Suolaikkuaineistojen visuaalinen arviointi ja ekologinen arvottaminen Soidensuojeluryhmä 19.12.2012 Pekka Salminen asiantuntija
Esityksen sisältö 1. Selvityksen aineisto 2. Selvityksen päätavoitteita 3. Visuaalisen tulkinnan mahdollisuudet 4. Arvioinnin haasteita 5. Työn tuloksia 6. Tulosten hyödyntämismahdollisuuksia 7. Tapaus Pudasjärven Teerineva 2
Selvityksen aineisto 1/2 Selvitys on osa SYKE:n soiden tilaa ja ominaispiirteitä kartoittavaa monivuotista tutkimushanketta Työssä on arvioitu ilmakuvien ja karttojen avulla ojittamattomia suolaikkuja. Ojittamattomat suolaikut ovat MML:n maastotietokannasta ohjelmallisesti rajattuja yhtenäisiä suoalueita. - rajaus tehty turvemaa-alueen mukaan niin, että alue on yli 50 m päässä alle 5 m läpimittaisista ojista (pois lukien luonnontilaiset purot), pelloista, teistä ja turpeenottoalueista. - koskee Etelä-Suomessa yli 20 ha:n laikkuja ja Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois- Karjalan pohjoisosan sekä Kainuun, Kuusamon, Taivalkosken ja Lapin kolmion (+- Rovaniemen korkeudelle) alueilla yli 50 ha:n laikkuja. Yhteensä laikkuja 3 950 kpl, noin 650 000 ha, josta valtion omistuksessa noin puolet ja siitä suurin osa suojelluilla soilla. - Alue käsittää hemi-, etelä- ja keskiboreaaliset metsäkasvillisuusvyöhykkeet sekä pohjoisboreaalisen vyöhykkeen eteläosat. - Peräpohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeen eteläisen lohkon visuaalinen arviointi on myös aloitettu. Ojittamattomien, yli 100 ha:n laajuisia suoalueita on alueella noin 750 kpl, yht. noin 310 000 hehtaaria. 3
Selvityksen aineisto 2/2 Suolaikkujen määräytymiskriteerien takia aineistosta puuttuvat: - suokokonaisuudet, jotka saattavat olla suurelta osin +- luonnontilaisia mutta muutama oja jakaa ne pienemmiksi laikuiksi - rikkonaiset ja pienimuotoiset suoalueet, soiden ja metsien muodostamat elinympäristömosaiikit yms. Laskettujen järvien luhtaiset rantasuot ja umpeenkasvunevat sekä merenrannikon matalat soistuneet lahdet ja suistot muodostavat vaihtelevan, tavanomaisista soista poikkeavan kosteikkoryhmän, jota ei ole tässä työssä tarkasteltu. Niitä on yksittäisinä kohteina suolaikkuaineistossa noin 150 kpl ja lisäksi kymmeniä varsinaisten suoalueiden piirissä. 4
ELYt Taulukko 1, suolaikkujen määrä ja yhteispinta-alat ELY-keskuksittain Laikkuja, kpl Pintaalat yht. ha Suojellut, kpl Pinta-alat yht. ha Ei suojellut, kpl Pinta-alat yht. UUS 66 3 600 32 2 400 18 710 KAS 86 5 600 20 3 100 33 1 200 LOS 272 25 500 115 17 600 119 5 800 HÄM 77 6 800 31 5 200 27 920 PIR 72 8 000 37 6 200 24 1 400 PKA 276 36 100 85 22 050 155 10 400 ESA 109 5 900 39 3 320 44 1 600 PSA 118 10 900 49 6 300 50 2 910 KSU 173 12 500 86 9 300 70 2 450 LSU 442 64 300 107 37 200 295 24 050 PPO 1279 255 100 205 104 000 994 127 500 KAI 516 83 200 151 43 680 331 33 640 LAP 462 131 300 43 64 700 377 54 630 Yht. 3947 648 800 1 000 325 050 2 537 267 210 Lisäksi osittain suojeltuja yht. 175 42 300 ha 5
Selvityksen päätavoitteita Arvioida ja kuvata systemaattisesti ja vertailukelpoisesti tietyn kokoisten ojittamattomien suolaikkujen tilaa ja luonnonpiirteitä sekä niiden ekologista ja luonnonmaantieteellistä merkitystä seuraavien päätekijöiden osalta: - laikun reunan luonnontilaisuus - laikkua ympäröivän turvemaan tila ja vaikutus ojittamattomaan suohon - luontotyyppiyhdistelmä- /suoyhdistymä- ja suotyyppitason yleiset piirteet - suolaikkujen rakenteellinen ja muu monimuotoisuus sekä tarvittaessa myös suon erityispiirteet - tilanteen mukaan läheisten laikkujen keskeiset luonnonpiirteet Kunkin suolaikun perusekologinen arvo/merkitys ja usein myös sen läheisten laikkujen muodostama suokokonaisuus määritetään kolmeen arvoluokkaan ao. metsäkasvillisuus-vyöhykkeellä tai vyöhykkeen osa-alueella. Havainnot kirjattu arviointilomakkeisiin koodein ja tekstiselostuksin. 6
Visuaalisen tulkinnan mahdollisuudet Ilmakuvasta voidaan yleensä määrittää: - suotyyppien yhdistelmät/suoyhdistymät - jonkin verran suotyyppejä suon rakenteiden sekä ravinteisuuden vaihtelua, rahkaisuuden (ruskea rahkasammal pääluonnehtijalaji) ja kasvillisuuden laatua ilmentävien (kuten ruohoisuus/saraisuus tms) erilaisten värisävyjen perusteella. - niukkapuustoisten ja avosoiden vesi-, välipinta- ja mätäsrakenteet, sekä usein minerotrofiaa ilmentävät vetiset-kosteat-kuivat välipintanevat - suolla olevat pienvesiympäristöt ja metsäsaarekkeet Peruskartat ovat hyvänä tukena tulkinnassa. Soiden em. rakenneominaisuuksista voidaan ennustaa suoalueen mikrohabitaattien monimuotoisuutta, joka vaikuttaa myös suon lajistolliseen monimuotoisuuteen. 8
Junkilampien suo, Kemijärvi Erilaisia suoyhdistymiä ja rakenteita samalla suolla 9 Maanmittauslaitos
Arvioinnin haasteita Soiden suuri vaihtelu koon sekä erilaisten elinympäristöjen ja rakennepiirteiden osalta maan eri osissa: - ongelmia erityisesti laajojen ja monihaaraisten tai moniosaisten suosysteemien kuvaamisessa, joita on eniten selvitysalueen pohjoisosissa Tietyt soiden rakenteen ja kasvillisuuden kontinuumit hankalia erottaa ja kuvata riittävän selkeästi: - keidas- ja aapasoiden sekamuodot yleisiä - avosuot ja puustoiset suot, karut ja rehevät suot, "suo-metsämosaiikit", laki-/rinne-/juottisuot, puronvarsisuot ja rantasuot/luhdat - rannikoiden nuoret soistumat ja muut nuorten soiden alueet, erilaiset piensuot ja geologisiin maastonmuotoihin liittyvät suot jne Ilmakuvien laadun vaihtelu värisävyjen ja yksityiskohtien erottumisessa sekä kuvausajankohtien erot vaikeuttavat tulkintaa. Muita soita keskimääräisesti paljon laajemmat ja monimuotoiset suojeltujen soiden alueet vaikeuttavat arvottamisen skaalausta. 10
Ojittamattomien suolaikkujen luonnonsuojelullinen arvottaminen SUOLAIKKU 2010 Erilaisia aapasuoyhdistymiä SYKE/LK Seppo Tuominen
Työn tuloksia 1/3 Ojittamattomien soiden tilasta, laadusta, sijainnista ja keskinäisistä suhteista sekä soiden ekologisista verkostoista saatu uutta tietoa. Suolaikkuaineistosta erotettu kohteet, jotka todennäköisimmin omaavat merkittäviä tai erittäin merkittäviä luonnonarvoja. Suolaikun luonnontila ja pinta-ala sekä osin myös seutukunnan suoluonnon yleinen tila ovat keskeisiä ekologisen merkityksen perusmuuttujia kullakin vyöhykkeellä. Kokonaan suojelemattomia, merkittäviä tai erittäin merkittäviä tietyn kokoluokan soita on tämän arvion mukaan vähän maan eteläpuoliskossa. Merkittäviä soita on kokonaisuutena suhteellisen paljon. Tämä vaatii vielä kohteiden keskinäisen arvottamisen tarkentamista, joka on aloitettu maan eteläpuoliskossa. Ekologista arvoa kuvaavassa alimmassa luokassa on monentyyppisiä ja tasoisia soita. Odotetusti selvitysalueen itä- ja pohjoisosissa valtiolla on eniten merkittäviä soita. Selvästi enemmän on vielä niitä suokohteita, joista noin puolet on MH:lla. 12
Taulukko 2. Suolaikkuaineiston ei suojeltujen, merkittävien soiden määriä ELYt Ei suojelluista merkittäviä Pinta-alat, ha Ei suojelluista erit. merkittäviä Pinta-alat Alueita MH:lla Pinta-alat UUS 9 430 - - - - KAS 10 400 - - 1 50 LOS 54 2 850 1 180 1 130 HAM 9 320 - - - - PIR 16 1 050 - - 3 190 PKA 98 7 720 2 490 24 1 900 ESA 18 860 - - - - PSA 23 1920 - - - - KSU 25 1100 - - - - LSU 136 14 800 4 1 260 17 1 540 PPO 400 68 100 23 11 500 94 16 000 KAI 136 18 940 2 390 70 10 510 LAP 145 28 420 11 8 570 29 6 970 Yht 1079 146910 43 22340 239 37290 13
Pohjakumpulamminneva Natura 2000 verkostoon kuuluvat suot on rajattu valtaosin suon luonnonarvojen ja toiminnan kannalta vähintään tyydyttävästi. Tässä rajauksessa puutteita. Suojelualue oikealla ylhäällä 14 Maanmittauslaitos
Pohjakumpulamminneva, Perho Natura-rajaus suoekologisesti puutteellinen ja ojitusalueet metsätaloudel lisesti heikkoja 15 Maanmittauslaitos
Työn tuloksia 2/3 Satojen soiden vesitaloutta ja ekologista kokonaisuutta on mahdollista parantaa ennallistamalla metsätaloudellisesti heikkotuottoisia ojitusalueita tai ohjaamalla vettä ojitusalueilta ojittamattomalle suolle erityisesti aapasuovyöhykkeillä. Runsaasti kohteita, jotka säilyneet aika hyvin, kun ojitusalueilta on ohjattu vedet suon ojittamattomille osille. Toisaalta monet ovat selvästi ojitusten haitallisten vaikutusten piirissä ja kuivuvat ja/tai rahkoittuvat lisää ellei ennallistamis- tai vesienjohtamistoimenpiteitä toteuteta lähitulevaisuudessa. Kytkeytyneisyyden perusteella arvokkaita soiden verkostoja/ryhmiä kymmeniä eri puolilta selvitysaluetta. Lisäksi soiden ekologisten verkostojen tilaa ja alueellista kokonaisuutta on mahdollista parantaa/laajentaa laikkuja yhdistämällä ja ennallistamalla tai vähittäisen luonnollisen ennallistumisen kautta. 16
Varmonniemen Suurisuo Laajalti ojitettu keidassuo 17 Maanmittauslaitos
Varmonniemen Suurisuo, Kesälahti Monilla keidassoilla on kannattamattomia ojituksia. Arvokkailla kohteilla nämä voivat olla tulevaisuudessa painopistealueita, joihin mahdolliset soiden ennallistamisen suunnittelu- ja tehostamistoimenpiteet on perusteltua kohdentaa. 18 Maanmittauslaitos
Työn tuloksia 3/3 Soilla on varsin runsaasti arvokkaita vesiympäristöjä maan eri osissa. Vaihtelua on paljon; esimerkiksi rantasoita on yleisesti Itä-Suomessa sekä erilaista puroluontoa, pienvesiä ja lähteitä yleisesti selvitysalueen pohjoispuoliskossa. Rimpinevojen, erityisesti avorimpinevojen yleisyydestä ja sijainnista saatu kokonaiskuvaa, eteläisillä aapasuovyöhykkeillä tavataan harvoin laajoja avorimpinevoja, jotka kattaisivat kokonaisia suoaltaita. Sama koskee myös keitaiden vesiallikkoalueita. Selvitysalueen pohjoispuoliskossa on erilaisten pienvesien, erityisesti purojen/norojen varsille ja liepeille kehittyneitä soita, joissa on myös suurta topografista vaihtelua. Erityisesti harjujen ja vaarojen rinteillä ja reunoissa on monimuotoisia eri kaltevuusasteisia rinne- ja juottisoita sekä lähteikköjä jne. Merkittäviin geologisiin muodostumiin liittyviä soita on yleisesti esim. harju- ja reunamuodostumien liepeillä koko maassa sekä rantavalli-dyynialueilla erityisesti Länsi-Suomessa. Erilaisia moreenimuodostumia soineen on laajimmin Itä- ja Pohjois- Suomessa. 20
Alaperänharjut ja -suo, Posio Valtakunnallisesti merkittävän dyynimuodostuman ja soiden kokonaisuus. Dyynit syntyneet 10 650 v sitten mannerjäätikön reunan eteen entisen jääjärven pohjalle. (Mäkinen ym. 2011. Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32.) 21 Maanmittauslaitos
Tulosten hyödyntämismahdollisuuksia Tarkasteltavat alueet on suolaikkuprojektin yhteydessä nimetty, rajattu ja niitä voidaan tarkastella erilaisten hallinnollisten ja eliömaantieteellisten alueiden sisällä sekä koota yhteenvetoja, muuttujatilastoja ja karttaesityksiä. Tiedot on myös siirretty excel-taulukoihin. Laikkuaineisto yhtenä tausta-aineistona soidensuojeluohjelman valmistelussa ja selvityksessä Suoluonnon alueelliset ominaispiirteet, soiden tila ja suojelutilanne metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin. Turvekerrostumien piirissä on erittäin monimuotoisia ja monin tavoin erityisiä ekosysteemejä, joita muovaavat lukuisat eri tekijät. Tämän kokonaisuuden ajantasainen kuvaus voi olla tarpeen kansallisesti ja kansainvälisestikin koko suoprojektin tuloksia hyödyntäen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset heijastuvat todennäköisesti eri tavoin, suot voivat olla tärkeitä seurantakohteita. 22 Maanmittauslaitos
Tapaus Teerineva, Pudasjärvi Kartoittaja ei ole huomannut suolla mitään erityistä. 23 Maanmittauslaitos
Teerineva, Pudasjärvi Ilmakuva paljastaa laajan poikkeavan värisen ja rakenteisen suon osan 24 Maanmittauslaitos
Teerineva, Pudasjärvi suon reunasta katsova näkee kauniin, tavanomaisen rimpinevan Kuva Pekka Salminen 25
Teerineva, Pudasjärvi ilmakuvassa näkynyt alue osoittautuu runsasravinteiseksi lähteikkönevaksi, jossa mm. kukkii sadoittain lettorikkoja Kuva Pekka Salminen 26
Teerineva, Pudasjärvi, lähteikkö ruokkii suota kauaksi valuman alapuolelle Kiitokset mielenkiinnosta! Kuva Pekka Salminen 27