VERKOSTOMAISEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMISOSION LOPPURAPORTTI Pois syrjästä Lasten ja nuorten syrjäytymisen ja ylisukupolvisten ongelmien ehkäiseminen -kehittämishanke 1.1.2014-31.10.2016 Heimonen Laura, Ilola Tiina, Nieminen Riitta
TIIVISTELMÄ Tämä raportoitu analyysi nivoutuu osaksi Kasteen (II) toiseen osaohjelmaan lukeutuvan Pois syrjästä -hankkeen loppuraporttia. Sisäistä arviointia on ollut toteuttamassa projektisuunnittelijoiden lisäksi myös Satakunnan Ammattikorkeakoulun (SAMK) opiskelijoita. Työn tarkoituksena on ollut arvioida Pois syrjästä -hankkeen verkostomaisen yhteistyön kehittämisosion onnistumisia ja vaikuttavuutta. Kehittämisosion analyysi tukee samalla käynnissä olevaa maakunnallisen Satasote - projektin sekä sitä koskevan lapsi- ja perhepalveluiden muutostyön suunnittelua. Kehittämisosion loppuraportissa kootaan yhteen tavoitteet, toimenpiteet, tulokset sekä kehittämissuositukset hankkeen ajalta 1.1.2014-31.10.2016. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kehittämisosiossa toteutettu hanketyö on kehittänyt ja levittänyt ammattilaisten yhteistyötä ja perheiden osallisuutta lisääviä toimintamalleja asiakas- ja potilastyöhön perus- ja erityispalveluissa. Kehittämisosion tavoitteen asettelu on noussut paitsi hankesuunnitelmasta myös hankkeen alussa kartoitettujen asiakastyön tarpeiden pohjalta. Verkostomaisen yhteistyön kehittämisen ohella kehittämisosiossa onnistuttiin osallistamaan palveluidenkäyttäjiä heidän elinympäristössään huolimatta siitä, että asiakkaan osallisuuden vahvistamisen tavoite on liian abstrakti todennettavaksi kahden ja puolen hankevuoden aikana. Lapset, nuoret ja perheet otettiin mukaan uusien, heille suunnattujen, perustason toimintamallien kehittämiseen eräänlaisena hanketyön perusperiaatteena. Mm. Nuorten Elämänhallinta ryhmät ja Eskarikahvilat onnistuivat yhteistyössä kohderyhmän kanssa luomaan uudenlaisia osallistavia toimintamalleja perustason ennaltaehkäisevään työhön. Useimmat kehitettyjen ja käyttöönotettujen toimintamallien organisointitavoista tukevat paikallisten lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevien toimijoiden keskinäistä yhteistyötä. Kehittämisosio onnistui luomaan uudenlaista vuorovaikutusta kuntien ja muiden paikallistoimijoiden välille verkostomaista työotetta vahvistaen ja henkilöstön osaamista kehittäen. Hyvänä esimerkkinä tästä käyvät toiminnalliset vanhempainillat eri puolilla Satakuntaa. Kehittämisosion organisoimat verkostotyön perus- ja jatkokoulutusprojektit keräsivät Satakuntaan moniammatillisen kehittäjäverkoston alueen kunnista ja kuntayhtymistä. Verkostotyön jatkokoulutusprojektissa luotiin Asiakaslähtöisen verkostotyön toimintamalli yhtenäistämään ammattilaisten verkostotyön toimintatapoja sekä parantamaan asiakkaan pääsyä oikea-aikaisen tuen piiriin. Kunnilla ja kuntayhtymillä on hyvät edellytykset jatkaa luodun verkoston avulla henkilöstön osaamisen kehittämistä ja perinteistä sosiaali- ja terveyssektoria laajemmin kattavan verkostotyön tukemista alueellaan. Synnytetty verkosto luo hyvät lähtökohdat moniammatillisen verkostotyön jatkuvuuden turvaamiselle ja pysyvän yhteistyörakenteen luomiselle toimijoiden keskuudessa. Tarve perus- ja erikoistason yhteistyömuotojen edelleen kehittämiselle on ilmeinen. Tätä kehittämistyötä on perusteltua jatkaa asiakaslähtöisten, oikea-aikaisten ja tasalaatuisten palveluiden toteutumiseksi Satakunnan alueella.
Sisällysluettelo 1. Tausta ja lähtökohdat... 3 1.1. Kehittämisosion alkukartoitus... 3 1.2. Kehittämisosion kohderyhmän määrittely... 4 2. Tavoitteet... 4 2.1. Kehittämisosiossa tavoiteltavat tulokset ja vaikutukset... 5 3. Organisoituminen ja yhteistyötahot... 6 3.1. Hanketyöntekijät... 6 3.2 Tukiryhmä... 6 3.3. Yhteistyötahot... 7 4. Tavoitekohtainen toteutus ja tuotokset... 7 4.1. Verkostomaisen yhteistyön kehittäminen ja varhaisen avuntarpeen tunnistaminen... 7 4.1.1. Asiakaslähtöisen verkostotyön toimintamalli... 7 4.1.2. Keski-Satakunnan pilotti... 8 4.2. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistaminen... 9 4.2.1. Vauvakahvila... 9 4.2.2. Eskarikahvilat... 9 4.2.3. Toiminnalliset vanhempainillat... 10 4.2.4. Nuorten Elämänhallinta -ryhmät... 11 4.2.5. Kotiväen tilaisuudet... 11 4.2.6. Vanhempainkahvilat... 11 4.2.7. Nuorisokysely... 12 5. Tulokset ja niiden arviointi... 12 5.1. Verkostomaisen yhteistyön kehittäminen ja varhaisen avuntarpeen tunnistaminen... 12 5.1.1. Asiakaslähtöisen verkostotyön toimintamalli... 13 5.2. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistaminen... 13 5.2.1. Eskarikahvilat... 13 5.2.2. Toiminnalliset vanhempainillat... 14 5.2.3. Nuorten Elämänhallinta -ryhmät... 15 5.2.4. Kotiväen tilaisuudet... 16 5.2.5. Vanhempainkahvila... 16 5.2.6. Nuorisokysely... 17 5.3. Tulosten arvioinnin yhteenveto... 17 6. Viestintä ja koulutukset... 18 6.1. ART -ryhmätoiminnan koulutukset... 19 6.2. FamilyTIES -koulutukset... 19 6.3. Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmän ohjaajakoulutus... 20 6.4. ADHD ja Asperger lasten ja nuorten arjessa -koulutus... 20
7. Pohdinta ja kehittämisehdotukset... 20 8. Lähteet... 23 9. Opinnäytetyöt... 23 9. Liitteet... 25 Liite 1: Verkostotyön jatkokoulutuksen loppuraportti... 25 Liite 2: Asiakaslähtöisen verkostotyön toimintamalli... 30 Liite 3: Kasvamme yhdessä -toimintamalli... 33 Liite 4: Kasvamme yhdessä -materiaali... 38 Liite 5: Selviytymispeli -toimintamalli... 59 Liite 6: Selviytymispeli -opas... 67 Liite 7: Vanhempainkahvila -toimintamalli... 100 Liite 8: Kotiväen tilaisuudet -toimintamalli... 104 Liite 9: Nuorten Elämänhallintaryhmä -toimintamalli... 107 Liite 10: Eskarikahvila -toimintamalli... 110 Liite 11: Kasvamme yhdessä, Honkajoen vastaukset... 122 Liite 12: Kasvamme yhdessä, Kankaanpään vastaukset... 125 Liite 13: Kasvamme yhdessä, Karvian vastaukset... 128 Liite 14: Kasvamme yhdessä, Nakkilan vastaukset... 131 Liite 15: Kasvamme yhdessä, Siikaisten vastaukset... 134 Liite 16: Kasvamme yhdessä, Ulvilan vastaukset... 137 Liite 17: Selviytymispeli, Euran vastaukset... 140 Liite 18: Selviytymispeli, Honkajoen vastaukset... 141 Liite 19: Selviytymispeli, Nakkilan vastaukset... 142 Liite 20: Selviytymispeli, Siikaisten vastaukset... 143 Liite 21: Selviytymispeli, Ulvilan vastaukset... 144 Liite 22: Eskarikahvila illat, toimijoiden vastaukset... 145 Liite 23: Eskarikahvila illat, Eurajoen vastaukset... 146 Liite 24: Eskarikahvila illat, Honkajoen vastaukset... 147 Liite 25: Eskarikahvila illat, Luvia vastaukset... 148 Liite 26: Eskarikahvila illat, Rauman vastaukset... 149 Liite 27: Eskarikahvila illat, Siikaisten vastaukset... 150
1. TAUSTA JA LÄHTÖKOHDAT Satakunnan kunnissa on tarjolla monenlaisia palveluita lasten, nuorten ja perheiden tukemiseksi, mutta palvelut ovat usein hajanaisia ja eri hallintokuntien ja toimipisteiden alle asettuvia, eikä niitä ole ollut helppo koordinoida yhteen. Lisäksi koulutusorganisaatioiden ja 3. sektorin toimijoiden osaamista tulisi hyödyntää nykyistä enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Perheen hyvinvoinnilla on keskeinen merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä, opiskelujen sujumisessa, elämänhallinnassa sekä sosiaalisen taitojen omaamisessa. Varhaisen tuen tarve on olemassa ja mikäli ongelmiin ei tartuta ajoissa, kierre jatkuu ja vähitellen lapsi tai nuori syrjäytyy muista ikätovereistaan ja koulumaailmasta. Tämän vuoksi lasten, nuorten ja perheiden osallistaminen ja mukaan ottaminen heidän omassa asiassaan on tärkeää. 1.1 Kehittämisosion alkukartoitus Hankkeen alussa kehittämisosio järjesti alueellisia kuntakierroksia Satakunnan neljän alueen keskuskunnassa: Harjavallassa, Kankaanpäässä, Porissa ja Raumalla. Näihin tapaamisiin osallistuivat kehittämisosion yhdyshenkilöt, projektipäällikkö ja projektisuunnittelijat sekä kaikkiaan 37 viranhaltijaa kolmestatoista (13) eri kunnasta, Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymästä, Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-kuntayhtymästä ja Kokemäen perhe- ja päihdeklinikalta. Tapaamisissa esiteltiin hankkeen sisältöä ja samalla kuultiin lasten, nuorten ja perheiden kanssa perustasolla työskentelevien työntekijöiden toiveita hankkeelta. Alueellisten kuntakierrosten jälkeen toteutettiin kuntakohtaiset käynnit. Tapaamisiin kutsuttiin kunnan monialainen edustus. Esille nousi tarve ja toive vanhempien osallistamisen kehittämisestä sekä yhteistyön lisäämisestä kouluissa ja päiväkodeissa oppilas- ja opiskelijahuoltolain uudistumisen myötä elokuussa 2014. Kouluissa ja päiväkodeissa pidettävät perinteiset vanhempainillat olivat menettäneet suosiotaan ja koettiin, että vanhempia on entistä vaikeampi saada osallistumaan niihin. Lisäksi Satakunnan alueen kunnista nousi hankkeen alkuvaiheessa esiin tarve jäsentää ja yhtenäistää verkostotyöskentelyn työtapoja alueellisesti. Toimintakulttuurin muutoksen kautta palvelut tulevat kunnissa tasalaatuisemmiksi, päällekkäisen työn määrä vähenee, tiedonkulku perhettä auttavien kesken tehostuu, saadaan taloudellista hyötyä eikä perheiden tarvitse hakea apua monesta eri toimipisteestä. Kuntakierrosten lisäksi laadittiin yhteistyössä Ylisukupolvisuuden ehkäiseminen kehittämisosion kanssa kesällä 2014 Webropol-kysely Satakunnan alueen 20 kunnan työntekijöille. Kyselyssä tiedusteltiin kehittämisosioon liittyen seuraavia asioita: Kun työntekijällä herää huoli lapsesta tai nuoresta, ottaako hän asian heti puheeksi lapsen, nuoren tai vanhemman/huoltajan kanssa? Kun hänellä herää huoli lapsesta tai nuoresta, mihin tai keneen oman toimipisteen ulkopuoliseen tahoon tai henkilöön hän on perheen lisäksi ensimmäisenä yhteydessä? Miten vastaajan yhteistyö eri hallintokuntien ja muiden toimijoiden (sivistystoimi, perusterveydenhuolto, sosiaalitoimi, nuoriso- ja vapaa-aikatoimi, varhaiskasvatus, seurakunnat, yksityinen ja kolmas sektori) välillä omassa kunnassa toimii? Kyselyyn vastasi 91 työntekijää 16 kunnasta, neljästä kunnasta ei tullut vastauksia. Tehtyjen kuntakierrosten sekä Webropol-kyselyn jälkeen voitiin todeta, että joissakin kunnissa koettiin yhteistyön organisaatioiden välillä sujuvan riittävän hyvin. Kunnissa oli jo olemassa monia eri verkostoja, jotka tukevat lapsia, nuoria ja perheitä, esimerkiksi koulujen oppilashuoltoryhmät. Näitä jo olemassa olevia verkostoja pyrittiin vahvistamaan. Verkostomaisen toiminnan ongelmakohtiin, 3
kuten tiedon puutteeseen muiden toimijoiden roolista asiakkaan asiassa, lähdettiin etsimään ratkaisukeinoja. Lapsi, nuori ja hänen vanhempansa pyrittiin saamaan osalliseksi omassa asiassaan. Eri hallintokuntien väliseen yhteistyöhön, samoin kuin toisten työhön tutustumiseen toivottiin parannusta. Sairaanhoitopiirin jäsenkunnat toivoivat lisäksi lasten- ja nuorisopsykiatrian sekä perustason yhteistyön lisäämistä. Myös matalan kynnyksen konsultaatiopalveluja toivottiin siten, että erikoissairaanhoidon nuoriso- ja lastenpsykiatrinen ammattitaito ja osaaminen yhdistetään perheiden ja verkostojen tueksi. Verkostomaisella työtavalla vähennetään tarvetta turvautua esimerkiksi psykiatrisen erikoissairaanhoidon palveluihin. Tarkoitus on, että erikoissairaanhoidon palveluiden tarve vähenee, kun perustasolla kyetään tunnistamaan lapsen ja nuoren oireilua ja puuttumaan siihen riittävän varhain. Erikoissairaanhoidossa voidaan tällöin keskittyä vaikeimmin sairastavien lasten ja nuorten hoitoon. Tämä tukee Mieli 2009 -suunnitelmaa. 1.2. Kehittämisosion kohderyhmän määrittely Verkostomaisen yhteistyön kehittämisosion kohderyhmänä olivat lapset, nuoret ja heidän perheensä. Hankkeessa mukana olevien kuntien alueella asuu yli 44 000 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta. Toimintaympäristöön kuuluivat kaikki Satakunnan 18 kunnan lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa toimivat tahot. Yhteistyökumppaneiksi otettiin mukaan entistä vahvemmin sosiaali- ja terveydenhuollon osaajien lisäksi järjestöjen, sivistystoimen, oppilaitosten, liikunta- ja nuorisotoimen, seurakunnan nuorisotyön sekä muiden mahdollisten yhteistyökumppaneiden edustajia. Raja-aitoja kaatamalla pyrittiin saamaan aikaan monipuolisempia palveluita. 2. TAVOITTEET Pois syrjästä -hankkeelle on asetettu seuraavat tavoitteet: 1. Vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden osallisuutta palveluiden kehittämisessä ja omassa asiassaan. 2. Kehittää asiakkaan kohtaamista ja vuorovaikutusta asiakkaan ja ammattilaisen välillä. 3. Kehittää palvelutarpeen arviointia, erityisesti lasten, nuorten ja heidän perheidensä avuntarpeen tunnistamista sekä palveluohjausta. 4. Ottaa käyttöön ja tarvittaessa kehittää toimintamalleja pitkittyneiden ja/tai toistuvien koulupoissaolojen ja ongelmien estämiseksi. 5. Kehittää menetelmiä ylisukupolvisuuden ketjuuntumisen katkaisemiseksi ja perheiden kokonaisvaltaiseen auttamiseen. 6. Ottaa käyttöön malleja tukea vakavasti sairaan aikuispotilaan lapsia. 7. Koordinoida alaikäisten ehkäisevää päihdetyötä. 8. Kehittää moniammatillista, hallintokunnat ja organisaatiorajat ylittävää verkostomaista yhteistyötä. Hankealueen kunnissa tehtyjen lähtötila- ja kehittämistarpeiden kartoitusten jälkeen verkostomaisen yhteistyön kehittämisen osion tarkennetuiksi ja toimintaa ohjaaviksi tavoitteiksi asetettiin kaksi päätavoitetta: 1. Verkostomaisen yhteistyön kehittäminen ja varhaisen avuntarpeen tunnistaminen 2. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistaminen 4
Päätavoitteita täydentämään asetettiin kolme osatavoitetta/toimenpidettä: 1. a) Monialaisen ja -ammatillisen yhteistyön sekä ammattilaisen ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen kehittäminen kunnissa, tavoitteena oikea-aikainen avuntarpeen tunnistaminen b) Erikoissairaanhoidon (lasten- ja nuorisopsykiatrian) ja perustason yhteistyön kehittäminen 2. Lasten, nuorten ja perheiden mukaan ottamisen lisääminen ja kuuleminen omassa asiassaan sekä kunnan palvelujen kehittämisessä 3. Olemassa olevien mallien juurruttaminen 2.1. Kehittämisosiossa tavoiteltavat tuotokset ja vaikutukset Verkostomaisen yhteistyön kehittämisen osion hankesuunnitelmasta tarkennetut tavoiteltavat tuotokset ja tulokset: 1. Lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimijat osaavat koota tarvittavat verkostot. Henkilöstön osaaminen kasvaa. Yhteistyön kehittyminen tehostaa perheiden avun saantia. 2. Yhteistyö lisääntyy ja tahot oppivat tuntemaan toistensa työtä ja arvostamaan sitä. 3. Asiakkaan osallisuus omien asioiden käsittelyssä lisääntyy ja hänen mielipiteensä otetaan paremmin huomioon. 4. Erikoissairaanhoidon ja perustason yhteistyö lisääntyy. 5. Kirjallinen aineisto, joka hankkeessa syntyy (esimerkiksi arviointikertomukset, loppuraportti, mahdolliset opinnäytetyöt). Hankkeen tavoiteltavat vaikutukset ovat: 1. Lasten ja nuorten syrjäytymistä ja ylisukupolvista syrjäytymiskierrettä saadaan vähennettyä. 2. Lapset, nuoret ja heidän vanhempansa tulevat kuulluksi ja ovat itse mukana kehittämässä mielekästä, hyvinvoivaa elinympäristöä. 3. Lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa ympärillä olevat verkostot vahvistuvat. Vanhemmuutta tuetaan niin, että vanhemmat kykenevät ottamaan vahvemman vastuun mm. lapsiensa koulunkäynnistä ja vapaa-ajasta. 4. Eri toimijat osaavat arvioida lapsen, nuoren tai hänen perheensä tuen tarpeen ja he saavat tarvitsemaansa tukea, oli kyseessä syrjäytymisuhan alla oleva nuori tai sairastuneen aikuisen lapset. 5. Henkilöstön osaaminen kasvaa. Eri alojen toimijat ymmärtävät toinen toistaan, ja tekevät verkostomaisesti yhteistyötä. Toimintamallit ja menetelmät ovat yhteisiä, ja niitä käytetään samoin eri organisaatioissa. 6. Mielenterveyden ongelmat ehkäistään ennakoivalla toiminnalla. Näin ollen korjaavia toimenpiteitä tarvitaan vähemmän. Esimerkiksi psykiatrista erikoissairaanhoitoa tarvitsevien lasten ja nuorten määrä pienenee. 7. Koulukieltäytyminen ja koulusta erottamiset vähenevät, ja koulunkäynti on sitoutuneempaa. Mielenterveysongelmista johtuva häiriökäyttäytyminen kouluissa vähenee. 8. Nuorten päihteidenkäyttö ja rikollisuus vähenevät. Sekä nuorten että vanhempien asenne päihteidenkäyttöön tms. muuttuu vähemmän vähättelevämmäksi. 9. Lasten ja nuorten huostaanotot ja sijoitukset vähenevät. Kehittämisosiossa tavoiteltavat vaikutukset, jotka johdettu koko hankeen tavoiteltavista vaikutuksista: 1. Monialaisten toimijoiden välinen yhteistyö ja verkostojen kokoaminen on vakiintunutta. Syntyy pysyviä toimintamalleja verkostomaiseen yhteistyöhön. 5
2. Asiakkaan osallisuus vahvistuu ja se koetaan yhä tärkeämmäksi osaksi palvelurakenteiden suunnittelua. 3. ORGANISOITUMINEN JA YHTEISTYÖTAHOT Verkostomaisen yhteistyön kehittämisen osion toimintaan ovat osallistuneet seuraavat kunnat ja kuntayhtymät Satakunnasta: Eura Eurajoki Harjavalta Honkajoki Huittinen Kankaanpää Karvia Kokemäki KSTHKY Luvia Nakkila Pori Rauma SATSHP Siikainen Ulvila Lisäksi Varsinais-Suomeen kuuluva Salo on ollut yksi hankkeen kuntatoimijoista. 3.1. Hanketyöntekijät Hanketyöntekijät vastasivat kehittämisosion kehittämistyön edistämisestä tavoitteiden mukaisesti ja toteuttivat ja raportoivat vastuulleen sovitut toimenpiteet. Hankkeessa aloittivat huhtikuussa 2014 projektisuunnittelijat Tiina Ilola ja Riitta Nieminen. Kehittämisosio täydentyi kolmannella projektisuunnittelijalla, kun Anu-Elina Halonen aloitti kehittämisosiossa 17.8.2015 työskennellen siinä 21.2.2016 saakka. Laura Heimonen siirtyi projektisuunnittelijaksi hankkeeseen 1.3.2016 alkaen. Kehittämisosion yhdyshenkilöinä toimivat lastenpsykiatrian ylilääkäri Auli Laakso-Santavirta sekä nuorisopsykiatrian ylilääkäri Petteri Multimäki sekä Multimäen sijaisena nuorisopsykiatrian osastoylilääkäri Anna Mäkelä keväästä 2016 alkaen. 3.2. Tukiryhmä Kehittämisosion tukiryhmä koottiin hanketta hallinnoivalta taholta, Satakunnan alueen yhteistyökumppaneista sekä kohderyhmän kanssa toimivista tahoista. Tukiryhmä kokoontui hankkeen aikana seitsemän kertaa. Sen puheenjohtajina vuorottelivat Satakunnan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri Auli Laakso-Santavirta ja nuorisopsykiatrian ylilääkäri Petteri Multimäki/nuorisopsykiatrian osastonylilääkäri Anna Mäkelä. Tukiryhmä koostui seuraavista henkilöistä: Aaltola Sari-Anne, apulaisrehtori, Eurajoki Henriksson Teija, nuorisosihteeri, Eura (virkavapaalla omasta työstään syksystä 2014 alkaen) Hesselgren, Sari, koulupsykologi, Eura Hirsikoski, Riitta, projektipäällikkö, Kokemäki Kevätsalo Arja, varhaiskasvatuspäällikkö, Ulvila 6
Laakso-Santavirta Auli, lastenpsykiatrian ylilääkäri, Satakunnan sairaanhoitopiiri Levonen, Mari, sosiaali- ja perhepalveluiden johtaja, Pori Multimäki Petteri, nuorisopsykiatrian ylilääkäri, Satakunnan sairaanhoitopiiri Mäkelä Anna, nuorisopsykiatrian osastonylilääkäri, Satakunnan sairaanhoitopiiri (Petteri Multimäen sijaisena keväästä 2016 lähtien) Räsänen Laura, perheneuvoja, PoSa Salokangas Heli, terveydenhoitaja, Pori Uusi-Oukari, Ainomarja, psykologi, PoSa (tutustumassa hankkeeseen tukiryhmän 6.kokouksessa) 3.3. Yhteistyötahot Hankehenkilöstön rinnalla kehittämistyöhön osallistui kuntien eri hallinnonalojen, kuntayhtymien, sairaanhoitopiirin, sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksen, oppilaitosten, yliopiston, sosiaali- ja terveysalan järjestöjen, seurakuntien ja kohderyhmän edustajia. Myös KOLA-hanke oli vahvasti mukana kehittämistyössä. Hankkeen viiden kehittämisosion välistä yhteistyötä tehtiin koulutusten, hankkeen kehittämistyön suunnittelun ja toteutuksen sekä hanketyön sisäisen arvioinnin muodossa. Lisäksi yhteistyötä tehtiin Yhteisvoimin kotona hankkeen kanssa järjestämällä lapsille ja ikäihmisille suunnattu yhteinen Yhdessä ei yksin tilaisuus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa tehty yhteistyö käsitti asiantuntijaluentoja sekä Innokylä-portaalin asiantuntijatukea. Kehittämistyöhön on nivoutunut myös SAMK-ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä sekä opintoharjoitteluja. Tiedot valmistuneista opinnäytetöistä on koottu raportin liitteisiin. 4. TAVOITEKOHTAINEN TOTEUTUS JA TUOTOKSET 4.1. Verkostomaisen yhteistyön kehittäminen ja varhaisen avuntarpeen tunnistaminen Kehittämisosion koko hanketyön läpileikkaavana tavoitteena oli moniammatillisen, poikkihallinnollisen yhteistyön vahvistaminen lasten ja perheiden kanssa työskentelevien tahojen kesken. Kuntatoimijoille suunnatun kyselyn perusteella kunnan työntekijät kokivat poikkihallinnollisen yhteistyön muiden lasten ja perheiden parissa työskentelevien kanssa liian vähäisenä sekä jäsentymättömänä. Useimpien kehitettyjen tuotosten, toimenpiteiden sekä koulutusten tavoitteena on ollut vahvistaa verkostomaista yhteistyötä pyrkien parantamaan varhaista vaikuttamista ja varhaista puuttumista sekä vahvistamaan perustason toimintaa lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. 4.1.1. Asiakaslähtöisen verkostotyön toimintamalli Kehittämisosio järjesti perus- ja jatkokoulutusprojektin verkostomaisen yhteistyön alueelliseksi kehittämiseksi vuosina 2015 ja 2016. Koulutuksen tavoitteena oli tarjota käytännön menetelmiä verkostomaisesti rakentuvaan moniammatilliseen työskentelyyn lasten, nuorten ja perheiden parissa Satakunnan alueen kunnissa ja kuntayhtymissä työskenteleville ammattihenkilöille. Koulutukseen sisältyi lähiopiskelu- ja pienryhmätyöskentelypäiviä sekä myös esimiehille ja johtaville viranhaltijoille suunnattu koulutusprosessin päätöstilaisuus (Liite 1: Verkostotyön jatkokoulutuksen loppuraportti). Koulutuskokonaisuuden tuotoksena luotiin asiakaslähtöisen verkostotyön malli yhteistyössä koulutukseen osallistuneiden, hanketyöntekijöiden sekä kouluttajan kanssa (Liite 2: Asiakaslähtöisen verkostotyön toimintamalli). Yhteistyömalli kuvaa verkostotyöskentelyn yhteiset toimintatavat ja perusperiaatteet lasten, nuorten ja perheiden parissa työskenteleville toimijoille. 7
4.1.2. Keski-Satakunnan pilotti Kehittämisosion tukiryhmän kanssa päädyttiin valitsemaan Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymään (KSTHKY) kuuluvat kunnat, Nakkila, Harjavalta, Kokemäki, Eurajoki sekä Luvia, hallintokuntien välillä tehtävän yhteistyön kehittämisen kohteiksi. Kehittämistarpeita kartoitettiin kussakin kunnassa järjestetyssä palaverissa, jonne kutsuttiin eri hallintokuntien monialainen edustus. Pilotti käsitti prosessina kunnittain toteutetut kaksivaiheiset tapaamiset osapuolten kesken. Tilaisuudessa esiin tulleet kehittämisen tarpeet kirjattiin ja tehtiin jatkosuunnitelma. Projektisuunnittelijat vastasivat muutoksen fasilitointiin liittyvän tuen antamisesta. Luvialla muutostarpeet kohdistuivat koulutoimen ja erikoissairaanhoidon tiedonkulun parantamiseen. Erityisopettajat ylläpitävät tiiviitä yhteistyösuhteita perheneuvolaan yhteistyössä kodin kanssa. Muutosta toivottiin erityisesti kuraattorin roolin tukemiseen perheneuvolassa ja erikoissairaanhoidossa annettavan hoidon ja tuen seurannassa. Erityisenä haasteena koettiin psyykkisesti oireilevan lapsen ja nuoren hoitoon pääsy. Hoitoon ohjaus on välillä haasteellista, koska tahoja on monta eikä toimijoiden mukaan ole selkeää ohjeistusta, mitä tahoa milloinkin käytetään. Projektisuunnittelijat esittelivät nuorisopsykiatrisen akuuttityöryhmän konsultaatiomahdollisuuksia perustason toimijoille. Kuraattorin osallistumisen erityisopettajien kuukausipalaveriin nähtiin voivan tuoda helpotusta tiedonkulkuun liittyviin haasteisiin. Kokemäellä pilotti keskittyi koulutoimen ja erikoissairaanhoidon välisen yhteistyön kehittämiseen, ja erityisesti opettajien tietoisuuden lisäämiseen erikoissairaanhoidon toiminnasta. Viranomaisyhteistyön kaupungin eri hallintokuntien välillä koettiin toimivan yleisesti melko hyvin. Akuuttityöryhmien konsultaatiomahdollisuuksista ei ollut riittävästi tietoa kouluhenkilökunnan keskuudessa. Toista astetta toivottiin vahvemmin mukaan yhteistyön kehittämiseen. Yhteistyön lisäämiseen vanhempien kanssa toivottiin hyväksi havaittuja keinoja lapsen ja perheen avun saamiseen liittyvissä asioissa. Kokemäellä toivottiin erityisesti oppilaiden pääsemistä oikea-aikaisen neuropsykiatrisen arvioinnin ja avun piiriin. Hanke tarjosi kouluhenkilökunnalle mahdollisuuden osallistua ADHD- ja Aspergeroireyhtymästä kärsivien lasten ja nuorten hoitoon liittyvään koulutukseen. Koulutuspalautteen perusteella koulun edustajat kokivat koulutuksen sisällön jääneen liian teoreettiseksi oppilaiden kanssa esiin nouseviin tilanteisiin nähden. Toisella tapaamisella esiteltiin lasten- ja nuorisopsykiatrian toimintakäytäntöjä sekä nuorisopsykiatrian akuuttityöryhmän mahdollisuutta jalkautua kentälle konsultaatiopyynnön perusteella. Peruskoulun ja toisen asteen terveydenhoitajia kannustettiin käyttämään perus- ja erityistason yhteistyötä helpottavaa Kanta-tietopalvelua, josta ilmenevät perustiedot nuoren mahdollisesta psykiatrisesta hoidosta. Tapaamisella tuotiin esiin hankkeen Salon kehittämisosiossa käyttöönotettua terveydenhoitajien tutor-mallia erääksi kodin ja koulun hyvää yhteistyötä tukevaksi toiminnaksi. Kokemäen koulutoimen edustajille markkinoitiin tapaamisella hankkeen järjestämää moniammatillisen verkostotyön koulutusta. Nakkilan kehittämistyö kohdistui erityisesti koulun oppilashuollon yhteistyöhön perheneuvolan kanssa. Koulutoimijat toivoivat vakiintuneita yhteistyötapoja ja sujuvaa tiedonkulkua, jotta oppilashuollolla on mahdollisuus tukea lapsen ja nuoren hoidon etenemistä. Palaverissa tuotiin esille myös käytöshäiriöisten ja psyykkisistä ongelmista kärsivien nuorten hankaluus päästä hoidon piiriin, koska koulupsykologi ei jalkaudu Nakkilaan. Kehittämistyön ansiosta luotiin tiedonkulkua parantavia käytäntöjä koulun terveydenhoitajien ja opettajien välille luokanvalvojien koordinoidessa tiedonkulkua. Sovittiin myös laaja-alaisemman palaverin järjestämisestä yhteistyön ja palvelujen saatavuuden parantamiseksi. Harjavallassa pilotin kehittämiskohteena oli erityisesti koulun oppilashuollon yhteistyö perheneuvolan kanssa. Kehittämisen kohtia löydettiin koulun ja perheneuvolan tiedonkulussa sekä oppilashuollon kutsumisessa hoitokokouksiin. Sähköistä kirjausjärjestelmä on myös puutteellinen. Oppilashuollon ja perheneuvolan yhteistyön kehittämiseksi sovittiin kuraattoreiden ja perheneuvolan henkilökunnan välillä järjestettävästä, yhteistyötapoja käsittelevästä palaverista. Myös alakoulun terveydenhoitajien kutsumista mukaan oppilashuollon palavereihin tarpeen vaatiessa päätettiin tehostaa. Harjavallan oppilashuolto päätti järjestää myös kirjaamiskäytäntöihin liittyvän oppilashuollolle tarkoitetun palaverin tulevana syksynä 2016. 8
Eurajoella kehittämistyö kohdistui erityisesti kouluterveydenhuollon ja perheneuvolan väliseen yhteistyöhön. Tämä sai aikaan lisääntynyttä yhteistyötä toimijoiden välillä. Perheneuvola sitoutui järjestämään keskeisiä yhteistyökumppaneita, koulu- ja sosiaalitointa, varten tutustumisvierailun yhteistyön kehittämisen merkeissä. Kunnan sisällä eri hallintokuntien yhteistyö koettiin toimivaksi. 4.2. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistaminen 4.2.1. Vauvakahvila Kehittämisosio oli keväällä 2015 Eurajoella mukana Vauvakahvila -toiminnan aloittamisen suunnittelussa. Äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajat sekä lapsiperheiden kotipalvelun työntekijät näkivät tarpeelliseksi tarjota vauvaikäisten lasten perheille mahdollisuuden tavata toisia vanhempia ja saada ja jakaa tietoa vauvaperheen arkeen liittyen. Tapaamiset suunniteltiin säännöllisiksi, tiettyjä teemoja sisältäviksi. Käytiin myös tutustumassa Eurassa vastaavanlaiseen toimintaan. Vauvakahvila -toiminnan kehittäminen ja toteuttaminen jatkui Eurajoella omatoimisesti eikä hanke ollut jatkossa enää mukana. 4.2.2. Eskarikahvila -illat Hankealueen kunnissa nähtiin tarvetta sekä perinteisten vanhempainiltojen uudistamiselle että kodin ja esiopetusten yhteistyön lisäämiselle. Eskarikahvila -iltojen suunnittelu ja -mallin luominen aloitettiin lähes yhtäaikaisesti Eurajoella ja Raumalla. Suunnittelutyöryhmien osallistujat olivat varhaiskasvatuksesta (päivähoidon aluevastaava, päiväkodin johtaja ja esiopettajia), alkuopetuksen opettaja ja alakoulun rehtori sekä neuvolapsykologi. Eskarikahvila -toimintamalli syntyi vaiheittain tiiviissä yhteistyössä kuntien työntekijöiden kanssa. Eskarikahvila -illat ovat esikoululaisten vanhemmille tarkoitettuja teemoitettuja tapaamisia, joita on esikouluvuoden aikana 3-5. Iltojen teemat valikoituvat vanhempien toiveista ja tarpeista lähtien. Näitä kartoitetaan kyselyllä ennen ensimmäistä Eskarikahvila -iltaa sekä jokaisen pidetyn illan päätteeksi. Eskarikahvila -iltojen tavoitteena on tutustuttaa samassa elämäntilanteessa olevat vanhemmat toisiinsa, mahdollistaa vanhempien välinen vertaisuuteen perustuva keskustelu sekä lisätä vanhempien osallisuutta esiopetusvuoden aikana. Kodin ja esikoulun yhteistyön toivotaan myös lisääntyvän. Tavoitteena on myös kunnan eri hallintokuntien työntekijöiden yhteistyön lisääminen iltojen toteutukseen osallistumalla, esimerkiksi asiantuntija-alustajana. Yhteistä kaikille illoille on avoimuus, tasavertaisuus ja rentous. Vanhemmat lastensa asiantuntijoina jakavat ajatuksiaan toisten vanhempien sekä esiopetuksen henkilökunnan kanssa. Eskarikahvila -iltoja toteutettiin Raumalla Kahmon sekä Onnelan päiväkodeissa ja Eurajoella toiminta ulotettiin kaikkiin esikouluihin. Luvialla Kuunarin, Ulvilassa Tuulenpesän ja Metsätähden sekä Kankaanpäässä Petäjäisen ja Torikadun päiväkodit olivat ensimmäisen vuoden aikana mukana, samoin Honkajoen, Siikaisten ja Nakkilan esikoulut. Kaikkiaan hankealueelta osallistui ensimmäisen lukuvuoden aikana Eskarikahvila -iltoihin kaikkiaan 237 huoltajaa, joista osa oli mukana kaikissa illoissa. Henkilökunnan määrä illoissa vaihteli yksikön koosta riippuen kahdesta kuuteen. Lisäksi illoissa oli mukana muitakin lasten ja perheiden parissa työskenteleviä, kuten kuraattoreita, psykologeja, terveydenhoitajia, erityislastentarhanopettajia, sosiaalitoimen ja perheneuvolan edustajia sekä alkuopettajia. Syksyllä 2016 Eskarikahvila -toimintaa jatkuu tai alkaa Luvialla, Nakkilassa, Harjavallassa, Siikaisissa, Karviassa ja Honkajoella. Ulvilassa ja Kankaanpäässä toiminta aloitetaan kaikissa esikouluissa. Eurajoella jatketaan Eskarikahvilaa mukaillen ja Kokemäellä mietitään toiminnan aloittamista. (Liite 10: Eskarikahvilan toimintamallikuvaus). 9
4.2.3. Toiminnalliset vanhempainillat Selviytymispeli -illat ovat 5. ja 6. -luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen/huoltajilleen tarkoitettuja toiminnallisia iltoja, joiden aikana lapset ja vanhemmat/huoltajat pohtivat yhdessä lapsen ja lapsiperheen arkielämään liittyviä asioita pohdinta- ja toimintarastien kautta. Selviytymispeli-illan tavoitteena on tutustuttaa vanhemmat toisiinsa ja luokan oppilaisiin, mahdollistaa vertainen keskustelu samanikäisten lasten arjen asioista sekä osallistaa vanhempia mukaan koulun arkeen. Tavoitteena on myös kunnan eri hallintokuntien työntekijöiden yhteistyön lisääminen. Illan aikana vanhemmista ja oppilaista muodostetut ryhmät suorittavat rastiradan, jonka aiheina ovat mm. päihteet, tupakka, viihde; ikärajat ja ruutuajat, kodin ja koulun säännöt. Rastiradan jälkeen vanhemmat ja lapset jakavat ajatuksiaan illan teemoista vertaisryhmissä. Selviytymispeli-illan ohjaajat ovat kunnan lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimivia ammattilaisia, opettajilla ei ole vetovastuuta illasta. Oppilaille ilta on kouluaikaa. Selviytymispeli -iltoja toteutettiin vuoden 2015 aikana Eurassa Honkilahden koulun 5.-6.-luokalle, Ahmasojan koulun 5.-8. -luokille sekä Panelian koulun 5.-6. -luokille. Nakkilan Kirkonseudun koulussa Selviytymispeli-ilta toteutettiin 5. ja 6. -luokille ja Ulvilassa kaikille 5.-6. -luokille. Siikaisissa samoin kuin Honkajoella ilta järjestettiin 5. ja 6. -luokille ja Raumalla toteutettiin 2 iltaa Rauman kehittämisosion organisoimana. Kaikkiaan edellä mainittuihin, kehittämisosion järjestämiin iltoihin osallistui yhteensä 441 huoltajaa sekä 462 oppilasta. Lukuvuoden 2016-2017 aikana Selviytymispeli-iltoja järjestetään Ulvilassa, Nakkilassa, Honkajoella ja Harjavallassa. Siikaisissa ja Kokemäellä mietitään toiminnan aloittamista. Selviytymispelistä on laadittu kirjallinen toimintamalli. (Liite 5: Selviytymispeli -toimintamalli ja Liite 6: Selviytymispeliopas.) Kasvamme yhdessä -illat ovat vanhempien/huoltajien, yläkouluikäisten nuorten sekä koulun oppilashuollon henkilöstön ja muiden kunnassa nuorten kanssa toimivien yhteisiä kouluiltoja. Kasvamme yhdessä -illan tavoitteena on osallistaa vanhempia mukaan koulun arkeen, tutustuttaa vanhempia toisiinsa, luokan oppilaisiin sekä mahdollistaa vertainen keskustelu samanikäisten nuorten arjen asioista. Kasvamme yhdessä -illan aikana luokan oppilaat tutustuvat luokkakavereiden vanhempiin. Toiminnallisen illan aikana yläkoululaiset ja vanhemmat/huoltajat pohtivat yhdessä arkielämään liittyviä ajankohtaisia asioita ja he saavat tietoa ja tukea arkipäivän haasteisiin. Kasvamme yhdessä -ilta on oppilaille kouluaikaa. Kasvamme yhdessä -iltoja toteutettiin viiden kunnan yläkouluissa. Illat järjestettiin seuraavasti: Honkajoella, Karviassa ja Siikaisissa iltaan osallistuivat kaikki yläkoulun oppilaat ja heidän vanhempansa. Kankaanpäässä ilta järjestettiin 7-luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Nakkilassa molemmat illat 7 ja 8 -luokan oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Ulvilan ilta järjestettiin 8 - luokkalaisille ja heidän vanhemmilleen syyskuussa 2016. Osallistujia illoissa oli seuraavasti: Honkajoella oppilaita 36, vanhempia 19 ja ohjaajia ja luokanvalvojia 7, Karviassa oppilaita osallistui 51, vanhempia 34 ja ohjaajia ja luokanvalvojia 12. Vastaavat luvut Siikaisissa; oppilaita 41, vanhempia 32 ja ohjaajia ja luokanvalvojia 8. Nakkilassa oppilaita osallistui 216, vanhempia 163 ja ohjaajia ja luokanvalvojia 25. Kaikkiaan iltoihin osallistui oppilaita 474, vanhempia 295, ohjaajia ja luokanvalvojia 63. Ulvilassa oppilaita oli 110, vanhempia 77, ohjaajia ja luokanvalvojia 20. Kankaanpään luvut eivät ole tiedossa muuten kuin oppilaiden osalta noin 130. Kaikki iltoihin osallistuneet eivät täyttäneet palautelomakkeita. (Liite 3: Kasvamme yhdessä -toimintamallikuvaus ja liite 4: Kasvamme yhdessä -materiaali). Kasvamme yhdessä iltojen osalta iltoja järjestetään jatkossa Honkajoella syksyllä 2016, koko yläkoululle ja Nakkilassa joka toinen vuosi. Muissa kunnissa asia jää harkintaan. 10
4.2.4. Nuorten Elämänhallinta -ryhmä Elämänhallintaryhmä on tarkoitettu nuorille, joiden opiskelu on peruskoulun jälkeen tai toisen asteen aikana keskeytynyt tai vaarassa keskeytyä. Tarkoituksena on vahvistaa nuoren omia voimavaroja ja ohjata häntä vastuullisuuteen omassa elämässään. Ryhmä on tietoa ja tukea antava, ei hoidollinen. Nuoret voivat ohjautua ryhmään oppilaitoksen, sosiaalitoimen, nuorisopsykiatrian, perusterveydenhuollon tai etsivän nuorisotyön kautta. Jos sosiaalitoimi on lähettävä taho, pyritään nuoren kanssa tekemään suunnitelma siten, että ryhmään osallistumalla hänen on mahdollisuus saada takaisin toimeentulotuen perusosa alentuneen sijaan. Nuoret haastatellaan ennen ryhmän alkamista ja heiltä tiedustellaan toiveita siitä, mitä teemoja he toivovat käsiteltävän ryhmäkäynneillä. Ryhmän tavoitteena on sosiaalisten taitojen kasvattaminen, nuorten tutustuttaminen toisiinsa, arjenhallintataitojen kehittäminen ja omien asioiden hoitamisen harjoittelu. Ryhmätoiminnan toivotaan muotoutuvan osaksi kunnan palveluita nuorille ja muotoutuvan aina kulloinkin vastaamaan ryhmäläisten tarpeita. Tavoitteena on myös kunnan eri hallintokuntien työntekijöiden yhteistyön lisääminen ryhmän toteutukseen osallistumalla. Elämänhallinta -ryhmiä järjestettiin Huittisissa ja Nakkilassa. Ryhmiin osallistui 25 nuorta. Kokemäki aloittaa uutena ryhmän syksyllä 2016 ja Huittinen ja Nakkila jatkavat ryhmien järjestämistä syksyllä 2016. (Liite 9: Nuorten Elämänhallinta -ryhmän toimintamallikuvaus.) 4.2.5. Kotiväen tilaisuudet Kotiväenillat/Kotiväentilaisuudet ovat toisen asteen ammattioppilaitosten 2-luokan opiskelijoille ja opiskelijoiden kotiväelle ja henkilöstölle tarkoitettuja tilaisuuksia. Kotiväen kanssa tehtävä yhteistyö on jatkumo koko opintojen ajan. Tilaisuuksissa perehdytään johonkin nuorten elämään tai opiskeluun liittyvään teemaan alustuksen ja keskustelun avulla. Tällaisia teemoja voivat olla nuoren itsenäistymisen tukeminen, koulun antamat valmiudet työhön, opiskelun tukeminen, harrastukset ja opiskelu ym. Tilaisuuksia voidaan järjestää esimerkiksi oppilaitosten avoimien ovien päivinä tai erillisinä, juuri tähän tarkoitukseen suunnattuina iltoina. Tilaisuuksia järjestettiin SataEdun neljässä toimipisteessä, Harjavallassa, Kankaanpäässä, Kokemäellä ja Ulvilassa. Osallistujia tilaisuuksissa oli noin 100. Kotiväen tilaisuudet jatkuvat SataEdun syksyllä 2016 SataEdun yksiköissä. (Liite 8: Kotiväen tilaisuudet -toimintamallikuvaus.) 4.2.6. Vanhempainkahvila Vanhempainkahvilat ovat yläkouluikäisten oppilaiden vanhemmille järjestettäviä keskustelutilaisuuksia. Tarkoituksena on tutustuttaa samassa elämäntilanteessa olevat vanhemmat tosiinsa, mahdollistaa vanhempien välinen vertaisuuteen perustuva keskustelu nuoriin liittyvissä asioissa, sekä antaa heille tietoa nuoria koskevista ajankohtaisista asioista. Tapaamisissa vanhemmat pääsevät keskustelemaan myös asiantuntijoiden kanssa. Ennen ensimmäistä tapaamista vanhemmilta kartoitetaan toiveita illoissa käsiteltävistä teemoista. Kartoitusta voidaan tehdä esimerkiksi koulujen vanhempainilloissa, tai toimittamalla koulun kautta kaikkiin yläkoululaisten koteihin postia, jossa pyydetään vastauksia määräaikaan mennessä (Wilma). Myös ammattilaiset voivat tuoda käsiteltäviä teemoja iltaan, mikäli jokin tietty asia on noussut esille koulussa. Kahvilatoiminnan toivotaan muotoutuvan osaksi kunnan palveluita perheille ja muotoutuvan aina kulloinkin vastaamaan vanhempien tarpeita. Tavoitteena on myös kunnan eri hallintokuntien työntekijöiden yhteistyön lisääminen iltojen toteutukseen osallistumalla. Vanhempainkahviloita järjestettiin neljässä kunnassa: Eura, Kankaanpää, Kokemäki ja Ulvila. Osallistujia illoissa oli noin 110. Kankaanpäässä järjestetään yhdistelmä Kasvamme yhdessä illasta ja Vanhempainkahvilasta koko yläkoulun vanhemmille. Tarkoituksena on lisätä kodin ja koulun yhteistyötä. (Liite 7: Vanhempainkahvilan toimintamallikuvaus.) 11
4.2.7. Nuorisokysely Satakunnan oppilaitokset tarvitsivat tietoa siitä, mitä alueen nuoret ajattelevat hyvinvointipalveluista ja niiden saatavuudesta sekä kuinka nuoret kokevat voivansa vaikuttaa näiden palvelujen kehittämiseen. Pois syrjästä hanke toteutti yhdessä oppilaitosten kanssa laajan kyselyn alueen kahdeksasluokkalaisille sekä toisen asteen toisen luokan opiskelijoille. Kyselyyn vastasi 245 nuorta. Lisäksi aineistoa täydennettiin nuorille suunnatuilla haastatteluilla. Nuorisokyselyn ja haastatteluiden tulokset ovat luettavissa opinnäytetyöstä Tutkimus nuorten hyvinvointipalveluiden saatavuudesta Satakunnan alueella, jonka Satakunnan ammattikorkeakoulun opiskelijat Mira Koivisto ja Niina Lehtonen tekivät (ks. Opinnäytetyöt). 5. TULOKSET JA NIIDEN ARVIOINTI Kehittämisosion toiminnan arviointityökaluina on hyödynnetty vertais- ja väliarviointeja, haastattelua, itsearviointia, arviointikyselyjä, koulutuspalautetta sekä vuoropuhelua. Arviointiin osallistuivat kohderyhmä, yhteistyökumppanit, hanketyöntekijät, hanketta hallinnoiva taho sekä ulkoinen arvioitsija. Hanketta koskevan ulkoisen arvioinnin tulokset ovat luettavissa hankkeen loppuraportissa. Kehittämisosion vertaisarviointi toteutettiin yhteistyössä Säkylän ja Rauman kehittämisosioiden kanssa. Vertaisarviointia toivottiin toteutettavan systemaattisesti ja virallisesti toisen kehittämisosion kanssa käytävissä keskusteluissa, jotta vertaisarvioinnista saatava kehittämistuki ja hyöty olisivat mahdollisimman suuret. Kehittämisosion projektisuunnittelijoiden mukaan henkilökohtaisen reflektoinnin mahdollistavaa itsearviointi -työkalua voisi kehittää paremmin projektisuunnittelijoiden ammatillista kehittymistä tukevaksi, ei-julkiseksi apuvälineeksi. Kentältä saadun palautteen koettiin tukevan parhaiten itsearviointia, olipa palaute sitten positiivista, kritiikkiä tai kehittämisideoita sisältävää. Arviointikyselyt ja -haastattelut kohdistettiin kohderyhmälle, kunnissa kehittämistyöhön osallistuneille viranomaisille ja kehittämisosion tukiryhmälle. Kehittämisosion arviointi kohdistettiin toiminnan tulosten ja vaikutusten lisäksi toimintojen kehittämisprosessiin. Kohderyhmiltä kerätty palaute on tuottanut tietoa kehitettyjen ja käyttöönotettujen palveluiden soveltuvuudesta ja hyödynnettävyydestä lapsille, nuorille ja perheille. Kehittämisosion toimijoilta kerättiin palautetta erityisesti toimijoiden työtapoja ja ammatillista yhteistyötä koskeneiden tavoitteiden toteutumisen arvioimiseksi. Saatu palaute on muodostanut olennaisen tietopohjan myös kehitettyjen ja käyttöönotettujen toimintamallien juurruttamista koskevassa kehittämistyössä. 5.1. Verkostomaisen yhteistyön kehittäminen ja varhaisen avuntarpeen tunnistaminen Kuntatoimijoille suunnatun alkukartoituksen tulosten perusteella kunnat kokivat poikkihallinnollisen yhteistyön liian vähäisenä sekä jäsentymättömänä. Kehittämisosion yhdeksi tavoitteeksi valittiin lasten ja perheiden parissa työskentelevän henkilöstön yhteistyöosaamisen vahvistaminen. Kehitettyjen ja käyttöönotettujen toimintamallien poikkileikkaava tavoite yhteistyöosaamisen vahvistamisesta on toteutunut kehittämistyössä hyvin. Kuntatoimijat ovat kehittäneet yhteistyössä uusia palvelumalleja: Vanhempainkahvila- ja Eskarikahvila -toimintaa sekä Nuorten Elämänhallintaryhmän. Kehittämisosiossa on hankkeen aikana toteutettu useita koulutuksia, joiden tarkoituksena on ollut vahvistaa moniammatillista yhteistyötä ja lasten ja perheiden parissa työskentelevän henkilöstön osaamista perus- ja erikoistasolla. Kehittämisosion koulutustoiminta on kuvattuna luvussa Viestintä ja koulutukset. 12
5.1.1. Asiakaslähtöisen verkostotyön malli Kehittämisosion toimesta järjestettiin kaksiosainen verkostotyön koulutuskokonaisuus keväällä 2015 sekä keväällä 2016. Verkostotyön koulutuskokonaisuuksiin tavoitettiin toimijoita perinteisen sosiaali- ja terveyssektorin lisäksi myös varhaiskasvatuksen, perusopetuksen sekä toisen asteen oppilaitosten taholta. Koulutuksessa toteutui hankesuunnitelman tavoite lasten ja perheiden parissa toimivien tahojen yhteistyöosaamisen kehittämisestä sosiaali- ja terveyssektoria laajapohjaisemmin. Verkostotyön koulutus onnistui palautteen perusteella vastaamaan kehittämisosiolle asetettuun tavoitteeseen parantaa lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimijoiden valmiuksia koota tarvittavat verkostot asiakkaan tueksi. Koulutusprojektin lopputuloksena kehitetty Asiakaslähtöisen verkostotyön toimintamalli on siirrettävissä ja levitettävissä myös hankealueen ulkopuolisiin kuntiin. Toimintamallia esiteltiin ja markkinoitiin laajasti jatkokoulutusprojektin päätteeksi avoimena tilaisuutena järjestetyssä loppuseminaarissa. Verkosto-koulutuksen osallistujat kokivat koulutuksesta saamansa hyödyn liittyneen paljolti oman ammatillisen verkoston laajentamiseen sekä tietoisuuden lisääntymiseen muiden ammattikuntien ja organisaatioiden odotuksista ja tarpeista verkostotyötä kohtaan. Useat mainitsivat koulutuspalautteessa yhteydenoton kynnyksen madaltuneen, kun verkoston keskinäinen tuttuus lisääntyi. Osa koulutetuista kertoi uuden verkostotyön toimintamallin juurruttamisen otetun tavoitteeksi alueen oppilashuoltoryhmässä ja kunnan lasten ja nuorten hyvinvointityöryhmässä. Monet työyksiköt jäivät kaipaamaan muutostukea esimiestasolta verkostotyön mallin mukaisten työtapojen vakiintumiseksi perustyöhön. Alkukartoituksessa kuntatoimijat toivoivat ammattilaisten yhteistyölle entistä sujuvampia käytäntöjä. Verkostotyön koulutuksessa onnistuttiin löytämään ja jäsentämään ammattilaisten välistä yhteistyötä tukevia hyviä työkäytäntöjä asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kehittämistyön tarve on yhä ilmeinen ja työ jatkunee Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman hankekaudella. 5.2. Lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistaminen Kehittämisosion keskeisenä syrjäytymisen ehkäisyä tukevana tavoitteena on ollut lasten, nuorten ja perheiden osallisuuden vahvistaminen palveluiden ja oman elinympäristön kehittämisessä. Toive vanhempien, lasten ja nuorten osallistamisesta omassa asiassa ja palveluiden kehittämisessä nousi voimakkaasti esiin hankkeen alussa tehdyillä kuntakierroksilla. Useammat kehittämisosiossa kehitetyistä toimintamalleista ovat luonteeltaan universaaleiksi palveluiksi soveltuvia toimintoja, kuten toiminnalliset vanhempainillat, Eskarikahvila- ja Vanhempainkahvila -toiminta sekä Nuorten Elämänhallintaryhmät. Näiden palvelumallien lähtökohtana on varhainen vaikuttaminen, asiakkaan osallisuuden vahvistaminen ja asiakkaan toimijuuden tukeminen vertaisuuteen perustuvan tuen ja keskustelun avulla. Elämänhallinta -ryhmän nuorten antamasta palautteesta nousee kuitenkin esiin toive vertaisryhmän tarjoamisesta huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa. Palvelumallien yhtenä tarkoituksena oli myös vanhemmuuden tukeminen ja perheen ja nuoren omien verkostojen vahvistaminen kehittämisosion toimintasuunnitelman mukaisesti. Tilaisuuksien kohderyhmiltä pyydetyt kehittämisehdotukset ja toiveet otettiin osaksi jatkokehittelyä. Lapset ja nuoret tavoitettiin enimmäkseen heidän omasta kasvuympäristöstään kouluista ja oppilaitoksista sekä osin polikliinisen työn, sosiaalitoimen ja etsivän nuorisotyön kautta. Elämänhallinta ryhmän nuorten tavoittaminen onnistui osin ammattilaisten määrätietoisen keskinäisen panostuksen ja paneutumisen ansiosta. 5.2.1. Eskarikahvila -toiminta Eskarikahvila -iltojen organisointiin osallistuneet toimijat kokivat, että illat vahvistivat erityisesti kodin ja varhaiskasvatuksen välistä yhteistyötä. Useimmat iltoihin osallistuneet toimijat kokivat vanhempien vaikuttaneen Eskarikahvila -iltojen teemojen suunnitteluun ja toteutukseen ammattihenkilöiden organisoidessa Eskarikahvila -iltojen tila- ja tarjoiluvastuut. Toimijoiden kokemuksen perus- 13
teella illoissa toteutui erityisen hyvin vanhempien keskinäinen verkostoituminen. Toimijat olivat jokseenkin yhtä mieltä siitä, että valmiudet moniammatillisen yhteistyön tekemiseen lisääntyivät Eskarikahvila -toiminnan järjestämisen myötä. Ammattihenkilöt kokivat, että oma esimies oli sitoutunut turvaamaan Eskarikahvila -iltojen järjestämisen jatkossakin. (Liite 22: Eskarikahvila-iltojen toimijoiden vastaukset.) Eskarikahvila -iltoihin osallistuneet vanhemmat kokivat kyselyn perusteella iltojen parhaimpana antina vertaiskeskusteluiden ja niiden mahdollistaman vanhempien keskinäisen vertaistuen toteutumisen. Vanhempien kokemuksissa painottuivat lasten kasvuun ja kasvatukseen liittyvän ajantasaisen tiedon jakaminen. Vanhemmat kokivat iltojen tarjonneen tukea vanhemmuuteen liittyviin tietotaitoihin ja lujittaneen kodin ja kasvatuskumppanien välistä yhteistyötä. Ensimmäisen esikouluikään tulleen lapsensa vanhemmat kokivat arvokkaana vertaistuen jakamisen lisäksi myös esikoulun opettajiin tutustumisen sekä keskustelun kodin ja alkuopetuksen välisistä yhteistyökäytännöistä. Suuri enemmistö vanhemmista koki, että Eskarikahvila -toiminta voisi muotoutua pysyväksi osaksi kunnan peruspalveluita lapsiperheille. Enemmistö vanhemmista voisi suositella Eskarikahvila -iltoja myös ystävilleen. (Liite 23: Eurajoen vanhempien vastaukset) (Liite 24: Honkajoen vanhempien vastaukset) (Liite 25: Luvian vanhempien vastaukset) (Liite 26: Rauman vanhempien vastaukset) (Liite 27: Siikaisten vanhempien vastaukset.) 5.2.2. Toiminnalliset vanhempainillat Selviytymispeli -iltojen organisointiin ja toteutukseen osallistuneiden toimijoiden palautteen perusteella Selviytymispeli-iltojen koettiin vahvistavan kunnan eri hallinnonalojen ja toimijoiden välistä yhteistyötä. Kyselyvastausten perusteella toimijat näkivät illan antina erityisesti vanhemmille tarjotun kasvatuksellisen tuen ja lapsen kehitykseen liittyvän tietouden jakamisen. Yhtä moni vastaajista koki, että illat onnistuivat välittämään myös oppilaille lasten arkeen ja hyvinvointiin liittyvää tietoutta ja tukea. Toimijoiden vastausten perusteella illat tukivat hyvin kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Opettajat kokivat vanhempien ja oppilaiden aktiivisen roolin hyvänä lähtökohtana iltojen käytännön toteutukselle. Opettajat myös mielsivät iltojen luonteen ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi, jossa ymmärrystä kasvatukseen liittyvistä asioista voidaan jakaa niin vanhempien ja lasten kuin perheiden kanssa työskentelevien toimijoidenkin kesken. Opettajat kokivat iltojen onnistumisen kannalta keskeisenä, että oppilaiden läsnäolo oli pakollista kouluaikaa. (Liite 17: Euran vastaukset) Liite 18: Honkajoen vastaukset) (Liite 19: Nakkilan vastaukset) (Liite 20: Siikaisten vastaukset) (Liite 21: Ulvilan vastaukset) Enemmistö oppilaista piti Selviytymispeli -iltaa positiivisena toimintana, jossa tehtävien vaatimustaso oli mitoitettu onnistuneesti oppilaiden ikä ja kehitystaso huomioiden. Oppilaat kokivat hyvänä ryhmäjaottelun, jossa he saivat keskustella illan teemoista muiden vanhempien kanssa ilman, että oma vanhempi toimi oppilaan kanssa samassa ryhmässä. Ryhmäjaon kokeminen enimmäkseen hyvin onnistuneeksi kuvasti lapsilla olleita valmiuksia ja kiinnostusta keskusteluun aikuisten kanssa. Oppilaat kokivat saaneensa myös uutta tietoa illoissa käsitellyistä aiheista. Vanhemmilta kerätyn palautteen perusteella Selviytymispeli -iltojen tärkeimpänä antina koettiin mahdollisuus sekä oppilaiden että muiden vanhempien kanssa käytäviin keskusteluihin kasvatuksellisista sekä oppilaiden arkeen liittyvistä asioista. Vanhempien kanssa käytävän keskustelun koettiin toteutuvan paremmin kuin perinteisissä vanhempainilloissa. Selviytymispeli -iltojen aktiivisen luonteen nähtiin vahvistavan perheiden välistä yhteisöllisyyttä sekä kasvatuskumppanuutta vanhempien ja kunnassa perheiden kanssa työskentelevien toimijoiden välillä. Jotkut vanhemmat kokivat illan teemojen käsittelyn lapsilähtöisempänä kuin perinteisissä vanhempainilloissa. Vanhempien palautteista nousi esiin myös mukava tapa oppia tuntemaan oman lapsen luokkakavereita ja ikäluokan elämänpiiriä. Heidän kokemuksen perusteella vanhempainillat voisivat toteutua jatkossa yhteistoiminnallisempina, kokonaisvaltaista tukea perheille tarjoavina toimintoina. Kasvamme yhdessä -iltoihin osallistuneille toimijoille suunnatun kyselyn vastauksissa tuli esille illan merkitys erityisesti kodin ja koulun välisen yhteistyön vahvistumisessa. Lähes yhtä useasti vasta- 14
uksissa nousi esiin iltojen myönteinen vaikutus koulun ja kunnan muiden nuorten ja perheiden parissa työskentelevien toimijoiden yhteistyön tiivistymiseen. Illan keskeisenä antina nähtiin myös nuorten hyvinvointiin liittyvän tiedon ja tuen jakaminen oppilaille. Toimijoiden vastauksissa heijastui myös vanhemmille suunnattu kasvatuksellisen ja nuoruuden kehitykseen liittyvän tiedon ja tuen tarjoaminen. Toimijat kokivat varhaisen vaikuttamisen toteutuneen illoissa erittäin hyvin. Ulkopuolinen luennoitsija toi laajempaa perspektiiviä nuoruuteen liittyviin kysymyksiin osallistujia leimaamatta. Osa toimijoista koki Kasvamme yhdessä -iltojen onnistuneen tarjoamaan tietoa myös kolmannen sektorin toiminnasta vanhemmille. Toimijat kokivat erityisen tärkeänä kodin osallisuuden lisääntymisen ja iltojen mahdollistaman, yhteisöllisyyttä tukevan keskustelun syntymisen nuorten ja vanhempien välillä. Kasvamme yhdessä -iltoihin osallistuneet oppilaat kokivat, että ryhmätyöskentelyssä kuunneltiin hyvin myös heidän omia ajatuksiaan. Nuoret pitivät ryhmätyöskentelystä vieraan vanhemman kanssa. Nuoria kiinnosti kuulla, millaisia ajatuksia myös ryhmän muilla jäsenillä oli. Osa nuorista toi esille iltojen tukeneen oman kodin perhesuhteita ja auttaneen omia vanhempia hahmottamaan paremmin nuoren elämään liittyviä asioita. Nuoret pitivät siitä, ettei ilta koostunut pelkästä luennosta vaan nuori sai mahdollisuuden tuoda esiin myös omia ajatuksiaan. Nuoret olivat sitä mieltä, että iltoja kannattaisi järjestää myös tuleville yläkoululaisille. Kasvamme yhdessä -iltoihin osallistuneille vanhemmille suunnatun kyselyn vastauksista ilmenee, että nuorten mukana olo illoissa sekä vieraiden nuorten kanssa keskusteleminen koettiin hyvin antoisana. Vanhemmat pitivät iltoja onnistuneina mm. sen vuoksi, että niissä keskityttiin heidän mielestään olennaiseen eli lapsiin ja perheisiin, ja että myös nuoria kannustettiin osallistumaan keskusteluun nuoruuteen liittyvistä asioista. Vanhemmat suhtautuivat hyvin myönteisesti iltojen yhteisöllisyyttä tukeneisiin toimintatapoihin nähden niillä hyviä edellytyksiä tulevissakin vanhempainilloissa. Osa vanhemmista näki myös oman vanhempi-lapsi -suhteen lujittuneen illassa käytyjen keskusteluiden ansiosta. Vanhemmat arvioivat tulevansa keskustelemaan nuoren kanssa illan jälkeen esillä olleista aiheista, joista kaikki vanhemmat eivät olleet keskustelleet nuoren kanssa aiemmin kotona. Vanhempien kokemuksissa nousi esiin illoissa vallinnut välittämisen ilmapiiri, jonka toivottiin madaltavan myös nuorten kynnystä asioiden esille ottamisessa. (Liite 11: Honkajoen vastaukset) (Liite 12: Kankaanpään vastaukset) (Liite 13: Karvian vastaukset) (Liite 14: Nakkilan vastaukset) (Liite 15: Siikaisten vastaukset) (Liite 16: Ulvilan vastaukset) 5.2.3. Nuorten Elämänhallinta -ryhmät Elämänhallinta-ryhmien ohjaajat näkivät eri hallinnonalojen välisen, toiminnan organisointiin liittyvän yhteistyön toteutuneen vaihtelevasti hyvin toteutuneesta melko huonosti toteutuneeseen yhteistyöhön. Useimmat vastaajat kokivat, että yhteistyö lisääntyi jonkin verran ja ymmärrys toisten toimijoiden työtehtäviä kohtaan vahvistui. Avointen vastausten perusteella useat toimijat vakuuttuivat työskentelyn aikana voimavaratyöskentelyn merkityksestä ja ryhmätoiminnan tarpeesta syrjäytymisuhan alla oleville nuorille opiskelijoille. Toimijat näkivät organisointiin liittyvän hallinnonalojen välisen yhteistyön vahvistamisessa useita keinoja. Ohjaajaresursoinnista päättäminen hallinnonalan johdon toimesta sekä selkeiden vastuualueiden määrittely edistäisivät osaltaan yhteistyön onnistumista. Yhteistyön kehittymisen toivottiin heijastuvan asiakastyöhön palveluiden laadun parantumisena sekä konkreettisena hyötynä asiakaskunnalle laajemmin. Osassa ryhmistä nuoret muotoilivat itse ryhmän säännöt ja toivat esille toiveitaan ensimmäisellä ryhmäkerralla. Osassa ryhmistä jokainen ryhmäkerta suunniteltiin yksilöllisesti osallistujien valmiuksien pohjalta. Syrjäytymisuhan alla olevien nuorten tavoittamisessa onnistuttiin melko hyvin. Mahdollisuudesta ohjata nuoria ryhmään informoitiin myös muita kunnan alueella nuorten kanssa toimivia tahoja. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa sekä nuorten henkilökohtainen kontaktointi mahdollistivat kohderyhmän tavoittamisen. Nuoret tavoitettiin nuorisopsykiatrian, sosiaalitoimen, sosiaalikeskusten, oppilaitosten sosiaalityön sekä etsivän nuorisotyön asiakaskontakteilla. Eräässä kunnassa sosiaalitoimen asiakkaina oleville nuorille lähetettiin kutsukirje, minkä lisäksi ryhmätoiminnasta käytiin keskustelu asiakastapaamisella. Kaikki toimijat näkivät, että tarve voimavaratyöskentelyyn tähtäävän ryhmän toiminnalle on edelleen olemassa. Ryhmätoiminnan edellyttämä organisointi luettiin kuulu- 15
vaksi osaksi ammattihenkilöiden työaikaa. Ryhmätoiminnan organisointiin vaadittavien resurssien nähtiin lisääntyvän sosiaalitoimessa toimeentulotuen maksatuksen siirtyessä osittain KELA:n hallinnoimaksi vuodesta 2017. Nakkilan Elämänhallinta -ryhmän nuorilta kerätyistä palautteista nousee esiin, että kaikki nuoret kokivat ryhmän hyödylliseksi omassa elämäntilanteessaan. Nuoret toivoivat jatkoa vertaisryhmälle. He kokivat arvokkaana pääsemisen pois neljän seinän sisältä ryhmätoimintaan, jossa heräteltiin pohtimaan nuorille itselleen merkityksellisiä, arjenhallintaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin liittyviä asioita toisten nuorten kanssa. Nuoret kokivat ryhmän ilmapiirin turvallisena ja hyväksyvänä, ja aihepiirit hyödyllisinä. Eräs nuori mainitsi palautteessaan, että alueella asuu runsaasti yksinäisiä nuoria, jotka tarvitsisivat kipeästi tämänkaltaista ryhmätoimintaa. Toisen nuoren mukaan ryhmä oli paras vertaistukiryhmä, jossa olen ikinä ollut. Nuoret toivoivat ryhmältä toisiin nuoriin tutustumista, mikä tarjoaisi uusia sosiaalisia suhteita opintojen perässä paikkakunnalle muuttaneille nuorille. Osa nuorista löysi ryhmästä uusia ystäviä, ja nuoret alkoivat tavata toisiaan myös vapaa-ajalla. Nuoret toivoivat ryhmältä tukea myös omien tavoitteidensa toteuttamiseen. Huittisten Elämänhallinta -ryhmän nuorista suurin osa koki palautteiden perusteella pienen ryhmän koon suhteutetun hyvin heidän omaan toimintakykyynsä. Nuoret näkivät tarpeen Elämänhallinta - ryhmän toiminnan jatkumiselle kunnan alueella. He kokivat ryhmän kohtaamispaikaksi muiden yksinäisyydestä kärsivien nuorten kanssa. Nuoret toivoivat, että ryhmässä käsiteltäisiin nuorten arkeen ja tulevaisuuteen liittyviä aiheita mahdollisimman monipuolisesti. Ohjaajat laativat ryhmän toimintasuunnitelman näiden toiveiden perusteella. Elämänhallintaryhmän nuoret kokivat ryhmälle olevan tarvetta jo aikaisemmassa vaiheessa, jolloin nuori ei ole ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa kotiin. Nuoret kokivat, ettei riittävän isojen ongelmien kanssa painivia nuoria motivoi edes ryhmään sitoutumisen porkkanana toiminut toimeentulotuen perusosan säilyttäminen. 5.2.4. Kotiväen tilaisuudet Kotiväentilaisuuksiin osallistuneilta vanhemmilta saadun palautteen perusteella vanhemmat kokivat tapahtuman hyödyllisenä, omaa vanhemmuutta vahvistavana yhteistyömuotona kodin ja oppilaitoksen välillä. Useimmat vanhemmat näkivät illan erityisenä antina esillä olleiden nuoruusiän kehitykseen liittyvien haasteiden taustoituksen ja keskustelun nuorten vanhemmiltaan tarvitsemasta tuesta aikuisuuden kynnyksellä. Positiivista palautetta annettiin erityisesti luennon avulla käsitellyistä, nuoruuden kehitysvaiheissa tarpeelliseen tukeen, kasvattajana toimimiseen ja nuoruusiän riskien ehkäisyyn liittyvistä aihepiireistä. Nuoret itse kokivat kiinnostavimpien aiheiden käsittelevän sekä konkreettisella tasolla itsenäistyvän nuoren arkea että omaan ammatilliseen kehittymiseen liittyviä aihepiirejä. Kotiväen tilaisuuksiin osallistuneiden opettajien taholta nousi esille mm. toive mielenterveyshäiriöiden perusteisiin liittyvän koulutuksen sisällyttämisestä osaksi opettajien täydennyskoulutusta. 5.2.5. Vanhempainkahvila Vanhempainkahvila-iltojen toimijat kokivat iltojen tähtäävän ensisijaisesti varhaisen vaikuttamisen ja matalan kynnyksen tuen tarjoamiseen perheille, koska illat suunniteltiin kaikille vanhemmille tarkoitettuna vertaistoimintana. Iltojen nähtiin tarjoavan erityisesti tietoutta nuorten arkeen tyypillisesti kuuluvista asioista kuten rajojen hakemisesta ja sosiaalisessa mediassa toimimisesta. Iltojen yhteisöllisen toteutustavan nähtiin vahvistavan kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Kuntien kesken ilmeni eroavuutta siinä, kuinka vanhemmat osallistettiin iltojen suunnitteluun. Useimmat toimijat kokivat kuitenkin hyödyllisenä vanhempien osallistamisen tulevien iltojen suunnitteluun. Suuri osa vastaajista toivoi Vanhempainkahvila-iltojen vakiintumista osaksi kouluissa järjestettävää toimintaa. Osa vastaajista koki Vanhempainkahvila -iltojen vahvistaneen omia valmiuksia tehdä poikkihallinnollista yhteistyötä kunnan eri hallinnonalojen välillä. 16
5.2.6. Nuorisokysely Sairaanhoitopiirin kehittämisosioiden yhteistyössä Satakunnan nuorille toteuttaman nuorisokyselyn (N=245) tulosten perusteella useimmat alueen nuoret kokivat rajoittuneiksi omat mahdollisuutensa vaikuttaa nuorille suunnattujen palveluiden kehittämiseen. Useimmat nuoret kuitenkin kokivat saaneensa toimivaa palvelua asuinkuntansa alueella. Nuorten palveluiden yleisimmiksi kehittämiskohteiksi nimettiin toimiva kouluterveydenhuolto sekä nuorisotilat, joiden toivottiin olevan avoinna useammin kuin kerran viikossa. Nuoret toivoivat myös lisää toimipaikkoja liikunnallisiin aktiviteetteihin, mopoilijoille ja mopoautoilijoille tarkoitettuja laillisia harrastuspaikkoja sekä rentoja, aktiivisia harrastusryhmiä ja informaatiota nuorille tarjolla olevista palveluista. Esille nousi myös toive ehkäisyneuvolan puhelinaikojen muuttamista oppituntien jälkeiseen ajankohtaan. Kysyttäessä mihin tahoon nuoret ovat ensimmäisenä yhteydessä tarvitessaan apua, useimmat nuoret nimesivät ensimmäiseksi yhteydenottopaikakseen oman perheen tai vanhemmat (n=78). Osa nuorista koki koulun henkilökunnan kaikkein keskeisimmäksi apua tarjoavaksi tahoksi (n=25). Nuoret eivät osaa ajatella hyvinvointipalveluja niin laajana kokonaisuutena kuin on tarkoitettu. Vain terveydenhuolto mielletään hyvinvointipalveluksi, Koivisto ja Lehtonen totesivat opinnäytetyössään. Nuoret kaipasivat parempaa viestintää käytettävissä olevista palveluista, esimerkiksi julisteiden muodossa koulun seinille. Nuorille tehdyissä haastatteluissa ehdotettiin, että terveystiedon tunneilla voitaisiin käydä tarkemmin läpi, millaisiin ongelmiin apua on saatavissa kunnan ja alueen palveluista. Suuri osa nuorista kuitenkin ilmoitti, että he pystyvät puhumaan kotonaan asioistaan sekä saavat vanhemmiltaan tukea tarvittaessa, Mira Koivisto ja Niina Lehtonen tiivistävät opinnäytetyössään. 5.3. Tulosten arvioinnin yhteenveto Verkostomaisen yhteistyön kehittämisosion valmisteluprosessissa lähdettiin oletuksesta, että verkostomaisen yhteistyön kehittäminen ja asiakkaan osallistaminen sekä auttavat luomaan asiakasja tarvelähtöisiä sosiaali- ja terveyspalveluita että vähentävät erikoissairaanhoidon tarvetta. Tehokas ennaltaehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen aikaansaavat lapsille, nuorille ja perheille suunnattujen päällekkäisten palveluiden purkamisen. Arvioidun muutoksen oletettiin lisäävän myös kustannustehokkuutta. Perustasolla otettiin käyttöön useita jo aiemmin luotuja palvelumalleja, kuten Selviytymispeli -illat sekä Kasvamme yhdessä -illat hankesuunnitelman mukaisesti. Kuntien lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivien kanssa yhteistyössä kehitettiin myös uusia palvelumalleja, kuten Eskarikahvila- ja Vanhempainkahvila -toimintaa. Saavutetulla kehittämistyöllä pyrittiin vahvistamaan ennalta ehkäiseviä, varhaisen tuen ja vaikuttamisen palveluita tavoitteiden mukaisesti. Palveluiden kehittämisen perustana toimi paitsi asiakastarpeiden kartoituksesta saatu tietopohja myös laajempi asiakasnäkökulma palveluiden kehittämisessä. Asiakkaan osallisuuden vahvistamisen tavoite on kuitenkin laaja-alainen, ja itsessään liian abstrakti todennettavaksi kahden hankevuoden aikana. Hankkeen aikana tehdyn nuorisokyselyn (N=244) perusteella alueen nuoret kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa heille tarjottaviin palveluihin joko olemattomiksi tai vain vähäisiksi. Asiakkaan ääni kehittämisosion tukiryhmässä jäi toteutumatta. Arviointikyselyn perusteella kehittämisosion tukiryhmä arvioi kehittämisosion kolmen seuraavan tavoitteen saavutetun varmasti. Useissa alueen pienimmissä kunnissa lisättiin verkostomaista työskentelyä. Kehittämisosio järjesteli verkostotyön koulutusta laajapohjaisesti Satakunnan alueella. Kehittämisosio onnistui myös kehittämään useita asiakasta osallistavia työtapoja. Tavoitteet, joiden koettiin todennäköisimmin jäävän toteutumatta, koskivat verkostomaisen työotteen vakiintumista kunnissa sekä uusien toimintamallien jalkautumista Satakunnan isompiin kuntiin. Suurimmaksi haasteeksi kehittämisosion tavoitteiden saavuttamisen kannalta nimettiin hankkeen haastava kohderyhmä sekä toimintamallien juurruttamisen edellyttämien resurssien puute kunnissa. Tukiryhmä koki hankkeen onnistumisen liittyvän niiden ennaltaehkäisevien, matalan kynnyksen palve- 17
luiden kehittämiseen, jotka eivät edellytä kunnilta lisäresursseja. Ansioksi nähtiin huomion kiinnittäminen verkostomaisen työotteen tarpeeseen sekä verkostotyön valmiuksia antavan koulutuksen tarjoaminen erikois- ja perustason ammattihenkilöille. Vastaajat olivat yleisesti ottaen sitä mieltä, että kehittämisosio onnistui vahvistamaan ammattihenkilöiden osaamista varhaisessa puuttumisessa ja ennaltaehkäisevässä työssä. Kehittämisosiossa kehitetyt ja käyttöönotetut toimintamallit ovat luonteeltaan helposti muunneltavissa ja siirrettävissä uusien toimijoiden käyttöön. Toimintamallikuvaukset on mallinnettu ja ne ovat nähtävissä hankkeen kotisivuilta sekä Innokylä -portaalista. Osa kehitetyistä palvelumalleista on haastanut ja aikaansaanut muutoksia vallitsevassa palvelujärjestelmässä. Hallintorajat ylittävien uusien palvelumallien vakiintuminen osaksi kuntapalveluita on kuitenkin luonteeltaan hidasta ja muutoksille altista sekä vaatii pitkäjänteistä kehittämistyötä. Ajantasaisen seurantatietopohjan kerääminen vuosien 2014-2016 aikana toteutetun hankkeen laajemmista vaikutuksista on paitsi haastavaa osin myös ennenaikaista, koska pitkän aikavälin muutokset eivät ole vielä hankkeen aikana nähtävissä. Erikoissairaanhoidon lähetteiden seurantatilastojen perusteella on todettavissa, että lastenpsykiatrian lähetteiden lukumäärä tarkasteluvuodesta 2011 alkuvuoteen 2016 ei ole ollut laskusuunnassa suuremmassa osassa Satakunnan kuntia, joskin eräissä kunnissa myönteistä kehitystä on ollut. Nuorisopsykiatrian lähetteiden määrässä ei myöskään ole tapahtunut laskua Satakunnan alueella yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kouluterveyskyselyn tuloksia vuodelta 2015 ei ole julkaistu useimpien Satakunnan kuntien osalta alustan teknisten ongelmien vuoksi, joten tältä osin ajantasaista seurantatietoa nuorten hyvinvoinnista ei ole ollut hankkeen loppuvaiheessa käytettävissä. Kehittämistyössä aikaansaatujen vaikutusten arviointi kustannustehokkuuden kannalta on mahdollista suorittaa hanketta koskevan loppuarvioinnin yhteydessä vuosi hankkeen päättymisen jälkeen syksyllä 2017, jolloin voitaisiin hyödyntää erikoissairaanhoidon tarvetietojen ohella myös kouluterveyskyselyiden tuoreimpia tuloksia. 6. VIESTINTÄ JA KOULUTUKSET Hankkeelle 29.9.2014 luodun viestintäsuunnitelman mukaisesti kehittämisosion ulkoisen viestinnän keinoja ovat olleet mm. hankkeen kotisivut, sähköiset uutiskirjeet, mediatiedotteet sekä esitteet ja julkaisut. Kotisivut ovat tärkeimpänä tiedottamiskanavana välittäneet ajantasaista tietoa kehittämistyöstä. Sivusto on toiminut informaatiokanavana hankkeen aikana järjestetyille koulutuksille ja seminaareille. Sieltä löytyvät myös useimmat kehittämisosiosta laaditut lehtijutut. Kotisivuille on koottuna myös hankkeessa tuotettu ja hyödynnetty materiaali sekä kuvaukset kehitetyistä toimintamalleista ja työkäytännöistä vapaasti jaettavaksi kaikkien perus- ja erikoistason toimijoiden käyttöön. Toimintamallikuvaukset ovat löydettävissä myös Innokylästä (www.innokyla.fi). Viestintäsuunnitelman mukaisesti kehittämisosio on hyödyntänyt myös somea kehittämistyön viestinnän edistämisessä. Kohderyhmäviestinnässä lapset, nuoret ja perheet ovat saaneet tietoa hankkeesta kehittämistyössä tuotettujen esitteiden, yhteistyössä kuntatoimijoiden kanssa toteutetun kohdennetun viestinnän sekä lehtijuttujen ja hankkeen kotisivujen perusteella. Kehittämisosiossa toteutettiin perus- ja erikoistason toimijoille suunnattua koulutustoimintaa, joka keskittyi perheen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen tähtääviin menetelmiin. Kehittämisosion järjestämistä koulutuksista pyydettiin systemaattisesti palautetta, jota hyödynnettiin hankkeen koulutustoiminnan suunnittelussa. Verkostotyön koulutuskokonaisuutta koskeva arviointi on luettavissa edempänä luvussa 5.1.2. Asiakaslähtöisen verkostotyön malli. 18
6.1. (ART) Aggression Replacement Training -ryhmätoiminnan koulutukset ART on menetelmä, joka on kehitetty 1980-luvulla USA:ssa. Sitä on käytetty ja sen vaikuttavuutta on tutkittu USA:n lisäksi Euroopassa meitä lähinnä Ruotsissa. Menetelmä tähtää toiminnallisten harjoitusten kautta sosiaalisen, hyväksytyn käyttäytymisen vahvistumiseen. Tavoite on, että nuori kehittyy moraalisessa ajattelussa, oppii parempaa itsehillintää ja uusia sosiaalisia taitoja tullakseen toimeen jokapäiväisessä elämässä. ART -koulutuksiin osallistui työntekijöitä Eurasta, Eurajoelta, Honkajoelta, Kankaanpäästä, Kokemäeltä, Luvialta, Porista, Raumalta sekä KSTHKY:stä. ART -menetelmäkoulutus tarjosi ammattihenkilöille valmiudet hyödyntää työssään ryhmämenetelmää, jonka avulla pyritään opettamaan rakentavan vuorovaikutuksen keinoja epäsosiaalisesti käyttäytyville nuorille ja nuorille aikuisille. Menetelmäkoulutuksen saaneille ammattihenkilöille lähetettiin kysely, jonka avulla kerättiin tietoa menetelmän käyttöönoton tilasta osallistuneiden kunnissa: Eurassa, Honkajoella, Kankaanpäässä, Porissa ja Satakunnan sairaanhoitopiirissä. Yli puolet kyselyyn vastanneista oli perustanut ART -ryhmän koulutuksen jälkeen. Jokaisella vastaajalla oli suunnitelma ryhmän perustamiseksi kunnassa lähitulevaisuudessa, eikä kukaan vastaajista ollut kokenut ongelmia ryhmien perustamisessa omassa kunnassa. Kaikki koulutetut kokivat, että oma esimies oli sitoutunut ryhmämenetelmän käyttöönottoon tai menetelmän käytön jatkamiseen työyksikössä. Esimies osoitti sitoutumisensa ryhmän perustamiseen mm. sisällyttämällä ryhmien organisointiin käytettävän ajan osaksi alaisensa työtehtäviä, tukemalla ryhmätoimintaa käytännössä ja osoittamalla pitävänsä ryhmätoimintaa erittäin tärkeänä. Suurin osa koulutetuista oli perustamassa ryhmää yläkouluikäisille nuorille. Yhdessä kunnassa ryhmä oli käynnistymässä alakouluikäisille, ja yhdessä kunnassa sekä ylä- että alakouluikäisille. ART -ryhmään osallistuneet tavoitettiin kouluista, joissa useammat koulutukseen osallistujat myös työskentelivät. Nuoria tavoitettiin myös nuorisopsykiatrian asiakkuuksista. 6.2. FamilyTIES (Training in Essential Skills) koulutus FamilyTIES on ohjelma aggressiivisesti käyttäytyvien nuorten perheille ja lähipiirille. Sen avulla vanhemmat ja nuoret saavat tilaisuuden harjoitella yhdessä vaihtoehtoisia tapoja toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Yhteinen työskentely rakentaa luottamusta perheen jäsenten välille ja luo uskoa perheen voimavaroihin. Perheet oppivat ratkaisemaan ristiriitoja rakentavalla tavalla vanhempien toimiessa omien lastensa valmentajina. Menetelmäkoulutus tarjosi ammattihenkilöille valmiudet käyttää perheille suunnattua ryhmämuotoista menetelmää, jonka tarkoituksena on edistää ART -ryhmissä opittujen taitojen siirtymistä nuorten ja perheiden arkeen. Tutkimusten mukaan aggressionhallinta -menetelmän tulokset paranevat, kun nuoren perhe otetaan mukaan ryhmäinterventioon. Koulutukseen osallistui perus- ja erikoistason ammattihenkilöitä Eurajoelta, Kokemäeltä, Nakkilasta, Porista, Ulvilasta sekä SATSHP:stä. FamilyTIES -menetelmäkoulutuksen saaneille toimijoille teetettiin kysely, jonka avulla kartoitettiin menetelmän käyttöön oton tilaa ja käyttöönoton tukea viidessä kunnassa, joissa koulutetut työskentelivät. Neljäsosa kyselyyn vastanneista oli perustanut FamilyTIES -perheryhmän koulutuksen päättymisen jälkeen. Kuitenkin 90 %:lla vastaajista oli suunnitelma perheryhmän perustamiseksi lähitulevaisuudessa. Kohderyhmän tavoittamisessa oli hyödynnetty koulun ja vanhempien välisessä viestinnässä käytettyä Wilma -tietojärjestelmää. Sähköisen järjestelmän kautta arveltiin ilmaantuvan perheitä, jotka eivät ole välttämättä muutoin tuen piirissä. Perheille viestimisessä hyödynnettiin myös henkilökunnan perhetuntemusta henkilökohtaisine kontakteineen. Osa henkilökunnasta oli järjestänyt ART -ryhmäläisten vanhemmille illan, jossa oli kerrottu myös FamilyTIES - ryhmätoiminnan mahdollisuuksista. Osassa kuntia eri koulujen rehtoreita oli informoitu ryhmätoiminnan alkamisesta kunnassa. Osa oli hyödyntänyt koulujen kotisivuja toiminnan viestinnässä. 90%:ssa vastaajista oma esimies oli sitoutunut menetelmän käyttöönottoon tai sen käytön jatkumiseen työyksikössä. Esimies oli huomioinut ryhmätoiminnan edellyttämät resurssit alaisen työajankäytössä. Työskentelytilat oli järjestetty ryhmätoiminnan käynnistämistä varten. Osa koulutetuista 19
koki ryhmätoimintaan suunniteltujen ilta-aikojen olevan haastava toteuttaa käytännössä muun työn ohessa. Osa koulutetuista ei ollut esitellyt ryhmätoimintaa toistaiseksi esimiehelleen. Suuri osa vastaajista koki ryhmätoiminnan aloittamisen haasteena resurssit, kielitaidon ja perheen motivoimisen mukaan ryhmätoimintaan. Osa koulutetuista työskenteli pienellä paikkakunnalla, jossa perheiden keskinäisen tuntemuksen nähtiin vaikuttavan osittain kielteisesti motivoitumiseen ryhmätoimintaan. Koulutetut kokivat koko perheelle suunnattavan ryhmäintervention hyödyllisenä erityisesti perhelähtöisen, holistisen lähtökohdan positiivisen vuorovaikutuksen vahvistamisessa ja itsesäätelytaitojen harjaannuttamisessa. Kunnissa, joissa ryhmätoimintaa oli järjestetty koulutuksen päättymisen jälkeen, ohjaajat olivat saaneet perheiltä hyvää palautetta. Perheet olivat kokeneet ryhmän tarjonneen oikeanlaista apua ja vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja perheen arjen tueksi. 6.3 Ihmeelliset vuodet vanhemmuusryhmän ohjaajakoulutus Pois syrjästä -hanke järjesti Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmän ohjaajan koulutuksen marraskuussa 2015. Kyseinen koulutus valikoitui osaksi Satakunnan sairaanhoitopiirin hallinnoiman hankkeen koulutussuunnitelmaa. Menetelmä on maailmanlaajuisesti käytössä oleva, tutkittu ja näyttöön perustuva, jolla pyritään varhain puuttumaan lasten mielenterveysriskeihin. Satakunnan alueelta koulutukseen osallistujat olivat Porista, Raumalta, Säkylästä, Eurasta sekä Pohjois- Satakunnan peruspalvelukuntayhtymästä. Satakunnan sairaanhoitopiirin ulkopuolelta osallistujia oli myös Salosta. Koulutetut ovat joissakin kunnissa jo vetäneet Ihmeelliset vuodet -ryhmiä ja suunnitelmat uusien ryhmien aloitukseen ovat olemassa. Verkostomaisen yhteistyön kehittämisosio on ollut tukemassa menetelmän käyttöön ottoa kunnissa yhteistyössä Satakunnan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkärin kanssa. Ihmeelliset vuodet -koulutuksesta on laajemmin Pois syrjästä - hankkeen loppuraportissa. 6.4. ADHD ja Asperger lasten ja nuorten arjessa koulutus ADHD ja Asperger lasten ja nuorten arjessa -koulutus järjestettiin osana hankkeen koulutustarjontaa kaikille haastavasti käyttäytyvien lasten ja nuorten kanssa työskenteleville toimijoille. Koulutuksen tavoitteena oli lisätä neuropsykiatrista tietoutta varhaiskasvatuksessa sekä ala- ja yläkouluissa ja toisella asteella työskenteleville. Koulutukseen osallistuttiin laajalti Satakunnan alueen järjestöistä, erikoissairaanhoidosta, kuntien varhaiskasvatuksesta, koulutoimesta, elinkeinotoimesta, terveystoimesta, nuorisotoimesta, nuorten asumisyksiköstä, perusturvasta, perhepalveluista ja lastensuojelusta, toisen asteen oppilaitoksista sekä Kankaanpään aikuiskoulutussäätiöstä. 7. POHDINTA JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET Verkostomaisen yhteistyön kehittämisosion hankealue oli laaja käsittäen kaikki Satakunnan kunnat. Myös hankkeen tavoitteet olivat luonteeltaan laaja-alaisia, mikä haastoi toimenpiteiden suuntaamista selkeiksi ja käytännönläheisiksi lyhyessä hankeajassa. Projektisuunnittelijat aloittivat työskentelyn vaiheittain siten, että kesäkuusta 2014 alkaen olivat molemmat osion työntekijät täysiaikaisesti toimessaan. Kolmas projektisuunnittelija aloitti kehittämisosiossa 8/2015. Projektipäälliköt vaihtuivat kahdesti ja se osaltaan hidasti kehittämisosion työskentelyn johdonmukaista etenemistä. Myös kolmas projektisuunnittelija vaihtui vielä maaliskuussa 2016. Alkukartoituksena tehtyjen kuntakierrosten jälkeen jäi yleistuntumaksi, että kunnissa koetaan yhteistyön sujuvan monessa kohdassa. Kehittämisosion päätavoite siltä osin ei heti alkuvaiheessa lähtenyt etenemään. Työntekijöille suunnatussa alkukartoitus-kyselyssä yleisimmiksi ongelmiksi nostettiin poikkihallinnollisen yhteistyön jäsentymättömyys ja vähäisyys sekä yhteistyökäytäntöjen kehittäminen ja riittävän tiedonkulun turvaaminen. Elokuussa 2014 uudistuneen oppilas- ja opiskelijahuoltolain myötä kunnissa alettiin miettiä mm. vanhempien osallistamisen lisäämisen keinoja. 20
Näin ollen verkostomaisen yhteistyön toisen päätavoitteen, lasten, nuorten ja perheiden osallistamisen, kehittämistyötä lähdettiin viemään eteenpäin. Kuntatoimijoilla ilmeni avoimuutta omien käytäntöjen, kuten perinteisten vanhempainiltojen, uudistamiseksi. Kehittämisosio vei kuntiin jo käyttöön otettuja malleja, kuten Selviytymispelit sekä Kasvamme yhdessä -illat oppilaille ja heidän vanhemmilleen perusopetuksessa. Toimintamallit saivat hyvän vastaanoton, vanhemmat osallistuivat suurin prosenttiluvuin iltoihin ja palaute illoista oli positiivista. Myös toimijat kokivat tämänkaltaiset vanhempainiltamallit tervetulleiksi vaihtoehdoiksi entisten tilalle. Näiden toimintamallien juurtumiseen hankkeen päättymisen jälkeen liittyy kuitenkin haasteita. Iltojen toteuttaminen vaatii henkilöresursseja myös koulun ulkopuolelta ja koska kuntien taloudellisen tilanteen tiedetään olevan tiukka monilta osin, resurssien kohdentamista mietitään tarkoin. Iltojen organisointi edellyttää myös innostusta ja sitoutumista sekä toimijoilta että esimiehiltä. Toimintamallien hyötynä on vanhempien ja oppilaiden osallistamisen lisäksi myös eri toimijoiden mahdollisuus tutustua toisiinsa ja kunnan toimijoiden yhteistyön tehostuminen. Mallien myötä hankkeen aikana hyödynnettiin myös kolmatta sektoria, joka valitettavan usein jää yhteistyössä huomioimatta. Hankkeessa kolmannen sektorin kanssa tehtävää yhteistyötä on kuitenkin rajattu muun muassa siten, että hankkeen järjestämiin menetelmäkoulutuksiin järjestöillä ym. on ollut mahdollista osallistua vain omakustanteisesti. Järjestöjen ja julkisen toimijan yhteistyön rakenteissa ilmenee kehittämiskohteita, joiden ratkaiseminen edellyttää valtakunnallisia uudistuksia. Kehittämisosiossa onnistuttiin luomaan ja levittämään useita asiakkaita osallistavia toimintamalleja lasten ja perheiden parissa työskentelevien ammattihenkilöiden tueksi. Mielenkiintoinen ilmiö hankeaikana oli erilaisten kahvilamallien saama suosio. Hankkeessa kehitettiin yhteistyössä kuntien ammattilaisten kanssa esikouluissa Eskarikahvilat ja yläkouluissa Vanhempainkahvilat. Myös Vauvakahvila -toiminnan alkuvaiheen suunnittelussa yhdessä kunnassa hanke oli mukana. Eskarikahvila -toimintaa on kokeiltu useassa kunnassa vuoden ajan ja kokemukset ovat positiiviset. Toimintamallia jatketaan yhtä lukuun ottamatta kaikissa kunnissa tai kaupungeissa ja lisäksi uusia kuntia ja esikouluja aloittaa nyt syksyllä 2016. Toimintamallien helppous, kehittämishaluinen yhteisö, jossa tarkastellaan aktiivisesti omaa toimintaa ja esimiesten sitoutuminen ovat seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, miten totuttuja työtapoja voidaan uudistaa. Hankkeen aikana myös nähtiin, että alakouluikäisten ja sitä nuorempien lasten vanhemmat ovat hyvin aktiivisia osallistumaan lasten arkeen päiväkodissa ja koulussa. Yläkoulussa koulun vastuu vanhempien osallistumiseen on suuri, hyvin tehty markkinointi pitää osallistumisprosentin korkeana. Kunnissa onkin nähty vanhempia osallistuvien toimintamallien ja kunnan sisäisen yhteistyön lisääntymisen myötä mahdollisuus toimintakulttuurin muutokseen vanhempien ja oppilaiden osallistumisen osalta. Jos vanhemmat tottuvat jo varhaiskasvatuksessa, esimerkiksi Eskarikahvila -mallin mukaiseen, keskustelevaan yhteistyöhön ja tämä vielä jatkuu alakoulussakin, voidaan yläkoulussa ja jatko-opinnoissa odottaa vanhempien osallistuvan aikaisempaa enemmän vanhemmille järjestettyihin tilaisuuksiin. Hankeaikana kehitetty Elämänhallinta -ryhmä toteutui onnistuneena toimintamallina syrjäytymisuhan alla oleville nuorille. Kohderyhmän tavoittamisessa kohdattiin haasteita, jotka voitettiin ammattilaisten tiiviillä yhteistyöllä ja sitoutumisella. Elämänhallinta -ryhmässä käsiteltiin nuorten merkitykselliseksi kokemiaan ajankohtaisia asioita, mikä lisäsi heidän motivaatiotaan ryhmään osallistumiselle. Alle 25-vuotiaiden työttömien, syrjäytymisuhan alla olevien nuorten määrä on kaikissa Satakunnan kunnissa kasvanut vuosina 2013-2015 tasaisesti yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tilastojen mukaan Satakunnan kunnissa on laskutavasta riippuen 2874 4790 nuorta, jotka ovat palveluiden ulkopuolella ja joiden auttamiseksi toimintamalli on hankkeen aikana otettu käyttöön. Kunnissa tehdään tällä hetkellä huomattavissa määrin korjaavaa työtä mm. tämän ryhmätoiminnan muodossa. Elämänhallinta-ryhmän nuorten palautteissa nousi esiin, että syrjäytymisuhan alla elävät nuoret tulisi saada huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa jo 9. -luokan jälkeen vertaistukiryhmään, jonka tarjoaman vertaistuen ja ammattilaisen avun pyrkimyksenä on ehkäistä näiden syrjäytymiskehitystä. Vuosien 2011 ja 2013 kouluterveyskyselyn tuloksia verratessa nuorten hyvinvoinnissa on nähtävissä eräitä positiivisia ja useita negatiivisia kehityskulkuja. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0-17-vuotiaiden nuorten määrä on lisääntynyt hanke-alueella. 8.- ja 9. - luokkalaisten nuorten oireiluun ei ole pystytty puuttumaan. Myös lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä olevien 0-17 -vuotiaiden lasten määrä on lisääntynyt selvästi. Positiivisena havain- 21
tona voidaan todeta, että tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa olevien nuorten määrä on pienentynyt hyvin selvästi ko. tarkastelujaksolla. Samalla myös vanhemmuuden puute on vuosien 2011 ja 2013 kouluterveyskyselyiden vertailun valossa vähentynyt. Verkostomaisen yhteistyön kehittäminen lähti liikkeelle lukuisten kuntatoimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen myötä. Kehittämistyön varrella perus- ja erikoistason toimijat ovat nostaneet esiin palvelujärjestelmän toimintaan liittyviä ongelmakohtia. Yhteistyön koettiin useassa kunnassa sujuvan oman organisaation sisällä, mutta työskentelyn eri hallintokuntien välillä toivottiin kehittyvän. Kuntatoimijoille suunnatussa alkukartoituksessa nousi esiin tarve koota lapsille ja perheille suunnattuja palveluita saman katon alle. Toiveena oli myös erikoissairaanhoidon ja perustason yhteistyön lisääntyminen. Sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrialta toivottiin matalan kynnyksen konsultaatiopalveluja perustason työn tueksi tilanteessa, jossa lapsi ei ole lastenpsykiatrian asiakkaana. Nuorisopsykiatrialta toivottiin joissakin kunnissa enemmän kutsuja verkostopalavereihin, erityisesti sosiaalitoimen taholta sekä tiedon kulun tehostamista siinä vaiheessa, kun oppilas on palautumassa takaisin kouluun. Kehittämisosiossa lähdettiin suunnittelemaan näiden toiveiden pohjalta verkostomaisen yhteistyön koulutusta, jonka toteutumisen jälkeen järjestettiin vielä jatkokoulutus, jossa tuotoksena syntyi Asiakaslähtöinen verkostotyön malli. Koulutuksessa käsiteltiin myös esiin nousseita sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön vaitiolovelvollisuuteen sekä keskinäiseen tiedonsaantiin liittyviä tekijöitä. Koulutuksiin osallistujat olivat monista eri hallintokunnista Satakunnan alueelta sekä sairaanhoitopiirin lasten- ja nuorisopsykiatrialta. Salossa järjestettiin myös vastaavanlainen koulutus. Verkostotyön toimintatapojen kehittäminen ja koulutus vahvistivat alueen lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevien toimijoiden yhteistyöosaamista sekä keskinäistä verkostoitumista. Satakunnan hankealue kattaa runsaasti hajanaisia pieniä kuntia, joiden kanssa tehtävän yhteistyön koordinoinnilla on hanketyön onnistumisen kannalta keskeinen merkitys. Kehittämistyö sai hieman erilaisia painopisteitä eri kuntien kohdalla johtuen kuntien tarpeista ja palvelurakenteesta. Verkostomaisen yhteistyön kehittämisen osiolla oli toimenpiteitä lähes jokaisessa Satakunnan kunnassa. Kehittämistyön jatkotoimien suunnittelun kannalta on huomionarvoista kuitenkin todeta kuntien välillä alusta pitäen ilmenneet erot hanketoimintaan liittyvän yhteistyön aktiivisuudessa. Mahdollisia selityksiä eroille ovat yhteistyöalueiden paikallinen merkitys, motivaatio hanketoimintaan, kuntien taloudellinen tilanne, informaatio-ohjaukseen liittyvät haasteet sekä muut kuntakohtaiset edellytykset alueelliseen hanketyöhön. Kehittämisosiossa käyttöönotettujen ja kehitettyjen toimintamallien edelleen levittämiselle ja vakiinnuttamiselle osaksi kunnissa ja kuntayhtymissä tehtävää työtä on olemassa hyvät lähtökohdat, sillä toimintamallit ovat paitsi luonteeltaan universaaleja matalan kynnyksen toimintamalleja useimmat myös kustannusneutraaleja toimintoja. Hankeaikana vahvistui monissa puheissa kuultu tarve ja tärkeys kohdistaa ennaltaehkäisevää tukea nykyistä varhaisempaan vaiheeseen. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ollaan tähän valmiita, kunhan toiminta on suunniteltua ja riittävästi resursoitua. Verkostotyön koulutuksessa nousi esille toive siitä, että hankkeessa kehitettyjen toimintamallien benchmarkkaukseen olisi hyödyllistä luoda Satakunnan lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevien kuntatoimijoiden käyttöön digitaalinen materiaali-pankki. Verkostomaisen yhteistyön edelleen kehittämistä on perusteltua jatkaa huomioiden Satasoteprojektin tavoitteet palvelutuotannon yhteisten toimintamallien kehittämisestä sekä integroitujen palveluprosessien kuvaamisesta. Verkostotyön kehittämistä tulee jatkaa huomioiden 2016-2019 hallituskaudelle lanseeratun lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman tavoitteet tulevaisuuden palveluiden järjestämisestä lapsi ja perhelähtöisesti hallintorajat ylittäen. On suositeltavaa, että yhteistyöosaaminen otetaan strategisen kehittämisen kohteeksi huomioiden julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin muodostaman verkostomaisen rakenteen edelleen vahvistuva merkitys tulevaisuuden palvelutuotannossa sekä palveluintegraatiossa. Kehittämistyössä kohdataan uudenlaisia valintatilanteita julkisen palvelulupauksen, palvelukokonaisuuksien määrittelyn, valinnanvapauden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjän ja tuottajan eriyttämisen myötä. Kehittämistyö toteutui kuntien ja kuntayhtymien kannalta epävarmassa muutosvaiheessa. Pysyvien muutosten aikaansaaminen muutoksen alla olevien palvelurakenteiden pohjalta on haastavaa. 22
Riskinä on, että palvelusisällöissä ja toimintatavoissa tapahtuneet uudistukset jäävät käynnissä olevan Satasote-uudistuksen valmistelun jalkoihin. On tärkeä, että alueellinen kehittämistyö tukee jatkossakin sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän rakenteellista muutosta. Palvelurakenteen muutosvaiheessa riskinä kuitenkin on, että palveluiden saatavuus heikkenee nopeasti, kun voimavaroja keskitetään rakenteellisiin muutoksiin. Sote-uudistuksen myötä Satakunnan kunnille jäävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyö tarvitsee pysyviä poikkihallinnollisia yhteistyörakenteita matalan kynnyksen konsultaation ja palveluja yhteen sovittavan yhteistyön toteuttamiseksi palveluntuottajien välillä. Verkostomaisen yhteistyön kehittämisosiossa luotiin mahdollisuuksia palvelurakenteita koskeville muutoksille sekä toimijoiden välistä yhteistyötä lisääville uudistuksille. LÄHTEET Hallitusohjelman toimeenpanosuunnitelma STM:n hallinnonalalle 2016-2019 (http://stm.fi/documents/1271139/1342788/hallitusohjelman_toimeenpanosuunnitelma.pdf/6f53f3a7-08a2-4070-92f2-4d1ece9c982a) Pois syrjästä hankkeen arviointisuunnitelma (http://www.satshp.fi/tutkijoille/tutkimus-ja-kehittamistoiminta/kaynnissa-olevathankkeet/poissyrjasta/hankesuunnitelmat/hankkeen%20arviointisuunnitelma%2029.9.2014.pdf) Pois syrjästä hankkeen hankesuunnitelma (http://www.satshp.fi/tutkijoille/tutkimus-ja-kehittamistoiminta/kaynnissa-olevat- hankkeet/poissyrjasta/hankesuunnitelmat/pois%20syrj%c3%a4st%c3%a4%20- hankkeen%20hankesuunnitelma%2025.9.2013.pdf) Pois syrjästä hankkeen viestintäsuunnitelma (http://www.satshp.fi/tutkijoille/tutkimus-ja-kehittamistoiminta/kaynnissa-olevathankkeet/poissyrjasta/hankesuunnitelmat/hankkeen%20viestint%c3%a4suunnitelma%2029.9.2014.pdf) Sata-soten projektisuunnitelma (https://www.satasote.fi/wpcontent/uploads/2016/05/satasote_projektisuunnitelma_10052016_pieni.pdf) Verkostomaisen yhteistyön kehittämisosion tarkennettu toimintasuunnitelma (http://www.satshp.fi/tutkijoille/tutkimus-ja-kehittamistoiminta/kaynnissa-olevathankkeet/poissyrjasta/satshp%20verkostomainen%20yhteisty/verkostomainen%20yhteisty%c3%b6%2c%20ta rkennettu%20toimintasuunnitelma.pdf) OPINNÄYTETYÖT Osallistava vanhempainilta Metsätähden päiväkodissa teemalla "Kiusataanko meillä?" Noora Kinnunen, Sosiaalialan koulutusohjelma, SAMK 2015 Päihdeäitien äitiyden tukeminen porin perusturvassa terveydenhoitajien näkökulmasta, Ella-Mari Halmela, Terveydenhoitotyön koulutusohjelma, SAMK 2015 Yleisimmät lapsia ja heidän perheitään koskevat huolenaiheet laajassa 4-vuotistarkastuksessa terveydenhoitajan kokemana, Pauliina Luukkonen, Hoitotyön koulutusohjelma, SAMK 2015 23
Kasvamme yhdessä iltojen kehittäminen, Liisa Ahola Hoitotyön koulutusohjelma, SAMK 2016 Tutkimus nuorten hyvinvointipalveluiden saatavuudesta satakunnan alueella, Mira Koivisto & Niina Lehtonen, Hoitotyön koulutusohjelma, SAMK 2016 Pois syrjästä -hankkeen toiminnalliset Selviytymispeli vanhempainillat vanhempien kokemana, Anne Mikkola, Hoitotyön koulutusohjelma, SAMK 2016 (kesken) Eskarikahvilat vanhempien kokemana, Saara Honkiniemi, Niina Nieminen ja Elina Marjaniemi, Hoitotyön koulutusohjelma 2016 (kesken) 24
LIITTEET LIITE 1 Asiakaslähtöisen verkostotyön yhtenäiset toimintakäytännöt Satakunnassa ja Salossa LOPPURAPORTTI Mia Blomqvist, verkostopsykoterapeutti 24.5.2016 VERKOSTOTYÖN RANTAUTUMINEN SUOMEEN Verkostotyö saapui Suomeen Ruotsista 1990-luvun alkupuolella, jolloin Suomenlinnassa järjestettiin ensimmäinen Verkostofoorumi verkostomaisesta työskentelystä kiinnostuneille ruotsalaisten kouluttajien jakaessa omia kokemuksiaan. Samoihin aikoihin Stakesin tutkijat Tom Arnkill ja Esa Eriksson kehittivät verkostotyöskentelyn muotoja ja Tornionjokilaaksossa Keroputaan sairaalassa kehitettiin rajapintatyöskentelyä. Ensimmäiset verkostopsykoterapeutit valmistuivat Suomeen vuonna 1997. Koulutettujen verkostopsykoterapeuttien määrä maassamme jäi pieneksi, sillä verkostonäkökulma sisällytettiin myöhemmin useisiin perheterapiakoulutuksiin ja verkostopsykoterapiakoulutus lopetettiin. Verkostotyön koulutuksia on järjestetty ammatillisena täydennyskoulutuksina eri puolella maata ja pienessä määrin sitä on sisällytetty myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisiin koulutuksiin. KÄSITTEIDEN KAUTTA YHTEISEEN KIELEEN Kaisu Naapila (1992) on määritellyt verkostoitumisen yhteistyöhön etsiytymiseksi alueella toimivien tai saman asian parissa askartelevien henkilöiden kanssa. Nämä henkilöt voivat olla asukkaita, viranomaisia, omaisia, läheisiä, vertaisryhmiä tai asiakkaita. Luonnolliseen verkostoon luetaan läheiset ja omaiset, joiden kanssa asiakkaat elävät ja toimivat. Verkostotyössä viranomaiset ja luonnollinen verkosto kohtaavat asiakkaan auttamiseksi. Viranomaisyhteistyö on vain osa verkostotyötä. Verkostoterapia on koulutettujen terapeuttien toteuttamaa ammatillista toimintaa, jonka tavoitteena on asiakaan perheen ja verkostojen kriisien helpottaminen. Verkostot kootaan asiakkaan suostumuksella ja tunteiden käsittelyllä on tärkeä osa tapaamisissa. Verkostokeskeinen työ on työntekijän tai työryhmän toimintaperiaate ottaa asiakkaan sosiaalinen verkosto huomioon kaikissa tilanteissa (Jaakko Seikkula, 1994). Koulutuksen aikana havaittiin, että verkostoja asiakkaan auttamiseksi kutsuttiin hoitokokouksiksi, verkostopalavereiksi, verkostotapaamisiksi ja verkostokokouksiksi. Näillä tarkoitetaan suullisesti tai kirjallisesti koolle kutsuttua moniammatillista tapaamista, jonka tavoitteena on asiakkaan tilanteen selvittely yhdessä hänen sosiaalisen verkostonsa kanssa. Verkostotapaamisen vetäjällä on keskeinen rooli verkostoissa, koska hänen tehtävänään on aktivoida verkostoa auttamaan asiakasta sekä tukea verkostoa riitasointujen ratkaisemisessa. Tavoitteena on yhteinen näkemys ja päämäärä asiakkaalle tarjottavasta tuesta. 25
POIS SYRJÄSTÄ HANKKEEN VERKOSTOTYÖN KOULUTUKSEN TAVOITE Satakunnan alueen kunnista nousi hankkeen alkuvaiheessa esiin tarve jäsentää ja yhtenäistää verkostotyöskentelyn työtapoja alueellisesti. Hankkeessa haluttiin kehittää verkostomaista työotetta niin, että järjestettyjen koulutusten kautta tarjottiin sekä teoreettisia työkaluja että kehittämisalusta verkostotyöskentelyn toimintatapojen jäsentämiseksi. Koulutuksen toivottiin lisäävän lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivien työntekijöiden verkostoyhteistyötaitoja, jotka edistäisivät toimintakulttuurin muutosta. Toimintakulttuurin muutoksen kautta palvelut tulevat kunnissa tasalaatuisemmiksi, päällekkäisen työn määrä vähenee, tiedonkulku perhettä auttavien kesken tehostuu, saadaan taloudellista hyötyä eikä perheiden tarvitse hakea apua monesta eri toimipisteestä. Verkostotyön koulutus toteutettiin prosessina, jossa oli kaksi lähiopiskelupäivää, niiden välissä oman verkostotyön analysointia ja kehittämistä sekä lopuksi puolenpäivänmittainen päätöstilaisuus, jossa esiteltiin verkostotyöstä saatuja kokemuksia ja yhteenvetoa prosessista sekä verkostotyön toimintamalli. Koulutusprosessissa oli mukana eri hallintokuntien työntekijöitä Porista, Ulvilasta, Eurajoelta, Kokemäeltä, Eurasta, Pomarkusta ja Köyliöstä, Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymästä, Salosta sekä Satakunnan sairaanhoitopiiristä (lasten- ja nuorisopsykiatria, vammaispalvelut). Koulutuspäivät tarjosivat myös oivan mahdollisuuden tutustua yhteistyökumppaneihin. Vuosien 2015 2016 aikana järjestettyjen koulutuskokonaisuuksien aikana rakennettiin malli, jonka tarkoituksena oli kuvata yhtenäiset toimintatavat ammattilaisten väliseen verkostotyöskentelyyn sekä madaltaa kynnystä koota verkostoa varhaisessa vaiheessa. MITÄ VERKOSTOTYÖ ON? Halikon sairaalassa ja Salon Aikuispsykiatrian poliklinikalla vuonna 2016 henkilökunnalle toteutetun kyselyn mukaan psykiatrisessa sairaalassa ja avohoidossa hoidossa olevien potilaiden kohdalla verkostotyö koettiin ensisijaisesti olevan potilaan jokapäiväiseen elämään liittyvien ihmisten kokoamista hänen tuekseen. Tämän lisäksi verkostotyötä pidettiin yhteistyömuotona potilasta auttavien tahojen sekä omaisten ja läheisten kanssa. Hankkeen verkostotyön koulutuksissa verkostotyö koettiin pääsääntöisesti samoiksi kuin em. kyselyissä. Riippuen siitä millä toimialueella koulutuksiin osallistunut työskenteli, saattoi korostua myös tiedon saanti tai antaminen. Työntekijöillä oli kokemusta siitä, että heitä kutsuttiin antamaan tietoa esimerkiksi lapsen tai nuoren koulussa selviytymisestä mutta varsinaiseen yhteiseen hoidon tavoitteiden asetteluun ja suunnitteluun he eivät olleet osallistuneet. ASIAKAS KESKIÖÖN Verkostohankkeessa haluttiin nostaa asiakas keskiöön niin, että korostetaan asiakkaan tai asiakasperheen vaikutusmahdollisuuksia oman auttamisensa suunnittelussa. Aikaisemman kokemuksen mukaan verkostot on koottu monin paikoin hyvin viranomaislähtöisesti, jolloin verkoston kokoava taho on päättänyt keitä mukaan kutsutaan. 26
Asiakaslähtöisen verkostotyön lähtökohtana on, että asiakasta kuullaan valittaessa verkostoon koolle kutsuttavia osapuolia. Tarve verkoston koolle kutsumisesta voi tulla myös työntekijältä, jolloin asiakkaan kanssa keskustellaan aiheista, joiden ympärille verkostotapaaminen kootaan. Asiakkaan osallisuutta pystytään lisäämään, kun huolehditaan siitä, että verkoston vetäjällä on taito synnyttää dialogia. Perinteisessä auttamisessa puhe on usein monologista dialogia, jolloin hoitava taho kysyy ja asiakas vastaa. Dialogin synnyttyä verkostossa asiakas on tasavertainen keskustelija muiden osapuolten kanssa. Asiakasta koskevat päätökset valmistellaan ja päätetään avoimesti asiakkaan tarpeet ja toiveet huomioiden. Osapuolet sitoutuvat paremmin tehtyyn suunnitelmaan, kun he kokevat tulleensa kuulluiksi. Koulutukseen osallistuneiden mukaan verkostotapaamiseen on syytä varata riittävästi aikaa luottamuksellisen ilmapiirin tavoittamiseksi ja dialogin syntymiseksi. Mitä laajempi verkosto on ja mitä monialaisemmista ongelmista on kysymys, sitä enemmän tulisi varata aikaa. VERKOSTOTYÖN TOIMINTAMALLI VERKOSTON KOKOAMISEN JA VETÄMISEN OHJEITA Toimintamallin tavoitteena on helpottaa ammattilaisten välistä yhteistyötä ja ehkäistä päällekkäistä työtä. Toimintamallin ideana on madaltaa kynnystä koota verkosto asiakkaan tueksi varhaisessa vaiheessa. Toimintamalli jaettiin kolmeen osaan: 1. Tarve verkoston vetämiselle syntyy Mitä teen? 2. Verkoston kokoaminen Miten valmistaudun? 3. Verkoston vetäminen Miten ohjaan? 1. Tarve verkoston vetämiselle syntyy Mitä teen? Verkoston voi koota kuka tahansa työntekijä, jolla herää huoli ja joka haluaa laajentaa näkökulmaansa asiakkaan tilanteesta yhdessä asiakkaan kanssa. Työntekijän tehtävänä on kertoa asiakkaalle perusteet verkoston koolle kutsumiselle. Työntekijä sopii yhdessä asiakkaan kanssa verkostotapaamiseen kutsuttavat henkilöt. Työntekijä kertoo myös verkostotapaamisen työskentelytavasta ja siitä, mitä verkostotapaamisessa tapahtuu. Yhteisessä keskustelussa on hyvä myös määritellä, mistä asioista verkostotapaamisessa pitäisi puhua. Asiakkaan kanssa keskustellaan etukäteen siitä, keiden läsnäolo olisi tapaamisessa tärkeää, jotta hänen tarvitsemansa tuki mahdollistuisi. Verkostoon kannattaa kutsua sekä asiakkaan luonnollista verkostoa omaisia ja läheisiä että viranomaisia. Asiakkaan kanssa keskustellaan ajankohdasta ja paikasta, missä ja milloin verkosto kokoontuu. Kannattaa mainita, että tapaaminen voidaan pitää myös asiakkaan kotona. 27 2. Verkoston kokoaminen Miten valmistaudun? Verkostoa kokoava työntekijä kutsuu verkostotapaamiseen ensimmäisenä asiakkaan asioihin keskeisimmin liittyvän henkilön. Tämän jälkeen työntekijän tehtävänä on varata tila verkostotapaamista varten. Tilan tulee olla puitteiltaan riittävän kokoinen ja hyvin varusteltu. Tilassa on hyvä olla kello ajan seuraamiseksi sekä fläppitaulu asioiden kirjaamiseksi. Mikäli mahdollista kahvi- tai mehutarjoilu tapaamisen alussa usein rentouttaa jännittävää tilannetta. Verkoston vetäjä on tärkeää sopia etukäteen. Tässä kohtaa joudutaan miettimään kuka vetää verkoston. Koulutukseen osallistuneiden kokemuksen mukaan ulkopuoliselle verkoston vetäjälle voi olla tarvetta sil-
loin, kun osallisilla on vastakkaisia mielipiteitä käsiteltävästä asiasta tai asiakkaan asiassa paljon solmussa olevia asioita. Vetäjän ulkopuolisuus mahdollistaa paremmin sen, että verkostoon osallistujat tulevat tasapuolisesti kuulluksi ja saavat kokemuksen siitä, että ovat voineet vaikuttaa yhteisiin tavoitteisiin. Kutsut kannattaa tehdä puhelimitse sekä postittaa kirjallisesti. Kutsussa tulee ilmetä kenen asioissa kokoonnutaan, käsiteltävät asiat, paikka ja aika sekä kutsuttavat henkilöt. Kutsun allekirjoittaa verkostoa kokoava asiakkaan työntekijä yksin tai yhdessä asiakkaan kanssa. Kutsuun kannattaa laittaa pyyntö, että kutsutut vahvistavat osallistumisensa verkostotapaamiseen. Työntekijä voi kysyä, millaista tukea asiakas mahdollisesti tarvitsee häneltä. Ovatko kaikki asiat sellaisia, jotka asiakas tuo itse esille, vai toivooko asiakas työntekijän ottavan jonkin asian hänen puolestaan esille. 3. Verkoston vetäminen Miten ohjaan? Verkostotapaamista järjestettäessä on syytä sopia, kuka on vastaanottamassa ja ohjaamassa verkostoon saapuvat henkilöt oikeaan tilaan. Verkostotapaamisen kulku jakautuu kolmeen osaan: alkupuheenvuoroon, verkostokeskusteluun sekä loppupuheenvuoroon. Alkupuheenvuorossa verkoston vetäjä toivottaa verkostoon osallistuvat henkilöt tervetulleiksi, kertaa tapaamiseen varatun ajan sekä käsiteltävät aiheet kutsun mukaisesti. Vetäjä sopii verkoston osapuolten kanssa tapaamisen muistion laatimisesta ja sen jakamisesta osallistujille. Vetäjä tai muistion laatija voi todeta, että muistioon ei kirjata yksittäisten henkilöiden sanomisia vaan se koostuu tapaamisella sovituista ja päätetyistä asioista. Verkoston vetäjä pyytää osapuolia esittäytymään ja kertomaan, millainen yhteys hänelle on tapaamisessa käsiteltävään asiaan. Asian ajankohtaisuuden varmistamiseksi voidaan osallistujille esittää kysymys, mistä tänään pitäisi puhua. Esille nousseet asiat voidaan kirjata fläppitaululle kaikkien nähtäville. Verkoston vetäjän tehtävänä on jakaa puheenvuoroja verkoston osapuolille ja pyrkiä muodostamaan mahdollisimman monipuolinen näkemys asiakkaan tilanteesta. Verkoston vetäjän on hyvä tiedostaa se, että toisinaan asiakkaan tuen tarpeen selvittäminen ja tuen saaminen edellyttävät useita verkostotapaamisia. Loppupuheenvuorossa verkoston vetäjä kokoaa yhteen käytyä keskustelua, tehdään yhteenveto sovituista asioista, jatkosuunnitelmasta ja seurannasta. Myöhemmän verkoston kokoonpanoa voidaan loppupuheenvuoron aikana tarkentaa. Lopuksi kiitetään osallistujia. TULEVAISUUDEN HAASTEET Verkostotyön koulutukseen ja mallin kehittämiseen osallistuneet työntekijät pohtivat pienryhmissä sisäisiä ja ulkoisia uhkia ja mahdollisuuksia, jotka koskevat verkostotyön toimintamallin käyttöönottoa. Sisäisinä henkilöstä itsestään johtuvina uhkina nähtiin mm. tuttuun ja turvalliseen työskentelyyn jämähtäminen sekä rohkeuden puute työyhteisön toimintatapojen muuttamiseksi. Henkilöstön vaihtuvuus nähtiin sekä sisäisenä että ulkoisena uhkana, samoin kiire ja pakonomainen tarve saada päätöksiä aikaan. Asiakaslähtöisen verkostotyöskentelyn käytössä nähtiin paljon työntekijästä nousevia mahdollisuuksia. Näitä ovat mm. ammattitaidon karttuminen, sosiaalisten taitojen lisääntyminen, yhteistyökumppaneihin tutustuminen, uuden oppiminen ja osaamisen jakaminen. Tämä tietotaito mahdollistaa tavoitteellisen työskentelyn, asiakkaan ja yhteistyökumppaneiden luottamuksen saavuttamisen sekä joustavuuden ja ymmärryksen lisääntymisen verkostotyössä. 28
Ulkoisina, työntekijästä itsestään riippumattomana uhkana pidettiin riittämätöntä aikaa valmistautua verkostotapaamiseen kuin myös sitä, että verkostossa jotain hoitavaa tahoa edustaa henkilö, jolla ei ole päätäntävaltaa toimialueensa palvelujen tarjontaan. Asiakaslähtöisen verkostotyön uhaksi nähtiin myös se, ettei verkostoon varattua aikaa oltu joko lainkaan määritelty tai varattu aika oli liian lyhyt. Seikat, joihin katsottiin olevan hankala vaikuttaa verkostotyöskentelyn ulkoisina uhkina, liittyivät asian vierestä puhumiseen, epärealististen tavoitteiden asettamiseen ja kykenemättömyyteen tehdä päätöksiä. Muutosvastarinta on pienempää, kun esimiesten tuki työtavalle on työryhmien jäsenten tiedossa. Mallin käyttöönotto edellyttää aikaa esimiesten tukea verkostomaiselle työtavalle. Uudenlaisen työskentelytavan käyttöönotto vaatii myös markkinointia työyhteisöissä. Siinä missä henkilöstön ja työparin vaihtuvuus nähtiin uhaksi, se koettiin myös mahdollisuudeksi ottaa uuden työntekijän kanssa uudet toimintatavat käyttöön. Ulkoisiksi mahdollisuuksiksi koettiin myös verkostotyöskentelyn tuloksena syntyvä päällekkäisen työn väheneminen. Moniammatillisessa verkostossa työskenneltäessä konsultaatiomahdollisuudet lisääntyvät hallinnonalojen kesken. Verkostotyöskentelyssä lähtökohtana on asiakasta kunnioittava asenne. Asiakaslähtöisen verkostotyöskentelyn juurruttamiseksi koulutuksen aikana keskusteltiin erilaisista tavoista pitää asiaa esillä koulutuskokonaisuuden päättymisen jälkeen. Kaikki osalliset olivat kiinnostuneita edelleen kehittämään toimintatapojaan ja tutustumaan yhteistyökumppaniensa toimintatapoihin. Koulutukseen osallistujat nostivat koulutuksen aikana ideointiasteelle ajatuksen ammattilaisille tarkoitetun verkostokahvilan perustamisesta ja kahvilan kokoontumisesta 1-2 kertaa vuodessa. Tällöin kukin toimijataho kutsuisi vuorollaan yhteistyökumppaneita keskustelemaan verkostotyöskentelyn ajankohtaisista aiheista. Tapaamisessa sovittaisiin aina vastuutaho sekä ajankohta ja paikka seuraavan kahvilan kokoontumiseksi. Koulutukseen osallistuneet kokivat, että ajoittaista tarvetta ulkopuoliselle vetäjälle on olemassa. Alueellisena ongelmana kuitenkin oli se, ettei tällaisia ulkopuolisia vetäjiä ollut saatavilla. Verkostotyön koulutuksen aikana nostettiin idea alueellisen verkoston vetäjäpankin perustamisesta. Tällöin verkoston vetämisestä kiinnostuneita eri organisaatioiden työntekijöitä koulutettaisiin verkoston vetämiseen. Osa koulutukseen osallistuneista työntekijöistä on kiinnostunut toimimaan vetäjäpankissa, mutta he kaipaavat syventävää tietoa. Vetäjäpankissa toimiminen vaatisi organisaatioiden välistä yhteistyötä, jotta työntekijät voisivat vetää verkostoja oman toimipisteensä ja toimialueensa ulkopuolella. Avoimeksi jäi kysymys, kuka koordinoi verkostopankin toimintaa ja mistä ulkopuolista vetäjää voi varata. 29
LIITE 2: SATAKUNNAN SAIRAANHOITOPIIRI POIS SYRJÄSTÄ HANKE ASIAKASLÄHTÖISEN VERKOSTOTYÖN TOIMINTAMALLI Malli on kehitetty osana Pois syrjästä hankkeen verkostotyön koulutuskokonaisuutta v.2015-2016. Mallin tarkoituksena on kuvata yhtenäiset toimintakäytännöt ammattilaisten väliseen verkostotyöskentelyyn sekä madaltaa kynnystä koota verkosto varhaisessa vaiheessa. Verkostojen kokoaminen varhaisessa vaiheessa on ennaltaehkäisevää työtä. Verkoston voi koota kuka tahansa työntekijä, kun huoli herää, ja halutaan laajentaa näkökulmaa tilanteesta yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakkaalla tarkoitetaan mallissa oppilasta, potilasta, lasta, nuorta tai vanhempaa. Mallin tavoitteena on helpottaa ammattilaisten välistä yhteistyötä ja ehkäistä päällekkäistä työtä. Moniammatillisen työskentelyn tueksi on kehitetty erilaisia verkostotyön menetelmiä, kuten ennakointidialogit ja Lapset puheeksi -menetelmä. Menetelmiä yhdistää asiakaslähtöinen, monialainen yhteistyö, jossa kunnioitetaan kaikkia osapuolia. 1. TARVE VERKOSTOTAPAAMISELLE SYNTYY MITÄ TEEN? Sovi yhteistyössä asiakkaan kanssa verkostotapaamisen pitämisestä, tapaamisen tavoitteista, kutsuttavista henkilöistä sekä ajankohdasta ja paikasta. 2. VERKOSTON KOKOAMINEN MITEN VALMISTAUDUN? Varaa sovittu tila ja varustele se, esim. fläppitaulut, tuolit, kahvi, jne. Sovi, kuka vetää verkoston, esim. työryhmän jäsen tai ulkopuolinen vetäjä. Sovi verkoston vetäjän kanssa verkostoon varattava aika. Kutsu verkosto koolle aloittaen asiakkaan asioihin keskeisimmin liittyvästä työn-tekijästä. Käy verkostotapaamisen kulku läpi yhdessä asiakkaan kanssa etukäteen. Sovi, kuka vastaanottaa verkostoneuvotteluun saapuvat henkilöt ja ohjaa heidät oikeaan paikkaan. 3. VERKOSTON VETÄMINEN MITEN OHJAAN? Alkupuheenvuoro: varattu aika ja kutsun mukainen aihe, osallistujien esittely ja yhteys käsiteltävään asiaan sekä muistion laatimisesta ja jakamisesta sopiminen. Kuule asiakasta ja kaikkia osapuolia. Keskustelkaa eri näkökulmista yhteisen suunnitelman laatimiseksi. Loppupuheenvuoro: Tee yhteenveto sovitusta asioista, jatkosuunnitelmasta ja seurannasta. 30
Mistä asiakkaan asioista tänään pitäisi puhua, jotta sinulle tulee sellainen olo, että tänne kannatti tulla? KUTSUMALLI KUTSU VERKOSTOTAPAAMISEEN Toivomme teidän saapuvan verkostotapaamiseen (paikka ja aika) Verkostotapaaminen on kutsuttu koolle, jotta kaikki osallistujat voisivat yhdessä pohtia ja etsiä vaihtoehtoja (asiakkaan nimi ja asia / tapaamisen aihe) Verkostotapaamisessa kaikki osallistujat saavat saman tiedon yhtä aikaa. Tapaamiseen kutsutut henkilöt näkyvät jakelulistalta. TERVETULOA! Pyydämme vahvistusta osallistumisesta (henkilön nimi ja yhteystieto sekä päivämäärä) mennessä. (Paikkakunta ja päivämäärä) Asiakkaan nimi (Alaikäisen ollessa kyseessä huoltaja) Koollekutsujan nimi Jakelu: Asiakkaan nimi Asiakkaan omaisen / läheisen nimi Nimi, ammatti ja työyksikkö Nimi, ammatti ja työyksikkö Mallin luomiseen ovat osallistuneet seuraavien kuntien, kuntayhtymän ja SATSHP:n työntekijät: Eura: Maunula Katriina, Suutari Minna Eurajoki: Leppänen Ellimaija, Leskinen Ulla KSTHKY: Multisilta Minna Kokemäki: Kankaanpää Elina, Niinisalo Timo, Reima Pirjo Pomarkku: Ihailin Tarja Pori: Eloranta Heidi, Heinonen Jaana, Inberg Elise, Lehtinen Jaana, Mankavaara Heidi, Nurmikko Emilia, Rummukainen Eija, Viinamäki Minna Salo: Aalto Leena, Heikkilä Minna, Hulkko Jenniina, Kahila Tiina, Klén Kati, Lakima Nora, Laukkanen Kristiina 31
Pensasmäki Paula, Ranta Henri, Salokannel Lea, Siekkinen Mikko SATSHP: Ala-Sipilä Outi, Arama Irma-Riikka, Jantunen Riikka, Juhola Johanna, Jylhä Hannele, Kangas-Kalinen Tuija, Kulmala Tapani, Leino Minka, Lempainen Marianne, Leppänen Pirjo, Rinne Joanna, Ruotsalainen Pirkko, Salonen Tiina, Vepsä Krista, Vettenranta Marko Säkylä: Haanpää Seija Ulvila: Helin Päivi, Kevätsalo Arja, Pirttiniemi Leena Pois syrjästä -hanke: Ilola Tiina, Kallio Laura, Nieminen Riitta Kouluttaja: Blomqvist Mia 32
LIITE 3: KASVAMME YHDESSÄ -VANHEMPAINILTA Lähtökohta: Kasvamme yhdessä illat ovat vanhempien/huoltajien, yläkouluikäisten nuorten sekä koulun oppilashuollon henkilöstön ja muiden kunnassa nuorten kanssa toimivien yhteisiä kouluiltoja. Toiminnallisen illan aikana yläkoululaiset ja vanhemmat/huoltajat pohtivat yhdessä nuorten kasvuun, kehitykseen ja arkielämään liittyviä ajankohtaisia asioita. Kasvamme yhdessä -ilta on oppilaille kouluaikaa. Tavoite: Kasvamme yhdessä illan tavoitteena on osallistaa vanhempia mukaan koulun arkeen, tutustuttaa vanhempia toisiinsa ja luokan oppilaisiin sekä vahvistaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja tukea laajemmin vanhempien ja viranomaisen välistä kasvatuskumppanuutta. Samalla mahdollistuu vertainen keskustelu samanikäisten nuorten arjen asioista. Kasvamme yhdessä -illan aikana luokan oppilaat tutustuvat luokkakavereiden vanhempiin. Iltojen tavoitteena on tarjota myös nuorten hyvinvointiin liittyvää tietoa ja tukea oppilaille. Ideana on järjestää 1-2 yhteistä iltaa nuorille ja heidän vanhemmilleen ja antaa illan aikana tietoa ja tukea arkipäivän haasteisiin. Tavoitteena on myös kunnan eri hallintokuntien työntekijöiden yhteistyön lisääminen. Kasvamme yhdessä illan sisältö: 33 Kasvamme yhdessä ilta alkaa joko asiantuntija-alustuksella tai muulla illan teemaan sopivalla johdannolla. Illan aloituksen teema/teemat valitaan koulun arjessa esillä olleiden aiheiden perusteella. Aiheet ovat yleensä nuorten elämään ja koulunkäyntiin liittyviä asioita; esimerkiksi nuoren kasvu ja kehitys, vapaa-aika/harrastukset, kave-
risuhteet, päihteet, viihde / some, kiusaaminen, ravitsemus tai säännöt. Alustuksessa voidaan hyödyntää myös kouluterveyskyselyn tuloksia koulukohtaisesti. Aloituksen jälkeen teemojen työstämistä jatketaan ryhmissä. Ryhmiin jakaannutaan siten, että perheenjäsenet menevät keskenään eri ryhmiin. Ryhmissä nuoret ja aikuiset keskustelevat illan teemaan liittyvistä kysymyksistä ja kirjaavat vastauksensa ylös. Ideana on, että kysymyksiin saadaan perusteltuja näkökulmia toisten perheiden käytänteistä. Illan päätteeksi ryhmien vastaukset käydään läpi ja keskustelua jatketaan yhteisesti. Ryhmätyöskentelyn aikana nautitaan myös iltapalaa. Illan kesto on noin 2,5 tuntia. Illan toteutuksesta vastaavat: Kasvamme yhdessä -illan vetäjät voivat olla nuorten ja perheiden kanssa toimivia ammattihenkilöitä ja kolmannen sektorin edustajia (koulukuraattori ja psykologi, kouluterveydenhoitaja, kuntien nuoriso-, liikunta- ja vapaa-ajan työntekijä, perhetyöntekijä, seurakunnan nuorisotyöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja tai järjestöjen edustajat). Luokan opettaja on illan toteutuksessa mukana haluamallaan tavalla, mutta hänellä ei ole vetovastuuta. Opettajan rooli illan aikana on vastata iltapalatarjoilun järjestämisestä, ja hän voi seurata vapaasti keskusteluja. Opettaja voi halutessaan ottaa osaa illan päätteeksi käytävään kokoavaan keskusteluun. Kasvamme yhdessä -illan jälkeen on toivottavaa, että opettaja käyttäisi yhden oppitunnin verran aikaa illan aiheista keskusteluun oppilaiden kanssa. Kasvamme yhdessä -illan valmistelu: 1. Koulussa tehdään päätös toteuttaa yhteinen Kasvamme yhdessä vanhempain- ja nuortenilta. Samalla päätetään, mille koulun ikäryhmälle tai ryhmille ilta / illat järjestetään. Joissakin kouluissa illat on järjestetty myös kahdelle tai jopa kaikille yläkoulun ikäryhmille. 2. Nimetään vastuuhenkilö, joka kokoaa työryhmän valmistelemaan iltaa. Työryhmään kutsutaan kaikki illassa toimivat henkilöt joko oppilashuollosta, paikkakunnan nuoriso-, tai vapaa-aikatoimesta, seurakunnasta, sosiaalitoimesta, terveyskeskuksesta tai järjestöistä. Työryhmän jäsenet perehdytetään illan toteutukseen, ja heidän kesken jaetaan illan toteutukseen liittyvät vastuut. Ryhmän jäsenten huolellinen perehdyttäminen ja sitouttaminen on tärkeää onnistuneen illan takaamiseksi. Työryhmä laatii joko itse illan teeman sisältyvät kysymykset tai sopivat, että koulun oppilaat laativat ne jonkin oppitunnin aikana. Kysymyksiä laaditaan kaikkiaan 10 20. 3. Vastuuhenkilö varaa iltaan alustajan tai vaihtoehtoisesti hän voi sopia esim. koulun ilmaisutaidon ryhmän kanssa illan teemaan sopivasta näytelmästä, mikä toimii illan aiheen alustuksena. 34
4. Sovitaan illan ajankohta. Nimetty vastuuhenkilö huolehtii, että kutsu lähetetään hyvissä ajoin koteihin (malli liitteenä). Kutsun allekirjoittaa koulun rehtori. Kutsuun on hyvä laittaa tietoa illan sisällöstä, kutsun viimeinen vastauspäivä sekä tiedustelu, montako henkeä perheestä osallistuu. Kutsusta selviää, että ilta on oppilaille kouluaikaa, joten poissaolosta on sovittava opettajan kanssa erikseen normaalin käytännön mukaisesti, eikä sisarusten mukanaolo ole suotavaa. 5. Ennen Kasvamme yhdessä -iltaa työryhmä kokoontuu koululle suunnittelemaan konkreettisesti illan toteutuksen. Koululla mietitään sopivat tilat; alustukselle sekä ryhmäkeskusteluihin ja iltapalan nauttimiseen. Alustuksen ajan kaikki ovat joko juhlasalissa tai auditoriossa ja sen jälkeen oppilaat vanhempineen siirtyvät kotiluokkiinsa luokanvalvojan ja luokkatilanteen vetävän työntekijän johdolla. 6. Työryhmän on hyvä yhteisesti käydä läpi illan kulku vielä ennen aloitusta sekä kerrata luokanvalvojan ja ohjaajien tehtävät (liite?). Esimerkkejä Kasvamme yhdessä -iltojen toteutuksista: 1. Esimerkki illasta Toteutus: Koulun rehtori, toivottaa vanhemmat ja oppilaat tervetulleiksi Kasvamme yhdessä iltaan. Hän kertoo lyhyesti Kasvamme yhdessä -illan taustasta ja kyseisen illan ohjelmasta. Lisäksi hän kertoo, että toinen vastaavanlainen ilta on tulossa tiettynä ajankohtana, jolloin aiheena on päihteet. Hän kertoo tämän illan aiheen, joka on koulukiusaaminen. Kiusaamiseen liittyen 9-luokan oppilaat ovat valmistaneet kolme lyhyttä näytelmään, jotka he esittävät. Ennen esityksen alkua rehtori pyytää myös henkilökuntaa ja luokissa illan aikana työskenteleviä koulun ulkopuolisia työntekijöitä (ohjaajia) esittäytymään (n. 5-10 min.). 9-luokkalaiset esittävät näytelmänsä sekä kertovat omia näkemyksiään ja ajatuksiaan kiusaamisesta omassa avauspuheenvuorossaan. He kertovat kuulijoille, mitä kiusaaminen heidän mielestään voi olla, millaisia oppilaita saatetaan kiusata ja millainen henkilö kiusaaja voi olla. (30 40 min) Esityksen jälkeen vanhemmat ja oppilaat menevät luokkiin luokanvalvojan ja luokkatilanteen ohjaajan kanssa. Luokanvalvoja on jakanut oppilaat jo valmiiksi ryhmiin siten, että hyvät kaverit ovat eri ryhmissä. Luokassa luokanvalvoja jakaa oppilaiden vanhemmat ryhmiin (mikäli ei ole sitä jo aiemmin tehnyt) siten, että yhdessä ryhmässä on max. 4 ja min. 2 vanhempaa. Vanhemmat jaetaan eri ryhmiin kuin heidän lapsensa ja puolisonsa. Kun luokissa olevat ryhmät ovat valmiina, ryhmät hakevat iltapalan ja heille jaetaan 2 3 kysymystä illan teemaan liittyen. Kahvittelun lomassa ryhmät keskustelevat heidän ryhmänsä aiheena olevista kysymyksistä ja kirjaavat ajatukset paperille. Ryhmille korostetaan sitä, että kaikkien vastaukset ovat yhtä tärkeitä, ja kaikilla on oikeus sanoa omat mielipiteensä asiaan. Kenenkään ei ole lupa tuomita toisten mielipiteitä asiassa. Vanhempien tehtävä on kannustaa nuoria kertomaan omia ajatuksiaan. (20-25 min) 35
Mikäli keskustelua ei ryhmissä synny, ohjaaja voi mennä keskusteluttamaan ryhmää ja antaa vinkkejä käsiteltävästä kysymyksestä. Jos ryhmä saa nopeasti omat kysymyksensä käsiteltyä, heillä on mahdollisuus saada lisäkysymyksiä pohdittavaksi. Ryhmäkeskustelujen jälkeen kustakin ryhmästä joku tai kaikki oppilaat tulevat luokan eteen näyttäen dokumenttikameralla ja lukien ääneen heidän ryhmänsä kysymykset ja vastaukset. Kunkin kysymyksen jälkeen on yleinen keskusteluosuus kysymyksestä, ja toiset ryhmät voivat tällöin täydentää vastauksia omilla mielipiteillään. Näin edetään jokaisen kysymyksen kanssa. (20 min) Lopuksi vanhemmat, oppilaat ja henkilökunta täyttävät palautelomakkeet (Liite) ja jättävät ne ohjaajalle. Palautteista tehdään yhteenveto, jota hyödynnetään seuraavien iltojen suunnittelussa. Palautekooste voidaan myös laittaa koulun kotisivulle nähtäväksi. Kysymyksistä ja vastauksista tehdään myös vanhempien niin halutessa kooste, joka lähetetään kaikkien oppilaiden perheille esim. Wilman liitteenä. Illan päätteeksi perheille voidaan jakaa Kasvamme yhdessä ilta ja Nuoret esite ja nuorille 2. Esimerkki illasta Toteutus: Koulun rehtori toivottaa vanhemmat ja oppilaat tervetulleiksi Kasvamme yhdessä iltaan. Hän kertoo lyhyesti, Kasvamme yhdessä -illan taustasta ja kyseisen illan ohjelmasta. Tämän illan aiheena nuoren kasvu ja kehitys sekä arkeen liittyvät haasteet. Illan alustuksen aiheesta tulee pitämään nuorisopsykiatrian erikoislääkäri. Ennen alustuksen alkua rehtori pyytää myös henkilökuntaa ja luokissa illan aikana työskenteleviä koulun ulkopuolisia työntekijöitä (ohjaajia) esittäytymään (n. 5-10 min.). Illan alustaja kertoo nuoren kasvusta ja kehityksestä, milloin vanhempien on syytä olla huolissaan nuoresta, mikä on normaalia ja kuuluu kehitykseen. Myös nuorille voidaan antaa vinkkejä, koska heidän kannattaa huolestua omista ystävistään. Alustaja voi kertoa myös arjen haasteista, nuorten päihdekokeiluista, säännöistä, nuorten ja vanhempien vastuista jne. (30 40 min) Esityksen jälkeen vanhemmat ja oppilaat menevät luokkiin luokanvalvojan ja luokkatilanteen ohjaajan kanssa. Luokanvalvoja on jakanut oppilaat jo valmiiksi ryhmiin siten, että hyvät kaverit ovat eri ryhmissä. Luokassa luokanvalvoja jakaa oppilaiden vanhemmat ryhmiin (mikäli ei ole sitä jo aiemmin tehnyt) siten, että yhdessä ryhmässä on max. 4 ja min. 2 vanhempaa. Vanhemmat jaetaan eri ryhmiin kuin heidän lapsensa ja puolisonsa. 36 Kun luokissa olevat ryhmät ovat valmiina, ryhmät hakevat iltapalan ja heille jaetaan 2 3 kysymystä illan teemaan liittyen. Kahvittelun lomassa ryhmät keskustelevat heidän ryhmänsä aiheena olevista kysymyksistä ja laittavat ajatuksiaan paperille. Ryhmille korostetaan sitä, että kaikkien vastaukset ovat yhtä tärkeitä, ja kaikilla on oikeus sanoa omat mielipiteensä asiaan. Kenenkään ei ole lupa tuomita toisten mielipiteitä asiassa. Vanhempien tehtävä on kannustaa nuoria kertomaan omia ajatuksiaan. (20-25 min)
Mikäli keskustelua ei ryhmissä synny, ohjaaja voi mennä keskusteluttamaan ryhmää ja antaa vinkkejä käsiteltävästä kysymyksestä. Jos ryhmä saa nopeasti omat kysymyksensä käsiteltyä, heillä on mahdollisuus saada lisäkysymyksiä pohdittavaksi. Ryhmäkeskustelujen jälkeen kustakin ryhmästä joku tai kaikki oppilaat tulevat luokan eteen näyttäen dokumenttikameralla ja lukien ääneen heidän ryhmänsä kysymykset ja vastaukset. Kunkin kysymyksen jälkeen on yleinen keskusteluosuus kysymyksestä, ja toiset ryhmät voivat tällöin täydentää vastauksia omilla mielipiteillään. Näin edetään jokaisen kysymyksen kanssa. (20 min) Lopuksi vanhemmat, oppilaat ja henkilökunta täyttävät palautelomakkeet (Liite) ja jättävät ne ohjaajalle. Lisäksi perheille jaetaan esitteet Kasvamme yhdessä (Liite 3)sekä Nuoret (Liite 4) Palautteista tehdään yhteenveto, jota hyödynnetään seuraavien iltojen suunnittelussa. Palautekooste voidaan myös laittaa koulun kotisivulle nähtäväksi. Kysymyksistä ja vastauksista tehdään myös vanhempien niin halutessa kooste, joka lähetetään kaikkien oppilaiden perheille esim. Wilman liitteenä. 37
LIITE 4: KUTSU Nuorten ja vanhempien iltaan seiskaluokkalaisille ja huoltajille Tervetuloa liikuntasaliin, maanantaina klo Yhteiskoulu järjestää luokkalaisille ja heidän vanhemmilleen kaksi yhteistä nuorten- ja vanhempainiltaa nuoruusiän kehityksestä ja arjen haasteista. Ensimmäisen illan aiheena on nuoruusiän kehitys ja toinen ilta keskittyy kasvatuksellisiin asioihin ja arjen haasteisiin. Illan ohjelma: 18.00 Kokoontuminen liikuntasaliin, jossa rehtorin tervetulosanojen jälkeen kuullaan nuorisopsykiatrian lääkäri luento aiheesta: Nuoruusiän haasteet perheelle - rakkautta ja rajojako? Siirtyminen kotiluokkiin, joissa käsitellään illan aihetta Illan kesto n. 2 tuntia Illan ohjelma kuuluu opetukseen, joten oppilaat ovat velvollisia osallistumaan iltoihin. Toivomme kaikkia vanhempia mukaan yhteiseen iltaan. REHTORIN NIMI, rehtori Illat ovat osa Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelmaa (KASTE, Pois syrjästä -hanke). ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Palauta tämä osa luokanvalvojallesi viimeistään torstaina Perheestämme osallistuu oppilaan lisäksi huoltajaa. Huoltajan allekirjoitus ja nimen selvennys 38
Liite 5 Luokanvalvojat luokkaan riittävä määrä pöytäryhmiä ja tuoleja valmiiksi (tilanteen mukaan viimeisellä tunnilla oppilaiden avulla) kyniä luokkiin valmiiksi opettajanhuoneesta kahvit ja mehut ja muut värkit luokkiin ohjaa oppilaat ja huoltajat auditoriosta luokkaan luokassa toteuttajien apuna, lähinnä oppilaiden ohjastajana, jotta työrauha säilyy sekä tekniikka- (dokumenttikamera & tykki) ja materiaalivastaavana ILLAN OHJELMA ja ohjaajien tehtävät: ilta alkaa auditoriossa tervetulosanoilla, jotka lausuu rehtori esitellään kaikki paikalla olevat; ohjaajat ja luokanohjaajat illan aiheeseen liittyvä alustus / esitys siirrytään luokanvalvojan ja ohjaajien opastamina luokkiin kahvit ja mehut luokissa seurustelun merkeissä oppilaat ja vanhemmat menevät ryhmiin mahdollisimman tasakokoiset ryhmät (oppilaita enemmän kuin vanhempia) ei liian suuria ryhmiä, jotta jokainen pääsee ääneen ja uskaltaa avata suunsa (ja on pakko ) 5 6 henkeä on sopiva määrä / ryhmä saman perheen vanhemmat ja nuoret eri ryhmiin esittäytyminen toisille ryhmien alussa luokassa ensisijaisesti ohjaaja ohjeistaa ja vie työskentelyä eteenpäin ohjaajalta(kin) vaaditaan ääntä ja auktoriteettia ;) jaetaan mahdollinen jaettavissa oleva materiaali (1yksi/talous, oppilas) 39
KASVAMME YHDESSÄ ILLAN PALAUTEKYSELY VANHEMMILLE Kyselyn täyttäjä: äiti / isä / muu lasta hoitava aikuinen 1.Ympyröi mielipidettäsi parhaiten kuvaava vaihtoehto iltaa koskeviin väittämiin: 1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= ei samaa eikä eri mieltä, 4= jokseenkin samaa mieltä 5= täysin samaa mieltä 1. Kasvamme yhdessä illat tukivat hyvin kodin ja koulun välistä yhteistyötä 1 2 3 4 5 2. Sain illoista tukea omaan vanhemmuuteeni ja perheeni hyvinvointiin 1 2 3 4 5 3. Illat tukivat hyvää keskusteluyhteyttä minun ja lapseni välillä 1 2 3 4 5 4. Illat tarjosivat nuorille heidän hyvinvointiinsa liittyvää tietoa ja tukea 1 2 3 4 5 5. Illat tarjosivat tietoa koulun oppilashuollon palveluista 1 2 3 4 5 6. Illat tarjosivat tietoa kolmannen sektorin palveluista 1 2 3 4 5 7. Kasvamme yhdessä -tilaisuus on toimintamuoto, jota suosittelisin tuleville yläkoululaisten perheille 1 2 3 4 5 8. Minulla oli mahdollisuus vaikuttaa iltojen toteutukseen 1 2 3 4 5 9. Mielestäni oli hyvä, että vanhemmat ja nuoret olivat tilaisuuksissa yhdessä 1 2 3 4 5 10. Koin Kasvamme yhdessä iltojen aihevalinnan hyödyllisinä 1 2 3 4 5 11. Olemme keskustelleet iltojen aiheista aikaisemmin nuoren kanssa kotona 1 2 3 4 5 12. Aiomme keskustella nuoren kanssa kotona iltojen aiheista jatkossa 1 2 3 4 5 1. Mikä mielestäsi oli tilaisuudessa onnistunutta? 2. Mitä hyötyä tällaisista illoista on? 3. Mitä aiheita toivoisit illoissa käsiteltävän? 40
KASVAMME YHDESSÄ ILLAN PALAUTEKYSELY OPPILAILLE Kyselyn täyttäjä: äiti / isä / muu lasta hoitava aikuinen 1.Ympyröi mielipidettäsi parhaiten kuvaava vaihtoehto iltaa koskeviin väittämiin: 1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= ei samaa eikä eri mieltä, 4= jokseenkin samaa mieltä 5= täysin samaa mieltä 1. Koin Kasvamme yhdessä illan aiheen itseni kannalta hyödyllisenä 1 2 3 4 5 2. Ryhmätyöskentely vieraiden vanhempien kanssa oli antoisaa 1 2 3 4 5 3. Ilta antoi tukea ja tietoa omaa kasvua ja kehitystäni koskevista asioista 1 2 3 4 5 4. Ilta tarjosi tukea minun ja vanhempani väliseen keskusteluyhteyteen 1 2 3 4 5 5. Kasvamme yhdessä iltoja olisi hyvä järjestää myös tuleville yläkoululaisille 1 2 3 4 5 6. Ilta vahvisti koulun ja kodin välistä yhteistyötä 1 2 3 4 5 7. Illassa ja ryhmäkeskustelussa kuunneltiin myös minun ajatuksiani 1 2 3 4 5 1. Mikä mielestäsi oli tilaisuudessa onnistunutta? 2. Mitä hyötyä tällaisista illoista on? 3. Minkälaisia aiheita toivoisit illoissa käsiteltävän? 41
KASVAMME YHDESSÄ ILLAN PALAUTEKYSELY LUOKANVALVOJILLE JA TOIMIJOILLE 1.Ympyröi mielipidettäsi parhaiten kuvaava vaihtoehto iltaa koskeviin väittämiin: 1= täysin eri mieltä, 2= jokseenkin eri mieltä, 3= ei samaa eikä eri mieltä, 4= jokseenkin samaa mieltä 5= täysin samaa mieltä 1.Kasvamme yhdessä illat tukivat hyvin kodin ja koulun välistä yhteistyötä 2.Kasvamme yhdessä illat vahvistivat eri hallinnonalojen ja toimijoiden välistä yhteistyötä 3.Illat tarjosivat kasvatuksellista tukea ja nuorten kehitykseen liittyvää tietoutta vanhemmille 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 1 2 3 4 5 4.Illat tarjosivat oppilaille nuorten hyvinvointiin liittyvää tietoa ja tukea 1 2 3 4 5 5.Illat tarjosivat perheille tietoa koulun oppilashuollon palveluista 1 2 3 4 5 6.Illat tarjosivat perheille tietoa kolmannen sektorin toiminnasta 1 2 3 4 5 1. Mikä mielestäsi oli tilaisuudessa onnistunutta? 2. Miten luokanvalvojana/toimijana koit erilaisen vanhempainillan toteutuksen ja roolisi luokassa? 3. Mitä hyötyä tällaisesta tilaisuudesta on? 4. Mitä kehittämisideoita sinulla on Kasvamme yhdessä -iltoihin? 42
Hyvän olon eväät Uni Liikunta Ruoka Yhdessäolo Yksinkertaista ja niin totta! Kasvamme yhdessä Satakunnan sairaanhoitopiiri Pori 2016
44(152) - aikuisuuteen Nuoruus on ihanaa mutta myös haastavaa aikaa, niin nuorelle itselleen kuin hänen vanhemmilleen. Nuori on tienristeyksessä, taakse on jäämässä tuttu ja turvallinen lapsuus, edessä aikuisuus vaatimuksineen. Tässä uudessa elämänvaiheessa nuori kokee löytävänsä ikätovereistaan sen maailman johon hänen on helppo samaistua. Nuoruusiän aikana nuorelle tärkeitä kehitystehtäviä ovat muuttuva suhde omiin vanhempiin sekä muuttuva suhde omaan kehoon. Nuori alkaa enenevissä määrin irtaantua vanhemmistaan sekä ajatella ja toimia itsenäisemmin. Lisäksi nuoren tulee sopeutua fyysisesti muuttuvaan kehoonsa sekä muodostaa oma seksuaalinen identiteettinsä. Usein fyysinen kehitys kulkee psyykkistä kehitystä nopeammin ja tietynlainen kypsymättömyys kuuluukin nuoruuteen. Itsenäistyminen Nuorille tulee entistä tärkeämmäksi ikätoverien mielipiteet ja arvostus. Nuori pyrkii usein mitätöimään vanhempiensa arvoja ja ajatuksia. On helpompi irrottautua sellaisista vanhemmista, joita voi hieman mollata. Nuoren kehitystä edistää ja vanhemmista irtaantumista edesauttaa ikätoverien seura ja harrastukset Nuoren psyykkinen itsenäistyminen tapahtuu vähitellen. Lapsi ja nuori hänessä vaihtelevat. Välillä vanhemmilta tarvitaan hellää huolenpitoa. Aikuisella on oltava herkät tuntosarvet kuulla ja aistia missä tänään mennään. Nuori itsekin etsii tasapainoa tarvitsevuuden ja pärjäävyyden välimaastossa. Vanhempien tehtävä ja velvollisuus on asettaa nuoren ikätasoa vastaavat rajat. Ne tuovat ja luovat nuorelle turvaa. Usein näitä keskusteluja joudutaan käymään toistuvasti ja vanhempien kärsivällisyyttä koetellaan ilta illan jälkeen. On kuitenkin tärkeä että nuori kokee aikuisen pysyvän jämäkkänä. Rajojen on joustettava nuoren kasvun ja kehityksen mukaan. Vanhempien on annettava nuorelle myös omaa vastuuta sopivin annoksin. Perheen eri lapset voivat olla luonteeltaan ja temperamentiltaan hyvin erilaisia. Mikä oli ensimmäisen lapsen kanssa hyvä ratkaisu, voikin osoittautua toimimattomaksi seuraavan lapsen suhteen. Suhde muuttuvaan kehoon 44
45(152) Nuoren keho muuttuu fyysisesti, joskus hyvin lyhyenkin ajan sisällä. Tulee pituutta, painoa, viiksen haituvia, muotoja. Keho alkaa olla aikuismainen vaikka mieli voi olla välillä hyvinkin lapsellinen. Tämä kaikki hämmentää aluksi nuorta. Nuori voi kokea epävarmuutta ulkonäöstään, vaikkei sitä ehkä tuo esiin. Nuoret usein etsivät omaa itseään kokeilemalla erilaisia tyylejä ja rooleja. Jokainen perhe määrittelee itse miten pitkälle nuorensa näissä kokeiluissa päästää (esim. lävistykset, tatuoinnit). Nuorelle on kuitenkin tärkeä saada itse vaikuttaa pukeutumiseen ja ulkonäköönsä. Välittäminen Vanhempien on hyvä olla tietoisia nuoren kaveripiiristä, missä ja keiden kanssa nuori aikansa viettää. Ole kiinnostunut nuoresi asioita. Kysy mitä hänelle kuuluu. Ole valmis kuuntelemaan. Ole itsekin vanhempana luottamuksen arvoinen. Kun lapsesi on nuori, on tärkeä muistaa kertoa hänelle, että hän on kaunis, komea, mukava, symppis, kohtelias, fiksu, ihastuttava- ja ennen kaikkea tärkeä ja rakas teille vanhemmille! Kehu nuori kerran päivässä - se kannattaa! Milloin on syytä huolestua? Kaverit jäävät, nuori eristäytyy ja on paljon yksin, ei halua pitää yhteyttä kavereihin Pitkään jatkuvat univaikeudet Masentunut tai ärtynyt mieliala, joka jatkuu pidempään Kuolemanajatukset/puheet tai itseä vahingoittavat teot Toimintakyky alentuu, nuori ei pysty suoriutumaan koulu- ja arkiasioissaan Aggressiivisuus Säännöllinen päihteiden käyttö Syömishäiriöt, laihtuminen Lähteenä käytetty osia Jari Sinkkosen kirjasta Nuoruusikä, WSOY 2010 Carolina Cederberg- Kuosmanen 45
46(152) RIITTÄVÄ JA HYVÄ UNI Uni on tärkeää aivojen kehittymiselle, oppimiselle ja ongelmien ratkaisulle. Nukkuessa aivot käsittelevät opittua tietoa ja päivän tapahtumia. Riittävä uni myös vähentää onnettomuusriskiä. Murrosiässä unen merkitys on suuri kasvun ja kehityksen vuoksi, sillä unessa erittyy eniten kasvuhormonia. Nuoren tulisi nukkua yössä keskimäärin 9-11 tuntia. Unen tarve on kuitenkin yksilöllinen ja jotkut ovat luonnostaan iltaunisia ja toiset aamu-unisia. Unen puutteen seuraukset eivät aina ole selviä, väsyneenä voi olla myös ylivilkas. Yleensä myöhäisen nukkumaanmenon tai huonosti nukutun yön jälkeen oppiminen ja päättelykyky heikkenevät. Olo voi olla alakuloinen ja ärtynyt, päätä särkee ja keskittyminen on vaikeaa. Valvomiseen voi olla syynä myöhään jatkunut vapaa-ajanvietto ystävien kanssa, television katselu, tietokoneen käyttö tai energia-juomien juominen. Mikä auttaa hyvään uneen Luo nuorellesi säännöllinen unirytmi ja huolehdi, että se säilyy myös viikonloppuisin ja loma-aikoina. Nuori tarvitsee edelleen huolenpitoa hyvinvoinnistaan. Säännölliset arkirutiinit luovat pohjan säännölliselle unirytmille. Joskus koulutehtävien tekeminen ja kokeisiin valmistautuminen voivat viivästyttää nukkumaanmenoa. Tehtävistä kannattaa huolehtia päivällä, sillä valvominen vaikeuttaa asioiden muistamista. Koulutyöt sujuvat parhaiten, kun nukkuu hyvin. Kevyt ulkoilu ja liikunta lisäävät unentarvetta, mutta raskas liikunta pari tuntia ennen nukkumaanmenoa voi häiritä nukahtamista ja unta. Lukeminen, rauhallisen musiikin kuuntelu ja lämmin suihku rentouttavat. Kevyt iltapala on hyväksi. Nälkäisenä on vaikea saada unen päästä kiinni, toisaalta raskas ateria voi häiritä unta. Vältä iltaisin piristäviä ja elimistöä rasittavia aineita, esimerkiksi kahvia sekä energia- ja kolajuomia. Hyvä nukkumaympäristö on rauhallinen, turvallinen ja tuuletettu. Kännykkä on hyvä pitää äänettömällä öisin. Ystävät ja kaveritkin voivat levätä silloin. Mielessä pyörivät asiat voivat valvottaa. On hyvä antaa aikaa nuorelle ja mahdollisuus puhua huolista ja päivän tapahtumista ennen nukkumaanmenoa. Aamulla heräämistä edistää kirkas valo ja raitis ilma. Valon määrä vaikuttaa vireystilaan. Auringonvalo piristää ja hämärä tekee olon väsyneeksi. Jos nuori on väsynyt päivällä, lyhyet (15 20 minuutin) torkut rentouttavat ja virkistävät. Jos nukkuu pidempään, ehtii vaipua syvään uneen, josta on vaikea herätä. Tuolloin olo voi tuntua tokkuraiselle ja illalla voi olla vaikea saada unta. 46
47(152) Jos kotikonstit unen saamiseksi eivät auta tai nuorta vaivaa jatkuva unen puute, keskustele asiasta esimerkiksi terveydenhoitajan, koulupsykologin tai koulukuraattorin kanssa. Unihäiriön taustalla voi olla huolia tai pelkoja, mutta myös mahdollinen elimistön toimintahäiriö. Usein unihäiriö laantuu itsestään, kun sitä aiheuttava syy poistuu. RUOKAILUTOTTUMUKSET Teini-ikäinen ei ole enää jatkuvasti vanhempien silmien alla. Nuoret käyvät syömässä koulun ruokalassa, viettävät aikaansa kavereilla ja harrastuksissa. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, mitä ja milloin nuoret syövät tai liikkuvatko he tarpeeksi. Vanhempien on hyvä huolehtia, että kaapeista löytyy terveellisen välipalan aineksia: täysjyväleipää, vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja rasvattomia maitotuotteita. Koululaisten välipalan ja ateriarytmin pelisäännöt Epäsäännöllisen ruokailun ja napostelun lisääntymisen myötä painonhallinta on entistä haastavampaa niin lapsilla kuin aikuisillakin. Runsaasti sokeria ja rasvaa sisältävien ruokien ja välipalojen käyttö on yleistä, mikä vaikuttaa myös suun ja hampaiden terveyteen. Ateriarytmin ja lautasmallin nostaminen arvoonsa on enemmän kuin tarpeellista. Myös vihannesten, juuresten, hedelmien ja marjojen runsaampi käyttö on kaikille tärkeää terveyden ylläpitämisessä. Ateriarytmillä voimia ja elämänhallintaa Koululaisen on ensiarvoisen tärkeää syödä aamupala ennen kouluun lähtöä. Muuten väsymys ja keskittymiskyvyn puute voi iskeä jo ennen koululounasta. Koululounaan syömisen tärkeydestä ja myönteisistä vaikutuksista on myös tarpeellista keskustella lapsen kanssa heti koulun alettua. Aikuisen positiivinen asenne auttaa myös lasta suhtautumaan kouluruokailuun myönteisesti. Säännöllisellä ateriarytmillä on vaikutusta mm. oppimiseen, keskittymiseen, painonhallintaan ja jaksamiseen. Se on myös osa elämänhallintaa. Yhteiset ruokailuhetket niin koulussa, kotona kuin ystävien kesken luovat turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Säännöllinen ateriarytmi pitää nälän loitolla, estää napostelun tarvetta ja on tärkeää myös hampaiden kunnolle. Kunnon hyvällä välipalalla koululainen jaksaa paremmin niin koulussa, kotona kuin harrastuksissakin. Aikuisten kanssa jaettu päivällinen, myös sen tekeminen, on tärkeä perheen yhteinen hetki edes joinakin päivinä viikossa ja sopivan kokoisella iltapalalla saa rauhallisen yöunen. Aamupalan ja kouluruokailun merkitys on edelleen tärkeä. Oma vastuu elintavoista lisääntyy, rohkaiseminen terveellisiin valintoihin. Terveelliset valinnat kodin ulkopuolella: hampurilaisbaarissa voi valita salaatin, sokerittoman juoman ja tavallisen hampurilaisen mega-aterian sijaan. 47
48(152) Janoon vettä, limsoja ja muita virvoitusjuomia olisi hyvä juoda vain harvoin. Lautasmallin käyttö kotona ja koulussa Kasvupyrähdyksen hyödyntäminen painonhallinnassa NUORET JA PÄIHTEET Vanhempien oma malli vaikuttaa nuoren päihteiden käyttöön, mutta tärkeää on myös selkeä ja johdonmukainen kielteinen asennoituminen ja puuttuminen alaikäisen päihdekokeiluihin. Aikuisten asiallisen kielteinen asenne nuoren päihdekokeiluihin on viisainta viivytystaktiikkaa! Mitä nuorempana aloittaa päihteiden käytön, sitä suurempi riski on sairastua aikuisena päihderiippuvuuteen. Päihteet aiheuttavat peruuntumattomia muutoksia aivoissa. Aivot kehittyvät vielä nuoruusiässä ja ovat silloin erityisen haavoittuvia kaikille aineille, jotka muokkaavat niiden toimintaa keinotekoisesti. Jo kokeiluista jää jälki aivoihin, toistava altistus aiheuttaa aivojen palkitsemisjärjestelmän herkistymistä ja tämä johtaa päihderiippuvuuden kehittymiseen. Jokainen päihteidenkäytön aloitusikää siirtävä vuosi on suuri voitto nuoren kehittyvien aivojen päihdealtistumisen estämisessä! Riippuvuus saa alkunsa yleensä salakavalasti ja yksilöiden välillä voi olla isojakin eroja. Alkoholiriippuvuus kehittyy yleensä vasta pidemmän altistumisajan jälkeen, tupakka se sijaan voi koukuttaa nuoren jo hyvinkin nopeasti. Älä osta tai tarjoa lapsellesi alkoholia! Yleisesti kuvitellaan, että alkoholia välittävät muut kuin vanhemmat, mutta todellisuudessa myös vanhemmat ostavat omalle lapselleen alkoholia. Vanhemmat puolustavat ostamistaan ajatuksella, että ajattelin ostaa nuorelleni pari siideriä, tiedänpähän sitten ainakin mitä hän juo". Alkoholin ostaminen omallekin alaikäiselle on rikos. Vanhemman hankkimat pari siideriä kelpaavat yleensä aloitteluun, mutta jäävät harvoin nuoren ainoiksi juomiksi. Kun vanhemmat ostavat nuorelle alkoholijuomia, on se samalla merkki hänelle siitä, että vanhemmat hyväksyvät nuoren alkoholinkäytön. Sama pätee myös kotona tarjottavaan alkoholiin. Vaikkei murrosikäisiä näyttäisi kiinnostavan pätkääkään vanhempien päihteidenvastaiset saarnat, todellisuudessa vanhempien mielipiteillä ja asenteilla on iso merkitys nuorelle. On erittäin tärkeää keskustella nuoren kanssa alkoholista, nuoret tietävät alkoholin vaikutuksista vähemmän kuin yleisesti luullaan. Näin vanhempi voi ehkäistä nuoren päihteiden käyttöä Ole kiinnostunut nuoren asioista; koulusta, kavereista, säilytä hyvä keskusteluyhteys nuoreen Aseta nuorelle selvät rajat, esim. kotiintuloaika, rahankäyttö, netin käyttö ruoka-ajat Tue nuoren harrastuksia Ota vaikeatkin asiat puheeksi Keskustele nuoren kanssa, miten hän voi kieltäytyä tarjotuista päihteistä: miten sanoa EI 48
49(152) Pidä yhteyttä muihin vanhempiin, varsinkin alakoulusta yläkouluun siirryttäessä ja sovi heidän kanssaan perussäännöistä, esim. ettei nuorelle osteta alkoholia Laki: Alkoholin myynti, anniskelu ja luovuttaminen alle 18-vuotiaille on rikos! SEKSUAALISUUS JA SEURUSTELU Ensimmäiset seurustelusuhteet voivat tulla yllätyksenä vanhemmille. Seurustelusuhteessa nuori harjoittelee ensin tunteiden tunnistamista ja osoittamista sekä yhdessäoloa. Jokainen perhe on erilainen. Kaikilla perheillä on omat tapansa, historiansa ja arvomaailmansa, puhumattakaan eri kulttuureista ja uskonnoista. Oma arvomaailmamme vaikuttaa suuresti ajatuksiimme siitä, minkä ikäinen saisi seurustella, mitä seurusteluun kuuluu ja millä ehdoilla jonkun toisen kanssa saa olla. Jos nuoren intiimi seurustelu ei tunnu sinusta luontevalta, lapsi on mielestäsi liian nuori tai seurustelu ei ole vielä jatkunut kauaa, ota asia puheeksi nuoren kanssa ja kerro kantasi. Uskalla tuoda oma mielipiteesi esiin vanhempana, mutta tärkeää on myös kuunnella nuoren ajatuksia. Seksuaalisuus ei ole pelkästään yhdyntää! Seksuaalisuuteen liittyy tutustuminen omaan muuttuvaan kehoon ja itseensä koko lapsuuden ja nuoruuden ajan, sekä ihastumiset, rakastumiset ja suuret tunteet. Oman seksuaalisen identiteetin löytäminen on usein hämmentävää ja tuskallistakin aikaa. Erityisen paljon nuori tarvitsee vanhempiensa tukea silloin, kun kokee seksuaalisen identiteettinsä olevan ristiriidassa ympäristön kanssa. Se, että suhtaudut nuoren yksityiselämän valintoihin hienotunteisesti ja arvostavasti, tukee häntä myönteisesti antoisaan ja vastuulliseen seksuaalisuuteen. Puhu nuoresi kanssa seksuaalisuudesta? Vanhempien ja nuorten välinen kiintymys ja kunnioitus ovat hyvä pohja avoimelle keskustelulle myös seksuaalisuuteen liittyvistä odotuksista, toiveista ja peloistakin puolin ja toisin. Väestöliiton kehittämä seksuaalisuuden portaat on hyvä apuväline, jonka avulla voit seurata oman lapsesi kasvua ja kehitystasoa. Rohkaise nuorta toimimaan seurustelusuhteessaan oman kehitystasonsa ja arvomaailmansa mukaisesti. Kenenkään ei tarvitse suostua seksiin tai kokeilla sellaista, mikä ei tunnu luontevalta! Oikea aika on silloin kun on itse siihen valmis. Laki ei kiellä nuorten välistä seurustelua, mutta seksuaalisen kanssakäymisen yleisenä suojaikärajana pidetään 16 vuotta. Vanhemmilla on tärkeä rooli lastensa ihmissuhde- ja seksuaalikasvatuksessa. Huolehtimalla lasten hyvinvoinnista sekä antamalla tilaa kaikenlaisten tunteiden ilmaisulle kotona, tuetaan lapsen tervettä itsetuntoa, mikä suojaa häntä haitallisilta kokemuksilta. Vanhempien on hyvä myös antaa nuorelle tietoa taudeilta suojautumisesta ja ehkäisystä. Kun lapsi saa vanhemmiltaan etenkin tyttö isältä ja poika äidiltä riittävästi läheisyyttä, ihailua ja arvostusta, hänen ei tarvitse liian varhain lähteä etsimään sitä kodin ulkopuolelta. 49
50(152) Vanhempien osoittama arvostus ja lämpö toisiaan kohtaan antavat lapselle mallin siitä, kuinka parisuhteessa kuuluu olla ja toista ihmistä kohdella. Miten vanhemmat voivat kohdata nuoren seksuaalisuuden ja tukea nuorta? Hyväksy nuoren seksuaalisuus ja sen kehittyminen; vietit ja nuoren seksuaaliset tunteet voimistuvat Puhu myönteiseen ja asialliseen sävyyn seksuaalisuudesta Nuorella on oikeus saada tietoa, meillä aikuisilla on oikeus antaa sitä Anna nuoren edetä omassa tahdissaan, mutta sano hänen puolestaan tarvittaessa EI Ole läsnä ja lähellä, mutta vältä tunkeilua tai urkintaa Uskalla asettaa rajat ja pidä kiinni yhteisesti sovituista säännöistä Varmista, että nuorella on hyvät tiedot seksuaalisuudesta Luota nuoreen päästämällä hänet lähtemään, muista, että suojella voi vain vähän, jos ollenkaan Muista, että liiallinen läheisyys omiin vanhempiin voi ahdistaa nuorta Kuule ja näe nuoren hyvän olon tai huonon olon ilmauksia Ole kiinnostunut nuoresta ja luo tunnelma, jossa nuori voi kääntyä puoleesi tarvitessaan apua ja tukea MISSÄ LAPSESI SURFFAILEE? Media on 2000-luvun lasten ja nuorten leikki-, oppimis- ja elämisympäristö. Media televisio, lehdet, mainonta, internet, pelit, kännykkä jne. toimii lastemme kasvattajana niin hyvässä kuin pahassakin. Meidän vanhempien on tärkeää tuntea ja ymmärtää mediakulttuurin ilmiöitä, jotta lapsemme voisivat käyttää mediaa turvallisesti ja vastuullisesti. Internetin yhteisöpalvelut (esim. IRC-galleria, Messenger, chatit) tarjoavat nuorille mahdollisuuden oman identiteetin etsimiseen, seurusteluun ja irtiottoon vanhemmista. Netistä ujokin nuori voi löytää sosiaalista tukea ja tavata samassa elämäntilanteessa olevia nuoria. Pelisäännöt netin käytölle 50
51(152) Oletko seurannut mitä lapsesi internetissä tekee? Ovatko termit messenger, irkki, facebook, chatti, habbo, waretus tai youtube sinulle tuttuja? Vanhempana olet vastuussa siitä, missä lapsesi koneella surffailee ja kuinka hän käyttäytyy tietoverkossa. Tietokoneen sijoituspaikalla on myös suuri merkitys sen käytölle. Tietokone kannattaa sijoittaa sellaiselle paikalle, jossa sinun vanhempana on helppo valvoa, mitä lapsesi koneella tekee. Kannattaa tehdä lasten kanssa yhteinen sopimus siitä milloin, kuinka kauan ja missä koneella voidaan surffailla. Jos ette pääse yhdessä sopimukseen, sinä vanhempana teet päätöksen. Vanhempien kannattaa varoittaa lapsiaan nettituttavuuksiin liittyvistä riskeistä. Netissä kuka vaan voi esiintyä kenenä tahansa, ja treffit kivan nettitutun kanssa saattavat tuoda ikävän yllätyksen. Tietokoneeseen voi asentaa erilaisia esto- ja suodatinohjelmia, mitkä estävät pornografiaa ja väkivaltaa sisältäville sivuille pääsyn. Nettietikettiä on syytä opetella mahdollisimman varhain. Nettietiketti tarkoittaa käyttäytymis- ja turvallisuussääntöjä tietoverkossa. Jos lapsesi tietokoneen käyttö aiheuttaa pulmia kotona, voit ottaa asia puheeksi esimerkiksi koulun vanhempainilloissa, joissa voit saada vertaistukea muilta vanhemmilta. Netti- ja kännykkäkiusaaminen seuraa kotiin Netti- ja kännykkäkiusaaminen ovat uusia kiusaamisen muotoja, jotka jatkuvat kouluajan ulkopuolellakin. Kännykkäkameralla voidaan levittää kiusatusta kuvia, pilkkaavia tai uhkaavia tekstiviestejä voidaan lähettää usein nimettömänä, netissä olevia valokuvia voidaan muokata ja levittää, kiusattavan nimellä voidaan esiintyä verkkoyhteisössä jne. Vanhempien on usein vaikeampaa havaita netti- ja kännykkäkiusaamista kuin koulukiusaamista, koska nuori harvoin puhuu näistä kokemuksistaan aikuisten kanssa. Mikä on sopiva aika medioiden parissa? Vaikka useimmille nuorille netin käyttö ja pelaaminen ovat harmitonta ajanvietettä, ne saattavat joillekin muuttua pakonomaiseksi riippuvuudeksi tai korvata aidot ihmissuhteet. Huolehdithan siitä, että lapsesi normaali elämänrytmi harrastuksineen, läksyineen ja kavereineen säilyy, ja että lapsi nukkuu, syö ja liikkuu riittävästi. Liiallinen koneella istuminen vaarantaa nuoren fyysisen kehityksen. Yleensä pari tuntia päivässä on riittävästi sähköisen median parissa. Yöllä nukutaan eikä olla koneella! Jos tietokone sijaitsee nuoren omassa huoneessa huolehdi siitä, että kone suljetaan ja pysyy suljettuna nukkumaan mentäessä. Turvallinen netinkäyttö kotona Sijoita tietokone ja televisio mieluummin yhteisiin tiloihin kuin lapsen huoneeseen Sopikaa yhteisistä pelisäännöistä Kiinnostu, tutustu ja ota selvää lapsesi puuhista netissä ja muun median parissa Pelatkaa, katselkaa ja keskustelkaa yhdessä, lapsi opettaa mielellään vanhempiaan Opeta lapsellesi nettietiketti ja keskustelkaa miten toimia riskitilanteissa Keskustelkaa nettituttavuuksiin liittyvistä riskeistä Asenna tarvittaessa esto- tai suodatinohjelma tietokoneeseen 51
52(152) Huolehdi nuoren normaalin arkirytmin säilymisestä ja riittävästä yöunesta ja pidä kiinni ikärajoista Nuori tarvitsee sinulta jotta jaksaa ja voi hyvin: Rakkautta, ymmärtämystä, hellyyttä ja positiivista huomiota Kehua, kannusta ja kiitosta - huomaa nuoressasi hyviä asioita Nuorta kunnioittavaa kohtelua, kuten haluaisit itseäsikin kohdeltavan Nuoren turvallisuudesta huolehtimista: selkeät säännöt ja rajat auttavat Nuoren tukemista koulunkäynnissä, huolehtimista riittävän levon ja ravinnon saamisesta Mielekästä tekemistä; harrastukset, kodin arkeen ja askareisiin osallistuminen Kestä nuoren kiukku, kun kiellät tai rajoitat häntä Älä lähde nuoren tasolle riitelemään, vaan pysy aikuisen roolissa Muista, että laki kieltää ruumiillisen kurituksen ja henkisen alistamisen Älä vaadi nuorelta itsenäisyyttä liian varhain Anna aikaasi: tavallinen arkielämä riittää! Nettiosoitteita: www.mll.fi/vanhempainnetti (tietoa lasten kasvusta ja kehityksestä) www.mll.fi/nuortennetti (tietoa mm. kiusaamisesta, päihteistä, seksistä) www.nyyti.fi (henkistä hyvinvointia ja elämänhallintaa opiskelijoille, mm. uni ja lepo) www.thl.fi (terveellinen ruokavalio) 52
53(152) SOPIVAA ETÄISYYTTÄ JA RIITTÄVIÄ RAJOJA Asioita, joista nuori on kypsymätön ottamaan vastuun ja joihin vanhemman on ehdottomasti puututtava lakien ja asetusten määrittelemien sääntöjen rikkominen itsensä vahingoittaminen toisten henkinen tai fyysinen loukkaaminen päihteidenkäyttö koulunkäynnin laiminlyöminen perustarpeiden laiminlyöminen Tilanne- ja perhekohtaisia asioita, joista vanhempi ja nuori sopivat yhdessä turvallinen kotiintuloaika kotityöt kännykkälaskut oman huoneen siivous työ kodin ulkopuolella TV:n ja tietokoneen sijainti TV:n ja videoiden katselu pelaamiseen ja internetissä surffailuun käytetty aika kavereiden tapaaminen kavereiden luona yöpyminen tyttö- tai poikakavereiden yöpyminen harrastuksiin osallistuminen viikko-/kuukausirahat sopiva kielenkäyttö myöhästeleminen Asioita, joista nuori päättää itse mielipiteet oma ulkonäkö; pukeutuminen, meikkaaminen, hiustyyli (mikäli eivät välittömästi tai välillisesti vahingoita nuorta) oman huoneen sisustus musiikkimaku millainen ihminen olen 53
54(152) Nuoruusiän kehitys Nuoruusiän kehitys alkaa murrosiän biologisten muutosten käynnistymisen jälkeen. Kehityskulku on hyvin yksilöllinen, eikä ole olemassa ainoaa oikeaa nuoruusikää. Kaikilla ei esiinny voimakasta, ulospäin näkyvää kuohuntavaihetta ja toisilla taas sitä on runsaasti. Yksilöllistä on myös se, millaista suhtautumista kukin nuori eniten tarvitsee: siinä missä yhtä pitää suojella vaaratilanteilta, pitää toista kannustaa rohkeammin kokeilemaan omia rajojaan. 54
55(152) Zits Partnership by King Features Syndicate Inc. / Distr. Bulls Nuoruusiän aikatauluissakin on suurta yksilöllistä vaihtelua. Murrosikä alkaa tytöillä keskimäärin 1-2 v. aikaisemmin kuin pojilla. Psyykkisen kehityksen kannalta ongelmakohtia voivat olla ikätovereihin nähden selvästi myöhäisempi tai aikaisempi murrosikä, jolloin nuori herkästi kokee erottuvansa ja olevansa erilainen. Tyypillisesti tytöille on vaikeampaa, jos he kehittyvät ikätovereita aikaisemmin ja tytöt myös kokevat murrosiän fyysiset muutokset ristiriitaisemmin kuin pojat. Pojille taas on yleensä vaikeampaa, jos he kehittyvät selvästi ikätovereita myöhemmin ja he suhtautuvat murrosiän fyysisiin muutoksiin tyttöjä positiivisemmin. Läntisissä teollisuusmaissa murrosiän alkamisikä on laskenut merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana, mikä on liitetty mm. yleiseen elintason ja ravitsemustason paranemiseen. Murrosiän fyysisten muutosten käynnistyminen hyvin aikaisin on ongelmallista ja altistaa esim. masennusoireille, mikäli psykososiaalisen ja fyysisen kehitysvaiheen välillä on voimakas ristiriita. Nuoruusiän kulkuun vaikuttavat monet tekijät ja eri tekijöiden osuus vaihtelee yksilöstä toiseen. Taustalla on biologisia tekijöitä (mm. perimä, joka säätelee esim. murrosiän alkamisikää ja stressiherkkyyttä) sekä ympäristöön ja nuoreen itseensä liittyviä tekijöitä (esim. aikuisten ja ikätovereiden tarjoama sosiaalinen tuki, elämäntapahtumat). Lapsuuden ajan elinympäristö ja elämäntapahtumat muokkaavat omalta osaltaan nuorta ja nuoruusikään siirtymistä tulisikin erityisesti tukea sellaisten lasten kohdalla, joilla on muuta psykososiaalisen tuen tarvetta jo ennen nuoruusikää. Aivojen kehitys jatkuu voimakkaana vielä läpi nuoruusiän. Erityisesti ns. korkeammat aivotoiminnot eli impulssikontrolliin ja tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn sekä vaativampaan oman toiminnan ohjaukseen osallistuvat aivoalueet jatkavat rakenteellista ja toiminnallista kehitystä aikuisikään asti. Tämä merkitsee mm. sitä, että varhaisnuorten tunnetilat näkyvät usein välittömästi käyttäytymisessä, kun taas varttuneemmalta 55
56(152) nuorelta voi jo odottaa oman toiminnan pohdintaa ja säätelyä sekä ulospäin näkyvien tunnekuohujen tasaantumista. Lisäksi nuorten aivot ovat selvästi aikuisten aivoja herkempiä erilaisten ulkoisten tekijöiden (esim. päihteet) haitallisille vaikutuksille, koska kehitys on vielä kesken sekä aivorakenteiden että eri aivojen osien toiminnallisten yhteyksien osalta. Nuoruusikä jaetaan kehitysvaiheisiin, mutta on hyvä muistaa, että ikärajat ovat vain viitteellisiä: esipuberteetti (10-11v.), varhaisnuoruusikä (12-14v.), varsinainen nuoruusikä (15-17v.), nuori aikuisikä (18-21v.). Kussakin kehitysvaiheessa on omat tyypilliset piirteensä. Esipuberteetti-ikäinen on selvästi vielä lapsi, vaikka viitteitä murrosiän fyysisistä ja psykososiaalisista muutoksista voi olla nähtävissä. Kehitykselle on eduksi, mikäli lapsen ei tarvitse kiirehtiä ja voi rauhassa olla lapsi. Varhaisnuoruusikää leimaavat tyypillisemmin ulospäin näkyvä tunteiden ja käyttäytymisen kuohunta, nopeat ja voimakkaat fyysiset muutokset, mustavalkoinen ja itsekeskeinen ajattelu ja vanhempien kritisointi. Usein ailahtelu omillaan pärjäävän ja tarkasti reviirinsä pitävän nuoren ja syliin käpertyvän ja hoivaa hakevan pienen lapsen toiminnan välillä on suurta. Varhaisnuoren itsetunto voi vaihdella voimakkaasti tilanteesta ja hetkestä toiseen. Kavereiden merkitys on hyvin suuri sekä hyvässä että pahassa: ikätoverit ovat keskeinen ja aivan oleellinen kehityksen edellytys, mutta nuori on myös altis mahdollisesti ei-toivotun kaveripiirin vaikutuksille. Yksinäisyys ja esim. kiusatuksi tuleminen voivat olla hyvin vaikeita kokemuksia tässä ikävaiheessa. Toisaalta taas kaveripiirin voimakas vaikutus on syytä muistaa, mikäli on huolta siitä missä ja kenen kanssa nuori viettää vapaa-aikaansa. Jos ja kun varhaisnuoren kanssa tulee riitatilanteita tai erimielisyyksiä enemmän kuin aikaisemmin, on hyvä muistaa, että vihaisenakaan ei pidä uhata hylkäämisellä tms. nuoren persoonallisuutta tai perusturvallisuutta uhkaavalla toiminnalla. Nuori tarvitsee hyvin paljon hyväksyntää ja kannustamista sekä kehuja silloin, kun on aihetta kehua. Halaaminen tms. hellyydenosoitus silloin kun nuori ottaa sellaista vastaan on myös paikallaan. Vaikka käyttäytyminen olisi raivostuttavaa ja siihen joutuisi puuttumaan, nuoren persoonallisuuden hyväksyminen ja hänestä välittäminen pitäisi silti muistaa näyttää. Varhaisnuoruusiässä vanhemman tärkeitä tehtäviä ovat nuoren kuunteleminen, suojeleminen ja kannustaminen sekä ristiriitojen sietäminen. Kyseessä on ikään kuin uusi uhmaikä, jossa nuori viestittää, että mää haluun ja mää osaan itse, mutta tarvitsee vielä paljon turvaa ja apua aikuisilta. 56
57(152) Varsinaisen nuoruusiän kuluessa tunne-elämä ja käytös usein alkavat jo tasaantua. Nuori aikuisikä on aikuisen identiteetin rakentamisen ja itsenäistymisen aikaa. Aivojen kehityksen eteneminen mahdollistaa aiempaa paremmin abstraktion ajattelun ja omien ajatusten ja tunteiden pohdiskelun rauhassa ilman suurempia ulkoisia merkkejä. Tämä asettaa myös haasteita vanhemman ja nuoren väliselle suhteelle, koska päällepäin ei voi aina tietää, miten nuori voi ja mitä hänelle kuuluu. Ainoa keino selvittää nuoren ajatuksia on siis kysyä suoraan ja keskustella asioista. Toisaalta kaikkea ei kuulu vanhemmille enää kertoakaan, vaan ystävät ovat tärkeitä luotettuja, joiden kanssa henkilökohtaisia asioita käydään läpi. Tyttöjen ja poikien toimintatavat eroavat sekä suhteissa ikätovereihin ja aikuisiin, mutta normaalitilanteessa kaikkien pitäisi tulla aikuisten kanssa pääsääntöisesti toimeen. Kaikilla pitäisi olla edes yksi aikuinen, johon voi turvautua, mikäli kohtaa suuria vaikeuksia ja kaikilla pitäisi olla edes yksi suunnilleen samanikäinen ystävä, johon voi luottaa. Varsinaiseen nuoruusikään kuuluu myös seksuaalisen identiteettikehityksen eteneminen ja osalla nuorista on seurustelusuhteita. Yksilölliseen kehitysvaiheeseen nähden liian aikaiset seurustelusuhteet ja erityisesti liian varhain aloitetut seksisuhteet voivat vaurioittaa nuoren identiteettiä ja kehitystä. Joskus nuoruusiän kuluessa tulee tilanteita, jolloin on syytä huolestua nuoren terveydestä tai elintavoista. Apua kannattaa pyytää mieluummin liian herkästi kuin odottaa liian pitkään, sillä mitä pienempiä huolenaiheet ovat sitä helpommin ne yleensä selviävät. 57