Olavi Lehtoranta Pekka Pesonen Esa Mononen Toni Ahlqvist Torsti Loikkanen

Olavi Lehtoranta Pekka Pesonen Esa Mononen Toni Ahlqvist Torsti Loikkanen TEKBARO 27 Teknologiabarometri kansalaisten asenteista ja kansakunnan suuntautumisesta tietoon perustuvaan yhteiskuntaan

Olavi Lehtoranta Pekka Pesonen Esa Mononen Toni Ahlqvist Torsti Loikkanen TEKBARO 27 Teknologiabarometri kansalaisten asenteista ja kansakunnan suuntautumisesta tietoon perustuvaan yhteiskuntaan

Julkaisija Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry Ratavartijankatu 2, 52 Helsinki Ulkoasu Maisa Nissinen Kannen kuvat Kuvakori.com Kuvakollaasi Leena Schmandt-Hokkanen Painopaikka Painotalo Miktor, Helsinki ISBN 978-952-5633-4-7 TEK 27 2 TEKbaro

Lukijalle Tekniikan Akateemisten Liiton ja VTT:n yhteistyö teknologiabarometrin kehittämiseksi on edennyt instrumentin kolmanteen toteutuskierrokseen. Barometrin rakennetta ja tulosten esitystapoja on kehitetty saatujen kokemusten perusteella. Aihepiirin monitahoisuus tuo väistämättä tullessaan lukuisia mitattavuus-, rajanveto-, ja määrittelypulmia, joita on ratkottu laajoissa keskusteluissa eri yhteistyökumppaneiden kesken. Entiseen tapaan lähtökohtana kuitenkin on, että instrumentin tulee rakentua yleisesti tunnustettujen ja todennettavien tosiasioiden varaan. Barometrin halutaan myös indikoivan teknologian vaikutuksia yhteiskuntaan laaja-alaisesti. Instrumentin rakenteen päivityksestä huolimatta tulokset ovat pääsääntöisesti vertailukelpoisia barometrin aiempien toteutuskierrosten kanssa. Tulosten perusteella voidaan näin hahmottaa indikaattorien tunnuslukujen ohella niiden muutoksia ja muutossuuntia. Aiemmat, vuosina 24 ja 25 julkistetut teknologiabarometrit ovat avanneet uutta näkökulmaa suomalaisen yhteiskunnan tilaa koskevaan keskusteluun. Barometrin herättämä laaja mielenkiinto ja keskustelu kertoo että sosiaalinen tilaus tällaiselle indikaattorille on olemassa, ja tehty kehitystyö on vastannut tarkoitustaan. Suomalaista toimintaympäristöä on viime vuosina arvioitu joissakin yhteyksissä hyvinkin suotuisasti. Positiiviset arvioinnit eivät kuitenkaan ole muuttuneet materiaaliseksi hyvinvoinniksi. Maamme sijoitus vauraimpien kansakuntien joukossa on säilynyt kutakuinkin ennallaan jo vuosikymmeniä. Toivomme että barometrin tulokset ja työssä tehty analyysi tuovat lisävalaistusta suomalaisen toimiympäristön ongelmakohtiin, ja auttavat kohdistamaan tulevat toimenpiteet tavalla joka entisestään vauhdittaa hyvinvoinnin kasvua maassamme. Tässä julkaisussa esitettävät tilastoindikaattorit on koonnut tutkija Pekka Pesonen. Indikaattorivertailut on tehnyt ja kyseisen osan on kirjoittanut erikoistutkija Olavi Lehtoranta. Tutkimusharjoittelija Esa Mononen on analysoinut kyselyaineiston tilastollisesti ja työstänyt siihen liittyvät kuviot ja taulukot. Kyselyosan tulokset on koonnut ja tekstin on kirjoittanut erikoistutkija Toni Ahlqvist. Hän on myös kirjoittanut tulosten yhteenvedon keskustelua-osion yhdessä asiakaspäällikkö Torsti Loikkasen kanssa. Pekka Pellinen Tekniikan Akateemisten Liitto TEK TEKbaro

Sisältö Lukijalle...3 1. Johdanto...6 2. Teknologiabarometrin keskeiset tulokset...7 2.1. Barometrin rakenne...7 2.2. Keskeiset tulokset...9 2.3. Keskustelua...12 3. Indikaattorit...15 3.1. Osaaminen ja tiedon tuottaminen...15 3.1.1.Peruskoulutus...15 3.1.2. Yleissivistys ja osaaminen...16 3.1.3. Tieteellis-teknologinen osaaminen...17 3.2. Tietoyhteiskunnan kehittyminen...2 3.2.1. Investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen...2 3.2.2. Tieto- ja viestintäteknologia...21 Tieto- ja viestintätekniikkamenot...21 Tieto- ja viestintäteknologian käyttö...22 Sähköinen kaupankäynti...25 3.2.3. Uuden tiedon soveltaminen...27 3.3. Innovatiivinen yhteiskunta...28 3.3.1. Tiedon ymmärtäminen ja hallinta...28 3.3.2. Yrittäjyys ja uusiutuminen...31 3.3.3. Verkottuneisuus ja kansainvälisyys...33 3.4. Kestävä kehitys...35 3.4.1. Sosiaalinen koheesio...35 Terveys...36 Tulonjako...37 Työllisyys...38 Sukupuolten välinen tasa-arvo...39 3.4.2. Ympäristön hallinta...41 3.4.3. Ympäristön tila...43 Ilman laatu...43 Veden laatu...43 Biologinen monimuotoisuus...44 TEKbaro

4. Kysely...45 4.1. Aineisto...45 4.2. Osaaminen ja tiedon tuottaminen...46 4.2.1 Tieteellis-teknologisen osaamisen näkymät...46 4.2.2. Nuorten kiinnostus tiettyjä ammatteja kohtaan...47 4.3. Tietoyhteiskunnan kehittyminen...48 4.3.1. Suhtautuminen tutkimustoiminnan ja teknisen kehityksen tasoon Suomessa...48 4.3.2. Suhtautuminen tieteellis-teknologisiin instituutioihin ja organisaatioihin...5 4.3.3. Näkemykset tiedon ja tekniikan roolista suomalaisessa yhteiskunnassa...52 4.4. Innovatiivinen yhteiskunta...57 4.4.1. Investoinnit ja yrittäjyysaktiivisuus...57 4.4.2. Teknologian kehityksen potentiaaliset vaikutukset elämänlaatuun...6 4.5. Kestävä kehitys...62 4.5.1. Ympäristön uhkatekijät...62 4.5.2. Ympäristön tila ja viranomaistoiminta...63 Liitteet...65 Teknologiabarometrin sisältö...65 Keskeiset tulokset...65 Osaaminen ja tiedon tuottaminen...65 Tietoyhteiskunnan kehittyminen...67 Kestävä kehitys...73 TEKbaro 5

1. Johdanto Teknologiabarometri mittaa maamme teknistieteellisen osaamisen ja kehityksen tilaa. Kyseessä on taloudellisen suhdannebarometrin kaltainen mittari, joka kuvaa osaamisen kehitystä pidemmällä aikavälillä ja suhteessa vertailumaihin. Teknologiabarometrissä seurataan yhteiskunnan kehitysvaiheita informaatioyhteiskunnasta tietoyhteiskunnan kautta tietämysyhteiskuntaan. Samalla seurataan, miten hyvin kyseinen kehityskulku on linjassa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Teknologiabarometrin tavoitteena on vahvistaa osaamisen kehittämisen tietoperustaa, tukea ja parantaa siitä käytävää yhteiskunnallista keskustelua sekä näiden tietojen ja keskustelujen avulla tukea opetus- ja tutkimusvoimavarojen suuntaamista koskevaa päätöksentekoa julkishallinnossa ja elinkeinoelämässä. Ratkaisut teknologioiden ja osaamisen suuntaamisessa, niihin liittyvissä priorisoinneissa sekä voimavarojen kohdentamisessa ovat ydinkysymyksiä tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta. Teknologiabarometri yhdistää talous-, innovaatio- ja yhteiskuntateorioiden pohjalta kehitetyn mallin avulla toisaalta tieteellis-teknologista ja yhteiskunnallista kehitystä kuvaavaa indikaattoritietoa ja toisaalta tätä indikaattoritietoa syventävää, sen taustalla olevaa, kansalaisten arvoja ja asenteita mittaavaa kyselytietoa. Indikaattoritiedon perusteella on mahdollista luoda indeksilukuja, jotka kertovat, millainen kansakunnan tieteellis-teknologinen tila ja yhteiskunnallinen kehitys on suhteessa vertailuryhmään. Indikaattorivertailun vertailuryhmä koostuu sta ja sta, Alankomaista, sta ja Isosta Britanniasta sekä Yhdysvalloista ja sta. Kohderyhmäkyselyillä mitataan eri kansanryhmien arvoja ja asenteita suhteessa teknologiseen kehitykseen, sen tekijöihin sekä tieteellis-teknologisen tutkimuksen asemaan ja tasoon maassamme. Kohderyhmäkyselyiden antama tieto selittää indikaattorivertailun havaintoja ja auttaa ymmärtämään, miksi kansakunnan tieteellis-teknologinen tila on se mikä se on. Keskeisiksi kohderyhmiksi asenneselvitykselle on nähty nuoret, Tekniikan Akateemisten Liiton TEK ry:n jäsenkunta, poliittiset päättäjät sekä suurimpien teollisuusyritysten teknologiajohtajat. 6 TEKbaro

2. Teknologiabarometrin keskeiset tulokset 1 2.1. Barometrin rakenne Teknologiabarometrissa seurataan yhteiskunnan kehityskulkua informaatioyhteiskunnasta tietoyhteiskunnan kautta tietämysyhteiskuntaan. Teknologiabarometrissa on neljä osakokonaisuutta, jotka rakentuvat kukin kolmesta mittarista. Nämä on esitetty kuviossa 1. Kehitys informaatioyhteiskunnasta kohti tietämysyhteiskuntaa toteutuu nuolikuviossa etenemisenä vasemmalta ylhäältä oikealle alaviistoon. Peruskoulutus Yleissivistys ja osaaminen Investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen Tieto- ja viestintäteknologian käyttö Tiedon ymmärtäminen ja ja hallinta Yrittäjyys ja ja uusiutuminen Informaatioyhteiskunta Tietoyhteiskunta Tietämysyhteiskunta Kestävä kehitys Tieteellis-teknologinen osaaminen Uuden tiedon soveltaminen Verkottuneisuus ja kansainvälisyys Arvopohja Ympäristön hallinta Ympäristön tila Kuvio 1. Teknologiabarometrin sisältö. Tietoon ja osaamiseen perustuvan yhteiskunnan kehittymisen rinnalla barometrista voidaan erottaa myös taustalla olevan toimijan, organisaation tai koko yhteiskunnan tasot. Näitä ovat yksilöä sekä yksilön arvomaailmaa ja ratkaisuja koskevat indikaattorit ja kysymykset, organisaatioiden toimintaa koskevat indikaattorit ja kysymykset sekä kolmantena koko yhteiskunnan toimintatapoja ja arvostuksia mittaavat indikaattorit ja kysymykset. Tässä julkaisussa noudatetaan pääosin tätä viimeksi mainittua jakoa ja barometrin osaindikaattoreita tarkastellaan osaamisen ja tiedon tuottamisen, tietoyhteiskunnan kehittymisen, innovatiivisen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen otsikoiden alla. Innovatiivisella yhteiskunnalla viitataan tiedon ymmärtämiseen ja hallintaan, yrittäjyyteen ja uusiutumiseen sekä verkottuneisuuteen ja kansainvälisyyteen. Teknologiabarometrin sisältö on tässä julkaisussa sama kuin Tekniikan Akateemisten Liiton TEK ry ja Mika Naumasen (VTT) kokoamissa ja kirjoittamissa julkaisuissa TEKbaro ja TEKbaro25. Myös indikaattorien kuvaus on pääosin poimittu em. julkaisuista. Käytetyt indikaattorit on lueteltu liitteessä 1. Muutamia indikaattoreita on vaihdettu lähinnä aineistojen saatavuussyistä. Näissä tapauksissa myös aikaisempien kierrosten tulokset on laskettu uudelleen riittävän vertailukelpoisuuden takaamiseksi. TEKbaro 7

Perinteisen teollisuusyhteiskunnan muutos kohti uudenlaista informaatioon ja tietoon perustuvaa yhteiskuntajärjestystä havaittiin 197-luvun alussa. lainen Yoneji Masuda ja amerikkalainen Daniel Bell esittivät, että syntyvän uuden yhteiskunnan oleellisia ulottuvuuksia olisivat palvelutalouden syntyminen, teoreettisen tiedon merkitys ja teknologian kehittäminen. Informaatioyhteiskunnalla ymmärretään teknologiabarometrissa yhteiskuntaa, jossa informaation tuottamisella, käsittelyllä, välittämisellä ja hyödyntämisellä on keskeinen rooli kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Tiedon keskeinen asema heijastuu talouteen, tuotantoon, työelämään, koulutukseen jne. Teknologiabarometrissa informaatioyhteiskunnan tavoitteiden saavuttamista mitataan mm. investoinneilla koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Suomen kansallisen tietoyhteiskuntastrategian uudistamisen yhteydessä tietoyhteiskunta määriteltiin yhteiskunnaksi, jossa tieto ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeisin tuotannontekijä ja jossa tieto- ja viestintätekniikka tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muiden yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon välittämistä ja hyödyntämistä sekä palveluiden tarjoamista ja niiden saavuttamista. Määrällisen informaation sijaan korostuu merkityksellisen tiedon rooli. Teknologiabarometrissa informaatioyhteiskunnan siirtymistä tietoyhteiskunnaksi mitataan yleisten kehityspanosten sijasta näiden kohdentumisella tieteellis-teknisen osaamisen kehittämiseen, tieto- ja viestintäteknologioiden hyödyntämiseen sekä sillä, mitä tuloksia edellä mainituilla investoinneilla saadaan aikaan. Tietämysyhteiskunnalla viittaamme yhteiskuntaan, joka on kehittyneempi muoto sekä informaatio- että tietoyhteiskunnasta ja jossa tiedon ymmärtämisellä ja hallinnalla on keskeinen merkitys. Teknologiabarometrissa tietämysyhteiskunnan tavoitteita määrittelevät uuden tiedon soveltaminen, yrittäjyys ja talouden kyky uusiutua sekä kansalaisten, yritysten ja julkisyhteisöjen verkottuneisuus ja toimintojen kansainvälisyys. Oletuksenamme on, että menestyneimmät innovaattorit kykenevät ongelmiensa ratkaisemiseksi parhaiten hyödyntämään erilaisia asiantuntemuksen ja osaamisen lähteitä sekä toteuttamaan tavoitteensa tiiviissä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä muiden yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Innovaatiotoiminnan perimmäisenä tavoitteena on edistää kansallista kilpailukykyä sekä tätä kautta parantaa kansalaisten hyvinvointia. Teknologiabarometrin neljäs tarkastelukohde on kestävä kehitys. Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Teknologiabarometrissa kestävän kehityksen tavoitteita mittaa kolme indikaattorikokonaisuutta: yhteiskunnan sosiaalinen koheesio, yritysten ja viranomaistahojen ympäristöä säästävät toimenpiteet sekä varsinainen ympäristön tila. Käytetty jaottelu on samansuuntainen kuin Ilkka Niiniluodon pohdinta tietoon perustuvien yhteiskuntajärjestysten kehityskulusta. Tietotekniikkayhteiskunnassa tietokoneet ja uudet sähköiset viestintävälineet mahdollistavat datan ja informaation yhä lisääntyvän käsittelyn ja siirtämisen. Taitotietoyhteiskunnaksi voidaan kutsua yhteisöä, jossa on runsaasti taitoon ja osaamiseen liittyvää tietoa. Kolmantena, ymmärrysyhteiskunnaksi tai valistusyhteiskunnaksi voidaan nimittää sivistyksen tai viisauden yhteiskuntaa, jossa tiedolla on välinearvon ohella myös itseisarvo, ja jossa tiedon hallintaan ja soveltamiseen liitetään lisäksi moraalinen näkemys hyvän elämän päämääristä. Teknologiabarometri mittaa lukuisia tietoyhteiskuntakehityksen osatekijöitä, joista hahmottuu yleiskuva tilanteesta eri maissa. Tilastoindikaattoreita koskevat tiedot kerättiin Suomen ohella seitsemästä maasta: sta, sta, Alankomaista, Isosta-Britanniasta, sta, sta ja Yhdysval- 8 TEKbaro

loista. Tilastoindikaattoreiden pohjalta laskettiin maiden suhteellista sijoittumista toisiinsa nähden kuvaavat indeksiluvut jakamalla kunkin maan indikaattoriarvo niiden keskihajonnalla tarkasteltavassa vertailuryhmässä. Näin saadussa ns. normalisoidussa datassa keskimääräinen taso verrokkimaiden ryhmässä antaa tulokseksi nolla. Keskimääräistä parempi suoritus tuottaa positiivisen lukuarvon ja keskimääräistä huonompi negatiivisen lukuarvon. Mitä suurempi lukuarvo on puoleen tai toiseen, sitä suurempi ero keskiarvoon on. Yhdistelmäindikaattorien lisäksi tässä julkaisussa esitetään useimpien osaindikaattorien maavertailut. Muutamia osaindikaattoreita on vaihdettu lähinnä aineistojen saatavuussyistä. Näissä tapauksissa myös aikaisempien kierrosten tulokset on laskettu uudelleen riittävän vertailukelpoisuuden takaamiseksi. Kaikissa niin yhdistelmäindikaattoreihin kuin niiden osaindikaattoreihin perustuvissa vertailuissa on syytä muistaa indikaattoriarvoihin liittyvä mahdollinen mittausvirhe. Tuloksiin tulee siis suhtautua varovaisuudella. 2.2. Keskeiset tulokset Teknologiabarometrin ensimmäinen, vuosien 23 24 vaihteessa toteutettu kierros osoitti, ettei olekaan tietoyhteiskuntakehityksen mallimaa. Samaa osoitti myös barometrin toinen, vuosien 24 25 vaihteessa toteutettu kierros sekä tämä viimeisin, vuosien 26 27 vaihteessa toteutettu kolmas kierros. Informaatioyhteiskuntaan liittyvissä mittareissa sijoittuu kärkeen. Tietoyhteiskunnan mittaristolla sijoittuu toiseksi n jälkeen ohitettuaan niukasti Ison-Britannian. Tietämysyhteiskunnan mittareilla mitattuna on vertailumaiden joukossa keskitasoa: olemme viidentenä kahdeksan vertailumaan joukossa. Siirryttäessä tieto- ja tietämysyhteiskuntaa kuvaaviin indikaattoreihin maamme sijoitus heikkenee selvästi. Peruskoulutuksessa, koulutusmenojen bruttokansantuoteosuudessa ja elinikäiseen oppimiseen osallistumisessa, korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuudessa sekä tutkintojen ja tutkijoiden osuudessa samoin kuin investoinneissa tutkimukseen ja tuotekehitykseen kuin myös patenttihakemusten ja tieteellisten julkaisujen määrässä asukasta kohti sijoittuu vertailuryhmän keskiarvon yläpuolelle. Myös yrittäjyysaktiivisuudessa ja yritysenkelien osuudessa sijoittuu viimeisimmässä mittauksessa hieman keskiarvon yläpuolelle. Kuitenkin tieto- ja viestintäteknologiassa, varsinkin sähköisessä kaupankäynnissä, yritysten innovaatioiden tuottamisessa ja kansainvälisyydessä sijoittuu vertailuryhmän keskiarvon alapuolelle. Myös väestön elinajan odotteessa ja työllisyydessä sijoittuu selvästi vertailuryhmän keskiarvon alapuolelle. Kestävää kehitystä mittaavassa indikaattorikokonaisuudessa on vertailumaiden keskitasoa. on ylivoimainen ykkönen. Heikoin kestävän kehityksen tila on Yhdysvalloissa. Tulosta selittävät erityisesti suuri kasvihuonekaasupäästöjen määrä ja energian kokonaiskulutus. Myös Suomen ympäristön hallinnan alhainen indeksiarvo selittynee maamme energiavaltaisella teollisuustuotannon rakenteella. Sijoituksemme ympäristönsuojeluun ovat sinänsä vertailumaiden korkeimmat. Ympäristön tilaa kuvaavassa indikaattorissa sijoittuu kohtalaisesti., niin hyvin kuin se teknologiabarometrissa yleisesti ottaen pärjääkin, on erityisen heikko yrittäjyyden ja talouden uusiutumisen mittaristolla. Esimerkiksi uusien yritysten syntyminen ja yri- TEKbaro 9

tyssektorin investointien BKT-osuus on ssa vertailumaiden heikointa. Samoin kuin edelliset barometrit myös tämä viimeisin mittaus antaa lle varsin korkean sijoituksen sekä tieteellis-teknologisessa osaamisessa että tieto- ja viestintäteknologian käytössä. ja puolestaan saavat varsin korkean sijoituksen yrittäjyydessä ja kansainvälisyydessä. on kärjessä myös yritysten innovaatioiden tuottamisessa ja innovaatioyhteistyöhön osallistumisessa. Kuten kuvioista 2 ja 3 voidaan havaita eri maat etenevät informaatioyhteiskunnasta tietoyhteiskunnan kautta kohti tietämysyhteiskuntaa eri tavoin. ja panostavat voimakkaasti talouden osaamispohjan vahvistamiseen, toisin sanoen informaatioyhteiskunnan tavoitteiden saavuttamiseen. kuitenkin näyttäisi pystyvän hyödyntämään nämä investoinnit paremmin. on selvästi Suomen edellä tieto- ja viestintäteknologian käytössä, niin kotitalouksien mahdollisuudessa käyttää Internetiä ja Internetin ja matkapuhelinten käyttöasteessa kuin myös peruspalveluiden saatavuudessa verkossa, ja sähköisessä kaupankäynnissä. Kotitalouksien laajakaistayhteyksien yleisyydessä kuitenkin näyttäisi olevan hieman n edellä. Myös teknis-luonnontieteellisten alojen tohtorintutkintojen osuudessa 25 34 vuotiaista on selvästi kärjessä. Patenttien ja tieteellisten julkaisujen määrässä asukasta kohti ei ole suuria eroja Suomen ja n välillä. Omia innovaatioita tuottavien yritysten osuus näyttäisi ssa olevan korkeampi kuin Suomessa, samoin maahan tulevien ja maasta lähtevien suorien sijoitusten BKTosuus. Myös palveluiden avoimuus kansainväliselle kaupalle suhteessa bruttokansantuotteeseen on ssa korkeampi. ja ovat keskitason alapuolella kaikilla tietoyhteiskunnan tasoilla. n tilanne vaikuttaa perin heikolta, mutta selittynee ainakin osittain heidän omintakeisella yhteiskuntajärjestelmällään., ja ovat jäljessä Suomea informaatioyhteiskuntamittaristolla, mutta siirtyvät tietämysyhteiskuntamittaristolla selkeästi edellemme. Kuvio 4 hahmottelee Suomen asemaa kullakin teknologiabarometrin osa-alueella kahdessa viimeisessä mittauksessa. Oikealle ylös sijoittuvat ne osa-alueet, joissa Suomen asema on ollut keskitason yläpuolella ja vahvistunut suhteellisesti ottaen edelleen. Näitä alueita ovat mm. tiedon ymmärtäminen ja hallinta. 2 2 Vasemmalle ylös sijoittuvat alueet, joissa Suomen asema on keskitason yläpuolella mutta ehkä heikkenemässä. Suhteellisesti tarkastellen heikennystä on tapahtunut mm. tieteellis-teknologisessa osaamisessa. Keskiviivan alapuolelle sijoittuvat osa-alueet, joissa Suomen asema on keskimääräistä heikompi. Heikoin osa-alueemme on ollut tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen. Edellisiin mittauksiin (TEKbaro 23 ja TEKbaro 25) verrattuna myönteistä kehitystä on havaittavissa yrittäjyydessä sekä kansainvälisyydessä. 2 Kutakin osa-aluetta mitataan yhdistelmäindikaattorilla, joka laskee aritmeettisen keskiarvon useiden tilastoindikaattorien normalisoiduista, vaihteluvälille (-2, +2) sijoittuvista arvoista. Esimerkiksi tieteellis-teknologinen osaaminen sisältää korkea-asteen koulutuksen saaneen väestönosan osuuden 25 64 vuotiaista, uusien luonnontieteellisten ja tekniikan alan tutkintojen osuuden 2 29 vuotiaista, samojen alojen tohtorien osuuden 25 34 vuotiaista, naisten osuuden tutkijoista, korkean ja keskikorkean teknologian alojen työvoimaosuuden, osaamisintensiivisten palveluiden työvoimaosuuden ja tutkijoiden osuuden kokonaistyövoimasta. Yhdistelmäindikaattori suhteuttaa Suomen muihin vertailumaihin. Kuviossa 4 Suomen sijoittuminen esitetään sen mukaan onko se yli vai alle vertailumaiden keskiarvon (y-akseli) sekä sen mukaan, onko siinä tapahtunut suhteellinen parannus tai heikennys (x-akseli) edelliseen mittaukseen verrattuna. Kunkin osa-alueen yhdistelmäindikaattorin sisältö on kuvattu liitteessä 1. 1 TEKbaro

1,,8,6,4,2, -,2 -,4 -,6 25 27 25 27 25 27 25 27 5 5 5 5 7 7 7 7 Kuvio 2. Suomen, n, n ja Yhdysvaltojen suhteellinen asema teknologiabarometrin tulosten mukaan. -,8-1, INFORMAATIO TIETO TIETÄMYS KESTÄVÄ KEHITYS,6,4,2, -,2 -,4 -,6 25 27 25 27 25 27 25 27 5 5 5 5 7 7 7 7 Kuvio 3. Alankomaiden, n, Ison Britannian ja n suhteellinen asema teknologiabarometrin tulosten mukaan. -,8-1, INFORMAATIO TIETO TIETÄMYS KESTÄVÄ KEHITYS Yli keskiarvon Peruskoulutus u Informaatio Tieto Tietämys Kestävä kehitys Kuvio 4. Suomen vahvat ja heikot alueet vertailumaihin verrattuna. Tieteellisteknologinen osaaminen Suhteellisesti heikentynyt Yleissivistys ja osaaminen T&K-investoinnit Ympäristön hallinta Tiedon Yrittäjyys ymmärtäminen ja hallinta Ympäristön tila Uuden tiedon soveltaminan Sosiaalinen koheesio Verkottuneisuus ja kansainvälisyys Suhteellisesti parantunut Tieto- ja viestintäteknologinen osaaaminen Alle keskiarvon TEKbaro 11

Indikaattoritutkimuksen lisäksi teknologiabarometrissä suoritettiin kyselytutkimus. Kysely suunnattiin neljälle eri vastaajaryhmälle: Tekniikan Akateemisten Liiton TEKin jäsenille, lukiolaisnuorille, poliitikoille ja elinkeinoelämän edustajille. Kyselyn tavoitteena oli täydentää ja monipuolistaa indikaattoritutkimuksen tuloksia vertailemalla edellä mainittujen neljän vastaajaryhmän näkemyksiä keskenään sekä vertailemalla vuosien 25 ja 27 teknologiabarometrin tuloksia. Ryhmien välisiä eroja analysoitiin Mannin-Whitneyn U-testillä. Kyselyosa on jaettu indikaattoriosion mukaisesti neljään osaan: osaaminen ja tiedon tuottaminen, tietoyhteiskunnan kehittyminen, innovatiivinen yhteiskunta ja kestävä kehitys. Ensimmäisessä osassa esitetään vastaajaryhmien arviot tieteellis-teknologisen osaamisen näkymistä sekä nuorten kiinnostuksessa tiettyjä ammatteja kohtaan. Kyselyn toisessa osassa esitetään vastaajaryhmien arvioita suomalaisen tutkimustoiminnan ja teknisen kehityksen tilasta sekä erilaisista yhteiskunnallisista instituutioista, jotka vaikuttavat sekä tutkimustoimintaan että yleensä yhteiskunnalliseen kehitykseen. Kyselyn kolmas osa tarkastelee innovatiivista yhteiskuntaa. Innovatiivisen yhteiskunnan mittareina arvioidaan investointeja ja yritysaktiivisuutta sekä teknologian kehityksen vaikutuksia elämänlaatuun. Kyselyn neljännessä osassa esitetään arvioita kestävästä kehityksestä, erityisesti ympäristön uhkatekijöistä että ympäristön tilasta ja viranomaistoiminnasta. 2.3. Keskustelua Teknologiabarometri 27 -raportti on jaettu kahteen toisiaan tukevaan osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan Suomen suhteellista asemaa vertailumaihin verrattuna eri teemojen suhteen. Toisessa osassa tarkastellaan indikaattoriosaa täydentävää ja sen näkemyksiä monipuolistavaa kyselyä. Tässä kappaleessa keskustelemme laajoista yhteiskunnallisista kytkennöistä indikaattori- ja kyselyosan välillä. Otamme molempiin laajan yhteiskunnallisen näkökulman etääntymällä aineistojen avaamien yksityiskohtaisempien tarkastelujen tasolta. Indikaattori- ja kyselyosan yhtymäkohtia avataan kolmen näkökulman avulla. Nämä ovat: tietotyön roolin muutos, innovaatiot ja yritystoiminta sekä koulutuksen rakenteet. Ensimmäinen laaja yhteiskunnallinen kysymys liittyy tietotyön rooliin suomalaisessa yhteiskunnassa ja etenkin sen roolin muutokseen. Muutamana viime vuotena on suomalaisessa julkisessa keskustelussa tarkasteltu tiettyjen alojen suorittavan työn siirtymistä halvempien tuotantokustannusten ja korkeiden markkinaodotusten maihin, esimerkiksi Kaakkois-Aasiaan. Kuten vuosi 26 ja vuoden 27 alku ovat elektroniikka-alan kohdalla osoittaneet, keskustelu on realisoitunut konkreettisina yritystoiminnan organisaatiomuutoksina. Tilanne on kärjistynyt siten, että jopa kokonaisten tuotannon alojen, kuten elektroniikan tuotannon, on arvioitu siirtyvän halvempien kustannusten maihin. Kyseessä on kuuluisan Kiina-ilmiön tehostuminen uudelle tasolle. Tämän kehityksen varaventtiiliksi on suomalaisen järjestelmän kannalta viime aikoihin asti nähty se, että tutkimuksen ja kehityksen on arvioitu pysyvän korkeakoulutettujen osaajien ja korkeiden kustannusten maissa, kuten Suomessa. Onko tälle uskomukselle perusteita? Talouden kasvunäkymät ja osaamistason nousu esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa saattaa ennen pitkää johtaa tilanteeseen, jossa myös tutkimus- ja kehitystyötä tehdään enenevässä määrin siellä. Tästä syystä teknologiabarometrin tuloksia tarkastellessa on syytä pohtia tietotyön roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskeinen kysymys on, mikä on Suomessa pysyvän tietotyön sisältö tulevaisuudessa? Miten tietotyön roolia ja talouden rakenteen muuttuessa resurssipohjaisesta osaamispohjaiseen, laajemmin myös koulutus- ja t&k-investointeja, tulisi suunnata ja kehittää? 12 TEKbaro

Tekbaro27 -aineistosta voi poimia indikaatioita, joilla saattaa olla keskeinen merkitys tulevaisuuden tietotyön muutoksessa. Korostamme tässä yhteydessä erityisesti luovien toimialojen roolia sekä liiketoimintaosaamista. Kyselyssä liikemiehen ammatti on arvioitu kaikkien arvostetuimmaksi sekä vuoden 25 että 27 mittauksessa. Toinen ammatteihin liittyvä kehityskulku on se, että tutkijan ja teknisten alojen osaamisen arvostus on häilyvämpää, johtuen kenties tutkijan työn pätkätyövaltaisuudesta. Voi kuitenkin kysyä, ovatko edellä mainitut indikaatiot satunnaisia vai voiko näitä kenties pohdiskella osana laajempaa yhteiskunnallista muutosta? Mitä toimittajan, taiteilijan ja liikemiehen ammattien arvostus kertoo suhteessa tutkijan ja teknisten alojen ammatteihin? Viittaako se siihen, että tutkijan ja teknisten alojen asiantuntijoiden ammattikuvalle tulisi tehdä jotain? Voisiko se kertoa myös orastavasta ja nousevasta kehityskulusta kohti luovan työn taloutta. Suomalaisen talousjärjestelmän heikkona lenkkinä on yleisesti pidetty yhteiskunnallisten ja liiketoiminnallisten näkökulmien puuttumista ja teknologisen näkökulman ylikorostumista. Onko nyt ilmassa merkkejä suunnan korjautumisesta? Toisaalta tutkijan työn ja teknisten alojen suosion lievä laskeminen saattaa olla seurausta heikoista resursseista ja soveltavan tutkimusnäkökulman ylikorostumisesta teknisen perustutkimuksen kustannuksella. Koulutusstrategioissa tulisikin enenevässä määrin pohdiskella jatkuvan ja yhteiskunnan rakenteissa piilevän muutoksen mahdollisuutta. Nämä muutokset saattavat usein jäädä julkisuudessa paljon palstatilaa saavien shokkien alle. Voisiko kin kasvavasti siirtyä kohti n mallia, teknologian perustuottajasta toisen ja kolmannen aallon teknologioiden soveltajaksi, jonka panostukset jäävät teknologista perustutkimusta pienemmiksi. Viimemainitut panostukset eivät aina takaa, että panostajasta tulee teknologisen innovaation paras hyödyntäjä ja hyötyjä. Tullisiko suomalaista teknologian työntöön perustuvaa ajattelumallia siten kenties monipuolistaa myös tehostamalla muualla kehitetyn soveltamista? Perustutkimukseen tulee panostaa, mutta kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Toinen laajempi keskusteluyhteys koskee innovaatioita ja yritystoimintaa. Tekbaro27:n indikaattorien mukaan Suomessa sijoitetaan tutkimus- ja kehitystoimintaan muita maita keskimääräistä enemmän. Kyselyn asiantuntijanäkemykset, eli TEKin jäsenet, poliitikot ja elinkeinoelämän edustajat tukevat vastauksillaan sitä seikkaa, että sijoitukset ovat olleet kannattavia ja niitä tulee jatkaa. Miten sitten edellä mainittu liiketoimintaulottuvuuden korostuminen ja kyselyssä korostunut yritystoiminnan arvostus liittyvät innovaatiotoimintaan? Indikaattoriosan mukaan innovaatioiden tuottaminen on suomalaisissa yrityksissä alhaisempaa kuin ssa, ssa ja ssa. Tämä saattaa johtua siitä, että yritykset eivät aina pysty määrittelemään, millaisia innovaatioita tuotanto- tai palveluprosessin suunnittelu, kokoonpano ja toteutus on tuottanut ja millaisiin innovaatioihin se on alun perin pohjautunut. VTT:llä usean vuoden aikana toteutettu SFINNO -tutkimushanke on osoittanut, että innovaatioiden tunnistaminen yrityksissä ei ole yksiselitteistä. Innovaation määrittelyn avaaminen ja merkitysten läpivalaisu yritystasolla saattaisi auttaa yrityksiä tunnistamaan paremmin innovaatioprosessin vaiheita sekä tehostamaan tuotteistamista ja markkinointia. Tunnistaminen edellyttää osaamisen kehittämistä niin perusteknologioissa kuin liiketoiminnallisessa ajattelussakin, jotta tuotekonseptointia tehtäisiin aloitteellisemmin ja rohkeammin. Kenties suomalaisessa järjestelmässä olisi tilaa entistä tehokkaammalle innovaatioyrittäjyyden tukemiselle antavathan kyselyn tulokset viitteitä yrittäjyyden arvostuksen noususta TEKin jäsenten ja nuorten keskuudessa. Kiinnostavia pohdintoja synnyttää myös kyselyn tuloksista ilmenevä hienoinen arvoliberalismin nousu nuorten kohdalla. Onko hyvinvointivaltioajattelussa tapahtumassa jonkinasteisia sukupolviin kytkettyjä siirtymiä? Tulkinnoissa on syytä olla varovainen, sillä liberaalius yhteiskunnallisten rakenteiden suhteen kuulunee nuoruuteen. Kehityssuunta saattaa kuitenkin olla kiintoisa esimerkiksi edellä mainitun innovaatioyrittäjyyden kannalta. Kolmas laajempi yhteiskunnallinen näkökulma liittyy koulutukseen. Kuten kuviosta 4 voi havaita, menestyy indikaattorien perusteella peruskoulutuksessa erittäin hyvin. Kyseessä on indikaa- TEKbaro 13

tio, joka on esitetty aiemminkin esimerkiksi PISA -tutkimuksissa. Kyselyaineistosta voi havaita, että nuoret ovat taipuvaisia soveltamaan uusia medioita entistä hanakammin. Tässäkään ei yksinään ole mitään uutta. Mutta miten Suomessa vastataan laajemmassa mitassa koulutusmenestyksen ja uusien medioiden väliseen vuorovaikutukseen? Mikä on esimerkiksi PISA-tulosten suhde siihen, että nuoret kasvavassa määrin käyttävät uusia medioita? Nuorten arvioissa korostuu esimerkiksi se, että tulevaisuudessa tiedettä ja teknologiaa tullaan yhä enemmän seuraamaan vuorovaikutteisten ja nopeasti päivittyvien medioiden, esimerkiksi internetin, ja tiedettä popularisoivien TV-ohjelmien kautta. Samaten käyttäjien tuottaman vuorovaikutteisen sisällön merkitys tullee kasvamaan. Tämä potentiaalinen kehitys saattaa traditionaalisen tiede- ja opetuskäsityksen näkökulmasta herättää huolestuneisuutta, toisaalta se saattaa olla indikaatio tieteen ja teknologian kehityksen mediakentän muutoksesta. Tähän mediakentän muutokseen voi vastata myös muutoin kuin huolestumalla. Jos oletetaan, että tiedettä ja teknologiaa seurataan yhä enemmän vuorovaikutteisten medioiden kautta, niin tulisiko opetustoimintaan ja -tapahtumaan kytkeä vuorovaikutteisten ja mobiilien medioiden osaamista? Tällöin suomalaisen opetusjärjestelmän tulisi enenevässä määrin painottaa kriittistä vuorovaikutteisten medioiden lukutaitoa. Tämä tarkoittaa sitä, että opetetaan uudet suomalaiset osaajat lukemaan uusien medioiden sisältöjä jatkuvasti harkiten ja puntaroiden. Tulevaisuudessa yhä keskeisemmäksi nousee taito arvioida tieteellisen ja teknologisen tiedon yhteiskunnallista kontekstia eli sitä missä tieto on tuotettu, kenen toimesta, mihin tarkoitukseen ja, ennen kaikkea, mitä mahdollisia vaikutuksia tuotetulla tiedolla on ympäröivään yhteiskuntaan. 14 TEKbaro

3. Indikaattorit 3.1. Osaaminen ja tiedon tuottaminen 3.1.1. Peruskoulutus Peruskoulutuksen tason arviointi perustuu teknologiabarometrissa kansainväliseen PISA -tutkimusohjelmaan. PISA -tutkimusohjelma on OECD:n jäsenmaiden yhteinen yritys vastata siihen, miten 15-vuotiaat nuoret hallitsevat tulevaisuuden kannalta keskeisiä avaintaitoja ja kuinka nämä taidot kehittyvät ajan myötä. PISA -tutkimusohjelmassa arvioidaan kolmea taitokokonaisuutta: lukutaitoa sekä matemaattista ja luonnontieteellistä osaamista. Tässä tarkasteltavat kolmannen teknologiabarometrin tulokset ovat peruskoulutuksen osalta samat kuin edellisen Tekbaro25:n tulokset, koska uusia tuloksia ei ole vielä käytettävissä. Suomalaiset peruskoululaiset ovat vertailuryhmän osaavimpia jokaisessa taitokokonaisuudessa. on kärjessä lukutaidossa., ja ovat kärjessä matemaattisessa osaamisessa. ja ovat ensimmäisiä luonnontieteellisessä osaamisessa. 2, 1,5 1, TEKBaro 23 TEKBaro 25 TEKBaro 27 Kuvio 5. Vertailumaiden suhteellinen sijoittuminen peruskoulutuksessa PISA -tutkimukseen perustuen. 3,5, -,5-1, PISA -tutkimuksessa lukutaito ymmärretään laajasti tietoyhteiskunnassa toimivaksi ja elinikäistä oppimista edistäväksi taidoksi. PISA -arviointi kohdistetaan luetun ymmärtämiseen, tulkintaan ja kriittiseen pohdintaan. Matemaattisella osaamisella tarkoitetaan matemaattisten ongelmien asettamista, muotoilemista ja ratkomista eri aihealueilla ja erilaisissa elämän tilanteissa. Luonnontieteellinen osaaminen ymmärretään PISA -tutkimuksessa kykynä soveltaa luonnontieteellistä ymmärrystä todellisen elämän tilanteissa. Annettujen tietojen ja todistusten perusteella nuorten on kyettävä tekemään asianmukaisia johtopäätöksiä, arvioimaan kriittisesti toisten esittämiä väitteitä sekä erottamaan mielipiteet perustelluista tosiasioista. 3 Yhdistelmäindikaattorin arvo esitetään indeksinä, jossa pisteluku kuvaa keskiarvoista suoriutumista. Mitä positiivisempi/negatiivisempi maan indeksiarvo on, sitä paremmin/heikommin se suhteutuu muihin vertailuryhmän maihin kyseisellä yhdistelmämittarilla. TEKbaro 15

3.1.2. Yleissivistys ja osaaminen Teknologiabarometrissa kansalaisten yleissivistystä ja osaamista mitataan viidellä indikaattorilla. Kolme näistä indikaattoreista kuvaa aikuisten lukutaitoa. Aikuisten lukutaidon lisäksi indikaattorissa on mukana koulutusmenojen bruttokansantuoteosuus ja elinikäiseen oppimiseen osallistuminen. Koska aikuisten lukutaitotutkimusta ei ole tehty uudelleen vuoden 2 jälkeen, ei indikaattori ole tältä osin muuttunut. Vertailun kärjessä on kansalaistensa hyvän lukutaidon ansioista. on kolmas n jälkeen, vain hieman vertailumaiden keskiarvon yläpuolella. Suhteellisesti heikoimmin mainituilla mittareilla mitattuna sijoittuvat Iso-Britannia ja. n osalta ainoa käytettävissä oleva mittari oli koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta. n lukuarvo on sen takia jätetty pois kuvioista 6. 2, TEKBaro 23 TEKBaro 25 1,5 TEKBaro 27 1,,5, -,5 Aikuisten lukutaitoa mittaavat indikaattorit perustuvat kansainväliseen SIALS -lukutaitotutkimukseen. Tutkimuksessa lukutaitoa tarkastellaan monipuolisena taitona käyttää painettua tekstitietoa, kuvioita tai lukuja, jotta henkilö voi suoriutua tehtävistä, joita opiskelu, työ tai aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan vaatii. -1, Kuvio 6. Vertailumaiden suhteellinen sijoittuminen yleissivistyksessä ja osaamisessa aikuisten lukutaitotutkimuksen, koulutusmenojen BKTosuuden ja elinikäisen oppimisen mittareihin perustuen. Asiatekstien lukutaidolla tarkoitetaan tiedottavien, suorasanaisten arkipäivän tietotekstien ymmärtämistä ja käyttöä. Näitä ovat esimerkiksi tiedotteet, raportit ja sanomalehden uutiset ja ilmoitukset. Dokumenttien käyttötaidolla tarkoitetaan arkielämässä yleisten ohjeiden, aikataulujen, lomakkeiden, kuvioiden, taulukoiden, karttojen ja erilaisten graafisten ja kuvallisten esitysten sisältämän informaation löytämistä ja soveltamista. Näitä ovat esimerkiksi työnhakulomake, palkkataulukko tai sääkartta. Kvantitatiivisella lukutaidolla tarkoitetaan luettuun tekstiin liittyvää ja peruslaskutoimituksia soveltavaa taitoa, jota tarvitaan tehtäessä johtopäätöksiä teksteihin tai dokumentteihin sisältyvistä numerotiedoista, esimerkiksi vertailtaessa eri pankkien lainaehtoja tai valittaessa taloudellisinta kodinkonetta. Kansalaisten yleissivistyksen ja osaamisen neljäs indikaattori mittaa koulutusmenojen osuutta bruttokansantuotteesta. Suomessa julkisten koulutusmenojen bruttokansantuoteosuus on pienempi kuin vertailun muissa Pohjoismaissa. Vuonna 23 koulutusmenojen BKT-osuus oli Suomessa 6,5 prosenttia, ssa 7,5 prosenttia ja ssa 8,3 prosenttia. Viides teknologiabarometrissa käytetty yleissivistyksen ja osaamisen osaindikaattori on osallistuminen elinikäiseen oppimiseen. Tälläkin indikaattorilla olemme jäljessä a ja a, mutta edellä Keski-Euroopan maita Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta. Vuoden 25 työvoimatutkimuksen mukaan 22,5 prosenttia 25 64 ikäluokasta osallistui Suomessa koulutukseen tai työharjoitteluun tutkimusta edeltäneen neljän viikon aikana. ssa vastaava osuus oli 32,1 prosenttia, ssa 27,4 prosenttia ja ssa 7,7 prosenttia. 16 TEKbaro

9 8 7 6 5 4 3 2 1 22 23 4 35 3 25 2 15 1 5 24 25 Kuvio 7. Koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta, prosenttia (Eurostat). Kuvio 8. Osallistuminen elinikäiseen oppimiseen, prosenttia 25 64 ikäluokasta (EU Labour Force Survey, Eurostat). 3.1.3. Tieteellis-teknologinen osaaminen Teknologiabarometrissa kansalaisten tieteellis-teknologista osaamista mitataan seitsemällä indikaattorilla. Ensimmäinen näistä on korkea-asteen koulutuksen saaneen väestön osuus 25 64-vuotiaista. Indikaattoria ei ole rajoitettu tieteen ja tekniikan aloihin, sillä innovaatioiden käyttöönotto useilla aloilla, etenkin palvelualoilla, edellyttää laaja-alaisia taitoja. Kaksi indikaattoria mittaa uusien tiede- ja teknologia-alan loppututkinnon sekä tohtorin tutkinnon suorittaneiden henkilöiden osuutta 2 29-vuotiaista ja vastaavasti 25 34-vuotiaista. Yksi indikaattoreista tarkastelee naisten osuutta tutkijoista. Viimeiset kolme indikaattoria mittaavat, miten suuri osa kansalaisista työskentelee tieto-taidoiltaan vaativilla toimialoilla ja vaativissa tehtävissä. Kun edellä mainitut indikaattorit painotetaan yhteen, saadaan vertailumaiden sijoittumista tieteellis-teknologisessa osaamisessa kuvaava indeksi. Tämän indeksin mukaan sijoittuu n jälkeen toiseksi. Huomion arvoista on Suomen suhteellisen aseman heikentyminen muihin vertailumaihin ja erityisesti in ja an verrattuna. Korkea-asteen koulutuksen saanut väestönosa on yleinen indikaattori koulutetun työvoiman tarjonnasta. Vuonna 23 korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus 25 64-vuotiaista oli Suomessa ja ssa noin 33 prosenttia, Yhdysvalloissa ja ssa noin 37 38 prosenttia. Teknis-luonnontieteellisten alojen perustutkintojen osuudessa 2 29-vuotiaiden ikäluokassa sijoittuu Ison Britannian jälkeen toiseksi. Kyseinen osuus oli vuonna 24 Isossa-Britanniassa 2,1 prosenttia, Suomessa 1,7 prosenttia, ssa 1,6 prosenttia, ssa 1,4 prosenttia ja ssa,9 prosenttia. 1,,8,6,4,2, -,2 -,4 -,6 -,8-1, TEKBaro 23 TEKBaro 25 TEKBaro 27 Kuvio 9. Vertailumaiden suhteellinen sijoittuminen tieteellis-teknologisessa osaamisessa korkeakoulutettujen osuudella sekä korkean ja keskikorkean teknologian teollisuuden ja osaamisintensiivisten palveluiden työvoimaosuudella mitattuna. TEKbaro 17

Teknis-luonnontieteellisen alan tutkintoihin lasketaan kuuluvan kaikki korkea-asteen koulutuksen tutkinnot biologiassa, fysiikassa, matematiikassa ja tilastotieteessä, tietotekniikassa, tekniikassa ja teknisillä aloilla, tuotannossa ja käsittelyssä sekä arkkitehtuurissa ja rakentamisessa. Teknis-luonnontieteellisten alojen osuus korkea-asteen aloituspaikoista on Suomessa varsin suuri. Myös näiden alojen koulutukseen halukkaita on runsaasti. Teknis-luonnontieteellisten alojen tohtorintutkintojen osuudessa 25 34 -ikäluokasta sijoittuu toiseksi n jälkeen. Vuonna 24 ssa 1,8 promillea 25 34-vuotiaista suoritti teknis-luonnontieteellisen alan tohtorin tutkinnon. Suomessa vastaava osuus oli noin 1,2 promillea ja ssa,6 promillea. Naisten osuus tutkijoista on vertailumaista suurin ssa, noin 36 prosenttia. sijoittuu toiseksi. Naisten osuus tutkijoista oli Suomessa vuonna 23 noin 3 prosenttia. ssa vastaava osuus oli 28 prosenttia, Isossa-Britanniassa 26 prosenttia ja ssa 12 prosenttia. Korkean ja korkean keskitason teknologian teollisuuden prosenttiosuus kokonaistyövoimasta kuvastaa huipputeknologian toimialojen osuutta taloudellisesta toiminnasta. Huipputeknologian aloihin kuuluvat kemialliset tuotteet, koneet ja laitteet, tieto- ja konttorikoneet, sähkölaitteet, tietoliikennelaitteet, tarkkuuskojeet, autot sekä ilma-alukset ja muut kulkuneuvot. Tässä vertailussa sijoittuu viidenneksi n, n, Ison-Britannian ja Alankomaiden jälkeen. Vuonna 25 korkean ja keskikorkean teknologian teollisuuden osuus kokonaistyövoimasta oli ssa 48 prosenttia, ssa 43 prosenttia ja Suomessa 41 prosenttia. ssa vastaava osuus oli 33 prosenttia. Yhdysvaltojen ja n tiedot puuttuvat. Vain suhteellisen pieni osuus työvoimasta sijoittuu osaamisintensiivisiin palveluihin. Osaamisintensiiviset palvelut sisältävät korkean teknologian palvelut sekä palvelut, joissa suhteellisen suuri osuus työvoimasta on korkeasti koulutettua. on tässä vertailussa kärjessä. Vuonna 24 osaamisintensiivisten palvelujen osuus työvoimasta oli ssa 8,8, ssa 5,4, ssa 5,3 ja Suomessa 4,7 prosenttia. Tutkimus- ja kehitystoiminnassa on Suomessa yli kaksi prosenttia työllisestä työvoimasta, mikä on selvästi OECD-maiden korkein luku. Kiinnostus tieteellisiä jatko-opintoja kohtaan on Suomelle ominainen piirre. Vuonna 23 tutkijoiden osuus kokonaistyövoimasta oli Suomessa 2,9, ssa 2,4, ssa 2,1 ja ssa 1,6 prosenttia. 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Kuvio 1. Korkea-asteen koulutuksen saanut väestönosa, prosenttia 25 64 -ikäluokasta (OECD Factbook 26: Economic, Environmental and Social Statistics). 18 TEKbaro 22 23 25 2 15 1 5 23 24 Kuvio 11. Uudet tiede- ja teknologia-alan tutkinnot, promillea 2 29 ikäluokasta (Eurostat).

2 1,8 1,6 1,4 1,2 23 24 4 35 3 25 23 1,8,6,4,2 2 15 1 5 Kuvio 12. Tiede- ja teknologia-alan tohtorintutkinnot, promillea 25 34 -ikäluokasta (Eurostat). Kuvio 13. Naisten osuus tutkijoista, prosenttia (Eurostat). 6 5 24 25 1 9 8 24 25 4 3 7 6 5 2 4 3 1 2 1 Kuvio 14. Työvoima korkean ja keskikorkean teknologian teollisuudessa, prosenttia kokonaistyövoimasta. (EU Labour Force Survey (Eurostat). Kuvio 15. Osaamisintensiivisten palvelualojen työllisyys, prosenttia kokonaistyövoimasta (EU Labour Force Survey. Eurostat). 3,5 3 22 23 2,5 2 1,5 1,5 Kuvio 16. Tutkijoiden osuus kokonaistyövoimasta, prosenttia (Eurostat). TEKbaro 19

3.2. Tietoyhteiskunnan kehittyminen 3.2.1. Investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen Tutkimustoiminnan intensiteettiä mitataan teknologiabarometrissa kolmella indikaattorilla. Näistä kaksi ensimmäistä ovat julkisen sektorin ja yritysten tutkimus- ja tuotekehitysmenojen osuus bruttokansantuotteesta. Kolmas indikaattori tarkastelee julkisen ja yksityisen tutkimusrahoituksen suhdetta. Kun edellä kuvatut indikaattorit painotetaan yhteen, saadaan vertailumaiden tutkimustoiminnan suhteellista intensiteettiä kuvaava indeksi. Tämän mittarin mukaan oli vielä 2-luvun alussa johdossa, mutta viime vuosina on ottanut tämän kärkisijan. 1,2,8,4, -,4 -,8-1,2 TEKBaro 23 TEKBaro 25 TEKBaro 27 Kuvio 17. Vertailumaiden suhteellinen sijoittuminen investoinneissa tutkimukseen ja tuotekehitykseen julkisten ja yksityisten t&k-menojen BKTosuudella sekä julkisten t&k-menojen osuudella kokonaismenoista mitattuna. 1,,9,8,7,6,5,4,3,2,1, 22 23 Kuvio 18. Julkiset t&k-menot, prosenttia BTK:sta (Eurostat). Suomen voimakas satsaus tutkimukseen ja tuotekehitykseen on ollut yrityssektorin vetämää. Yrityssektorin tutkimustoiminnan kokonaiskasvu on ollut 199-luvun puolivälistä lähtien nopeaa. Suurten kasvulukujen takaa löytyy kuitenkin toimialojen tutkimusintensiivisyyden vahvasti eriytyvä kehitys. Sähkötekninen teollisuus on kasvattanut Suomessa tehtävää tutkimustaan niin, että toimialan tutkimusvolyymi kattaa lähes kaksi kolmasosaa koko yrityssektorin tutkimustoiminnasta. Muun kuin sähköteknisen teollisuuden tutkimustoiminnan kasvu on ollut hidasta. Vuonna 23 julkisten t&k-menojen osuus BKT:sta oli sekä Suomessa että ssa,9 prosenttia, ssa se oli,7 prosenttia. ja olivat selkeästi kärjessä. Yritysten t&k-menot -indikaattori mittaa uuden teknisen osaamisen syntymistä yrityksissä ja erityisesti tieteeseen pohjautuvilla aloilla, joilla suurin osa uudesta osaamisesta syntyy t&k-laboratorioissa tai niiden liepeillä. Yritysten t&k-menojen BKT-osuudessa on toisena n jälkeen. Vuonna 23 Suomen osuus oli noin 2,5 prosenttia, n noin 2,7 prosenttia. Julkisen rahoituksen osuus tutkimus- ja tuotekehitysmenoista on pienentynyt kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa julkisen rahoituksen osuus oli vielä vuonna 1991 noin 45 prosenttia koko tutkimusrahoi- 2 TEKbaro

3, 2,5 2, 1,5 1,,5, 23 Kuvio 19. Yritysten t&k-menot, prosenttia BKT:sta (Eurostat). 4 35 3 25 2 15 1 5 2 23 Kuvio 2. Julkisen rahoituksen osuus t&kmenoista, prosenttia (Eurostat). tuksesta. Vuonna 23 se oli enää noin 26 prosenttia. Alankomaissa julkisen rahoituksen osuus oli samana vuonna noin 36 prosenttia. Myös ssa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa julkisen rahoituksen osuus oli selvästi Suomen osuutta suurempi. 3.2.2. Tieto- ja viestintäteknologia Teknologiabarometrissa tieto- ja viestintäteknologian merkitystä mitataan kolmella indikaattorilla: tieto- ja viestintätekniikkamenojen osuudella bruttokansantuotteesta, tieto- ja viestintäteknologian käytöllä sekä sähköisen kaupankäynnin laajuudella. Yhdistetyn indikaattorin mukaan on tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä selvästi keskitason alapuolella muihin vertailumaihin verrattuna. puolestaan on selvässä johdossa ja Iso-Britannia sijoittuu toiseksi. Suomen heikko sijoittuminen johtuu Suomen suhteellisen alhaisesta tieto- ja viestintätekniikkamenojen BKT-osuudesta ja sähköisen kaupankäynnin vertailumaita vähäisemmästä levinneisyydestä. 1, TEKBaro 23,8,6,4,2, -,2 -,4 -,6 -,8-1, TEKBaro 25 TEKBaro 27 Kuvio 21. Vertailumaiden suhteellinen sijoittuminen tieto- ja viestintäteknologiassa tieto- ja viestintätekniikan menojen BKTosuudella, tieto- ja viestintäteknologian käytöllä ja sähköisellä kaupankäynnillä mitattuna. Tieto- ja viestintätekniikkamenot Tieto- ja viestintätekniikkamenojen bruttokansantuoteosuus mittaa mainittujen teknologioiden merkitystä investointien ja välituotekäytön näkökulmasta. Tieto- ja viestintäteknologiaan sisältyvät toimistokoneet, tiedonkäsittelylaitteet ja tietoliikennelaitteet sekä näihin liittyvät ohjelmistot ja tietoliikennepalvelut. Tarkasteltaessa maiden välisiä suhteellisia eroja tieto- ja viestintätekniikan menojen BKT-osuudessa havaitaan, että on lähestymässä vertailuryhmän keskiarvoa, mutta on edelleen keskitason alapuolella. on selvästi kärjessä. Myös on pudonnut alle keskita- TEKbaro 21

1,5 TEKBaro 23 1,,5, TEKBaro 25 TEKBaro 27 5 5 4 4 3 3 23 25 -,5 2-1, 2 1-1,5 1-2, Kuvio 22. Vertailumaiden suhteellinen sijoittuminen tieto- ja viestintätekniikkamenojen BKT-osuudessa. Kuvio 23. Tietotekniikkamenot, prosenttia BKT:sta (Eurostat). son. Yhdysvalloissa viestintätekniikan menojen BKT-osuus on yksi alhaisimmista vertailuryhmässä. n tilanne on päinvastainen. Vuonna 25 nousi tietotekniikkamenojen BKT-osuudessa ensimmäiseksi ohittaen. Mainittujen maiden ohella myös Iso-Britannia ja ovat Suomea korkeammalla. Tietotekniikkamenojen BKT-osuus on Suomessa noin 3,7 prosenttia. Viestintätekniikkamenojen BKT-osuudessa ja ovat lähes samoissa lukemissa, vuonna 25 noin 4,2 prosentissa. Myös tässä vertailussa on viidennellä sijalla. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö Tieto- ja viestintäteknologian käyttöä mitataan useilla indikaattoreilla: Internet-yhteyden yleisyydellä kotitalouksissa, Internetin käyttöasteella, matkapuhelinten käyttöasteella, laajakaistayhteyksien yleisyydellä, lähi- ja kaukopuheluiden edullisuudella, yritysten verkkosivujen yleisyydellä sekä viranomaispalvelujen saatavuudella verkossa. Tieto- ja viestintäteknologian käytössä sijoittuu vertailumaiden keskitasolle. ja ovat selvästi tämän keskitason yläpuolella ja ja Iso-Britannia keskitason alapuolella lähinnä Internetin ja laajakaistayhteyksien pienemmän levinneisyyden sekä korkeampien puhelukustannusten takia. ja ovat kärjessä useimmilla osaindikaattoreilla mitattuna, myös kaukopuhelujen edullisuudessa. on viimeisimpien tietojen mukaan nousemassa keskitason yläpuolelle. Yhdysvaltain ja n alhainen sijoitus johtuu niiden vertailumaita alhaisemmasta matkapuhelinpenetraatioista ja kaukopuhelujen korkeammista hinnoista. Muiden indikaattorien puuttuessa Yhdysvaltain ja n osalta niitä ei voi täysin verrata muihin maihin. Kotitalouksien mahdollisuutta käyttää Internetiä kotonaan mitataan niiden kotitalouksien osuudella kaikista kotitalouksista, joilla on Internet-yhteys. Internetin levinneisyys kotitalouksissa on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Vuonna 24 Suomessa 51 prosenttia kotitalouksista käytti Internetiä. Vuonna 26 tämä osuus nousi 65 prosenttiin, mutta on edelleen n, n, Alankomaiden ja n vastaavan osuuden alapuolella. Tieto Internetin levinneisyydestä puuttuu Yhdysvaltojen ja n osalta. 22 TEKbaro

5 5 4 4 3 3 2 2 1 1 23 25 1,,8,6,4,2, -,2 -,4 -,6 -,8-1, TEKBaro 23 TEKBaro 25 TEKBaro 27 Kuvio 24. Viestintätekniikkamenot, prosenttia BKT:sta (Eurostat). Kuvio 25. Vertailumaiden suhteellinen sijoittuminen tieto- ja viestintäteknologian käytössä Internetin, matkapuhelinten ja laajakaistayhteyksien yleisyydellä, puhelujen edullisuudella, yritysten verkkosivujen yleisyydellä ja viranomaispalvelujen saatavuudella mitattuna. Internetin käyttöaste koko väestön keskuudessa on korkeampi kuin sen levinneisyys kotitalouksissa. Vuonna 24 noin 64 prosenttia suomalaisista (16 74 vuotiaista) käytti Internetiä vähintään kerran viikossa. Vuonna 26 vastaava osuus oli noin 71 prosenttia. Tämäkin osuus on alhaisempi kuin vastaava osuus ssa, ssa ja Alankomaissa. Henkilökohtaisen kommunikaation mahdollisuuksia mitataan matkapuhelinten käytön laajuudella. Matkapuhelinten käytön laajuus on merkittävää myös siksi, että ne tarjoavat kehitys- ja kasvualustan erilaisille mobiiliin tietoliikenteeseen tukeutuville lisäarvopalveluille. Matkapuhelinpenetraatio on ollut Suomessa perinteisesti korkea. ssa penetraatio ylitti vuonna 24 jo 1 prosenttia. sijoittuu toiseksi n jälkeen 97 prosentin osuudella. Sadan prosentin ylittäminen on mahdollista, koska henkilöillä voi olla useampia kuin yksi matkapuhelinliittymä. 9 8 7 6 5 4 3 2 1 25 26 Kuvio 26. Internet-yhteyden yleisyys kotitalouksissa, prosenttia kotitalouksista (Eurostat). 9 8 7 6 5 4 3 2 1 24 26 Kuvio 27. Internetin käyttöaste koko väestön keskuudessa, prosenttia (Eurostat). TEKbaro 23