LUONNONHOITOHANKE- ESITYSTEN KÄSITTELY

Joni Tiainen LUONNONHOITOHANKE- ESITYSTEN KÄSITTELY PISTEYTYS HANKEVALINNAN TUKENA Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Toukokuu 2006

Opinnäytetyön päivämäärä 29.5.2006 Tekijä Joni Tiainen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsätalouden koulutusohjelma Metsätalous Nimeke Luonnonhoitohanke-esitysten käsittely pisteytys hankevalinnan tukena Tiivistelmä Luonnonhoitohankkeet tulivat mahdollisiksi kestävän metsätalouden rahoituslain mukana vuoden 1997 alussa. Keski-Suomessa on tehty yksittäisiä hankkeita vuodesta 1998 saakka. Luonnonhoitohankkeiden avulla pyritään vähentämään metsätalouden aiheuttamia haittoja luonnossa. Yleisin hankemuoto on vesiensuojeluhankkeet. Työn tarkoituksena oli kehittää luonnonhoitohankkeiden kohdevalintaa siten, että vesiensuojelullisesti tärkeimmät kohteet löydetään ja saadaan toteutukseen. Tähän käytettiin apuna hankkeissa mukana olleiden tahojen ja yhteisöjen näkemyksiä ja kokemusta hankkeista ja niiden onnistumisesta. Lisäksi selvitettiin mahdollisia parannusehdotuksia hankkeista ja niiden kehittämisestä. Hankkeiden valinnan kehittämiseksi suunniteltiin pisteytyslomake, jonka avulla hanke-esitykset saadaan laitettua järjestykseen niiden vesiensuojelullisen tarpeen mukaan. Näin kaikki hankeesitykset käsitellään aina samoin perustein ja yhtenäisesti. Tällä säästetään luonnonhoitoon ja sen parantamiseen saatuja varoja. Hankkeiden kehittämiseksi tehtyyn kyselyyn vastanneet pitivät hankkeiden tärkeimpänä tavoitteena kuormituksen ja virtaaman vähentymistä. Hankkeet ovat onnistuneet heidän mukaansa hyvin ja niillä on vaikutusta vesiensuojeluun ja vesistöjen tilan parantamiseen. Tietoa hankkeista ja niiden toimenpiteistä toivottiin nykyistä enemmän. Asiasanat (avainsanat) luonnonhoito, valuma-alueet, vesiensuojelu, vesistöjen kunnostus Sivumäärä Kieli URN 29 s. + liitt.11 s. Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn200610313 Huomautus (huomautukset liitteistä) Työhön liittyy myös Cd-rom-levy, joka sisältää pisteytyslomakkeen Ohjaavan opettajan nimi Pasi Pakkala Opinnäytetyön toimeksiantaja Juha Jämsen Keski-Suomen Metsäkeskus

Date of the bachelor's thesis May 29, 2006 Author Joni Tiainen Degree programme and option Degree Programme in Forestry Forestry Name of the bachelor's thesis Treatment of environmental maintenance project propositions- a ranking system supporting project selection Abstract Environmental maintenance projects came possible along the financing law of sustainable forestry at beginning of year 1997. After 1998 forest centre has carried out separate environmental projects in Central Finland. The aim of these projects is to cut down the damage caused by forestry in nature. Most common project form is water protection-projects. The aim of this thesis was to develop project selection, so that the most important target destinations would be found and implemented. In this views and experiences of the communities, which have been present in the projects were used. Also one of the aims was to get possible improvement ideas about the projects and their development. For the development of project selection a pointing form was planned, which helps to put project reports in to a ranking order according to in the need of their protection. This way all the reports are handled in the same way and with same principals. This will spare the funds, which have been allocated for these projects. For the development of these projects was made an inquiry, the answers from which indicated that the most important goal of the projects is to cut down the load and flow which is caused by forestry. The respondents said that the projects have worked well and they have a good influence on water protection and the improvement of water system. They also wanted more information about the projects and their measures. Subject headings, (keywords) environmental maintenance, flow-area, water protection, repair of water system Pages Language URN 29 p. + app. 11 p. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn200610313 Remarks, notes on appendices This study includes a Cd-rom that contains a ranking system form Tutor Pasi Pakkala Employer of the bachelor's thesis Juha Jämsen Forest Center Central Finland

SISÄLTÖ KUVAILULEHDET 1 JOHDANTO... 1 2 LUONNONHOITO HANKE... 2 2.1 Luonnonhoitohankkeet ja niihin vaikuttavat säädökset... 2 2.1.1 Kemera-laki... 2 2.1.2 Metsälaki... 3 2.1.3 Vesilaki... 3 2.1.4 Vesipolitiikan puitedirektiivi... 4 2.1.5 Kansallinen metsäohjelma... 5 2.1.6 Alueellinen metsäohjelma... 6 2.1.7 Vesiensuojelun tavoiteohjelma... 6 2.2 Hanke-esitykset... 6 2.3 Rahoitushakemuksen valmistelu... 7 2.4 Suunnitteluhanke... 8 2.5 Toteutushanke... 10 3 HANKE-ESIMERKKINÄ TERVAJOEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUN PARANTAMINEN... 11 3.1 Tervajokihankkeessa tehdyt toimenpiteet... 11 3.2 Pintavalutuskentät... 11 3.3 Laskeutusaltaat... 12 3.4 Pohjapadot... 12 3.5 Putkipadot... 12 3.6 Puron koskiosuuksien ennallistaminen... 13 3.7 Jokipenkkojenraivaus ja loiventaminen... 14 3.8 Kiintoaineksen poistaminen järvestä... 14 4 HANKEVALINNAN KOHDENTAMINEN... 15 4.1 Työn taustaa... 15 4.2 Kysely hankkeiden kehittämisestä... 15 4.3 Tulokset... 16

5 HANKEVALINTAMENETELMÄ... 17 5.1 Hankkeen pisteytyslomake... 17 5.2 Pisteytyslomakkeen käyttö... 19 6 ESIMERKKEJÄ PISTEYTYKSESTÄ... 20 6.1 Esitysten pisteytystä... 20 6.2 Tervajoki... 21 6.3 Löytänänpää... 22 6.4 Kammolanlahti... 22 6.5 Kortteisenkanava... 23 6.6 Yhteenveto... 24 7 POHDINTA... 25 LÄHTEET... 28 LIITTEET... 29

1 JOHDANTO 1 Vesiensuojelun yleisenä tavoitteena on vesistöjen haitallisten muutosten estäminen ja haittojen korjaaminen. Metsätalouden toimenpiteet, kuten ojitus, hakkuut, maanmuokkaus sekä lannoitus aiheuttavat ravinne- ja kiintoainekuormitusta vesistöihin. Näitä haittoja pyritään estämään ja korjaamaan vesiensuojelutoimenpiteillä ja - hankkeilla. Hankkeissa pyritään hyödyntämään vesiensuojelumenetelmiä mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Vesiensuojelua kaipaavia kohteita on paljon, mutta käytettävissä olevia resursseja on rajoitetusti. Tämän vuoksi voimavarat tulisi pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman hyvin ja tärkeimpiin kohteisiin. Tämän vuoksi ryhdyttiin etsimään keinoja hankevalinnan suuntaamiseksi tilaltaan heikoimmille ja eniten suojelutoimenpiteitä kaipaaville kohteille. Lisäksi haluttiin selvittää hankkeissa mukana olleiden näkemys hankkeiden toimivuudesta ja tarpeellisuudesta, sekä siitä miten hankkeet saataisiin palvelemaan paremmin yhteisöjen ja muiden alan toimijoiden tarpeita. Työssä käydään läpi luonnonhoitohankkeisiin liittyvät säädökset sekä vesiensuojeluhankkeen kulun aina hanke-esityksestä toteutushankkeen loppuraporttiin saakka. Tämän jälkeen selvitetään mitä hankkeilta halutaan metsäalan toimijoiden keskuudessa: mitkä tulisivat olla hankkeiden tavoitteet, mitkä taustatiedot ovat tärkeitä hankeesitystä selvitettäessä ja miten toimijat haluavat olla mukana hankkeissa. Työn tavoitteena oli kehittää kriteeristö, jolla vesiensuojelua koskevista metsäluonnonhoitohanke esityksistä valitaan ne, jotka ovat vesiensuojelun kannalta tärkeimpiä. Tämän avulla kaikki hanke-esitykset käytäisiin läpi painottaen samoja asioita, jolloin toteutukseen päätyisivät eniten toimenpiteitä tarvitsevat ja parhaiten hankkeille asetettuja tavoitteita tukevat esitykset.

2 LUONNONHOITOHANKKEET 2 2.1 Luonnonhoitohankkeet ja niihin vaikuttavat säädökset 2.1.1 Kemera-laki Metsäluonnon hoitohankkeet perustuvat kestävän metsätalouden rahoituslain (KEMERA) 20 säädöksiin. Luonnonhoitohankkeiden avulla pyritään vähentämään metsätalouden aiheuttamia haittoja luonnossa. Rahoituksen edellytyksenä on, ettei haitan aiheuttaja voida osoittaa. Yleisin hankemuoto on vesiensuojeluhankkeet. Hankkeiden suunnittelu ja toteutus tapahtuu aina yhteistyössä metsänomistajien kanssa ja työt tehdään metsänomistajan suostumuksella. Tehtävät rakenteet ovat metsänomistajille ilmaisia. Ne rahoitetaan kokonaisuudessaan kemera rahoituksella ja samoin tarvittaessa puretaan pois hankkeen kustannuksella (Kemera opas 2004). Hoitohankkeet tulivat mahdollisiksi kestävän metsätalouden rahoituslain mukana vuoden 1997 alussa. Keski-Suomessa on tehty yksittäisiä hankkeita vuodesta 1998 saakka. (Metsäluonnon hoitohankkeet-opas 2005). Erillisinä metsäluonnon hoitohankkeina voidaan suunnitella ja toteuttaa (Kemera-opas 2004): - usean tilan alueelle ulottuvia, tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöitä - metsälain 10 :n 2 momentissa tarkoitettujen monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen kartoitusta - talousmetsien maisemanhoidon kannalta merkittäviä metsän kunnostustöitä - metsäojitusalueiden laskeutusaltaiden tyhjentämistä tai metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estämistä tai korjaamista, jos toimenpiteellä on tavallista laajempi merkitys vesien ja vesiluonnon kannalta eikä kustannuksia voida osoittaa tietylle aiheuttajalle - metsäojitusalueen ennallistamista luonnonarvoiltaan tärkeällä alueella, sekä muita vastaavia metsäluonnonhoitoa sekä metsien monikäyttöä, maisema-, kulttuuri- ja virkistysarvoja korostavia, alueellisesti merkittäviä hankkeita.

2.1.2 Metsälaki 3 Lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilyy (Metsälaki 1093/1996). Luonnonhoitohankkeessa metsälaki huomioidaan esimerkiksi siten, ettei metsälain 10 mukaisia erityisen tärkeiden elinympäristöjen tilaa heikennetä (Jämsen 2006). 2.1.3 Vesilaki Tämän lain tavoitteena on (Vesilaki 264/1961): 1) edistää ja järjestää vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää 2) ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja; 3) parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Luonnonhoitohankkeessa huomioidaan toimitaanko maa- vai vesialueella. Vesialueella toimittaessa selvitetään mahdollinen vesilain mukaisten lupien tarve. Lupia tarvitaan sellaiseen toimintaan, joka vaikuttaa merkittävästi vesioloihin tai loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Esimerkiksi sillan tai padon rakentaminen ja vesistön järjestelytoimet tarvitsevat luvan (Ympäristökeskus 2005). Ojituksella tarkoitetaan metsämaan kuivattamista alueen käyttöä haittaavan veden poistamiseksi. Ojitukseksi luetaan myös puron perkaaminen, jolla ei ole vaikutusta yläpuolella olevan järven vedenkorkeuteen sekä veden vaivaaman alueen kuivattaminen silloinkin, kun sen yhteydessä lasketaan pienehkö järvi, jonka merkitys vesistönä on vähäinen ja jonka luonnonsuojelullinen arvo ei vaarannu (Ympäristökeskus 2005). Vesistön järjestelyllä tarkoitetaan erilaisin toimenpitein tulva-alueen poistamiseksi tai pienentämiseksi suoritettavaa vesistön vedenkorkeuden alentamista (Ympäristökeskus 2005). Lupia voidaan mahdollisesti joutua hakemaan ympäristölupavirastolta tai tekemään ilmoituksia, esim. ruoppauksesta kunnan ympäristöviranomaisella (Jämsen 2006).

2.1.4 Vesipolitiikan puitedirektiivi 4 Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) tarkoituksena on luoda sellaiset puitteet, joilla ehkäistään ja vähennetään vesien pilaantumista, edistetään kestävää vedenkäyttöä, tehostetaan vesiympäristön suojelua sekä parannetaan vesiekosysteemien tilaa ja estetään tulvien ja kuivuuden vaikutuksia. Direktiiviä noudatetaan koko EU:n alueella, ja se tähtää kaikkien pintavesivarojen saamiseen hyvään ekologiseen tilaan ja pohjavesivarojen saamiseen hyvään kemialliseen ja määrälliseen tilaan vuoteen 2015 mennessä. (Kaipainen 2004). Vesipuitedirektiivi antaa kehykset vesiensuojelun tavoitteille ja toimintamalleille. Metsätaloudella on vaikutusta etenkin pienille latvavesistöillä vesien ja vesiensuojelun laatuun etenkin haja-asutusalueilla. Valtakunnallisesti metsätalouden vaikutus on vähäisempi. Vesipuitedirektiivin vaatimukset ja yleinen kiinnostus vesistöjen laatuun ja virkistyskäytölliseen merkitykseen lisäävät todennäköisesti vesiensuojeluhankkeiden määrää tulevaisuudessa. (Luonnonhoitomalli 2005) 2.1.5 Kansallinen metsäohjelma Kansallisella metsäohjelmalla pyritään turvaamaan metsiin pohjautuva työ ja toimeentulo, metsien monimuotoisuus ja elinvoimaisuus sekä metsien kaikille kansalaisille antama virkistys (Maa- ja metsätalousministeriö1999). Ohjelman mukaan metsätaloudesta aiheutuva ravinnemäärä sisävesiin ja Itämereen pitää vähentää 50 % vuoden 1993 arvioidusta tasosta vuoteen 2005 mennessä. Vuonna 2002 tehtyjen laskelmien mukaan metsätalouden typpihuuhtouma ei ole kehittynyt tavoitteiden mukaan. Sen sijaan fosforinhuuhtouma on saavuttanut tavoitetason. (Maaja metsätalousministeriö1999). Vesiensuojelun rahoitusta pyritään kehittämään niin, että metsäluonnon hoitohankkeena voitaisiin kokonaan valtion tuella rahoittaa kunnostusojitushankkeiden ulkopuolisen tilan mailla tehtävistä vesiensuojelutoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset ja maksaa ulkopuoliselle tilalle esimerkiksi pintavalutuskentäksi tarvittavasta alueesta korvaus. (Maa- ja metsätalousministeriö1999)

2.1.6 Alueellinen metsäohjelma 5 Keski-Suomen alueellista metsäohjelmaa päivitettiin vuoden 2005 lopulla. Lopullista versiota ei ole vielä olemassa, joten tiedot pohjautuvat tehtyyn työversioon. Metsäohjelma antaa suuntaviivat alueen metsien hoidolle, käytölle ja suojelulle, puun käytölle ja jatkojalostukselle sekä monikäytölle (Keski-Suomen metsäneuvosto 2006). Metsätalouden on todettu aiheuttavan eräitä haitallisia vesistövaikutuksia. Ravinteiden osalta metsätalous aiheuttaa alle kymmenen prosenttia typen ja fosforin hajakuormituksesta. Paikallisesti metsätalous voi kuitenkin olla merkittävin vesistöjen kuormittaja, eikä metsätalouden vesiensuojelussa ole saavutettu vuonna 1998 hyväksytyn vesiensuojelun tavoiteohjelman tavoitteita (Keski-Suomen metsäneuvosto 2006). Vesiensuojelun kehitystavoitteena on parantaa metsätalouden vesiensuojelun tilaa niin, että uuden valmisteilla olevan vesiensuojelun tavoiteohjelman ja vesipuitedirektiivin tavoitteet täyttyvät. Metsäohjelmakaudelle kolme tärkeintä kehittämistavoitetta ovat seuraavat: Metsätalouden vesiensuojelun suunnittelussa ja toteutuksessa siirrytään valumaaluekohtaiseen tarkasteluun Vesiensuojeluun ohjattujen resurssien käyttöä tehostetaan Osaamista ja sitoutumista parannetaan (Keski-Suomen metsäneuvosto 2006) Valuma-aluekohtaisella suunnittelulla ja toteutuksella varmistetaan, että vesiensuojeluratkaisut mitoitetaan oikein. Hankekohtaisessa suunnittelussa on alimitoituksen vaara, eli toimenpiteet saattavat jäädä hanke-alueen jollakin osalla liian vähäisiksi kun taas toisaalle panostetaan liikaa. Valuma-aluekohtaisuus mahdollistaa myös paremmin jo tehtyjen toimenpiteiden huomioimisen sekä yhteistyön eri viranomaisten ja toimijoiden kesken. Valuma-aluekohtainen tarkastelu on tarpeen myös silloin, kun vesiensuojelumenetelmänä käytetään tulvasäätelyä esimerkiksi putkipadoilla (Keski-Suomen metsäneuvosto 2006). Resurssien käytön tehostaminen edellyttää uusien vesiensuojelumenetelmien kehittämistä ja käyttöön ottoa. Metsätalouden luonnonhoitohankkeilla on toteutettu laajoja vesiensuojeluhankkeita ja samalla tehty kehitystyötä, johon pitää panostaa tulevaisuu-

6 dessakin. Luonnonhoitohankkeiden kohdentamista ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa kehitetään edelleen, jotta hankkeiden vaikuttavuus paranee. Parhaiten toimivia vesiensuojelumenetelmiä käytetään osana kunnostusojitushankkeiden vesiensuojelua. Metsäkeskus laatii menetelmää hankevalinnan priorisointiin, jossa tämä opinnäytetyö on yhtenä osana (Keski-Suomen metsäneuvosto 2006). Valuma-aluekohtainen tarkastelu edellyttää hankesuunnittelijoiden koulutusta. Lisäksi jokaisella metsätalouden toimenpideketjun työntekijällä on oltava riittävästi tietoa vesiensuojelun tärkeydestä ja menetelmistä. Samalla keskitytään sitoutumaan annettuihin tavoitteisiin (Keski-Suomen metsäneuvosto 2006). 2.1.7 Vesiensuojelun tavoiteohjelma Valtioneuvosto on tehnyt 1998 periaatepäätöksen vesiensuojelun tavoitteista vuoteen 2005, jossa esitetään yleiset ja kuormittajakohtaiset tavoitteet vesien rehevöitymisen aiheuttamien ravinnepäästöjen vähentämiseksi ja pohjavesien suojelemisen tehostamiseksi. Uusi ohjelma on valmistumassa vuoden 2006 aikana. (Ympäristöministeriö 1998) Metsätaloudelle ehdotetut tavoitteet perustuvat maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön hyväksymään metsätalouden ympäristöohjelmaan, jossa määritellään tavoitetila vuoteen 2005. Toimet kohdistetaan erityisesti metsämaiden fosforin ja typen ravinnehäviöiden pienentämiseen vähentämällä maa-aineksen ja ravinteiden eroosiota vesiin (Ympäristöministeriö 1998). 2.2 Hanke-esitykset Hanke-esitys eli aloite jonkin ongelmakohteen parantamiselle saadaan yleensä maanomistajilta, ranta-asukkailta, kylätoimikunnilta ja muilta yhteisöiltä, kunnilta, ympäristökeskukselta ja suoraan metsäkeskukselta. Yleisimmin syynä esitykselle on kiintoaine- ja ravinnepäästöjen ehkäisy alapuoliseen vesistöön. Tällainen saattaa olla esim. jonkin tietyn puron tai muun lasku-uoman tuomien kiintoainesten aiheuttama rehevöityminen, ja näin ollen virkistyskäytön hankaloituminen (Jämsen 2005)

7 Hanke esityksiä tulee Keski-Suomen alueella vuodessa n. 10 kappaletta ja niistä voidaan toteuttaa n. 2-4 vuodessa, riippuen myönnetyistä luonnonhoitohanke-varoista ja hankkeiden kestosta ja laajuudesta. Esityksiä tulee useasti ranta-asukkailta, kalastuskunnilta ja maanomistajilta, kun huomataan vesistön rehevöitymisen haittaavan virkistyskäyttöä, kuten kalastusta ja veneilyä. Lisäksi nykyisin kunnostusojituksia suunnitellessa otetaan yhä enemmän huomioon vesiensuojelu ja maanomistajat ovat usein jopa halukkaita vesiensuojelu rakenteiden käyttöön maillaan (Jämsen 2005). Usein hanke-esitys on esimerkiksi tieto siitä, että jossain on ongelma, kuten jokin tietty lahti on rehevöitynyt ja sitä myöten mataloitunut. Tämä ei vielä kerro paljon ongelman lähteestä, joka saattaa olla hyvinkin kaukana ylemmillä ojitusalueilla, laskuojissa tai maanmuokkausalueilla. Näin ollen jää ongelmakohtien kartoittaminen esityksen vastaanottavalle toimihenkilölle, joka kartoittaa kohteen ensin kartalta ja usein myös maastossa. Tämä vaatii osaltaan työpanosta, joka on jostain muualta pois. Tässä vaiheessa ei kohteelle ole myönnetty rahoitusta, vaan kuluva työaika täytyy laskuttaa joltain toiselta hankkeelta ja jos hanketta ei toteutetakaan, on jonkin toisen hankkeen varoja ja siihen varattua työaikaa tuhlattu. Tästä syystä onkin valmisteltu lomake hanke-esitystä varten (liite 1), josta selviää tarkemmin tietoja kohteen sijainnista, kunnostustarpeesta ja muista mahdollisesti jo tiedossa olevista seikoista kohteeseen liittyen (Jämsen 2005). 2.3 Rahoitushakemuksen valmistelu Kun hanke-esitys saadaan, ryhdytään selvittämään tausta-aineiston avulla, mistä ongelmat ovat lähtöisin. Tässä vaiheessa olisi hyvä olla yhteydessä muihin maanomistajiin ja yhteisöihin ja kuulla heidän kantansa hankkeen aloittamisesta. Kun hanketta päätetään lähteä viemään eteenpäin, alkaa suunnitteluhankkeen rahoitushakemuksen valmistelu. Valmisteluvaiheessa olisi hyvä pitää suunnitteluhankkeen aloituskokous, jossa maanomistajilta ja muilta tahoilta pyydetään palautetta ja mielipiteitä hankkeesta. Aloituskokouksen pöytäkirja liitetään rahoitushakemukseen. Lisäksi rahoitushakemuksessa määritellään hankkeen tavoitteet, hankkeen kustannusarvio ja mahdolliset muut yhteistyötahot. (Metsäluonnon hoitohankkeet-opas 2005). Hankesuunnittelija tekee rahoitushakemuksen metsäkeskuksen viranomaistoiminnon esittelijälle, joka esittelee hakemuksen viranomaispäällikölle. Hän tekee päätöksen

8 rahoituksesta ministeriön luonnonhoitohankkeisiin varaaman rahoituksen puitteissa. Rahoitusta voidaan saada ja hakea myös muualta, kuten esimerkiksi eri yhtiöiden maille tehtävät toimenpiteet ja rakenteet tehdään heidän omalla rahoituksellaan (Jämsen 2005). Aikaisemmin valmisteluvaiheeseen on käytetty aikaa jo itse maastokäynteihinkin sekä sisällä alueen karttoihin tutustumiseen ja siten ongelmakohtien löytämiseen. Tulevaisuudessa tämän vaiheen ajankäyttö toivottavasti vähenee ja hankevalinta tehdään perustuen hanke-esitykseen ja hankkeen pisteytykseen. Tällöin maastokäynnit vähenevät tai jäävät pois ja aikaa vievä karttatyökin jää vähäisemmäksi (Jämsen 2005). Tervajoki-hankkeessa aloite tuli maanomistajilta ja ranta-asukkailta vuonna 2001 ojitushankkeiden yhteydessä, koska heillä oli huoli Tervajoen tuomista ravinteista ja kiintoaineksesta alapuoliseen vesistöön eli Alvajärveen. Asiaa tutkittaessa todettiin ongelmien olevan ylemmillä ojitusalueilla, missä ojista syöpyi varsinkin kevättulvien aikaan maa-aineksia, jotka kulkeutuivat järveen. Tämä on aiheuttanut mataloitumista ja vesikasvien lisääntymistä. Tästä syystä hanketta lähdettiin viemään eteenpäin (Jämsen 2005). 2.4 Suunnitteluhanke Rahoituspäätöksen jälkeen voidaan aloittaa suunnitteltujen maastotöiden toteutus sekä koostetaan suunnitelma. Ensimmäisenä tehdään tarkempi selvitys hankealueesta ja sen rajauksesta sekä selvitetään, missä ongelmakohdat sijaitsevat. Suunnittelun edetessä tehdään maanomistajien kanssa hankesopimukset, mieluiten jo ennen rakenteiden suunnittelua. Näin vältytään suunnittelemasta rakenteita paikoille, mihin niitä ei saa sijoittaa (Metsäluonnon hoitohankkeet-opas 2005). Suunnitelma sisältää hankkeen yleisselostuksen, tiedot toteutettavista toimenpiteistä ja rakenteista ja niiden kuvaukset sekä työpiirustukset, hankkeen toteutuskustannukset, yhteistyötahot ja listan maanomistajista. Lisäksi suunnitelmaan tulee liittää tiedot maanomistajien yhteyshenkilöistä tai suuremmissa hankkeissa hankkeen ohjausryhmän henkilötiedot. Usein hankkeesta pyydetään ja tulisikin pyytää myös ympäristökeskuksen lausunto, joka liitetään suunnitelman asiakirjoihin. Myös muiden yhteistyötahojen lausunnot liitetään suunnitelmaan (Jämsen 2005).

9 Kun suunnittelu on saatu päätökseen ja suunnitelma valmiiksi pidetään suunnitteluhankkeen loppukokous, missä esitellään kartoitustulokset maaomistajille ja kuullaan heidän mielipiteitään suunnitelmasta sekä mahdollisia ehdotuksia hankkeen eteenpäin viennin suhteen. Samalla tehdään päätös toteutushankkeen rahoitushakemuksen jättämisestä suunnitelman pohjalta. Lopullinen suunnitelma ja raportti toimitetaan viranomaispäällikölle, joka päättää lopun rahoituksen maksamisesta (Metsäluonnon hoitohankkeet-opas 2005). Tervajoki-hankkeessa suunnitteluvaihe alkoi keväällä 2002, jolloin pidettiin hankkeen aloituskokous, jossa asiasta tiedotettiin tarkemmin. Tätä ennen oli maanomistajia tiedotettu jo kirjeellä. Kokouksessa valittiin myös maanomistajien keskuudesta yhdyshenkilöt, joille hankkeen etenemisestä tiedotetaan ja jotka vievät tietoa eteenpäin. Hanke hyväksyttiin ja rahoitusta haettiin kokouspöytäkirjan mukaan. Rahoituspäätös saatiin kesäkuun alkupuolella. Tällöin suunnittelun maastotyöt ja kartoitus pääsivät alkuun. Kartoituksessa löydettiin ongelmakohdat ja suunniteltiin tarvittavat toimenpiteet ja rakenteet. Suunnitteluhankkeen loppukokous pidettiin joulukuussa 2003. Hankesuunnitelma esiteltiin tällöin maanomistajille ja metsäyhtiöiden edustajille. Osa hankealueesta sijaitsee metsäyhtiöiden- ja Metsähallituksen maalla, joten heidän kanssaan sovittiin, että he ovat mukana rahoittamassa omalta osaltaan tehtäviä rakenteita ja toimenpiteitä. Metsähallitus ei ollut tässä vaiheessa mukana rahoittamassa, joten jatkossa jää heidän mietittäväkseen, toteutetaanko rakenteet vai ei (Jämsen 2005). Tervajoen vesiensuojelun parantamiseksi suunniteltiin alueelle erillisiä vesiensuojelutoimenpiteitä. Alueelle rakennetaan pintavaluntakenttiä, lasketusaltaita, pohjapatoja ja putkipatoja. Lisäksi Tervajoen pieniä koskiosuuksia ennallistetaan, jokipenkkoja raivataan ja loivennetaan sekä alapuolisesta järvestä poistetaan puron tuomaa kiintoainesta aivan purosuulta. Tähän saatiin myös kalastuskunta mukaan omalla rahoituksellaan (Jämsen 2005).

2.5 Toteutushanke 10 Hyväksytyn suunnitteluhankkeen jälkeen lähdetään toteuttamaan suunniteltuja toimenpiteitä. Tähän haetaan oma rahoituksensa, jota haetaan yleensä heti suunnitteluhankkeen päättyessä viranomaispäälliköltä. Hakemukseen liitetään vesiensuojelusuunnitelma, joka sisältää tiedot toteutettavista toimenpiteistä, aikataulu, maanomistajalistan, tehdyt hankesopimukset, kustannusarvion ja yhteistyötahot. Tämän lisäksi tulee hakemukseen liittää saadut lausunnot ja luvat sekä valuma-alue- ja toimenpidekartta (Metsäluonnon hoitohankkeet-opas 2005). Kun rahoituspäätös on saatu, tehdään tarkempi aikataulutus toteutukselle ja budjetoidaan sen vuoden rahoitus. Tämän jälkeen tehdään urakoitsijoiden kanssa työsopimukset ja sovitaan kaivutöistä sekä hankitaan tarvittavat tarvikkeet, esim. rumpuputkia ja vaneria (Jämsen 2005). Tehtävät rakenteet ja toimenpiteet tehdään hankevastaavan ohjauksessa, yleensä lumettoman maan aikana, kuitenkin niin, että aiheutetaan mahdollisimman vähän vaurioita maapohjalle. Toimenpiteet pyritään saamaan kerralla valmiiksi ja toimimaan niin, ettei niiden toimintaan tarvitsisi puuttua jatkossa. Toteutushankkeen aikana voidaan pyytää palautetta ja ehdotuksia rakenteiden parantamiselle joiden mukaan tehdään tarvittavat korjaustoimenpiteet (Metsäluonnon hoitohankkeet-opas 2005). Kun kaikki rakenteet ja toimenpiteet on saatu tehtyä ja niiden toiminta on tarkistettu, pidetään toteutushankkeen loppukokous missä esitellään toteutustyöt maanomistajille ja yhteistyötahoille. Loppukokoukseen voidaan liittää retkeily, missä nähdään kaikki toimenpiteet ja saadaan näin kattava kuva toimenpiteistä ja rakenteista. Loppukokouksesta tehdään pöytäkirja, joka liitetään raporttiin rahoittajalle, joka päättää lopun rahoituksen maksamisesta. Hankkeen valmistumisen jälkeen toimenpiteitä seurataan kahden vuoden ajan. Mikäli tehdyissä toimenpiteissä todetaan virheitä, korjataan ne hankkeen varoilla (Metsäluonnon hoitohankkeet-opas 2005). Tervajoki-hankkeen toteutuksen rahoitushakemus lähetettiin joulukuun lopulla 2003 ja rahoituspäätös saatiin maaliskuun lopulla 2004. Hanke toteutetaan vuosina 2004 2006. Varsinaista toteutushankkeen aloituskokousta ei pidetty eikä sitä ole jälkeenpäin

pidetty tarpeellisenakaan. Hankkeen suunnitelmaa on tarkennettu hankkeen edetessä (Jämsen 2005). 11 3 HANKE-ESIMERKKINÄ TERVAJOEN VALUMA-ALUEEN VESIENSUOJELUN PARANTAMINEN 3.1 Tervajoki hankkeessa tehdyt toimenpiteet Yhteensä tervajoen valuma-alueelle suunniteltiin n. 20 uutta rakennetta, joista suurin osa on toteutettu, muutama on jäänyt pois tai toteutetaan myöhemmin. Toteutustyöt sijoittuvat vuosille 2004 2006 (Jämsen 2006). 3.2 Pintavaluntakentät Pintavaluntakentällä tarkoitetaan veden ohjaamista ojittamattoman alueen halki. Kentälle jää veden mukana tulevaa kiintoainesta sekä ainakin osa veden mukana tulevista ravinteista. Pintavaluntakenttä tasoittaa osaltaan myös valuma-alueen tulvahuippuja. Pintavaluntakenttänä voidaan käyttää esimerkiksi osaa kunnostusojitusalueesta, ojitusalueen kunnostuskelvotonta osaa tai luonnontilaista suota. Kentän pintakerroksen tulisi olla turvetta. Pinta-alaltaan sen tulisi olla niin suuri, että veden virtaus hidastuu tai jopa pysähtyy kentällä. Samoin kentän tehokkuutta voidaan parantaa ja toimintaaikaa jatkaa yhdistämällä pintavaluntakenttä ja laskeutusallas. Valuma-alueelta tulevat vedet johdetaan laskeutusaltaan kautta jako-ojaa pitkin kentälle. Kiintoaine, kaikkein hienointa osaa lukuun ottamatta, saadaan laskeutumaan altaisiin. (Luonnonhoitomalli 2005). Tervajokihankkeessa suunniteltiin kolme pintavaluntakenttää, näistä on toteutettu kuitenkin vain yksi. Muilla kohteille toimenpiteet ovat muuttuneet tai niitä ei toteuteta ollenkaan. Toteutettu kenttä on tehty vuonna 2004 ja se toimii hyvin ympärivuoden (Jämsen 2006).

12 3.3 Laskeutusaltaat Laskeutusaltaat ovat laskuojien yhteyteen kaivettuja altaita, johon valuma-alueen valumavedet ohjataan. Laskeutusaltaiden ensisijaisena tarkoituksena on poistaa valumavesistä kiintoainetta. Samalla poistuu myös kiintoainekseen sitoutuneita ravinteita. Laskeutusaltaiden toiminta perustuu kiintoaineen laskeutumiseen veden virtausnopeuden pienentyessä. Hyvin toimivalla laskeutusaltaalla voidaan kunnostusojitusalueiden valumavesistä poistaa 30-50 % kiintoaineesta. Tämä edellyttää sitä, että veden virtaamisnopeus altaassa on 1-2 cm sekunnissa ja vesi viipyy altaassa vähintään tunnin. Paras hyöty saadaan karkeilla maalajeilla (Luonnonhoitomalli 2005). Uusia altaita tervajoelle tuli yhteensä 5 ja kymmentä vanhaa allasta tyhjennettiin ja parannettiin. Yksi altaista tuli tehdyn pintavaluntakentän yläpuolelle, mistä oja tuo veden kentälle. Toinen allas tuli UPM-Kymmene Oyj:n omistamalle maalle. UPM osallistui osaltaan altaan kustannuksiin (Jämsen 2006). 3.4 Pohjapato Pohjapatoja tehdään veden virtausnopeuden hidastamiseksi ja ojien syöpymisen estämiseksi. Pohjapadot tehdään ojien pohjille puusta, kivistä tai muusta materiaalista. Kaltevissa, suorissa ojissa voidaan tarvittaessa tehdä useita pohjapatoja peräkkäin. Pohjapadot vähentävät pääasiassa kiintoaineen ja sen mukana kulkeutuvien ravinteiden kuormitusta metsätalousalueelta vesistöihin (Luonnonhoitomalli 2005). Tervajoki- hankkeessa pohjapatoja tuli laskeutusaltaiden purkuojiin ns. kynnyksiksi, jotka hidastavat veden virtausta ja siten vähentävät kiintoaineen kulkeutumista. Lisäksi yksi pohjapato tehtiin nostattamaan umpeenkasvaneen suolammen vedenpintaa, samalla vaikutetaan lammen varastotilavuuteen, joka tasoittaa valuma-alueen valumia (Jämsen 2005). 3.5 Putkipadot Putkipadoilla pyritään hidastamaan veden virtausta ja samalla padottamaan vettä, jolloin osa kiintoaineista jää padon yläpuolelle. Pato koostuu rumpuputkesta, joka asennetaan ojaan maa-aineksen sisään, jolloin virtaavasta vedestä ei pääse kuin putken

13 halkaisijan verran vettä läpi (kuva 1) Lisäksi putkenpäätä ja kiinnitystä voidaan laittaa tukemaan vaneri. Padon yläpuolelle on hyvä kaivaa pieni allas, johon kiintoaines jää. Lisäksi putken yläpuolelle on hyvä laittaa suojaverkko, joka estää risujen ja lehtien pääsyn tukkimaan putken suuta (Jämsen 2005). Tervajoen valuma-alueelle putkipatoja käytettiin viidessä eri kohteessa. Osaan näistä laitettiin vielä supistaja putken yläpäähän lisäämään padotusta. (Jämsen 2005) KUVA 1. putkipadon rakenne 3.6 Puron koskiosuuksien ennallistaminen Purojen koskiosuuksia voidaan ennallistaa laittamalla uomaan kiviä tai liekopuita. Puron kunnostuksessa parannetaan vesiluonnon ja veden laadun lisäksi myös puron lähiympäristön ominaisuuksia. Puron kunnostuksessa ei tarvita raskaita koneita, vaan on suositeltavaa, että kunnostus tehdään mahdollisimman kevyin välinein välttäen ylimääräisiä vaurioita purossa ja sen ympäristössä. Näin puro palautuu mahdollisimman pian luonnontilaan. Menetelmä auttaa myös hajakuormituksen vähentämisessä, sillä uomaan asetetut kivet ja rungot monipuolistavat tehokkaasti virtausoloja ja luovat uomaan hitaamman ja nopeamman virtauksen alueita ja aiheuttavat sitä kautta sedimentin kasautumista. Suisteita voidaan käyttää mutkittelun alkuunsaattamiseen. Uomaan asetettu puuaines lisää myös lahopuun määrää sekä uomassa että sen välittömäs-

sä lähiympäristössä. Puuaines tarjoaa eliöstölle sekä suojaa, ruokaa että kiinnittymispaikkoja (Luonnonhoitomalli 2005). 14 Tervajoella ennallistettiin pienimuotoisesti n. 1 100 metrin matkalla olevia pieniä koskiosuuksia. Työt tehtiin miestyönä. Joen koskista pois otetut kivet siirrettiin takaisin uomaan ja näin saatiin mutkia ja suvantopaikkoja jokeen (Jämsen 2005). 3.7 Jokipenkkojen raivaus ja loiventaminen Joenpenkkoja raivaamalla ja joessa olevia mutkia loiventamalla pyritään estämään keväisten jääpatojen syntyminen ja tulvavesien nousu. Tämä on tärkeää varsinkin niittyjen ja peltojen läpi menevissä joissa (Jämsen 2005). Tervajoki kulkee useiden peltoalojen läpi, joille se aiheuttaa joka kevät vedennousua ja tulvia. Näitä pyritään vähentämään raivaamalla joen varresta vesakkoa ja loiventamaan uomaa joistain kohti. (Jämsen 2005) 3.8 Kiintoaineksen poistaminen Kiintoaineksen poistamisella eli ruoppauksella tarkoitetaan pehmeiden massojen, kuten saven ja liettymien koneellista poistamista vesialueelta. Ruoppauksia tehdään, mikäli pohja on niin matala, että sen käyttö uimiseen, veneilyyn ja muuhun virkistyskäyttöön on hankalaa. Varsinaisia vesialueilla tapahtuvia ruoppauksia ei toteuteta metsäluonnonhoito-hankkeiden varoilla, vaan rahoitus täytyy saada muista lähteistä (Ympäristökeskus 2005). Tässä hankkeessa kiintoainesta poistetaan Alvajärveen tulevalta purosuulta siten, että vesi levittyisi entistä laajemmalle alueelle rantavyöhykettä ja kiintoaines ja ravinteita pidättyisi tehokkaammin. Samalla niitetään nykyisessä uomassa olevaa vesikasvillisuutta, minkä toivotaan osaltaan parantavan veden vaihtumista ja näin ollen happitilannetta (Jämsen 2005). Hankkeen päätteeksi aiotaan järjestää retkeily maanomistajille ensikesänä. Hanke saadaan päätökseen vuoden 2006 loppuun mennessä (Jämsen 2005).

15 4 HANKEVALINNAN KOHDENTAMINEN 4.1 Työn taustaa Aikaisemmin, kun toimihenkilö sai hanke-esityksen, alkoi hän viedä sitä itse eteenpäin ja haki rahoituksen viranomaispäälliköltä. Valintaperusteet vaihtelivat ja varojen sekä voimavarojen kohdentaminen vesiensuojelullisesti tärkeimmille ja laadultaan huonotilaisemmille kohteille oli vaikeaa. Resursseja on vain tietty määrä ja ne tulisi kohdentaa tarkkaan tärkeimmille kohteille. Tämän vuoksi lähdettiinkin miettimään, miten hankevalintaan saataisiin kohdennettua eniten suojelua tarvitseville kohteille. Vesiensuojeluhankkeiden lyhyestä olemassaoloajasta ja vähäisestä tiedottamisesta johtuen ne ovat eri toimijoille ja etenkin maanomistajille vieraita eikä niihin osata suhtautua oikein. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa nykyistä metsätaloutta ja tulevat tulevaisuudessa vielä lisääntymäänkin vesipolitiikan puitedirektiivin myötä. Tämän vuoksi lähdettiin selvittämään, miten nykyistä käytäntöä voidaan muuttaa parempaan suuntaan, jolloin muutkin organisaatiot ja yhteisöt voivat olla paremmin mukana ja mitä seikkoja heidän mielestään pitäisi ottaa huomioon hanketta valittaessa. Näin saataisiin mahdollisimman suuri hyöty hankkeista. 4.2 Kysely hankkeiden kehittämisestä Koska tarkoituksena oli kehittää hankevalintaa, päätettiin tehdä kysely hankkeissa mukana olleille toimijoille ja yhteisöille ja näin tutustua heidän mielipiteeseensä hankkeiden tärkeydestä, oikeasta valinnasta, tärkeimmistä valintakriteereistä ja onnistumisesta. Kysely lähetettiin sähköpostin välityksellä sekä muutamalle kirjeenä, ja kohdennettiin tarkasti vain hankkeissa mukana olleille, jolloin saatiin tarkkaa ja asiantuntevaa tietoa kehittämistarpeista. Näin uskottiin saatavan eniten vastauksia. Kysely lähetettiin elokuun alkupuolella vuonna 2005 ja palautus oli syyskuun alussa. Tämän avulla pyrittiin selvittämään, mitä hankkeilta ja niiden toteuttamiselta halutaan kentällä ja eri toimijoiden kannalta. Kyselylomake (liite 2) lähetettiin yhteensä 22:lle eri yhtiöiden toimihenkilölle tai jonkin yhteisön jäsenelle. Näitä olivat mm. UPM-Kymmene, metsänhoitoyhdistys, Met-