16WWE Vapo Oy Energia. Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2010 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

29.3.2011 Vapo Oy Energia Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2010 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Vapo Oy Länsi-Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosiyhteenveto 2010 1 Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA 1 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 6 3.1 Lämpötila 6 3.2 Sadanta 7 3.3 Lumi- ja vesitilanne 8 4 TARKKAILUN TOTEUTUS 8 4.1 Yleistä 8 4.2 Näytteenotto ja virtaamamittaus 9 4.2.1 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu 9 4.2.2 Tuotantovaiheen tarkkailu 10 4.2.3 Jälkihoitovaihe 10 4.2.4 Ympärivuotinen tarkkailu 10 4.2.5 Rankkasadejaksot näytteenotto 11 4.3 Näytteiden analysointi 11 4.4 Päästöjen laskenta 12 4.5 Raportointi 12 4.5.1 Väliraportointi 12 4.5.2 Vuosiraportointi 13 4.6 Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2010 13 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA 2010 14 5.1 Yleistä 14 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät 17 5.3 Tarkkailusoiden virtaamat ja valumat 17 5.4 Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu 20 5.4.1 Keskimääräinen vedenlaatu 20 5.4.2 Vedenlaatu eri vuodenaikoina 22 5.4.3 Kevättulvan ja rankkasateen aikainen vedenlaatu 26 5.5 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut 27 5.5.1 Ominaiskuormitus vuositasolla 27 5.5.2 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina 31 5.5.3 Eri vesiensuojelutasojen ominaiskuormitusten vertailu 38 5.5.4 Ominaiskuormien vaihtelu tuotantoalueittain ja vuosittain 40 6 TARKKAILUSUOT 42 6.1 Yleistä 42 6.2 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 43 6.2.1 Paskonneva (Alajärvi) 46 6.2.2 Pirjatanneva (Alavus) 47

2 6.2.3 Rahka-Romuneva (Alavus) 49 6.2.4 Porrasneva (Evijärvi / Kauhava) 51 6.2.5 Pyymaanneva altaat 1 ja 4 (Evijärvi) 54 6.2.6 Saapasneva, allas 1 (Evijärvi) 56 6.2.7 Kairineva (Halsua) 56 6.2.8 Helmikäiskeidas (Isojoki) 59 6.2.9 Iso-Korvaneva (Jalasjärvi) 61 6.2.10 Kontio- ja Palloneva laskuoja 1 (Jalasjärvi) 64 6.2.11 Liikaneva (Jalasjärvi) 67 6.2.12 Löyhinkineva (Jalasjärvi) 68 6.2.13 Näätäneva, allas 4 (Jalasjärvi) 69 6.2.14 Näätäneva, kasvillisuuskenttä (Jalasjärvi) 70 6.2.15 Susineva (Jalasjärvi) 72 6.2.16 Vasikkaneva (Jalasjärvi) 72 6.2.17 Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi) 74 6.2.18 Kampinkeidas (Kauhajoki) 76 6.2.19 Koihnanneva (Kauhajoki) 78 6.2.20 Lupikostonneva (Kauhajoki) 79 6.2.21 Säkkineva (Kauhajoki) 81 6.2.22 Uitonneva (Kauhajoki) 82 6.2.23 Viitalanneva (Kauhajoki) 83 6.2.24 Kurikkaneva (Kuortane) 85 6.2.25 Sarvineva lohko1 (Kuortane) 86 6.2.26 Sarvineva laskuoja 3 allas 4 (Kuortane) 88 6.2.27 Teerineva (Kuortane) 88 6.2.28 Isoneva laskuojat ja 1 ja 3 (Kurikka) 90 6.2.29 Takaneva (Kurikka) 94 6.2.30 Lamminneva laskuojan 1 kosteikko (Lappajärvi/Lapua) 96 6.2.31 Lamminneva lohko 4+2 kosteikko (Lappajärvi/Lapua) 98 6.2.32 Huhdanneva, maaperäimeytys (Lapua) 99 6.2.33 Östra Mossen (Närpiö) 101 6.2.34 Östramossen pintavalutuskenttä (Närpiö) 103 6.2.35 Rackarmossen (Närpiö) 105 6.2.36 Haukineva lohko4 pintavalutuskenttä (Seinäjoki) 106 6.2.37 Haukineva lohko7 kosteikko (Seinäjoki) 108 6.2.38 Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki) 110 6.2.39 Peuraneva pumppaamo 1 ja 2 (Seinäjoki) 111 6.2.40 Sammatinneva (Seinäjoki) 112 6.2.41 Naarasneva (Soini) 115 6.2.41.1 Naarasneva pintavalutuskenttä 4 (Soini) 117 6.2.41.2 Naarasneva kosteikko (Soini) 119 6.2.42 Matosuo lohkot 1 ja 2 (Soini) 121 6.2.43 Teerisuo lohkot 1 ja 2 (Soini) 123 6.2.44 Ulpassuo (Soini) 125 6.2.45 Profeettaneva (Teuva) 127 6.2.46 Tynnyrikallionneva (Toholampi) 127 6.2.47 Jauhoneva (Veteli) 129 6.2.48 Kapustaneva (Veteli) 132 6.2.49 Laurinneva (Veteli) 135 6.2.50 Pollarinneva (Veteli) 137 6.2.51 Ristineva (Veteli) 139 6.2.52 Sarvineva (Veteli) 141

3 6.2.53 Korpisalonneva (Vimpeli) 143 6.2.53.1 Korpisalonneva, laskuoja 1 (lohkot 11/12) 144 6.2.53.2 Korpisalonneva, laskuoja 2 (lohko 1) kosteikko 147 6.2.53.3 Korpisalonneva, laskuoja 5 (lohko 5) 148 6.2.53.4 Korpisalonneva, laskuoja 6 (lohko 7) 149 6.2.53.5 Korpisalonneva, laskuoja 7 (lohkot 8/9) 151 6.2.53.6 Korpisalonneva laskuoja 8 (lohko 15) 154 6.2.53.7 Korpisalonneva lohko 14 156 6.2.53.8 Korpisalonneva, lohko 4 157 6.2.54 Pälvineva (Vimpeli) 160 6.2.55 Ruissaarenneva (Vimpeli) 162 6.2.56 Loukkusuo laskuoja 1 kosteikko (Ähtäri) 165 6.2.57 Loukkusuo laskuoja 5 pintavalutuskenttä (Ähtäri) 166 6.2.58 Mäkikylänsuo (Ähtäri) 168 6.2.58.1 Mäkikylänsuo kasvillisuusaltaat 1 ja 2 (Ähtäri) 170 6.2.59 Riihi-Peuraneva (Ähtäri) 172 6.2.60 Soidinsuo (Ähtäri) 173 6.2.60.1 Soidinsuo, pintavalutuskenttä 1 (Ähtäri) 173 6.2.60.2 Soidinsuo, pintavalutuskenttä 2 (Ähtäri) 176 6.2.61 Tupasuo (Ähtäri) 177 7 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2010 179 7.1 Yleistä 179 7.2 Kuormitus ELY-keskuksittain 180 7.2.1 Hämeen ELY-keskus (entinen Hämeen ympäristökeskus) 180 7.2.2 Pirkanmaan ELY-keskus (entinen Pirkanmaan ympäristökeskus) 180 7.2.3 Varsinais-Suomen ELY-keskus (entinen Lounais-Suomen ympäristökeskus) 180 7.2.4 Keski-Suomen ELY-keskus 181 7.2.5 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 182 7.2.6 Uudenmaan ELY-keskus (entinen Uudenmaan ympäristökeskus) 182 7.3 Kuormitus vesistöalueittain 190 7.3.1 Kymijoen vesistöalue (14) 190 7.3.2 Porvoonjoen vesistöalue (18) 190 7.3.3 Paimionjoen vesistöalue (27) 191 7.3.4 Aurajoen vesistöalue (28) 191 7.3.5 Lapinjoen vesistöalue (33) 191 7.3.6 Eurajoen vesistöalue (34) 192 7.3.7 Kokemäenjoen vesistöalue (35) 192 7.3.8 Karvianjoen vesistöalue (36) 192 7.3.9 Lapväärtinjoen vesistöalue (37) 193 7.3.10 Teuvanjoen vesistöalue (38) 193 7.3.11 Närpiönjoen vesistöalue (39) 194 7.3.12 Kyrönjoen vesistöalue (42) 194 7.3.13 Lapuanjoen vesistöalue (44) 194 7.3.14 Purmonjoen vesistöalue (46) 195 7.3.15 Ähtävänjoen vesistöalue (47) 195 7.3.16 Kruunupyynjoen vesistöalue (48) 196 7.3.17 Perhonjoen vesistöalue (49) 196 7.3.18 Suomenlahden rannikkoalue (81) 196 7.3.19 Suomenselän rannikkoalue (83) 197 7.4 Kuormitus yksityisten tuottajien soilla 197

4 7.4.1 Kuormitus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella 197 7.4.2 Kuormitus Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella 198 7.4.3 Kokonaiskuormitus 200 8 YHTEENVETO 202 9 POHJAVESIEN JA KAIVOJEN TARKKAILU 203 10 KIRJALLISUUS 204 Liitteet Liite 1 Pysyvät päästötarkkailuasemat vuonna 2010 Liite 2 Täydentävät tarkkailuasemat vuonna 2010 Liite 3 Erillistarkkailut ja kuntoonpanotarkkailut vuonna 2010 Liite 4 Pinta-alat ja kuormitukset vesistöalueittain 2010 Pöyry Finland Oy Jarmo Sillanpää, Ins.(AMK) Antti Leskelä, FM Yhteystiedot PL 38, Harjutie 14 69600 Kaustinen puh. 010 33 28370 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

1 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2010 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n 25.9.2008 laatimaa ja ympäristökeskusten hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille 2008-2013 (Pöyry Environment Oy 2008). Tarkkailuohjelma sisältää Länsi-Suomen alueen lisäksi eräiden Vapo Oy:n Itä-Suomen ja Uudenmaan alueilla sijaitsevien soiden kuormitustarkkailun. Tarkkailujakso oli kolmatta kertaa hydrologinen vuosi 1.11.2009-31.10.2010. Osana tarkkailua toteutetaan myös Keski-Suomen ja Länsi-Suomen ELY-keskusten alueella olevien yksityisten turvetuottajien tarkkailuja, jos näillä on asiasta erillinen sopimus tarkkailusta vastaavan konsultin kanssa. Samoin pientuottajien tarkkailutulokset tai Vapo Oy:n tulosten pohjalta lasketut vuosikuormitukset raportoidaan vuodesta 2009 alkaen Vapo Oy:n raporteissa ainoastaan, jos tuottajalla on asiasta sopimus konsultin kanssa. Tarkkailun pysyvät päästötarkkailuasemat ovat ympärivuotisen virtaaman mittaamiseen tarkoitettuja jäätymättömiä kaivoja. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joissa ei ole ympärivuotista tarkkailua. Vuoden 2010 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään koko Vapo Oy Energia läntisen alueen turvetuotannon piirissä olevien soiden vuoden 2010 kokonaiskuormitus sekä kuormitus ympäristökeskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuna. Kuormitukset on laskettu pysyvien päästötarkkailuasemien ominaiskuormituslukujen perusteella. Tässä raportissa on lisäksi tarkasteltu Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten osalta tarkemmin pysyvien päästötarkkailusoiden vedenlaatua, virtaamia ja kuormituslukuja eri vuodenaikoina ja pitkällä aikavälillä aiempiin tarkkailuvuosiin verraten. Samoin alueen täydentävien päästötarkkailuasemien vedenlaatu- ja kuormitustuloksia on tarkasteltu suokohtaisesti. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osa-kokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona ja kuvassa 1 turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä.

Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla http://www.finbioenergy.fi tai http://www.vapo.fi Auma Aumalla tarkoitetaan kuivan turpeen varastokasoja, jotka usein sijaitsevat tuotantoalueiden reunoilla Aumapalo Turveauman palaminen, jonka aikaansaa voimakkaan mikrobitoiminnan aikaansaama lämpötilan kohoaminen turveauman pintaosissa. Aumojen lämpötilojen tarkkailua tehdään lämpökameroilla mm. lentokoneesta käsin Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Eristysoja Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää suon ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle ja jonka avulla ohjataan vedet tuotantoalueen ohi Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Huuhtoutuminen Liikkuvan veden aiheuttama maaperän ainesten kulkeutuminen Imukokoojavaunu Turvetuotantomenetelmä, jossa jyrsinturve kerätään paineilman avulla Itsekuumeneminen Turveauman lämpeneminen siinä tapahtuvien biologisten prosessien takia Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Jyrsinturve Pinnasta jyrsitty ja ilmakuivattu turve joka kerätään 40-50% kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin ennen kuljetusta energialaitoksille. Jyrsös Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros Karhe Saran suuntainen 1-2 m leveä keko johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten Karheaminen 2

Kuivan jyrsöksen tai palojen keruu karheelle 3 Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon Kenttäpalo Varsinaisen turvekentän palo, joka voi saada alkunsa työkoneen pakokaasujen mukana tulevasta kipinästä, kuuman pakosarjan päälle kertyneen pölyn syttymisestä, työkoneen raapaisusta kiveen, aumapalosta, tupakoinnista tms. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kiintoaines Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi) Kääntäminen Turpeen pöyhimistä kuivumisen edistämiseksi Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus

4 Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Palaturve Energian tuottamista varten palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala Peruskuivatusvaihe Ajanjakso jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestää noin 3-6 vuotta Pidätin Päisteputken sarjaojan puoleiseen päähän rakennettu pidätin (esim. puinen säleikkö, kelluva salaojaputki, siivilälevy, reikäinen muoviputki tms.), jonka avulla päisteputki pysyy paremmin avoinna Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Päisteputki Sarkaojan ja kokoojaojan yhdistävä salaojaputki eli putkioja, jonka tarkoituksena on toimia rumpuna työkoneiden liikkuessa saralta toiselle Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkojaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaoja-allas (lietesyvennys) Noin 5-10 m pituinen (sarkaojan pituuden mukaan) ja noin 0.8 m levyinen syvennys sarkaojan päässä ennen päisteputkea Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Sato tai saanto Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha) Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu) Tuotantosuo Suoalue jolla turvetuotanto on käynnissä

5 Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai tuotannon ulkopuolella (levossa) Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöä selvitellään nykyään laajasti. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Turvepöly Turvetuotannon eri työvaiheissa irtoava hyvin hienojakoinen pölyaines, joka voi tuulten mukana kulkeutua tuotantoalueen ulkopuolellekin Turvelaji Turpeen kasvilajikoostumus. Turvelajien pääryhmät ovat rahkaturpeet (S), saraturpeet (C), puuturpeet (L) sekä ruskosammalturpeet (B). pääturvelajit voidaan jaotella useisiin alalajeihin, mm. tupasvillarahkaturve. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Veto-oja Lohkon / lohkojen valumavedet kuljettava oja Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan 1994. Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan kun lakia ja asetusta muutettiin 1.4.1999.

TUR VETUOT ANT OALUE 6 Päisteputki Reunaoja Eristysoja Kokoojaoja Sarkaoja Pidätin Jako-oja 4 Sarkaojaallas Lohko no 5 6 Pintavalutus kenttä Laskuoja Läjitysalue Laskeutusallas Lieteallas Mittapato Puomi tms. Turveauma Turveauma Turveauma Kuva 1 Turvetuotantoalueen nimistöä 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Länsi-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2010 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja vuodelta 2010. 3.1 Lämpötila Vuoden 2010 keskilämpötila (2,5 o C) oli Kauhavalla 0,7 astetta vertailukauden 1971 2000 keski-lämpötiloja alhaisempi. Vuosi 2010 oli 1,8 astetta edellistä vuotta kylmempi, mikä johtui vuoden 2010 kylmistä talvikuukausista (kuva 2). Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella joulukuusta 2009 maaliskuuhun 2010. Kesäkuu oli hieman normaalia kylmempi, mutta heinäkuusta lokakuuhun oli normaalia lämpimämpää. Varsinkin heinäkuu oli erittäin lämmin kuukausi, keskilämpötila (19,6 o C) oli 3,9 astetta lämpimämpi verrattuna vuosien 1971 2000 keskiarvoon. Vuonna 2010 terminen kasvukausi alkoi Länsi-Suomessa 7.5. eli noin viikkoa tavanomaista myöhemmin. Terminen kasvukausi päättyi 25.9. eli noin viikkoa tavanomaista aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2011). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.

25,0 20,0 15,0 10,0 KAUHAVA 16WWE0863 7 2009 2010 1971-2000 o C 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0-20,0 Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina 2009-2010 ja vertailuajanjaksona 1971-2000. 3.2 Sadanta Vuonna 2010 Länsi-Suomessa saatiin sateita huomattavasti vertailujakson 1971 2000 keskiarvoa (494 mm) enemmän (577 mm). Hieman keskiarvoa sateisempaa oli maalis-, touko-, syys- ja lokakuussa. Kaikkein sateisin kuukausi oli elokuu (133 mm), jolloin oli erittäin rankkoja sateita. Tammikuu oli vähäsateisin kuukausi (9 mm). 140 120 100 2009 2010 1971-2000 KAUHAVA 80 60 40 20 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu mm Kuva 3 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina 2009-2010 ja vertailuajanjaksona 1971-2000.

3.3 Lumi- ja vesitilanne 8 Länsi-Suomessa lunta oli talvella 2009-2010 aluksi vähän, mutta tammikuussa lumipeite oli jo keskimääräistä paksumpi. Myös helmi-maaliskuussa lunta oli keskimääräistä enemmän. Tammikuussa lumen syvyys oli 30 cm, helmikuussa 41 cm ja maaliskuussa 53 cm. Terminen talvi alkoi varsin myöhään 2.12.2009 ja loppui aikaisin 26.3.2010. Joulukuun puolenvälin kova pakkasjakso jäädytti järvet etelää myöten. Tarkkailujakson alussa järvien pinnankorkeudet olivat alhaiset, mutta elokuun 2010 rankat sateet nostivat järvien pinnankorkeutta. Esimerkiksi Lappajärven pinnankorkeus oli marraskuussa 2009 19 cm alle pitkän aikavälin keskitasoa ja elokuussa 2010 19 cm pitkän aikavälin keskitasoa korkeammalla. Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella 2009-2010 60 Kauhava 2009-2010 Kauhava 1971-00 50 40 cm 30 20 10 0 Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 4 Lumen syvyys Kauhavalla talvella 2009-2010 ja vertailuajanjaksolla 1971-2000. 4 TARKKAILUN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaaja Vapo Oy Energia. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla joudutaan mm. tulkitsemaan poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 2010 päästötarkkailun ja raportoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan, tuotantoajan tai ympärivuotista tarkkailua. Turvetuottaja ottaa kesällä

9 mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla lisänäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ympäristökeskuksen määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaalis-kemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2010 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään 3 6 vuoden välein ympäristökeskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa. Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten luvassa on määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ympäristökeskuksen määräämällä tavalla. Tällöin voidaan toimia tarkkailuohjelman kohdassa 4.3 kuvatulla tavalla ensin selvitysmenettelyn kautta ja vasta tarvittaessa suorittaa mittauksia. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). 4.2 Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti. Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit (mallit Telog WLS-2109e ja WLS-31). Pinnankorkeudet Telog on rekisteröinyt minuutin välein ja laskenut niistä 30 minuutin ajalta keskiarvon. Keskiarvo ja kellonaika ovat tallentuneet Telogin muistiin. Telogin keräämä pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu tarkkailun tilaajan toimesta kuntoonpanotöiden aikana päivittäin. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ympäristökeskuksen kanssa. Virtaaman mittausta voidaan tehdä myös muilla soilla, mikäli niillä on toimivat mittapadot valmiina. 4.2.1 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä 1.1. 31.3. 1 krt / kk

kevättulva (yleensä 1.4. 1.5.) 1 krt / viikko 16WWE0863 10 1.5. 31.12. 1 krt / 2 vko 4.2.2 Tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Tuotantovaiheen tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen yleensä neljä kertaa vuodessa (maalis-huhti, kesäheinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu). Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama. 4.2.3 Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman 2008-2013 mukaisesti ympäristökeskuksen määräämän ajan. 4.2.4 Ympärivuotinen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittapadoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti. Virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 2010 ympärivuotisesti Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen.

Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman 2008-2013 ohjetta: Kuukaudet Näytteitä 11 1.1.-31.3. 1 krt / kk kevättulva (1.4.-1.5.) 1 krt / viikko 1.5.-31.12. 1 krt / 2 vko 4.2.5 Rankkasadejaksot näytteenotto Turvetuottaja on ottanut kesällä 2010 mahdollisuuksien mukaan rankkasateiden aikaisissa ylivirtaamatilanteissa lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tavoitteena on saada kultakin asemalta kaksi rankkasateen aiheuttamaa lisänäytettä vuosittain. Nab Labs Oy on tehnyt rankkasadenäytteistä aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 2010 analysoitiin muutamia rankkasadenäytteitä. 4.3 Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai suppea analyysivalikoima. Ympäristölupien vaatiessa on tehty myös muita analyysejä, esim. nitraatti- ja nitriittitypen summa tai Östra Mossenilla asiditeetti. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä ja rankkasadenäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Tuotantovaiheen tarkkailujen näytteistä on analysoitu suppea analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta ja kesällä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty suppea analyysivalikoima. Laaja analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Suppea analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Ammoniumtyppi Fosfaattifosfori (suod.) Rauta

4.4 Päästöjen laskenta 12 Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu taustahuuhtouma. Tausta pitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 g/l ja kokonaistyppi 500 g/l. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Jakson päästömäärä saadaan pitoisuuden ja vesimäärän tulona Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu vaan jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän näytteenoton pitoisuuksien perusteella. Tarkkailujakson pituus riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista. Turvetuotantoalueen päästö (kg/d) saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut tuotantoalueen pinta-alalla (lohkot ja auma-alueet). Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleella osa-alueella, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a. Tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa. Eri vuodenaikojen päästöt on saatu laskemalla eri vuodenajoille keskimääräiset päästöt ja kertomalla ne kunkin vuodenajan pituudella. Eri vuodenaikojen päästöt yhteen laskemalla on saatu vuosipäästö. Vuosipäästöt on laskettu hydrologiselle vuodelle 1.11.-31.10. Täydentävät tarkkailukohteet, joilta ei otettu näytteitä ympärivuotisesti tai ei suoritettu omaa tarkkailua vuonna 2010, päästöt laskettiin ympärivuotisten tarkkailukohteiden keskimääräisten ominaiskuormitusten avulla. Ominaiskuormituksella tarkoitetaan päästöä pinta-alayksikköä (hehtaari) ja aikayksikköä (päivä) kohden. Ominaiskuormitus (g/ha d) saadaan jakamalla pitoisuuden ja jakson keskivirtaaman tulo mittapadon valuma-alueen pinta-alalla.. 4.5 Raportointi 4.5.1 Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset ovat olleet heti niiden valmistuttua ja viimeistään 3 viikon kuluttua näytteenotosta nähtävissä www-palvelussa https://data.nablabs.fi/, johon tunnukset saa Vapo Oy:ltä. Tulokset on toimitettu lisäksi kirjallisena postin välityksellä niille Vapo Oy:n toimipaikoille tai muille tarkkailuvelvollisille, joilla ei ole em. yhteyttä.

Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka. 13 4.5.2 Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko vuoden tarkkailun tulokset päästö- ja vesistötarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle ja asianomaisille ELYkeskuksille kirjallisessa muodossa sekä muille tarkkailussa olevien soiden haltijoille ja tarkkailualueen kunnille ensi sijassa sähköisessä muodossa (https://data.nablabs.fi). Vuonna 2010 sekä kuormitus- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kullekin ELY-keskukselle. Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen ja muiden tarkkailuun osallistuvien tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto- ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt kunkin tarkkailuvelvollisen osalta ympäristökeskuksittain, vesistöalueittain (3. jakovaihe) sekä tuotantoalueittain. Vuotuiset päästömäärät (1.11. 31.10.) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportin sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti. Vuosiraportti on laadittu tekstin ja taulukoiden osalta myös sähköiseen muotoon. Konsultti toimittaa tiedot lisäksi Vahti-rekisteriin ympäristöhallinnon TYVI-operaattorin kautta. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia vuosien 2009 ja 2010 termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi joulu-maaliskuu 2.12.2009-49 13 75 26.3.2010 Kevät huhti-toukokuu 27.3. - 13.5.2010 14-20 114 Kesä touko-syyskuu 14.5. - 19.9.2010 21-38 47 Syksy syys-marraskuu 1.11. - 1.12.2009 19.9. - 31.10.2010 44 49 (2009) 39 44 (2010) 129 4.6 Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2010 Vuonna 2010 tarkkailussa oli mukana 84 pysyvää päästötarkkailuasemaa (liite 1), joista 34 mittasi yläpuolista vedenlaatua. Täydentävää tarkkailua tehtiin 183 pisteellä (liite 2), niistä 72 oli yläpuolisia. Erillis-laajaan tarkkailun 10 tarkkailupisteen joukkoon kuuluivat mm.kahden ruokohelpikosteikon, yhden maaperäimeytyksen ja yhden kemikalointiaseman tarkkailut. Kuntoonpano tarkkailua suoritettiin 23 pisteeltä, joista 10 oli yläpuolisia pisteitä (liite 3). Pinnankorkeuksien tai vedenlaadun tarkkailua kaivoista tai pohjavesistä suoritettiin 11 kohteessa.

14 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA 2010 5.1 Yleistä Vapo Oy Energian läntisellä alueella oli turvetuotannon piirissä olevia soita vuonna 2010 yhteensä 263 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 232 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 suota vetensä 302 reittiä pitkin. Vapo Oy:n tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen ala oli 24 199 ha. Levossa oli 213 ha ja valmistelussa 2 555 ha. 2 361 ha oli poistunut tuotannosta alle viisi vuotta sitten, 8 875 ha yli 5 vuotta sitten. Vapo Oy Energian tuotantoalueiden yhteispintaalat on esitetty taulukossa 1. Vapo Oy Energian osalta tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä 11 236 ha. Alle 5 vuotta poistuneita alueita oli 2 361 ha, ja yli 5 vuotta sitten poistuneita alueita 8 875 ha (taulukko 1). Yksityisten turvetuottajat mukaan laskien saadut yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 2. Tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Soita on kaikkiaan 20 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (taulukko 1). Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Länsi-Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (taulukko 1) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (91 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotantokelpoisen alan osuus (5 962 ha) tuotantokelpoisen alan kokonaismäärästä oli 24,6 %. Kymijoen vesistöalueella oli 60 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai alueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotantokelpoisen suoalan määrä (4 851 ha) edusti 20,0 % kaikesta tuotantokelpoisesta alasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,3 %. Karvianjoen vesistöalueella (30 kpl) oli 12,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 16 vesistöalueen osuus oli tuotantokelpoisesta pintaalasta vajaat 27 %. Taulukko 1 Vapo Oy Energian läntisen Suomen turvetuotannon pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2010 Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 949 11 491 386 1 481 6 317 18 Porvoonjoen vesistöalue 26 0 0 2 0 27 27 Paimionjoen vesistöalue 27 0 41 0 0 68 28 Aurajoen vesistöalue 64 0 0 0 0 64 33 Lapinjoen vesistöalue 83 0 0 4 0 87 34 Eurajoen vesistöalue 403 0 0 0 0 403 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 962 0 620 469 3 198 10 248 36 Karvianjoen vesistöalue 2 945 95 140 259 1 013 4 452 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 401 0 82 19 15 518 38 Teuvanjoen vesistöalue 132 0 0 0 1 133 39 Närpiönjoen vesistöalue 276 0 4 23 0 303 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 851 77 337 737 1 699 7 699 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 575 30 58 270 865 2 799 46 Purmonjoen vesistöalue 63 0 167 0 0 230 47 Ähtävänjoen vesistöalue 798 0 220 116 435 1 569 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 878 0 27 26 10 941 19 Perhonjoen vesistöalue 1 171 0 364 47 158 1 739 51 Lestijoen vesistöalue 0 0 0 0 0 0 81 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue 79,4 0 0 4 0 83 83 Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue 517 0 4 0 2 523 Yhteensä 2010 24 199 213 2 555 2 361 8 875 38 202 Yhteensä 2009 24 570 526 2 187 1 790 8338 37 409 Yhteensä 2008 22 781 494 1 363 1 904 7662 34 203

15 Vaikka tarkkailu jakautui useamman ELY-keskuksen alueelle, jää painopiste Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 100 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotantokelpoisesta alueesta (11 832 ha). Vähiten tuotantokelpoisesta alasta oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (taulukko 2). Vuoden 2010 raportissa ei ole mukana Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Niiden raportointi tapahtuu Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteydessä. Taulukko 2 Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ympäristökeskusten alueilla vuonna 2010 ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotanto- Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä kunnossa alle 5 v yli 5 v Häme 734 11 82 49 66 941 Pirkanmaa 2 416 5 143 233 1 938 4 735 Varsinais-Suomi 5 052 0 344 351 1 507 7 254 Keski-Suomi 5 069 137 572 439 1 878 8 095 Etelä-Pohjanmaa 11 832 197 1 421 1 346 3 486 18 282 Uusimaa 79 0 0 4 0 83 Yhteensä 2010 25 181 350 2 563 2 422 8 876 39 391 Yhteensä 2009 25 529 526 2 216 1 937 8 338 38 545 Yhteensä 2008 24 422 536 1 422 1 936 7 661 35 977 Yhteensä 2007 24 138 769 1 463 2 220 6 727 35 316 Yhteensä 2006 24 516 1 040 1 541 2 664 6 127 35 888 Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2010 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 19 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta 2010. Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 3 458 ha, mikä edustaa noin 14 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta (25 217 ha). Vuonna 2010 oli yhdellä pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. Perustaso jota on tehostettu ojanpidättimillä, jolla tarkoitetaan että suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 10 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus sekä kahdella ruokohelpikosteikko ja kahdella osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Kolme tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 16 kokonaan tuotannossa. Ominaiskuormituslaskennassa käytetyt suot on esitetty taulukossa 3 ja niiden sijainti kuvassa 5. Kaikki vuoden 2010 ympärivuotiset päästötarkkailuasemat on liitteenä 1 ja täydentävät päästötarkkailuasemat liitteenä 2. Mukana ovat kaikki asemat, joilta on haettu yksi tai useampi näyte vuonna 2010.

16 Taulukko 3 Vapo Oy Energia läntisen alueen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna 2010. Ominaiskuormitussuot Paikkakunta Vesiensuojelutaso ELY-keskus Okssuo, pvk ap Tammela pvk Häme Höystösensuo, ruokohelpikosteikko ap Joutsa (Leivonmäki) rhk Keski-Suomi Pajusuo, pohjoispää ap Leivonmäki virtaaman säätö Keski-Suomi Savonneva ap Kyyjärvi pvk Keski-Suomi Valkeissuo ap Petäjävesi virtaaman säätö Keski-Suomi Vehkaneva ap Kinnula pvk Keski-Suomi Hormaneva pohjoinen, pvk ap Karvia pvk Varsinais-Suomi Jämiänkeidas, kosteikon ap Kankaanpää rhk Varsinais-Suomi Satamakeidas, pvk ap Honkajoki Kasvillisuusallas / pvk Varsinais-Suomi Nanhiansuo, pvk ap Huittinen pvk Varsinais-Suomi Saarikeidas 1 ap Jämijärvi kosteikko Varsinais-Suomi Helminkäiskeidas, pvk ap Isojoki pvk Etelä-Pohjanmaa Iso-Korvaneva, lo2 ap Jalasjärvi pvk Etelä-Pohjanmaa Kairineva, la ap Halsua Perustaso+ojapidättimet Etelä-Pohjanmaa Kapustanneva, pvk ap Veteli pvk Etelä-Pohjanmaa Korpisalonneva lohko 11/12, pvk ap Vimpeli pvk Etelä-Pohjanmaa Porrasneva, lo1 ap Evijärvi pvk Etelä-Pohjanmaa Ristineva ap Parkano pvk Pirkanmaa Isosuo, kosteikko 1 ap Punkalaidun kosteikot 2kpl Pirkanmaa Kuva 5 Vapo Oy Energia läntisen alueen ominaiskuormitussoiden sijoittuminen. Kartta Vapo Oy

5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät 17 Vapo Oy Energian läntisellä alueella tuotantokunnossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli lisääntynyt 13 ha vuodesta 2009 eli se oli pysynyt lähes ennallaan. Valmistelussa olevia suoalueita oli 615 ha enemmän ja levossa olevia 81 ha vähemmän kuin edellisvuonna. Tuotantokunnossa oleva suo on enintään viisi vuotta sitten tuotantokuntoiseksi valmisteltu tai tuotannossa ollut alue. Mikäli suoalueella ei kuitenkaan ole ollut toimintaa yli viiteen vuoteen, katsotaan se levossa olevaksi. Valmistelussa olevalla suolla tarkoitetaan turvetuotantoa varten kunnostettavaa suota, jossa vuonna 2010 on tehty joitain valmistelutöitä, kuten puuston raivausta, ojitusta tai pinnan muokkausta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaojaaltaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2010 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (73 % tuotantopinta-alasta), toiseksi yleisin virtaamansäätö (13 %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (10,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2010 purkuvedet yli 60 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna 2008. Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Taulukko 4 Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisellä alueella vuonna 2010 2010 HEHTAARIA LÄNTINEN SUOMI Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotantokunnossa 2254 17757 58 494 3536 163 24261 Valmistelussa 481 1904 25 45 2454 Levossa 213 213 Poistunut 2006-2010 2369 Poistunut 2001-2005 2870 Poistunut ennen 2001 6001 Yhteensä 2948 19660 58 494 3560 163 45 38168 Yhteensä % 10,9 73,0 0,2 1,8 13,2 0,6 0,2 Yhteensä 2009 3145 18441 58 554 4038 144 0 36445 Yhteensä 2008 5583 11988 0 104 6378 256 0 33835 Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3 Tarkkailusoiden virtaamat ja valumat Tarkkailusoiden virtaamat on laskettu näytteenottokertojen välisenä keskiarvona. Pysyvien, ympärivuotisesti vuonna 2010 toimineiden ja ominaiskuormituslaskennassa käytettyjen päästötarkkailuasemien vuoden keskivirtaama oli 19,3 l/s (vuonna 2009 24,7 l/s) ja keskivaluma 12,9 l/s km 2 (vuonna 2009 15,2 l/s). Pienin vuoden keskivirtaama oli Jokipolvensuolla (2,4 l/s)

18 ja suurin Kairinevalla (41 l/s). Vuositasolla pienimmät keskivalumat mitattiin ympärivuotisesti tarkkailluista soista Isosuolla (6,2 l/s km 2 ). Suurimmat valumat mitattiin Pajusuolla, jossa keskivaluma oli 30 l/s (taulukko 5). Suurimmat hetkelliset valumat (taulukko 5) vaihtelivat välillä 36 l/s km 2 (Isosuo) 1052 l/s km 2 (Pajusuo), tosin on erittäin todennäköistä, että useat suurimmista valumista on mitattu padotustilanteissa ja mitatut arvot ovat tästä syystä todellisia suuremmat. Pienin hetkellinen valuma oli 13:llä pysyvällä tarkkailuasemalla 0 l/s km 2 ja useimmilla muilla tarkkailuasemilla lähes 0 l/s km 2. Taulukko 5 Vapo LS tarkkailusoiden virtaamat ja valumat vuonna 2010 Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2010 Suo Vesiensuojelutaso Mittapadon Tuotannossa Koko vuosi Suurin Pienin valuma-alue Virtaama Valuma hetkellinen hetkellinen ha ha l/s l/s km 2 valuma valuma Hämeen ELY-keskus Okssuo pintavalutus 80,0 47,8 6 7 73 0,00 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo ruokohelpikosteikko 16,6 16,6 2,5 15 635 0,00 Jokipolvensuo ruokohelpikosteikko 21,5 21,5 2,4 11 597 0,00 Pajusuo virtaaman säätö 69,0 55,0 21 30 1052 0,002 Savonneva pintavalutus 110,0 103,0 13 12 215 0,00 Valkeissuo virtaaman säätö 66,4 47,0 9 14 411 0,00 Vehkaneva pintavalutus 198,6 116,3 18 9 75 0,00 Varsinais-Suomen ELY-keskus Isosuo kosteikko 315,0 247,8 20 6 36 0,001 Hormaneva, pohpintavalutus 380,3 350,3 39 10 86 0,00 Jämiänkeidas ruokohelpikosteikko 411,0 195,3 40 10 128 0,00 Satamakeidas kasvillisuusallas / pintavalu 145,0 108,0 15 10 87 0,01 Nanhiansuo pintavalutus 86,0 72,9 9 11 721 0,00 Saarikeidas kasvillisuusallas / pintavalu 100,0 95,9 13 13 128 0,33 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helmikäiskeidaspintavalutus 110,0 102,0 19 17 92 0,00 Iso-Korvaneva kosteikko 264,2 264,2 23 9 325 0,00 Kairineva perustaso+ojapidättimet 377,0 205,6 41 11 68 0,13 Kapustanneva pintavalutus 153,0 131,0 34 22 404 0,00 Korpisalonneva pintavalutus 210,0 165,3 29 14 95 0,001 Porrasneva pintavalutus 126,2 66,7 15 12 98 0,03 Pirkanmaan ELY-keskus Ristineva pintavalutus 240,0 129,0 22 9 128 0,27 Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 80,0 64,0 15 18 272 0,00 ka 2010 (n=21): 3560 2605 19 13 273 0,04 ka 2009 (n=25): 25 15 236 0,13 ka 2008 (n=24) 30 23 470 0,12 Minimi: 2,4 6,2 36 0,00 Maksimi: 41 30 1052 0,33 Vesiensuojelutaso (ka): Perustaso (n=0) Virtaaman säätö (n=2) 15 22 731 0,001 Pintavalutus (n=10) 20 12 199 0,031 Perustaso + ojapidättimet (n=1) 41 11 68 0,13 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 15 18 272 0 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 14 12 108 0,17 Ruokohelpikosteikko (n=3) 15 12 453 0 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=2) 14 5 120 0 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=19) 19 13 286 0,04 Tuotanto/valmistelu (n=3) 18 14 192 0,01

19 Talvijakson keskivaluma (taulukko 6) pysyvillä tarkkailuasemilla oli 14 l/s km 2. Pienin keskivaluma mitattiin talvella Ristinevan (0,1 l/s km 2 ), suurin Pajusuo (52 l/s km 2 ). Kevätjaksolla pysyvillä tarkkailuasemilla keskivaluma oli suurimmillaan kevättulvasta johtuen 24 l/s km 2, pienin keskivaluma Hormanevalla (2,4 l/s km 2 ), suurin keskivaluma puolestaan Kapustannevalla (58 l/s km 2 ). Kesällä keskivaluma oli selvästi alhaisimmillaan (6,3 l/s km 2 ). Pienin keskivaluma mitattiin Okssuolla 1,4 l/s km 2. Suurin keskivaluma kesällä mitattiin Pajusuolta (13 l/s km 2 ). Syksyn keskivaluma oli (13 l/s km 2 ). Tällöin minimi keskivaluma mitattiin Nanhiansuolta (5,1 l/s km 2 ), maksimi Pajusuolta (28 l/s km 2 ). Vuonna 2009 suurin keskivaluma oli mitattu syksyllä (31 l/s km 2 ) ja pienin kesällä (3,8 l/s km 2 ). Taulukko 6 Pysyvien tarkkailusoiden keskivalumat eri vuodenaikoina vuonna 2010 Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2010 Suo Vesiensuojelutaso Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 Hämeen ELY-keskus Okssuo pintavalutus 682 10 778 11,3 94 1,4 831 12 507 7,3 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo ruokohelpikosteikko 377 26 332 23 69 4,8 240 17 214 15 Jokipolvensuo ruokohelpikosteikko 385 21 404 22 61 3,3 189 10 209 11 Pajusuo virtaaman säätö 3082 52 3146 53 761 13 1643 28 1810 30 Savonneva pintavalutus 910 9,6 1714 18 1149 12 978 10 1153 12 Valkeissuo virtaaman säätö 1382 24 1242 22 346 6,0 596 10 792 14 Vehkaneva pintavalutus 1477 8,6 2590 15 771 4,5 1865 11 1546 9,0 Varsinais-Suomen ELY-keskus Isosuo kosteikko 1812 6,7 3791 14 869 3,2 1550 5,7 1695 6,2 Hormaneva, pohpintavalutus 2908 8,9 2804 8,5 1767 5,4 5843 18 3386 10 Jämiänkeidas ruokohelpikosteikko 591 1,7 7580 21 1185 3,3 4321 12 3452 10 Satamakeidas kasvillisuusallas / pintavalu 689 5,5 2862 23 783 6,3 1158 9,2 1273 10 Nanhiansuo pintavalutus 1324 18 881 12 517 7,0 379 5,1 782 11 Saarikeidas kasvillisuusallas / pintavalu 218 2,5 2085 24 880 10 1162 13 1130 13 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helmikäiskeidaspintavalutus 246 2,6 3727 39 716 7,5 1793 19 1637 17 Iso-Korvaneva kosteikko 3603 15,8 3029 13 342 1,5 2663 12 1983 8,7 Kairineva perustaso+ojapidättimet 1895 5,8 6087 19 1949 6,0 5386 17 3554 11 Kapustanneva pintavalutus 3166 23,9 7700 58 790 6,0 2889 22 2951 22 Korpisalonneva pintavalutus 2113 12 4539 25 2009 11 2164 12 2503 14 Porrasneva pintavalutus 800 7,3 1949 18 995 9,1 1738 16 1299 12 Pirkanmaan ELY-keskus Ristineva pintavalutus 195 0,9 5080 24 869 4,2 1883 9,1 1928 9,3 Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 2427 35 2398 34,7 522 7,5 794 11 1262 18,3 ka 2010 (n=21): 1442 14 3082 24 831 6,3 1908 13 1670 13 ka 2009 (n=25): 2189 16 3568 24 496 3,8 4204 31 2132 15 ka 2008 (n=24) 2829 22 4859 48 1439 12 2451 19 2745 24 Minimi: 195 0,9 332 8,5 61 1,36 189 5,1 209 6,2 Maksimi: 3603 52 7700 58 2009 13 5843 28 3554 30

20 5.4 Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu 5.4.1 Keskimääräinen vedenlaatu Vuonna 2010 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (26 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 7. Vedenlaatu oli typpipitoisuuksien osalta hieman korkeammat kuin edellisvuonna, muutoin pitoisuudet ovat suunnilleen samaa tasoa kuin edellisinä vuosina. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Taulukko 7 Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 2010 vedenlaatu Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Sähkönjoht. Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C ms/m mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 2010 (n=26): 6,0 9,2 2194 945 72 26 3,8 51 ka 2009 (n=25): 6,0 6,2 10 1855 729 82 28 3,7 47 ka 2008 (n=24): 6,0 5,5 8,9 1794 711 77 23 3,2 48 ka 2007 (n=23): 5,8 5,9 9,3 2083 827 80 23 3,3 58 Minimi: 4,6 1,1 946 108 16 4,5 0,7 19 Maksimi: 6,7 31 4582 3357 152 111 12,6 87 Vesiensuojelutaso (ka): Perustaso (n=0) Virtaaman säätö (n=2) 6,3 8,6 2734 1729 45 14 4,5 37 Pintavalutus (n=13) 5,8 8,9 2370 988 73 27 3,7 60 Perustaso + ojapidättimet (n=2) 5,7 12 2244 1052 101 42 6,6 61 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 6,0 7,7 2405 1190 82 15 3,0 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n= 6,5 8,3 1197 284 77 23 2,6 33 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,4 4,4 1210 200 50 19 2,2 30 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n= 6,2 15 2614 1269 84 33 4,2 45 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=23) 6,1 9,0 2197 978 72 27 3,4 49 Tuotanto/valmistelu (n=3) 5,8 10,2 2170 695 72 22 6,6 67 Suokohtaiset keskiarvot on esitetty taulukossa 8. Kohteilta mitattujen näytteiden määrä on esitetty suokohtaisesti (mitatut näytteet/näytteenottokerrat). Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 6,0. Happamin keskimääräinen ph oli Nanhiansuolla (4,6). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,7). Orgaanista ainesta (COD Mn ) havaittiin vuositasolla keskimäärin 51 mg/l, eniten Nanhiansuolla (87 mg/l O 2 ) ja vähiten Höystösensuolla (19 mg/l O 2 ). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 9,2 mg/l ja korkein Laurinnevalla (31 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Höystösensuon, Jokipolvensuon, Satamakeitaan, Helminkäiskeitaan, Kapustannevan, Korpisalonnevan, Porrasnevan ja Östra Mossenin kiintoainepitoisuudet olivat alle 5 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Naarasnevalta (152 g/l) ja vähiten Ristinevalta (16 g/l) vuosikeskiarvon ollessa 72 g/l. Fosfaattifosfori purkuvesissä oli keskimäärin 26 g/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 582 g/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Satamakeitaalta (946 g/l) ja Ristinevalta (1012 g/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 2194 g/l ja ammoniumtyppeä 945 g/l. Rautapitoisin vesi oli Kairinevalla (12,6 mg/l). Alhaisin keskipitoisuus oli Östra Mossenilla (0,7 mg/l) ja Ristinevalla (0,9 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 3,8 mg/l.