20.8.2013 Matti Holopainen ja Tytti Viinikainen, Liikennevirasto Linjaukset valtakunnalliselle liikkumisen ohjauksen työlle 2013 2016 Näillä linjauksilla suunnataan valtakunnallista liikenne- ja viestintäministeriön ja Liikenneviraston rahoittamaa liikkumisen ohjauksen toimintaa vuosille 2013-2016. Linjaukset ovat luonteeltaan strategisia ja suuntautuvat pitkälle aikavälille. Linjaukset ja niiden muutokset käsitellään poikkihallinnollisessa Viisaan liikkumisen koordinaatioryhmässä (VILI). Linjauksia hyödynnetään mm. Liikenneviraston ja Motivan työn suunnittelussa sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan suuntaamisessa. Muut toimijat voivat myös käyttää linjauksia suuntaamaan omaa liikkumisen ohjauksen työtään. 1 Tausta: Mitä on liikkumisen ohjaus Liikkumisen ohjaus on liikenteen kysynnän hallinnan keino, jonka tavoitteena on vähentää yksin omalla autolla ajamista ja lisätä ympäristön ja yhteiskunnan kannalta edullisia liikkumistapoja, eli kävelyä, pyöräilyä, joukkoliikenteen käyttöä, autojen yhteiskäyttöä, kimppakyytejä ja taloudellista ajotapaa. Liikkumisen ohjauksen toimenpiteet tukevat ja mahdollistavat liikkujan kulkutapavalintoja. Keinot ovat liikkujien vapaaehtoisuuteen perustuvia eli kestävistä liikkumismahdollisuuksista tiedottamista ja niiden markkinointia sekä kestävän liikkumisen palvelujen koordinointia ja kehittämistä käyttäjälähtöisesti. Liikkumisen ohjaus on yksi keino muiden liikennepolitiikan osa-alueiden maankäytön suunnittelun, infrastruktuurin ja palvelujen tarjonnan, hinnoittelun ja sääntelyn rinnalla, kun halutaan vaikuttaa liikkumisen määrään ja jakautumiseen eri liikennemuotojen kesken. 1
2 Strategiaperusta Valtioneuvoston liikennepoliittisessa selonteossa eduskunnalle 12.4.2012 on esitetty kaksi toimenpidettä, jotka sisältävät liikkumisen ohjauksen toimia: Vaikutetaan [vero- ja maksupolitiikalla sekä] informaatiolla liikkumistarpeeseen, liikkumis- ja kuljetusvalintoihin ja ohjataan liikennettä aiempaa enemmän kestävien liikennemuotojen varaan. [ ] Vaikutetaan kestävien kulkumuotojen valintaan tukemalla tiedotusta, markkinointia ja liikkumisen ohjaustyötä kaupunkiseuduilla ja työpaikoilla. Valtioneuvoston selontekona 20.3.2013 annetussa kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa todetaan tavoitteena, että "vaikutetaan kestävien kulkumuotojen valintaan ja kansalaisten liikkumistarpeeseen tukemalla tiedotusta, markkinointia ja liikkumisen ohjaustyötä sekä hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa". Liikkumisen ohjauksen strategisena taustana on myös liikenteen hallinnonalan ilmastopoliittinen ohjelma ILPO (2009), jossa on asetettu CO2-päästövähennystavoitteet muun muassa kulkutapajakaumaan vaikuttamiselle. Ohjelma päivitetään 2013. Liikkumisen ohjauksen työ sisältyy osana uuden liikennepolitiikan ajatteluun, jossa tavoitteina ovat liikennejärjestelmän tehokas käyttö ja monipuolinen keinovalikoima sekä uudenlaiset poikkihallinnolliset ratkaisumallit. Monipuolinen keinovalikoima: Liikenteen kysynnän hallinta ja sen osana liikkumisen ohjaus tulee tuoda ratkaisukeinoksi mukaan eritasoiseen suunnitteluun, "järeämpien" toimien rinnalle. Liikennejärjestelmän tehokas käyttö: Liikkumisen ohjaus on eräs keino liikennejärjestelmän toimivuuden varmistamisessa. Esimerkiksi Alankomaissa ja Ruotsissa liikkumisen ohjauksen toimien perusteena on usein ollut kapasiteetin lisääminen ilman mittavia investointeja. Poikkihallinnollisuus: Esimerkki muille hallinnonaloille kohdistuvista liikennepolitiikan vaikutuksista ovat liikkumisen ohjauksella aikaan saatavat kulkutapamuutokset, jotka tuottavat kansanterveydellisiä hyötyjä. Myös uuden liikennepolitiikan käyttäjälähtöiseen ajatteluun liikkumisen ohjauksen näkökulma voi tuoda lisäarvoa käyttäjien näkökulman ymmärtämisen ja koko matkaketjun tarkastelun kautta. Lisäksi kävelyn ja pyöräilyn edistämisellä osana liikkumisen ohjausta on synergiaetuja monelle eri hallinnonalalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat laatimassa valtakunnallista strategiaa terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Strategialuonnoksessa yhtenä liikkumisen lisäämisen tavoitteena on kävelyn ja pyöräilyn suosion kasvattaminen kulkutapana. Niiden edistämisellä vaikutetaan elintapasairauksien ehkäisyyn sekä työkyvyn ylläpitämiseen. 3 Valtakunnallinen liikkumisen ohjauksen työ 2010-2012 Liikennevirasto aloitti liikenne- ja viestintäministeriön asettaman tulostavoitteen mukaisesti valtakunnallisen liikkumisen ohjauksen koordinointityön vuonna 2010. Liikennevirastolla on koordinointityöstä puitesopimus Motiva Oy:n kanssa. Motivan työ perustuu vuosittain laadittavaan työohjelmaan. Motivan ja muiden toimijoiden kanssa on myös toteutettu em. 2
työtä tukevia erillisiä T&K-hankkeita. Vuosina 2010 ja 2012 on lisäksi tuettu seuduilla ja kunnissa toteutettavia liikkumisen ohjauksen kehittämishankkeita usean rahoittajan yhteisellä T&K-haulla. Vuonna 2010 T&K-hankerahoitusta sai 13 hanketta ja vuonna 2012 sama määrä (linkki). Valtioneuvoston asetukseen joukkoliikenteen valtionavustuksista sisältyy vuodesta 2012 lähtien liikkumisen ohjaus -toiminta. Liikenneviraston myöntämien avustusten tarkoituksena on edistää pysyvien liikkumisen ohjauksen toiminta- ja yhteistyömuotojen syntymistä seuduilla ja kunnissa. Vuonna 2012 valtionavustusta sai 14 toimijaa. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on tehnyt Motivan kanssa yhteistyötä auton käyttöön ja hankintaan liittyvissä hankkeissa (mm. julkisten kuljetuspalvelu- ja ajoneuvohankintojen energiatehokkuus; työsuhdeautojen autonvalinnan ohjaus) ja tutkinut autoilijoiden ympäristöasenteita sekä taloudellisen ohjauksen vaikutusta auto- ja autoiluvalintoihin. Vuosina 2010-2012 on liikkumisen ohjauksen työssä saatu aikaan seuraavia tuloksia: On vakiinnutettu liikkumisen ohjauksen valtakunnallinen koordinointityö sekä toimijaverkosto (LIVE-verkosto), jossa on jäseniä tällä hetkellä noin 450. Liikkumisen ohjauksen valtakunnallinen tunnettuus on kasvanut ja visuaalinen ilme sekä valtakunnalliset kampanjat kuten Liikkujan viikko ovat vakiintuneet. Liikkumisen ohjauksen projektit ovat levinneet - hankehakujen ja valtionapujen tukemana - seuduille ja kuntiin melko laajasti. Suurten kaupunkiseutujen lisäksi hankkeita on toteutettu monissa keskisuurissa kaupungeissa. Projektiluontoisesta toiminnasta huolimatta pysyvää organisoitumista on kuitenkin tapahtunut vasta muutamalla kaupunkiseudulla. Valtakunnallisten T&K-hankkeiden myötä on edistetty muun muassa työpaikkojen liikkumisen ohjausta, viisasta auton käyttöä, kiinteistöjen liikkumisen ohjauksen toimia sekä liikkumisen ohjauksen seurantaa ja vaikutusten arviointia. Liikkumisen ohjauksen teemoja on sisällytetty kuluttajien energianeuvontaan. On verkotuttu kansainvälisesti EPOMM:in (European Platform for Mobility Management) kautta ja tietous eurooppalaisten esimerkkimaiden toimista on kasvanut. Liikkumisen ohjauksen tehtävissä tarvittava osaaminen ja asiantuntemus on lisääntynyt viranomais-, konsultti- ja järjestötahoilla. 3
4 Linjaukset vuosille 2013-2016 a) Toiminnan vakiintuminen, integrointi ja leviäminen Linjaus 1: Pysyvää toimintaa seuduille ja kuntiin Tavoitteena on, että kaikilla suurimmilla kaupunkiseuduilla, osalla keskisuurista kaupunkiseuduista ja aktiivisilla pienemmillä seuduilla on pysyvää liikkumisen ohjauksen toimintaa. Toiminta on myös maantieteellisesti levinnyt eri puolille Suomea. Pysyvyys tarkoittaa, että seuduilla ja osin myös kuntatasolla on liikkumisen ohjauksessa vakiintuneet toimintamuodot, verkostot ja resurssit. Seutujen ja kuntien työn tukena jatketaan ja kehitetään liikkumisen ohjauksen valtionavustuksia. Lisäksi EU:n rakennerahastojen ohjelmakauden 2014 2020 eräänä tavoitteena on energiatehokkuuden kasvattaminen ja vähähiilinen elämäntapa, ja investointiprioriteettina mm. vähähiilisten liikennejärjestelmien ja liikkumismuotojen kehittäminen sekä liikkumisen ohjaus. Linjaus 2: Integrointi liikenneväylien ja -palvelujen suunnitteluun Liikenneväylien ja -palvelujen suunnitteluun integroidaan liikkumisen ohjauksen näkökulmaa ja toimenpiteitä. Tavoite koskee sekä valtion, maakuntien, seutujen että kuntien toimintaa. Integroinnin kohteita ovat jo aiemmin esillä olleiden suunnittelumuotojen - kuten kestävän 4
ja turvallisen liikkumisen suunnitelmien - lisäksi liikennejärjestelmäsuunnittelu, liikenneturvallisuustyö, esisuunnittelu, väylähankkeet, liikenteen hallinta, joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn suunnittelu ja edistämistyö sekä kaupunkien ja kuntien kestävän liikkumisen suunnitelmat tai kulkumuotokohtaiset strategiat. Integrointi vaatii ainakin alussa erillisiä käynnistämistoimia (resurssit, kehittämishankkeet, yhteistyö). Nykytilanteessa liikkumisen ohjaus on alkanut sisältyä esimerkiksi seutujen liikennejärjestelmäsuunnitelmien tavoitteistoon, mutta konkreettisiin toimiin on edetty harvemmin. Integrointi liikenneväylien ja -palvelujen suunnitteluun toimii myös toiseen suuntaan: Liikkumisen ohjaus tarvitsee taustakseen hyvin toimivat palvelut ja infrastruktuurin kestävien liikkumismuotojen osalta. Jos niitä ei ole, ihmisten kannustaminen kulkumuotomuutoksiin on vaikeaa ellei mahdotonta. Linjaus 3: Poikkihallinnollista yhteistyötä Vaikka liikkumisen ohjaus on valtion viranomaistyönä määritelty liikennesektorin päävastuulle, olennainen tavoite on yhteistyön vahvistaminen ja toiminnan leviäminen eri sektoreille, kuten maankäyttö ja kaavoitus, kuluttajien energianeuvonta, työhyvinvoinnin kehittäminen, liikunta- ja terveyssektorin kehittämistoiminta, opetustoimi, eri alojen tutkimus- ja kehittämisohjelmat sekä yksityisen sektorin innovaatiotoiminta ja palvelukehitys. Yhteistyössä tulee tunnistaa hyödyt kaikille osapuolille ja sen kautta määrittää yhteiset tavoitteet. b) Käyttäjät ja kohderyhmät työn suuntaajana Linjaus 4: Vuorovaikutteisuus ja kohderyhmäajattelu Liikkumisen ohjaus on luonteeltaan käyttäytymismuutosten vauhdittamista, ja siksi työssä käytetään apuna markkinoinnin, käyttäytymistieteiden ja muiden vastaavien alojen asiantuntemusta. Käyttäjiin vaikuttamisessa onnistumisen edellytykset ovat vuorovaikutteisessa toimintatavassa sekä käyttäjäpalautteen hyödyntämisessä. Vuorovaikutteisuuden ja käyttäjälähtöisyyden kehittämisessä kokeillaan ja otetaan laajemmin käyttöön innovatiivisia menetelmiä. Toinen keskeinen työtapa on kohderyhmäajattelu. Yksittäiset hankkeet ja toimenpiteet suunnitellaan siten, että kohderyhmät ja niihin vaikuttamisen keinot eritellään jo hankkeen perustamisvaiheessa. Valtakunnallista työtä suunnataan suunnitellusti eri kohderyhmiin, eli liikkujiin tai liikkumistarvetta synnyttäviin tahoihin. Valtakunnallisen koordinointityön rooli on toimia tietyn kohderyhmän potentiaalin esiselvittäjänä, jonka jälkeen kerätty tieto jalkautetaan. Linjauksia työn suuntaamiselle: Työpaikat - Kehittämistyötä on tehty paljon ja kiinnostus aiheeseen kasvamassa. Jatkossa työpaikkojen liikkumisen ohjausta integroidaan työhyvinvoinnin kehittämiseen, ympäristöjärjestelmiin ym. työpaikoilla tehtävään kehittämistyöhön. Ohessa tarvitaan edelleen teeman keskitettyä koordinointia. Koulut ja oppilaitokset - Työtä on tehty sekä opetusalalla, liikenneturvallisuustyössä että liikkumisen ohjauksen hankkeissa. Jatkossa teema vaatiikin verkottumista, jotta eri toimijat löytävät toisensa ja hahmottavat yhteisiä toimintamuotoja. 5
Ikääntyneet / eläkkeelle siirtyvät - Liikkumisen ohjauksen toimintaa ei ole juurikaan kohdennettu ikääntyneille. Ulkomaisia esimerkkejä on olemassa esim. joukkoliikenteen käytön neuvonnasta. Jatkossa mahdolliset edistämishankkeet toteutetaan yhdessä joukkoliikennetoimijoiden sekä sosiaali- ja terveyssektorin kanssa. Vapaa-aika, harrasteet - Vaikea vaikuttaa suoraan liikkujien kautta, koska matkojen suuntautuminen ja ajankohta vaihtelevat ja tavaroiden kuljetus on usein tarpeen. Jatkossa kehittämishankkeita tehdään yhdessä liikkumista synnyttävien kohteiden tai tapahtumien kanssa. Liikuntajärjestöt ovat myös keskeinen yhteistyökumppani. Kauppa ja palvelut - Onnistuneesta työstä tämän kohderyhmän kanssa on olemassa ulkomaisia esimerkkejä. Vuodelle 2014 on suunniteltu kotimaista pilottihanketta yhteistyöstä kaupan kanssa. Kiinteistöt, asuinalueet ja maankäyttö - Kiinteistöjen osalta on tehty esiselvitys, jossa kartoitettiin toimijoita ja prosesseja. Jatkotöitä integroidaan mm. ympäristöhallinnon ja kuntien maankäytön ohjauksen työhön. Linjaus 5: Kulkumuodot ja liikkumispalvelut Liikkumisen ohjauksen työ kohdistuu yhtä lailla kävelyn, pyöräilyn, joukkoliikennemuotojen, viisaan auton käytön, etätoimintojen ja erilaisten liikenteen palvelumallien edistämiseen. Usein markkinointi tai neuvonta kattaa koko kestävän liikkumisen paletin, toisinaan taas hankkeet kohdistuvat vain tiettyihin kulkumuotoihin tai palveluihin. Yleensä varsinainen infrastruktuurin ja palvelujen kehitystyö tehdään erillään, mutta liikkumisen ohjauksen keinoin voidaan tarjoilla kulkumuotovalintoja ja palveluja vaihtoehdoiksi ihmisten arkeen. Tulevaisuuden suuntauksia ovat matkaketjuajattelu ja sen myötä esim. liityntäpysäköinnin, uudenlaisten informaatiopalvelujen ja eri kulkumuotojen integroinnin edistäminen; jakamistalous ja yhteiskäytön muodot; liikenteen palvelupaketti - ajattelu; yhteistyö joukkoliikennetoimijoiden kanssa markkinoinnissa, uusasiakashankinnassa ja käyttäjälähtöisessä palvelujen suunnittelussa; sekä yhteistyö älyliikenteen kehittämistyön kanssa. Linjaus 6: Seuranta ja vaikutusten arviointi Liikkumisen ohjauksen hankkeiden ja toimenpiteiden vaikuttavuutta seurataan systemaattisesti, ja tietoa vaikuttavuudesta tuodaan aktiivisesti esille. Tietoa vaikutuksista tarvitaan työn tuloksellisuuden varmistamiseksi. Kulkutapamuutokset ja kestävien kulkutapojen osuus ovat keskeisiä seurattavia mittareita, joiden avulla voidaan laskea vaikutuksia päästöihin, energiankulutukseen, terveyteen ja turvallisuuteen. Näiden kautta päästään edelleen arvioimaan taloudellisia vaikutuksia. Vaikutuksia arvioidaan myös kohderyhmittäin. Kulkutapamuutoksia ja -osuuksia koskevan tiedon laatua pyritään aktiivisesti kehittämään (henkilöliikennetutkimukset, muut liikkumistutkimukset ja -kyselyt, ennen-jälkeen-tiedot). 6