VIITASAMMAKON INVENTOINTI ESPOOSSA KEVÄÄLLÄ 2006 Annika Herrero Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 8/2006
Kannen kuva: Kuvaliiteri/ LKA/ Pentti Johansson
Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 8/2006 VIITASAMMAKON INVENTOINTI ESPOOSSA KEVÄÄLLÄ 2006 Annika Herrero Espoon ympäristökeskus Espoo 2006
Sisältö: Yleistä viitasammakosta...3 Lainsäädäntö...3 Inventointi, alueet ja menetelmät...4 Tulokset...4 Taulukko 1: Seurannan tulokset...6 Lähteet...7 Liitteet...7 2
Yleistä viitasammakosta Viitasammakkoa (Rana arvalis) esiintyy Euroopassa Siperiasta Alankomaihin, Itävaltaan ja jonkin matkaa Balkanille, sekä pohjoisessa vähintään Ivaloon saakka. (Fog ym. 1997) Viitasammakon arvellaan olevan paikoin jopa tavallista sammakkoa (Rana temporaria) runsaslukuisempi, mutta lajeja on usein vaikea erottaa toisistaan. Viitasammakko kasvaa 35-75 mm pituiseksi. Se on täysikasvuisena hieman tavallista sammakkoa pienempi ja sirompi. Viitasammakon väritys on vaalean ruskea, selässä voi usein olla tummempia juovia. Vatsa on vaalea, väriltään yhdenmukaisempi kuin usein läikikkäällä tavallisella sammakolla. Kutuaikana koiraat saattavat muuttua sinertäviksi. Kuono on vähän terävämpi kuin sammakolla Paras tuntomerkki erottamaan lajit toisistaan on sisimmän varpaan sivulla oleva niin kutsuttu metatarsaalikyhmy. Metatarsaalikyhmy on viitasammakolla suuri ja kova, usein myös tummahko väriltään, kun taas tavallisella sammakolla se on pieni ja pehmeä. Viitasammakko viihtyy Suomen oloissa soisissa ympäristöissä. Sitä tavataan usein kosteammissa ympäristöissä kuin tavallista sammakkoa. (Fog ym. 1997) Kutunsa se laskee myös usein syvempään veteen, kauemmaksi rannasta, eikä useinkaan pienimpiin ojiin ja lampareisiin kuten tavallinen sammakko. Kutupallot muodostavat usein suuria, tummia ryppäitä. Keväällä kutuaikaan koiraan soidinääni on helppo erottaa tavallisen sammakon kurnutuksesta. Viitasammakon ääni kuulostaa kurnutuksen sijaan pulputukselta, joka muistuttaa lähinnä veden kuplimisen aiheuttamaa ääntä. Viitasammakko on hämäräaktiivinen, joten paras aika kuulla soidinpulputusta on ilta, joskin kutupuuhien ollessa täydessä vauhdissa viitasammakot ääntelevät päivisinkin. Viitasammakko nousee horroksesta viikon, pari myöhemmin kuin sammakko. Suomessa se talvehtii lähinnä suurten lampareiden tai järvien pohjissa, mutta levinneisyysalueensa eteläosissa se voi talvehtia myös maalla. (Fog ym. 1997) Lainsäädäntö Kuten kaikki Suomen sammakkoeläimet, on viitasammakkokin rauhoitettu. Lisäksi viitasammakko ja sen elinympäristö on suojeltu EY:n luontodirektiivillä. (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta, liite IV a) 3
Inventointi, alueet ja menetelmät Keväällä 2006 inventoitiin viitasammakon esiintymisalueita Espoossa. Inventointiin valittiin kahdeksan (8) vesistöaluetta eri puolilta Espoota. Valintaa tehtäessä etsittiin mm. soistuneita järvenrantoja tai muita viitasammakolle sopivia elinalueita, virkistyskäytöltään arvokkaita kohteita, sekä muista syistä jo suojeltuja alueita kuten Espoonlahden - Saunalahden alue, joka on suojeltu meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) takia. Kartat inventointialueista ovat liitteenä. Inventointikohteet 2006: Heinäslampi Bodom (Smedsviken) Matalajärvi Luukkaa Pitkäjärvi (Järvenperä) Espoonlahti (perukka) Kaitaa, Kaitalahti, luontopolku Finnoo Kohteista valittiin soistuneet ranta-alueet ja mahdolliset lampareet. Jokaisella paikalla käytiin kahdesti. Vuonna 2006 kevät alkoi hieman keskimääräistä myöhemmin, joten inventointi tehtiin 29.4. 10.5. välisenä aikana. Kaikki havaitut sammakkoeläimet ja matelijat kirjattiin seurantalomakkeeseen. Sammakoiden havainnointi tapahtui ääntelyn perusteella, sillä viitasammakot kutivat niin kaukana rannasta, ettei niiden luotettava havainnointi ollut muutoin mahdollista. Populaation koko tapahtui arvioimalla ääntelevien koiraiden määrä. Havaintopaikat merkittiin karttaan ja kaikki paikat valokuvattiin. Kohteista tehtiin myös lyhyt kasvillisuuskuvaus. Tulokset Viitasammakkoa löytyi kolmelta (3) alueelta: Heinäslammelta, Pitkäjärveltä ja Finnoolta. Näille alueille, kuten myös muutamille muille otollisille, mutta inventoinnissa syystä tai toisesta tyhjäksi todetuille alueille tyypillistä kasvillisuutta oli leveäosmankäämi (Typha latifolia), jonka kasvusto oli tiheää ja melko suurta 4
pinta-alaltaan. Vaikka järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) peittää myös monia rantoja, ei sen hallitsemilla alueilla havaittu viitasammakoita. Heinäslammella suuri viitasammakkoesiintymä löytyi lammen länsirannalta. Muutama yksilö pulputti myös vastarannalla. Pitkäjärvellä eläimet viihtyivät lähinnä suoalueella, mutta muutama kokeili onneaan järven puolellakin. Finnoon vedenpuhdistamon altaasta löytyi viitasammakon lisäksi runsaasti tavallista sammakkoa. Kaitaalta löytyi myös tavallista sammakkoa, ja Luukkaan virkistysalueen parkkipaikan lammesta sammakon lisäksi runsaasti rupikonnaa (Bufo bufo). Kuva 1: Maisemaa Heinäslammen länsirannalta, jossa viitasammakkoa havaittiin runsaimmin. Kuvassa näkyy tiheä leveäosmankäämi kasvusto. Sammakot kutivat kasvuston järvenpuoleisella reunalla. 5
Taulukko 1: Seurannan tulokset Pvm Klo Sää R. Arvalis R. Temporaria Bufo bufo Kasvillisuus Heinäslampi 29.4. 16 Aurinkoista, tuulista leveäosmankäämi (Typha latifolia) 6.5. 16 Puolipilvistä 110 2,järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) Bodom 3.5. 20.30 Pilvistä, kosteaa järvikaisla (Schoenoplectus lacustris), Salix sp. 9.5. 21 Aurinkoista Matalajärvi 1.5. 18 Aurinkoista leveäosmankäämi (Typha latifolia), 9.5. 22 Aurinkoista järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) Luukkaa 4.5. 21 Aurinkoista 50 15 leveäosmankäämi (Typha latifolia), Salix sp., 10.5. 21 Aurinkoista 3 1 järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) Pitkäjärvi 29.4. 17 Aurinkoista, tuulista leveäosmankäämi (Typha latifolia), 6.5. 17.30 Aurinkoista 45 järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) Espoonlahti 29.4. 13 Puolipilvinen, tuulinen järvikaisla (Schoenoplectus lacustris), 7.5. 17 Aurinkoista, tuulista leveäosmankäämi (Typha latifolia) Kaitaa 30.4. 14 Aurinkoista 3 Salix sp., Betula sp., 7.5. 16 Aurinkoista, tuulista 29 kutupalloa järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) Finnoo 1.5. 16.30 Aurinkoista 20 leveäosmankäämi (Typha latifolia), vesirutto (Elodea canadense), 7.5. 18 Aurinkoista, tuulista 30 2+ 6 kutupalloa järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) 6
Lähteet Fog, K. Schmedes, A. & Rosenorn de Lasson, D. 1997. Nordens padder og krydyr. Kööpenhamina: G.E.C.Gad. Liitteet Kartta 1: Bodominjärvi ja Matalajärvi Kartta 2: Luukki 7
Kartta 3: Pitkäjärvi Kartta 4: Heinäslampi 8
Kartta 5: Espoonlahti Kartta 6: Kaitaa ja Finnoo 9
ESPOON YMPÄRISTÖKESKUKSEN MONISTESARJA 1/98 Ympäristökeskuksen ympäristöopas henkilökunnalle 1/99 Espoon kasvikartoitus 1990-1998 1/00 Espoon Pitkäjärven tutkimukset 1999 2/00 Hannusjärvi, rakennetun ympäristön vaikutukset järven tilaan sekä ehdotus vaikutusten vähentämiseksi ja tulevien paineiden ennaltaehkäisemiseksi 3/00 Espoon Luukinjärven ja Kalajärven kunnostussuunnitelmat 4/00 Kaitalahden yleistilan ja rehevöitymisen selvitys kesällä 1999 5/00 KOVA, kokonaisvaikutteinen ympäristökasvatusprojekti varhaiskasvattajille 1/01 Villa Elfvikin ympäristön lammikoiden vesieläimistö ja kasvisto kesä-syyskuussa 2000 1/02 Bockarmossenin luontoselvitys 1/06 Espoon Kalajärven kääpäselvitys (virkakäyttöön) 2/06 Espoon arvokkaat geologiset kohteet 2006 3/06 Espoon pilaantuneet maa-alueet 4/06 Espoon Pitkäjärven kunnostus, arvio kunnostustoimien vaikutuksesta 5/06 Espoon Pitkäjärven ja Lippajärven kunnostussuunnitelma 6/06 Espoon kaupungin valmiussuunnitelma koskien varautumista liikenteen aiheuttaman typpidioksidipitoisuuden kohoamiseen 7/06 Espoon keskuspuiston liito-orava- ja kääpäinventoinnit 2006 Julkaisuja voi kysyä ympäristökeskuksesta p. (09) 8162 4832, fax: (09) 8162 4846, sähköposti ymparisto@espoo.fi Espoon kaupungin painatuskeskus 2006