Kirkko ja julkiset palvelut kirkon rooli julkisten palvelujen tuottajana Kehittämiskonsultti Raimo Turunen Agricola Seurakuntaopisto
Kirkko ja julkiset palvelut Kirkkohallituksen työryhmä v. 2015 Tehtävänä tuottaa linjausehdotus Suomen evankelisluterilaisen kirkon roolista hyvinvointipalvelujen tuottajana. Taustalla Valdemar Kallunkin tutkimus Yhteistyön kolmas polku Palvelurooli kirkon yhteiskunnallisen aseman uudistajana (KTK:n verkkojulkaisu 40 / 2014) Työryhmä on jättänyt mietintönsä, julkaistaan Sakastissa lähiaikoina
Keskeisiä käsitteitä Julkinen palvelu: julkisen sektorin järjestämisvastuulle kuuluvaa julkisesti rahoitettua palvelutuotantoa. Hyvinvointipalvelut: laajempi kokonaisuus, lakisääteisten palvelujen lisäksi julkisen tai yksityisen rahoituksen avulla toteutettuja palveluja Ostopalvelu: edellyttää kilpailutusta sekä laadun, resurssien ja osaamisen valvontaa, ei voi sisältää julkisen vallan käyttämistä Palvelusopimus: palvelun järjestäjän ja tuottajan välillä, määritellään palvelujen määrä, laatu ja hinta, (toteutustapa) Maksullinen palvelutoiminta: julkista täydentävää palvelutoimintaa, esimerkiksi palvelusetelin avulla Sopimusyhteistyö: palvelun hoitamista yhdessä tai sopien työnjaosta, taloudellinen arvo alle kilpailutusrajan Hyvinvoinnin edistäminen: Useiden tahojen tehtävä, seurakunnat tärkeitä kunnan ym. kumppaneita
Nykytilanne seurakunnat (Kallungin tutkimus) Noin 20 %:lla seurakunnista ja seurakuntayhtymistä jokin julkisten palvelujen tuotantoon liittyvä ostopalvelusopimus. Laajimmin ostopalvelusopimuksia varhaiskasvatuksessa, erityisesti aamu- ja iltapäivätoiminta. Seuraavaksi yleisimpiä ostopalvelusopimukset nuorisotyössä ja harvinaisimpia diakoniatyössä. Taloudellinen merkitys marginaalinen, kirkon vuotuisiin verotuloihin suhteutettuna arvo korkeintaan 0,5 %. Kallungin kyselyyn osallistuneiden seurakuntaorganisaatioiden osuus yksityisten sosiaalipalveluiden liikevaihdosta 0,03 %. Yksityisten palveluntuottajien osuus sosiaalipalveluiden volyymista on n. 33 %, 3,5 mrd euroa, eli kirkon näkökulmasta kasvupotentiaalia on.
Nykytilanne kirkolliset järjestöt ja säätiöt Kirkolliset järjestöt ja säätiöt merkittäviä RAY- ja veikkausvarojen saajia ja käyttäjiä EU-elintarviketuki, noin 200 seurakunta jakaa ESR (Euroopan sosiaalirahasto), suuria hankkeita Kirkon ammatillinen koulutus ja vapaan sivistystyön koulutus valtion rahoilla, koulutettavat saavat erinäisiä yhteiskunnan tukia
Palvelutoiminnan mahdollisia kehittämisreittejä 1. Seurakuntien oma toiminta 2. Työntekijöiden osuuskunta 3. Organisointi valtakunnallisesti (kirkkohallitus) 4. Järjestö tai säätiö (olemassa oleva tai perustettava) Mikäli ostopalvelutoiminnan koko kasvaa merkittäväksi, se on eriytettävä seurakuntarakenteesta. Lähinnä kyseeseen tuleva malli on kirkolle läheisten säätiöiden ja järjestöjen hyödyntäminen.
Palvelutoiminnan rahoitus Kevyt (käytössä): Sopimusyhteistyö. Kilpailutusrajojen alle sijoittuvia palveluja paikallisesti. Mahdollinen (vähän käytetty): Palveluseteli. Palvelun järjestäjä ylläpitää itsenäisesti julkisen sektorin palvelua ja saa asiakkaan valitessa kyseisen palvelun taloudellista korvausta. Vaativa: Kilpailutettu palvelu. Kirkko tai sitä lähellä olevat järjestöt osallistuvat tuottajana. Kirkon syytä taloudellisesti erottaa kilpailutettu palvelutuotanto omasta perustoiminnastaan verotusoikeuden vuoksi palveluun saattaa liittyä uskonnollisen neutraliteetin vaatimus
Mahdollisuuksia Kirkon henkilöstö 10 % yksityisen sosiaalialan henkilöstöstä Henkilöstön perusosaaminen mahdollistaa siirtymisen palvelujen tuottamiseen, edellyttää tosin lisäosaamista. Seurakunnilla vajaakäyttöisiä tiloja Olemassa oleva yhteistyö kuntien kanssa luo pohjan toiminnan syventämiseen. Kansainvälisesti kirkkojen palvelutuotanto yleistä, erityisen vahvaa Saksassa, paljon Englannissa ja Pohjoismaissa, oma mallinsa USA:ssa Valtio ja kunnat yhä vähemmän itse tuottavat palveluitaan. Sote-ratkaisuun liittyvä valinnanvapauden periaate avaa mahdollisuuden myös arvopohjaiselle palveluntuotannolle, jolla voi arvioida olevan hyvät markkinat.
Haasteita ja uhkia Julkinen talous sekä palvelutuotannon panos-tuotos suhde Asiakkaiden valikoituminen -> kirkko marginaaliin vs. menettää identiteettinsä Sote-ratkaisun myötä osa seurakuntien yhteistyösopimuksista siirtyy uuteen rakenteeseen Kilpailutuksen vaatimukset (ammattitaito, sopimusosaaminen, laatu, tilat, arviointi, seuranta ja valvonta) ja riskit Hallinto, talous ja johtaminen eriytettävä seurakunnista Lakiuudistukset hankintalaki, säätiölaki, varhaiskasvatuslaki, rahapeliyhtiöiden yhdistäminen Kirkon toimintatapojen muutosvalmius?
Työryhmän suositukset Hyvinvoinnin edistäminen Seurakunnat toteuttaessaan lähimmäisenrakkautta osallistuvat hyvinvoinnin edistämiseen. Tässä rohkaistaan yhteistyöhön kunnan, toisten seurakuntien ja muiden tahojen kanssa sekä perinteisissä että akuuteissa tilanteissa. Hyvinvointi ajatellaan fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena, henkisenä, hengellisenä ja taloudellisena hyvinvointina, jonka eri puolet liittyvät toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden. Ohjausryhmä on suositellut kirkkohallitukselle, että se laatisi hyvinvoinnin edistämisen strategisen linjauksen ja kannustaisi seurakuntia, seurakuntayhtymiä, hiippakuntia ja järjestöjä osallistumaan aktiivisesti hyvinvointia edistävien toimenpiteiden suunnitteluun ja kehittämiseen.
Työryhmän suositukset Palvelujen tuotanto Mikäli seurakunta lähtee julkisten palvelujen tuottamiseen, perimmäisen perusteen tulee olla, miten toiminta toteuttaa tai edistää kirkon tehtävää. Seurakunnan kannattaa organisoida toiminta järjestön, säätiön tai yhtiön muotoon, jolloin seurakunnalla on rooli taustayhteisönä. Tällöin seurakunnan osaamista omistaja-, osallisuus- ja vaikuttajatoimissa tulee vahvistaa. Mietintö suosittelee, että kirkon palveluntuotannon paikalliseksi kärkihankkeeksi valitaan lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen sekä siinä erityisesti sopimuspohjainen aamu- ja iltapäivätoiminta. (Huom! valinnanvapauden periaate)
Työryhmän suositukset Palvelujen tuotanto Julkisten palveluiden tuottaminen on kirkollisten säätiöiden, järjestöjen, yhdistysten ja mahdollisten yhtiöiden tehtävä. Näillä on edellytykset toimia aktiivisina palvelujen tuottajina edustaen kirkon arvopohjaa. Valinnanvapauden periaate tukee yksityisten palvelujen kasvua ja arvopohjainen osaaminen on palveluja valittaessa asiakkaiden silmissä lisäarvo. Mahdollisia toimialoja varhaiskasvatus, esiopetus, ammatillisessa ja yleissivistävässä koulutus, lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito, ensi- ja turvakotitoiminta, syrjäytymisvaarassa olevien palvelut, päihdehuollon palvelut, asumispalvelut, vammaisten ja ikääntyneiden palveluasuminen sekä hoitolaitokset. Kirkon mahdollisuus tukea taloudellisesti tällaista?
Työryhmän suositukset Palvelujen tuotanto Sote-uudistus haastaa kirkon erityistyömuotojen sopimusyhteistyön. Perheneuvonnan, sairaalasielunhoidon ja kehitysvammaistyön sopimukset kuntien, kuntayhtymien ja muiden alueellisten toimijoiden kanssa tulevat uuteen tarkasteluun. Kehitysvammaistyöhön vaikuttaa myös vammaislainsäädännön uudistuminen. Kuka tekee sopimukset ja kenen kanssa? Miten taloudelliset vastuut sovitaan ja hoidetaan? Mihin kehitysvammaispapit sijoittuvat ja missä rakenteessa työskentelevät? Paljon selvitettävää mahdollisesti jopa tapauskohtaisesti.