering effect based on experience of becoming heard, growth of self esteem and clearing of the one s role in the family. The project have had positive effect on the youngsters control of life and welfare. In the future it should be useful to make a new research on how long the effect of this kind of work is. Because in this research youngsters were becoming independent, it would be meaningful to make a research from the early adolescents and how they survive in the difficult situation at home. Key words: family violence, empowerment, youngsters, projects, qualitative research
SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 VÄKIVALTA JA PERHE... 8 2.1 Lapsen kehityksen riskitekijät... 11 2.2 Lapsen kehitystä suojaavat tekijät... 12 2.3 Turvallisuus ja turvattomuus nuoren elämässä... 12 3 VOIMAANTUMINEN... 14 3.1 Voimaantumisprosessin edellytykset... 15 3.2 Voimaantumisprosessin onnistuminen... 17 4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS... 18 5 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS... 19 5.1 Aineiston keruumenetelmä... 19 5.2 Aineiston käsittely ja analyysimentelmät... 20 5.3 Luotettavuus... 21 5.4 Eettisyys... 22 6 VOIMAANTUMISPROSESSIIN VAIKUTTANEET TEKIJÄT... 24 6.1 Nuoren omat ominaisuudet... 24 6.2 Perheen sisäiset tekijät... 25 6.3 Ulkopuolisen verkoston toiminta... 26 7 JOHTOPÄÄTÖKSET... 31 8 POHDINTA... 32 LÄHTEET... 36 LIITTEET... 40 LIITE 1: Sopimus opinnäytetyöyhteistyöstä... 40 LIITE 2: Haastattelulupa nuoren huoltajalta... 42 LIITE 3: Haastattelun teemoitus (tutkijan versio)... 44 LIITE 4: Haastattelun teemoitus (haastateltavan versio)... 46
1 JOHDANTO Opinnäytetyön aiheena on perheväkivaltaa kokeneiden nuorten voimaantumiskokemukset. Opinnäytetyön keskittyy nuoriin väkivaltatyöskentelyssä, tarkoituksenaan tuoda heidät näkyvämmiksi. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Oulun Ensi- ja turvakodin kanssa. Opinnäytetyön aihe valikoitui heidän tarpeensa mukaisesti. Tarkoituksena on kartoittaa tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet voimaannuttavasti uoren elämään sekä arjessa että projektityöskentelyssä. Aihe on ajankohtainen väkivaltatyön saralla. Nuoret jäävät ensi- ja turvakotien palveluiden tavoittamattomiin yhä suuremmissa määrin. Oulun ensi- ja turvakodin tekemän kartoituksen mukaan noin puolet vuonna 2006 asiakkaana olleiden perheiden murrosikäisistä saatiin turvakotityön piiriin (Oulun ensi- ja turvakoti 2006). Opinnäytetyön ajankohtaisuutta lisää Sosiaali- ja terveysministeriön tekemät sosiaali- ja terveyspoliittiset linjaukset vuodelle 2015, joissa lasten ja perheiden ongelmien ennaltaehkäisy, tukevien toimintamallien kehittäminen ja laaja käyttöönotto on otettu huomioon. Strategiassa todetaan väkivallan tunnistamiseen ja vaikutusten lieventämiseen keskityvän työn ja sen kehittämisen tarpeellisuus. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 9,15.) Oulun Ensi- ja turvakodin Nuoret Näkyviin -projektissa lähisuhde- ja perheväkivallalle altistuneet nuoret ja heidän asemansa uhreina, todistajina tai tekijöinä on otettu vakavan kehitystyön kohteeksi. Projektiin osallistuneet nuoret ovat olleet 13-17 vuotiaita. Väkivallan aiheuttamien vaikutusten lieventämiseen tähtäävän osaamisen ja tiedon tarve on merkittävä. Ensi- ja turvakotityön näkökulmasta väkivaltatyön vaatiman perustiedon kysyntä on suuri esimerkiksi lastensuojelun työkentällä. (Oulun ensi- ja turvakoti 2007.) Nuoret Näkyviin -kehittämisprojektia on työstetty vuodesta 2006 alkaen ja projekti päättyy vuoden 2008 lopussa. Projektin toteutuksessa työsuunnitelmaan on kirjattu vuodelle 2008 nuorten kokemusten kerääminen ja raportointi sekä laadittujen toimintamallien toimivuuden ja vaikuttavuuden arvioiminen. Tätä tavoitetta opinnäytetyö jossain määrin sivuaa.
7 Vuonna 1998 tehdyn Tilastokeskuksen kyselututkimuksen (n= 1349) mukaan 40%:ssa väkivaltaisissa parisuhteissa lapsi tai lapset olivat joutuneet jollain tapaa todistamaan väkivaltaa. Tämä tarkoittaa, että he ovat joko nähneet tai kuulleet sitä tai joutuneet itse väkivallan kohteeksi. Kuitenkin vastanneista 42% vastasi ettei tiennyt, onko lapsi tai lapset olleet todistamassa väkivaltaa tai eivät osanneet sanoa. (Heiskanen&Piispa 1998, 33) Lisäksi aiheen ajankohtaisuutta puoltaa nuorten pahoinvoinnista ja väkivaltakokemusten haitallisuudesta käytävä yleinen keskustelu. Myös viimeaikaiset väkivaltaiset tapahtumat pahoinvoinnin oireina ovat herättäneet julkista keskustelua. Väkivaltakokemuksista aiheutuva oireilu näkyy lastensuojelutyössä. Myös lastensuojelun työntekijät tarvitsevat tietoa siitä, mitkä kokemukset nuorille ovat voimaannuttavia. Näin heidän tarpeisiinsa pystyttäisiin vastaamaan paremmin. Oman ammatillisen kiinnostuksen kohteena on vahvasti mielenterveystyö etenkin nuorten parissa. Opinnäytetyön aihe on ammatillisen kasvun kannalta erittäin tärkeä. Traumaattisen kokemuksen jälkeinen voimaantuminen ja sitä tukeviin tekijöihin perehtyminen on olennaista ammatillisessa suuntautumisessani. Opinnäytetyöntekijä saa opinnäytetyön kautta erityisen tärkeää informaatiota, joka on tulevaisuudessa vahva osa ammatillista osaamista nuorten parissa työskennellessä.
8 2 VÄKIVALTA JA PERHE Tutkimuksen kannalta keskeisimpinä käsitteinä ovat väkivalta ja perheväkivalta. Väkivaltakäsite on ydinkäsite jolla rajataan, millaisia väkivallan muotoja tutkimuksessa käsitellään. Perheväkivalta käsite rajaa tutkimuksen koskettamaan nimenomaan perheessä tapahtuvaa väkivaltaa. Tutkimuksen kannalta ei ole olennaista eritellä perhe- ja lähisuhdeväkivallan käsitteitä. Oletuksena on, että kaikkien nuorten kohdalla väkivaltakokemukset ovat koettu ydinperheessä. Voimaantuminen on prosessi jonka kokemuksia tutkimuksessa haetaan. Perheen ilmapiiri vaikuttaa sekä aikuisiin että lapsiin. Jokaisessa perheessä on erimielisyyksiä, olennaista onkin kuinka niihin suhtaudutaan. Ristiriitoja on helpompi kestää avoimessa perheessä. Tällaisissa perheissä suhtaudutaan ristiriitoihin kuin ne olisivat olennaisia terveellisen kehityksen kannalta. Perheessä jokaisella on oikeus ilmaista tunteensa, etsiä ratkaisuja ja kommunikaatio on vapaata ja joustavaa. Jatkuvat ristiriidat perheen sisällä hankaloittavat sen toimintaa ja aiheuttavat uhan sen jatkuvuuden suhteen. Läheisen ihmisen väkivaltaisuus ja uskottomuus ovat perhe-elämän aiheuttaman turvattomuuden tavallisimpia tekijöitä, väkivaltaan liittyy myös usein alkoholinkäyttö. (Kraav & Lahikainen 2000, 105-106.) Erilaisia tapoja määritellä ja tarkastella väkivaltaa löytyy esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon raporteista, tutkimuksista ja lainsäädännöstä. Näin ollen tapa jäsentää väkivaltaa on tilanne- ja tarkoitussidonnainen. Väkivallan määrittelyt lähtevät usein väkivallan muotojen erottelusta. (Eskonen 2005, 19.) Maailman terveysjärjestö WHO:n käyttämän määritelmän mukaan väkivalta on fyysisen voiman tai vallan tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista, joka kohdistuu ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään tai yhteisöön ja joka johtaa tai voi hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, fyysiseen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriintymiseen tai perustarpeiden tyydyttämättä jättämiseen. (Krug, Dahlberg, Mercy, Zwi& Lozano 2002, 4).
9 Väkivallaksi luokitellut rakenteet ja teot ovat rakentuneet kulttuurisesti ja historiallisesti. (Piispa 2004, 39.) Väkivallalla on tavallaan kaksinainen luonne: toisaalta väkivalta nähdään epäsopivana, vahinkoa tuottavana, toisinaan laittomana toimintana. Toisaalta se koetaan jopa ensisijaisena ja tärkeimpänä vallan muotona. (Notko 2000, 4-5.) Väkivalta voidaan käsittää tekemisenä tai kohteena olemisena. Väkivallan tekoja ovat esimerkiksi lyöminen, raiskaaminen tai itsemurha. Tekemisellä on myös kohde. Puhuttaessa kohteesta uhrina korostuvat siihen liittyvät tunteet ja kokemukset. (Paavilainen & Pösö 2003, 13.) Väkivallan muodot jaetaan useimmiten fyysiseen, psyykkiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan. Fyysisellä väkivallalla tai pahoinpitelyllä tarkoitetaan toimintaa, joka aiheuttaa kohteelle tilapäisiä tai pysyviä toiminnan vaikeuksia sekä kipua. Tällaista on esimerkiksi potkiminen, lyöminen, hiuksista repiminen tai kuristaminen. (Paavilainen & Pösö 2003, 14.) Psyykkisellä väkivallalla tarkoitetaan esimerkiksi pelottavaa uhkailua, naurunalaiseksi tekemistä, vähättelyä, kylmyyttä, reagoimattomuutta lasta kohtaan tai nöyryyttämistä. Psyykkinen väkivalta liittyy yleensä yhteen fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kanssa. Seksuaalinen väkivalta on väkivaltaa joka kohdistuu lapsen sukupuolielimiin ja sukupuolisiin tunnusmerkkeihin. Se voi tarkoittaa lapsen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaa tekoa (sukupuolielinten koskettelua) tai varsinaista sukupuoliyhteyttä tai sen yritystä. Lapsen johdattaminen ikää ja kehitystasoa vastaamattomaan seksuaalikäyttäytymiseen, lapsen käyttäminen epäsiveellisissä julkaisuissa tai lapsen altistaminen seksuaalisille ärsykkeille ovat myös lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön kuuluvia. (Paavilainen & Pösö 2003, 14.) Perheväkivalta on perheen sisällä tapahtuvaa fyysistä, henkistä ja seksuaalista vallankäyttöä ja vahingoittamista (Oranen 2001a, 25). Perheväkivalta voi olla hyvin monenlaista niin muodoltaan kuin vakavuusasteeltaan. (Eskonen 2005, 20.) Tutkimuksessa perheväkivallan luonne käsitetään dynaamiseksi jatkumoksi jonka ääripäissä ovat väkivallattomuus ja hyvin raaka väkivalta. Huomioon on otettu myös perheväkivallan monimuotoisuus. On hankala myöskään kuvitella tilannetta jossa perheenjäsen olisi kokenut ainoastaan yhdenlaista
10 väkivaltaa, esimerkiksi ainoastaan fyysistä pahoinpitelyä ilman henkistä väkivaltaa eli esimerkiksi uhkailua tai pelottelua (Oranen 2001b, 58). Koti on kasvuympäristönä lapselle ja nuorelle tärkeä. Samoin se on merkittävä väkivallan ympäristönä. Kotona tapahtuva väkivalta on erityisen merkityksellistä koska koti edustaa lapselle ja nuorelle turvallisuutta, ehdotonta ja pitkäkestoista rakkautta ja kiintymystä. Kotija perheasiat ovat myös hyvin yksityisiä. Koti on ympäristönä väkivallan tunnistamiseen ja puuttumiseen vaikea. (Paavilainen & Pösö 2003, 18.) Jokaiseen perheeseen on muotoutunut oma kulttuurinsa joka muuttaa myös sen jäsenten käsitystä väkivallasta ja siitä, mikä on oikein. Perheen kulttuuria vasten perheenjäsenet kokevat väkivallan normaalina. (Barnett, Miller-Perrin&Perrin 1997, 24.) Perhesuhteissa tapahtuva väkivalta aiheuttaa traumakokemuksia kaikille osapuolille. Uhka voi kohdistua fyysiseen olemassaoloon tai henkilön itsetuntoon ja identiteettiin. Fyysinen väkivalta voi olla jopa hengenvaarallista. Tällöin se aiheuttaa pelkoa omaa olemassaoloa kohtaan. Psyykkinen väkivalta kohdistuu uhrin itsetuntoon ja minäkuvaan vaurioittaen sitä. Lapsen ja nuoren elämässä isä ja äiti ovat turvallisuuden luojia joiden kärsimyksen näkeminen on yhtä uhkaavaa ja traumatisoivaa kuin väkivallan kohdistuminen lapseen tai nuoreen itseensä. (Oranen 2001a, 26.) Olennaista tämän opinnäytetyön kannalta on ymmärtää, että fyysisten vammojen lisäksi väkivaltaisella käytöksellä voi olla muita vaikutuksia, kuten käyttäytymismallin siirtäminen lapselle tai nuorelle, pelon, epäluottamuksen ja vihan herättäminen ja istuttaminen lapsen itsetuntoon (Paavilainen & Pösö 2003, 14). Kuitenkaan yleisesti ei voida osoittaa suoria ja yksinkertaisia syy-seuraus-suhteita väkivallan teon ja vaikutuksen välillä. (Krug, Dahlberg, Mercy, Zwi& Lozano 2002, 2). Olipa väkivalta millaista hyvänsä, lapset tietävät sen olemassaolosta ja tuntevat sen vaikutukset vaikka eivät itse olisikaan väkivallan kohteina. (Bancroft 2004, 4.) Opinnäytetyössä on otettu huomioon perheiden moninaisuus eikä ole keskitytty perheen muotoon. Myöskään ei ole kiinnitetty erityistä huomiota siihen, kumpaa sukupuolta olevan väkivaltaa perheessä on tehnyt. Kuitenkin useimpien tutkijoiden mukaan (mm. Notko 2000;
11 Keskinen 1996; Piispa 2004) suurin osa perheväkivallasta on parisuhdeväkivaltaa jossa mies käyttäytyy väkivaltaisesti puolisoaan kohtaan. Olennaista on että haastatellut nuoret ovat kokeneet, kuulleet ja/tai nähneet väkivaltaa perheyhteisössään. Kyse on väkivallasta perhesuhteissa. Opinnäytetyön tarkoituksena ei ole kartoittaa väkivallan aiheuttamia vahinkoja vaan tekijöitä, jotka ovat auttaneet nuoria selviytymään kotitilanteen ollessa vaikea väkivallan tai sen uhan vuoksi. Nämä suojaavat tekijöitä ovat tukeneet nuoren voimaantumisprosessia. 2.1 Lapsen kehityksen riskitekijät Lapsen sosiaalista kehitystä voivat vaarantaa tai tukea monet yksilöön, lähiyhteisöön, perheeseen tai yhteiskuntaan liittyvät tekijät. Riskitekijöillä tarkoitetaan tapahtumaa, kokemusta tai ominaisuutta, joka ilmentymisellään lisää tietyn kielteisen, epätoivottavan tai haitallisen lopputuloksen esiintyvyyden riskiä. (Haapasalo 1999, 47.) Lapsen kaltoinkohtelun riskitekijöitä on useita mutta mikään niistä ei yksin aiheuta kaltoinkohtelua. Konkreettisia perheen toimintaan vaikuttavia tekijöitä ovat vanhemman liiallinen alkoholinkäyttö, huumeidenkäyttö, opiskelu, työttömyys, vuorotyö ja sen aiheuttama väsymys. Myös asunto-ongelmat, taloudelliset ongelmat ja mielenterveysongelmat ovat vaikuttavia tekijöitä. Ihmissuhteisiin liittyviä riskitekijöitä ovat lapsen hankkiminen huonon parisuhteen korjaamiseksi, lapsen hankkiminen liian nuorena tai liian tiheästi. Myös aiemmat selvittämättömät asiat puolison kanssa, epätasaisesti jaettu vastuu parisuhteessa, väkivallan kokemukset aiemmin elämässä, valtataistelu parisuhteessa tai se, ettei ole itse saanut hellyyttä lapsuudessa ovat lapsen kehityksen riskitekijöitä. Riskitekijöille on ominaista kasaantuvuus. Tekijöitä saattaa olla useita tai ne tehostavat toistensa vaikutusta. (Paavilainen 1998, 81.)
12 2.2 Lapsen kehitystä suojaavat tekijät Suojaavat tekijät lisäävät myönteisen kehityksen mahdollisuuksia. (Haapasalo 1999, 47.) Suojaavat tekijät jaotellaan yleensä kolmeen kokonaisuusryhmään: lapsen ominaisuuksiin, perheen sisäisiin tekijöihin ja ulkopuolisen verkoston toimintaan. Lapsen selviytymistä tukevia ominaisuuksia ovat empatiakyky, älykkyys, hyvät sosiaaliset taidot, sisäisen toiminnan kontrolli ja huumorintaju. Perheeseen liittyvistä tekijöistä keskeisin on hyvä ja lämmin suhde vanhempaan. Perheen ulkopuolisia merkityksellisiä tekijöitä ovat menestyminen koulussa tai muualla kodin ulkopuolella ja perheen ulkopuoliset tukevat ihmissuhteet. (Oranen 2001a, 26-27.) Siihen, miten lapsuuden epäsuotuisat kokemukset vaikuttavat myöhemmin elämään vaikuttavat useat eri seikat. Näitä on mahdotonta tarkastella täysin erillään toisistaan. Kokemukset ovat myös aina yksilöllisiä. On muistettava että kokemukset poikkeavat toisistaan sekä laadultaan että määrältään. Näin ollen suojaavien tekijöiden vaikutukset ja merkitys ovat yksilöllisiä. Paavilaisen (1999) tutkimuksessa todetaan kuitenkin äitiin vanhempien taholta lapsena kohdistuneen psykologisen väkivallan olevan yhteydessä mielenterveys- ja päihdeongelmiin. (Paavilainen 1999, 115, 117.) 2.3 Turvallisuus ja turvattomuus nuoren elämässä Turvallisuuden ja turvattomuuden käsitteillä voidaan tarkoittaa subjektiivista eli koettua tilaa tai objektiivista eli ulkoista tilaa. Käsitteillä voidaan tarkoittaa myös näiden kahden välistä suhdetta. Turvallisuus on ihmisen peruspyrkimys. Turvattomuus vastaavasti on sitä, että tämä peruspyrkimys ei täyty kaikissa olosuhteissa ja on olemassa uhkia jotka ovat esteinä jatkuvuuden kokemukselle. Turvallisuus on tarve. Ihmisen hyvinvoinnin perusta on tarpeiden tyydytys. (Niemelä, Kainulainen, Laitinen, Pääkkönen, Rusanen, Ryynänen, Widgrén, Vornanen, Väisänen & Ylinen 1997, 13-14.) Maslowin tarvehierarkiassa turvallisuus on seuraava fysiologisten tarpeiden jälkeen. Maslow painottaa ihmisen kaipaavan turvallisuutta ja tasaisuutta, tiettyjä lainalaisuuksia hyvinvointinsa perustana.
13 Lapsen kohdalla turvallisuus painottuu erityisesti. (Maslow 1970, 39.) Arvona turvallisuus merkitsee vaarattomuutta (rikollisuuden, väkivallan, onnettomuuksien yms. poissaoloa) ja varmuutta. Yksilötasolla tämä tarkoittaa sisäistä tasapainoa eli sisäistä turvallisuutta. Ryhmätasolla se merkitsee esimerkiksi perheen turvallisuutta. Nykyaikainen oikeudenmukaisuusteoria korostaa turvallisuutta myös ihmisoikeutena. Turvallisuusoikeuksiin kuuluu oikeus ihmisarvoiseen elämään. (Niemelä, Kainulainen, Laitinen, Pääkkönen, Rusanen, Ryynänen, Widgrén, Vornanen, Väisänen & Ylinen 1997, 13-14.) Niemelän (1997) tutkimusryhmän tekemän laajan haastattelututkimuksen mukaan toiseksi eniten turvattomuutta aiheutti ihmisten välinpitämättömyys toisiaan kohtaan. Tämä oli yhteistä sekä miehille että naisille. Nuorten elämässä perheongelmat aiheuttivat turvattomuutta enemmän kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Läheisen väkivaltaisuus ja liiallinen alkoholinkäyttö sekä vanhempien avioero aiheuttivat useimmin turvattomuutta 13-17 -vuotiaissa nuorissa. Perheessä läheisen ihmisen väkivaltaisuus aiheuttaa turvattomuutta joka viidennelle ihmiselle. Useammin näin on naisten kohdalla. Niemelä (1997) tutkimuksessa suoritettu faktorianalyyttinen tarkastelu osoitti, että turvattomuus on ilmiönä monimuotoinen. Turvallisuus ja turvattomuus ovat niin sanottuja läpäisymuuttujia eli ne läpäisevät eri elämänalueet. Turvallisuus ja turvattomuus liittyvät myös kaikkiin elämän alueisiin. (Niemelä ym. 1997, 40-41, 85, 142.)
14 3 VOIMAANTUMINEN Empowerment käsitettä on vaikea määritellä eikä sille ole suomenkielessä suoranaista vastinetta. Tämän vuoksi sitä on helpompi ymmärtää sen puuttumista kuvaavien termien kautta. Empowermentin puuttumista kuvaavina englanninkielisinä termeinä on käytetty esimerkiksi powerlessness, hopelessness, helplessness, alienation, victimization ja loss of the sense of control over one s life and dependency. Englanninkielessä empowerment verbille on annetu seuraavanlaisia määritelmiä: 1) to give power or authority to (antaa valtaa tai valtuuden johonkin) 2) to enable or to permit (tehdä kykeneväksi, valtuuttaa, oikeuttaa tai sallia, antaa lupa). Tämän perusteella empowerment antaa yksilölle tai yhteisölle vallan tai oikeuden toimia tai tekee kykeneväksi johonkin. Suomenkielessä on käytetty erilaisia vastineita empowerment-käsitteestä kuten valtaannuttaminen, täysvaltaistaminen, valtaantuminen, voimavaraistuminen, voimaantuminen ja sisäisen voiman vapauttaminen. (Mattila 2008, 27-30.) Tässä opinnäytetyössä käytetään suomenkielen termiä voimaantua. Tämä kuvaa tarkoituksenmukaisesti nuoren prosessia, jossa olennaisena on omien voimavarojen löytäminen. Prosessina puhutaan voimaantumisprosessista ja yksitäisistä kokemuksista voimaantumiskokemuksina. Voimaantuminen käsitetään usein jonakin sellaisena jota tehdään ihmisille tai ihmiset tekevät toisilleen (Pease 2002, 137). Kuitenkin voimaantuminen on yksilön henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi. Voimaa voi toiselle ulkopuolelta antaa. Prosessi on ihmisestä itsestään lähtevä jolloin ihminen nähdään luovana, aktiivisena ja vapaana toimijana. Ihminen itse yksilönä asettaa itselleen päämääriä (toiveita, haluja, tavoitteita) omassa elämässään. Voimaantumisen prosessi liittyy läheisesti ihmisen omaan haluun, luottamukseen omiin kykyihin, omien päämäärien asettamiseen sekä näkemykseen omasta itsestä. Voimaantumisprosessiin vaikuttavat sosiaaliset rakenteet, toiset ihmiset ja olosuhteet. Itseä ja omia mahdollisuuksia koskevat käsitykset rakentuvat pitkälti sosiaalisissa kanssakäymisissä mikä antaa mahdollisuuden tukea voimaantumisprosessia ulkopuolelta. Voimaantumista voidaan yrittää tukea monilla hienovaraisilla mahdollistavilla ratkaisuilla. (Siitonen 1999, 117-118.)
15 3.1 Voimaantumisprosessin edellytykset Siitosen (1999, 161-165) voimaantumisteoria koostuu viidestä premissistä joita voidaan pitää pääperiaatteina. Ensimmäisenä premissinä on voimaantumisen henkilökohtaisuus ja sen luonne sosiaalisena prosessina. Tätä itsestä lähtevää prosessia jäsentävät kykyuskomukset, päämäärät, kontekstiuskomukset ja emootiot sekä näiden sisäiset merkityssuhteet. Voimaantuminen vaikuttaa katalyytin tavoin sitoutumisprosessiin: heikko katalyytti (disempowerment) johtaa heikkoon sitoutumiseen ja vahva katalyytti (empowerment) vahvaan sitoutumiseen. Neljännen premissin mukaan voimaantumisprosessi on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Viimeisenä pääperiaatteena Siitosen mukaan on, voimaantumisen prosessiluonteisuus. Voimaantuneisuus ei ole vakaa ja pysyvä tila. Räsänen puolestaan (2006, 95) toteaa voimaantumisprosessin lähtökohtana olevan valtaistamistuminen ja havahtuminen. Myös Räsänen (2006, 34-35) on todennut edellytyksiä voimaantumiselle. Ihmisellä on riittävät psyykkiset ja fyysiset valmiudet, jotta hän kykenee tavoitteelliseen toimintaan ja päämäärien asettamiseen. Ihmisen tulee olla toimintakykyinen. Ympäristön tarjoamat edellytykset on oltava riittävät jotta ihminen voi suoriutua kulloisestakin tilanteesta ja hallita sen. Kyseessä ovat ympäristölliset edellytykset ja ulkoiset ehdot. On myös olennaista, että ihminen tahtoo muuttua ja toimia tilanteen edellyttämän tavoitteen suuntaisesti. Näin ollen hän on suuntautunut tulevaisuuteen. Kyseessä on havahtuminen muutokseen välttämättömyyteen ja olemassaolon ehtoihin. Ihmisellä tulee olla oikeaa tietoa jotta hän tietää miten saavuttaa haluttu lopputulos. Oppimisen oppiminen ja oman kehityksen hallitseminen ovat olennainen osa voimaantumisprosessia. Ihmisen tulisi olla tulkinnut asiat oikein ja näin ollen ymmärtää toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Voimaantumisprosessin kannalta on olennaista, että ihminen hallitsee käytännön taidot. Hän kykenee toimimaan taitojensa ja tietojensa mukaisesti. Hän osaa käyttää tietojaan ja kokemksiaan hyväksi prosessissa. Koska voimaantumisprosessin katsotaan olevan itsestä lähtevä prosessi, ihmisen tulisi kyetä
16 autonomiaan. Hänellä tulisi olla keinot, mahdollisuudet ja oikeudet arvioida elämäänsä. Tämän kautta hän kykenee vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Nuoren tulee hallita keinot työskennellä itsensä kanssa mikä on yksi projektityöskentelyn tavoitteista. Näin voidaan olettaa, että projektityöntekijä antaa nuorelle voimaantumisprosessin välineitä. Sekä Siitosen (1999) että Räsäsen (2006) suuntaviivojen mukaan kyseessä on sosiaalinen prosessi. Prosessin onnistumiseksi nuoren tulisi saada sosiaalista tukea lähipiiristään. Ympäristön edellytykset antaa sosiaalista tukea voivat tutkimukseen osallistuvien nuorten kohdalla olla kyseenalaisia. Osa heistä kohtaa edelleen väkivaltaa perhesuhteissaan tutkimuksen aineistonkeruu vaiheessa. Opinnäytetyön tuloksissa on otettava huomioon tarkoin voimaantumisen prosessiluonne. Tilanteet vaihtelevat ja jokainen tutkimukseen osallistuva nuori on prosessissaan eri kohdassa. Ei myöskään tule olettaa että prosessi etenisi jokaisen kohdalla samalla tavalla. Pease (2002, 136-138, 144) esittää artikkelissaan kriittisen näkökulman voimaantumiseen ammattilaisten käyttämänä työmenetelmänä. Hän käsittelee voimakkaasti vallan ja vallankäytön näkökulmaa. Hän tarkentaa, että voimaton voimakas vastakkainasettelussa asetetaan asiakas epätasa-arvoiseen asemaan. Asiakkaan tulee ottaa vastuu itsestään, näin hän on voimakas suhteessa työntekijään. Tällöin voimaantuminen saadaan vaikuttamaan vallanvaihtoprosessilta, ei niinkään ihmisen oman hallinnantunteen kasvuna. Ammattilaiset ottavat helposti roolin määritellä milloin asiakkaan tulee voimaantua. Ongelma kehittyy, jos asiakkaan näkemys omasta tilastaan on erilainen. Tätä näkymystä vasten tutkimuksessa otetaan huomioon nuoren vaikuttamismahdollisuus ja lähtötilanne projektiasiakkuuden alkuvaiheessa. On myös huomioitava että nuorella ei ole vaikuttamismahdollisuuksia alaikäisenä välttämättä kaikkiin häntä ahdistaviin asioihin.
17 3.2 Voimaantumisprosessin onnistuminen Räsäsen ja Siitosen linjauksia vasten voidaan tehdä yhteenvetoa siitä, mitä tekijöitä tarvitaan voimaantumisprosessin onnistumiseksi. Ensimmäinen tekijä on, että nuoren tulee olla sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintakykyinen. Voimaantumisprosessi vaatii sekä ulkopuolisen ohjaamaa että itsenäistä työskentelyä. Katalyyttiperiaatteen mukaan nuoren tulee olla sitoutunut prosessiin. Opinnäytetyössä merkitystä on sitoutumisella Nuoret Näkyviin projektiin. Voimaantuminen on subjektiivinen prosessi, joka vaati omakohtaista työskentelyä ja edellyttää sitoutumista. Motivaatiolla on voimaantumisprosessin kannalta suuri merkitys sen toimiessa kantavana voimana prosessin aikana. Takanen (2005, 49) on määritellyt Siitosen teoriaa mukaillen yksilötasolla nähtäviä voimaantumisen merkkejä. Voimaantunut yksilö ottaa vastuun omasta kehityksestään. Hänellä on halua ja kykyjä toimia tavalla, jonka kokee oikeaksi. Voimaantunut yksilö huolehtii omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan itse. Hän näkee yksilöllisiä mahdollisuuksia ja kykenee luomaan niitä. Voimaantuminen on muutosprosessi, jollaisena yksilö sen näkee ja tietoisesti osallistuu tähän muutokseen. Voimaantuminen on tunneenergiaa nostattava prosessi. Tämän johdosta voimaantumisen merkkinä Takasen mukaan voidaan pitää elämän ja oman toiminnan (työ/opiskelu) merkityksellisyyden tunnetta. Myös kyky asettaa itselleen päämääriä ja toimia niiden suuntaisesti on merkkinä yksilön voimaantumisesta. Voimaantumiseen kuuluu olennaisena usko tulevaisuuteen. Yksilö rakentaa uskoa tulevaisuuteen omien kykyjen ja vaikutusmahdollisuuksien kautta. (Takanen 2005, 49.)
18 4 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia perheväkivaltaa kokeneiden nuorten voimaannuttamiskokemuksia. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitkä kokemukset ovat vaikuttaneet voimaannuttavasti perheväkivaltaa kokeneen nuoren elämässä? 2. Mitkä kokemukset ensi- ja turvakodin asiakkuudessa ovat olleet voimaannuttavia? Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä haetaan vastausta siihen, millaiset tekijät ylipäätään nuoren elämässä ovat olleet voimaannuttavia. Kysymyksellä haetaan koko arkielämän kattavasta kuvasta pieniä olennaisia teemoja olettaen, että nuoren arkielämässä on voimaannuttavia tekijöitä. Toisessa kysymyksessä haetaan vastausta ensi- ja turvakodin asiakkuuden voimaannuttavaan vaikutukseen. Nuoret ovat tulleet asiakkuuteen ensi- ja turvakodin kautta ja osallistuneet Nuoret Näkyviin -projektiin. Nuoret Näkyviin -tutkimusja kehittämisprojektin tarkoituksena on ollut keskittyä väkivaltatyössä nuorten palveluiden kehittämiseen.
19 5 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTUS Opinnäytetyö toteuttettiin yhteistyössä Oulun Ensi- ja turvakodin kanssa vuonna 2008. Kevään aikana yhteistyössä rajattiin tutkimusaihe, tehtiin aineistonkeruuta koskeva suunnitelma sekä aikataulu opinnäytetyön etenemiselle. Aineisto kerättiin kesäkuussa 2008 ja se analysoitiin kesän ja alkusyksyn aikana. Opinnäytetyö on laadullinen koska sen tarkoituksena on tutkia nuorten kokemuksia. Laadullisen tutkimuksen kohteena on yleensä ihminen ja ihmisen maailma. Näitä voidaan tarkastella yhdessä elämismaailmana. Laadullinen tutkimus kohdistuu yksilön, yhteisön, arvotodellisuuden, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yleisesti ihmisten välisten suhteiden merkityksien tutkimiseen. Merkitykset syntyvät ihmisten kautta. Tutkimuskohteet saavat lähtökohtansa ihmisten kokemusmaailmasta. (Varto 1992, 23-24.) 5.1 Aineiston keruumenetelmä Aineisto kerättiin haastattelemalla Nuoret Näkyviin kehittämisprojektiin osallistuneita nuoria. Opinnäytetyöntekijällä oli kokemusta haastatteluissa käsiteltävässä arkaluontoisesta aiheesta. Tämä mahdollisti aineiston keräämisen haastattelujen muodossa. Haastateltavia nuoria oli yhteensä kolme, kaksi tyttöä ja yksi poika ja he olivat iältään 15-18 vuotta. Aiemmin halukkuutensa osallistua tutkimukseen ilmaissut tyttö perui haastattelun huoltajan luvasta huolimatta. Lupa tutkimukseen osallistumisesta pyydettiin nuoren huoltajalta koska kyseessä on alaikäinen henkilö. Ensin projektin työntekijät kysyivät nuoren halukkuutta osallistua haastatteluun häneltä itseltään. Tämän jälkeen he ottivat yhteyttä huoltajaan. Lupaa tutkimukseen osallistumisesta tiedusteltiin ensin suullisesti ja tämän jälkeen kirjallisesti (Liite 2) jolloin huoltaja on allekirjoittanut lupa-anomuksen. Lupa-anomuksessa kerrottiin kirjallisesti tutkimuksen tarkoitus. Opinnäytetyön tekijä sai työntekijöiltä haastateltavan etunimen sekä puhelinnumeron ja otti yhteyttä puhelimitse haastateltavaan nuoreen
20 varmistaakseen tämän halukkuuden osallistua tutkimukseen. Samassa yhteydessä keskusteltiin paikkavalinnasta ja haastattelun ajankohdasta. Teemahaastattelu on ollut tarkoituksenmukainen keskustelunomaisuudessaan ottaen huomioon tutkimusaiheen arkaluontoisuuden. Tarkoituksena oli saada nuori tuottamaan aineistoa hankalasta aiheesta vieraalle ihmiselle. Tiukasti strukturoiduilla kysymyksillä todennäköisyys tukahduttaa materiaalin tuottaminen on löyhää teemoitusta suurempi. Teemahaastattelussa haastattelun aihealueet oli kuitenkin ennalta määrätty joka tarpeen vaatiessa rajasi haastattelua. (Eskola&Vastamäki 2001.) Teemahaastattelun teemat haettiin osaltaan teoriasta ja alan kirjallisuudesta aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta hyväksikäyttäen (Liite 3). Kuitenkin ensimmäisen haastattelun jälkeen opinnäytetyöntekijä huomasi teemoituksessa puutteen jonka korjasi kahteen jälkimmäiseen haastatteluun. Haastattelusta puuttui kokonaan päihteet teema. Haastattelut nauhoitettiin haastateltavan luvalla. Haastattelun paikan valinnassa käytettiin nuoren omaa valintaa. Koska kyseessä on arkaluontoinen aihe, tulee haastattelupaikan olla tuttu ja turvallinen nuorelle. Kuitenkaan paikan ei tule olla nuoren puhetta ohjaava. Kaikki haastattelut tehtiin Oulun Ensi- ja turvakodin tiloissa erillisessä työntekijän huoneessa. Ainoastaan yhden haastateltavan kohdalla tila oli toiminut projektityöskentelytilana. Näin voidaan olettaa että haastattelupaikka ei ole ollut liian ohjaava. Kuitenkin paikka oli tuttu ja oletettavasti nuorille turvallinen. 5.2 Aineiston käsittely ja analyysimentelmät Tutkimuksen aineisto litteroitiin kokonaisuudessaan jotta kaikki materiaali saatiin kerralla käyttöön. Aineisto analysointiin käytettiin sisällönanalyysiä hakien keskeisimmät teemat tutkimuskysymyksiin. Käsiteltävä teema on arkaluontoinen ja kyseessä on traumaattinen kokemus. Vaikka haastattelun runkoa oli huolella mietitty ja teoriapohjaisesti teemoitettu, oli ennalta vaikea määritellä millaista aineistoa aiheesta saadaan. Analyysissä käytettiin
21 teoreettisia kytkentöjä apuna hahmottamaan kokonaisuutta. Ensin sisällönanalyysillä haettiin vastauksia ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Haettaessa vastausta siihen, mitkä kokemukset olivat olleet voimaannuttavia, käytettiin apuna suojaavien tekijöiden teoriaa. Teemat olivat nuoren omat ominaisuudet, perheen sisäiset tekijät ja ulkopuolisen verkoston toiminta. Tämän jälkeen haastattelut kuunneltiin toiseen kertaan. Toiseen analysointivaiheeseen otettiin käyttöön puhtaat litteroidut haastattelut joissa ei ollut merkintöjä aiemmasta työskentelystä. Tällä haluttiin välttää liian vahvat mieleyhtymät aiempaan työskentelyyn. Toisella haastatteluiden kuuntelu ja litterointien analysointi kerralla haettiin teemoja työskentelystä Nuoret Näkyviin projektissa. Mitkä kokemukset työskentelyssä olivat olleet voimaannuttavia. Tämän jälkeen tutkija alkoi analysoida aineistoa rinnakkain etsien yhtymäkohtia ja yhteyksiä sekä erilaisuuksia. Projektityöskentelystä esiin nousseet teemat olivat kuulluksi tuleminen, kotitilanteen selkeytyminen ja itsetunnon kohentuminen. 5.3 Luotettavuus Luotettavuutta voidaan arvioida mahdollisimman tarkalla kuvauksella tutkimuksen toteuttamisesta. Olennaisia ovat paikat, henkilöt ja tapahtumat ja niiden kuvaaminen. Aineiston tuottamiseen liittyvät tekijät, esimerkiksi haastattelutilanteet kuvattava selkeästi ja totuudenmukaisesti. Haastattelujen sujuminen, käytetty aika, mahdolliset virhetulkinnat tai häiriötekijät on syytä kertoa. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2007, 227.) Opinnäytetyön toteutus on pyritty kuvaamaan selkeästi. Mahdollisesti tutkimuksen tekemiseen vaikuttaneet häiriötekijät ja prosessissa huomatut epäkohdat on kuvattu opinnäytetyön tekijän ne tiedostaessa. Aineiston kerääminen on esitetty kohta kohdalta ottaen huomioon haastateltavien tunnistamattomuuden ja säilyttäen eettisesti hyvän otteen raportoinnissa. Raportoinnissa opinnäytetyön tekijä on todennut haastaavaksi pienten merkityksellisten asioiden huomioimisen. Kuvauksessa on pyritty loogisuuteen ja johdonmukaisuuteen. Loogisuuden ja johdonmukaisuuden säilyttäminen on ollut opinnäytetyön tekijälle vaikeaa. Opinnäytetyön edetessä tämä kuitenkin on parantunut.