Jatkohanke vuosille 2013-2014: Vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalvelujen design. - toimintamallin pilotointi ja juurrutus

1 Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat innovaatiot metropolialueella - kehittämishankkeiden metatason arviointi Jatkohanke vuosille 2013-2014: Vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalvelujen design - toimintamallin pilotointi ja juurrutus KatuMetron teema-alue 3: Tutkimussuunnitelma vuosille 2013-2015 Suunnitelman laatijat: Arja Häggman-Laitila, TtT, dosentti Arja Liinamo, TtT Leena Rekola, FT 29.8.2012

2 SISÄLLYS 1. Tausta... 3 1.1 Hankkeen kansalliset perustelut... 3 1.2 Hanketoiminnan arviointi ja tulos metropolialueella... 4 2. Alustavan toimintamallin pilotointi... 5 2.1 Hankkeen tarkoitus ja visio lopputuloksesta... 5 2.2 Pilotointiympäristöt ja osallistujat... 7 2.3 Hankkeen teoreettiset lähtökohdat ja metodologia... 7 2.4 Hankkeen tähänastinen toteutus... 9 2.5 Pilotoinnin toteutus ja arviointi... 9 2.6 Odotettavissa olevat tulokset ja hyödyt... 13 3. Luotettavuus ja eettiset kysymykset... 14 4. Hankkeen toimijat ja johto... 15 5. Resurssit ja rahoitus... 16 6. Tiedotus... 18 7. Tiivistelmä... 18 8. Kirjallisuus... 20

3 1. Tausta 1.1 Hankkeen kansalliset perustelut Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sisältää yhteiskuntapolitiikan, terveellisten ympäristöjen ja yhteisöjen sekä palvelujärjestelmän ja ihmisten henkilökohtaisten taitojen kehittämisen (Ottawa Charter for Health Promotion, 1986). Se todetaan yleensä julkisen sektorin poikkihallinnolliseksi tehtäväksi ja se kuuluu kaikille toimialoille. Myös yksityisen ja kolmannen sektorin rooli on siinä vahvistunut. Toimintakenttä saattaa olla hyvin pirstaleinen ja toiminta osittain päällekkäistä. Kansallisesti on yhtä aikaa käynnissä lukuisia samansisältöisiä ja -aikaisia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kehittämishankkeita, joista ei ole saatavissa kokonaiskuvaa. Kokonaiskuvan puutteen vuoksi kehittämistyön synergiaetua ei ole voitu tehokkaasti hyödyntää. (Parviainen ym. 2010, Aalto- Kallio ym. 2010.) Hankkeiden seuranta ei ole ollut riittävän systemaattista ja tuloksista oppiminen on ollut kehittymätöntä sekä paikallistasolla että valtion keskushallinnossa. Uusia kehittämishankkeita ei välttämättä ole kiinnitetty jo käynnissä oleviin prosesseihin ja toimijakokonaisuuksiin. Hankkeista on ollut ylitarjontaa ja se on aiheuttanut hankeja kehittämisväsymystä. (Arnkil ym. 2007.) Ammattikorkeakoulujen tehtäväksi on asetettu lainsäädännössä työelämän kehittäminen TKI-toiminnalla. Kunnille vastaavanlaista yhteistyövelvoitetta ei ole kirjattu selvästi. Korkeakoulujen rooli kaupunkiyhteistyössä on ollut jäsentymätöntä ja myös niiden keskinäinen yhteistyö on ollut sattumanvaraista. Systemaattinen yhteistyö tuottaa sekä ammattikorkeakouluille että työelämälle työkäytäntöihin, asiantuntijuuteen ja mentorointiin liittyviä lisähyötyjä, jotka eivät mahdollistuisi ilman kumppanuutta (Häggman-Laitila & Rekola 2011a ja b.) Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vaikuttavuudesta ja kustannustehokkuudesta ei ole riittävästi näyttöä. Olemassaoleva näyttökin on laadultaan vaihtelevaa ja siten päätöksentekoa heikosti tukevaa. Arvioinnissa on harvoin huomioitu samanaikaisesti useiden hallinnonalojen toimintaa. Myös meta-analyysit hankkeiden toteutuksesta, jalkauttamisesta ja juurruttamisesta puuttuvat. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman yli sadan terveyden edistämisen hankkeen arviointi osoitti hankkeiden painottuneen yksilölähtöiseen primääri- ja sekundääripreventioon, toimintaympäristölähtöisen ja promotiivisen kehittämisen ollessa huomattavasti vähäisempää. Hankkeiden arviointiin oli kiinnitetty huomiota hyvin vaihtelevasti, mikä vaikeutti hankkeiden tulosten osoittamista ja hyödyntämistä laajemmin. (Kokko 2006 ja 2008.)

4 Terveyden ja hyvinvoinnin palveluinnovaatioiden kehittämiseen tarvitaan sen eri vaiheiden toteutusta systemaattisesti tukeva toimintamalli, joka sisältää prosessiin ja tuloksiin kohdentuvan arvioinnin (Nutbeam 1998, 2000a ja b, Springett 2001, Dahler-Larsen 2005, Whitelaw ym. 2006, Bodstein 2007). Arvioinnissa ollaan kiinnostuneita siitä, miten jokin interventio tuottaa ja millä edellytyksillä jonkin prosessin kautta tuloksen. Prosessien ja tulosten suhde ei ole aina selkeän lineaarinen. Moniulotteisia strategioita käyttävä ja yhdessä tekemiseen pohjautuva toiminta voi johtaa myös myönteisiin ennakoimattomiin tuloksiin (vrt. myös Rychetnik ym. 2002). Kansalliset ja kansainväliset oppaat ja arviointikäytännöt (mm. Green & Kreuter 1999, Nutbeam 2000a ja b, Adler ym. 2001; Aalto-Kallio ym. 2009) eivät tue riittävästi terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistyötä. Kehittäjät tarvitsevat työnsä tueksi kehittämisprosessin eri vaiheita tukevia, empiirisesti testattuja, hyviksi osoittautuneita käytänteitä. Kansallisesti ei ole käytössä kehittämistyötä ohjaavaa testattua toimintamallia. 1.2 Hanketoiminnan arviointi ja tulos metropolialueella Metropolia ja Laurea ammattikorkeakoulut sekä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupungit käynnistivät vuonna 2010 hankkeen Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat palveluinnovaatiot metropolialueella kehittämishankkeiden metatason arviointi. Hanke on toteutunut osana Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka yhteistyöohjelmaa (KatuMetro). Yhteistyöohjelma on myös rahoittanut hanketta. Arviointiin saatiin tiettyjen valintakriteerien perusteella kaupungeista 22 hanketta ja 16 niistä saatiin myös hanketoimijoiden itsearviointi. Hankkeet oli toteutettu kuntien ja korkeakoulujen yhteistyönä. Niistä arvioitiin kehittämistyön tarpeen tunnistamista ja näyttöön perustuvuutta, intervention sisältöä, kohdentumista, innovatiivisuutta ja toteutusta sekä interventioiden tuloksia ja vaikuttavuutta. Lisäksi arvioitiin kehittämisprosessin toteutusta ja tulosten levitystä ja juurrutusta. (Rekola ym. 2012). Hankearviointien lisäksi on haettu systemaattisesti tutkimustietoa hyvistä käytänteistä kolmesta kansainvälisestä tietokannasta (Häggman-Laitila ym. 2012; Liinamo ym. 2012). Metropolialueen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen hankearvioinnit osoittivat, että muutamista hyvin suunnitelluista ja arvioiduista hankkeista voidaan nostaa käytänteitä hyödynnettäväksi Metropolialueella ja kansallisesti. Suurimmassa osassa hankkeita sekä hanketoimijat että tutkijat tunnistivat useita kehittämiskohteita. Näitä olivat esimerkiksi tutkimus- ja teoriatiedon hyödyntäminen, interventioiden tavoiteasettelu ja räätälöinti kohderyhmän tarpeisiin,

5 kohderyhmän osallistaminen, arviointisuunnitelmien laadinta, arvioinnin toteutus ja terveys- ja hyvinvointivaikutusten osoittaminen. Hankkeiden tulosten juurrutuksen valmistelu ja Metropolialueen kattava levitys ja hyödyntäminen oli vähäistä ja tulosten huomiointi poliittisessa päätöksenteossa oli niukkaa. Varsinkin hankeprosessien eri vaiheiden keskinäiset yhteydet olivat heikosti tunnistettuja. Vastaavanlaisia havaintoja on myös tehty kansainvälisissä hankearvioinneissa (Merzel & D Afflitti 2003; Reedy ym. 2005; Sogoric ym. 2005; Godin ym. 2007; O Dwyer 2007). Hankearviointien ja systemaattisten katsausten avulla on tunnistettu kehittämiskohteita ja hyviä käytäntöjä, jotka liittyvät vaikuttavien ja laadukkaiden innovaatioiden kehittämisprosesseihin ja rakenteisiin. Tulosten perusteella on laadittu alustava toimintamalli, joka sisältää hyviä käytänteitä kehittämisprosessin ja palveluinnovaatioiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin, kehittämisprosessin johtamiseen ja organisaatio-, yhteisö- ja aluetason koordinointiin sekä kaupunkien ja korkeakoulujen yhteistyöhön ja vaikuttavan innovaation implementointikelpoisuuden muokkaukseen. Tämä hanke kohdentuu kehittämiskohteiden suuntaamana uusien laadukkaiden ja vaikuttavien palveluinnovaatioiden kehittämisprosessien ja rakenteiden laadintaan ja jo tunnistettujen hyvien käytäntöjen levitykseen ja testaukseen neljässä pilotointikohteessa. Hanke toteutuu neljän kaupungin alueella toimintatutkimuksellisesti korkeakouluyhteistyötä hyödyntäen. 2. Alustavan toimintamallin pilotointi 2.1 Hankkeen tarkoitus ja visio lopputuloksesta Hankkeen tarkoituksena on alustavan toimintamallin täydentäminen, täsmentäminen, testaaminen ja arviointi. Arvioinnin kohteena ovat mallin ymmärrettävyys, sovellettavuus, tarkoituksenmukaisuus, siirrettävyys, kattavuus, vaikuttavuus ja juurruttaminen. Pilotointikohteissa toteutuva kehittämisyhteistyö tuottaa metatason toimintamallin hyvine käytäntöineen. Toimintamalli tukee laadukkaiden ja vaikuttavien terveyttä ja hyvinvointia edistävien palveluinnovaatioiden kehittämistä ja sitä voidaan soveltaa kansallisesti ja erilaisilla toimialoilla. Toimintamallin käyttöönotto tehostaa terveyden ja hyvinvoinnin kehittämistyötä kunnissa eikä edellytä lisäresursseja pilotoinnin jälkeen. Hanke synnyttää sosiaalisia innovaatioita metropolialueen kuntien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyölle. Korkeakoulujen ja kuntien yhteistyö fokusoituu terveys- ja hyvinvointierojen

6 alueelliseen tunnistamiseen ja ennakointiin, tutkitun tiedon hyödyntämiseen innovaatioita kehitettäessä sekä innovaatioiden vaikuttavuuden arvioimiseen. Kehittämistoiminnan synergiaetujen hyödyntäminen tehostuu yli kunta- ja toimialarajojen. Palveluinnovaatioilla tarkoitetaan interventioita, uusia toimintamalleja tai Toimintamalliin kuuluu kolme tasoa: terveys ja hyvinvointi-innovaation kehittämishankkeet, kehittämistyön johtaminen kunta- ja aluetasolla sekä palvelujärjestelmä- ja korkeakouluyhteistyö. Jokaiselle tasolla laaditaan yksityiskohtainen sisällöllinen kuvaus toiminnasta. Kuviossa 1 esitetään tasot ja osa-alueet, joihin toiminta mallinnetaan hankkeen tulosten perusteella. Palvelujärjestelmät Yksilö ja yhteisötaso n profilointi Kohderyhmän määrittäminen Kehittämistarpeet ja tavoitteet Toteutus ja interventiot Vaikuttavuu s ja juurrutus Korkeakoulut Johtaminen Kuvio 1. Laadukkaita ja vaikuttavia palveluinnovaatioita ohjaavan toimintamallin tasot ja osaalueet.

7 2.2 Pilotointiympäristöt ja osallistujat Pilotointihankkeet etsittiin hankkeeseen osallistuvista kaupungeista KatuMetro teema-alueen 3 ohjausryhmän jäsenten toteuttamalla ilmoittautumismenettelyllä. Ohjausryhmä valitsi uusien käytänteiden ja alustavaan toimintamalliin sisältyvien hyvien käytäntöjen pilotointihankkeeksi Vantaalta Koivukylä Meidän Kylä projektin, Espoosta Päihteetön Koulu projektin, Helsingistä Lasten Kotipalvelun kehittämishankkeen ja Lahdesta Kotiin kohdistuvien palveluiden toimittamisen uusi aika hankkeen. Pilotointihankkeet toteutetaan perusterveydenhuollossa monialaisena yhteistyönä. Hankkeet kohdistuvat eri-ikäisiin väestöryhmiin. Ne kohdentuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kannalta keskeisiin teemoihin ja tukevat kansallisten strategioiden toteutumista. Tarkempi esittely pilotointihankkeista löytyy Liitteestä 1(a d). 2.3 Hankkeen teoreettiset lähtökohdat ja metodologia Toimintamallia täydennetään ja arvioidaan yhteistoiminnallisesti toimintatutkimuksen (Williamson & Prosser 2002) ja neljännen sukupolven arviointitutkimuksen (Cuba & Lincoln 1989; Nyholm & Airaksinen 2011) piirteitä soveltaen. Toimintamallin kehittely perustuu teoriaan oppivasta organisaatiosta (Reeve & Peerbhoy 2007) ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toimintaperiaatteisiin. Keskeistä on toimijoiden osallistaminen ja fasilitointi, kumppanuus ja valtaannuttaminen, monialainen ja ylisektoraalinen yhteistyö, kontekstuaalisuus, holistisuus ja tasaarvoisuus (Nutbeam 1998, 2000, Raphel 2000; Springett 2001, Tones & Green 2004; Whitelaw jne. 2006, Bodstein 2007, Reeve & Peerbhoy 2007, Tannahill 2008). Toimintatutkimus luokitellaan tekniseen, käytännölliseen ja empansipatoriseen tutkimukseen. Luokittelu perustuu kohderyhmän osallistumiseen, yhteistyöhön tutkijan kanssa ja toiminnan luonteeseen. Teknisessä toimintatutkimuksessa ulkopuolinen tutkija asettaa tutkimuksen tavoitteet. Käytännöllisessä tutkija toimii tiiviissä yhteistyössä tutkimukseen osallistuvien kanssa tutkimusta suunnitellessaan ja toteuttaessaan. Emansipatorinen tutkimus on valtaannuttava. Se perustuu tutkimukseen osallistujien osallistamiseen ja kriittiseen reflektioon. Osallistujat tiedostavat omien kokemustensa perusteella muutosta vaativat asiat ja osallistuvat muutoksen aikaansaantiin. Osallistujille jaetaan vastuuta kehittämistyöstä ja tutkimuksen tuloksesta. Tämä tutkimus on

8 luoteeltaan emansipatorista ja siitä käytetään tässä nimitystä osallistava toimintatutkimus. Osallistavaa toimintatutkimusta kuvaavia piirteitä ovat käytännönläheisyys, syklisyys, ja tietoisuuden lisääminen ja syventäminen. Myös tutkimustiedon kontekstualisuus korostuu. Toimintatutkimus yhdistää kokemuksellista ja teoreettista tietoa ja pyrkii käytäntöä kuvaavien teorioiden tuottamiseen. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka on suoraan sovellettavissa ja hyödynnettävissä toiminnan kehittämiseen. (vrt. Williamson & Prosser 2002; Whipple ym. 2006, Connolly ym. 2007, af Ursin ym. 2011.) Toimintatutkimus edellyttää osallistujiltaan kehittämishalua, sitoutuneisuutta ja joustavuutta. Tutkimusprosessi on pitkäkestoinen ja sen eri vaiheet eivät ole ennakoitavissa. Tutkimuksen toteutusvaiheet riippuvat edellisten vaiheiden toteutuksesta ja tuloksista. Myös tutkimuksen tulokset tai niiden tuottamiseen vaaditut resurssit muotoutuvat prosessin kuluessa. Tämä edellyttää luottamusta, epävarmuuden sietokykyä ja avointa työskentelyilmapiiriä. (vrt. Williamson & Prosser 2002, Whipple ym. 2006, Connolly ym. 2007, af Ursin ym. 2011.) Neljännen sukupolven arviointitutkimus perustuu näkemykseen siitä, että tutkimustieto rakentuu sosiaalisesti tutkimukseen osallistuvien ja tutkijoiden keskinäisessä prosessissa. Lähtökohtana on ajatus, että etukäteen on mahdotonta määritellä mittarit, jotka huomioisivat tulevien kehitysprosessien ja interventioiden tulkinnallisuuden. Tässä konstruktivismiin perustuvassa realistisessa arvioinnissa korostetaan ulkoapäin asetettujen kriteerien täyttymisen rinnalla tulkinnallisia tapausanalyyseja. Lähestymistapa korostaa yhteyksiä toiminnan kontekstin ja valittujen toimintatapojen ja koettujen onnistumisten välillä. Tutkimuksessa huomioidaan monitoimijuudesta johtuvat erilaiset näkökulmat, monialaisuus, jolloin huomioidaan eri alueet, erilaiset toteutusajankohdat, volyymit sekä monitulkintaisuus, jolloin korostuvat erilaiset sisällöt ja niiden painotukset. Tulkinnallisuuden arvostaminen johtaa eri toimijoiden kokemusten ja niihin liittyvien merkitysten huomiointiin, erilaisten aineistojen koontiin ja myös laadullisten menetelmien käyttöön. (Nutbeam 2000b, Raphel 2000, Tones, Green 2004, Nyholm & Airaksinen 2011, Rycroft- Malone et al. 2011, Soininen 2011.) Metatason arvioinnissa pyritään löytämään erilaisissa konteksteissa toteutuneista interventioista ja kehittämistoimista myönteisen muutoksen aiheuttavat mekanismit. Soinisen (2011) mukaan metatason arviointi perustuu sosiaalisessa toiminnassa havaittavaan toistuvuuteen ja säännönmukaisuuteen, joka ilmenee kehittämisprojekteissa siten, että samantyyppiset valinnat ja menetelmät toimivat toisistaan poikkeavissa konteksteissa. Metatason arvioinnissa käytännön ratkaisuja tarkastellaan suhteessa tosiin ja vallitsevaan teoreettiseen viitekehykseen. Tarkoituksena on löytää erilaisia mikro- ja makrotason selitysmalleja ja niiden yhteyksiä sosiaaliseen todellisuuteen.

9 Carr ym. (2008) käyttävät käsitettä valtaannuttava kehittäminen ja arviointi kun he painottavat toimijoiden osallistamista. Valtaannuttavan kehittämisen ja arvioinnin tunnuspiirteitä ovat käytännöllisyys eli toimijoiden omien kysymyksenasettelujen huomioiminen, kytkeytyminen strategiseen suunnitteluun ja kontekstin huomioiminen. Carr ym. (2008) mukaan on tavallista, että toimintatapoja kehitetään ilman samanaikaista arviointiprosessia (myös Godin ym. 2007). Eri osapuolten näkemysten kattavuus ja erilaisten menetelmien yhteiskäyttö toteutuu heikosti (O Dwyer ym. 2007). Syinä siihen miksi arviointia ei ole liitetty mukaan mainitaan asiantuntijuuden ja ajan puute, usko interventioiden menestymiseen, kyvyttömyys tunnistaa arvioinnin tarkoitusta ja hyötyjä ja pelko siitä, että huonot arviointitulokset vaarantavat ohjelman/intervention jatkon ja hyödyntämisen sekä ulkopuolisen arvioinnin kustannukset (O Connor-Fleming ym. 2006). Terveyttä ja hyvinvointia edistävän toiminnan kontekstispesifyys hankaloittaa myös arviointityöhön resurssointia. Taustalla on ajatus siitä, että menestynyttäkin interventiota on vaikea saada onnistumaan uudessa kontekstissa (O Dwyer ym. 2007.) 2.4 Hankkeen tähänastinen toteutus Terveyttä ja hyvinvointia edistävät ja niiden eroja kaventavat palveluinnovaatiot metropolialueella kehittämishankkeiden metatason arviointi -hankkeessa on valmisteltu toimintamallin kehittämistä arvioimalla metropolialueen hankkeita: tutkija-arviointi hankedokumenttien perusteella (1200 sivua, 22 hanketta), hanketoimijoiden itsearviointi tätä varten laaditulla mittarilla (16 hanketta) ja hanketoimijoiden ryhmähaastattelut. Tulokset raportoidaan tieteelliseen aikakauslehteen toimitettavassa käsikirjoituksessa. Toimintamallin valmistelu pohjautuu myös kolmeen systemaattiseen kansainväliseen katsaukseen, jotka raportoidaan artikkeleina. Hankkeessa on järjestetty kutsuseminaari asiantuntijoille 11/12 ja tuloksista on raportoitu kansallisissa ja kansainvälisissä konferensseissa ja kuntien työkokouksissa ja KatuMetron ohjausryhmässä. Tarkempi kuvaus hankkeen julkaisuista ja tulosten esittelyistä Liitteessä 2. 2.5 Pilotoinnin toteutus ja arviointi Syksyllä 2012 orientoidaan pilotointikohteeksi valikoituneiden hankkeiden vastuuhenkilöt ja toimijat alustavan toimintamallin sisältöön ja sen kehittämisprosessiin. Alustava toimintamalli

10 arvioidaan ja täsmennys- ja täydennystarpeet nimetään. Jokainen pilotointihanke määrittää oman prosessinsa mukaisesti hankkeessaan testattavat hyvät käytännöt ja uusien kehittämistarpeet ja laativat niihin perustuvan työsuunnitelman ja tukitarpeensa alkutalveen 2013 mennessä. Hankkeiden työn tueksi laaditaan suunnitelma opinnäytetöiden aloituksista. Työmuotoina ovat seminaarit, työpajat ja Metropolian ammattikorkeakoulun tutkijoiden hankevierailut ja asiantuntijatuki. Syksyn 2012 aikana kerätään toimintatutkimusta varten aineistoa hankedokumenteista ja yhteisissä tilaisuuksissa käydyistä keskusteluista ja niiden analyysi käynnistetään loppuvuodesta 2012. Sovitaan hanketoimijoiden kanssa kehittämisprosessin dokumentoinnista. Syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana saatetaan kv-kirjallisuudesta ja aiemmista hankkeista tunnistetut hyvät käytännöt pilotointihankkeiden juurrutettaviksi. Hanketoimijoiden kompetenssi ja hankkeiden hallinta ja laatu paranee yhteistyön seurauksena. Vuonna 2013 tavoitteena on vaikuttavien terveys- ja hyvinvointipalvelujen kehittämistä tukevien hyvien käytänteiden testaus ja uusien kehittely sekä kehittämisprosessien eri vaiheiden saumattomuuden tukeminen. Vuoden 2013 lopulla alustava toimintamalli tarkennetaan ja täydennetään ja sen käyttöönottoa ja juurrutusta tukevien työvälineiden valmistelu tieto- ja viestintätekniikan sovellutuksin käynnistetään. Työmuotoina ovat seminaarit, työpajat ja Metropolian ammattikorkeakoulun tutkijoiden hankevierailut ja asiantuntijatuki. Hyvien käytäntöjen kehittelyn tueksi kutsutaan asiantuntijoita työpajoihin hyvin toteutuneista hankkeista. Työpajoissa mahdollistetaan hanketoimijoiden vertaistuki toisilleen. Tutkimusaineisto koostuu hankedokumenteista ja mallin kehittelyn prosessikuvauksista sekä yhteisissä tilaisuuksissa käydyistä keskusteluista sekä hanketoimijoiden itsearvioinneista. Malli, kehittämisprosessi ja uudet työvälineet parantavat terveys- ja hyvinvointipalvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Kehittämisprosessit tehostuvat, hanketoimijoiden kompetenssi lisääntyy ja kehittämistoiminnan johtaminen systematisoituu. Vuoden 2014 tavoitteena on toimintamallin dokumentointi, arviointi ja toimintamallin käyttöönoton valmistelu hankkeiden toteutuksen ja johtamisen osalta. Tavoitteena on myös toimintamallin käyttöönottoa ja juurrutusta tukevien koulutusmoduulien kehittäminen ja pilotointihankkeiden vaikuttavuuden osoittamisen, tulosten levityksen ja juurrutuksen tuki. Työmuotoina ovat Delphi-tekniikka, alueellisen asiantuntijaryhmän perustaminen, alueelliset ja valtakunnalliset seminaarit (asiantuntijat ja poliittiset päättäjät) ja työpajat. Arviointiaineisto koostuu hankedokumenteista, mallin kehittelyn prosessikuvauksista ja sen asiantuntija-arvioinnista sekä yhteisissä tilaisuuksissa käydyistä keskusteluista ja hanketoimijoiden itsearvioinneista ja kohderyhmilleen suuntaamistaan vaikuttavuuden arvioinneista. Tulosten myötä terveys- ja

11 hyvinvointipalvelujen laatu ja vaikuttavuus paranevat, kehittämisprosessit tehostuvat ja poliittisen päätöksenteon tueksi saadaan näyttöä. Tutkintoon johtava koulutus ja täydennyskoulutus vastaavat kehittämistyön osaamisvaatimuksia. Vuonna 2015 valmistuu toimintamallin viimeinen osa-alue: työelämän ja korkeakoulun yhteistyömalli ja toimintamalli levitetään kansalliseen ja kansainväliseen käyttöön alueellisin, valtakunnallisin ja kansainvälisin seminaarein ja konferenssein sekä tieteellisinä julkaisuina ja asiantuntija-artikkeleina. Korkeakoulujen ja kaupunkien alueellinen yhteistyö tehostuu terveys- ja hyvinvointierojen tunnistamisessa, näyttöön perustuvien innovaatioiden kehittämisessä ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Kehittämistoiminnan synergiaetujen hyödyntäminen yli toimiala- ja kuntarajojen tehostuu. Taulukko 1. Toimintamallin arviointi toimintatutkimuksena. Ajankohta Arviointikysymykset Osallistujat ja aineistot Arvioinnin tulokset Syksy 2012, Miten alustava toimintamalli Pilotointikohteiksi Hanketoimijoiden kokemukset alkutalvi 2013 palvelee vaikuttavien ja valittujen hankkeiden kompetenssistaan, oman laadukkaiden terveys- ja toimijat, pilotointihankkeen kehittämistarpeista ja hyvinvointipalvelujen tuottamista? Millaisia täsmennyksiä ja täydennyksiä toimintamalliin ja Työpajojen arviointikeskustelut, hankedokumentit arviointi kansainvälisestä kirjallisuudesta ja aiemmista hankkeista tunnistettujen hyvien käytäntöjen siirtämisestä, käyttöönotosta ja juurrutuksesta pilotointihankkeiden toteutukseen Kehittämis- ja pilotointisuunnitelma tarvitaan? alustavasta toimintamallista neljässä eri Miten toimintamallia pilotoidaan? hankkeessa Millaisia hyviä käytäntöjä kehitetään ja miten? Kuvaus hyvien käytäntöjen kehittämisprosessista hanketoimijoita osallistamalla Vuosi 2013 Miten kansainvälisestä Pilotointikohteiksi Hanketoimijoiden kokemukset kirjallisuudesta ja aiemmista valittujen hankkeiden kompetenssistaan, oman hankkeista tunnistetut hyvät toimijat, pilotointihankkeen hallinnasta ja käytännöt soveltuvat käyttöön ja millaisia juurrutustoimia ne edellyttävät? Työpajojen arviointikeskustelut, hanketoimijoiden johtamisesta ja arviointi kansainvälisestä kirjallisuudesta ja aiemmista hankkeista tunnistettujen hyvien käytäntöjen

12 Millaisilla hyvillä käytännöillä itsearviointi, käyttöönotosta ja juurrutuksesta toimintamallia on täydennetty ja miten ne saadaan juurtumaan? Miten toimintamallin eri vaiheiden ja osien saumattomuutta tuetaan? hankedokumentit, mallin kehittelyn prosessikuvaukset neljässä hankkeessa Pilotoinhankkeissa koottu arviointitieto vaikuttavuudesta Hanketoimijoiden kokemukset kehitettyjen työvälineiden käyttökelpoisuudesta Vuosi 2014 Miten ymmärrettävänä, Pilotointikohteiksi Asiantuntija-arviot toimintamallin sovellettavana, valittujen hankkeiden kattavuudesta, sovellettavuudesta ja tarkoituksenmukaisena, toimijat, käyttööottoa siirrettävyydestä (eri toimialoilla ja siirrettävä, kattavana ja ja juurrutusta valtakunnallisesti) vaikuttavana toimintamallia pidetään? Miten hyvin toimintamalli tukee pilotointihankkeiden vaikuttavuuden osoittamista, tulosten levitystä ja juurrutusta? Miten toimintamallin käyttöönotto ja juurrutus kaupunkien ja korkeakoulujen yhteistyönä toteutetaan? valmisteleva työryhmä, alueellisen ja valtakunnallisen arviointikierrokseen osallistujat (Delphitekniikka) Työpajojen arviointikeskustelut, hanketoimijoiden itsearviointi, hankedokumentit, Hanketoimijoiden arviot mallin käyttökelpoisuudesta pilotointihankkeiden vaikuttavuuden osoittamisessa, tulosten levityksessä ja juurrutuksessa. Asiantuntijoiden arviot tarjottavasta koulutuksesta ja sen sisällöstä mallin kehittelyn prosessikuvaukset neljässä hankkeessa Vuosi 2015 Millainen on pitkäjänteinen käyttöönottoa ja Asiantuntija-arviot yhteistyökäytänteistä, yhteistyömalli korkeakoulujen ja juurrutusta yhteisten kehittämishankkeiden työelämän kanssa? valmisteleva työryhmä, käynnistymisistä ja asiantuntijaresurssien uudelleen kohdentamisesta Toimintamallin käyttöön sitoutuneet tahot Esitysten ja julkaisujen määrä

13 2.6 Odotettavissa olevat tulokset ja hyödyt Toimintamallin pilotointiin osallistuvat hanketoimijat neljän kunnan alueelta saavat lähes kolmen vuoden ajan työpajoissa asiantuntija- ja vertaistukea oman hankeprosessinsa edistämiseen ja arviointiin. Tämän voidaan odottaa lisäävän hanketoimijoiden osaamista, verkostoitumista ja tukevan pilotointiin osallistuvien hankkeiden menestyksestä toteutusta. Pilotointihankkeet ja toimintamallin kehittelyhanke lisäävät myös toistensa näkyvyyttä ja edistävät hyvien käytänteiden levitystä. Pilotointihankkeisiin voidaan kytkeä ammattikorkeakouluyhteistyön kautta opinnäytetöitä ja muita oppimistehtäviä, jotka puolestaan tukevat pilotointihankkeiden toteutusta. Samalla myös vahvistetaan alalle valmistuvien osaamista terveyden edistämisessä. Hanke tuottaa vaikuttavia ja laadukkaita palveluinnovaatioita tuottavan toimintamallin prosesseineen ja rakenteineen ja sen käyttöä tukevat työvälineet sekä kaupunkien ja korkeakoulujen yhteistyömallin. Malli on kansallinen ja eri toimialoille soveltuva. Hanke tuottaa myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen menetelmien koulutusmoduuleja, tieteellisiä artikkeleita, opinnäytetöitä ja esityksiä kansallisissa ja kansainvälisissä konferensseissa. Hankkeessa saadaan toimintamallin konkreettiset sovellusesimerkit pilotointihankkeiden edustamilla terveyden ja hyvinvoinnin teemaalueilla. Yksityiskohtaisemmin toimintamallin käyttöönottoa ja juurrutusta koskevat tulokset ovat: - Tieto- ja viestintätekniikan menetelmiä mallin ja sen kehittämiskokemusten jakamiseksi ja kehittämisprosessin edistämiseksi terveyttä ja hyvinvointia edistävien hankkeiden hallintaan ja laadun kehittämiseen. (esim. wiki-sivusto, sähköiset tsekkauslistat/manuaalit): ohjelma mallin käyttöönottoon ja juurrutukseen, alueellinen tietopankki valmisteilla ja käynnissä olevista hankkeista ja alueellinen tietopankki hyvistä käytänteistä - Osaamiskuvaukset laadukkaiden ja vaikuttavien terveyden ja hyvinvoinnin palveluinnovaatioiden kehittämistyölle ja koulutusmodulit tutkintoon johtavaan perus- ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sekä täydennyskoulutukseen sosiaali- ja terveysalalle - Mallin ja kehittämisprosessin raportointi: vuosittain esitykset kansallisissa ja kansainvälisissä konferensseissa (3-4), vuosittain asiantuntija (1-2) - ja tieteelliset (1-2) artikkelit, vuosittain asiantuntijaluennot koulutuksissa ja työelämän kehittämistilaisuuksissa ym. (6-8), alueellinen ja valtakunnallinen seminaari - Toimenpidesuositukset korkeakoulu- ja kuntayhteistyölle sekä poliittiseen päätöksentekoon terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.

14 3. Luotettavuus ja eettiset kysymykset Aineistojen keräämisessä, aineistojen analysoinnissa ja tulosten esittämisessä luotettavuutta vahvistetaan laadullisissa tutkimuksissa yleisesti käytettyjen kriteerien pohjalta. Näitä ovat uskottavuus, siirrettävyys, riippuvuus, vahvistettavuus, totuusarvo, kiinteys ja neutraalisuus. Lisäksi luotettavuutta vahvistetaan kuvauksen elävyyden, metodologisen sopivuuden, analyyttisen täsmällisyyden ja teoreettisen loogisuuden perusteella. (Lincoln & Cuba 1985, Burns & Grove 2001, Springett 2010.) Aineistojen analysoinnissa kiinnitetään huomiota siihen, että käytettyjen arviointikriteerien sisältö- ja käsite validiteetti on hyvä. Tällä varmistetaan, että ei saada sattumanvaraisia tuloksia. Arviointikriteerit perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ohjelmien arviointia käsittelevään systemoituun kirjallisuuskatsaukseen ja ne on kehitetty kolmen tutkijan ryhmässä, jossa on vahva terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen substanssi- ja menetelmäosaaminen. Tulosten luotettavuuden arvioinnissa ja aineiston keräämisessä huomioidaan aineiston edustavuus kaupunkien ja AMK:jen kehittämistoiminnassa. Tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa noudatetaan yleisiä terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) tutkimuseettisiä ohjeita ja noudatetaan hyvän tieteellisen toiminnan periaatteita. Tutkimusluvat haetaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupungeilta sekä Metropolia ammattikorkeakoulusta. Tutkimukseen osallistuvilta pyydetään tietoinen suostumus. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Kerätyt aineistot säilytetään asianmukaisesti. Tutkimusten tulokset esitetään siten, että yksittäiset hankkeet eivät tule niissä esille. Tuloksista tiedotetaan säännöllisesti kaikille tutkimukseen osallistuneille. Tutkimuksessa keskeisiä eettisiä kysymyksiä ovat tutkijoiden ja tutkimuksessa mukana olevien hankkeiden hanketoimijoiden osallistaminen ja yhteistyö ja tutkimusprosessin ennakointi. Hankkeen myöhemmissä vaiheissa korostuvat muutosvastarinnan huomiointi, kehittämismotivaation ylläpitäminen ja kehittämistyön "omistajuus" (Khanlou & Peter 2005). Tutkijoilta odotetaan valmiuksia yhteistyön luomiseen ja kyvykkyyttä sen ylläpitämiseen. Palveluinnovaatioita kehittävän hankkeen mallintaminen syntyy hanketoimijoiden yhteistyön tuloksena. Heidän osallisuutensa toiminnan kehittämiseen tulee kuvata tarkasti tuloksia raportoitaessa.

15 Tutkimukseen osallistuvat ovat asiantuntijoita toiminnan kehittämisessä ja tutkijat kehittämistyön dokumentoinnissa. Tutkimusprosessia ei voi ennakoida tarkasti etukäteen ja tämä on otettava huomioon tutkittavien informoinnissa ja tietoisen suostumuksen pyytämisessä. Muutosvastarintaa voidaan lieventää korostamalla kehittämistyön odotettavissa olevia hyötyjä ja jo toimivia hyviä käytänteitä. Myös hankkeen kuluessa annetaan palautetta kehityksestä ja se kytketään yhteistyöhön eikä kehittäjiin henkilökohtaisesti. Myös organisaatioiden johdon näkyvä sitoutuminen hankkeeseen vähentää muutosvastarintaa. Avoimen ja myönteisen ilmapiirin ylläpito on tärkeää kehittämismotivaation ylläpitämisessä. Tätä voidaan tukea monipuolisen viestinnän ja yhteisten kehittämiskokousten avulla. 4. Hankkeen toimijat ja johto Hanke toteutetaan Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lahden kaupunkien yhteistyönä. Metropolia Ammattikorkeakoululla on hankkeen johto- ja hallinnointivastuu. Hankkeen vastuullisena johtajana toimii dosentti Elina Eriksson. Hankkeen suunnittelua ja toteutusta ohjaavat rahoittavien organisaatioiden edustajat. Ryhmä on nimitetty ohjausryhmäksi, ja sen jäsenet ovat: Elina Eriksson, johtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, ohjausryhmän pj. ja hankkeen johtaja Arja Häggman-Laitila, kehityspäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anne Rahikka, kehityspäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anna-Maria Vilkuna, kehityspäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu Eeva Honkanummi, va. kehityspäällikkö, Espoo Tuula Miettinen, erityisasiantuntija, Espoo Timo Cantell, päällikkö, Helsinki Sari Alm, tutkimuspäällikkö, Lahti Leena Pääkkönen-Tarvainen, erityisasiantuntija, Vantaa Projektiryhmä perustetaan pilotointihankkeiden projektipäälliköistä ja hankkeen tutkijoista ja tutkimusassistentista syksyllä 2012 ja sen tehtävänä on huolehtia toimintamallin pilotointisuunnitelman tarkentamisesta sekä toimintamallin yhteiskehittelyn ja arviointitiedon keruun organisoinnista, opinnäytetöiden kytkemisestä hankkeeseen, hankkeen tiedottamisesta ja rahoitusanomusten laadinnasta yhteisesti sovittujen toimitapojen mukaisesti. Pilotointihankkeet