VAPO OY VESISTÖTARKKAILU Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Transkriptio

1 VESISTÖTARKKAILU VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2016 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

2

3 1 Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2016 Sisältö 1 JOHDANTO TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Veden laatuun liittyviä muuttujia Turvetuotannon käsitteitä SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA Lämpötila Sadanta Lumitilanne TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS Yleistä Vesistötarkkailun näytteenotto Vesinäytteiden analysointi VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 ETELÄ- POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA Yleistä Kuormitus VESISTÖTARKKAILUT Yleistä Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna PERHONJOEN VESISTÖALUE Venetjoen valuma-alue Kairineva (Halsua) Ullavanjoen valuma-alue Tynnyrikallionneva (Toholampi) Köyhäjoen valuma-alue Jauhoneva (Veteli) Perhonjoen yläosan alue Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva ja Kapustaneva-Laukkulammineva-Sarvinevan tuotantoalue (Veteli) Patananjoen valuma- alue Ruissaarenneva (Vimpeli) ÄHTÄVÄN-, KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET... 32

4 8.1 Purmo norra ån alue Porrasneva (Evijärvi) Kurejoen alue Paskoneva (Alajärvi) Lamminneva (Lappajärvi/Lapua) Kuninkaanjoen valuma-alue Kuninkaansuo (Soini) Vieresjoen valuma-alue Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli) Vimpelinjoen valuma-alue Savonneva (Alajärvi/Soini/Karstula/Kyyjärvi) Levijoen valuma-alue Pannuneva (Soini) Kruunupyyn vesistöalue Pyymaanneva Saapasneva - Iso Saapasneva (Evijärvi) KYRÖNJOEN VESISTÖALUE Jalasjoen alue Koirainneva (Jalasjärvi) Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi) Mustajoen valuma-alue Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) Vasikkaneva (Jalasjärvi) Seinäjoen valuma-alue Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi) Näätäneva (Jalasjärvi) Linnus-Lainesneva ja Valkianeva (Jalasjärvi) Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki) Amerikanneva (Seinäjoki) Hietasalon-Tuuranneva (Virrat) Peurainneva ja Sammatineva (Seinäjoki) Hirvijoen valuma-alue Madesneva, Susineva ja Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi) Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi) Pesäneva (Jalasjärvi) Kainastonjoen valuma-alue Isoneva (Kurikka) Lammasneva (Teuva) KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE Toisveden alue Mäkikylänsuo (Ähtäri) Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) Ähtärinjärven alue Naarasneva ja Leväsuo (Soini/Alajärvi) Riita- ja Mustasuo (Ähtäri) Kolunjoen valuma-alue Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo (Soini) Kalliosuo (Soini) Niemisjoen valuma-alue

5 Soidinsuo (Ähtäri) Sarasuo (Ähtäri) Ulpassuo (Soini) Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) Mölynsuo-Mustassuo (Soini) Pihlajaveden reitin valuma-alue Loukku-, Tupa- ja Majasuo (Ähtäri) KARVIANJOEN VESISTÖALUE Nummijoen valuma-alue Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki) Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki) NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE Rackarmossen-Östramossen (Närpiö) Takaneva (Kurikka) LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE Karijoen valuma-alue Mustaisneva (Kauhajoki) Kärjenjoen valuma-alue Helmikäiskeidas/Tempakankeidas/Kotokeidas 1 (Isojoki) TEUVANJOEN VESISTÖALUE Profeetanneva (Teuva) VESISTÖYHTEENVETO VIITTEET Liitteet Liite 1 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2016 Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella Liite 2 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2016 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Pia Jaakola (FM) tarkistanut Yhteystiedot Paristotie Kokkola sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com puh (Jorma Keränen)

6 4 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2016 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Finland Oy:n ELYkeskuskohtaisesti laatimia Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmia vuosille Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2016 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY-keskuksien vesistöraportteihin. Etelä-Pohjanmaan alueen vesistötarkkailuraportti sisältää lyhyen koosteen Etelä-Pohjanmaan alueen Vapon turvetuotantoalueiden kuormitustuloksista. Tarkemmat kuormitustarkkailutulokset löytyvät erillisistä kuormitustarkkailuraporteista (Pöyry Finland Oy 2017). Vuonna 2016 oli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapolla yhteensä 72 tuotantoalueella 128 vesistöhavaintopaikkaa. Lapuanjoen vesistöalueen Vapon turvesoiden vesistötarkkailutulokset raportoidaan Lapuanjoen yhteistarkkailun puitteissa, joten ne eivät ole mukana tässä yhteenvedossa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2016 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä

7 olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea alentaen samalla veden ph-arvoa. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta, mm. humusta ja eloperäistä 5

8 kiintoainetta. Usein korkeat COD Mn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien COD Mn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien COD Mn -arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, % -kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Kyllästysprosenttien mukaiset happitilanteet: yli 100 % ylikyllästystila, ilmentää rehevyyttä, % hyvä, normaali vesialue, % tyydyttävä, normaali vesialue, % välttävä, lievä happivaje, alle 40 % huono, kohtalainen/suuri happivaje. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö.

9 Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Turvetuotannon päästötarkkailussa veden humuspitoisuutta seurataan epäsuorasti veden kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja veden väriarvon avulla. COD Mn - ja väriarvoja nostavat kuitenkin myös muut syyt, eikä näillä menetelmillä voida erotella, missä määrin kyse on humuksesta. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. 7

10 Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) 8

11 Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 9 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Kauhava ja Ähtäri sijaitsevat painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2016 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen pitkänajan säätilastoja. Vuoden 2016 keskilämpötila (4,4 o C) oli Kauhavalla 0,8 astetta korkeampi kuin vertailukauden keskilämpötila. Tammikuu 2016 oli tavanomaista kylmempi keskilämpötilan ollessa -12,6 astetta. Kevät 2016 oli tavanomaista leudompi. Kesä ja syksy 2016 olivat lämpötilojen osalta pitkänajan keskimääräistä tasoa (kuva 1). Kauhavalla vuoden lämpimin kuukausi oli heinäkuu kuukauden keskilämpötilan ollessa 16,7 astetta. Vuoden 2016 keskilämpötila (3,7 o C) oli Ähtärissä 0,7 o C korkeampi kuin vertailukauden keskilämpötila. Tammikuu 2016 oli lämpötilaltaan selvästi keskimääräistä kylmempi ja kevät 2016 leudompi (kuva 2). Kesä ja syksy olivat keskilämpötiloiltaan tavanomaiset, joulukuu 2016 oli sen sijaan selvästi leudompi kuin keskimäärin vertailukaudella. Ähtärissä heinäkuu oli vuoden lämpimin kuukausi ja tammikuu kylmin.

12 10 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajanjaksona Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Ähtärissä vuosina ja vertailuajanjaksona Rannikolla Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa terminen kasvukausi alkoi vuonna 2016 noin eli samaan aikaan kuin vuosina keskimäärin (Ilmatieteen laitos 2017). Terminen kasvukausi päättyi lähes koko Etelä-Pohjanmaan tarkkailualueella noin 1.10., eli tavanomaiseen aikaan. Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 3.2 Sadanta Vuonna 2016 Kauhavalla satoi 580 mm eli enemmän kuin vertailujaksolla keskimäärin (515 mm). Vuoden 2016 sateisimmat kuukaudet olivat kesä-, heinä- ja elokuu (kuva 3). Vuoden 2016 vähäsateisin kuukausi oli maaliskuu ja selvästi tavanomaista vähemmän satoi myös touko- ja lokakuussa.

13 Vuonna 2016 Ähtärissä satoi 620 mm eli hieman vähemmän kuin vertailujaksolla keskimäärin (650 mm). Ähtärissä helmi- ja huhtikuun sademäärät olivat suuria ajanjakson keskiarvoihin verrattuna. Vuoden 2016 vähäsateisimmat kuukaudet olivat maalis- ja lokakuu (kuva 4). Vuoden 2016 sateisin kuukausi oli elokuu, mutta kesä- ja heinäkuussa satoi lähes yhtä runsaasti. 11 Kuva 3 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Kauhavalla vuosina ja vertailuajanjaksona Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Ähtärissä vuosina ja vertailuajanjaksona Lumitilanne Etelä-Pohjanmaalla oli talvella keskimääräistä vähemmän lunta. Lumen syvyys oli maksimissaan maaliskuussa 2016 Kauhavalla 16 cm ja Ähtärissä 29 cm (kuva 5). Marras- ja joulukuu 2015 olivat sekä Kauhavalla että Ähtärissä lumettomia.

14 12 Kuva 5 Lumen syvyys Kauhavalla ja Ähtärissä talvella ja vertailujaksolla TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta näytteenoton, analysoinnin ja virtaamamittauksen osalta ovat hoitaneet Ahma Ympäristö Oy ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 213 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 435 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 33 järvihavaintopistettä ja 95 virtavesipistettä (taulukko 1). Lapuanjoen vesistöalueen Vapon turvesoiden vesistötarkkailutulokset raportoidaan Lapuanjoen yhteistarkkailun puitteissa. Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet Yhteensä Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Yhteensä

15 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet otetaan helmikuun puolesta välistä huhtikuun puoleenväliin ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet otetaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuussa ja syys-lokakuussa Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll- %) kiintoaine (vain 1 m SS; F3;GVS) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m, SS; F3;GVS) ph sameus väri ph COD Mn (kaikki syvyydet) väri Kokonaisfosfori COD Mn (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) Fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla ) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla )

16 5 VAPO OY:N TURVETUOTANNON KUORMITUS VUONNA 2016 ETELÄ- POHJANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA Yleistä 5.2 Kuormitus Taulukko 2 Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraportista (Pöyry Finland Oy 2017). Kemiallista hapenkulutusta kuvaava COD Mn otettiin mukaan kuormituslaskentaan vuonna 2011, jolloin sille laskettiin bruttokuormitukset. Vuodesta 2013 alkaen COD Mn :n osalta on laskettu myös nettokuormitukset. Kiintoaineen ja COD Mn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttui vuonna 2013, joten niiltä osin vuosien ja nettokuormituksissa on laskennallisia eroja. Läntisen Suomen kuormitustarkkailuun kuului Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelta vuoden 2016 lopulla 100 Vapo Oy:n turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu tuotannossa ollut ala oli ha. Levossa oli ha ja valmistelussa 477 ha. Tuotannosta on poistunut ha (taulukko 2). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien 100 tuotantoalueen kuormittavalta ha pinta-alalta tuleva bruttovuosikuormitus oli vuonna 2016 seuraava: kiintoaine kg, kokonaistyppi kg, kokonaisfosfori kg ja COD Mn kg O 2. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden pinta-alat ja kuormitukset vuosina Etelä-Pohjanmaan Tuotan- Levossa Valmis- Poistunut Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto ELY-keskus nossa telussa kg Kg O2 kg Kg O2 ha ha ha ha Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P CODMn Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi * kiintoaineen ja CODMn nettokuormituksen laskennassa käytetty taustapitoisuus muuttunut 2013 Suhteutettuna kokonaiskuormitus pinta-alaan voidaan saatuja ominaiskuormituksia (kg/ha/a) verrata edellisten vuosien ominaiskuormituksiin (kuva 6). Vuonna 2012 ominaiskuormitukset olivat jakson suurimpia.

17 15 Kuva 6 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tuotantoalueiden keskimääräiset bruttoominaiskuormitukset (kg/ha a) vuosina VESISTÖTARKKAILUT Yleistä Vuoden 2016 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, on sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2016 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2016 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2016 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat jakovaiheen valuma-alueet, mutta pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle, jos valuma-alueen pinta-ala on ollut tiedossa. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia, eivätkä ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2016 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1 ja sijaintikartat liitteestä 2.

18 6.2 Vapon turvetuotannon vesistötarkkailu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2016 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua tarkastellaan kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna Lapuanjoen vesistöalueen Vapon turvesoiden vesistötarkkailutulokset raportoidaan Lapuanjoen yhteistarkkailun puitteissa, joten ne eivät ole mukana tässä tarkastelussa. Kaikki mukana olevat tuotantoalueet eivät sijaitse Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, mutta ne ovat mukana tarkkailussa, koska vesistövaikutuksia kohdistuu myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapo Oy:n tuotantoalueista oli tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2016 seuraavilla: Suo Kunta Suo Kunta Suo Kunta Paskoneva Alajärvi Kampinkeidas Kauhajoki Pannuneva Soini Porrasneva Evijärvi / Kauhava Koihnanneva Kauhajoki Puntari-Konttisuot Soini Iso-Saapasneva Evijärvi / Lappajärvi Lupikistonneva Kauhajoki Teerisuo Soini Pyymaanneva Evijärvi / Lappajärvi Mustaisneva Kauhajoki Ulpassuo Soini Saapasneva Evijärvi Säkkineva Kauhajoki Koirasuo Soini Kairineva Halsua Viitalanneva Kauhajoki Lypsinneva Soini Helmikäiskeidas Isojoki Palloneva Kauhajoki / Jalasjärvi / Kurikka Lammasneva Teuva Tempakankeidas Isojoki Riihi-Peuraneva Keuruu, Virrat, Ähtäri Profeetanneva Teuva Kotokeidas Isojoki Takaneva Kurikka Tynnyrikallionneva Toholampi Iso-Korvaneva Jalasjärvi Isoneva Kurikka/Kauhajoki/Teuva Kapustaneva Veteli Korvajärvenneva Jalasjärvi Lamminneva Lapua Laukkulamminneva Veteli Kyrön-Koirainneva Jalasjärvi Rackarmossen Närpiö Laurinneva Veteli Liikaneva Jalasjärvi Östramossen Närpiö Pollarinneva Veteli Linnus-Lainesneva Jalasjärvi Alkkia/Sompaneva Parkano/Karvia Ristineva Veteli Löyhinkineva Jalasjärvi Amerikanneva Seinäjoki Sarvineva Perho Madesneva Jalasjärvi Haukineva Seinäjoki / Jalasjärvi Korpisalonneva Vimpeli Näätäneva Jalasjärvi Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki Pälvineva Vimpeli Susineva Jalasjärvi Peurainneva Seinäjoki Ruissaarenneva Vimpeli Pesäneva Jalasjärvi Pirjatanneva Seinäjoki Hietasalon-Tuuranneva Virrat Pynttärinneva Jalasjärvi Sammatinneva Seinäjoki Loukkusuo Ähtäri Vasikkaneva Jalasjärvi Heiniahonneva Soini Majasuo Ähtäri Vähä-Hautaneva Jalasjärvi Kalliosuo Soini Mustasuo Ähtäri Kontioneva Jalasjärvi / Kauhajoki Kuninkaansuo Soini Mäkikylänsuo Ähtäri Valkianeva Jalasjärvi / Seinäjoki Kurkisuo Soini Riitasuo Ähtäri Heposuot Karstula / Soini Leväsuo Soini Ruokosuo Ähtäri Juuvinsuo Karstula / Soini Matosuo Soini / Ähtäri Sarasuo Ähtäri Savonneva Karstula/Kyyjärvi/Alajärvi/Soini Mölynsuot Soini / Karstula / Saarijärvi Soidinsuo Ähtäri Hormaneva Karvia/Kauhajoki Naarasneva Soini Tupasuo Ähtäri 16 7 PERHONJOEN VESISTÖALUE 49 Perhonjoki saa alkunsa Perhon, Kyyjärven ja Kivijärven raja-alueilla olevista pienistä järvistä. Joen pituus on noin 160 km. Vesistö-alueen pinta-ala on km 2 ja sen järvisyys 3,4 %. Perhonjoki laskee Perhon kunnan kautta Vetelin Haapajärveen, josta edelleen Kaustisen ja Kruunupyyn kuntien rajalla Perhonjoen keskiosan järviryhmään. Perhonjoki laskee Perämereen Kokkolan kaupungin pohjoispuolella. Perhonjoen vesistöalueella on kolme tekojärveä: Venetjoessa Venetjoen tekojärvi (17,8 km 2 ), Patananjoessa Patanan tekojärvi (11,0 km 2 ) ja Köyhäjoessa Vissaveden tekojärvi (3,6 km 2 ). Vesistön suurimmat järvet ovat Ullavanjärvi (15,5 km 2 ), Halsuanjärvi (7,7 km 2 ) ja keskiosan järviryhmän suurin järvi Isojärvi (8,7 km 2 ). Näistä säännöstellään Halsuanjärveä, keskiosan järviryhmää ja tekoaltaita. Voimalaitoksia Perhonjoessa on kaksi: 31 km merestä jokiuomaa ylöspäin Kaitfors Kruunupyyn Alavetelissä ja 60 km ylöspäin Pirttikoski Kaustisella. Perhonjoen Kaitforsin voimalaitoksella keskivirtaama oli 28,6 m 3 /s jaksolla , kun pitkänajan keskivirtaama on ollut vastaavalla jaksolla

19 20,9 m 3 /s. Perhonjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2015 ja heinä-elokuussa 2016 (kuva 7). 17 Kuva 7 Perhonjoen Kaitforsin päiväkeskivirtaamat ja vertailukaudella Perhonjoen vesistön Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistön keskiosalle Halsuaan ja Veteliin (taulukko 3). Vuonna 2016 Perhonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala (tuotannossa, levossa, valmistelussa) oli noin ha eli noin 0,5 % valuma-alueen pinta-alasta. Taulukko 3 Perhonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet ja pinta-alat vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 49 Perhonjoen vesistöalue 1010,3 264, Perhonjoen keskiosan a 39, Pollarinojan va Jauhoneva Veteli 39, Ullavanjoen valuma-alue 209, Hongistonojan va Tynnyrikallionneva Toholampi Latonevanojan va Kairineva Halsua 139, Köyhäjoen valuma-alue 39, , Vissaveden tekojärven va Jauhoneva Veteli 39, , Venetjoen valuma-alue 286, Venetjoen alaosan a Kairineva Halsua 286, Perhonjoen yläosan alue 475,1 94, Leppäniemen a Sarvineva Veteli 49, Leppäniemen a Pollarinneva Veteli 144, Leppäniemen a Laurinneva Veteli 139, Leppäniemen a Laukkulamminneva Veteli Leppäniemen a Kapustaneva Veteli 67,1 1, Leppäniemen a Ristineva Veteli 74, Patananjoen valuma-alue 20, Patananjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 20,2 Vapon Perhonjoen vesistöaleen turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Perhonjoen Kaitforsin

20 Taulukko 4 12,68 l/s*km 2 vuoden 2016 keskivalumaa ja valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Perhonjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 33,3 t, typen 5,5 t ja fosforin 0,136 t. Nettokuormitusten perusteella keskivirtaamatilanteessa laskettu teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen lisäys Perhonjokeen oli 0,03 mg/l, typen 5 µg/l ja fosforin 0,13 µg/l vuonna Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli noin 242 t O 2 ja kuormitusten perusteella laskettu teoreettinen bruttolisäys oli 0,24 mg/l O 2 (taulukko 4). 2.jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat pieniä. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Jauhonevalla ravinteiden ja orgaanisen happea kuluttavan aineen osalta kohdistuen Vissaveden tekojärveen (Kok-N 56 µg/l ja Kok-P 1,2 µg/l, bruttolisäys COD Mn 3,0 mg/l O 2 ). Kiintoainelisäykset olivat erittäin alhaisia kaikilla tuotantoalueilla jääden alle 0,2 mg/l. Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Perhonjoen vesistöalueella vuonna Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 49 Perhonjoen vesistöalue 0,24 0,03 5,5 0, Perhonjoen keskiosan a 0,01 0,0002 0,2 0, Pollarinojan va Jauhoneva Veteli 0,29 0,01 13,0 0, Ullavanjoen valuma-alue 0,24 0,01 3,2 0, Hongistonojan va Tynnyrikallionneva Toholampi 0,39 0,03 10,0-0, Latonevanojan va Kairineva Halsua 1,99 0,06 21,5-0, Köyhäjoen valuma-alue 0,40 0,01 7,3 0, Vissaveden tekojärven va Jauhoneva Veteli 3,02 0,10 55,9 1, Venetjoen valuma-alue 0,46 0,09 9,2 0, Venetjoen alaosan a Kairineva Halsua 0,46 0,09 9,2 0, Perhonjoen yläosan alue 0,37 0,07 11,1 0, Leppäniemen a Sarvineva Veteli 0,19 0,01 3,7 0, Leppäniemen a Pollarinneva Veteli 0,51 0,11 15,7 0, Leppäniemen a Laurinneva Veteli 0,49 0,06 19,9 0, Leppäniemen a Laukkulamminneva Veteli 0,33 0,11 9,6 0, Leppäniemen a Kapustaneva Veteli 0,34 0,11 9,7 0, Leppäniemen a Ristineva Veteli 0,14 0,02 1,8 0, Patananjoen valuma-alue 0,03 0,011 0,8 0, Patananjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 0,22 0,07 4,9 0, Venetjoen valuma-alue Kairineva (Halsua) Kairinevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös19/2010/3, dnro ESAVI/126/04.08/2010, myönnetty ). Kairinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto Vuonna 2016 Kairinevalla oli tuotannossa 425,6 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pintavalutuskentät (2 kpl) ja kosteikot (2 kpl). Kairineva sijaitsee Perhonjoen osin vesistöalueen Venetjoen alaosan valuma-alueella (49.071) ja osin Ullavanjoen Latonevanojan valuma-alueella (49.057). Kairinevan kuivatusvesistä purkautui vuonna 2016 noin 286 ha alalta laskuojien kautta Venetjokeen ja

21 edelleen Halsuanjärveen. Kuivatusvesiä johdettiin vuonna 2016 noin 140 ha alalta Uudenniitunojaa ja Hanhisalonjokea pitkin Ullavanjärveen. Kairinevan tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Venetjoessa purkukohdan ylä- ja alapuolella sekä Venetjoen alaosalla ennen Halsuanjärveä. Myös Halsuanjärvessä on havaintopaikka lähellä järven luusuaa. Vuonna 2011 tarkkailuun tulivat mukaan Hanhisalonjoki ja Ullavanjärvi. Venetjoki saa alkunsa suuresta (1620 ha), mutta matalasta (keskisyvyys 1,9 m) Venetjoen tekojärvestä. Venetjoen alaosaan ja Halsuanjärveen tulee pistekuormitusta myös Halsuan kunnan jätevedenpuhdistamolta. Hanhisalonjoen vesi on ollut vuosina hapanta, väriltään hyvin tummaa ja ravinteikasta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 5). Vuonna 2016 Hanhisalonjoen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiemmin keskimäärin. Typpeä oli hieman vähemmän, mutta rautaa enemmän kuin aiemmin keskimäärin. Venetjoen vedet ovat olleet ruskeita, happamia ja ravinteikkaita (taulukko 5). Kairinevan yläpuoliseen Venetjoen havaintopaikkaan vedet tulevat tekojärvestä, joten sen veden laatu on samanlaista kuin tekojärven. Kairinevan purkuojan alapuolella Venetjoen vesi on ollut laadullisesti heikompaa kuin tekojärvestä lähtevä vesi, sillä siinä on ollut enemmän humusaineita ja ravinteita. Veden laadun heikkeneminen johtuu osittain jokieroosiosta ja osittain myös Kairinevan kuivatusvesistä. Venetjoen alaosalle tulee vesiä Venetjoen sivu-uomista ja Halsuan jätevedenpuhdistamolta, mikä lisää vesistökuormitusta, mutta pääpiirteittäin Venetjoen alaosan veden laatu on samanlaista kuin Kairinevan kuivatusvesien purkuojan alapuolella. 19

22 Taulukko 5 Venetjoen ja Hanhisalonjoen vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Venetjoki yp keskiarvo n = 46 6,2 4, ,5 1, minimi 5,4 < ,0 1,5 460 <5 <5 15 < maks imi 6,8 12, ,6 4, ,0 2, ,8 1, ,9 3, ,2 1, < ,1 2, ,0 1, keskiarvo ,0 2, ,0 1, < Venetjoki ap keskiarvo n = 46 6,2 6, ,7 2, minimi 5,3 1, ,5 1,7 480 <5 <5 18 < maks imi 6,8 14, ,4 5, ,1 4, ,1 1, ,9 5, ,9 1, ,1 2, ,3 1, keskiarvo ,0 4, ,4 1, Venetjoki alaosa keskiarvo n = 46 6,1 7, ,4 3, minimi 5,1 2, ,3 2,0 574 < maks imi 7,0 16, ,3 5, ,9 5, ,4 2, ,0 4, ,8 2, ,3 3, ,6 2, keskiarvo ,1 4, ,6 2, Hanhisalonjoki keskiarvo n =13 6,5 6, ,2 4, minimi 5,5 2, ,3 3, maks imi 7,0 15, ,0 6, ,6 9, ,1 3, ,0 10, ,9 4, ,8 6, ,0 5, keskiarvo ,8 8, ,3 4, < Vuonna 2016 Venetjoen vesissä oli jakson keskimääräistä tasoa vähemmän ravinteita ja rautaa. Kairinevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä Venetjoen humusainepitoisuudet olivat alempia kuin aiemmin keskimäärin, ollen lähes samaa tasoa kuin Venetjoen tekojärvestä tulevissa vesissä. Vuonna 2016 Venetjoen havaintopaikkojen ainepitoisuuksien erojen perusteella Kairinevan kuivatusvesien vaikutukset olivat lieviä, sillä humusaineiden lisäys oli 1 mg/l ja fosforipitoisuuksien lisäys 3 µg/l ja typen lisäys noin 30 µg/l sekä kiintoaineen lisäys 1,6 mg/l. Vuosien aikana Venetjoen kuivatusvesien ylä- ja alapuolisten havaintopaikkojen ravinnepitoisuuksien ja COD Mn -arvojen perusteella kuivatusvesivaikutuksia on esiintynyt (kuvat 8-10). Pääosin pitoisuusnousut ovat olleet pieniä, mutta joinakin näytekierroksilla kuitenkin varsin selviä. Kokonaisfosforin pitoisuuksissa on laskeva trendi Venetjoen molempien havaintopaikkojen osalta. Kairinevan kuivatusvesien purkuojan yläpuolisessa havaintopaikassa Venetjoen fosforipitoisuus oli vuosina keskimäärin 34 µg/l ja vuosina keskimäärin 24 µg/l. Vastaavien aikajaksojen aikana pitoisuudet ovat alentuneet alapuolisessa havaintopaikassa 38 µg/l:sta 33 µg/l:aan. Typen pitoisuuksissa ja COD Mn arvoissa ei erityistä suuntausta ole havaittavissa, joskin typen pitoisuuksien vaihtelu on vähentynyt viime vuosina.

23 21 Kuva 8 Venetjoen kokonaistyppipitoisuudet vuosina Kuva 9 Venetjoen kokonaisfosforipitoisuudet vuosina

24 22 Kuva 10 Venetjoen orgaanisen happea kuluttavan aineksen (COD Mn ) arvot vuosina Ullavanjärvi on suuri (1300 ha), matala ja rehevä järvi, jonka vesi on ollut vuosina hieman hapanta, runsasravinteista sekä rautapitoista. Levätuotanto on ollut rehevien järvien tapaan runsasta (taulukko 6). Vuonna 2016 Ullavanjärven vesi oli laadullisesti samanlaista kuin vuosina keskimäärin. Halsuanjärvi on hyvin matala (alle 2 m) ja rehevä järvi keskellä viljelymaita. Rehevyydestä johtuen lopputalvisin järvessä esiintyy happivajetta. Korkea levätuotanto kuvaa ravinnepitoisuuksien ohella järven rehevyyttä. Fosforia Halsuanjärven vedessä on ollut yleensä hieman enemmän kuin siihen laskevassa Venetjoessa, mutta muuten veden laatu on samanlaista kuin Venetjoessa (taulukko 6). Vuonna 2016 Halsuanjärven vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina keskimäärin. Helmikuussa 2016 Halsuanjärven vedessä oli suhteellisen vähän fosforia, mutta elokuussa 2016 erittäin runsaasti. Myös levätuotanto oli elokuussa 2016 erittäin runsasta. Halsuanjärvi on matala ja avonainen järvi, joten tuulet voivat sekoittaa vedet pohjia myöten, jolloin sedimentistä vapautuu kiintoaineen mukana runsaasti myös fosforia veteen. Kairinevan kuivatusvesien vaikutus on ollut Halsuanjärven vedenlaatutuloksien perusteella varsin vähäinen. Taulukko 6 Halsuan- ja Ullavanjärven vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Ullavanjärvi (1m) keskiarvo n = ,6 5, ,2 4, ,4 24 minimi 55 6,1 < ,7 3,5 760 <5 <5 27 < ,6 16 maksimi 100 7,0 14, ,7 4, , ,4 < ,6 4, ,9 6, ,1 3, ,0 19 Halsuanjärvi (1 m) keskiarvo n = ,2 8, ,9 3, ,1 27 minimi 48 5,6 < ,6 2,3 710 <5 <5 16 < ,0 20 maksimi 110 6,9 37, ,0 4, , ,8 < ,2 2, ,6 11, ,4 2, ,0 24 Halsuanjärven ravinnepitoisuuksissa on laskeva trendi vuosina , mutta edelleen pitoisuudet ovat korkeita (kuva 11).

25 23 Kuva 11 Halsuanjärven pintaveden ravinnepitoisuudet vuosina ja muutosta kuvaavat trendit. Kairinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016 kahdella kosteikoilla ja kahdella pintavalutuskentällä. Kosteikkojen vedet johdetaan Venetjokeen ja pintavalutuskenttien vedet Ullavanjärven suuntaan. Venetjokeen purkautuvista kuivatusvesistä (kosteikko 1) otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,8 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 53 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 34 mg/l O 2. Kosteikolta 2 purkautuvasta vedestä otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,1 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 62 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 40 mg/l O 2. Ullavanjärven suuntaan purkautuvista kuivatusvesistä (pintavalutuskenttä 3) otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,0 mg/l, Kok.N 686 µg/l, Kok.P 12 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Erityisen vähän kuivatusvesissä oli kiintoainetta ja fosforia.

26 Pintavalutuskentältä 2 otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,3 mg/l, Kok.N 1306 µg/l, Kok.P 27 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Kairinevan turvetuotannon kuivatusvesistä vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Venetjoessa kokonaisfosforilla 0,4 µg/l ja kokonaistypellä 9 µg/l sekä kiintoaineella 0,09 mg/l. Latonevanojaan (valuma-alue 40,35 km 2 ) Kairinevan kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuusnousut olivat vuonna 2016 pienehköjä; kokonaistyppi 22 µg/l sekä kiintoaine 0,06 mg/l. Kokonaisfosforia oli kuivatusvesissä niin vähän, että pitoisuuslisäystä ei tullut lainkaan Ullavanjoen valuma-alue Tynnyrikallionneva (Toholampi) Tynnyrikallionnevan tuotantoalue sijaitsee Toholammin kunnan alueella noin 10 km kuntakeskuksesta lounaaseen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Tynnyrikallionnevan turvetuotantoon (päätös nro 111/2007/4, dnro LSY-2005-Y-396). Tynnyrikallionneva kuuluu Perhonjoen vesistöalueen Ullavanjoen valuma-alueen Hongistonjoen valuma-alueelle (49.056). Tynnyrikallionnevan tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1988 ja tuotanto vuonna Vuonna 2016 tuotannossa oli 43,8 ha. Kaikki turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisesti pintavalutuskentän kautta reitille Pieni Hongistonjärvi-Hongistonoja-Vanhaoja-Ullavanjoki- Isojärvi-Perhonjoki. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Hongistonojassa Tynnyrikallionnevan kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Hongistonojan Norpan havaintopaikka sijaitsee viljelymaiden keskellä, joten sinne tulee myös maatalouden hajakuormitusta. Lisäksi Norpan havaintopaikkaan tulee yksityisten turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä. Hongistonojan vesi on ollut hapanta, tummaa, ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 7). Kiintoainetta ojan vedessä on ollut suhteellisen vähän, joten ilmeisesti pääosa kiintoaineesta sedimentoituu jo Pieni Hongistonjärveen. Vuonna 2016 Hongistonojan vesi oli laadullisesti parempaa kuin vuosina keskimäärin, sillä ravinteita oli vähemmän. Erityisen vähän oli typpiyhdisteitä Hongistonjärven alapuolisessa havaintopaikassa. Hongistonojan ravinnepitoisuudet ovat vuosien aikana laskeneet ja nykyisin vedessä on vähän fosforia (kuvat 12 13).

27 25 Taulukko 7 Tynnyrikallionnevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hongistonoja H-järvien ap keskiarvo n = 35 5,9 3, ,5 3, minimi 4,9 < ,0 1, <5 18 < maksimi 6,9 6, ,0 5, ,8 2, ,7 2, ,9 3, ,6 2, ,9 4, ,9 2, keskiarvo ,9 3, ,4 2, Hongistonoja Norppa keskiarvo n = 35 5,9 4, ,3 3, minimi 4,8 < ,6 2,4 570 <5 <5 19 < maksimi 6,9 13, ,2 5, ,9 3, ,1 2, ,6 2, ,6 2, ,1 4, ,8 2, keskiarvo ,9 3, ,8 2, Kuva 12 Hongistonojan veden kokonaisfosforipitoisuus vuosina ja muutosta kuvaava trendi.

28 26 Kuva 13 Hongistonojan veden kokonaistyppipitoisuus vuosina ja muutosta kuvaava trendi. Vuonna 2016 Tynnyrikallionnevan pintavalutuskentältä lähtevistä kuivatusvesistä otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,7 mg/l, Kok.N 988 µg/l, Kok.P 21 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 25 mg/l O 2. Tynnyrikallionnevan kuivatusvesien laatu vuonna 2016 oli typpeä lukuun ottamatta parempaa tai samaa tasoa kuin Hongistonojan veden laatu, joten sen perusteella kuivatusvesivaikutukset olivat vähäiset. Tynnyrikallionnevan turvetuotannon kuivatusvesistä vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Hongistonojassa kokonaistypellä 10 µg/l ja kiintoaineella 0,03 mg/l. Kokonaisfosforia oli kuivatusvesissä niin vähän, että pitoisuuslisäystä ei tullut lainkaan. 7.3 Köyhäjoen valuma-alue Jauhoneva (Veteli) Jauhonevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 13/2003/2, dnro 00040, myönnetty ). Lainvoiman ympäristölupa sai Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä (taltio 3723, dnro 1755/1/04). Jauhonevan sijaitsee osittain Vissaveden tekojärven valuma-alueella (49.067) ja osittain myös Pollarinojan valuma-alueella (49.025). Jauhonevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 2010 ja tuotanto Tuotannossa oli 39,6 ha, levossa 150,2 ha ja valmistelussa 68,2 ha vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat viisi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Suurin osa Jauhonevan kuivatusvesistä purkautuu Jauho-ojaa pitkin Vissaveden tekojärveen ja pieneltä osin Pollarinojan kautta Perhonjokeen. Vuonna 2016 Jauhonevan pintavalutuskentältä 1 Pollarinojan suuntaan lähtevistä kuivatusvesistä otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,7 mg/l, Kok.N 2038 µg/l, Kok.P 24 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 35 mg/l O 2.

29 Vuonna 2016 Jauhonevan pintavalutuskentältä 2 Jauho-ojan kautta Vissaveteen lähtevistä kuivatusvesistä otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,8 mg/l, Kok.N 1024 µg/l, Kok.P 44 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 58 mg/l O 2. Vuonna 2016 Jauhonevan pintavalutuskentältä 3 Jauho-ojan kautta Vissaveteen lähtevistä kuivatusvesistä otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,8 mg/l, Kok.N 1226 µg/l, Kok.P 56 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 62 mg/l O 2. Jauhonevan vesistötarkkailua tehtiin ensi kerran kesällä 2015 Vissaveden tekojärvestä, mutta vuonna 2011 samasta paikasta otettiin läheisen Vapon Saarinevan lupahakemusta varten ennakkonäytteitä. Jauhonevan kuivatusvesiä menee Pollarinojaan, josta myös otettiin ensi kerran näytteitä vuonna Vissaveteen tulee Vapon Jauhonevan lisäksi runsaasti muiden turvetuottajien alueilta kuivatusvesiä. Tekojärvi on rakennettu pääosin suopohjalle, josta irtoaa aineita veteen kuivatusvesien kuormituksen lisäksi ja siitä johtuen Vissaveden veden laatu on ollut heikko. Vissaveden tekojärven vesi on väriltään hyvin tummaa, hapanta ja runsasravinteista (taulukko 8). Pollarinojan vesi on ollut vuosina väriltään erittäin tummaa, hapanta ja runsasravinteista sekä erittäin rauta- ja humuspitoista. Taulukko 8 Jauhonevan havaintopaikkojen veden laatu vuonna 2011 sekä vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Vissavesi 1m ,8 47,5 2, ,6 4,0 1, < ,2 1,2 2, < ,5 < ,7 2, , ,9 < ,6 2, ,4 4, ,7 1,7 760 <5 < ,0 27 keskiarvo ,4 9, ,0 2, ,0 34 Pollarinoja ,1 8, ,3 2, ,8 3, ,5 10, ,8 4, ,4 2, ,4 5, ,1 2, keskiarvo ,3 5, ,8 4, Jauhonevan turvetuotannon kuivatusvesistä vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa aiheutuvat laskennalliset pitoisuusnousut olivat Pollarinojassa kokonaistypellä 13 µg/l ja kiintoaineella 0,01 mg/l ja kokonaisfosforilla 0,02 µg/l. Vissaveteen Jauhonevan teoreettiset pitosuunousut olivat kokonaistypellä 56 µg/l, kokonaisfosforilla 1,2 µg/l ja kiintoaineella 0,1 mg/l. 7.4 Perhonjoen yläosan alue Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva ja Kapustaneva-Laukkulammineva- Sarvinevan tuotantoalue (Veteli) Ristineva-Laurinneva-Pollarinneva -tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 30/2002/2, dnro 01076, myönnetty ). Lupamääräykset tarkistettiin Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä (päätös 135/2008/4, dnro LSY-2007-Y-413). 27

30 Ristineva-Laurinneva-Pollarinnevan tuotantoalue sijaitsee osittain Perhonjoen vesistöalueella Perhonjoen yläosan Leppäniemen valuma-alueella (49.082) ja osittain myös Patananjoen alaosan valuma-alueella (49.091). Ristinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto Tuotannossa oli 74,1 ha ja levossa 6,6 ha vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Ristinevan kuivatusvedet purkautuvat laskuojia pitkin Patananjoen kautta Perhonjokeen. Laurinnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1977 ja tuotanto Tuotannossa vuonna 2016 oli 139,7 ha ja levossa 18 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Laurinnevan kuivatusvedet johdetaan laskuojia (kaksi) pitkin läheiseen Perhonjokeen. Pollarinnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976 ja tuotanto Tuotannossa oli 144,6 ha vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Pollarinnevan kuivatusvedet johdetaan Kissahanojan kautta Perhonjokeen. Kapustaneva-Laukkulammineva-Sarvinevalla on ympäristölupa (päätös129/2006/4, myönnetty ). Tuotantokokonaisuus kuuluu Perhonjoen yläosan Leppäniemen valuma-alueeseen (49.082). Tuotantoalueet ovat olleet pääosin tuotannossa jo vuodesta 2000 alkaen, Laukkulammenneva kuitenkin vasta vuodesta Kuivatusvedet johdetaan Perhonjokeen. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Vuonna 2016 Kapustanevalla oli tuotannossa 67,1 ja levossa 1,1 ha, Laukkulamminnevalla oli levossa 68,4 ha sekä Sarvinevalla tuotantoa 49,6 ha alalla. Laurinnevan ja Pollarinnevan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Perhonjoessa. Kapustaneva-Laukkulamminevan vesistötarkkailuhavaintopaikat ovat samat kuin Laurinnevan ja Pollarinnevan, mutta niiden kuivatusvedet tulevat myös ylimmälle Perhonjoen havaintopaikalle. Laurinnevan ja Pollarinnevan kuivatusvesien purkukohtien ylä- ja alapuolella on havaintopaikat. Pollarinnevan kuivatusvesiojan (Kissahanoja) ja Perhonjoen yhtymäkohdan alapuolella on myös havaintopaikka. Ristinevan havaintopaikka on Patanan tekojärven alapuolella Patananjoessa kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Perhonjoen vedet ovat olleet tummia, ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 9). Vuonna 2016 Perhonjoen kaikilla havaintopaikoilla vesissä oli hieman vähemmän ravinteita kuin jaksolla keskimäärin. Laurinneva-Pollarinneva -tuotantoalueen kuivatusvedet vaikuttavat Perhonjoen vedenlaatuun hyvin vähän, sillä purkukohtien yläpuolen ja alapuolen havaintopaikkojen vedenlaadut ovat olleet jaksolla hyvin samankaltaisia (kuvat 14 15). Myös vuonna 2016 havaintopaikkojen veden laadut olivat samanlaisia. Alapuolisessa havaintopaikassa ravinteita oli jopa vähemmän kuin yläpuolisessa, joten jos kuivatusvesivaikutuksia oli, niin ne olivat hyvin vähäisiä. Laurinnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (29 kpl) perusteella Laurinnevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,7 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 27 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 22 mg/l O 2. Kapustanevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (29 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 10,3 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 35 mg/l O 2. 28

31 Sarvinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella kasvillisuuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,1 mg/l, Kok.N 952 µg/l, Kok.P 23 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Pollarinnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,2 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 27 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 36 mg/l O 2. Taulukko 9 Laurinnevan sekä Pollarinnevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Perhonjoki yp keskiarvo n = 46 6,6 5, ,9 5, minimi 5,9 1,7 10 3,0 3,6 640 < maksimi 7,3 18, ,0 8, ,5 4, ,6 3, ,7 4, ,5 4, ,9 2, ,7 5, keskiarvo ,7 3, ,3 4, Perhonjoki ap keskiarvo n = 46 6,6 5, ,0 5, minimi 5,8 < ,7 3,5 490 <5 < maksimi 7,3 27, ,0 7, ,5 4, ,8 4, ,8 3, ,9 4, ,0 < ,5 6, keskiarvo ,8 2, ,4 5, Perhonjoki, Kissahanojan ap keskiarvo n =37 6,7 7, ,4 5, minimi 5,8 <2 85 3,2 0,1 650 < maksimi 7,4 38, ,0 8, ,7 4, ,8 4, ,8 4, ,7 4, ,1 2, ,0 5, keskiarvo ,9 2, ,2 5,

32 30 Kuva 14 Perhonjoen pääuoman havaintopaikkojen kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Kuva 15 Perhonjoen pääuoman havaintopaikkojen kokonaistyppipitoisuudet vuosina Perhonjoen pääuoman varren turvetuotantoalueiden kuivatusvesissä oli vuonna 2016 vähemmän fosforia kuin Perhonjoessa, joten Perhonjoen korkeisiin fosforipitoisuuksiin ei kuivatusvesillä ollut vaikutuksia. Tuotantoalueiden kuivatusvesien kiintoaine- ja typpipitoisuudet olivat samaa tasoa tai alempia kuin Perhonjoessa, joten niistä ei aiheutunut pitoisuuksien lisäyksiä. Laurinneva-Pollarinnevan-Kapustanevan-Laukkulamminnevan ja Sarvinevan kuivatusvesien yhteisvaikutukset olivat vuonna 2016 vähäisiä Perhonjoen havaintopaikkojen veden laadun perusteella. Vesistövaikutuksien lievyyttä tukevat myös teoreettiset laskelmat, joiden mukaan keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat pitoisuuksia Perhonjoessa seuraavasti: kokonaisfosfori 0,2 µg/l ja kokonaistyppi 11 µg/l ja kiintoaine 0,07 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,4 mg/l. Vaikutukset ovat käytännössä hieman suurempia, sillä laskennassa käytetään yläpuolisen valuma-alueen kokoa ja virtaamia, jotka eivät vastaa todellista tilannetta tällä alueella. Osa Perhonjoen vesistä johdetaan Patanan tekojärveen Laurinneva-Pollarinnevan purkuojien yläpuolella ja ne johdetaan takaisin Perhonjokeen Patananjoen kautta turvetuotantoalueiden alapuolella. Ristinevan kuivatusvesien alapuolisen Patananjoen havaintopaikan vesi on ollut keskimäärin vuosina ja 2015 hieman hapanta, runsasravinteista ja kiintoainepitoista (taulukko 10). Vuonna 2016 Patananjoen veden laatu oli aiempaa tasoa parempaa,

33 sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli vähemmän kuin yleensä. Havaintopaikan yläpuolella sijaitsevat Patanan voimalaitos ja Patanan tekojärvi, joista vettä juoksutetaan ajoittain ja vedenlaatu vaihtelee virtaamien mukaan. Taulukko 10 Ristinevan Patananjoen havaintopaikan keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta ja Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Patananjoki, Pulkkisen silta , 2015 keskiarvo n=25 6,4 9, ,0 5, minimi 5,4 < ,0 3, < maksimi 7,0 31, ,9 7, ,5 7, ,4 3, ,5 6, ,1 3, ,5 < ,2 3, keskiarvo ,5 4, ,2 3, Ristinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,5 mg/l, Kok.N 519 µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 12 mg/l O 2. Ristinevalta lähtevien kuivatusvesien ainepitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin Patananjoen, joten kuivatusvedet eivät heikentäneen Patananjoen veden laatua. 7.5 Patananjoen valuma- alue Ruissaarenneva (Vimpeli) Ruissaarennevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 135/2007/4, dnro LSY 2004-Y-173, myönnetty ). Ruissaarennevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto Ruissaarenneva sijaitsee pääosin Kruunupyynjoen vesistöalueella (48), mutta pieni osa myös Perhonjoen vesistöalueen Patananjoen yläosan valuma-alueella (49.093). Perhonjoen vesistöalueella Ruissaarennevalla oli levossa 20,2 ha vuonna 2016 ja Kruunupyynjoen vesistöalueella oli 86,1 ha tuotannossa ja 80 ha levossa. Perhonjoen suuntaan menevien vesien käsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Kruunupyynjoen suuntaan menevät vedet käsitellään kahdella pintavalutuskentällä. Perhonjoen suuntaan laskevien kuivatusvesien osalta päästötarkkailua ei ollut vuonna Ruissaarennevan Perhonjoen vesistöalueelle kuivatusvedet purkautuvat Kalpekinpuron kautta Patananjokeen Patanan tekojärven yläpuolelle. Havaintopaikat sijaitsevat Kalpekinpurossa ja sen yhtymäkodan alapuolella Patananjoessa. Patananjoen vesi on ollut ruskeaa, ravinteikasta ja väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 11). Vuonna 2016 Patananjoen vedessä oli vuosien keskimääräistä tasoa vähemmän typpeä, mutta muuten veden laatu oli aiempaa tasoa. Kalpekinpuron vesi oli laadullisesti samanlaista kuin Patananjoen, mutta rautaa oli vedessä erittäin runsaasti kuten aiempinakin vuosina. Kalpekinpuroon ja Patananjokeen kohdistuu maatalouden lannoitevaikutuksia, josta johtuen ravinteita niiden vesissä on runsaasti. 31

34 Taulukko 11 Patananjoen ja Kalpekinpuron veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Patananjoki Kalpekinpuron ap keskiarvo n=18 6,2 16, ,9 4, minimi 5,5 4, ,4 3, < maksimi 6,7 120, ,0 8, ,4 11, ,5 3, ,3 13, ,0 3, ,8 9, ,0 5, keskiarvo ,5 11, ,5 4, Kalpekinpuro ,4 9, ,9 11, ,8 8, keskiarvo ,7 9, ,2 11, ,0 6, ,8 95, ,0 9, ,7 10, ,0 9, keskiarvo ,6 38, ,3 8, ,4 9, ,0 5, ,5 14, ,0 8, ,0 14, ,0 8, keskiarvo ,6 12, ,7 7, ÄHTÄVÄN-, KRUUNUPYYN- JA PURMONJOEN VESISTÖALUEET Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Lehtimäen ja Soinin kuntien alueilta. Valuma-alueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 9,8 %. Varsinainen Ähtävänjoki alkaa Evijärvestä ja laskee merestä padottuun Luodon-Öjanjärveen. Ähtävänjoen vesistöalueella, Evijärven yläpuolella sijaitsee Pohjanmaan merkittävimpiin järviin kuuluva Lappajärvi, jonka pinta-ala on 142 km 2 ja tilavuus on noin milj. m 3. Ähtäväjoen uomaa on muutettu perkaamalla, pengertämällä ja patoamalla, ja vesistöä säännöstellään melko voimakkaasti. Ähtävänjoen vesistöalueella on yhdeksän voimalaitosta. Kruunupyynjoki saa alkunsa Perhon kunnan alueella sijaitsevasta Porasenjärvestä ja laskee Luodonjärven pohjoispäähän. Kruunupyyn vesistöalueen pinta-ala on 788 km 2 ja järvisyys 2,8 %. Purmonjoki saa alkunsa Lappajärven, Kauhavan ja Kortesjärven kuntien alueilta. Purmonjoen vesistöalueen pinta-ala on 864 km 2 ja järvisyys 2,4 %. Purmonjoki yhtyy Ähtävänjokeen vesistöalueen alaosalla, ja joet laskevat Luodonjärven kautta Pohjanlahteen. Ähtävänjoen Herrforsin voimalaitoksella keskivirtaama oli 22,6 m 3 /s jaksolla , kun pitkänajan keskivirtaama vastaavasti on ollut 14,7 m 3 /s. Ähtävänjoen virtaamat olivat pitkänajan vertailuarvoja korkeampia lähes koko tarkastelujakson (kuva 16). Ähtävänjoen vettä säännöstellään, joten aivan luontaista virtaamien vaihtelu ei ole. Kruunupyynjoessa jaksolla keskivirtaama oli 9,9 m 3 /s pitkänajan keskivirtaaman ollessa 6,3 m 3 /s. Purmonjoessa ei ole virtaaman mittausta, mutta Kruunupyynjoen virtaamien perusteella ja valuma-alueiden suhteella Purmonjoen keskivirtaama jaksolla oli 10,8 m 3 /s, pitkänajan keskivirtaaman ollessa 7,9 m 3 /s.

35 33 Kuva 16 Ähtävänjoen Herrforsin päiväkeskivirtaamat jaksolla ja vertailukaudella Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen vesistöjen Vapon turvetuotantoalueet ovat keskittyneet vesistöjen latvoille (taulukko 12). Vuonna 2016 Ähtävänjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala oli noin 952 ha (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) eli 0,5 % valuma-alueen pinta-alasta ja Kruunupyynjoen vesistöalueella Vapon turvetuotantoalueiden pinta-ala oli noin 990 ha eli 1,3 % valuma-alueen pinta-alasta. Purmonjoen vesistöalueella Vapolla oli turvetuotantoalaa noin 242 ha. Ähtävän- ja Purmonjoen vesistöalueilla on runsaasti yksityisten turvetuottajien tuotantoalueita.

36 34 Taulukko 12 Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen vesistöalueiden Vapon turvetuotantoalueet ja niiden tuotantoalat vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 46 Purmonjoen vesistöalue 145,4 96, Purmo norra ån alue 106, Narsbäckenin va Porrasneva Evijärvi 106, Kerttuanjärven valuma-alue 38,9 96, Paalasenjärven a Porrasneva Evijärvi 38,9 53, Särkisenjärven va Porrasneva Evijärvi 43,1 47 Ähtävänjoen vesistöalue 776,6 109,3 65, Kurejoen alue 110,2 52,7 65, Vähäjoen va Paskoneva Alajärvi 52, Vähäjoen va Lamminneva Lappajärvi 110,2 65, Kuninkaanjoen valuma-alue 136, Kuninkaanjoen yläosan a Kuninkaansuo Soini 90, Toraspuron va Koirasuo Karstula 46, Vieresjoen vesistöalue 33, Pankarinpuron va Korpisalonneva Vimpeli 33, Vimpelinjoen valuma-alue 419,4 56, Savonjoen alaosan a Korpisalonneva Vimpeli 107, Savonjoen yläosan va Savonneva LO2 Alajärvi 99, Savonjoen yläosan va Heiniahonneva Kyyjärvi 6,7 22, Savonjoen yläosan va Lypsinneva Kyyjärvi 33, Poikkijoen va Korpisalonneva Vimpeli 205, Levijoen valuma-alue 77, Latojoen va Pannuneva Soini 77,1 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 617,6 329,4 42, Porasjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 86,1 80, Porasjoen yläosan va Pälvineva Vimpeli 41, Porasjoen yläosan va Korpisalonneva Vimpeli 354,5 150, Raisjoen va Saapasneva Evijärvi 17,5 4, Raisjoen va Pyymaanneva Evijärvi 159,5 42, Raisjoen va Iso-Saapasneva Evijärvi 54,0 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Kruunupyynjoen ja Ähtävänjoen vuoden 2016 keskivalumia ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Ähtävänjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 34,1 t, typen 4,6 t ja fosforin 111 kg ja näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys oli 0,05 mg/l, typen 6 µg/l ja fosforin 0,2 µg/l vuonna 2016 (taulukko 13). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 198 t O 2 ja COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,27 mg/l O 2. Purmonjoen vesistöalueen Vapon turvetuotannon nettokuormitus oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 5,4 t, typen 1,7 t ja fosforin 32 kg sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 67 t O 2. Vapon turvetuotantoalueiden pitoisuuslisäykset olivat erittäin pieniä Purmonjoella. Kruunupyynjoen vesistöalueen Vapon turvetuotannon nettokuormitus oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 17,6 t, typen 5,7 t ja fosforin 144 kg sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 246 t O 2. Vapon turvetuotantoalueiden pitoisuuslisäykset Kruunupyynjoella olivat vesistövesianalyyseissä havaittavia typellä (lisäys 18 µg/l), mutta muuten varsin pieniä.

37 Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteissa olivat Korpisalonnevalla kohdistuen Porasjokeen ja Pyymaannevalla kohdistuen Raisjokeen (taulukko 13). Taulukko 13 Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Purmonjoen vesistöalueilla vuonna Brutto Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue Suo Kunta CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 46 Purmonjoen vesistöalue 0,20 0,02 5 0, Purmo norra ån alue 0,22 0,02 6 0, Narsbäckenin va Porrasneva Evijärvi 1,20 0, , Kerttuanjärven valuma-alue 0,59 0, , Paalasenjärven a Porrasneva Evijärvi 0,56 0, , Särkisenjärven va Porrasneva Evijärvi 1,74 0, ,85 47 Ähtävänjoen vesistöalue 0,27 0,05 6 0, Kurejoen alue 0,08 0,05 3 0, Vähäjoen va Paskoneva Alajärvi 0,31 0, , Vähäjoen va Lamminneva Lappajärvi 0,61 0, , Kuninkaanjoen valuma-alue 0,25 0,01 4 0, Kuninkaanjoen yläosan a Kuninkaansuo Soini 0,35 0,02 4 0, Toraspuron va Koirasuo Karstula 1,54 0, , Vieresjoen vesistöalue 0,27 0,03 7 0, Pankarinpuron va Korpisalonneva Vimpeli 1,59 0, , Vimpelinjoen valuma-alue 0,95 0, , Savonjoen alaosan a Korpisalonneva Vimpeli 0,24 0,08 5 0, Savonjoen yläosan va Savonneva LO2 Alajärvi 1,42 0, , Savonjoen yläosan va Heiniahonneva Kyyjärvi 0,23 0,02 5 0, Savonjoen yläosan va Lypsinneva Kyyjärvi 0,26 0,02 5 0, Poikkijoen va Korpisalonneva Vimpeli 1,23 0, , Levijoen valuma-alue 0,37 0, , Latojoen va Pannuneva Soini 1,11 0, ,70 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 0,79 0, , Porasjoen yläosan va Ruissaarenneva Vimpeli 0,79 0, , Porasjoen yläosan va Pälvineva Vimpeli 0,23 0,00 4 0, Porasjoen yläosan va Korpisalonneva Vimpeli 2,76 0, , Raisjoen va Saapasneva Evijärvi 0,19 0,02 6 0, Raisjoen va Pyymaanneva Evijärvi 1,59 0, , Raisjoen va Iso-Saapasneva Evijärvi 0,29 0,04 8 0, Purmo norra ån alue Porrasneva (Evijärvi) Porrasnevalla on Etelä-Suomen Aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (päätös nro 49/2012/2, Dnro ESAVI/291/04.08/2010). Porrasneva sijaitsee Purmonjoen vesistöalueen Purmo Norra ån Narsbäckenin valumaalueella (46.054). Porrasnevan turvetuotantoalueen valmistelut on aloitettu Tuotannossa oli 145,4 ha vuonna 2016 ja valmistelussa 96,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät (5 kpl). Kuivatusvedet purkautuvat kahta laskuojaa Kerttuanjärven kautta Purmonjokeen ja yhtä ojaan pitkin Narssjön kautta Purmonjokeen. Purkureitit ovat: Kielisenpäkki - Narssjön- Purmo södra å - Purmo å, Särkinen - Seippispuro - Keskijoki - Särkisenjärvi - Särkisenjärven purku - Kerttuanjärvi - Norijoki-Purmo norra å-purmo å, Kivijärvi - Tekolampi- Pietilänpäkki - Norijoki - Paalasenjärvi - Norijoki - Kerttuanjärvi - Norijoki-Purmo norra å - Purmo å.

38 Vesistöhavaintopaikat ovat: Narssjö, Särkisenjärven purku, Kerttuanjärvi, Tekolampi ja Norijoki. Särkisenjärven purkuojassa (laskee Kerttuanjärveen) veden laatu on ollut heikkoa, sillä vedessä on ollut runsaasti ravinteita ja rautaa sekä humusta (taulukko 14). Vuonna 2016 purkuojan veden laatu oli samaa tasoa kuin aiemminkin. Tekolammen vesi on ollut kirkasta ja erittäin hapanta (keskimäärin ph 3,8) pohjavettä (taulukko 15). Typpiyhdisteitä on ollut vedessä jonkin verran, mutta sen sijaan fosforia ei juuri lainkaan. Myös rautaa vedessä on ollut vähän ja humusaineita ei lainkaan. Korkea sähkönjohtokyvyn arvo viittaa siihen, että vedessä on runsaasti sähköä johtavia aineita. Usein pohjavesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot johtuvat suurista mangaanitai kloridipitoisuuksista. Tekolammen alhainen ph voi johtua alumiinin runsasta liukenemista maaperästä. Erittäin happamasta vedestä johtuen Tekolammessa lienee hyvin vähän elämää ja siihen viittaa myös erittäin alhainen a-klorofyllipitoisuus. Vuonna 2016 Tekolammen vesi oli yhtä kirkasta ja hapanta sekä vähäravinteista kuin aiemminkin. Norijoen havaintopaikka sijaitsee Tekolammesta tulevien vesien varrella, mutta pääosin Norijoen vedet tulevat joen yläjuoksun laajalta valuma-alueelta. Norijoen vesi on ollut väriltään hyvin tummaa, ravinteikasta ja humus- sekä rautapitoista. Vuonna 2016 Norijoen vedenlaatu oli yhtä heikkoa kuin aiemminkin, sillä ravinteita ja rautaa sekä kiintoainetta oli vedessä erittäin runsaasti (taulukko 14). Taulukko 14 Porrasnevan virtavesihavaintopaikkojen vedenlaatu Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Särkisenjärven purku keskiarvo n= 30 6,1 5, ,0 5, minimi 5,2 1, ,6 4,1 770 <5 < maks imi 6,9 46, ,0 8, ,9 5, ,7 4, ,9 12, ,0 4, ,5 4, ,0 5, keskiarvo ,1 7, ,6 4, Norijoki keskiarvo n= 30 5,8 10, ,6 8, minimi 4,5 2, ,0 5,1 800 <5 < maks imi 6,9 30, ,0 22, ,9 6, ,8 5, ,7 16, ,0 5, ,6 8, ,0 7, keskiarvo ,1 10, ,6 6, Kerttuanjärvi on suuri (384 ha), mutta hyvin matala (max. syv. 2 m) järvi lähellä Evijärven taajamaa. Kerttuanjärven vesi on ollut ravinteikasta ja rautapitoista sekä korkean väriluvun että korkean COD Mn :n perusteella varsin humuspitoista (taulukko 15). Korkeista rauta- ja humuspitoisuuksista johtuen veden väri on ollut hyvin tummaa. Ravinnepitoisuuksien ja runsaan levätuotannon perusteella Kerttuanjärvi on selvästi rehevä vesistö. Tätä heijastavat myös pintaveden happivajeet, joita esiintyi myös vuonna Vuonna 2016 Kerttuanjärven vedessä oli ravinteita enemmän kuin vuosina keskimäärin. Narssjö on matala (max. syv. 2 m), suurehko (197 ha) järvi Pedersören kunnan alueella. Narssjön vesi on ollut laadullisesti hieman parempaa kuin Kerttuanjärven, mutta ravinteiden ja levätuotannon perusteella myös se kuuluu selkeästi reheviin vesistöihin (taulukko 15). Järven rehevyyden seurauksena on esiintynyt lopputalvisin suurta happivajet- 36

39 ta. Vuonna 2016 Narssjön vesi oli laadullisesti aiempaa tasoa hieman heikompaa, sillä vedessä oli enemmän ravinteita. Elokuussa 2016 levätuotanto oli runsasta. Narssjö järveen tulee kuivatusvesiä Porrasnevalta, mutta järveen kohdistuva hajakuormitus on myös suurta. Porrasnevan kuivatusvesien vaikutukset peittyvät valumaalueelta tuleviin metsätalouden ja maatalouden hajakuormitusvaikutuksiin. Narssjöön tulee myös yksityiseltä Porrasnevan turvetuotantoalueelta kuivatusvesiä. Taulukko 15 Porrasnevan järvivesihavaintopaikkojen vedenlaatu Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Narssjö (1 m) keskiarvo n= ,9 6, ,6 8, ,5 31 minimi 19 5,3 < ,3 6,2 760 <5 < ,5 21 maksimi 97 6,6 18, ,0 12, , ,6 2, ,4 8, ,2 10, ,0 5, ,0 41 Kerttuanjärvi (1 m) keskiarvo n= ,0 8, ,4 9, < ,8 37 minimi 27 5,1 2, ,9 5,7 990 <5 <5 49 < ,8 26 maksimi 95 6,6 20, ,0 21, < , ,1 3, ,7 6, ,1 9, ,9 5, ,0 47 Tekolampi (1 m) keskiarvo n= ,8 0,7 4,2 0,3 40, ,0 0,5 minimi 59 3,6 <1 <2,5 <0,25 27, <5 < ,3 <0,5 maksimi 109 4,0 2,7 30 1,5 58, ,8 3, ,9 <2 5 0,4 29, <0, ,3 3,6 <5 1,1 17, ,6 <0,50 Porrasnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua pintavalutuskentältä 5 vuonna Porrasnevan kuormitustarkkailuasema sijaitsee Purmonjoen vesistöalueella Narsbäckenin valuma-alueella (46.054). Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella Porrasnevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,0 mg/l, Kok.N 1576 µg/l, Kok.P 39 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 57 mg/l O 2. Kuivatusvedet laskevat pintavalutuskentältä 5 Narssjö-järveen, jonka veden laatuun nähden kuivatusvesien fosforipitoisuudet olivat huomattavasti alempia, mutta COD Mn - arvon perusteella kuivatusvedet lisäsivät Narssjön veden humuspitoisuuksia. Porrasnevan kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2016 vähäisiä. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat pitoisuuksia Norijoessa seuraavasti: kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 15 µg/l ja kiintoaine 0,04 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,6 mg/l. Vastaavasti pitoisuusnousut Narssjön olivat; kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 31 µg/l ja kiintoaine 0,12 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,2 mg/l sekä Särkisenjärveen kokonaisfosfori 0,9 µg/l ja kokonaistyppi 43 µg/l ja kiintoaine 0,12 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,7 mg/l. Kerttuanjärveen laskevissa vesissä typpiyhdisteiden ja veden humusleimaisuus on suuri, jota kuivatusvesien vaikutukset osaltaan lisäävät. Norijoen valuma-alueella on varsin runsaasti peltoja, mikä näkyy veden korkeina fosforipitoisuuksina. 8.2 Kurejoen alue Paskoneva (Alajärvi) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Paskonevan turvetuotantoon (päätös nro 151/2007/4, dnro LSY-2004-Y-321). Paskonevan tuotantoalue sijaitsee Alajärven kaupungissa. Turvetuotantoalue sijoittuu Ähtävänjoen 37

40 vesistöalueen Kurejoen vesistöalueen Vähäjoen valuma-alueelle (47.048). Paskoneva on ojitettu vuonna 1984, mutta tuotantoa ei silloin aloitettu. Paskonevan alueen kuntoonpano turvetuotantoa varten alkoi vuonna 2010 ja tuotanto vuonna Paskonevalla oli vuonna 2016 levossa 52,7 ha. Ympäristöluvan mukaisesti Paskonnevan kuivatusvedet käsitellään pintavalutuskentällä ympärivuotisesti. Paskonevan kuivatusvedet johdetaan reitille laskuoja Isonevanpuro - Mertapuro- Vähäjoki -Kurejoki - Lappajärvi. Vesistöhavaintopaikka on Mertapurossa. Mertapuron vesi on ollut heikkolaatuista, sillä vesi on hapanta, tummaa, erittäin ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 16). Vuonna 2016 Mertapuron vesi oli hieman parempaa kuin ennakkotarkkailuvuosina , sillä kaikki määritetyt pitoisuudet olivat parempaa laatua kuvaavia. Vuosien vedenlaatutuloksien perusteella eivät Paskonevan kuntoonpano ja tuotanto ole erityisemmin vaikuttaneet Mertapuron veden laatuun (kuvat 17 19). Mertapuron veden ravinnepitoisuudet ovat hieman laskeneet kuten myös COD Mn -arvot. Paskonevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,3 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 43 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Paskonevan kuivatusvesissä oli varsin runsaasti typpeä ja kiintoainetta, mutta Mertapuron veden laatuun nähden kuivatusvesissä oli vain typpeä enemmän. Paskonevan vesistövaikutukset olivat vähäisiä myös teoreettisten laskelmien perusteella, sillä keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Vähäjoessa vain vähän; kokonaisfosforia 0,3 µg/l ja kokonaistyppeä 16 µg/l sekä kiintoainetta 0,04 mg/l. Taulukko 16 Mertapuron havaintopisteen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mertapuro ennakot keskiarvo n = 11 6,2 16, ,2 6, minimi 5,1 5, ,2 4,6 850 < maksimi 6,7 34, ,0 8, Mertapuro kuntoonpano ja tuotanto keskiarvo n = 18 6, ,5 5, minimi 5,0 2, ,2 4, maksimi 6,9 29, ,6 7, ,0 8, ,1 3, ,5 24, ,0 5, ,5 4, ,0 5, keskiarvo ,3 12, ,0 5,

41 39 Kuva 17 Mertapuron veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina Kuva 18 Mertapuron veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Kuva 19 Mertapuron veden COD Mn -arvot vuosina

42 8.3 Lamminneva (Lappajärvi/Lapua) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Lamminnevan turvetuotantoon (päätös nro 150/2007/4, dnro LSY-2004-Y-295). Lohkon 9 lisäalueelle on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myöntänyt ympäristöluvan (päätös LSSAVI/230/04.08/2011). Lamminnevan turvetuotantoalue sijaitsee osittain Lapuanjoen vesistöalueen Kauhajärven valuma-alueella (44.063) ja osittain Ähtävänjoen valuma-alueen Vähäjoen valumaalueella (47.048). Lamminnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1981 ja tuotanto vuonna Tuotannossa vuonna 2016 oli 177 ha ja valmistelussa 65,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kaksi kosteikkoa ja kaksi pintavalutuskenttä. Kuivatusvesiä johdettiin 66,8 ha:n alalta vuonna 2016 Kauhajärveen ja kuivatusvedet 110,2 ha:n alalta johdettiin laskuojaa pitkin reitille Kivipuro-Vähäjoki-Kurejoki-Lappajärvi. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat kuivatusvesien vaikutuspiirissä Kauhajärvessä ja Kivipurossa. Kivipuron vesi on ollut heikkolaatuista, sillä vesi on runsasravinteista, erittäin tummaa sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 17). Myös rautapitoisuudet ovat erittäin korkeita. Vuonna 2016 Kivipuron vesi oli laadullisesti parempaa tasoa kuin vuosina keskimäärin, sillä ravinne-, rauta ja humuspitoisuudet olivat selvästi aiempaa tasoa alempia. Kauhajärven vesi on ollut väriltään tummaa, ravinteikasta sekä humusvaikutteista (taulukko 17). Kauhajärvi on ravinnetason perusteella rehevä, mitä kuvaavat myös a-klorofyllipitoisuudet. Rehevyydestä johtuen alusvedessä on esiintynyt happivajetta. Vuonna 2016 Kauhajärven vedenlaatu oli vuosien keskimääräistä tasoa. Taulukko 17 Lamminnevan havaintopaikkojen veden laatu Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kauhajärvi (1 m) keskiarvo n = ,3 2, ,4 7, ,3 31 minimi 63 5,3 < ,8 6,0 870 < < ,6 22 maksimi 122 7,0 10, ,7 9, , ,0 < ,3 6, ,5 4, ,1 5, ,3 30 keskiarvo ,3 2, ,7 6, ,3 30 Kivipuro keskiarvo n = 29 5,3 7, ,1 6, , minimi 4,2 1, ,7 3, < maksimi 6,9 18, ,0 16, ,2 2, ,8 3, ,7 2, ,6 5, ,7 3, ,2 5, keskiarvo ,3 2, ,2 4, Lamminnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016 kosteikolla 2 Kivipuroon johdettavista vesistä. Otettujen näytteiden (24 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 18,4 mg/l, Kok.N 1195 µg/l, Kok.P 44 g/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 20 mg/l O 2. Lähtevien kuivatusvesien humuspitoisuudet olivat Kivipuron veden vastaaviin pitoisuuksiin nähden alhaisempia. Sen sijaan fosforia oli kuivatusvesissä saman verran ja typpeä hieman enemmän sekä kiintoainetta huomattavasti enemmän kuin Kivipuron vedessä. 40

43 Kivipuroon Lamminnevan kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2016 lieviä, mutta selviä: kuivatusvedet nostivat vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa puron fosforipitoisuutta 2,2 µg/l, typpipitoisuutta 45 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 1,1 mg/l sekä bruttona COD Mn 2,5 mg/l. Vähäjokeen vaikutukset olivat Kivipuroa vähäisemmät, sillä sen valuma-alue (64 km 2 ) on noin kaksinkertainen Kivipuroon nähden (38 km 2 ) Kuninkaanjoen valuma-alue Kuninkaansuo (Soini) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Kuninkaansuolle turvetuotantoon (päätös nro 147/2006/4, dnro LSY-2004-Y-404). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset päätöksellään (Nro 07/0527/3). Kuninkaansuon turvetuotantoalue sijaitsee Ähtävänjoen vesistöalueella Kuninkaanjoen yläosan alueella (47.053). Kuninkaansuon tuotantoalueen kuntoonpano on aloitettu vuonna 1978 ja tuotanto vuonna Vuonna 2016 tuotannossa oli 90,1 ha. Kuivatusvedet käsitellään kahdella ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Kuninkaansuon kuivatusvedet purkautuvat Kuninkaanlampeen ja edelleen Kuninkaanjokeen Alajärveen ja sieltä Kurejoen kautta Lappajärveen. Kuninkaansuon tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kuninkaanlammessa ja Kuninkaanjoessa kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Kuninkaanlampi sijaitsee aivan Kuninkaansuon tuntumassa. Lampi on noin 3 ha kokoinen noin 4 metriä syvä suolampi. Lammen vesi on ollut hapanta, sameaa, ravinteikasta humusvettä (taulukko 18). Korkeiden ravinnepitoisuuksien ja korkeiden a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Kuninkaanlampi on selvästi rehevä. Rehevyydestä johtuen happivajeet ovat suuria lopputalvisin alusveden lisäksi myös pintavedessä. Vuonna 2016 lammen vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin aiemmin, sillä ravinteita ja rautaa oli hieman vähemmän. Heinäkuun lopulla levätuotanto oli erittäin vähäistä, mahdollisesti alhaisesta ph-arvosta johtuen. Maaliskuussa 2016 happi oli pintavedestä loppunut kokonaan ja kesälläkin pintaveden happivaje oli suuri. Alusvesi oli hapetonta sekä talvelle että kesällä Taulukko 18 Kuninkaanlammen vedenlaatu vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sameus Sähkön- Kok- NH4- NO3- Kok- PO4- Rauta a-kloro- COD paikka kyll aine luku johtok. N N NO4-N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kuninkaanlampi, Soini, keskiarvo n = ,1 8, ,5 5, ,7 45 minimi <1 5,4 3, ,4 3, < ,2 27 maksimi 68 6,7 18, ,0 9, , <1,0 5,8 4, ,1 5, ,5 2, ,8 3, ,8 55 Kuninkaanjoen vesi on ollut hyvin samanlaista kuin Kuninkaanlammen, joten vesi on ravinteikasta, hyvin tummaa sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 19). Ainepitoisuudet ovat olleet kuitenkin hieman alempia kuin lammessa. Vuonna 2016 Kuninkaanjoen vedenlaatu oli hieman vuosien keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli vähemmän.

44 Taulukko 19 Kuninkaanjoen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kuninkaanjoki keskiarvo n = 29 6,2 3, ,5 3, minimi 4,9 < ,2 2, < maksimi 6,9 9, ,5 6, ,3 4, ,7 3, ,1 < ,3 3, ,7 2,0 360 <0,15 3, keskiarvo ,4 3, ,0 3, Kuninkaansuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella Kuninkaansuolta pintavalutuksesta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,1 mg/l, Kok.N 833 µg/l, Kok.P 26 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 32 mg/l O 2. Kuivatusvesillä oli vuonna 2016 ilmeisesti vain lieviä vaikutuksia Kuninkaanlammen veden laatuun, sillä pintavalutuksesta lähtevän veden ainepitoisuudet olivat pääosin alempia kuin Kuninkaanlammessa. Vähäisiä vesistövaikutuksia osoittavat myös teoreettiset laskelmat, sillä Kuninkaansuon kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2016 Kuninkaanjoen veden fosforipitoisuutta 0,06 µg/l, typpipitoisuutta 4 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,02 mg/l sekä bruttona COD Mn 0,4 mg/l. 8.5 Vieresjoen valuma-alue Korpisalonneva-Ruissaarenneva-Pälvineva (Vimpeli) Korpi- ja Ruissaaren- sekä Pälvineva sijaitsevat pääosin Ähtävänjoen vesistöalueen Vimpelinjoen Savonjoen (47.082) ja Poikkijoen valuma-alueella (47.084) sekä Vieresjoen Pankarinpuron valuma-alueella (47.075). Osia tuotantoalueista sijaitsee myös Kruunupyynjoen vesistöalueella Porasjoen valuma-alueella (48.006) ja Perhonjoen vesistöalueen Patananjoen valuma-alueella (49.091). Korpisalonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 134/2007/4, dnro LSY 2004-Y-401, myönnetty ). Korpisalonnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1975 ja tuotanto Tuotannossa vuonna 2016 oli 701,4 ha ja levossa 150,4 ha. Korpisalonnevan kuivatusvesiä purkautuu sekä Ähtävänjoen että Kruunupyynjoen vesistöalueille. Purkureittejä on useita: 1. Poikkijoki Savonjoki - Lappajärvi, 2. Reipakanpuro Savonjoki - Lappajärvi, 3. Kelpäkinpuro Pankarinpuro - Vieresjoki- Lappajärvi, 4. laskuoja - Sääksjärvi, 5. Porasenjoki - Sääksjärvi, 6 Ruunuoja Sääksjärvi Pankarinpuron valuma-alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 33,8 ha, joille vesienkäsittelymenetelmänä oli ympärivuotinen pintavalutus. Poikkijoen valuma-alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 205,4 ha ja kuivatusvesien vesienkäsittelymenetelmänä oli ympärivuotinen pintavalutus. Savonjoen alaosan alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 107,7 ha, joille vesienkäsittelymenetelmänä oli ympärivuotinen kasvillisuuskenttä. Porasenjoen yläosan valuma-alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 354,5 ha ja levossa 150,4 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on pääosin ympärivuotinen pintavalutus kuudella

45 eri kentällä. Levossa olevista osista 78,5 ha alan vesienkäsittely oli perustaso virtaamansäädöllä. Ruissaarennevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 135/2007/4, dnro LSY 2004-Y-173, myönnetty ). Ruissaarennevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1978 ja tuotanto Vuonna 2016 tuotannossa oli 86,1 ha ja levossa 100,2 ha. Porasenjoen yläosan valuma-alueella sijaitseva tuotantoalan kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus kahdella kentällä. Patananjoen yläosan valuma-alueella sijaitsevan alan (levossa 20,2 ha) vesienkäsittelymenetelmänä ovat laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Ruissaarennevan kuivatusvedet purkautuvat kahta laskuojaa pitkin Porasenjokeen ja edelleen Sääksjärveen. Lisäksi yhtä laskuojaa (Kalpekinpuro) pitkin vedet purkautuvat Patananjokeen ja edelleen Patanan tekojärveen. Ruissaarenneva tuotantoalueen kuivatusvesien vesistötarkkailupisteet Porasenjoessa ovat samat kuin Korpisalonevalla ja niiden lisäksi Kalpekinpurossa ja Patananjoessa Kalpeekinpuron yhtymän alapuolella on havaintopaikat. Pälvinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 136/2007/4, dnro LSY 2005-Y-173, myönnetty ). Pälvinevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1978 ja tuotanto vuonna Vuonna 2016 ei ollut tuotantoa, vaan 41 ha ala oli levossa. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Pälvinevan kuivatusvedet purkautuvat kahta laskuojaa pitkin Porasenjokeen hieman Korpisalonnevan purkuojaa ylemmäs. Pälvinevan tuotantoalueen kuivatusvesien vesistötarkkailupisteet ovat Porasenjoessa samat kuin Korpisalonevalla. Porasenjoen Sääksjärven yläpuolisten havaintopaikkojen keskimääräisten vedenlaatutuloksien (taulukko 20) mukaan joen vesi on ollut tummanruskeaa, hapanta ja runsasravinteista sekä rautapitoista. Vuonna 2016 Porasenjoen vedenlaatu Sääksjärven yläpuolella oli vuosien keskimääräistä tasoa selvästi parempaa molemmilla havaintopaikoilla, sillä ravinteita, humusta ja rautaa oli aiempaa tasoa vähemmän. Porasenjoki laskee suureen (303 ha) ja matalaan (alle 2 metriä) Sääksjärveen. Sen vesi on ollut laadullisesti samanlaista kuin Porasenjoen eli vesi on tummanruskeaa ja runsasravinteista (taulukko 20). Ravinteita on järven vedessä ollut enemmän kuin siihen laskevassa Porasenjoessa. Rehevyyttä kuvastavat järven korkeat ravinnepitoisuudet ja myös runsas levätuotanto kuten myös ajoittaiset happivajeet. Vuonna 2016 Sääksjärven vedenlaatu oli heikkoa kuten vuosina keskimääräin. Sääksjärven alapuolisen Porasenjoen vedenlaatu on ollut samankaltaista kuin Sääksjärvessä, joten vesi on ollut tummanruskeaa, runsasravinteista ja rautapitoista (taulukko 20). Vuonna 2016 Sääksjärven alapuolisessa Porasenjoen vedessä oli aiempaa tasoa vähemmän ravinteita, mutta silti veden laatu oli heikkoa. Korpisalonnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua pintavalutuskentältä 7 Porasenjokeen laskevista vesistä vuonna Kentälle tuli kuivatusvesiä vuonna 2016 noin 234 ha alalta. Pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet (27 näytettä) olivat kiintoaineen osalta 4,6 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 48 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 49 mg/l O 2. Kuivatusvesien kiintoaineen pitoisuudet olivat alempia kuin Porasenjoen, mutta fosforin ja typen pitoisuudet sekä COD Mn -arvot olivat korkeampia. 43

46 44 Taulukko 20 Korpisalon-, Ruissaaren- ja Pälvinevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Porasenjoki turvetuotantoalueiden yp keskiarvo n =40 6,3 6, ,4 3, minimi 5,2 2, ,8 2,1 420 <5 <5 25 < maks imi 7,0 14, ,5 6, ,5 6, ,5 2, ,0 11, ,1 2, ,8 4, ,3 3, keskiarvo ,4 7, ,3 2, Porasenjoki turvetuotannon ap keskiarvo n=40 6,2 11, ,5 4, minimi 5,3 2, ,2 2, < maks imi 6,9 110, ,4 8, ,4 12, ,5 3, ,2 10, ,1 3, ,9 8, ,3 4, keskiarvo ,5 10, ,6 3, Sääksjärvi (1 m) keskiarvo n= ,3 8, ,7 5, ,5 36 minimi 4 5,8 < ,4 4,2 880 <5 <5 6 < ,7 26 maks imi 104 6,9 29, ,0 8, , ,8 < ,6 6, ,5 14, ,0 3, ,0 40 Porasenjoki, Sääksjärven ap keskiarvo n=40 6,3 12, ,9 4, minimi 5,6 1, ,6 3, < maks imi 6,7 47, ,0 7, ,4 10, ,7 3, ,0 8, ,2 3, ,7 5, ,8 4, keskiarvo ,4 7, ,6 3, Korpisalonnevan, Ruissaarennevan ja Pälvinevan tuotantoalueilta tulevien kuivatusvesien vaikutuksesta Porasenjoen ainepitoisuudet kasvavat lähes kaikkien mitattujen muuttujien osalta, joten ne heikentävät Porasenjoen veden laatua (kuvat 22-22) ja (taulukko 20). Havaintopaikkojen välille tulee jonkin verran myös maa- ja metsätalouden hajakuormitusta, mutta pääosin kuormitus on peräisin turvetuotantoalueilta. Vuonna 2016 kuivatusvesien vaikutukset Porasenjokeen olivat kuitenkin lieviä, sillä Porasenjoen typpipitoisuudet kasvoivat vedenlaatutuloksien perusteella kuivatusvesien vaikutuksesta noin 140 µg/l ja humusainepitoisuudet noin 8 mg/l sekä fosforipitoisuudet 8 µg/l ja kiintoainepitoisuudet 2,8 mg/l. Vuosien välisenä aikana Porasenjoen veden ravinnepitoisuudet ovat laskusuuntauksessa (kuvat 20 21), mutta COD Mn arvot pysyneet samalla tasolla (kuva 22).

47 45 Kuva 20 Porasenjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina Kuva 21 Porasenjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Kuva 22 Porasenjoen veden COD Mn -arvot vuosina

48 Kelpäkinpuroon (Pankarinpuron valuma-alue) johdettiin kuivatusvesiä Korpisalonnevalta 33,8 ha alalta vuonna Kelpäkinpuron veden laatu on ollut erittäin heikko; ravinteita on ollut erittäin runsaasti kuten myös rautaa ja humusaineita (taulukko 21). Hajakuormitusvaikutuksia esiintyy purossa, sillä korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvaavat lannoitevaikutuksia. Vuonna 2016 Kelpäkinpuron veden laatu oli edelleen heikko runsaine ravinne- ja rautapitoisuuksineen. Poikkijokeen johdettiin Korpisalonnevalta kuivatusvesiä noin 206 ha alalta vuonna Poikkijoen vesi on ollut ruskeaa sekä väriluvun ja COD Mn -arvojen perusteella humuspitoista (taulukko 21). Ravinteita Poikkijoessa on ollut useimmiten selvästi vähemmän kuin muissa Korpisalonnevan purkureittien havaintopisteissä. Vuonna 2016 Poikkijoen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin jaksolla keskimäärin. Ruissaarennevalta kuivatusvesiä laskee Perhonjoen vesistön Kalpeekinpuroon ja edelleen Patananjokeen noin 20 ha alalta, joka oli levossa vuonna Patananjoen vesi on ollut ruskeaa ja COD Mn -arvojen perusteella humuspitoista sekä varsin ravinteikasta (taulukko 21). Vuonna 2016 Patananjoen vedenlaatu oli vuosien keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita oli vähemmän. Myös Kalpekinpuron vesi oli heikkolaatuista korkeiden ravinne-, rauta- ja kiintoainepitoisuuksien perusteella vuonna Kalpekinpuroon ja Patananjokeen kohdistuu maatalouden lannoitevaikutuksia, josta johtuen ravinteita on vesissä runsaasti. Taulukko 21 Korpisalonnevan, Ruissaarennevan ja Pälvinevan muihin kuin Porasenjokeen laskevien kuivatusvesireittien havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kelpäkinpuro keskiarvo n =46 6,1 9, , minimi 4,6 1, ,6 3, <5 < maksimi 7,2 23, ,0 8, ,0 4, ,0 3, ,6 8, ,0 5, ,0 7, ,0 5, keskiarvo ,5 6, ,3 5, Poikkijoki keskiarvo n=46 6,5 7, ,1 5, minimi 5,0 1, ,6 2,4 370 <5 <5 17 < maksimi 7,8 21, ,0 21, ,6 9, ,5 3, ,2 11, ,6 3, ,0 9, ,8 4, keskiarvo ,6 9, ,3 3, Patananjoki Kalpekinpuron ap keskiarvo n=18 6,2 16, ,9 4, minimi 5,5 4, ,4 3, < maksimi 6,7 120, ,0 8, ,4 11, ,5 3, ,3 13, ,0 3, ,8 9, ,0 5, keskiarvo ,5 11, ,5 4, Kalpekinpuro keskiarvo n=6 6,6 24, ,3 8, minimi 6,2 8, ,0 6, maksimi 6,9 95, ,0 9, ,4 9, ,0 5, ,5 14, ,0 8, ,0 14, ,0 8, keskiarvo ,6 12, ,7 7,

49 Korpisalonnevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua pintavalutuskentältä 1 vuonna Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella laskuojalta 1 (Poikkijokeen) purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,8 mg/l, Kok.N 1070 µg/l, Kok.P 31 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 38 mg/l O 2. Poikkijoen vuoden 2016 veden laatuun nähden kuivatusvesissä oli enemmän typpeä ja humusta, mutta vähemmän kiintoainetta ja fosforia Vimpelinjoen valuma-alue Savonneva (Alajärvi/Soini/Karstula/Kyyjärvi) Savonneva käsittää useita suoalueita, joista on annettu erilliset lupapäätökset. Näitä alueita ovat Savonneva (LSY-2004-Y-402), Heiniahonneva (LSY-2005-Y-303), Lypsinneva (LSY-2005-Y-304) ja Koirasuo (LSY-2005-Y-305). Tässä yhteydessä käytetään kokonaisuudesta nimeä Savonneva. Savonnevan tuotantokokonaisuus on suuri (vuonna 2016 tuotannossa 681,2 ha, levossa 117,4 ha ja valmistelussa 8,3 ha), ja siitä kuuluu osia eri vesistöalueisiin ja myös useisiin eri valuma-alueisiin. Savonnevan tuotantoalueesta kuuluu osia Kymijoen vesistöalueen Saarijärven reitin Vahankajoen Mustapuron valuma-alueelle (14.674) ja Kyyjärven valuma-alueella Nopolanjoen valuma-alueelle (14.645). Osia tuotantoalueesta kuuluu myös Ähtävänjoen vesistöalueen Kuninkaanjoen Toraspuron valuma-alueelle (47.057) sekä Savonjoen yläosan valuma-alueelle (47.084). Savonnevan tuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto vuonna Savonnevalla oli tuotannossa vuonna 2016 Mustapuron valuma-alueella 329 ha ja levossa 1,4 ha. Nopolanjoen valuma-alueella oli tuotannossa 3,9 ha, levossa 51,3 ha ja valmistelussa 8,3 ha. Savonjoen yläosan valuma-alueella oli vuonna 2016 tuotannossa 106,3 ha ja levossa (Lypsinneva ja Heiniahonnevan alueilla) 56,6 ha ja Toraspuron valuma-alueella tuotannossa oli Koirasuon 46 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat pääosin ympärivuotiset pintavalutuskentät (7 kpl) ja kosteikot (2 kpl) sekä kasvillisuuskentät (2 kpl). Tuotantoalueen kuivatusvesiä virtaa Vahankaan, Kuninkaanjokeen ja Savonjokeen yhteensä 8 eri reittiä pitkin: Haukipuro-Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka, Mustapuro-Kortejärvi-Vahanka (3 purkuojaa), Ryöstöjärvi-Viitapuro-Viitajoki-Iso Punsa- Kortejärvi-Vahanka, Viitajoki-Iso Punsa-Kortejärvi-Vahanka Peltojoki-Torasjärvi-Kuninkaanjoki Savonjoki-Lappajärvi. Savonnevan alueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Mustapurossa, Iso Punsassa, Kortejärvessä ja Vahangassa. Savonnevan vesistöhavaintopaikkoja ei ole Ähtävänjoen vesistöalueella. Savonnevalta tulevan Mustapuron vesi on ollut hapanta, ravinteikasta ja tummanruskeaa (taulukko 22). Rautaa ja humusaineita on ollut vedessä runsaasti. Vuonna 2016 Mustapuron vesi oli jakson keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita ja rautaa oli keskimääristä vähemmän. Savonnevalla tarkkailtiin vuonna 2016 Mustapuroon lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti pintavalutuskentältä 1. Otettujen kuormitusnäytteiden (24 kpl) perusteella pur-

50 kautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,5 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 44 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 62 mg/l O 2. Mustapuron valuma-alue on suuri (noin 71 km 2 ), joten laimentumisolosuhteet ovat hyvät ja Savonnevan kuivatusvesien vesistövaikutukset Mustapuroon jäävät lieviksi. Taulukko 22 Mustapuron vedenlaatutietoja vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustapuro keskiarvo n = 42 6,2 8, ,9 4, minimi 4,9 2, ,2 2, <5 26 < maksimi 7, , ,3 4, ,0 2, ,7 3, ,7 2,9 920 < ,9 9, ,3 3, keskiarvo ,0 5, ,0 3,0 837 < Iso Punsa on matala järvi, joka on ollut keskimääräisen ravinnetason ja levätuotannon perusteella rehevä (taulukko 23). Iso Punsan vesi on ollut tummaa sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista. Rehevyydestä johtuvaa happivajetta on esiintynyt vedessä lopputalvisin. Savonnevalta tulee kuivatusvesiä Iso Punsaan runsaasti, sillä alaa on noin 200 ha. Iso Punsan veden typpipitoisuudet ovat alhaisia, josta päätellen vesistövaikutukset eivät ole kuitenkaan olleet suuria. Vuonna 2016 Iso Punsan vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina Mustapuro laskee Kortejärveen (50,4 ha), jonka keskisyvyys on 2,9 m ja syvin paikka 7,9 metriä. Kortejärvi on ollut keskimääräisten ravinnepitoisuuden ja levätuotannon perusteella rehevä (taulukko 23). Vesi on ollut lievästi hapanta ja veden väri tummaa runsaista humusaine- ja rautapitoisuuksista johtuen. Kortejärven rehevyydestä johtuen alusveden happitilanne on ollut heikko lopputalvisin ja ajoittain myös loppukesällä. Happivajetta esiintyi myös vuonna 2016, jolloin vaje oli suurta alusvedessä lopputalvella (kyll.aste 32 %) ja loppukesällä (kyll.aste 12 %). Vuonna 2016 Kortejärven vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin jaksolla keskimäärin. Kortejärveen tulee Savonnevan kuivatusvesiä Mustapuron lisäksi Iso Punsan suunnasta. Vahankajärveen laskee Savonnevan, Kaijansuon, Isoneva-Heposuon, Juuvinsuon ja Puntari-Konttisuon turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä. Vahankajärvi on suuri (477 ha) ja sen keskisyvyys on vain 1,6 metriä ja syvin paikka 6,7 metriä. Vahangan pintavedessä on ollut ravinteita kohtalaisen runsaasti ja levätuotanto on ollut runsasta (taulukko 23). Vesi on ollut lievästi hapanta, väri tummaa ja humusaineita runsaasti. Vedenlaatu on ollut pääpiirteittäin samanlaista kuin siihen laskevien vesistöjen. Vuonna 2016 Vahankajärven vedenlaatu oli hieman parempaa kuin vuosina keskimäärin, sillä ravinteita oli vähemmän. Maaliskuussa 2016 happivaje oli suurta alusvedessä (kyll.aste 20 %), mutta loppukesällä 2016 ei happivajetta esiintynyt. Kortejärven kautta kulkevien kuivatusvesien vaikutus Vahankaan laskevassa ojassa oli vuoden 2016 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,2 mg/l, fosforille 0,6 µg/l ja typelle 33 µg/l. Pitoisuusnousut olivat valuma-alueen vesien vedenlaatu huomioiden pieniä. Osa kuivatusvesien sisältämistä aineista pidättyy Kortejärveen ja Iso Punsaan, ja siten todelliset vaikutukset Vahankaan ovat hieman laskennallisia pienempiä. 48

51 Taulukko 23 Savonnevan järvihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kortejärvi n = ,1 3, ,2 3, ,5 33 minimi 60 5,4 < ,0 2,4 620 <5 <5 20 < ,1 23 maksimi 101 6,9 9, , , ,7 < ,2 3, ,0 5, ,1 2,1 910 < ,0 30 Vahanka n = ,2 2, ,8 3, ,1 31 minimi 15 5,5 < ,9 2,2 540 <5 < ,2 23 maksimi 93 6,7 8, ,7 3, , ,9 < ,2 2, ,1 2, ,5 2, ,0 31 Iso Punsa n = ,9 2, ,0 2, < ,4 32 minimi 22 5,2 < ,6 2,0 550 <5 <5 19 < ,6 23 maksimi 96 6,8 7, ,8 5, < , ,3 < ,7 2, ,0 4, ,5 2,0 670 < < , Levijoen valuma-alue Pannuneva (Soini) Pannunevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 51/2009/4, dnro LSY-2008-Y-291, myönnetty ). Pannunevan turvetuotantoalue sijaitsee Ähtävänjoen vesistöalueen Levijoen valuma-alueen Latojoen osavaluma-alueella (47.092). Vuonna 2011 Pannunevalla aloitettiin kuntoonpano ja vuosina valmistelu. Vuonna 2016 tuotantoa oli 77,1 ha alalla. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuksesta noin 2 km pitkän laskuojan kautta Latojokeen ja edelleen Levijoen kautta Alajärveen. Vedenlaatua on tarkkailtu Latojoesta ja Levijoesta. Latojoen vesi on ollut vuosina ravinteikasta, rautapitoista sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 24). Levijoen alajuoksulla vesi on ollut hyvin samankaltaista kuin Latojoen yläosalla. Vuonna 2016 Lato- ja Levijoen vedet olivat laadullisesti samanlaisia kuin aiemminkin. Ympäristölupahakemusta varten otettiin kesäkuussa 2008 ennakkonäytteet havaintopaikoilta. Latojoen veden laatu oli tuolloin samanlaista kuin nykyisin. Latojoen yläosalla veden laatu oli jo tuolloin heikompaa kuin alaosalla. Pannunevalla tarkkailtiin vuonna 2016 pintavalutuksesta lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,7 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 35 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 44 mg/l O 2. Pannunevan kuivatusvesien fosforipitoisuudet ovat suovesille alhaisia, joten ne osaltaan laimentavat Latojoen yläosalta tulevia korkeita fosforipitoisuuksia. Pannunevan turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Latojokeen olivat vuoden 2016 vesistökuormitusten ja keskivalunnan mukaan laskettuna kiintoaineelle 0,04 mg/l, fosforille 0,7 µg/l ja typelle 29 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 1,1 mg/l O 2.

52 Taulukko 24 Pannunevan vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu vuosina 2008 ja Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Latojoki yp ennakko ,1 1, ,8 4, ka n = 15 6,5 5, ,5 5, minimi 5,8 < ,4 3,8 800 <5 < maksimi 7,0 29, ,0 8, ,6 5, ,7 4, ,8 3, ,7 5,0 850 < ,9 12, ,0 6, keskiarvo ,8 7, ,8 5,1 833 < Latojoki ap ennakko ,2 2, ,9 3, ka n = 15 6,6 2, ,7 4, minimi 5,8 1, ,3 3,5 650 <5 < maksimi 7,2 6, ,7 6, ,6 < ,5 3, ,7 2, ,4 4,1 760 < ,0 < ,7 5, keskiarvo ,8 1, ,2 4,4 737 < Levijoki alajuoksu ennakko ,4 9, ,0 3, ka n = 15 6,6 5, ,2 4, minimi 5,6 2, ,0 3,2 690 < maksimi 7,1 12, ,7 5, ,6 11, ,3 3, ,7 6, ,0 3, ,9 2, ,3 4, keskiarvo ,7 6, ,2 3, Vuosina Pannunevan kuivatusvesien vaikutukset eivät ole näkyneet Latojoen vedenlaadussa, sillä ravinne-, rauta- ja humusainepitoisuudet ovat olleet kuivatusvesien vaikutuspiirissä alempia kuin purkuojan yläpuolella (kuvat 23 25, taulukko 24). Pannunevan kuivatusvesien purkuojan yläpuolisella Latojoen havaintopaikalla on ajoittain ollut erityisen runsaasti fosforia ja pitoisuudet ovat olleet yli kaksinkertaisia verrattuna Pannunevan purkuojan alapuoliseen havaintopaikkaan. Kuva 23 Latojoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina 2008,

53 51 Kuva 24 Latojoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina 2008 ja Kuva 25 Latojoen veden COD Mn -arvot vuosina 2008 ja Kruunupyyn vesistöalue Pyymaanneva Saapasneva - Iso Saapasneva (Evijärvi) Pyymaannevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 75/2010/3, dnro ESAVI 369/04.08/2010, myönnetty ). Pyymaannevan turvetuotantoalue sijaitsee Kruunupyynjoen vesistöalueella Raisjoen valuma-alueella (48.007). Pyymaannevan turvetuotantoalueen valmistelut on aloitettu 1980 ja tuotanto Tuotannossa oli 159,5 ha vuonna 2016 ja valmistelussa 42,8 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kaksi pintavalutuskenttää, joista toinen sulanmaan ajan kenttä ja toinen ympärivuotinen. Saapasnevan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 76/2010/3). Saapasnevan turvetuotantoalueen valmistelut on aloitettu 1980 ja tuotanto Tuotannossa oli 17,5 ha ja levossa 4 ha vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on kosteikko.

54 Iso Saapasnevan pohjoisosan tuotantoalueella on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (päätös 77/2010/3). Iso-Saapasnevalla oli levossa 54 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Pyymaanneva-Saapasnevojen tuotantokokonaisuuden kuivatusvedet purkautuvat laskuojia pitkin Vallinpuron kautta Raisjokeen ja myös Sammalojan kautta Raisjokeen ja edelleen Peckassjön kautta Kruunupyynjokeen. Pyymaanneva-Saapasnevojen tuotantoalueen vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Sammalojassa, Vallinpurossa ja Raisjoessa. Sammaloja ja Vallinpuro yhtyvät Raisjokeen, jonka havaintopaikkaan tulevat vedet molemmista haaroista. Kaikkien havaintopaikkojen vedet ovat olleet heikkolaatuisia, sillä vesissä on ollut runsaasti ravinteita, rautaa ja humusta (taulukko 25). Korkeista humusaine- ja rautapitoisuuksista johtuen veden väri on ollut erittäin tummaa. Vallinpuron vedessä rautaa ja ravinteita on ollut hieman vähemmän kuin Sammalojassa ja Raisjoessa. Vuonna 2016 turvetuotantoalueiden alapuoliset vedenlaadut olivat niille tavanomaista heikkoa tasoa. Taulukko 25 Pyymaannevan vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatu Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Vallinpuro keskiarvo n = 29 6,0 7, ,3 6, minimi 4,7 1, ,6 4,3 900 <5 < maksimi 7,4 20, ,2 10, ,6 4, ,6 4, ,9 20, ,2 4, ,8 6, ,0 6, keskiarvo ,1 10, ,3 5, Sammaloja keskiarvo n = 30 5,9 13, ,0 5, minimi 4,3 2, ,4 4, <5 < maksimi 7,0 92, ,6 10, ,4 4, ,4 4, ,8 27, ,0 5, ,5 13, ,0 5, keskiarvo ,9 14, ,5 4, Raisjoki keskiarvo n= 30 5,8 13, ,3 9, minimi 4,4 3, ,6 5, <5 < maksimi 6,8 65, ,7 13, ,8 5, ,3 6, ,8 27, ,0 7, ,7 9, ,0 9, keskiarvo ,1 13, ,8 7, Pyymaannevalla tarkkailtiin vuonna 2016 pintavalutuksesta lähtevien vesien laatua ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,6 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 76 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 74 mg/l O 2. Iso-Saapasnevalla tarkkailtiin vuonna 2016 pintavalutuksesta lähtevien vesien laatua. Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 67 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 64 mg/l O 2. Saapasnevan päästötarkkailuun kuului vuonna 2016 kosteikolta lähtevien vesien laadun tarkkailu neljä kertaa. Keskimäärin purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen 52

55 osalta 4,1 mg/l, Kok.N 1650 µg/l, Kok.P 37 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 40 mg/l O 2. Teoreettiset laskelmat osoittavat lieviä vesistövaikutuksia olleen, sillä kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2016 Raisjoen veden fosforipitoisuutta 2,4 µg/l, typpipitoisuutta 61 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,15 mg/l sekä bruttona COD Mn 2,1 mg/l. Turvetuotantoalueiden kuivatusvesien ravinne- ja humusainepitoisuudet olivat vuonna 2016 korkeita ja niillä oli myös vaikutusta alapuolisten havaintopaikkojen veden laatuun. Havaintopaikat sijaitsevat keskellä laajoja viljelymaita, joista tuleva maatalouden hajakuormitus on suurta peittäen osaltaan kuivatusvesien vaikutuksia. Raisjoen erittäin korkeat fosforipitoisuudet johtuvat hajakuormituksesta, sillä kuivatusvesiä tulee vain Vallinpuron ja Sammalojan kautta, joiden fosforipitoisuudet ovat olleet selvästi alempia kuin Raisjoen (kuva 26). 53 Kuva 26 Raisjoen, Vallinpuron ja Sammalojan fosforipitoisuudet vuosina KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42 Kyrönjoen valuma-alue on pinta-alaltaan km 2. Joen kolme suurta sivuhaaraa, Seinäjoki, Jalasjoki ja Kauhajoki muodostavat kukin noin 1000 km 2 :n suuruisen valumaalueen. Kyröjoen pääuoman lasketaan alkavan Jalasjoen ja Kauhajoen yhtymäkohdasta. Joki laskee mereen Vassorinlahdella, noin 20 km Vaasan pohjoispuolella. Järviä Kyrönjoen valuma-alueella on vähän, noin 1,2 % valuma-alueen pinta-alasta. Kyrönjoki on yksi Suomen rakennetuimmista vesistöistä. Joen vesivoimaa hyödyntää kuusi vesivoimalaitosta ja vesistöalueella on neljä tekojärveä: Liikapuro, Kalajärvi, Pitkämö ja Kyrkösjärvi. Kyrönjoen Skatilan keskivirtaama oli 52,1 m 3 /s jaksolla , kun vuosien vastaavan jakson keskivirtaama on ollut 44,0 m 3 /s. Kyrönjoen virtaamat olivat erittäin korkeita joulukuussa 2015 ja huhtikuun 2016 kevättulvien aikaan sekä elokuussa 2016 (kuva 27).

56 54 Kuva 27 Kyrönjoen Skatilan päiväkeskivirtaamat ja vertailukaudella Kyrönjoen valuma-alueen turvetuotanto on keskittynyt pääasiassa joen yläjuoksulle Seinäjoen, Jalasjoen ja Kauhajoen alueille. Vapolla turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on 30, joista suurimmat ovat Peurainneva, Iso-Korvaneva, Lammasneva ja Haukineva. Vuonna 2016 Kyrönjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueiden pintaala oli noin ha eli n.0,9 % valuma-alueen pinta-alasta (taulukko 26). Yksityisten turvetuotantoalueita Kyrönjoen vesistöalueella on noin ha.

57 55 Taulukko 26 Kyrönjoen vesistöalueella sijaitsevat Vapon turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna Pinta-ala 2016, ha Vesistöalue Suo Kunta Tuotannossa Levossa Valmistelussa 42 Kyrönjoen vesistöalue 4074,6 366,9 103, Jalasjoen alue 252,0 54, Ohoonluoman va Kyrön-Koiraanneva Jalasjärvi 33, Matoluoman va Kyrön-Koiraanneva Jalasjärvi 47,9 21, Jukaluoman va Kontioneva Jalasjärvi 63, Jukaluoman va Iso-Korvaneva Jalasjärvi 37, Pettuluoman va Palloneva Kauhajoki 102, Mustajoen valuma-alue 608,7 0, Ilvesjoen yläosan va Alkkia Karvia 231,9 0, Mustaluoman va Sompaneva/Hanhineva Parkano 115, Vasikkaluoman-LiikaluoVasikkaneva Jalasjärvi 46, Vasikkaluoman-LiikaluoKorvajärvenneva Jalasjärvi 11, Koronojan va Iso-Korvaneva Jalasjärvi 202, Seinäjoen valuma-alue 1871,8 244,5 103, Seinäjoen keskiosan a Valkianeva Seinäjoki 209, Seinäjoen keskiosan a Laines-Linnusneva Jalasjärvi 212, Seinäjoen keskiosan a Haukineva Seinäjoki 246,7 1, Kalajärven a (bif. 42->Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki 109, Kalajärven a (bif. 42->Amerikanneva Seinäjoki 40, Kalajärven a (bif. 42->Pirjatanneva Seinäjoki 68, Kurjenjoen va Tuuranneva Virrat 65, Kurjenjoen va Hietasalonneva Virrat 47, Kihniänjoen yläosan vasammatinneva Seinäjoki 139, Kihniänjoen yläosan vapeurainneva Seinäjoki 242, Liikaluoman va Näätäneva Jalasjärvi 101, Haasojan va Valkianeva Seinäjoki 57, Haasojan va Haukineva Seinäjoki 557,4 16,7 103, Hirvijoen valuma-alue 375,8 67, Hirvijärven a Löyhinkineva Jalasjärvi 51, Madesluoman va Vähä-Hautaneva Jalasjärvi 61, Madesluoman va Susineva Jalasjärvi Madesluoman va Madesneva Jalasjärvi 184, Liikaluoman va Liikaneva Jalasjärvi 15, Sanasluoman va Pesäneva Jalasjärvi 36, Löyhinginojan va Löyhinkineva Jalasjärvi 77,0 15, Kainastonjoen valuma-alue 966, Kainastonjoen a Lammasneva Teuva 368, Kainastonjoen a Isoneva Kurikka 65, Ikkelänjoen a Palloneva Kauhajoki 145, Päntäneenjoen va Mustaisneva Kauhajoki 288, Lohiluoman va Isoneva Kurikka 97,2 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Kyrönjoen ympäristöhallinnon virtaamamittauspaikkojen vuoden 2016 keskivaluntoja ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kyrönjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 169 t, typen 20 t ja fosforin 0,67 t. Näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys oli 0,10 mg/l, typen 12 µg/l ja fosforin 0,4 µg/l vuonna 2015 (taulukko 27). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 907 t O 2. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,5 mg/l O 2.

58 Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa esiintyi Löyhinkinevalla kohdistuen Löyhinginojan pienelle valuma-alueelle (taulukko 27). Taulukko 27 Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuuslisäykset Kyrönjoen vesistöalueella vuonna Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 42 Kyrönjoen vesistöalue 0,54 0,10 11,8 0, Jalasjoen alue 0,09 0,01 1,9 0, Ohoonluoman va Kyrön-Koiraanneva Jalasjärvi 0,34 0,01 5,6 0, Matoluoman va Kyrön-Koiraanneva Jalasjärvi 0,48 0,02 16,4 0, Jukaluoman va Kontioneva Jalasjärvi 2,09 0,11 21,7 0, Jukaluoman va Iso-Korvaneva Jalasjärvi 0,31 0,12 6,7 0, Pettuluoman va Palloneva Kauhajoki 2,00 0,38 40,6 1, Mustajoen valuma-alue 1,13 0,28 19,8 0, Ilvesjoen yläosan va Alkkia Karvia 2,74 0,91 44,1 2, Mustaluoman va Sompaneva/Hanhinev Parkano 0,75 0,04 6,2 0, Vasikkaluoman-Liikaluoman vvasikkaneva Jalasjärvi 1,01 0,16 13,4 2, Vasikkaluoman-Liikaluoman vkorvajärvenneva Jalasjärvi 0,10 0,013 2,0 0, Koronojan va Iso-Korvaneva Jalasjärvi 6,35 1,23 162,6 5, Seinäjoen valuma-alue 1,04 0,22 21,6 0, Seinäjoen keskiosan a Valkianeva Seinäjoki 0,18 0,01 4,5 0, Seinäjoen keskiosan a Laines-Linnusneva Jalasjärvi 0,13 0,04 3,2 0, Seinäjoen keskiosan a Haukineva Seinäjoki 0,20 0,04 3,9 0, Kalajärven a (bif. 42->44) Juupa-Jäkäläneva Seinäjoki 0,13 0,014 3,1 0, Kalajärven a (bif. 42->44) Amerikanneva Seinäjoki 0,04 0,01 1,1 0, Kalajärven a (bif. 42->44) Pirjatanneva Seinäjoki 0,05 0,01 0,7 0, Kurjenjoen va Tuuranneva Virrat 0,37 0,04 4,0 0, Kurjenjoen va Hietasalonneva Virrat 0,21 0,03 3,5 0, Kihniänjoen yläosan va Sammatinneva Seinäjoki 0,58 0,07 9,4 0, Kihniänjoen yläosan va Peurainneva Seinäjoki 1,07 0,07 13,3 0, Liikaluoman va Näätäneva Jalasjärvi 0,97 0,15 28,7 0, Haasojan va Valkianeva Seinäjoki 1,50 0,05 22,0 1, Haasojan va Haukineva Seinäjoki 2,02 2,12 65,1-0, Hirvijoen valuma-alue 1,41 0,26 30,6 1, Hirvijärven a Löyhinkineva Jalasjärvi 0,19 0,04 3,3 0, Madesluoman va Vähä-Hautaneva Jalasjärvi 0,74 0,12 21,6 0, Madesluoman va Susineva Jalasjärvi 0,10 0,01 2,8 0, Madesluoman va Madesneva Jalasjärvi 2,06 0,33 45,7 2, Liikaluoman va Liikaneva Jalasjärvi 0,43 0,08 4,2 0, Sanasluoman va Pesäneva Jalasjärvi 0,28 0,03 11,6 0, Löyhinginojan va Löyhinkineva Jalasjärvi 10,96 2,56 191,0 6, Kainastonjoen valuma-alue 0,72 0,11 0,02 0, Kainastonjoen a Lammasneva Teuva 0,73 0,16 24,0 0, Kainastonjoen a Isoneva Kurikka 0,11 0,003 2,5-0, Ikkelänjoen a Palloneva Kauhajoki 0,5 0,14 10,4 0, Päntäneenjoen va Mustaisneva Kauhajoki 1,08 0,06 25,1 0, Lohiluoman va Isoneva Kurikka 1,34 0,05 23,0 1, Jalasjoen alue Koirainneva (Jalasjärvi) Koirainnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myönnetty ympäristölupa (LSY 149/2005/4). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset annetulla päätöksellä (Nro 07/0088/1). Koirainneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Jalasjoen (42.04) valuma-alueella. Koirainnevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1984 ja tuotantoon alue tuli vuonna Tuotannossa oli 47,9 ha ja levossa 54,7 ha vuonna Koirainnevan kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kasvillisuuskenttä ja pintavalutus.

59 Kuivatusvedet johdetaan vesistöön kolmea reittiä: 1. Laskuojat 1 ja 2 - Koiraanoja - Matoluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki 2. Laskuoja 3 - Kyröönluoma - Matoluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki 3. Laskuoja 4 - Ohoonluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki. Ohoonluomaan johdettiin vesiä 33,7 ha alalta ja Matoluomaan 68,9 ha alalta vuonna Vesistötarkkailuhavaintopaikat ovat Järviluomassa ja Matoluomassa sekä vuodesta 2015 alkaen myös Ohoonluomassa. Järviluoma on kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella ja Matoluoma sekä Ohoonluoma kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Järvi- ja Matoluoman vedet ovat olleet heikkolaatuisia, sillä vesissä on ollut erittäin runsaasti ravinteita, rautaa ja humusaineita (taulukko 28). Järviluoman vedenlaadun vaihtelut ovat olleet suuria, mutta yleensä ravinteita on ollut vedessä runsaasti. Vuonna 2016 Järviluoman vesi oli lähes kirkasta eikä rautaa ja humusta ollut vedessä juuri lainkaan, sen sijaan ravinteita oli runsaasti. Elokuun alussa ei vettä luomassa virrannut lainkaan, eikä näytettä voitu ottaa. Matoluoman vesi oli vuonna 2016 vedenlaadultaan yhtä heikkoa kuin aiemminkin, sillä ravinnepitoisuudet olivat erittäin korkeita ja rautaa oli erittäin runsaasti. Ohoonluoman vesi oli vuonna 2016 vedenlaadultaan yhtä heikkoa kuin Matoluoman, sillä ravinteita oli runsaasti kuten myös rautaa ja humusta. Ravinnepitoisuudet olivat kuitenkin alhaisempia kuin Matoluomassa, vaikkakin silti erittäin korkeita. Taulukko 28 Koirainnevan vesistöhavaintopaikkojen veden laatu vuosina Koirainnevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua vuonna 2016 Matoluomaan johdettavista vesistä. Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 100 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 74 mg/l O 2. Ohoonluomaan Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Järviluoma yp keskiarvo n = 46 6,6 23, ,6 21, minimi 5,8 2,3 25 3,7 11, <5 <5 25 < maks imi 7,2 91, ,4 60, ,8 6,0 20 3,9 4, ei virtaamaa ,6 5,3 80 7,6 4, keskiarvo ,2 5,7 50 5,8 4, Matoluoma ap keskiarvo n = 46 6,6 19, ,9 16, minimi 6,0 4, ,6 12, <5 < maks imi 7,5 80, ,0 26, ,6 23, ,0 10, ,9 6, ,0 21, ,9 9, ,0 16, keskiarvo ,8 13, ,3 15, Ohoonluoma ,0 11, ,7 12, ,8 11, ,9 8, < ,3 13, ,0 12, ,5 17, ,0 5, keskiarvo ,1 13, ,4 9, ,2 8, ,7 8, ,6 56, ,0 10, ,2 6, ,0 8, keskiarvo ,8 21, ,0 9,

60 johdettavien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat (4 näytettä) kiintoaine 3,2 mg/l, Kok.N 1825 µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 91 mg/l O 2. Kuivatusvesien vähäistä vaikutusta Matoluoman veden laatuun osoittavat teoreettiset laskelmat, joiden mukaan Koirainnevan kuivatusvedet lisäsivät vuonna 2016 Matoluoman veden fosforipitoisuutta 0,3 µg/l, typpipitoisuutta 16 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,02 mg/l. COD Mn bruttolisäys oli 0,5 mg/l. Vastaavasti Ohoonluoman kuivatusvesien lisäysvaikutukset olivat fosforille 0,1 µg/l, typelle 6 µg/l ja kiintoaineelle 0,01 mg/l. COD Mn bruttolisäys oli 0,3 mg/l. Aikaisempina vuosina Mato- ja Järviluoman vedet ovat olleet laadullisesti yhtä heikkoja, mutta vuonna 2016 Matoluoman vesi oli selvästi heikompaa kuin Järviluoman. Matoluomaan tulee kuivatusvesiä, mutta niiden laatu oli humusta lukuun ottamatta parempaa kuin Matoluoman veden, joten Matoluoman heikko vedenlaatu ei johtunut pelkästään kuivatusvesistä. Ohoonluoman veden laatu oli vuonna 2016 hyvin samanlaista kuin Koirainnevalta lähtevien kuivatusvesien, joskin Ohoonluomassa kiintoainetta oli selvästi enemmän. Sen sijaan humusta kuivatusvesissä oli selvästi enemmän kuin Ohoonluomassa. Ohoonluomaan tulee Koiranevan lisäksi kuivatusvesiä yksityiseltä Peurainnevalta noin 260 ha alalta Kontio- ja Palloneva sekä Iso Korvaneva (Kurikka, Kauhajoki, Jalasjärvi) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Kontio- ja Pallonevan tuotantoaluekokonaisuudelle ympäristöluvan (LSY 133/2005/4). Vaasan hallinto-oikeus muutti lupamääräyksiä osittain antamallaan päätöksellä nro 07/0086/1. Länsija Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Kontionevalle ympäristöluvan (päätös nro 129/2011/1, Dnro LSSAVI/190/04.08/2010). Kontioneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Jalasjoen alueen Jukaluoman (42.046) ja Pettuluoman (42.047) valuma-alueilla. Palloneva sijaitsee osittain Jalasjoen Pettuluoman ja osittain Kainastonjoen Ikkelänjoen valuma-alueella (42.093). Iso Korvanevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY 132/2005/4). Lupaan kuuluu myös Korvajärvennevan tuotantoalue. Iso Korvanevan sijaitsee Jukaluoman (42.046) ja Koronojan (42.058) valuma-alueilla. Korvajärvenneva sijaitsee Vasikkaluoma-Liikaluoman valuma-alueella (42.057). Iso Korvanevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta reittejä Jukaluoma - Jalasjärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki ja Koronoja - Mustajoki - Jalasjoki - Kyrönjoki. Korvajärvennevan kuivatusvedet johdetaan reitille Korvaluoma - Liikaluoma - Ilvesjoki - Mustajoki - Jalasjoki - Kyrönjoki. Kontionevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta reitille Jukaluoma - Jalasjärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki. Pallonevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan reittejä Pettuluoma - Jalasjoki - Kyrönjoki ja Ikkelänjoki - Kauhajoki- Kyrönjoki. Kontionevan ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna Tuotannossa oli 63,8 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelminä ovat kasvillisuuskentät (2 kpl) ja kosteikot (2 kpl). Pallonevan ojitukset aloitettiin vuonna 1973 ja tuotanto vuonna Tuotannossa oli 248,6 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelminä ovat pintavalutuskenttä ja kosteikot (2 kpl). Iso Korvanevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotanto vuonna Tuotannossa oli 239,8 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelminä ovat kosteikko ja kasvillisuuskenttä. Korvajärvennevalla ojitukset aloitettiin vuonna 1972

61 ja tuotanto samana vuonna. Tuotannossa oli 11,8 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelminä on laskeutusaltaat ja virtaamansäätö sekä kesäaikana kasvillisuuskenttä. Pallonevan vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Ikkelänjoessa kuivatusvesien purkukohdan ala- ja yläpuolella. Vuonna 2016 kuivatusvesiä johdettiin Ikkelänjokeen Pallonevalta 145,8 ha alalta. Pallonevan ja Kontionnevan sekä Iso Korvanevan yhteiset vesistöpisteet sijaitsevat Pettuluomassa ja Jukaluomassa. Korvajärvennevalla ei ole omaa vesistötarkkailuhavaintopaikkaa, mutta purkureitillä Liikaluomassa on Vasikkanevan vesistöhavaintopaikka. Ikkelänjoen vesi on ollut ruskeaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 29). Vuonna 2016 Ikkelänjoen vesi oli laadullisesti lähes samaa tasoa kuin vuosina keskimäärin, mutta ravinteita oli hieman aiempaa enemmän. Pallonevan kuivatusvesien vaikutukset vuosina Ikkelänjoen veden laatuun ovat olleet hyvin vähäisiä, sillä ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet samaa tasoa molemmilla havaintopaikoilla (kuvat 28 30). Pallonevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Ikkelänjoen suuntaan purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,1 mg/l, Kok.N 1223 µg/l, Kok.P 69 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Pallonevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat Ikkelänjokeen suhteellisen vähäisiä, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,7 µg/l ja kokonaistypelle 10 µg/l sekä kiintoaineelle 0,1 mg/l ja COD Mn bruttona 0,5 mg/l. Kuivatusvesien vähäisiä vaikutuksia osoittivat myös vuoden 2016 vesistötarkkailutulokset. Taulukko 29 Ikkelänjoen veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Ikkelänjoki yp keskiarvo n = 35 6,5 5, ,1 4, minimi 5,5 1, ,7 3, maksimi 7,1 18, ,5 5, ,5 2, ,7 3, ,6 6, ,4 4, ,7 6, ,7 3, keskiarvo ,6 5, ,9 3, Ikkelänjoki ap keskiarvo n =35 6,4 5, ,3 4, minimi 5,1 1, ,2 3, maksimi 7,0 23, ,8 5, ,4 4, ,1 3, ,6 7, ,8 4, ,7 4, ,0 3, keskiarvo ,6 5, ,0 3,

62 60 Kuva 28 Ikkelänjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina Kuva 29 Ikkelänjoen veden fosforipitoisuudet vuosina Kuva 30 Ikkelänjoen veden humusainepitoisuudet vuosina

63 Pettu- ja Jukaluoman vedet ovat olleet happamia, tummanruskeita ja ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 30). Vuonna 2016 Jukaluoman vedet olivat laadullisesti hieman vuosien keskimääräistä tasoa parempia, sillä typpeä, rautaa ja humusta oli hieman vähemmän. Pettuluomassa oli vuonna 2016 aiempaa keskimääräistä tasoa vähemmän ravinteita, mutta hieman enemmän rautaa ja humusta. Taulukko 30 Pettu- ja Jukaluoman veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Jukaluoma keskiarvo n = 21 5,5 5, ,8 4, minimi 4,5 < ,4 3, < maksimi 6,6 33, ,9 5, ,0 2, ,7 3, ,5 3, ,7 3,2 940 < ,7 4, ,8 3, keskiarvo ,4 2, ,7 3,4 893 < Pettuluoma keskiarvo n = 21 5,7 11, ,8 5, minimi 4,7 3, ,7 3,4 680 <5 < maksimi 6,7 40, ,0 7, ,6 7, ,0 4, ,8 2, ,7 3, ,2 5, ,2 4, keskiarvo ,2 5, ,3 3, Iso Korvanevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella kosteikolta 202,3 ha alalta Koronojaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,3 mg/l, Kok.N 1589 µg/l, Kok.P 59 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 45 mg/l O 2. Koronojassa ei ole vesistöhavaintopaikkaa, joten sen veden laadusta ei ole tietoa. Koronojan valuma-alue on pieni (14,7 km 2 ), joten Iso Korvanevan kuivatusvesien aiheuttamat laskennalliset lisäykset Koronojaan olivat kohtalaiset; kiintoaine 1,2 mg/l, kokonaistyppi 163 µg/l, kokonaisfosfori 6,0 µg/l ja COD Mn bruttona 6,4 mg/l. Pallonevan aiheuttamat laskennalliset lisäykset Pettuluomaan olivat Pettuluoman veden laatu huomioiden pienet; kokonaisfosforille 1,4 µg/l ja kokonaistypelle 41 µg/l sekä kiintoaineelle 0,4 mg/l ja COD Mn bruttona 2,0 mg/l. Jukaluomaan johdettavien Kontio- ja Iso Korvanevan kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen pitoisuuslisäys oli kokonaisfosforille 0,7 µg/l ja kokonaistypelle 28 µg/l sekä kiintoaineelle 0,2 mg/l ja COD Mn bruttona 2,4 mg/l eli varsin pienet. 9.3 Mustajoen valuma-alue Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia) Alkkian tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 111/2004/4 dnro LSY-2002-Y-381, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (Nro 07/0049/1). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään (taltio nro 506) kumosi edellisen päätöksen ja palautti asian hallinto- 61

64 oikeudelle uudestaan käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeus päätöksellään nro 08/0391/1 ( ) ratkaisi asian. Alkkian turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna Tuotannossa oli 316,4 ha ja levossa 0,1 ha vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskenttä ja kosteikko. Alkkian turvetuotantoalueen pohjoisosasta kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle (42) ja kaakkoisosasta Kokemäenjoen vesistöalueelle (35). Alkkian lounaisosasta on aiemmin johdettu kuivatusvesiä Karvianjoen vesistöalueelle, mutta ei enää vuoden 2014 jälkeen. Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Ilvesjoen yläosan valuma-alueella (42.053) reitille Kärkiluoma - Ilvesjoki, Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi - Kärppäluoma - Mustajoki Ylinenvesi. Alkkialta johdettiin vuonna 2016 kuivatusvesiä Kokemäenjoen vesistön Vatajanjoen valuma-alueelle 84,5 ha alalta ja Sompanevalta 181,4 ha alalta. Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenvedessä. Turvetuotantoalueiden osuus Vatajanjoen valuma-alueesta (95,9 km 2 ) on noin 2,8 %. Sompanevan tuotantoalue (kuuluvat myös Veteläsuo ja Hanhineva) sijaitsee Alkkian itäpuolella. Sompanevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 110/2004/4 dnro LSY-2002-Y-380, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (Nro 07/0048/1). VHO:n päätöksestä valitettiin Korkeimpaan hallintooikeuteen, joka ratkaisi asian antamallaan päätöksellä (Dnro 759/1/07). Korkein hallinto-oikeus palautti asian hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi asian päätöksellään (Nro 08/0394/1). Sompanevan valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna Vuonna 2016 Sompanevalla oli tuotannossa 297,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskentät (3 kpl) ja kosteikko. Lisäksi alueella oli Yli-Kujalan menetelmä käytössä toukokuuhun 2015 asti, jonka jälkeen ( ) se korvattiin kemiallisella sulanmaan aikaisella käsittelyllä. Sompanevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan Kyrönjoen (42) ja Kokemäenjoen (35) päävesistöalueille. Kyrönjoen vesistöalueelle kuivatusvedet johdetaan Mustaluoman valuma-alueella (42.056) reitille Mustaluoma-Mustalampi-Mustajoki- Koskutjoki. Mustaluoman valuma-alueelle kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna 2016 noin 116 ha alalta. Kokemäenjoen vesistöalueella Vatajanjoen vesistöalueella (35.563) reitille Kärppäjärvi - Kärppäluoma - Mustajoki - Ylinenvesi sekä reitille Vähä-Kivijärvi - Iso-Kivijärvi - Iso Pelijärvi - Peliluoma - Vähä Pelijärvi - Venesjoki - Iso Venesjärvi - Venesjoki ja edelleen Mustajoen kautta Ylinenveteen. Vatajanjoen valuma-alueella kuivatusvesiä johdettiin Sompanevalta vuonna 2016 noin 181 ha alalta. Sompanevan vesistötarkkailuhavaintopaikat Kyrönjoen vesistöalueella sijaitsevat Mustajärvessä ja Mustaluomassa (2 kpl) sekä Kärkiluomassa. Kokemäenjoen alueella vesistöhavaintopaikat ovat Kärppäluomassa, Venesjoessa ja Ylinenvedessä. Kärppäluoman vesi on ollut ravinteikasta, tummaa ja humusainepitoista. Vuonna 2016 veden laatu Kärppäluomassa oli vuosien keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita oli vähemmän kuten myös humusta ja rautaa (taulukko 31). Venesjoen kautta tulee pitkää vesireittiä pitkin Kärppäluoman yhtymäkohdan Sompanevan kuivatusvesiä 42 ha alalta. Venesjoen veden laatu on ollut hieman parempaa kuin Kärppä- 62

65 luomassa, sillä fosforia ja typpeä sekä humusaineita on ollut vähemmän. Vuonna 2016 Venesjoen vedessä oli ravinteita vuosien tasoa vähemmän, mutta muuten veden laatu oli hyvin samanlaista kuin aiempinakin vuosina keskimäärin. Turvetuotannon vaikutukset Venesjoen vedenlaatuun ovat olleet vähäiset, sillä vesireitillä on useita järviä ainepitoisuuksia tasaamassa. Taulukko 31 Sompanevan havaintopaikkojen veden keskimääräiset veden laadut v Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kärppäluoma Keskiarvo n = 45 5,8 4, ,7 3, Minimi 4,7 1, ,6 2, <5 18 < Maksimi 7,4 27, ,1 3, ,3 4, ,5 2, ,8 4, ,6 3, ,0 3, ,1 3, Keskiarvo ,4 4, ,7 3, Venesjoki, Kärppäluoman yp Keskiarvo n = 45 6,0 4, ,1 3, Minimi 5,1 <1 90 1,3 2,4 440 <5 <5 17 < Maksimi 7,7 16, ,5 5, ,4 5, ,0 2, ,6 4, ,1 2, ,1 2, ,9 3, Keskiarvo ,7 4, ,0 2, Ylinenvesi (52 ha) on suhteellisen syvä (noin 8 m) järvi, jonka vesistä noin 90 % tulee Kärppäluomasta ja Venesjoesta ja siten sen veden laatu määräytyy pitkälle ed. mainittujen jokivesien laatujen mukaan. Vuonna 2016 Ylinenveden vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiemminkin (taulukko 32). Maalis- ja elokuussa 2016 happitilanteet olivat tyydyttävät pintavedessä, mutta pohjanläheisissä vesikerroksissa oli talvella suurta happivajetta ja elokuussa pohjanläheiset vesikerrokset olivat täysin hapettomia. Taulukko 32 Ylinenveden pintaveden laatu vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-klor. COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Ylinenvesi Keskiarvo n = ,9 2, ,0 3, ,5 32 Minimi 12 4,9 < ,3 2,6 480 <5 <5 16 < ,2 23 Maksimi 100 6,7 8, ,9 5, , ,5 1, ,4 3, ,7 4, ,1 2, ,6 30 Kyrönjoen vesistöalueella Sompanevan kuivatusvedet johdetaan Mustajärvestä laskevaan Mustaluomaan. Mustajärven ranta-asukkaat ovat valittaneet pölyhaitoista ja tästä johtuen Mustajärvi on mukana vesistötarkkailussa. Mustajärven vesi on ollut erittäin kirkasta, vähäravinteista ja vähähumuksista (taulukko 33). Vesi on ollut laadullisesti erinomaista. Turvetuotannon pölyvaikutuksia veden laatuun ei vuosien Mustajärven vesinäytteiden perusteella ole havaittavissa. 63

66 Taulukko 33 Mustajärven pintaveden laatu vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustajärvi keskiarvo 86 6,5 1,2 34 0,9 2, ,0 7 min 76 6,2 <1 20 0,3 2,2 250 <5 <5 3 <2 51 1,8 5 max 94 6,9 2,3 50 1,7 2, , ,1 0,5 29 0,8 2, ,7 2,0 29 1,3 2,0 290 <5 <5 8 < ,8 5 Mustajärvestä lähtevän Mustaluoman vesi on ollut laadullisesti hieman heikompaa kuin Mustajärven. Vedessä on ollut hieman enemmän ravinteita ja humusta (taulukko 34). Vuonna 2016 Mustaluoman vesi oli laadullisesti Mustajärven hyvää tasoa; ravinteita oli vähän kuten myös humusaineita ja vesi oli kirkasta. Mustaluoman alaosalle tulee Hanhinevalta kuivatusvesiä, mutta silti ajoittain alaosalla vedenlaatu on ollut vuosina yläosaa jopa parempaa. Vuonna 2016 Mustaluoman alaosalla esiintyi kuivatusvesivaikutuksia, sillä veden väri oli ruskeaa ja humuspitoisuudet olivat selvästi korkeampia kuin Mustaluoman yläosalla. Ravinnepitoisuudet olivat korkeampia kuin yläosalla, mutta kuitenkin alhaisia. Taulukko 34 Mustaluoman veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustaluoma, Hanhinevan yp Keskiarvo n = 44 6,3 6, ,9 2, Minimi 4,8 <1 10 0,5 2, <5 5 < Maksimi 7,0 120, ,6 4, ,4 0,5 30 0,9 2, ,1 1,1 73 0,7 2, < ,5 1,6 34 1,1 2, Keskiarvo ,3 1,1 46 0,9 2, < Mustaluoma, Hanhinevan ap Keskiarvo n = 15 6,2 2, ,7 2, Minimi 5,3 < ,9 2,1 360 <5 <5 10 < Maksimi 6,9 3, ,7 3, ,8 2, ,1 2, ,0 1, ,8 2, < ,4 1, ,4 2, Keskiarvo ,7 1, ,4 2, < Alkkian kuivatusvesiä johdetaan Kyrönjoen vesialueella Kärkiluoman kautta Ilvesjokeen. Vuonna 2016 Alkkian kuivatusvesiä johdettiin Kärkiluoman suuntaan 232 ha alalta. Kärkiluoman vesi on ollut runsasravinteista, rautapitoista ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 35). Vesi on ollut väriltään hyvin tummaa. Vuonna 2016 Kärkiluoman vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina keskimäärin. Alkkian Ilvesjoen suuntaan meneviä kuivatusvesiä tarkkailtiin kosteikolla vuonna 2016 ympärivuotisesti. Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 9,7 mg/l, Kok.N 1041 µg/l, Kok.P 49 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 37 mg/l O 2. Alkkian kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat suuresta tuotantoalasta huolimatta Ilvesjoessa vähäisiä, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 2,0 µg/l, kokonaistypelle 44 µg/l ja kiintoaineelle 0,9 mg/l.

67 Kärkiluomaan vesistövaikutukset ovat Ilvesjokea (70,78 km 2 ) selvästi suurempia, sillä Kärkiluoman valuma-alue on vain noin 15 km 2. Teoreettiset lisäykset vuoden 2016 tilanteessa Kärkiluomaan olivat kokonaisfosforille 9,4 µg/l, kokonaistypelle 208 µg/l, kiintoaineelle 4,3 mg/l ja humusainepitoisuudelle (COD Mn brutto) 13,0 mg/l O 2. Alkkian vuoden 2016 kuivatusvesien ainepitoisuuksiin verrattuna Kärkiluoman veden laatu oli samankaltaista, joten teoreettiset laskelmat kuivatusvesivaikutuksista ovat oikeaa suuruusluokkaa. Taulukko 35 Kärkiluoman veden keskimääräinen laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kärkiluoma Keskiarvo n = 12 6,3 6, ,8 3, Minimi 4,8 3, ,5 2, < Maksimi 7,0 12, ,5 5, ,3 14, ,0 2, ,6 3, ,3 3, ,7 2, ,9 3, Keskiarvo ,9 6, ,7 3, Vasikkaneva (Jalasjärvi) Vasikkanevalla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintaviraston myöntämä ympäristölupa (Nro 63/2011/1, Dnro LSSAVI/196/04.08/2010). Lupa koskee myös Pikku-Vasikkanevaa. Vasikkanevan tuotantoalue sijaitsee Jalasjärven kunnassa. Turvetuotantoalue sijoittuu Kyrönjoen vesistöalueen Mustajoen valuma-alueelle (42.05). Vasikkanevan tuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin 1974 ja tuotanto vuonna Vuonna 2016 Vasikkanevalla oli tuotannossa 46,9 ha. Turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet johdetaan ympärivuoden kasvillisuuskentälle (ala 27,3 ha v. 2016) ja sulanmaan aikana kolmelle kosteikoille sekä talvisin laskeutusaltaalle 15,7 ha alalta. Vasikkanevan kuivatusvedet johdetaan reitille Vasikkaluoma - Liikaluoma - Ilvesjoki Mustajoki - Jalasjoki - Jalasjärvi - Jalasjoki - Kyrönjoki. Vesistöhavaintopaikat ovat Vasikkaluomassa ja Liikaluomassa. Vasikkaluoman ja Liikaluoman vedet ovat olleet happamia, tummia, ravinteikkaita humusvesiä (taulukko 36). Vasikkaluoman ja Liikaluoman vedet olivat vuonna 2016 laadullisesti hieman heikompia kuin aiempina vuosina keskimäärin, sillä typpeä ja rautaa oli hieman enemmän ja vedet siitä johtuen väriltään hyvin tummia. Liikaluomassa on ollut enemmän ravinteita kuin Vasikkaluomassa ja niin myös vuonna Vasikkanevalla suoritettiin täydentävää kuormitustarkkailua kasvillisuuskentältä vuonna 2016 yhteensä 15 kertaa. Keskimääräiset lähtevän veden ainepitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,4 mg/l, Kok.N 1513 µg/l, Kok.P 101 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Vasikkaluoma ja Liikaluoma ovat pieniä, vähävetisiä ojia, joissa Vasikkanevan kuivatusvesivaikutukset näkyvät lievinä typpiyhdisteiden ja humusaineiden pitoisuuksien nousuna. Vasikkanevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Liikaluomassa, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 2,0 µg/l ja kokonaistypelle 13 µg/l sekä kiintoaineelle 0,2 mg/l. Liikaluomaan tuli vuonna 2016 myös Korvajärvennevan kuivatusvesiä 11,8 ha alalta.

68 Taulukko 36 Vasikkanevan havaintopaikkojen veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Vasikkaluoma keskiarvo n=21 5,7 5, ,2 3, min 4,9 1, ,5 2, < max 6,3 9, , ,2 4, ,4 2, ,9 8, ,8 3, < ,9 3, ,4 2, keskiarvo ,7 5, ,5 2,9 913 < Liikaluoma keskiarvo n=21 6,3 5, ,7 4, min 5,5 2, ,2 3,4 600 <5 < max 7, ,4 5, ,8 4, ,1 3, ,6 5, ,1 4, ,6 4, ,6 4, keskiarvo ,3 4, ,3 4, Seinäjoen valuma-alue Haukineva (Seinäjoki/Jalasjärvi) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Haukinevan turvetuotantoon (päätös Nro 37/2006/4, Dnro LSY-2002-Y-372). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset annetulla päätöksellä (nro 08/00011/1). Haukinevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1972 ja tuotantoon alue tuli vuonna Tuotannossa oli 804,1 ha, levossa 18,3 ha ja valmistelussa 103,1 ha vuonna Haukineva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Seinäjoen keskiosan (42.072) ja Haasojan (42.079) valuma-alueilla. Haasojan valuma-alueella tuotannossa, levossa ja valmistelussa olevan alan (677,2 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on 21,3 ha alalla pintavalutus, 4,1 ha:n alalla kasvillisuuskenttä sekä 651,8 ha:n alalla kemikalointi. Seinäjoen keskiosan alueella tuotannossa olevan alan (246,7 ha) kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset kosteikot (2 kpl) ja pintavalutuskenttä sekä levossa olevalla 1,6 ha alalla laskeutusallas. Kuivatusvedet johdetaan vesistöön kolmea reittiä: 1. Haasoja - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki, 2. Lyöjysluoma - Haasoja - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki, 3. Kihniänjoki - Seinäjoki - Kyrkösjärvi Kyrönjoki. Vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee Haasojassa. Haasojan vesi on ollut hyvin sameaa, erittäin ravinteikasta sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 37). Vuonna 2016 Haasojan veden laatu oli samanlaista kuin vuosina keskimääräin ja vesi oli edelleen ravinteikasta ja rautapitoista sekä väriltään varsin tummaa. Haasoja virtaa halki viljelymaiden, joten ojaan kohdistuva hajakuormitus on suurta. Vuonna 2016 kemikalointiasemalta lähteneestä vedestä otettiin 24 kertaa vesinäyte, joiden mukaan Haasojaan laskevien vesien keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli

69 23,5 mg/l, kokonaistyppipitoisuus 1448 µg/l, kokonaisfosforipitoisuus 12 µg/l ja COD Mn pitoisuus 20 mg/l. Vesi oli myös hyvin hapanta, sillä keskimääräinen ph-arvo oli 3,3. Kemikalointi poistaa yleensä tehokkaasti fosforia sekä humusta ja niin myös Haukinevalla vuonna Taulukko 37 Haasojan vesistöhavaintopaikan veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Haasoja keskiarvo n =35 6,0 13, ,4 10, minimi 3,7 3, ,0 4,0 910 <5 <5 20 < maksimi 7,0 56, ,0 22, ,7 23, ,0 8, ,3 14, ,0 8, ,3 8, ,0 16, keskiarvo ,8 15, ,3 11, Haukinevan kuivatusvesien vaikutukset Haasojaan vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäiset fosforille, mutta kohtalaiset typelle ja kiintoaineelle, sillä kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat kokonaistypelle 65 µg/l sekä kiintoaineelle 2,1 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 2,0 mg/l. Kokonaisfosforille ei tullut lisäystä lainkaan, sillä keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat alle luonnontilaisten vesien tason. Haukinevan kuivatusvesien vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäiset Seinäjoen keskiosan suurelle valuma-alueelle (837 km 2 ), sillä kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat kokonaisfosforille 0,2 µg/l ja kokonaistypelle 4 µg/l sekä kiintoaineelle 0,04 mg/l sekä COD Mn bruttolisäys 0,2 mg/l Näätäneva (Jalasjärvi) Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Jalasjärven kunnassa Liikapuron tekojärven yläpuolella sijaitsevalle Näätänevan tuotantoalueelle ympäristöluvan (päätös nro 86/2010/3, dnro ESAVI/88/04.08/2010). Näätäneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Liikaluoman (42.078) valuma-alueella. Näätänevan turvetuotantoaluekokonaisuuden ojitukset aloitettiin vuonna 1982 ja tuotantoon alueet tulivat vuonna Tuotannossa oli 101,2 ha vuonna Näätänevalla vesienkäsittelymenetelmänä on kasvillisuuskenttä. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan noin 3,5 km:n pituisen laskuojan (Näätänevanoja) kautta Liikaluomaan noin 300 m ennen sen yhtymistä Kihniänjokeen, josta vedet virtaavat Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja edelleen Kyrönjokeen. Vesistöhavaintopaikat ovat Liikaluoman kautta tulevien Näätänevan kuivatusvesien ylä- ja alapuolella Kihniänjoessa. Liikaluomaan tulee myös Liikapuron tekojärven vesiä. Kihniänjoen vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja rautapitoista (taulukko 38). Kuivatusvesien vaikutuspiirissä olevan alemman havaintopaikan vesi on ollut laadullisesti parempaa kuin yläpuolisen, joten sen perusteella Näätänevan kuivatusvesien vaikutukset Kihniänjoen veden laatuun ovat vähäiset. Alempaan havaintopaikkaan tulevat Liikapuron tekojärven vedet parantavat Kihniänjoen veden laatua. Myös vuonna 2016 alapuolisen havaintopaikan vesi oli parempaa kuin yläpuolisen, sillä ravinteita ja rautaa sekä humusta oli vähemmän. 67

70 Taulukko 38 Kihniänjoen havaintopaikkojen veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kihniänjoki, Näätänevan yp. Ketola keskiarvo n = 21 6,3 4, ,7 4, minimi 5,3 1, ,0 2,7 520 <5 < maks imi 7,1 7, ,0 6, ,0 2, ,8 3, ,7 5, ,8 4, ,8 3, ,2 4, keskiarvo ,5 3, ,6 4, Kihniänjoki, Näätänevan ap. Jokela keskiarvo n = 21 6,1 3, ,8 3, minimi 5,0 1, ,9 2, <5 25 < maks imi 6,9 7, ,5 5, ,8 3, ,1 2, ,4 3, ,5 3, ,5 4, ,5 4, keskiarvo ,2 3, ,7 3, Näätänevalla suoritettiin kuormitustarkkailua kasvillisuuskentältä vuonna 2016 yhteensä 25 kertaa. Keskimääräiset lähtevän veden ainepitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,6 mg/l, Kok.N 1296 µg/l, Kok.P 33 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 31 mg/l O 2. Kuivatusvesien vähäisiä vaikutuksia kuvaavat teoreettiset laskennalliset arviot. Vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan Liikaluomassa lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,5 µg/l ja kokonaistypelle 29 µg/l sekä kiintoaineelle 0,2 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,0 mg/l Linnus-Lainesneva ja Valkianeva (Jalasjärvi) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Linnus- Lainesnevalle (päätös nro 39/2006/4, dnro LSY-2002-Y-374). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi pääosin valitukset annetulla päätöksellä (nro 08/0013/1). Tuotantoalue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen keskiosan (42.072) valuma-alueella. Laines-Linnusnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna Tuotannossa oli 212,2 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelminä ovat ympärivuotinen pintavalutuskenttä ja kosteikko sekä kasvillisuuskentät (2 kpl). Tuotannossa olevalla 0,8 ha alalla on laskeutusallas. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan reitille Kruunuoja - Linnusluoma - Ojaluoma - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki. Vesistöhavaintopaikka on Ojaluomassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä (Nro 38/2006/4, Diaarinumero LSY-2002-Y-373) myöntänyt ympäristöluvan Valkianevalla tapahtuvaan turvetuotantoon. Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi pääosin valitukset annetulla päätöksellä (Nro 08/0012/1). Valkianevan laskuojaa 3 koskevan valituksen hallinto-oikeus palautti ympäristölupavirastoon, joka päätöksellään (LSY-2008-Y-74) myönsi luvan laskuojan 3 alueen turvetuotantoon.

71 Valkianevan tuotantoalue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen keskiosan (42.072) valuma-alueella. Valkianevan ojitukset aloitettiin vuonna 1977 ja tuotantoon alue tuli vuonna Tuotannossa oli 266,6 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelminä ovat kasvillisuuskenttä, kaksi pintavalutuskenttää ja kosteikko. Tuotantoalueen kuivatusvedet (209,3 ha alalta) johdetaan reitille laskuoja - Ojaluoma - Seinäjoki - Kyrkösjärvi - Kyrönjoki ja reitille (57,3 ha alalta) laskuoja - Haasoja - Seinäjoki. Vesistöhavaintopaikka on Ojaluomassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Haasoja kuuluu Haukinevan vesistöhavaintopaikkoihin. Ojaluoman vesi on ollut hyvin tummaa, erittäin ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 39). Ojaluoman vesi oli vuonna 2016 yhtä heikkolaatuista kuin vuosina keskimäärin. Ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2016 jonkin verran alempia kuin aiempina tarkkailuvuosina keskimäärin, mutta silti erittäin korkeita. Korkeat typpipitoisuudet voivat kuvastaa turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia, mutta yhtä hyvin myös maatalouden hajakuormitusta. Taulukko 39 Ojaluoman veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Ojaluoma keskiarvo n =32 6,4 10, ,1 9, minimi 5,3 1, ,9 6, < maksimi 7,2 46, ,5 15, ,0 13, ,1 6, ,2 49, ,0 7, ,0 7, ,0 11, keskiarvo ,4 23, ,7 8, Laines-Linnusnevan vuoden 2016 kuormitustarkkailutuloksien mukaan pintavalutuskentältä lähtevän veden ravinne- ja kiintoainepitoisuudet olivat alhaisempia kuin Ojaluomassa. Otettujen näytteiden (20 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,0 mg/l, Kok.N 1351 µg/l, Kok.P 43 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 60 mg/l O 2. Valkianevan vuoden 2016 kuormitustarkkailutuloksien (7 kpl) mukaan kosteikolta Ojaluomaan lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 18,6 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 148 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 72 mg/l O 2. Pitoisuudet olivat korkeita. Valkianevalla tarkkailua tehtiin myös pintavalutuskentältä 2 ja vuoden 2016 kuormitustarkkailutuloksien (7 kpl) mukaan Ojaluomaan lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,0 mg/l, Kok.N 1213 µg/l, Kok.P 18 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 68 mg/l O 2. Kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat turvesuolle alhaisia. Laines-Linnusnevan ja Valkianevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Seinäjoen keskiosan valumaalueella, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,3 µg/l ja kokonaistypelle 8 µg/l sekä kiintoaineelle 0,05 mg/l sekä COD Mn bruttovaikutus 0,3 mg/l. Kuivatusvesien teoreettiset pitoisuusvaikutukset Ojaluoman valuma-alueelle (noin 48 km 2 ) olivat kohtalaisia (kokonaisfosfori 4,7 µg/l, kokonaistyppi 135 µg/l ja kiintoaine 0,9 mg/l sekä COD Mn brutto 5,4 mg/l), mutta silti Ojaluoman heikkoon veden laatuun nähden vähäiset. 69

72 9.4.4 Pirjatanneva-Juupa-Jäkäläneva (Seinäjoki) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Vapo Oy:lle luvan Pirjatannevan turvetuotantoon (päätös nro 100/2011/1, dnro LSSAVI/156/04.08./2010). Pirjatannevan ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotantoon alue tuli vuonna Tuotannossa ei ollut vuonna 2016, levossa oli 68,4 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Juupa-Jäkälänevalle Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt ympäristöluvan turvetuotantoon (päätös nro 82/2005/4, dnro LSY-2002-Y-391). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset annetulla päätöksellä (Nro 06/0298/4). Lupa oli voimassa asti. Uusi lupa on laitettu vireille Juupa-Jäkälänevan ojitukset aloitettiin vuonna 1979 ja tuotantoon alue tuli vuonna Tuotantoa ei ollut vuonna 2016, levossa oli 109,9 ha ala. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus kahdella kentällä. Tuotantoalueet sijaitsevat Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen Kalajärven alueella (42.073). Tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan Juupaluomaan ja edelleen Seinäjokeen ja Kalajärveen, josta vedet virtaavat Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja edelleen Kyrönjokeen. Tuotantoalueiden vesistöhavaintopaikka sijaitsee Juupaluomassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Juupaluoman vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 40). Vuonna 2016 Juupaluoman vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina Taulukko 40 Juupaluoman veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Juupaluoma keskiarvo n =30 6,2 4, ,5 4, minimi 5,3 1, ,9 3,2 670 <5 < maksimi 6,8 9, ,0 7, ,0 5, ,0 3, ,4 5, ,1 3, ,7 2, ,2 4, keskiarvo ,4 4, ,8 3, Juupa-Jäkälänevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella pintavalutuskentältä 1 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,2 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 37 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 35 mg/l O 2. Pirjatannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,2 mg/l, Kok.N 626 µg/l, Kok.P 12 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 12 mg/l O 2. Lähtevän veden ainepitoisuudet olivat alhaisia. Kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Kalajärven suurella valuma-alueella (508 km 2 ), sillä lisäykset olivat kokonaistypelle 4 µg/l, kokonaisfosforille 0,07 µg/l, kiintoaineelle 0,02 mg/l ja COD Mn bruttona 0,2 mg/l. 70

73 Juupaluoman valuma-alue on noin 44,5 km 2 ja kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat Juupaluomaan lieviä, sillä lisäykset olivat kokonaistypelle 43 µg/l, kokonaisfosforille 0,8 µg/l, kiintoaineelle 0,3 mg/l ja COD Mn bruttona 0,8 mg/l Amerikanneva (Seinäjoki) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Amerikannevan turvetuotantoon (päätös nro 180/2011/1, dnro LSSAVI/515/04.08/2010). Tuotantoalue sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen Kalajärven alueella (42.073). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan kahden laskuojan (Isonnevanlasku ja Peränevanlasku) kautta Seinäjokeen ja edelleen Kalajärveen, josta vedet virtaavat Seinäjokea pitkin Kyrkösjärveen ja edelleen Kyrönjokeen. Amerikannevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna Tuotannossa oli 40,7 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kosteikko. Vesistöhavaintopaikka on Seinäjoessa Kalajärven täyttökanavassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Seinäjoen kanavan vesi on ollut ruskeaa ja humusvaikutteista (taulukko 41). Ravinteita vedessä on ollut kohtalaisesti. Vuonna 2016 kanavan vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin aiempina tarkkailuvuosina keskimäärin. Typpeä oli hieman aiempaa vähemmän, mutta fosforia ja rautaa enemmän. Amerikannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua kosteikolla vuonna Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,9 mg/l, Kok.N 1551 µg/l, Kok.P 77 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Lähtevän veden ainepitoisuudet olivat korkeita, mutta kuivatusvesien vaikutukset Seinäjokeen ovat ilmeisen lieviä, sillä typpiyhdisteitä ja humusta täyttökanavan vesissä oli suhteellisen vähän. Kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Kalajärven valuma-alueella, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,06 µg/l ja kokonaistypelle 1 µg/l sekä kiintoaineelle 0,01 mg/l. Taulukko 41 Seinäjoen Kalajärven täyttökanavan veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Seinäjoki, kanava keskiarvo n = 21 6,0 3, ,4 3, minimi 5,3 < ,2 2, < maksimi 6,5 13, ,0 5, ,7 3, ,8 2, ,4 2, ,9 3, ,3 4, ,7 3, keskiarvo ,1 3, ,5 3, Hietasalon-Tuuranneva (Virrat) Hietasalonnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 85/2005/4, dnro LSY-2002-Y-393, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (Nro 06/0300/4). Lupa oli määräaikainen ja voimassa asti.

74 Uusi lupa laitettiin vireille LSSAVI antoi päätöksen (LSSAVI/2687/2015) lupahakemuksen hylkäämisestä, joka lainvoimaistui. Tuurannevalla on ympäristölupa (päätös 86/2005/4, dnro LSY-2002-Y-394), myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisi ympäristölupaa koskevat valitukset päätöksellään (Nro 06/0301/4). Lupa oli määräaikainen ja voimassa saakka. Uusi lupa laitettiin vireille ja se lainvoimaistui LSSAVIn antamalla päätöksellä (LSSAVI/4506/2015). Hietasalonneva ja Tuuranneva sijaitsevat osaksi Virtojen ja osaksi Seinäjoen kaupungeissa. Vesistöaluejaottelun mukaan tuotantoalueet kuuluvat Kyrönjoen vesistöalueen Seinäjoen alueen Kurjenjoen valuma-alueelle (42.076). Hietasalonnevan ja Tuuranneva kuntoonpanot on aloitettu vuonna 1972 ja tuotanto vuonna Tuurannevalla oli vuonna 2016 tuotantoa 65,8 ha alalla ja Hietasalonnevalla levossa vuonna 2016 oli 47,9 ha. Tuurannevalla on perustason vesienkäsittely 3,7 ha alalla ja muulla alalla kaksi kosteikkoa. Hietasalonnevalla on kaksi pintavalutuskenttää. Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta alapuoliseen vesistöön reitille Räntäjärvi-Kurjenjoki-Seinäjoki-Kalajärvi-Kyrkösjärvi-Kyrönjoki. Hietasalonnevan ja Tuurannevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Kurjenjoessa. Ylempi on kuivatun Räntäjärven yläpuolella ja alempi järven alapuolella. Ylempään havaintopaikkaan ei tule Tuurannevan tai Hietasalonevan kuivatusvesiä. Kurjenjoen vesi on ollut hyvin hapanta ja ravinteikasta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 42). Räntäjärvi toimii jossain määrin vesien puhdistajana, sillä typpiyhdisteitä ja fosforia on ollut yleensä alemmassa havaintopaikassa vähemmän kuin ylempänä Räntäjärven yläpuolella. Vuonna 2016 Kurjenjoen vesi oli laadullisesti hieman parempaa molemmissa havaintopaikoissa kuin keskimäärin vuosina , sillä ravinteita ja humusta oli hieman aiempaa vähemmän. Taulukko 42 Kurjenjoen vedenlaatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kurjenjoki yp keskiarvo n =31 5,6 5, ,4 3, minimi 4,9 < ,9 2,4 560 <5 < maksimi 6,2 36, ,7 25, ,4 15, ,4 2, ,6 4, ,6 2, ,9 3, ,8 2, keskiarvo ,6 7, ,9 2, Kurjenjoki ap keskiarvo n =31 5,7 3, ,6 3, minimi 5,0 < ,2 2, < maksimi 6,2 9, ,2 4, ,6 11, ,2 2, ,0 5, ,7 2, ,1 3, ,8 3, keskiarvo ,9 6, ,9 3, Hietasalonnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella Hietasalonnevan pintavalutuskentältä 2 (levossa 47,9 ha) purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 7,8 mg/l, 72

75 Kok.N µg/l, Kok.P 71 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 37 mg/l O 2. Hietasalonnevalta lähtevän veden ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2016 korkeampia kuin vesistössä, mutta havaintopaikkojen hyvin samankaltaisen vedenlaadun perusteella kuivatusvesillä ei ollut havaittavaa vaikutusta Kurjenjoen vedenlaatuun. Vähäisiä vesistövaikutuksia kuvaavat myös Hietasalonnevan ja Tuurannevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset Kurjenjoen pitoisuuslisäykset, jotka olivat vuonna 2016 keskivalumatilanteessa Kok.P 0,4 µg/l, Kok-N 7,5 µg/l, kiintoaine 0,1 mg/l ja COD Mn brutto 0,6 mg/l O Peurainneva ja Sammatineva (Seinäjoki) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Peurainnevan turvetuotantoon (päätös nro 87/2005/4, dnro LSY-2002-Y-395). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset annetulla päätöksellä (Nro 06/0302/4). Lupa on toistaiseksi voimassa. Uusi luvan tarkistushakemus ja lupahakemus lisäalueelle laitettiin vireille Peurainnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna Peurainnevalla oli tuotannossa 242 ha vuonna Peurainnevalla vesienkäsittelymenetelminä ovat kaksi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Sammatinnevan turvetuotantoon (päätös nro 88/2005/4, dnro LSY-2002-Y-396). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset annetulla päätöksellä (Nro 06/0303/4). Lupa on voimassa toistaiseksi. Sammatinnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1974 ja tuotantoon alue tuli vuonna Sammatinnevalla oli tuotannossa 139,2 ha vuonna Sammatinnevan vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Tuotantoalueet sijaitsevat Kyrönjoen vesistöalueelle kuuluvan Seinäjoen valuma-alueen Kihniänjoen yläosan (42.077) valuma-alueella. Tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta Kihniänjokeen. Kihniänjoen vedet laskevat Kihniänjoen kääntöuomaa pitkin Seinäjokeen ja edelleen Kalajärven täyttökanavaa pitkin Kalajärveen. Pieni minimivirtaama noin 50 l/s juoksutetaan Kihniänjoen suuntaan ja Kalajärven kohdalla samoin minimivirtaama Seinäjoen säännöstelypadosta vähävetiseen uomaan. Pääosin kuitenkin vedet menevät Kalajärven kautta. Vesistöhavaintopaikat ovat Kihniänjoessa kuivatusvesien purkukohdan ylä- ja alapuolella sekä Seinäjoessa Kihniänjoen yhtymäkohdan alapuolella. Kihniänjoen havaintopaikkojen välissä sijaitsee Sammattijärvi. Kihniänjoen vesi on ollut tummaa, ravinteikasta ja humusvaikutteista (taulukko 43). Vuonna 2016 Kihniänjoen veden laatu oli samaa tasoa kuin aiempina vuosina keskimäärin. Ravinteita oli runsaasti kuten myös rautaa. Havaintopaikkojen vähäisten veden laatuerojen perusteella kuivatusvesivaikutukset Kihniänjoen veden laatuun ovat lieviä. Seinäjoen veden laatu on ollut hyvin samanlaista kuin Kihniänjoen, eli sen vesi on ollut tummaa ja ravinteikasta (taulukko 43). Typpeä on ollut kuitenkin hieman vähemmän ja fosforia selvästi vähemmän kuin Kihniänjoessa. Vuonna 2016 Seinäjoen vesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina keskimäärin.

76 Taulukko 43 Peurain- ja Sammattinevan havaintopaikkojen veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kihniänjoki, Luomaoja yp keskiarvo n =29 6,2 5, ,0 4, minimi 5,6 < ,3 3,7 630 <5 < maksimi 6,7 13, ,0 7, ,8 5, ,4 3, ,4 8, ,0 3, ,7 8, ,0 5, keskiarvo ,3 7, ,8 4, Kihniänjoki, Luomaoja ap keskiarvo n =29 6,2 6, ,2 4, minimi 5,4 1, ,0 3,5 650 <5 <5 26 < maksimi 6,8 20, ,8 7, ,6 2, ,9 3, ,5 4, ,8 4, ,6 7, ,8 5, keskiarvo ,2 4, ,5 4, Seinäjoki, ap keskiarvo n =30 6,1 3, ,0 3, minimi 5,3 < ,3 2,6 510 <5 <5 23 < maksimi 6,8 8, ,7 4, ,2 < ,9 2, ,1 6, ,9 3, ,5 3, ,7 3, keskiarvo ,3 3, ,2 3, Vuosien aikana Kihniänjoen ravinnepitoisuudet ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta samaa tasoa molemmissa havaintopaikoissa (kuvat 31 32). Fosforia on ajoittain ollut yläpuolisessa havaintopaikassa enemmän kun kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Humusta kuivatusvesissä on usein kohtalaisen runsaasti ja sitä kuvaavat COD Mn -arvot ovat olleet ajoittain hieman korkeampia alapuolisessa kuin yläpuolisessa havaintopaikassa (kuva 33). Kuva 31 Kihniänjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina

77 75 Kuva 32 Kihniänjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Kuva 33 Kihniänjoen veden COD Mn -arvot vuosina Peurainnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (10 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 3,1 mg/l, Kok.N 887 µg/l, Kok.P 32 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Sammatinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 4,7 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 55 mg/l O 2. Kuivatusvesissä oli vuonna 2016 vähemmän fosforia, mutta enemmän humusta kuin Kihniänjoessa. Siten vuonna 2016 kuivatusvedet lisäsivät hieman Kihniänjoen COD Mn - arvoja, mutta eivät juurikaan ravinnepitoisuuksia. Samanlaista arviota kuvaavat myös teoreettiset laskelmat, sillä Peurain- ja Sammattinevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset Kihniänjokeen vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäiset. Lisäykset olivat kokonaistypelle 23 µg/l, kokonaisfosforille 0,7 µg/l, kiintoaineelle 0,14 mg/l ja COD Mn bruttona 1,7 mg/l.

78 9.5 Hirvijoen valuma-alue Madesneva, Susineva ja Vähä-Hautaneva (Jalasjärvi) Madesnevan tuotantoalueella (sisältyy Susineva ja Vähä-Hautaneva) on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY 129/2004/4). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset annetulla päätöksellä (Nro 06/0128/4). Susinevalle Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintavirasto myönsi ympäristöluvan (Nro 133/2010/1, Dnro LSSAVI/259/04.08/2010). Luvan tarkistushakemus laitettiin vireille ja se lainvoimaistui LSSAVI:n antamalla päätöksellä (LSSAVI/3654/2014). Madesneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Hirvijoen (42.082) valuma-alueella. Madesnevan turvetuotantoaluekokonaisuuden ojitukset aloitettiin vuonna ja tuotantoon alueet tulivat vuosien välillä. Tuotannossa oli 184,4 ha vuonna Susinevan turvetuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto vuonna Vuonna 2016 Susinevan koko 9,7 ha ala on poistunut tuotannosta. Vähä- Hautanevalla oli vuonna 2016 tuotannossa 61,9 ha. Madesnevan, Susinevan ja Vähä-Hautanevan kuivatusvedet päätyvät kaikki laskuojien ja Hirvijoen sivu-uomien kautta Hirvijokeen ja edelleen Hirvijärveen ja Jalasjoen kautta Jalasjärveen. Vesistöhavaintopaikka on Madesnevan, Susinevan ja Vähä-Hautanevan kuivatusvesien purkuojan ylä- ja alapuolella Madesluomassa. Madesnevalla vesienkäsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät (3 kpl). Vähä-Hautanevalla vedet käsitellään ympäri vuoden kasvillisuuskentällä. Susinevalla vesien käsittely on ollut perustasoa virtaamansäädöllä. Madesluoman vesi Madesnevan alapuolella on ollut hapanta, tummaa humusvettä (taulukko 44). Ravinteita on ollut runsaasti kuten myös rautaa. Vuonna 2016 Madesluomassa kuivatusvesien alapuolella vedenlaatu oli aiempiin vuosiin nähden parempaa, sillä ravinteita oli huomattavasti aiempaa vähemmän kuten myös humusta. Madesnevan yläpuolisessa havaintopaikassa vedessä oli aiempaa tasoa vähemmän typpeä, mutta enemmän fosforia. Madesnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua (5-7 näytettä) kaikilla kolmella pintavalutuskentältä vuonna Pitoisuudet vaihtelivat suuresti eri kenttien välillä. Otettujen näytteiden perusteella pintavalutuskentältä 1 purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 5,5 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 123 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 98 mg/l O 2. Pintavalutuskentältä 2 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaine 2,2 mg/l, Kok.N 1150 µg/l, Kok.P 32 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 58 mg/l O 2. Pintavalutuskentältä 3 lähtevien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaine 7,5 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 38 mg/l O 2. Vähä-Hautanevalla suoritettiin kuormitustarkkailua (25 näytettä) kasvillisuuskentältä lähtevistä vesistä vuonna Otettujen näytteiden perusteella lähtevän veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 14,1 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 60 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 66 mg/l O 2.

79 Teoreettisten laskelmien mukaan Madesnevan tuotantokokonaisuuden kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Madesluomassa jonkin verran (kokonaisfosfori 3,6 µg/l ja kokonaistyppi 70 µg/l, kiintoaine 0,5 mg/l sekä COD Mn bruttona 2,9 mg/l). Vuosina Madesluoman veden ravinne- ja humusainepitoisuudet ovat olleet alapuolisessa havaintopaikassa korkeampia kuin yläpuolisessa (kuvat 34 36). Madesluoman havaintopaikkojen väli on noin 4,5 km ja rannat ovat kokonaan viljelykäytössä, joten Madesluomaan kohdistuva maatalouden hajakuormitus on suurta, mutta myös kuivatusvesillä on vesistövaikutuksia. Madesluoman havaintopaikkojen (yp. ja ap.) väliset vedenlaatuerot vuodelta 2016 olivat teoreettisia laskelmia suurempia. Teoreettiset laskelmat perustuvat koko vuoden kuormituksiin ja valuntoihin, sen sijaan vesinäytekohtaiset pitoisuuserot perustuvat kolmeen näytteeseen. Vuoden 2016 vesinäytteiden perusteella typen pitoisuudet kasvoivat alajuoksulla keskimäärin noin 90 µg/l ja fosforin noin 15 µg/l. COD Mn -arvot kasvoivat v alajuoksulla 5 mg/l, josta suurimman osan voidaan katsoa olevan peräisin Madesnevalta, jonka kuivatusvesien humuspitoisuus oli COD Mn -arvon perusteella erittäin korkea. Taulukko 44 Madesluoman veden laatutietoja vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Madesluoma, Madesnevan yp. Pärinkylä keskiarvo n =24 6,4 5, ,2 4, minimi 5,0 2, ,7 2,9 560 < maksimi 7,0 13, ,8 9, ,2 10, ,0 2, ,8 28, ,0 3, ,8 4, ,8 3, keskiarvo ,6 14, ,9 3, Madesluoma, Madesneva ap keskiarvo n =36 6,4 8, ,6 5, minimi 5,2 2, ,3 3, maksimi 7,2 30, ,5 13, ,2 13, ,1 3, ,8 15, ,0 5, ,9 7, ,8 5, keskiarvo ,6 11, ,3 4,

80 78 Kuva 34 Madesluoman veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina Kuva 35 Madesluoman veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Kuva 36 Madesluoman veden COD Mn -arvot vuosina

81 9.5.2 Löyhinkineva ja Liikaneva (Jalasjärvi) Liikanevalla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (LSSAVI/ 106/04.08/2010). Lupa on määräaikainen ja voimassa L2 osalta ja muutoin saakka. Liikaneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Liikaluoman valuma-alueella (42.086). Liikanevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1983 ja tuotantoon alue tuli vuonna Tuotannossa oli 15,6 ha vuonna Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta Liikaojaan, Liikaluomaan ja siitä edelleen Hirvijokeen, Hirvijärveen ja Jalasjokeen. Liikanevalla on vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen kosteikko. Löyhinkinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSSAVI/1/04.08/2013). Lupa on voimassa toistaiseksi. Löyhinkineva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Hirvijoen valuma-alueen Hirvijärven (42.081) ja Löyhinginojan (42.088) sekä Äyrännesojan (42.089) valuma-alueilla. Löyhinkinevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1971 ja tuotantoon alue tuli vuonna Tuotannossa oli 77 ha ja levossa 67,6 ha vuonna Löyhinkinevalla on vesienkäsittelymenetelmänä tuotannossa ja osin levossa olevalla 92,8 ha alalla kasvillisuuskenttä. Hirvijärven alueen levossa olevan (51,8 ha) alan käsittely on perustasoa, jolla ei saa aloittaa tuotantoa ennen kuin vesienkäsittelyä tehostetaan. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdettiin vuonna 2016 vain reitille: laskuoja - Löyhinginoja - Hirvijoki - Hirvijärvi Jalasjoki. Äyrännesojaan on johdettu aiemmin kuivatusvesiä, mutta ympäristöluvan mukaan Äyrännesojaan johdettavien kuivatusvesien nykyistä perustason vesienkäsittelyä pitää tehostaa ennen vesienjohtamisreitin uudelleen käyttöä. Liika- ja Löyhinkinevan vesistötarkkailuhavaintopaikoista ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä Hirvijoki, Hirvijärvi ja Jalasjärvi sekä Löyhinginoja ja Äyrännesoja. Hirvijärven ja Jalasjärven tarkkailussa seurataan vain kesäajan vedenlaadun muutoksia, mutta vuonna 2016 vedenlaadun seuranta oli muiden järvihavaintopaikkojen mukainen. Lisäksi Liikaluomassa on Liikanevan yläpuolinen havaintopaikka, mutta sinne ei ole tullut kuivatusvesiä enää vuoden 2014 jälkeen. Liikaluoman veden laatu on ollut varsin heikkoa; vedessä on erittäin runsaasti ravinteita, rautaa ja humusaineita (taulukko 45). Vuonna 2016 Liikaluoman vesi oli laadullisesti yhtä heikkoa kuin aiemmin. Havaintopaikkaan ei tule nykyisin lainkaan kuivatusvesiä ja korkeista ravinnepitoisuuksista päätellen maatalouden hajakuormitus Liikaluomaan on erittäin suurta. Taulukko 45 Liikaluoman veden laatutietoja vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Liikaluoma, Liikanevan yp keskiarvo n =34 6,5 12, ,2 8, minimi 5,6 2, ,4 5, < maks imi 7,3 30, ,2 22, ,4 21, ,0 6, ,8 13, ,0 7, ,1 7, ,0 12, keskiarvo ,8 13, ,0 8,

82 Liikaluoma laskee Hirvijokeen Ala-Vallin kylän tuntumassa, jossa on havaintopaikat yhtymäkohdan ylä- ja alapuolella. Hirvijoen vesi on ollut Liikaluomaan verrattuna huomattavasti parempilaatuista, sillä ravinteita, rautaa ja humusaineita on ollut vähemmän (taulukko 46). Vuonna 2016 Hirvijoen vedenlaatu oli pääpiirteittäin samanlaista kuin aiemminkin. Hirvijoen yp ja ap. havaintopaikat sijaitsevat varsin lähellä tosiaan ja käytännössä pitoisuuslisäykset alapuolisessa havaintopaikassa johtuvat Liikaluoman kautta tulevien vesien vaikutuksista. Liikaluoman kautta tulee kuitenkin varsin vähän vettä (noin kymmenesosa) verrattuna Hirvijokeen, joten niiden vaikutukset Hirvijoen vedenlaatuun ovat yleensä vähäiset. Hirvijoessa on myös havaintopaikka Liikaluoman yhtymäkohdan ja alapuolisen paikan välillä Ala-Vallissa. Havaintopaikka on sinänsä turha, sillä se sijaitsee hyvin lähellä Hirvijoki, Liikaluoman ap. havaintopaikkaa ja niiden veden laadut ovatkin olleet lähes identtisiä (taulukko 47). Liikaluomaan Liikanevan kuivatusvesien vaikutukset olivat vuonna 2016 vähäiset, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,3 µg/l ja kokonaistypelle 4 µg/l sekä kiintoaineelle 0,08 mg/l. Liikanevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (17 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat alhaisia; kiintoaineen osalta 4,6 mg/l, Kok.N 757 µg/l, Kok.P 34 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 25 mg/l O 2. Taulukko 46 Hirvijoen veden laatutietoja vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hirvijoki, Liikaluoman yp keskiarvo n =34 6,7 7, ,6 6, minimi 5,6 1, ,0 4, < maks imi 7,3 24, ,8 10, ,4 8, ,8 3, ,0 7, ,0 5, ,1 4, ,6 6, keskiarvo ,8 6, ,8 5, Hirvijoki, Liikaluoman ap keskiarvo n =34 6,7 7, ,4 6, minimi 5,7 < ,4 4,5 700 <5 < maks imi 7,4 19, ,3 10, ,4 9, ,8 4, ,0 11, ,0 5, ,1 4, ,9 6, keskiarvo ,8 8, ,9 5, Taulukko 47. Hirvijoen Ala-Vallin veden laatutietoja vuosina Äyrännesojan ja Löyhinginojan vedet ovat olleet laadullisesti hyvin samankaltaisia; ravinteikkaita ja rautapitoista sekä COD Mn :n perusteella humuspitoisia (taulukko 48). Typpeä on enemmän Löyhinginojassa, mutta fosforia Äyrännesojassa. Äyrännesojaan ei Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hirvijoki, Alavalli keskiarvo n =24 6,6 7, ,9 6, minimi 5,7 3, ,6 4, maks imi 7,5 19, ,2 10, ,4 7, ,8 3, ,0 7, ,0 5, ,1 4, ,8 6, keskiarvo ,8 6, ,9 5,

83 johdettu vuonna 2016 kuivatusvesiä, mutta siitä huolimatta sen veden laatu oli jopa vähän heikompaa kuin aiempina vuosina keskimäärin. Löyhinkinevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella kasvillisuuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 6,8 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 50 mg/l O 2. Kuivatusvesien pitoisuuksien perusteella niillä oli vaikutuksia ojien humuspitoisuuksiin, mutta ei ravinnepitoisuuksiin. Taulukko 48 Löyhinginojan ja Äyrännesojan veden laatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Löyhinginoja, Valli keskiarvo n =7 6,5 4, ,4 6, minimi 5,9 2, ,9 4, maksimi 6,9 8, ,3 7, ,5 7, ,9 3, ,9 6, ,5 5, ,0 3, ,4 7, keskiarvo ,8 5, ,9 5, Äyrännesoja, Mäntykoski keskiarvo n =8 6,6 8, ,0 6, minimi 5,9 3, ,7 4, maksimi 7,0 18, ,0 8, ,1 18, ,3 4, ,8 8, ,9 5, ,0 6, ,5 6, keskiarvo ,6 10, ,6 5, Hirvijärven kesäiset ravinnetasot ovat olleet korkeita (taulukko 49). Lievää happivajetta on myös esiintynyt pintavesissä. Myös Jalasjärven ravinnetaso on ollut korkea ja sen levätuotanto varsin runsasta. Hirvijärvi ja Jalasjärvi ovat selvästi reheviä ja kärsivät rehevyysongelmista kuten happivajeesta. Hirvijärvi oli vuosina kunnostuksessa (vedennosto, niitto, rantojen ruoppaus), joilla on ollut vaikutuksia järven tilaan. Hirvijärven vedenlaatu ei sinänsä ole muuttunut kunnostuksien seurauksena. Vuosina Hirvijärvestä ja Jalasjärvestä otettiin vain kesäajan näytteitä ja vuodesta 2015 alkaen myös talvisin. Vuonna 2016 järvien vesissä oli vähemmän fosforia kuin aiemmin. Taulukko 49 Hirvijärven ja Jalasjärven pintaveden laatutietoja kesäisin vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hirvijärvi 1 m n = ,6 9, ,8 6, ,2 34 minimi 6,0 6,0 8, ,9 5,6 740 <5 < ,2 9 maksimi 115 7,3 10, ,6 8, , ,2 3, ,8 6, ,2 4, ,6 6, ,7 53 Jalasjärvi 1 m n = ,8 7, ,8 7, ,6 33 minimi 16 6,2 5, ,5 5,6 720 <5 < ,4 29 maksimi 103 7,2 9, ,0 8, , ,2 4, ,6 5, ,5 6, ,4 6, ,0 47 Hirvijoen valuma-alueella (311 km 2 ) Vapolla oli vuonna 2016 turvetuotantoa noin 376 ha alalla ja levossa noin 68 ha. Vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan kuiva- 81

84 tusvesien vaikutukset olivat vähäiset Hirvijärveen, sillä teoreettiset pitoisuuslisäykset olivat kokonaisfosforille 1,3 µg/l ja kokonaistypelle 31 µg/l sekä kiintoaineelle 0,3 mg/l sekä COD Mn brutto 1,4 mg/l. Hirvijoen valuma-alueen pienillä 3. jakovaiheen valuma-alueilla kuivatusvesien vaikutukset olivat kohtalaisen suuri kuten Löyhinginojan pienellä (10,48 km 2 ) valumaalueella, jossa kiintoainelisäys oli 2,6 mg/l, fosforilisäys 6,2 µg/l, typpilisäys 191 µg/l sekä COD Mn bruttolisäys 11,0 mg/l Pesäneva (Jalasjärvi) Pesänevalla on Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupa (ESAVI/1/04.08/2010). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka muutti osittain aluehallintoviraston antamaa vesitalousluparatkaisua annetulla päätöksellä (Nro 12/0224/1). Lupa on voimassa toistaiseksi. Pesänevan sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Hirvijoen valuma-alueen Sanasluoman valuma-alueella (42.087). Pesänevan kuntoonpano alkoi kesällä 2013 ja tuotanto vuonna Vuonna 2016 tuotannossa oli 36,9 ha. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta reitille; Someroluoma- Sanasluoma - Hirvijoki - Hirvijärvi - Jalasjoki. Pesänevalla on vesienkäsittelymenetelmänä ympärivuotinen pintavalutus. Pesänevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (6 kpl) perusteella pintavalutuskentältä purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,0 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 28 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 34 mg/l O 2. Someroluoman vesi oli vuonna 2016 sekä ylä- että alapuolisessa havaintopaikassa suhteellisen vähäravinteita ja erityisen vähän vedessä oli kiintoainetta (taulukko 50). Vuoden 2009 ennakkotarkkailutuloksiin nähden Someroluoman veden laatu oli vuonna 2016 parempaa, sillä etenkin fosforia oli vuonna 2016 selvästi vähemmän. Pesänevan kuivatusvesien vaikutukset Someroluomaan olivat vuonna 2016 havaintopaikkojen vedenlaatujen perusteella suhteellisen lievät, mutta havaittavissa. Alapuolisen havaintopaikan veden ainepitoisuudet olivat vuonna 2016 hieman korkeampia kuin yläpuolisessa havaintopaikassa. Pesänevan vuoden 2016 kuivatusvesien ainepitoisuuksien perusteella kuivatusvedet kohottivat hieman Someroluoman veden ravinne- ja humusainepitoisuuksia, mutta ei kiintoainepitoisuuksia.

85 83 Taulukko 50 Someroluoman veden laatu ennakkotarkkailussa vuonna 2009 ja kuntoonpanoajan tarkkailussa syyskuussa 2014 sekä tuotantoajan tarkkailussa vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Someroluoma, Pesäneva yp ,6 5, ,5 2, ,4 2, ,2 3, < ,4 2, ,7 3, keskiarvo ,1 3, ,8 3, < ,7 2, ,7 2, ,5 3, ,7 2, < ,4 < ,0 3, keskiarvo ,2 2, ,5 2, < Someroluoma, Pesänevan ap. Kallionkylä ,2 27, ,2 2, ,7 7, ,2 3, ,3 5, ,5 3, keskiarvo ,1 13, ,0 3, ,4 1, ,2 3, ,6 6, ,2 2, ,4 2, ,2 2, < ,5 3, ,1 4, keskiarvo ,1 4, ,8 3, < ,8 6, ,2 2, ,4 4, ,2 2, ,4 < ,7 3, keskiarvo ,2 3, ,7 2, Kainastonjoen valuma-alue Isoneva (Kurikka) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Isonevan turvetuotantoon (päätös nro 112/2008/4, dnro LSY-2005-Y-313). Isoneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Kainastonjoen (42.092) ja Lohiluoman (42.098) valuma-alueella. Isonevan turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1980 ja tuotanto vuonna Tuotannossa oli 163,1 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelminä ovat kaksi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Isonevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan 97,2 ha alalta purkuojia pitkin Lohiluomaan ja Hirviluomaan ja edelleen Kyrönjokeen. Kuivatusvesiä johdetaan 65,9 ha alalta Kainastonjokeen. Lohiluomassa on kaksi havaintopaikkaa, joista yksi sijaitsee purkuojan yläpuolella (Tuomi) ja toinen purkukohdan alapuolella (Latvala). Lohiluoma on isohko oja, joka on noin 0,5 m syvä ja 2-3 metriä leveä. Kainastonjoessa on Lammasnevan vesistöhavaintopaikka, johon tulee kuivatusvedet Isonevalta että Lammasnevalta. Lohiluoman vesi on ollut lievästi hapanta, tummaa ja erittäin ravinteikasta (taulukko 51). Ravinnepitoisuuksien perusteella Lohiluoman vesialue on luokiteltavissa ylireheväksi. Vuonna 2016 Lohiluoman havaintopaikkojen veden laadut olivat tarkkailujakson keskimääräistä tasoa parempaa, sillä vaikka ravinteita oli edelleen runsaasti, oli niitä aiempaa keskitasoa vähemmän. Isosuon kuivatusvesien purkuojan alapuolisessa havaintopaikassa Lohiluomassa (Latvala) veden laatu on ollut heikompaa kuin Isosuon purkukohdan yläpuolella, joten kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy. Keskimäärin typen

86 lisäys on ollut vuosina noin 64 µg/l ja fosforin 14 µg/l sekä humusaineiden osalta 6 mg/l. Vuonna 2016 pitoisuusnousut olivat humusta lukuun ottamatta hieman keskimääräisiä suurempia. Lohiluomaan tulee myös maatalouden hajakuormitusta, joka näkyy veden korkeina ravinnepitoisuuksina Lohiluoman yläpuolisessa havaintopaikassa jo ennen kuivatusvesien purkukohtaa. Taulukko 51 Lohiluoman havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Lohiluoma yp. (Tuomi) keskiarvo n = 46 6,7 6, ,2 7, minimi 5,7 < ,6 4,5 680 < maksimi 7,4 25, ,3 11, ,7 6, ,7 4, ,1 < ,5 6, ,0 3, ,5 6, keskiarvo ,9 2, ,2 5, Lohiluoma ap. (Latvala) keskiarvo n = 46 6,8 7, ,8 7, minimi 5,7 < ,3 4,9 740 < maksimi 7,5 29, ,4 10, ,7 4, ,7 5, ,3 4, ,5 6, ,2 < ,7 6, keskiarvo ,1 3, ,3 6, Lohiluomaan Isonevan pintavalutuksesta purkautuvien kuivatusvesien keskimääräiset pitoisuudet olivat vuonna 2016 kuuden näytteen perusteella kiintoaineen osalta 3,3 mg/l, Kok.N 1317 µg/l, Kok.P 80 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 56 mg/l O 2. Lohiluomaan johdettavissa vesissä ravinnepitoisuudet olivat korkeita, joten Lohiluoman vedenlaatua kuivatusvedet heikentävät jonkin verran. Teoreettisten laskelmien mukaan Isonevan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Lohiluomassa hieman (kokonaisfosfori 1,1 µg/l, kokonaistyppi 23 µg/l ja kiintoaine 0,05 mg/l sekä COD Mn bruttona 1,3 mg/l) Lammasneva (Teuva) Lammasnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (LSY 113/2008/4). Lammasneva sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueella Kainastonjoen alueella (42.092). Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta pääosin reitille Kainastonjoki - Kyrönjoki ja pieni osa vesistä reitille Vehkaluoma - Kainastonjoki - Kyrönjoki. Lammasnevan ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna Tuotannossa oli 368,5 ha vuonna Vesienkäsittelymenetelmänä on kolme kosteikkoaluetta. Lammasnevan vesistöhavaintopaikka sijaitsee Kainastonjoessa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella, jonne tulee myös Vapon Isonevan kuivatusvesiä (ala 2016 noin 66 ha). Kainastonjoen vesi on ollut erittäin sameaa, ruskeaa ja erittäin ravinteikasta (taulukko 52). Keskimääräinen ravinnetaso kuvaa ylirehevyyttä. Vuonna 2016 Kainastonjoen vesi oli laadullisesti heikkoa kuten aiemminkin, vaikka ravinnepitoisuudet olivat aiempaa tasoa alempia. 84

87 Kainastonjoki on maatalousaluetta ja maatalouden hajakuormitus jokeen on erittäin suurta, joka näkyy myös korkeina fosfaattifosforipitoisuuksina. Lammasnevan tuotantoalue on suuri ja kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy myös Kainastonjoessa, mutta Kainastonjokeen kohdistuu niin paljon muuta kuormitusta, ettei kuivatusvesivaikutuksia voi niistä erotella. Lammasnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Kainastonjokeen kosteikolta 1 purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 8,6 mg/l, Kok.N 1497 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Pitoisuudet olivat korkeita, mutta Kainastonjoen vedenlaatuun nähden kuivatusvesissä oli vain humusaineita enemmän. Lammasnevan kuivatusvesien teoreettiset vaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteen mukaan olivat vähäisiä Kainastonjokeen, sillä lisäykset olivat kokonaisfosforille 0,8 µg/l ja kokonaistypelle 24 µg/l, kiintoaineelle 0,2 mg/l ja COD Mn bruttona 0,7 mg/l. Taulukko 52 Kainastonjoen veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kainastonjoki keskiarvo n =35 6,7 15, ,0 9, minimi 6,2 4, ,2 5, < maksimi 7,4 130, ,4 14, ,5 17, ,0 5, ,9 6, ,0 9, ,8 6, ,0 8, keskiarvo ,7 10, ,7 7, KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35 Kokemäenjoen vesistö on Suomen neljänneksi suurin vesistö. Se ulottuu Keski- Suomesta Selkämerelle ja sen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 10,99 %. Viljelymaita on ha eli maa-alasta 19 %. Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi on Pirkanmaan Pyhäjärvi ja vesistöalue muodostuu useista eri reiteistä: Ähtärin, Pihlajaveden, Keuruun, Längelmäveden, Hauhon, Vanajaveden ja Ikaalisten reitit. Kokemäenjoen luonnetta on muutettu aikojen saatossa tukinuittoa, tulvasuojelua ja voimalarakentamista varten ja joki on lähes koko pituudeltaan porrastettu voimatalouskäyttöön. Kokemäenjoki on eräs kuormitetuimmista joista Suomessa. Nykyään teollisuuden ja jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus on vähäinen verrattuna maatalouden hajakuormitukseen. Satakunnan vesien toimenpideohjelman mukaan Kokemäenjoen vesistöalueen viljelymailta huuhtoutuu fosforia vesistöön vuosittain noin 337 t ja typpeä t. Kokemäenjoen alaosan ja Loimijoen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on noin 65 % ja typpikuormituksesta noin 54 %. Turvetuotantoalueita on vesistöalueella noin ha, joka on 0,33 % koko vesistöalueen maa-alasta. Kaikista Kokemäenjoen vesistöalueen turvetuotantoalueista Vapon hallinnassa oli vuonna 2016 noin ha (tuotannossa, valmistelussa ja levossa). Kokemäenjoen keskivirtaama (MQ) oli Harjavallassa 211,1 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on ollut 238 m 3 /s (kuva 37). Kokemäenjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2015 sekä keväällä 2016.

88 86 Kuva 37 Kokemäenjoen Harjavallan päiväkeskivirtaamat ja vertailukaudella vuosina Kokemäenjoen vesistöalueella Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella Vapolla oli 20 turvetuotantoaluetta. Turvetuotantoalueet sijaitsevat pääosin Ähtärin ja Pihlajaveden reitillä Ähtärissä ja Soinissa (taulukko 53). Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueilla vuonna 2016 on arvioitu käyttäen Kokemäenjoen vesistöalueen Virtain Killinkosken virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (11,3 l/s*km 2 ) ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Kokemäenjoen vesistöalueella Vapon turvetuotannon kuivatusvesien turvetuotannon nettovesistökuormitus oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta 224 t, typen 29,9 t ja fosforin 1,0 t. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli t O 2. Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitillä oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta 68 t, typen 7,7 t ja fosforin 0,29 t. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 415 t O 2.

89 87 Taulukko 53 Kokemäenjoen vesistöalueen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen Vapon turvetuotantoalueet 2016 ja tuotantoalat. Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 35 Kokemäenjoen vesistöalue 4747,4 607,3 65, Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va 1558,5 275,5 45, Toisveden alue 125,9 0,0 44, Peränteen a Mäkikylänsuo Ähtäri 104,9 0,0 0, Luomanpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 21,0 0,0 0, Ähtärinjärven alue 241,1 29,0 0, Myllypuron va Naarasneva Soini 179,2 4,8 0, Leväjoen va Leväsuo Soini 47,2 0,0 0, Leväjoen va Naarasneva Soini 14,7 0,3 0, Myllyojan va Riitasuo Ähtäri 0,0 10,5 0, Myllyojan va Mustasuo Ähtäri 0,0 13,4 0, Kolunjoen valuma-alue 285,9 78,1 1, Kolunjoen alaosan a Teerisuo Soini 62,9 0,0 0, Syväjoen a Kalliosuo Soini 0,0 78,1 1, Alajoen va Kurkisuo Soini 56,5 0,0 0, Alajoen va Matosuo Soini 166,5 0,0 0, Niemisjoen valuma-alue 342,1 145,7 0, Niemisveden a Soidinsuo Ähtäri 78,4 0,0 0, Niemisveden a Loukkusuo Ähtäri 70,2 0,0 0, Kortteisen-Kivijärven a Sarasuo Ähtäri 75,4 0,0 0, Tyystänjoen va Ulpassuo Soini 0,0 112,4 0, Tyystänjoen va Mölynsuot Soini/Saarijärvi 118,1 0,0 0, Tyystänjoen va Puntari-Konttisuot Soini 0,0 33,3 0, Pihlajaveden reitin valuma-alue 349,7 22,7 0, Pihlajaveden a Kalmuneva Keuruu 0,0 0,0 0, Liesjärven va Tupasuo Ähtäri 116,9 0,0 0, Liesjärven va Majasuo Ähtäri 27,7 0,0 0, Liesjärven va Loukkusuo Ähtäri 100,4 0,0 0, Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 28,6 0,0 0, Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 62,5 0,0 0, Kaijanpuron va Tupasuo Ähtäri 13,6 0,0 0, Kaijanpuron va Mustasuo Ähtäri 0,0 22,7 0,0 Ähtärin ja Pihlajaveden reitillä Vapon turvetuotantoalueiden aiheuttama kiintoaineen lisäys oli 0,06 mg/l, typen 7 µg/l ja fosforin 0,25 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,2 mg/l O 2 vuonna 2016 (taulukko 54). Turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset 2.jakovaiheen valuma-alueilla olivat suhteellisen pieniä. Suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Kolunjoen valuma-alueelle, nettolisäykset kiintoaine 0,14 mg/l, Kok-N 29 µg/l ja Kok-P 0,7 µg/l sekä kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 1,5 mg/l O 2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa olivat Soinin Naarasnevalta kiintoaineen, typen ja COD Mn osalta kohdistuen pieneen Myllypuroon. Fosforin osalta suurin vesistövaikutus tuli Riihi-Peuranevalta kohdistuen Hietasenpuroon.

90 88 Taulukko 54 Vapon Kokemäenjoen vesistöalueen ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset vuonna Vesistöalue Suo Kunta Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 35 Kokemäenjoen vesistöalue 0,20 0,03 4,3 0, Ähtärin ja Pihlajaveden reitin va 0,36 0,06 6,8 0, Toisveden alue 0,05 0,01 1,3 0, Peränteen a Mäkikylänsuo Ähtäri 0,04 0,005 1,3 0, Luomanpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri / Keuruu 0,77 0,02 7,9 0, Ähtärinjärven alue 0,13 0,02 2,1 0, Myllypuron va Naarasneva Soini 8,37 1,16 133,2 0, Leväjoen va Leväsuo Soini 0,45 0,06 7,2 0, Leväjoen va Naarasneva Soini 0,10 0,09 1,9 0, Myllyojan va Riitasuo Ähtäri 0,17 0,11 5,3 0, Myllyojan va Mustasuo Ähtäri 0,17 0,05 2,6 0, Kolunjoen valuma-alue 1,49 0,14 28,6 0, Kolunjoen alaosan a Teerisuo Soini 0,25 0,02 4,9 0, Syväjoen a Kalliosuo Soini 0,61 0,04 14,3 0, Alajoen va Kurkisuo Soini 0,93 0,02 15,0 1, Alajoen va Matosuo Soini 1,80 0,32 30,7 0, Niemisjoen valuma-alue 1,08 0,06 18,3 0, Niemisveden a Soidinsuo Ähtäri 0,15 0,01 2,5 0, Niemisveden a Loukkusuo Ähtäri 0,13 0,01 4,0 0, Kortteisen-Kivijärven a Sarasuo Ähtäri 0,18 0,01 2,5 0, Tyystänjoen va Ulpassuo Soini 1,41 0,06 15,2 1, Tyystänjoen va Mölynsuot Soini/Saarijärvi 1,33 0,06 22,8 0, Tyystänjoen va Puntari-Konttisuot Soini 0,35 0,01 8,5-0, Pihlajaveden reitin valuma-alue 0,37 0,07 5,8 0, Pihlajaveden a Kalmuneva Keuruu 0,06 0,02 1,3 0, Liesjärven va Tupasuo Ähtäri 0,82 0,05 9,6 0, Liesjärven va Majasuo Ähtäri 0,16 0,02 2,5 0, Liesjärven va Loukkusuo Ähtäri 0,63 0,26 13,5 0, Kivikeropuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 0,52 0,01 3,1 0, Hietasenpuron va Riihi Peuraneva Ähtäri 2,41 0,14 33,9 5, Kaijanpuron va Tupasuo Ähtäri 0,22 0,06 6,2 0, Kaijanpuron va Mustasuo Ähtäri 0,43 0,08 7,9 0, Toisveden alue Mäkikylänsuo (Ähtäri) Mäkikylänsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (54/2008/4). Mäkikylänsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Toisveden Peränteen valuma-alueella (35.424). Mäkikylänsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto Tuotannossa oli 104,9 ha vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset kasvillisuuskentät (2 kpl). Mäkikylänsuon kuivatusvedet laskevat laskuojaa pitkin Savilampeen ja edelleen Myllypuroa pitkin Ähtärin reitin Peränne -järveen. Mäkikylänsuon vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Savilammessa ja Vähä-Peränteessä. Savilampi on pieni (17 ha) ja matala lampi. Suurin syvyys on 3,4 metriä. Savilammen vesi on ollut hapanta ja ravinteikasta (taulukko 55). Korkeat humus- ja rautapitoisuudet antavat vedelle tumman värin. Savilammen pintaveden keskimääräiset ravinnepitoisuudet kuvaavat rehevyyttä kuten myös korkea a-klorofyllipitoisuus. Rehevyyden seurauksena veden happitilanne on ollut usein lopputalvisin heikko. Vuonna 2016 Savilammen veden laatu oli tarkkailujakson keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita oli hieman vähemmän. Maaliskuussa 2016 pintavedessä oli lievää happivajet-

91 ta ja alusvedessä happivaje oli suurta. Elokuussa 2016 happitilanne oli tyydyttävä koko vesipatsaassa. Vähä-Peränne on osa suurta Peränne -järveä (887 ha), jonka kautta Ähtärinreitin suurten järvien vedet virtaavat Pakarinjoen kautta Toisveteen ja kohti Näsijärveä. Vähä- Peränteen vesi on ollut hieman hapanta ja runsasravinteista (taulukko 55). Pintaveden keskimääräisten ravinnepitoisuuksien mukaan Vähä-Peränne on rehevä. Myös a-klorofyllipitoisuus kuvastaa rehevyyttä. Vedessä on ollut suhteellisen vähän humusaineita ja rautaa, josta johtuen veden väri on ollut vaaleanruskeaa. Vuonna 2016 Vähä-Peränteen veden laatu oli tarkkailujakson keskimääräistä tasoa. Maaliskuun 2016 typpipitoisuus (1 700 µg/l) oli kuitenkin koko tarkkailujakson korkein. Elokuussa 2016 alusvesi oli lähes hapeton ja happivaje oli suurta myös välivedessä. Myös maaliskuussa 2016 alusvedessä happivaje oli suuri. Vähä-Peränne sijaitsee suurella vesistöreitillä kaukana Mäkikylänsuosta, joten suon kuivatusvesillä ei ole ollut vaikutusta Vähä-Peränteen veden laatuun. Taulukko 55 Mäkikylänsuon vesistöhavaintopaikkojen vedenlaadut vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Savilampi n = ,3 4, ,5 4, ,9 38 minimi 19 5,8 < ,3 3,1 860 <5 <5 29 < ,1 29 maksimi 91 6,8 12, ,0 6, , ,1 2, ,5 4, ,2 3, ,3 3, ,0 36 Vähä-Peränne n = ,5 2, ,2 3, ,2 20 minimi 75 5,9 <1 80 0,5 2,2 500 <5 <5 14 < ,3 9 maksimi 102 6,9 4, ,1 4, , ,5 < ,5 3, ,5 2, ,7 3, <5 18 < ,8 16 Mäkikylänsuon tuotantoalueen osuus Savilammen valuma-alueesta (noin 3,6 km 2 ) on yli 30 %, joten kuivatusvesillä on jo sen perusteella arvioituna vaikutuksia lammen veden laatuun. Korkeat humusainepitoisuudet viittaavat suoperäisiin valumavesiin, joista osa tulee Mäkikylänsuolta. Myös luonnontasoa selvästi korkeammat typpipitoisuudet kuvastavat kuivatusvesien sekä myös metsätalouden hajakuormituksen vaikutuksia. Mäkikylänsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Savilampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,7 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 47 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 34 mg/l O 2. Kuivatusvesien typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin Savilammessa, joten vesistövaikutuksia Savilammessa esiintyy kuten teoreettiset laskelmatkin osoittavat. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Mäkikylänsuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Savilammessa selvästi (kokonaisfosfori 9,6 µg/l ja kokonaistyppi 399 µg/l ja kiintoaine 1,5 mg/l sekä COD Mn bruttona 10,6 mg/l) Riihi-Peuraneva (Ähtäri/Keuruu/Virrat) Riihi-Peuranevalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 61/03/1, dnro 2003-Y-35, myönnetty ). Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään (nro 290/2015/1) tarkistanut Riihi-Peuranevalle vuonna 2003 annetun ympäristöluvan ja muuttanut lupapäätöksiä. Päätöksestä valitet- 89

92 tiin, mutta Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi valitukset päätöksellään (nro 16/0399/1). Päätökset eivät vielä ole lainvoimaisia. Riihi-Peuranevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1983 ja tuotanto Riihi-Peuranevalla oli vuonna 2016 tuotannossa 112,1 ha. Riihi-Peuraneva sijaitsee Ähtärin, Virtain ja Keuruun kuntien alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen Pihlajaveden reitin (35.48) ja Toisveden alueeseen (35.42). Riihi-Peuranevan kuivatusvedet purkautuvat osin Keski-Suomen ELY-keskuksen puolelle (62,5 ha alalta) purkuojien kautta Hietasenpuron valuma-alueen (35.486) Hietasenpuroa pitkin Hankajärveen. Osin vedet laskevat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen puolelle (21,0 ha alalta) purkuojia pitkin Luomanpuron valuma-alueen (35.429) Luomanpuroon ja Pakarinjokeen sekä osin Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelle (28,6 ha alalta) purkuojia pitkin Kivikeronpuron valuma-alueen (35.485) Koikeropuron kautta Uurasjärveen. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskentät (3 kpl). Vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Koikeropurossa, Hietasenpurossa ja Luomanpurossa. Koikeronpuron havaintopaikan nimi on muuttunut Riitajärvenojaksi vuonna 2015, vaikka havaintopaikka on pysynyt samana. Luomanpuron ja Koikeropuron vedet ovat olleet erittäin happamia, fosforipitoisia ja väriltään tummanruskeita (taulukko 56). Humusaineita on ollut purojen vedessä runsaasti. Hietasenpuron vedenlaatu poikkeaa jonkin verran kahden muun purkureitin purojen vedenlaaduista. Hietasenpuron vesi on hapanta, mutta happea kuluttavaa orgaanista ainesta (COD Mn ) ja ravinteita siinä on ollut vähemmän kuin Luoman- ja Koikeronpurolla. Kiintoainetta on ollut kaikilla kuivatusvesien purkureiteillä hyvin vähän. Koikero- ja Hietasen- sekä Luomanpuron vesissä oli vuonna 2016 typpeä ja orgaanista happea kuluttavaa ainesta vähemmän kuin vuosina keskimäärin. Sen sijaan fosforia oli purossa yhtä runsaasti kuin aiempinakin vuosina. Vuonna 2016 Hietasen- ja Luomanpuron typpipitoisuudet olivat alempia kuin luonnontilaisissa vesissä keskimäärin. Luomanpuroon tulee kuivatusvesiä Riihi-Peuranevan lisäksi myös yksityiseltä Petäjänevalta. 90

93 Taulukko 56 Riihi-Peuranevan havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja v Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hietasenpuro n = 35 5,6 2, ,3 2, minimi 4,4 <1 55 0,3 1,9 190 <5 <5 14 < maks imi 7,0 8, ,6 3, ,2 < ,0 2, ,8 < ,4 1,9 520 < ,3 < ,1 2, keskiarvo ,8 1, ,2 2,0 460 < Koikeropuro n = 35 5,5 2, ,5 3, minimi 4,5 <1 75 0,4 2,0 502 <5 < maks imi 7, ,0 10, ,3 < ,0 2, ,7 6, ,2 3, ,0 2, ,1 2, keskiarvo ,7 3, ,8 2, Luomanpuro n =35 5,3 2, ,8 2, minimi 4,2 < ,5 2,1 270 <5 < maks imi 7, ,0 7, ,9 < ,9 2, ,5 2, ,7 2,9 520 < ,5 5, ,7 2, keskiarvo ,6 2, ,1 2,6 493 < Riihi-Peuranevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (23 kpl) perusteella Luomanpuroon purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,4 mg/l, Kok.N 993 µg/l, Kok.P 26 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen COD Mn -arvo oli 52 mg/l O 2. Riihi-Peuranevan alueen osuus purkureittien purojen valuma-alueista on vähäinen (0,7-3,2 %) ja vesistövaikutukset ulottuvat lievinä vain kuivatusvesireittien puroihin. Teoreettisten laskelmien mukaan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 alapuolisten purojen veden typpipitoisuuksia 3 34 µg/l, mutta ei juuri lainkaan kiintoainepitoisuuksia (taulukko 57). Riihi-Peuranevan Hietasenpuroon laskevissa kuivatusvesissä oli vuonna 2016 erittäin runsaasti fosforia (keskimäärin 239 µg/l) ja siitä johtuen Hietasenpurossa kuivatusvedet kohottivat teoreettisesti laskettuna selvästi fosforipitoisuuksia. Vuoden 2016 vesistövesinäytteissä Hietasenpuron fosforipitoisuudet olivat kuitenkin tavanomaisella tasolla eli alle 30 µg/l. Purot laskevat suuriin järvi- ja jokivesiin, joissa näin lievät kuivatusvesivaikutukset eivät enää näy. Taulukko 57 Riihi-Peuranevan kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut v Vesistöalue Suo Brutto Pitoisuusvaikutus, netto tuotanto- CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P ala ha mg O2/l mg/l µg/l µg/l Luomanpuron va Riihi Peuraneva 21,0 0,77 0,02 7,9 0, Kivikeropuron va Riihi Peuraneva 28,6 0,52 0,01 3,1 0, Hietasenpuron va Riihi Peuraneva 62,5 2,41 0,14 33,9 5,62

94 10.2 Ähtärinjärven alue Naarasneva ja Leväsuo (Soini/Alajärvi) Naarasnevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (140/2008/4). Naarasneva sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Ähtärinjärven Leväjoen valuma-alueella (35.437) ja osin myös Myllypuron valuma-alueella (35.436). Naarasnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto Tuotantoalueeseen kuuluu myös Järvisennevan alue. Tuotannossa vuonna 2016 oli 193,9 ha ja levossa 5,1 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotinen kosteikko ja pintavalutuskenttä. Leväsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (141/2008/4). Leväsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Ähtärinjärven Leväjoen valuma-alueella (35.437). Leväsuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 2009 ja tuotanto vuonna Tuotannossa vuonna 2016 oli 47,2 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Naarasnevan tuotantoalueen kuivatusvesistä pieni osa (15,0 ha alalta) purkautuu etelään Leväjärveen ja edelleen Leväjokea pitkin Ähtärinjärveen. Kuivatusvesistä suurin osa (184 ha alalta) menee Naarasnevalta Myllypuron kautta Ruokoseen ja edelleen Ähtärinjärveen. Leväsuon kuivatusvedet laskevat Leväjokeen. Naarasnevan ja Leväsuon tuotantoalueiden alapuolinen vesistöhavaintopaikka sijaitsee Leväjoella ja Leväjärvellä. Ruokosessa on uudehko vesistöhavaintopaikka, josta on otettu ensimmäiset näytteet vuonna Myös Naarasjärvellä on vesistöhavaintopaikka, vaikka sinne ei ole johdettu koskaan kuivatusvesiä. Naarasjärven rannoilla on runsaasti kesäasutusta ja turvetuotantoalueen läheisen sijainnin vuoksi järvi on mukana tarkkailussa. Naarasjärven vesi on ollut ruskeaa, hieman hapanta ja ravinteikasta humusvettä (taulukko 58). Järven rehevyyttä kuvaa ravinteiden lisäksi korkea levätuotanto ja happivajeet pintavedessäkin. Vuonna 2016 Naarasjärven pintavesi oli laadullisesti samaa tasoa kuin vuosina keskimäärin. Helmikuussa 2016 veden väri oli poikkeuksellisen tummaa, vaikka vettä värjäävää rautaa ja humusta ei kuitenkaan ollut tavanomaista enemmän. Veden värjääntyminen lienee johtunut alusveden sekoittumisesta pintaveteen, sillä alusvesi oli hapetonta, ja alusvedessä oli erittäin runsaasti rautaa. Leväjärven vesi on ollut heikompilaatuista kuin Naarasjärven. Vesi on ollut väriltään hyvin tummaa, ravinteikasta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 58). Levätuotanto matalassa Leväjärvessä on ollut korkea. Vuonna 2016 Leväjärven vesi oli laadullisesti Naarasjärven kaltaista. Ruokosen vesi on ollut vuosien tarkkailun perusteella väriltään ruskeaa ja ravinteikasta humusvettä (taulukko 58). Järven levätuotanto on ollut korkea. Vuonna 2016 Ruokosen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiempinakin tarkkailuvuosina.

95 Taulukko 58 Naaras- ja Leväjärven sekä Ruokosen vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- Hape ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Naarasjärvi keskiarvo n = ,4 3, ,5 4, ,6 35 minimi 12 5,9 < ,0 1,8 720 <5 <5 21 < ,2 23 maksimi 91 7,0 8, ,8 6, , ,2 < ,1 4, ,6 3, ,4 3,2 790 < < ,0 31 Leväjärvi ja keskiarvo n = ,3 4, ,3 4, ,3 39 minimi 18 5,9 1, ,2 3,4 850 <5 < ,2 26 maksimi 74 6,9 14, ,6 6, , ,3 < ,4 3, ,6 6, ,3 3,5 780 <5 <5 35 < ,5 30 Ruokonen ,7 6, ,7 3,8 910 <5 < , ,8 1, ,4 5, ,0 6, ,3 4,6 800 <5 < , ,0 4, ,0 4, ,8 4, ,5 4,0 770 < < , ,0 2, ,3 3, ,8 6, ,0 4, < ,0 26 keskiarvo 74 6,4 4, ,0 4, ,7 30 Leväjokeen tulee kuivatusvesiä purkuojaa pitkin Leväsuon tuotantoalueelta ja myös Leväjärven kautta Naarasnevalta. Leväjoen vesi on ollut tummaa, hapanta ja ravinteikasta (taulukko 59). Vuonna 2016 Leväjoen veden laatu oli tarkkailujakson keskimääräistä tasoa parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli hieman vähemmän. Myllypuron vesi on vuosien tarkkailutuloksien perusteella hyvin tummaa ja ravinteikasta (taulukko 59). Myös rautapitoisuudet ja COD Mn :n perusteella humuspitoisuudet ovat korkeita. Myllypuron valuma-alue on pieni ja kuivina jaksoina koko puro voi kuivua. Vuonna 2016 Myllypuron vesi oli laadullisesti aiempaa parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli hieman vähemmän. Naarasnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella Myllypuroon purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,8 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 25 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 49 mg/l O 2. Naarasnevan kuivatusvesistä menee nykyisin suurin osa Myllypuron suuntaan ja kun Myllypuron valuma-alue on varsin pieni (10,3 km 2 ), niin Naarasnevan vesistövaikutukset ovat siellä suurehkoja. Myllypuroon tulee kuivatusvesiä myös yksityisen Salanteennevalta. Vuoden 2016 keskivalumatilanteessa Naarasnevan kuivatusvedet lisäsivät Myllypuron veden typpipitoisuutta 133 µg/l, fosforipitoisuutta 0,18 µg/l, kiintoainepitoisuutta 1,2 mg/l ja COD Mn bruttona 8,4 mg/l. Ruokosen luusuassa valuma-alueen koko on noin 24,5 km 2, joten Ruokoseen kohdistuvat vesistövaikutukset ovat alle puolet Myllypuron kohdistuvista. Naarasnevan ja Leväsuon tuotantoalueiden (noin 62 ha) osuus Leväjoen valumaalueesta (48,4 km 2 ) on 1,3 %, joten jo sen perusteella arvioituna kuivatusvesivaikutukset ovat suhteellisen vähäiset. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Naarasnevan ja Leväsuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Leväjoessa hieman (kokonaisfosfori 0,1 µg/l, kokonaistyppi 9 µg/l ja kiintoaine 0,15 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,6 mg/l).

96 Taulukko 59 Leväjoen ja Myllypuron vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Leväjoki keskiarvo n =36 6,4 6, ,5 4, minimi 5,2 < ,2 3,1 670 <5 <5 33 < maksimi 7,1 28, ,0 11, ,6 4, ,7 3, ,4 4, ,0 3, ,7 2, ,0 4, keskiarvo ,6 3, ,2 3, Myllypuro keskiarvo n =8 6,0 5, ,1 3, minimi 5,4 < ,2 3, < maksimi 6,5 11, ,9 4, ,3 3, ,9 3, ,0 3, ,8 3, ,5 3, ,3 4, keskiarvo ,3 3, ,3 3, Riita- ja Mustasuo (Ähtäri) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Mustasuon turvetuotantoon (päätös nro 88/2012/1, dnro LSSAVI/380/04.08/2010) ja antanut Riitasuon tuotantoalueelle ympäristölupapäätöksen (päätös nro 57/2016/1, dnro LSSAVI/1641/2015). Riitasuon päätös ei ole lainvoimainen. Tuotantoalueet sijaitsevat pääosin Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Ähtärinjärven Myllyojan (35.439) valuma-alueella. Mustasuolta vesiä johdetaan myös Kaijanpuron valuma-alueelle (35.489). Vuonna 2016 levossa oli Riitasuolla 10,5 ha ja Mustasuolla 36,1 ha. Mustasuolla kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset neljä kosteikkoa ja Riitasuolla pintavalutus. Tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan pääosin reitille Renkaisenpuro- Myllypuro-Moksunjärvi. Mustasuolta kuivatusvesiä johdetaan myös Kaijanpuron kautta Vähä-Suojärveen. Vesistöhavaintopaikat ovat Kaijanpurossa, Renkaisenpurossa, Myllypurossa ja Moksunjärvessä sekä vuodesta 2014 alkaen myös Vähä-Suojärvessä. Kaijanpuron, Renkaisenpuron ja Myllypuron vedet ovat olleet runsasravinteisia (taulukko 60). Rauta- ja humusainepitoisuudet ovat olleet korkeita, mistä johtuen veden väri on ollut tummaa. Ravinteita ja rautaa sekä humusta Kaijan- ja Renkaisenpurossa oli vuonna 2016 hieman vähemmän kuin vuosina keskimäärin. Sen sijaan Myllypurossa veden laatu oli vuonna 2016 heikompaa kuin aiempina vuosina keskimäärin, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli aiempaa enemmän.

97 Taulukko 60 Kaijanpuron, Renkaisenpuron ja Myllypuron vedenlaatu vuosina 2010 ja Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kaijanpuro keskiarvo n=10 5,9 5, ,5 3, minimi 4,6 <2 50 1,0 2, < maksimi 7,0 13, ,3 4, ,6 2, ,7 2, ,3 < ,6 3, ,8 15, ,8 4, keskiarvo ,9 6, ,7 3, Renkaisenpuro keskiarvo n=11 6,0 4, ,2 4, minimi 4,8 1, ,9 3,7 660 <5 <5 22 < maksimi 6,7 10, ,0 6, ,0 11, ,6 4, ,6 < ,6 4, ,6 3, ,4 5, keskiarvo ,1 5, ,5 4, Myllypuro keskiarvo n= 11 6,2 4, ,0 4, minimi 5,2 < ,3 2,5 640 <5 <5 31 < maksimi 6,9 13, ,6 5, ,3 4, ,1 3, ,9 < ,5 4,0 980 < ,0 4, ,9 5, keskiarvo ,4 3, ,2 4,3 933 < Moksunjärven pintavesi on ollut hapanta, väriltään ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 61). Humusaineita järven vedessä on ollut kohtalaisesti osoittaen valuma-alueen olevan suoperäistä. Keskimääräisten ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Moksunjärvi on rehevä. Vuonna 2016 Moksunjärven vesi oli laadullisesti parempaa kuin keskimäärin vuosina , sillä ravinnetaso oli alhaisempi. Riita- ja Mustasuon lisäksi Vapon turvetuotannon kuivatusvesiä tulee Moksunjärveen Niemisveden kautta noin 490 ha alalta. Vähä-Suojärven vesi on ollut vuosina hyvin samankaltaista kuin Moksunjärven eli vesi on hapanta, ruskeaa ja ravinteikasta. Taulukko 61 Moksunjärven vuosien ja Vähä-Suojärven vuosien pintavedenlaatu. Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1,0 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Moksunjärvi keskiarvo n = ,0 1, ,6 2, ,2 26 minimi 71 5,4 < ,3 2,4 500 <5 <5 17 <2 1,5 18 maksimi 94 6,6 4, ,7 3, , ,7 < ,6 2, ,1 2, ,5 2, < ,3 23 Vähä Suojärvi ,3 5, ,6 2, ,1 1, ,2 3, ,5 4, ,7 3, , ,9 < ,1 3, ,1 < ,8 3, < , ,0 < ,6 3, ,9 < ,4 2,6 660 < ,0 27 keskiarvo 84 6,1 2, ,6 3, ,7 26

98 Mustasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (29 kpl) perusteella Myllypuroon purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,2 mg/l, Kok.N 880 µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 24 mg/l O 2. Myllypuron veden laatuun nähden kuivatusvesien pitoisuudet olivat pääosin samaa tasoa, mutta kuivatusvesissä oli selvästi vähemmän humusta kuin Myllypurossa. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Mustasuon ja Riitasuon kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuusnousut olivat vuonna 2016 pienet Myllyojan valumaalueella (kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 8 µg/l sekä kiintoaine 0,16 mg/l ja COD Mn bruttona 0,3 mg/l) sekä Kaijanpuron valuma-alueella (kokonaisfosfori 0,1 µg/l ja kokonaistyppi 8 µg/l sekä kiintoaine 0,2 mg/l ja COD Mn bruttona 0,4 mg/l) Kolunjoen valuma-alue Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo (Soini) Matosuon ja Teerisuon tuotantoalueilla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämät ympäristöluvat (Matosuo 115/2008/4 ja Teerisuo 116/2008/4). Lisäksi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt luvan Matosuon lisäalueen lohkon 13 (Syväjoensuo) turvetuotantoon (päätös nro 221/2012/1, dnro LLSAVI/283/04.08/2012). Kurkisuolla on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa (365/04.08/2010). Mato- ja Teerisuo sekä Kurkisuo sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Kolunjoen alaosan valuma-alueella (35.461) ja Alajoen valumaalueella (35.464). Matosuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1976 ja tuotanto vuonna Tuotantoa oli 166,5 ha alalla vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Matosuon tuotantoalueen kuivatusvesiä purkautuu Alajoen ja Syväjoen kautta Kolunjärven ja edelleen Kolunjoen kautta Ähtärinjärveen. Vuoden 2009 aikana tehtyjen vesienkäsittelymenetelmien tehostamisen jälkeen kaikki kuivatusvedet on johdettu purkuojan kautta Alajokeen, joten Löytöjokeen ei enää mene Matosuon kuivatusvesiä. Sen sijaan vuodesta 2012 alkaen Löytöjokeen on tullut Kurkisuon kuivatusvesiä. Matosuon uuden lohkon 13 kuivatusvedet tullaan johtamaan Syväjokeen Iso Ruokosen alapuolelle. Teerisuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1976 ja tuotanto Tuotannossa oli 62,9 ha ala vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Teerisuon tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Teeri- ja Likopurojen kautta Kolunjokeen ja edelleen Ähtärinjärveen. Kurkisuon kuntoonpano aloitettiin vuonna Vuonna 2014 alue tuli tuotantoon. Vuonna 2016 tuotannossa oli 56,5 ha ala. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Kurkisuo sijaitsee Saarijärven reitin Mustapuron valumaalueella (14.674), mutta kuivatusvedet johdetaan Kokemäenjoen vesistöalueen Alajoen valuma-alueelle. Kuivatusvesireitti on Ryötteenpuro - Löytöjoki - Alajoki. Vesistöhavaintopaikat ovat Kurkisuon purkuojan alapuolella Löytöojassa, joka on samalla Matosuon kuivatusvesien purkukohdan yläpuolinen havaintopaikka: Matosuon ja Kurkisuon alapuolisia havaintopaikkoja ovat Alajoki, Syväjoki ja Kolunjärvi. Kolunjoki ja Ähtärinjärvi ovat sekä Matosuon, Teerisuon että Kurkisuon alapuolisia havaintopaik-

99 koja. Syväjokeen tulee kuivatusvesiä Kalliosuolta, jolla on oma havaintopaikka ylempänä joessa. Matosuon tuotantoalueen yläpuolinen vesistötarkkailun havaintopiste on Löytöjoella, jonne on tullut vuodesta 2012 lähtien Kurkisuon kuivatusvesiä. Vuosien keskimääräisten veden laatutietojen mukaan Löytöjoen vesi on ollut hapanta, tummaa ja rautapitoista sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 62). Ravinteita Löytöjoen vedessä on ollut runsaasti. Vuonna 2016 Löytöjoen veden laatu oli samaa keskimääräistä tasoa kuin tarkkailujaksolla Vesi oli väriltään hyvin tummaa, mutta kiintoainetta oli erittäin vähän. Alajoki on Matosuon kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Alajoen vuosien vedenlaatu on ollut purkukohdan alapuolella pääpiirteittäin samanlaista kuin purkukohdan yläpuolella Löytöjoella (taulukko 62). Vuonna 2016 Alajoen veden laatu oli tarkkailujakson keskimääräistä tasoa hieman parempaa, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli hieman aiempaa vähemmän. Alajokeen vedet tulevat pääosin Löytöjoesta, mutta Alajoen vedenlaatu oli vuonna 2016 Löytöjokea parempaa, vaikka Alajokeen kohdistuu enemmän kuormitusta. Syväjoen vesi on alueen muihin jokiin nähden vähäravinteista (taulukko 62) ja sen veden laatu on ollut vuosina huomattavasti parempaa kuin Alajoen. Syväjoen ravinnetaso kuvaa vain lievää rehevyyttä kun Alajoessa ja Löytöjoessa ravinnetaso kuvaa selvää rehevyyttä. Vuonna 2016 Syväjoen vesi oli aiempaa keskimääräistä tasoa. Humusta Syväjoen vedessä on ollut runsaasti ja niin myös vuonna Kolunjärvestä lähtevän Kolunjoen vesi on ollut laadullisesti samanlaista kuin Kolunjärven, josta vedet jokeen tulevat. Vuonna 2016 Kolunjoen vedessä oli aiempaa vähemmän ravinteita ja rautaa, mutta muuten vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiemmin. 97

100 Taulukko 62 Mato- ja Kurkisuon virtavesihavaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- Kok- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Löytöjoki keskiarvo n = 35 5,8 2, ,8 3, min 4,6 < ,7 2,4 330 <5 < max 7,0 17, ,1 5, ,8 < ,3 2, ,7 2, ,7 2, ,6 < ,4 3, keskiarvo ,0 1, ,1 2, Alajoki keskiarvo n = 35 5,9 6, ,9 3, min 4,6 < ,4 2,3 390 <5 <5 17 < max 7, , ,2 2, ,1 2, ,1 2, ,2 2,6 690 < ,8 2, ,6 3, keskiarvo ,4 5, ,0 2,8 633 < Syväjoki ,0 3, ,4 2, ,9 4, ,2 2, ,1 3, ,8 2, < ,1 2, ,3 2, keskiarvo ,0 3, ,4 2, < ,5 <0, ,8 2, ,8 2, ,2 2, < ,9 < ,4 2, keskiarvo ,0 1, ,1 2, < ,6 2, ,1 1, ,0 4, ,8 2, < ,7 < ,9 2, keskiarvo ,4 2, ,6 2, < Kolunjoki , keskiarvo n = 26 6,0 4, ,8 3, min 4,9 < ,6 2,3 530 <5 <5 27 < max 6,7 11, ,5 4, ,9 3, ,1 2, ,6 < ,0 2,5 870 < ,2 < ,8 3, keskiarvo ,9 1, ,0 2,6 720 < Vesistövesianalyysien mukaan ainepitoisuudet olivat vuonna 2016 samaa tasoa tai alempia Alajoessa kuin Löytöjoessa, joten Matosuon kuivatusvesillä ei ollut merkittäviä vesistövaikutuksia vesistövesinäytteiden perusteella. Matosuon vähäisiä kuivatusvesivaikutuksia kuvaavat myös vuoden 2016 kuormitustarkkailutulokset. Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Alajokeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 7,0 mg/l, Kok.N 887 µg/l, Kok.P 26 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 30 mg/l O 2. Kuivatusvesien pitoisuudet olivat typpeä lukuun ottamatta alhaisempia kuin Alajoessa havaitut. Typpipitoisuuskin oli vain hieman korkeampi. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Matosuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Alajoessa hyvin vähän; kokonaistyppi 31 µg/l, kokonaisfosfori 0,2 µg/l ja kiintoaine 0,3 mg/l. Kurkisuon tuotantovaiheen tarkkailutuloksien (7 kpl) perusteella Löytöjokeen pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta

101 2,1 mg/l, Kok.N 1676 µg/l, Kok.P 89 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 68 mg/l O 2. Kurkisuon kuivatusvesien korkeiden ravinnepitoisuuksien sekä COD Mn :n perusteella kuivatusvesillä on vaikutusta Löytöjoen ainepitoisuuksiin. Kurkisuon kuivatusvesireitti on erittäin pitkä (Ryötteenpuro noin 10 km, Löytöjoki 3,5 km ja Alajoki 5 km), joten laimentumista ehtii tapahtua. Tehokkaasta laimentumisesta kertoo se, että vuonna 2016 kuivatusvesissä oli runsaasti fosforia, mutta Löytöjoen vedessä huomattavasti vähemmän. Löytöjoen yläpuolisen valuma-alueen koko ei ole tiedossa, joten vaikutusarviota ei voi laskea Löytöjoelle, mutta Alajokeen vesistövaikutukset olivat vuonna 2016 hyvin vähäiset. Kurkisuon kuivatusvedet kohottivat Alajoen pitoisuuksia seuraavasti; kokonaisfosfori 1,3 µg/l ja kokonaistyppi 15 µg/l sekä kiintoaine 0,02 mg/l. Kolunjärvi on pienehkö (59 ha) metsäjärvi, jonka rannalla on muutamia kesäasuntoja. Pienialaisen syvänteen suurin syvyys on noin 5 metriä. Kolunjärven vesi on ollut laadultaan tummanruskeaa, hapanta ja rautapitoista humusvettä (taulukko 63). Keskimääräisten ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Kolunjärvi on rehevä. Rehevyydestä johtuen alusvesi on ollut usein lähes hapeton ja myös pintaveden hapenkyllästysaste on ollut alhainen. Vuonna 2016 Kolunjärven vedenlaatu oli vuosien tasoa hieman parempaa, sillä fosforia ja rautaa oli vähemmän. Elokuun 2016 a-klorofyllipitoisuus oli alhainen. Maaliskuussa 2016 pintavedessä oli lievää happivajetta ja alusvedessä suurta. Elokuussa 2016 happitilanne oli tyydyttävä koko vesipatsaassa. Teerisuon tuotantovaiheen tarkkailutuloksien (25 kpl) perusteella Kolunjokeen pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,3 mg/l, Kok.N 1279 µg/l, Kok.P 36 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 49 mg/l O 2. Ähtärinjärvi on koko maakunnan suurimpia järviä (3 988 ha). Järvi on suhteellisen kapea, mutta varsin pitkä (noin 25 km), ulottuen Lehtimäeltä Ähtäriin asti. Suurin syvyys on noin 27 metriä, keskisyvyyden ollessa 5,2 m. Kolunjoki laskee Itä-Ähtärin taajaman tuntumassa Mytkänlahteen eli varsin kauas (noin 6 km) Ähtärinjärven havaintopaikasta. Ähtärinjärven vesi on ollut laadultaan hyvää; veden väri on vaaleaa ja humusaineita sekä rautaa on suhteellisen vähän (taulukko 63). Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien ja levätuotannon (a-klorofylli) mukaan Ähtärinjärvi on lievästi reheviin tai reheviin vesialueisiin luokiteltavissa. Vuonna 2016 Ähtärinjärven pintaveden laatu oli hyvin samanlaista kuin aiemminkin. Pintaveden happitilanteet olivat vuonna 2016 hyvät. Maaliskuussa 2016 yli 15 m syvyydestä alkaen happitilanne oli lähinnä välttävä. Elokuussa 2016 alusveden happitilanne oli tyydyttävä. 99

102 Taulukko 63 Kolun-ja Ähtärinjärven pintaveden vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- Kok- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kolunjärvi keskiarvo n = ,1 3, ,8 4, ,8 36 min 5 5,2 < ,4 2,8 610 <5 <5 23 < ,9 25 max 99 7,5 10, , , ,3 2, ,0 3, ,5 < ,9 2, ,0 45 Ähtärinjärvi keskiarvo n = ,6 1, ,6 4, ,6 19 min 75 5,4 <1 50 <1 3, <5 12 < ,7 9 max 100 7,0 3, ,6 4, , ,7 < ,2 3, ,9 3, ,4 3, < ,7 17 Ähtärinjärvi sijaitsee kaukana Teeri-Mato-Kurkisuolta, joten kuivatusvesien vaikutukset eivät sinne ulotu Kalliosuo (Soini) Kalliosuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 89/2008/4, dnro LSY-2006-Y-384, myönnetty ). Kalliosuolla kuntoonpano aloitettiin vuonna 2011 ja vuonna 2016 valmistelussa oli enää vain 1,3 ha. Tuotantoa ei ollut vielä vuonna 2016 ja 78,1 ha ala oli levossa. Vesienkäsittelymenetelmänä on koko turvetuotantoalueen osalta ympärivuotinen pintavalutus kahdella kentällä. Kalliosuo sijaitsee Soinin kunnan alueella ja kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueen (35) Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alueeseen (35.4) ja edelleen Kolunjoen valumaalueen Syväjoen alueella (35.463). Kuivatusvedet laskevat kahta reittiä; Kalliolammet - Viitapuro - Viitajärvi - Syväjoki - Kolunjärvi - Ähtärinjärvi ja reitille Kukkolanjoki Pieni Ruokonen - Syväjoki. Vesistötarkkailupisteet ovat Kukkolanjoessa, Syväjoessa ja Kalliolammessa. vuodesta 2015 alkaen Pieni Ruokosessa ja Iso Ruokosessa. Syväjoki alkaa Iso Ruokosesta, joka ei ole kuivatusvesien vaikutuspiirissä, mutta kaikki muut havaintopaikat ovat. Vuonna 2016 Kukkolanjoen suuntaan kuivatusvesiä johdettiin 62 ha alalta ja Kalliolampeen 17,4 ha alalta. Kalliolammen vesi on ollut vuosina väriltään erittäin tummaa, hyvin hapanta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 64). Ravinnetason perusteella Kalliolampi on rehevä, mitä kuvaa myös lammen erittäin korkea levätuotanto. Rehevyydestä johtuen happivajetta esiintyy usein noin 3 metriä syvän lammen pintavedessäkin. Vuonna 2016 Kalliolammen vesi oli samanlaista kuin aiempinakin vuosina ja pintaveden happivajeet olivat suuria sekä talvella että kesällä. Kalliosuon kuntoonpano vuosina ei ole erityisemmin näkynyt lammen vedenlaadussa, sillä ennakkotarkkailuvuosina ravinnepitoisuudet ovat olleet samaa tasoa kuin kuntoonpanovuosina ja humuspitoisuudet jopa hieman alempia. Kukkolanjoen vesi on ollut hapanta, tummaa sekä ravinteikasta (taulukko 64). Vuonna 2016 Kukkolanjoen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin vuosina keskimäärin. Kalliosuon kuntoonpano ei ole näkynyt Kukkolanjoen veden ravinne- tai humusainepitoisuuksissa (kuvat 38 40). Kukkolanjoki laskee matalaan Pieni Ruokoseen, joka vesi oli vuonna 2016 pääosin samanlaista kuin Kukkolanjoen, mutta fosforia oli vähemmän.

103 Matalan Iso Ruokosen vesi oli vuonna 2016 hapanta, tummaa, mutta suhteellisen vähäravinteista kuten Kukkolanjoen ja Pieni Ruokosenkin. Syväjokeen tulevat Kalliosuon kuivatusvedet molemmista vesireiteistä. Syväjoen vesi on ollut laadullisesti parempaa kuin Kalliolammen, sillä typpiyhdisteitä ja humusaineita on ollut selvästi vähemmän (taulukko 64). Vuonna 2016 Syväjoen vedessä oli suhteellisen vähän fosforia kuten Iso Ruokosessa ja Pieni Ruokosessa. Syväjoen vesi oli vuonna 2016 laadullisesti samanlaista kuin ennakkotarkkailussa (kuvat 38 40). Kalliosuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna 2016 molemmilta pintavalutuskentiltä lähtevistä vesistä. Otettujen näytteiden (29 kpl) perusteella Kalliolampeen pintavalutuskentältä 2 purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,6 mg/l, Kok.N 1697 µg/l, Kok.P 4542 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 44 mg/l O 2. Kukkolanjokeen pintavalutuskentältä 1 purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat 28 näytteen perusteella kiintoaineen osalta 3,1 mg/l, Kok.N 1247 µg/l, Kok.P 41 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Kalliosuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Syväjoessa hyvin vähän; kokonaisfosfori 0,3 µg/l ja kokonaistyppi 14 µg/l sekä kiintoaine 0,04 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,6 mg/l. Taulukko 64 Kalliosuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kalliolampi(1 m) keskiarvo n= ,0 3, ,8 2, < ,9 54 minimi 0 4,2 < ,2 1,8 710 <5 <5 22 < ,0 28 maksimi 83 6,1 18, ,9 3, < , ,4 < ,7 2, ,9 < ,3 2,5 910 < ,1 54 Kukkolanjoki keskiarvo n= 32 5,8 4, ,4 2, minimi 4,6 < ,8 2,1 440 <5 <5 15 < maksimi 6,4 18, ,5 3, ,0 7, ,0 2, ,8 2, ,9 2, < ,3 3,0 300 < 0,1 2, keskiarvo ,0 4, ,7 2, < Iso-Ruokonen (1 m), Kallionevan yp ,2 < ,7 2, ,5 4, ,6 2,2 610 < < , liian vähän vettä ,7 < ,2 2, ,4 53 Pieni-Ruokonen (1 m) ,8 < ,3 3, ,3 5, ,8 2, , ,8 < ,1 3, ,1 4, ,0 2,4 710 < < ,0 35 Syväjoki keskiarvo n= 32 5,7 3, ,8 2, minimi 4,9 < ,9 1,9 490 <5 <5 16 < maksimi 6,6 11, ,2 3, ,7 4, ,5 2, ,3 < ,0 2, < ,9 < ,2 2, keskiarvo ,6 2, ,9 2, <

104 102 Kuva 38 Kukkolan- ja Syväjoen veden kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Kuva 39 Kukkolan- ja Syväjoen veden kokonaistyppipitoisuudet vuosina Kuva 40 Kukkolan- ja Syväjoen veden humusainepitoisuudet vuosina

105 10.4 Niemisjoen valuma-alue Soidinsuo (Ähtäri) Soidinsuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (150/2005/4). Soidinsuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Niemisveden (35.472) valuma-alueella. Soidinsuolla oli vuonna 2016 tuotannossa 78,4 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutus kahdella kentällä. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta purkuvesistöihin. Laskuojan 1 vedet johdetaan reitille; Kyntöläisenpuro - Hämeenlampi - Hokkasenpuro - Niemisvesi. Laskuojan 2 vedet johdetaan reitille; Tantereenpuro - Hämeenlampi - Hokkasenpuro - Niemisvesi. Soidinsuon alueen vesistötarkkailua tehtiin ennakkoon vuosina Hämeenlammesta ja Hokkasenpurosta. Hämeenlammen ja Hokkasenpuron vedet ovat olleet laadullisesti hyvin samanlaisia; happamia, tummia ja runsasravinteisia (taulukko 65). Humusaineita on ollut vesissä erittäin runsaasti. Vedet ovat ravinnetason perusteella reheviä ja sitä ne olivat jo ennen Soidinsuon kunnostuksia. Matalassa (alle 2 m) Hämeenlammessa esiintyy selvää happivajetta. Kunnostukset ja tuotanto eivät ole vaikuttaneet alapuolisten vesien laatuun. Vuonna 2016 Hämeenlammen vedessä oli vähemmän ravinteita ja rautaa kuin ennakkotarkkailuvuosina, mutta pääpiirteittäin vedenlaatu oli samanlaista. Happitilanne on tyydyttävä sekä talvella että kesällä Hokkasenpuron vedessä oli vuonna 2016 vähemmän rautaa ja typpeä sekä humusta kuin ennakkotarkkailussa. Soidinsuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella Hämeenlampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,3 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 40 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 50 mg/l O 2. Kuivatusvesien pitoisuudet olivat vuonna 2016 samaa tasoa kuin Hämeenlammen vedessä ennakkotarkkailuvuosina. Hämeenlammen ennakkotarkkailutulokset viittaavat siihen, että Soidinsuolta on tullut ennen kuntoonpanoakin varsin ravinteikasta vettä. Niemisveden valuma-alue (274 km 2 ) on niin laaja, ettei Soidinsuon kuivatusvesillä ole vaikutuksia Niemisveden tilaan.

106 Taulukko 65 Soidinsuon havaintopaikkojen veden laatu vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Hämeenlampi (1 m) , ennakkotarkkailua keskiarvo n =7 55 5,6 3, ,8 3, ,2 44 minimi 25 4,6 <1 80 0,7 2, < ,9 31 maks imi 80 6,3 26, ,1 4, ,7 71 Hämeenlampi (1 m) , tuotanto keskiarvo n = ,6 3, ,8 3, ,2 44 minimi 25 4,6 <1 80 0,7 2, < ,9 31 maks imi 80 6,3 26, ,1 4, , ,5 2, ,1 3, ,2 3, ,7 2,5 860 <5 <5 31 < ,0 44 Hokkasenpuro ennakkotarkkailua keskiarvo n =7 5,5 1, ,0 3, minimi 5,0 < ,0 2,7 623 <5 < maks imi 6,4 4, ,0 3, Hokkasenpuro tuotanto keskiarvo n =21 5,5 2, ,1 2, minimi 4,5 < ,8 2, <5 25 < maks imi 6,5 11, ,0 4, ,4 < ,2 2, ,0 2, ,2 2, ,4 4, ,3 3, keskiarvo ,6 2, ,9 2, Sarasuo (Ähtäri) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan Sarasuon turvetuotantoon (päätös nro 167/2006/4, dnro LSY-2005-Y-169). Lupamääräysten tarkistamisesta on annettu päätös (nro 179/2013/1). Päätöksestä valitettiin Vaasan Hallinto-oikeuteen, mistä annettiin valitukset hylkäävä päätös (nro 15/0085/1). Sarasuo sijaitsee Ähtärin kaupungin Kivijärven kylässä noin 16 km Ähtärin kaupungin keskustaajamasta koilliseen. Vesistöllisesti Sarasuo sijaitsee Kokemäenjoen päävesistöalueella (35) ja tarkemmin Niemisveden vesistöalueen Kortteisen-Kivijärven alueella (35.473). Vuonna 2016 Sarasuolla oli tuotannossa 75,4 ha ala. Johdettavien kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kolme ympärivuotista pintavalutuskenttää. Kuivatusvesien johtamisreitti on; ylempi Saralampi - metsäoja - alempi Saralampi - Kaivuoja - Alapuro - Teeripuro - Kivijärvi. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat alemman Saralammen luusuassa, Teeripurossa ja Kivijärvessä sekä Kortteisen luusuassa. Alemmasta Saralammesta lähtevä vesi on ollut vuosina hapanta, väriltään hyvin tummaa, ravinteikasta sekä COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 66). Teeripuron vedenlaatu on ollut pääpiirteittäin samanlaista kuin Saralammen luusuan, mutta ravinteita ja humusta on ollut hieman vähemmän. Vuonna 2016 molempien havaintopaikkojen vesissä oli aiempiin vuosiin nähden enemmän fosforia, mutta muilta osin veden laadut olivat hyvin samanlaisia kuin aiemminkin. Sarasuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Näytekierroksia oli 13, joiden perusteella Saralampeen purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,1 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 37 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 37 mg/l O 2. Saralampien yläpuoliseksi valuma-alueeksi on määritelty ympäristölupahakemuksessa 4,3 km 2 ja Teeripuron suistossa 11 km 2. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Sarasuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Alemmassa Sa-

107 ralammessa selvästi; kokonaisfosfori 1,9 µg/l ja kokonaistyppi 101 µg/l sekä kiintoaine 0,3 mg/l sekä COD Mn bruttona 7,5 mg/l. Teeripuron alaosalla pitoisuusnousut ovat noin kolmanneksen pienempiä kuin Alemmassa Saralammessa. Kortteisen-Kivijärven valuma-alue on suuri (noin 175 km 2 ), joten siellä vesistövaikutukset jäivät erittäin vähäisiksi. Taulukko 66 Sarasuon virtavesipisteiden veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Alemman Saralammen luusua keskiarvo n = 14 5,1 4, ,7 2, < minimi 4,5 < ,4 2, <5 19 < maks imi 5,6 13, ,4 4, < ,1 < ,3 2, ,3 4, ,1 2, ,3 4, ,9 3, keskiarvo ,2 3, ,4 2, Teeripuro alajuoksu mts keskiarvo n = 15 5,8 2, ,8 3, minimi 4,7 < ,6 2, < maks imi 6,8 6, ,0 4, ,5 < ,6 2, ,4 4, ,0 2, ,6 3, ,0 3, keskiarvo ,8 2, ,9 2, Kivijärvi sijaitsee noin 5 km päässä Sarasuosta. Kivijärveen tulee runsaasti myös muiden turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä Tyystänjoen valuma-alueelta. Kivijärvestä vedet virtaavat Kortteisen luusuan kautta Pemuun ja Niemisveteen. Kivijärven vesi on ollut hapanta, ravinteikasta sekä väriltään tummaa ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 67). Kivijärven vesi oli vuonna 2016 samaa tasoa kuin edellisinä vuosina. Kortteisen luusuaan vedet tulevat Kivijärvestä, joten sen veden laatukin on ollut hyvin samanlaista. Vuonna 2016 Kortteisen luusuassa ravinteita oli hieman vähemmän kuin Kivijärvessä. Taulukko 67 Kivijärven ja Kortteisen luusuan veden laatu vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Kivijärvi, syvänne (1 m ) keskiarvo n = ,6 2, ,9 2, < ,5 36 minimi 47 4,8 < ,6 2, <5 15 < ,2 28 maksimi 83 6,2 5, ,0 3, , ,4 2, ,9 2, ,7 4, ,1 2, ,1 28 Kortteisen luusua keskiarvo n =6 5,8 9, ,6 2,3 663 <5 < minimi 4,8 < ,6 2,1 490 <5 <5 20 < maksimi 6,2 33, ,0 2,4 990 <5 < ,5 3, ,8 1, ,8 4, ,8 2, < ,0 2, ,7 2, keskiarvo ,8 3, ,1 2, <

108 Ulpassuo (Soini) Ulpassuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (99/2008/4). Alueella on lisäksi erillinen Ulpassuon entisen Fortumin osa-alueen oma lupapäätös (päätös nro 100/2008/4, dnro LSY-2006-Y- 378). Ulpassuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Niemisveden Tyystänjoen valuma-alueella (35.475). Ulpassuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto Tuotantoa vuonna 2016 ei ollut vaan 112,4 ha ala oli levossa. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä ovat kaksi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Ulpassuon tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Lylylammen ja Lumperoisen kautta Iso-Koirajärveen. Iso- Koirajärvestä vedet kulkeutuvat Hirvijoen ja Haarajoen kautta Kivijärveen ja edelleen Niemisveteen. Iso-Koirajärvi on pienehkö (35,9 ha) metsäjärvi, jonka rannalla on vähän kesäasutusta. Suurin syvyys on noin 4 metriä. Iso-Koirajärvestä otettiin vuosina ympäristölupahakemusta silmälläpitäen vesinäytteitä. Vuonna 2010 havaintopaikka liitettiin Vapon vesistötarkkailuun. Iso-Koirajärven vesi on ollut tummanruskeaa, hapanta sekä COD Mn :n perusteella varsin humuspitoista (taulukko 68). Keskimääräisten ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Iso-Koirajärvi on rehevä. Pintavedessä on ollut happivajetta sekä kesäisin että talvisin. Vuonna 2016 Iso-Koirajärven vesi oli laadullisesti hieman parempaa kuin keskimäärin vuosina , sillä ravinteita oli hieman vähemmän, mutta silti edelleen runsaasti. Elokuun 2016 a-klorofyllipitoisuus (6 µg/l) oli koko tarkkailujakson alhaisin, johtuen ilmeisesti varsin happamasta vedestä (ph 4,9). Ulpassuolla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Näytteiden (11 kpl) perusteella pintavalutuksesta purkautuvien vesien keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,9 mg/l, Kok.N 947 µg/l, Kok.P 40 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Ulpassuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Haarajoessa hyvin vähän (kokonaisfosfori 1,0 µg/l ja kokonaistyppi 15 µg/l sekä kiintoaine 0,06 mg/l ja COD Mn bruttona 1,4 mg/l). Taulukko 68 Iso-Koirajärven vedenlaatutietoja vuosilta ja Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- Kok- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg Pt/l FNU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Iso-Koirajärvi ja keskiarvo n = ,5 1, ,5 2, < ,3 46 min 12 4,8 < ,6 2,4 610 <5 <5 10 < ,5 32 max 70 6,1 3, ,7 3, < , ,1 < ,9 2, ,9 < ,2 2, , Puntarisuo, Konttisuo ja Juuvinsuo (Soini/Karstula) Puntarisuon, Konttisuon ja Juuvinsuon tuotantoalueet kuuluivat aiemmin Fortumille, mutta vuonna 2009 alueet siirtyivät Vapolle. Vapo Oy on tehnyt hakemuksen Puntari- Konttisuon ympäristöluvan määräyksien tarkistamiseksi (LSSAVI/203/04.08/2011), joka on saanut lainvoiman Juuvinsuolla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 149/2007/4, dnro LSY-2006-Y-376, annettu ).

109 Puntarisuon ja Konttisuon tuotantoalueella ei ollut vuonna 2016 tuotantoa vaan levossa oli 122,7 ha. Kuivatusvesistä suurin osa (89,4 ha alalta) virtaa Kymijoen vesistöalueen Mustapuron valuma-alueelle (14.674). Konttisuon eteläosista kuivatusvedet virtaavat 33,3 ha alalta Kokemäenjoen vesistöalueen Tyystänjoen valuma-alueen (35.475) Maintaiseen. Puntarisuon kuivatusvedet johdetaan Iso Lauttajärven ohitusuoman kautta Lauttapuroon ja edelleen Kettujoen kautta Jokijärveen. Konttisuon eteläosista kuivatusvedet virtaavat Maintaisen kautta ja edelleen Maintaisenjokeen. Puntari-Konttisuolla vesienkäsittelyä on tehostettu pintavalutuksella vuonna 2014 ja vuonna 2016 toiminnassa oli neljä pintavalutuskenttää. Juuvinsuon (tuotantoala 68 ha vuonna 2016) kuivatusvesistä suurin osa virtaa reitille Kettujoki-Jokijärvi-Syväjoki-Iso-Punsa-Vahanka. Kuivatusvesiä virtaa myös Lehtolammen kautta Härkänevalle ja sieltä Jokijärveen. Juuvinsuolla vesienkäsittelymenetelminä ovat ympärivuotinen pintavalutus ja kosteikko. Puntari-Konttisuon ja Juuvinsuon vesistötarkkailupisteet sijaitsevat Jokijärvessä ja Maintaisessa. Iso Lauttajärvi jäi tarkkailusta pois vuonna 2015, koska kuivatusvesiä ei sinne enää johdeta. Maintainen on kunnostettu, jolloin se oli kuivatuksessa vuosina Vuonna 2013 Maintainen palasi Vapon vesistötarkkailuun. Maintaisen vedenlaatu ei ole kunnostuksien seurauksena kovin merkittävästi parantunut, sillä ravinteita, rautaa ja humusta on edelleen vedessä runsaasti (taulukko 69). Fosforia on ollut edelleen runsaasti, joskin selvästi vähemmän kuin ennen kunnostuksia. Matalan Jokijärven vesi oli laadultaan vuonna 2016 hieman parempaa kuin tarkkailujaksolla keskimäärin, sillä ravinteita ja humusta oli aiempaa vähemmän. Happivaje oli lievää lopputalvella 2016 ja loppukesällä 2016 happitilanne oli hyvä. Puntari-Konttisuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua Tyystänjoen valuma-alueelle lähtevistä vesistä. Pintavalutuskentältä 4 lähtevien kuivatusvesien keskimääräiset 16 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 2,7 mg/l, typelle 952 µg/l ja fosforille 22 µg/l. COD Mn -arvo oli 31 mg/l O 2. Tyystänjoen valuma-alueelle Maintaisen suuntaan teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia hyvin vähän (kokonaistyppi 9 µg/l sekä kiintoaine 0,01 mg/l ja COD Mn bruttona 0,3 mg/l). Kokonaisfosforille ei tullut lisäystä lainkaan, sillä keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat alle luonnontilaisten vesien tason. Puntari-Konttisuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua myös Mustapuron valumaalueelle lähtevistä vesistä. Pintavalutuskentältä 2 lähtevien kuivatusvesien keskimääräiset 17 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 6,2 mg/l, typelle 1242 µg/l ja fosforille 49 µg/l. COD Mn -arvo oli 37 mg/l O 2. Saarijärven reitin Mustapuron valuma-alueelle Jokijärven suuntaan teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Juuvinsuon ja Puntari-Konttisuon kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia vähän (kokonaisfosfori 0,3 µg/l ja kokonaistyppi 10 µg/l sekä kiintoaine 0,1 mg/l ja COD Mn bruttona 0,5 mg/l). Juuvinsuolla tehtiin vuonna 2016 täydentävää päästötarkkailua ja pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 7 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 4,7 mg/l, typelle 976 µg/l ja fosforille 31 µg/l. COD Mn -arvo oli 33 mg/l O 2. Kuivatusvesien fosforipitoisuus oli selvästi alempi kuin Jokijärven, mutta muilta osin samaa tasoa kuin Jokijärvellä, johon vedet laskevat. 107

110 108 Taulukko 69 Puntari-, Kontti- ja Juuvinsuon havaintopaikkojen vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Jokijärvi keskiarvo n = ,1 2, ,3 3, ,6 40 minimi 13 5,4 < ,2 2,6 760 <5 < ,4 30 maks imi 85 6,6 5, ,1 5, , ,0 < ,5 3, ,1 6, ,3 2,5 810 <5 < ,5 36 Maintainen ja ka n = ,2 6, ,1 3, < ,0 36 minimi 37 5,5 < ,3 2,8 770 <5 <5 25 < ,7 28 maks imi 91 7,0 27, ,0 4, < , ,0 1, ,5 3, ,4 7, ,1 3, , ,5 1, ,3 3, ,7 7, ,9 3, < , ,0 2, ,2 3, ,4 3, ,8 2, < , ,6 < ,3 3, ,4 4, ,6 2, <5 47 < ,0 29 ka ,1 3, ,1 3, , Mölynsuo-Mustassuo (Soini) Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Fortum Power and Heat Oy:lle luvan Mustassuon-Mölynsuon turvetuotantoon (päätös nro 97/2008/4, dnro LSY Y-377). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset päätöksellään (Nro 09/0687/3). Mölynsuon-Mustassuon tuotantoalueet siirtyivät vuonna 2009 Vapolle. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut päätöksen Mustassuon-Mölynsuon turvetuotantoalueen vesienkäsittelyn tehostamisesta (Nro 132/2011/1, Dnro LSSAVI/272/04.08/2010). Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on lisäksi päätöksellään (LSSAVI/517/04.08/2010) myöntänyt luvan Mölynsoille, sen aiemmin hylätyille osille. Tuotannossa vuonna 2016 oli 118,1 ha. Mölynsuon-Mustassuon tuotantoalueiden kuivatusvedet johdetaan Kokemäen vesistöalueen Tyystänjoen valuma-alueelle (35.475). Purkureitti on Tervapuro - Ulvonjärvi - Alajoki - Maintainen. Vesistöhavaintopaikat ovat Tervapurossa ja Ulvonjärvellä. Vesienkäsittelynä on ympärivuotinen kasvillisuuskenttä. Havaintopaikkojen vedet ovat olleet happamia, runsasravinteisia ja väriltään hyvin tummia sekä COD Mn :n perusteella humuspitoisia (taulukko 70). Korkeat humuspitoisuudet kuvaavat suoperäisiä valumavesiä ja siten usein myös kuivatusvesien vaikutuksia. Vuonna 2016 Tervapuron vesi oli laadullisesti huonompaa kuin jaksolla keskimääräin, sillä fosforia, rautaa ja humusta oli vedessä aiempaa enemmän. Tervapuro laskee Ulvonjärveen, mutta vuonna 2016 sen vedessä oli Tervapuroa vähemmän rautaa ja ravinteita ja muiltakin osilta sen veden laatu oli Tervapuroa parempaa. Keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat Ulvonjärven olevan selvästi rehevä ja siitä johtuen happivajeet ovat olleet yleisiä. Maaliskuussa 2016 happitilanne oli välttävä ja elokuussa tyydyttävä. Mölynsuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua ja kasvillisuuskentältä lähtevän veden keskimääräiset kuuden näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 3,4 mg/l, typelle 1030 µg/l ja fosforille 29 µg/l. COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Tervapuron veden laatuun nähden kuivatusvesien typen pitoisuudet olivat samaa tasoa, mutta fosforipitoisuudet ja COD Mn -arvot alempia.

111 Tyystänjoen valuma-alueelle Maintaisen suuntaan Mölynsuon ja Mustassuon kuivatusvedet kohottivat teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa vuonna 2016 pitoisuuksia hyvin vähän (kokonaisfosfori 0,3 µg/l ja kokonaistyppi 23 µg/l sekä kiintoaine 0,06 mg/l ja COD Mn bruttona 1,3 mg/l). Taulukko 70 Mölynsuon ja Mustassuon havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Tervapuro keskiarvo n= 35 6,2 5, ,4 4, minimi 4,4 < ,7 2, < maks imi 7,4 12, ,0 7, ,2 6, ,0 2, ,6 2, ,6 2, ,7 11,0 480 <0,15 4, keskiarvo ,2 6, ,2 3, Ulvonjärvi (1 m) keskiarvo n= ,0 3, ,2 3, < ,9 38 minimi 21 5,3 < ,8 2,5 780 <5 <5 32 < ,0 27 maks imi 92 7,3 12, ,5 4, < , ,6 < ,0 3, ,3 4, ,9 2, , Pihlajaveden reitin valuma-alue Loukku-, Tupa- ja Majasuo (Ähtäri) Loukkusuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 125/2008/4 dnro LSY-2007-Y-85, myönnetty ). Tupasuon tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 124/2008/4 dnro LSY-2007-Y-85, myönnetty ). Majasuon tuotantoalueella on Länsi- Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 126/2008/4 dnro LSY-2007-Y- 86, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset päätöksellään (Nro 10/0287/3). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään (Dnro 2267/1/10) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Loukku-, Tupa- ja Majasuon turvetuotantoalueet sijaitsevat Kokemäenjoen vesistöalueen Ähtärin ja Pihlajaveden reitin Niemisveden (35.472) ja Palojoen (35.476) valumaalueella sekä Liesjärven (35.484) ja Kaijanpuron (35.489) valuma-alueilla. Loukkusuon turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1961 ja tuotanto vuonna Tuotannossa vuonna 2016 oli 170,6 ha. Kuivatusvesistä pääosa (100,4 ha ala) laskee pikkupuroja pitkin Hirvijärveen ja edelleen Hirvijoen kautta Liesjärveen. Kuivatusvesiä laskee 70,2 ha alalta lampien ja purojen kautta Niemisveteen. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kosteikot (2 kpl) ja kasvillisuuskentät (2 kpl) sekä pintavalutuskenttä. Tupasuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin 1962 ja tuotanto Tuotannossa vuonna 2016 oli 130,5 ha. Tupasuon kuivatusvesistä pääosa purkautuu etelään purojen kautta Liesjärveen ja vähäinen osa (13,6 ha ala) Kaijanpuron kautta Vähä-Suojärveen. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat ympärivuotiset pintavalutuskentät (4 kpl) ja kasvillisuuskentät (3 kpl) sekä kosteikko. Tupasuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua. Kaijanpuron suuntaan kasvillisuuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 26 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle

112 6,6 mg/l, typelle 953 µg/l ja fosforille 49 µg/l. COD Mn -arvo oli 24 mg/l O 2. COD Mn - arvo oli alhainen kuivatusvesille. Liesjärven suuntaan pintavalutuskentältä 2 lähtevän veden keskimääräiset 7 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 3,1 mg/l, typelle 893 µg/l ja fosforille 36 µg/l. COD Mn -arvo oli 41 mg/l O 2. Majasuon turvetuotantoalueen ojitukset aloitettiin vuonna 1980 ja tuotanto vuonna Tuotannossa vuonna 2016 oli 27,7 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Majasuon kuivatusvedet purkautuvat laskuojan kautta Hirvijokeen ja edelleen Liesjärveen. Majasuolla tehtiin vuonna 2016 päästötarkkailua. Liesjärven suuntaan pintavalutuskentältä lähtevän veden keskimääräiset 7 näytteen pitoisuudet olivat kiintoaineelle 3,1 mg/l, typelle 811 µg/l ja fosforille 27 µg/l. COD Mn -arvo oli 26 mg/l O 2. Loukku-, Tupa- ja Majasuon tuotantoalueiden yhteinen vesistöhavaintopaikka sijaitsee Liesjärvellä, minne tuotantoalueiden kuivatusvedet tulevat Hirvijokea pitkin. Liesjärvestä vedet virtaavat Liesjoen ja Vähä Suojärven kautta Pihlajaveteen ja edelleen Kokemäenjoen reitin Visuveteen. Majasuon tuotantoalue on vain noin 500 m etäisyydellä Liesjärven pohjoispäästä, mutta sen sijaan Loukku- ja Tupasuot sijaitsevat varsin kaukana, 5-7 km päässä Liesjärvestä. Loukkusuolla on vesistöhavaintopaikka myös Niemisvedellä. Liesjärvi on suuri (804 ha) ja matala järvi Ähtärin ja Keuruun kuntien rajamailla. Samalla se on Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY -keskuksien rajalla. Suurin syvyys on noin 8 metriä järven eteläpäässä, mutta havaintopaikka sijaitsee järven matalassa (noin 2,5 m) pohjoispäässä, minne tulevat myös kuivatusvedet. Liesjärven vesi on ollut vuosien keskimääräisten vedenlaatutuloksien mukaan hapanta, ravinteikasta ja väriltään ruskeaa (taulukko 71). Rautaa ja humusaineita on vedessä ollut kohtalaisesti. Keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Liesjärvi on rehevä. Rehevyyttä kuvaa myös järven korkea levätuotanto. Vuonna 2016 Liesjärven veden laatu oli tarkkailujakson keskimääräistä tasoa. Liesjärven veden laatu on parantunut vuosien aikana, sillä veden ravinnepitoisuudet ovat laskeneet (kuvat 41 42). Erityisesti fosforipitoisuudet ovat alentuneet ja nykytaso vastaa lievästi rehevää tilaa kun se ennen oli rehevyyttä kuvaava. Liesjärven veden humusainepitoisuus on pysynyt samalla tasolla koko tarkkailun ajan (kuva 43). Liesjärveen valuma-alue on suoperäinen ja siten vedet ovat humuspitoisia. Niitä epäsuorasti kuvaavat COD Mn -arvot olivat Liesjärvessä vuonna 2016 samaa tasoa kuin kuivatusvesissä. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa ja tuotantoalueiden kuormitukset huomioiden kuivatusvesien aiheuttama pitoisuusnousu olisi Liesjärvessä fosforille 0,8 µg/l, typelle 26 µg/l ja kiintoaineelle 0,3 mg/l sekä COD Mn bruttona ilmaistuna 1,6 mg/l. Loukku-, Tupa- ja Majasuon tuotantoalueiden osuus Liesjärven valuma-alueesta on noin 3,1 %. Kuivatusvesien vaikutukset Liesjärven tilaan ovat vähäiset, sillä Liesjärven suoperäinen valuma-alue on laaja (94 km 2 ) ja suurin osa tuotantoalasta sijaitsee kaukana Liesjärvestä. Lisäksi kuivatusvesien purkureiteillä on pitoisuuksia tasaavia järviä. 110

113 Taulukko 71 Liesjärven vedenlaatu vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Liesjärvi keskiarvo n = ,3 2, ,3 3, ,2 27 minimi 64 5,8 <1 90 0,3 2,6 500 <5 <5 18 < ,5 18 maksimi 94 6,7 8, ,1 4, , ,0 < ,7 3, ,2 3, ,0 2,6 520 < < ,3 19 Kuva 41 Liesjärven pintaveden typpipitoisuudet vuosina Kuva 42 Liesjärven pintaveden fosforipitoisuudet vuosina

114 112 Kuva 43 Liesjärven veden COD Mn -arvot vuosina Niemisveden pintavesi on ollut hapanta, ruskeaa ja ravinteikasta (taulukko 72). Ravinnetason ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Niemisvesi on rehevä. Vuonna 2016 Niemisveden vesi oli samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina Niemisveden havaintopaikalla on noin 8 metriä syvää ja sen alusvedessä esiintyi suurta happivajetta maaliskuussa 2016, mutta elokuussa 2016 happitilanteet olivat hyvät alusvedessäkin. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa ja tuotantoalueiden kuormitukset huomioiden Loukkusuon kuivatusvesien aiheuttama pitoisuusnousu olisi ollut Niemisvedessä fosforille 0,06 µg/l, typelle 4 µg/l ja kiintoaineelle 0,01 mg/l sekä COD Mn bruttona ilmaistuna 0,13 mg/l. Taulukko 72 Niemisveden vedenlaatu vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- a-kloro- COD paikka kyll. aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn 1,0 m % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Niemisvesi keskiarvo n = ,9 1, ,2 2, ,9 27 minimi 62 5,2 < ,4 2,2 460 <5 <5 19 <2 2,3 17 maksimi 95 6, ,8 3, , ,3 < ,8 2, ,0 2, ,1 2, <3 8, KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36 Karvianjoen vesistöalueella (pinta-ala km 2, järvisyys 4,6 %) sijaitsee lukuisia pieniä järviä ja lampia. Peltojen osuus valuma-alueesta on 12 %. Vesistössä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Karvianjoen vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia säännöstellään useissa kohdissa. Karvianjoki saa alkunsa Karvianjärvestä (921 ha), josta se laskee noin 100 km matkan Karvian ja Honkajoen kuntien sekä Kankaanpään kaupungin kautta Kynäsjärveen. Kynäsjärvestä reitti jatkuu Kynäsjokea pitkin Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Inhottujärvestä vedet jatkavat kahta uomaa pitkin: Noormarkun/Eteläjoen kautta Selkämereen ja Poomarkunjoen kautta Isojärveen ja sieltä Merikarvian- ja Pohjajokea pitkin Selkämereen. Karvianjokeen laskee useita sivu-uomia Karvianjärven ja Kynäsjärven välillä; Nummijoki Nummijärvestä, Suomijoki Suomijärvestä, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja

115 Tuunaanjärvenojat. Vesistöalueen suurimpia järviä ovat Karvianjärvi, Nummijärvi ja Kynäsjärvi. Muita suurehkoja järviä alueella ovat Suomijärvi, Ojajärvi ja Säkkijärvi. Karvianjoen keskivirtaama (MQ) oli Vatajankoskella 12,5 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on vastaavalla jaksoilla ollut 10,4 m 3 /s (kuva 44). Karvianjoen virtaamat olivat suuria loppuvuonna 2015 ja tavanomaista aikaisempien kevättulvien aikaan huhtikuussa 2016 sekä elokuussa Kuva 44 Karvianjoen Vatajankosken päiväkeskivirtaamat ja vertailukaudella Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevista Vapon turvetuotantoalueista suurin osa on Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueita. Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueen turvetuotantoalueet Karvianjoen vesistöalueella ovat keskittyneet vesistön latvoille Nummijoen valuma-alueelle ja Karvianjoen yläosan alueelle. Karvianjoen vesistöaluetta kuormittavat turvetuotannon lisäksi kuntien jätevedet sekä hajakuormitus. Karvianjoen vesistöalueelle teollisuusjätevesikuormitusta tulee hyvin vähän. Viljelymaita Karvianjoen valuma-alueella on ha eli koko valuma-alueesta 12,5 %. Satakunnan vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Karvianjoen fosforikuormitus on noin 54 t ja typpikuormitus noin 1170 t. Karvianjoen vesistöalueella maatalouden hajakuormituksen osuus fosforikuormituksesta on 52 % ja typpikuormituksesta 36 %. Vuonna 2016 Karvianjoen vesistöalueen Vapo Oy:n tuotannossa, levossa tai valmistelussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-ala oli ha eli 0,8 % Karvianjoen valuma-alueen pinta-alasta (taulukko 73).

116 114 Taulukko 73 Karvianjoen vesistöalueet Vapo Oy:n turvetuotantoalueet ja tuotantoalat vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotanto- Levossa Valmistekunnossa lussa 36 Karvianjoen vesistöalue 2354,6 83,1 16, Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 251, Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 123, Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 41, Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 85, Honkajoen alue 697,8 10, Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 89, Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 32, Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 16, Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 119, Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 440,7 10, Karvianjoen yläosan alue 165,8 0, Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 112, Mustajoen va Mustakeidas Karvia 53,3 0, Tuorijoen valuma-alue 68, Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 68, Otamonjoen valuma-alue 311,7 6, Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 99,9 6, Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 85, Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 126, Nummijoen valuma-alue 509,1 81, Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 358, Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 34, Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 88, Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 28, Suomijoen valuma-alue 350,6 1, Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 129, Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 37, Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 41, Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 98, Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 43,9 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia eri valuma-alueisiin on arvioitu käyttäen Vatajankosken jakson keskivalumaa 12,6 l/s*km 2 ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Vapo Oy:n turvetuotannon nettovesistökuormitus Karvianjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta noin 109,6 t, typen osalta 13,2 t ja fosforin osalta 0,51 t. Näiden kuormitusten perusteella teoreettinen Vapon turvetuotannon kuivatusvesien aiheuttama kiintoaineen nettolisäys keskivalumalla oli Karvianjoen vesistöalueen alaosalla 0,08 mg/l, typen 10 µg/l ja fosforin 0,38 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 470 t O 2, ja kuormituksen perusteella teoreettinen kuivatusvesien aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen bruttolisäys oli 0,35 mg/l O 2 (taulukko 74). Vuonna jakovaiheen valuma-aluekohtaiset turvetuotannon aiheuttamat vesistökuormituslisäykset olivat suhteellisen pieniä ottaen huomioon vesistöalueen vesien korkeat ainepitoisuudet. Keskivirtaamatilanteessa kuivatusvesien suurimmat vesistökuormitusvaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa esiintyivät 2. jakovaiheen valumaalueista Nummijoen valuma-alueella, jolla lisäykset olivat kiintoaineella 0,20 mg/l, Kok-P 1,1 µg/l, Kok.N 42 µg/l ja COD Mn bruttona 1,5 mg/l O 2. Yksittäisistä tuotantoalueista suurimmat vesistövaikutukset pitoisuuslisäyksien muodossa vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa tulivat Satamakeitaalta kohdistuen Pukaran

117 Pikkujokeen. Teoreettinen lisäys oli typelle 149 µg/l, fosforille 8,6 µg/l ja COD Mn bruttolisäys 4,1 mg/l. Kiintoaineen suurin lisäys 1,3 mg/l tuli Kurkikeitaalta kohdistuen Ristiluomaan. Taulukko 74 Vapon turvetuotannon kuivatusvesien teoreettiset pitoisuuslisäykset Karvianjoen vesistöalueella vuonna Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue Suo Kunta CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P brutto mg/l mg/l µg/l µg/l 36 Karvianjoen vesistöalue 0,35 0,08 9,7 0, Inhottujärven-Ala-Honkajärven a 0,08 0,04 2,6 0, Ristiluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 2,65 1,34 69,3 2, Pukanluoman va Satamakeidas Honkajoki 0,15 0,07 9,7 0, Pukanluoman va Kurkikeidas Kankaanpää 0,76 0,35 26,4 1, Honkajoen alue 0,38 0,10 12,2 0, Marjakylän a Marjakeidas Honkajoki 0,03 0,003 0,6 0, Honkaluoman a Satamakeidas Honkajoki 0,03 0,007 0,6 0, Honkaluoman a Lakkikeidas Honkajoki 0,02 0,02 0,8 0, Honkaluoman a Kotkankeidas Honkajoki 0,06 0,01 1,4 0, Pukaran Pikkujoen va Satamakeidas Honkajoki 4,09 1,04 148,7 8, Karvianjoen yläosan alue 0,10 0,010 2,8 0, Hormaluoman va Hormaneva Kauhajoki/Karvia 3,44 0,38 109,1 2, Mustajoen va Mustakeidas Karvia 0,41 0,03 6,5 0, Tuorijoen valuma-alue 0,32 0,021 9,3 0, Lauttijärvenjoen alue Heitonneva Merikarvia 0,55 0,038 16,4 0, Otamonjoen valuma-alue 0,24 0,04 6,3 0, Samminjoen alaosan a Leppisuot 2 Siikainen 0,26 0,03 5,3 0, Leppijoen va Kotokeidas/Leppisuot 1 Siikainen 0,23 0,04 5,9 0, Rynkäjoen va Huidankeidas Honkajoki 0,45 0,09 16,7 0, Nummijoen valuma-alue 1,54 0,20 41,7 1, Nummijoen keskiosan a Lupikistonneva Kauhajoki 0,09 0,04 6,1 0, Nummijoen keskiosan a Hormaneva Karvia/Kauhajoki 1,50 0,16 47,5 0, Nummijoen keskiosan a Säkkineva Kauhajoki 0,14 0,02 0,9 0, Nummijärven a Kampinkeidas Kauhajoki 0,36 0,11 2,1 0, Ylimysluoman va Viitalanneva Kauhajoki 2,29 0,11 50,9 2, Koihnanluoman va Koihnanneva Kauhajoki 1,23 0,23 18,6 1, Suomijoen valuma-alue 1,01 0,21 18,4 0, Suomijoen alaosan a Loukaskeidas/Haitikeidas Karvia 0,36 0,09 6,8 0, Kattilajoen va Suomikeidas Karvia 0,60 0,08 14,4 0, Kattilajoen va Pohjoisneva Parkano 0,30 0,08 4,6 0, Kattilajoen va Mustakeidas Karvia 0,60 0,14 7,8 0, Ojajoen va Loukaskeidas Karvia 1,20 0,14 21,1 2, Nummijoen valuma-alue Koihnanneva, Säkkineva, Lupikistonneva ja Hormaneva (Kauhajoki) Koihnannevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro 80/2010/, dnro LSSAVI/426/04.08/2010, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset annetulla päätöksellä (Nro 12/0201/1). Lupa on voimassa saakka. Koihnannevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1974 ja tuotanto Vuonna 2016 Koihnannevalla oli tuotannossa 28,1 ha. Kuivatusvesien käsittely tapahtuu kosteikoilla (2 kpl) ja kasvillisuuskentällä. Koihnanneva sijaitsee pääosin Nummijoen keskiosan valuma-alueella (36.072) ja osin myös Koihnanluoman valuma-alueella (36.078). Koihnannevan kuivatusvedet purkautuvat Koihnanluoman kautta Nummijokeen. Säkkinevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 81/2005/4, dnro LSY-2002-Y-347, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset annetulla päätöksellä (Nro. 06/0170/4). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään (Dnro 2016/1/06) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Lupa on määräaikainen ja voimassa saakka.

118 Säkkinevalla oli levossa 22,6 ha vuonna Säkkinevan kuivatusvedet purkautuvat Nummijoen keskiosan alueelle (36.072). Nummijokeen laskevat kuivatusvedet johdetaan ympärivuotisen kosteikkoalueen kautta. Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Nummijoen Jokelassa. Lupikistonnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös nro 80/2005/4, dnro LSY-2002-Y-346). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka osittain hyväksyi valitukset annetulla päätöksellä (Nro. 06/0171/4). Asia eteni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka päätöksellään (Dnro 2017/1/06) ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Lupa on määräaikainen ja voimassa Uusi lupahakemus laitettiin vireille Lupikistonnevan tuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1981 ja tuotanto vuonna Turvetuotantoalue sijoittuu Karvianjoen vesistöalueen Nummijoen keskiosan alueelle (36.072). Vuonna 2016 Lupikistonnevalla oli tuotannossa 58,4 ha. Kuivatusvedet käsitellään sulanmaan aikana kasvillisuuskentällä ja talvisin laskeutusaltaalla. Hormanevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 27/2006/4, dnro LSY-2002-Y-343, myönnetty ). Lupa on voimassa toistaiseksi. Hormanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna Tuotannossa vuonna 2016 oli 470,7 ha. Hormaneva sijaitsee osittain Hormaluoman valuma-alueella (36.045) ja Nummijoen keskiosan valuma-alueella (36.072). Hormaluoman valuma-alueella sijaitsevan 112,5 ha:n tuotantoalan kaikki kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuskentällä. Myös Nummijoen keskiosan valuma-alueella 358,2 ha:n tuotantoalan kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Vesistöhavaintopaikat sijaitsevat Hormaluomassa, Nummijoessa (2 kpl) ja Karvianjärvessä. Hormaluomaan ja Karvianjärveen kohdistuvia vesistövaikutuksia on käsitelty Varsinais-Suomen ELYkeskuksen Vapon vuoden 2016 vesistöraportissa Hormanevan vesistövaikutuksien yhteydessä. Koihnannevan vesistötarkkailupiste sijaitsee kuivatusvesien vaikutuspiirissä Nummijoen Jokelanperällä. Nummijoen Jokelaan tulee turvetuotannon kuivatusvesiä myös Nummijärven suunnasta Viitalannevalta ja Kampinkeitaalta. Koihnannevan, Säkkinevan ja Lupikistonnevan alapuolinen vesistötarkkailupiste sijaitsee Nummijoen Nummikoskessa ja se on samalla Hormanevan yläpuolinen tarkkailupiste. Hormanevan ja myös kaikkien Nummijoen valuma-alueen muiden tuotantoalueiden kuivatusvesien alapuolinen Nummijoen vesistötarkkailupiste sijaitsee Koskelassa. Nummijoen Jokelanperällä vesi on ollut vuosina hieman hapanta ja ravinteikasta. Happea kuluttavaa orgaanista ainetta (COD Mn ) vedessä on ollut vähän, ja siten vesi on ollut väriltään vaaleanruskeaa (taulukko 75). Turvetuotannon kuivatusvesien vaikutukset Nummijokeen ovat ilmeisen lieviä, sillä kuivatusvesille tyypillisen humuksen määrä vedessä on erittäin vähäinen. Nummijoen vesi Jokelanperällä oli vuonna 2016 laadultaan parempaa kuin aiempina vuosina, sillä ravinteita ja rautaa oli aiempaa vähemmän. Nummijoen Nummikoskessa ja Koskelassa vesi on ollut hieman hapanta ja varsin fosforipitoista. Humusaineita vedessä on ollut suhteellisen vähän, mutta hieman enemmän kuin ylempänä Jokelanperällä (taulukko 75). Vuonna 2016 vedenlaatu oli aiempien tarkkailuvuosien keskitasoa. Nummijoen alimman havaintopaikan (Koskela) vedenlaa- 116

119 dun perusteella vuonna 2016 kuivatusvesien vaikutukset Nummijoen vedenlaatuun olivat vähäiset. Taulukko 75 Nummijoen havaintopaikkojen veden laatu vuosina Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Nummijoki, Jokelanperä , Koihnanneva keskiarvo n= 25 6,7 6, ,4 3, , minimi 6,5 2,0 40 1,4 2, <5 25 < maksimi 6,9 18, ,2 4, , ,6 6, ,9 2, ,6 2, ,6 2, < ,5 6, ,7 3, keskiarvo ,6 5, ,7 2, < Nummijoki, Nummikoski, Koihnannevan, Säkkinevan ja Lupikistonnevan ap, Hormanevan yp keskiarvo n= 25 6,7 10, ,8 4, minimi 6,1 2,4 70 2,0 3, < maksimi 7,0 40, ,9 8, ,6 11, ,4 3, ,8 2, ,8 3, ,8 6, ,9 4, keskiarvo ,7 6, ,0 3, Nummijoki, Koskela, Hormanevan ap keskiarvo n= 25 6,7 9, ,0 4, minimi 6,1 1,9 80 1,9 3,3 562 < maksimi 7,0 26, ,0 7, ,7 12, ,7 3, ,9 2, ,7 3, ,9 5, ,3 4, keskiarvo ,8 6, ,9 3, Hormanevalla suoritettiin ympärivuotista kuormitustarkkailua Nummijokeen laskevista vesistä vuonna Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella Hormanevalta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 4,7 mg/l, Kok.N 1755 µg/l, Kok.P 61 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Koihnannevan kosteikon alapuolella suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (21 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,9 mg/l, Kok.N 755 µg/l, Kok.P 51 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 18 mg/l O 2. Kuivatusvesissä oli varsin vähän typpeä ja humusta. Teoreettisten laskelmien perusteella kuivatusvesien vaikutukset Nummijokeen olivat vähäisiä vuoden 2016 keskivirtaamatilanteessa. Kaikkien Nummijokeen laskevien Vapon turvetuotannon (590,1 ha) kuivatusvesien aiheuttamat laskennalliset pitoisuusnousut olivat kokonaisfosforille 1,1 µg/l, kokonaistypelle 42 µg/l ja kiintoaineelle 0,2 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 1,5 mg/l O Viitalanneva ja Kampinkeidas (Kauhajoki) Viitalanneva-Kampinkeitaan -turvetuotantoalue sijaitsee Karvianjoen vesistöalueella Nummijoen Nummijärven (36.073) ja Ylimysluoman (36.077) valuma-alueella. Viitalannevan ja Kampinkeitaan alueiden ojitukset aloitettiin vuonna 1975 ja tuotanto vuonna

120 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antamallaan päätöksellä nro 9/2013/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan (Dnro LSSAVI/269/04.08/2010) Viitalannevan ja Kampinkeitaan turvetuotantoalueelle. Lupa määräaikainen ja loppuu , mutta tuotantoa saa jatkaa uuden hakemuksen päätöksen lainvoimaistumiseen saakka jos uusi lupa on laitettu vireille mennessä. Uusi lupahakemus laitettiin vireille Vuonna 2016 Viitalannevalla oli tuotannossa 88,1 ha ja Kampinkeitaalla 34,7 ha ala. Viitalannevan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan ojaa pitkin Ylimysluomaan, josta vedet laskevat Nummijärveen. Kampinkeitaan vedet laskevat Lapinluoman kautta Nummijärveen. Vesienkäsittely tapahtuu pintavalutuskentillä. Viitalannevan ja Kampinkeitaan vesistötarkkailupisteet sijaitsevat läheisessä Nummijärvessä ja kuivatusvesin purkureiteillä Ylimysluomassa ja Lapinluomassa. Nummijärvi (478 ha) on matala (alle 3 m) keskellä viljelysmaita sijaitseva järvi. Nummijärven vedet virtaavat Nummijokea pitkin Karvianjokeen. Nummijärven vesi on ollut hieman hapanta ja ravinnepitoista (taulukko 76). Nummijärven pintaveden ravinnepitoisuudet ovat olleet keskimäärin fosforilla 39 µg/l ja typellä 1060 µg/l. Humusaineita Nummijärven vedessä on ollut suhteellisen vähän. Nummijärvi on rehevä, mitä kuvaavat ravinnetason lisäksi erittäin runsas levätuotanto ja pintaveden lopputalviset happivajeet. Vuonna 2016 Nummijärven happitilanne oli kuitenkin hyvä. Nummijärven vedenlaatu oli vuonna 2016 vuosien keskimääräistä tasoa. Lapinluoman vesi on ollut tummanruskeaa, ravinteikasta ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 76). Ajoittaisista korkeista ammoniumtypen pitoisuuksista ja COD Mn -arvoista päätellen kuivatusvesillä on ollut ajoittain lieviä vesistövaikutuksia Lapinluomassa. Vuonna 2016 Lapinluoman vesi oli laadullisesti samanlaista kuin keskimäärin vuosina Kampinkeitaalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella Lapinluomaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat alhaisia eli kiintoaineen osalta 4,8 mg/l, Kok.N 582 µg/l, Kok.P 22 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 28 mg/l O 2. Kampinkeitaalta lähtevien kuivatusvesien laatu oli vuonna 2016 lähes luonnontilaisten soiden tasoa ja siten huomattavasti parempilaatuista kuin Lapinluoman vesi, joten tarkkailutulosten mukaan kuormitusvaikutuksia ei esiintynyt lainkaan. Ylimysluoman vesi on ollut erittäin hapanta, ruskeaa, ravinteikasta ja vedessä on paljon happea kuluttavaa orgaanista ainetta (taulukko 76). Vedenlaatu on ollut happamuudesta huolimatta kuitenkin parempaa kuin Lapinluomassa. Vuonna 2016 Ylimysluoman vedenlaatu oli parempaa kuin vuosina keskimäärin, sillä ravinteita, rautaa ja humusta oli aiempaa vähemmän. Viitalannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (22 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,8 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 75 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 43 mg/l O 2. Viitalannevan kuivatusvesien laatu oli vuonna 2016 heikompi kuin Ylimysluoman vedenlaatu, ja kun Ylimysluoman valuma-alue on pienehkö (18,7 km 2 ), niin lieviä kuivatusvesivaikutuksia on esiintynyt, mitä kuvaavat myös teoreettiset laskelmat. Viitalannevan kuivatusvedet kohottivat laskelmien mukaan vuonna 2016 Ylimysluoman veden kokonaistyppipitosuutta 51 µg/l, kokonaisfosforipitoisuutta 2,5 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,11 mg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 2,3 mg/l O

121 Viitalannevan kuivatusvesillä on vesistövaikutuksia Nummijärven tilaan, mutta ne peittyvät alueen maa- ja metsätalouden hajakuormituksen vaikutuksien alle. Viitalannevan kuivatusvesien aiheuttamat vesistövaikutukset olivat vähäisiä purkuvesistöihin ja erittäin vähäisiä Nummijärveen. Kampinkeitaalta lähtevä vesi oli vuonna 2016 kohtalaisen hyvälaatuista, ja ne eivät heikentäneet Lapinluoman eivätkä Nummijärven veden laatua lainkaan. Taulukko 76 Nummijärven, Lapinluoman ja Ylimysluoman vedenlaatutietoja vuosina Havainto- Hapen ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE a-kloro- COD paikka kyll aine luku meus johtok. N N N P P fylli Mn % mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Nummijärvi (1 m) keskiarvo n= ,4 6, ,4 3, ,3 19 minimi 4 5,2 <1 50 1,0 2,8 500 <5 <5 17 < ,2 10 maks imi 115 7,4 21, ,3 4, , ,8 < ,8 3, ,0 15, ,0 7, <5 < ,0 18 Lapinluoma keskiarvo n=18 6,5 25, ,9 3, minimi 5,8 1, ,1 2,3 530 < maks imi 7,0 146, ,0 5, ,3 13, ,6 3, ,8 12, ,0 3, ,6 < ,6 3, keskiarvo ,6 8, ,7 3, Ylimysluoma keskiarvo n=18 5,6 3, ,6 2, minimi 4,9 < ,8 1, < maks imi 6,4 6, ,0 2, ,2 3, ,1 1, ,6 2, ,9 1, ,3 < ,7 1, keskiarvo ,4 2, ,6 1, Nummijärven kokonaisravinnepitoisuudet ovat pysytelleet korkeina koko tarkastelujakson aikana. Fosforipitoisuudet ovat lievässä laskusuunnassa, mutta typpipitoisuudet noususuunnassa (kuvat 45 46). Levätuotannon runsautta kuvaavan a-klorofyllin pitoisuuksissa on myös laskusuuntaus (kuva 47), joka johtunee fosforin vähentymisestä. Nummijärven pintaveden typen noususuuntauksen syyt ovat muualla kuin turvetuotannossa, sillä Ylimysluoman ja Lapinluoman kautta tulevien vesien typpipitoisuudet ovat olleet luomien tarkkailuvuosina keskimäärin alempia (Ylimysluoma 690 µg/l, Lapinluoma 935 µg/l) kuin Nummijärven pintavedessä (1060 µg/l). 119

122 120 Kuva 45 Nummijärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuus vuosina Kuva 46 Nummijärven pintaveden kokonaistyppipitoisuus vuosina Kuva 47 Nummijärven pintaveden levätuotanto (a-klorofylli) vuosina

123 12 NÄRPIÖNJOEN VESISTÖALUE 39 Närpiönjoen valuma-alueen pinta-ala on 991 km². Järvet puuttuvat lähes kokonaan valuma-alueelta. Närpiönjoen (pituus 70 km) alkulähteet sijaitsevat Laihialla ja Jurvassa. Pääuoma alkaa Kivi- ja Levalammen tekojärvestä. Joki virtaa Jurvan ja Närpiön läpi ja laskee pengerrettyyn Västerfjärdeniin Kaskisten pohjoispuolella. Tunnusomaista Närpiönjoelle on se, että joki virtaa maatalousalueen läpi ja jokea on säännöstelty selluloosateollisuuden makeanvedentarpeeseen 1970-luvulta lähtien. Närpiönjoen valumaalueella ei ole teollisuutta, joka kuormittaisi ravinteilla joen vettä. Turvetuotantoalueita oli vuonna 2016 Närpiönjoen vesistöalueella 255 ha, joka on 0,3 % koko vesistöalueen pinta-alasta. Alueen turvetuotantoalueet (3 kpl) ovat kaikki Vapon omistuksessa. Närpiönjoen keskivirtaama (MQ) jaksolla oli 13,0 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on ollut 8,9 m 3 /s (kuva 48). Närpiönjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2015 ja elokuussa Kuva 48 Närpiönjoen Allmänningsforsenin päiväkeskivirtaamat ja vertailukaudella Närpiönjoen vesistöalueen turvetuotantoalueet sijaitsevat valuma-alueen keski- ja yläosalla (taulukko 77). Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia Närpiönjoen vesistöalueella vuonna 2016 on arvioitu käyttäen Närpiönjoen Allmänningsforsenin virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (13,97 l/s*km 2 ) ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Taulukko 77 Närpiönjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Närpiönjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta 3,6 t, typen 1,0 t ja fosforin 61 kg. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 62,3 t O 2. Pinta-ala 2016, ha Vesistöalue Suo Kunta Tuotannossa Levossa Valmistelussa 39 Närpiönjoen vesistöalue 255, Närpiönjoen keskiosan a Östramossen Närpiö 53, Närpiönjoen yläosan a Rackarmossen Närpiö 49, Kivi- ja Levalammen tekojärven va Takaneva Kurikka 151,9

124 Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen kiintoaineen lisäys Närpiönjoen vesistöalueelle oli 0,008 mg/l, typen 2,3 µg/l ja fosforin 0,14 µg/l vuonna 2016 (taulukko 78). Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,14 mg/l O 2. Suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Kurikan Takanevalta kohdistuen Kivi- ja Levalammen tekojärveen. Taulukko 78 Närpiönjoen vesistöalueen kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut vuonna Brutto Pitoisuusvaikutus, netto Vesistöalue Suo Kunta CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 39 Närpiönjoen vesistöalue 0,14 0,008 2,3 0, Närpiönjoen keskiosan a Östramossen Närpiö 0,04 0,001 0,7 0, Närpiönjoen yläosan a Rackarmossen Närpiö 0,08 0,001 0,9 0, Kivi- ja Levalammen tekojärven va Takaneva Kurikka 0,49 0,05 9,0 0, Rackarmossen-Östramossen (Närpiö) Rackarmossen-Östramossen tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 165/2005/4, dnro LSY 2002-Y-302, myönnetty ). Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, joka hyväksyi osittain valitukset annetulla päätöksellä (Nro. 07/0290/1). Rackarmossen-Östramossen sijaitsee Närpiönjoen vesistöalueen Närpiönjoen ylä- ja keskiosan valuma-alueilla ( ja ). Rackarmossenin turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1996 ja tuotannossa vuonna 2016 oli 49,4 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Rackarmossenin kuivatusvedet purkautuvat laskuojia (kaksi) pitkin Närpiönjokeen. Östramossenin turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin 1995 ja tuotannossa oli 53,9 ha vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus, josta kuivatusvedet purkautuvat laskuojaa pitkin Närpiönjokeen. Rackarmossen-Östramossen tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Närpiönjoessa kuivatusvesien purkukohdan ylä- ja alapuolella. Närpiönjoki on rehevä ja sameavetinen joki keskellä maatalousaluetta, joten vesi on runsasravinteista ja usein myös sameaa. Närpiönjoen veden keskimääräiset ainepitoisuudet ovat olleet lähes identtisiä kuivatusvesien purkuojan ylä- että alapuolella (taulukko 79). Vuonna 2016 Närpiönjoen vesi oli laadullisesti samanlaista kuin aiempina tarkkailuvuosina keskimäärin. Kuivatusvesien ylä- että alapuolisten Närpiönjoen havaintopaikkojen veden laadut olivat lähes identtisiä, joten kuivatusvesivaikutuksia ei esiintynyt.

125 123 Taulukko 79 Rackarmossen-Östramossen tuotantoalueen havaintopaikkojen keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Närpiönjoki yp keskiarvo n=46 6,3 10, ,9 11, minimi 4,6 2, ,7 4, maks imi 7,4 29, ,8 19, ,2 7, ,4 6, ,0 5, ,0 13, ,6 8, ,5 9, keskiarvo ,6 7, ,0 9, Närpiönjoki ap keskiarvo n=46 6,3 10, ,1 11, minimi 4,6 2, ,3 4, maks imi 7,4 29, ,9 23, ,1 6, ,8 6, ,0 5, ,0 12, ,6 7, ,4 9, keskiarvo ,6 6, ,7 9, Rackarmossenilla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (20 kpl) perusteella purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,7 mg/l, Kok.N µg/l, Kok.P 241 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 96 mg/l O 2. Kiintoainepitoisuus oli alhainen, mutta muut pitoisuudet erittäin korkeita. Kuivatusvesien korkeista pitoisuuksista huolimatta Rackarja Östramossenin kuivatusvesillä ei ollut havaittavia vaikutuksia Närpiönjoen vedenlaatuun vuonna Takaneva (Kurikka) Takanevan tuotantoalueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ympäristölupa (päätös 53/2007/4, dnro LSY 2004-Y-309, myönnetty ). Takaneva sijaitsee Närpiönjoen vesistöalueen Kivi- ja Levalammen valuma-alueella (39.005). Takanevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1983 ja tuotanto vuonna Tuotannossa vuonna 2016 oli 151,9 ha. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä olivat vuonna 2015 kosteikko 46,9 ha alalta, 2,3 ha alalla perustaso virtaamansäädöllä ja 41,7 ha alalta ympärivuotinen pintavalutuskenttä sekä kasvillisuuskentät 61 ha alalla. Pääosa Takanevan kuivatusvesistä purkautuu laskuojia (kolme) pitkin Lintuluoman kanavaan ja edelleen Kivi- ja Levalammin tekojärven kautta Närpiönjokeen. Osa kuivatusvesistä johdetaan laskuojaa pitkin Kalistanluomaan ja edelleen Vuorusluomaa pitkin Taalinlammen läpi Tainusluomaan ja siitä Lintuluoman kanavan alitse Kyläjokeen ja Närpiönjokeen. Takanevan tuotantoalueen vesistötarkkailuhavaintopaikka sijaitsee Lintuluoman kanavassa kuivatusvesien purkukohdan alapuolella. Lintuluoman kanavan vesi on ollut ruskeaa ja hapanta humusvettä. Fosforia on ollut kohtalaisen runsaasti (taulukko 80). Vuonna 2016 Lintuluoman vesi oli samaa tasoa kuin keskimäärin vuosina

126 Taulukko 80 Lintuluoman kanavan keskimääräisiä vedenlaatutietoja vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Lintuluoma, kanava keskiarvo n = 29 5,6 5, ,6 3, min 4,5 < ,1 2,6 470 <5 <5 16 < max 6, , ,4 < ,7 2, ,0 2, ,7 2, ,8 < ,7 2, keskiarvo ,7 1, ,4 2, Takanevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (27 kpl) perusteella kosteikolta 3 purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 5,4 mg/l, Kok.N 1172 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Takanevan osuus Lintuluoman kanavan valuma-alueesta (100 km 2 ) on vähäinen 1,7 % ja kuivatusvesien vaikutukset siten suhteellisen pieniä. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Takanevan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 pitoisuuksia Lintuluoman kanavassa vain hieman (kokonaisfosfori 0,4 µg/l ja kokonaistyppi 13 µg/l sekä kiintoaine 0,07 mg/l). 13 LAPVÄÄRTINJOEN VESISTÖALUE 37 Lapväärtinjoen valuma-alueen pinta-ala on 1098 km². Järvet puuttuvat melkein kokonaan valuma-alueelta. Lapväärtinjoen-Isojoen vesistöalue saa alkunsa Lauhanvuoren lähteistä ja puroista ja se on merkittävin lähes vapaana virtaava, Selkämereen laskeva jokivesistö. Joen pääuoma on 75 km pitkä. Vesistön pääuoma ja lähes kaikki sivupurot on perattu puun uittoa varten ja valuma-alueita on ojitettu voimakkaasti puuntuotannon ja maankuivatuksen takia. Turvetuotantoalueita on Lapväärtinjoen vesistöalueella noin 500 ha, josta n. 334 ha Vapon omistuksessa. Lapväärtinjoen keskivirtaama (MQ) jaksolla oli 14,1 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on ollut 13,2 m 3 /s. Lapväärtinjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen korkeita loppuvuonna 2015, ja alkuvuonna 2016 ja huhtikuun 2016 kevättulvien aikaan sekä elokuussa 2016 (kuva 49).

127 125 Kuva 49 Lapväärtinjoen Peruksen päiväkeskivirtaamat ja vertailukaudella Lapväärtinjoen vesistöalueen Vapon turvetuotantoalueet sijaitsevat pääosin valumaalueen yläosalla Siironjoen valuma-alueella (taulukko 81). Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia Lapväärtinjoen vesistöalueella vuonna 2016 on arvioitu käyttäen Lapväärtinjoen Peruksen virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (14,47 l/s*km 2 ) ja eri valuma-alueiden pinta-aloja sekä niillä sijaitsevien turvetuotantoalueiden vuoden 2016 vesistökuormitustietoja. Taulukko 81 Lapväärtinjoen valuma-alueen Vapon turvetuotantoalueet ja pinta-alat vuonna Vesistöalue Suo Kunta Pinta-ala 2016, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 281,4 52, Lapväärtinjoen valuma-alue 52, Isojoen yläosan va Kotokeidas Isojoki 52, Karijoen valuma-alue 186, Karijoen yläosan va Mustaisneva Kauhajoki 186, Kärjenjoen valuma-alue 95, Siironjoen yläosan a Tempakankeidas Isojoki 62, Rytiluoman va Helmikäiskeidas Isojoki 32,5 Vapon turvetuotannon nettovesistökuormitus Lapväärtinjoen vesistöalueella oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta 6,0 t, typen 1,9 t ja fosforin 33 kg. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttokuormitus oli 89,7 t O 2. Vapon turvetuotantoalueiden kuivatusvesien aiheuttama teoreettinen kiintoaineen nettolisäys Lapväärtinjoen vesistöalueelle oli 0,01 mg/l, typen 4 µg/l ja fosforin 0,07 µg/l. Kemiallista hapenkulutusta kuvaavan COD Mn -arvon bruttolisäys oli 0,18 mg/l O 2 vuonna 2016 (taulukko 82). Suurimmat vesistökuormitusvaikutukset tulivat Mustaisnevalta kohdistuen Karijokeen.

128 126 Taulukko 82 Lapväärtinjoen valuma-alueen kuivatusvesien aiheuttamat teoreettiset pitoisuusnousut vuonna Vesistöalue Suo Brutto Pitoisuusvaikutus, netto CODMn Kiintoaine Kok-N Kok-P mg O2/l mg/l µg/l µg/l 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 0,18 0,01 3,7 0, Lapväärtinjoen valuma-alue 0,20 0,01 3,5-0, Isojoen yläosan va Kotokeidas Isojoki 0,37 0,01 6,5-0,01 Kunta Karijoen valuma-alue 0,56 0,015 13,0-0, Karijoen yläosan va Mustaisneva Kauhajoki 2,71 0,07 62,6-0, Kärjenjoen valuma-alue 0,20 0,03 3,6 0, Siironjoen yläosan a Tempakankeidas Isojoki 0,29 0,02 4,6 0, Rytiluoman va Helmikäiskeidas Isojoki 0,29 0,08 5,9 0, Karijoen valuma-alue Mustaisneva (Kauhajoki) Mustaisnevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 137/2007/4, dnro LSY 2004-Y-406, myönnetty ). Mustaisneva sijaitsee osittain Lapväärtinjoen vesistöalueen Karijoen yläosan valumaalueella (37.043) ja osittain Kyrönjoen vesistöalueen Kainastonjoen Päntäneenjoen valuma-alueella (42.097). Mustaisnevan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1978 ja tuotanto vuonna Tuotannossa oli 474,9 ha vuonna Kyrönjoen vesistöalueelle johdettiin vuonna 2016 kuivatusvesiä 288,9 ha alalta ja Lapväärtinjoen vesistöalueelle 186 ha alalta. Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat kaksi ympärivuotista pintavalutuskenttää. Mustaisnevan tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Lapväärtinjoen vesistöalueelle purkuojaa pitkin Karijokeen ja edelleen Lapväärtinjokeen ja Kyrönjoen vesistöalueella purkuojan kautta Mustaisluomaan ja edelleen Päntäneenjoen kautta Kainastonjokeen. Vesistötarkkailuhavaintopaikkoja on Mustaisluomassa, Päntäneenjoessa ja Karijoessa (2 paikkaa) sekä Kainastonjoessa. Kaikki havaintopaikat ovat kuivatusvesien vaikutuspiirissä. Mustaisluoman vesi on ollut hyvin tummanruskeaa, hapanta, runsasravinteista sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 83). Ajoittain esiintyvät korkeat ammoniumtyppi- ja humusainepitoisuudet kuvastavat kuivatusvesien vaikutuksia. Mustaisluoma kulkee laajojen peltoalueiden poikki ja maatalouden lannoitusvaikutukset näkyvät myös veden laadussa korkeina fosfaattifosforipitoisuuksina. Päntäneenjoen vesi ei ole väriltään yhtä ruskeaa kuin Mustaisluoman, sillä humusaineita joessa on ollut selvästi vähemmän (taulukko 83). Ravinnepitoisuudet ovat olleet kuitenkin korkeita. Kainastonjoessa ravinnepitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita ja sen vesi on myös erittäin sameaa ja rautapitoista (taulukko 83). Vuonna 2016 Mustaisluoman vedessä oli hieman aiempaa vähemmän ravinteita ja humusta, mutta silti pitoisuudet olivat korkeita. Päntäneenjoen typpi-, rauta- ja humusainepitoisuudet olivat vuonna 2016 alhaisia, mutta fosforia oli runsaasti. Vuonna 2016 Kainastonjoen ravinnepitoisuudet olivat alempia kuin aiempina vuosina keskimäärin, mutta pitoisuudet olivat edelleen varsin korkeita. Rautaa Kainastonjoen vedessä vuonna 2016 erittäin runsaasti ja pitoisuudet olivat sekä elo- että syyskuussa koko tarkkailujakson maksimeja. Rauta on usein sitoutuneena humukseen, mutta COD Mn -arvot olivat tavanomaisella tasolla, joten rauta oli peräisin kivennäismaasta.

129 Taulukko 83 Mustaisnevan Kyrönjoen vesistöalueen havaintopaikkojen vedenlaatu v Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Mustaisluoma keskiarvo n = 29 6,0 6, ,2 3, minimi 4,6 1, ,7 2, < maksimi 6,7 26, ,7 4, ,9 6, ,8 3, ,3 6, ,4 3, ,3 5, ,1 3, keskiarvo ,2 6, ,4 3, Päntäneenjoki keskiarvo n = 29 6,9 8, ,8 6, minimi 6,1 <1 90 2,2 3, maksimi 7,5 51, ,1 10, ,8 8, ,7 3, ,9 7, ,3 6, ,0 5, ,7 5, keskiarvo ,9 4, ,6 5, Kainastonjoki keskiarvo n = 35 6,7 15, ,0 9, minimi 6,2 4, ,2 5, < maksimi 7,4 130, ,4 14, ,4 9, ,0 5, ,5 14, ,0 8, ,0 14, ,0 8, keskiarvo ,6 12, ,7 7, Mustaisnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (26 kpl) perusteella pintavalutuskentältä 1 Mustaisluoman suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 3,1 mg/l, Kok.N 1233 µg/l, Kok.P 43 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 44 mg/l O 2. Mustaisnevan osuus Mustaisluoman valuma-alueesta (noin 6 km 2 ) on suuri (48 %), joten jo sen perusteella arvioituna kuivatusvesien vaikutuksia esiintyy Mustaisluomassa. Mustaisnevan osuus Päntäneenjoen valuma-alueesta (212 km 2 ) on sen sijaan pieni (1,4 %) ja Kainastonjoen valuma-alueesta (1080 km 2 ) jo erittäin pieni, 0,3 %. Päntäneenjoen ja Kainastonjoen veden korkeat ravinnepitoisuudet kuvastavat lähinnä maatalouden hajakuormitusvaikutuksia, joihin verrattuna turvetuotannon vesistövaikutukset ovat vähäisiä. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa Mustaisnevan kuivatusvedet kohottivat Mustaisluoman pitoisuuksia selvästi (kokonaistyppi 888 µg/l, kokonaisfosfori 17,7 µg/l, kiintoaine 2,0 mg/l ja COD Mn bruttona 38 mg/l). Sen sijaan Päntäneenjoessa vaikutukset olivat vähäisiä; typpi 25 µg/l, fosfori 0,5 µg/l ja kiintoaine 0,06 mg/l ja COD Mn bruttona 1,1 mg/l). Karijoen vesi on ollut hapanta, tummaa, ravinteikasta ja sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 84). Karijoen ylemmässä havaintopaikassa (Rantatarkka) kuivatusvesien vaikutukset ovat näkyneet ajoittaisina korkeina ammoniumtyppija humusainepitoisuuksina. Alemmassa havaintopaikassa (Ylikylä) näkyvät maatalouden hajakuormituksen vaikutukset kohonneina fosforipitoisuuksina ja kuivatusvesien vaikutukset ovat lievempiä kuin ylempänä. Vuonna 2016 Karijoen veden laatu oli hieman aiempaa parempaa, sillä havaintopaikkojen vedessä oli vähemmän typpeä ja hu-

130 musta kuin keskimäärin vuosina Fosforia oli sen sijaan havaintopaikkojen vedessä vuonna 2016 hieman keskimääräistä tasoa enemmän. Mustaisnevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella pintavalutuskentältä 2 Karijoen suuntaan purkautuvan veden keskimääräiset pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta 2,1 mg/l, Kok.N 1354 µg/l, Kok.P 18 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 46 mg/l O 2. Erityisen alhaisia olivat kiintoaine- ja fosforipitoisuudet. Mustaisnevan osuus Karijoen yläosan valuma-alueesta (40,6 km 2 ) on 2,8 %, joten sen perusteella arvioituna Karijoen yläosalla kuivatusvesien lieviä vaikutuksia esiintyy. Mustaisnevan osuus Karijoen valuma-alueesta (laskussa Lapväärtinjokeen 195 km 2 ) on pieni (0,6 %), joten kuivatusvesien vaikutukset Lapväärtinjokeen ovat hyvin vähäisiä. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa Mustaisnevan kuivatusvedet kohottivat Karijoen pitoisuuksia suhteellisen vähän (kokonaistyppi 63 µg/l ja kiintoaine 0,07 mg/l sekä COD Mn bruttona 2,7 mg/l). Kokonaisfosforia kuivatusvesissä oli vähemmän kuin luonnontilaisilla soilla keskimäärin, joten sille ei tullut pitoisuuslisäystä lainkaan. Taulukko 84 Mustaisnevan Lapväärtinjoen vesistöalueen havaintopaikkojen vedenlaatu v Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Karijoki, Rantatarkka keskiarvo n = 29 5,9 8, ,9 3, minimi 4,6 < ,9 2,8 720 <5 < maksimi 7,0 98, ,3 4, ,2 3, ,0 2, ,5 2, ,4 3, ,3 < ,7 2, keskiarvo ,0 2, ,4 2, Karijoki, Ylikylä keskiarvo n = 29 7,0 6, ,1 6, minimi 6,1 1, ,0 3,9 500 <5 < maksimi 7,6 33, ,5 10, ,8 10, ,2 4, ,3 3, ,5 9, ,2 2, ,9 6, keskiarvo ,1 5, ,9 6, Kärjenjoen valuma-alue Helmikäiskeidas/Tempakankeidas/Kotokeidas 1 (Isojoki) Helmikäiskeidas-Tempakankeidas-alueella on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 150/2006/4, dnro LSY 2004-Y-405, myönnetty ). Lupa on voimassa toistaiseksi. Helmikäiskeidas ja Tempakankeidas sijaitsevat Lapväärtinjoen vesistöalueen Kärjenjoen Siironjoen yläosan valuma-alueella (37.064) ja osittain myös Rytiluoman valumaalueella (37.067). Helmikäiskeidas-Tempakankeitaan turvetuotantoalueen valmistelut aloitettiin vuonna 1979 ja tuotanto vuonna Tuotannossa oli Helminkäiskeitaalla 32,5 ha ja Tempakankeitaalla 62,9 ha vuonna Kuivatusvesien käsittelymenetelminä ovat pintavalutuskentät. Helmikäiskeidas-Tempakankeitaan tuotantoalueen kuivatus-

131 vedet purkautuvat kahta eri reittiä Lapväärtinjokeen: 1. Ojamäenluoma - Siironjoki - Kärjenjoki - Lapväärtinjoki, 2. Toristonluoma - Siironjoki - Kärjenjoki - Lapväärtinjoki. Kotokeidas 1 alueella on ympäristölupa ESAVI/375/04.08/2010. Lupa on voimassa toistaiseksi. Vuonna 2013 Kotokeitaalla aloitettiin valmistelut 49,4 ha alalla ja vuonna 2016 valmistelussa oli 52,7 ha ala. Kotokeidas sijaitsee Isojoen yläosan valuma-alueella , mutta kuivatusvedet johdetaan Kärjenjoen valuma-alueelle reitille Toristonluoma- Siironjoki. Koko alalla vesienkäsittelymenetelmänä on pintavalutus. Yhteiset vesistötarkkailuhavaintopaikat sijaitsevat Siironjoessa purkuojien ylä- ja alapuolella. Lisäksi Kotonevan laskuojasta on vedenlaatua tarkkailtu vuodesta 2013 alkaen. Siironjoen vesi on ollut tummanruskeaa, hyvin hapanta sekä väriluvun ja COD Mn :n perusteella humuspitoista (taulukko 85). Siironjoen vedessä on ollut runsaasti fosforia ja kohtalaisen runsaasti typpeä. Vuonna 2016 Siironjoen vesi oli laadullisesti heikompaa kuin jaksolla keskimäärin, sillä ravinteita ja rautaa oli enemmän. Kuivatusvesien purkukohdan yläpuolella veden laatu oli heikompaa kuin alajuoksulla, joten sen perusteella kuivatusvesivaikutukset olivat vuonna 2016 hyvin lieviä. Helmikäiskeitaalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (28 kpl) perusteella pintavalutuskentältä Siironjokeen purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 3,8 mg/l, Kok.N 796 µg/l, Kok.P 63 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 19 mg/l O 2. Helmikäiskeitailta lähtevien vesien ainepitoisuudet olivat vuonna 2016 alhaisia, joten kuivatusvesien vesistövaikutukset Siironjokeen olivat jo sen perusteella vähäiset. Kotokeitaan laskuojan vesi on ollut hapanta, väriltään hyvin tummaa ja humuspitoista sekä ravinteikasta (taulukko 85). Vuonna 2016 ojan vesi oli samanlaista laadullisesti kuin aiempina vuosina keskimäärin ja parempaa kuin Siironjoen vesi vuonna Elokuun alussa 2016 ojassa ei ollut virtaamaa, eikä näytettä voitu ottaa. Kotokeitaalla suoritettiin kuntoonpanovaiheen kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (25 kpl) perusteella pintavalutuskentältä Toristonluomaan purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 2,5 mg/l, Kok.N 1386 µg/l, Kok.P 20 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 64 mg/l O 2. Kotokeitaalta lähtevien vesien fosfori- ja kiintoainepitoisuudet olivat vuonna 2016 alhaisia Siironjoen pitoisuuksiin nähden, joten hieman typpipitoisuuksia ja COD Mn -arvoja kuivatusvedet lisäsivät. Teoreettisten laskelmien mukaan vuoden 2016 keskivalumatilanteessa Helmikäiskeidas- Tempakankeitaan kuivatusvedet kohottivat Siironjoen yläosalla pitoisuuksia vain vähän (kokonaisfosfori 0,2 µg/l ja kokonaistyppi 5 µg/l ja kiintoaine 0,02 mg/l sekä COD Mn bruttona 0,3 mg/l). 129

132 130 Taulukko 85 Siironjoen vedenlaatutietoja vuosilta ja Kotonevan laskuojan vuosilta Havainto- ph Kiinto- Väri- Sa- Sähkön- KOK- NH4- NO3- KOK- PO4- FE COD paikka aine luku meus johtok. N N N P P Mn mg/l mg/l Pt FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l O2 Siironjoki 1 yp keskiarvo n = 46 6,1 6, ,8 3, minimi 4,5 < ,3 2,4 490 <5 <5 21 < maksimi 7,2 33, ,0 5, ,1 4, ,2 2, ,6 18, ,0 4, ,6 6, ,0 6, keskiarvo ,4 9, ,1 4, Siironjoki 2 ap keskiarvo n = 46 6,4 7, ,8 4, minimi 4,9 < ,2 2,9 520 <5 < maksimi 7,3 39, ,0 11, ,4 6, ,3 3, ,9 14, ,0 6, < ,9 4, ,2 5, keskiarvo ,7 8, ,5 4,9 960 < Kotokeidas laskuoja 3, keskiarvo n = 8 5,4 7, ,1 3, minimi 4,8 2, ,5 2, < maksimi 6,9 14, ,0 5, ,4 2, ,3 2, ei virtaamaa ,5 3, ,2 3, keskiarvo ,5 2, ,3 2, TEUVANJOEN VESISTÖALUE 38 Teuvanjoki virtaa Etelä-Pohjanmaalla koillis-lounaissuuntaisesti. Sen valuma-alueen pinta-ala on noin 542 km 2 ja sijaitsee viiden kunnan, Kristiinankaupungin, Karijoen, Teuvan, Kauhajoen ja Jurvan alueella. Järvet puuttuvat alueelta lähes kokonaan, mistä johtuen joen virtaamavaihtelut ovat suuria. Kesän kuivina kausina virtaama saattaa tyrehtyä lähes kokonaan. Jokisuu sijaitsee Selkämeren rannalla, Kristiinankaupungin Pohjoislahdella. Turvetuotantoalueita on Teuvanjoen vesistöalueella noin 260 ha, josta 136,3 ha Vapon omistuksessa Profeetannevalla. Vapon turvetuotannon osuus koko vesistöalueen pintaalasta on 0,3 %. Maatalouden piirissä valuma-alueesta on noin 20 %. Teuvanjoen keskivirtaama (MQ) jaksolla oli 6,1 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on ollut 5,6 m 3 /s. Teuvanjoen virtaamat olivat poikkeuksellisen suuria loppuvuonna 2015 ja elokuussa 2016 (kuva 50).

133 131 Kuva 50 Teuvanjoen Puskamarkin päiväkeskivirtaamat ja vertailukaudella Teuvanjoen vesistöalueen Profeetanneva sijaitsee Teuvanjoen yläosan valuma-alueella. Profeetannevan tuotannossa oleva ala oli 136,3 ha vuonna Vapon Profeetannevan turvetuotantoalueen kuivatusvesien aiheuttamia pitoisuusvaikutuksia Teuvanjoen vesistöalueella vuonna 2016 on arvioitu käyttäen Teuvanjoen Puskamarkin virtaamahavaintopaikan keskivaluntaa (12,65 l/s*km 2 ) ja valuma-alueen pinta-aloja sekä Profeetannevan vuoden 2016 vesistökuormitustietoja Profeetanneva (Teuva) Profeetannevalla on Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämä ympäristölupa (päätös 105/2008/4, dnro LSY 2005-Y-416, myönnetty ). Profeetanneva sijaitsee Teuvanjoen vesistöalueen Teuvanjoen yläosan valuma-alueella (38.006). Profeettanevan turvetuotantoalueen kuntoonpano aloitettiin vuonna 1976 ja tuotanto vuonna Vuonna 2016 oli tuotannossa 136,3 ha. Kaikki tuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti kosteikon avulla. Profeetannevan tuotantoalueen kuivatusvedet purkautuvat Heiniluoman kautta Teuvanjokeen. Vesistöhavaintopaikka sijaitsee Heiniluomassa. Heiniluoman vesi on ollut sameaa, tummanruskeaa ja COD Mn :n perusteella hyvin humuspitoista (taulukko 86). Heiniluoman vedessä on ollut myös erittäin runsaasti ravinteita. Vuonna 2016 Heiniluoman vedenlaatu oli jonkin verran parempaa kuin vuosina keskimäärin, sillä ravinteita ja rautaa oli vähemmän. Elokuun 2016 näytettä ei voitu ottaa, sillä luomassa ei ollut vettä. Profeetannevalla suoritettiin kuormitustarkkailua vuonna Otettujen näytteiden (7 kpl) perusteella kosteikolta purkautuvan veden pitoisuudet olivat kiintoaineen osalta keskimäärin 9,4 mg/l, Kok.N 1489 µg/l, Kok.P 66 µg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräinen COD Mn -arvo oli 39 mg/l O 2. Ravinnepitoisuudet olivat korkeita, joten kuivatusvesien vesistövaikutuksia esiintyy Heiniluomassa. Teoreettisten laskelmien mukaan keskivalumatilanteessa Profeetannevan kuivatusvedet kohottivat vuonna 2016 Teuvanjoen yläosalla pitoisuuksia hyvin vähän (nettolisäys: ko-