Espoon kaupunki Pöytäkirja 15. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Transkriptio

1 Ympäristölautakunta Sivu 1 / / / Espoon vesistötutkimus vuonna 2012 Valmistelijat / lisätiedot: Kajaste Ilppo, puh. (09) etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Ympäristölautakunta merkitsee yhteenvedon Espoon järvien ja jokien seurantatutkimuksesta vuodelta 2012 tiedokseen. Päätös Selostus Ympäristölautakunta: Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Ympäristökeskuksen vesistötutkimuksen tarkoituksena on seurata Espoon merkittävimpien järvien, jokien ja purojen veden laatua ja vesiensuojelutoimien vaikutusta vesien tilaan. Raportti vuoden 2012 vesistötutkimuksista on nähtävänä kokouksessa ja kaupungin Internetsivuilla ( > ympäristövalvonta > vesiensuojelu > pintavesien tarkkailu). Vesistötarkkailun suoritti Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry ympäristökeskuksen laatiman tarkkailuohjelman mukaisesti. Havaintopaikat ja näytteenotto Vuonna 2012 vesistötarkkailuohjelmaan kuului kymmenen järveä, yksitoista virtavesihavaintopaikkaa ja Espoonlahti (kuva 1). Bodominjärven, Hannusjärven, Lippajärven, Luukinjärven, Matalajärven ja Pitkäjärven tilaa seurataan vuosittain. Bodominjärvi on Espoon suurin ja yksi eniten virkistymiseen käytettyjä järviä. Muilla vuosittain seurattavilla järvillä tehdään kunnostustoimia. Pakankylän Myllyjärvi, Hakjärvi, Metsälampi olivat tarkkailuohjelmassa, koska niistä oli ennestään vähän vedenlaatutietoja. Kalajärven tilaa on seurattu vuosittain vuodesta Vesikasvit runsastuivat järvessä 2000-luvun alussa ja sen valuma-alueelle on tulossa paljon rakentamista. Bodominjärveltä, Kalajärveltä, Lippajärveltä, Myllyjärveltä ja Pitkäjärveltä haettiin happinäytteet kuukausittain tammikuusta maaliskuulle. Veden fysikaalis-kemiallista laatua seurattiin maaliskuussa ja kesä elokuussa. Hakjärvestä, Hannusjärvestä, Matalajärvestä ja Metsälammesta otettiin vesinäytteet maaliskuussa ja heinäkuussa. Luukinjärvestä otettiin näyte myös elokuussa. Järvien kasviplanktonlajisto määritettiin heinäkuun näytteistä.

2 Ympäristölautakunta Sivu 2 / 2 Kuva 1. Vesistötarkkailun havaintopaikat. Järvien ja Espoonlahden havaintopaikat on esitetty vihreillä palloilla ja virtavesihavaintopaikat punaisilla. Virtavesiseurantapaikat olivat Espoonjoessa, Lambrobäckenissä (Mustalahdenoja), Glimsinjoessa, Glomsinjoessa, Monikonpurossa, Gumbölenjoessa, Mankinjoessa, Finnoonojassa ja kolmessa Matalajärveen laskevassa purossa tai ojassa. Vedenlaatua tutkittiin neljästi. Myös Espoonlahdesta otettiin näytteet talvella, keväällä, kesällä ja syksyllä.

3 Ympäristölautakunta Sivu 3 / 3 Yhteenveto tarkkailun tuloksista Järvet Happitilanne Metsälammesta ja Matalajärvestä loppui happi talven kuluessa. Matalat ja rehevät järvet ovat alttiita happikadolle. Pitkäjärvessä ja Kalajärvessä esiintyi talvella selvää happivajetta. Hapetuksesta huolimatta hapen vajetta esiintyi myös Hannusjärvessä, Luukinjärvessä ja Lippajärvessä. Syvemmässä Bodominjärvessä oli pohjan läheisestä vedessä vain vähän happea myös kesän lopulla. Alusveden fosforipitoisuus kohosi selvästi vähähappisten jaksojen aikana. Myllyjärven ja Hakjärven happitilanne pysyi talvella hyvänä. Happi kuitenkin loppui pohjan läheltä kesän kuluessa, koska vesi ei ollut sekoittunut pohjaa myöten keväällä. Sisäistä kuormitusta ei pohjan hapettomuudesta huolimatta todettu, mikä kertoo Myllyjärven ja Hakjärven sedimentin olevan hyvässä kunnossa. Poikkeuksellisten kerrostuneisuusolojen takia järvet ovat erityksen herkkiä kaikenlaiselle lisäkuormitukselle. Ravinnepitoisuudet Myllyjärvessä ja Hakjärvessä typpi- ja fosforipitoisuudet olivat luonnontilaisen karun järven tasolla. Myös Kalajärvessä ravinnepitoisuudet olivat melko pieniä kuvastaen lievää rehevyyttä. Muissa järvissä ravinnepitoisuudet olivat suuria. Fosforipitoisuuden perusteella ne ovat reheviä tai erittäin reheviä. Suurin fosforipitoisuus (160 µg/l) mitattiin Matalajärvestä maaliskuussa. Myös Bodominjärvestä suurimmat fosforipitoisuudet mitattiin muista järvistä poiketen talvella. Fosforipitoisuutta kasvatti valumavesien tuoma kolloidimainen saviaines, joka ei sedimentoidu. Rehevyys (klorofylli-a ja kasviplankton) Bodominjärvi, Hannusjärvi, Lippajärvi, Luukinjärvi ja Metsälampi ovat kasviplanktonin määrästä kertovan klorofylli-a -pitoisuuden perusteella reheviä. Pitkäjärvi on erittäin rehevä. Matalajärvessä kasviplanktonia on vähän, koska runsas vesikasvillisuus varjostaa ja käyttää tarjolla olevat ravinteet. Kasviplanktonissa kultalevät olivat vallitsevina lajeina (>50 % biomassasta) Hakjärvessä, Luukinjärvessä, Myllyjärvessä ja Metsälammessa. Myllyjärvessä esiintyi runsaasti limalevää (Gonyostomum semens), joka voi aiheuttaa kutiavan kalvon uimarin iholle. Viherlevät olivat runsain ryhmä Hannusjärvessä, Lippajärvessä ja Mestälammessa. Matalajärven plankton poikkesi täysin muista järvistä. Siellä pienet siimalliset nielulevät muodostivat 84 % biomassasta. Sinilevää esiintyi vähän. Vain Bodominjärvessä ja Hannusjärvessä sinilevien osuus ylitti 10 % biomassasta. Pitkän aikavälin kehitys Raportissa on tarkasteltu ravinnepitoisuuksien ja levän määrän muutoksia järvissä 2000-luvulla. Järvien tilassa ei ole havaittavissa merkittäviä

4 Ympäristölautakunta Sivu 4 / 4 muutoksia. Ravinnepitoisuuksissa on tyypillistä sääoloista johtuvaa suurtakin vaihtelua. Bodominjärvessä, Hannusjärvessä, Lippajärvessä ja Pitkäjärvessä ajoittain havaitut suuret typpipitoisuudet johtuvat sinileväkukinnoista. Kunnostustoimet Lippajärveä ja Luukinjärveä hapetettiin kesällä ja talvella. Pitkäjärveä hapetettiin vain kesällä, koska talvihapetuksen esti hapettimen rikkoutuminen. Hannusjärveä ja Matalajärveä hapetettiin talvella. Hannusjärveä hapetuksesta vastaa Hannusjärven suojelu ry. Rehevissä järvissä happi kuluu nopeasti varsinkin pohjan lähellä. Hapettamisella torjutaan kalakuolemia ja vähennetään ravinteiden vapautumista pohjalta. Hapetuksia jatketaan vuonna Kesällä Lippajärvellä ja Pitkäjärvellä hoitokalastettiin rysillä. Lippajärvestä pyydettiin 800 kg (14,1 kg/ha) ja Pitkäjärvestä 2355 kg (13,8 kg/ha). Saalis oli pääasiassa salakkaa, särkeä ja lahnaa/pasuria. Särkikalojen poistaminen parantaa kalaston rakennetta ja veden laatua sekä ehkäisee leväkukintoja. Hoitokalastuksella on onnistuttu vaikuttamaan Lippajärven kalastoon myönteisesti. Kookkaiden ahventen kanta vaikuttaa voimistuneen ja kuhakanta on hyvä. Pyynnin kohteena olleiden särjen, lahnan ja pasurin osuus saalista on vähentynyt. Pitkäjärvellä tulokset eivät ole olleet yhtä hyviä. Viime vuosien lämpimät kesät ovat saattaneet lisätä nuorien särkikalavuosiluokkien kokoa. Hoitokalastuksia jatketaan kesällä Pyynti kohdistetaan erityisesti Pitkäjärven pieniin pasureihin ja lahnoihin. Joet ja purot Kaikki tutkitut virtavedet ovat savisameita ja rehevöityneitä. Happitilanne oli hyvä läpi vuoden. Liuenneiden suolojen määrä eli sähkönjohtavuus oli luonnontilaista selvästi suurempi kaikilla havaintopaikoilla. Mankinjoessa ja Gumbölenjoessa sähkönjohtavuus oli lähimpänä luonnontilaista (5 10 ms/m). Suolojen määrää lisäävät teiden suolaus, peltoviljelyn lannoitteet ja rakennettujen alueiden hulevedet. Typpipitoisuus oli vain Monikonpurossa suurempi kuin luonnonvesissä yleensä. Jätevesiin viittaavan suuria ammoniumtypen pitoisuuksia ei havaittu. Hygieeninen laatu oli pääosin tyydyttävä. Tilanne oli huono Finnoonojassa ja Monikonpurossa, joiden näytteissä Escherichia coli -suolistobakteerien määrä ylitti 500 kpl/dl. E. coli bakteereissa tarkasteltuna uimakelpoisuuden raja on 1000 kpl/dl. Matalajärven ojat Matalajärven kuormitusta seurattiin kolmesta ojasta. Gussängsbäcken laskee golfkentän kautta Matalajärven pohjoisosaan. Kulloonsillanoja laskee järven länsiosaan ja Kättbäcken sen eteläosaan. Ojat kulkevat peltojen halki ennen Matalajärveä. Gussängsbäckenin ja Kullonsillaojan tuoma fosforikuorma todettiin Matalajärven tilan kannalta merkittäväksi. Kehä III suolaus näkyi Kulloonsillanojan ja Kättbäckenin suurena sähkönjohtuvuutena. Kulloonsillanojaan päätyvät myös Koskelon

5 Ympäristölautakunta Sivu 5 / 5 Tiedoksi teollisuusalueen hulevedet. Pienen virtaamansa takia Kättbäcken kuormittaa Matalajärveä selvästi muita ojia vähemmän. Espoonlahti Espoonlahti on rehevä ja sameavetinen. Varsinkin kevään ja syksyn tulvaaikoina pintavesi on jokien tuomaa ravinteikasta vettä. Ajoittain alueelle leviää parempilaatuista murtovettä. Vesi oli pohjan lähellä hapetonta loppukesällä. Havaintopaikka sijaitsee syvänteessä, mikä tekee pohjan alttiiksi happikadoille.

6 Ympäristölautakunta Sivu 6 / 6