Yhdenvertainen vanhuus hanke Raportti vanhustyöntekijöille suunnatun kyselyn tuloksista

1 Yhdenvertainen vanhuus hanke Raportti vanhustyöntekijöille suunnatun kyselyn tuloksista 5.12.2012 Saini Valtonen korkeakouluharjoittelija/projektiavustaja

2 Sisällys 1 Kartoituksen tausta... 3 2 Kyselyn tavoitteet... 4 3 Kyselyn toteutus... 5 4 Taustatiedot... 7 5 Työyhteisö... 8 5.1 Työpaikalla käydyt keskustelut... 8 5.2 Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat työntekijät... 10 5.3 Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat asukkaat... 11 6 Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden huomioiminen... 13 6.1 Moninaisuuden huomioiminen hoitoneuvotteluissa... 13 6.2 Sukupuolen ilmaisu normista poikkeavalla tavalla... 16 6.3 Samaa sukupuolta oleva pariskunta vanhainkodissa... 17 6.4 Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöt ja seksuaalisuus... 19 7 Koulutus ja tiedontarve... 21 8 Moninaisuuden huomioon ottamisen edut ja haasteet... 24 9 Johtopäätökset... 26 Lähteet... 29

3 1 Kartoituksen tausta Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien vanheneminen ja vanhuus ovat tähän mennessä olleet Suomessa lähes kartoittamaton tutkimusalue. Seta ry julkaisi vuoden 2010 lopussa Åbo Akademin tutkijoiden Sari Irnin ja Jan Wickmanin laatiman katsauksen kansainväliseen tutkimukseen Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet. Katsaus osoitti, että ikääntyvät sukupuoli ja seksuaalivähemmistöt kokevat sosiaali ja terveyspalvelujen käyttöön liittyviä pelkoja ja huolia erityisesti ennakkoluulojen, väärinkäsitysten ja tiedon puutteen vuoksi. Syrjinnänpelkoon ja nuiviin asenteisiin liittyvä palveluiden välttäminen voi aiheuttaa vanhusten syrjäytymistä sekä terveysongelmia. Kansainvälisestä tutkimuksesta käy ilmi hoitohenkilökunnan yleinen näkemys, ettei hoitolaitoksissa tai vanhustenhuollon piiriin kuuluvissa palveluissa ole sukupuoli tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia asiakkaita. Wittenin (2008) tutkimuksen mukaan vanhustenhuollon hoitohenkilökunta ei tuntenut perusterminologiaa, sillä esimerkiksi trans ja intersukupuoliset sekoitettiin yleensä seksuaalivähemmistöihin. (Irni & Wickman 2011, 24.) Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöt kattavat koko väestöstä arviolta noin yli kymmenen prosenttia eli satojatuhansia ihmisiä. Suurten ikäluokkien vanhuuden kynnyksen saavuttaminen tarkoittaa, että yhä useampi ikääntyneille suunnattujen palveluiden piiriin tuleva henkilö kuuluu seksuaali tai sukupuolivähemmistöön. Ikääntyneet lesbot sekä homot ovat heteroita todennäköisemmin riippuvaisia julkisen sektorin tuottamista vanhusten palveluista. He asuvat heteroita yleisemmin yksin, ja vain harvoilla suuren ikäluokan sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen edustajista on lapsia, jotka voivat tarjota huolenpitoa. (Nuland 2009, 60; Irni & Wickman 2010, 65.) Vanhustyön kenttä koostuu erilaisista julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin tuottamista palveluista, jotka tukevat kotona asumista sekä asuin ja hoitopaikoista. Tulevaisuudessa ikääntyneiden kotona asumista pyritään tukemaan mahdollisimman pitkään. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö voi esimerkiksi asua kotona ja käyttää eri sektoreiden tarjoamia palveluja yhtäaikaisesti. Jotta kynnys astua palvelujen piiriin olisi mahdollisimman matala ja palvelut yhdenvertaisia, tulee vanhustyön kentän eri toimijoiden tietämystä seksuaali ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ikäihmisten elämästä ja palveluntarpeista lisätä. Kartoitus käsittelee sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia laitoshoidon piirissä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vain pieni osa vanhuksista tulee laitoshoidon piiriin ja mikäli näin tapahtuu, on laitoshoidossa vietetty aika usein lyhyt. Tämän vuoksi sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten palveluntarpeiden tutkiminen tulee ulottaa myös kotipalvelun ja tuettujen asumispalveluiden alueelle. Kartoituksessa keskitytään tarkastelemaan varsinaisten vanhainkotien moninaisuuden huomioivia käytäntöjä. Laitosasuminen on palvelumuodoista se, joka hallitsee yksilön arkipäivää kaikkein eniten. Vanhustyöntekijöille suunnattu kysely toteutettiin osana Seta ry:n ja sen jäsenjärjestöjen Mummolaakso ry:n ja Suomen karhut Fin Bears ry:n kolmivuotista Yhdenvertainen vanhuus projektia. Projekti on käynnistynyt kesäkuussa 2012 ja sen rahoittaa Raha automaattiyhdistys (RAY).

4 2 Kyselyn tavoitteet Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen ikääntymistä ja palveluntarpeita koskevaa tutkimusta ei ole Suomessa tehty juuri lainkaan. Kansainvälinen tutkimus osoittaa selvän sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin liittyvän tiedon tarpeen sosiaali ja terveyspalveluissa. Kyselyn tarkoituksena on kartoittaa, minkälaisia näkemyksiä vanhustyöntekijöillä on koskien sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjä ja heidän ikääntymistään. Kyselyllä pyritään myös selvittämään, miten ihmisen sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus otetaan hoitotyössä huomioon ja minkälaisia valmiuksia hoitohenkilökunnalla on kohdata sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön kuuluva vanhus sekä hänen läheisensä. Lisäksi kyselyn avulla kartoitettiin työntekijöiden saamaa koulutusta sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin liittyvistä asioista sekä heidän tiedontarvettaan. Kartoituksen lähtöoletuksena on, että vanhuspalveluissa työskentelevät hoitotyön ammattilaiset tarvitsevat tietoa ihmisen sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta vanhustyön näkökulmasta. Yhdenvertainen vanhuus projektin toisena toimintavuotena käynnistetään koulutuskokeilut pilottiyksiköiden kanssa, ja kyselyn tuloksia käytetään koulutussuunnittelun apuna. Tuloksia hyödyntäen koulutusta on mahdollista suunnata juuri sellaisille osa alueille, joissa koulutus on tarpeellisinta.

5 3 Kyselyn toteutus Kysely toteutettiin Helsingin Seniorisäätiön neljässä vanhainkodissa 1.10 31.10.2012. Seniorisäätiö täydentää Helsingin kaupungin vanhuspalveluja ja kuuluu Helsingin kaupungin konserniin. Helsingin Seniorisäätiön vanhainkoteja ovat Antinkoti, Kannelkoti, Mariankoti ja Pakilakoti, joissa on yhteensä noin 600 asukaspaikkaa. Vanhainkodeissa on yhteensä noin 400 hoitotyöntekijää, joista kyselyllä tavoitettiin 92. Kyselyyn oli mahdollista vastata joko paperisella lomakkeella tai sähköisesti e lomakkeella. Kyselystä tiedotettiin jokaisessa eri vanhainkodissa osallistumalla henkilökohtaisesti vanhainkotien esimiespalavereihin sekä tiedottamalla työntekijöiden sähköpostilistalla. Seniorisäätiön yhteyshenkilönä toimi osastonhoitaja Maija Korvensola, joka myös osallistui kyselylomakkeen suunnitteluun. Kysely toteutettiin Helsingin Seniorisäätiön vanhainkodeissa, sillä Helsingin Seniorisäätiö toimii Seta ry:n Yhdenvertainen Vanhuus projektin yhteistyökumppanina koko projektin ajan. Helsingin Seniorisäätiössä toteutetaan myös sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen ikääntymiseen liittyvät pilottikoulutukset. Kyselyyn vastanneet eivät muodosta edustavaa otosta kohderyhmästään, sillä kysely toteutettiin vain neljässä Helsingissä sijaitsevassa vanhainkodissa. Näin ollen tavoitetut vastaajat eivät ole tutkimusotokseen satunnaisesti valikoituneita eikä kyselyn tulokset ole tilastollisessa mielessä yleistettävissä. Esimerkiksi alueellista kattavuutta ei kyselyllä tavoitettu. Kysely toimii siten kartoittavana selvityksenä. Kysely koostuu sekä suljetuista että avoimista kysymyksistä. Yhteistyössä kasvatussosiologian dosentti, VTT Jukka Lehtosen kanssa kysely laadittiin siten, että pääpaino oli avoimissa kysymyksissä. Lehtonen osallistui myös raportin laatimiseen kommentoimalla sitä. Raportoin kyselyn määrällisiä osia (suljetut kysymykset) numeroin ja prosenttiosuuksin sekä avaan kyselyn laadullisia osia (avokysymykset) muun muassa luokittelemalla aineistoa. Avovastausaineiston analyysissa tehtiin sisältölähtöistä sisällön erittelyä systemaattisen analyysin varmistamiseksi. Asioiden havainnollistamiseksi raporttiin on sisällytetty sitaatteja avovastausaineistosta. Sitaatit on merkitty tunnisteella V (=vastaaja), ja numero tarkoittaa, monesko kyselyn vastaaja on kyseessä. Kysely koostui neljästä aihepiiristä: Työyhteisö Asukkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen huomioon ottaminen Esimerkkitapaukset Työyhteisö osiossa tiedusteltiin muun muassa työpaikalla käytyjä sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä keskusteluja sekä sitä, onko työyhteisössä ollut tai onko työyhteisössä sukupuoli tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia työntekijöitä. Asukkaan kohtaaminen ja vuorovaikutus osiossa selvitettiin sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjä vanhainkodin asukkaina, heidän kohtaamistaan ja heihin suhtautumista.

Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen huomioon ottaminen liittyi etenkin vanhainkodeissa käytäviin hoitoneuvotteluihin. Kyselylomakkeessa kysyttiin sitä, miten hoitoneuvotteluissa otetaan sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus sekä moninaiset lähi ja perhesuhteet huomioon. Kyselylomakkeen lopuksi esiteltiin kaksi esimerkkitapausta, joista ensimmäinen käsitteli samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa vanhuspalveluissa. Lomakkeessa tiedusteltiin, minkälaista keskustelua samaa sukupuolta olevan pariskunnan tuleminen vanhainkotiin herättäisi ja minkälaisia haasteita tilanteessa voisi mahdollisesti esiintyä. Toinen tapaus käsitteli hoitoympäristöä. Vastaajia pyydettiin kertomaan miten hoitoympäristössä, lomakkeissa ja esitteissä voitaisiin ottaa ihmisen sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus paremmin huomioon. 6

7 4 Taustatiedot Kyselyyn vastasi 92 vanhustyön ammattilaista. Vastaajista 80 vastasi sähköisesti ja 12 paperisella kyselylomakkeella. Vastaajista selvästi suurin osa oli naisia (N=86). Kyselyyn vastasi viisi miestä. Taulukko 1. Vastaajat ammattinimikkeen mukaan (%) N Prosenttia Osastonhoitaja 10 11 Vastaava sairaanhoitaja 2 2 Sairaanhoitaja 14 15 Lähihoitaja/perushoitaja 52 56,5 Fysioterapeutti 6 6,5 Jalkahoitaja/jalkaterapeutti 1 1 Muu, mikä? 7 8 Kaikki 92 100 Suurin osa vastaajista on vakituisessa työsuhteessa. Noin 57 prosenttia vastaajista on lähi tai perushoitajia, ja noin 15 prosenttia sairaanhoitajia ja 11 prosenttia osastonhoitajia. Lisäksi vastanneiden joukossa oli muutama fysioterapeutti, vastaava sairaanhoitaja sekä lähihoitajaksi opiskeleva. Työkokemus jakaantuu vastaajien kesken hyvin tasaisesti. Noin 27 prosenttia vastaajista on tehnyt vanhustyötä 1 5 vuotta, 23 prosenttia 6 10 vuotta ja 28 prosenttia 11 20 vuotta. Yli 20 vuotta vanhustyöstä tehneitä oli noin 22 prosenttia. Vastaajien ikähaitari oli 19 vuotiaista 67 vuotiaisiin. Eniten vastaajissa on 46 ja 56 vuotiaita. Vastaajista noin 5 prosenttia kertoi itse kuuluvansa sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön ja 5 prosenttia ei osannut sanoa, kuuluuko.

8 5 Työyhteisö 5.1 Työpaikalla käydyt keskustelut Työyhteisössä käytyjä keskusteluja kartoitettiin muun muassa kysymällä pari ja perhesuhteista keskustelemisesta sekä sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin liittyvistä keskusteluista. Noin 29 prosenttia oli sitä mieltä, että työpaikalla keskustellaan vain eri sukupuolta olevien pari ja perhesuhteista. Noin 46 prosenttia vastaajista sen sijaan kertoi, että sekä samaa että eri sukupuolta olevien pari ja perhesuhteista keskustellaan. 11 prosenttia oli sitä mieltä, ettei pari ja perhesuhteista puhuta työpaikalla lainkaan. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että työntekijöiden pari ja perhesuhteista ei puhuta asukkaiden kuullen. Taulukko 2. Työpaikalla käydyt keskustelut sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin liittyvistä asioista (%) N Prosenttia Sukupuolivähemmistöihin liittyvät asiat 4 4 Seksuaalivähemmistöihin liittyvät asiat 14 15 Sekä sukupuoli että seksuaalivähemmistöihin liittyvät asiat 32 35 Työpaikalle ei keskustella sukupuoli tai seksuaalivähemmistöihin liittyvistä asioista 39 43 Kaikki 89 97 Vastatessaan kysymykseen sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjä koskevista keskusteluista työpaikalla noin 42 prosenttia vastaajista kertoi, ettei näistä asioista keskustella työpaikalla. 35 prosentin mukaan puolestaan sekä sukupuoli että seksuaalivähemmistöihin liittyvistä asioista keskustellaan. Tarkentavassa kysymyksessä selvitettiin, tulevatko hoitajien omat mielipiteet sukupuoli ja seksuaalivähemmistöistä esiin asukkaiden kuullen käydyissä keskusteluissa. Vastaajista 61 prosenttia oli sitä mieltä, että hoitajien omat mielipiteet eivät tule esille asukkaiden kuullen. Huomioitavaa tämän kysymyksen kohdalla on se, että kysymykseen jätti vastaamatta yhteensä 36 työntekijää. Kun kysyttiin, ovatko keskusteluissa esille tulleet sukupuoli ja/tai seksuaalivähemmistöjä koskevat käsitykset vaikuttaneet hoitajan ja asukkaan väliseen vuorovaikutukseen tai kanssakäymiseen, suurin osa vastaa ei tai ei osaa sanoa. Eräässä avovastauksessa kerrotaan, että asukkaan kuuluminen sukupuoli tai

9 seksuaalivähemmistöön ei ole vaikuttanut hoitajan käytökseen näkyvästi, mutta hoitaja on tuntenut luontaista vastenmielisyyttä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin liittyvistä asioista käydyt keskustelut hoito tai palveluyksikössä ovat luonteeltaan hyvin yleisiä tai pintapuolisia. Monesti aiheesta keskustellaan uutisten tai muuten mediassa esiin tulleiden asioiden pohjalta. Etenkin presidentinvaalit 2012 sekä pappikohu, joka liittyi pappi Marja Sisko Aallon sukupuolenkorjausprosessiin, ovat olleet keskustelun aiheina. Avovastausaineistossa nousee esille median ja julkisuuden henkilöiden merkitys keskusteluissa: julkisuuden henkilöt näyttävät toimivan monesti ikään kuin homoseksuaalisuuden esimerkkeinä ja heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ja parisuhteistaan ollaan kiinnostuneita. Samat asiat nousevat esille myös kysyttäessä erityisiä tilanteita, joissa sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät asiat olisivat olleet esillä työpaikalla. Suurin osa vastaajista ei osaa nimetä erityisiä tilanteita, joissa asiat olisivat olleet esillä, mutta moni myös kertoo presidentinvaalien 2012 herättäneen suuresti keskustelua. Tällaisista mediassa esillä olleista sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin liittyvistä asioista keskusteltiin myös vanhusten kanssa: Keskustelin asukkaan kanssa Niinistö vs Haavisto tilanteesta. Vanhan ihmisen suhtautuminen homouteen oli ymmärtäväistä, mutta ei ollut valmis äänestämään homoa. V25 Kun se pappi vaihtoi sukupuolta, miehestä naiseksi. Se ihmetytti muutamaa asukasta, puhuttiin vain että kaikenlaista sitä onkin maailmassa. V38 Työpaikalla käydyissä keskusteluissa ei juurikaan puhuta sukupuolivähemmistöistä, vaan keskustelut koskevat enimmäkseen homo ja lesbojuttuja sekä homouteen ja lesbouteen liittyvää ennakkoluuloista jauhamista siitä, miten ne elää ja toimii. Keskusteluissa pohditaan myös yksityisten henkilöiden suuntautuneisuutta ja näiden henkilöiden parisuhteita, joskus myös asukas tai työntekijäkohtaisesti. Lähinnä tällöin keskusteluissa kiinnostavaksi näyttää nousevan jälleen henkilöiden seksuaalinen suuntautuminen ilman, että se jotenkin linkittyisi hoitotyöhön. Erään vastaajan mukaan sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät keskustelut eivät koske koskaan vanhuksia. Tällaisen ei koske meitä ajattelun voi nähdä olevan tiiviisti yhteydessä siihen, että sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhukset ovat hyvin näkymätön ryhmä vanhustyön kentällä (Knauer 2011). Keskustelujen yleisyys kertoo osaltaan siitä, että keskustelut eivät linkity konkreettisiin hoitotilanteisiin. Toisin sanoen, sukupuoli ja seksuaalivähemmistöistä puhuminen hoitotyöhön liittyen on harvinaista ja tämän kerrotaan johtuvan siitä, ettei tällaisia asukkaita tai kohtaamisia ole tullut vastaan.

10 5.2 Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat työntekijät Noin puolet vastaajista kertoo, että heidän hoitoyksikössään on parhaillaan tai on ollut töissä seksuaalivähemmistöön kuuluvia. Noin 38 prosenttia ei osaa sanoa, sillä työntekijän kuuluminen sukupuolitai seksuaalivähemmistöön ei ole tullut ilmi. Vain 5 prosenttia kertoo, että heidän hoitoyksikössään ei ole tai ei ole ollut sukupuoli tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia työntekijöitä. Taulukko 3. Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat työntekijät (%) N Prosenttia En osaa sanoa 35 38 Sukupuolivähemmistöön kuuluva/kuuluvia 1 1 Seksuaalivähemmistöön kuuluva/kuuluvia 48 52 Sekä sukupuoli että seksuaalivähemmistöön kuuluvia 3 3,5 Ei 5 5,5 Kaikki 92 100 Työntekijän kuuluminen sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön on tullut yleensä ilmi siten, että työntekijä on kertonut asiasta itse. Muutama kertoo kysyneensä asiaa suoraan tai ottanut sen puheeksi. Osa kertoo kuulleensa työkavereilta tai juoruna. Tiedusteltaessa asukkaiden suhtautumisesta siihen, että työntekijä kuuluu sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön, käy ilmi, että asukkaat eivät usein ole tietoisia asiasta. Jos asukkaat tietävät, ei sen ole nähty herättävän heissä erityisiä mielipiteitä. Työntekijät kertovat suhtautuvansa sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön kuuluvaan työntekijään normaalisti, asiallisesti tai ammatillisesti, kuten keneen tahansa työntekijään. Tiedusteltaessa sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvan epäasiallisen kohtelun tai kiusaamisen esiintymistä työpaikalla, 82 prosenttia vastaa, että tällaista ei esiinny. Muutaman vastaajan mukaan epäasiallista kohtelua on ollut, mutta ketään paikallaolijaa ei ole varsinaisesti kiusattu. Kiusaaminen on ollut lähinnä homo tyyppistä puhetta ja kuiskuttelua. Kiusaaminen on luonteeltaan siis enemmän selän takana puhumista ja ennakkoluuloista juoruilua kuin kiusaamista kenenkään asianomaisen ollessa läsnä.

11 Taulukko 4. Sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvan epäasiallisen kohtelun tai kiusaamisen esiintyminen työpaikalla (%) N Prosenttia Kyllä 6 6,5 Ei 75 81,5 En osaa sanoa 8 9 Kaikki 89 97 5.3 Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat asukkaat Työntekijöiltä kysyttiin, onko heidän hoitoyksikössään parhaillaan tai aiemmin ollut sukupuoli tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia asukkaita. 12 prosentin mukaan asukkaina on tai on ollut seksuaalivähemmistöön kuuluvia asukkaita. Kahden vastaajan mukaan asukkaina on ollut tai on sukupuolivähemmistöön kuuluvia asukkaita. Yli puolet vastaajista ei osannut sanoa, koska asukkaan kuuluminen sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön ei ole tullut ilmi. 29 prosenttia työntekijöistä toteaa, että asukkaina ei ole tai ei ole ollut sukupuoli tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Taulukko 5. Sukupuoli tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvat asukkaat (%) En osaa sanoa 49 53 Kyllä, sukupuolivähemmistöön kuuluva/kuuluvia 2 2 Kyllä, seksuaalivähemmistöön kuuluva/kuuluvia 11 12 Kyllä, sekä sukupuoli että seksuaalivähemmistöön 1 1 kuuluvia Ei 27 29 Kaikki 90 98 N Prosenttia

Asukas kertoi harvemmin itse kuuluvansa sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön. Tieto saatiin yleensä asukkaan muulta kuin biologiselta sukulaiselta, esimerkiksi ystävältä. Joidenkin vastauksien mukaan tieto asukkaan kuulumisesta sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön saatiin työtovereilta. Kiinnostavaa on, että suurin osa vastanneista ei osannut sanoa, mistä tieto asukkaan seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli identiteetistä on saatu. Puuttuvat tiedot tämän kysymyksen yhteydessä selittynevät sillä, että näillä vastaajilla ei ole ollut kokemusta sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön kuuluvista asukkaista. Jos työntekijöillä oli kokemusta sukupuoli tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvista asiakkaista, vastaajat kertoivat, että heihin suhtaudutaan normaalisti ja luontevasti, kuten kehen tahansa muuhun asukkaaseen. Työntekijät korostivat, että tietty seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli identiteetti ei ole peruste sille, että asukasta kohdeltaisiin eri tavalla kuin muita. Kun tiedusteltiin, onko sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön kuuluvaa asukasta kohdeltu epäasiallisesti, esimerkiksi kieltäydytty hoitamasta, suurin osa raportoi, että epäasiallista kohtelua ei ole tapahtunut. Eräs hoitaja oli nähnyt tilanteen, jossa hoitaja on kieltänyt halaamisen seksuaalivähemmistöön kuuluvalta muistisairaalta vanhukselta. Pääsääntöisesti näyttää kuitenkin siltä, että hoitajien omien mielipiteiden ei anneta vaikuttaa hoitoon, vaan asukasta pyritään hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. 12

13 6 Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden huomioiminen 6.1 Moninaisuuden huomioiminen hoitoneuvotteluissa Ihmisen sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen huomioon ottamista hoitoneuvotteluissa kysyttiin kyselylomakkeessa avokysymyksellä. Vastaukset olivat moninaisia. Aineistosta oli mahdollista tehdä seuraavanlainen jaottelu: ei ole tullut tilannetta vastaan/ ei ole kokemusta ei juuri mitenkään/ei mitenkään asukkaalla tai omaisella mahdollisuus kertoa mikäli jotain huomioitavaa ei tietoa asiasta normaalisti En ole kohdannut toistuu lukuisissa vastauksissa. Se, että sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön kuuluvia asukkaita ei ole ollut tai sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta ei ole kohdannut, nousee esiin jokaisessa kysymyskohtaisessa avovastausryppäässä. Tiedusteltaessa sitä, miten hoitoneuvotteluissa otetaan huomioon seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus, nousee työntekijöiden kokemattomuus erityisesti esille. Hoitoneuvotteluissa ei yksinkertaisesti ole tullut tilanteita tai tapauksia vastaan: Ei mitenkään oteta esille. Syynä se, että asukkaissa ei ole ollut vähemmistöihin kuuluvia. V89 Yleensä jos aikaisemmissa papereissa ei ole merkintää vähemmistöön kuulumisesta, oletetaan että on hetero. V75 Omat asukkaat ovat olleet heteroseksuaaleja ja asiasta ei ole sen kummemmin puhuttu. V49 Ei ole tullut tilannetta, jossa olisi tarvinnut huomioida. V74 Avovastauksista käy ilmi, että vanhuksen kuuluminen sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön ei tule esille hoitoneuvotteluissa, jotka käydään vanhuksen tullessa hoitolaitokseen. Irnin ja Wickmanin (2012) mukaan juuri tällaisissa keskustelunomaisissa, ensimmäisissä vuorovaikutustilanteissa on se oikea paikka ja hetki, jolloin sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät kysymykset tulisi käydä läpi tai ainakin antaa mahdollisuus puhua asioista. Esiin tuleminen tai ilmi tuleminen nousee aineistossa jatkuvasti esille:

14 Ei ole tähän mennessä tullut kertaakaan ilmi, että hoidettava olisi muu kuin hetero. V6 Koskaan ei ole kyllä tullut vastaan tilannetta, jossa omainen olisi kertonut näin henk.koht. aihetta, joten asia ei mahdollisesti ole koskaan tullut ilmi. V48 Ei juurikaan (oteta huomioon), koska ei ole vielä ainakaan tullut ilmi yhtään kyseistä ihmistä. V30 Näyttää siltä, että sen sijaan, että hoitoneuvotteluissa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden teemat nostettaisiin esille, asian ikään kuin odotetaan nousevan itsestään ilman, että henkilökunnan tarvitsisi tulla asiassa vastaan esimerkiksi kysymällä avoimilla kysymyksillä asukkaan pari ja perhesuhteista. Seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolen ilmaisusta tulee kertoa erikseen, tuoda ilmi. Vastuu tästä on asukkaalla tai omaisella. Homoseksuaalisuus tai sukupuolen moninaisuus nähdään niin henkilökohtaisena, että siitä on vaikea kysyä. Näin ollen näyttäisi siltä, että vanhuksen kuuluminen sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin nähdään usein poikkeuksena, jonka täytyy erikseen tulla ilmi tullakseen huomioiduksi. Käsitys homo tai biseksuaalisuudesta tai esimerkiksi transsukupuolisuudesta poikkeuksena tai poikkeavuutena juontuu historiasta. Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen kohdalla nimetyiksi ovat tulleet normista poikkeavat sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen muodot. Esimerkiksi homous nimetään, mutta heteroudesta puhutaan harvoin nimellä. (Haataja 2011, 58). Homoseksuaaliset teot ovat olleet Suomessa rangaistavia rikoslaissa vuoteen 1971 asti ja homoseksuaalisiin tekoihin kehottaminen oli rikoslaissa aina vuoteen 1999 asti. Homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vuonna 1981. (Mustola 2007, 18 31.)

Osa vastaajista totesi suoraan, ettei sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta oteta huomioon mitenkään. Usein miten syynä kerrottiin olevan juuri se, ettei vähemmistöön kuuluvia asukkaita ole. Toisaalta osa työntekijöistä oli sitä mieltä, ettei sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta tule huomioida erikseen mitenkään, sillä asukkaita ei pidä kohdata lokeroituina tyyppeinä. Vastauksissa nousi esille myös se, että asukkailla tai asukkaan läheisillä on mahdollisuus tuoda esille kaikki haluamansa asiat hoitoneuvottelussa. Vastuu asioiden kertomisesta on siis asukkailla tai heidän läheisillään, kuten jo edellä mainittiin, eikä moninaisuusteemojen kertomiselle näytetä tekevän tilaa. Hoitoneuvotteluja käsittelevistä avovastauksista nousee esille myös päinvastainen, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden huomioon ottava näkemys. Kiinnostavaa tällaisissa näkemyksissä on se, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamiselle asetetaan tiettyjä ehtoja, joiden täyttyessä moninaisuus voidaan ottaa huomioon. Esimerkiksi tiedusteltaessa lähi ja perhesuhteiden moninaisuuden huomioimisesta hoitoneuvotteluissa, moninaisuus huomioidaan, mikäli 15 asia tulee esille asia ilmenee lomakkeista Ristiriitaista tässä on se, että kyseessä olevien vanhainkotien tulolomakkeissa ja elämänkaarilomakkeissa, joiden pohjalta hoitoneuvottelut käydään, ei ole esimerkiksi mahdollista vastata olevansa rekisteröidyssä parisuhteessa. Lomakkeissa on myös sukupuolen kohdalla vaihtoehdot mies ja nainen. Näin ollen on mahdollista, että sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön kuuluva asukas ei löydä itseään lomakkeista. Robert A. Crouchia (1999) mukaillen voidaan puhua jäämisestä eräänlaiseen liminaalitilaan. Tällä tarkoitetaan sellaista välitilaa, jossa ihmiset ovat olemassa fyysisinä, mutta heillä ei ole paikkaa sosiaalisessa todellisuudessa. Juha Nissinen (1997) toteaa, että usein jo siinä vaiheessa, kun asiakkaan taustatietoja aletaan kysellä sosiaali ja terveyspalveluissa, sukupuoli tai seksuaalivähemmistöön kuuluva huomaa joutuvansa oletusarvojen ulkopuolelle. Nissisen mukaan hetero olettamus, joka laittaa ajattelemaan, että asiakas tai hänen läheisensä on heteroseksuaalinen, ellei hän vaikuta erilaiselta tai tuo avoimesti esiin eiheteroseksuaalisuutta, olisi hyvä riisua mielestään. Heijastaessa Nissisen ajattelua aineistoon, näyttäisi siltä, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden huomioimiselle asetetut ehdot ilmentävät hetero olettamusta. Sama ristiriitaisuus nousee esille moninaisten lähi ja perhesuhteiden, kuten esimerkiksi sateenkaariperheiden, huomioimisessa. Hoitohenkilökunta kertoo, että asiat huomioidaan lomakkeissa ja hoitoneuvotteluissa samalla kun käydään läpi vanhuksen elämänkaarta. Vaikka asukkaalla ja omaisilla olisi näissä tilanteissa mahdollisuus kertoa tilanteestaan ja elämänhistoriastaan, myös vaikkapa transtaustastaan tai moninaisista lähi ja perhesuhteistaan, ei hoitoneuvottelun lähtökohtana voi pitää moninaisuutta, jos lomakkeet eivät mahdollista tällaisten ihmisten olemassaoloa sulkemalla tiettyjä todellisuuksia pois.

16 6.2 Sukupuolen ilmaisu normista poikkeavalla tavalla Sukupuolen ilmaisulla tarkoitetaan sitä, miten yksilö ilmaisee sukupuoltaan. Se sisältää kaiken yksilön toiminnan ja käyttäytymisen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa nainen, mies tai jotain muuta. Työntekijöiltä tiedusteltiin, miten heidän hoitoyksikössään toimittaisiin tai on toimittu tilanteessa, jossa asukas ilmaisee sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan eri tavalla kuin mihin on totuttu, luokittelin vastaukset seuraavasti: 1) tilanne johtaa keskusteluun/palaveriin, jossa etsitään yhteinen sävel 2) tilanteessa ohjataan asukasta pukeutumaan oman sukupuolensa mukaan 3) asukas saa pukeutua niihin vaatteisiin, joihin haluaa Kuten jo luokittelusta näkee, kukaan työntekijöistä ei kertonut tilanteista, jossa seksuaalista suuntautumista ilmaistaan totutusta poikkeavalla tavalla, vaan vastauksissa keskityttiin sukupuolen epätyypilliseen ilmaisuun. Kahdessa ensimmäisessä kohdassa sukupuolen ilmaiseminen totutusta poikkeavalla tavalla voidaan nähdä tilanteena, johon täytyy puuttua. Näissä näkemyksissä sukupuolta tulee ilmaista tietyllä tavalla, ja jos näin ei toimita, asiaan puututaan. Ensimmäisessä tilanteessa pidetään palaveri tai keskustellaan, ja lopuksi pyritään kaikkia osapuolia miellyttävään lopputulokseen. Tämänkaltaisesta vastauksesta ei tule kuitenkaan ilmi se, kuinka paljon kukin osapuoli joutuu tekemään kompromisseja yhteisen sävelen löytämiseksi. Voisikin kysyä, tuleeko sukupuolen ilmaisua pitää neuvoteltavissa olevana asiana. Toisessa tilanteessa toimintatapa heijastaa käsitystä kaksisukupuolijärjestelmästä. Jokainen henkilö on määritelty joko mieheksi tai naiseksi ja sukupuoli käsitetään siten, että ihmiset voivat olla joko miehiä tai naisia. Näin ollen kaksisukupuolijärjestelmä pakottaa ihmiset naisiksi tai miehiksi, sen sijaan, että nähtäisiin minkälaisia ihmiset ruumiillisuudeltaan tai identiteetiltään ovat tai voisivat olla. (Irni & Wickman 2010, 10 11.) Jos asukas ilmaisee sukupuoltaan totutusta poikkeavalla tavalla, esimerkiksi miesasukas pukeutuu mekkoon, johdatellaan häntä hienovaraisesti pukeutumaan sukupuolityypillisiin vaatteisiin. Kolmannessa toimintatavassa yksilön annetaan toimia oman tahtonsa ja halujensa mukaan. Ihminen käsitetään autonomisena yksilönä, joka on kykenevä päättämään omista asioistaan. Mielenkiintoista näissä vastauksissa on se, että niitä ei perusteltu mitenkään muuten, kuin että ihminen on yksilö ja hänellä on itsemääräämisoikeus. Yksilöllisyyttä pidettiin itsestään selvänä hoitotyötä johdattavana periaatteena, jota ei kyseenalaistettu. Sukupuolen epätyypillistä ilmaisua käsittelevissä vastauksissa työntekijät nostivat usein esille muistisairauden merkityksen vanhuksen pukeutumisessa. Miesasukkaan pukeutuminen mekkoon rinnastettiin tilanteisiin, joissa muistisairas vanhus pukee vahingossa päälleen usean vaatekerran tai yrittää pukea housuja paidaksi. Tällä näytettiin viittaavan siihen, että tietynlaisen pukeutumisen syy vaikuttaa suoraan siihen, puututaanko pukeutumiseen.

Kuten edellä moninaisuuden huomioimiselle näytetään asettavan ehtoja. Sama pätee moninaisuuden sallimiselle. Toisin sanoen asukkaan sukupuolen ilmaisua käsiteltäessä esimerkiksi miesasukkaan pukeutuminen näytetään hyväksyvän tiettyjen ehtojen täyttyessä. Tällaisia ehtoja ovat niin selkeä ymmärrys, että sitä osaisi vaatia sekä selkeä tieto siitä, että asukas haluaa pukeutua näin. Muussa tapauksessa vaarana näyttäisi olevan se, että sukupuolen ilmaiseminen totutusta poikkeavalla tavalla käsitetään yksinkertaisesti muistisairauden oireeksi. Muistisairauden merkitys näyttää nousevan tärkeäksi tekijäksi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden mahdollistumisen kannalta: mikäli dementian nähdään olevan syy sukupuolen poikkeukselliseen ilmaisuun, tulee olennaiseksi kysyä, minkälaiset ovat esimerkiksi transvestiitti vanhuksen mahdollisuudet tulla huomioiduksi asiallisella tavalla? 17 6.3 Samaa sukupuolta oleva pariskunta vanhainkodissa Kyselyssä selvitettiin tapauksen kautta, kuinka hoitoyksikössä toimittaisiin tilanteessa, jossa vanhainkotiin muuttaisi asumaan samaa sukupuolta oleva pariskunta. Pääosin työntekijät uskoivat, että tilanne ei herättäisi sen kummempaa ihmetystä, vaan pariskuntaa hoidettaisiin kuten ketä tahansa muutakin. Henkilökunta uskoi ammattitaitonsa olevan tällaisissa tilanteissa tukena. Osa työntekijöistä nosti esille henkilökunnan sisäisen heterogeenisuuden: osa suhtautuisi asiaan luonnollisesti, osa kielteisesti: "Suurimmalle osalle työntekijöistä asukkaita kohtaan tuntemat tunteet ovat varmasti olleet samanlaiset kuin muitakin asukkaita kohtaan. Sitten on joukossa aina henkilöitä, joilla on homo/lesbo kielteinen elämänasenne ja he eivät pysty sitä käsittelemään ammatillisesti työssään, vaan se välittyy käytöksessä asukkaita kohtaan V63 Avovastauksissa nousi esille myös se, että työntekijät uskoivat muiden asukkaiden ja heidän omaistensa suhtautumisen olevan suurempi haaste kuin työntekijöiden asenteet. Työntekijöiden mukaan etenkin iäkkäät omaiset voisivat kauhistella samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa. Osa työntekijöistä uskoi, että muissa asukkaissa asia voisi herättää hämmennystä ja jopa syrjimistä ja pahan puhumista. Samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa käsittelevän esimerkkitapauksen vastauksissa korostuu vanhusten itsemääräämisoikeuden peräänkuuluttaminen. Työntekijät kertovat, että kaikkia hoidetaan samalla tavalla, kuuluipa hän mihin tahansa vähemmistöön sekä korostetaan kaikkien asukkaiden samanarvoisuutta. Vähemmistöön kuuluminen ei heidän mukaansa ole siis mikään peruste yhtään sen huonommalle hoidolle tai kohtelulle: Kaikkia on kohdeltava tasa arvoisesti taustasta huolimatta. V47 Jokainen asukas on yksilö V12 Meillä on muutenkin asiakaslähtöinen ja yksilöllisyyden salliva hoitokäytäntö. V43

Työntekijöiden vastauksissa nousee esille myös eräänlainen samanlaisuus retoriikka. Voidaan puhua myös samanlaisuusdiskurssista. Tällä tarkoitetaan sitä, että sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ei eroteta omaksi ryhmäkseen, vaan heitä pidetään samanlaisina kuin keitä tahansa muita ihmisiä. Kun työntekijät kertovat, että sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat asukkaat ovat ihan samanlaisia kuin muutkin, ovat he luopuneet sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen patologisuus ajatuksesta ja sitä kautta käsityksestä, että he ovat jollain tapaa poikkeuksellisia tai sairaita. (Kurri 1997, 55 56). Työntekijät näyttäisivät olevan hyvin uskollisia hoitotyön periaatteille ja korostavan vanhusten itsemääräämisoikeutta. Juuri samaa sukupuolta olevan pariskunnan esimerkkitapauksessa moni työntekijä vetosi vanhuksen oikeuteen olla oma itsensä ja päättää omista asioistaan. Sama nousi esille sukupuolen ilmaisua käsiteltäessä, jolloin todettiin, että totutusta poikkeava sukupuolen ilmaisu on asia, johon asukkaalla on itsemääräämisoikeus. Tällaiset näkemykset kumoaisivat ajatuksen sukupuolen ilmaisusta neuvoteltavissa olevana asiana. Samanlaisuus ajatus sekä vanhuksen yksilöllisyyden ja itsemääräämisoikeuden merkityksen korostaminen luo tilaa moninaisuudelle eikä tee erotteluja vanhusten välille sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Vaarana on, että samanlaisuutta, samanarvoisuutta ja yksilön oikeuksia korostettaessa voivat helposti unohtua ne seikat, joiden vuoksi sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vanhusten asioista on ylipäätään alettu puhua. Samanlaisuus itse asiassa luo illuusiota, jonka mukaan kaikki vanhukset olisivat samanlaisia ja heillä kaikilla olisi samanlaiset tarpeet. Tällöin unohtuvat täysin sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien tarpeet sekä myös vähemmistöjen sisäinen heterogeenisuus. Kaikilla sukupuoli ja seksuaalivähemmistöön kuuluvilla ei suinkaan ole keskenään samanlaiset tarpeet, vaan he muodostuvat sisäisesti erilaisesta joukosta ihmisiä. Huoli itsemääräämisoikeuden säilymisestä vanhuudessa laitoshoitoon joutuessa on varmasti suuri kenelle tahansa ikääntyneelle. Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla vanhuksilla voi olla lisäksi huoli sukupuoli identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi syrjityksi tulemisesta, silloin kun he ovat niin sanotusti heikoimmillaan, eli riippuvaisia jonkun toisen avusta (kts. Knauer 2011, 129). Kokemukset seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli identiteettiin perustuvasta syrjinnästä ja häirinnästä sekä niiden pelko ovat asioita, jotka tulisi pitää mielessä sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia vanhuksia kohdatessa. Itsemääräämisoikeuden ja samanlaisuus retoriikan valossa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudelle on tilaa vanhustyön kentällä. Siinä missä muutkin vanhukset omine yksilöllisine tapoineen ja piirteineen, myös sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhukset nähdään yksilöinä, joiden oikeuksia tulee kunnioittaa. Heitä ei itse asiassa kohdata vähemmistönä, vaan osana vanhusten kirjoa samanlaisina kuin muutkin. 18

19 6.4 Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöt ja seksuaalisuus Avovastausaineistossa kysymys vanhuksen seksuaalisuudesta nousi spontaanisti esille, vaikka kyselyssä ei kysyttykään suoraan esimerkiksi sitä, miten vanhuksen seksuaalisuutta tuetaan tai miten se ylipäätään otetaan huomioon vanhuspalveluissa. Tämän vuoksi käsittelen aihetta omana lukunaan, vaikka projektin tarkoitus ei olekaan käsitellä vanhusten seksuaalisuutta yleensä. Vanhuksen seksuaalisuus nostettiin esille hoitoneuvotteluja käsittelevissä kohdissa, joissa kysyttiin seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta. Hoitotyöntekijät useassa yhteydessä viittasivat muun muassa siihen, että myös heteroseksuaalin vanhuksen seksuaalisuudesta pitäisi puhua enemmän. Kuten sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjä koskevien keskustelujen niin myös seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden kohtaamisen kohdalla näkymättömyys on asia, joka linkittyy molempiin. Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vanhusten näkymättömyyden taustalla on monta tekijää, kuten esimerkiksi aikaisemmin mainittu rikoslaki ja sairausluokitus. Kun siirrytään käsittelemään vanhuksen seksuaalisuutta ylipäänsä, liittyy tähän stereotyyppinen ajatus siitä, että vanhukset eivät ole seksuaalisesti aktiivisia tai ylipäänsä seksuaalisia ollenkaan (Knauer 2011, 110). Myös avovastauksissa nousi esille kysymys vanhusten seksuaalisuudesta: Vanhuksen seksuaalisuus ylipäänsä on asia, jota ei missään kysellä, koska sitä ei voida/haluta huomioida mitenkään. V7 Edes heterojen seksuaalisuutta ei nykyisin huomioida riittävästi hoitolaitoksissa saati sitten seksuaalivähemmistöihin kuuluvien asioita. V49

Mielenkiintoista on ensinnäkin se, että sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oletetaan kertovan seksuaaliseen suuntautumiseensa, sukupuoli identiteettiinsä tai sukupuolen ilmiasuun liittyviä asioita lomakkeissa olevan seksuaalisuus otsikon alla: Tiedonkeruulomakkeessa on avoin kysymys: seksuaalisuus. Lomakkeen täyttää asukas tai omainen. V46 20 Seksuaalisuus liitetään sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin hyvin voimakkaasti, unohtaen sellaiset tärkeät homo ja transidentiteetteihin liittyvät seikat kuten lähi ja perhesuhteet. Ajateltaessa, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden huomioiminen tapahtuu seksuaalisuutta käsittelevässä kohdassa, voivat nämä muut mainitut tärkeät asiat jäädä käsittelemättä kokonaan. Toiseksi vanhuksen seksuaalisuudesta puhuttaessa sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vanhusten erityiskysymykset palautetaan yleiseen keskusteluun vanhuksen seksuaalisuudesta. Tällöin vanhusten oikeus seksuaalisuuteen ja sen ilmaisemiseen rinnastetaan sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vanhusten oikeuksiin. Koska seksuaalisuus on vain yksi osa sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien elämää ja identiteettiä, on ristiriitaista käsitellä heidän tarpeitaan vain seksuaalisuuden yhteydessä. Kyse on pohjimmiltaan paljon muusta: se, että vanhusten seksuaalisuudesta usein vaietaan, ei kerro mitään siitä, että sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat itse asiassa vaikenevat koko elämästään. (Knauer 2011, 127 128.) Aineistosta tuli esille tapaus, jossa seksuaalivähemmistöön kuuluva asukas halusi sukupuolista kanssakäymistä hoitajan kanssa. Tapaus herätti hämmennystä ja asiasta keskusteltiin työyhteisössä, jotta seksuaaliseen ahdisteluun liittyvät pelot voitiin käsitellä. Sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen yliseksualisoiminen ei ole asia, joka värittää koko aineistoa. Se nousee kuitenkin esille muutamissa kohdissa. Edellä mainittu tilanne, jossa seksuaalivähemmistöön kuuluva asukas halusi sukupuolista kanssakäymistä (huom. työntekijä puhuu sukupuolisesta kanssakäymisestä, ja liittää sukupuolen automaattisesti seksuaalisuuteen) on seksuaalivähemmistöön kuuluvan yliseksualisoimista vain siinä mielessä, jos asukkaan seksuaalisen suuntautumisen nähdään olevan syy haluta seksuaalista kanssakäymistä. Tätä on kuitenkin aineistosta mahdotonta päätellä. Sen sijaan kertomukset asukkaisiin kohdistuvasta epäasiallisesta kohtelusta puhuvat omaa kieltään. Vastauksista nousee esille tapaus, jossa hoitaja on kieltänyt muistisairaalta seksuaalivähemmistöön kuuluvalta asukkaalta halaamisen ja estänyt tätä tulemasta lääppimään häntä. Aineistosta nousee esille myös kokemukset entisistä työpaikoista. Eräässä tapauksessa samaa sukupuolta olevan pariskunnan hoitamisesta jopa kieltäydyttiin, koska pariskunnan ajateltiin lähentelevän työtekijöitä. Tällaiset kertomukset kuvaavat seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yliseksualisoimista, mikä voi liittyä siihen, että sukupuoli ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien asioista puhuttaessa päädytään keskustelemaankin seksuaalisuudesta yleensä.