REILUJA HANKINTOJA opas sosiaalisesti kestäviin julkisiin hankintoihin
Sisällysluettelo Esipuhe 3 Miksi julkisissa hankinnoissa tulisi valita Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita? 5 Kasvavaan kehitysmaatuontiin liittyy eettisiä riskejä 5 Reilu kauppa on työkalu kehitysmaatuonnin ongelmiin puuttumiseksi 5 Veronmaksajien kiinnostus Reilua kauppaa kohtaan kasvaa 5 Julkishallinto on sitoutunut kestävän kehityksen edistämiseen 6 YK:n ihmisoikeuksien julistus 6 ILO:n sopimukset 6 Lapsen oikeuksien sopimus 6 Agenda 21 6 Aalborgin sopimus 6 Lainsäädännöllinen tausta julkishallinnon sosiaalisesti kestäville hankinnoille 6 Reilun kaupan tuotteiden suosimiselle julkisissa hankinnoissa on Euroopan unionin tuki 8 Reilun kaupan edut julkisyhteisöille 9 Reilun kaupan tuotteet osaksi julkisia hankintoja 10 Poliittinen sitoumus ostaa reilun kaupan tuotteita 10 Yleisimpiä argumentteja reilun kaupan puolesta ja sitä vastaan 10 Tarjouspyynnön laatiminen 12 Sisällytä vaatimus reilun kaupan periaatteista tarjouspyynnön otsikkoon 12 Näin määrittelet reilun kaupan tarjouspyynnön sopimusehdoissa 12 Lähteet 15 Didier Gentilhomme
Esipuhe Julkisten hankintojen eettisyys on noussut Suomessa laajaan keskusteluun viimeisen parin vuoden aikana. Useat suomalaiset kunnat ja kaupungit ovat jo sitoutuneet hankintojensa eettisyyden kehittämiseen, ja kansalaisyhteiskunta on noussut vaatimaan tietoa verovaroilla ostettujen tuotteiden alkuperästä. Kuntien hankintayksiköiltä edellytetään yhä enemmän asiantuntemusta ja osaamista, joka liittyy kestävän kehityksen periaatteet huomioivien tarjouspyyntöjen laadintaan. Reiluja hankintoja opas sosiaalisesti kestäviin julkisiin hankintoihin avaa Suomen hankintalakia eettisten hankintaperusteiden näkökulmasta. Julkaisu esittelee erilaisia hankintalain soveltamisesta saatuja ennakkotapauksia, antaa konkreettisia esimerkkejä mahdollisuuksista reilun kaupan suosimiseen julkisissa hankinnoissa sekä käy läpi Euroopan unionissa sosiaalisten erityiskriteerien asettamisesta annettuja ohjeita. Opas on kirjoitettu erityisesti kuntien ja kaupunkien hankkijoille, mutta sitä voidaan soveltaa myös muihin julkisiin hankintoihin. Helsingissä 1.6.2011 Reilun kaupan edistämisyhdistys ry 3
Frédéric Raevens
Miksi julkisissa hankinnoissa tulisi valita Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita? Kasvavaan kehitysmaatuontiin liittyy eettisiä riskejä Kehitysmaista Suomeen tuotavien tuotteiden osuus on kasvanut koko 2000-luvun ajan voimakkaasti. Esimerkiksi vuonna 2005 tuonti kehitysmaista oli kaikkiaan seitsemän miljardia euroa, ja sen arvo oli kasvanut jo kymmeneen miljardiin euroon vuonna 2008. Kasvava kehitysmaatuonti lisää tuotteisiin liittyviä eettisiä riskejä. Miljoonat kehitysmaiden viljelijät ja työntekijät, jotka tuottavat Suomessa päivittäin kulutettavia tuotteita, kuten kahvia, teetä tai hedelmiä, elävät köyhyysrajan alapuolella ja tekevät työtä terveydelle haitallisissa oloissa. Joskus viljelijät joutuvat myymään tuotteensa niin alhaisella korvauksella, että he eivät pysty kattamaan edes kaikkia tuotantokustannuksiaan tai turvaamaan perheelleen kohtuullista elintasoa. Yksittäisen pienviljelijän mahdollisuudet neuvotella hinnoista ovat valitettavan usein olemattomat. Kehitysmaatuotantoon liittyy merkittäviä ihmisoikeusloukkauksia ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten laiminlyöntiä. ILO:n arvion mukaan maailmassa on noin 215 miljoonaa 5 14-vuotiasta lapsityöntekijää, joista osa työskentelee pakkotyötä muistuttavissa olosuhteissa. Suurin osa lapsityövoiman hyväksikäytöstä tapahtuu maatalouden piirissä. 1 Kehitysmaissa noudatetaan harvoin palkkaukseen liittyvää lainsäädäntöä, järjestäytyminen on kiellettyä ja työolot terveydelle vaarallisia. Globalisoituneessa maailmassa työ- ja ihmisoikeusloukkaukset eivät tapahdu kaukana suomalaisten hankkijoiden ulottumattomissa. Kaikki kehitysmaista tuotavat tuotteet, joiden alkuperää ja valmistusolosuhteita ei tunneta tai valvota, sisältävät eettisen riskin. Näitä riskejä on mahdollista vähentää huomioimalla sosiaalinen kestävyys jo tarjousasiakirjoja laadittaessa. Reilu kauppa on työkalu kehitysmaatuonnin ongelmiin puuttumiseksi Reilu kauppa on kansainvälinen, luotettavasti valvottu sertifiointijärjestelmä, joka on luotu parantamaan kehitysmaiden viljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Tuotteiden tuotannossa noudatetaan seuraavia periaatteita: Monelle Reilun kaupan tuotteelle on määritelty Reilun kaupan takuuhinta, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, turvalliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin. Osa Reilun kaupan lisätuloista, Reilun kaupan lisä, käytetään yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten esimerkiksi koulutukseen tai terveydenhuoltoon. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty. Tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä. Reilun kaupan ansiosta kehitysmaiden tuottajat pystyvät parantamaan työ- ja elinolojaan. Reilun kaupan tuotteita hankkimalla myös kunnat voivat vaikuttaa kehitysmaissa asuvien ihmisten elämään positiivisesti. Samalla voidaan luotettavasti osoittaa se, että kehitysmaista peräisin olevat tuotteet on viljelty ja valmistettu valvotusti eettisissä oloissa. Veronmaksajien kiinnostus Reilua kauppaa kohtaan kasvaa Reilun kaupan tuotteet kuuluvat yhä useamman suomalaisen ostoskoriin, ja eettinen kuluttaminen kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Suomessa on saatavilla jo yli 1 600 erilaista Reilun kaupan tuotetta, ja tuotevalikoimaan kuuluu muun muassa kahvia, teetä, mausteita, mehuja, hedelmiä, viinejä, urheilupalloja sekä Reilun kaupan puuvillasta tehtyjä tekstiilejä. Vuonna 2009 Suomi oli henkilöä kohden laskettuna maailman kolmanneksi suurin Reilun kaupan markkina. Taloudellisesta taantumasta huolimatta Reilun kaupan kasvu Suomessa jatkui myös vuonna 2010. Näyttääkin siltä, että kuluttajat eivät ole valmiita tinkimään ostojensa eettisyydestä edes taloudellisesti haasteellisina aikoina. Kuluttajat vaativat entistä enemmän eettisyyttä myös julkisilta hankkijoilta. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan lokakuussa 2008 Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan 84 % suomalaisista ei halua julkisilla varoilla hankittavan tuotteita, joissa on saatettu käyttää hyväksi lapsityövoimaa tai muuten loukata työntekijöiden oikeuksia 2. Reilu kauppa tarjoaa mahdollisuuden hankintoihin, jotka vastaavat suomalaisten arvoja. 1 ILO, http://www.ilo.org/ipecinfo/product/download.do?type=document&id=13853, viitattu 4.3.2011 2 Kepa, http://www.kepa.fi/uutiset/6697, viitattu 4.3.2011 5
Julkishallinto on sitoutunut kestävän kehityksen edistämiseen YK:n ihmisoikeuksien julistus Tärkeimmäksi asiakirjaksi ihmisoikeuksien saralla voidaan kutsua Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1948 luomaa ihmisoikeuksien julistusta, jonka ovat allekirjoittaneet lähes kaikki maailman valtiot, Suomi mukaan lukien. YK:n ihmisoikeuksien julistus kieltää selkeästi muun muassa pakkotyön käytön sekä takaa oikeuden järjestäytymiseen ja kohtuullisiin työehtoihin. ILO:n sopimukset Keskeisintä työsuojelualan kansainvälistä lainsäädäntöä edustavat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimukset. ILO on laatinut kaikkiaan noin 70 työsuojelu- ja työterveysalan sopimusta, joista merkittävimpinä voidaan pitää sopimusta työsuojelun ja työolojen kehittämisestä (nro 155), työterveyshuoltosopimusta (nro 161) sekä kemikaalisopimusta (nro 170). Suomi on ratifioinut kaikki keskeiset ILO:n työsuojelun ja työterveyden kehittämiseen liittyvät sopimukset. Lapsen oikeuksien sopimus Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. YK:n yleiskokouksessa 1989 esitelty sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla tulisi olla. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot tunnustavat lapsen oikeuden tulla suojelluksi taloudelliselta hyväksikäytöltä sekä sellaiselta työnteolta, joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulutustaan tai on vahingollista hänen terveydelleen tai ruumiilliselle, henkiselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselleen. Sopimus vaatii määritettävän vähimmäisikärajan tai -rajat lasten työlle sekä tarpeelliset työaikaa ja työoloja koskevat kansalliset säännökset. Agenda 21 Vuonna 1992 pidetyssä Rio de Janeiron YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) päätettiin edistää kestävää kehitystä laatimalla paikallisia Agenda 21 -toimintaohjelmia. Agenda 21 -ohjelman tavoitteisiin kuuluu oman kestävän kehityksen ohjelman saaminen kaikille kunnille. Agenda 21 määrittelee taloudelliset ohjauskeinot yhdeksi tärkeistä askelista kohti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä. Aalborgin sopimus Aalborgin asiakirja eli eurooppalaisten kaupunkien ja kuntien yhteinen sopimus kestävästä kehityksestä sai alkunsa Euroopan kaupunkien ympäristökokouksessa vuonna 1994. Sopimus edellyttää kestävän kehityksen ohjelmaan tähtäävän prosessin käynnistämistä kunnissa yhdessä asukkaiden, yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Sopimuksen neljännessä kappaleessa allekirjoittanut kunta lupautuu muun muassa tekemään kestäviä valintoja ja tehokkaasti edistämään kestävää tuotantoa ja kulutusta, erityisesti käyttämällä ympäristömerkittyjä, luomu- ja reilun kaupan tuotteita. 3 Lainsäädännöllinen tausta julkishallinnon sosiaalisesti kestäville hankinnoille Vuonna 2007 Suomessa voimaan tulleen hankintalain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisia mahdollisuuksia tarjota tavaroita, palveluita ja rakennusurakointia julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa. Uusi laki panee täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston hankintadirektiivin 2004/18/EY sekä valvontadirektiivin 89/665/ETY2. 4 Vanhasta hankintalaista poiketen uusi laki täsmentää selvästi, että erilaisten ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioon ottaminen hankintasopimuksissa on mahdollista. 3 AALBORG+10 Kohti kestavää tulevaisuutta -sopimus, http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/yty/ kestava-kehitys/aalborgin-julistus-ja-sitoumukset/documents/aalborgin%20sitoumukset.pdf [viitattu 4.3.2011 ] 4 Laki julkisista hankinnoista 30.3.2007/3482011 6
Groningenin provinssi sai oikeudelta luvan suosia Reilun kaupan periaatteita Hollantilainen oikeusistuin päätti 23.11.2007 (Päätös nro 97093/KG ZA 07-320), että julkisissa hankinnoissa saa vaatia Reilun kaupan kriteerien täyttämistä. Oikeuden apua tarvittiin, kun Douwe Egberts -kahvipaahtimo ryhtyi toimenpiteisiin hollantilaista Groningenin provinssia vastaan. Douwe Egbertsin mielestä sen kahvia syrjittiin tarjouskilpailussa, sillä provinssi oli valinnut työpaikoilleen tarjottavaksi Reilun kaupan kahvia. Provinssi perusteli valintaa sillä, että se haluaa hankkia kahvinsa perheviljelijöiltä, jotka saavat tuotteestaan takuuhinnan, hyötyvät pitkistä kauppasuhteista ja saavat mahdollisuuden ennakkorahoitukseen. Oikeuden päätöksellä Groningenin provinssi sai varmis tuksen, että se voi edelleen suosia Reilun kaupan periaat teita hankinnoissaan. Päätös on linjassa Hollannin hallituksen periaatteen kanssa edistää eettisyyttä julkisissa hankinnoissa.
Hankintalaki 49: Hankintayksikkö voi asettaa hankintasopimuksen toteuttamiselle erityisehtoja, jotka voivat koskea erityisesti ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia, kuten ammatillista koulutusta työpaikalla, kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimusten noudattamista, työoloja ja työehtoja tai vammaisten palvelukseen ottamista. Edellytyksenä on, että ehdot ovat syrjimättömiä ja yhteisöoikeuden mukaisia ja että niistä ilmoitetaan hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Rohkaisevina erityisehtojen asettamisen puolesta puhuvina ennakkotapauksina voidaan pitää Ey-tuomio istuimen tuulisähköä käsitellyttä tapausta C-448/01 Wienstrom 5 sekä julkista liikennettä käsitellyttä tapausta C-513/99 Concordia Bus Finland Oy Ab 6. Edellä mainituissa tapauk sissa tuomioistuin on puoltanut erityisehtojen asettamista ja katsonut kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteella tehtävien kestävän kehityksen mukaisten hankintojen ole van yhteisön lainsäädännön mukaisia. Euroopan komissio julkisti lokakuussa 2010 oppaan sosiaalisesti kestävien hankintojen kilpailuttamisesta. Oppaassa komissio antaa selkeästi mahdollisuuden asettaa kilpailutuskriteerejä myös sosiaalisesti kestäville eettisille tuotteille. 7 Reilun kaupan tuotteiden suosimiselle julkisissa hankinnoissa on Euroopan unionin tuki Euroopan parlamentti hyväksyi 6. heinäkuuta 2006 päätöslauselmaesityksen reilusta kaupasta ja kehityksestä (A6-0207/2006), jonka myötä parlamentti antoi täyden tukensa ja käyttökelpoisen määritelmän reilulle kaupalle. Parlamentin päätöslauselmaesityksen kohtien 22 ja 23 mukaan Euroopan julkishallinnon hankintayksiköiden ostovoimaa tulisi mahdollisuuksien mukaan käyttää kasvattamaan reilun kaupan tuotteiden markkinaosuutta. 8 Parlamentin päätöslauselman jälkeen myös Euroopan komissio on ilmaissut tukensa reilulle kaupalle. Keväällä 2009 julkaistussa tiedonannossaan komissio luonnehti reilua kauppaa vastuullisuuden uudisraivaajaksi, jolla on tärkeä rooli kestävän kehityksen edistämisessä Euroopan unionissa. Komissio totesi julkisten hankintojen olevan reilulle kaupalle strategisesti tärkeä markkina. 9 Given the potential contribution of Fair Trade and other trade-related schemes to sustainable development, the Commission will stay engaged and further support such efforts. totesi myös silloinen kauppakomissaari Catherine Ashton, toukokuussa 2009 10. Reilun kaupan järjestelmän positiiviset kehitysvaikutukset on tunnustettu useassa Euroopan unionin julkilausumassa. Unioni on lukuisia kertoja myös suoraan ottanut positiivisen kannan reilun kaupan tuotteiden suosimisesta julkisissa hankinnoissa. Parlamentin päätöslauselma reilusta kaupasta ja kehityksestä (A6-0207/2006), kohta 22: pyytää Euroopan julkisia viranomaisia sisällyttämään reilun kaupan perusteet julkisiin tarjouskilpailuihinsa ja hankintapolitiikkaansa, ja pyytää komissiota edistämään tätä esimerkiksi laatimalla suuntaviivoja reilun kaupan hankintoja varten. EU:n, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden välillä allekirjoittama Cotonoun sopimus, 23. artikla, kohta g: Erityisesti tuetaan kaupan kehittämistä ja reilua kauppaa. Kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunto 5.5.2006, kohta 17: muistuttaa, että erityisesti julkisoikeudelliset alueelliset elimet tekevät suuria investointeja tavaramarkkinoihin; kehottaa niitä siksi kiinnittämään tarjouskilpailussaan erityistä huomiota reilun kaupan tuotteisiin. Euroopan komissio asettui toukokuussa 2009 tukemaan reilua kauppaa tiedonannossaan. Komission mielestä julkiset hankinnat ovat tärkeä strateginen markkina reilun kaupan tuotteille, sillä viranomaiset käyttävät noin 16 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta 11. EU:n paikallistahojen poliittinen edustuselin Alueiden komitea esitti vuoden 2010 alussa, että paikallisviranomaiset, EU:n jäsenmaat, Euroopan komissio ja Alueiden komitea yhdistäisivät voimansa tukeakseen reilua kauppaa nykyistä enemmän. Alueiden komitea toivoo paikallisviranomaisille Euroopan laajuista strategiaa reilun kaupan edistämiseen. 5 Eur-lex, C-448/01, http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:62001j0448:en:html, viitattu 4.3.2011 6 Eur-lex, oikeustapauskokoelma 2002, http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:61999j0513:fi:html, viitattu 4.3.2011 7 http://ec.europa.eu/internal_market/publicprocurement/other_aspects/index_en.htm#social, viitattu 4.3.2011 8 Euroopan parlamentti, Mietintö reilusta kaupasta ja kehityksestä, http://www.europarl.europa.eu/sides/getdoc.do?pubref=-//ep//text+report+a6-2006-0207+0+doc+xml+v0//fi, viitattu 4.3.2011 9 Euroopan komissio, tiedonanto http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:52009dc0215:fi:html, viitattu 4.3.2011 10 Euroopan komission tiedote 5.5.2009, http://europa.eu/rapid/pressreleasesaction.do?reference=ip/09/697&format=html&aged=0&lang uage=en&guilanguage=en, viitattu 4.3.2011 11 http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:52009dc0215:fi:html, viitattu 4.3.2011 8
Reilun kaupan edut julkisyhteisöille Kestävän kehityksen edistäminen Reilu kauppa on helppo tapa edistää köyhyyden vähentämistä ja työolojen parantamista kehitysmaissa. Kattavat kriteerit ja luotettava valvonta Reilu kauppa on puolueeton kansainvälinen sertifiointijärjestelmä. Reilun kaupan valvonta on eriytetty kriteerit asettavasta organisaatiosta, ja valvonta on saanut ulkopuolisen ISO 65 -akkreditoinnin. Kansainvälisten sitoumusten täytäntöönpano Reilu kauppa on konkreettinen ja helppo tapa pyrkiä kohti Aalborgin sopimuksessa ja Agenda 21:ssa määriteltyjä tavoitteita. Veronmaksajien tuki Reilun kaupan suosio kasvaa Suomessa ja muualla Euroopassa voimakkaasti. Lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta tuntee Reilun kaupan järjestelmän. Järjestelmä on luotettava ja kansainvälisesti arvostettu. Yhä useammat ihmiset haluavat, että heidän verorahojaan käytetään vastuullisesti ja kestävän kehityksen periaatteet huomioiden. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan teettämän tutkimuksen (Taloustutkimus 2008) mukaan 84 prosenttia suomalaisista ei halua, että heidän verorahoillaan ostetaan tuotteita, joiden tuotannossa on saattanut esiintyä lapsityövoiman hyväksikäyttöä tai työntekijöiden oikeuksien polkemista. Kansalaisyhteiskunnan tuki Reilun kaupan järjestelmä on saanut alkunsa kansalaisyhteiskunnasta. Suomessa Reilun kaupan edistämisyhdistyksen omistaa sen 30 jäsenjärjestöä, joihin kuuluvat muun muassa Suomen Luonnonsuojeluliitto, ammattiliittojen keskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava, Suomen kuluttajaliitto, Marttaliitto, Pellervo-seura ja Kirkon Ulkomaanapu. Reilu kauppa on yleiskäsite Reilu kauppa (englanniksi Fair Trade, suomeksi reilu kauppa ) on yleiskäsite kaupalle, jossa tuottajalle maksetaan kestävän tuotannon kustannukset kattava hinta, taataan mahdollisuus ennakkorahoitukseen ja jossa tuotannolle asetetaan ILO:n sopimuksiin pohjautuvia kriteereitä. Reilun kaupan tuotteet tulevat markkinoille erilaisten reilua kauppaa tukevien järjestöjen tai toimijoiden kautta tai kansainvälisen Reilun kaupan järjestelmän (englanniksi Fairtrade, suomeksi Reilu kauppa ) kautta. Reilun kaupan määritelmään voi tutustua komission reilua kauppaa ja muita eettisiä sertifiointeja koskevassa tiedonannossa 12, reilun kaupan järjestöjen World Fair Trade Organizationin ja Fairtrade Labelling Organizations Internationalin laatimassa Fair Trade Charterissa 13 tai parlamentin resoluutiossa reilusta kaupasta ja kehityksestä 14. Esimerkki Ranskasta Eettisen hankintapolitiikkansa mukaisesti ranskalaiset kunnat Essone ja Fontenay-sous-Bois kilpailuttivat vuoden 2008 aikana reilun kaupan mehuja. Hankintasopimusten kesto oli 1 4 vuotta ja hankinnan vuosittainen arvo 2 000 5 000 euroa. 15 Esimerkki Italiasta Rooman kaupunki Italiassa vaatii sopimuskaudella 2007 2012 koulujen ruokailusta vastaavalta catering-yritykseltään reilun kaupan banaaneja, suklaata ja keksejä. Kilpailutus tehtiin viittaamalla teknisissä eritelmissä Euroopan parlamentin päätöslauselmaan reilusta kaupasta ja kehityksestä (A6-0207/2006). Sopimus on merkittävä, sillä se pitää päivittäin sisällään 140 000 koululaisen ruokailun. 12 http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=com:2009:0215:fin:en:pdf, viitattu 4.3.2011 13 http://www.fairtrade.net/fileadmin/user_upload/content/2009/about_us/documents/fair_trade_charter.pdf, viitattu 4.3.2011 14 http://www.europarl.europa.eu/sides/getdoc.do?pubref=-//ep//text+report+a6-2006-0207+0+doc+xml+v0//fi, viitattu 4.3.2011 15 European Observatory on Fair Trade Public Procurement, http://www.european-fair-trade-association.org/observatory/, viitattu 4.3.2011 9
Reilun kaupan tuotteet osaksi julkisia hankintoja Poliittinen sitoumus ostaa reilun kaupan tuotteita Kunnissa Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita voidaan helposti ostaa esimerkiksi osana normaaleja tukkujen kanssa tehtyjä hankintasopimuksia eikä Reilu kauppa -sertifioitu tuote ole aina nk. tavallista tuotetta kalliimpi. Edistettäessä eettisiä hankintoja laajemmin olisi kuitenkin kunnissa ja kaupungeissa tärkeää saada työlle myös poliittinen tuki. Kunnanvaltuusto voi tehdä päätöksen siitä, että kunnan hankinnoissa siirrytään käyttämään reilun kaupan tuotteita. Valtuuston päätös antaa hankinnoista vastaaville virkamiehille valtuutuksen reilun kaupan tuotteiden suosimiseen kilpailutuksia tehtäessä. Valtuuston tuki reilun kaupan tuotteille voidaan sisällyttää kunnan omiin hankintaohjeistuksiin tai se voidaan saattaa hankinnoista vastaavien ostajien tietoon erillisenä tiedonantona. Useat suomalaiset kunnat ja kaupungit edistävät Reilua kauppaa Utajärvi, Tampere, Pori, Espoo, Joensuu ja Lohja ovat tehneet poliittisen päätöksen edistää alueellaan Reilua kauppaa. Kunnat ovat siirtyneet omissa tarjoiluissaan Reilun kaupan tuotteisiin ja niille on myönnetty Reilun kaupan arvonimi. Tampereella kaupunginvaltuuston päätös reilun kaupan tuotteiden hankkimisesta tehtiin 26.3.2008 viittaamalla Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (A6-0207/2006) määriteltyihin reilun kaupan periaatteisiin. Esimerkki Espoosta Espoon kaupunki teki vuoden 2009 alussa poliittisen päätöksen hakea Reilun kaupan kaupungin arvonimeä. Päätöksen myötä Espoon ruokapalveluista vastaava Espoo Catering siirtyi kaikissa yli 200 toimipisteessään käyttämään Reilun kaupan kahvia. Espoo Catering ostaa Reilu kauppa -sertifioitua kahvia normaalin sopimustukkunsa kautta. Yleisimpiä argumentteja Reilun kaupan puolesta ja sitä vastaan Kunnissa eettisten näkökohtien sisällyttämistä kilpailutusasiakirjoihin on pelätty usein syyttä. Seuraavassa on esitetty yleisimpiä Reilun kaupan tuotteiden suosimista vastaan esitettyjä väitteitä ja vastauksia niihin. Väite 1. Reilu kauppa ei muuta tuotetta itsessään, eikä sitä näin voi käyttää kilpailutuksessa valintakriteerinä. Hankintalain suppean tulkinnan mukaan sosiaaliset kriteerit tai tuotteen valmistusprosessi eivät vaikuta tuotteen ominaisuuksiin, eikä niitä EU-lainsäädännön mukaan voi vaatia teknisissä eritelmissä. Vastaus: Tuotteen laatuominaisuudet voivat olla myös tuotantoprosessin kautta saavutettavia. Euroopan komissio hyväksyy myös vihreän sähkön huolimatta siitä, ettei se eroa tavanomaisesta sähköstä. Tietyn tuotantoprosessin kautta saavutettavat laatuominaisuudet voivat EU:n komission mukaan olla niin näkyviä kuin näkymättömiä. Vaikkei ero erilailla tuotettuihin tuotteisiin olekaan aina päällepäin näkyvä, on tuote erilainen johtuen esimerkiksi ympäristöystävällisestä tuotantoprosessista. Esimerkkinä tästä ovat mm. luonnonmukaisesti kasvatetut elintarvikkeet tai vihreä sähkö. Kun tuotteen arvo tai laatu muuttuu tuotantoprosessista johtuen, sosiaalisten kriteerien huomioiminen on hyväksyttävää. Komissio on myös vuoden 2010 lokakuussa julkaistussa Buying social -oppaassa ilmaissut selkeästi, että reilun kaupan tuotteet voivat olla hankintojen kohteena. Komission ohjeen mukaan tuotteilta voidaan muun muassa vaatia sitä, että tuottaja on saanut tuotteestaan kohtuullisen korvauksen. Väite 2. Kaikki Reilun kaupan kriteerit eivät liity hankinnan kohteeseen, mikä tekee kilpailutuksesta vaikeaa Kaikkien tarjousasiakirjoissa mainittavien kriteerien tulee liittyä hankittavaan kohteeseen. Erilaisissa keskusteluissa Reilun kaupan tuottajille maksettava takuuhinta ja Reilun kaupan lisä on nostettu Reilun kaupan kriteereistä esiin kilpailutuksen suhteen ongelmallisina, sillä niiden ei ole katsottu liittyvän suoraan hankinnan kohteeseen, eli Reilun kaupan tuotteisiin. 10
Vastaus: Komissio nostaa takuuhinnan esiin yhtenä mahdollisena kilpailutuskriteerinä Euroopan komission lokakuussa 2010 julkaisemassa ohjeistuksessa on nostettu selkeästi esiin mahdollisuus käyttää kilpailutuskriteerinä myös Reilun kaupan takuuhintaa tai vastaavaa mekanismia, jolla tuottajille taataan raaka-aineista kestävän tuotannon kattava hinta. 16 Reilun kaupan lisän käyttöä kriteerinä ei ole komission ohjeistuksessa kielletty, eikä vastaavaa tulkintaa ole tehty myöskään kansallisissa hankintoja koskevissa oikeustapauksissa. Väite 3. Reilun kaupan tuotteiden saatavuudessa on ongelmia. Joissain kunnissa Reilun kaupan tuotteita ei ole katsottu voitavan hankkia niiden heikon saatavuuden takia. Esiin on noussut ongelmia, joissa kunnan sopimustukun valikoimissa ei ole ollut tiettyjä tuotteita tai saatavilla olevien Reilun kaupan tuotteiden ominaisuudet eivät ole olleet kunnan käyttöön sopivia. Vastaus: Tuotteet kuuluvat kaikkien suurimpien tukkujen ja päivittäiskauppojen valikoimiin. Reilun kaupan tuotteiden valikoima on viime vuosina kasvanut Suomessa voimakkaasti. Tällä hetkellä erilaisia tuotteita on saatavilla yli 1 700, ja tuotevalikoima laajenee jatkuvasti. Myös Reilun kaupan tuotteiden saatavuus on parantunut, ja ne kuuluvat kaikkien suomalaisten kauppaketjujen ja tukkujen valikoimiin. Suurena ostajana kunnilla on hyvät mahdollisuudet myös pyytää uusia Reilun kaupan tuotteita tukkujen valikoimiin. Julkisilla hankkijoilla on myös tärkeä markkinoita muokkaava rooli. Suurilla ostoillaan kunnat voivat edesauttaa eettisesti kestävien tuotteiden entistä laajempaa leviämistä myös kuluttajamarkkinoille. hankintojen erityinen rooli markkinoiden muokkaajana ja esimerkin näyttäjänä voidaan myös argumentoida, että mahdollinen Reilun kaupan tuotteista tuleva lisähinta ei ole kuntien budjetissa merkittävä. Esimerkiksi Espoossa Reilun kaupan kahvin ja teen käyttöön siirryttiin yli 200 toimipisteessä noin 4 000 euron lisäkustannuksella vuodessa. Espoo Catering on sittemmin kertonut hintaeron Reilun kaupan ja nk. tavallisten tuotteiden välillä pienentyneen entisestään. Väite 5. Julkisissa hankinnoissa ei voida suosia yksittäistä sertifiointimerkkiä. Hankintalaki ei salli sitä, että tarjousasiakirjoissa viitattaisiin vain yhteen sertifiointimerkkiin. Vastaus: Reilu kauppa ei tarkoita vain tietyllä merkillä varustettujen tuotteiden kauppaa. Se on myös yleiskäsite oikeudenmukaisemmalle maailmankaupalle. Reilu kauppa on yleiskäsite kehitysmaiden tuottajat huomioon ottavalle, oikeudenmukaisemmalle kaupalle ja siitä käytetään termiä reilu kauppa (pienellä r-kirjaimella, englanniksi Fair Trade). Parlamentti on antanut määritelmän reilulle kaupalle päätöslauselmassaan A6-0207/2006 ja myös reilun kaupan parissa toimivat järjestöt ovat määritelleet reilun kaupan yhteisessä Fair Trade Charter :issa 17. Julkiset hankkijat voivat edistää reilua kauppaa käyttämällä tarjousasiakirjoissa esimerkiksi FLO:n alaisen Reilun kaupan järjestelmän (englanniksi Fairtrade) asettamia kriteereitä (ks. sivu 10 11). Väite 4: Reilun kaupan tuotteet ovat kalliita. Joissain kunnissa Reilu kauppa -sertifioitujen tuotteiden valitsematta jättämistä on perusteltu niiden kalliimmalla hinnalla. Vastaus: Hintamielikuva Reilun kaupan tuotteista on usein vanhentunut. Reilu kauppa -sertifioitujen tuotteiden yleistyttyä markkinoilla niiden hinnat nk. tavallisiin tuotteisiin verrattuna ovat laskeneet. Monet julkiset hankkijat ovat huomanneet, että esimerkiksi Reilun kaupan kahvi on suurtalouspuolella ollut paikoitellen jopa halvempaa kuin heillä aikaisemmin käytössä ollut kahvi. Ottaen huomioon julkisten 16 European Commission, 2010, European Commission: Buying social A Guide to Taking Account of Social considerations in Public Procurement, s. 34 17 Fair Trade charter on saatavissa osoitteesta http://www.fairtrade.net/fileadmin/user_upload/content/2009/about_us/documents/ Fair_Trade_Charter.pdf, viitattu 4.3.2011 11
Tarjouspyynnön laatiminen Sisällytä vaatimus reilun kaupan periaatteista tarjouspyynnön otsikkoon Viranomaisilla on suuri vapaus valita, mitä tuotteita he haluavat ostaa 18. Hankintayksikön ei tarvitse perustella hankinnan sisältöä, ja hankinnan kohteen määrittelyyn suhteessa hankintatarpeeseen voidaan puuttua vain, jos määrittely on tehty syrjiväksi 19. Edellä mainitun perusteella tarjouspyynnön otsikon valintaa rajoittavat ainoastaan EU-lain perusperiaatteet syrjimättömyydestä sekä palveluiden ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta. Edellä mainitut rajoitukset otetaan huomioon otsikkoriviin viittaavissa tarjouspyynnön teknisissä eritelmissä. Tarjouspyynnön otsikon tulee selkeästi määritellä, mitä tuotetta halutaan ostaa, ja näin maininnan reilusta kaupasta voi liittää jo tarjouspyynnön otsikkoon 20, esimerkiksi: Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti tuotettu kahvi, tee ja vastaavat tuotteet. Näin määrittelet reilun kaupan tarjouspyynnön sopimusehdoissa Komission vuonna 2010 julkaiseman Buying Social -oppaan mukaan sosiaalisia kriteereitä koskevat ehdot tulee liittää tarjouspyynnön sopimusehtoihin. Tässä kappaleessa on annettu esimerkkejä sopimusehtoihin sopivista Reilun kaupan kriteereistä, joita voidaan soveltaa esimerkiksi ostettaessa kahvia, hedelmiä tai puuvillatuotteita. Esimerkki Reilun kaupan kriteereistä, jotka voidaan liittää tarjousasiakirjan sopimusehtoihin ostettaessa esimerkiksi kahvia tai hedelmiä: Kehitysmaiden pientuottajilta ostettujen tuotteiden osalta on varmistettava, että tuottajalle maksettava hinta on riittävä kattamaan kestävän tuotannon kustannukset. Hinnan tulee kattaa ympäristöystävällisen tuotannon kustannukset sekä mahdollisuuden riittävään palkkatasoon tuottajaorganisaatiossa. Hinnan tulee perustua erilaisten sidosryhmien välillä käytyyn konsultaatioon. Konsultaatiossa tulee huomioida niin tuottajien kuin riippumattomien asiantuntijoiden näkemykset. Kehitysmaissa tuotettavien raaka-aineiden tuotannossa huomioidaan työntekijöiden turvallisuus. Raaka-aineita tuottava yritys tarjoaa maksutta vaarallista työtä tekeville työntekijöilleen asianmukaiset suojavarusteet. Vaarallista työtä esimerkiksi kemikaalien tai koneiden kanssa tekevät työntekijät saavat koulutusta turvallisuusasioissa. Tuotannossa on varmistettu työntekijöiden oikeus järjestäytyä. Raaka-aineita tuottava yritys tunnustaa järjestäytymisoikeuden kirjallisesti ja käytännön toimissaan. Jos alueella ei ole toimivaa ay-liikettä, työntekijöiden tulee muodostaa oma työntekijöiden edustus, joka voi neuvotella työntekijöiden etuja koskevista asioista työpaikan johdon kanssa. Todiste: Tarjoaja voi todistaa tuotteen täyttävän edellä mainitut kriteerit viittaamalla tarjotussa tuotteessa olevaan kansainväliseen Reilu kauppa -sertifiointiin. Tarjoaja voi todistaa kriteerien täyttymisen myös muulla vastaavalla tavalla. 18 European Commission, Buying Green, s. 14 19 Pekkala, 2007, Hankintojen kilpailuttaminen, s. 341 20 EFTA, Fair Procura, s. 19 12
Frédéric Raevens Esimerkki Reilun kaupan kriteereistä, jotka voidaan liittää tarjousasiakirjan sopimusehtoihin ostettaessa puuvillatuotteita: Tuotteessa käytettävän raakapuuvillan osalta on varmistettava, että tuottajalle maksettava hinta on riittävä kattamaan kestävän tuotannon kustannukset. Hinnan tulee kattaa ympäristöystävällisen tuotannon kustannukset sekä mahdollisuuden riittävään palkkatasoon tuottajaorganisaatiossa. Em. hinnan tulee perustua erilaisten sidosryhmien välillä käytyyn konsultaatioon. Konsultaatiossa tulee huomioida niin tuottajien kuin riippumattomien asiantuntijoiden näkemykset. Lisäksi tarjoajan tulee antaa todistus siitä, että puuvillatuotteen käsittelyketjun mahdolliset alihankkijat pyrkivät noudattamaan kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksia ja tuotantomaan lakeja ja pyrkivät parantamaan työntekijöiden työskentelyolosuhteita. Puuvillan käsittelyketjun kunkin toimijan osalta todistukseksi tulee tarjota jokin alla luetelluista dokumenteista: 1. WFTO:n jäsensertifikaatti 2. SA8000-sertifikaatti 3. Dokumentaatio yrityksen jäsenyydestä eettisessä vaatehankkeessa (Ethical Trading Initiative, Fair Wear Foundation, Fair Labour Association tai Workers Rights Consortium) 4. Todistus ammattiyhdistysliikkeeltä (TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto) 5. Yrityksen perustamisasiakirjat osoittavat, että yritys on kokonaan työntekijöiden omistama 6. Korkeintaan vuoden vanha ulkopuolisen riippumattoman tahon tekemä tarkastusraportti Todiste: Tarjoaja voi todistaa tuotteen täyttävän kaikki edellä mainitut kriteerit viittaamalla tarjotussa tuotteessa olevaan kansainväliseen Reilu kauppa -sertifiointiin. Tarjoaja voi todistaa kriteerien täyttymisen myös muulla vastaavalla tavalla. 14
Lähteet Pekkala, Elise: Hankintojen kilpailuttaminen. Tietosanoma, Jyväskylä, 2007. European Commission: Buying social A Guide to Taking Account of Social considerations in Public Procurement. Publications Office of the European Union, Luxembourg, 2010. European Commission: Buying green A Handbook on Environmental Public Procurement. http://ec.europa.eu/environment/gpp/pdf/buying_green_handbook_en.pdf [viitattu 4.3.2011] Euroopan komissio: Mietintö reilusta kaupasta ja kehityksestä (A6-0207/2006). http://www.europarl.europa.eu/sides/getdoc.do?pubref=-//ep// NONSGML+REPORT+A6-2006-0207+0+DOC+PDF+V0//FI [viitattu 4.3.2011] EFTA Fair Procura: Making Public Authorities and Institutional Buyers Local Actors of Sustainable Development. Brussels, 2005. ICLEI: Buy Fair. Guide to the Public Purchasing of Fair Trade products. http://www.buyfair.org/fileadmin/template/projects/buyfair/files/ buyfair_guide_final_www.pdf [viitattu 4.3.2011] Laki julkisista hankinnoista. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070348 [viitattu 4.3.2011] AALBORG+10 Kohti kestavää tulevaisuutta -sopimus http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/yty/kestava-kehitys/aalborgin-julistus-jasitoumukset/documents/aalborgin%20sitoumukset.pdf [viitattu 4.3.2011]
Linus Hallgren Reilun kaupan edistämisyhdistys ry Paasivuorenkatu 2A, 5.krs 00530 Helsinki p. (09) 5658 680 f. (09) 5658 6850 www.reilukauppa.fi reilukauppa@reilukauppa.fi Tämä julkaisu on tuotettu Euroopan unionin tuella. Oppaan asiasisällöstä vastaa kuitenkin täysin julkaisija, eikä tekstissä esitettyjen esimerkkien voida katsoa edustavan EU:n virallisesti hyväksymää laintulkintaa. Reilun kaupan edistämisyhdistys ei ota juridista vastuuta oppaassa esitettyjen esimerkkien lainpitävyydestä ja hankintoja tekeviä tahoja kehotetaan aina tarkistamaan viimeisimmät kansalliset ja alueelliset ohjeistukset hankinta-asiakirjoja laadittaessa.