Kunnallisvaalit kuntademokratian kuvaajana

Sari Pikkala Kunnallisvaalit kuntademokratian kuvaajana Kuntien demokratiatilinpäätös, Teema I Yhteenvetoa vaalitilinpäätöksistä ISBN 952-213-060-5 Suomen Kuntaliitto 2005

TEKIJÄ Sari Pikkala TAITTO Nina Palmu-Pietilä ISBN 952-213-060-5 Suomen Kuntaliitto Helsinki 2005 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL 200 00101 Helsinki Puh. (09) 7711 Faksi (09) 771 2291 www.kunnat.net

Esipuhe Kuntien demokratiatilinpäätöshanke Kuntien demokratiatilinpäätöshankkeessa kehitetään kuntademokratian tilaa ja toimivuutta arvioivaa mittaristoa. Hankkeessa mukana olevat tahot määrittelevät yhdessä erilaisia demokratian ulottuvuuksia sisältävän mittariston, jonka avulla kunnilla on mahdollisuus arvioida demokratiansa tilaa sekä arvioida tarvittavia demokratian toimintaa vahvistavia kehittämistoimenpiteitä. Kehittämistyön ja arvioinnin lähtökohdaksi on asetettu, että kunnissa tulee olla halua sitoutua eri tahojen toimesta demokratian kehittämiseen pitkällä aikavälillä. Mukana olevat hankekunnat vastaavat itse mittaustyöstä ja sen raportoinnista. Ne ovat myös aktiivisesti mukana kehittämässä käytettäviä mittareita. Tieto demokratian tilasta antaa kunnille itselleen mahdollisuuden pohtia edustuksellisen demokratian ja kuntalaisten suoran osallistumisen kehittämistä yhdessä poliittisen ja ammatillisen johdon sekä kansalaisyhteiskuntatoimijoiden kanssa. Arviointia voivat hyödyntää erityisesti siis myös kuntien luottamushenkilöt. Kun mittaristoa ryhdyttiin kehittämään, asetettiin lopputulokselle myös tiettyjä odotuksia. Moniulotteista demokratiaa ei voida mitata monimutkaisilla mittaristoilla, vaan niiden tulee olla helposti käytettävä ja kehitettävissä vastaamaan yksittäisten kuntien tarpeita. Mittariston tulee myös mahdollistaa kuntien välisen vertailun. Sen kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota arviointityön pitkäjänteisyyteen ja toistettavuuteen. Nämä tekijät tulee pitää mielessä koko hankkeen ajan. Tarkoituksena on, että valtuustokaudella 2005 2008 suoritetaan vuosittain yksi mittaus, tulosten analysointi, arviointi sekä siitä seuraavien toimenpiteiden pohdinta ja suunnittelu. Valtuustokauden mittausteemoja ovat kunnallisvaalit, kuntademokratian toimintatavat, kuntalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen sekä kuntien poliittisen ja ammatillisen johdon rooli ja toiminta. Hanke on osa kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa ja sen toteutuksesta vastaa Suomen Kuntaliitto. Mukana hankkeessa on kaiken kaikkiaan 12 kuntaa, jotka ovat monilta ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Mukana on suuria kaupunkeja ja pienempiä kuntia. Kunnat sijoittuvat eri puolille Suomea. On kuitenkin paikallaan korostaa, että hankkeeseen osallistuvat kunnat eivät ole tilastollisesti edustava otos maan kuntakentästä. Seuraava taulukko antaa hieman osviittaa kuntien erilaisuudesta sekä valottaa myös tehtävän kehittämistyön monia ulottuvuuksia. 3

Hankekunnat suuruusjärjestyksessä Kunta Maakunta Väestö 2004 Helsinki Uusimaa 559 046 Tampere Pirkanmaa 202 932 Turku Varsinais-Suomi 174 824 Lahti Päijät-Häme 98 281 Joensuu Pohjois-Karjala 57 558 Jyväskylän mlk Keski-Suomi 34 407 Kemi Lappi 22 907 Kiuruvesi Pohjois-Savo 9 864 Oulunsalo Pohjois-Pohjanmaa 9 192 Lapinlahti Pohjois-Savo 7 594 Uusikaarlepyy Pohjanmaa 7 436 Mynämäki Varsinais-Suomi 6 334 Päivi Kurikka erityisasiantuntija, hankkeesta vastaava Suomen Kuntaliitto 4

Sisällysluettelo Esipuhe... 3 1 Johdanto... 6 2 Äänestysaktiivisuus... 8 Äänestysaktiivisuuden yleinen kehitys: jyrkästä laskusta lievään nousuun. 8 Äänestysaktiivisuus ja kuntien rakennepiirteet... 9 Äänestysaktiivisuuden kehitys hankekunnissa... 11 Äänestysvilkkaus sukupuolen mukaan: naiset aktiivisempia kuin miehet 13 Äänestysaktiivisuus alueittain: kuntien sisäiset erot... 14 Äänestysvilkkaus ikäryhmittäin: nuoret passiivisimpia... 16 Ulkomaiden kansalaisten äänestysaktiivisuus... 20 3 Vaaliosallistumisen edistäminen... 22 Ennakkoäänestyspaikat... 22 Muut toimet äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi... 24 4 Paikalliset vaaliteemat... 26 5 Ehdokkaiden rekrytointi... 28 6 Valtuuston kokoonpano ja sen muutokset... 29 Puolueiden voimasuhteet... 29 Valtuustojen uusiutuminen henkilötasolla... 31 7 Sosiaalisen edustavuuden toteutuminen... 33 Ehdokkaiden ja valittujen sukupuolijakauma... 33 Ehdokkaiden ja valittujen ikäjakauma... 34 8 Vaalien vaikutus muiden luottamuselinpaikkojen jakoon... 36 9 Lopuksi... 39 Liitetaulukot... 40 5

1 Johdanto Demokratiatilinpäätöshankkeen puitteissa suunnitellaan ja toteutetaan neljä eri mittausteemaa, yksi kunakin vuonna. Koska hankkeen alku osui kunnallisvaalivuoteen, oli luonnollista, että vaalit valittiin ensimmäiseksi teemaksi. Kunnallisvaalit saavat yleensä vaalisyksyn aikana paljon julkisuutta niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Vaalituloksen selvittyä ovat kiinnostus hiipuu nopeasti ja vaalien huolellisempi analyysi jää tekemättä. Demokratiatilinpäätöshankkeen vaaliosiossa on pyritty kehittämään konkreettinen apuväline kunnissa tehtävälle vaaleja koskevalle arvioinnille. Vaalitilinpäätöksissä pyritään paikallistamaan kunnallisvaaleihin liittyviä demokratiaongelmia, joita voivat olla äänestysaktiivisuuden alhaisuus tai epätasainen jakautuminen eri kuntalaisryhmissä, uusien ehdokkaiden hankinnan vaikeudet tai istuvien valtuutettujen haluttomuus asettua uudelleen ehdokkaaksi, sosiaalisen edustavuuden vinoumat, muiden luottamuselinpaikkojen miehittäminen toisin kuin vaalien tulos edellyttäisi, äänestäjille tarjottavien poliittisten vaihtoehtojen epäselvyys jne. Ajatuksena on, että ongelmakohtien tunnistaminen antaa eväitä sekä kunnalle että kunnassa toimiville poliittisille ryhmille pyrkiä parantamaan tilannetta tulevissa vaaleissa. Ongelmakohtien tunnistamisessa kuntien välinen vertailu, tai vähintäänkin oman kunnan vertaaminen koko maan tilanteeseen, on keskeistä. Kysymyksiä, joihin vaalitilinpäätöksissä etsitään vastauksia, ovat mm. Millainen äänestysaktiivisuus kunnassa on muihin kuntiin verrattuna? Miten se on kehittynyt? Ketkä äänestävät ja ketkä eivät? Mitä kunnassa tehtiin vaaliosallistumisen edistämiseksi? Erottuivatko ehdokkaita asettaneiden poliittisten ryhmien vaaliteemat toisistaan? Oliko kunnassa paikallisia vaaliteemoja? Miten ehdokkaiden rekrytointi onnistui? Miten valtuuston voimasuhteet muuttuivat ja miten suurta oli valtuuston henkilövaihtuvuus? Miten sosiaalinen edustavuus toteutui ketkä valikoituivat ehdokkaiksi ja siitä edelleen valtuutetuiksi? Miten vaalitulos heijastui muiden luottamuselinten jäsenvalintoihin? Hankkeen toimesta tuotettiin syksyn 2004 vaalien jälkeen teemavihko, jolla ohjeistettiin hankekunnissa tehtävää käytännön työtä (Pikkala 2005a). Teemavihkoon koottiin myös tiedot relevanteista tietolähteistä. Kahdestatoista hankekunnista kymmenen kokosi oman vaalitilinpäätöksen. Kemissä oli projektista riippumatta tuotettu kunnallisvaaliyhteenveto, jossa kuitenkin käsitellään monia niistä asioista, joita hankekuntien vaalitilinpäätöksissäkin. Uusikaarlepyy ei tuottanut omaa yh- 6

teenvetoa kunnallisvaaleista. Kuntakohtaiset vaalitilinpäätökset on koottu hankkeen internetsivulle (http://www.kunnat.net > Kuntakehitys ja tutkimus > Demokratiatilinpäätös). Tässä raportissa tehdään yhteenvetoa kuntien vaalitilinpäätöksistä. Kunkin asiakokonaisuuden tarkastelu aloitetaan kuitenkin tarkastelemalla tilannetta koko maan näkökulmasta. Raporttiin sisältyvät yksittäisiä hankekuntia koskevat tiedot perustuvat sekä kuntien itsensä kokoamiin vaalitilinpäätöksiin että julkislähteisiin. Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi julkislähteistä saatavia tilastoja on käytetty kaikissa niissä kohdin, joissa niitä on ollut saatavilla. 7

2 Äänestysaktiivisuus Äänestysaktiivisuuden yleinen kehitys: jyrkästä laskusta lievään nousuun Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus koheni hieman edellisistä kunnallisvaaleista. Myös vuoden 2003 eduskuntavaaleissa suunta oli lievästi kasvava. Pitkän aikavälin tarkastelussa vaaliosallistuminen on kuitenkin ollut laskussa. Kansainväliset vertailut keskittyvät useimmiten parlamenttivaaleihin. Niiden valossa Suomen trendi ei ole ollut poikkeava äänestysaktiivisuuden lasku on yleinen, koko läntistä maailmaa koskeva kehityssuunta. Suomessa eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana pudonnut kuitenkin jyrkemmin kuin muissa Pohjoismaissa (esim. Martikainen & Wass 2002, 23 28). Vuoden 1992 kunnallisvaaleissa runsaat 70 prosenttia äänioikeutetuista äänesti. Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa koettiin äänestysaktiivisuuden liki kymmenen prosenttiyksikön romahdus. Pudotus jatkui vielä tämänkin jälkeen sodanjälkeisten vuosien pohjanoteeraus osui vuoteen 2000, jolloin enää 56 prosenttia kunnallisvaalien äänioikeutetuista vaivautui uurnille. Syksyn 2004 vaaleissa osallistumisen lasku taittui: 59 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Kuvio 1. Äänestysaktiivisuus kunnallis- ja eduskuntavaaleissa 1980-luvulta tähän päivään 90 85 80 75 70 65 60 55 50 1980 1984 1988 1992 1996 2000 2004 Kunnallisvaalit Eduskuntavaalit Lähde: Tilastokeskus (eduskuntavaalien osalta äänestäneiden osuus kotimaan äänioikeutetuista) 8

Suomalaiset ovat perinteisesti äänestäneet kunnallisvaaleissa laiskemmin kuin eduskuntavaaleissa (kuvio 1; vaalien välisistä eroista ks. myös Borg 2005, 56 58). Vuoden 1992 kunnallisvaaleissa vaaliosallistuminen jäi vain hieman matalammaksi kuin vuotta aiemmin järjestetyissä eduskuntavaaleissa, mutta sitten kunnallis- ja eduskuntavaalien repesi yli kymmenen prosenttiyksikön suuruiseksi eikä ole merkittävästi sen jälkeen kaventunut. Äänestysaktiivisuuden lasku on siis ollut huomattavasti selvempi kunnallisvaaleissa kuin valtiollisissa vaaleissa. Paikallisvaalien vetovoima on valtiollisia vaaleja heikompaa myös muissa Pohjoismaissa. Ruotsissa ja Norjassa äänestysaktiivisuus kuntatason vaaleissa on ollut laskussa. Tanskassa sen sijaan nähtiin vuonna 2001 poikkeuksellisen suuri, noin 15 prosenttiyksikön kasvu edellisten kunnallisvaalien äänestysaktiivisuuteen verrattuna (taulukko 1). Kunnallis- ja kansankäräjävaalit järjestettiin tuolloin samanaikaisesti, mikä todennäköisesti selittää voimakkaan heilahduksen ylöspäin (Nordisk Ministerråd 2005, 72). Pohjoismaisessa vertailussa vain Norja on kunnallisvaalien osalta samassa matalan aktiivisuuden seurassa Suomen kanssa. Siellä äänestysaktiivisuus painui vuonna 2003 alle 60 prosentin. Tulos oli heikoin kahdeksaankymmeneen vuoteen (ks. http://www.ssb.no/kommvalg/). Taulukko 1. Äänestysaktiivisuus Pohjoismaiden kunnallisvaaleissa (%) Suomi Ruotsi Norja Tanska 1992 70.9 1991 84.3 1991 66.0 1989 67.6 1996 61.3 1994 84.4 1995 62.8 1993 71.2 2000 55.9 1998 78.1 1999 60.4 1997 70.1 2004 58.6 2002 77.9 2003 59.0 2001 85.0 Äänestysaktiivisuus ja kuntien rakennepiirteet Suomalaisten kuntien väliset erot äänestysaktiivisuudessa ovat huomattavia. Syksyn 2004 kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus vaihteli 51:stä 89:ään prosenttiin. Myös vuoden 2000 vaaleissa matalimman ja korkeimman äänestysaktiivisuuden kuntien välinen ero lähenteli 40 prosenttiyksikköä (taulukko 2). Vielä vuonna 1992, jolloin kokonaisäänestysaktiivisuus ylsi runsaaseen 70 prosenttiin, oli kuntakohtaisen minimin ja maksimin välinen erotus alle 30 prosenttiyksikköä. Ääripäiden välinen ero on siis kasvanut. Taulukko 2. Äänestysaktiivisuus (%) manner-suomen kuntien kunnallisvaaleissa 1992 2004 Vaihtelu kunnittain Vuosi Kaikki Matalin Korkein 1992 70.9 61.6 88.5 1996 61.3 52.9 86.8 2000 55.9 45.6 83.8 2004 58.6 50.9 89.5 Lähde: Tilastokeskus Äänestysaktiivisuuden kuntakohtaiset vaihtelut eivät ole sattumanvaraisia. Yleensä vaaliosallistuminen on suurissa asutuskeskuksissa laimeampaa kuin maaseudulla. Taulukkoon 3 on koottu neljän regressioanalyysin tulokset. Analyyseissä on testattu asukasluvun ja taajama-asteen vaikutusta äänestysaktiivisuuden kuntakohtaisiin vaihteluihin vuosien 1992, 1996, 2000 ja 2004 kunnallisvaaleissa. Kaikkina tarkas- 9

teluvuosina taajama-aste ja asukasluku selittävät merkittävän osan äänestysaktiivisuuden vaihtelusta. Korkeimmaksi selitysaste nousee analyysissä, joka koskee vaalivuotta 2000: taajama-aste ja väkiluku selittävät 37 % äänestysaktiivisuuden vaihtelusta. Niiden vaikutus kuitenkin heikentyi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Yhteys on joka tapauksessa kaikissa tarkastelluissa kunnallisvaaleissa selvä: mitä suurempi ja tiheämmin asuttu keskus, sitä laiskemmin kuntalaiset kunnallisvaaleissa äänestävät. Taulukko 3. Yhteenveto regressioanalyyseistä, joissa selitettävänä muuttujana äänestysaktiivisuus (%) vuosien 1992, 1996, 2000 ja 2004 kunnallisvaaleissa Selitettävä muuttuja: Selittävät Selitysaste Äänestysaktiivisuus (%) muuttujat Beta Sig. R 2 Vuoden 1992 vaalit (n = 448) Asukasluku 1992.194.000.119 Taajama-aste 1990.225.000 Vuoden 1996 vaalit (n = 448) Asukasluku 1992.154.001.239 Taajama-aste 1990.413.000 Vuoden 2000 vaalit (n = 448) Asukasluku 2000.171.000.371 Taajama-aste 2000.529.000 Vuoden 2004 vaalit (n = 416) Asukasluku 2004.369.000.190 Taajama-aste 2003.137.004 Toinen kiinnostava tarkastelunäkökulma liittyy äänestysaktiivisuuden kehityksen ja kunnan rakennepiirteiden välisiin yhteyksiin. Tarkastellaan ensi ajanjaksoa 1992 2000. Vuosien 1996 ja 2000 vaaleissa laskua kirjattiin lähes kaikkien kuntien äänestysaktiivisuusluvuissa. Viidentoista prosenttiyksikön pudotus vuodesta 1992 vuoteen 2000 iski kuitenkin eri suuruisena eri kuntiin. Noin kolmannes kunnista selvisi pienemmällä kuin kymmenen prosenttiyksikön menetyksellä. Ne olivat pääosin pieniä tai keskisuuria maalaiskuntia lähes kaikissa yli 10 000 asukkaan kunnissa laskua oli enemmän kuin 10 prosenttiyksikköä. Regressioanalyysi, jossa riippuvana muuttujana on äänestysaktiivisuuden muutos 1992 2000 prosenttiyksikköinä ja selittävinä muuttujina taajama-aste, asukasluku sekä asukasluvun suhteellinen muutos tarkasteluajanjaksolla, selittää 37 % äänestysaktiivisuuden muutoksen kuntakohtaisista eroista (taulukko 4). Kertoimet ovat negatiivisia: tiheästi asutuissa, väkirikkaissa, väestönkasvua kirjanneissa kunnissa äänestysprosentin romahdus oli selvästi voimakkaampi kuin maaseudulla. Äänestämättömyyden lisääntymistä koskevissa pohdinnoissa onkin kiinnitetty muiden mahdollisten syiden ohella huomiota muuttoliikkeeseen, jonka seurauksena väkeä on valunut maaseudulta ja perinteisen teollisuuden alueilta kasvukeskuksiin. Martikainen ja Wass (2002, 72 78) ovat todenneet vuoden 1999 eduskuntavaaleissa äänestysoikeutetut kattavassa, rekisteriaineistoja yhdistelevässä tutkimuksessaan, että vaaleja edeltävän vuoden aikana kuntaan muuttaneilla äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa jäi 17 prosenttiyksikköä alemmaksi kuin eimuuttaneilla. Muuton äänestämättömyyttä lisäävä vaikutus oli sitä pienempi, mitä pidempi aika muutosta on kulunut. Kunnallisvaaleissa paikkakunnalle muuton voi hyvällä syyllä olettaa olevan tärkeämpi äänestämättömyyden syy kuin valtiollisissa vaaleissa. Paikallisten asioiden tuntemus ja sitä myötä myös kiinnostus kunnallispolitiikkaan on hiljattain muuttaneilla todennäköisesti heikompaa kuin paikkakunnalle juurtuneilla. Vuoden 2000 ja 2004 kunnallisvaalien välisen kehityksen seikkaperäisempi tarkastelu antaa kuitenkin aihetta tarkistaa näin yksioikoista tulkintaa. Vaaliosallistumisen kääntyminen 2.7 prosenttiyksikön nousuun vuoden 2004 vaaleissa ei koh- 10

distunut samansuuruisena eikä edes saman suuntaisena kaikkiin kuntiin. Runsaat puolentoista sataa kuntaa joutui tälläkin kertaa kirjaamaan laskevia lukuja. Äänestysaktiivisuuden muutoksen ja kunnan rakennepiirteiden välinen yhteys oli nyt päinvastainen kuin vuosien 1992 ja 2000 välisen kehityksen kohdalla regressiokertoimissa on eri etumerkki. Äänestysaktiivisuus kasvoi keskimääräistä enemmän suurissa asutuskeskuksissa. Lähes kaikissa niissä kunnista, joissa vaaliosallistuminen edelleen väheni, myös väestökehitys on samalla ajanjaksolla ollut negatiivinen. Edellä viitattiin muuttoliikkeen ja äänestämättömyyden väliseen yhteyteen. Hieman paradoksaalisesti saattaa muuttoliikkeestä löytyä nyt ainakin osaselitys myös muuttotappioalueiden alenevaan äänestysaktiivisuuteen. Asutuskeskuksiin muuttavien joukossa on paljon koulutettua väkeä. Maaseudun nuorten ikäluokkien naiset muuttavat miehiä useammin (esim. Pikkala 2003, 31 32). Koulutetut ja varsinkin nuorempien ikäluokkien naiset äänestävät miehiä aktiivisemmin. Muuttotappioalueille jää vanheneva väestö, jolla äänestysaktiivisuus hiipuu korkean iän mukanaan tuomien fyysisten rajoitteiden myötä (Martikainen & Wass 2002, 78). On paikallaan korostaa, että vuoden 2004 äänestysaktiivisuuden nousun asutuskeskusluonteesta huolimatta kunnallisvaaliosallistuminen on edelleen selvästi vilkkaampaa maaseudulla kuin ruuhkasuomessa. Taulukko 4. Yhteenveto regressioanalyyseistä, joissa selitettävänä muuttujana äänestysaktiivisuuden muutos prosenttiyksikköinä kunnallisvaaleissa 1992 2000 ja 2000 2004 Selitettävä muuttuja: Äänestysaktiivisuuden Selitysaste muutos (%-yksikköä) Selittävät muuttujat Beta Sig. R 2 1992 2000 (n = 448) Asukasluku 2000.067.110.372 Asukasluvun muutos 92 00 (%).168.000 Taajama-aste 2000.478.000 2000 2004 (n = 416) Asukasluku 2004.145.002.217 Asukasluvun muutos 00 04 (%).205.000 Taajama-aste 2003.282.000 Äänestysaktiivisuuden kehitys hankekunnissa Uusikaarlepyy erottu 12 hankekunnan joukosta muita selvästi korkeamman äänestysaktiivisuutensa vuoksi. Syksyn 2004 vaaleissa 70 % äänioikeutetuista äänesti (kuvio 2). Osuus on yli 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin maassa keskimäärin. Omassa kontekstissaan niiden kuntien joukossa, joissa enemmistö väestöstä on ruotsinkielisiä ei Uusikaarlepyy kuitenkaan ole poikkeus. Manner-Suomen 26 ruotsalaisenemmistöisen kunnan äänestysaktiivisuuden keskiarvo oli vuoden 2004 kunnallisvaaleissa 71 %. Hankekunnista myös Oulunsalo ja Mynämäki olivat 2004 vaalien äänestysaktiivisuudessa niukasti koko maan luvun yläpuolella. Niissä suunta on kuitenkin edelleen laskeva: Oulunsalossa äänestäneiden osuus oli 1.5 ja Mynämäellä 0.9 prosenttiyksikköä edellisvaaleja alempi (kuvio 3). Selvimmin äänestysaktiivisuus tippui Kiuruvedellä ( 2.6 %). Kiuruvedellä sekä vaaliosallistuminen että väestönkehitys ovat negatiivisia. Oulunsalo ja Mynämäki sen sijaan ovat poikkeuksia niiden suomalaisten kuntien joukossa, joissa äänestysluvut laskivat edelleen vuoden 2004 vaaleissa niissä väestömäärä on kasvussa. Kemissä ja Lapinlahdella 2004 kunnallisvaalien äänestysprosentit ovat maan keskiarvoa. Kemissä nousu vuoteen 2000 verrattuna oli selvä (+4.4 prosenttiyksik- 11

köä), mikä hieman kompensoi edellisissä vaaleissa tapahtunutta selvää, liki 20 prosenttiyksikön romahdusta. Suuret kaupungit Helsinki, Turku ja Tampere jäävät äänestysvilkkaudessa koko maan luvun alapuolelle, vaikka ne kirjasivatkin nousua suhteessa edellisiin kunnallisvaaleihin. Varsinkin helsinkiläiset innostuivat osallistumaan aiempaa vilkkaammin: äänestäneiden osuus lisääntyi runsaat 6 prosenttiyksikköä. Joensuu ja Lahti edustavat hankekuntien joukossa äänestysaktiivisuuden matalinta ääripäätä. Molemmissa vaaliosallistuminen tosin lisääntyi vuoteen 2000 verrattuna. Tuolloin sekä Joensuu että Lahti kuuluivat niiden harvojen kuntien joukkoon, joissa äänestäneiden osuus kävi 50 prosentin kipurajan alapuolella. Myös Jyväskylän maalaiskunta jää jälkeen koko maan äänestysluvuista (äänestysaktiivisuuden kehitys hankekunnissa 1980 2004, ks. liitetaulukko 1). Kuvio 2. Kunnallisvaalien 2004 äänestysaktiivisuus (%) hankekunnissa Uusikaarlepyy Mynämäki Oulunsalo Kemi Koko maa Lapinlahti Helsinki Turku Tampere Kiuruvesi Jyväskylän mlk Lahti Joensuu 60 60 59 59 59 57 56 56 56 55 53 52 70 0 10 20 30 40 50 60 70 80 12

Kuvio 3. Äänestysaktiivisuuden muutos 2000 2004 (%-yksikköä) hankekunnissa Helsinki Turku Kemi Joensuu Lahti Koko maa Jyväskylän mlk Tampere Lapinlahti Uusikaarlepyy Mynämäki Oulunsalo Kiuruvesi -2,6-1,5-0,9 0,9 0,7 2,1 2,4 2,7 4 3,6 4,5 4,4 6,2-4 -2 0 2 4 6 8 Äänestysvilkkaus sukupuolen mukaan: naiset aktiivisempia kuin miehet Naiset käyvät nykyään vaaliuurnilla miehiä vilkkaammin. Naiset saavuttivat miesten äänestysaktiivisuuden 1980-luvulla. Sittemmin naisten vaaliosallistuminen on koko maan tasolla ollut säännönmukaisesti korkeampi, niin kunnallis- kuin valtiollisissakin vaaleissa. Eron suuruus on myös vaali vaalilta hiljalleen lisääntynyt (ks. liitetaulukko 2). Ilmiö ei ole pelkästään suomalainen. Naapurimaassa Ruotsissa naiset ohittivat vaaliosallistumisessa miehet jo 70-luvun puolella. Syksyn 2004 kunnallisvaaleissa naisten äänestysaktiivisuus oli koko maan tasolla 4.3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin miehillä. Eron suuruus vaihtelee kunnittain, mutta naisten luvut ovat lähes kaikissa Suomen kunnissa suurempia. Hankekuntien vertailu osoittaa, että vaaliosallistumisen sukupuoliero on suurin Kiuruvedellä (6.2 prosenttiyksikköä). Myös Helsingissä naisten äänestysvilkkaus on runsaat 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin miehillä (kuvio 4). 13

Kuvio 4. Kokonaisäänestysaktiivisuus sekä naisten ja miesten äänestysaktiivisuuden välinen erotus (naiset miehet, %-yks.) kunnallisvaaleissa 2004. Hankekunnat Kiuruvesi Helsinki Kemi Uusikaarlepyy Lapinlahti Jyväskylän mlk Oulunsalo Joensuu Tampere Mynämäki Turku Lahti 6.2 5.3 4.6 4.4 4.3 4.2 3.9 3.9 3.6 3.3 2.9 2.8 59.3 59.5 61.6 61.3 57.5 61.4 53.4 57.4 61.5 57.4 54.4 72.3 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Naiset % Erotus (N-M, %-yks.) Äänestysaktiivisuus alueittain: kuntien sisäiset erot Vaalilain mukaan äänestysalueena on kunta, jollei sitä ole tarpeen jakaa useampaan äänestysalueeseen. Käytännössä useimmat kunnat on jaettu äänestysalueisiin, mutta alueiden määrä luonnollisesti vaihtelee. Kunnan sisällä äänestysalueiden väliset erot vaaliosallistumisessa ovat paikoin huomattavan suuria. Usein vaihtelut ovat yhteydessä alueiden sosioekonomiseen statukseen. Äänestysalueet eivät välttämättä seuraa tilastollisia aluejaotuksia, eikä äänestysalueilla asuvasta väestöstä siksi aina ole saatavissa tarkkaa faktatietoa. Paikallistuntemus auttaa silloin äänestysaktiivisuuden alueellisten erojen taustoja koskevissa pohdinnoissa. Hankekunnista Mynämäellä, Oulunsalossa ja Kiuruvedellä on kussakin kolme äänestysaluetta. Matalimman ja korkeimman äänestysaktiivisuuden alueen ero jää niissä kaikissa 10 prosenttiyksikön alapuolelle. Toisessa ääripäässä on Helsinki, jossa äänestysalueita on runsaat puolentoista sataa. Helsingissä matalan äänestysaktiivisuuden Kivikon (32 %) ja korkean äänestysaktiivisuuden Paloheinän (75 %) välinen ero on peräti 43 prosenttiyksikköä. Lahdessa minimi- ja maksimialueiden välinen ero on yli 30 prosenttiyksikköä. Myös Turussa, Joensuussa ja Tampereella erot ovat huomattavia. Lapinlahdella, Jyväskylän maalaiskunnassa ja Kemissä alhaisimman ja korkeimman äänestysaktiivisuuden alueiden välinen erotus on viidentoista prosenttiyksikön tuntumassa (kuvio 5 ja liitetaulukko 4). Alueiden sosioekonomisen rakenteen ja vaaliosallistumisen välisiä yhteyksiä on sivuttu muutamissa kuntakohtaisissa vaalitilinpäätöksissä. Helsingin osalta todetaan, että alueen sosioekonomisen statuksen ja äänestysvilkkauden välinen, perinteisesti vahva riippuvuus on jonkin verran heikentymässä. Helsingissä 2004 kunnallisvaalien äänestysvilkkaus kasvoi eniten koulutustasoltaan jakauman keskivaiheilla olevilla alueilla ei korkeimman koulutustason alueilla. Jyväskylän maalaiskunnan ja Lahden vaalitilinpäätöksissä todetaan, että alhainen äänestysaktiivisuus on paikannettavissa alueille, joilla on koulutustaso ja keskiansiot ovat alempia ja 14

työttömyys korkeampi kuin kunnassa keskimäärin. Turun vaalitilinpäätöksessä on kiinnitetty huomiota myös siihen, että ulkomaalaisväestön osuus on matalan vaaliosallistumisen alueilla selvästi suurempi kuin korkean vaaliosallistumisen alueilla. On luonnollisesti muistettava, että alueen sosioekonomisen rakenteen ja äänestysaktiivisuuden välillä todetut yhteydet perustuvat ryhmätason aineistoihin. Jos ryhmätason tarkastelun tuloksia yleistetään koskemaan yksilöitä, on ainakin periaatteessa olemassa ns. ekologisen virhepäätelmän vaara. Emme voi ryhmäaineiston perusteella todistaa, että matala äänestysaktiivisuus tietyllä alueella johtuu nimenomaan siitä, että esim. alueella asuvat vähätuloiset eivät äänestä. Sen todentaminen edellyttäisi yksilötason aineiston käyttöä. Kuvio 5. Kunnallisvaalien 2004 äänestysaktiivisuus (%) korkeimman ja matalimman äänestysaktiivisuuden äänestysalueella. Hankekunnat Helsinki Lahti Turku Joensuu Tampere Uusikaarlepyy Lapinlahti Kemi Jyväskylän mlk Kiuruvesi Oulunsalo Mynäm äki 32 75 39 70 44 70 41 64 45 65 62 52 68 54 69 50 62 49 58 57 65 62 58 82 0 20 40 60 80 100 Matalin (%) Korkein (%) Oman erityistapauksensa muodostavat hiljattain yhdistyneet tai vaaleja seuraavan vuoden alusta yhdistyvät kunnat on kiinnostavaa seurata äänestysaktiivisuuden kehitystä liitosalueilla. Tarkastelu on luonnollisesti mahdollista vain, jos äänestysaluejako seuraa vanhoja kuntarajoja. Hankekuntien joukossa on yksi tuore liitos. Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kunnat yhdistyivät Joensuun kaupunkiin vuoden 2005 alusta. Syksyn 2004 kunnallisvaalit käytiin jo uuden kuntajaotuksen mukaisena. Vanhan Joensuun kuten useimpien muidenkin suurten kaupunkien alueella äänestysaktiivisuus nousi vuoteen 2000 verrattuna. Myös Tuupovaaran alueella äänestettiin edellisvaaleja vilkkaammin. Kiihtelysvaaran alueella äänestäneiden osuus sen sijaan laski (taulukko 5). Molempien vaarakuntien näkökulmasta vaalit onnistuivat kuitenkin kohtuullisesti niiden alueilta valittujen valtuutettujen osuus on selvästi suurempi kuin niissä asuvien äänioikeutettujen osuus koko uuden Joensuun äänioikeutetuista. 15

Taulukko 5. Kunnallisvaalit kuntaliitoskunnassa: Esimerkkinä Joensuu 2004 ent. ent. ent. Tuupovaara Kiihtelysvaara Joensuu Äänestysaktiivisuus 2000 (%) 56.2 61.0 47.6 Äänestysaktiivisuus 2004 (%) 57.3 56.3 51.4 Muutos 2000 2004 (%-yksikköä) +1.1 4.7 +3.9 Osuus äänioikeutetuista 2004 (%) 1.9 2.1 96.0 Osuus ehdokkaista 2004 (%) 6.2 8.0 85.8 Osuus valituista 2004 (%) 5.9 5.9 88.2 Äänestysvilkkaus ikäryhmittäin: nuoret passiivisimpia Nuorten vähäinen kiinnostus kunta-asioita ja kunnallispolitiikkaa kohtaan on voitu todeta useissa tutkimuksissa (ks. esim. Kurikka 2000, Kurikka 2003). Vaalitutkimukset ovat puolestaan osoittaneet, että äänestysaktiivisuus on vähäisintä nuorimmissa äänioikeutettujen ikäluokissa. Vuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaalien kaikki äänioikeutetut kattavien tutkimusten mukaan alle 19 24-vuotiaiden äänestysaktiivisuus jäi molempina tarkasteluvuosina 18 prosenttiyksikköä jälkeen koko maan vaaliosallistumisesta. Ensi kertaa äänioikeutetut 18-vuotiaat äänestävät hieman vilkkaammin, eroa 19 24-vuotiaisiin on ollut viitisen prosenttiyksikköä (Martikainen & Wass 2002, 44). Vaalitutkimuksessa ns. elämänkaariefektillä viitataan iän ja äänestysaktiivisuuden puoliympyrän muotoa noudattavaan suhteeseen: äänestysaktiivisuus on matalinta nuorilla, mutta nousee keski-ikään tultaessa ja lähtee jälleen laskuun vanhuuteen liittyvien fyysisten rajoitusten myötä (em. 62 64). Kun äänestysaktiivisuus vielä joitakin vuosikymmeniä sitten nousi selvästi ikävuosien lisääntyessä ja elinolosuhteiden vakiintuessa, on äänestämättä jättäminen nykypäivänä muodostunut nuorille ikäryhmille tyypilliseksi sukupolvipiirteeksi (em. 59). Elämänkaariefekti ei enää toteudu samassa määrin kuin ennen kaaren nousukulma on madaltunut. Eri ikäryhmien äänestyskäyttäytymistä kunnallisvaaleissa ei ole tiettävästi tutkittu vaaliluetteloaineistoiden pohjalta muualla kuin Helsingissä. Helsingin osalta ikäryhmittäistä vaaliosallistumista onkin seurattu jo pitkään ensimmäisen kerran kattava tutkimus tehtiin vuoden 1968 kunnallisvaalien yhteydessä (ks. esim. Martikainen 1993, 20). Elämänkaariefektin laimentumisesta todistavat mm. vuosien 1996 ja 2000 kunnallisvaalit, joissa vielä 35 44 -vuotiaatkin äänestivät keskimääräistä laiskemmin (Hellsten & Martikainen 2001, 46 47). Myös syksyn 2004 kunnallisvaalien äänestysaktiivisuutta on tutkittu Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen yhteistyönä (Martikainen & Wass 2005). Tutkimusaineistot on kerätty vaaliluetteloista yksinkertaisella tukkimiehen kirjanpidolla. Neljätoista äänestysaluetta ja runsaat 31 500 äänioikeutettua kattava tutkimus osoittaa, että 18-vuotiaat ensimmäistä kertaa äänioikeutetut osallistuvat aktiivisemmin kuin muut alle 25-vuotiaat. Otokseen kuuluvista 18-vuotiaista 48 % äänesti, kun osuus 19 24-vuotiailla oli 41 %. Tätä vanhemmissa ikäryhmissä vaaliosallistuminen lisääntyi asteittain aina 55 69- vuotiaisiin saakka. Vanhimmassa ikäryhmässä, 70 vuotta täyttäneillä äänestysaktiivisuus oli jo kääntynyt laskuun (em. 29). Mainitussa tutkimuksessa tarkastellut äänestysalueet on jaettu viiteen ryhmään, tässä alenevan äänestysaktiivisuuden mukaan järjestettynä: 1. Lähikeskustan eliitti (Munkkiniemi, Paloheinä, Marjaniemi), 2. Ydinkeskustan eliitti (Ullanlinna, Kruunuhaka, Kluuvi), 3. Keskiluokka (Meilahti, Käpylä, Roihuvuori), 4. Kallio sekä 5. Kerrostalolähiö (Ylä-Malmi, Itäkeskus) 16

(Martikainen & Wass 2005, 27 28). Helsingin äänestysalueiden vertailussa kiinnittää huomiota erityisesti lähiöalueiden nuorten matala äänestysaktiivisuus. Alle 25- vuotiaiden ryhmässä äänestäneiden osuus jää 31 prosenttiin. Helsinkiläisvalitsijoiden yleinen aktivoituminen verrattuna vuoden 2000 kunnallisvaaleihin näkyy 18 24-vuotiaiden kohdalla voimakkaimmin eliittialueilla ja Kalliossa. Lähiönuorten osallistumisaste nousi vain kaksi prosenttiyksikköä (ks. liitetaulukko 5). Muillekin hankekunnille suositeltiin ikäryhmittäisten äänestysaktiivisuustietoja keräämistä. Asian selvittäminen edellyttää, että äänestäneet ja äänestämättä jättäneet kirjataan kunnan vaaliluetteloista tukkimiehen kirjanpidolla. Varsinkin suuremmissa kunnissa kaikki äänioikeutetut kattava ikäryhmittäinen tarkastelu olisi suuren työmäärän takia epärealistinen tavoite. Silloin on perusteltua valita otos kunnan äänestysalueista. Hankkeessa korostettiin, että otoksen valinnassa olisi kiinnitettävä huomiota edustavuuteen mukana tulisi olla erilaisia äänestysalueita, joiden yhdessä voidaan ajatella edustavan kuntaa kokonaisuutena. Koska kyse ei ole tutkimushankkeesta, ei tarkasteltavien alueiden valintojen voida odottaa nojaavan monipuoliseen tilastollisen vertailuun. Valinnan helpottamiseksi ehdotettiin, että kunnat valitsisivat otokseen kolme äänestysaluetta: 1) alue, jolla äänestysaktiivisuus on lähinnä kunnan kokonaisäänestysaktiivisuutta, 2) alue, jolla on korkein äänestysaktiivisuus sekä 3) alue, jolla on alhaisin äänestysaktiivisuus. Äärialueiden (2 ja 3) osalta todettiin, että täysin poikkeavaa äänestysaluetta esimerkiksi aluetta, johon on koottu kunnan osoitteettomat ja laitoksissa asuvat äänioikeutetut ei ole mielekästä sisällyttää otokseen. Hankekunnille ehdotettiin seuraavan ikäryhmityksen käyttämistä äänestysaktiivisuuden kartoituksessa: a b c d e f Ikä vuoden 2004 lopussa 18 24 v* 25 29 v 30 39 v 40 49 v 50 64 v 65 v Syntymävuosi 1980 86 1981 75 1974 65 1964 55 1954 45 1944 * Nuorimman ikäluokan (18 24-vuotiaat) osalta ehdotettu ryhmitys on vertailukelpoinen Tuomo Martikaisen johdolla tehtyjen Helsingin kunnallisvaaleja koskevien tutkimusten kanssa. Muilta osin Helsingin luokitus on tiheämpi. Yhdeksän hankekuntaa teki oman selvityksensä eri ikäryhmien äänestysaktiivisuudesta. Kolme pienempää kuntaa, Kiuruvesi, Mynämäki ja Oulunsalo, tekivät kartoituksen koko kunnan osalta. Muissa tarkasteltavaksi valittiin 3 4 alueen otos kunnan äänestysalueista. On paikallaan korostaa, että Helsingin kaupungin tuloksia lukuun ottamatta kukin kunta vastaa omista ikäryhmittäisistä äänestysaktiivisuusluvuistaan. Kunnat ovat itse valinneet tarkasteltavat alueet ja laskeneet omat ikäryhmittäiset tietonsa kunnallisvaalien vaaliluetteloista. Kartoitusten tulokset on tiivistetty liitetaulukoihin 6A ja 6B. Yleiskuva ikäryhmien välisistä äänestysaktiivisuuden eroista on selkeä: äänestysaktiivisuus on matalimmillaan alle 25-vuotiaiden ikäryhmässä, jonka jälkeen se nousee asteittain vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Helsinkiä koskevan tutkimuksen mukaan 70 täyttäneiden vaaliosallistuminen on jo kääntynyt laskuun. Muut ikäryhmittäistä äänestysaktiivisuutta selvittäneet hankekunnat Lahden kaupunkia ja Tamperetta lukuun ottamatta ovat tarkastelleet erikseen myös vanhuuseläkeikään ehtineitä, joskin niissä vanhimman ikäryhmän raja on vedetty 65 vuoteen. Useimmissa tutkimuskunnissa ja äänestysalueilla 65 vuotta täyttäneiden äänestysluvut ovat matalampia kuin tätä astetta nuoremmalla ikäryhmällä. Selvin poikkeus säännöstä löytyy Lapinlahdelta, mutta siellä korkeimman ja matalimman 17

äänestysaktiivisuuden alueet ovat liian pieniä luotettavien päätelmien tekemiseen. Jyväskylän maalaiskunnassa kansaneläkeikään ehtineet äänestävät kaikilla tarkastelluilla äänestysalueilla vilkkaammin kuin edellinen ikäryhmä. Siihen on kuitenkin yhdistetty kaikki 30 64-vuotiaat ja on syytä olettaa, että ikäryhmän nuorimmat kohortit madaltavat lukua. Mynämäellä, Kiuruvedellä ja Oulunsalossa ikäryhmittäinen kartoitus käsittää kunnan kaikki äänioikeutetut (kuvio 6). Kiuruvedellä 18 24-vuotiaista äänesti 44 %, Oulunsalossa 41 %. Kummassakin seuraavan ikäluokan, 25 29-vuotiaiden vaaliosallistuminen oli suunnilleen samalla tasolla, Kiuruvedellä jopa hieman alempi. Mynämäen ikäluokitus poikkeaa hieman muissa kunnissa käytetystä luokituksesta. Siellä 18 22-vuotiaiden äänestysaktiivisuus on 37 %, mutta 23 30-vuotiaiden vaaliosallistuminen on jo samalla 60 prosentin tasolla kuin koko äänioikeutetulla väestölläkin. Suhteellisen matalasta lähtötasosta huolimatta Mynämäen tilanne näyttää lohdullisemmalta verrattuna Kiuruveden ja Oulunsalon vastaaviin lukuihin. Kuvio 6. Mynämäki, Oulunsalo ja Kiuruvesi: Nuorten ikäluokkien äänestysaktiivisuus (%) kunnallisvaaleissa 2004 70 60 60 60 59 56 50 40 37 41 43 41 41 30 20 10 0 Mynämäki* Oulunsalo Kiuruvesi 18-24 v 25-29 v Kaikki * Mynämäen ikäryhmitys: 18 22 v ja 23 30 v Joensuussa, Jyväskylän maalaiskunnassa, Lahdessa, Tampereella ja Turussa tarkastelu perustuu otokseen. Koska mukana ovat äänestysaktiivisuuden ääripäiden alueet, on kokonaisaktiivisuuden ero kunnan sisällä huomattava. Nuorten äänestysaktiivisuus seuraa alueen yleistä tasoa ollen kuitenkin huomattavasti alempi. Nuorimmassa ikäryhmässä äänestysluvut ovat yleisesti pari kolmekymmentä prosenttiyksikköä matalampia kuin alueella keskimäärin (ks. kuviot 7A ja 7B). Matalan vaaliosallistumisen alueilla nuorten äänestysaktiivisuus on paikoin erittäin laimeaa. Esimerkiksi Joensuussa ja Lahdessa ainoastaan 17 prosenttia heikon äänestysaktiivisuuden alueiden alle 25-vuotiaista kuntalaisista vaivautui vaaliuurnille. Yhtä alhaalla on myös Turun heikon äänestysaktiivisuuden alueen 18 24-vuotiaiden miesten vaalikiinnostus: vain 17 prosenttia heistä kävi äänestämässä. Saman alueen saman ikäiset naiset olivat hieman aktiivisempia. Myös Jyväskylän maalaiskunnan otokseen kuuluu yksi alue, jossa nuorimman ikäryhmän äänestäneiden osuus jää 18

alle neljännekseen. Helsinkiäkin koskevassa tutkimuksessakin pantiin merkille juuri lähiönuorten heikko äänestysaktiivisuus. Edellä esitetyt muita hankekuntia koskevat luvut ovat kuitenkin selvästi alempia kuin Helsingissä. Erot 18 24-vuotiaiden äänestysvilkkauden ja alueen kaikkien äänioikeutettujen äänestysprosentin välillä ovat myös suurempia kuin Helsingissä. Osittain Helsingin ja muiden hankekuntien välinen ero liittynee otosten erilaisuuteen. Helsingin otoksessa ei ole mukana kaupungin aivan heikoimpia äänestysalueita. Muissa hankekunnissa tarkasteltavaan otokseen on valittu vaaliosallistumisen ääripään alueet. Heikoimmassa ääripäässä nuoret ovat korostuneen passiivisia. Myös Tampereella kolmen äänestysalueen tilanne on samansuuntainen kuin edellä mainituissa. Kaikkien heikoimman äänestysaktiivisuuden alue, Ahvenisjärven koulun alue, poikkeaa kuitenkin täysin linjasta. Siellä 18 24-vuotiaat osallistuvat yhtä vilkkaasti tai laiskasti kuin väestö keskimäärinkin. Alueella on mm. opiskelija-asuntoja. Tarkkaa kuvausta Ahvenisjärven koulun äänestysalueen ikä- ja sosioekonomisesta rakenteesta ei ole alue on osa Hervantaa ja väestöä kuvaavat tilastotiedot ovat saatavissa vain kaupunginosittain. Äänestysaktiivisuuden poikkeavan ikäryhmäprofiilin ja väestörakenteen välinen yhteys jää siksi arvailujen varaan. Ahvenisjärven sijaan kuvioon 7A on Tampereelta valittu toiseksi matalimman eli Härmälän koulun äänestysalue. Kuvio 7A. Joensuu, Lahti, Turku, Jyväskylän mlk ja Tampere: Nuorten ikäluokkien äänestysaktiivisuus (%) matalan äänestysaktiivisuuden äänestysalueilla 60 50 40 30 20 41 39 24 23 17 17 44 28 22 23 50 50 36 31 28 10 0 Joensuu: Utrankoski Lahti: Liipola Turku: Pansion nuorisotalo Jyväskylän mlk: Haapaniemi Tampere: Härmälän koulu 18-24 v 25-29 v Kaikki 19

Kuvio 7B. Samat kunnat: Nuorten ikäluokkien äänestysaktiivisuus (%) korkeamman äänestysaktiivisuuden äänestysalueilla 80 70 64 70 63 63 62 65 60 50 40 33 46 50 50 52 36 40 43 47 30 20 10 0 Joensuu: Linnunlahti Lahti: Jalkaranta Turku: Jyväskylän mlk: Tampere: Katedralskolan Liinalampi Koiviston koulu 18-24 v 25-29 v Kaikki Syksyn 2004 kunnallisvaalien alla käytiin jonkin verran keskustelua äänioikeusikärajan laskemisesta kuuteentoista vuoteen. Taustalla on ajatus, että nuoret on helpompi saada mukaan yhteiskunnalliseen osallistumiseen, kun he vielä ovat lukiotai ammattikouluiässä, eivätkä ole ehtineet muuttaa tutulta kotipaikkakunnalta työn tai opiskelupaikan perässä. Äänioikeusikärajan alentamista on kokeiltu ainakin Saksassa. Ala-Saksin osavaltiossa paikallisvaalien äänioikeusikäraja laskettiin vuoden 1996 vaaleissa kahdeksastatoista kuuteentoista vuoteen. Myöhemmin ikärajaa muutettiin myös neljässä muussa osavaltiossa (Ungdomsstyrelsen 2000). Saksalaisessa Göttingenin kaupungin vuoden 2001 kunnallisvaalien äänestysaktiivisuutta koskevat tulokset antavat viitteitä siitä, että 16 18-vuotiaat äänestävät aktiivisemmin kuin muut alle 25-vuotiaat nuoret (Ungdomsstyrelsen 2002). Äänioikeuden ikärajan madaltaminen ei ole ongelmatonta. Meillä sekä äänioikeus että vaalikelpoisuus on kytketty täysi-ikäisyyteen. Kunnallisvaalien äänioikeusikärajan laskemista ei voida nähdä irrallisena, vaan sen suhde vaalikelpoisuuteen ja täysi-ikäisyyteen ja ulottaminen muihinkin kuin kunnallisvaaleihin olisi ratkaistava samanaikaisesti. Ulkomaiden kansalaisten äänestysaktiivisuus Äänioikeus kunnissa toimitettavissa kunnallisvaaleissa on 18 vuotta täyttäneillä Suomen sekä muun Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin ja Norjan kansalaisilla, joilla on kotikuntalain mukainen kotikunta Suomessa 51 päivänä ennen vaalipäivää. Äänioikeus kunnallisvaaleissa on myös muulla ulkomaalaisella, jos hänellä on ollut kotikunta Suomessa kahden vuoden ajan. Kunnallisvaaleissa ulkomailla asuvilla Suomen kansalaisilla ei ole äänioikeutta. Kunnat tilastoivat valtakunnallista vaalitietojärjestelmää varten tiedot äänioikeutettujen ulkomaan kansalaisten äänestysaktiivisuudesta. Ulkomaan kansalaiset jaetaan tilastoinnissa kolmeen ryhmään: 1) EU-maat, 2) Islanti ja Norja ja 3) muut. On hyvä huomata, että tilastoinnissa 20