POHJANPIIRIP OHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI

POHJANPIIRIP OHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI Gastroenterologiset tutkimukset kehittyvät s. 6 Nimikesuojatuille hoitajille lisävastuuta lääkehoidosta s. 11 32015 Synnytys- ja naistentautien klinikka edelläkävijänä s. 18

Fysiopalvelu Knuuttila & Sarias toteuttaa fysioterapiaa ja kuntoutusta kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti. Päätavoitteeseemme kuuluu palvella asiakkaitamme laadukkaalla ja luotettavalla toiminnalla. Tutustu uusiin verkkosivuihimme www.fysiopalvelu.com Kiviharjunlenkki 7, 90220 OULU etunimi.sukunimi@fysiopalvelu.com Soita apua meiltä 08 5546 252 Kastellin Apteekki UUSI SIJAINTI! Kastellin Apteekki UUSI SIJAINTI! Apteekki lähelläsi Kastellin apteekki sijaitsee kätevästi OYS:a vastapäätä Katrillin talossa. Kattavat aukioloajat Palvelemme nyt myös iltaisin ja viikon loppuisin. Meille on helppo tulla Poikkea meille OYS:n valoristeyksestä. Apteekkimme edessä on runsaasti ilmaista parkkitilaa. Myös liikunta - esteisillä on vaivaton pääsy apteekkiin. www.kastellinapteekki.fi kki i www.kastellinapteekki.fi k l li i kk i fii Oulun 11. Kastellin Apteekki Kumpulantie 1 90230 OULU 040 353 0033 (08) 330 033 PALVELEMME: Ma-La 8-21 Su 10-18 kastellin.apteekki@apteekit.net Ilmoita Pohjanpiirissä! Ilmoituksellasi tavoitat terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon osaajat ja tekijät päättäjät ja vaikuttajat Pohjanpiiri on ammattilehti Pohjois-Pohjamaan sairaanhoito piirin henkilökunnalle, kuntayhtymän luottamushenkilöille, vastuu-alueen kuntien johdolle, terveyskeskuksille ja sairaaloille. Lehti postitetaan myös maan kaikille sairaanhoitopiireille, keskussairaaloille ja terveydenhuolto-alan keskusvirastoille sekä yrityksille. Toivoamme hyvää keää! Tervetuloa asumaan Oulun Medikiinteistöt Oy:n vuokra-asuntoihin! www.medikiinteistot.fi Ilmoitusasioissa ota yhteys: Olavi Määttä GSM 0400 881 717 maattaolavi@gmail.com Seuraava Pohjanpiiri ilmestyy 11.9.2015 Oulun Medikiinteistöt Oy Sairaalanrinne 4 G A 1 90220 OULU info@medikiinteistot.fi TOIMISTOMME PALVELEE: MA PE klo 8.00 12.00, 14.00 15.45 2 POHJANPIIRI 3/2015

Hannu Leskinen Sairaanhoitopiirin johtaja pääkirjoitus Kohti suurempia kokonaisuuksia Maamme on saanut uuden hallituksen ja hallitusohjelman. Yhteiskuntamme kehittäminen ja palvelujen turvaaminen vaativat nyt suuria muutoksia. Niitä uusi hallitus lupaa tuleville vuosille. Osa muutoksista vaatii vyön kiristystä ja uhrauksia meiltä kaikilta. SOTE on meitä kaikista lähinnä, ja siihen kohdistuvat odotukset ovat kaikkein suurimmat. Yksittäisen kansalaisen kannalta linjaukset ovat kuitenkin palvelujen saannin turvaamista painottavia. Linjauksista menee aikamoinen tovi, ennen kuin laadittu yhteinen ohjelma on valmisteltu lakiesityksen muotoon. Vielä enemmän aikaa menee siihen, että uusi laki on voimassa. Mitä tilanne ja ennakoitavissa oleva tulevaisuus merkitsee meille? Mielestäni meidän ei kannata vain odottaa ja tuumia. Varmaa on, että etenemme kohti suurempia, koko sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavia kokonaisuuksia. Nyt näyttää, että Pohjois- Pohjanmaasta tulee yksi sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaava aluekokonaisuus (Sote-alue). Ratkaisuilla haetaan kansalaisten yhdenvertaisuuden parantamista ja kustannustehokkaampaa tapaa palvelujen tuottamiseksi. Keskeisinä keinoina nähdään mahdollisimman laaja integraatio ja vahva ohjaus sekä kansalaisten ja henkilöstön vahvempi osallistuminen. Integraatio mitä se on? Soten integraatio eli yhdentyminen tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkien tehtävien ja palvelujen kokoamista yhden toimijan vastuulle. Tulevassa järjestelmässä tämä toimija on sote-alue. Se vastaa niin sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidon ja muiden erityistason palvelujen päätöksenteosta, johtamisesta ja rahoituksesta. Palvelut se voi tuottaa itse tai hankkia ne osaksi tai tarvittaessa kokonaan muilta tuottajilta, myös yksityisiltä toimijoilta. Asiakkaan näkökulmasta sote-integraatio tarkoittaa, että palvelut on mahdollista saada sujuvana hoito- tai palveluketjuna, eikä asiakas putoa palvelujen tai eri organisaatioiden väliin. Keskeistä on siis asiakas ja asiakaslähtöisyys Asiakaslähtöisyydessä on kyse toimintatavasta, jonka mukaan jokainen asiakas kohdataan ihmisarvoisena yksilönä palvelutarpeesta riippumatta. Keskeistä on, ettei palveluja järjestetä pelkästään organisaation, vaan asiakkaan tarpeista lähtien mahdollisimman toimiviksi. Asiakas osallistuu itse alusta asti palvelutoiminnan suunnitteluun yhdessä palvelun tarjoajien kanssa. Palvelutoiminnan tulee alkaa asiakkaan esittämistä asioista ja kysymyksistä sekä olla vastavuoroista. Tämä edellyttää asiakkaalta ja palvelutarjoajalta vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä siitä, miten tarpeet ja palvelumahdollisuudet voidaan tyydyttää parhaalla mahdollisella tavalla. Riippumatta kansallisen lainsäädännön etenemisestä, meidän alueella onkin rohkeasti haettava sellaisia toimintatapoja ja käytäntöjä hallinnollisista raja-aidoista riippumatta, joilla palvelut voidaan saada asiakkaille nykyistä joustavammin, asiakkaan tarpeet oikeasti huomioon ottaen. Tähän meillä yhdessä perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluista vastaavien kanssa on mahdollisuudet. Kyse on paljolti siitä, haluammeko ja osaammeko käyttää näitä mahdollisuuksia. Vastauksen pitää olla kyllä molempiin kohtiin. n kuva Antti Suistola Rentouttavaa ja lämmintä kesää kaikille sairaanhoitopiirin työntekijöille ja yhteistyökumppaneille. Hannu Leskinen POHJANPIIRI 3/2015 3

sisältö Pohjanpiiri numero 3 / kesäkuu 2015 3 Pääkirjoitus: Kohti suurempia kokonaisuuksia 5 Työ ja tekijä: Lääkintävahtimestarit huolehtivat laitteiden toimintakunnosta 6 Gastroenterologiset tutkimustoimenpiteet kehittyneet potilasta säästävimmiksi 10 Vatsakeskus uudistaa toimintatapojaan 11 Nimikesuojatuille hoitajille lisävastuuta lääkehoidosta 12 Apuraha kolmelle tutkimushankkeelle 13 Aivotutkimus on klinikkarajat ylittävää tutkimusta 14 Uusia aivoja sairaalan kehittämiseen 15 Minun vaparini 16 Vuoden Hyvä Ihminen on johdon sihteeri Kati Ervasti 18 Synnytys- ja naistentautien klinikka: Puoli vuosisataa edelläkävijänä 20 Tutkijasta sairaalakemistiksi 21 Ervan kuulumisia: OYS-erva tutkimustoimikunta 22 OYS:n uudistaminen käynnistyy pohjoisesta 26 Hoitohenkilökunnan kokemuksia: MAPA KOULUTUS väkivaltatilanteiden ehkäisijänä 28 Ramppa kalakattaa: Tuomaripeliä! 29 Psykiatrinen sairaanhoitaja yhteispäivystyksessä 29 112-päivä Oulaskankaalla 30 Kiitokset 31 Hoitoketjut: Uniapnean virtaviivaistettu hoitoketju 32 Henkilöstöedustajan mietteitä: Kunnioitus ja arvostus yhteistoiminnan ja yhteistyön lähtökohtana 33 Kuntotestauspäivän ryhmät täyttyivät ennakkoilmoittautujilla 34 Alijäämän kasvu huolestuttaa tarkastajia 34 Kolme porrasta SOTEeen 35 Monivaiheinen tie sairaalan lämmittäjästä tekniseksi isännöitsijäksi POHJANPIIRI 40. vuosikerta Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa http://www.ppshp.fi JULKAISIJA Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä 08 315 2011 PÄÄTOIMITTAJA Pasi Parkkila, kehitysjohtaja PPSHP pasi.parkkila@ppshp.fi 08 315 4173 TOIMITUS Viestintätoimisto Verbi Oy Liisa Ahlstén liisa.ahlsten@verbi.fi 0400 582 588 Martti Ahlstén martti.ahlsten@verbi.fi 0500 582 588 Jaakko Ahlstén jaakko.ahlsten@verbi.fi 045 679 3427 VALOKUVAAJAT Pirjo Pyhäluoto, PPSHP pirjo.pyhaluoto@ppshp.fi 08 315 3545 Sylvi Savolainen, PPSHP sylvi.savolainen@ppshp.fi 08 315 3545 Tiina Mäki, PPSHP tiina.maki@ppshp.fi 08 315 3546 Pekka Huovinen, PPSHP pekka.huovinen@ppshp.fi 0400 305 613 Jukka Veijola, PPSHP jukka.veijola@ppshp.fi 040 8474 263 SIVUNVALMISTUS Marika Määttä, Erweko (taitto) Ari Honkonen, Erweko (kuvat) TOIMITUSNEUVOSTO Pj. Hannu Leskinen Kauko Halmetoja Juha Jääskeläinen Pirjo Kejonen Juha Korpelainen Aino-Liisa Oukka Pasi Parkkila Jarkko Raatikainen Tuula Virsiheimo Heikki Wiik TOIMITUKSEN OSOITE Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Kajaanintie 50 PL 10, 90029 OYS OSOITTEEN MUUTOKSET paivi.hietapelto@ppshp.fi 08 315 4698 18 6 ILMOITUKSET Olavi Määttä maattaolavi@gmail.com 0400 881 717 POHJANPIIRI ILMESTYY V. 2015 Nro 4 11.9. Nro 5 30.10. Nro 6 11.12. PAINOPAIKKA Erweko Oy KANNEN KUVA Tiina Mäki

TEKSTI Jaakko Ahlstén työ ja tekijä Lääkintävahtimestarit huolehtivat LAITTEIDEN TOIMINTAKUNNOSTA Lääkintävahtimestarin työssä saa olla tekemisissä sekä potilaiden että laitteiden kanssa. Aarno Luukinen ja Juha Kainu, kahden eri sukupolven lääkintävahtimestarit, pitävät huolen siitä, että leikkaussaleissa laitteisto on kunnossa ja potilaan hoito on siltä osin mutkatonta. Lääkintävahtimestarin työssä on suuresti vaihtelua ja koulutuskin on muuttunut 30 vuodessa. Osa lääkintävahtimestareista työskentelee potilaiden parissa, osalla työnkuvaan kuuluu pääasiassa hoitolaitteiston toimintakunnosta huolehtiminen. Laitteistot kehittyvät yhä nopeammassa tahdissa ja se näkyy työssä. Anestesiaklinikassa keskusleikkausosastolla työskentelevä lääkintävahtimestari Aarno Luukinen aloitti OYS:ssa vuonna 1985 trukkimiehenä, mutta kouluttautui työn ohessa lääkintävahtimestariksi, siinä työssä hän aloitti vuonna 1990. Pitkästä työkokemuksesta on tietenkin apua. Kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana aloittanut lääkintävaksi lienee yhtä perillä laitteista kuin minä. Olen nyt ollut 30 vuotta talossa, joista 25 lääkintävahtimestarina. Sinä aikana varmaan koko laitteisto on muuttunut ja vaihtunut, Luukinen naurahtaa. Pään ja kaulan sairauksien anestesiaosastolla työskentelevä lääkintävahtimestari Juha Kainu on työskennellyt lähes seitsemän vuotta lääkintävahtimestarina OYS:ssa. Hän tuli sairaalaan töihin perushoitajana ja siirtyi Tehy-taistelun aikana lääkintävahtimestariksi. Lääkintävahtimestarien kouluttaminen lopetettiin joskus 90-luvun puolivälin tienoilla. Minusta tuli lääkintävahtimestari, koska olin kiinnostunut alasta ja taloon piti saada osaavaa henkilökuntaa lääkintävahtimestareiksi, Kainu muistelee. Vaikka Kainu ja Luukinen ovat eri sukupolven lääkintävahtimestareita, heidän näkemyksensä työstään ovat hyvin yhtenevät. He ovat juuri niitä, joiden päätyönä on anestesialaitteiston toimintakunnosta huolehtiminen. Päivä alkaa potilasturvallisuuden kannalta oleellisilla tehtävillä, laitteiden ja kaasupullojen tarkistuksella. Tarpeen vaatiessa kaasupullot vaihdetaan. Tämä työ ei kuitenkaan ole mitään liukuhihnahommaa, koskaan ei voi tietää mitä sattuu ja tapahtuu. Laitteet pitää tuntea hyvin, jotta tietää voiko sen korjata itse vai pitääkö kääntyä huollon puoleen. Lisäksi me annamme käyttökoulutusta uusille hoitajille, Kainu toteaa. Kainun ja Luukisen työ lääkintävahtimestareina poikkeaa monen muun lääkintävahtimestarin työnkuvasta siinä, että he eivät ole juuri potilastyössä mukana. Tämä on OYS:n oma toimintamalli, sillä muissa yliopistosairaaloissa lääkintävahtimestarit ovat mukana potilastyössä hoitolaitteiston huoltamisen ohella. Uudet laitteet vaativat jatkuvaa kouluttautumista, eikä työ rajoitu vain yhteen osastoon, joten verkostoituminen esimerkiksi elektroniikkahuollon ja kalustokorjaamon kanssa on tärkeää. Kun tietää kenen puoleen kääntyä niin apu löytyy tarvittaessa nopeasti. Se onkin mutkatonta, kun on näin verraton työyhteisö, ja työ mielekästä ja haasteellista, Luukinen komppaa eikä vain puheissa. Musiikkiharrastus terapiana ja perhe tärkeimpänä Vapaa-ajallaan Luukinen ja Kainu soittavat In Trouble -nimisessä bändissä, Luukinen komppaa kitaralla ja Kainu soittaa rumpuja. Kumpikin pitää musiikkiharrastusta terapeuttisena ja henkireikänä. Luukinen sanoo soittaneensa koko ikänsä ja on reilun parinkymmenen vuoden aikana tehnyt parisensataa keikkaa. Keikkaa ei tehdä hampaat irvessä, mutta kuitenkin tosissaan, Juha Kainu sanoo. Hän on soittanut bändissä viime syksystä alkaen, kun aikaisempi rumpali joutui lopettamaan. Molemmat miehet ovat perheellisiä, ja pitävät perhettä prioriteettina. Nuorimmainen valmistuu jo ylioppilaaksi ja armeija odottaa, joten pian koti kyllä hiljenee, Luukinen nauraa. n kuva Jouni Ylisuutari kuva Tiina Mäki n Juha Kainu ja Aarno Luukinen työn ja musiikin äärellä, Kainu rummuissa ja Luukinen kitarassa. kuva Jouni Ylisuutari POHJANPIIRI 3/2015 5

TEKSTI Liisa Ahlstén KUVAT Tiina Mäki Gastroenterologiset tutkimustoimenpiteet kehittyneet potilasta säästävimmiksi Maha- ja suolikanavan tähystyksiä tehdään sekä diagnostiikan että hoidon tarpeita ajatellen. Uusin on endoskooppinen ultraäänitutkimus. 6 POHJANPIIRI 3/2015

POHJANPIIRI 3/2015 7

Lähinnä diagnostiikasta on kysymys silloin, kun mahalaukun tähystyksellä eli gastroskopialla tutkitaan esimerkiksi ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen alun sairauksia. Tähystyksen perusteella tehdään päätös jatkohoidosta, kuten siitä tarvitaanko kirurgista hoitoa. Paksusuolen tähystyksellä eli kolonoskopialla diagnosoidaan suolistosairauksia. Tähystyksessä voidaan myös tehdä limakalvomuutosten eli polyyppien poistoja. Tähystyksessä on jopa mahdollista limakalvoon paikantuvien syöpäkasvaimien hoito. Tämä on potilasta säästävä, koska tällöin suolta ei tarvitse poistaa, osastonylilääkäri Juha Saarnio kertoo. Jos ruokatorvessa, pohjukaissuolessa tai paksusuolessa on ahtauma, voidaan sitä tähystyksessä laajentaa ja asentaa ahtaumakohtaan metalliverkkoproteesi. Proteesitoimenpiteet tehdään yleensä leikkaussaliolosuhteissa, koska toimenpiteen aikana tarvitaan hyvää röntgenlaitetta. Oulu etujoukoissa Viime kesänä OYS:ssa aloitetut endoskooppiset ultraäänitutkimukset ovat mallinäyte kahden erikoisalan, kirurgian ja sisätautien, onnistuneesta yhteistyöstä. Tutkimusmäärät eivät ole vielä kovin suuria, mutta tutkimusten tarve on kasvamassa, vatsakeskuksen johtaja, gastroenterologian erikoislääkäri Olli-Pekka Koivurova sanoo. Endoskooppisessa ultraäänitutkimuksessa vatsalaukun tähystimen mukana viedään suolikanavaan ultraääniantura, jonka avulla voidaan tehdä ultraäänitutkimus joko vatsalaukun seinämän tai suolen seinämän läpi. Tutkimukseen voidaan liittää myös terapeuttisia toimenpiteitä. Haima on vatsaontelon takatilassa, Juha Saarnion mukaan hankalassa paikassa. Haimasta ei vatsanpeitteiden läpi oikein pääase ottamaan neulanäytettä. Endoskooppisessa ultraäänitutkimuksessa neulanäyte otetaan mahalaukun tai pohjukaissuolen kautta. Näin saadaan solukuva ja sen perusteella voidaan päätellä, mikä tauti on kyseessä. Haimatulehdukseen liittyy usein nestekertymä haiman ympäristössä. Endoskooppisella ultraäänitutkimuksella paikannetaan kertymä ja rakennetaan yhteys mahalaukun seinämän läpi. Tällä menetelmässä haiman nestelammikon kanavoinnit ovat vaativia, mutta potilasta säästäviä toimenpiteitä. Endoskooppisia ultraäänitutkimuksia on aiemmin tehty Helsingin, Tampereen ja Kuopion yliopistosairaalassa. Jyväskylässä toimintaa ollaan aloittelemassa. Oulussa tutkimuksia on nyt tehty joka toinen maanantai kahden tai kolmen lääkärin yhteistyönä. Gastrokirurgeista näitä tutkimuksia tekevät Heikki Karjula ja Juha Saarnio, sisätautipuolelta gastroenterologian erikoislääkäri Olli-Pekka Koivurova. Kapseliendoskopia etenkin verenvuotopotilaille Etenkin ohutsuolen tähystystä täydentävänä tutkimuksena verenvuotopotilailla voidaan käyttää myös kapseliendoskopiatutkimusta. Tutkimuksessa potilas n Koepalan otto on keskeinen osa tähystystutkimuksia. Keskellä nykyaikainen koepalaneula. Oikealla endoskooppisen ultraäänitähystimen päässä oleva ultraääniantura ja endoskopiakamera. Endoskooppisen ultraäänen tekeminen on tiimityötä. 8 POHJANPIIRI 3/2015

nielaisee reilusti Burana 800:sta isomman kamerakapselin, joka ottaa 2 6 kuvaa sekunnissa noin kahdeksan tunnin ajan, Koivurova kertoo. Tutkimus on potilaalle tähystystä miellyttävämpi, mutta se ei sinänsä ole vaihtoehto tähystystutkimukselle, koska tutkimuksessa ei voi ottaa näytepaloja, kapselia ei voi ohjata, eikä sen aikana myöskään voida hoitaa pois esimerkiksi verenvuodon aiheuttajia suolen pinnalta. Lisäksi tutkimuksen analysointi on aikaa vievää, eikä siksi kovin tehokasta. Edellä mainittujen lisäksi maha-suolikanavan tutkimuksia on lukuisia. Kirurgit esimerkiksi tekevät vatsakeskuksen tiimin kanssa sappi- ja haimateiden varjoainetutkimuksia. Jos sappitiehyessä on kivi, se poistetaan. Saarnion mukaan näissäkin tutkimuksissa tarvitaan hyvää röntgenlaitetta ja siksi ne tehdään pohjoisessa keskusröntgenissä. Kirurgien työmaata on myös PEG-ravitsemusletkujen asentaminen. Ravitsemusletkuja asennetaan potilaille, joilla on hankala nielemisvaikeus esimerkiksi aivoinfarktin jäljiltä tai jonkun muun neurologisen sairauden vuoksi. Toimenpide tehdään yleensä kahden kirurgin voimin. Parkinson-potilaille asennettavasta PEG-/J-toimenpiteestä olemme tehneet kansainväliseen opetuskäyttöön tarkoitetun opetusvideon, Saarnio sanoo. n Kuvassa kapseliendoskopiassa käytettävä kamerakapseli. POHJANPIIRI 3/2015 9

TEKSTI Liisa Ahlstén KUVAT Tiina Mäki VATSAKESKUS uudistaa toimintatapojaan n Vatsakeskuksessa remontoidaan sekä tiloja että toimintamalleja. Uudistus on tarpeen potilasmäärien lisääntyessä. Kuvassa 1. oikealla, hall.ayl Olli-Pekka Koivurova, os.yl. Juha Saarnio ja sh Minna Mäkelin Kuvassa 2. oikealla Olli-Pekka Koivurova, Minna Mäkelin, selin anestesia el ja Juha Saarnio. Vatsakeskus yhdistää OYS:n ja Oulun kaupungin gastroenterologisen tutkimuksen ja hoidon yhdeksi kokonaisuudeksi. Tiloja saneerataan ja henkilöstön työnkuvaa muokataan entistä tarkoituksenmukaisemmaksi. Tavoitteena on turvata hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon taitekohdassa entistä paremmin. Oululaisilla perusterveydenhuollon potilaalla on jo aiemminkin ollut mahdollisuus päästä häntä jo ennestään hoitaneen vatsalääkärin vastaanotolle. Toimintamallia uudistamalla halutaan parantaa hoidon jatkuvuutta myös vatsakeskukseen tuleville erikoissairaanhoidon potilaille. Vatsakeskuksessa onkin nyt, aiemmasta poiketen, otettu käyttöön henkilökohtaiset työlistat, jotka tämän mahdollistavat. Maha-suolikanavan tutkimuksissa ja hoidoissa oli osittaista päällekkäisyyttä OYS:n ja Oulun kaupungin kanssa. Uhkana oli resurssipula, kun esimerkiksi kolonoskopioiden määrät lisääntyivät koko ajan. Oulun kaupunginsairaalassa paksunsuolen tähystykset tuplaantuivat neljän vuoden välein, vatsakeskuksen johtaja, gastroenterologian erikoislääkäri Olli-Pekka Koivurova kertoo. Toiminnot yhdistämällä henkilöstö-, välineistö- ja tilaresurssit saadaan tehokkaampaan käyttöön. Henkilöstö on jo yhdistynyt, tiloja saneerataan vielä kesän ajan vastaamaan uudentyyppistä toimintamallia. Vatsakeskuksessa toimintamallia uudistettaessa periaatteena on potilaslähtöisyys. Kaikki vatsakeskuksen potilaat eivät tarvitse samanlaista hoitoprosessia, esimerkiksi maksansiirtopotilailla ja närästyspotilailla on erilaiset tarpeet. Kunniahimoisena tavoitteenamme on pystyä toimimaan nopeammin vähentämällä byrokratiaa niin, että potilaita ei pompotella paikasta toiseen, Koivurova toteaa. Uudessa mallissa myös työnjakoa pyritään muuttamaan. Sairaanhoitajien osaamista on järkevä käyttää hyväksi entistä tehokkaammin mm. vatsa-alueen sairauksien seurannassa ja potilasohjeiden antamisessa. Potilaiden ajanvarausprosessin hoito taas on tarkoitus keskittää entistä kokonaisvaltaisemmin osaston sihteereille. Saumatonta yhteistyötä Maha-suolikanavan tutkimuksissa lähtökohtana ovat potilaan kertomat oireet. Jos ne vaikuttavat hälyttäviltä, useimmiten laajemmat tutkimukset, kuten tähystystutkimukset ovat aiheelliset. Jos ei hälyttäviä oireita ole, voi peruslaboratoriotutkimukset olla usein riittäviä asian selvittelyissä, varsinkin nuorilla potilailla, kertoo Olli-Pekka Koivurova. Näiden tutkimusten jälkeen lääkäri miettii onko tarvetta muille tutkimuksille, kuten vatsan ultraäänitutkimukselle, CTtai magneettikuvaukselle. Vatsakeskus on kokonaisuus, jossa kaksi erikoisalaa, sisätaudit ja kirurgia, yhdistävät voimavaransa ja osaamisensa. Vierekkäisissä tähystyshuoneissa voi kummankin erikoisalan lääkäri olla tekemässä omaa tutkimustaan. Tarvittaessa konsultointi onnistuu molempiin suuntiin, Juha Saarnio kertoo. Kirurgien toiminnassa on enemmän toimenpidekeskeisyyttä ja mm. leikkaustarpeen arviointiin liittyvää tutkimusta. Kirurgien tähystyksiä tehdäänkin monessa paikassa, vatsakeskuksen lisäksi leikkaussalissa, tehoosastolla ja pohjoisessa keskusröntgenissä. Aina siellä, missä se potilaalle on turvallisinta. Vatsakeskuksessa toimitaan vielä kesän ajan remontin keskellä, keuhkotähystyksille varatut tilat sen sijaan valmistuivat jo ennen kesää. Keuhkotähystysten välineistö on samantyyppistä kuin ruoansulatuskanavan tähystyksissä ja osa siitä on jopa yhteiskäytössä. Siksi keuhkotähystyksille varattu huone ja välinehuolto oli järkevää sijoittaa vatsakeskuksen tiloihin. n 10 POHJANPIIRI 3/2015

TEKSTI Liisa Ahlstén KUVA OYS Nimikesuojatuille hoitajille LISÄVASTUUTA LÄÄKEHOIDOSTA Nimikesuojattujen terveydenhuollon ammattilaisten lääkehoitoon osallistumisen käytänteet uudistetaan OYS:n vuodeosastoilla. Eri aikakausina koulutettujen perus- ja lähihoitajien lääkehoidon osaamista yhtenäistetään ja päivitetään koulutuksen kautta. Kaikkien sairaanhoitopiirin vuodeosastoiila työskentelevien nimikesuojattujen terveydenhuollon ammattilaisten on pitänyt suorittaa nimikesuojatun lääkehoidon perusosaamisen lupa lokakuun 2013 loppuun mennessä. Nimikesuojatut ovat erittäin hyvin, 80 90-prosenttisesti, suorittaneet tämän perusosaamisen luvan. Yksiköiden omassa lääkehoitosuunnitelmassa tulee määritellä mikä on työnjako lääkehoidon toteuttamisessa. Lääkehoitosuunnitelmia tarkasteltaessa totesimme, että nimikesuojattujen lääkehoidon osaamista ei kuitenkaan ole hyödynnetty kaikilla vuodeosastoilla. Tämän vuoksi päätimme toukokuussa johtajaylilääkäri Aino-Liisa Oukan kanssa antaa asiasta yhtenäisen ohjeistuksen, hallintoylihoitaja Pirjo Kejonen sanoo. Nimikesuojattujen koulutus ja erityisesti lääkehoidon koulutus on koko ajan kehittynyt. Heidän lääkehoidon osaamistaan meidän pitäisi pystyä hyödyntämään entistä tehokkaammin, jo pelkästään siksi että tulevaisuuden hoitohenkilöstön saatavuus heikkenee ja kaikkien ammattiryhmien osaamista tulee hyödyntää mahdollisimman optimaalisesti, myös nimikesuojattujen, hän jatkaa. Osastoilla 33 sekä 20 toteutetut uudistukset ovat hänen mukaansa hyvä esimerkki siitä, miten muutokset on viety käytäntöön. Se on juuri sitä, mitä toivomme. Uusi työnjako jo käytössä Kun nimikesuojattujen eli perus- ja lähihoitajien tehtävänkuvaa potilaan lääkehoitoprosessissa alettiin uudistaa, muutoksen tavoitteena ja lähtökohtana meillä oli entistä parempi potilasturvallisuus, osaston 33 osastonhoitaja Eija Kauranta kertoo. Perus- ja lähihoitajat tekevät työtään lähellä potilasta ja siten heillä on hyvät mahdollisuudet seurata potilaan vointia mm. lääkkeen antamisen jälkeen. Jotkut lääkkeet saattavat esimerkiksi laskea verenpainetta liian matalalle tai jollakin toisella lääkkeellä saattaa olla vaikutuksia potilaan tajunnantilaan. Potilasturvallisuuden kannalta on tärkeää, että kaikilla potilasta hoitavilla hoitajilla on tietoa lääkkeiden vaikutuksista. Osaamisvajeet paikataan koulutuksella Tehtäväkuvan muutos ei ko. osastoilla tapahtunut kädenkäänteessä. Ensin selvitettiin osaamisvajeet, sen jälkeen suunniteltiin ja toteutettiin täsmäkoulutusta ja lopuksi siirrettiin muutos käytäntöön. Osastofarmaseutti Kaisu Lappalaisen mukaan muutosta lähdettiin valmistelemaan velvoittamalla kaikki osaston perusja lähihoitajat osallistumaan sairaala-apteekin järjestämään koulutukseen, jossa käytiin läpi koko lääkehoidon kaari lääkkeen tilaamisesta lääkkeen antamiseen potilaalle. Sen lisäksi sairaanhoitopiirissä järjestettiin lääkehoidon laskuharjoituksia, joihin perus- ja lähihoitajamme osallistuivat. PPSHP:n tarjoaman koulutuksen lisäksi suunnitelimme yhdessä lääkehoidosta vastaavan sairaanhoitaja Maija Normanin kanssa kaksi samansisältöistä koulutuspäivää. Kaikki osastomme perus- ja lähihoitajat osallistuivat koulutuspäivään ja lisäksi jokainen työskenteli päivän kanssani. Osaston 33 ja 20 näytönvastaanottajat, sekä osaston 20 perus- ja lähihoitajat osallistuivat myös samaan koulutukseen, Kaisu Lappalainen kertoo. Toteutetun koulutuksemme myötä osastojen perus- ja lähihoitajat saivat paremmat valmiudet nimikesuojattujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden laajennettuun näyttökokeeseen sekä laajennettuun tehtävän kuvaan lääkehoidon osalta. Uutena asiana tuli mm. lääketietokantojen käytön hallinta. Kun tehtäväkuvan laajennus lääkehoidossa edellyttää tietoa lääkkeen vaikuttavuudesta, täytyy myös tietää mistä ja miten sitä löytyy. Lääkehoidossa ja lääkkeissä/rinnakkaislääkkeissä tapahtuu koko ajan muutoksia. Osa lääkehoidosta edelleen vain sairaanhoitajilla Maija Normanin mukaan perusja lähihoitajat olivat koulutukseen erittäin tyytyväisiä. Koulutuksesta saadun hyvän palautteen perusteella, järjestettiin myös sairaanhoitajille vastaavanlaista koulutusta. Lääkehoidon kokonaisvastuu on edelleen sairaanhoitajilla, ja esimerkiksi laskimon sisäinen lääkehoito kuuluu vain sairaanhoitajille. Eija Kaurannan mielestä uusi malli, jossa perus- ja lähihoitajat ovat mukana potilaan lääkehoidossa ja työskentelevät yhdessä tasavertaisena työparina sairaanhoitajan kanssa, edesauttaa potilasturvallisuuden toteutumista. Työtä tehdään potilaan parhaaksi. n POHJANPIIRI 3/2015 11

TEKSTI Martti Ahlstén KUVAT Tiina Mäki Apuraha kolmelle TUTKIMUSHANKKEELLE Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiö jakoi apurahoina 100 000 euroa kolmelle tutkimusryhmälle. on pregnaani X reseptori (PXR) -aktivaatio tyypin 2 diabeteksen ja verenpainetaudin aiheuttajana. Professori Kaisa Tasanen- Määttä ja tutkimusryhmä sai 20 000 euroa Pemfigoidin riskitekijät ja autoimmunisaation mekanismit (20.000 euroa). Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on perustanut tukisäätiön vuonna 1997. Säätiön tarkoitus on tukea terveystieteellistä tutkimusta, kehittää terveydenhuollon palveluja sekä tukea ja järjestää alan koulutusta. Säätiö tukee erityisesti Pohjois-Suomen alueella tehtävää väestötutkimusta ja jakoi hankeapurahoja nyt kuudennen kerran. Nina Hautala (vas.) ja tutkimusryhmän jäsen Aura Falck. Ilman lääketieteellistä tutkimusta emme pystyisi tarjoamaan parasta mahdollista hoitoa pohjoisen asukkaille. Jos emme tekisi tutkimustyötä, tämä sairaala ei olisi se, mikä se on tänä päivänä, johtajaylilääkäri Aino-Liisa Janne Hukkanen Kaisa Tasanen ja tutkimusryhmän jäsen Nina Kokkonen. Oukka painotti julkistaessaan Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiön apurahojen saajat. Dosentti Nina Hautala ja tutkimusryhmä sai 50 000 euroa tutkimukseen, jonka aiheena on diabeettisen retinopatian seulonnan ja komplikaatioiden varhaisdiagnostiikan kehittäminen Pohjois-Suomessa. Dosentti Janne Hukkanen ja tutkimusryhmä sai 30 000 euroa tutkimukseen, jonka aiheena Uudet tohtorit ja dosentit kukitettiin Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa suoritettiin viime vuonna 50 tohtorin tutkintoa. Uusista tohtoreista 15 on Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin palveluksessa. Dosentin arvoja tiedekunta myönsi yhdeksän. Uusista dosenteista viisi on sairaanhoitopiirin palveluksessa. Sairaanhoitopiirin palveluksessa olevat tohtorit ja dosentit kukitettiin osoituksena arvostuksesta, jota sairaanhoitopiiri tuntee heidän työtään kohtaan. n Sairaanhoitopiirin palveluksessa olevat uudet tohtorit vasemmalta: Miia Jansson, Sanna Häkli, Jaana Karhu, Riitta Niinimäki, Kaija Lipponen, Anna-Sofia Silvola, Anna- Leena Manninen, Tuomo Starck ja Ulla Jämsä. Kuvaan eivät päässeet mukaan Johanna Huusko, Merja Kallio, Tuukka Niinimäki, Riikka Roisko, Seija Sipola ja Pirjo Åström. Dosentti Johanna Liinamaa. Uusista dosenteista kuvaukseen eivät päässeet Vuokko Anttonen, Airi Jartti, Eveliina Lammentausta ja Aare Mehik. 12 POHJANPIIRI 3/2015

TEKSTI Jaakko Ahlstén KUVA Tiina Mäki Aivotutkimus on klinikkarajat YLITTÄVÄÄ TUTKIMUSTA Sami Tetrin työryhmä sai Pohjois-Suomen terveydenhuollon tukisäätiöltä 40 000 euron apurahan aivovamma- ja aivoverenvuototutkimukselleen. Työryhmän tutkimus jatkaa oululaisen aivotutkimuksen pitkää perinnettä. Aivovammojen pitkäaikaisseuranta ja -tutkimus ovat tärkeitä, koska aivovammoista voi seurata ongelmia pitkänkin ajan jälkeen, ja ennusteen tekeminen voi olla vaikeaa. Neurokirurgian professori (ma) Sami Tetrin työryhmä käyttää tutkimuksessaan vuoden 1999 aivovammapotilaskohorttia jotta he voivat tutkia vammojen pitkäaikaisvaikutuksia. Työryhmän tutkimus on kolmitahoinen. Yhtenä osa-alueena on epidemiologinen aivovammatutkimus, johon käytetään edellä mainittua kohorttiaineistoa. Toinen osa-alue on aivoverenvuodolle altistavat tekijät, ennusteeseen vaikuttavat tekijät ja hoitojen vaikutus. Lisäksi seurannalla tutkitaan kuinka monelle aivoverenvuotopotilaalle tulee jälkioireena epilepsia tai riski sairastua siihen. Kolmas osa-alue on aivoverenvuotopotilaiden prospektiivinen seurantatutkimus, jossa selvitetään miten voitaisiin estää näiden potilaiden tromboembolisia komplikaatioita, eli laskimotukoksia ja keuhkoveritulppia. Tromboembolisten komplikaatioiden hoitokäytännöstä on kaksi eri vallitsevaa mallia, amerikkalainen ja eurooppalainen malli. Eurooppalaisessa mallissa verenohennushoito aloitetaan 24 tuntia vuodon alkamisesta, kun taas amerikkalaisessa mallissa se aloitetaan 72 tuntia vuodon alkamisesta. Tutkimuksessa selvitetään, aloitetaanko verenohennushoito eurooppalaisessa mallissa liian varhain ja toisaalta amerikkalaisessa mallissa liian myöhään. Monialaisuus ja avoimuus tärkeitä tutkimuksessa Tetrin työryhmä muodostuu monialaisista ammattilaisista. Vaikka aivotutkimuksen kuvittelisi kuuluvan tietyn erikoisalan tutkijoille, Tetri sanoo sen olevan klinikkarajat ylittävää. Teemme yhteistyötä niin suomalaisten kuin kansainvälistenkin keskusten kanssa. Emme halua tehdä tutkimusta omassa kopperossamme, siten ei mielestäni saada riittävän tasokasta tutkimusta aikaiseksi. Jos haluaa tehdä kansainvälistä yhteistyötä, tutkijan ei pidä olla liian mustasukkainen omista rekistereistään ja tiedoistaan. Kerättyä tietoa pitää jakaa toisille ryhmille, ja sieltä voi vastineeksi saada tietoa itselle, Tetri toteaa. Työryhmän saama apuraha on oleellinen tutkimuksen jatkamisen kannalta. Tähän mennessä siitä on käytetty noin neljännes. Apurahaa käytetään nuorten tutkijoiden ja kahden postdoktoraalisten tutkijoiden palkattomien virkavapaiden mahdollistamiseen. Tetrin työryhmään kuuluvat myös väitöskirjatutkijat LL Pekka Löppönen, LL Cheng Qian ja LL Anna-Maija Lahti. Tutkimusryhmässä on pyritty siihen, että nuoret nimenomaan saisivat vietyä omaa väitöskir- jaansa ja samalla myös tutkimusta eteenpäin. Tetri pitääkin tärkeänä, että väitöskirjatutkijat saavat nimeä tutkimuspiireissä tulevaisuuden tutkimuksiaan varten. Tetrin mukaan työryhmä on pystynyt tekemään tutkimusasetelmia jotka ovat oikeasti merkittäviä potilaan kannalta ja niillä on siten kliinistä merkitystä. Tutkimustuloksia on tarkoitus julkistaa jo vuonna 2016. n Työryhmän jäsenet Cheng Qian, Sami Tetri ja Anna-Maija Lahti kuvattuna Neurokirurgian tutkimusyksikössä. POHJANPIIRI 3/2015 13

TEKSTI JA KUVA Martti Ahlstén UUSIA AIVOJA sairaalan kehittämiseen Sairaaloihin tarvitaan uusia toimintamalleja ja uutta teknologiaa. OYS avasi ovensa ideoita etsiville ja niitä kehittäville. 30 tekniikan ammattilaista vietti toukokuussa useita päiviä Oulun yliopistollisen sairaalan yksiköissä tutustumassa sairaalaan toimintaan. Kyseessä oli Oulun Yritystakomon järjestämä Terveydenhuollon laitteista liiketoimintaa -ohjelma (Telli). Ohjelma oli suunnattu kaikille terveydenhuoltoalan kehittämisestä ja liiketoiminnasta kiinnostuneille työttömille työnhakijoille sekä alan yritysten edustajille, jotka etsivät tuotekehityksen kautta uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Ohjelma sisälsi terveysteknologiaan liittyviä asiantuntijaluentoja, yritysesittelyjä ja vierailuja OYS:n eri yksiköihin. Kurssilaiset havainnoivat toimintaa, raportoivat ja hakivat ratkaisuja havaitsemiinsa ongelmiin ja saivat samalla liiketoiminta-aihioita yritysten tarpeisiin. Ulkopuolisia ideoita kaivataan Sairaanhoitopiirin hallintoylilääkäri Juha Korpelainen sanoo, että Telli on aivan uudenlainen tapa tuoda yhteen eri alojen ammattilaisia ja hyödyntää heidän osaamistaan. Käytännössä Telli toi uudet, insinöörin innovatiiviset aivot mukaan sairaalan kehittämiseen. Telli tukee OYS:n tavoitetta kehittyä maailman älykkäimmäksi sairaalaksi Tulevaisuuden sairaala OYS 2030 -muutosohjelman avulla, hän pohtii. Sairaalat tarvitsevat kipeästi uusia toimintamalleja ja -tapoja selviytyäkseen tulevaisuuden haasteista, joista tärkeimmät ovat väestön ikääntyminen, nopea kustannusten kasvu ja pula osaavasta henkilökunnasta. Ideoita on haettava ennakkoluulottomasti terveydenhuollon ulkopuolelta. Tarvitaan uskallusta muuttaa totuttuja toimintatapoja ja uudistua rohkeasti, Korpelainen sanoo. Vuorovaikutteinen koulutusohjelma Kurssilaisista neljä, Esko Kurttila, Mika Häkkinen, Hilkka Kiesilä ja Mika Saren ovat kokoontuneet OYS:n neurokirurgian yksikköön, jossa fyysikko Sanna Yrjänä esittelee heille automaattisen ilmoittautumisen tietojärjestelmää. Kysymyksiä satelee paljon, mutta myös vinkkejä järjestelmän parantamiseksi. Mika Häkkinen kiteyttää kurssilaisten tuntoja sanomalla, että on ollut mielenkiintoista päästä katsomaan aivan uudenlaisen maailman toimintaprosesseja ja sitä miten teknologiaa niissä hyödynnetään. Tietojärjestelmien lisäksi logistiikka on alue, jolla hän näkee merkittäviä kehittämistarpeita. Hilkka Kiesilän mukaan yksi hyvä esimerkki vuorovaikutteisuudesta oli tutustuminen ruokahuollon toimintaan. Puhuttiin sekä logistiikasta että tietojärjestelmistä, kun vieraat ja isännät pohtivat yhdessä, miten tarjottimien kulkua hinnalla voitaisiin parantaa. Esko Kurttila näkee, että uusilla yrityksillä olisi mahdollisuuksia erityisesti mobiililaitteissa. Niiden valmistuksessa peli on Suomessa jo menetetty, mutta sairaalakäyttöön tarkoitettujen laitteiden suunnittelussa voisi olla mahdollisuuksia. Mika Saren on samaa mieltä. Taustalla pitää silloin olla sellainen innovaatio, että vastaavaa laitetta ei vielä ole olemassa. Lisäksi laitteen pitää tuottaa selvää lisäarvoa käyttäjilleen, hän painottaa. n Esko Kurttila (vas.), Mika Saren, Mika Häkkinen ja Hilkka Kiesilä tutustumassa automaattisen ilmoittautumisen tietojärjestelmään, jota esittelee Sanna Yrjänä (edessä). Telli-ohjelman aikana tuotetut liiketoiminta-aihiot esitellään Innofest-tapahtumassa. 14 POHJANPIIRI 3/2015

KUVAT Merja Puolanne-Törmälä Vapari järjesti jäsenilleen kirjoituskilpailun, johon tuli neljä tekstiä. Vaparin hallitus päätti palkita ne kaikki yhdenvertaisina. Palkinnoksi annettiin aktiivisuusrannekkeet. Pohjanpiiri julkaisee kirjoitukset tästä numerosta alkaen. Minun vaparini Kaisla Kirppu Törmälä, Voittajan on helppo hymyillä! Mun äiti aina innostuu: nyt hiihtokisat mukaan juu! Ipana, napero, muksu, ei vaan tenava, jolla on pipossa tupsu! Vaparilaisen muru mussukka oma tai isovanhemman aarre ihana! Nyt on aika kisata! Vaparin hiihdot aina lujaa hiihdetään, kisan lopuksi numeroliivit rinnasta pois kerätään! Kuumaa mehua levähdykseen yhdessä hörpitään. Luento salissa kisat videon avulla uudestaan hiihdetään. Äidit, isät, mummut, papat, tenavat; Vaparilais kisaajat ihanat yhdessä nauttii kisafiilistä. Ajat verrataan, tarkistetaan ja kerrataan. Jokainen on voittaja! On pokaaleja pöydällä iso rivi, kimaltaa ne ja suurimman saa se jolla oli paras kiri. Kaulamitallitkin kilisee, sijoittuneita luentosali vilisee! Salamavalot välkkää, Vapari kivat kisat aina järkkää! Posket on punassa, hiki sukassa ja namuja aina luvassa! Hip hei hurraa, ensi keväänä taas mukaan tullaan! Kiidä katuja, Hiihdä latuja. Ammu rikkaa, Saumat uuteen takkiin tikkaa. Pumppaa tai hummaa, väännä rautaa tai koita soutaa! Lasityöt voit pian valmiina noutaa. Vaivaa savea tai taputa pollen povea. Vaparilaisella on mahkuja, enemmän kuin työpuvussa on taskuja! Sara Samppuli Törmälä, numerolla 16. Merja Puolanne-Törmälä rekrytoija, rekrytointipalvelut Sara Törmälä ja Risto-ukki. Numerolla 8 Kaisla Kirppu Törmälä. POHJANPIIRI 3/2015 15

TEKSTI Tatu Tiala KUVAT OYS VUODEN HYVÄ IHMINEN on johdon sihteeri Katariina Kati Ervasti on reipas, positiivinen ja huumorintajuinen. Hän on aina ystävällinen kaikkia kohtaan ja kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Aina Katin luo mennessä on sellainen olo, että on tervetullut. Kati on helposti tavoitettavissa: Hän vastaa viesteihin nopeasti ja soittaa aina takaisin, jos ei jostain syystä pysty puheluun vastaamaan. Katin asenne työhön on ammattimainen. Hän tietää paljon asioista ja jos ei tiedä, hän kyllä selvittää. Kati on luotettava ja jämpti, ja tekee aina mitä lupaa. Tilanteeseen kuin tilanteeseen löytyy apu näin vuolasti perusteltiin Katin valintaa vuoden 2015 Hyväksi Ihmiseksi. Esittäjänä oli kolmisenkymmentä sairaanhoitopiiriläistä, yli tulosalue- ja järjestörajojen. Yllätimme Katin kakkukahveilla kesken työpäivän! Kiitos siis myös Katin esimiehelle yllätykseen osallistumisesta. Tunnustusta olivat luovuttamassa ammattiosaston edustajat puheenjohtaja Tatu Tialan johdolla, ja kahville osallistui hallinnon henkilökuntaa runsain määrin. Tehyn Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ammattiosasto 707 ry:n hallitus valitsee jäsenten ehdotuksen perusteella vuosittain Hyvä Ihminen -tunnustuksen saajan. Kuten aiempinakin vuosina, ehdotuksia tuli paljon, mikä osoittaa, että meillä on hyvä työpaikka täynnä hienoja ihmisiä! Hyvä ihminen -kriteerit ovat Ihminen, joka on työssään tai muuten toiminnallaan vaikuttanut meidän jäsentemme hyvinvointiin, työn sujuvuuteen, työilmapiiriin, auttanut, opastanut ja kannustanut. Hän on ystävällinen, positiivinen, iloinen, rohkeasti ja luontevasti oma persoona. Hän on asiansa osaava, auttaa vaikeissa asioissa ja huomioi toiset tasapuolisesti. Ehdokkaita voivat esittää ammattiosaston jäsenet. Ehdokkaalla tulee olla takanaan useamman henkilön kannatus. Tunnustuksen saaja voi olla ammattiosaston jäsen, mutta se ei ole tunnustuksen saamisen edellytys. Hän voi olla myös sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. Samalle henkilölle ei tunnustusta myönnetä peräkkäisinä vuosina. Ammattiosaston hallitus valitsee Kahvitilaisuudessa Kati kukitettiin. tunnustuksen saajan. Hallitus ei voi esittää omaa ehdokasta, mutta sen jäsenet voivat kuitenkin olla mukana esittämässä jotain ehdokasta tai olla ehdokkaana. Hyvää Ihmistä muistettiin lahjakortilla, kukilla ja yhteisellä kahvittelulla. Onnittelut Katille! n 16 POHJANPIIRI 3/2015

Tarkista varaustilanne asuntomyynnistä! Aamukasteen kodeissa voi keskittyä aktiiviseen elämään Pilketieltä on matkaa kaupungin keskustaan, OYS:iin ja Kontinkankaan hyvinvointikeskukseen vain noin 5 kilometriä. Asunto Oy Oulun Aamukaste KIULUKANGAS: Pilketie 2, 90630 OULU TYÖT KÄYNNISSÄ VALMISTUMINEN ELOKUUSSA 2015 KORVENSUORA Huonesuo Rannanperä SOVI ESITTELY KALUSTETTUUN/STAILATTUUN MALLIHUONEISTOON! Jouni Puurunen, p. 044 761 6620 Aamukaste sijaitsee suositulla uudella pientalovaltaisella asuntoalueella Oulun Kiulukankaalla. Alueelta on erinomaiset pyörätiet ja hyvät liikenneyhteydet keskustaan, OYS:iin ja Kontinkankaalle. Valaistu kuntopolku, joka toimii talvisin hiihtolatuna on vain kävelymatkan päässä Aamukasteesta. Kuusamontie KYNSILEHTO Raitotie Parkkisenkankaantie Muuripadantie Kiulukangas Kiulukankaantie Kiulutie Vesipadantie Tulipesäntie Pilketie Huurutie Aamukaste muodostuu kahdesta kaksitasoisesta paritalosta, yhdestä kaksitasoisesta omakotitalosta ja kahdesta luhtitalosta: huoneistojen pihat, terassit ja parvekkeet avautuvat etelään ja länteen huoneistokohtaiset varastot asuntojen yhteydessä väljät ja valoisat huoneistopohjat kaikissa huoneistoissa laadukkaat kodinkoneet ja suomalaiset Topi-Kalustajan kalusteet LED-valaistus eteisessä, kylpyhuoneessa ja saunassa vesikiertoinen lattialämmitys kaukolämmöllä tuo vapautta sisustamiseen Hinnat alkaen LUHTITALOHUONEISTOT Tyyppi m 2 Mh Vh 1h+kk+s alk. 31,0 32 185 80 900 2h+kk+s alk. 43,5 39 486 99 300 2h+kk+s alk. 47,5 42 161 106 000 2h+k+s alk. 54,0 50 253 126 100 2h+k+s alk. 56,5 48 464 121 600 3h+k+s alk. 69,0 62 310 155 900 2-TASOISET PARITALOHUONEISTOT Tyyppi m 2 Mh Vh 4h+k+s 91,0 81 139 202 000 2-TASOINEN ERILLISTALO 4h+k+s 110,0 96 223 239 900 LIIKETILA 56,0 31 836 78 700 Erkkolansilta Parkkisenkankaantie PARKKISENKANGAS Sangintie Vaalantie Koivumaantie HAAPALEHTO Ala-Haapalehto Maanmittarintie Haapalehdontie Raitotie Saunamajurintie Ylä-Haapalehto Savusaunantie Räppänät. Kiuast. Lakeisentie Nappotie Asunto Oy Oulun Aamukaste Autopaikka 2 500, autokatospaikka 5 500 ESITTELY JA MYYNTI: Hartela-Forum Oy, Kasarmintie 23, 90130 Oulu, www.hartela.fi Jouni Puurunen LKV, p. 044 761 6620, jouni.puurunen@hartela.fi POHJANPIIRI 3/2015 17

Aika ennen ultraääntä. Kätilö Pirjo Härmä kuuntelee sikiön sydänääniä sikiöstetoskoopilla 1970-luvun alussa. TEKSTI Liisa Ahlstén KUVAT Pentti Jouppilan arkisto Synnytys- ja naistentautien klinikka Puoli vuosisataa edelläkävijänä Oulun yliopistollisen sairaalan synnytys- ja naistentautien klinikan toiminnan katsotaan alkaneen 50 vuotta sitten, kun Pentti A. Järvinen nimitettiin klinikan ensimmäiseksi professoriksi. Ennen nykyisen OYS:n rakentamista synnytyksiä oli Oulussa hoidettu kahdessa paikassa, oululaiset äidit kävivät synnyttämässä Tuirassa kaupungin sairaalan synnytyslaitoksena tunnetussa sairaalarakennuksessa ja ulkopaikkakuntalaiset ensin pitkään Oulun Lääninsairaalassa ja sitten Oulun Diakonissalaitoksella. Synnytys- ja naistentautien klinikan toiminnassa on koko sen historian aikana ollut pioneerihenkeä. Monessa asiassa olemme olleet ensimmäisenä tai ainakin kärkijoukoissa, klinikan historiikin koonnut emeritusprofessori Pentti Jouppila kertoo. Hänen omana kiinnostuksen kohteenaan, josta väitöskirjakin valmistui, oli uhkaavan keskenmenon diagnostiikka. Jos alkuraskaudessa oli verenvuotoa, ei vielä 60-luvun alkupuolellakaan ollut mitään muuta keinoa kuin odottaa ja katsoa jatkaako kohtu kasvamista, vai päättyykö raskaus keskenmenoon, hän muistelee. Raskaushäiriöissä oltiin sikiön voinnin suhteen hyvin epävarman tiedon varassa, kun seurattiin lähinnä vain kohdun kokoa ja kasvua. Ainoana seurantalaitteena oli vain sikiöstetoskooppi eli torvi ja esimerkiksi kaksosraskaudet todettiin usein vasta synnytystilanteessa. Ultraääni mullisti siköseurannan Vuonna 1966, vain vuosi klinikan perustamisen jälkeen, saatiin Ouluun ensimmäinen ultraäänilaite. Se oli Suomessa ensimmäinen sikiöseurantaan tarkoitettu laite. Aikaisemmin Tampereen Keskussairaalan silmälääkärit olivat käyttäneet ultraäänilaitetta silmätutkimuksissa. Oulun ensimmäinen koeputkihedelmöityslapsi syntyi 17.5.1985. Mukana tohtorit Lars Rönnberg ja Hannu Martikainen. Siitä lähtien ultraäänitutkimus on ollut synnytyslääkärin tärkein apuväline. Kun laitteiden ominaisuudet kehittyivät vuosien varrella, päästiin sikiön kasvun lisäksi näkemään sikiön rakenteita. Esimerkiksi sydänviat ja monet muut rakennepoikkeavuudet on nykyään mahdollista huomata jo raskausaikana, ja hoito päästään aloittamaan heti synnytyksen jälkeen, eikä enää menetetä hoidon onnistumisen kannalta tärkeitä tunteja ja päiviä. Uusilla ultraäänilaitteilla voidaan tutkia myös sikiön verenkiertoa ja sitä kautta saadaan tärkeää tietoa sikiön voinnista. Lapsettomuuden hoito Myös lapsettomuuden hoidossa ultraääni on ollut aivan keskeisessä asemassa. Koeputkihedelmöitys tehdään ultraääniohjauksessa. OYS:ssa ensimmäinen koeputkilapsi syntyi 20 vuotta klinikan pe- 18 POHJANPIIRI 3/2015

Professori Pentti Jouppila sai nimikkokadun jäädessään eläkkeelle v. 2005. Neljä Oulun Naistenklinikan professoria tri Marianne Hinkulan väitöskaronkassa v. 2006. Vasemmalta Juha Tapanainen, Pentti Jouppila, Antti Kauppila ja Markku Ryynänen. Marsalkka Mannerheim valvoo taustalla. Vasemmalla ensimmäinen A-ultraäänilaite vuodelta 1966, ylhäällä ensimmäinen reaaliaikaultraäänilaite, joka saatiin klinikalle vuonna 1975. Alimmaisena nykyaikaisella 3D-ultraäänilaitteella otettu kuva 12-viikkoisesta sikiöstä. rustamisen jälkeen vuonna 1985. Nuoret tohtorit Lars Rönnberg ja Hannu Martikainen olivat Pentti Jouppilan mielestä onnistuneesta hoitoprosessista ja lapsen syntymästä ainakin kuvan perusteella yhtä hämillään kuin tuoreet isät konsanaan. 10 15 prosentilla pariskunnista on lapsettomuusongelmia. Suomessa syntyvistä lapsista neljä prosenttia syntyy näiden hoitojen avulla, mikä tarkoittaa noin 2000 lasta vuodessa. Oulu oli lapsettomuuden hoidossa pioneeriklinikka siinä mielessä, että koeputkihedelmöityksessä aloimme siirtää kohtuun vain yhden alkion. Tällä vältettiin epätoivotut monikkoraskaudet, Jouppila kertoo. Säästävää kirurgia Ennen laparoskooppisia tähystysleikkauksia gynekologiset leikkaukset jouduttiin suurimmaksi osaksi tekemään pitkillä viilloilla, minkä seurauksena potilaat joutuvat olemaan sairaalassa pitkiä aikoja. Hoitoajat ovat nykyään huomattavasti lyhentyneet kun useita toimenpiteitä, munasarjakasvaimien poistosta kohdunpoistoon ja jopa gynekologiseen syöpäkasvaimen poistoon voidaan tehdä laparoskooppisesti tai robottikirurgialla. Lyhytjälkihoitoinen tai polikliininen hoito on vaikuttanut niin, että synnytys- ja naistentautien klinikassa on voitu sulkea osastoja. Tähän kehitykseen on vaikuttanut myös synnytysten jälkeisten hoitoaikojen lyhentyminen. Nykykäytännön mukaan äiti ja vauva voivat lähteä sairaalasta halutessaan kotiin jo 1 3 vuorokauden kuluttua synnytyksestä. Kätilö synnytysten avustajana Vielä 80-luvulla ensisynnyttäjiä pidettiin sairaalassa 7 vuorokautta, uudelleen synnyttäjiä 5 vuorokautta ja sektion jälkeen 10 vuorokautta. Pitkiä hoitoaikoja perusteltiin imetyksen opettamisella ja sillä, että kotona äidit voisivat saada synnytyksen jälkeisiä infektioita. Kuitenkin 50-luvulle asti enemmistö lapsista, myös Pentti Jouppila itse, syntyi kotona kunnan kätilön avustamina. Nykyäänkin kätilöiden rooli synnytysten hoitamisessa on keskeinen. Yhteistyö lääkäreiden kanssa on kiinteää, mutta toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa lääkäri tulee synnytykseen mukaan vasta sitten, jos ilmenee jotain ongelmia. OYS:n synnytys- naistentautien klinikan historiikki 50 vuotta naisen parhaaksi Pohjolassa, julkistettiin klinikan 50-vuotisjuhlassa toukokuussa. Kirjankin perusteella voi päätellä, että ryppyotsaisuus ei kuulu gynekologien piirteisiin. Huumorintajua kuvaa mm. Oulun Naistenklinikan kulttuuri- ja urheiluseuran nimi Alapään Koitto. n Vastuualuejohtaja Eila Suvanto, professori Hannu Martikainen ja ylihoitaja Jaana Roininen kuuntelivat keskittyneesti dekaani Kyösti Oikarisen puhetta. POHJANPIIRI 3/2015 19

TEKSTI JA KUVAT L iisa A h lstén Tutkijasta SAIRAALAKEMISTIKSI Sairaalakemistin työnä on valvoa, että analyysiprosessit laboratoriossa toimivat niin kuin pitääkin. Erikoistuva sairaalakemisti on kouluttautumassa näihin tehtäviin sairaalakemistin ohjauksessa. Sairaalakemistiksi erikoistuvan Minna Juntusen kiinnostus sairaalan laboratoriotyötä kohtaan heräsi jo opiskeluvaiheessa, kun hän oli OYS:n laboratoriossa kesätöissä. Hyppy väitöskirjatyöskentelystä ja yliopiston tutkijasta sairaalamaailmaan on kuitenkin melkoinen paljon on opittavaa ja omaksuttavaa. Enää sairaalakemisti ei kulje ruuvimeisseli taskussa, vaan laboratorion huolto ja laitetoimittajat huolehtivat laitteiden teknisestä toimivuudesta. Kemistit sen sijaan hoitavat validoinnin, tarkistavat että laitteiden analyysit ovat luotettavia ja täyttävät niille asetetut kriteerit. Parhaillaan NordLabin Oulun laboratoriossa on validoitavana toistakymmentä terveyskeskuksiin menossa olevaa virtsan liuskalukulaitetta. Samaa tehtävää Oulun laboratorioon hoitamaan hankitut kaksi isompaa laitetta ovat myös validoinnin kohteena. Ne tulevat korvaamaan nyt käytössä olevat laitteet. Päivystyslaboratorion pitkä analyysilinjasto on myös tarkoitus uusia kokonaan. Vanha linjasto on vielä paikoillaan ja siksi linjastolle tulevia uusia analysaattoreita on alettu testata muissa tiloissa. Uuden linjaston kapasiteetti kasvaa jonkin verran, siihen tulee kemian ja immunokemian analysaattoreita enemmän kuin nyt käytössä olevassa linjastossa nykyään on. Laadunvarmistus vie aikaa Erikoistuva sairaalakemisti on myös mukana laadunvarmistusprosessissa, joka NordLab Oulun lisäksi koskee myös ympäristön terveyskeskusten laadunvarmistusta. Laadunvarmistuksessa tarkastellaan koko analyysiprosessia tutkimuksen tilauksesta tuloksen toimittamiseen tilaajalle. Laadunvarmistus on välttämätöntä, jotta voidaan olla varmoja siitä, että tutkimustulokset ovat luotettavia. Apulaiskemistin paikoista kilpaillaan Työ sairaalalaboratoriossa on mielenkiintoista ja koko ajan on paljon uutta opittavaa. Kiire lisää paineita, mutta sekin varmaan helpottaa, kun asiat alkavat tulla tutummiksi. Uskallan suositella, Minna Juntunen toteaa vakuuttavasti. Yliopistosairaaloissa toimivien isojen laboratorioiden apulaiskemistin paikoista kilpaillaan, mutta aluelaboratorioihin on nykyään jo vaikea saada kemistejä, koska heitä koulutetaan niin vähän. n Minna Juntunen esittelee validoitavana olevaa uutta virtsan liuskanlukulaitetta. 20 POHJANPIIRI 3/2015