Soiden vesitalous ja ennallistamismahdollisuudet. Kuinka ne pitää ottaa huomioon soidensuojelurajauksia laadittaessa

Transkriptio

1 Soiden vesitalous ja ennallistamismahdollisuudet. Kuinka ne pitää ottaa huomioon soidensuojelurajauksia laadittaessa Sakari Rehell Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut

2 Soita pitkin vedet virtaavat kohti vesistöjä ja veden virtaus määrää sen, minkälaiseksi suo kehittyy. Keidassuo-osat sijoittuvat vedenjakajien tuntumaan. Aapasuo-osat vastaanottavat vettä ympäristöstään. Aapasuot siis muuttuvat helposti valuma-alueillaan tehtävien toimenpiteiden vuoksi

3

4 Soidensuojelurajauksista Soidensuojelussa tavoitteena suoluontotyyppien ja lajien säilyminen. Tämä edellyttää vesitalouden säilyttämistä. Siis rajaus on oltava sellainen, että: -rajaus käsittää kokonaisen suoyhdistymän kaikkine luontotyyppeineen -suolle tulevan veden määrään ja laatuun kohdistuvat muutokset voidaan mahdollisimman hyvin ehkäistä. -jos vesitalous on jo aikaisempien toimien vuoksi muuttunut, rajaus on tehtävä sellainen, että tarvittavat palautustoimet ovat mahdollisia ilman, että ympäröivän maankäytön kanssa tulee ristiriitoja.

5 Ennallistamisessa pyritään nostamaan vedenpinnan taso soiden luontaiselle tasolle, siis aivan pinnan tuntumaan. Useimmiten tähän liittyy ojituksen seurauksena kasvaneen puuston hakkuuta. Kuvassa Iin Rimpijärven alueen aapasuon reunan ojitusaluetta ennen ennallistamistoimia ja sen oikealla puolella kuva täsmälleen samasta paikasta 5 v töiden jälkeen. Tässä tapauksessa märän, rimpisen nevan palautuminen ollut nopeaa, koska ennallistamisessa saatiin palautettua ojitusalue osaksi laajaa aapasuosysteemiä. Rajaus kattaa koko suoalueen kankaita myöten ja laajalta valuma-alueelta vedet pääsevät alueelle luontaisesti. Viereinen aapasuo myös takaa sen, että lajisto pääsee alueelle leviämään. Valok. S. Kalpio Valok. P. Virnes

6 Esimerkki suon ennallistamisen suunnittelusta ja toteutuksesta. Siikajoki, Revonneva. Lähtökohtana suon luontaisen ja muuttuneen vesitalouden vertailu. Suojelualueiden ennallistamisessa pyritään palauttamaan suoyhdistymän vesitalous mahdollisimman lähelle luontaista. Kuvan tapauksessa aapasuon keskiosiin kaivettu iso kuivatuskanava oli muuttanut koko keskiosan vesien virtausta hyvin laajalla alueella. Ennallistamisen tavoitteena oli saada itäpuolisen valuma-alueen vedet virtaamaan taas suota myöten länteen suon kuivahtaneille keskiosille. Kuivatuskanavan ympäristön painumisesta johtuen tämä piti toteuttaa tekemällä kanavaan sarja turvepatoja ja useiden kymmenien metrien mittaisia turvevalleja vettä ohjaamaan. Ennen töihin pääsemistä piti kuitenkin hankkia veden nousun vuoksi vettyvää yksityismaata suojelualueeseen liitettäväksi (kuvassa nykyinen rajaus) valok S. Rehell

7 Esimerkki rajausmahdollisuuksista, kun suo on ojien ympäröimä Siikalatvan-Kajaanin Rimpinevan-Matilannevan alue. Yhteensä n ha laajuinen aapasuo, jonka keskiosissa laajoja avorimpisiä alueita. Luontaisesti vettä on tullut suolle sekä pohjoispuolelta että eteläpuolelta ja vedet ovat virranneet pääosin länsikärjestä lähtevään puroon, itäosista kuitenkin itään pellonojiin

8 Rimpineva-Matilannevan Natura-alueen rajaus (n. 600 ha). Rajauksen sisällä arvokkain ja luonnontilaisin osa suoalueesta. Perusteluna erityisesti aapasoiden luontotyyppi ja arvokas suolinnusto. Rajaus pystyy estämään uudet luonnontilan heikennykset, mutta vanhojen toimenpiteiden vuoksi suo monin paikoin muutostilassa. Kaikkiaan n. puolet suopinta-alasta jossain määrin ojitusten muuttamaa ja osa linnuston kannalta arvokkaimmista rimpialueista kuivumassa. Rajaus mahdollistaa vain hyvin vähäisiä luonnontilan palautustoimia, koska vaikuttavat ojat suurelta osin rajoilla tai ulkopuolella

9 Aapasuon reunoille keskittyvät ojitukset ovat muuttaneet keskiosiakin, vasemmalla ilmakuva 1960-luvulta, oikealla nykytila. Alojen leveys n. 400m. Suojelualuetta rajattaessa ojitusalueet suurelta osin rajattu pois.

10 Lisäksi aikaisemmin yhtenäinen, avoin aapasuo on keskelle tehdyn ojitusalueen vuoksi jakautunut. Ojitetulla alueella ollut laajoja välipintaisia, saraisia avosoita, jotka suojellulla alueella niukkoja. Alhaalla ilmakuva länsiosan välialueelta 1960-luvulta, ylhäällä nykytila. Alojen leveys n. 900m. Suojelualueeseen rajattu kaksi erillistä, pääosin ojittamatonta osaa, joiden rajaa näkyy hiukan aivan vasemmassa ja oikeassa reunassa.

11 Toteutusvaiheessa valtiolle hankittavaan alueeseen lisätty Natura-rajan ulkopuolelta joitakin vapaaehtoisin kaupoin saatuja palstoja sekä vanhaa valtionmaata oleva länsikulman arvokas luonnonmetsäkuvio (vihreällä rajatut, n. 55ha). Ennallistamismahdollisuudet paranevat vain paikallisesti

12 Punaisella merkitty arvioitu lisärajauksen tarve (n. 130 ha, pääosin hyvin heikkokasvuista turvemaata), joka tarvittaisiin, jotta Natura-alueeseen vaikuttavat ojat saataisiin tukittua ilman, että talouskäyttöön jäävälle alueelle tulisi vettymishaittoja.

13 Ennen ojituksia avosuosysteemi on kuitenkin ollut yhtenäinen. Kokonaisuuteen on kuulunut myös Matilannevan länsipuolisko (keltainen, n. 200 ha). Pääosa tästä alueesta on entistä avosuota, joka ojituksen jälkeen jäänyt heikkokasvuiseksi kitumaaksi ja jonka ennallistaminen olisi periaatteessa mahdollista. Tähän osaan kuuluu myös varsin edustavaa puronvarsikorpea, jollaista nykyiseen suojelualueeseen ei sisälly.

14 Yleensä pienet puutteet rajauksissa eivät estä kaikkia toimenpiteitä. Poikkeuksina tästä esim. tapaukset, joissa tärkeät kynnykset puhkaistu ojilla. Siikajoen-Lumijoen Haarasuo, Natura-rajaus n. 680 ha aapasuota. -Etelälaidan ojitukset saatu nykyrajauksen puitteissa ennallistettua. Itälaidan reunaojan vaikutus sen verran suppea, että ei uhkaa merkittävästi suota. -Luoteisnurkassa hiekkakaartojen läpi kaivetut ojat ovat syöpyneet syviksi ja n. 60 ha alue suon keskeistä avorimpialuetta on täysin kuivunut. Ojien tukkiminen voisi aiheuttaa vähäistä vedenpinnan nousua naapuripalstojen ojissa, joten nykyrajauksella tilannetta ei voi muuttaa. Punaisella merkitty tarvittava lisäpinta-ala, joka mahdollistaisi toimenpiteet (n. 4 ha).

15 Kolmas esimerkki ojitusten keskellä olevasta suoalueesta. Lappajärvi, Vanhaneva. Edustava keidassuo, jonka laiteilla ojia. Natura-rajaus (340 ha) kattaa koko edustavan suoalueen. Virtaus suolta laiteille päin, joten reunaojien vaikutus suojelualueelle päin jää suppeaksi. Nykyrajauksen puitteissa saadaan kaikki suojelualueen sisällä olevat ojat ennallistettua. Ulkopuoliset ojikot pitkälle muuttuneita. Rajausmuutokset tuskin perusteltuja.

16 Esimerkki aapasuosta, jonka vesitalous pysynyt reunan ojituksista huolimatta varsin luonnontilaisena. Vesi pääsee etelä- ja itäpuolen ojitetuilta alueilta suojellulle suolle useasta kohdasta ojien päistä ja piilopuroista. Viettoa on sen verran, että suojelu ei estä ojitusalueiden talouskäyttöä. Tosin kunnostusojituksissa suojelualueen rajan läheisyys on huomioitava. Lisäksi aivan koko arvokas suokokonaisuus ei ole rajauksessa. Suon luoteisosan puronvarsi ja kaakkoisosan lähteikkö (yht. n. 5 ha) ovat luonnontilaisia, mutta jääneet niukasti suojelurajauksen (225 ha) ulkopuolelle Pyhäjärvi, Iso Karsikkoneva

17 Esimerkki rajausmahdollisuuksista alueella, jossa suot säilyneet laajasti ojittamattomina. Haukipudas, Poikainlammit- Karhusuon sekä Satamosuon- Iso-Kalliosuon Natura-alueet (yht ha). Natura-rajaus tehty niin, että sisällä laajimmat rimpisistä avosoista sekä tunnetut lettoalueet. Yhtenäinen, toimiva ja luonnontilainen aapasuo käsittää kuitenkin myös välialueiden hyvin edustavat puronvarsikorvet ja niitä reunustavat rehevät avosuot (keltainen n. 420 ha)

18 Nykyisiin Natura-rajauksiin liittyy hyvin usein sellaisia soiden ojituksista johtuvia ongelmia, joita ei tämän hetkisten rajausten puitteissa voida ratkaista. Suuri osa niistä vaikuttaa vain paikallisesti, mutta osa uhkaa selvästi koko Natura-alueen edustavuutta. Ainakin merkittävimpien kohdalla tulisi pystyä vaikuttamaan tilanteeseen. Sellaisilla kohteilla, joissa tarvittaisiin ennallistamistoimenpiteitä nykyisen rajan ulkopuolella, tulisi rajaa pystyä siirtämään. Niissä tapauksissa, joissa kysymys on vain siitä, että vedenpinta rajalla hiukan nousisi ja kunnostusojitusmahdollisuudet heikkenisivät, tulisi luoda selkeä korvausjärjestelmä.

19 Miten jatkossa saataisiin ongelmattomampia rajauksia? Soidensuojelun kannalta ongelmattomimpia rajaukset, jotka seuraavat kankaita tai niiden reunoja tai sitten vedenjakajia. Jos arvokas suokokonaisuus ojitettu reunalta, jolta vedet ovat virranneet suon keskiosiin, on rajauksissa pidettävä huoli siitä, että vedet pääsevät suon keskiosiin mahdollisimman monista paikoista Ojien vaikutusta merkittävään alueeseen tulisi pystyä arvioimaan. Yleensä voimakkaimmin vaikuttavat ojat, jotka sijoittuvat suon ylälaidalle. Laajoja vaikutuksia on erityisesti kokoavilla, reunan suuntaisilla ojilla. Alareunan ojien vaikutukset yleensä pieniä. Poikkeuksellisen voimakkaita vaikutuksia voi olla syvälle kivennäismaahan asti ulottuvista ojista. Ne voivat muuttaa pohjaveden virtaussuhteita laajoilla alueilla. Suojelualueilla ne ojat, jotka muuttavat vesitaloutta olisi saatava tukittua. Mikäli suojelualueen raja vedetään ojitetulle metsätalousmaalle, pitää rajan olla kauttaaltaan vähintään 0,5-1 m ylempänä kuin suon pinta ylimmällä tukittavalla kohdalla. Silloin, jos suojeltavalla kohteella on soiden ennallistamistarvetta, toteutus olisi paras tehdä hankkimalla alue valtiolle. Myös ysa-alueen perustaminen mahdollista, mutta tällöin huolehdittava ennallistamisen mahdollistamisesta jo etukäteen.

20 Sellaiset tapaukset, joissa osin talousmetsämäiset kangasmetsät ja pienet, luonnontilaisina säilyneet soistuneet kuviot vuorottelevat hyvin pienipiirteisesti voivat olla rajausten kannalta hyvin ongelmallisia. Joissain tapauksissa ratkaisuna voisi olla laaja rajaus ja lievempi suojelun taso. Tällöinkin arvokkaimpia osia tulisi perustaa suojelualueiksi, mutta joillakin osilla voisi hakkuita säädellä muuten (esim. kaavamääräysten avulla). Kuvassa rannikon primäärisukkessiometsiä ja soistumia Iin ja Simon rajalta.

21 Pelkästään vapaaehtoisiin kauppoihin perustuva systeemi toimii soiden suojelussa huonommin kuin metsien suojelussa. Esim. Metso-rahoituksella hankitut suokohteet ovat usein muuttuneita, erillisiä sirpaleita, joilla ei ole mahdollisuutta kehittyä luontaisina suokokonaisuuksina. Toisaalta tällaiset rauhoitetut suikaleet voivat vaikeuttaa toimintaa naapuripalstoilla (Esimerkkejä Oulun eteläpuolisen alueen uusista Metso-kohteista) Metsähallitus 2013