Elintarvikealan pk-yritysten neuvontaa ja koulutusta koskeva selvitys

Elintarvikealan pk-yritysten neuvontaa ja koulutusta koskeva selvitys 1.3. 2012 Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK: Marjatta Rahkio Ryhmäpäällikkö, ELT marjatta.rahkio@ltk.fi 1

Elintarvikealan pk-yritysten neuvontaa ja koulutusta koskeva selvitys Sisällysluettelo 1. Tausta 3 2. Tavoitteet 3 3. Elintarvikealan pk-yritykset 4 4. Pk-yritysten koulutus- ja neuvontatarpeet 4 5 Elintarvikealan koulutusta ja neuvontaa antavat tahot 8 5.1 Ammatillinen koulutus 8 5.2 Neuvontaorganisaatiot 11 5.3 Yritysverkostot, osaamiskeskukset ja vastaavat verkostot 12 5.4 Yksittäiset yritykset 14 5.5 Elintarvikealan koulutusta antavien tahojen sijoittuminen ELY-keskusten alueilla 15 6. Elintarvikealan koulutuksen ja neuvonnan pätevyysvaatimukset 18 6.1 Hygieniaosaaminen 18 6.2 Metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutus 19 7. Hankkeen yhteydessä tehdyt kyselyt 19 7.1 Koulutuksen antajille tehdyn kyselyn tulokset 19 7.2 Pk-yrittäjille ja koulutuksen kohteena oleville henkilöille tehdyn kyselyn tulokset 21 7.3 Koulutuksen antajille tehdyn kyselyn tulokset 22 7.4 Yhteenveto kyselyjen tuloksista 23 8. Palaute koulutuksesta 24 9. Johtopäätökset 25 10. Kehitystarpeet 28 10.1 Pätevyysvaatimukset 28 10.2 Kehitysehdotukset 29 11. Esitys pk-yritysten elintarvikelainsäädäntöneuvonnan järjestämisestä 31 12. Yhteenveto Pk-yrityksille suunnatusta koulutuksesta ja neuvonnasta 32 13. VIITTEET 34 LIITTEET 34 2

1. Tausta Elintarvikealan pk-yrittäjien koulutus- ja neuvontarpeita on aikaisemmin selvitetty mm. tutkimuksessa Eläimistä saatavia elintarvikkeita koskevan lainsäädännön vaikutuksista pkyritysten toimintaan (MMM 6/2007). Eräs tämän julkaisun päätelmistä on, että EU- ja kansallinen lainsäädäntö muodostavat nopeasti muuttuvan ja vaikeaselkoisen kokonaisuuden, josta yritysten on vaikea saada irti tarvitsemaansa tietoa. Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistiossa (MMM 2009) Pienten ja keskisuurten yritysten kokemia elintarvikelainsäädännön ja valvonnan ongelmia selvittäneen työryhmän raportista todetaan, että yritykset kokevat saavansa neuvontaa ja tiedottamista liian vähän. Elintarvikealan pk-yrittäjät kokevat lainsääntövaatimukset nimenomaan yritysten kilpailuympäristöön liittyvänä heikkoutena ja odottavat kehittämisorganisaatioilta ja hankkeilta palveluja, jotka liittyvät nimenomaan viranomaissäädöksiin ja niiden tulkintaan. (Mäki 2008). Neuvonnan ja koulutuksen ja lainsäädännön tulkinnan tarve tulee esille myös koulutustilaisuuksissa, hankekokouksissa ja epävirallisissa yhteyksissä. Koulutuksen ja neuvonnan tilan selvittämiseksi maa- ja metsätalousministeriön maatalousosasto, maaseutuverkostoyksikkö ja elintarvike- ja terveysosasto tilasivat selvityksen Elintarvikealan pk-yritysten neuvonnasta. Selvitys on tehty Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007-2013 rahoituksella ja selvityksen toteutti Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK osuuskunta. Selvitys kattaa olemassa olevan elintarvikelainsäädäntöön liittyvän koulutus- ja neuvontatarjonnan. Selvityksen osana kysyttiin pk-yrittäjien, erityisesti mikroyrittäjien, neuvojien ja viranomaisten käsityksiä muusta kuin viranomaisten järjestämästä elintarvikelainsäädäntökoulutuksesta. Lisäksi yrittäjiltä, neuvojilta ja viranomaisilta kysyttiin käsityksiä koulutustarpeista ja kerättiin mahdollisia kehittämisehdotuksia. Viranomaiskoulutus ja viranomaisten yrityksille järjestämä koulutus ei ollut selvityksen kohteena. 2. Tavoitteet Elintarvikealan pk-yritysten neuvontaa ja koulutusta koskevan selvityksen tavoitteena oli kartoittaa olemassa oleva elintarvikelainsäädäntöön liittyvä koulutus- ja neuvonta, jota annetaan muiden kuin viranomaisten toimesta. Erityisesti haluttiin selvittää kuinka suuri osuus koulutuksesta ja neuvonnasta yleensä käsittelee lainsäädäntöä ja miten koulutuksessa on käsitelty seuraavia aihealueita: -elintarvikehygienian perusteet -omavalvonta ja HACCP -pakkausmerkinnät -lisäaineet -elintarvikehuoneistojen hyväksymismenettely -elintarvikehuoneistojen rakenteelliset vaatimukset -valvontaohjelmat Lisäksi tavoitteena oli laatia koulutusohjelma ja järjestää ohjelman mukaista koulutusta kolmessa alueellisessa koulutustilaisuudessa. Koulutusohjelman tuli koostua erityisesti niistä osa-alueista, jotka ovat jääneet koulutuksessa ja neuvonnassa huomiotta ja/tai josta yritykset erityisesti haluavat lisäkoulutusta. 3

3. Elintarvikealan pk-yritykset Maa- ja metsätalousministeriön julkaisussa Eläimistä saatavia elintarvikkeita koskevan lainsäädännön vaikutuksista pk-yritysten toimintaan (MMM 2007) on elintarvikealan yritysten koon luokittelussa käytetty Euroopan komission suositusta jonka mukaan -mikroyrityksessä työskentelee 0-9 henkeä ja liikevaihto on enintään 2 milj. -pienessä yrityksessä työskentelee 10-49 henkeä ja liikevaihto on 2-10 milj. -keskisuuressa yrityksessä työskentelee 50-250 henkeä ja liikevaihto on 10-50 milj. Ruoka-Suomen keräämien ja julkaisemien tietojen mukaan maassamme oli elintarvikealan mikroyrityksiä, pieniä yrityksiä ja keskisuuria yrityksiä vuonna 2011 yhteensä 2889 kpl. Mikroyritysten ja pienten yritysten määrä on yli 90 % näistä yrityksistä ja mikroyritysten määrä yli 80%. Ruoka-Suomen yhteysverkosto tavoittaa kaikki nämä yritykset ja yrityksistä noin puolet on listautunut yhteystietoineen aitoja makuja.fi-sivustolle. Kaikkiaan Ruoka- Suomen www.aitojamakuja.fi- sivuilla on 1500 yrityksen tiedot. Näiden yritysten joukossa on myös jalostamattomia, alkutuotannon tuotteita tuottavia yrityksiä. Yritysten perinteinen toimialajako on seuraavanlainen: Teurastus- ja lihanjalostus Kalanjalostus Vihannesten ja marjojen jalostus Maidon jatkojalostus Myllytuotteiden valmistus Leipomoteollisuus Juomien valmistus Muiden elintarvikkeiden jalostus Lisäksi on huomioitava, että maatilakytkentäinen elintarvikeyrittäjyys ei välttämättä ole varsinaista tuotteiden jalostusta, vaan ennemminkin laskettavissa alkutuotantoon. Lisäksi maatilakytkentäiseen elintarvikeyrittäjyyteen kuuluu myös kauppaa, suoramyyntitoimintaa ja pitopalvelutoimintaa. Tässä selvityksessä on lisäksi huomioitu myös harrastusmuotoinen toiminta eli esimerkiksi metsästäjille ja ei-ammattimaisille kalastajille suunnattu koulutus ja näiden ryhmien koulutustarpeet. Selvityksen kohderyhmä on nimenomaan elintarvikealan mikroyritykset sekä maatilakytkentäinen elintarvikeyrittäjyys. 4. Pk-yritysten koulutus- ja neuvontatarpeet Yrittäjät toivovat saavansa neuvontaa nimenomaan suoraan paikalliselta viranomaiselta. Tämä tulee esille mm. maa- ja metsätalousministeriön selvityksessä (MMM 2007) sekä omavalvonnasta tehdyissä tutkimuksissa ja opinnäytetöissä. Esimerkiksi omavalvontaan kuuluvan koulutuksen antajaksi esitetään ja toivotaan nimenomaan valvovaa viranomaista, koska tällä on paras tietämys uusista säädöksistä sekä myös arvovaltaa (Hurri 2010). Viranomaisten tekemistä tarkastuksista katsotaan myös olevan hyötyä yritykselle terveysvalvontatyöstä tehdyn kyselyn mukaan (Ollus 2011). Tässä kyselytutkimuksessa tulee esille myös neuvonnan tarve ja, että neuvontaa toivotaan saatavan nimenomaan viranomaiselta. Paikallisviranomaisten näkeminen ensisijaisena neuvonnan antajana perustunee osittain myös siihen, että paikallisviranomainen joka tapauksessa lopulta ratkaisee mahdollisen sovellus- ja tulkintaongelman ja osittain ehkä siihen, että viranomaisneuvonta on yrittäjälle edullisempaa. 4

Pk-yritysten neuvonnantarpeissa korostuu myös se, että yrittäjien kokemuksen mukaan valvonta ei ole tasapuolista ja että lainsäädännön tulkinta vaihtelee suuresti. Hyvän käytännön ohjeista ja oppaista on jo pitkään toivottu ratkaisua niin pk-sektorin kuin laajemminkin elintarvikeyritysten elintarvikelainsäädännön tulkintakysymyksiin. Paras tapa levittää hyviä käytäntöjä tapahtuu hyvien esimerkkien ja esimerkkikäytäntöjen avulla. Asioiden ja hyvien ratkaisujen näkeminen käytännössä auttaa pk-yrittäjää usein enemmän kuin hyvän käytännön ohjeen lukeminen. Pk-yritysten neuvontatarpeen ja lainsäädännön rakenteen välistä suhdetta ja haasteellisuutta on pyritty valottamaan taulukon 1 esimerkeillä. Taulukossa 1 on referoitu EU-ohjetta tiettyjen hygieniapaketissa säädettyjen joustavuussäännösten tulkinnasta (EU 2010A). Joustavuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä poikkeuksia ja vapautuksia tietyistä perushygieniasäännöistä tai näihin perussääntöihin tehtyjä mukautuksia sekä myös sitä, että tietyt toiminnat on jätetty hygieniasäännösten eli EU-asetusten 852/2004 (EU 2004a) ja 853/2004 (EU 2004b) ulkopuolelle. Joustavuusohjeeseen EU:n komissio on koonnut vastauksia muutamiin yleisimpiin nimenomaan pk-sektorilta tuleviin hygienialainsäädäntötulkintakysymyksiin. Näistä vastauksista on nähtävissä että pk-yritysten suhteen EU-lainsäädäntöön on kirjoitettu laajakin kansallinen liikkuma ja joustovara. Toisaalta tämä liikkuma- ja joustovaran käyttö on kuitenkin tarkkaan säädelty ja edellyttää avoimuusperiaatteen mukaisesti useammissa tapauksissa notifiointia eli ilmoitusta EU:lle kansallisten säädösten sisällöstä. Taulukon 1 viimeiseen sarakkeeseen on kirjattu Suomen kansallinen tilanne eli mitä kansallisia säädöksiä meillä on kysymyksen aihealueeseen liittyen. Säädöstilanne on kuvattu siten kuin se on 1.9.2011 voimaan tulleessa elintarvikelain (elintarvikelaki 23/2006, muutettu 352/2011) muutoksessa ja valvonta-asetuksessa (420/2011) ja 1.1.2012 voimaan tulleissa muissa säädöksissä. Taulukosta 1 on havaittavissa että hyvin yksinkertaiseen ja yksityiskohtaiseen yrittäjän esittämään kysymykseen ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä vastausta perus EUlainsäädännön tai joustavuusperiaatteiden nojalla. Kansallisia ratkaisuja voidaan eri maissa tehdä hyvin eri tavoin ja lähes jokaista toimintaa on pakko tarkastella hyvinkin yksityiskohtaisesti ennen kuin pystytään sanomaan mitkä säädökset sitä koskevat. Säädösten löytymisen jälkeen on edessä vielä varsinainen työ eli tulkinta ja soveltaminen. Elintarvikelainsäädäntö ja nimenomaan EU:n yleinen elintarvikeasetus 178/2002, (EU 2002) lähtee siitä että toimijoilla ja yrittäjillä on velvollisuus olla tietoisia lainsäädännön vaatimuksista ja tehdä toimintojaan koskevia päätöksiä siten, että lainsäädännön tavoitteet saavutetaan. Yrityksillä on myös vastuu toimintansa lainsäädännönmukaisuudesta. Yritysten neuvontarpeiden ja viranomaisten neuvontavaltuuksien välissä on osittainen ristiriita. Viranomaisen tehtävänä on nimenomaan valvonta, neuvontatyö on toissijainen tehtävä, joka jää vähemmälle resurssoinnille. Neuvontatyössä viranomainen saattaa osittain myös ylittää toimivaltansa. Esimerkiksi Eviralla ei ole neuvontavaltuutta kysymyksissä, joissa valvonta kuuluu kunnan viranomaiselle. Neuvonta voi myös vaarantaa virkamiehen objektiivisuuden ja puolueettomuuden (Fagerlund ja Pitkänen 2011). Ymmärtääkseen elintarvikelainsäädännön yksittäisiä säädöksiä elintarvikeyrittäjien tulisi olla selvillä koko lainsäädännön rakenteesta ja siitä miten säädökset vaikuttavat toisten säädösten soveltamiseen. Tämä on pk- ja mikroyrityksiä ajatellen melko vaativaa, johtuen osittain jo säädösterminologian ja käytännön termien eroavaisuuksista. Lainsäädäntöön perustuvaa vastuuta toiminnasta ei kuitenkaan voida poistaa pk- ja mikroyrityksiltä, mutta lainsäädännön ymmärtämistä voidaan helpottaa. Lainsäädännön ja pk-yrittäjien välille tarvitaan viranomaisten lisäksi välitysmiehiksi paitsi hyvän käytännön oppaita myös muita kouluttajia ja neuvojia. 5

Taulukko 1. Yleisiä kysymyksiä ja niiden vastaukset EU ohjeen (EU 2010A) mukaisesti Kysymys 1 (EU 2010, kysymys 4) Mitä vaatimuksia pitää noudattaa kun pitää lihakauppaa? Onko tämä alkutuotantoa vai jalostusta? Lihakauppaa ei ole varsinaisesti määritelty. Lihakauppa on periaatteessa vähittäismyyntiä, mutta kaupassa voidaan tehdä myös jalostukseen liittyviä toimenpiteitä Lisäkysymykset Miten asiasta on * säädetty kansallisesti? Pitääkö toiminta Pitääkö Pitääkö Elintarvikelaki määrittää hyväksyä EUsäädösten noudattaa EU jostain olla että kaupasta tehdään hygieniavaati kansallisia ilmoitus ja kansallinen perusteella? muksia? vaatimuksia? asetus ilmoitettavista Vähittäiskauppa ei Kyllä. Jos Ei, mutta niitä elintarvikehuoneistoista tarvitse hyväksyntää. kyseessä on voi olla. Jalostustoiminta pitää vain kertoo kaupan hyväksyä vähittäismyynti, hygieniavaatimukset. niin noudatetaan Kaupan takahuoneessa yleisiä voi tehdä lihankäsittelyä hygieniasäännöksiä. ja valmistusta. Kansallinen asetus Jos jalostus, niin myös elintarviketurvallisuusriskeiltään erityisiä. vähäisestä toiminnasta rajaa kuinka paljon valmistetuista tuotteista voidaan viedä muihin myymälöihin (max 30% myynnistä) Kysymys 2 (EU 2010, kysymys 5) Mitä vaatimuksia pitää noudattaa pienteurastamossa? Kysymys 3 (EU 2010, kysymys 7) Miten voi myydä raakamaitoa tilalla ja läheisessä kaupungissa sijaitsevassa kaupassa? Lisäkysymykset Onko tämä Pitääkö toiminta Pitääkö Pitääkö alkutuotantoa vai hyväksyä EUsäädösten noudattaa EU jostain olla jalostusta perusteella? hygieniavaati muksia? kansallisia vaatimuksia? Jalostusta Kyllä Kyllä. EU:lla on Ei, mutta on teurastusta ja mahdollista lihankäsittelyä säätää koskevia pienteurastamo erityissäädöksiä. ja koskevia erillisiä säädöksiä rakenteista, tilojen sijoittelusta ja välineistä Onko tämä alkutuotantoa vai jalostusta? Alkutuotantoa Lisäkysymykset Pitääkö noudattaa EU hygieniavaati muksia? Kyllä. Pitääkö jostain olla kansallisia vaatimuksia? Vähäisestä määrästä ja toiminnasta yleensä pitää säätää Pitääkö toiminta hyväksyä EUsäädösten perusteella? EI, jos vähäinen määrä ja toimitus suoraan kauppaan tai vähittäismyyntiin Miten asiasta on säädetty kansallisesti? Kansallisessa laitosasetuksessa on teurastamoja koskevia lisävaatimuksia. Pienteurastamojen osalta on muutamia helpotuksia - ei tarvita navettaa jos eläimet eivät yövy - ei tarvita erillistä elinjäähdyttämöä jos ruhojäähdyttämön lämpötila on 3 astetta - ei tarvita erillistä sivuraidetta tarkastukseen meneville ruhoille. Miten asiasta on säädetty kansallisesti? Kansallinen asetus elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisestä toiminnasta rajaa tilalta tapahtuvan myynnin 2500 kg. Muutoin raakamaitoa voi viedä kauppaan vain käsiteltynä laitosvaatimukset täyttävistä tiloista. 6

Kysymys 4 (EU 2010, kysymys 8) Miten voin myydä tilalla valmistamaani juustoa? Onko tämä alkutuotantoa vai jalostusta? Jalostamista Lisäkysymykset Pitääkö toiminta hyväksyä EUsäädösten perusteella? EI, jos juusto myydään suoraan loppukuluttajalle toiminta kuuluu vähittäismyynnin piiriin Pitääkö noudattaa EU hygieniavaati muksia? Kyllä, perushygieniav aatimuksia Pitääkö jostain olla kansallisia vaatimuksia? Ei, mutta siitä voi olla Miten asiasta on säädetty kansallisesti? Juuston myyntiä varten perustetaan myymälä (elintarvikehuoneisto) ja juusto valmistetaan tämän myymälän takahuoneessa. Elintarvikelaki määrittää että kaupasta tehdään ilmoitus ja kansallinen asetus ilmoitettavista elintarvikehuoneistoista kertoo kaupan hygieniavaatimukset. Kysymys 5 (EU 2010, kysymys 9) Miten hunajaa voi toimittaa pakattavaksi? Lisäkysymykset Kansallinen asetus elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisestä toiminnasta rajaa kuinka paljon valmistetuista tuotteista voidaan viedä muihin myymälöihin (max 30% myynnistä). Miten asiasta on säädetty kansallisesti? Alkutuotannosta tehtävistä ilmoituksista ja alkutuotannon omavalvonnasta on säädetty elintarvikelaissa ja alkutuotannon hygieniavaatimuksista alkutuotantoasetuksessa Onko tämä Pitääkö toiminta Pitääkö Pitääkö alkutuotantoa vai hyväksyä EUsäädösten noudattaa EU jostain olla jalostusta? perusteella? hygieniavaati muksia? kansallisia vaatimuksia? Alkutuotantoa EI Hunajan Ei, mutta siitä valmistus on voi olla alkutuotantoa. Jos hunajaa toimitetaan edelleen noudatetaan, perushygienia vaatimuksia Kansallinen asetus elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisestä toiminnasta rajaa että maatilalla voi myydä ja valmistaa hunajaa 1000 kg alkutuotannon tuotteena ilman elintarvikehuoneiston perustamista. Jos hunajaa toimittaa vähittäismyyntiin korkeintaan 1000 kg, niin omavalvontavaatimukset ovat kevyemmät. Tähän liittyvät kuljetukset alkutuotannosta ovat alkutuotantoa. Kysymys 6 (EU 2010, kysymys 10) Lisäkysymykset Miten asiasta on säädetty kansallisesti? 7

Miten mustikoita ja sieniä myydään paikallisesti markkinoilla? Alkutuotannosta tehtävistä ilmoituksista ja alkutuotannon omavalvonnasta on säädetty elintarvikelaissa ja alkutuotannon hygieniavaatimuksista alkutuotantoasetuksessa. Luonnonmarjojen ja sienten keräämisestä ei tarvitse tehdä alkutuotantoilmoitusta (Elintarvikelaki 22 ) Onko tämä Pitääkö toiminta Pitääkö Pitääkö alkutuotantoa vai hyväksyä EUsäädösten noudattaa EU jostain olla jalostusta? perusteella? hygieniavaati muksia? kansallisia vaatimuksia? Alkutuotantoa EI Ei, Ei, mutta siitä voi olla Jos luonnonmarjoja ja sieniä myy paikallisesti korkeintaan 10000 kg, niin omavalvontavaatimukset ovat keveämmät. (Kansallinen asetus elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisestä toiminnasta, Alkutuotantoasetus) Jos myyminen on jatkuvaa ja ammattimaista toimintaa siitä tulee tehdä ilmoitus 5. Elintarvikealan koulutusta ja neuvontaa antavat tahot 5.1 Ammatillinen koulutus Elintarvikealan ammatillinen koulutus jakaantuu perustutkintoihin, ammattitutkintoihin sekä erikoisammattitutkintoihin. Perustutkinnot voi suorittaa peruskoulutuksena tai näyttötutkintoina. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan aina näyttötutkintona. Elintarvikealan tyypillinen perustutkinto on elintarviketeknologian perustutkinto. Perustutkinto suoritetaan esim. liha-alalta (lihatuotteiden valmistaja), leipomoalalla (leipuri-kondiittori), meijerialalta (meijeristi) tai elintarviketeknologian alalla (elintarvikkeiden valmistaja). Lisäksi on kalatalouden perustutkinto.( ETL 2011) Elintarvikealan perustutkinnon liha- tai elintarviketeknologian osaamisaloilla voi suorittaa seuraavissa oppilaitoksissa: Joensuu, Pohjois-Karjalan ammattiopisto, www.pkky.fi Jyväskylä, Jyväskylän ammattiopisto, www.jao.fi Kangasala, Pirkanmaan ammattiopisto, www.pao.fi Kokkola, Kokkolan ammattiopisto, www.kpedu.fi Kuopio, Savon ammatti- ja aikuisopisto, www.sakky.fi Oulu, Oulun seudun ammattiopisto, www.osao.fi Pori, Winnova (Porin ja Rauman ammattiopistot sekä Innova, Länsi-Suomen ja Porin aikuiskoulutuskeskukset yhdistyneet 1.1.2010), www.winnova.fi Seinäjoki, Koulutuskeskus Sedu, www.sedu.fi Tampere, Tampereen ammatti-opisto, www.tao.tampere.fi Tornio, Ammattiopisto Lappia (Palveluala), www.lappia.fi Turku, Turun ammatti-instituutti - Åbo yrkesinstitut, www.turkuai. 8

Perustutkinnon jälkeen on mahdollista hankkia ammattitutkinto kuten elintarvikejalostajan ammattitutkinto elintarviketeollisuuden ammattitutkinto lihanjalostajan ammattitutkinto lihantarkastajan ammattitutkinto lihateollisuuden ammattitutkinto maidonjalostajan ammattitutkinto meijeriteollisuuden ammattitutkinto Lihateollisuuden- ja lihanjalostajan ammattitutkinnon voi suorittaa mm. Hämeenlinnassa Lihateollisuusopistossa ja maidonjalostajan ja meijeriteollisuuden ammattitutkinnon samoin Hämeenlinnassa meijerioppilaitoksessa, joka on osa Hämeen ammatti-instituuttia. Erikoisammattitutkintoja (eat) on elintarvikealalla vain muutama kuten Elintarviketekniikan eat Kondiittorimestarin eat Leipurimestarin eat Ammattitutkinnon ja erikoisammattitutkinnon suorittaminen ilman perustutkintoa on mahdollista ja yleistä silloin jos opiskelijalla on muita tutkintoja ja koulutusta. Työelämän kautta tapahtuva opiskelu tapahtuu kuitenkin yleensä järjestyksessä perustutkinto, ammattitutkinto, erikoisammattitutkinto. Tutkintovaatimukset ovat yhtenäiset ja löydettävissä opetushallituksen internetsivustoilta nimikkeellä tutkinnon perusteet. Tutkintovaatimukset perustuvat käytännön osaamiseen. Esimerkiksi elintarvikealan perustutkinnon suorittaminen edellyttää, että oppija osaa työskennellä hygieenisten säädösten mukaisesti. Elintarvikelainsäädäntöä ei mainita erikseen osaamisen perusteissa, http://www.oph.fi/download/110503_elintarvikealan_perustutkinto_2009.pdf Kukin oppilaitos kokoaa ja suunnittelee koulutusohjelmat itsenäisesti. Ammatillinen koulutus pyritään antamaan aina mahdollisimman käytännönläheisesti. Elintarvikelainsäädännön ja hygienian tai tuoteturvallisuuden osuus oppimäärästä ja lähiopetuspäivistä vaihtelee. Keskimääräisesti nämä osa-alueet kattavat opetusajasta noin 10 %. Perustutkinnossa opetetaan nimenomaan elintarvikehygienian perusteita ja omavalvonnan käytännön tehtäviä. Ammattitutkinnossa käydään läpi niitä lainsäädännön vaatimuksia, jotka on huomioita omavalvontasuunnitelmaa tehtäessä. Erikoisammattitutkinnoissa käsitellään riskinhallintaa laajemmin ja käydään läpi laatujohtamista ja HACCP-(Hazard Analysis, Critical control point)-järjestelmiä. Ammattikorkeakoulutasoisen insinööritutkinnon eli Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelman kuuluvan tutkinnon voi suorittaa Hämeen (HAMK ja Lihateollisuusopisto), Seinäjoen (SeAMK),Turun ja Vantaan (Metropolia) ammattikorkeakouluissa. Insinööritutkinnon lisäksi on olemassa restonomin ja iktyonomin ammattikorkeakoulutasoiset tutkinnot. Agrologin tutkinnon voi suorittaa Savonia ammattikorkeakoulussa, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa, Seinäjoen (SeAMK) ammattikorkeakoulussa ja ammattikorkeakoulu Noviassa. Yliopistotasoista elintarvikealan koulutusta on Helsingin, Turun ja Itä-Suomen (Kuopio) yliopistoissa. Maatalousalan ja maaseutuyrittäjän perustutkinto on suunniteltu nimenomaan maatalouden jatkojalostamista ja yrittäjätoimintaa ajatellen. 9

Näitä tutkintoja voi suorittaa esimerkiksi seuraavissa oppilaitoksissa: Kokkola, Kokkolan ammattiopisto www.kpedu.fi Osara, Hämeenkyro, Ammatti instituutti Iisakki, Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymä, http://iisakki.lpkky.fi Kokemäki, Huittisten ammatti- ja yrittäjäopisto, Sastamalan koulutuskuntayhtymä, www.sasky.fi Hyvinkää, Hyria, www.hyria.fi Tammela, Hämeen ammatti-instituutti, www.hami.fi Kannus, Perho, Keski- Pohjanmaan koulutuskuntayhtymä, www.kpedu.fi Loimaa, Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä, www.lskky.fi Iisalmi, Ylä-Savon ammattiopisto, www.ysao.fi Muuruvesi, Savon ammatti- ja aikuisopisto www.sakky.fi Ilmajoki, Koulutuskeskus Sedu www.sedu.fi Tervola, Ammattiopisto Lappia (Palveluala) www.lappia.fi Rovaniemi, Lapin ammattiopisto, www.lao.fi Aikuisten perustutkinnot, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot näyttötutkintoina, joissa testataan opiskelijan kykyä osoittaa osaamisensa käytännössä. Opetushallituksen asettamat, työnantajien, työntekijöiden, opettajien ja tarvittaessa itsenäisten ammatinharjoittajien edustajista koostuvat tutkintotoimikunnat vastaavat näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta sekä antavat tutkintotodistukset. Tutkintotoimikunnat tekevät sopimuksen näyttötutkintojen järjestämisestä koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden yhteisöjen ja säätiöiden kanssa. Näyttötutkintoja ei saa järjestää ilman voimassa olevaa, tutkintotoimikunnan kanssa solmittua järjestämissopimusta. Tutkinnon perusteissa määritellään tutkintoon kuuluvat osat ja mahdollisesti niistä muodostuvat osaamisalat, tutkinnon muodostuminen, kussakin tutkinnon osassa vaadittava ammattitaito, arvioinnin perusteet (arvioinnin kohteet ja kriteerit) ja ammattitaidon osoittamistavat. Kaikissa elintarvikealan ammattitutkinnoissa on huomioitu hygieeninen työskentely ja hygienian perusteet. Lainsäädännön tuntemisvelvoite on määritelty vain erityistapauksissa kuten lihantarkastuksen ammattitutkinnon perusteissa. Ammattitutkintojen näyttötutkintoihin osallistumiselle ei voida asettaa koulutukseen osallistumista koskevia ennakkoehtoja. Pääsääntöisesti tutkinnot suoritetaan kuitenkin valmistavan koulutuksen yhteydessä. Koulutuksen järjestäjä päättää näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen sisällöstä ja järjestämisestä tutkinnon perusteiden mukaisesti. Koulutus ja tutkintotilaisuudet on jäsennettävä tutkinnon osien mukaisesti. Näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvalle tulee osana koulutusta järjestää mahdollisuus osallistua tutkintotilaisuuksiin ja suorittaa näyttötutkinto. Koulutuksen antajille voi olla yksityiskohtaisia pätevyysvaatimuksia oppilaitosten laatujärjestelmissä. Hygienian ja hygieenisen työskentelyn osuus on valmistavassa koulutuksessa yleensä 10 %. Ammatillista koulutusta antavat oppilaitokset ovat myös usein mukana tai järjestämässä hankkeita, joiden yhteydessä järjestetään koulutusta. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan aikuisopiston Laadukasta Riistayrittämistä hankkeessa on järjestetty useampia koulutuspäiviä nimenomaan omavalvonnasta ja hygieniasta. 10

5.2 Neuvontaorganisaatiot Keskeinen ja perinteinen maaseutuelinkeinoihin liittyvää neuvontaa tekevä taho on ProAgria. ProAgria toimii alueellisten keskusten kautta ja lisäksi sillä on keskitettyjä toimintoja. Alueellisten ProAgria keskusten toiminta-alue on yleensä sama kuin Elinkeino -, liikenne ja ympäristökeskusten (ELY- keskus), mutta keskuksia on myös yhdistetty laajemmiksi alueiksi. ProAgrian neuvontapalvelut on sektoroitu maatilojen tuotantolinjojen mukaisesti eli Kasvis-, Liha ja Maitosektoriin. Lisäksi ProAgrialla on lammastuotantoneuvojia sekä tekniikkaan ja yritystoimintaan liittyvää neuvontaa. ProAgria tarjoaa erityisesti tuottavuuteen ja tuloksellisuuteen sekä raportointiin liittyvää laskenta- ja neuvontapalvelua. Alueittain on toteutettu hankkeita, joissa elintarvikelainsäädäntökoulutus on huomioitu. Tällainen hanke on esimerkiksi ProAgria Pirkanmaan Hyvä Lammas hanke, jonka puitteissa on järjestetty koulutusta hygieniasta ja pyritty löytämään myös tulkintaa lampaanlihan jalostamiseen liittyviin lainsäädäntökysymyksiin. Hygienia- ja lainsäädäntökysymysten osuus hankkeen koulutustilaisuuksista on ollut noin kuudesosa koulutusajasta. Hygienia on huomioitu myös vuosina 2008-2010 toteutetussa kalastusmatkailuhankkeessa. Maaseutuelinkeinoihin liittyvää neuvontatyötä tekee myös Maa- ja kotitalousnaiset. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus on keskusjärjestö ja sen neuvojat toimivat piireittäin Ely-keskus ja maakuntajaon mukaan yhteistyössä ProAgrian kanssa. Maa- ja kotitalousnaisten neuvontatyö kohdistuu erityisesti ruokaan ja kotitaloustyöhön, mutta myös yritystoimintaan. Maa- ja kotitalousnaiset järjestävät paljon mm. hygieniaosaamiskoulutusta ja pitopalvelutoimintaan liittyvää omavalvontakoulutusta. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten (ELY- keskus) vastuulla on tiettyjä elintarvikevalvonnan tehtäviä mm. luomutuotannon osalta sekä kalastukseen liittyen. ELYkeskusten tehtäväkuvaan kuuluu myös neuvonta, mutta päähuomio on sekä maaseudun että elinkeinotoiminnan osalta hankkeiden edistäminen ja rahoittaminen sekä investointien rahoittaminen. Yleensä hankkeiden päätavoite on uusien pk- yritysten perustaminen tai toiminnassa olevien yritysten toiminnan kehittäminen tuotekehityksen tai verkostoitumisen avulla. Hygienia- ja lainsäädäntö on yleensä huomioitu hankkeiden yhteydessä järjestettävissä koulutustilaisuuksissa ja sen osuus on yleensä samaa luokkaa kuin edellä kuvatussa Hyvä Lammas hankkeessa eli kuudesosa. Koulutusta järjestävät myös valtakunnalliset toimialajärjestöt kuten: Arktiset Aromit Pihvikarjaliitto Suomen Lammasyhdistys Maitohygienialiitto Paliskuntain yhdistys, Suomen pienjuustolayhdistys, Suomalaisen lihan jalostajat Suomen Ammattikalastajaliitto, Mehiläishoitajien liitto, Leipuriliitto Kotimaiset Kasvikset Näiden toimialajärjestöjen koulutus on yleensä osa hanketta tai tapahtuu esimerkiksi vuosikokouksen yhteydessä. Lainsäädännön tai hygieniakoulutuksen osuus on yleensä yhden tunnin mittainen eli muodostaa koulutuspäivästä yhden kuudesosan. Neuvontatyö ei aina ole systemaattista tai jatkuvaa, mutta useat toimialajärjestöt ovat tehneet yleiseen käyttöön käytännönläheisiä omavalvontaohjeita, jotka auttavat yrittäjää lainsäädäntötulkinnassa. 11

Tällaisia ohjeita ovat mm: Paliskuntain yhdistys: Poronlihan suoramyynnin hyvän toimintatavan malli, www.paliskunnat.fi Arktiset Aromit: Laatuohjeet/Lainsäädäntö,www.arktisetaromit.fi Kotimaiset Kasvikset: Tuoteturvallisuuskuvaus, omavalvontaohje, www.kasvikset.fi SAKL. Suomen ammattikalastajat, Saaristomeren ammattikalastajat SAMPI omavalvontaohje, www.sakl.fi/sampi Ohjeisiin liittyy usein myös esimerkkilomakkeita helpottamaan ilmoitusten tekoa ja omavalvontakirjanpitoa. Elintarvikeyritysten tarvitsemia lomakkeita on myös alettu koota Yritys-Suomen palvelusivustolle, www.yrityssuomi.fi/asioi verkossa. 5.3 Yritysverkostot, osaamiskeskukset ja vastaavat verkostot Suomessa toimi lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ELO eli elintarvikealan osaamiskeskusverkosto. Käytännössä osaamiskeskusohjelma oli tavoiteohjelma, jolla paikallisia, alueellisia ja kansallisia voimavaroja kohdistettiin tehokkaasti kansainvälisesti kilpailukykyisten osaamisalojen kehittämiseen. Vuosina 1994 1998 ohjelmaa toteutettiin yhdentoista osaamiskeskuksen voimin. Ohjelmakaudeksi 1999 2006 nimettiin 14 alueellista osaamiskeskusta ja kaksi valtakunnallista verkosto-osaamiskeskusta. ELO:n solmukohdissa toimivien aluekoordinaattoreiden kautta verkosto tuotti, välitti ja vastaanotti uusinta elintarvikealan tietoutta. Tämä asiantuntemus analysoitiin verkostossa ja pyrittiin siirtämään mahdollisimman nopeasti elintarvikealan yrityssektorin käyttöön. Tällä hetkellä elintarvikealan osaamiskeskusverkosto on osa laajempaa osaamiskeskusohjelmaa (OSKE). Valtakunnalliseen Osaamiskeskusohjelmaan kuuluu 21 osaamiskeskusta, jotka ovat merkittäviä osaamiskeskittymiä yhdellä tai useammalla alalla. Osaamiskeskukset muodostavat Suomessa 13 osaamisklusteria, joista elintarvikekehitys on yksi klusteri. Elintarvikeklusterin osaamiskeskuksia on viisi ja ne ovat Agropolis Oy (Jokioinen, liitännäisjäsen), Foodwest Oy, (Seinäjoen osaamiskeskus), Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus (Turun osaamiskeskus), Kuopio Innovation Oy (Kuopion osaamiskeskus) ja Viikki Food Centre (Uudenmaan osaamiskeskus). Osaamiskeskusten toiminta on voimakkaasti hankepohjaista ja hankkeissa on mukana nimenomaan suuryrityksiä. Osaamiskeskuksista Foodwest, Agropolis ja Viikki Food Centre järjestävät myös pk-yrityksille suunnattua elintarvikealan koulutusta ja neuvontaa. Vuosiksi 2000-2002 ELO:lle nimettiin viisi painoalakohtaista asiantuntijatyöryhmää (Ruoka- Suomi -työryhmä, elintarvikekehitys, ruokaturvallisuus, luomuryhmä ja markkinointiryhmä). Ruoka-Suomi oli jo tätä ennen toiminut Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänä. Ruoka-Suomi toimii edelleen yhteistyöryhmänä ja kehittää pk-yritysten käyttöön ohjeita ja koulutusmateriaaleja. Ruoka-Suomen puitteissa on tehty mm. Opas pienteurastamon teurassivutuotteiden hyödyntämisestä ja hävittämisestä (Ruoka Suomi 2008) ja Ruoka- Suomen sivustoilla on tietoa myös muiden tahojen tekemistä maatalouden jatkojalostamiseen liittyvistä ohjeista sekä tietoa lainsäädännöstä (www.ruokasuomi.fi) Alla olevassa kartassa ovat Ruoka-Suomen alueelliset asiantuntijaorganisaatiot ja kartan alla kunkin asiantuntijaorganisaation yhteystiedot. Alueellisten asiantuntijaorganisaatioiden toiminta-alue on sama kuin ELY-keskusten. Pohjanmaalla asiantuntijaorganisaatioita on kaksi, Keski-Pohjanmaan alue on suomenkielinen ja Vaasan alue sekä rannikkoalue ruotsinkielinen. Alueellisten asiantuntijaorganisaatioiden kokonaislukumäärä on 16. Osa asiantuntijaorganisaatioista koostuu useammasta jäsenorganisaatiosta. Esimerkiksi 12

EKONEUM:n jäseniä ovat Helsingin Yliopiston Ruralia-Instituutin lisäksi myös Mikkelin ammattikorkeakoulu (MAMK) ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) Mikkeli. Ruoka-Suomen alueellisten asiantuntijaorganisaatioiden tarkemmat osoitetiedot ovat Liitteessä 2 1. MTT Kasvintuotannon tutkimus Eteläranta 55, 96300 ROVANIEMI 2. Oulun Maa- ja kotitalousnaiset ProAgria Oulu PL 106, 90101 OULU 3. Kainuun maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus ProAgria Kainuu Osmonkatu 9, 87100 KAJAANI 4. Kokkolanseudun Kehitys Oy KOSEK Ristirannankatu 1, 67100 KOKKOLA 5. Ab Företagshuset Dynamo Yritystalo Oy Närpesvägen 2, 64200 NÄRPES 6. Foodwest Oy Vaasantie 1 C, 60100 SEINÄJOKI 7. Jyväskylän ammattikorkeakoulu Piippukatu 3, 40100 JYVÄSKYLÄ 8. Pohjois-Savon maa- ja kotitalousnaiset PL 1096, 70111 KUOPIO 9. Pohjois-Karjalan Aikuisopisto- Elintarvikepalvelut PL 199, 80101 JOENSUU 10. EKONEUM Helsingin yliopisto Ruralia- instituutti Lönnrotinkatu 7, 50100 MIKKELI 11. Hämeen ammattikorkeakoulu Biotalouden KT-keskus Lepaantie 129, 14610 Lepaa 12. Ahlmanin koulun Säätiö Hallilantie 24, 3820 TAMPERE 13. Pyhäjärvi-Instituutti Sepäntie 7, 27500 KAUTTUA 14. LounaFood 20014 TURUN YLIOPISTO 15. Laurea-ammattikorkeakoulu Vanha maantie 9, 02650 ESPOO 16. ProAgria Kymenlaakso ry Hovioikeudenkatu 16, 45100 KOUVOLA 13

5.4 Yksittäiset yritykset ja toiminimet Yksittäisiä, elintarvikelainsäädäntöön liittyvää koulutusta ja tarjontaa tarjoavia varsinaisia yrityksiä on Suomessa noin 260 kpl. Näistä noin 200 on hygieniaosaamistestejä vastaanottavia yksittäisiä henkilöitä. Koulutuskuntayhtymien tai kuntayhtymien yhteydessä toimivia liikelaitoksia, kehitysyhtiöitä ja opetuskeskuksia on 50 kpl. Selkeästi yksittäisistä neuvontaa tai koulutusta harjoittavia yrityksiä on vain noin kymmenen. Lisäksi monilla siivousalan, siivous- ja desinfioimisainealan ja tuholaistorjunta-alan yrityksellä on omavalvontakoulutusta ja -neuvontaa sekä koulutusmateriaalia oman toimialansa puitteissa ja omasta toimialastaan Tämä neuvonta on yleensä sidottu osaksi varsinaista tuotetta eli ostamalla siivouspalveluja tai tuhoeläintorjuntaa on mahdollista saada myös koulutusta. Myös monet laboratoriot tarjoavat näytteenottosuunnitelmapalveluja. Koulustusta ja neuvontaa antavia yrityksiä ovat esimerkiksi: Alimenter Elintarvike- ja Terveys lehti Elintarvikekonsultointi Välimäki Foodfiles Larscon Oy Lihateollisuuden tutkimuskeskus LTK osuuskunta Koko-palvelut Koulutus- ja kehittämiskeskus Viikki Food Centre Net-Foodlab Oy Sefo-konsultointi 14

5.5 Elintarvikealan koulutusta antavien tahojen sijoittuminen ELY-keskusten alueilla Alla olevaan karttaan on merkitty kunkin 15 ELY-keskuksen toimipisteiden sijainti. ELY-keskukset ja niiden toimipisteet: Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Rovaniemi, Kemi Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Oulu, Ylivieska Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus; Kajaani Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Kokkola, Vaasa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-liikenne ja ympäristökeskus: Seinäjoki Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Jyväskylä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Tampere Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Joensuu Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Kuopio Etelä-Savon elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus: Mikkeli Satakunnan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Pori Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Turku Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Kouvola, Lappeenranta Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Hämeenlinna, Lahti Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus; Helsinki 15

Ely-keskusten alueella sijaitsee elintarvikealan koulutusta antavia yrityksiä, järjestöjä ja oppilaitoksia seuraavasti: Lappi Ammattiopisto Lappia Lapin ammattiopisto MTT Kasvintuotannon tutkimus Paliskuntain Yhdistys ProAgria Lappi Saamelaisalueen koulutuskeskus Pohjois-Pohjanmaa Oulun Maa- ja kotitalousnaiset Oulun seudun ammattiopisto ProAgria Oulu Kainuu Kainuun maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus, ProAgria Kainuu Pohjanmaa Elintarvikeklusteri Foodia Keski-Pohjanmaan maaseutuopisto (Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä) Kokkolan ammattiopisto Kokkolanseudun Kehitys Oy KOSEK Etelä-Pohjanmaa Ab Företagshuset Dynamo Foodwest Oy JAKK Jalasjärvi Koulutuskeskus Sedu SeAMK. Seinäjoen ammattikorkeakoulu (a) ProAgria Etelä-Pohjanmaa Vaasan ammattiopisto Yrkesakademin i Österbotten Keski-Suomi Jyväskylän ammattikorkeakoulu Jyväskylän ammattiopisto Jyväskylän kotitalousoppilaitos Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus Pirkanmaa Ahlmanin koulun Säätiö, Ahlmanin ammattiopisto Ahlman insitituutti (a) Alimenter Ammatti instituutti Iisakki Pirkanmaan ammattiopisto 16

Pro Agria Pirkanmaa Tampereen ammatti-opisto Pohjois-Karjala Pohjois-Karjalan Aikuisopisto, Elintarvikepalvelut Pohjois-Karjalan ammattiopisto ProAgria Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Foodfiles Savon ammatti- ja aikuisopisto (a) Sisä-Savon seutuyhtymä ProAgria Pohjois-Savo Ylä-Savon ammattiopisto Etelä-Savo EKONEUM Etelä-Savon ammattiopisto MAMK, Mikkelin ammattikorkeakoulu Pro-Agria Etelä-Savo Savon ammatti- ja aikuisopisto (a) Satakunta Elintarvike- ja Terveys lehti Huittisten ammatti- ja yritttäjäopisto Pyhäjärvi-Instituutti ProAgria Satakunta Satafood WinNova Varsinais-Suomi Elintarvikekonsultointi Välimäki Koko-palvelut Loimaan ammatti- ja aikuisopisto LounaFood, Turun yliopisto Net-Foodlab Oy Turun ammattikorkeakoulu (a) Turun ammatti-instituutti - Åbo yrkesinstitut Turun ammattiopisto Kaakkois-Suomi: ProAgria Kymenlaakso ry Häme Agropolis Oy HAMK,Hämeen ammattikorkeakoulu Hämeen ammatti-instituutti 17

Koulutuskeskus Tavastia Koulutuskeskus Salpaus Lihateollisuuden tutkimuskeskus, LTK ProAgria Häme Uusimaa Ammattikorkeakoulu Novia Aronia instituutti Haga-Helia instituutti Hyria Helsingin palvelualojen oppilaitos (a) Koulutus- ja kehittämiskeskus Viikki Food Centre, Elintarvikekehityksen osaamiskeskusohjelma Koulutuskeskus Palmenia Metropolia ammattikorkeakoulu (a) Larscon Oy Laurea ammattikorkeakoulu Omnian ammattiopisto (a) ProAgria Uusimaa Sefo-konsultointi Yllä olevassa listauksessa on mainittu vain ne kuntien tai seutukuntien kehitysyhtiöt, jotka ovat erityisesti profiloituneet elintarvike-alan koulutuksessa ja neuvonnassa. Listaus ei ole täysin kattava ja siitä puuttuvat yksittäiset hygieniaosaamistestaajat, jotka voivat järjestää myös muuta koulutusta. Elintarvikealan ammatillisten oppilaitosten ja aikuiskoulutusta antavien tahojen tiedot perustuvat pääasiassa Studemtumin oppilaitoksille ylläpitämään tietopalveluun. Oppilaitosten on mahdollista lisätä tietonsa Studentumin hakupalveluun, (studentum.fi). Aikuiskoulutusta antavien tahot on merkitty a-kirjaimella (a). Kaikkiaan koulutusta antavia tahoja on noin 300 kpl, näistä kymmenen on yksittäisiä yrityksiä, 30 on alueellisia Pro-Agrian tai maaseutu- ja kotitalousnaisten yksiköitä, 50 on koulutuskuntayhtymien tai kuntayhtymien yhteydessä toimivia liikelaitoksia, kehitysyhtiöitä ja opetuskeskuksia ja 200 on yksittäisiä hygieniatestaajia. 6 Elintarvikealan koulutuksen ja neuvonnan pätevyysvaatimukset 6.1 Hygieniaosaaminen Hygieniaosaamisvelvoitteesta eli ns hygieniapassista on säädetty elintarvikelaissa. Aikaisemmin säädös oli asetuspohjainen. Säädös perustuu EU:n yleisen hygienia-asetuksen 852/2004 (EU 2004a) LIITTEEN II, lukuun XII, jossa todetaan että elintarvikkeita käsitteleviä henkilöitä valvotaan ja ohjataan ja/tai koulutetaan elintarvikehygieniassa työtehtävien edellyttämällä tavalla ja että koulutusohjelmia koskevan kansallisen lainsäädännön vaatimuksia noudatetaan. Elintarvikelaki (23/2006, muutettu 1137/2008) edellyttää, että hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa helposti pilaantuvia pakkaamattomia elintarvikkeita työkseen käsittelevien henkilöiden on osoitettava hygieniaosaamisensa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mallin mukaisella hygieniaosaamistodistuksella, eli nk. hygieniapassilla. Elintarvikealan toimija vastaa kustannuksellaan tämän vaatimuksen toteutumisesta työntekijöidensä osalta. Evira hyväksyy testaajat ja valvoo testaajien toimintaa. Evira myös ylläpitää hygieniaosaamistestien kysymysvarastoa, josta hyväksytyt testaajat tilaavat testitapahtuman kysymykset. Testaajat raportoivat testitulokset Eviraan, joka lähettää testaajille testattavien hygieniaosaamistodistukset eli ns. hygieniapassit. Eviran sivuilta on 18

myös saatavilla hygieniaosaamiskoulutuksessa käytettävää opiskelumateriaalia. Lisäksi monet alan oppilaitokset ovat tehneet hygieniaosaamiseen liittyvää verkkomateriaalia. Tällainen materiaali on esimerkiksi purtavaa puhtaasti (http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/purtavaapuhtaasti) Hyväksyttyjen hygieniaosaamistestaajien (Evira 2011) julkinen yhteystietolista antaa myös kuvaa siitä missä ja ketkä järjestävät hygieniatestejä. Julkisella listalla on (10.8.2011 mukaan) yli 1900 testaajaa, joista noin 90 % edustaa jotain yritystä tai oppilaitosta. Hygieniaosaamistestin on suorittanut jo yli 400 000 henkilöä. 6.2 Metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutus Metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutuksesta ja koulutetun henkilön tehtävästä on säädetty yksityiskohtaisesti EU- lainsäädännössä ((EY) N:o 853/2004 liite III jakso IV). Metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutuksen saanut henkilö voi suorittaa riistan alustavan tarkastuksen heti kaadon tai pyynnin jälkeen. Lopullisen lihantarkastuksen tekee eläinlääkäri. Kansallisessa elintarvikelaissa (Elintarvikelaki 23/2006) mainitaan metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutusohjelmien hyväksyminen yhtenä Eviran tehtävistä pykälässä 30. Metsästäjän terveys- ja hygieniakoulutusohjelman tulee olla Eviran hyväksymä. Toistaiseksi (10.11.2011) Evira on hyväksynyt yhden toimijan järjestämän koulutuksen (Agropolis Oy) Koulutuksessa tulee käsitellä riistaeläinten anatomiaa, patologisia muutoksia, muita ympäristötekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ihmisten terveyteen riistaeläinten välityksellä, sekä lihan hygieenistä käsittelyä ja asiaan liittyviä säädöksiä ja määräyksiä. Asetuksessa (EY) N:o 853/2004 on lueteltu varsin yksityiskohtaiset vaatimukset koulutuksen sisällölle (Liite 1). Metsästäjien terveys- ja hygieniakoulutus vaaditaan henkilöillä, jotka metsästävät luonnonvaraista riistaa tarkoituksenaan saattaa sitä markkinoille ihmisravinnoksi. Metsästysseurueen eli hirviporukan osalta katsotaan, että ainakin yhdelle seurueen jäsenistä on oltava metsästäjän terveys- ja hygieniakoulutustausta eli hän on ns. koulutettu henkilö. Koulutetulla henkilöllä tulee olla riittävästi tietoa luonnonvaraisen riistan patologiasta sekä luonnonvaraisen riistan ja luonnonvaraisen riistan lihan tuotannosta ja käsittelystä metsästyksen jälkeen. Tarkoitus on, että koulutettu henkilö pystyy alustavasti tutkimaan riistan välittömästi kaadon tai pyynnin jälkeen. Mikäli koulutettua metsästäjää ei ole ja liha halutaan myyntiin, on myös suolipaketti kuljetettava metsästyspaikalta lopulliseen lihantarkastukseen. 7. Hankkeen yhteydessä tehdyt kyselyt 7.1 Koulutuksen antajille tehdyn kyselyn tulokset Elintarvikelainsäädäntöä ja koulutusta koskeva kysely lähetettiin lokakuussa 2011 Ruoka- Suomen alueellisille yhteyshenkilöille ja kultakin alueelta satunnaisesti valitulle kouluttajalle siten että kysely lähetettiin kaikkiaan 30:lle henkilölle. Vastanneita oli 11 eli vastausprosentti oli 36 %. Kyselyyn vastanneiden kouluttajien mielestä koulutusta on yleensä vähän tai aivan liian vähän. Kouluttajien mukaan yrittäjät osallistuvat koulutukseen pääsääntöisesti vähän tai liian vähän. Syynä tähän nähdään 80 % vastauksista aika eli yrittäjillä ei ole mahdollista irrottautua työstä. Toiseksi tärkein syy on kustannus tai koulutuksen sisältö. Lisäksi vastauksissa on todettu, että yrittäjät saavat tarvitsemansa tiedon joka tapauksessa valvontaviranomaiselta ja perimmäinen motivaatio ja kiinnostus asiaan puuttuu. Kustannusten merkitys vaikuttavana, mutta ei kuitenkaan kaikkein vaikuttavampana tekijänä tuli esille myös vastauksissa kysymykseen onko kustannus 19

kynnyskysymys koulutukseen osallistumiseen liittyen. Tähän kysymykseen vastattiin 80 % että kustannus on joskus kynnyskysymys. Elintarvikelainsäädäntö on kouluttajien mielestä koulutuksessa pääsääntöisesti jonkin verran esillä ja koulutus on jonkin verran käytännönläheistä. Yritykset ovat kouluttajien mielestä vaihtelevasti tavoitettavissa. Kouluttajien välille tarvittaisiin vastanneiden mukaan paljon tai ainakin jonkin verran yhteistyötä. Vain yhden vastaajan näkökulmasta nykyinen yhteistyö on riittävää. Koulutuksessa ei viimeisen kolmen vuoden aikana ole tapahtunut muutoksia. Koulutus tulisi neuvojien mielestä antaa yrityskohtaisena neuvontana. Yhdessä vastauksessa ehdotettiin alueellisten ryhmien perustamista ja koulutuksen antamista yhtenäiselle ryhmälle. Kouluttajat näkevät, että elintarvikelainsäädännön kouluttajilla tulisi olla yhtenäinen koulutus siten että kouluttajien kouluttaja on sertifioitu tai viranomaisen hyväksymä. Yhden vastaajan mielestä kouluttajien koulutusta voisi antaa vain oppilaitoksissa ja yhden mielestä erillistä kouluttajakoulutusta ei tarvitse hyväksyä. Kyselyyn vastanneiden kouluttajien enemmistön mielestä yrityksille annettavan koulutuksen koulutusohjelmamallin tulisi olla viranomaisen hyväksymä ja yhden vastaajan mielestä koulutusohjelmien tulisi aina olla viranomaisen hyväksymiä. Koulutusohjelmien perustuminen yhteiseen koulutusstandardiin ilman viranomaishyväksyntää saa kuitenkin myös huomattavaa kannatusta. Osa vastaajista on sitä mieltä että erillistä koulutusohjelman määrittelyä ei tarvita sillä yritysten tarpeet ovat erilaisia. Koulutustarpeina tuodaan esille seuraavaa: riskiperusteinen, HACPP:iin pohjautuva omavalvonta. käytännön tasolla mitä on valvottava, miten ja kuinka usein näytteet, miksi ja miten hyödynnetään kaikkien muiden lakisääteisten mittausten/ valvonnan osalta; mitkä asiat on kirjattava, mille toiminnoille pitää olla erillinen valvonta-/hallintaohjelma ohjeita työntekijöiden koulutukseen ja motivointiin työhygienian osalta elintarvikehygienian perusteiden käytäntöön vieminen elintarvikelaitosten/huoneistojen rakenteelliset vaatimukset luomu, pakkausmerkinnät käytännönläheinen lähestymistapa, yrityskohtaiset vaatimukset omiin tuotteisiin kohdistuvaa ohjausta ja koulutusta Lisäksi vastanneet raportoivat tarpeesta saada viranomaisten yritysrekisterit eli osoitetiedot käyttöönsä koulutustiedottamista varten. Yleisesti kaivattiin myös asennemuutosta. Kouluttajien mukaan yrittäjät suhtautuvat lainsäädäntöön perusnegatiivisesti ja lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvaa tuotteiden laadun parantumista ei arvosteta. Kyselyyn vastanneista 80 % oli järjestänyt elintarvikealan koulutusta viimeisen kolmen vuoden aikana ja määrät vaihtelivat 5-40 tapahtumaan, joista noin puolet oli suunnattu mikroyrityksille ja pienille yrityksille. Arvio mikroyritysten ja pienten yritysten osallistumisesta koulutuksiin viimeisen kolmen vuoden aikana vaihteli siten, että vain yksi vastanneista arvioi määrän olleen yli 200 ja lähes puolet arvioi määrän olleen 10-60 osallistujaa. Lähes kaikkiin koulutustapahtumiin liittyi yritysneuvontaa. Luennoitsijoiden saaminen koulutustapahtumiin on vaihtelevaa tai helppoa. Vain kahden vastaajan näkökulmasta luennoitsijoiden löytäminen onnistuu huonosti. Kouluttajien raportoimista koulutustapahtumista elintarvikelainsäädännön osuus on vaihdellut 20-80 %:iin, mikroyritysten edustajien osallistuminen koulutukseen on ollut vähäistä. Parhaiten ovat onnistuneet koulutustilaisuudet, jotka on suoraan räätälöity tietyn yrityksen tarpeisiin. Kyselylomake on Liitteenä 3a. 20