EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 18.11.2015 COM(2015) 576 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Kertomus edistymisestä ilmastotoimissa ja sen oheisasiakirjoina kertomus Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta ja kertomus hiilidioksidin geologisesta varastoinnista annetun direktiivin 2009/31/EY tarkistamisesta (järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta 21 päivänä toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 21 artiklassa, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 5 kohdassa ja 21 artiklan 2 kohdassa sekä hiilidioksidin geologisesta varastoinnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31 38 artiklassa edellytetty kertomus) {SWD(2015) 246 final} FI FI
Sisällysluettelo 1. Yhteenveto... 4 2. Eurooppa 2020 -strategian ja Kioton tavoitteiden saavuttamisessa edistyminen... 6 2.1. Edistyminen Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa... 6 2.2. Edistyminen Kioton pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamisessa... 8 3. Kasvihuonekaasupäästöjen suuntaukset EU:ssa... 8 3.1. Kasvihuonekaasupäästöjen suuntaukset vuonna 2014 verrattuna vuoteen 2013... 8 3.2. Päästövähennysten osatekijöiden analyysi... 9 4. Ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeva EU:n toimintapolitiikka: uusin kehitys... 10 4.1. EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka vuonna 2030... 10 4.2. EU:n päästökauppajärjestelmä... 11 4.2.1. EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanon kolmas vaihe (2013 2020)... 11 4.2.2. Markkinavakausvaranto... 11 4.2.3. EU:n päästökauppajärjestelmän neljännen vaiheen (2021-2030) tarkistus... 11 4.3. Muut toimintapolitiikat ja toimenpiteet... 12 4.3.1. Taakanjakopäätöksen rooli vuoteen 2030 ulottuvissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa... 12 4.3.2. Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) sisällyttäminen vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin... 12 4.3.3. Energiatehokkuus... 12 4.3.4. Uusiutuva energia... 12 4.3.5. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi... 13 4.3.6. Liikenne... 13 4.3.7. Fluoratut kaasut... 14 5. Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva EU:n toimintapolitiikka... 14 6. Ilmastorahoitus... 14 6.1. EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupoista saatavat tulot... 14 6.1.1. Miten jäsenvaltiot käyttävät huutokauppatuottojaan?... 14 6.1.2. NER 300 ja ehdotettu innovointirahasto... 15 6.1.3. Nykyaikaistamisrahastoa koskeva ehdotus... 16 6.2. Ilmastotoimien sisällyttäminen EU:n talousarvioon... 16 6.3. EU:n ja jäsenvaltioiden ilmastorahoitus kehitysmaiden hyväksi... 17 2
Kaaviot Kaavio 1: Edistyminen Eurooppa 2020 -strategian ja Kioton tavoitteiden saavuttamisessa... 4 Kaavio 2: Muutokset BKT:ssä (reaalimuutos), kasvihuonekaasupäästöissä ja talouden päästöintensiteetissä (päästöjen ja BKT:n suhde) Indeksi (1990=100)... 5 Kaavio 3: Päästöennusteiden ja päästötavoitteiden välinen ero vuonna 2014 sekä päästöennusteiden (nykyisillä toimilla) ja vuoden 2020 tavoitteiden välinen ero päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla. Negatiiviset arvot ilmaisevat ylityksen ja positiiviset vajeen.... 7 Kaavio 4: Fossiilisten polttoaineiden polttamisesta EU:ssa vuosina 2005 2012 aiheutuneiden hiilidioksidipäästöjen määrän muutosten osatekijäanalyysi... 10 Kaavio 5: Raportoidut huutokauppatulot (tai vastaavat taloudelliset panokset), jotka on käytetty tai aiotaan käyttää ilmastoon ja energiaan liittyviin toimiin vuonna 2014... 15 3
Likiarvo Miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia KP BY 1990 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 2026 2027 2028 2029 2030 1. YHTEENVETO Eurooppa 2020 -strategian ja Kioton pöytäkirjan kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet saavutetaan Tuoreimpien arvioiden mukaan EU:n ilmasto- ja energiapaketin soveltamisalaan kuuluvien kasvihuonekaasujen päästöt EU:ssa olivat vuonna 2014 23 prosenttia alle vuoden 1990 tasojen. Päästöt vähenivät neljä prosenttia vuoden 2013 tasosta. Jäsenvaltioiden vuonna 2015 toimittamien ennusteiden mukaan päästöjen ovat vuonna 2020 24 prosenttia alhaisemmat kuin vuonna 1990, jos nykyiset toimet toteutetaan. Nämä ennusteet laadittiin ennen kuin vuoden 2014 päästöjä koskevat luvut olivat saatavilla. EU on näin ollen saavuttamassa Eurooppa 2020 -strategian mukaiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteensa samoin kuin Kioton pöytäkirjan tavoitteensa. Kaavio 1: Edistyminen Eurooppa 2020 -strategian ja Kioton tavoitteiden saavuttamisessa 6 000 5 500 Kioton 1. velvoitekauden tavoite (2008-2012) 5 000 4 500 Kioton 2. velvoitekauden tavoite (2013-2020) EU 2020 -paketin tavoitepolku: 20%:n vähennys verrattuna vuoteen 1990 4 000 3 500 EU 2030 -tavoite: vähintään 40%:n vähennys verrattuna vuoteen 1990 3 000 EU:n historiallisen päästöt EU-28-maiden ennusteet nykyisillä toimilla Lähde: Euroopan komissio ja Euroopan ympäristökeskus EEA Neljää jäsenvaltiota (Belgia, Irlanti, Itävalta ja Luxemburg) lukuun ottamatta jäsenvaltioiden vuoden 2020 ennustetut päästöt ovat alhaisemmat kuin taakanjakopäätöksen mukaiset EU:n tavoitteet. 4
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Index 1990=100 Lisätoimia tarvitaan vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen saavuttamiseksi Nykyisillä toimilla EU:n kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi jäsenvaltioiden toimittamien ennusteiden mukaisesti vuonna 2030 olla 27 prosenttia alhaisemmat kuin vuoden 1990 tasot. EU:n on toteutettava lisätoimia, jotta sen kasvihuonekaasupäästöt olisivat vuonna 2030 tavoitteen mukaisesti vähintään 40 prosenttia alhaisemmat kuin vuonna 1990. Tästä syystä komissio teki heinäkuussa 2015 EU:n päästökauppajärjestelmän (ETS) tarkistamista koskevan ehdotuksen. Komissio tekee vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla ehdotuksia myös siitä, miten muiden kuin päästökauppajärjestelmään kuuluvien päästöjen vähentämistä 30 prosentilla vuoden 2005 tasoihin verrattuna koskeva tavoite saavutetaan. Taloudellisen toiminnan ja kasvihuonekaasupäästöjen välisen kytköksen purkamisen jatkuminen EU on edelleen pystynyt purkamaan talouskasvun ja kasvihuonekaasupäästöjen välistä kytköstä. Vuosina 1990 2014 EU:n yhteenlaskettu bruttokansantuote kasvoi 46 prosenttia, kun taas kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt (kun ei oteta huomioon LULUCF-sektoria ja kansainvälistä lentoliikennettä) vähenivät 23 prosenttia. EU:n talouden kasvihuonekaasupäästöintensiteetti, jolla tarkoitetaan päästöjen ja BKT:n suhdetta, lähes puolittui vuosina 1990 2014. Kaavio 2: Muutokset BKT:ssä (reaalimuutos), kasvihuonekaasupäästöissä ja talouden päästöintensiteetissä (päästöjen ja BKT:n suhde) Indeksi (1990=100) 160 140 120 100 80 BKT 60 Kasvihuonekaasupäästöt Kasvihuonekaasuintensiteetti 40 Lähde: Euroopan komissio Ilmasto- ja energia-aloilla toteutetuilla rakennetoimilla on merkittävästi edistetty tätä kytköksen purkamista. Erityisesti vuoteen 2020 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin toimilla on lisätty merkittävästi uusiutuvan energian käyttöä ja parannettu energiatehokkuutta. Sekä uusiutuva energia että energiatehokkuus ovat keskeisiä tekijöitä saavutettujen päästövähennysten taustalla. Hiilen hinnan merkityksen odotetaan kasvavan vähitellen tulevaisuudessa. 5
Tämän kertomuksen aihealue Tämä kertomus ja sen kaksi liitettä muodostavat yhdessä kertomuksen, joka on laadittava järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla annetun asetuksen (EU) N:o 525/2013 21 artiklan, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetun direktiivin 2003/87/EY 21 artiklan 2 kohdan sekä hiilidioksidin geologisesta varastoinnista annetun direktiivin 2009/31/EY 38 artiklan mukaisesti. Kertomuksen oheisasiakirjana olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa on Kioton tavoitteiden ja EU 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa edistymiseen liittyviä teknisiä lisätietoja ja muita tietoja. Se sisältää myös viitteet tässä raportissa käsiteltyihin keskeisimpiin tietoihin ja lukuihin. 2. EUROOPPA 2020 -STRATEGIAN JA KIOTON TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA EDISTYMINEN 2.1. Edistyminen Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa Ilmasto- ja energiapaketissa asetetaan EU:n tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna vuoteen 2020 mennessä. Tämä tarkoittaa päästöjen vähentämistä 14 prosentilla vuoteen 2005 verrattuna. Toimet on jaettu kahteen osaan, joista toisen osan muodostavat EU:n päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (ETS) kuuluvat alat ja toisen osan taakanjakopäätöksen (ESD) soveltamisalaan kuuluvat alat. EU:n päästökauppajärjestelmässä asetetaan EU:n laajuinen päästökatto, mutta taakanjakopäätöksessä vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomiin toimialoihin sovellettavat vuotuiset päästökiintiöt. Jäsenvaltioiden ennusteiden mukaan EU:n odotetaan saavuttavan nykyisillä toimilla vuotta 2020 koskevan tavoitteensa, koska kokonaispäästöjen (sekä päästökauppaan kuuluvilla että kuulumattomilla toimialoilla) odotetaan vuonna 2020 olevan 24 prosenttia alhaisemmat kuin vuoden 1990 tasot. Ennusteiden mukaan 24 jäsenvaltiota saavuttaa nykyisten politiikkojen ja toimenpiteiden avulla vuotta 2020 koskevat tavoitteensa päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimialojen osalta. Neljän jäsenvaltion Belgian, Irlannin, Itävallan ja Luxemburgin on joko toteutettava lisätoimia päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimialojen vuotta 2020 koskevien tavoitteidensa saavuttamiseksi tai käytettävä taakanjakopäätöksessä säädettyjä joustavia mekanismeja. Näitä ovat käyttämättömien päästöoikeuksien siirtäminen vuodelta toiselle, kansainvälisten hankehyvitysten hyödyntäminen ja käyttämättömien päästöoikeuksien siirtäminen jäsenvaltiolta toiselle. Kaikkien jäsenvaltioiden vuoden 2013 päästöjen ja vuoden 2014 arvioitujen päästöjen odotetaan olevan alhaisemmat kuin taakanjakopäätöksen mukaiset vastaavat tavoitteet näille vuosille. Taakanjakopäätöksen säännösten noudattaminen tarkastetaan vuonna 2016. 6
Kaavio 3: Päästöennusteiden ja päästötavoitteiden välinen ero vuonna 2014 sekä päästöennusteiden (nykyisillä toimilla) ja vuoden 2020 tavoitteiden välinen ero päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla. Negatiiviset arvot ilmaisevat ylityksen ja positiiviset vajeen. Luxemburg Irlanti Belgia Itävalta Suomi Tanska Saksa Espanja Yhdistynyt kuningaskunta Ranska Alankomaat Italia Puola Latvia Ruotsi Slovenia Viro Romania Slovakia Tšekki Liettua Kroatia Malta Bulgaria Portugali Kreikka Unkari Kypros -49% -40% -2% -7% -7% -7% 0% -9% 0% -4% -1% -12% -2% -7% -3% -9% -3% -18% -5% -13% -5% -2% -8% -7% -10% -16% -11% -14% -12% -14% -13% -14% -15% -12% -17% -2% -17% -6% -18% -19% -20% -8% -21% -12% -25% -20% -26% -21% -27% -27% -31% 10% 6% 4% 0% 21% Lähde: Euroopan komissio ja EEA -60% -50% -40% -30% -20% -10% 0% 10% 20% 30% Vuoden 2014 päästöarvioiden ja ESD:n vuoden 2014 tavoitteiden välinen ero [prosenttia perusvuoden päästöistä] Vuoden 2020 ennusteiden ja ESD:n vuoden 2020 tavoitteiden välinen ero [prosenttia perusvuoden päästöistä] Luxemburgin odotetaan jäävän kansallisesta tavoitteestaan 21 prosenttiyksikköä. Tieliikenteen päästöt muodostavat yli kaksi kolmasosaa kaikista päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen päästöistä moottoripolttoaineiden alhaisten valmisteverojen sekä suurten rajat ylittävien työmatkailijamäärien vuoksi. Näissä ennusteissa ei kuitenkaan oteta huomioon uusia toimenpiteitä, kuten yleisen alv-kannan korottamista, joka kaventaa eroja naapurimaiden polttoainehintoihin, tai Luxemburgin kaupunkiin rakennettavaa raitiotietä. Näiden toimenpiteiden vaikutus ennustettuihin päästöihin on vielä arvioitava määrällisesti. 7
Irlannin vuonna 2015 toimittamat tuoreimmat kansalliset ennusteet osoittavat, että päästökauppajärjestelmään kuulumattomat päästöt kasvavat vuoteen 2020 saakka, koska liikenteen päästöjen odotetaan kasvavan 19 prosenttia vuosina 2013 2020. Irlannissa ja erityisesti Dublinissa on vain vähän julkista liikennettä ja sähköisen liikkumisen infrastruktuuria. Maatalouden päästöjen odotetaan kasvavan kaksi prosenttia tämän ajanjakson aikana. Tästä syystä on odotettavissa, että Irlannin kokonaispäästöt jäävät vuoden 2020 tavoitteesta 10 prosenttiyksikköä. Belgian kokonaispäästöjen odotetaan jäävän vuoden 2020 tavoitteesta kuusi prosenttiyksikköä. Liittovaltion ja alueiden viranomaiset eivät ole vielä päässeet sopimukseen vuoden 2020 tavoitteen saavuttamisen edellyttämien pyrkimysten jakautumisesta. Tämän lisäksi tietyt verojärjestelmän osat ovat ympäristölle haitallisia. Esimerkkinä voidaan mainita työsuhdeautojen edullinen verokohtelu. Itävallan tuoreimpien ennusteiden mukaan tieliikenteen päästöt kasvavat kolme prosenttia vuosina 2013 2020. Tieliikenteen päästöjen osuus päästökauppajärjestelmään kuulumattomista päästöistä on 45 prosenttia. Tästä syystä odotetaan, että päästökauppajärjestelmään kuulumattomat vuoden 2020 päästöt jäävät tavoitteesta neljä prosenttiyksikköä. Itävallan viranomaiset suunnittelevat lisätoimia tämän ongelman ratkaisemiseksi. Erityisesti tarkoituksena on siirtää kuljetukset raiteille, parantaa ajoneuvotehokkuutta sekä edistää vaihtoehtoisia polttoaineita sekä sähköistä liikkuvuutta. Jos nämä suunnitellut toimenpiteet pannaan onnistuneesti täytäntöön, Itävalta saavuttanee vuoden 2020 tavoitteensa. 2.2. Edistyminen Kioton pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamisessa Ensimmäinen velvoitekausi (2008 2012) Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden velvoitteiden täyttämiseksi myönnetyn lisäajan (ns. true-up-kausi) päätyttyä marraskuussa 2015 tehdään lopullinen arviointi siitä, miten hyvin EU ja sen jäsenvaltiot ovat täyttäneet ensimmäisen velvoitekauden velvoitteensa. True-up-kautta koskeva kertomus tarkistetaan kansainvälisellä tasolla vuonna 2016. EU-15-jäsenvaltiot ja 11 muuta jäsenvaltiota, joilla on yksilölliset tavoitteet Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella, ovat saavuttaneet tavoitteensa. EU ylittää tavoitteensa arvioilta 3,2 GtCO 2 eq:lla, kun ei oteta huomioon Kioton mekanismien mukaisia maan käytön, maan käytön muutosten ja metsätalouden (LULUCF) hiilinieluja ja kansainvälisiä hyvityksiä. Jos nämä joustot otetaan huomioon, EU:n odotetaan ylittävän tavoitteensa yhteensä 4,2 GtCO 2 eq:lla. LULUCF ja Kioton mekanismit huomioon ottaen EU-15-maiden päästöt vähenivät tällä ajanjaksolla 18,5 prosenttia perusvuoden tasoihin verrattuna. Tämä vastaa 2,2 Gt CO 2 eq:n kokonaisvähennystä ja tarkoittaa, että noin kahdeksan prosentin vähennystavoite vuosille 2008 2012 perusvuoden tasoon verrattuna saavutetaan yli kaksinkertaisesti. Toinen velvoitekausi (2013 2020) Jäsenvaltioiden tuoreimpien ennusteiden mukaan EU saavuttaa toista velvoitekautta koskevat Kioton pöytäkirjan tavoitteensa, eli keskimäärin 20 prosentin vähennyksen vuosina 2013 2020 perusvuoden tasoon verrattuna. 3. KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN SUUNTAUKSET EU:SSA 3.1. Kasvihuonekaasupäästöjen suuntaukset vuonna 2014 verrattuna vuoteen 2013 Vaikka taloudellinen tilanne paranikin vuonna 2014 ja BKT kasvoi 1,4 prosenttia vuoteen 2013 verrattuna, EU:n kasvihuonekaasupäästöt vähenivät kokonaisuudessaan yli neljä prosenttia. EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuvien laitosten päästöjen arvioidaan vähentyneen noin 4,5 prosenttia. 8
Maakaasun kulutus väheni kaikissa jäsenvaltioissa. Kiinteiden ja nestemäisten polttoaineiden kulutus väheni myös merkittävästi koko EU:ssa. Kotitalouksien lämmönkysyntä aleni lämpimän talven vuoksi. Myös uusiutuvan energian kysynnän kasvu vuonna 2014 vaikutti tähän kehitykseen. 3.2. Päästövähennysten osatekijöiden analyysi Erityinen osatekijöiden analyysi suoritettiin, jotta voitaisiin arvioida Euroopan talouden kehityksen muutosten vaikutusta päästöihin pidemmällä aikavälillä. Yksityiskohtaiset tiedot tästä menetelmästä ovat tämän kertomuksen oheisasiakirjana olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Analyysissä otetaan huomioon fossiilisten polttoaineiden palamisesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt, joiden osuus on noin 80 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Analyysissä otetaan huomioon seuraavat rakenteelliset tekijät: taloudellinen toiminta (BKT); talouden rakenteelliset muutokset; ne vaikutukset, joita talouden alojen suhteellisessa merkityksessä, esimerkiksi teollisuuden ja palvelujen suhteellisessa osuudessa, tapahtuneilla muutoksilla on ollut päästöihin; teknologiassa tapahtuneet muutokset; ne vaikutukset, joita siirtymisellä vähemmän hiiliintensiivisiin teknologioihin (esimerkiksi energiatehokkuuden paraneminen tai uusiutuvan energian osuuden kasvu) on ollut päästöihin. Kuviosta 4 käy ilmi, että hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet vuosina 2005 2012 11,5 prosenttia. Teknologian muutoksilla on ollut suurin vaikutus päästöihin, sillä niiden suhteellinen osuus vähennyksistä on 18,5 prosenttia. Taloudellisen toiminnan kasvu (BKT) aiheutti 6,8 prosentin kasvun päästöissä. Talouden rakenteelliset muutokset puolestaan aiheuttivat pienen 1,7 prosentin kasvun päästöissä. Nämä vaikutukset voidaan selittää kahdella tekijällä. Palvelusektori kasvoi joissakin jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Joissakin muissa jäsenvaltioissa, erityisesti Saksassa, kasvoi puolestaan valmistussektori. Lisäksi suhteellisesti teollistuneempien itäisten jäsenvaltioiden osuus EU:n taloudessa kasvoi. Tulokset osoittavat näin ollen, että teknologian muutoksilla vähennettiin päästöjä eniten. Sen osuus oli huomattavasti suurempi kuin talouden sektoreiden välillä tapahtuneen muutoksen osuus. Ilmaston ja energian aloilla toteutetut toimintapolitiikat ovat edistäneet merkittävästi puhtaiden teknologioiden käyttöönottoa. 9
% Kaavio 4: Fossiilisten polttoaineiden polttamisesta EU:ssa vuosina 2005 2012 aiheutuneiden hiilidioksidipäästöjen määrän muutosten osatekijäanalyysi 1,2 1,1 Hiilidioksidipäästöt Kokonaisvaikutus [2005-2012]: - 11.5% 1 Taloudellinen toiminta (BKT) Yhteisvaikutus [2005-2012]: +6.8% 0,9 0,8 0,7 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Teknologian muutokset Kokonaisvaikutus [2005-2012]: - 18,5% Talouden rakennemuutokset Kokonaisvaikutus [2005-2012]: +1,7% Lähde: Euroopan komissio 4. ILMASTONMUUTOKSEN HILLITSEMISTÄ KOSKEVA EU:N TOIMINTAPOLITIIKKA: UUSIN KEHITYS 4.1. EU:n ilmasto- ja energiakehys vuonna 2030 Eurooppa-neuvosto pääsi lokakuussa 2014 sopimukseen vuoteen 2030 ulottuvan EU:n ilmasto- ja energiakehyksen tärkeimmistä osista, jotka ovat seuraavat: Sitova tavoite vähentää EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Tavoite on saavutettava vähentämällä EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvia päästöjä 43 prosentilla vuoden 2005 tasoihin verrattuna ja päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen päästöjä 30 prosentilla vuoden 2005 tasoihin verrattuna. Kullekin jäsenvaltiolle määrätään sitova kansallinen tavoite yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Sitova tavoite, että uusiutuvan energian osuus kaikesta EU:n energiasta on vuonna 2030 vähintään 27 prosenttia. Ohjeellinen tavoite parantaa energiatehokkuutta EU:ssa 27 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoite tarkistetaan vuonna 2030, jolloin EU:n tavoite nostetaan mahdollisesti 30 prosenttiin. Jäsenvaltioiden on lisättävä sähköverkkojen yhteenliitäntäkapasiteettia niin, että se on vähintään 15 prosenttia niiden asennetusta sähköntuotantokapasiteetista. Uusi, luotettava ja avoin hallintojärjestelmä, jolla varmistetaan, että EU saavuttaa ilmastoja energiatavoitteensa. Nykyisillä toimilla EU:n kasvihuonekaasupäästöt ovat jäsenvaltioiden toimittamien tuoreimpien ennusteiden mukaisesti vuonna 2030 27 prosenttia alhaisemmat kuin vuoden 1990 tasot. Nykyinen toimintakehys ei näin ollen riitä siihen, että saavutettaisiin vuodelle 2030 sovittu kasvihuonekaasutavoite, eli päästöjen vähentäminen vähintään 40 prosentilla. EU:n ja jäsenvaltioiden on otettava käyttöön uusia toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. 10
Tästä syystä komissio teki heinäkuussa 2015 ehdotuksen EU:n päästöoikeuksien kaupan järjestelmää koskevan direktiivin muuttamiseksi ja esittää vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla päästökauppajärjestelmään kuulumattomia aloja koskevia lainsäädäntöehdotuksia. Komissio julkistaa myös joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastopolitiikkaa koskevan puitestrategiansa puitteissa tehdyt aloitteet. Tulevat toimenpide-ehdotukset liittyvät uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, liikenteeseen sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Lisäksi komissio valmistelee energiaunionin täytäntöönpanoa, kuten vuoden 2015 raportissa energiaunionin tilasta todettiin. 4.2. EU:n päästökauppajärjestelmä 4.2.1. EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanon kolmas vaihe (2013 2020) EU:n päästökauppajärjestelmä on toiminut vuodesta 2013 parannettujen ja yhdenmukaisempien kolmannen vaiheen sääntöjen mukaisesti. EU:n päästökauppadirektiivin 10 artiklan 5 kohdan mukaan komissio seuraa Euroopan päästöoikeusmarkkinoiden toimintaa ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen päästöoikeusmarkkinoiden toiminnasta. Tässä kertomuksessa käsitellään myös huutokauppojen toteuttamista, likviditeettiä ja kaupattuja määriä. Saman direktiivin 21 artiklan 2 kohdassa puolestaan säädetään, että komissio julkaisee jäsenvaltioiden toimittamien raporttien pohjalta laaditun kertomuksen EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisesta. Tämän kertomuksen liitteenä on Euroopan hiilimarkkinoiden toimintaa koskeva kertomus. Siinä käsitellään kolmannen vaiheen kahden ensimmäisen vuoden, eli vuosien 2013 ja 2014 toimintaa. Siinä vahvistetaan, että järjestelmä toimii ja että sillä on luotu toimiva markkinainfrastruktuuri ja likvidit markkinat. 4.2.2. Markkinavakausvaranto Markkinavakausvaranto luodaan Euroopan parlamentin ja neuvoston 6. lokakuuta 2015 antamalla päätöksellä (EU) 2015/1814 ja sen toiminta alkaa tammikuussa 2019. Sillä on kaksi tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena on mitätöidä nykyisen päästöoikeuksien ylijäämän aiheuttamat kielteiset vaikutukset ja parantaa järjestelmän kykyä selviytyä markkinahäiriöistä jatkossa. Tavoitteet saavutetaan muun muassa mukauttamalla huutokaupattavien päästöoikeuksien määrää automaattisesti, kun markkinoilla olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on ennakolta määritettyä tasoa suurempi. 4.2.3. EU:n päästökauppajärjestelmän neljännen vaiheen (2021 2030) tarkistus Komissio antoi 15. heinäkuuta 2015 lainsäädäntöehdotuksen EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamisesta neljännen vaiheen osalta. Ehdotus on Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 antamien, vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapolitiikan kehyksiä koskevien päätelmien mukainen. Ehdotuksen tavoitteena on EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen päästöjen vähentäminen 43 prosentilla vuoden 2005 tasoihin verrattuna. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi päästöoikeuksien kokonaismäärä vähenee vuosittain 2,2 prosenttia vuodesta 2021 alkaen. Tällä hetkellä päästöoikeuksien määrä vähenee 1,74 prosenttia vuodessa. Päästöjen lisävähennykset ovat siis huomattavat. Niiden arvioidaan olevan noin 550 miljoonaa tonnia vuosina 2021 2030. Komissio ehdottaa, että ilmaiset päästöoikeudet jaettaisiin kohdistetummin ja dynaamisemmin. Tässä yhteydessä kynnysarvoja ajantasaistetaan teknologian kehityksen mukaisesti. Ilmaisjako olisi kohdistettava aikaisempaa enemmän hiilivuotoryhmiin ja ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien määrässä olisi otettava huomioon tuotantotasot. Ehdotukseen sisältyy myös aikaisempaa avoimemmin toteutettava mahdollisuus jatkaa ilmaisten päästöoikeuksien jakamista kymmenelle alhaisen tulotason jäsenvaltiolle sähköntuotannon modernisoimiseksi. 11
4.3. Muut toimintapolitiikat ja toimenpiteet 4.3.1. Taakanjakopäätöksen rooli vuoteen 2030 ulottuvissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 antamien päätelmien mukaisesti komissio aikoo antaa vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla taakanjakopäästöstä koskevan lainsäädäntöehdotuksen. Sillä pyritään vähentämään EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen päästöjä 30 prosenttia vuosina 2005 2030. Osana valmistelutyötään komissio käynnisti taakanjakopäätöksen 14 artiklan mukaisesti ex-postarviointitutkimuksen taakanjakopäätöksen täytäntöönpanosta. Tutkimuksessa arvioidaan taakanjakopäätöksen täytäntöönpanoa ja saavutuksia sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla. Siinä määritetään, mikä on taakanjakopäätöksen osuus EU:n vuotta 2020 koskevan kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen saavuttamisessa. 4.3.2. Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) sisällyttäminen vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin EU:ssa LULUCF-ala tällä hetkellä sitoo päästöjä, joten se on tästä syystä ns. nettonielu. On kuitenkin arvioitu, että ilman uusia toimia nielun vaikutus vähenee. Biomassaa käytetään aikaisempaa enemmän energian tuotantoon. Jos biomassan hyödyntäminen ei ole kestävää, saattaa nieluvaikutus heikentyä vielä nopeammin. LULUCF-päätöksellä on vuodesta 2013 varmistettu, että EU:ssa käytetään yhdenmukaisia laskentasääntöjä määritettäessä sitä, miten tämän alan päästöt ja poistot sisällytetään EU:n kasvihuonekaasujen inventaarioihin. Tämä parantaa yleistä läpinäkyvyyttä. Vaikka EU:n lainsäädännössä ei olekaan asetettu erityistä LULUCF-tavoitetta, Kioton pöytäkirja velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, ettei LULUCF-tilien nettotulos ole negatiivinen. Komissio valmistelee aikaisemman LULUCF-päätöksen pohjalta vaikutustenarviointia analysoidakseen sitä, miten LULUCF voidaan sisällyttää EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin vuoden 2020 jälkeen. Osana tätä työtä komissio on järjestänyt vuoden 2015 alusta lähtien kuulemisia jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa. LULUCFin sisällyttämistä koskeva ehdotus annettaneen vuoden 2016 ensimmäisellä puoliskolla. 4.3.3. Energiatehokkuus Eurooppa-neuvosto sopi vuonna 2014, että EU:n tason ohjeellisena tavoitteena on energiatehokkuuden parantaminen vuoteen 2030 mennessä vähintään 27 prosentilla perustilaan verrattuna. Tämä tavoite tarkistetaan ennen vuotta 2020 ottaen huomioon komission ehdottama koko EU:ta koskeva 30 prosentin tavoite. Kuten energiaunionia koskevassa tiekartassa ilmoitettiin, komissio tarkistaa energiatehokkuutta koskevan direktiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin vuonna 2016. Lisäksi vuoden 2016 alussa aiotaan laatia erityinen lämmitystä ja jäähdytystä koskeva strategia. Energiamerkintälainsäädännön tarkistamista koskeva ehdotus on jo annettu ja se on tällä hetkellä lainsäätäjien harkittavana. EU:n toimilla pyritään myös edistämään rahoitusvälineiden käyttöä. 4.3.4. Uusiutuva energia Eurooppa-neuvosto sopi vuonna 2014 sitovasta EU:n tason tavoitteesta, jonka mukaan uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta on vuoteen 2030 mennessä vähintään 27 prosenttia. Energiaunionin tiekartassa onkin ehdotus uudeksi uusiutuvaa energiaa koskevaksi direktiiviksi sekä ehdotus bioenergian kestävyyttä koskevaksi toimintapolitiikaksi. EU:n toimiin sisältyy myös toimenpiteitä, joilla edistetään rahoitusvälineiden käyttöä uusiutuvan energian tuotantokapasiteetin kehittämiseksi sekä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi. 12
4.3.5. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi Komissio on arvioinut hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) koskevan direktiivin ja katsoo, että direktiivi on tarkoituksenmukainen ja että siinä luodaan tarpeellinen sääntelykehys hiilidioksidin turvallisen talteenoton, kuljetuksen ja varastoinnin varmistamiseksi. Tämän kertomuksen liitteenä on CCS-direktiivin 38 artiklassa tarkoitettu direktiivin tarkistamista koskeva kertomus. Siinä käsitellään komission REFIT-ohjelman mukaisesti direktiivin tuloksia, toimivuutta, tehokkuutta, johdonmukaisuutta, merkityksellisyyttä ja EU:n lisäarvoa 4.3.6. Liikenne EU:n merenkulun tarkkailua, raportointia ja todentamista koskeva järjestelmä (MRV) EU katsoo, että kansainväliseen merenkulun päästöjen vähentämiseen olisi sovellettava maailmanlaajuista lähestymistapaa, koska merenkulku on suuri ja kasvava päästöjen lähde. Komissio antoi huhtikuussa 2015 asetuksen, jolla perustetaan EU:n laajuinen merenkulun tarkkailu-, raportointija todentamisjärjestelmä (MRV). Tämä järjestelmä on merenkulun päästöjen vähentämistä koskevan EU:n strategian ensimmäinen vaihe. Asetus edellyttää, että EU:n satamissa 1. tammikuuta 2018 lähtien käyvien yli 5 000 bruttotonnin alusten on tarkkailtava hiilidioksidipäästöjään ja raportoitava myöhemmin vuotuiset todennetut hiilidioksidipäästönsä ja muut energiaan liittyvät tiedot. Merenkulun päästöihin sovellettava EU:n MRV-järjestelmä on suunniteltu niin, että sitä voidaan käyttää hyväksi luotaessa merenkulkualalle vastaavaa kansainvälistä järjestelmää. Asiasta käydään keskusteluja kansainvälisessä merenkulkujärjestö IMO:ssa. EU:n merenkulun MRV-järjestelmä tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia sopia nykyisten alusten tehokkuusnormeista. Kevyet ja raskaat ajoneuvot Kevyiden ajoneuvojen osalta EU:n lainsäädännössä asetetaan sitovat päästötavoitteet uudelle henkilöauto- ja pakettiautokannalle. Henkilöautojen ja pakettiautojen tavoitteet (henkilöautoilla 130g CO 2 /km vuoteen 2015 mennessä ja pakettiautoilla 175g CO 2 /km vuoteen 2017 mennessä) saavutettiin jo vuonna 2013. Ennakkotiedot vuoden 2014 rekisteröinneistä osoittavat, että uuden henkilöautokannan keskimääräiset päästöt olivat 123,4 g CO 2 /km ja uuden pakettiautokannan keskimääräiset päästöt 169,2 g CO 2 /km. Niin kauan kuin tämä kehitystaso säilyy, valmistajat ovat saavuttamassa seuraavat tavoitteet, joiden mukaisesti henkilöautojen päästöjen pitäisi olla vuonna 2021 enintään 95g CO 2 /km ja pakettiautojen päästöjen vuonna 2020 enintään 147g CO 2 /km. Toukokuussa 2014 hyväksytty raskaita hyötyajoneuvoja koskeva strategia on EU:n ensimmäinen aloite kuorma-autojen ja linja-autojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Strategian mukaan komission ensimmäisenä toimena olisi ajoneuvojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen mittaaminen tietokonesimulaatiomenetelmällä (VECTO). Tämä lähestymistapa vahvistettiin vuoden 2015 energiaunionipaketissa. Polttoaineen laatu Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat huhtikuussa 2015 polttoaineen laatua ja uusiutuvaa energiaa koskevien direktiivien muuttamisesta, jotta voitaisiin ottaa huomioon biopolttoaineiden tuotantoon kasvatettavien tiettyjen kasvien aiheuttamien epäsuorien maankäytön muutosten vaikutukset vuoteen 2020 mennessä. Uudessa lainsäädännössä säädetään, että tiettyjen kasvien, erityisesti ruokakasvien, osuus voi olla vain seitsemän prosenttia vuodelle 2020 asetetusta tavoitteesta, jonka mukaan liikenteen polttoaineista 10 prosenttia tulisi olla uusiutuvaa energiaa; lainsäädännössä asetetaan myös kehittyneille biopolttoaineille 0,5 prosentin tavoite, ja 13
edellytetään, että komissio ottaa raportoinnissaan käyttöön päästökertoimet, jotta epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutukset voidaan ottaa huomioon. 4.3.7. Fluoratut kaasut Vuonna 2014 annettua fluorattuja kaasuja koskevaa asetusta on sovellettava 1. tammikuuta 2015 alkaen. Sillä vahvistetaan voimassa olevia toimenpiteitä (esimerkiksi kaasupäästöjen rajoittaminen vuototestauksella, laitteistojen asennus koulutetun henkilöstön toimesta ja käytettyjen kaasujen talteenotto) ja säädetään fluorattujen kaasujen vaiheittaisesta käytöstä poistosta, jolla leikataan fluorattujen kaasujen yhteispäästöjä EU:ssa vuoteen 2030 mennessä kahdella kolmasosalla vuoden 2014 tasoihin verrattuna. Siinä myös kielletään fluorattujen kaasujen saattaminen markkinoille tietyissä olosuhteissa, joissa vaihtoehtoja on saatavilla (esimerkiksi EU:ssa valmistetut jääkaapit ja pakastimet, jotka sisältävät HFC-yhdisteitä, joiden lämmitysvaikutus (GWP) on yli 150). 5. ILMASTONMUUTOKSEEN SOPEUTUMISTA KOSKEVA EU:N TOIMINTAPOLITIIKKA Vuonna 2013 hyväksytyllä EU:n strategialla ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi pyritään parantamaan Euroopan kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen. Sillä edistetään sopeutumistoimia koko EU:ssa ja varmistetaan, että ilmastonmuutokseen sopeutumista käsitellään kaikissa asiaa koskevissa EU:n toimintapolitiikoissa (valtavirtaistaminen). Lisäksi sillä edistetään yhteensovittamista, johdonmukaisuutta ja tietojen jakamista. Komissio antaa vuonna 2017 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sopeutumisstrategian täytäntöönpanosta. Yleisiä suuntauksia ovat muun muassa seuraavat: Useat jäsenvaltiot suunnittelevat sopeutumistoimia ja yksilöivät ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja haavoittuvuuksia. Kaksikymmentä jäsenvaltiota on hyväksynyt kansallisen sopeutumisstrategian ja useimmissa muissa jäsenvaltioissa sellainen on valmisteilla. Yli puolet jäsenvaltioista on korvamerkinnyt rahoitusta sopeutumistoimia varten, mutta vain alle puolella jäsenvaltioista on erityinen talousarvio sopeutumistoimille haavoittuvilla aloilla. Useimmat jäsenvaltiot eivät ole vielä määritelleet tai panneet täytäntöön sopeutumista koskevia toimintasuunnitelmia. Useimmilla jäsenvaltioilla on vielä selvittämättä tarkkailu- ja arviointijärjestelmien kehittäminen ja täytäntöönpano. 6. ILMASTORAHOITUS Tässä jaksossa käsitellään EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokauppaa ja EU:n talousarviosta saadun ilmastorahoituksen käyttöä. Siinä annetaan myös tietoja siitä, miten EU ja jäsenvaltiot käyttävät ilmastorahoitusta kehitysmaiden hyväksi. 6.1. EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupoista saatavat tulot 6.1.1. Miten jäsenvaltiot käyttävät huutokauppatuottojaan? Vuonna 2014 EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupoista saatiin tuloja yhteensä 3,2 miljardia euroa. EU:n päästökauppadirektiivin mukaan jäsenvaltioiden olisi käytettävä vähintään 50 prosenttia huutokauppatuloista (tai vastaava taloudellinen panos) ilmasto- ja energiatarkoituksiin. Jäsenvaltiot käyttivät vuonna 2014 keskimäärin 87 prosenttia näistä tuloista (tai vastaavan taloudellisen panoksen) ilmastoon ja energiaan liittyviin tarkoituksiin, pääosin omiin kansallisiin ilmasto- ja energiainvestointeihinsa. Muutamat jäsenvaltiot ovat kuitenkin vasta ottamassa käyttöön asianmukaisia oikeudellisia ja rahoitusvälineitä, joilla näitä tuloja voidaan hyödyntää. Belgia ei ole toimittanut 14
Huutokauppatulos (miljoonaa euroa) yksityiskohtaisia tietoja tuloistaan, koska viranomaisten kesken ei ole päästy sopimukseen näiden tulojen jakamisesta. Kaavio 5: Raportoidut huutokauppatulot (tai vastaavat taloudelliset panokset), jotka on käytetty tai aiotaan käyttää ilmastoon ja energiaan liittyviin toimiin vuonna 2014 800,0 700,0 600,0 500,0 400,0 300,0 200,0 Huutokauppatulojen käytöstä ei ole raportoitu Ei ole käytetty ilmastoon ja energiaan liittyviin tarkoituksiin Käytetty kansainvälisiin ilmastoon ja energiaan liittyviin tarkoituksiin Käytetty kansallisiin ilmastoon ja energiaan liittyviin tarkoituksiin 100,0 0,0 Lähde: Euroopan komissio *HR: Huutokaupat käynnistyvät vuonna 2015, joten vuodelta 2014 ei ole tuloja. Tuettavien toimien osalta voidaan mainita esimerkkinä, että Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttävät merkittävän osan huutokauppatuloistaan (tai vastaavan taloudellisen panoksen) päästöjen vähentämistä koskevien tutkimushankkeiden (muun muassa CCS-teknikkaan liittyvien hankkeiden) rahoitukseen. Ranska puolestaan sijoittaa kaikki huutokauppatulot sosiaaliseen asumiseen käytettävien julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. Vuosina 2014 ja 2015 Ruotsi lahjoitti UNFCCC:n Green Climate -rahastolle 32 miljoonan euron huutokauppatuottaja vastaavan summan. Tähän kertomukseen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa on lisätietoja siitä, miten jäsenvaltiot käyttävät huutokauppatuloja. 6.1.2. NER 300 ja ehdotettu innovointirahasto Yhteensä 38 uusiutuvaan energiaan liittyvää hanketta ja yksi CCS-hanke 20 jäsenvaltiosta sai rahoitusta NER 300 -ohjelmasta. NER 300 -rahoituksen yhteismäärä on 2,1 miljardia euroa, ja sen uskotaan houkuttelevan lisäksi 2,7 miljardia euroa yksityisrahoitusta. Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 antamissa päätelmissä kehotetaan komissiota uudistamaan NER 300 -ohjelmaa ja jatkamaan sen voimassaoloa vuoden 2020 jälkeenkin. Tarkistetussa EU:n päästökauppadirektiivissä ehdotettiin uuden innovointirahaston perustamista. Rahastolla olisi käytössään 400 miljoonaa päästöoikeutta sekä 50 miljoonaa jakamatonta päästöoikeutta. Se pohjautuisi NER 300 -ohjelmaan, mutta sen soveltamisalaan kuuluisivat myös teollisuudenalojen vähähiiliset innovaatiot. 15
6.1.3. Nykyaikaistamisrahastoa koskeva ehdotus Komissio ehdotti heinäkuussa 2015 myös uuden nykyaikaistamisrahaston perustamista. Se on suunniteltu niille 10 jäsenvaltiolle, joiden BKT/henkilöä kohti on alle 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Tarkoituksena on nykyaikaistaa näiden jäsenvaltioiden energiajärjestelmiä, parantaa energiatehokkuutta ja viime kädessä tarjota kansalaisille, puhtaampaa, varmempaa ja huokeampaa energiaa. Vuosina 2021 2030 kaksi prosenttia päästöoikeuksista, eli yhteensä noin 310 miljoonaa päästöoikeutta, käytetään rahaston perustamiseen. 6.2. Ilmastotoimien sisällyttäminen EU:n talousarvioon EU:ssa tuetaan siirtymistä vähäpäästöiseen ja ilmastonmuutosta sietävään yhteiskuntaan monivuotisen rahoituskehyksen avulla Nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti vähintään 20 prosenttia EU:n talousarviosta olisi käytettävä ilmastoon liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä tarkoittaa noin 180 miljardin summaa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin 6 8 prosentin osuus EU:n vuosien 2007 2013 talousarviosta. Ilmastoon liittyviä menoja seurataan vuosittain komission kehittämällä menetelmällä. Asiassa on edistytty huomattavasti. Vuonna 2015 ilmastotoimiin käytetään noin 16,8 prosenttia talousarviosta. Vuonna 2016 arviolta 20,6 prosenttia EU:n talousarviosta on määrä käyttää EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseen: Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ESIFit) osuus monivuotisesta rahoituskehyksestä on yli 43 prosenttia. Ilmastotoimet otetaan huomioon ESIF-asetuksessa, 28 kumppanuussopimuksessa ja yli 530 rahastokohtaisessa ohjelmassa. Ilmastonmuutostavoitteiden tuen tason määrittämiseksi on laadittu yhteinen menetelmä. Ilmastotoimia tuetaan yli 110 miljardilla eurolla, mikä on noin 23 25 prosenttia varojen kokonaismäärästä. Tarkka summa tiedetään käynnissä olevan ohjelmasuunnittelun päättyessä, kun kaikki ohjelmat on hyväksytty. Jäsenvaltiot käyttävät näitä varoja suunniteltuihin ilmastoon liittyviin hankkeisiin. Vähintään 35 prosenttia Horisontti 2020 -ohjelman 79 miljardin euron talousarviosta investoitaneen ilmastoon liittyviin hankkeisiin. Tätä kertomusta laadittaessa 80 prosenttia vuoden 2014 talousarvion käytöstä on selvitetty ja ilmastoon liittyvien menojen osuus on 22 prosenttia. Teema-alojen ohjelmatyön myötä lopullisen luvun odotetaan olevan lähes ilmastotavoitteen mukainen 35 prosenttia. Alhaalta ylöspäin toteutettavia ilmastotoimia ei kuitenkaan ole runsaasti, vaikka alhaalta ylöspäin toteutettavien toimien osuus Horisontti 2020 -ohjelman talousarviosta on 25 prosenttia. Näin ollen tarvitaan kiireellisiä korjaavia toimia, jotta 35 prosentin valtavirtaistamistavoite voidaan saavuttaa ja jotta vuonna 2015 ja sen jälkeen ei jäädä tavoitteesta. Integroitu strateginen energiateknologiasuunnitelma (SETsuunnitelma) on energiaunionin ensimmäinen tuotos tutkimuksen ja innovoinnin alalla. Se antaa uutta pontta vähähiilisten teknologioiden kehittämiselle ja käytölle paremmin yhteensovitettujen ja priorisoitujen toimien kautta. Siinä keskitytään kymmeneen keskeiseen toimintalinjaan, joiden tavoitteena on energiaunionin tutkimukseen ja innovointiin liittyvien prioriteettien toteuttaminen. Siinä ehdotetaan myös uutta rahoitustuotetta, Euroopan investointipankin EIB:n kehittämää energia-alan esittelyhankkeita rahoittavaa "Energy Demo Projects" -välinettä, josta kohdistetaan rahoitusta erityisesti suurille kaupallisille esittelyhankkeille. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) alalla vuodet 2014 2015 ovat siirtymävuosia. Uusi YMP on täydessä toiminnassa vuonna 2015 ja sen puitteissa maksetaan noin neljä miljardia euroa jo pelkästään viherryttämistoimille. Maaseudun kehittämisohjelmat hyväksytään pääasiassa vuoden 2015 aikana ja hankkeet toteutetaan sen jälkeen. Näin ollen maaseudun kehittämisessä käytetään merkittävästi aikaisempaa enemmän varoja ilmastotoimiin. 16
6.3. EU:n ja jäsenvaltioiden ilmastorahoitus kehitysmaiden hyväksi Kehitysmaille annettava tuki on keskeisessä asemassa pyrittäessä saavuttamaan sovittu tavoite rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisen ajan keskilämpötilaan verrattuna, siirryttäessä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin talouksiin ja tuettaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia sietävää kestävää kehitystä. Kehittyneet maat sitoutuivat Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidetyssä ilmastonmuutoskonferenssissa mobilisoimaan yhdessä 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria julkista lisärahoitusta ilmastotoimille vuosina 2010 2012 (ns. nopeasti saatava rahoitus). Ne sitoutuivat myös pitkän aikavälin tavoitteeseen mobilisoida vuoteen 2020 mennessä vuosittain 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria (pitkän aikavälin rahoitus) kohdennettavaksi merkittäviin hillitsemistoimiin ja täytäntöönpanon avoimuuteen Tämä rahoitus kootaan monista eri lähteistä, julkisista ja yksityisistä, kahdenvälisistä ja monenvälisistä sekä vaihtoehtoisista rahoituslähteistä. Tämä 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin sitoumus on merkittävästi lisännyt kehitysyhteistyön ilmastorahoitusta monenkeskisten ja kehityspankkien kautta. EU ja sen jäsenvaltiot ovat maailman suurimmat virallisen kehitysavun antajat. Ne antoivat kehitysmaille vuonna 2014 yli 70 miljardia Yhdysvaltain dollaria (noin 58 miljardia euroa). Ne myönsivät 7,34 miljardia euroa nopeasti saatavaa rahoitusta vuosina 2010 2012. Lisäksi EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat yhdessä vuonna 2014 avustamaan kehitysmaita ilmastonmuutoksen torjumisessa 14,5 miljardilla eurolla. Tähän lukuun sisältyvät kansallisista talousarvioista sekä muista kehitysrahoituslaitoksista saadut varat. Siihen sisältyy vuodesta 2014 lähtien EIB:ltä saatava ilmastorahoitus, joka on yhteensä 2,1 miljardia euroa. Aikaisempiin vuosiin verrattuna tässä laskelmassa otetaan huomioon täydellisemmät luvut, jotka perustuvat OECD:n tietoihin laskennallisista monenvälisistä rahoitusosuuksista. 17