6. 2013 Teema: kotihoito Informaali hoito Kotihoidon optimointi Laatusuositus ikääntyneiden hyvinvoinnin ja palvelujen parantamiseksi
Vanhustenhuollon Uudet Tuulet 3 Pääkirjoitus 4 Informaali hoiva on vanhusten arkipäivän tukipilari 6 Optimointi auttaa kohti parempaa kotihoitoa 8 Laatusuositus tukee ikääntyneiden hyvinvoinnin ja palvelujen parantamista 10 Jyväskylässä OIVAllista palvelu - ohjausta 12 Käpyrinne on edelleen nuorekas 13 Vapun blogi 14 Omaishoitajan asemaa pyritään parantamaan 16 Ruotsi paras, Suomen sijoitus viidestoista 17 Vallin koulutuksia 18 Kiinan kansalliseen ikääntymis - komiteaan CNCAan tutustumassa 19 Kolumni 20 Kirjat 22 Tutkimus 24 Projektit 26 Ajankohtaista 27 Ristikko 28 Esineet kertovat, osa 63 30 Jäsenjärjestöt Julkaisija: Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry, Hämeentie 58 60 A 52, 00500 Helsinki puh. (09) 7745 900, fax (09) 701 5474 www.valli.fi Päätoimittaja: Virpi Dufva puh. (09) 7745 9011 Toimitussihteeri: Kari Uittomäki puh. (09) 7745 9021 Ilmoitusmyynti: Markkinointi Eskelinen, Tenhanniementie 115, 77600 Suonenjoki - Marja-Leena, puh. 050-374 5513, marja-leena.eskelinen@markkinointi. inet.fi - Jarmo, puh. 040-552 7631, jarmo.eskelinen@markkinointi.inet.fi - faksi (042) 552 7631 Jäsenjärjestöilmoitukset: Eija Uuksulainen, eija.uuksulainen@valli.fi Paino: Painoyhtymä Oy, Porvoo ISSN 1238-5204 Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto on perustettu vuonna 1953. Palvelu- ja hoitotyö on organisoitu liiton jäsenjärjestöissä. Liitto on laajasti mukana vanhustyön Liiton toimisto Puheenjohtaja: Vappu Taipale Toiminnanjohtaja: Virpi Dufva, puh. (09) 7745 9011 Suunnittelijat: Mari Huusko, puh. (09) 7745 9010 Anu Kuikka, puh. (09) 7745 9016 Jaana Nykänen, puh. (09) 7745 9013 Anne Virkkunen, puh. (09) 7745 9014 Kansikuva: Syksy on saapunut. Kuva: istockphoto Seuraava numero ilmestyy 13.12.2013 Lehden aikataulu 2013: Nro Ilm. Teema 1 28.1. Eettisyys 2-3 15.4. Kulttuuri ja hyvinvointi Vallin 60-vuotisjuhlanumero 4 31.5. Koulutus 5 6.9. Henkilöstö 6 11.10. Kotihoito 7 13.12. Talous Toimitusneuvosto Vanhustenhuollon Uudet Tuulet -lehden toimitusneuvosto: Pirjo Berg, Riitta Lindbäck, Alli Rinne, Virpi Dufva, Kari Uittomäki Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry kehittämisprojekteissa. Liiton omia käynnissä olevia projekteja ovat: * Etsivä mieli * Käyttäjälle kätevä teknologia- KÄKÄTE-projekti * Vanhustyön Trainee -ohjelma nuorille Projektipäällikkö: Lea Stenberg, puh. (09) 7745 9015 Toimitussihteeri: Kari Uittomäki, puh. (09) 7745 9021 Toimisto- ja projektiavustaja: Eija Uuksulainen, puh. (09) 7745 9020 Osoitteenmuutokset ja tilaukset: Eija Uuksulainen etunimi.sukunimi@valli.fi www.valli.fi 2
Oma koti kullan kallis Oman kodin määritelmä on subjektiivinen asia. Monet kokevat, että oma koti on se pitkäaikainen asunto, jossa on aikuisena asunut. Joillekin lapsuudenkoti on ainoa oma koti. Joillakin on samanaikaisesti kaksi omaa kotia; palvelutalossa ja se pidempiaikaisempi, jossa käydään aina silloin tällöin. Lapsiperheissä on myös kahden kodin asukkaita. Kun vanhemmat eroavat, saattavat lapset asua puolet ajasta äidin ja puolet isän luona. Joillekin vanhuksille oma koti on palvelutalon huoneisto tai oma huone. Isompia eroja tulee siitä, kun kotiin tarvitaan palveluja, hoivaa ja hoitoa. Tällöin kotina harvemmin mielletään muu kuin aikuis iän koti. Yhtenä keskeisenä asiana kotona asumisessa on palvelu jen saatavuuden rinnalla esteettömyys. Ympäristöministeriön Ikääntyneiden asumisen kehittämis ohjelma vuosille 2013-2017 tavoitteena on mm. tukea palvelu rakenteen muutosta avohuoltopainotteisempaan suuntaan ja kansallisen tavoitteen saavuttamista niin, että 75 vuotta täyttäneistä vähintään 92 % asuu kotona. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää esteettömien asuntojen uudisrakentamista sekä entisten korjaamista esteettömiksi. Vuonna 2030 on arvioitu tarvittavan noin 1 370 000 esteetöntä asuntoa eli kotia. Virpi Dufva päätoimittaja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton toiminnanjohtaja Palvelujen saatavuus kotiin ei aina olekaan vanhuksen oma päätös. Palvelulla ja sen laadulla on kuitenkin iso merkitys vanhuksen elämässä. Palvelujen kilpailutuskäytännöt eivät tunnu tätä merkitystä juurikaan huomioivan. Työja elinkeinoministeriö on juuri julkaissut uuden tutkimuksen (Pekka Lith: Julkiset hankinnat ja toiminnan kehittäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa), jonka mukaan halvin hinta on ratkaisevin kriteeri palvelun tuottajan valinnassa. Innovatiivisuus tai asiakaslähtöisyys merkitsee vähän. Tätä asiaa on jatkossa hyvä tarkastella myös uuden vanhuspalvelulain näkökulmasta. Toteutuuko asiakkaan oma tahto, toiveet ja tarpeet? HelpAge International -järjestön uudessa Vanhojen hyvinvointi-indeksissä Suomi oli viidestoista Ruotsin ollessa ykkönen. Kaikki Pohjoismaat sijoittuvat 20 parhaan joukkoon. Ruotsin jälkeen Norja on toisena, Islanti yhdeksäntenä ja Tanska sijalla 17. Indeksissä kiinnitetään huomiota neljään eri alueeseen: vanhojen ihmisten toimeentuloon, terveyteen, koulutukseen ja työllistymiseen sekä elinympäristön ikäystävällisyyteen. Indeksin laatijat korostavat, että kyseessä on vasta ensimmäinen harjoitus. Tietopohjassa on vielä parannettavaa, vaikka indeksin pohjana on ollut tämän hetken parhaat käytettävissä olevat tilastot. Sosiaalipalvelujen järjestämisessä pelkkiin hintalappuihin tuijottaminen ei tuo tullessaan kokonaissäästöjä. Tarvitaan hyvin suunniteltua ja toteutettua ikä politiikkaa. Osallistavaa ja aktivoivaa, hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa. Järjestöissä näitä osataan toteuttaa. Hyvää syksyä kaikille! Virpi Dufva 3
Informaali hoiva on vanhu Minna Zechner arvioi, että informaalin hoivan merkitys on viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt. Informaali hoiva on vanhukselle annettua apua ja tukea, jota antaa hänelle tuttu ihminen, useimmiten perheenjäsen, suku lainen tai ystävä. Informaali hoiva ei aina ole yksisuuntaista, vaan hoivan saaja on usein myös hoivan, jos ei käytännön avun, niin psyykkisen tuen ja seuran antaja. Informaali hoiva perustuu siis pitkälti vastavuoroisuudelle, jonka perusta voi ulottua kauas menneisyyteen: hoivaan äitiäni, koska hän hoivasi minua ollessani lapsi tai huolehti minun pienistä lapsistani tarvitessani apua. Informaalin hoivan määrää on vaikea arvioida. Moni läheistään auttava ei koe olevansa hoivaaja ja antavan sa tai saavansa informaalia hoivaa. Kyse on arkipäiväisistä toimista; omien ruokatarvikkeiden lisäksi tuodaan isälle kaupasta ruokaa. Puolisoiden välinen informaali hoiva on vielä vai keammin nähtävissä ja tutkimuksin tavoitettavissa. Yhdessä asuvat puoli sot elävät arkeaan ja huoleh tivat asiois taan: siivoavat, laittavat ruokaa. Yksi on raihnainen yhdellä tavalla ja toinen toisella. Työnjaolla ja muualta saadulla avulla selviydytään. Joitakin arvioita informaalin hoivan määrästä on kuitenkin kyselytutkimuksin tehty. Seuraavat arviot perustuvat Eurobarometrikyselyyn vuodelta 2007. Vastaajilta (yli 28 000) kysyttiin onko joku heidän läheisistään tarvinnut apua tai hoivaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Jos vastaus oli kyllä, kysyttiin vastaajan roolia avun ja hoivan antajana. Informaalia hoivaa kuvaamaan otettiin mukaan vain sellaisia tehtäviä, jotka selkeästi viittaavat melko suureen avun tarpeeseen. Näitä ovat auttaminen peseytymisessä, pukeutumisessa, syömisessä ja WC-käynneissä. Suomalaisista vastaajista hieman yli 12 prosenttia auttoi yhdessä ja vähän yli seitsemän prosenttia auttoi kahdessa näistä toiminnosta. Muihin Pohjoismaihin verrattuna on informaalin hoivan määrä Suomessa hieman korkeampi. Ruotsalaisista vastaajista 11 prosenttia auttoi yhdessä ja hieman yli viisi prosenttia kahdessa toiminnossa. Tanskalaisten vastauksissa vastaavat luvut olivat hieman alle 11 prosenttia yhdessä ja reilut seitsemän prosenttia kahdessa toiminnossa avustamisessa. Eniten informaalia hoivaa annetaan kyselyn mukaan Espanjassa, Liettuassa, Puolassa ja Virossa. Kaikissa maissa informaalin hoivan antajista suuri osa on naisia. Tämä johtuu siitä, että hoivatyö mielletään usein naisten työksi ja naiset myös elävät keskimäärin pidempään kuin miehet. 4
sten arkipäivän tukipilari Miehillä on siten suurempi mahdollisuus saada informaalia hoivaa puolisoltaan vanhuudessa kuin naisilla. Suomessa on vuodesta 1993 tuettu informaalia hoivaa lakisääteisellä omaishoidon tuen palvelulla. Omaishoidon tuki on etuus, jota kunnat tarjoavat budjettiensa puitteissa. Talou dellisesti tiukkoina aikoina omais hoidon tuen budjettia voidaan leikata ja voimassa olevia omaishoidon sopimuksia saatetaan irtisanoa säästö syistä. Omaishoidon tuen saannin kriteerit vaihtelevat kunnissa, mutta yhteistä on se, että ne ovat tiukat. Käytännössä tukea saa pääasiassa silloin kun hoivaa annetaan ympärivuorokautisesti ja vanhus ilman omaishoivaa ei selviytyisi kotonaan, vaan tarvitsisi laitoshoitoa. Omaishoidon tuen saajien määrät ovat kasvaneet 2000 luvulla. Kun vuonna 2000 yli 65-vuotiaista 1,8 prosenttia sai omaishoidon tukea, niin vuonna 2011 saajia samassa ikäryhmässä oli jo 2,7 prosenttia. On muistettava että suurin osa omaisiaan hoivaavista ei saa omaishoidon tukea. Näiden hoivaajien ja heidän tekemänsä työn määrää on todella vaikea arvioida, mutta toisinaan on mainittu että heitä olisi 250 000-300 000. Monelle omaishoitoa saavista vanhuksista läheisiltä saatu hoiva ei riitä. Syynä voi olla se, että hoivaaja on itsekin iäkäs eikä kykene hoitamaan kodin raskaimpia töitä, kuten siivoamista. Kaikilla vanhuksilla ei ole mahdollisuutta saada hoivaa omaisiltaan, tai sitä saadaan esimerkiksi etäisyyksien vuoksi vain tiettyihin asioihin, kuten laskujen maksuun tai palveluiden hankkimiseen. Sosiaali- ja terveys palveluilla on tärkeä rooli vanhuksen kotona asumisen mahdollistajana ja suomalainen vanhus hoivapolitiikka painottaa vahvasti kotona asumista. Koti ei kuitenkaan aina ole vanhuksen tarpeenmukainen tai paras paikka. Monet kokevat tapaturmia, hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa, puutetta ja yksinäisyyttä kotona. Lisäksi avun tarpeiden lisääntyessä voi kotoa olla vaikea päästä pois ja vanhus jää kotinsa vangiksi. Kotiin ei aina saa myös sitä apua, jota tarvitsisi voidakseen elää hyvää arkea ja saadakseen kaikki perust arpeensa tyydytetyksi. Vaikka kotona asuminen on keskeisellä sijalla politiikkaohjelmissa, on kuntien tarjoama kotihoito ennem minkin vähentynyt kuin lisääntynyt. Seuraavat luvut kuvaavat sitä osuutta yli 65-vuotiaista, jotka saavat viikoittain kotihoitoa, johon voi sisältyä kotipalvelua, kotisairaanhoitoa tai päiväsairaalassa käyntejä. Vuonna 2000 säännöllisen koti hoidon piirissä oli 6,8 prosenttia kotona asuvista yli 65-vuotiaista ja vuonna 2011 heitä oli enää 6,5 prosenttia. Palveluiden, myös laitoshoidon, piiriin on entistä vaikeampi päästä ja palvelujärjestelmä on muuttunut aiempaa monimutkaisemmaksi kun julkisia palveluita tuottavat yhä useammat toimijat. Palveluiden saajien määristä voidaan päätellä, että informaalin hoivan merkitys on viime vuosikymmenen aikana väistämättä lisääntynyt. Kaikki omaisiaan hoivaavat eivät ole puolisoita, vaan etenkin keski ikäiset naiset ja myös miehet huolehtivat vanhemmistaan tai muista vanhussukulaisistaan. Usein tätä hoivatyötä tehdään ansiotyön sekä oman puolison ja lasten tarpeiden kanssa tasapainotellen. Suomessa olisi pohdittava tarvetta samantyyppiselle työn ja perheen yhteensovittamista tukevalle järjestelmälle kuin lapsi perheille on tarjolla. Pienten lasten vanhemmilla on mahdollisuus erilaisiin perhevapaisiin, joko työviikkoa lyhentämällä tai määrä aikaisesti työstä irrottautumalla. Myös alle 10-vuotiaan sairaan lapsen hoitamiseen voi saada enintään neljä päivää hoito vapaata. Vaikka kotona asuminen on keskeisellä sijalla politiikkaohjelmissa, on kuntien tarjoama kotihoito ennem minkin vähentynyt kuin lisääntynyt. Vanhuksia hoivaaville työssäkäyville on tarjolla huomattavasti vähemmän vaihtoehtoja työn ja hoivan yhteensovittamiseen. Työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissa oloon työstä, jos hänen välitön läsnä olonsa on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. Oikeus rajoittuu tila päiseen poissaoloon. Hieman pidempi poissa olo voi olla mahdollista läheisen henkilön hoitoa varten kun työnantaja ja työntekijä näin kykenevät sopimaan. Vanhusten hoivan mahdollistavat poissaolot ovat yleensä palkattomia ja verrattuna lapsi perheille tarjottuihin vapaisiin oikeudet ovat heikompia ja jossain määrin riippuvaisia työnantajan hyvän tahtoisuudesta. Vanhushoivan ja ansiotyön yhteensovittaminen tullee ikääntyvässä yhteis kunnassa yhä tärkeämmäksi poliittiseksi kysymykseksi, etenkin kun työuria pyritään pidentämään ja eläköitymistä myöhentämään. Informaalin hoivan määrää Euroopassa arvioiva tutkimus: Pickard, Linda (2011) The supply of informal care in Europe. Social welfare policies, ENEPRI Research Reports. Teksti: Minna Zechner, YTT, yliopettaja, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu 5
Optimointi auttaa kohti Optimointiasiantuntija Olli Bräysyn mukaan optimoinnin ansiosta kunnat voivat saavuttaa merkittäviä säästöjä. Sana optimointi on tullut viimeaikoina tutuksi monille myös hoivapalveluiden tuottajien keskuudessa. Kotihoidon näkökulmasta optimointia on mainostettu keinona tehostaa tuottavuutta ja vähentää palveluntuottajien kuluja. Palveluiden tilaajien kiinnostus optimointia kohtaan on ymmärrettävä vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Tästä on usein seurannut pelkoja siitä, että seurauksena on palveluiden heikentäminen ja hoitajien kiireiden ja työn rasittavuuden lisääminen entisestään. Tämä on luonnollisesti kestämätön ajatus tilanteessa, missä hoitajien jaksaminen on äärirajoilla jo nyt, ja hoitotyöhön ei tunnu löytyvän riittävästi aikaa. Tilanne on myös koko ajan käymässä haastavammaksi vanhusten määrän lisääntyessä ja hoitajien eläkepoistuman myötä. Isoja kysymyksiä herättää myös vertailu julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välillä, jossa palve luiden yksityistämisen kautta on saatu merkittäviä säästöjä. Toisaalta, monissa tutkimuksissa on selvinnyt, että kotihoidon asiakasajan suhde kokonaistyöaikaan on usein hyvin alhainen, jopa alle 40% luokkaa. Nämä seikat johtavat väistämättä ajatukseen, että kotihoidossa on tehostamisen varaa, mikä taas on ristiriidassa hoitajien kiireiden kanssa. Erilaisissa viimeaikaisissa optimointia koskevissa tutkimuksissa ja selvityksissä, optimoinnin on osoitettu mahdollistavan jopa useiden kymmenien prosenttien tehonlisäykset, ilman että palvelun laatuun puututaan. Toisin sanoen, asiakasaika pysyy samana ja sitä voidaan jopa kasvattaa ja hoitotyön suorittaa toivottu hoitaja, toivottuna ajankohtana. Koostamalla hoitajien työpäivät tasapuolisesti ja tasapainoisesti niin, että kaikille tehtäville on varattu riittävästi aikaa ja niin, että poikkeamat käsitellään uudelleen optimoimalla, parannetaan samalla hoitajien työolosuhteita merkittävästi. Yksi selkeä merkki tästä on kiireen tunnun väheneminen. Käytännössä optimoinnin hyödyt tulevat monesta eri lähteestä. Yksi selkeä esimerkki on suunnitteluaika. Sitä on mahdollista vähentää jopa 90% hyödyntämällä optimointiohjelmaa. Työvuorojen, käyntien ja työnjaon suunnitteluun kuluu usein merkittävästi hoitajien työaikaa. Toi 6
parempaa kotihoitoa nen tärkeä esimerkki on hoitokäyntien ja käyntipäivien optimointi annettujen rajojen puitteissa. Tätä kautta saadaan tehokkaasti "niputettua" saman alueen ja ajankohdan käyntejä, mikä samalla usein vähentää myös hoitajien liikkumista ja siihen kuluvaa aikaa useita kymmeniä prosentteja. Kolmas esimerkki on suunnittelun tekeminen suurempina kokonaisuuksina. Jos kotihoito operaatiot suunnitellaan kerralla koko kunnan tai kuntayhtymän tasolla verrattuna yksittäisiin tiimeihin, tutkimusten mukaan jopa yli 20% lisäsäästö on mahdollinen. Yksityisten ja julkisten palveluntuottajien tehokkuuserot johtunevat pääasiassa erilaisista toiminta ja suunnittelumalleista. Jos optimointia hyödynnettäisiin yleisesti julkisella sektorilla ja suurina kokonaisuuksina, tarvittaessa yli kuntarajojen, yksityisten toimijoiden on mahdoton pärjätä kustannustehokkuudessa kunnan omalle palvelulle. Samaa optimoinnin logiikkaa noudattaen, esimerkiksi palvelusetelimalli ei voi johtaa opti maaliseen kokonaisuuteen eikä kustannus tehokkuuteen. Tämä johtuu mm. siitä, että jos kukin tilaaja saa itsenäisesti päättää palveluntarjoajansa, ja informaatio hajautuu, on mahdotonta koostaa kokonaisuuden kannalta optimaalista ratkaisua. Todennäköisesti palvelusetelimalli johtaa useiden kymmenien prosenttien kustannusmenetyksiin ja sillä on myös useita muita ongelmakohtia. Yleisesti ottaen optimoitu koti hoito on myös selkeästi edullisin hoitomuoto. Se on tutkimusten mukaan moninkertaisesti edullisempi kuin esimerkiksi palvelu asuminen, jopa vaativaa hoitoa tarvitsevien potilaiden keskuudessa. Nähdäkseni hoivapalveluiden etujärjestöillä on edellä kuvatussa merkittävä rooli tehokkaiden ja kokonaisvaltaisten toimintamallien mahdollistajana ja edistäjänä ja eri näkökulmien yhteentuojana. Tämä on samalla järjestöille myös merkittävä mahdollisuus, ja ne voivat hyötyä paljonkin ymmärtämällä uudet mahdollisuudet ja hyödyntämällä niitä. Usein optimointia kritisoidaan siitä, että se perustuu abstraktiin malliin, joka ei vastaa todellisuutta, eikä voi ottaa huomioon kaikkia käytännön tekijöitä, mistä seuraa ettei optimoituja suunnitelmia voisi sellaisenaan soveltaa käytäntöön. On totta, että optimoinnin hyödynnettävyys riippuu datan laadusta ja siitä, mitä kaikkea dataa voidaan ottaa huo mioon. Käytännössä parhaimmat optimointityökalut perustuvat erittäin realistiseen ja tarkkaan malliin, joka osaa ottaa huomioon lähes kaiken kuviteltavissa olevan hoita jien osaamisesta useiden samanaikaisten Tämä on samalla järjestöille myös merkittävä mahdollisuus. hoitajien vaatimukseen, tarkkoihin työaikasäännöksiin jne. Pitää kuitenkin muistaa, että optimointi ei ole automaattisesti toimiva ja helppo ratkaisu kotihoidon tehokkuusongelmien korjaamiseksi. Ensinnäkin optimointia on hyvin monentasoista ja monia hyvinkin yksinkertaisia työkaluja ja jopa manuaalista suunnittelua mainostetaan optimointina. Näillä ei ole mitään tekemistä todellisen optimoinnin kanssa. Toisaalta hyvänkin opti moinnin soveltaminen vaatii asiantuntemusta ja yhteistyötä palveluntuottajien ja asiantuntijoiden kesken. Kokonaisuutena optimointi on kuitenkin paras tapa vanhuspalvelujen ja Suomen kilpailukyvyn korjaamiseen sekä kotihoidon säilyttämiseen yhtenä toimivana hyvinvointipalveluna. Roboteista tuskin on suuressa mittakaavassa asioita korjaamaan. Olli Bräysy Optimointiasiantuntija Myopt Consulting Oy HUOLENPITOA JA TURVALLISTA PALVELUASUMISTA JOENSUUSSA SEKÄ KOTIHOITOPALVELUJA Mutalan, Rantakylän ja Utran alueella Joensuun Hoiva- ja Palveluyhdistys ry Ruoritie 1, 80160 Joensuu Puh. (013) 264 120 Faksi (013) 264 1290 www.jhoiva.fi FIHSK93752A Sertifiointi koskee vanhustenhuollon palveluja HAVUKOSKEN PALVELUKESKUS Eteläinen Rastitie 12, 01360 Vantaa puh. (09) 874 141 www.vanhustenkotiapu.fi Vuokra- ja omistusasuntoja vanhuksille, palveluasumista, kotihoitoa, ryhmäkoteja, siivous- ja ateriapalvelua, kuntoutus- ja virkistystoimintaa sekä mielenterveysyhteisöt Havurasti ja Myyrasti. 7
Laatusuositus tukee hyvinvoinnin ja palve Uusittu laatusuositus syventää vanhuspalvelulain tavoitteita, Päivi Voutilainen korostaa. Uusittu laatusuositus palvelee kautta linjan vanhuspalvelulain toimeenpanoa. Laatusuositus ohjaa huomion kiinnittämistä siihen, missä kunnossa väestö ikääntyy. Toimintakykyisyyden turvaaminen ja kuntoutus ovat siitä syystä keskiössä. Lisäksi palveluiden tarpeiden monipuolinen ja kattava selvittäminen on keskeisesti mukana, niin koko ikääntyneen väestön kuin iäkkään asiakkaankin kohdalla, sosiaali- ja terveysministeriön johtaja, sosiaali neuvos Päivi Voutilainen tiivistää uutta laatusuositusta. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kunta liitto ovat antaneet uudistuneen laatusuosituksen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Laatusuositus val misteltiin laajapohjaisessa työryhmässä ja julkistettiin kesällä. Edellinen ikääntyneiden palveluiden laatusuositus on vuodelta 2008. Päivi Voutilaisen mukaan ko. laatusuosituksen eräät suositukset, esimerkiksi hyvinvointia ja terveyttä tukevista palveluista ja palvelujen tarpeen kattavasta selvittämisestä, siirtyivät vanhuspalvelulakiin. Uusittu laatusuositus syventää vanhuspalvelulain tavoitteita, ne kulkevat linjassa keskenään. Niin lain kuin laatusuosituksenkin valmistelussa on hyödynnetty tutkittua tietoa merkittävässä määrin. Päivi Voutilainen muistuttaa, että väestön ikääntyminen ja ikääntyvän väestön määrän kasvu ovat kaikkien tiedossa. Olennaisempaa kuin ikääntyneiden määrän kasvu on se, missä kunnossa ikääntyneet ovat. STM ja Kuntaliitto pitävät tärkeänä, että kunnat varautuvat kaikessa toiminnassaan ikärakenteen muutoksiin ja turvaavat laadukkaat ja oikea-aikaiset palvelut iäkkäille. Laatusuositus tukee tässä tehtävässä kuntapäättäjiä. Se on tarkoitettu myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotta jien ja kolmannen sektorin toimijoiden käyttöön. Vaikuttava ohjaus on lainsäädännön, informaatio-ohjauksen, kuten laatusuosituksen, ja resurssiohjauksen toimiva ja yhteen sovitettu koko naisuus. Vanhuspalvelulaki ja sen toimeen panoa tukeva laatusuositus sekä valtionavustukset lain toimeenpanoa tukeviin kuntien kehittämishankkeisiin muodostavat ohjaus kokonaisuuden, jonka tavoitteena on turvata mahdollisimman toimintakykyinen ja terve ikäänty 8
ikääntyneiden lujen parantamista minen sekä laadukkaat ja vaikuttavat palvelut niitä tarvitseville. Tavoitteiden toteutumisen seurannassa myös valvonnalla niin viranomaisja omavalvonnallakin on oma roolinsa. Toimiva ja yhteen sovitettu kokonaisuus on hyvin tärkeä, Voutilainen korostaa. Voutilainen odottaakin, että vanhus palvelulain ansiosta myös laatusuositus puree paremmin. Laatusuositus konkretisoi lain pykäliä ja antaa myös valvonnalle aikaisempaa enemmän tarttumapintaa. Muutokset tapahtuvat hitaasti Päivi Voutilainen on ollut mukana laatimassa ikääntyneiden palveluiden laatusuosituksia vuosina 2001, 2008 ja 2013. Asiat eivät parane kovin nopeassa aikataulussa, laatusuosituksessa on edelleen samoja painotuksia kuin aikaisemminkin. Käytännössä ollaan edetty suosituksissa asetettujen tavoitteiden suuntaan, Voutilainen toteaa. Esimerkiksi 2008 asetettiin tavoitteeksi, että yli 75-vuotiaista säännöllisen kotihoidon palvelujen piirissä olisi 13-14 prosenttia. Toteutunut osuus on noin 12 prosenttia. Toisaalta laitoshoito on vähentynyt, mutta ympärivuorokauden hoitoa ja huolenpitoa saavien osuus tehostetussa palveluasumisessa ja laitos hoidossa (vanhainkodit, terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaishoito) ei ole pienentynyt 2000-luvulla lainkaan. Tehostettua palveluasumista on tullut laitoshoidon tilalle. Tämä on toki merkinnyt suurelle joukolle iäkkäitä laadukkaampia hoitoympäristöjä ja palveluja. jatkuu seuraavalla sivulla-> Laatusuositus pähkinänkuoressa Laatusuositus tarkastelee ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn lisäksi osallisuutta, asumista, palveluja sekä hoiva- ja hoitopalvelujen henkilöstöä ja johtamista. Näistä esitetään suosituksia ja tavoitteita, joiden toteutumista seurataan valtakunnallisesti ja paikallisesti. Laatusuositus korostaa iäkkäiden osallisuuden vahvistamista. Tarvitaan aitoa yhdessä tekemistä niin, että kaikessa kehittämisessä ja päätöksenteossa kuuluu iäkkäiden ääni. Palvelujen rakennetta ja toimintatapoja on kunnissa muutettava niin, että kotiin annettavaa tukea lisätään ja monipuolistetaan. Erityisen tärkeää on lisätä erilaisia kuntoutuspalveluja. Kotona pärjääminen mahdollisimman pitkään on ikäihmisten oma toive. Laatu suositus korostaa myös ravitsemuksen ja liikunnan merkitystä hyvinvoinnin keskeisinä osatekijöinä. Toteutumista on seurattava järjestelmällisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa henkilöstön määrän ja tehtävärakenteen kehitystä tarkoin mm. vanhuspalvelulain seurantakyselyjen kautta. Tietoa henkilöstömitoituksista on kerätty ennen lain voimaantuloa ja seuraava tiedon keruu on syksyllä 2014. Laatusuosituksen keskeiset sisällöt ovat: osallisuus ja toimijuus, asuminen ja elinympäristö, mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen, oikea palvelu oikeaan aikaan, palvelujen rakenne hoidon ja huolenpidon turvaajat, johtaminen. Kullakin sisältöalueella on omat suosituksensa. Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, että suositeltaville asiakokonaisuuksille on tietoon perustuvat perustelunsa ja käytettävissä indikaattoreita, joiden avulla suositusten toteutumista voidaan järjestelmällisesti arvioida. Suositusten hyödyntäjien tueksi on koottu linkkejä lakeihin, muihin suosituksiin, valtioneuvoston periaatepäätöksiin ym. ohjausdokumentteihin, jotka liittyvät olennaisesti suositukseen, sekä linkkejä erilaisiin tukimateriaaleihin, kuten oppaisiin ja hyvien käytäntöjen kuvauksiin. Uusi laatusuositus löytyy netistä: www.stm.fi. Laatusuosituksista on myös valmisteilla "kansanpainos". 9
Laatusuositusten rooli on iäkkäiden palvelujen kehittämisen ohjaajana nyt vanhuspalvelulain voimaan tultua erilainen. Laatusuosituksia tarvitaan kuitenkin edelleen. Suositusten tavoitteista on tehty yhä konkreettisempia ja valmistelun aikana pohdittu paljon, miten suositusten toteutumista voidaan seurata. Nyt laatusuosituksessa onkin esillä näitä seurannan välineitä; nämä on koottu laatusuosituksen lopussa olevaan liitteeseen. Käytettävissä ovat edelleen laatusuosituksen seurantaindikaattorit SOTKAnetissa. Paljon on tapahtunut 12 vuoden aikaa, joka on kulunut vuodesta 2001 vuoteen 2013. On tullut vanhuspalveluiden kilpailutus, toisaalta myös laatutietoisuus ja laatuvaatimukset ovat kasvaneet. Laatusuosituksia on aina uusittu huomioiden toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset., Voutilainen korostaa. Laatusuosituksessa on myös suositus henkilöstön kohdentamisesta koti hoidossa sekä henkilöstömitoituksista tehostetussa palveluasumisessa, laitoshoidossa ja terveyskeskuksen pitkäaikaishoidossa. Henkilö mitoituksissa on huomioitava asiakkaiden tarvitsemat palvelut sekä henkilökunnan asiakasta kohden käytettävissä oleva todellinen työaika. Päivi Voutilainen korostaa myös, että erilaisilla ratkaisuilla on erilaiset seuraukset. Ikääntyvien hyvinvointiin ja kotona asumisen mahdollisuuksiin vaikuttavat monet asiat, kuten asumisvaihtoehtojen monipuolisuus ja yhdyskuntasuunnittelu. Päätöksiä tehtäessä on nähtävä kauas. Päätöksen teon tueksi tarvitaan ihmisiin kohdistuvien sekä kustannusvaikutusten arviointia. Teksti ja kuva: Kari Uittomäki Jyväskylässä OI Vesa Vainiomäki työskentelee palveluohjaajana OIVA-keskuksessa. Palveluohjaus käsitteenä saattaa olla outo. Palveluohjaus tarkoittaa asiakkaan ohjausta eri palveluihin. Palveluohjausta on kahden tasoista; yksilöllistä ja yhteisöllistä palveluohjausta. Yksilöllinen palveluohjaus tapahtuu kotikäynneillä ja hoitoneuvotteluissa. Tällöin asiakas saa henkilökohtaista palvelua ja tietoa oikeuksistaan, ja millaista apua hän tarvitsee avukseen arkipäivän askareisiin. Yhteisöllinen palveluohjaus tarkoittaa erilaisia ryhmiä ja yleisellä tasolla tapahtuvaa neuvontaa ei esimer kiksi mennä välttämättä asiakastietojärjestelmään, vaan asia hoituu yleisellä tasolla. Keskitetty palveluohjaus palvelee parhaiten asiakkaita eli kuntalaista. Kuntalaisella on yksi puhelinnumero, josta hän voi kysyä vanhus- ja vammais palveluihin liittyvistä asioista. Jyväskylässä ennaltaehkäisevää seniori työtä on tehty pitkään. Tällä hetkellä ennaltaehkäisevävään työhön kuuluvat: hyvinvointia ja terveyttä edistävät kotikäynnit 80-vuotiaille, 70-vuotiaiden ryhmätilaisuudet se 10
VAllista palveluohjausta kä hiljaittain leskeytyneiden tilaisuudet. Jyväskylässä myös päiväkeskustoiminta ja korttelikerhot katsotaan osaksi ennaltaehkäisevää seniorityötä. Vuoden 2013 aikana 80-vuotiaiden kotikäynnit ovat loppusuoralla. Ensi vuonna toteutetaan samaan tapaan vuonna -34 syntyneille kotikäyntejä. Monet Jyväskylän kaupungin OI VA-keskukseen tulevat puhelut hoituvat yhteisöllisen palveluohjauksen turvin, esim. jos kysytään jotakin tiettyä numeroa, tai sitten kysellään siivouspalveluyrittäjistä. Palveluohjaajalla on ajankohtaiset tiedot saatavilla olevista kunnallisista ja yksityisistä palveluista, jotka saattaisivat helpottaa asiakkaan arkea. Tuhat puhelua kuukaudessa OIVA-keskuksen Contact Centeriin tulee kuukausittain noin tuhat puhelua. Contact Centerissä työskentelevällä palveluohjaajalla on oltava kattava tietämys ikääntyneiden ja vammaisten palveluista. Contact Centeriin tulee myös kaikkien uusien asiakkaiden kotiutukset. Esimerkiksi Jyväskylän osalta se tarkoittaa, että kotiuttavat sairaalat ottavat suoraan yhteyttä OIVA-keskukseen. OIVAsta tehdään paljon kotikäyntejä sekä osallistutaan hoitoneuvotteluihin. Jyväskylässä on helppo asioida niissä asioissa, jotka liittyvät ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Kaupungissa OIVAlla on kaksi yksikköä (Keljonkatu 26 ja Nikolainkulma), joissa on palveluohjaajia tavattavissa päivittäin. Tällä tuetaan matalan kynnyksen asiointia, ja käynnillä saadaan asiakkaan asioita eteenpäin. Samoin tulevaisuudessa netti-asiointi tulee kasvamaan. Nyt mm. monet omaiset ottavat yhteyttä netin kautta. Samoin OIVA-keskukseen voidaan olla yhteydessä esimerkiksi Säynätsalon yhteispalvelupisteestä videoneuvottelulaitteella. Työskentely OIVA:ssa on erittäin mielenkiintoista, jokainen työpäivä on erilainen. Jyväskylä on laaja kaupunki, joten aamupäivä saattaa mennä Korpilahden asiakkaiden asioita selvittäessä ja iltapäivällä sitten ollaankin esim. Pupuhuhdan lähiössä kotikäynnillä. Aina pyritään auttamaan siten, että ikääntyminen tai vamma ei vaikeuta päivittäistä toimintaa suhteettomasti. Vesa Vainiomäki Sosionomi ylempi (AMK) Palveluohjaaja 014-266 1801 (OIVA-keskuksen Contact Center) Jyväskylän kaupungin OIVA-keskus Jyväskylän kaupungin OIVA-keskus aloitti toimintansa vuoden 2012 alusta, tuolloin koko vanhus- ja vammaispalveluiden palveluohjaus keskitettiin yhteen pisteeseen. OIVA:n toiminta on ollut melkein kaksi vuotta käynnissä. OIVA tulee sanoista: omaiset, ikäihmiset, vammaiset ja asiakkaat. Näihin asiakasryhmiin kuuluvat henkilöt voivat ottaa yhteyttä OIVA-keskukseen. OIVA-keskukseen tulee myös muitten asiakasryhmien puheluita, jotka ohjataan oikeaan paikkaan. OIVAssa työskentelee kaiken kaikkiaan n. 110 eri koulutustaustan omaan henkilöä eri tehtävissä. OIVAssa työskentelee mm. sosionomeja, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä jne. OIVAn Contact Center on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8-16. Useimmiten asiakkaat hoitavat asioitaan aamupäivisin. Tarvittaessa OI VAn työntekijät suorittavat kotikäynnin. 11
Käpyrinne on edelleen nuorekas Käpyrinne ry:n 75-vuotisjuhlassa 20.9. yhdistyi hauskalla tavalla sekä arvokkuus että ren tous. 75 vuoden ikä on hyvin kunnioitettava, mutta pönäköiden juhlien sijasta Käpyrinne järjesti iloiset juhlat, joiden kunniavieras oli presidentti Tarja Halonen. Käpyrinne ry:n puheenjohtaja Sirkka-Liisa Skriko kertasi tervehdyssanoissaan lyhyesti Käpyrinteen historian. Huolimatta pitkästä ja maineikkaasta historiasta Käpyrinne ry ja Käpyrinteen palvelu talo elävät vahvasti tässä päivässä ja suuntaavat kohti alkavaa uutta 75-vuotistaivalta. Juhlapuheessa professori Vappu Taipale kiitti Käpyrinne ry:n tekemää työtä. Käpyrinne on tehnyt pioneeri työtä vanhusten aseman ja asumisolojen parantamiseksi, mutta samalla tämä on työtä, joka ei "koskaan tule valmiiksi". Aina on parannettavaa. Käpyrinteen pitkäaikainen työntekijä Kaija Komulainen kertoi videolla pitkästä urastaan Käpyrinteessä. Hän oli tullut kesälomansijaiseksi vuonna 1969, ja siitä oli auennut Käpyrinteen75-vuotisjuhlassa viihtyivät mm. Käpyrinteen puheenjohtaja Sirkka-Liisa Skriko, presidentti Tarja Halonen, professori Vappu Taipale, sosiaalineuvos Aira Heinänen sekä keraamikko Erkka Auermaa. ura "yökkönä". Komulainen kertoi monta mielenkiintoista vaihetta Käpyrinteen historiasta. Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo piti lennokkaan ja hauskan puheen siitä, miten jokaisella on oikeus vanheta omana itsenään. Käpyrinteen johtoajatus "jokaisella on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen" on erittäin tärkeä myös suunnatessa kohti tulevaisuutta. Keraamikko Erkka Auermaan tekemä reliefi Punaisen sydämen muistomerkki paljastettiin Käpyrinteen palvelu talossa edellisenä perjantaina 13.9. Käpyrinteen 75-vuotisjuhlassa katsottiin videolta reliefin paljastus ja Erkka Auermaan kuvailu reliefistä ja sen tekemisestä. Presidentti Tarja Halonen sai tunnutuspalkinnoksi Annikki Kettusen tekemän Kalamiehenjuttu -patsaan. Juhlan musiikista vastasivat Kalliolan viihdeorkesteri sekä Tiletantit -mieskuoro. Teksti ja kuvat: Kari Uittomäki Presidentti Tarja Halonen sai tunnutuspalkinnoksi Annikki Kettusen tekemän Kalamiehenjuttu -patsaan. Patsaan luovuttivat Sirkka-Liisa Skriko, Marja-Riitta Kilponen ja Anneli Eskola. Keraamikko Erkka Auermaan tekemä reliefi Punaisen sydämen muistomerkki paljastettiin Käpyrinteen palvelutalossa edellisviikolla. Juhlassa katsottiin videolta reliefin paljastus ja Auermaan kuvailu reliefistä. 12
Omassa kodissa Kautta maailman vanhat ihmiset haluavat asua kotona, omassa kodissa. Mutta mikä on koti? Se on siellä, missä tärkeät ihmiset ovat. Se on tuttu ja turvallinen ympäristö. Se on siellä, minne muistot ovat kiinnittyneet. Se on paikka, jonne ihminen voi luoda oman pesäkolonsa, jonne hän tuntee kuuluvansa. Koti on turvapaikka, koti on tunnepaikka. Kotia ei voi kukaan muu määritellä kuin ihminen itse. Koti on hyvin intiimi, yksilöllinen asia samalla kuin se on jotakin, joka toivottavasti kuuluu meille kaikille. Kotoilu on nyt muodissa. Ihmiset haluavat rakentaa kotiaan omin käsin, olipa sitten kyse koriste-esineistä tai seinien maalaamisesta. Se tehdään vain itseä ja läheisiä varten. Nyt ei rakenneta kalseita edustuskoteja, joissa kukaan ei oikeasti asu, vaan läheistä, lämmintä ja turvallista. Kotoilu on saatava myös kaikkiin laitosympäristöihin! Kodikasta, mukavaa ja yksilöllistä tarvitaan kaikkien elämään. Yhä enemmän yksin? Samaan aikaan maailmalla on käynnissä kehitys, jota sosiologit kummastelevat. Miljoonia vuosia ihmiset ovat asuneet yhdessä. Luolissa, jurtissa, teltoissa, majoissa, aina paljon ihmisiä yhdessä. Sitten suurperheinä, kommuu neina, kotitalouksissa. Nyt globaali trendi on muuttumassa. "Kun ihmiset ovat vuosituhansia asuneet aina yhdessä, he ovat viime vuosisadan kehityksen tuloksena päätyneet ihmis kunnan ensimmäiseen vakavaan ja laajaan yksinasumisen kokeiluun", sosiologi Eric Klinenberg arvioi. Se koskee nuoria, opiskelijoita, sinkkuja, ja vanhoja ihmisiä. Vanhusten yksin asuminen lisääntyy myös maissa, joissa se on kulttuurisesti vierasta, kuten Kiinassa ja Japanissa. Yksin asuminen ei tietenkään merkitse yksinäisyyttä. Yksin on oma herransa ja rouvansa, voi päättää mitä tehdään ja milloin. Palvelut kotiin! Palveluille kotona asuminen asettaa todella suuren haasteen. Enkä nyt puhu pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan ihan kaikesta: kirjastoista, posteista, pankeista ja kaupoista. Jos vanhusten palveluille asetetaan vaatimus, että niiden on oltava innovatiivisia, nopeita ja halpoja, samat vaatimukset pitää ulottaa ihan kaikkeen muuhunkin. Jos jäätelöautot ovat mahdollisia, mikseivät sitten kotiin tulevat pankit ja postit. Jos kauppa keskittää mikä on mielestäni kovin valitettavaa sen tulisi samalla kehittää asiakaspalveluja kotiin eikä syytää kustannuksia sosiaalisektorille. Kotipalvelut juoksuttavat vanhusten kauppa-asioita, vaikka se olisi vähittäiskaupan oma tehtävä, miten innovatiivisesti sen sitten tekisivätkin. No, tiedän, nettikauppa on olemassa. Voivoi, miten alkutekijöissään! Aikaa sählääntyy, virheitä tulee, eikä tavara vastaa odotuksia. Saamme varmaan vielä antaa vuosikymmenen verran kriittistä asiakaspalautetta, ennen kuin tämä toimii. Sitten, kun tietokoneet ja ipadit toimivat puhekomennolla ja rakentavat suoran yhteyden käyttäjän ja palveluntarjoajan välille, ehkä asiat ovat vähän paremmin. Ja on turha odottaa, että kaikki vanhat ihmiset suostuisivat koneen orjiksi. Innovoikaa, pankit, postit ja kaupat! Me tarvitsemme uuden laista otetta! Ihmisiä tarvitaan Vanhojen ihmisten palveluihin tarvitaan kuitenkin ihmisiä. Inhimillinen kontakti on hoivan tärkein elementti. Katsokaa, miten turvallisuussektori kasvaa! Onko tuo kaikki tarpeen, nuo ronskit nuoret miehet joutilaina seiso massa sairaaloissa ja erilaisissa vartiointitehtävissä. Meillähän voisi olla heille tarjolla kiinnostavaa työtä koti palveluissa, ei tarvitsisi seistä joutilaana, vaan voisi käyttää lahjojaan ihmis kontakteissa, ne ovat paljon palkitsevampia. Vanhojen ihmisten palveluissa on tulevaisuus. Siellä on tärkeää työtä, joka voimaannuttaa tekijäänsä. Siellä on mahdollisuus jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Samalla tarvitaan koko palveluvalikon monipuolista kehittämistä, palveludesignia. Tulkaapa innovoijat mukaan! 13
Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman väliraportti: Omaishoitajan asemaa Merja Salanko-Vuorela on tehnyt pitkän päivätyön omaishoitajien asioiden parissa. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry perustettiin vuonna 1991, ja Salanko-Vuorela on toiminut koko ajan liiton toiminnanjohtajana. Hän jäi eläkkeelle tänä syksynä. Salanko-Vuorelan 22 toiminnanjohtajavuoden aikana omaishoitajan asemassa on tapahtunut paljon muutoksia. Silloin kun liitto perustettiin, omaishoitajia ei vielä kutsuttu omaishoitajiksi. He olivat vanhusten omaisia. Omaiset eivät myöskään saaneet yhteis kunnalta tukea. Joitakin yksittäisiä kokeiluja oli siellä täällä. Yhteiskunnan tavoite oli enemmänkin se, että miten saataisiin omaiset käymään laitoksissa hoidetta vien luona. Laitoshoito oli silloin vielä vahvoilla, Merja Salanko-Vuorela muistelee. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry aloitti toimintansa vanhusten omaisten parissa. Sittemmin omaishoito on laajentunut, ja mukaan on tullut mm. vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien omaishoitajia. Omaishoitajista ja hoidettavista kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa on vanhuksia. Matkan varrella on tapahtunut paljon parannuksia. Laki omaishoitajien tuesta saatiin 2006. Tällä hetkellä Suomessa on noin 60 000 omaishoitajaa, joista 40 000:lla on sopimus omaishoidosta. Loputkin 20 000 pitäisi saada sopimuksen piiriin. Vuosittain tehdään noin 1700 sopimusta. Suurin ongelma on se, että omaishoitajat ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa, koska eri kunnissa toteutetaan omais hoidon tukea hyvin eri tavoin. Kunnat eivät myöskään informoi kunnolla niitä ihmisiä, jotka olisivat oikeutettu Merja Salanko- Vuorela on tyytyväinen siihen, että omaishoito saa viimeinenkin kehittämisohjelman ensimmäisen lajissaan. ja omaishoidon tukeen. Nykyisessä laissa ei myöskään ole omaishoitajalla oikein kunnon roolia. Hän on ikään kuin sivutuote toteuttamassa sitä palvelua. Omaishoidon kehittämisohjelma ensimmäistä kertaa Suomessa on valmisteilla ensimmäinen kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Kehittämisohjelman tarpeellisuus on tullut esille mm. nykyisen hallitusohjelman, kansallisen muistiohjelman ja uuden vanhuspalvelulain myötä. Työryhmän väliraportti valmistui kesällä, loppuraportti valmistuu ensi vuoden alussa. Nykyinen laki lähtee siitä, että omaishoitaja on se, joka on tehnyt kunnan kanssa sopimuksen. Omaishoidon kehittämisohjelma pyrkii erityisesti siihen, että kaikki raskasta hoitoa vaativien hoidettavien omaishoitajat saisivat solmittua omaishoidon sopimuksen, ja että korvaus olisi samansuuruinen kaikille hoidon ja huolenpidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan, riippumatta siitä, missä kunnassa asuu. Nythän on epäoikeudenmukaista, että osa omaishoitajista saa korvauksen, osa ei. Kehittämisohjelmassa yhtenä tavoitteena on laki sopimusomaishoitajuudesta, ja että omaishoitajuus turvattaisiin yhdeksi hoitomuodoksi. Hoitomuotoa valittaessa arvioidaan myös palveluiden tarve. Hoito palkkio nähdään korvauk 14
pyritään parantamaan sena omaishoitajan hoitotehtävistä, ei sosiaaliturvaetuutena. Samaten pyritään huomioimaan ne ihmiset, jotka eivät ole virallisia omaishoitajia, mutta jotka kuitenkin jollain tavalla hoitavat omaisiaan. Tällaisia ihmisiä on noin 240 000. Tällä hetkellä kunnat eivät lainkaan huomioi näitä muita hoitajia. Tavoite on se, että heidänkin apunsa kirjataan kunnan papereihin se helpottaisi palveluiden saantia. Ammattilaisten koulutuksessa pyritään ottamaan huomioon omaishoito yhtenä hoitomuotona. Salanko-Vuorela huomauttaa, että erilaisilla toimintakyky- ja muilla mittareilla ollaan voitu säädellä sitä, minkä kuntoiseksi ihminen on voitu määritellä. Tämän määrittelyn mukaan on määräytynyt se, pääseekö ihminen omaishoidon piiriin sekä hoidon tarve. Esimerkiksi Ruotsissa on vain voinut ilmoittaa "Minä olen omaishoitaja". Omaishoidon kehittämisohjelma lähtee siitä, että joka tapauksessa ihminen tarvitsee hoitoa. Sen jälkeen arvioidaan eri hoitomuodot, ja omaishoito on mukana yhtenä hoitomuotona. Järjestöjen asemaa selkeytetään Nykyisin on vähän pallottelua kunnan ja järjestöjen välillä siitä, mikä tehtävä kuuluu kenellekin. Kehittämis ohjelmassa järjestöjen ja seurakuntien roolia omaishoitajien tukena selkeytetään. Neuvonta, koulutus, valmennus, vertaistuki, virkistys ja vapaaehtoistyö soveltuvat järjestöjen ja seurakuntien tehtäviksi, niiltä osin kuin ne eivät sisälly kunnan lakisääteisiin tehtäviin. Tämä toivotaan otettavaksi huomioon Rahaautomaattiyhdistyksen avustuksissa järjestöille. Omaishoidon kehittämisohjelmassa on myös erilaisia taloudellisia malleja ja laskelmia omaishoidon kustannuksista. Merja Salanko-Vuorela muistuttaa, että omaishoito tulee joka tapauksessa halvemmaksi kuin laitoshoito. Tämän vuoksi olisin tärkeää, että kaikki omaishoidon sopimukseen oikeutetut saisivat sopimuksen, ja siten taloudellista turvaa vaikka edes pienenkin. Erilaisia työelämän joustoja on jo nykyään hyvin, mutta niitä olisi osattava paremmin käyttää hyödyksi. Työelämän joustoista pitäisi tiedottaa paremmin, ja myös työnantajien joustamista toivotaan, Salanko-Vuorela kertoo. Teksti ja kuva: Kari Uittomäki Omaishoidon kehittämisohjelma pyrkii erityisesti siihen, että kaikki raskasta hoitoa vaativien hoidettavien omaishoitajat saisivat solmittua omaishoidon sopimuksen, ja että korvaus olisi samansuuruinen kaikille hoidon ja huolenpidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Kehittämisohjelman määrittelyä omaishoidosta Omaishoidon kehittämisohjelman yhtenä tavoitteena on omaishoidon arvostuksen lisääminen. Kehittämisohjelmaan sisältyy myös omais hoidon määrittelyä. Omaishoito on arvostettu sopimusomaishoitona tai muuna omaishoitona toteutettu hoitomuoto, joka eri toimijoiden yhteistyönä mahdollistaa hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden kotona asumisen sekä edistää hoidettavien ja hoitajien hyvinvointia, Merja Salanko- Vuorela kiteyttää. Omaishoito on hoitomuoto, jonka omaishoitaja toteuttaa tarvitta vien palveluiden tuella, kun hoidettavan hoidon ja huolenpidon, ohjauksen ja valvonnan tarve on selvitetty sosiaalihuoltolain, vanhuspalvelulain, vammais palvelulain tai kehitysvammalain perusteella. Omaishoito voidaan valita hoitomuodoksi, mikäli hoidettavan arvioidaan olevan hoidon tai huolenpidon tarpeessa ja hänellä on omaishoitajaksi halukas tai soveltuva omainen tai läheinen, jonka osaltaan voi vastata hoidosta tai huolenpidosta tarvittaessa omaishoitoa tukevien palvelujen avulla. Sopimusomaishoitaja on omaishoitaja, jonka on tehnyt kunnan kanssa omaishoidon sopimuksen, jossa määritellään, miltä osin omaishoitaja vastaa hoidettavan hoidon tai huolenpidon tarpeeseen ja millaista tukea hän saa tehtävänsä toteuttamiseen. Omaishoitaja on henkilö, joka hoitaa omaistaan tai läheistään ilman kunnan tai omaishoitajan välillä solmittavaa sopimusta. 15
Maailman maat arvioitu: indeksi kertoo, miten vanhojen ihmisten elämä sujuu Ruotsi paras, Suomen sijoitus viidestoista Suomi on sijalla 15, Ruotsi on paras, HelpAge International -järjestön uudessa vanhojen ihmisten hyvinvointi-indeksissä. Global Age Watch Index julkistettiin 1.10. Globaali ikäindeksi kuvaa vanhojen ihmisten toimeentuloa, terveyttä ja elämän laatua. Kaikki Pohjoismaat sijoittuvat 20 parhaan joukkoon. Ruotsin jälkeen Norja on toisena, Islanti yhdeksäntenä ja Tanska sijalla 17. Indeksissä kiinnitetään huomiota neljään eri alueeseen: vanhojen ihmisten toimeentuloon, terveyteen, koulutukseen ja työllistymiseen sekä elinympäristön ikäystävällisyyteen. Indeksin laatimiseen on osallistunut joukko nimekkäitä tutkijoita ympäri maailmaa. Indeksin laatijat korostavat, että kyseessä on vasta ensimmäinen harjoitus, joten tietopohjassa on vielä parannettavaa. Indeksin pohjana ovat tämän hetken parhaat käytettävissä olevat tilastot esimerkiksi Maailman Terveys järjestöltä ja Maailmanpankilta. Eläkkeistä tiedetään paljon, mutta vanhojen ihmisten mielenterveydestä tai elinympäristöstä on vähemmän dataa, Ashgar Zaidi, Southamptonin yliopiston kansainvälisen sosiaali politiikan professori sanoo. Suomen sijoitusta tässä kansainvälisessä indeksissä heikentävät vanhojen ikäluokkien heikko koulutus ja erityisesti vanhojen naisten pienet eläkkeet. Eräänä mittarina on HLE, Healthy Life Expectancy, eli odotettavissa olevien terveiden ikävuosien määrä vanhuudessa. Suomalaiset tutkijat kiinnittävät huomiota siihen, että Suomessa tilanne on parantunut huomattavasti viime aikoina, mut ta se ei vielä heijastu käytettyihin kansainvälisiin mittareihin. Suomen edellä olivat Euroopan maista Ruotsi, Norja, Saksa, Alankomaat, Sveitsi, Islanti, Itävalta ja Englanti. Näissä maissa elinympäristön ikäystävällisyys on hyvällä tasolla. Elinympäristön ikäystävällisyys tarkoittaa mm. liikennettä, yleistä turvallisuutta ja avun saannin läheisiltä ihmisiltä. Ikä vaatii toimia! Meidän on päästävä eroon huonosti suunnitellusta ja toteutetusta ikäpolitiikasta. Tarvitaan kansallisia suunnitelmia, joissa sosiaalisesti ja taloudellisesti aktiiviset vanhat ihmiset nähdään yhteiskunnan voimavarana, Sylvia Beales, HelpAge Inter nationalin strategisten kumppanuuksien johtaja sanoo. Kun investoimme ikääntyvien omaan osallistumiseen ja hyvinvointiin, rakennamme vahvempia ja vauraampia yhteiskuntia. Kun huolehdimme hyvin ikääntyvien terveydestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista, tuemme itsenäistä elämää ja estämme ennalta vanhuusiän köyhyyttä. Lokakuun ensimmäistä päivää vietetään kansainvälisesti vanhojen toiminta päivänä tunnuksella ADA, Age Demands Action eli Ikä Vaatii Toimia. HelpAge International johtaa toimia globaalisti, Suomessa asialla on Valtaa Vanhuus -liike. Vanhat ihmiset eivät ole mikään harmaa massa, vaan joukko keskenään hyvin erilaisia ihmisiä. Lisäksi kuusikymppiset ovat kokeneet erilaisia asioita elämässään kuin yhdeksänkymppiset. Olisi syytä tuntea paremmin eri ikäryhmien elämänolosuhteet ja mielipiteet. Meiltä ei yleensä kysytä! Valtaa Vanhuusliikkeen eräänä mottona onkin: Kysy, älä oleta!, Vappu Taipale, Valtaa vanhuus-liikkeen tämän vuoden puheenjohtaja painottaa. Hallitusten on nostettava vanhat ihmiset yhteiskuntien voimavaraksi. Vuonna 2000 maailmassa oli ensimmäistä kertaa enemmän yli 60-vuotiai ta kuin alle 5-vuotiaita. Kymmenen vuoden kuluttua vanhojen ihmisten määrä tulee ylittämään miljardin ihmisen rajapyykin. Myös kansantaloudet ikääntyvät, ja kulutuksen painopiste siirtyy vanhempiin ikäluokkiin. Vuonna 2010 maailmassa oli jo 23 maata, joissa yli 65-vuotiaiden ikäluokat kuluttivat enemmän rahaa kuin nuorten ikäluokat (alle 19-vuotiaat). Suomi on näiden maiden joukossa. Vielä 30 vuotta sitten tällaisia talouksia ei ollut lainkaan. Raportti HelpAge Internationalin sivuilla: www.helpage.org/global-agewatch/ 16
VALLIN KOULUTUKSIA MAHDOLLISUUKSIEN TULEVAISUUS EDUSTAJAKOKOUSSEMINAARI Aika: 16.11.2013 kello 9.30 15.30 Paikka: Sokos Hotelli Ilves, Hatanpään valtatie 1, 33100 Tampere Sisältö: Edustajakokousseminaarissa sisältönä ovat vanhusten huollon ajankohtaiset aiheet. Katsaus uuteen vanhus palvelulakiin. Miten laki mahdollistaa tulevaisuudessa hyvän ikääntymisen? Miten muut lainsäädännön muutokset vaikuttavat toimintaamme ja arkeen? Lisäksi seminaarissa on katsaus yksityisten hoivapalvelujen tulevaisuuteen ja alan brändäykseen. Kohderyhmä: Koulutus on kohdennettu vanhuspalveluja tuottavien yhteisöjen luottamushenkilöille, johdolle, alan ammattilaisille sekä kaikille muille asiasta kiinnostuneille. Hinta: Liiton jäsenjärjestöjen edustajille 150, muut tahot 180. Edustajakokouspakettiin sisältyy myös seminaariin osallistuminen. Hinta ilmoitetaan myöhemmin. Ilmoittautuminen: 30.10.2013 mennessä www.valli.fi Lisätiedot: toiminnanjohtaja Virpi Dufva, puh. (09) 7745 9011 tai virpi.dufva@valli.fi. Ohjelma 9.30 Aamukahvi ja ilmoittautuminen 10.00 Seminaarin avaus (videotervehdys) Presidentti, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton kunniapuheenjohtaja Tarja Halonen 10.15 Katsaus vanhustenhuollon lainsäädäntöön ja muihin ajankohtaisiin asioihin (puhuja varmistuu myöhemmin) 11.15 Lounas 12.15 Identiteetti esiin ja valot päälle! Kumppanuusjohtaja Vesa Lahtinen, Think Creative Finland Oy 12.45 Yksityisen hoiva-alan tulevaisuus Professori Pekka Rissanen, Terveystaloustieteen laitos, Tampereen yliopisto 13.30 Voimaa jäsenjärjestöille - kaikki osallistumaan ja vuorovaikuttamaan Puheenjohtaja Vappu Taipale, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry 14.00 Kahvi 14.30 TampereSenior -ohjelma Ohjelmajohtaja Mari Patronen, Tampereen kaupunki 15.15 Lähtö Kuuselan palvelukeskukseen ja tutustuminen Kampus-hankkeeseen (bussikuljetus) Esittelijänä seniorikeskuksen johtaja Tiina-Riitta Stavén, Pirkanmaan Senioripalvelut Oy n. klo 17 Paluu Sokos Hotel Ilvekseen 19.00 20.30 Tampereen kaupungin vastaanotto Raatihuoneella Keskustori 10, Tampere. VANHUSTYÖN VIESTINTÄ LENTOON! Aika: 26.11.2013 klo 9.30 16.00 Paikka: Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto, Hämeentie 58-60 A 52, 00500 Helsinki Kohderyhmä: Koulutus soveltuu viestinnästä vastaaville ja sitä oman toimensa ohella tekeville työntekijöille, luottamusjohdolle ja vapaaehtoisille. Koulutuksen tarkka sisältö räätälöidään osallistujien tarpeiden mukaan ennakkokyselyn perusteella Sisältö: Koulutuspäivässä käsitellään vanhustyötä tekevien yhdistysten ja järjestöjen tavallisimpia viestintä haasteita, ja opitaan ratkaisemaan niitä niin että työ tuottaa tulosta. Kouluttajina järjestöviestinnän asiantuntija Noora Jokinen ja some-kouluttaja Piritta Seppälä. Koulutukseen ilmoittautuneet tekevät ennakkotehtävän. Koulutuksessa käsitellään seuraavia osa-alueita: * Nimi näkyviin & työ tunnetuksi. Miten tavoittaa aktiivisen viestinnän avulla uudet asiakkaat, omaiset ja yhteistyökumppanit? Miten markkinoida palveluita ja kertoa työn tuloksista pienillä resursseilla? * Sisäinen viestintä. Miten viestiä innostavasti ja tehokkaasti jäsenille ja vapaaehtoisille? * Kriisiviestintä: Tiukat tilanteet haltuun. Miten viestiä ulkoisesti ja sisäisesti kriisitilanteessa? Miten valmistautua kriisiviestintään? * Netti ja sosiaalinen media. Mitä annettavaa sosiaalisella medialla on vanhusalalle? Ilmoittautuminen: 5.11.2013 mennessä www.valli.fi Hinta: Liiton jäsenjärjestöjen edustajille 150, muut tahot 180. Lisätiedot: toimitussihteeri Kari Uittomäki, puh. (09) 7745 9021 tai kari.uittomaki@valli.fi.
Kiinan kansalliseen ikääntymiskomiteaan CNCAan tutustumassa Syksyllä 2012 Vallia pyydettiin kerto maan toiminnastaan Sosiaalija terveys ministeriössä vierailevalle suurelle kiinalaiselle delegaatiolle. Tavanomaiseen tapaan vaihdoimme vieraiden kanssa käyntikortteja. Kun etsiskelin kiinalaista kirjoittajaa Journal of Gerontechnologyyn, kansainväliseen ikäteknologian lehteen, tartuin professori Zhu Yongin korttiin muistaen tuon ystävällisen miehen Kiinan kansallisesta ikääntymiskomiteasta (China National Committee on Ageing, CNCA). Tästä kontaktista syntyi kutsu käydä paikalla, kun olimme Ilkan kanssa Mongolian matkallamme vuorokauden Beijingissä. Minua jännitti tuhottomasti ehtisimmekö ollenkaan laitokseen virka-ajan puitteissa, Beijingin liikenne kun on hirmuisen hidasta ja tukkoista. Lentokentältä taksiin ja osoitteeseen Jia 57, An Ding Men Wai Da Jie, ja onnistuimme! Meidät kutsutaan perinteiseen kiinalaiseen neuvotteluhuoneeseen, jossa on mukavia sohvia ja pieniä pöytiä vihreän teen nauttimista varten. Professori Zhu itse ei ole paikalla, mutta laitosta esittelevät varajohtaja Wang Xun sekä kansainvälisten asioiden johtaja Xiao Hongyan. Tunnelma on rento ja ilma piiri intellektuaalinen. Saamme myös poikkeuksellisen hyviä englannin kielisiä esitteitä. CNCA perustettiin jo 1982, YK:n ensimmäisen ikääntymisen huippukokouksen aikoihin. Sen arvion mukaan Kiinasta tuli ikääntyvä yhteiskunta vuonna 1999. Nyt Kiinassa asuu viidennes maailman vanhoista ihmisistä. "Niinpä, teillä on yli 60-vuotiaita jo 200 miljoonaa", Ilkka toteaa. "Ei, ei!", professori Wang huudahtaa. "Oikea luku on 197 mil Ilkka ja Vappu Taipale tapasivat Kiinan kansallisen ikääntymiskomitean varajohtaja Wang Xun Beijingissä. joonaa tällä hetkellä!". Tarkkuus on tärkeää. Laitos on arvioinut, että vuoden 2050 tienoilla vanhoja on puoli miljardia. Erityinen piirre on hyvin vanhojen määrän nopea lisääntyminen, joten yli 80-vuotiaita arvioidaan olevan vuonna 2050 jo sata miljoonaa. Päätähuimaavia lukuja! Vuonna 1996 Kiinassa säädettiin laki vanhojen ihmisten oikeuksien ja etujen suojelemisesta. Lasten odotetaan vastaavan vanhempiensa loppuelämän tarpeista, mutta hallitus tarjoaa minimiturvan niille ikäihmisille, joilla ei ole lapsia tai joiden lapset eivät ole kykeneviä huoltamaan vanhuksiaan. Äskettäin hallitus velvoitti lapset tapaamaan vanhempiaan säännöllisesti. Tämä säädös herätti ihmetystä erityisesti kiinalaisten matkatyöläisten parissa, monella kun kestää päiväkausia matkustaa vanhempiensa luokse. Hallitus on joutunut myös käynnistämään erityisen tukiohjelman 900 miljoonaisen maanviljelijäväestön vanhuksille. "Tulevaan kansalliseen strategiaan rakennetaan neljä tärkeää tavoitetta", professori Wang selittää. "Ensimmäisenä tulee talous. 30 49 -vuotiaiden pitäisi nyt ajatella omaa tulevaisuuttaan ja vanhuutensa turvaa. Toisena on asuminen, nyt kehitellään erityisesti erilaisia ryhmäasumisen muotoja. Kolmantena on laajennettava ikäihmisten palveluja, ja neljäs, se on tärkein: elämän tarkoitus. Vanhat ihmiset on saatava osaksi yhteiskuntaa." Yllätykseksemme isäntämme kysyvät meidän mielipidettämme. "Olisiko Kiinan viisasta rakentaa tulevaisuus veropohjaisten palvelujen vai vakuutuspohjan varaan?" CNCA on käynyt tutustumassa sekä Hollannin vanhustenhuollon vakuutusjärjestelmään että suomalaiseen ja tanskalaiseen veromalliin. "Kaikkialla valitellaan, että rahat eivät riitä". Näin pääsemme puhumaan hyvin voinnin edistämisestä ja Vallin resurssikeskusmallista. Oikea matalien kustannusten politiikka, "low cost strategy" rakentuu panostamalla ikäihmisten mielenterveyteen, kuntoon ja toimintamahdollisuuksiin, siis elämän mielekkyyteen. Sehän oli Kiinallekin se tärkein asia, vanhojen ihmisten elämän tarkoitus. Teksti: Vappu Taipale 18
Kotihoitoa vai kotona asumisen tukea? Rakensimme reilut kaksikymmentä vuotta sitten talon, johon tuli korkeal la olevat kattoikkunat. Kun pohdimme niiden pesemistä, ehdotin leikilläni, että odottaisimme niin kauan, kunnes olemme eläkkeellä jotta voisimme pyytää kodinhoitajan pesemään ne. Kotihoidon toimen kuvat ovat kuitenkin ehtineet jo muuttua moneen otteeseen sen jälkeen. Kun anoppini viimeisinä vuosinaan tarvitsi kotihoitoa työpäivämme aikaan, saimme vuoden alussa pitkän listan tehtävistä, jotka eivät kuulu kotihoidon piiriin. Mitä sitten itse toivoisin tai odottaisin kotihoidolta jos ja kun joskus olen sen tarpeessa? Tavoitteena on, että jokainen saisi asua kodissaan mahdollisimman pitkään. Jos olisin järkevä, muuttaisin jo hyvissä ajoin ennen toimintakykyni menettämistä esteettömään asuntoon, jossa ehtisin jo kotiutua ja oppia tuntemaan sekä asunnon että sen ympäristön kodikseni. Jos olisin siinä vaiheessa yksin, muuttaisin taloon, jossa on paljon eri-ikäisiä henkilöitä ja perheitä, jotta saisin tarvittaessa seuraa ja apua pieniin tarpeisiin. Tällöin myös tarvittava hoito olisi mahdollista järjestää samassa ympäristössä. Toisaalta kuitenkin tunneihmisenä arvelen haluavani asua mahdollisimman pitkään nykyisessä kodissani, johon liittyy paljon erilaisia muistoja ja tunteita ja joka on suunniteltu tukemaan omaa elämäntapaani. Onko sitten kotihoito sanana oikea kuvaamaan sitä, mitä tarvitaan? Voisiko kotona asumisen tuki kuvata paremmin sitä palvelukokonaisuutta, joka olisi mielekäs ja tarpeellinen? Siihen voisi sisällyttää paljon muutakin kuin hoitoa. Tukea voi tarvita jo paljon ennen kuin varsinaista hoitoa. Kotona yksin asuvan maailma supistuu neljän seinän sisään, jos liikkuminen ulos kotoa tulee vaikeaksi. Myös eri aistien heikentyminen voi rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Mikäli kotona asuva saisi helposti apua liikkumiseen tai kumppanin osallistua erilaisiin harrastuksiin ja yhteiskunnalliseen elämään, hänen muukin toimintakyky säilyisi huomattavasti pidempään. Turvattomuuden tunne saa yksinäisen hakemaan olemassa olevia palveluja, vaikka varsinainen tarve olisi johonkin muuhun. Vastikään julkaistun tutkimuksen mukaan ikäihmiset ovat valmiita maksamaan palveluistaan, kunhan ne edesauttavat kotona asumista. Kaiken palvelun ei siis tarvitse olla kunnan järjestämää, vaan se voi olla joko yksityisen, järjestön tai vapaaehtoisen hoitamaa. Kuitenkin olisi hyvä olla jokin taho, joka olisi tietoinen ja pystyisi antamaan tietoa eri vaihtoehdoista ja mahdollisesti organisoimaan tarvittavat tukitoimet. Ikäihmisen arjessa toimintakyvyn muutos näkyy ensimmäisenä asioissa, jotka eivät ole välttämättä elintärkeitä: asunnon puhtaanapidossa, oman ulkoisen olemuksen hoidossa ja ravinnon yksipuolistumisessa. Näihin asioihin avun antaminen on säästöpaineissa karsittu kunnissa joko kokonaan tai minimiinsä. Kaikki nämä kuitenkin vaikuttavat moneen hyvinvoinnin osatekijään. Sosiaa linen kanssakäyminen vähenee, ellei aikaisemmin siistiin kotiin voi kutsua vieraita, tai ei itse jaksa pukeutua mennäkseen ihmisten ilmoille. Kaikilla ei ole vara ostaa palveluja yksityisiltä näihin asioihin. Työntekijän kannalta taas arkiset tehtävät olisivat mitä luontevin tapa tehdä vaikkapa muistelutyötä tekemällä asioita yhdessä asiakkaan kanssa. Kaikessa arkisessa tekemisessä olisi mahdollisuus käyttää sosiokulttuurista työotetta ilman, että se olisi jokin irrallinen osa asiakastyötä. Olisiko mahdollista, että kunnat säästäisivät sijoittamalla enemmän varoja ennaltaehkäisevään työhön? Se voisi muutaman vuoden ajan olla kalliimpaa, mutta saisi aikaan suuriakin säästöjä ihmisten toimintakyvyn kohenemisessa ja aktiivisuuden lisääntymisessä. Alli Rinne Lehtori Lahden Lähimmäispalvelun johtokunnan puheenjohtaja 19
Lasse Lehtinen: Nätti-Jussi Suomalaisen seikkailijan elämäkerta Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2012 "...mutta sittenpä alkoi kaukana pohjoisella taivaanrannalla näkyä valoa. Ihmeteltiin, mikä tuo outo loimotus on, joka lähestyy? Minä vilkaisin ja totesin, että autoni valothan ne sieltä saapuivat." Siihen päätti isäni jutun siitä, kun Nätti-Jussi kiidätti synnyttäjää Rovaniemelle valoakin nopeammin. Isä oli tutustunut Lapin kuuluisaan tarinaniskijään Nätti Jussiin sotien jälkeen Pohjois-Suomen savotoilla työnjohtajana toimiess aan ja kertoi tämän tarinoita laahaavalla nuotilla, Nätti-Jussin omaa puheenpartta matkien. Jussi Nätti (1880 1964) oli syntynyt Keski-Suomessa, mutta saavutti tarinankertojan maineensa Lapin metsätyömailla ennen sotia ja niiden jälkeen. Kirjan Nätti-Jussi suomalaisen seikkailijan elämäkerta mukaan Jussi oli nähnyt laajalti maailmaa. Arto Paasilinna oli vuonna 1964 Rovaniemellä haastatellakseen presidentti Kekkosta, mutta lopulta haastattelikin kiinnostavampaa henkilöä, Nätti-Jussia! Paasilinna kuitenkin hukkasi kallisarvoiset nauhat, ja kun ne lopulta löytyivät 2000-luvulla, Paasilinna ehti kirjoittaa vain alun elämäkerrasta ennen kuin hänen terveytensä petti; siksi teoksen saattoi loppuun Lasse Lehtinen. Kirjan vauhdikas alku tempaa mukaansa. Huutolaispoika Nätti-Jussi pakenee jo nuorena merille ja seilaa Afrikkaan. Hän ystävystyy laivalla jäniksenä olleen tumman pojan kanssa. Pojasta tulee sittemmin Etio pian keisari Haile Selassie. Nätti-Jussin tie kulkee Afrikan kultakaivoksilta Ameriikkaan, punapuumetsiin ja intiaa nien pariin. Hän kiertää New Yorkin, Pietarin, Wienin ja Nizzan. Hän ehtii olla Neuvosto-Venäjällä ja sittemmin pirtun salakuljettajana Suomessa. Ja paljon muuta. Jussi kaveeraa mm. Joe Kennedyn kanssa, jonka pojalle Johnille sittemmin presidentti Kekkonen kertoi terveiset Nätti-Jussilta. Naisia Jussilla riitti mustasta tytöstä chippawa-intiaaniin ja itävaltalaiseen herttuattareen, vaikka hänellä oli kampurajalka ja vain yksi kives. Elämäkerran kaari ei kuitenkaan kanna loppuun saakka. Nätti-Jussin tarinat sellaisina kuin isältä niitä kuulin rakentuivat tavanomaisen alun jälkeen absurdien yksityiskohtien kautta yllättävään kliimaksiin. Milloin oli Jussi voittanut pokeripelissä muiden värisuorat ja viitoset, kun "minullapas olikin kutoiset!", milloin taas Nätti-Jussi oli oopperassa paavin aitiossa, ja Hitler kysyi Mussolinilta: "Kuka tuo toinen mies on?"; ja Mussolinin vastatessa, "Etkö nyt Nätti-Jussia tunne", Hitler sanoi, että "Kyllä toki Jussin tunnen, mutta entäs tuo toinen?" Kirjassa tarina virtaa uuvuttavana puurona. Lisäksi lukija jää kaipaamaan asiatietoa: miten tämä huikea kertomus liittyy oikean, verta ja lihaa olevan Nätti-Jussin elämään? Näistä puutteistaankin huolimatta elämäkerta on kulttuuriteko ja lukemisen arvoinen pala pohjoissuomalaista historiaa. Kirja osoittaa, että Nätti-Jussilla oli hyvä mielikuvitus ja kirjan lukija voi aavistaa, että Nätti- Jussilla oli myös hyvät kertojan lahjat. Eeva Leinonen Jussi Simpura ja Jussi Melkas: Tilastot käyttöön! Opas tilastojen maailmaan Gaudeamus 2013 Tilastot ovat yhteisesti sovittuja tapoja kuvata maailman tilaa, mutta se miten niitä luetaan, tulkitaan ja käytetään vaikuttaa siihen, minkälaisia käsityksiä maailmasta syntyy. Tilastot ovat alun perin syntyneet vallan pitäjien tarpeesta: minkä verran valta kunnassa on voimavaroja. Pitkään valtioiden tuottamat tilastot olivatkin valtiosalaisuuksia. Nyky ajan demo kratioissa tilastot palvelevat avoimuuden hengessä sekä vallan pitäjiä että kansalaisia. Mitä tietäisimme ilman tilastoja ilmastonmuutoksesta, maailman taloudellisesta tilanteesta tai miten tekisimme terveydenhuollon päätöksiä? VTT Jussi Simpuran ja YTL Jussi Melkaksen mukavasti kirjoitettu kirja on hyödyllinen tietopaketti paitsi tilastoinnin historiasta myös siitä mitä tilastoidaan ja kuinka tilastointi poikkeaa eri maista toisistaan. Kirja auttaa tilastojen lukijaa ja käyttäjää ymmärtämään tilastojen termino logiaa ja miten tilastoja voi lukea kriittisesti. Kirjoittajat ovat löytäneen herkullisia esimerkkejä siitä, kuinka väärin käsityksiä syntyy, kun tilastojen luvussa "käytetään oiko teitä" esimerkiksi nuorisotyöttömyyden määrästä. Tilastoja taidamme käyttää kaikki, joten teos on oiva suunnistus väline jokaiselle ammattilaiselle! Lea Stenberg 20