TOIMINNAN SUUNNITTELU Varhaiskasvatus tarjoaa alle kouluikäiselle lapselle päivähoitoympäristön, jossa heidän tulee saada hoitoa, kasvatusta ja opetusta sekä ohjausta ja kannustusta kehittyäkseen minäkuvaltaan myönteisiksi. Varhaiskasvatus voidaan määritellä pienten lasten eri elämänympäristöissä tapahtuvaksi kasvatukselliseksi vuorovaikutukseksi, jonka tavoitteena on siis edistää lapsen tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Jotta nämä tavoitteet olisi mahdollisia saavuttaa, tarvitaan sekä vanhempien että kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä. Yhteiskunnan järjestämä, valvoma ja tukema varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Kasvatuksen tavoitteellisuus ohjaa kasvattajan valintoja kaikissa päivän tilanteissa. Tavoitteellisuudella tarkoitetaan kasvattajan tietoisuutta toiminnasta, hoitaja tietää mitä hän tekee ja pystyy myös perustelemaan tekemisensä. Kasvatuksen suunnittelu on jatkuvaa toimintaa, jossa ei ole varsinaista alkua eikä loppua. Kasvatuksen kokonaisvaltaisuus on perhepäivähoidossa erityisen vahvaa, koska etenkin omassa kodissaan työskentelevä perhepäivähoitaja on mukana lapsen hoitopäivän kaikissa tilanteissa. Hänellä on näin mahdollisuus havainnoida ja ohjata lasta monipuolisesti eri tilanteissa. Vuorovaikutus lapsen kanssa muodostuu monipuoliseksi ja läheiseksi. Laadukkaassa perhepäivähoidossa lapsen kiintymyssuhteen rakentumiselle on hyvät mahdollisuudet. Lapsen yksilöllinen huomioiminen on luontevaa ja lapsen tavat tunnetaan hyvin. Perhepäivähoidossa on mahdollista kohdata lapsi yksilönä ja hoitopäivän käytäntöjä pystytään sopeuttamaan helpommin lasten tarpeita ja rytmiä vastaaviksi. Toiminnan suunnittelusta Suunnittelun taustaa Lue Anna-Maija Puroilan artikkeli Haasteena varhaiskasvatuksen suunnittelu. Artikkeli löytyy Pikkuväki lehdestä 5/2006 tai seuraavasta linkistä: http://www.evl-slk.fi/kirkon_varhaiskasvatus/vasu/. 1
Suunnittelu perhepäivähoidossa Oman työn merkityksen ymmärtäminen ja ammatillinen suhtautuminen työhön edesauttavat myös työn vaatimusten tunnistamisessa. Päivittäin tehtävä työ pitää sisällään monenlaisia tapahtumia sekä tilanteita, aina näiden keskellä työn suunnittelu tai sen kirjaaminen ei tule ensimmäisenä mieleen. Ajatusta suunnittelusta voi myös vaikeuttaa se, että rajaaminen on vaikeaa; mitä kaikkea pitää/pitäisi suunnitella. Kuten niin monessa muussakin, niin myös tässä, tavat toimia syntyvät pikkuhiljaa uutta tapaa opetellessa. Alussa aikaa suunnitteluun menee varmasti enemmän, mutta työtavan vakiintuessa, ajankäyttö tehostuu. Sanna Parrila on koonnut työssään Perhepäivähoito osana Suomalaista päivähoitojärjestelmää kriteerit perhepäivähoidon toiminnan suunnittelulle: (kursiivilla kirjoitetut ovat kirjoittajan omaa pohdintaa Sanna Parrilan kriteereistä) 1. Suunnitteluun osallistuu sekä perhepäivähoidon esimies, perhepäivähoitaja, lapset että vanhemmat. = Lähtökohtana suunnittelulle on kunnan oma vasu. Tilanteet saattavat vaihdella, aina ei ole mahdollista olla kaikki saman pöydän äärellä yhtä aikaa. On tärkeää, että hoitaja voi käydä myös oman ohjaajansa kanssa varhaiskasvatuslomakkeet läpi ja yhdessä pohtia yksittäisen lapsen sekä koko lapsiryhmän tilannetta. 2. Suunnittelua toteutetaan sekä ryhmä- että yksilötasolla. = aina kannattaa antaa tutustumiseen hetki aikaa esim. uuden ryhmän/uuden lapsen aloittaessa. Seurailemalla ja tutustumalla rauhassa saa paremman käsityksen tilanteista ja lapsen persoonasta. Tutustuminen puolin ja toisin kestää aina muutamia viikkoja, tietenkin lapsesta riippuen. Omia havaintoja on hyvä kirjata jo alusta asti ylös, koska muistimme on rajallinen! Yksilötasolla tulee aina pohtia lapsen ominaislaatua ja sitä mitä hän erityisesti tarvitsee. Ryhmää kokonaisuudessaan tarkastellessa pitää muistaa huomioida lasten ikä sekä kehitystarpeet, jotka myös määrittävät sekä suunnittelua että painopistealueita. Lasten väliset suhteet tulee myös huomioida toiminnan suunnittelua tehdessä. 3. Suunnittelulla pyritään varmistamaan toiminnan monipuolisuus, tavoitteellisuus ja lasten yksilöllinen huomioonottaminen. Lapsi on utelias ympäristönsä suhteen. Aikuisen pysähtyminen lasta kiinnostavien asioiden äärelle on äärimmäisen tärkeää. Se vaatii aikuiselta hyvää huomiokykyä, tarkkaa havainnointia sekä samaa uteliaisuutta mitä lapsellakin on elämää kohtaan. Lause Ajattelu alkaa ihmetyksestä kuvaa hyvin tilannetta, jossa lapsi elää. Voit myös lukea runon Lapsella on sata kieltä (etusivulta pääset linkin 2
kautta teksteihin). Siinä kerrotaan mielestäni osuvalla tavalla siitä, kuinka ainutkertaisten asioiden parissa saatte työskennellä ja kuinka suuri vastuu meillä aikuisilla on! 4. Suunnittelu sisältää myös perhepäivähoitoympäristön (=oppimisympäristö) suunnittelun. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon lasten tarpeet, mielenkiinnon kohteet ja toiveet. = Mitä paremmin suunnitelmat/toiminnan sisältö vastaavat lasten mielenkiinnon kohteita, sitä paremmin saat lapset innostumaan mukaan ja eläytymään aidosti yhteisiin hetkiin. Perhepäivähoitoympäristöllä l. oppimisympäristöllä on suuri merkitys, kuinka hyvin lapset löytävät esim. lelut, rakentelupalikat, pelit, askartelutarvikkeet. Mitä paremmin tavaroilla on järjestäytyneet paikat, sitä helpompi lasten on esim. rakentaa omaa leikkiä. Toiminnan jälkeen on tärkeää, että käytetyt tavarat löytävät takaisin oikeille paikoille. Mikäli kaikki tavarat ovat hujan hajan lasten leikkihuoneessa, silloin lapsilla on hankalaa löytää tarvitsemaansa ja ympäristön kaaos aiheuttaa kaaosta myös mielessä. Turvallisuus seikat tulee myös ottaa huomioon suunniteltaessa oppimisympäristöä. Lapsella tulee olla myös mahdollisuus oman ympäristönsä rakentamiseen, kaikenlaiset rakenteluvälineet, peitot, matot sekä ulkona että sisällä ovat omiaan rikastuttamaan lasten leikkiympäristöä. 5. Suunnitelmien perustana on yhdessä vanhempien kanssa keskusteltu näkemys lapsesta ja lapsen kasvusta ja oppimisesta. = vuoropuhelun käyminen perheen kanssa on erityisen tärkeää ja perheen näkemyksiä tulee kunnioittaa. Yhteistyön aloite ja vastuu on hoitajalla. 6. Suunnitelmat muuttuvat ja mukautuvat lasten tarpeiden ja tilanteiden mukaisesti. Lapset kasvavat, kehittyvät ja muuttuvat koko ajan. = Aina tulee tilanteita, että valmiiksi mietityt hetket eivät toteudukaan niin kuin oli ajatellut, mutta sekin kuuluu työhön. Joskus lapset saattavat viedä aihetta aivan toiseen suuntaan, mitä itse oli ajatellut. Mikäli pystyy tarttumaan lasten ehdotuksiin tai kiinnostuksen kohteisiin, voidaan saada yhdessä aikaan hienoja yhteisiä kokemuksia ja elämyksiä. 7. Suunnitelmat perustuvat jatkuvaan lasten toiminnan havainnointiin ja arviointiin. = Havainnoimalla saat tietoa lapsista sekä heidän mielenkiinnon kohteistaan. Olemalla läsnä, silmät ja korvat auki, tutustut lapsiin paremmin sekä sinun on helpompi olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Sitä kautta sinun on helpompi miettiä tulevaa toimintaa ja toiminnan sisältöjä. Toiminnan suunnittelu on siis laajempi kokonaisuus kuin yksittäisten toimintahetkien kirjaaminen. Hoitajan on hyvä miettiä suunnitellessaan omia kasvatuksen päämääriä, arvoja sekä asenteita. Aika ajoin voi myös pysähtyä pohtiman omia toimintatapojaan; mitä teen ja 3
miksi niin teen, kuinka voin tekemistäni perustella. Kasvattajan tulisi pystyä arvioimaan ja nähdä tilanteita ulkopuolisen silmin. Silloin pystyy suhtautumaan omaan toimintaansa objektiivisemmin. Erittäin tärkeää on myös ammatillisten tiimien toimiminen omassa kunnassa. Vertaisryhmän kanssa on hyvä pohtia em. asioita ja näin löytää uusia näkökulmia myös omaan työhön. Arjessa pitäisi kyetä luomaan lapsiin aito ja välittävä vuorovaikutussuhde. Suhteeseen liittyy lapsen puolelta aina turvan tunne, lapsen pitää voida luottaa aikuiseen ja olla myös varma siitä, että aikuinen tarjoaa tarvittaessa turvan lapselle. Viimeaikoina on paljon puhuttu kasvattajan sensitiivisyydestä; läsnäolo ja herkkyys huomioida lasten tarpeet. Toiminta lasten kanssa on yhdessä tekemistä, oppimista ja tutkimista. Aikuisen roolin kuuluu myös lapsen oppimisympäristön järjestäminen sellaiseksi, että se mahdollistaa ja kannustaa lasta aktiiviseen toimintaan. Ympäristön tulee olla sellainen, että lapsella on mahdollisuus leikkimiseen; leikin rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Mitä selkeämmät tilat ja materiaalit ovat, sen helpompi lapsen on toimia. On muistettava, että rikas ja hyvä leikki voi jatkua myös useamman päivän ja se tulisi olla mahdollista lasten myös toteuttaa. Perhepäivähoidon vahvuudet Sanna Parrilan (v. 2002) mukaan perhepäivähoidon vahvuuksia ovat: pieni lapsiryhmä pysyvä hoitosuhde päivittäinen läheinen yhteistyö vanhempien kanssa yksilöllinen hoiva ja huomio lapsen tarpeista lähtevä hyvä perushoito rauhallinen ja kodinomainen ympäristö Lähtökohtana toiminnan suunnittelussa tulee ottaa huomioon nämä perhepäivähoidon vahvuudet ja näiden vahvuuksien varaan perhepäivähoidon arki tulee rakentaa. Seuraavassa vielä lyhyesti periaatteita suunnittelusta (Sanna Parrila, 2002): Toiminta perustuu aikuisten ja lasten väliseen vuorovaikutukseen, yhteisesti jaettuihin kokemuksiin ja ajatuksiin. Toiminta on lapsen näkökulmasta mielekästä sopivan haastavaa, ei liian helppoa, ei liian vaikeaa. Toiminta on monipuolista, elämyksellistä, virikkeellistä ja lapsen omaa ajattelua tukevaa. Toiminta perustuu lapsen aikaisempiin tietoihin ja taitoihin. Lapset saavat itse valita toimintojaan, toteuttaa ideoitaan ja ratkaista keskinäisiä ristiriitatilanteita. Toiminta tukee lapsen oppimista aikuisen tarjoamana tuen, vertaisvuorovaikutuksen ja leikin kautta. 4
Toiminta perustuu aikuisen ja lapsen väliseen vastavuoroiseen kommunikaatioon: lasten henkilökohtaiset tavoitteet ja toiminnan motiivit huomioidaan. Lapset voivat toimia itse aloitteentekijöinä ja yhteisen toiminnan käynnistäjinä. Toiminnassa tuetaan lasten keskinäistä vuorovaikutusta ja leikkiä. Toiminta tarjoaa riittävät mahdollisuudet liikuntaan, luoviin toimintoihin, leikkiin ja peuhaamiseen sekä hiljaiseen ja liikkuvaan toimintaan. Mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä mielekkäämpää on sisällyttää erilaiset toimintahetket (laulut, lorut, sadut, liikkuminen) perushoitotilanteisiin. Yksittäisten tietojen ja taitojen opettamista tärkeämpää on se, että yksittäisen lapsen henkilökohtaisille mielenkiinnon kohteille, kysymyksille ja ajatuksille jää riittävästi tilaa kasvatustyön arjessa. Kasvu ehjään ihmisyyteen ja ihmisarvoiseen elämään on yksi kasvatuksen tärkeimpiä ja haastavampia tehtäviä. Kirsi Nivalainen teoksessa Kehittyvä perhepäivähoito (2007) pohtii mm. pedagogiikkaa, toiminnan sisällön suunnittelua sekä myös lapsen havainnointia. Tähän teokseen voit tutustua vielä tarkemmin ja se auttaa sinua myös tehtäviä tehdessäsi. Lähdekirjallisuus: Alho-Kivi, Hanna; Keskinen, Soili (toim.): Kodissa vaan ei kotona. Tammi 2002 Järvinen, Mervi; Laine, Anne; Hellman-Suominen, Kirsi: Varhaiskasvatusta ammattitaidolla Hämeenlinna, 2009 5
Kaskela, Marja; Kronqvist, Eeva-Liisa: Niin ainutlaatuinen Helsinki 2007 Kupila, Päivi (toim.): Arvioidaan yhdessä. Näkökulmia arviointiin varhaiskasvatuksessa. Tammi 2000 Nivalainen, Kirsi: Kehittyvä perhepäivähoito Edufin 2007 Sanna Parrila: Perhepäivähoito osana suomalaista päivähoitojärjestelmää: Näkökulmia perhepäivähoidon laatuun ja sen kehittämiseen. Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus 2002 Parrila, Sanna (toim.): Perhepäivähoidon kehittämishaasteita Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:17 6